KOMISSION TIEDONANTO

Ohjeet rehuhygieniaa koskevista vaatimuksista annetun asetuksen (EY) N:o 183/2005 tiettyjen säännösten soveltamisesta

(2019/C 225/01)

Asiakirjan tarkoitus Tämä asiakirja on suunnattu pääasiassa rehualan toimijoille ja toimivaltaisille viranomaisille. Siinä annetaan rehuhygieniaa koskevien vaatimusten soveltamista koskevia ohjeita erityisesti rehualan laitosten rekisteröinnin osalta.

Huomautus Asiakirjaa päivitetään jatkuvasti jäsenvaltioilta, toimivaltaisilta viranomaisilta, rehualan toimijoilta ja komission terveys- ja elintarviketarkastusten ja analysoinnin osastolta saatujen kokemusten ja tietojen perusteella.

Sisällys

1.

JOHDANTO

2

2.

MÄÄRITELMÄT

3

3.

REHUALAN TOIMIJOIDEN VELVOLLISUUDET

5

4.

ALKUTUOTANTO

5

4.1

Yleiset näkökohdat

5

4.2

Rehuhygienia-asetuksen 2 artiklan 2 kohdan d alakohdassa tarkoitetut alkutuotannon ”pienet määrät”

6

4.3

Tilatason toimet, joita ei katsota alkutuotannoksi

6

5.

REHUHYGIENIA-ASETUKSEN SOVELTAMISALAN ULKOPUOLELLE JÄÄVÄT TOIMET

7

6.

LAITOSTEN REKISTERÖINTI JA HYVÄKSYNTÄ

7

6.1

Laitosten rekisteröinti

7

6.1.1

Elinkeinonharjoittajien rekisteröinti

8

6.1.2

Rehuyritykset ja internetmyynti

8

6.2

Laitosten hyväksyntä

8

6.2.2

Laitosten hyväksyntä kansallisen lainsäädännön mukaisesti

10

7.

REHUKETJUN ALKUPÄÄ

10

7.1

Elintarvike- ja juomateollisuuden sivutuotteiden ja elintarvikkeiden, joita ei enää ole tarkoitettu ihmisravinnoksi, käyttö rehuaineina

11

7.1.1.

Jätteistä ja tiettyjen direktiivien kumoamisesta annetun direktiivin 2008/98/EY (jätepuitedirektiivi) mukaiset sivutuotteet

11

7.1.2

Tärkeimmät lakisääteiset velvollisuudet

12

7.1.3

Elintarvikkeet, joita ei enää ole tarkoitettu ihmisravinnoksi

12

7.2

Esimerkkejä toimijoista, joiden on rekisteröidyttävä tai joiden ei ole tarpeen rekisteröityä rehuhygienia-asetuksen mukaisesti

13

7.2.1

Muut kuin elintarvikealan toimijat, jotka toimittavat osan tuotannostaan suoraan tai välillisesti rehuketjuun, mutta joiden pääasiallinen toiminta ei liity rehualaan

13

7.2.2

Elintarvikealan laitokset, jotka toimittavat osan tuotannostaan rehuketjuun, mutta joiden pääasiallinen toiminta ei liity rehualaan

14

7.2.3

Eläimistä saatavia sivutuotteita käsittelevät laitokset ja muut rehualan toimijoille rehua toimittavat käsittelylaitokset

16

8.

USEIN KYSYTTYÄ – REHUALAN TOIMIJAT

16

9.

USEIN KYSYTTYÄ – TOIMIVALTAISET VIRANOMAISET

20

10.

HYVÄN KÄYTÄNNÖN OHJEET

22

10.1

EU:n ohjeet

22

10.2

Kansalliset ohjeet

23

LIITE I

24

Luettelo joidenkin jäsenvaltioiden rehuhygienia-asetuksen 2 artiklan 2 kohdan d alakohdassa tarkoitettujen ”pienten määrien” osalta kansallisessa lainsäädännössä vahvistamista säännöistä ja kriteereistä. Luettelo ei ole tyhjentävä.

