Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunto aiheesta: ”Ehdotus Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviksi riittävistä vähimmäispalkoista Euroopan unionissa”

(COM(2020) 682 final – 2020/310-COD)

(2021/C 220/16)

Esittelijät:

Milena ANGELOVA ja Cinzia DEL RIO

Lausuntopyyntö	Euroopan parlamentti, 11.11.2020 neuvosto, 10.11.2020
Oikeusperusta	Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 153 artiklan 2 kohta ja 304 artikla
Vastaava jaosto	”työllisyys, sosiaaliasiat, kansalaisuus”
Hyväksyminen jaostossa	11.3.2021
Hyväksyminen täysistunnossa	25.3.2021
Täysistunnon numero	559
Äänestystulos (puolesta / vastaan / pidättyi äänestämästä)	155/100/20

1. Päätelmät ja suositukset

1.1.

Euroopan talous- ja sosiaalikomitea (ETSK) kannattaa vahvasti Euroopan selkeää päämäärää näyttää tietä haavoittuvuudesta uuteen elinvoimaisuuteen luomalla mahdollisuuksia ja hyvinvointia innovoinnin, kestävän kasvun ja oikeudenmukaisen kilpailun avulla (1). Näin edistetään ylöspäin suuntautuvaa taloudellista ja sosiaalista lähentymistä. ETSK kannattaa yleisiä tavoitteita eli riittävien vähimmäispalkkojen määrittämistä sekä työehtosopimusneuvottelujärjestelmän vahvistamista kaikkialla EU:ssa, työnteon tekemistä kannattavaksi, köyhyyden torjumista ja työmarkkinaosapuolten ja sosiaalisen vuoropuhelun aseman vahvistamista kansallisten työmarkkinasuhdejärjestelmien mukaisesti.

1.2.

ETSK toteaa, että ehdotetulla direktiivillä edistetään unionin tavoitteita, jotka koskevat ihmisten hyvinvoinnin edistämistä, kilpailukykyisen sosiaalisen markkinatalouden kehittämistä (EU:sta tehdyn sopimuksen 3 artikla) ja elin- ja työolojen parantamista (EU:n toiminnasta tehdyn sopimuksen 151 artikla). Siinä käsitellään myös EU:n perusoikeuskirjassa vahvistettuja oikeuksia, kuten työntekijöiden oikeutta oikeudenmukaisiin ja kohtuullisiin työoloihin ja työehtoihin (31 artikla), ja se on Euroopan sosiaalisten oikeuksien pilarin periaatteen 6 mukainen. Euroopan komissio huomauttaa, että se ei sisällä toimenpiteitä, joilla olisi suora vaikutus palkkatasoon, joten EU:n toiminnasta tehdyn sopimuksen 153 artiklan 5 kohdan määräyksiä noudatetaan kaikilta osin.

1.3.

ETSK kannattaa ehdotetun direktiivin yleisiä tavoitteita ja odottaa, että se laaditaan huolellisesti niin, että siinä kunnioitetaan kansallisia perinteitä, lainsäädäntöä ja käytäntöjä ja jätetään joustonvaraa velvoitteiden mukauttamiseksi kunkin maan tilanteeseen. ETSK:ssa on eriäviä mielipiteitä eräistä ehdotuksen oikeusperustan osatekijöistä. Näkemyseroista huolimatta ETSK antaa lausuntonsa eräistä komission ehdotuksen sisältöseikoista.

1.4.

Useat kansainväliset instituutiot tunnustavat, että valtiolla on oma roolinsa sekä poliittisten että oikeudellisten ”mahdollistavien edellytysten” luomisessa tukemalla ja kunnioittamalla työmarkkinaosapuolten vuoropuhelua ja työehtosopimusneuvotteluja ammattiliittojen ja työnantajajärjestöjen välillä, ja tätä on korostettu myös useissa ETSK:n lausunnoissa. Työmarkkinaosapuolten olisi oltava riippumattomia, ja työnantajajärjestöjä ja ammattiliittoja olisi suojeltava kaikenlaisilta niiden järjestäytymis-, edustamis- tai työtaisteluoikeuden rajoituksilta. Samaan aikaan ETSK painottaa jälleen eurooppalaisten ja kansallisten työmarkkinaosapuolten suoraan hallinnoimien yhteisten Euroopan ja kansallisen tason toimien ja valmiuksien kehittämisohjelmien tärkeyttä.

1.5.

ETSK kannattaa tavoitetta lisätä työehtosopimusneuvottelujen kattavuutta kansallisen lainsäädännön ja käytännön mukaisesti ja kunnioittaen ja noudattaen kaikilta osin toimivallanjakoa ja työmarkkinaosapuolten riippumattomuutta. ETSK kannattaa ehdotettua 70 prosentin tavoitetta ja katsoo, että kansallisilla toimintasuunnitelmilla (4 artikla) voisi olla ratkaiseva rooli palkkojen lähentämisessä ylöspäin ja tarkoituksenmukaisimpien toimenpiteiden ja mekanismien ottamisessa käyttöön palkanmääritystä varten sekä kansallisen kattavuuden parantamisessa, myös jotta saadaan kurottua umpeen sukupuolten ja sukupolvien väliset palkkaerot ja vähennettyä epätasa-arvoa ja syrjintää, kiinnittäen erityistä huomiota nuoriin työntekijöihin. ETSK suosittaa, että mahdollisten kansallisten toimintasuunnitelmien laatimisesta vastaavat työmarkkinaosapuolet ja ne hyväksytään kolmikantaprosessissa.

1.6.

ETSK toteaa, että maissa, missä on olemassa itsesääntelyyn perustuva työehtosopimusneuvottelujärjestelmä, joka takaa oikeudenmukaiset ja riittävät vähimmäispalkat yhdessä muiden sovittujen työolojen ja -ehtojen kanssa, olisi vältettävä valtion väliintuloa, jotta voidaan turvata toimiva työmarkkinasuhdejärjestelmä, joka riittää takaamaan ehdotetussa direktiivissä asetettujen tavoitteiden saavuttamisen.

1.7.

1.8.

ETSK kannattaa pitkälle kehitettyjä palkanmääritysjärjestelmiä ja hyvin toimivia sosiaalisen suojelun järjestelmiä, jotka tarjoavat turvaverkkoja niitä tarvitseville, sekä muita toimenpiteitä työssäkäyvien köyhyyden ehkäisemiseksi. ETSK toteaa, että ehdotetussa direktiivissä säädetään ainoastaan palkkojen riittävyyttä koskevasta yleisestä periaatteesta, joka perustuu ei-sitoviin viitearvoihin, jotka on arvioitu brutto- tai nettomääräisten mediaani- tai keskipalkkojen pohjalta, eikä siihen sisälly erityisiä toimenpiteitä tai säännöksiä siitä, miten palkat olisi määritettävä kansallisella tasolla, koska se kuuluu jäsenvaltioiden yksinomaiseen toimivaltaan. ETSK kannattaa sitovien indikaattoreiden asettamista ohjenuoraksi jäsenvaltioille ja työmarkkinaosapuolille niiden arvioidessa lakisääteisten vähimmäispalkkojen riittävyyttä sekä yksilöidessä ja ottaessa käyttöön asianmukaisia toimenpiteitä kansallisissa toimintasuunnitelmissa.

1.9.

ETSK panee merkille, että direktiivin 9 artikla koskee julkisissa hankinnoissa ja alihankintatehtävissä työskenteleviä työntekijöitä sikäli, että siinä kehotetaan jäsenvaltioita noudattamaan vähimmäispalkkoja kaikissa julkisissa hankinnoissa. ETSK toistaa vaatimuksensa, että julkisia hankintoja koskevissa sopimuksissa noudatetaan kaikilta osin työehtosopimuksia ja että kauppasopimusten soveltaminen keskeytetään, jos ILO:n perustavia ja ajantasaisia yleissopimuksia ei noudateta.

1.10.

ETSK suosittaa, että jäsenvaltioiden antamien raporttien tarkasteluun ja arviointiin osallistuvat asianmukaisesti myös työmarkkinaosapuolet työllisyyskomiteassa ja että tätä varten voitaisiin perustaa erillinen alaryhmä, johon kuuluisi edustajia jäsenvaltioiden hallituksista, kansallisista ja eurooppalaisista ammattiliitoista ja työnantajajärjestöistä sekä komission nimeämiä asiantuntijoita.

