EUROOPAN KOMISSIO
Bryssel 15.12.2020
COM(2020) 731 final
KOMISSION KERTOMUS EUROOPAN PARLAMENTILLE, NEUVOSTOLLE, EUROOPAN TALOUS- JA SOSIAALIKOMITEALLE JA ALUEIDEN KOMITEALLE
SEUT-SOPIMUKSEN 25 ARTIKLAN MUKAISESTI
Edistyminen kohti tosiasiallista unionin kansalaisuutta vuosina 2016–2020
1.JOHDANTO
Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen (SEUT-sopimus) 25 artiklan mukaan komission on annettava Euroopan parlamentille, neuvostolle sekä talous- ja sosiaalikomitealle joka kolmas vuosi kertomus siitä, miten (SEUT-sopimuksen toiseen osaan sisältyviä) syrjintäkieltoa ja unionin kansalaisuutta koskevia määräyksiä sovelletaan. 1 Tämä yhdeksäs SEUT-sopimuksen 25 artiklan mukainen kertomus kattaa 1. heinäkuuta 2016 ja 30. kesäkuuta 2020 välisen ajanjakson.
Kertomuksessa tarkastellaan SEUT-sopimuksen toisen osan määräyksiä, jotka koskevat i) unionin kansalaisuutta, ii) syrjintäkieltoa, iii) oikeutta vapaaseen liikkuvuuteen ja oleskeluun jäsenvaltioissa, iv) äänioikeutta ja vaalikelpoisuutta kunnallisvaaleissa ja Euroopan parlamentin vaaleissa asuinjäsenvaltiossa, v) oikeutta konsuliviranomaisten suojeluun, vi) oikeutta vedota Euroopan parlamenttiin ja vii) oikeutta tehdä kantelu oikeusasiamiehelle. Tämä kertomus täydentää unionin kansalaisuutta käsittelevää kertomusta, joka koskee kansalaisten vaikutusmahdollisuuksien lisäämistä ja heidän oikeuksiensa suojaamista haastavina.
2.KANSALAISUUTEEN PERUSTUVAN SYRJINNÄN KIELTÄMINEN (SEUT-SOPIMUKSEN 18 ARTIKLA)
SEUT-sopimuksen 18 artiklassa 2 kielletään kaikki kansalaisuuteen perustuva syrjintä perussopimusten soveltamisalalla. 3
Euroopan unionin tuomioistuin, jäljempänä ’unionin tuomioistuin’, antoi tämän kertomuksen tarkastelujaksolla neljä keskeistä tuomiota, jotka koskivat unionin kansalaisten kansalaisuuteen perustuvan syrjinnän kieltoa luovuttamisen ja urheilun alalla.
2.1. Kansalaisuuteen perustuvan syrjinnän kieltäminen ja liikkuvien unionin kansalaisten luovuttaminen
Unionin tuomioistuimen kolme tuomiota, jotka koskivat kansalaisuuteen perustuvan syrjinnän kieltoa ja muussa jäsenvaltiossa kuin kansalaisuusjäsenvaltiossa asuvien unionin kansalaisten luovuttamista kolmanteen maahan, annettiin asioissa Petruhhin 4 , Pisciotti 5 ja Raugevicius 6 . Kaikissa näissä tapauksissa oli kyse vastaanottavan jäsenvaltion omien kansalaisten luovuttamisen estävien kansallisten sääntöjen ja unionin kansalaisten kansalaisuuteen perustuvan syrjinnän kieltämisen periaatteen (SEUT-sopimuksen 18 artikla) välisestä vuorovaikutuksesta.
Asiat Petruhhin ja Pisciotti koskivat liikkuvien unionin kansalaisten luovuttamista syytteeseenpanoa varten, kun taas asia Raugevicius koski liikkuvien unionin kansalaisten luovuttamista EU:n ulkopuolisen maan tuomioistuimen määräämän rikosoikeudellisen rangaistuksen täytäntöönpanoa varten.
Unionin tuomioistuimen tärkeimmät havainnot näissä asioissa voidaan tiivistää seuraavasti: Ensinnäkin unionin tuomioistuin katsoi, että vaikka luovuttamista koskevat säännöt kuuluvat jäsenvaltioiden toimivaltaan silloin, kun unionin ja kyseisen kolmannen valtion välillä ei ole kansainvälistä sopimusta, jäsenvaltioiden luovuttamista koskevien kansallisten sääntöjen on oltava unionin oikeuden mukaisia tilanteissa, jotka kuuluvat unionin oikeuden soveltamisalaan. 7 Unionin tuomioistuimen mukaan näin on silloin, kun unionin kansalainen on käyttänyt oikeuttaan vapaaseen liikkuvuuteen (SEUT-sopimuksen 21 artiklan nojalla) ja luovuttamista koskevat kansalliset säännöt voivat johtaa unionin kansalaisten syrjintään kansalaisuuden perusteella (SEUT-sopimuksen 18 artiklan nojalla). 8
Toiseksi unionin tuomioistuin tutki, ovatko jäsenvaltioiden (kansainväliset) kansalliset säännöt, joissa kielletään ainoastaan niiden omien kansalaisten luovuttamatta jättäminen, ristiriidassa SEUT-sopimuksen 18 artiklassa vahvistetun syrjintäkiellon periaatteen kanssa. Unionin tuomioistuin toteaa, että tällaisissa luovutussäännöissä säädetään erilaisesta kohtelusta unionin kansalaisen kansalaisuuden mukaan, minkä vuoksi ne merkitsevät vapaan liikkuvuuden rajoitusta. 9 Unionin tuomioistuimen oikeuskäytännön mukaan tällainen rajoitus voi olla oikeutettu ainoastaan, ”jos se perustuu objektiivisiin syihin ja jos se on oikeassa suhteessa kansallisessa oikeudessa hyväksyttävästi tavoiteltuun päämäärään”. 10 Vaikka unionin tuomioistuin myöntää, että kansainvälinen rikosoikeudellinen yhteistyö ja rankaisematta jäämisen riskin estäminen ovat hyväksyttäviä päämääriä 11 , näiden kansallisten säännösten on täytettävä myös oikeasuhteisuuden vaatimus.
Tältä osin unionin tuomioistuin katsoi asiassa Petruhhin antamassaan tuomiossa, että jäsenvaltion, joka harkitsee luovuttamispyyntöön suostumista, on tarkasteltava vaihtoehtoisia toimenpiteitä, jotka vaikuttavat perusvapauksien käyttöön vähemmän haitallisesti. 12 Unionin tuomioistuin teki seuraavat päätelmät vilpittömän yhteistyön periaatteen (Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 4 artiklan 3 kohta) ja rikosoikeudellista yhteistyötä koskevan unionin johdetun oikeuden (erityisesti eurooppalaisen pidätysmääräyksen) perusteella: Ennen kuin liikkuva unionin kansalainen luovutetaan, jäsenvaltioiden on vaihdettava tietoja sen jäsenvaltion kanssa, jonka kansalainen tämä on, jotta viimeksi mainitun jäsenvaltion viranomaisilla on mahdollisuus asettaa liikkuva unionin kansalainen syytteeseen ulkomailla tehdyistä teoista, ”sikäli kuin ne ovat kansallisen oikeutensa perusteella [ekstraterritoriaalisesti] toimivaltaisia”. 13 Tuomiossa Pisciotti unionin tuomioistuin kuitenkin täsmensi, että jos kansalaisuusjäsenvaltiolle on tiedotettu asianmukaisesti ja se päättää silti olla nostamatta syytteitä omaa kansalaistaan vastaan ulkomailla tehdyistä rikoksista, unionin oikeus ei estä ’vastaanottavaa’ jäsenvaltiota luovuttamasta tätä henkilöä kolmanteen maahan. 14
Kolmanneksi jännite, joka vallitsee tehtyjen rikosten rankaisemattomuuden riskin estämistä koskevan tavoitteen ja perusvapauden rajoittamisen välillä, ja vastaavasti tarve tutkia vaihtoehtoisia toimenpiteitä pätevät unionin tuomioistuimen asiassa Raugevicius antaman tuomion mukaan myös (ulkomaisen) rikosoikeudellisen rangaistuksen täytäntöönpanoa koskeviin luovuttamispyyntöihin. 15 Vaikka ne bis in idem ‑periaate voi estää kansalaisuusjäsenvaltiota aloittamasta syytetoimia kyseistä liikkuvaa unionin kansalaista vastaan, kansainvälisissä välineissä ja (joidenkin) jäsenvaltioiden lainsäädännössä on olemassa vaihtoehtoisia toimenpiteitä (esimerkiksi ulkomaisten tuomioistuinten määräämien rangaistusten suorittaminen kansalaisuusjäsenvaltiossa). 16 Unionin tuomioistuimen mukaan tällaisia vaihtoehtoisia järjestelyjä voitaisiin näin ollen katsoa voitavan soveltaa kyseiseen liikkuvaan unionin kansalaiseen (kansalaisuuteen perustuvien rajoitusten estämättä). 17
2.2. Kansalaisuuteen perustuvan syrjinnän kieltäminen amatööriurheilussa
Toinen tärkeä unionin tuomioistuimen tämän kertomuksen tarkastelujaksolla antama tuomio, TopFit 18 , koski (liikkuvien) unionin kansalaisten kansalaisuuteen perustuvan syrjinnän kieltoa amatööriurheilun alalla. 19
Daniele Biffi on Saksassa asuva Italian kansalainen, joka kilpailee seniorisarjan amatöörijuoksukilpailuissa. Hän on jäsenenä TopFit-nimisessä urheiluseurassa, joka kuuluu Saksan valtakunnalliseen yleisurheiluliittoon (Deutscher Leichtathletikverband, jäljempänä ’DLV’). DLV:n sääntöjen muutos johti vuonna 2015 siihen, että Biffin kaltaiset liikkuvat unionin kansalaiset eivät voineet osallistua Saksassa kansallisiin mestaruuskilpailuihin tai voivat osallistua niihin ainoastaan ”kilpailun ulkopuolella” tai ”ilman sijoitusta”. Tämä eväsi heiltä mahdollisuuden osallistua loppukilpailuun ja voittaa kansallinen mestaruus, vaikka he täyttivät kaikki muut yleisurheilun mestaruuskilpailuihin osallistumista koskevat edellytykset.