24

EU:N JÄSENVALTIOT

24

MUUT ETA-MAAT

25

LIITE II

26

Luettelo rehuhygienia-asetuksen 9 artiklan mukaisesti rekisteröidyistä laitoksista

26

EU:N JÄSENVALTIOT

26

MUUT ETA-MAAT

27

LIITE III

28

Perustuu rehuhygienia-asetuksen rehualan laitosten hyväksymistä koskevaan liitteeseen IV (rehuhygienia-asetuksen 10 artikla)

28

1.   JOHDANTO

Rehuhygieniaa koskevista vaatimuksista 12 päivänä tammikuuta 2005 annettua Euroopan parlamentin ja neuvoston asetusta (EY) N:o 183/2005 (1), jäljempänä ’rehuhygienia-asetus’, on sovellettu 1. tammikuuta 2006 lähtien. Asetuksessa esitetään yleiset hygieniavaatimukset, joita rehualan toimijoiden on noudatettava kaikissa rehuketjun vaiheissa rehun alkutuotannosta sen markkinoille saattamiseen. Jäsenvaltioiden toimivaltaiset viranomaiset ja eri sidosryhmät ovat rehuhygienia-asetuksen antamisesta lähtien pyytäneet komissiota selventämään useita sen näkökohtia. Näillä ohjeilla pyritään vastaamaan niiden esittämiin pyyntöihin.

Ohjeissa lähestytään selvennyspyyntöjä voimassa olevan oikeudellisen kehyksen kautta. Niissä ei siis esitetä uusia oikeudellisia säännöksiä eikä pyritä kattamaan kaikkia alaa koskevia säännöksiä tyhjentävästi. Lisäksi rehualan toimijoiden rekisteröitymisvaatimusten soveltamista koskevat ohjeet on joissakin tapauksissa muotoiltu siten, että niistä käy ilmi jäsenvaltioille jätetty liikkumavara riskinhallintanäkökohtien soveltamisessa. Jäsenvaltiot voivat tällaisissa tapauksissa toimia alueensa tilannetta tai oloja koskevan oman arviointinsa mukaisesti.

Ohjeiden tarkoituksena on auttaa rehualan toimijoita ja elintarvike- ja rehuketjuun kuuluvia kansallisia toimivaltaisia viranomaisia ymmärtämään paremmin rehuhygienia-asetusta ja soveltamaan sitä oikein ja yhdenmukaisesti. On kuitenkin huomattava, että ainoastaan Euroopan unionin tuomioistuimella on oikeus tulkita EU:n lainsäädäntöä lopullisella ja sitovalla tavalla.

Jotta rehuhygienia-asetuksen eri näkökohtia voisi täysin ymmärtää, olisi tunnettava myös muuta unionin lainsäädäntöä ja erityisesti seuraaviin säädöksiin sisältyvät periaatteet ja määritelmät:

—	Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 999/2001, annettu 22 päivänä toukokuuta 2001, tiettyjen tarttuvien spongiformisten enkefalopatioiden ehkäisyä, valvontaa ja hävittämistä koskevista säännöistä (2), jäljempänä ’TSE-asetus’

—

Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 178/2002, annettu 28 päivänä tammikuuta 2002, elintarvikelainsäädäntöä koskevista yleisistä periaatteista ja vaatimuksista, Euroopan elintarviketurvallisuusviranomaisen perustamisesta sekä elintarvikkeiden turvallisuuteen liittyvistä menettelyistä (3), käytetään myös nimitystä ”yleinen elintarvikelainsäädäntö” (4)

—	Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 1831/2003, annettu 22 päivänä syyskuuta 2003, eläinten ruokinnassa käytettävistä lisäaineista (5)

—	Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 882/2004, annettu 29 päivänä huhtikuuta 2004, rehu- ja elintarvikelainsäädännön sekä eläinten terveyttä ja hyvinvointia koskevien sääntöjen mukaisuuden varmistamiseksi suoritetusta virallisesta valvonnasta (6) (7),

—	Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 767/2009, annettu 13 päivänä heinäkuuta 2009, rehun markkinoille saattamisesta ja käytöstä (8)