2. Yleiset huomiot

2.1.

ETSK kannattaa yleisiä tavoitteita eli riittävien vähimmäispalkkojen määrittämistä sekä työehtosopimusneuvottelujärjestelmän vahvistamista kaikkialla Euroopan unionissa, työnteon tekemistä kannattavaksi, köyhyyden torjumista ja työmarkkinaosapuolten ja sosiaalisen vuoropuhelun aseman vahvistamista kansallisten työmarkkinasuhdejärjestelmien mukaisesti. Sopiva vähimmäispalkkataso auttaa piristämään kotimaista kysyntää ja talouskasvua ja luomaan erittäin kilpailukykyisen sosiaalisen markkinatalouden. Euroopan unioni ja jäsenvaltiot voisivat pyrkiä näihin tavoitteisiin useilla eri hallintovälineillä, joista yksi on EU-ohjausjakso. Työmarkkinaosapuolten ja kansalaisyhteiskunnan organisaatioiden täysipainoinen, järjestelmällinen ja tosiasiallinen osallistuminen koko ohjausjaksoprosessiin sekä EU:n että jäsenvaltioiden tasolla on ratkaisevan tärkeää talous- ja sosiaalipolitiikan täytäntöönpanolle.

2.2.

ETSK toteaa, että ehdotetulla direktiivillä viedään eteenpäin unionin tavoitteita, jotka koskevat ihmisten hyvinvoinnin edistämistä, kilpailukykyisen sosiaalisen markkinatalouden kehittämistä (EU:sta tehdyn sopimuksen 3 artikla) ja elin- ja työolojen parantamista (EU:n toiminnasta tehdyn sopimuksen 151 artikla). Siinä käsitellään myös EU:n perusoikeuskirjassa vahvistettuja oikeuksia, kuten työntekijöiden oikeutta oikeudenmukaisiin ja kohtuullisiin työoloihin ja työehtoihin (31 artikla), ja se on Euroopan sosiaalisten oikeuksien pilarin periaatteen 6 mukainen. Euroopan komissio huomauttaa, että se ei sisällä toimenpiteitä, joilla olisi suora vaikutus palkkatasoon, joten EU:n toiminnasta tehdyn sopimuksen 153 artiklan 5 kohdan määräyksiä noudatetaan kaikilta osin.

2.3.

ETSK:ssa on eriäviä mielipiteitä eräistä ehdotuksen oikeusperustan osatekijöistä (2), mutta näkemyseroista huolimatta ETSK esittää tässä lausunnossa kantansa eräistä komission ehdotuksen sisältöseikoista.

2.4.

ETSK on huolissaan siitä, että työssäkäyvien mutta silti köyhyydessä elävien osuus EU:n koko työvoimasta kasvoi 8,3 prosentista vuonna 2007 yhteensä 9,4 prosenttiin vuonna 2018. Suuntaus kohdistuu erityisesti nuoriin (28,1 prosenttia 16–24-vuotiaista työntekijöistä on köyhyyden tai sosiaalisen syrjäytymisen vaarassa), naisiin, maahanmuuttajataustaisiin, vammaisiin ja työmarkkinoiden laitamilla oleviin henkilöihin. Nämä ryhmät ovat epävarmoissa ja epätyypillisissä matalapalkkatöissä, joiden tuoma sosiaalinen suoja on heikompi. Tämä vaikuttaa sosiaaliturvajärjestelmien kestävyyteen keskipitkällä ja pitkällä aikavälillä. Olisi toteutettava kohdennettuja toimia ja uudistuksia sen varmistamiseksi, että syrjäytyneitä ryhmiä suojellaan riittävästi köyhyydeltä (3).

2.5.

ETSK suosittaa, että ryhdytään toimiin, joilla estetään sääntöjen noudattamatta jättämisen riski, mukaan lukien pimeän työn tekijöiden määrän epätoivottava kasvu, joka johtaa epäreiluun kilpailuun. Näitä näkökohtia olisi seurattava tiiviisti ja niihin olisi puututtava ehdotuksen täytäntöönpanovaiheessa.

3. Erityisiä huomioita ehdotuksesta

3.1. Palkanmääritystä koskevien työehtosopimusneuvottelujen edistämisen keinot ja mahdollistavat edellytykset

3.1.1.

Ehdotetun direktiivin tarkoituksena on varmistaa, että työntekijöitä suojellaan EU:ssa turvaamalla heille ihmisarvoiseen elämään riittävä vähimmäispalkka riippumatta siitä, missä he työskentelevät, ja edistää palkanmääritystä ja yleisesti työoloja ja -ehtoja koskevia työehtosopimusneuvotteluja kaikissa jäsenvaltioissa (4). ETSK odottaa, että ehdotettu direktiivi laaditaan huolellisesti niin, että siinä kunnioitetaan alalla vakiintuneita kansallisia perinteitä ja jätetään joustonvaraa velvoitteiden mukauttamiseksi kunkin maan tilanteeseen.

3.1.2.

Eurooppalaiset työmarkkinaosapuolet ovat useaan otteeseen kehottaneet toimielimiä edistämään tai tarvittaessa luomaan suotuisat ja mahdollistavat edellytykset, jotta työmarkkinaosapuolten vuoropuhelu ja työehtosopimusneuvottelut voisivat toteutua tehokkaasti ja vastata todellisiin haasteisiin. Nelikantaperiaatteella annetussa lausumassa (5)”Uusi alku työmarkkinaosapuolten vuoropuhelulle” ja 16. kesäkuuta 2016 annetuissa neuvoston päätelmissä kehotetaan jäsenvaltioita tukemaan ”sosiaalisen vuoropuhelun toimivuuden ja tehokkuuden parantamista kansallisella tasolla, mikä edistää kollektiivisia neuvotteluja ja luo riittävät edellytykset työmarkkinaosapuolten neuvotteluille”.

3.1.3.

Useat kansainväliset instituutiot tunnustavat valtion roolin poliittisten ja oikeudellisten ”mahdollistavien edellytysten” luomisessa. ”ETSK toteaa, että tehokas työmarkkinavuoropuhelu edellyttää seuraavaa: edustavia ja legitiimejä työmarkkinaosapuolia, joilla on osallistumiseen tarvittava tietämys, tekninen valmius ja oikea-aikainen pääsy käsiksi asianmukaisiin tietoihin; poliittista tahtoa ja sitoutumista työmarkkinavuoropuhelun käymiseen; työmarkkinasuhteiden ytimen muodostavien perusluonteisten, työmarkkinaosapuolten itsenäisyyttä, yhdistymisvapautta ja työehtosopimusneuvotteluja koskevien oikeuksien kunnioittamista sekä suotuisaa oikeudellista ja institutionaalista kehystä työmarkkinavuoropuheluprosessien tukemiseksi toimivin instituutioin.” (6) Tutkimukset osoittavat, että maissa, missä valtio tunnustaa työehtosopimusneuvottelujen merkityksen ja tukee ja kunnioittaa niitä täysin, työttömyysaste on alhaisempi, tuottavuus on korkeampi ja palkkojen lähentyminen edistyy (7). On myös tärkeää, että työmarkkinaosapuolten vuoropuheluprosesseissa saadaan aikaan konkreettisia tuloksia sekä työntekijöille että yrityksille.

3.1.4.

Eurooppalaisten ja kansallisten työmarkkinaosapuolten suoraan hallinnoimat yhteiset Euroopan ja kansallisen tason toimet ja valmiuksien kehittämisohjelmat ovat tehokas väline työmarkkinaosapuolten vuoropuhelun ja työehtosopimusneuvottelujen edellyttämien valmiuksien vahvistamiseksi ammattiliitoissa ja työnantajajärjestöissä, joissa tätä tarvitaan (8). ETSK suosittaa, että valmiuksien kehittämisohjelmia ja toimia tuetaan riittävällä tavalla ja että niiden tuloksia arvioidaan, jotta päästään parhaalla mahdollisella tavalla haluttuihin tavoitteisiin.

3.1.5.