Unionin tuomioistuin esitti neljä huomautusta vastatessaan ennakkoratkaisupyyntöön. Ensinnäkin unionin tuomioistuin viittasi asiassa Raugevicius vähän aikaa sitten antamaansa tuomioon todeten, että ”liikkumisvapauttaan käyttäneen unionin kansalaisen tilanne kuuluu SEUT-sopimuksen 18 artiklan [...] soveltamisalaan”, myös amatööriurheilun alalla. 20 Toiseksi SEUT-sopimuksen 21 artiklassa annetulla oikeudella vapaaseen liikkuvuuteen pyritään muun muassa edistämään ”asianomaisen unionin kansalaisen asteittaista kotoutumista vastaanottavan jäsenvaltion yhteiskuntaan”, ja osallistuminen amatööriurheiluun on tärkeä osa tätä kotoutumisprosessia. 21 Kolmanneksi unionin tuomioistuin viittasi aiempaan unionin oikeuskäytäntöön ja totesi, että kansallisten (urheilu)liittojen sääntöjen on oltava myös unionin oikeuden, mukaan lukien perussopimusten, mukaisia. 22 Neljänneksi SEUT-sopimuksen 18 ja 21 artiklan soveltaminen kansallisten urheiluliittojen sääntöihin merkitsee muun muassa sitä, että kansallisten urheiluliittojen säännöt, jotka voivat muodostaa perusvapauden rajoituksen, ovat ristiriidassa unionin oikeuden kanssa, ellei niitä ”voida perustella objektiivisilla syillä, jotka ovat oikeassa suhteessa hyväksyttävästi tavoiteltuun päämäärään”. 23
3.SUKUPUOLEEN, ROTUUN, ETNISEEN ALKUPERÄÄN, USKONTOON TAI VAKAUMUKSEEN, VAMMAISUUTEEN, IKÄÄN TAI SUKUPUOLISEEN SUUNTAUTUMISEEN PERUSTUVAN SYRJINNÄN TORJUMINEN (SEUT-SOPIMUKSEN 19 ARTIKLA)
3.1.Johdanto
SEUT-sopimuksen 19 artiklan mukaan EU voi toteuttaa tarvittavat toimenpiteet sukupuoleen, rotuun, etniseen alkuperään, uskontoon tai vakaumukseen, vammaisuuteen, ikään tai sukupuoliseen suuntautumiseen perustuvan syrjinnän torjumiseksi. 24
Euroopan komissio julkaisi maaliskuussa 2019 vuosikertomuksen naisten ja miesten tasa-arvosta ja totesi, että edes EU:ssa, jossa sukupuolten tasa-arvo taataan yksiselitteisesti lailla, naisten ja miesten tasa-arvo ei ole vielä konkreettista todellisuutta. 25
Komissio julkaisi joulukuussa 2015 luettelon hlbti-henkilöiden tasa-arvon edistämistä koskevista toimista, joihin sisältyi komission vuosina 2016–2019 suunnittelemia toimia eri politiikan aloilta. 26 Tämän jälkeen komissio julkaisi helmikuussa 2017 ensimmäisen vuosikertomuksen hlbti-henkilöiden tasa-arvon edistämistä koskevista toimista. Kertomus kattaa vuoden 2016. Toinen kertomus julkaistiin vuonna 2018 ja kolmas vuonna 2019, ja toukokuussa 2020 julkaistiin viimeinen kertomus, joka kattaa vuoden 2019 aikana toteutetut toimet. 27
Komissio laati marraskuussa 2018 päätelmäasiakirjat, jotka perustuivat rasismin, muukalaisvihan ja muiden suvaitsemattomuuden muotojen torjumista käsittelevän EU:n korkean tason työryhmän neljännessä kokouksessaan 5. joulukuuta 2017 käymiin keskusteluihin romanivastaisuudesta ja afrofobiasta. 28 Se myös laati ohjeasiakirjan rasismin ja muukalaisvihan tiettyjen muotojen ja ilmaisujen torjumisesta rikosoikeudellisin keinoin annetun neuvoston puitepäätöksen 2008/913/YOS käytännön soveltamisesta. 29
Komissio julkaisi joulukuussa 2018 arvioinnin vuoteen 2020 ulottuvia, romanien integraatiota edistäviä kansallisia strategioita koskevasta EU:n puitekehyksestä. 30 Arvioinnissa tarkasteltiin EU:n puitekehystä ja sitä, millä tavoin se lisäsi muiden EU:n poliittisten, oikeudellisten ja rahoitusvälineiden käyttöönottoa romanien osallisuuden edistämiseksi. Lisäksi komissio julkaisi syyskuussa 2019 kertomuksen, jossa keskitytään romanien osallisuutta edistävien toimenpiteiden kansalliseen täytäntöönpanoon. 31
Komissio käynnisti toukokuussa 2019 #EUvsDiscrimination ‑kampanjan 32 , joka jatkuu joulukuuhun 2020 asti. Sen kohteena on ikään, sukupuoleen, vammaisuuteen, etniseen alkuperään, rotuun, uskontoon tai vakaumukseen taikka sukupuoliseen suuntautumiseen perustuva työntekijöiden syrjintä, joka on kielletty EU:n syrjinnän vastaisessa lainsäädännössä. 33
3.2.Oikeuskäytännön kehitys
Uskonnonvapauden osalta on syytä panna merkille unionin tuomioistuimen 22. tammikuuta 2019 asiassa Cresco Investigation GmbH v. Markus Achatzi antama tuomio (C-193/17, ECLI:EU:C:2019:43). Unionin tuomioistuin katsoi, että kansallinen lainsäädäntö, jonka mukaan yhtäältä pitkäperjantai on yleinen vapaapäivä vain tiettyihin kristillisiin kirkkoihin kuuluville työntekijöille ja toisaalta ainoastaan näillä työntekijöillä on oikeus palkanlisään, jos heidän on työskenneltävä kyseisenä vapaapäivänä, merkitsee uskontoon perustuvaa välitöntä syrjintää.
4.UNIONIN KANSALAISUUS (SEUT-SOPIMUKSEN 20 ARTIKLAN 1 KOHTA)
4.1.Johdanto
SEUT-sopimuksen 20 artiklan mukaisesti unionin kansalainen on jokainen, jolla on jonkin jäsenvaltion kansalaisuus. Unionin kansalaisuus täydentää mutta ei korvaa jäsenvaltion kansalaisuutta. Kansalaisuuden saamista ja menettämistä koskevat ehdot kuuluvat kunkin jäsenvaltion toimivaltaan, jota niiden on käytettävä unionin oikeutta kunnioittaen. 34 Jos henkilölle kuitenkin myönnetään jonkin jäsenvaltion kansalaisuus, hänelle myönnetään samalla unionin kansalaisuus ja siihen liittyvät oikeudet, joita hän voi käyttää kaikkialla EU:ssa. Komissio katsoo tästä syystä, että jäsenvaltioiden olisi käytettävä kansalaisuuden myöntämistä koskevaa toimivaltaansa vilpittömän yhteistyön hengessä, kuten perussopimuksissa edellytetään.
Euroopan komissio toteutti useita toimia, jotka koskivat unionin kansalaisuuden saamista ja menettämistä. Tarkemmin sanottuna kyse oli ’sijoittajien kansalaisuusjärjestelyistä’ EU:ssa, eli kansalaisuuden myöntämisestä EU:n ulkopuolisten maiden kansalaisille investointeja vastaan.
Komissio julkaisi tammikuussa 2019 kertomuksen sijoittajien kansalaisuus- ja oleskeluoikeusjärjestelyistä Euroopan unionissa 35 . Kertomuksessa tarkastellaan nykyisiä järjestelyitä, joiden kautta voidaan myöntää EU:n jäsenvaltion kansalaisuus ja oleskeluoikeus investointien perusteella, ja tuodaan esiin useita ongelmia ja riskejä, joita tällaiset järjestelyt aiheuttavat EU:lle.
Kertomuksen jälkeen komissio perusti sijoittajien kansalaisuus- ja oleskeluoikeusjärjestelyitä käsittelevän, jäsenvaltioiden edustajista koostuvan asiantuntijaryhmän i) tarkastelemaan sijoittajien kansalaisuusjärjestelyistä aiheutuvia riskejä, ii) laatimaan vuoden 2019 loppuun mennessä yhteiset turvallisuustarkastukset ja iii) käsittelemään läpinäkyvyyden ja hyvän hallintotavan näkökohtia sijoittajien kansalaisuus- ja oleskeluoikeusjärjestelyiden täytäntöönpanossa. 36
Tarkastelujakson aikana komissio käsitteli 98 valitusta, lähes 1 400 kirjettä tai yksittäistä kyselyä, 48 kysymystä ja 10 Euroopan parlamentin vetoomusta, joiden aiheena oli unionin kansalaisuus ja siihen liittyvät oikeudet ja jotka koskivat enimmäkseen brexitin vaikutuksia unionin kansalaisuuteen liittyviin oikeuksiin.
4.2.Oikeuskäytännön kehitys
Vuosina 2016–2019 unionin tuomioistuin käsitteli 29 tapausta, jotka koskivat unionin kansalaisuutta, mukaan lukien tapauksia, jotka koskivat kansalaisuuteen perustuvaa syrjintää, unionin kansalaisuuden menettämistä jäsenvaltion kansalaisuuden menettämisen vuoksi ja unionin kansalaisten perheenjäsenten, jotka ovat kolmansien maiden kansalaisia, johdettuja oleskeluoikeuksia. 37
Asiassa Tjebbes ym. 38 antamassaan tuomiossa unionin tuomioistuin vahvisti, että jäsenvaltioiden tavoite varmistaa, että valtion ja sen kansalaisten välillä on todellinen yhteys, on yleisesti legitiimi. Tämä legitimiteetti ei kuitenkaan vapauta jäsenvaltioita tarkastamasta (yksittäistapauksissa), onko jäsenvaltion kansalaisuuden menettäminen suoraan lain nojalla suhteellisuusperiaatteen mukaista, jos kansalaisuuden menettäminen johtaisi unionin kansalaisen aseman ja siihen liittyvien oikeuksien menettämiseen. 39
Unionin tuomioistuin katsoi näin ollen, että suhteellisuusperiaatteen nojalla jäsenvaltioiden lainsäädännössä, jolla säännellään kansalaisuuden menettämistä, on säädettävä mahdollisuudesta ”[tapauskohtaiseen] niiden seurausten [tutkintaan], jotka kyseinen menettäminen aiheuttaa [asianomaiselle henkilölle ja hänen perheenjäsenilleen] unionin oikeuden kannalta”. 40 Jos tällaisen tarkastelun perusteella todetaan, että unionin kansalaisen aseman menettäminen (jäsenvaltion kansalaisuuden menettämisen seurauksena) on ristiriidassa unionin oikeuden kanssa, kansalaisuus on voitava palauttaa taannehtivasti (ex tunc). 41
5.OIKEUS LIIKKUA JA OLESKELLA VAPAASTI JÄSENVALTIOIDEN ALUEELLA (SEUT-SOPIMUKSEN 20 ARTIKLAN 2 KOHTA JA 21 ARTIKLA)
5.1.Johdanto
SEUT-sopimuksen 20 artiklan 2 kohdan a alakohdan ja 21 artiklan nojalla unionin kansalaisilla on oikeus vapaasti liikkua ja oleskella jäsenvaltioiden alueella, jollei perussopimuksissa tai niiden soveltamisesta annetuissa säännöksissä säädetyistä rajoituksista ja ehdoista muuta johdu. 42
Valtaosa kansalaisista kannattaa tätä oikeutta 43 ja pitää sitä yhtenä EU-jäsenyyden päähyödyistä 44 . Lisäksi yli puolet unionin kansalaisista ilmoittaa hyötyneensä siitä, että ulkomaille matkustettaessa rajatarkastukset ovat vähentyneet tai niitä ei ole lainkaan. 45 Useimmat eurooppalaiset katsovat, että ihmisten, tavaroiden ja palvelujen vapaa liikkuvuus Euroopan unionissa on EU:n myönteisin vaikutus. 46 Keväällä 2020 tehdyssä kyselyssä 83 prosenttia unionin kansalaisista katsoi, että unionin kansalaisten vapaa liikkuvuus EU:n sisällä hyödyttää yleisesti heidän maansa taloutta. 47
Vuonna 2018 yli 16 miljoonaa unionin kansalaista asui tai työskenteli muussa EU-maassa kuin kansalaisuusmaassaan. Vielä useampi unionin kansalainen kävi tilapäisesti muissa EU-maissa lomalla tai vierailulla ystävien tai sukulaisten luona taikka liikematkalla.
Liikkuvat unionin kansalaiset ja heidän perheenjäsenensä saavat tietoa oikeudestaan oleskella toisessa jäsenvaltiossa Sinun Eurooppasi ‑portaalista 48 . Sinun Eurooppasi ‑portaali tarjoaa myös maakohtaista tietoa ja toimii siten EU:n yhteisenä digitaalisena palveluväylänä 49 .
Tarkastelujakson aikana komissio käsitteli 950 kansalaisten valitusta, 6 128 kysymystä ja 140 Euroopan parlamentin vetoomusta, jotka käsittelivät vapaata liikkuvuutta koskevan oikeuden käyttämistä. Usein aiheena oli unionin kansalaisten perheenjäsenten oikeus saapua EU:hun ja oleskella siellä, jos perheenjäsenet olivat EU:n ulkopuolisen maan kansalaisia (viisumien ja oleskelukorttien myöntämisen edellytykset ja lisämuodollisuudet). Samoin aiheena olivat usein edellytykset, joiden mukaisesti unionin kansalaiset voivat käyttää oikeuttaan liikkua vapaasti.
Liikkuvat unionin kansalaiset, joihin viranomaisten suorittama unionin oikeuden virheellinen soveltaminen vaikuttaa haitallisesti, voivat saada apua SOLVIT-verkostosta 50 , joka on perustettu reagoimaan nopeasti ja etsimään kansallisen tason ratkaisuja. Vuosina 2016–2018 SOLVIT käsitteli noin 1 930 tapausta, jotka koskivat henkilöiden vapaata liikkuvuutta. 51
Kansalaiset voivat myös esittää kysymyksiä henkilökohtaisista EU-oikeuksistaan Sinun Eurooppasi ‑neuvontaan 52 , joka tarjoaa maksutonta henkilökohtaista oikeudellista neuvontaa. Sinun Eurooppasi ‑neuvontaa hallinnoi komissio, ja se toimii komission ulkoisen alihankkijan European Citizens Action Service ‑järjestön (ECAS) kautta. Vuosina 2016–2020 Sinun Eurooppasi ‑neuvontaan tuli yli 42 000 kyselyä maahantulomenettelyistä ja oleskeluoikeuksista ja yli 2 300 kyselyä poliittisista ja juridisista oikeuksista.
Unionin kansalaiset voivat myös käyttää komission Europe Direct ‑keskustietopalvelua 53 , jäljempänä ’EDCC’, josta saa yleisiä tietoja EU:sta ja neuvoja unionin kansalaisten oikeuksista. Vuosina 2016–2019 EDCC:n kautta vastaanotettiin yhteensä 5 251 tiedustelua, jotka koskivat henkilöiden vapaata liikkuvuutta.