—

Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 1069/2009, annettu 21 päivänä lokakuuta 2009, muiden kuin ihmisravinnoksi tarkoitettujen eläimistä saatavien sivutuotteiden ja niistä johdettujen tuotteiden terveyssäännöistä sekä asetuksen (EY) N:o 1774/2002 kumoamisesta (9), jäljempänä ’sivutuoteasetus’

—

Komission asetus (EU) N:o 142/2011, annettu 25 päivänä helmikuuta 2011, muiden kuin ihmisravinnoksi tarkoitettujen eläimistä saatavien sivutuotteiden ja niistä johdettujen tuotteiden terveyssäännöistä sekä asetuksen (EY) N:o 1774/2002 kumoamisesta annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 1069/2009 täytäntöönpanosta sekä neuvoston direktiivin 97/78/EY täytäntöönpanosta tiettyjen näytteiden ja tuotteiden osalta, jotka vapautetaan kyseisen direktiivin mukaisista eläinlääkärintarkastuksista rajatarkastusasemilla (10).

2.   MÄÄRITELMÄT

’Rehuhygienialla’ tarkoitetaan asetuksen (EY) N:o 183/2005 3 artiklan a kohdan mukaan ”kaikkia toimenpiteitä ja vaatimuksia, jotka ovat tarpeen vaarojen hallitsemiseksi ja sen varmistamiseksi, että rehu sopii eläinten ravinnoksi, ottaen huomioon sen käyttötarkoitus”.

’Rehulla’ tarkoitetaan asetuksen (EY) N:o 178/2002 3 artiklan 4 kohdan mukaan ”mitä tahansa suun kautta tapahtuvaan eläinten ruokintaan tarkoitettua ainetta tai tuotetta, mukaan lukien lisäaineet, riippumatta siitä, onko se jalostettu, osittain jalostettu vai jalostamaton”.

’Rehun alkutuotannolla’ tarkoitetaan asetuksen (EY) N:o 183/2005 3 artiklan f kohdan mukaan ”maataloustuotteiden tuotantoa, johon kuuluvat erityisesti viljely, sadonkorjuu, lypsy, eläinten kasvatus (ennen niiden teurastusta) tai kalastus, ja jonka tuloksena syntyy ainoastaan tuotteita, joihin ei niiden korjuun, keräämisen tai pyydystämisen jälkeen kohdisteta muita toimenpiteitä kuin yksinkertainen fyysinen käsittely”.

’Rehuyrityksellä’ tarkoitetaan asetuksen (EY) N:o 178/2002 3 artiklan 5 kohdan mukaan ”voittoa tuottavaa tai tuottamatonta, julkista tai yksityistä yritystä, joka toteuttaa mitä tahansa rehujen tuotantoon, käsittelyyn, jalostukseen, varastointiin, kuljetukseen tai jakeluun liittyviä toimia, myös tuottajaa, joka tuottaa, jalostaa tai varastoi rehuja omistamiensa elintarviketuotantoon käytettävien eläinten ruokkimiseksi”.

’Rehualan toimijalla’ (11) tarkoitetaan asetuksen (EY) N:o 183/2005 3 artiklan b kohdan mukaan ”luonnollista henkilöä tai oikeushenkilöä, jonka vastuulla on varmistaa tämän asetuksen vaatimusten noudattaminen valvontaansa kuuluvassa rehualan yrityksessä”.

’Markkinoille saattamisella’ tarkoitetaan asetuksen (EY) N:o 178/2002 3 artiklan 8 kohdan mukaan ”elintarvikkeen tai rehun hallussapitämistä niiden myyntiä varten, myös myytäväksi tarjoamista tai muuta joko ilmaiseksi tai korvausta vastaan tapahtuvaa siirtoa sekä itse myyntiä, jakelua ja muita siirtomuotoja”.

’Laitoksella’ tarkoitetaan asetuksen (EY) N:o 183/2005 3 artiklan d kohdan mukaan ”kaikkia rehuyrityksen yksikköjä”.