ETSK suosittaa, että osa ehdotuksen säännöksistä ja käsitteistä (9) muotoillaan täsmällisemmin, jotta epäselvyyksille ja EU:n tuomioistuimen tulkinnoille ei jäisi varaa. Ehdotuksen 1 ja 2 artiklojen mukainen kohde ja soveltamisala koskevat kaikkia jäsenvaltioita eli myös niitä, joissa on olemassa itsesääntelyyn perustuva työehtosopimusneuvottelujärjestelmä.

3.1.6.

ETSK suosittaa, että mahdolliset kansalliset toimintasuunnitelmat, joiden tavoitteena on edistää työehtosopimusneuvottelujen kattavuutta, laaditaan työmarkkinaosapuolten toimesta ja hyväksytään kolmikantamenettelyssä. Niissä olisi myös noudatettava kaikilta osin ILO:n yleissopimuksissa vahvistettuja, laajasti tunnustettuja yhdistymisvapauden ja työehtosopimusneuvottelujen vapaaehtoisuuden periaatteita. ETSK pitää arvossa ILO:n yleissopimuksen N:o 131 (10) 1 ja 3 artiklan mukaista tasapainoista lähestymistapaa vähimmäispalkan määritykseen. ETSK suosittaa, että ehdotetun direktiivin säännöksissä kunnioitetaan ILO:n yleissopimusten N:o 87, 98 ja 154 periaatteita eli turvataan työmarkkinaosapuolten riippumattomuus, mahdollisuudet hankkia jäseniä sekä kannustimet ja oikeudet neuvotella työehtosopimuksista ja tehdä niitä.

3.1.7.

ETSK kannattaa tavoitetta lisätä työehtosopimusneuvottelujen kattavuutta kansallisen lainsäädännön ja käytännön mukaisesti ja kunnioittaen ja noudattaen kaikilta osin toimivallanjakoa ja työmarkkinaosapuolten riippumattomuutta. ETSK kannattaakin työmarkkinaosapuolten valmiuksien kehittämistä ja tukee niiden yhteisiä toimia, jotka koskevat palkanmääritystä koskeviin työehtosopimusneuvotteluihin osallistumista ja joilla kannustetaan käymään rakentavia, merkityksellisiä ja tietoon perustuvia palkkaneuvotteluja (11). Ehdotuksen 4 artiklassa asetetaan vaatimuksia, jotka koskevat viranomaisten toimia kehysten ja toimintasuunnitelmien valmistelemiseksi. ETSK vaatii, että tämä tehdään kolmikantaperiaatteella niin, että kunnioitetaan työmarkkinaosapuolten riippumattomuutta, ja yhteistyössä niiden kanssa. Joissakin jäsenvaltioissa työehtosopimusten kattavuudesta päättävät työmarkkinaosapuolet, kun taas toisissa mekanismit työehtosopimusten laajentamiseksi sisältyvät lainsäädäntöön tai yleisiin käytäntöihin. Näitä eroja on kunnioitettava.

ETSK kannattaa ehdotettua 70 prosentin tavoitetta ja katsoo, että työmarkkinaosapuolten kanssa sovituilla ja laadituilla kansallisilla toimintasuunnitelmilla voisi olla ratkaiseva rooli ylöspäin suuntautuvassa palkkojen lähentymisessä ja oikeudenmukaisten palkanmääritysmekanismien ottamisessa käyttöön kansallisella tasolla, myös sukupuolten ja sukupolvien palkkaerojen poistamiseksi. Niiden avulla voidaan myös ottaa huomioon kansalliset käytännöt ja parantaa järjestelmiä tarvittaessa. Tällaiset toimintasuunnitelmat olisi pantava asianmukaisesti täytäntöön ja niitä olisi arvioitava, tarkistettava ja mukautettava, jotta voidaan vähitellen laajentaa työehtosopimusneuvottelujen kattavuutta keskipitkällä aikavälillä. Joissakin maissa on käytössä mekanismeja, joilla laajennetaan työehtosopimuksia ja joiden tavoitteena on työehtosopimusneuvottelujen kattavuuden lisääminen. Laajennusmekanismien käyttö on kuitenkin vain yksi tapa edistää työehtosopimusneuvotteluja ja lisätä niiden kattavuutta. Muita ovat esimerkiksi yhteiset toimet ja valmiuksien kehittäminen, ammattiliittojen vastustamisen torjuntatoimet, ammattiliittojen ja työnantajajärjestöjen kollektiivisten neuvotteluoikeuksien suojaaminen, yhteisesti sovittujen edustavuuskriteerien käyttöönotto ja kaikenlaisen syrjinnän torjuminen. Nämä seikat ja kohdennetut ehdotukset olisi otettava huomioon kansallisissa toimintasuunnitelmissa muiden aloitteiden ohella.

3.1.8.

Maissa, missä on olemassa itsesääntelyyn perustuva työehtosopimusneuvottelujärjestelmä, joka takaa oikeudenmukaiset ja riittävät vähimmäispalkat yhdessä muiden sovittujen työolojen ja -ehtojen kanssa, olisi kuitenkin vältettävä valtion väliintuloa, jotta voidaan turvata hyvin toimiva työmarkkinasuhdejärjestelmä, joka riittää takaamaan ehdotetussa direktiivissä asetettujen tavoitteiden saavuttamisen. Jos työehtosopimusneuvottelujen kattavuus putoaa näissä maissa tietyn kynnysarvon alapuolelle, kansallisten toimintasuunnitelmien on tultava ensi sijassa työmarkkinaosapuolilta – joiden asiana on myös hyväksyä ne.

3.2.

Ehdotuksessa erotetaan toisistaan jäsenvaltiot, joissa on asetettu lakisääteinen vähimmäispalkka, ja ne, joissa palkanmääritys tapahtuu työehtosopimusneuvotteluissa. Vaikka tällaista luokittelua käyttävät yleisesti OECD, Eurofound ja muut instituutiot akateemisissa yhteyksissä ja tutkimuksissa, sen käyttäminen palkanmääritykseen liittyviin tarkoituksiin voidaan kyseenalaistaa monista eri syistä, esimerkiksi siksi, että eräissä jäsenvaltioissa, joissa valtion väliintulo on rajattu työmarkkinaosapuolten neuvottelemien sopimusten virallistamiseen, vähimmäispalkka ei ole lakisääteinen vaan sopimusperusteinen.

3.3. Työehtosopimusneuvottelut – määritelmät ja kattavuus

3.3.1.

ETSK korostaa, että työehtosopimusneuvottelut ovat tehokkain väline riittävien ja hyvin mukautettujen palkkojen ja myös vähimmäispalkkojen määrittämiseen, mikä on olennainen osatekijä sosiaalisessa markkinataloudessa. Ehdotuksen 3 artiklassa esitetään määritelmiä, joita direktiivissä on tarkoitus käyttää.

3.3.2.

ETSK katsoo, että työmarkkinaosapuolten edustavuus on tärkeä tekijä, joka takaa niiden demokraattisen oikeutuksen. Käytössä on erilaisia kriteerejä, jotka voitaisiin ottaa huomioon hyvinä käytäntöinä kansallisella tasolla kansallisen lainsäädännön ja käytännön mukaisesti. Arvioitaessa työmarkkinaosapuolten edustavuutta kansallisella tasolla voidaan käyttää useita monitahoisia tekijöitä tai perusteita, pitäen mielessä, että ne vaihtelevat jäsenvaltioittain: jäsenmäärä ja alueellisen levinneisyyden merkittävyys kansallisella tasolla, kyky mobilisoida jäseniä ja toteuttaa toimia, allekirjoitettujen työehtosopimusten määrä eri tasoilla (toimiala, yritys jne.), vaaleilla valittujen ammattiliiton tai työnantajien edustajien lukumäärä, kuuluminen Euroopan tason työmarkkinaosapuolten organisaatioon (jonka komissio on tunnustanut), valtion tunnustama asema ja osallisuus kansallisissa tai toimialakohtaisissa kaksi- tai kolmikantaisissa työmarkkinaosapuolten vuoropuhelurakenteissa ja -elimissä jne. ETSK kehottaa korvaamaan termin ”työntekijäjärjestöt” termillä ”ammattiliitot”, sillä ensiksi mainittu voi aiheuttaa harhaanjohtavia tulkintoja ja avata myös muille, tunnustamattomille työntekijöiden eturyhmille tai jopa yhtiön sisäisille liitoille mahdollisuuden osallistua neuvotteluihin.