Lisäksi liikkuvat EU:n työntekijät voivat pyytää apua direktiivin 2014/54/EU 54 mukaisesti perustetuilta kansallisilta elimiltä.
Komissio toteutti vuosina 2016–2018 EU:n vammaiskorttia koskevan pilottihankkeen edistääkseen vammaisten henkilöiden vapaata liikkuvuutta. 55
Komissio on laatinut paikallisviranomaisille suunnatun verkkokoulutuksen, jossa käsitellään oikeutta vapaaseen liikkuvuuteen ja jonka tarkoituksena on syventää paikallisviranomaisten tietämystä direktiivistä 2004/38/EY (vapaasta liikkuvuudesta annettu direktiivi) ja siihen perustuvista oikeuksista. Verkkokoulutus on saatavilla 23 kielellä, ja se koostuu itsearviointitestistä sekä aloitteleville ja edistyneille käyttäjille laadituista koulutusmateriaaleista.
5.2.Oikeuskäytännön kehitys
5.2.1.Oikeutta vapaaseen liikkuvuuteen ja (johdettua) oleskeluoikeutta koskevan unionin tuomioistuimen oikeuskäytännön kehitys
Unionin tuomioistuin on antanut useita tuomioita, jotka liittyvät SEUT-sopimuksen 21 artiklaan (mukaan lukien sen täytäntöönpano vapaasta liikkuvuudesta annetulla direktiivillä) sekä SEUT-sopimuksen 20 artiklaan perustuviin unionin kansalaisuudesta johdettuihin oleskeluoikeuksiin. 56
Ensimmäinen unionin tuomioistuimen tuomioiden kokonaisuus koskee sitä, ketkä unionin kansalaiset ja perheenjäsenet voivat vedota direktiiviin 2004/38/EY oleskeluoikeuden osalta.
Asiassa Lounes 57 annetussa tuomiossa unionin tuomioistuin katsoi, että unionin kansalainen, joka on käyttänyt oikeuttaan liikkua ja oleskella toisessa unionin jäsenvaltiossa ja joka on sittemmin saanut vastaanottavan jäsenvaltion kansalaisuuden säilyttäen samalla kotijäsenvaltion kansalaisuuden, voi edelleen vedota SEUT-sopimuksen 21 artiklaan perustuviin oikeuksiin, vaikka hän ei enää olekaan henkilö, johon direktiiviä 2004/38/EY sovelletaan. 58 Myös kyseisen unionin (kahden jäsenvaltion) kansalaisen perheenjäsenten oleskeluoikeus voidaan johtaa suoraan SEUT-sopimuksen 21 artiklasta edellytyksin, jotka eivät saa olla ankarampia kuin direktiivissä 2004/38/EY säädetyt edellytykset. 59 Tuomioistuin selvensi, että oikeus vapaaseen liikkuvuuteen sisältää oikeuden viettää normaalia perhe-elämää. 60
Unionin tuomioistuin katsoi asiassa Gusa 61 antamassaan tuomiossa, että oikeutta säilyttää työntekijän tai itsenäisen ammatinharjoittajan asema taloudellisen toiminnan lopettamisen jälkeen direktiivin 2004/38/EY 7 artiklan 3 kohdassa (tarkemmin sanottuna sen b alakohdassa) säädetyissä tapauksissa, kun henkilö ”yli vuoden työskenneltyään joutuu asianmukaisesti rekisteröidyksi työttömäksi tahtomattaan ja ilmoittautuu työnhakijaksi”, sovelletaan myös liikkuviin unionin kansalaisiin, jotka ovat olleet itsenäisiä ammatinharjoittajia ja sitten tahtomattaan lopettaneet taloudellisen toiminnan. 62
Asiassa Coman 63 antamassaan tuomiossa unionin tuomioistuin tulkitsi direktiivin 2004/38/EY 2 artiklan 2 kohdan a alakohdassa tarkoitettua unionin kansalaisen ’aviopuolison’ käsitettä 64 ja katsoi, että se on itsenäinen unionin oikeuden määritelmä, joka ei riipu jäsenvaltioiden lainsäädännöstä. Unionin tuomioistuin katsoi, että jos unionin kansalainen, joka palaa siihen jäsenvaltioon, jonka kansalainen hän on, on (aiemmin) käyttänyt oikeuttaan vapaaseen liikkuvuuteen päästäkseen tosiasiallisesti asumaan toisessa EU:n jäsenvaltiossa ja jos hän on aloittanut vastaanottavassa jäsenvaltiossa samaa sukupuolta olevan (kolmannen maan) kansalaisen kanssa perhe-elämän tai vahvistanut sitä solmimalla vastaanottavassa jäsenvaltiossa laillisesti avioliiton, unionin oikeus on esteenä kansalliselle lainsäädännölle, jolla evätään paluumuuttavan unionin kansalaisen samaa sukupuolta olevalta puolisolta johdettu maahantulo- ja oleskeluoikeus sillä perusteella, että samaa sukupuolta olevien henkilöiden välistä avioliittoa ei mahdollisteta kyseisessä (koti)jäsenvaltiossa. 65 Asianomaisen jäsenvaltion on pidettävä tällaista henkilöä aviopuolisona, jotta hän voi käyttää unionin oikeuteen perustuvia oikeuksiaan. Tämä ei kuitenkaan velvoita kyseistä jäsenvaltiota säätämään kansallisessa lainsäädännössään samaa sukupuolta olevien henkilöiden välisestä avioliittoinstituutiosta. 66
Asiassa Altiner ja Ravn 67 antamassaan tuomiossa unionin tuomioistuin katsoi, että unionin oikeus ei ole esteenä kansalliselle lainsäädännölle, jossa palaavan unionin kansalaisen perheenjäsenelle ei myönnetä johdettua oleskeluoikeutta, kun kyseisen perheenjäsenen tulo unionin kansalaisen kotijäsenvaltion alueelle ei ole ’luonnollinen jatke’ kyseisen unionin kansalaisen paluulle kyseiseen jäsenvaltioon. 68 Tällaisessa kansallisessa säännöstössä on edellytettävä, että kokonaisarvioinnissa otetaan huomioon myös muut merkitykselliset seikat, joilla voidaan osoittaa, että unionin kansalaisen kyseiseen jäsenvaltioon palaamisen ja hänen perheenjäsenensä, joka on kolmannen valtion kansalainen, samaan jäsenvaltioon tulemisen välillä olleesta aikavälistä huolimatta vastaanottavassa jäsenvaltiossa kehittynyt ja lujittunut perhe-elämä ei ole päättynyt. 69
Asiassa Tarola 70 oli kyse unionin kansalaisesta, joka oli käyttänyt oikeuttaan vapaaseen liikkuvuuteen siten, että hän oli työskennellyt vastaanottavassa jäsenvaltiossa kahden viikon ajan muun kuin määräaikaisen työsopimuksen perusteella, kunnes joutui tahtomattaan työttömäksi. Tuomioistuin tulkitsi direktiivin 2004/38/EY 7 artiklan 1 kohdan a alakohtaa ja 3 kohdan c alakohtaa ja katsoi, että tällaisessa tilanteessa oleva kansalainen säilyttää työntekijän aseman (ja siten oikeuden oleskella vastaanottavassa jäsenvaltiossa) vähintään kuuden kuukauden ajan, jos asianomaisella henkilöllä oli tosiasiallisesti työntekijän asema ennen joutumista työttömäksi tahtomattaan ja hän oli ilmoittautunut työnhakijaksi asianomaiseen työvoimatoimistoon. 71 Lisäksi unionin tuomioistuin totesi, että kansallisen oikeuden mukainen oikeus sosiaaliturvaetuuksiin tai sosiaalihuoltoavustuksiin voi edellyttää tietyn pituista työskentelyjaksoa siltä osin kuin samaa edellytystä sovelletaan yhdenvertaisen kohtelun periaatteen mukaisesti myös kyseisen jäsenvaltion kansalaisiin. 72
Asia Bajratari 73 liittyy direktiivin 2004/38/EY 7 artiklan 1 kohdan b alakohdan – oleskelu riittävien varojen ja kattavan sairausvakuutusturvan perusteella – tulkintaan. Asia koski alaikäisen unionin kansalaisen vanhempaa, joka on kolmannen maan kansalainen ja joka vetosi johdettuun oleskeluoikeuteensa vastaanottavassa jäsenvaltiossa alaikäisen lapsensa, joka on 7 artiklan 1 kohdan b alakohdan nojalla asuva unionin kansalainen, tosiasiallisena huoltajana. Unionin tuomioistuin katsoi, että alaikäisellä unionin kansalaisella on riittävät varat niin, ettei hän oleskelunsa aikana muodostu kohtuuttomaksi rasitteeksi vastaanottavan jäsenvaltion sosiaalihuoltojärjestelmälle, silloinkin, kun nämä varat ovat peräisin sellaisesta työstä saaduista tuloista, jota hänen vanhempansa, joka on kolmannen maan kansalainen, tekee kyseisessä jäsenvaltiossa lainvastaisesti, koska hänellä ei ole siellä oleskelu- ja työlupaa. 74 Unionin tuomioistuin katsoi myös, että edellytykset alaikäisen unionin kansalaisen oleskeluoikeuden rajoittamiselle yleisen järjestyksen turvaamiseen liittyvistä syistä eivät täyttyneet. 75
Toinen unionin tuomioistuimen tuomioiden kokonaisuus koskee oleskeluoikeuksien rajoittamista ja direktiivin 2004/38/EY mukaista karkottamista.
Tuomiossa E v. Subdelegación del Gobierno en Álava 76 unionin tuomioistuin toisti, että direktiivin 2004/38/EY mukaisten karkottamispäätösten on perustuttava yksinomaan asianomaisen henkilön (unionin kansalaisen) omaan käyttäytymiseen. Se, että henkilö on karkottamispäätöksen tekemisen ajankohtana suljettuna vankilaan ja hänen vapautumisensa ei ole lähitulevaisuudessa näköpiirissä, ”ei sulje pois sitä, että hänen käyttäytymisensä muodostaa [...] todellisen ja välittömän uhkan, joka vaikuttaa johonkin vastaanottavan jäsenvaltion yhteiskunnan olennaiseen etuun”, 77 tällaista päätöstä tehtäessä.
Unionin tuomioistuin totesi asiassa Petrea 78 antamassaan tuomiossa muun muassa, että jäsenvaltio voi peruuttaa rekisteröintitodistuksen, joka on myönnetty virheellisesti sellaiselle unionin kansalaiselle, joka on karkotettu ja on tullut uudelleen maahan, vaikka hän on edelleen maahantulokiellossa (kuten direktiivissä 2004/38/EY säädetään). 79 Asianomaisella unionin kansalaisella on direktiivin 2004/38/EY 32 artiklan nojalla oikeus tehdä hakemus mainitun maahantulokiellon poistamiseksi; tällaisella kansalaisella ei kuitenkaan ole direktiivin 2004/38/EY nojalla oleskeluoikeutta sinä aikana, jona hänen hakemustaan tutkitaan. 80
Asiassa B ja Vomero 81 antamassaan tuomiossa unionin tuomioistuin selvensi useita direktiivin 2004/38/EY säännöksiin liittyviä kysymyksiä, jotka koskevat direktiivin 28 artiklan 3 kohdan a alakohdan mukaista vahvistettua suojaa karkotusta vastaan ja sen edellytyksiä erityisesti vankeusrangaistuksen yhteydessä. Unionin tuomioistuin katsoi, että unionin kansalaisella on oltava pysyvä oleskeluoikeus, jotta hän voi saada vahvistetun suojan karkottamista vastaan. 82 Lisäksi unionin tuomioistuin täsmensi, että vahvistetun karkottamissuojan edellytyksenä oleva (yhtäjaksoinen) aiempi oleskelujakso on laskettava siten, että se lasketaan taaksepäin alkuperäisen karkottamispäätöksen tekopäivästä lukien. 83 Kysymys siitä, katkaisiko ennen karkottamispäätöstä suoritettu vankeusajanjakso vahvistetun suojelun edellyttämän oleskelun yhtäjaksoisuuden, on ratkaistava arvioimalla kokonaisvaltaisesti tästä vankeusajanjaksosta huolimatta sitä, ovatko unionin kansalaisen ja vastaanottavan jäsenvaltion väliset kotoutumista merkitsevät siteet katkenneet. 84 Tämän kokonaisarvioinnin kannalta merkityksellisiä seikkoja ovat muun muassa ”asianomaisen henkilön ennen vankeuttaan vastaanottavaan jäsenvaltioon luomien kotoutumista merkitsevien siteiden vahvuus, vankeusajanjaksoon johtaneen rikoksen luonne ja olosuhteet, joissa se on tehty, sekä asianomaisen henkilön käytös vankeuden aikana”. 85
Asiassa K ja HF 86 antamassaan tuomiossa unionin tuomioistuin katsoi, että se, että unionin kansalaiselta (tai hänen perheenjäseneltään) on aiemmin evätty turvapaikka Geneven yleissopimuksen 1 artiklan F kohdan perusteella, ei voi automaattisesti johtaa päätelmään, jonka mukaan hänen pelkkä läsnäolonsa muodostaa todellisen, välittömän ja riittävän vakavan uhan, joka vaikuttaa johonkin yhteiskunnan olennaiseen etuun, kuten direktiivissä 2004/38/EY (27 artiklassa) edellytetään. 87 Tarvetta rajoittaa unionin kansalaisen tai unionin kansalaisen perheenjäsenen vapaata liikkuvuutta ja oleskelua on arvioitava tapauskohtaisesti 88 ja vapaata liikkuvuutta koskevien sääntöjen perusteella. Toimivaltaisten kansallisten viranomaisten on lisäksi tutkittava, i) ovatko tällaiset yleistä järjestystä tai yleistä turvallisuutta koskevat toimenpiteet suhteellisuusperiaatteen mukaisia, kun otetaan huomioon unionin kansalaisten ja heidän perheenjäsentensä oikeudet, ja ii) ovatko muut vapaata liikkuvuutta vähemmän rajoittavat toimenpiteet mahdollisia. 89
Kolmas joukko unionin tuomioistuimen viiteajanjakson aikana antamia tuomioita koskee SEUT-sopimuksen 20 ja 21 artiklan mukaista oikeutta vapaaseen liikkuvuuteen ja oleskeluun.