’Toimivaltaisella viranomaisella’ tarkoitetaan asetuksen (EY) N:o 183/2005 3 artiklan e kohdan mukaan ”jäsenvaltion tai kolmannen maan viranomaista, joka on nimetty suorittamaan virallista valvontaa”.

’Eläimistä saatavilla sivutuotteilla’ tarkoitetaan asetuksen (EY) N:o 1069/2009 3 artiklan 1 kohdan mukaan ”kuolleiden eläinten kokonaisia ruhoja tai ruhonosia taikka muita eläinperäisiä tuotteita, joita ei ole tarkoitettu ihmisravinnoksi, mukaan lukien munasolut, alkiot ja siemenneste”.

’Johdetuilla tuotteilla’ tarkoitetaan asetuksen (EY) N:o 1069/2009 3 artiklan 2 kohdan mukaan ”tuotteita, jotka on saatu eläimistä saatavien sivutuotteiden yhdestä tai useammasta käsittelystä, muuntamisesta tai jalostusvaiheesta”.

’Lemmikillä’ tai ’lemmikkieläimellä’ tarkoitetaan asetuksen (EY) N:o 767/2009 3 artiklan 2 kohdan f alakohdan mukaan ”sellaiseen eläinlajiin kuuluvaa muuta kuin elintarviketuotantoeläintä, jota ruokitaan, kasvatetaan tai pidetään mutta ei tavallisesti käytetä ihmisravinnoksi yhteisössä”.

’Turkiseläimillä’ tarkoitetaan asetuksen (EY) N:o 767/2009 3 artiklan 2 kohdan e alakohdan mukaan ”turkisten tuotantoa varten ruokittavia, kasvatettavia tai pidettäviä muita kuin elintarviketuotantoeläimiä, joita ei käytetä ihmisravinnoksi”.

’Entisillä elintarvikkeilla’ tarkoitetaan rehuaineluettelosta 16 päivänä tammikuuta 2013 annetun komission asetuksen (EU) N:o 68/2013 (12) liitteessä olevan A osan 3 kohdan mukaan ”elintarvikkeita (muuta kuin ruokajätettä), jotka on valmistettu ihmiskäyttöön EU:n elintarvikelainsäädännön kaikkia säännöksiä noudattaen mutta joita ei ole enää tarkoitettu ihmiskäyttöön käytännön tai logistisista syistä tai valmistusongelmien tai pakkausvirheiden tai muiden virheiden vuoksi ja joista ei aiheudu terveysriskejä, kun niitä käytetään rehuna”.

Tässä ohjeasiakirjassa seuraavat termit määritellään seuraavasti:

’Elintarvikkeilla, joita ei enää ole tarkoitettu ihmisravinnoksi’ tarkoitetaan elintarvikkeita, jotka on valmistettu ihmisravinnoksi unionin elintarvikelainsäädännön kaikkia säännöksiä noudattaen mutta joita ei ole enää tarkoitettu ihmiskäyttöön, kuten esitetään ohjeissa sellaisten elintarvikkeiden rehukäyttöä varten, joita ei enää ole tarkoitettu ihmisravinnoksi (13), 1.2 kohdassa.

Elintarvikealan vähittäiskauppias voi saattaa elintarvikkeen sellaisenaan elintarvikelainsäädännön säännöksiä noudattaen markkinoille rehualan toimijalle rehuksi muuntamista varten, kuten esitetään ohjeissa sellaisten elintarvikkeiden rehukäyttöä varten, joita ei enää ole tarkoitettu ihmisravinnoksi, 3.2.2 kohdan b alakohdassa.

Elintarvikkeita, joita ei enää ole tarkoitettu ihmisravinnoksi, eivät ole

—

elintarvikelisäaineet, elintarvike-entsyymit ja elintarvikearomit, sellaisina kuin niihin viitataan elintarvikelisäaineiden, elintarvike-entsyymien ja elintarvikearomien yhtenäisestä hyväksymismenettelystä 16 päivänä joulukuuta 2008 annetussa Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksessa (EY) N:o 1331/2008 (14)

—	ravintolisät, sellaisina kuin niihin viitataan ravintolisiä koskevan jäsenvaltioiden lainsäädännön lähentämisestä 10 päivänä kesäkuuta 2002 annetussa Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivissä 2002/46/EY (15)

—	ruokajäte, sellaisena kuin siihen viitataan asetuksen (EY) N:o 1069/2009 8 artiklan f kohdassa ja komission asetuksen (EU) N:o 142/2011 liitteessä I olevassa 22 kohdassa.