3.3.3.

ETSK on useaan otteeseen todennut, että työmarkkinaosapuolten vuoropuhelu on olennainen osa Euroopan sosiaalista mallia. Työmarkkinaosapuolten olisi oltava riippumattomia, ja työnantajien ja työntekijöiden järjestöjä olisi suojeltava kaikenlaisilta niiden järjestäytymis-, edustamis- tai työtaisteluoikeuden rajoituksilta. Tämä on tärkeää yhtä lailla työnantajille kuin ammattiliitoillekin.

3.3.4.

Direktiivin 7 artiklassa säädetään työmarkkinaosapuolten kuulemisesta ja osallistumisesta lakisääteisen vähimmäispalkan määrittämiseen ja päivittämiseen. Viime vuosina on annettu EU-ohjausjakson yhteydessä useita maakohtaisia suosituksia, joissa jäsenvaltioita kehotetaan varmistamaan työmarkkinaosapuolten riittävä osallistuminen prosessiin. Ohjausjaksolla 2020–2021 yhteensä 12 jäsenvaltiota sai maakohtaisia suosituksia, joissa painotettiin tarvetta lisätä työmarkkinaosapuolten osallistumista ja sitoutumista päätöksentekoprosesseihin (12).

4. Riittävyys

4.1.

Saatavilla olevat tiedot osoittavat, että talouskriisin ja tämänhetkisen pandemian vuoksi palkkakehitys on yleisesti pysähdyksissä ja palkat ovat eräissä maissa jopa laskeneet viime vuosina. ETSK korostaa, että työehtosopimusneuvotteluilla on keskeinen rooli riittävän vähimmäispalkkasuojan tarjoamisessa. Maissa, missä työehtosopimusneuvottelujen kattavuus on suuri, matalapalkkaisten työntekijöiden osuus on yleensä pienempi, vähimmäispalkat ovat korkeammat suhteessa mediaanipalkkaan, palkkaerot ovat pienemmät ja palkat ovat suuremmat kuin muissa maissa (13).

4.2.

ETSK kannattaa pitkälle kehitettyjä palkanmääritysjärjestelmiä ja toimivia sosiaalisen suojelun järjestelmiä, jotka tarjoavat turvaverkkoja niitä tarvitseville, sekä muita toimenpiteitä työssäkäyvien köyhyyden ehkäisemiseksi. ETSK toteaa, että ehdotetussa direktiivissä säädetään ainoastaan palkkojen riittävyyttä koskevasta yleisestä periaatteesta, joka perustuu ei-sitoviin viitearvoihin, jotka on arvioitu brutto- tai nettomääräisten mediaani- tai keskipalkkojen pohjalta, eikä siihen sisälly erityisiä toimenpiteitä tai säännöksiä siitä, miten palkat olisi määritettävä kansallisella tasolla, koska se kuuluu jäsenvaltioiden yksinomaiseen toimivaltaan. ETSK kannattaa sitovien indikaattoreiden asettamista ohjenuoraksi jäsenvaltioille ja työmarkkinaosapuolille niiden arvioidessa lakisääteisten vähimmäispalkkojen riittävyyttä sekä yksilöidessä ja ottaessa käyttöön asianmukaisia toimenpiteitä kansallisissa toimintasuunnitelmissa. Tosiasiassa palkat määritetään kansallisella lainsäädännöllä, jossa säädetään lakisääteisestä vähimmäispalkasta, jos sellainen on olemassa, tai työehtosopimusneuvotteluissa. Samaan aikaan yhä useampien ihmisten nostaminen pois köyhyydestä vähentää sosiaaliturvajärjestelmiin tarvittavia julkisia menoja. Köyhyysrajoja ja sosiaalisen syrjäytymisen indikaattoreita käytetään EU:n tasolla analyyseihin ja yhteiseen tiedonkeruuseen, mutta tällä hetkellä EU:n tasolla ei ole sovittu indikaattorista, jolla mitattaisiin absoluuttisesti vähimmäispalkkojen oikeudenmukaisuutta ja riittävyyttä. Ehdotuksen mukaan jäsenvaltiot ratkaisevat tämän kansallisissa suunnitelmissaan.

4.3.

Työmarkkinaosapuolten olisi otettava huomioon tärkeitä osatekijöitä, joita ovat esimerkiksi kilpailukyky, tuottavuus, alakohtainen talouskehitys, osaamisen hallinta, uuden teknologian käyttöönotosta johtuvat uudet tuotantoprosessit, digitalisaatio sekä erilaiset ja joustavammat työn organisointitavat tietyillä tuotantoaloilla, kun ne määrittävät palkkoja työehtosopimusneuvotteluissa kansallisen lainsäädännön ja käytännön mukaisesti. ETSK korostaa tarvetta lähentää palkkoja ylöspäin ja huomauttaa, että palkkojen nousu merkitsee myös kulutuksen ja sitä kautta sisäisen kysynnän kasvua, millä on myönteinen taloudellinen vaikutus, ja palkkojen nousu johtaa myös sosiaaliturva- ja verojärjestelmien tulojen kasvuun. Nämä vaikutukset on analysoitava huolellisesti.

4.4.

Ehdotetulla direktiivillä pyritään kuitenkin asettamaan EU:n tason ohjeelliset kynnysarvot lakisääteisen vähimmäispalkan viitearvoksi maissa, joissa vähimmäispalkka on olemassa. Palkat ovat korvaus tehdystä työstä, mutta huomioon voidaan ottaa myös muita tekijöitä, kuten köyhyysraja, kohtuullinen vähimmäiselintaso ja kunkin maan elinkustannukset. Nämä tekijät ovat keskeisiä perustekijöitä lakisääteisten ja työehtosopimusneuvotteluissa sovittavien vähimmäispalkkojen määrittämisessä EU-maissa. Vähimmäispalkan määrittäminen ja palkankorotukset olisi erotettava selkeästi toisistaan.

4.5.

Esitetyt vähimmäispalkkojen riittävyyttä koskevat perusteet ovat ostovoimaa lukuun ottamatta kriteerejä, jotka liittyvät palkkajakaumaan ja palkkakehitykseen. Niissä on kyse yleisemmin eriarvoisuudesta, ei kaikkein heikoimmassa asemassa olevien työntekijöiden suojelusta. ”Vähimmäispalkan olisi oltava oikeudenmukainen suhteessa asianomaisen maan palkkajakaumaan, ja sen olisi oltava reaaliarvoltaan riittävän suuri, jotta se mahdollistaa kohtuullisen elintason, samalla kun varmistetaan niiden yritysten toimintakyky, jotka tarjoavat laadukkaita työpaikkoja.” (14)

5. Julkiset hankinnat

5.1.

Direktiivin 9 artikla koskee julkisissa hankinnoissa ja alihankintatehtävissä työskenteleviä työntekijöitä sikäli, että siinä kehotetaan jäsenvaltioita noudattamaan vähimmäispalkkoja kaikissa julkisissa hankinnoissa. Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivien 2014/23/EU (15), 2014/24/EU (16) ja 2014/25/EU (17) mukaisesti säännöksessä velvoitetaan kaikki alihankkijat noudattamaan sovellettavaa vähimmäispalkkatasoa riippumatta siitä, ovatko vähimmäispalkat lakisääteisiä vai työehtosopimuksissa sovittuja. Tämä säännös on myös yhdenmukainen eräiden Euroopan unionin tuomioistuimen päätösten ja erityisesti vuonna 2015 asiassa ”Regiopost” annetun tuomion (asia C-115/14 (18)) kanssa. Jäsenvaltioilla on mahdollisuus hylätä julkisia hankintoja koskevat tarjoukset, joissa alihankkija ei sitoudu maksamaan työntekijöille paikallisesti säänneltyjä tai työehtosopimuksessa sovittuja vähimmäispalkkoja, kuten direktiivin 2014/24/EU 70 artiklassa ja lähetettyjä työntekijöitä koskevan direktiivin 3 artiklassa säädetään (19). ETSK on jo aiemmin vaatinut, että julkisia hankintoja koskevissa sopimuksissa noudatetaan kaikilta osin työehtosopimuksia ja että kauppasopimusten soveltaminen keskeytetään, jos ILO:n perustavia ja ajantasaisia yleissopimuksia ei noudateta. ETSK on myös vaatinut seuraamuksia, kuten sulkemista julkisten hankintojen ja julkisen rahoituksen ulkopuolelle, niille yrityksille, jotka eivät noudata ehdotetun pakollisen huolellisuusvälineen mukaisia huolellisuusvelvoitteita (20).