Unionin tuomioistuin totesi asiassa Rendón Marín 90 antamassaan tuomiossa, että unionin oikeus on automaattisesti esteenä johdetun oleskeluoikeuden epäämiselle kolmannen maan kansalaiselta, joka on kahden alaikäisen – joista toisella on asuinjäsenvaltion ja toisella toisen jäsenvaltion kansalaisuus – yksinhuoltaja, pelkästään aikaisemman rikosrekisterin perusteella. 91 Unionin tuomioistuin on vahvistanut myös asiassa CS 92 antamassaan tuomiossa, että unionin oikeus on esteenä johdetun oleskeluoikeuden automaattiselle epäämiselle kolmannen maan kansalaisuuden omaavalta vanhemmalta, josta alaikäinen unionin kansalainen on riippuvainen, yksinomaan vanhemman rikosrekisterin perusteella. Asioissa Rendón Marín ja CS annetuissa tuomioissa unionin tuomioistuin kuitenkin tunnustaa jäsenvaltioiden mahdollisuuden rajoittaa SEUT-sopimuksen 20 ja 21 artiklaan perustuvia oleskeluoikeuksia siltä osin kuin tällainen rajoitus perustuu tapauskohtaiseen arviointiin ja karkottaminen tai oleskeluoikeuden rajoittaminen perustuu siihen, että ”on olemassa todellinen, välitön ja riittävän vakava yleiseen järjestykseen tai yleiseen turvallisuuteen kohdistuva uhka”. 93
Asiassa Chavez-Vilchez ym. annetussa tuomiossa 94 unionin tuomioistuinta pyydettiin selventämään, missä määrin SEUT-sopimuksen 20 artiklaan perustuva oleskeluoikeus (unionin tuomioistuimen asiassa Ruiz Zambrano 95 antaman tuomion ja sitä seuraavien tuomioiden mukaisesti) riippuu unionin kansalaisuuden omaavan vanhemman, joka ei ole asuinjäsenvaltion kansalaisuuden omaavan alaikäisen unionin kansalaisen tosiasiallinen huoltaja, mahdollisuudesta huolehtia lapsesta. Unionin tuomioistuin katsoi, että toimivaltaisten viranomaisten on määritettävä muun muassa Euroopan unionin perusoikeuskirjan 7 artiklan (yksityis- ja perhe-elämän suojelu) ja 24 artiklan (lapsen edun huomioon ottaminen) perusteella, kumpi vanhemmista vastaa lapsen tosiasiallisesta huollosta ja onko lapsella kolmannen maan kansalaisuuden omaavaan vanhempaan riippuvuussuhde, joka pakottaisi lapsen käytännössä poistumaan unionin alueelta, jos tällaiselta vanhemmalta evätään oleskeluoikeus. 96 Unionin tuomioistuimen mukaan tällaisessa arvioinnissa se, että toinen vanhempi, joka on unionin kansalainen, on todellisuudessa kykenevä ja valmis vastaamaan yksin lapsen päivittäisestä ja tosiasiallisesta huollosta, on merkityksellinen seikka. Sen perusteella pelkästään ei voida kuitenkaan todeta, ettei vanhemman, joka on kolmannen maan kansalainen, ja lapsen välillä ole sellaista riippuvuussuhdetta, jonka vuoksi lapsen olisi pakko poistua unionin alueelta, jos kyseiseltä kolmannen maan kansalaiselta evätään oleskeluoikeus. 97 Unionin tuomioistuin toisti, että toimivaltaisten viranomaisten arvioinnin kannalta merkityksellisiin seikkoihin kuuluu kysymys lapsen huollosta ja siitä, ”vastaako vanhempi, joka on kolmannen maan kansalainen, kyseisen lapsen laillisesta, taloudellisesta tai tunnetason huollosta”. 98 Unionin tuomioistuin lisäsi, että näiden seikkojen arvioinnin on perustuttava ”asianomaisen lapsen edun mukaisesti kaikkien sellaisten käsiteltävään asiaan liittyvien seikkojen huomioon ottamiseen, joita ovat muun muassa lapsen ikä, hänen fyysinen ja tunnetason kehityksensä, hänen tunnesiteensä lujuus sekä siihen vanhempaan, joka on unionin kansalainen, että siihen vanhempaan, joka on kolmannen maan kansalainen, ja vaara, jonka lapsen erottaminen viimeksi mainitusta aiheuttaisi kyseisen lapsen tasapainolle”. 99
Asiassa Subdelegación del Gobierno en Ciudad Real 100 oli kyse SEUT-sopimuksen 20 artiklasta. Unionin tuomioistuin katsoi, että 20 artikla on esteenä sille, että jäsenvaltio hylkää unionin kansalaisen, joka on tämän jäsenvaltion kansalainen ja joka ei ole milloinkaan käyttänyt liikkumisvapauttaan, puolison, joka on kolmannen maan kansalainen, tekemän perheenyhdistämistä koskevan hakemuksen pelkästään sillä perusteella, että unionin kansalaisella ei ole itseään ja puolisoaan varten riittäviä varoja niin, etteivät he muodostu rasitteeksi kansalliselle sosiaalihuoltojärjestelmälle, vaikka ei ole tutkittu, onko kyseisen unionin kansalaisen ja hänen puolisonsa välillä sellainen riippuvuussuhde, että jos viimeksi mainitulle ei myönnetä johdettua oleskeluoikeutta, unionin kansalaisen on pakko poistua koko unionin alueelta, jolloin hän ei voi käyttää asemaansa perustuvia oikeuksia. Näin ollen silloin, kun kolmannen maan kansalainen tekee toimivaltaiselle kansalliselle viranomaiselle hakemuksen oleskeluoikeuden myöntämisestä perheenyhdistämistä varten unionin kansalaisen kanssa, joka on asianomaisen jäsenvaltion kansalainen, kyseisen viranomaisen on arvioitava asianomaisen kolmannen maan kansalaisen ja unionin kansalaisen toimittamien tietojen perusteella ja suorittamalla mahdollisesti tarvittavat tutkimukset, onko näiden kahden henkilön välillä riippuvuussuhde siten, että kyseiselle kolmannen maan kansalaiselle on lähtökohtaisesti myönnettävä johdettu oleskeluoikeus SEUT-sopimuksen 20 artiklan nojalla.
5.2.2.Unionin kansalaisten ’muiden perheenjäsenten’ maahantulo- ja oleskeluoikeuksia koskevan unionin tuomioistuimen oikeuskäytännön kehitys
Maahantulo-oikeuden osalta unionin tuomioistuin selvensi asiassa Ryanair Designated Activity Company 101 antamassaan tuomiossa, että unionin kansalaisten perheenjäsenet, jotka eivät ole unionin kansalaisia ja joilla on jonkin jäsenvaltion direktiivin 2004/38/EY 20 artiklan mukaisesti myöntämä pysyvä oleskelukortti, on 5 artiklan 2 kohdan nojalla myös vapautettu viisumivelvollisuudesta heidän pyrkiessään toiseen jäsenvaltioon. Viisumivapautta sovelletaan myös silloin, kun kortin on myöntänyt jäsenvaltio, joka ei kuulu Schengen-alueeseen. Tuomiossa todetaan, että tällaisen kortin haltijalla on oikeus tulla jäsenvaltion alueelle ilman viisumia esittämällä kortin ilman, että hänen asemaansa perheenjäsenenä tarvitsee tarkistaa muulla tavoin, ja ilman lisäperusteluja.
Lisäksi unionin tuomioistuin antoi viiteajanjakson aikana kaksi tuomiota, joissa selvennetään edelleen direktiivin 2004/38/EY 3 artiklan 2 kohdan ja tuomioistuimen asiassa Rahman aiemmin antaman tuomion analogista soveltamista. 102
Unionin tuomioistuin totesi asiassa Banger 103 antamassaan tuomiossa, että SEUT-sopimuksen 21 artiklassa velvoitetaan jäsenvaltiot helpottamaan niiden omien palaavien kansalaisten laajassa mielessä tarkoitettujen perheenjäsenten maahanpääsyä ja oleskelua direktiivin 2004/38/EY 3 artiklan 2 kohdan edellytysten mukaisesti soveltaen edellytyksiä analogisesti. 104 Oleskelulupahakemuksen arviointi 3 artiklan 2 kohdan nojalla edellyttää myös sitä, että tällaisille hakemuksille annetaan tietty etusija verrattuna sellaisten kolmansien maiden kansalaisten hakemuksiin, joilla ei ole tällaisia perhesiteitä, ja että hakijan olosuhteet tutkitaan perusteellisesti. Tällaisia hakemuksia koskevat kielteiset päätökset on perusteltava. 105 Lisäksi unionin tuomioistuin katsoi, että laajassa mielessä tarkoitettujen perheenjäsenten, joilta on evätty oleskelulupa, on voitava hakea muutosta kansallisessa tuomioistuimessa. Kansallisen tuomioistuimen on voitava ”selvittää, perustuuko epäämispäätös riittävän vankkaan tosiseikastoon ja onko menettelyllisiä takeita noudatettu. Näihin takeisiin kuuluu toimivaltaisten kansallisten viranomaisten velvollisuus tutkia laajasti luvan hakijan olosuhteet ja perustella kukin maahanpääsyn tai oleskelun epääminen.” 106
Tuomiossa SM 107 unionin tuomioistuin selvensi ensin (kuten se teki asiassa Coman antamassaan tuomiossa ’puolison’ käsitteen osalta), että direktiivin 2004/38/EY 2 artiklan 2 kohdan c alakohdassa oleva käsite ’jälkeläinen suoraan etenevässä polvessa’ on itsenäinen unionin oikeuden määritelmä, joka ei riipu jäsenvaltioiden lainsäädännöstä. 108 Lisäksi unionin tuomioistuin katsoi, että tätä käsitettä on tulkittava laajasti ja että se kattaa ”kaikenlaiset lapsi-vanhempisuhteet, olivatpa ne biologisia tai oikeudellisia” (toisin sanoen biologiset ja adoptoidut lapset). Sitä vastoin se ei kata lapsia, jotka on sijoitettu lailliseen holhoukseen, joka ei luo lapsi-vanhempisuhdetta lapsen ja hänen huoltajansa välille (mukaan lukien algerialaiseen kafala-järjestelyyn asetetut lapset). 109 Unionin tuomioistuin toteaa erityisesti, että tällaiset lapset kuuluvat direktiivin 2004/38/EY 3 artiklan 2 kohdan soveltamisalaan. 110 Kun jäsenvaltiot panevat täytäntöön 3 artiklan 2 kohdan mukaista velvollisuuttaan helpottaa ”muiden perheenjäsenten” maahanpääsyä ja oleskelua 111 , niiden on käytettävä harkintavaltaansa Euroopan unionin perusoikeuskirjan määräykset ”huomioon ottaen ja niitä noudattaen”, mukaan lukien oikeus perhe-elämän kunnioittamiseen (7 artikla) ja lapsen etu (24 artikla). 112 Niiden on lisäksi ”arvioitava tasapainoisesti ja järkevästi kaikkia käsiteltävässä asiassa esillä olevia merkityksellisiä olosuhteita ja otettava huomioon kaikki käsillä olevat edut, ja erityisesti asianomaisen lapsen etu”. 113 Arvioinnissa otetaan huomioon i) lapsen ikä, kun laillinen huoltajuus on vahvistettu, ja se, onko lapsi asunut huoltajansa kanssa sen jälkeen, ii) tunnesiteiden aste, iii) se, kuinka riippuvainen lapsi on huoltajastaan, sekä iv) mahdollinen konkreettinen ja yksilöllinen vaara siitä, että kyseinen lapsi on hyväksikäytön, kaltoinkohtelun tai lapsikaupan uhri. Jos arvioinnin perusteella voidaan päätellä, että lapsi ja hänen huoltajansa elävät tosiasiallista perhe-elämää ja että mainittu lapsi on riippuvainen huoltajastaan, perusoikeus perhe-elämän kunnioittamiseen ja lapsen etu vaativat lähtökohtaisesti, että vastaanottava jäsenvaltio myöntää kyseiselle lapselle maahantulo- ja oleskeluoikeuden ’muuna perheenjäsenenä’. 114
5.2.3.Vapaata liikkuvuutta koskevan oikeuden ja oleskeluoikeuden menettelyllisiä näkökohtia koskevan unionin tuomioistuimen oikeuskäytännön kehitys
Viiteajanjakson aikana unionin tuomioistuin antoi myös kolme tuomiota, jotka koskevat vapaasta liikkuvuudesta annetun direktiivin mukaisia menettelyllisiä oikeuksia ja vaatimuksia.