’Käsittelylaitoksella’ tarkoitetaan asetuksen (EY) N:o 183/2005 3 artiklan d kohdassa tarkoitettua laitosta, joka valmistaa rehua käyttäen asetuksen (EU) N:o 68/2013 liitteessä olevassa B osassa tarkoitettuja käsittelyprosesseja.

3.   REHUALAN TOIMIJOIDEN VELVOLLISUUDET

Kaikkien elintarvike- ja rehualan toimijoiden on noudatettava asetuksessa (EY) N:o 178/2002 esitettyjä elintarvikelainsäädännön yleisiä periaatteita ja vaatimuksia.

Lisäksi rehualan toimijoiden on noudatettava kaikkea EU:n rehulainsäädäntöä, erityisesti seuraavia säädöksiä:

—	Rehuhygienia-asetus: Niiden on varmistettava, että kaikki asetuksessa esitetyt vaatimukset täyttyvät niiden valvontaan kuuluvassa rehualan yrityksessä rehun turvallisuuden ja jäljitettävyyden varmistamiseksi.

—	Sivutuoteasetus: Käsitellessään eläinperäistä rehua niiden on rehuhygienia-asetuksen lisäksi noudatettava myös mainitussa asetuksessa esitettyjä asianmukaisia vaatimuksia.

—	TSE-asetus: Niiden on noudatettava mainitussa asetuksessa ja siihen liittyvässä täytäntöönpanolainsäädännössä esitettyjä rajoituksia ja vaatimuksia, jotka koskevat tiettyjen eläinperäisten tuotteiden mahdollista käyttöä rehussa.

4.   ALKUTUOTANTO

4.1   Yleiset näkökohdat

Rehuhygienia-asetus kattaa myös rehun alkutuotannon. Rehun alkutuotanto määritellään rehuhygienia-asetuksen 3 artiklan f kohdassa siten, että se tarkoittaa ”maataloustuotteiden tuotantoa, johon kuuluvat erityisesti viljely, sadonkorjuu, lypsy, eläinten kasvatus (ennen niiden teurastusta) tai kalastus, ja jonka tuloksena syntyy ainoastaan tuotteita, joihin ei niiden korjuun, keräämisen tai pyydystämisen jälkeen kohdisteta muita toimenpiteitä kuin yksinkertainen fyysinen käsittely”.

Rehun alkutuotantoon sovellettavat säännöt esitetään rehuhygienia-asetuksen liitteessä I olevassa A osassa. Kuten edellä todettiin, rehualan toimijoihin, jotka käsittelevät eläinperäistä rehua ja/tai antavat sitä eläimille, sovelletaan myös sivutuoteasetuksen ja TSE-asetuksen vaatimuksia.

Rehuhygienia-asetuksen liitteessä I esitettyjä vaatimuksia sovelletaan rehualan toimijoiden toteuttamiin, kyseisen asetuksen 5 artiklan 1 kohdan mukaisiin toimiin. Kyseinen säännös kattaa toimet rehun alkutuotannossa ja seuraavat siihen liittyvät toimet:

—	alkutuotteiden kuljetus, varastointi ja käsittely tuotantopaikalla

—	alkutuotteiden kuljetus tuotantopaikalta laitokseen ja

—	rehujen sekoittaminen yksinomaan oman tilan tarpeisiin käyttämättä lisäaineita tai lisäaineita sisältäviä esiseoksia, säilörehun lisäaineita lukuun ottamatta.