6. Seuranta ja tiedonkeruu

6.1.

Vähimmäispalkoista ja työehtosopimusneuvotteluprosesseista on jo olemassa huomattava määrä tietokantoja ja analyyseja. Luotettavien ja ajantasaisten tietojen antaminen toimielinten ja työmarkkinaosapuolten saataville voisi auttaa arvioimaan ja ymmärtämään paremmin todellisia suuntauksia, kun tehdään päätöksiä tällä alalla. ETSK kehottaakin Euroopan komissiota auttamaan jäsenvaltioita yhteistyössä työmarkkinaosapuolten kanssa parantamaan edelleen tietojen keruuta ja seuraamaan jatkossakin lakisääteisten vähimmäispalkkojen kehitystä. (21)

6.2.

Joissakin jäsenvaltioissa työehtosopimukset asetetaan saataville ja julkaistaan ja toisinaan niihin voi vapaasti tutustua julkisilla internetsivustoilla, kun taas toisissa jäsenvaltioissa työehtosopimuksista ja palkkatasojen riittävyydestä ja niiden tarkastelusta vastaavat vain työmarkkinaosapuolet eivätkä viranomaiset eikä niitä koskevia tietoja aseteta julkisesti saataville. ETSK kannattaa periaatteessa tietojen saatavuuden parantamista varovaisin askelin (tiedot saattavat olla arkaluonteisia työmarkkinaosapuolten riippumattomuuden sekä työehtosopimusneuvottelujen ja sopimusten, tietosuojan, oikeudenmukaisen kilpailun ja muiden seikkojen kunnioittamisen näkökulmasta), mutta on huolissaan hallinnollisen taakan mahdollisesta lisääntymisestä erityisesti pk-yritysten ja voittoa tavoittelemattomien yhteisötalouden yritysten kannalta. Komitea kehottaakin huolehtimaan, että erittäin yksityiskohtaisesta vuotuisesta ilmoitusvelvoitteesta syntyvä lisäarvo on oikeassa suhteessa verrattuna tarpeeseen keventää hallinnollista taakkaa mahdollisimman pitkälle pantaessa tätä säännöstä täytäntöön kansallisella tasolla, erityisesti kun tiedot on annettava sekä soveltamisalaan kuuluvista että kuulumattomista työntekijöistä eriteltyinä sukupuolen, iän, toimintarajoitteen, yritykseen koon ja toimialan mukaan. Tarvetta esittää vähimmäispalkkojen jakautuminen desiileihin maissa, joissa sovelletaan sopimusperusteista lähestymistapaa, on myös täsmennettävä.

6.3.

6.4.

ETSK panee merkille, että direktiiviin on sisällytetty vahvoja oikeuksien tason säilyttämistä koskevia lausekkeita, ja kehottaa Euroopan parlamenttia vahvistamaan edelleen eräitä tämän aihealueen keskeisiä kohtia, erityisesti seuraavia:

—	Tämän direktiivin mahdollisia tulevia tulkintoja ei saisi käyttää toimivien vähimmäispalkka- tai työehtosopimusjärjestelmien heikentämiseen.

—	Direktiivin säännöksiä ei saa käyttää yhdistymisvapauden tai työmarkkinaosapuolten itsemääräämisoikeuden rajoittamiseen.

—	Jos lakisääteisiä vähimmäispalkkoja ei ole, niitä ei oteta käyttöön ilman työmarkkinaosapuolten suostumusta.

—	Palkanmääritysmekanismit kuuluvat kansalliseen toimivaltaan, eikä Euroopan unionin toimielinten päätöksillä tule pyrkiä vaikuttamaan suoraan palkanmääritysmekanismeihin kansallisella eikä yritysten tasolla, sillä ne kuuluvat edelleen työmarkkinaosapuolten toimivaltaan.

Lisäksi ETSK kehottaa Euroopan parlamenttia painottamaan entistä vahvemmin, ettei minkään direktiivin kohdan saa tulkita rajoittavan tai vaikuttavan kielteisesti oikeuksiin ja periaatteisiin, sellaisina kuin ne tunnustetaan niiden soveltamisalalla unionin oikeudessa tai kansainvälisessä oikeudessa sekä kansainvälisissä sopimuksissa, joissa unioni tai jäsenvaltiot ovat sopimuspuolia, mukaan luettuina Euroopan sosiaalinen peruskirja ja Kansainvälisen työjärjestön asiaa koskevat yleissopimukset ja suositukset.

Säännöksessä säädetään myös jäsenvaltioiden ja työmarkkinaosapuolten mahdollisuudesta ottaa käyttöön lakeja, asetuksia tai hallinnollisia määräyksiä tai soveltaa työehtosopimuksia, jotka ovat työntekijöille suotuisampia. ETSK korostaa myös tarvetta huolehtia sovellettavien työehtosopimusten noudattamisesta ja noudattamisen varmistamisesta, mikä on olennaisen tärkeää vähimmäispalkkasuojan saatavuuden turvaamiseksi ja yritysten välisen epäreilun kilpailun välttämiseksi.

Bryssel 25. maaliskuuta 2021.

Euroopan talous- ja sosiaalikomitean puheenjohtaja

Christa SCHWENG

(1) Puheenjohtaja von der Leyenin puhe unionin tilasta Euroopan parlamentin täysistunnossa

(2) EUVL C 429, 11.12.2020, s. 159

(3) Questions and answers: Adequate minimum wages

(4) COM(2020) 682 final, 4 artikla, s. 24.

(5) Nelikantalausuma

(6) EUVL C 10, 11.1.2021, s. 14, kohta 1.3. Ks. OECD Job Strategy, Eurofoundin tutkimus Capacity building: towards effective social dialogue, 2019, sekä ILO:n päätöslauselmat vuosilta 2013 ja 2018 aiheesta Recurrent Discussion on Social Dialogue

(7) The role of collective bargaining systems for labour market performance

(8) Eurooppalaiset työmarkkinaosapuolet ovat äskettäin antaneet yhteisen lausuman, jonka mukaan valmiuksien kehittämisen puolesta on tehtävä enemmän työtä. Ne totesivat vuosien 2019–2021 yhteisessä ohjelmassaan, että valmiuksien kehittämistyö on edelleen ensisijainen tavoite eurooppalaisille työmarkkinaosapuolille. Ne katsovat, että työmarkkinaosapuolten vuoropuhelua on vahvistettava ja tuettava tehokkain toimin kaikilla tasoilla, jotta Euroopan tason työmarkkinaosapuolten vuoropuhelulla voi olla myönteisiä vaikutuksia. Ks. myös EUVL C 10, 11.1.2021, s. 14, kohdat 3.23 ja 3.24.

(9) Erityisesti työmarkkinaosapuolten toimivaltuuksien kunnioittamisen suhteen.

(10) Ratifioitu kymmenessä jäsenvaltiossa, joissa kaikissa on lakisääteinen vähimmäispalkkajärjestelmä.

(11) OECD:n Job strategy 2018, sivu 143, Achieving higher convergence.

(12) Ks. EUVL C 10, 11.1.2021, s. 14, kohta 6.13, ja An overview of the 2020-2021 country-specific recommendations (CSRs) in the social field

(13) AMECO Online

(14) EUVL C 429, 11.12.2020, s. 159, kohta 1.5.

(15) EUVL L 94, 28.3.2014, s. 1.

(16) EUVL L 94, 28.3.2014, s. 65.

(17) EUVL L 94, 28.3.2014, s. 243.

(18) Asia C-115/14

(19) ILO:n yleissopimus N:o 94 sekä EUVL C 429, 11.12.2020, s. 197 ja EUVL C 429, 11.12.2020, s. 136

(20) EUVL C 429, 11.12.2020, s. 197, kohta 6.4, ja EUVL C 429, 11.12.2020, s. 136, kohta 4.10.