Asiassa Petrea unionin tuomioistuinta pyydettiin tutkimaan (myös) useita direktiivin 2004/38/EY menettelyllisiin näkökohtiin liittyviä kysymyksiä. Asia koski unionin kansalaista, joka oli tullut uudelleen jäsenvaltion alueelle, vaikka kyseinen maa oli määrännyt hänet maahantulokieltoon. Unionin tuomioistuin katsoi asiassa Petrea antamassaan tuomiossa, että jäsenvaltioilla on oikeus säätää tällaisen liikkuvan unionin kansalaisen karkottamisesta direktiivin 2008/115/EY kansallisessa täytäntöönpanomenettelyssä (kolmansien maiden kansalaisten palauttamiseksi) edellyttäen, että sovelletaan direktiivin 2004/38/EY täytäntöönpanotoimenpiteitä, jotka ovat unionin kansalaisille edullisempia. 115 Lisäksi unionin tuomioistuin katsoi, että jäsenvaltiot voivat säätää, että yksityiset eivät voi vedota heitä vastaan annetun maahantulokieltopäätöksen lainvastaisuuteen riitauttaakseen myöhemmän palauttamispäätöksen, jos asianomaisella henkilöllä on ollut tehokkaasti käytössään ”mahdollisuus riitauttaa ajoissa [maahantulokieltopäätös] direktiivin 2004/38/EY säännösten kannalta”. 116 Unionin tuomioistuin katsoi myös, että vaikka direktiivin 2004/38/EY 30 artiklassa edellytetään, että jäsenvaltiot ilmoittavat 27 artiklan nojalla tehdystä päätöksestä (eli karkotuspäätöksestä) asianomaiselle henkilölle ”siten, että hän ymmärtää päätöksen sisällön ja seuraukset”, tämä tiedoksianto ei velvoita jäsenvaltioita antamaan päätöstä tiedoksi kielellä, jota kyseinen henkilö ymmärtää tai jota hänen voidaan kohtuudella olettaa ymmärtävän, kun hän ei ole pyytänyt tällaista ilmoitusta. 117
Asiassa Chenchooliah 118 antamassaan tuomiossa unionin tuomioistuin katsoi, että direktiivin 2004/38/EY 15 artiklaa sovelletaan sellaisen kolmannen maan kansalaisen karkottamiseen, joka on unionin kansalaisen aviopuoliso ja jolla ei ole enää oleskeluoikeutta jäsenvaltiossa direktiivin 2004/38/EY nojalla sen vuoksi, että unionin kansalainen on lähtenyt kyseisestä jäsenvaltiosta. 119 Tuomioistuin katsoi, että vaikka puolisolla ei enää ole direktiivin 2004/38/EY mukaista oleskeluoikeutta vastaanottavassa valtiossa unionin kansalaisen lähdön seurauksena, karkottamiseen sovelletaan direktiiviä 2004/38/EY. 120 Tämä tarkoittaa, että vastaanottava jäsenvaltio ei voi missään tapauksessa asettaa maahantulokieltoa tällaisen karkottamispäätöksen yhteydessä ja että tällaisessa tapauksessa sovelletaan direktiivin 2004/38/EY 30 ja 31 artiklassa säädettyjä asiaankuuluvia menettelyllisiä takeita. 121
Asiassa Diallo annetussa tuomiossa 122 unionin tuomioistuin täsmensi, että direktiivin 2004/38/EY 10 artiklan 1 kohdassa paitsi edellytetään, että jäsenvaltiot tekevät päätöksen liikkuvan unionin kansalaisen perheenjäsenen oleskelukorttia koskevasta hakemuksesta ja antavat sen tiedoksi kuuden kuukauden kuluessa, siinä myös velvoitetaan jäsenvaltiot tekemään päätös oleskelukortin epäämisestä direktiivin nojalla (ja ilmoittamaan asiasta asianomaiselle henkilölle) saman kuuden kuukauden määräajan kuluessa. 123 Unionin tuomioistuin täsmensi lisäksi, että unionin oikeus ja erityisesti direktiivi 2004/38/EY olisivat esteenä sille, että jäsenvaltiot säätävät kansallisessa oikeudessa kuuden kuukauden määräajan ylittymisen merkitsevän automaattisesti oleskelukortin myöntämistä toteamatta etukäteen, että asianomainen todella täyttää edellytykset voidakseen oleskella vastaanottavassa jäsenvaltiossa unionin oikeuden mukaisesti. 124 Lisäksi unionin tuomioistuin katsoi, että kun oleskelukortin epäävä päätös on kumottu tuomioistuimessa, toimivaltaisten kansallisten viranomaisten on tehtävä oleskelukorttia koskevasta hakemuksesta päätös kohtuullisessa ajassa, joka ei missään tapauksessa voi ylittää direktiivin 2004/38/EY 10 artiklan 1 kohdassa mainittua määräaikaa. Tehokkuusperiaatteen ja direktiiviin 2004/38/EY erottamattomasti kuuluvan käsittelyn nopeutta koskevan tavoitteen valossa sekä ottaen huomioon, että kolmannen maan kansalainen on edelleen oikeudellisen epävarmuuden tilanteessa oleskelukortin myöntämiseen saakka, unionin tuomioistuin on nimenomaisesti hylännyt ajatuksen siitä, että oleskelukortin epäämistä koskevan päätöksen kumoamisen jälkeen toimivaltaisille viranomaisille annetaan uusi kuuden kuukauden määräaika uuden päätöksen tekemiseksi. 125
5.2.4.Vapaata liikkuvuutta koskevan oikeuden ja oleskeluoikeuden käyttämiseen liittyvän unionin tuomioistuimen oikeuskäytännön kehitys
Viiteajanjakson aikana unionin tuomioistuin on myös antanut tuomion kysymyksistä, jotka saattavat rajoittaa SEUT-sopimuksen 21 artiklassa vahvistettua unionin kansalaisten vapaata liikkuvuutta.
Asiassa Freitag 126 unionin tuomioistuinta pyydettiin tutkimaan, onko SEUT-sopimuksen 21 artikla, kun otetaan huomioon unionin tuomioistuimen aikaisemmat tuomiot – asiasta Grunkin ja Paul asiaan Bogendorff von Wolffersdorff –, esteenä sille, että kansallisen säännöksen (tässä tapauksessa Saksan oikeuden) perusteella kieltäydytään tunnustamasta (Saksan ja Romanian) kaksoiskansalaisen nimen muutosta, joka on tehty kyseisen unionin kansalaisen toisessa kansalaisuusjäsenvaltiossa (eli Romaniassa), kun kyseisellä unionin kansalaisella ei nimenvaihtohetkellä ollut vakinaista asuinpaikkaa kyseisessä toisessa jäsenvaltiossa. Käytännössä unionin tuomioistuin katsoi, että SEUT-sopimuksen 21 artikla on esteenä sille, että jäsenvaltion viranomaiset kieltäytyvät tunnustamasta nimeä, jonka jäsenvaltion kansalainen on saanut laillisesti toisessa jäsenvaltiossa, jonka kansalainen hän myös on. Tämä johtuu siitä, että nimenmuutoksen tunnustamista koskeva rajoitus ”voi rajoittaa [...] oikeutta vapaasti liikkua ja oleskella jäsenvaltioiden alueella”, koska on olemassa konkreettinen vaara, että kyseinen unionin kaksoiskansalainen joutuisi hälventämään henkilöllisyyttään tai esittämiensä asiakirjojen aitoutta koskevia epäilyksiä tai epäilyksiä, jotka koskevat asiakirjoihin sisältyvien tietojen todenperäisyyttä. 127
5.2.5.Toisessa jäsenvaltiossa oleskelevien EU-maiden asukkaiden oikeus etuuksiin ja/tai sosiaalihuoltoavustuksiin
Asiassa A 128 tuomioistuin muistutti, että jäsenvaltion toimivaltaa järjestää koulutusjärjestelmänsä on käytettävä SEUT-sopimuksen 21 artiklan mukaisesti ja että säännöt, jotka koskevat tukien myöntämistä korkea-asteen koulutukseen, eivät saa rajoittaa perusteettomasti vapaata liikkuvuutta. 129 Unionin tuomioistuin huomautti, että kansalliset säännöt, joilla tietyt jäsenvaltion kansalaiset asetetaan huonompaan asemaan pelkästään sen vuoksi, että he ovat käyttäneet vapauttaan liikkua, ovat SEUT-sopimuksen 21 artiklan 1 kohdassa tunnustettua vapautta koskeva rajoitus. 130 Se katsoi näin ollen, että SEUT-sopimuksen 20 ja 21 artikla ovat esteenä sille, että jäsenvaltiossa asuvan vaikeavammaisen henkilön kotikunta kieltäytyy myöntämästä hänelle pääasiassa kyseessä olevan henkilökohtaisen avun kaltaista etuutta siitä syystä, että hän oleskelee toisessa jäsenvaltiossa suorittaakseen siellä korkeakouluopintojaan. 131
5.3.Komission toimet
5.3.1.Vapaan liikkuvuuden helpottaminen
Euroopan komissio on toteuttanut (liikkuvien) unionin kansalaisten vapaan liikkuvuuden alalla hiljattain useita toimia varmistaakseen, että jäsenvaltiot noudattavat unionin oikeutta kaikilta osin. Se on muun muassa käynnistänyt rikkomusmenettelyjä tapauksissa, joissa kansallinen lainsäädäntö on ristiriidassa unionin oikeuden kanssa.
Lisäksi Euroopan komissio on hyväksynyt muilla unionin oikeuden aloilla toimenpiteitä, jotka saattavat vaikuttaa liikkuvien unionin kansalaisten vapaaseen liikkuvuuteen. Esimerkiksi helmikuussa 2019 Euroopan komissio antoi suosituksen, jonka tarkoituksena on tehdä omien terveystietojen saamisesta (valtioiden rajojen yli) helpompaa unionin kansalaisille.
5.3.2.Kansallisten henkilökorttien ja oleskeluasiakirjojen turvallisuuden vahvistaminen
Vapaasta liikkuvuudesta annetussa direktiivissä (2004/38/EY) vahvistetaan edellytykset, jotka koskevat unionin kansalaisten ja heidän perheenjäsentensä oikeutta liikkua ja oleskella vapaasti (sekä tilapäisesti että pysyvästi) EU:ssa. Direktiivissä säädetään, että unionin kansalaiset ja heidän perheenjäsenensä, joilla on voimassa oleva henkilökortti tai passi, voivat saapua toisen jäsenvaltion alueelle ja oleskella siellä ja hakea asianmukaisia oleskeluasiakirjoja. Direktiivissä ei kuitenkaan säännellä EU:n jäsenvaltioihin saapumisessa tai niistä lähtemisessä käytettävien henkilökorttien kaavaa ja muita vaatimuksia. Siinä ei myöskään säädetä erityisistä vaatimuksista, jotka koskevat unionin kansalaisille ja heidän perheenjäsenilleen, jotka eivät ole unionin kansalaisia, myönnettyjä oleskeluasiakirjoja, lukuun ottamatta viimeksi mainitun ryhmän asiakirjan nimeä, joka on ”Unionin kansalaisen perheenjäsenen oleskelukortti” (ks. direktiivin 2004/38/EY 10 artiklan 1 kohta).
EU tarjoaa kansalaisilleen vapauden, turvallisuuden ja oikeuden alueen, jolla ei ole sisärajoja ja jolla taataan henkilöiden vapaa liikkuvuus, toteuttaen samalla ulkorajojen valvontaa, turvapaikka- ja maahanmuuttoasioita sekä rikollisuuden ja terrorismin ehkäisyä ja torjuntaa koskevat aiheelliset toimenpiteet.
Monet EU:n turvatoimenpiteet perustuvat luotettaviin matkustus- ja henkilöasiakirjoihin, kuten Schengenin rajasäännöstöllä käyttöön otettuihin Schengenin tietojärjestelmässä tehtäviin järjestelmällisiin tarkastuksiin. 132
Viime vuosina EU:ssa on otettu käyttöön vaatimuksia, jotka koskevat useita Euroopassa käytettäviä henkilö- ja matkustusasiakirjoja.
Asiakirjojen turvallisuutta koskevassa vuoden 2016 toimintasuunnitelmassa käsiteltiin vilpillisistä henkilökorteista ja oleskeluasiakirjoista johtuvia riskejä 133 , ja vuoden 2017 kansalaisuutta koskevassa katsauksessa sitouduttiin analysoimaan toimintavaihtoehtoja henkilökorttien ja oleskeluasiakirjojen turvallisuuden parantamiseksi. Komissio teki vaikutustenarvioinnin, jossa tarkasteltiin useita vaihtoehtoja henkilökorteille ja oleskeluasiakirjoille nykytilanteeseen verrattuna, kuten ei-sitovia toimenpiteitä, yhteisiä vähimmäisvaatimuksia ja laajempaa yhdenmukaistamista. Nykytilanteen säilyttämistä pidettiin epätyydyttävänä, eikä laajempaa yhdenmukaistamista pidetty oikeasuhteisena.
Muun muassa näistä syistä komissio ehdotti huhtikuussa 2018 yhtenä toimena toimivan ja todellisen turvallisuusunionin saavuttamiseksi 134 parannuksia unionin kansalaisten henkilökorttien ja heidän perheenjäsentensä, jotka eivät ole unionin kansalaisia, oleskelukorttien turvaominaisuuksiin.
Euroopan parlamentti ja neuvosto antoivat kesäkuussa 2019 asetuksen (EU) 2019/1157 unionin kansalaisten henkilökorttien sekä oikeuttaan vapaaseen liikkuvuuteen käyttäville unionin kansalaisille ja heidän perheenjäsenilleen myönnettävien oleskeluasiakirjojen turvallisuuden lisäämisestä 135 . Asetuksella otettiin käyttöön yhteiset turvallisuutta koskevat vähimmäisvaatimukset, joilla parannetaan henkilökorttien ja oleskeluasiakirjojen turvallisuutta ja luotettavuutta. Asetusta sovelletaan elokuusta 2021 alkaen.
6. ÄÄNIOIKEUS JA VAALIKELPOISUUS KUNNALLISVAALEISSA JA EUROOPAN PARLAMENTIN VAALEISSA (SEUT-SOPIMUKSEN 20 ARTIKLAN 2 KOHDAN b ALAKOHTA JA 22 ARTIKLA)
6.1. Johdanto
SEUT-sopimuksen 20 artiklan 2 kohdan b alakohdan ja 22 artiklan mukaisesti jokaisella unionin kansalaisella, joka asuu jäsenvaltiossa olematta kyseisen jäsenvaltion kansalainen, on äänioikeus ja vaalikelpoisuus Euroopan parlamentin vaaleissa ja kunnallisvaaleissa siinä jäsenvaltiossa, jossa hän asuu, samoin edellytyksin kuin tämän valtion kansalaisilla.
Komissio vastasi 43 valitukseen, 57 kirjeeseen tai yksittäiseen tiedusteluun, 74 kysymykseen ja 21:een Euroopan parlamentin vetoomukseen, jotka koskivat tätä aihetta ja liittyivät pääasiassa äänioikeuden tai kansanäänestykseen osallistumista koskevan oikeuden menettämiseen.
Vuoden 2019 Euroopan parlamentin vaalien jälkeen komissio vastaanotti suuren määrän valituksia, jotka koskivat liikkuvien unionin kansalaisten mahdollisuutta käyttää tehokkaasti äänioikeuttaan Yhdistyneessä kuningaskunnassa, 136 sekä Romanian kansalaisten esittämiä valituksia vaikeuksista, joita he olivat kohdanneet äänestäessään ulkomailla Romanian konsulaateissa 137 .
6.2. Oikeuskäytännön kehitys
Asiassa Junqueras Vies 19. joulukuuta 2019 antamassaan tuomiossa 138 unionin tuomioistuin päätti Espanjan ylimmän tuomioistuimen (Tribunal Supremo) esittämän ennakkoratkaisupyynnön johdosta, että Euroopan unionin erioikeuksista ja vapauksista tehdyn pöytäkirjan (N:o 7) 9 artiklaa on tulkittava siten, että
– henkilöllä, jonka on virallisesti julistettu tulleen valituksi Euroopan parlamenttiin hänen ollessaan tutkintavankeudessa vakavien rikosten perusteella aloitetun oikeudenkäynnin yhteydessä mutta joka ei ole saanut lupaa mennä täyttämään tiettyjä kansallisessa oikeudessa säädettyjä vaatimuksia kyseisen valintansa julistamisen jälkeen eikä matkustaa Euroopan parlamenttiin osallistuakseen tämän ensimmäiseen istuntoon, on katsottava olevan koskemattomuus kyseisen artiklan toisen kohdan nojalla
– tämä koskemattomuus edellyttää asianomaiselle henkilölle määrätyn tutkintavankeuden lopettamista, jotta tämä voi matkustaa Euroopan parlamenttiin ja täyttää siellä vaaditut muodollisuudet. On kuitenkin niin, että jos kansallisen toimivaltaisen tuomioistuimen mielestä tutkintavankeus on pysytettävä kyseisen henkilön saatua Euroopan parlamentin jäsenen aseman, sen on mahdollisimman pian pyydettävä Euroopan parlamentilta kyseisen koskemattomuuden pidättämistä saman pöytäkirjan 9 artiklan kolmannen kohdan nojalla.
6.3. Kehitys äänioikeuden alalla ja komission toimet
Katsauksessaan Euroopan unionin kansalaisuuteen vuonna 2017 139 komissio kehotti, että jäsenvaltiot edistäisivät osallistumista demokraattiseen toimintaan tiedottamalla kansalaisille paremmin heidän vaalioikeuksistaan ja poistamalla heidän osallistumisensa esteitä. Tätä kannatettiin neuvoston 11. toukokuuta 2017 antamissa päätelmissä 140 .
Komissio julkaisi helmikuussa 2018 viimeisimmän kertomuksensa unionin oikeuden täytäntöönpanosta paikallis- ja kunnallisvaaleissa ja tavoista edistää vaalioikeuksia. 141 Koska unionin kansalaiset liikkuvat aina vain enemmän jäsenvaltioiden välillä ja asuvat toisissa jäsenvaltioissa, kertomuksen tärkeimmät huolenaiheet olivat liikkuvien kansalaisten vähäinen äänestysaktiivisuus ja tarve parantaa tiedonkeruuta.
Komissio antoi syyskuussa 2018 toimenpidepaketin, jolla tuetaan vapaita ja oikeudenmukaisia Euroopan parlamentin vaaleja. Toimenpidepakettiin sisältyi i) tiedonanto 142 , ii) suositus vaaliyhteistyöverkostoista, läpinäkyvyydestä verkossa, suojautumisesta kyberturvallisuuden häiriötilanteilta sekä disinformaatiokampanjoiden torjumisesta Euroopan parlamentin vaalien yhteydessä, iii) ohjeasiakirja 143 EU:n tietosuojalainsäädännön soveltamisesta vaalien yhteydessä ja iv) lainsäädäntöehdotus 144 , jossa säädetään seuraamuksista, jos Euroopan tason poliittiset puolueet ja säätiöt käyttävät henkilötietoja tarkoituksellisesti väärin vaikuttaakseen vaalien tulokseen.
Näiden toimenpiteiden mukaisesti komissio tuki jäsenvaltioita perustamalla Euroopan unionin vaaliyhteistyöverkoston ja järjestämällä sen kokouksia. 145 Verkosto kokoaa yhteen vaaliasioissa toimivaltaisia jäsenvaltioiden viranomaisten edustajia ja mahdollistaa konkreettisen ja käytännönläheisen tietojenvaihdon monista vapaiden ja oikeudenmukaisten vaalien varmistamisen kannalta tärkeistä aiheista, joita ovat muun muassa tietosuoja, kyberturvallisuus, avoimuus, tietoisuuden lisääminen sekä osallistava ja yhdenvertainen osallistuminen.
7. OIKEUS SAADA DIPLOMAATTI- JA KONSULIVIRANOMAISILTA SUOJELUA (SEUT-SOPIMUKSEN 20 ARTIKLAN 2 KOHDAN c ALAKOHTA JA 23 ARTIKLA)
7.1. Johdanto
SEUT-sopimuksen 20 artiklan 2 kohdan c alakohdan ja 23 artiklan mukaisesti kolmannessa maassa, jossa kansalaisen kansalaisuusjäsenvaltiolla ei ole edustusta, unionin kansalaisilla on oikeus saada suojelua minkä tahansa jäsenvaltion diplomaatti- ja konsuliviranomaisilta samoin edellytyksin kuin kyseisen jäsenvaltion omilla kansalaisilla. Tästä oikeudesta on tietoisia 76 prosenttia unionin kansalaisista. 146
Tarkastelujakson aikana komissio vastasi kymmeneen valitukseen, kahdeksaan kirjeeseen tai yksittäiseen tiedusteluun sekä kahdeksaan Euroopan parlamentin kysymykseen, jotka koskivat tätä aihetta. Ne koskivat pääasiassa tilapäisten matkustusasiakirjojen myöntämistä kotiinpaluuta varten tai sitä, että konsuliviranomainen ei antanut suojelua tai sen antama suojelu oli syrjivää.
7.2. Kehitys konsuliviranomaisten antaman suojelun alalla
Neuvosto hyväksyi 18. kesäkuuta 2019 direktiivin EU:n tilapäisen matkustusasiakirjan laatimisesta. 147 Direktiivillä saatetaan ajan tasalle tällä hetkellä käytössä olevaa asiakirjaa koskevat säännöt ja asiakirjan malli ja turvaominaisuudet. Se yksinkertaistaa muodollisuuksia kolmansissa maissa niiden edustusta vailla olevien unionin kansalaisten osalta, joiden passi tai matkustusasiakirja on kadonnut, varastettu tai tuhoutunut. Näin varmistetaan, että he saavat toiselta jäsenvaltiolta tilapäisen matkustusasiakirjan voidakseen matkustaa takaisin kotiin. Tarvittavien teknisten eritelmien hyväksymisen jälkeen jäsenvaltioilla on kaksi vuotta aikaa saattaa direktiivi osaksi kansallista lainsäädäntöään.
Samaan aikaan komissio sisällyttää ja neuvottelee edelleen EU:n ulkopuolisten maiden kanssa tehtäviin kahdenvälisiin sopimuksiin suostumuslausekkeita sen varmistamiseksi, että nämä maat sallivat edustettuina olevien EU:n jäsenvaltioiden antaa apua edustusta vailla oleville unionin kansalaisille.
8. OIKEUS VEDOTA EUROOPAN PARLAMENTTIIN JA KÄÄNTYÄ EUROOPAN OIKEUSASIAMIEHEN PUOLEEN (SEUT-SOPIMUKSEN 20 ARTIKLAN 2 KOHDAN d ALAKOHTA JA 24 ARTIKLAN TOINEN, KOLMAS JA NELJÄS KOHTA)
8.1. Johdanto
SEUT-sopimuksen 20 artiklan 2 kohdan d alakohdassa ja 24 artiklan toisessa, kolmannessa ja neljännessä kohdassa määrätään muista unionin kansalaisten oikeuksista, joiden mukaisesti heillä on oikeus kääntyä EU:n toimielinten puoleen, muun muassa vedota Euroopan parlamenttiin ja kääntyä Euroopan oikeusasiamiehen puoleen. Jokaisella unionin kansalaisella on oikeus kirjoittaa mille tahansa EU:n toimielimelle, elimelle, toimistolle tai virastolle jollakin EU:n virallisella kielellä 148 ja saada vastaus samalla kielellä 149 .
8.2. Oikeus vedota Euroopan parlamenttiin
SEUT-sopimuksen 24 artiklan toisen kohdan mukaisesti unionin kansalaisilla on oikeus vedota Euroopan parlamenttiin jollakin perussopimuksen kielellä EU:n alaan kuuluvissa, heitä koskevissa asioissa ja saada vastaus samalla kielellä. Vuonna 2018 Euroopan parlamentin vetoomusvaliokunta vastaanotti 1 220 vetoomusta, mikä oli vähemmän kuin vuonna 2017 (1 271 vetoomusta) ja vuonna 2016 (1 569 vetoomusta). Vuonna 2019 vetoomuksia vastaanotettiin kuitenkin enemmän (1 357), ja niistä 938 vetoomusta otettiin käsiteltäväksi. Vuonna 2018 vetoomusten pääaiheeksi nousi ympäristö, mikä toistui myös vuonna 2019.