(21) EUVL C 429, 11.12.2020, s. 159, kohta 6.4.1.

LIITE

Lausuntoa käsiteltäessä hylättiin seuraava vastalausunto, joka sai tuekseen vähintään neljänneksen annetuista äänistä (työjärjestyksen 43 artiklan 2 kohta):

1. Päätelmät

1.1

ETSK on hiljattain todennut asiakokonaisuuteen SOC/632 kuuluvassa lausunnossaan ”Kohtuulliset vähimmäispalkat kaikkialle Eurooppaan”, että vähimmäispalkkoja koskevaan EU:n aloitteeseen liittyvä oikeudellinen tilanne on erittäin monimutkainen. EU voi antaa työoloja ja -ehtoja koskevia säädöksiä EU:n toiminnasta tehdyn sopimuksen 151 artiklan ja 153 artiklan 1 kohdan b alakohdan nojalla. Perussopimuksessa määrätään, että 153 artiklan määräyksiä ei sovelleta ”palkkoihin”. Toisaalta EU:n oikeuskäytännössä ja voimassa olevissa direktiiveissä palkkausta on pidetty keskeisenä työehtona. Asiasta on selvästi toisistaan eriäviä mielipiteitä, ja ETSK katsoo, että komission on hyväksyttävä tasapainoinen ja varovainen lähestymistapa (1) tilanteessa, jossa yhä useammat tahot pyytävät Euroopan komissiota käyttämään neuvoston suositusta direktiivin sijasta (2).

1.2

ETSK on myös todennut (3), että on tärkeää, että kaikki EU:n toimet perustuvat jäsenvaltioiden tilanteen ja niille tärkeiden asioiden täsmälliseen analysointiin ja ymmärtämiseen ja että niissä kunnioitetaan täysin työmarkkinaosapuolten roolia ja itsenäisyyttä sekä erilaisia työmarkkinasuhteiden malleja. On myös olennaisen tärkeää, että kaikissa EU:n aloitteissa suojellaan sellaisten jäsenvaltioiden malleja, joissa työmarkkinaosapuolet eivät pidä lakisääteisiä vähimmäispalkkoja välttämättöminä.

1.3

ETSK esittää seuraavassa, miksi komission ehdotus (4) riittävistä vähimmäispalkoista Euroopan unionissa ei noudata tasapainoista ja varovaista lähestymistapaa ja miksi sen ei voida katsoa perustuvan työmarkkinaosapuolten itsenäisyyden sekä erilaisten työmarkkinasuhteiden mallien täsmälliseen analysointiin ja tinkimättömään kunnioittamiseen, niin kun ETSK on vaatinut.

2. Yleiset huomiot

2.1

Palkat, myös vähimmäispalkat, ovat tärkeä osa Euroopan unionin sosiaalista markkinatalousmallia. Kohtuullisten vähimmäispalkkojen turvaaminen kaikissa jäsenvaltioissa auttaisi saavuttamaan useita EU:n tavoitteita: muun muassa palkkojen lähentäminen ylöspäin, sosiaalisen ja taloudellisen yhteenkuuluvuuden parantaminen, sukupuolten välisten palkkaerojen poistaminen, elin- ja työolojen yleinen parantaminen ja tasapuolisten toimintaedellytysten varmistaminen sisämarkkinoilla. Palkka on korvaus tehdystä työstä ja yksi niistä tekijöistä, jotka varmistavat yritysten ja työntekijöiden keskinäisen hyödyn. Palkat ovat yhteydessä kunkin maan, alueen tai sektorin taloudelliseen tilanteeseen. Muutoksilla voi olla vaikutusta työllisyyteen, kilpailukykyyn ja makrotaloudelliseen kysyntään (5).

2.2

ETSK muistuttaa, mitä sen aiemmissa lausunnoissa (6) on todettu vähimmäispalkkoja koskevasta kysymyksestä: ETSK:ssa on eriäviä mielipiteitä. Osa ETSK:n jäsenistä kannattaa näkemystä, jonka mukaan kaikkia työntekijöitä olisi suojeltava EU:ssa varmistamalla oikeudenmukaiset vähimmäispalkat, jotka takaavat kohtuullisen elintason riippumatta siitä, missä he työskentelevät. Toiset ETSK:n jäsenet katsovat, että vähimmäispalkkojen asettaminen kuuluu kansalliselle tasolle ja se tulee tehdä kunkin valtion oman järjestelmän erityispiirteiden mukaan.

2.3

ETSK on jo aiemmin ilmaissut (7) pitävänsä tarpeellisina lisätoimia palkkojen lähentämiseksi ja vähimmäispalkkojen asettamiseksi jäsenvaltioissa ja korostanut myös, että kansallisten työmarkkinaosapuolten toimivaltuuksia ja riippumattomuutta palkanmääritysprosesseissa tulee kunnioittaa kaikilta osin kansallisten käytäntöjen mukaisesti (8). Näillä toimilla olisi myös pyrittävä vahvistamaan työehtosopimusneuvotteluja, mikä edistäisi osaltaan yleistä kehitystä kohti oikeudenmukaisempia palkkoja.

2.4

ETSK korostaa, että vähimmäispalkan taso on keskeinen talouspolitiikan väline, jonka on säilyttävä jäsenvaltion päätösvallassa, jotta jäsenvaltiot voivat joustavasti ottaa huomioon poliittisen, taloudellisen ja sosiaalisen tilanteensa kehittymisen.

2.5

Kuten komissio on ehdotettuja toimenpiteitä selittävässä muistiossa todennut, jäsenvaltioissa, joissa työehtosopimusneuvottelujen kattavuus on suuri, on saavutettu muita parempia tuloksia: palkat ovat korkeampia ja matalapalkkaisten työntekijöiden osuus pienempi. ETSK uskoo, että tällaisten työehtosopimusneuvottelumallien menestystä voi selittää se, että valtio ei osallistu työehtosopimusten ehtojen asettamiseen eikä niiden täytäntöönpanoon ja että työmarkkinaosapuolet ovat itsenäisesti täysin vastuussa näistä molemmista.

Covid-pandemia

2.6

ETSK totesi jo asiakokonaisuuteen SOC/632 kuuluvassa lausunnossaan, että covid-19-pandemia on koetellut Eurooppaa ankarasti. Euroopan unionia ja sen jäsenvaltioita koettelee historiallinen talouden taantuma, jolla on dramaattisia seurauksia ihmisille ja yrityksille (9). Tilanne on sen jälkeen pikemminkin huonontunut kuin parantunut. Yritysten investoinnit ovat edelleen vähäisiä.

2.7

Covid-kriisin koko vaikutusta työllisyyteen ei ole vielä nähty, mutta on selvää, että kriisi todennäköisesti lisää työttömyyttä merkittävästi tulevina vuosina. Covid-kriisi on heikentänyt monien pk-yritysten taloudellista tilannetta ja tehnyt niistä haavoittuvampia kustannusten nousulle. Tilanne on sama kaikkialla Euroopassa.

Vaikutukset työllisyyteen

2.8

ETSK on jo aiemmin todennut (10), että toinen huolenaihe on se, että eurooppalaisella lakisääteisellä vähimmäispalkkapolitiikalla voisi olla kielteisiä vaikutuksia työllisyyteen (11) erityisesti nuorten ja alhaisen osaamistason omaavien työntekijöiden kohdalla, ja se voisi lisätä sääntöjen noudattamatta jättämistä, mikä voisi puolestaan sysätä useat matalapalkkaiset työntekijät epäviralliseen työntekoon (12). Pimeä työ johtaa epäreiluun kilpailuun, heikentää sosiaali- ja verojärjestelmiä ja laiminlyö työntekijöiden oikeuksia – myös oikeutta kunnollisiin työoloihin ja -ehtoihin ja vähimmäispalkkaan. ETSK pitää valitettavana, että Euroopan komissio ei ole tehnyt kattavaa arviota ehdotuksensa vaikutuksista työllisyyteen ja talouteen kokonaisuudessaan. Direktiivi vähimmäispalkoista on erityisen vahingollinen nyt, kun Euroopan maiden talous ja yhteiskunnat joutuvat vastaamaan covid-19-pandemian asettamaan ennennäkemättömään haasteeseen.

3. Varsinaista komission ehdotusta koskevat huomiot

3.1 Oikeusperusta

3.1.1

Komission ehdotukselle (13) ehdotettu oikeusperusta on Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 153 artiklan 1 kohdan b alakohta.

3.1.2

ETSK toteaa, että EU:n toiminnasta tehdyn sopimuksen 153 artiklan 5 kohdassa nimenomaan todetaan, ettei EU:n sosiaalipoliittista lainsäädäntävaltaa sovelleta ”palkkoihin, järjestäytymisoikeuteen, lakko-oikeuteen eikä oikeuteen määrätä työsulusta”. Nämä asiat kuuluvat siis täysin kansalliseen toimivaltaan.

3.1.3

ETSK:ssa on eriäviä näkemyksiä siitä, olisiko EU:n lainsäädäntöaloite, erityisesti direktiivi, oikeutettu 153 artiklan nojalla (14). ETSK on jo todennut (15), että keskeisiä huolenaiheita ovat muun muassa se, että EU:lla ei ole toimivaltaa puuttua palkka-asioihin, ei myöskään palkkatasoon, ja että tällaiset toimet voisivat heikentää työmarkkinaosapuolten itsemääräämisoikeutta ja haitata työehtosopimusneuvottelujärjestelmiä erityisesti jäsenvaltioissa, joissa vähimmäispalkkatasot määritetään työehtosopimusneuvotteluissa. Lisäksi EU:n toimien lisäarvosta on eriäviä näkemyksiä, myös komitean sisällä: vaikka suurin osa ETSK:n jäsenistä on sitä mieltä, että tällaiset toimet voisivat tuoda lisäarvoa, kaikki eivät ole tällä kannalla. Jotta EU noudattaisi kaikilta osin toissijaisuusperiaatetta, sen olisi joka tapauksessa ja ottaen huomioon, että vähimmäispalkan määrittäminen kuuluu kansalliseen toimivaltaan, käytettävä lainsäädäntävaltaansa varoen, olipa kyse millaisesta lainsäädäntöaloitteesta tahansa.

3.1.4

Muissa ehdotuksen säännöksissä viitataan oikeusperustan osalta kollektiivisiin oikeuksiin, kuten työehtosopimusten edistämiseen eri tavoin (4 artikla). ETSK panee merkille, että EU:n toiminnasta tehdyn sopimuksen 153 artiklan 1 kohdan f alakohtaan sisältyy erityinen oikeusperusta, joka kattaa työntekijöiden ja työnantajien edustamisen ja heidän etujensa kollektiivisen turvaamisen, mukaan lukien yhteistoiminnan työpaikalla, jollei 5 kohdasta muuta johdu. EU:lla on toimivalta antaa lainsäädäntöä tämän nojalla vain yksimielisellä päätöksellä. ETSK katsoo, että tätä artiklaa olisi pitänyt käyttää työehtosopimusneuvottelujen edistämistä koskevien säännösten yhteydessä.

3.1.5

Edellä esitetyn valossa ja ottaen huomioon tätä näkemystä entisestään vahvistavan seikan, että ehdotuksen nimessä, tiettyjen artiklojen otsikoissa ja niiden tekstissä sekä johdanto-osassa käytetty kieli on monilta osin ristiriidassa ehdotuksen todellisen soveltamisalan kanssa, komission olisi harkittava suosituksen julkaisemista direktiivin sijasta. Se jättäisi jäsenvaltioille niiden tarvitsemaa joustonvaraa ehdotuksen tavoitteiden saavuttamiseksi ja kunnioittaisi samalla niiden palkanmääritysjärjestelmiä ja työmarkkinaosapuolten itsenäisyyttä.

3.2 Kohde ja soveltamisala

3.2.1

Ehdotuksen 1 artiklassa todetaan, että työntekijöillä pitäisi olla ”vähimmäispalkkasuoja” lain tai työehtosopimusten nojalla. Direktiiviä sovellettaisiin 2 artiklan mukaan työntekijöihin, joilla on lainsäädännössä, työehtosopimuksissa tai käytännöissä määritelty työsopimus tai työsuhde.

3.2.2

Yhtään jäsenvaltiota tai työntekijää ei ole jätetty direktiivin soveltamisalan ulkopuolelle. Maissa, joissa tukeudutaan yksinomaan työehtosopimusneuvotteluihin – eli missä vähimmäispalkka ei kata kaikkia työntekijöitä eli heillä ei ole vähimmäispalkkasuojaa –, tämä tarkoittaa merkittävää oikeudellista epävarmuutta, jota ei voida hyväksyä. ETSK pelkää, että direktiivin voidaan tulkita tarkoittavan, että kaikille työntekijöille on taattava oikeus vähimmäispalkkasuojaan, myös maissa, joissa tukeudutaan yksinomaan työehtosopimusneuvotteluihin. Tämä merkitsisi 1 artiklan 3 kohdassa esitetystä vakuuttelusta huolimatta puuttumista suoraan vähimmäispalkan kattavuuteen jäsenvaltioissa ja ajaisi näitä maita kohti työehtosopimusten yleispätevää soveltamista. Tämä veisi pohjan työmarkkinamalleilta ja pakottaisi maat pidemmällä aikavälillä luopumaan niistä.

3.2.3

ETSK suosittaa, että osa ehdotuksen säännöksistä ja käsitteistä (16) muotoillaan täsmällisemmin, jotta epäselvyyksille ja EU:n tuomioistuimen tulkinnoille ei jäisi varaa. Ehdotuksen 1 ja 2 artiklan mukainen kohde ja soveltamisala koskevat kaikkia jäsenvaltioita eli myös niitä, joissa on olemassa itsesääntelyyn perustuva työehtosopimusneuvottelujärjestelmä. Kuten edellä on todettu, yksinomaan työehtosopimusneuvotteluihin tukeutuvissa maissa tämä aiheuttaa oikeudellista epävarmuutta. Lisäksi olisi säädettävä mukautuksista tietyissä erityistapauksissa, joiden ei pitäisi kuulua ehdotuksen soveltamisalaan (esim. merenkulkijat), joiden palkanmääritys perustuu kansainvälisiin yleissopimuksiin (17).

3.3 Määritelmät

3.3.1

Ehdotuksen 3 artiklassa ei eroteta toisistaan lakisääteisiä vähimmäispalkkoja ja työehtosopimuksissa sovittuja vähimmäispalkkoja tai pikemminkin vähimmäispalkkatasoja.

3.3.2

ETSK ymmärtää, että lakisääteisissä vähimmäispalkkajärjestelmissä tarvitaan riittävyyttä koskevat arviointiperusteet, jotka vahvistetaan kansallisella tasolla yhdessä työmarkkinaosapuolten kanssa, mutta kyseenalaistaa sen, että näitä kahdenlaisia vähimmäispalkkajärjestelmiä kohdellaan direktiiviehdotuksessa samalla tavalla. Pelkästään työehtosopimusneuvotteluihin tukeutuvissa järjestelmissä vähimmäispalkan riittävyyden sääntely loukkaa työmarkkinaosapuolten riippumattomuutta.

3.3.3

ETSK muistuttaa, että työehtosopimusneuvotteluihin perustuvissa järjestelmissä vähimmäispalkoista sovitaan työnantajien ja työntekijöiden välisissä neuvotteluissa, joissa käsitellään palkkoja ja työehtoja myös yleisemmin. Näissä tilanteissa on esimerkiksi selvää, että ”riittävyyttä” punnitaan automaattisesti suhteessa muihin näkökohtiin ja muihin työehtosopimuksen osiin, kun taas lakisääteiset vähimmäispalkat sanellaan ulkopuolelta.

3.4 Palkanmääritystä koskevien työehtosopimusneuvottelujen edistäminen

3.4.1

Ehdotuksen 4 artiklassa jäsenvaltiot velvoitetaan ryhtymään toimenpiteisiin, joilla vahvistetaan työmarkkinaosapuolten valmiuksia osallistua palkanmääritystä koskeviin työehtosopimusneuvotteluihin alakohtaisella tai toimialojen välisellä tasolla. Työehtosopimusneuvotteluille ehdotetaan 70 prosentin kattavuuskynnystä.