Vuodesta 2014 lähtien on ollut käytössä vetoomusportaali 150 , jonka kautta vetoomuksia on helppo esittää sähköisesti. Kun vuonna 2014 kaikista vetoomuksista 80 prosenttia esitettiin sähköpostitse ja 20 prosenttia kirjeitse, vuonna 2019 vastaanotetuista vetoomuksista 73,9 prosenttia toimitettiin verkkoportaalin kautta. 151
8.3. Oikeus kääntyä Euroopan oikeusasiamiehen puoleen
SEUT-sopimuksen 24 artiklan kolmannen kohdan mukaisesti unionin kansalaisilla on oikeus kääntyä EU:n toimielimiä, elimiä ja virastoja koskevia kansalaisten kanteluja käsittelevän Euroopan oikeusasiamiehen puoleen. Ongelmien aiheet vaihtelevat sopimusriidoista perusoikeuksien loukkauksiin, avoimuuden puutteeseen päätöksenteossa ja asiakirjoihin tutustumista koskevan oikeuden epäämiseen.
Vuosina 2017–2019 oikeusasiamiehen toimisto kirjasi yli 6 000 kantelua, joista noin 2 500 kuului sen toimivaltaan, ja käynnisti 1 395 tutkimusta. Suurin osa kanteluista koski väitettyä avoimuuden ja vastuuvelvollisuuden puutetta. Oikeusasiamiehen ehdotusten noudattamisaste oli 85 prosenttia vuonna 2016 ja laski 77 prosenttiin vuonna 2018. Noudattamisaste on laskenut suhteellisen vakaasti vuodesta 2014, jolloin se oli 90 prosenttia. Oikeusasiamiehen toimisto auttoi yli 50 000:ta kansalaista kolmivuotisen tarkastelujakson aikana käynnistämällä tutkimuksia, vastaamalla tietopyyntöihin tai antamalla neuvoja vuorovaikutteisessa sähköisessä oppaassaan.
Kantelujen käsittelyn lisäksi toteutettiin strategisia oma-aloitteisia tutkimuksia, joiden tarkoituksena oli auttaa mahdollisimman monia kansalaisia tarkastelemalla asioita, jotka vaikuttavat järjestelmällisiltä eivätkä kertaluonteisilta. Tarkastelujakson aikana tutkimuksissa käsiteltiin muun muassa neuvoston lainsäädäntöprosessin avoimuutta (2017). 152
Euroopan oikeusasiamies hyväksyi vuonna 2016 uudet sisäiset säännöt, jotka koskevat sitä, miten oikeusasiamies käsittelee kanteluja ja tekee tutkimuksia, jotta virasto olisi tehokkaampi ja toimivampi.
Euroopan oikeusasiamies otti vuonna 2018 käyttöön uuden nopeutetun menettelyn, jota sovelletaan asiakirjojen saatavuutta koskeviin kanteluihin ja jonka avulla oikeusasiamies voi tehdä päätöksensä kahden kuukauden kuluessa kantelun vastaanottamisesta 153 .
9. EUROOPPALAINEN KANSALAISALOITE (SEUT-SOPIMUKSEN 24 ARTIKLA, SEU-SOPIMUKSEN 11 ARTIKLAN 4 KOHTA)
Euroopan unionista tehdyn sopimuksen (SEU-sopimus) 11 artiklan 4 kohdassa, jota on pantu täytäntöön asetuksella (EU) N:o 211/2011, määrätään, että vähintään miljoona kansalaista vähintään seitsemästä jäsenvaltiosta voi yhdessä kehottaa komissiota toimivaltuuksiensa rajoissa tekemään asianmukaisen ehdotuksen asioista, joissa näiden kansalaisten mielestä tarvitaan EU:n säädöstä perussopimusten soveltamiseksi.
Vuoden 2011 jälkeen on tehty 75 aloitetta 154 erilaisista aiheista, ja järjestäjät ovat keränneet arviolta yhdeksän miljoonaa tuenilmausta kaikkialla Euroopan unionin alueella. Viiteen aloitteeseen on onnistuttu saamaan vaaditut miljoona allekirjoitusta, yhteen niistä tarkastelujakson aikana:
Glyfosaatin kieltämistä koskevassa aloitteessa 155 kehotetaan jäsenvaltioita kieltämään glyfosaatti, uudistamaan torjunta-aineiden hyväksymismenettelyä ja asettamaan EU:n laajuiset pakolliset tavoitteet torjunta-aineiden käytön vähentämiselle. Komissio antoi joulukuussa 2017 tiedonannon 156 , jossa se totesi, ettei se aio esittää lainsäädäntöehdotusta, koska Euroopan elintarviketurvallisuusviranomaisen glyfosaattia koskeva tieteellinen arviointi on ihmisten ja eläinten terveyden sekä ympäristön kannalta myönteinen.
Tarkasteltuaan asetuksen soveltamista 31. maaliskuuta 2015 lähtien 157 komissio antoi 13. syyskuuta 2017 ehdotuksen uudeksi kansalaisaloiteasetukseksi 158 . Asetus hyväksyttiin 17. huhtikuuta 2019 159 , ja sitä on sovellettu 1. tammikuuta 2020 alkaen. Tarkistetulla asetuksella yksinkertaistetaan ja kehitetään kansalaisaloiteprosessin kaikkia vaiheita huomattavasti kansalaisten ja järjestäjien kannalta, jotta kansalaisaloitteen koko potentiaali voidaan hyödyntää parantamalla sen käyttömahdollisuutta, keventämällä aloitteeseen liittyvää menettelyä ja helpottamalla aloitteen käyttöä järjestäjien ja tukijoiden kannalta.
Komissio tarkasteli uudelleen asetuksen soveltamista ja antoi 28. maaliskuuta 2018 toisen kertomuksen 160 , jossa todettiin, että komissio on arvioinut kattavasti jäljellä olevat ongelmakohdat ja esittänyt niihin ratkaisuja 13. syyskuuta 2017 antamassaan asetusehdotuksessa. Komissio aikoo jatkaa kansalaisaloitteisiin liittyvien kysymysten seurantaa ja käsittelyä tehden tiivistä yhteistyötä ja koordinoiden toimintaa eri sidosryhmien ja instituutioiden kanssa kansalaisaloitteen parantamiseksi.
Eurooppalaista kansalaisaloitetta käsittelevä asiantuntijaryhmä on kokoontunut tarkastelujakson aikana seitsemän kertaa. 161 Asiantuntijaryhmä koostuu asianomaisten kansallisten viranomaisten edustajista, ja sen tehtävänä on koordinoida kansalaisaloitteen täytäntöönpanoa EU-maiden kanssa.
EU:n perusoikeuskirjan soveltamista koskevat vuosikertomukset sisältävät ajantasaiset tiedot unionin kansalaisten oikeuksien alalla tapahtuneesta edistyksestä.
Ks. myös perusoikeuskirjan 21 artiklan 2 kohta.
Tämä määräys ei rajoita perussopimusten erityismääräysten soveltamista.
Unionin tuomioistuimen tuomio 6.9.2016, Aleksei Petruhhin v. Latvijas Republikas Generālprokuratūra, C-182/15, ECLI:EU:C:2016:630.
Unionin tuomioistuimen tuomio 10.4.2018, Romano Pisciotti v. Saksan valtio, C-191/16, ECLI:EU:C:2018:222.
Unionin tuomioistuimen tuomio 13.11.2018, Denis Raugevicius, C-247/17, ECLI:EU:C:2018:898.
Ks. asia C-182/15, Petruhhin, 26–27 kohta.
Ks. asia C-182/15, Petruhhin, 29–31 kohta; asia C-191/16, Pisciotti, 31–35 ja 37–42 kohta; asia C-247/17, Raugevicius, 27–28 kohta.
Asia C-182/15, Petruhhin, 32–33 kohta; Asia C-191/16, Pisciotti, 43–45 kohta; Asia C-247/17, Raugevicius, 30 kohta.
Asia C-182/15, Petruhhin, 34 ja 38 kohta; Asia C-191/16, Pisciotti, 46 kohta; Asia C-247/17, Raugevicius, 31 kohta.
Ks. asia C-182/15, Petruhhin, 35–37 kohta.
Ks. asia C-182/15, Petruhhin, 38–41 kohta.
Asia C-182/15, Petruhhin, 42–48 kohta.
Ks. asia C-191/16, Pisciotti, 50–56 kohta.
Ks. asia C-247/17, Raugevicius, 32–40 kohta.
Asia C-247/17, Raugevicius, 36–38 kohta.
Asia C-247/17, Raugevicius, 41–48 kohta.
Unionin tuomioistuimen tuomio 13.6.2019, TopFit e.V. ja Daniele Biffi v. Deutscher Leichtathletikverband e.V., C-22/18, ECLI:EU:C:2019:497.
Kansalaisuuteen perustuva syrjintä ammattilaisurheilussa kuuluu SEUT-sopimuksen 45 artiklan soveltamisalaan.
Asia C-22/18, TopFit, 29–30 kohta.
Asia C-22/18, TopFit, 31–34 kohta.
Asia C-22/18, TopFit, 36–40 kohta.
Asia C-22/18, TopFit, 42–48 kohta.
Ks. myös perusoikeuskirjan 21 artiklan 1 kohta.
https://ec.europa.eu/info/sites/info/files/report_list_of_actions_2015-19.pdf
Kertomus romanivastaisuudesta: https://ec.europa.eu/newsroom/just/document.cfm?doc_id=55652 ; kertomus afrofobiasta: https://ec.europa.eu/newsroom/just/document.cfm?doc_id=55651
https://ec.europa.eu/newsroom/just/document.cfm?doc_id=55607
https://eur-lex.europa.eu/legal-content/FI/TXT/?qid=1544112037077&uri=CELEX:52018DC0785
https://eur-lex.europa.eu/legal-content/FI/TXT/HTML/?uri=CELEX:52019DC0406&from=FR
Yhdessä tämän kampanjan osista keskitytään erityisesti kohtuullisiin mukautuksiin vammaisia varten neuvoston direktiivin 2000/78/EY mukaisesti, https://eur-lex.europa.eu/legal-content/FI/TXT/?uri=celex:32000L0078 . Syyskuussa 2020 julkaistiin kohtuullisia mukautuksia työpaikalla koskeva opas https://ec.europa.eu/social/main.jsp?catId=738& langId=en&pubId=8341&furtherPubs=yes
Unionin tuomioistuimen tuomio 2.3.2020, Janko Rottman v. Freistaat Bayern, C-135/08, ECLI:EU:C:2010:104.
COM(2019) 12 final https://eur-lex.europa.eu/legal-content/FI/TXT/PDF/?uri=CELEX:52019DC0012&qid=1607182854993&from=FI
Ks. https://ec.europa.eu/info/investor-citizenship-schemes_en
Unionin tuomioistuin (2020). Vuosikertomus 2019: Tuomioistuimen toiminta. Luxemburg, helmikuu 2020, sivu 161, https://curia.europa.eu/jcms/upload/docs/application/pdf/2020-06/qd-ap-20-001-fi-n.pdf
Unionin tuomioistuimen tuomio 12.3.2019, M.G. Tjebbes ym. v. Minister van Buitenlandse Zaken, C-221/17, ECLI:EU:C:2019:189.
Asia C-221/17, Tjebbes ym., 40 kohta.
Asia C-221/17, Tjebbes ym., 41 kohta.
Asia C-221/17, Tjebbes ym., 42 kohta.
Ks. erityisesti direktiivi 2004/38/EY Euroopan unionin kansalaisten ja heidän perheenjäsentensä oikeudesta liikkua ja oleskella vapaasti jäsenvaltioiden alueella, asetuksen (ETY) N:o 1612/68 muuttamisesta ja direktiivien 64/221/ETY, 68/360/ETY, 72/194/ETY, 73/148/ETY, 75/34/ETY, 75/35/ETY, 90/364/ETY, 90/365/ETY ja 93/96/ETY kumoamisesta, EUVL L 158, 30.4.2004, s. 77, jäljempänä ’vapaasta liikkuvuudesta annettu direktiivi’.
81 prosenttia vastaajista erityiseurobarometritutkimuksessa 486, 2019.
60 prosenttia vastaajista eurobarometritutkimuksessa 91, kevät 2019.
56 prosenttia vastaajista eurobarometritutkimuksessa 91, kevät 2019.
60 prosenttia vastaajista erityiseurobarometritutkimuksessa 486, 2019.