3.4.2

ETSK on aiemmassa lausunnossaan (18) korostanut, että toimivilla kollektiivisilla neuvottelumenettelyillä, erityisesti alakohtaisilla työehtosopimusneuvotteluilla, on ratkaiseva rooli oikeudenmukaisen ja riittävän palkan takaamisessa läpi koko palkkarakenteen, myös mahdollisten lakisääteisten vähimmäispalkkojen osalta.

3.4.3

ETSK korostaa, että on varmistettava, että kukin jäsenvaltio saa päättää kansallisin edellytyksin ja oman työmarkkinasuhdejärjestelmänsä mukaisesti ensinnäkin siitä, mikä on tarkoituksenmukainen kattavuustavoite, ja toiseksi siitä, mihin toimenpiteisiin olisi kansallisella tasolla ryhdyttävä, jos taso laskee kansallisen tavoitteen alapuolelle.

3.4.4

ETSK pelkää myös, että ehdotettu sitova tavoite (70 prosentin kattavuus) heikentäisi työmarkkinaosapuolia pitkällä aikavälillä, sillä joissakin maissa käytettäisiin yhtenä tavoitteen saavuttamisen keinona työehtosopimusten automaattista laajentamista kaikkiin yrityksiin ja työntekijöihin, mikä supistaisi työmarkkinaosapuolten roolia ja heikentäisi työehtosopimusneuvotteluja.

3.5 Riittävyys

3.5.1

Ehdotuksen 5 artiklan 2 kohdassa säädetään kansallisista kriteereistä, joita on käytettävä lakisääteisten vähimmäispalkkojen asettamisessa. Kriteereihin kuuluu muun muassa ostovoima, bruttopalkkojen kasvuvauhti ja työn tuottavuuden kehitys. Johdanto-osan 21 kappaleessa todetaan: ”Sellaisten indikaattoreiden avulla, joissa yhdistetään 60 prosenttia bruttomääräisestä mediaanipalkasta ja 50 prosenttia bruttomääräisestä keskipalkasta, voidaan arvioida vähimmäispalkan riittävyyttä suhteessa bruttopalkkojen tasoon.” Näissä indikaattoreissa on kuitenkin kyse yleisemmin eriarvoisuudesta, ei muita heikommassa asemassa olevien työntekijöiden suojelusta.

3.5.2

Vaikka komissio vakuuttelee perusteluissa päinvastaista, ETSK on huolissaan siitä, että ehdotuksen tarkoituksena on vaikuttaa vähimmäispalkan tasoon ja siten palkkatasoon. Perusteluissa todetaan lisäksi selvästi, että direktiivin tulisi turvata kohtuullinen elintaso, vähentää työssäkäyvien köyhyyttä ja luoda tasapuolisemmat toimintaedellytykset. ETSK katsoo, että näillä säännöksillä puututaan vähimmäispalkan tasoon, mikä pahentaa sen huolta oikeusperustan ja oikeudellisen välineen valinnan pätevyydestä.

3.6

ETSK toteaa, että ehdotus menee hankintadirektiivin 2014/24/EU 18 artiklan 2 kohdan säännöksiä pidemmälle. Kohdan mukaan jäsenvaltiot varmistavat, että talouden toimijat noudattavat sovellettavia työlainsäädännön velvoitteita, jotka on asetettu muun muassa työehtosopimuksissa. Ehdotuksen 9 artiklaan ei sisälly sanaa ”sovellettavat”. Tästä saa sen käsityksen, että julkisissa hankinnoissa on 9 artiklan mukaan edellytettävä aina työehtosopimusten mukaisia palkkoja. Tästä herää kysymys, onko komission aikomuksena mennä direktiiviä 2014/24/EU pidemmälle vaatimalla aina, että palkat ovat kaikissa julkisissa hankinnoissa työehtosopimuksen mukaisia.

3.7 Seuranta ja tiedonkeruu

3.7.1

Jäsenvaltioiden tulee 10 artiklan mukaan antaa tiedot muun muassa työehtosopimusneuvottelujen kattavuuden asteesta ja lakisääteisen vähimmäispalkan tasosta. Jäsenvaltioiden tulee myös varmistaa, että työehtosopimukset ovat avoimia ja julkisesti saatavilla sekä palkkatietojen että muiden määräysten osalta. Sen jälkeen komissio ja neuvoston työllisyyskomitea arvioivat vähimmäispalkkoja.

3.7.2

Yksinomaan työehtosopimusneuvotteluihin perustuvissa työmarkkinamalleissa valtio tai valtion virasto ei tutki palkkojen riittävyyttä. Sopimukset ovat yksinomaan työmarkkinaosapuolten omistuksessa ja tulkittavissa. Ei olisi hyväksyttävää, että työehtosopimuksissa sovituista palkkatasoista annetaan arvio. On myös työmarkkinaosapuolten itsenäisyyden näkökulmasta kyseenalaista, että ne voidaan yleisesti velvoittaa asettamaan sopimukset avoimesti saataville, erityisesti kun sopimuksia voivat tulkita ja tarkistaa ainoastaan työmarkkinaosapuolet. ETSK muistuttaa myös, että työehtosopimukset eivät aina sisällä vähimmäispalkkaa tai vähimmäispalkkatasoja. Raportointivaatimukset ovat lisäksi erittäin työläitä täyttää, ja osa tietovaatimuksista on sellaisia, ettei niitä voida toteuttaa.

Äänestystulos:

Puolesta:	106
Vastaan:	147
Pidättyi äänestämästä:	17

(1) EUVL C 429, 11.12.2020, s. 159, Kohtuulliset vähimmäispalkat kaikkialle Eurooppaan: https://www.eesc.europa.eu/fi/our-work/opinions-information-reports/opinions/decent-minimum-wages-across-europe, ks. kohta 6.1.2.

(2) Yhdeksän jäsenvaltiota on lähettänyt kirjeen Euroopan unionin neuvoston puheenjohtajavaltioille Saksalle ja Portugalille oikeudellisen analyysin tarpeesta. Ne ovat todenneet, että neuvoston suositus olisi parempi oikeudellinen väline ja että Euroopan sosiaalisten oikeuksien pilarin täytäntöönpanossa olisi noudatettava EU:n perussopimusten rajoja.

(3) EUVL C 429, 11.12.2020, s. 159, kohta 1.11.

(4) Ehdotus – Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi riittävistä vähimmäispalkoista Euroopan unionissa [SEC(2020) 362 final – SWD(2020) 245 final – SWD(2020) 246 final].

(5) EUVL C 429, 11.12.2020, s. 159, Kohtuulliset vähimmäispalkat kaikkialle Eurooppaan: https://www.eesc.europa.eu/fi/our-work/opinions-information-reports/opinions/decent-minimum-wages-across-europe, ks. kohta 1.4.

(6) EUVL C 429, 11.12.2020, s. 159, kohta 1.2.

(7) EUVL C 429, 11.12.2020, s. 159, kohta 1.3, ja EUVL C 125, 21.4.2017, s. 10

(8) EUVL C 429, 11.12.2020, s. 159, kohta 1.3.

(9) EUVL C 429, 11.12.2020, s. 159, kohta 1.1.

(10) EUVL C 429, 11.12.2020, s. 159, kohta 3.4.8.

(11) Perustuu komission tekemän vaikutustenarvioinnin kaavioon A12.9, sivu 197.

(12) Eurofound (2019), Upward convergence in employment and socioeconomic factors

(13) Ehdotus – Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi riittävistä vähimmäispalkoista Euroopan unionissa [SEC(2020) 362 final – SWD(2020) 245 final – SWD(2020) 246 final].

(14) EUVL C 429, 11.12.2020, s. 159, kohta 1.8.

(15) EUVL C 429, 11.12.2020, s. 159, kohta 1.9.

(16) Erityisesti työmarkkinaosapuolten toimivaltuuksien kunnioittamisen suhteen.

(17) Merityötä koskeva ILO:n yleissopimus (ILO, 2006).

(18) EUVL C 429, 11.12.2020, s. 159, kohta 3.3.10.