Flash-eurobarometri 485, kevät 2020.
https://europa.eu/youreurope/citizens/residence/index_fi.htm
Asetus (EU) 2018/1724 tietoja, menettelyjä sekä neuvonta- ja ongelmanratkaisupalveluja saataville tarjoavan yhteisen digitaalisen palveluväylän perustamisesta.
Kaikkien EU- ja ETA-maiden kansalliset viranomaiset tarjoavat SOLVIT-verkoston palveluja. Kansalliset SOLVIT-keskukset käsittelevät kansalaisten valituksia ja tekevät yhteistyötä sähköisen tietokannan kautta. Niiden tarkoituksena on auttaa ratkaisemaan kansalaisten ongelmia maksutta tuomioistuinten ulkopuolella.
https://ec.europa.eu/internal_market/scoreboard/performance_by_governance_tool/solvit/index_en.htm
https://europa.eu/youreurope/advice/index_fi.htm
Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2014/54/EU, annettu 16 päivänä huhtikuuta 2014, työntekijöiden vapaan liikkuvuuden puitteissa työntekijöille myönnettyjen oikeuksien käyttämistä helpottavista toimenpiteistä.
Hankkeessa otettiin käyttöön vammaisuuden vapaaehtoinen vastavuoroinen tunnustaminen ja edistettiin vammaisten henkilöiden pääsyä kulttuurin, urheilun ja vapaa-ajan toiminnan pariin kahdeksassa hankemaassa: Belgiassa, Italiassa, Kyproksessa, Maltalla, Romaniassa, Sloveniassa, Suomessa ja Virossa.
Tässä kohdassa ei käsitellä unionin tuomioistuimen tuomioita, jotka perustuvat pääasiassa SEUT-sopimuksen 45 artiklan ja sitä seuraavien artiklojen mukaiseen ’unionin työntekijän’ asemaan.
Unionin tuomioistuimen tuomio 14.11.2017, Toufik Lounes v. Secretary of State for the Home Department, C-165/16, ECLI:EU:C:2017:862.
Asia C-165/16, Lounes, 45–58 kohta. On huomattava, että unionin tuomioistuin on erityisesti korostanut, että direktiiviä 2004/38/EY ei sovelleta liikkuviin unionin kansalaisiin, jotka ovat sittemmin saaneet vastaanottavan jäsenvaltion kansalaisuuden; ks. asia C-165/16, Lounes, 31–44 kohta.
Asia C-165/16, Lounes, 59–61 kohta.
Asia C-165/16, Lounes, 52 kohta.
Unionin tuomioistuimen tuomio 20.12.2017, Florian Gusa v. Minister for Social Protection ym., C-442/16, ECLI:EU:C:2017:1004.
Asia C-442/16, Gusa, 35–45 kohta.
Unionin tuomioistuimen tuomio 5.6.2018, Relu Adrian Coman ym. v. Inspectoratul General pentru Imigrări ym., C-673/16, ECLI:EU:C:2018:385.
Asia C-673/16, Coman, 33–36 kohta.
Asia C-673/16, Coman, 38–40 ja 52–55 kohta.
Asia C-673/16, Coman, 45 kohta.
Unionin tuomioistuimen tuomio 27.6.2018, Erdem Deha Altiner ja Isabel Hanna Ravn v. Udlændingestyrelsen, C-230/17, ECLI:EU:C:2018:497.
Asia C-230/17, Altiner ja Ravn, 30–34 kohta.
Asia C-230/17, Altiner ja Ravn, 35 kohta.
Unionin tuomioistuimen tuomio 11.4.2019, Neculai Tarola v. Minister for Social Protection, C-483/17, ECLI:EU:C:2019:309.
Asia C-483/17, Tarola, 45–52 kohta.
Asia C-483/17, Tarola, 55–57 kohta.
Unionin tuomioistuimen tuomio 2.10.2019, Bajratari , C-93/18, ECLI:EU:C:2019:809.
Asia C-93/18, Bajratari , 53 kohta.
Asia C-93/18, Bajratari , 52 kohta
Unionin tuomioistuimen tuomio 13.7.2017, E v. Subdelegación del Gobierno en Álava, C-193/16, ECLI:EU:C:2017:542.
Asia C-193/16, E v. Subdelegación del Gobierno en Álava, 19–26 kohta.
Unionin tuomioistuimen tuomio 14.9.2017, Ovidiu-Mihăiţă Petrea v. Ypourgos Esoterikon kai Dioikitikis Anasygrotisis, C-184/16, ECLI:EU:C:2017:684. Osia Euroopan unionin tuomioistuimen asiassa Petrea antamasta tuomiosta käsitellään tämän katsauksen 5.2.3 kohdassa.
Asia C-184/16, Petrea, 30–42 kohta.
Asia C-184/16, Petrea, 43–48 kohta.
Unionin tuomioistuimen tuomio 17.4.2018, B v. Land Baden-Württemburg ja Secretary of State for the Home Department v. Franco Vomero, yhdistetyt asiat C-316/16 ja C-424/16, ECLI:EU:C:2018:256.
Yhdistetyt asiat C-316/16 ja C-424/16, B ja Vomero, 44–55 kohta.
Yhdistetyt asiat C-316/16 ja C-424/16, B ja Vomero, 64–65 ja 85–94 kohta.
Yhdistetyt asiat C-316/16 ja C-424/16, B ja Vomero, 66–82 kohta.
Yhdistetyt asiat C-316/16 ja C-424/16, B ja Vomero, 83 kohta.
Unionin tuomioistuimen tuomio 2.5.2018, K v. Staatssecretaris van Veligheid en Justitie ja HF v. Belgian valtio, yhdistetyt asiat C-331/16 ja C-366/16, ECLI:EU:C:2018:296.
Yhdistetyt asiat C-331/16 ja C-366/16, K ja HF, 51 kohta.
Yhdistetyt asiat C-331/16 ja C-366/16, K ja HF, 39–49 ja 52–60 kohta.
Yhdistetyt asiat C-331/16 ja C-366/16, K ja HF, 61–64 kohta.
Unionin tuomioistuimen tuomio 13.9.2016, Alfredo Rendón Marín v. Administración del Estado, C-165/14, ECLI:EU:C:2016:675.
Asia C-165/14, Rendón Marín, 63–67 ja 81–87 kohta.
Unionin tuomioistuimen tuomio 13.9.2016, Secretary of State for the Home Department v. CS, C-304/14, ECLI:EU:C:2016:674, 41 kohta.
SEUT-sopimuksen 20 artiklaan perustuvien oleskeluoikeuksien osalta ks. asia C-165/14, Rendón Marín, 83–86 kohta; asia C-304/14, CS, 36–42 kohta; SEUT-sopimuksen 21 artiklaan perustuvien oleskeluoikeuksien osalta ks. asia C-165/14, Rendón Marín, 55–62 kohta.
Unionin tuomioistuimen tuomio 10.5.2017, HC Chavez-Vilchez ym. v. Raad van bestuur van de Sociale verzekeringsbank ym., C-133/15, ECLI:EU:C:2017:354.
Asia C-34/09.
Asia C-133/15, Chavez-Vilchez ym., 70 kohta.
Asia C-133/15, Chavez-Vilchez ym., 71 kohta.
Asia C-133/15, Chavez-Vilchez ym., 68 kohta.
Asia C-133/15, Chavez-Vilchez ym., 71 kohta.
Unionin tuomioistuimen tuomio 27.2.2020, Subdelegación del Gobierno en Ciudad Real v. RH , C-836/18, ECLI:EU:C:2020:119.
Unionin tuomioistuimen tuomio 18.6.2020, Ryanair Designated Activity Company v. Országos Rendőr-főkapitányság, C-754/18, ECLI:EU:C:2020:478.
Unionin tuomioistuimen tuomio 5.9.2012, Secretary of State for the Home Department v. Muhammad Sazzadur Rahman ym., C-83/11, ECLI:EU:C:2012:519.
Unionin tuomioistuimen tuomio 12.7.2018, Secretary of State for the Home Department v. Rozanne Banger, C-89/17, ECLI:EU:C:2018:570.
Asia C-89/17, Banger, 27–34 kohta.
Asia C-89/17, Banger, 36–41 kohta.
Asia C-89/17, Banger, 42–52 kohta.
Unionin tuomioistuimen tuomio 26.3.2019, SM v. Entry Clearance Officer, UK Visa Section, C-129/18, ECLI:EU:C:2019:248.
Asia C-129/18, SM, 50–51 kohta.
Asia C-129/18, SM, 52–56 kohta.
Asia C-129/18, SM, 57–59 kohta.
Asia C-129/18, SM, 60–63 ja 68 kohta.
Asia C-129/18, SM, 64–67 kohta.
Asia C-129/18, SM, 68 kohta.
Asia C-129/18, SM, 69–72 kohta.
Asia C-184/16, Petrea, 50–56 kohta.
Asia C-184/16, Petrea, 57–65 kohta.
Asia C-184/16, Petrea, 66–71 kohta.
Unionin tuomioistuimen tuomio 10.9.2019, Nalini Chenchooliah v. Minister for Justice and Equality, C-94/18, ECLI:EU:C:2019:693.
Asia C-94/18, Chenchooliah, 73–79 kohta.
Asia C-94/18, Chenchooliah, 73–79 kohta.
Asia C-94/18, Chenchooliah, 80–88 kohta.
Unionin tuomioistuimen tuomio 27.6.2018, Ibrahim Diallo v. Belgian valtio, C-246/17, ECLI:EU:C:2018:499.
Asia C-246/17, Diallo, 33–42 kohta.
Asia C-246/17, Diallo, 45–56 kohta.
Asia C-246/17, Diallo, 58–69 kohta.
Unionin tuomioistuimen tuomio 8.6.2017, Mircea Florian Freitag, C-541/15, ECLI:EU:C:2017:432.
Asia C-541/15, Freitag, 35–39 kohta.
Unionin tuomioistuimen tuomio 25.7.2018, A, C-679/16, ECLI:EU:C:2018:601.
Asia C-679/16, A, 58–59 kohta.
Asia C-679/16, A, 60 kohta.
Asia C-679/16, A, 79 kohta.
Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) 2017/458, annettu 15 päivänä maaliskuuta 2017, asetuksen (EU) 2016/399 muuttamisesta siltä osin kuin on kyse asiaankuuluvien tietokantojen käyttöön perustuvien tarkastusten vahvistamisesta ulkorajoilla.
COM(2016) 790 final.
https://ec.europa.eu/commission/news/security-union-2017-jun-29_en
Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) 2019/1157, annettu 20 päivänä kesäkuuta 2019, unionin kansalaisten henkilökorttien sekä oikeuttaan vapaaseen liikkuvuuteen käyttäville unionin kansalaisille ja heidän perheenjäsenilleen myönnettävien oleskeluasiakirjojen turvallisuuden lisäämisestä, EUVL L 188, 12.7.2019, s. 67–78.
Unionin tuomioistuimen tuomio 19.12.2019, Oriol Junqueras Vies, C-502/19, ECLI:EU:C:2019:1115.
https://eur-lex.europa.eu/legal-content/fi/TXT/?uri=CELEX:52018DC0044
https://eur-lex.europa.eu/legal-content/FI/TXT/?qid=1561131040319&uri=CELEX:52018DC0637
https://eur-lex.europa.eu/legal-content/FI/TXT/PDF/?uri=CELEX:52018DC0638
https://eur-lex.europa.eu/legal-content/EN/TXT/?qid=1561130736830&uri=CELEX:52018PC0636
https://ec.europa.eu/info/policies/justice-and-fundamental-rights/eu-citizenship/electoral-rights/european-cooperation-network-elections_en
Flash-eurobarometri 485, kevät 2020.
Neuvoston direktiivi (EU) 2019/997, annettu 18 päivänä kesäkuuta 2019, EU:n tilapäisen matkustusasiakirjan laatimisesta ja päätöksen 96/409/YUTP kumoamisesta, EUVL L 163, 20.6.2019, s. 1–12.
Ks. Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 55 artiklan 1 kohta.
Tätä määräystä noudatetaan kaikissa EU:n toimielimissä, elimissä, toimistoissa ja virastoissa niiden toiminnan mukaisesti.
https://www.europarl.europa.eu/meetdocs/2014_2019/plmrep/COMMITTEES/PETI/PR/2020/09-03/1197378FI.pdf
Eurooppalaisten kansalaisaloitteiden virallinen rekisteri: http://ec.europa.eu/citizens-initiative/public/welcome?lg=fi
https://europa.eu/citizens-initiative/initiatives/details/2017/000002_fi
C(2017) 8414 final.
COM(2015) 145 final.
COM(2017) 482.
Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) 2019/788, annettu 17 päivänä huhtikuuta 2019, eurooppalaisesta kansalaisaloitteesta, EUVL L 130, 17.5.2019, s. 55–81.
COM(2018) 157 final.
https://europa.eu/citizens-initiative/expert-group-meetings_fi