Alkutuotannolla (ja siihen liittyvillä toimilla) viitataan toimiin tilatasolla tai vastaavalla tasolla, ja siihen kuuluvat muun muassa

—	viljan, hedelmien, vihannesten ja yrttien tuotanto, kasvatus ja viljely sekä niiden kuljetus ja tuotteiden käsittely (muuttamatta merkittävästi niiden luonnetta) maatilalla sekä niiden kuljetus laitokseen

—	eläinten kasvatus teuraaksi tai eläinperäisten tuotteiden tuotanto tilatasolla

—	hyönteisten tuotanto, kasvatus ja kerääminen

—

tietyt samalla tilalla kasvatettujen ja korjattujen alkutuotannon tuotteiden, kuten levien ja karkearehun ja/tai viljojen, kuivatustekniikat. Tällaiset kuivaustoimet katsotaan rehuhygienia-asetuksen 5 artiklan 1 kohdan mukaisiksi rehun alkutuotantotason tavanomaisiksi rutiinitoimiksi. Tietyt tilalla toteutetut kuivaustoimet ovat kuitenkin omiaan muuttamaan tuotetta ja/tai aiheuttavat todennäköisesti uusia vaaroja rehulle. Esimerkiksi alkutuotannon tuotteiden suorakuivaus polttoaineella voi aiheuttaa vaarallisen saastumisen (esimerkiksi dioksiineilla). Tätä ei voida katsoa alkutuotantotason tavanomaiseksi rutiinitoimeksi eikä alkutuotantoon liittyväksi toimeksi, ja sen vuoksi sitä pidetään rehuhygienia-asetuksen 5 artiklan 2 kohdassa tarkoitettuna toimena.

Alkutuotantoa koskevat huomautukset: — Alkutuotantoa koskevat yleiset säännöt esitetään rehuhygienia-asetuksen liitteessä I. — Eläinten ruokinnassa noudatettavat hyvät toimintatavat esitetään rehuhygienia-asetuksen liitteessä III. — Tuotantoeläinten ruokintaa eläinperäisellä rehulla, rekisteröintiä ja eläimistä saatavien sivutuotteiden poikkeuksellisesti sallittuja käyttötarkoituksia koskevat erityisvaatimukset esitetään TSE-asetuksen liitteessä IV (rehukielto) sekä sivutuoteasetuksen 11 artiklan 1 kohdassa ja 14 artiklan d kohdan i alakohdassa.

4.2   Rehuhygienia-asetuksen 2 artiklan 2 kohdan d alakohdassa tarkoitetut alkutuotannon ”pienet määrät”

Rehuhygienia-asetusta ei sovelleta paikallisella tasolla tapahtuviin rehun alkutuotannon pienten määrien suoriin toimituksiin tuottajalta paikallisille maatiloille käytettäviksi näillä maatiloilla.

Rehuhygienia-asetuksen 2 artiklan 3 kohdan mukaan jäsenvaltiot voivat päättää ”pienten määrien” mahdollisesta lisämäärittelystä sekä vahvistaa kansallisessa lainsäädännössä tarvittavat säännöt ja ohjeet rehun turvallisuuden varmistamiseksi (riskiperusteinen lähestymistapa).

Tästä on säädetty jäsenvaltioissa eri tavoin suhteellisuus- ja toissijaisuusperiaatteiden nojalla jäsenvaltioiden paikallisten olojen ja tarpeiden mukaisesti.

Tämän asiakirjan liitteessä I esitetään luettelo säännöistä ja kriteereistä, joita jotkin jäsenvaltiot ovat vahvistaneet rehuhygienia-asetuksen 2 artiklan 2 kohdan d alakohdassa tarkoitettujen ”pienten määrien” osalta kansallisessa lainsäädännössä. Luettelo ei ole tyhjentävä.

Lisäksi toimivaltaiset viranomaiset voivat asetuksen (EU) N:o 142/2011 20 artiklan 4 kohdan d alakohdan nojalla vapauttaa paikallisilla markkinoilla tai paikallisissa vähittäisliikkeissä pieniä määriä paikallisesti tuotettua lemmikkieläinten ruokaa myyvät toimijat sivutuoteasetuksen mukaisesta ilmoitusvelvollisuudesta.

4.3   Tilatason toimet, joita ei katsota alkutuotannoksi

Rehun alkutuotannon lisäksi jotkin rehualan toimijat sekoittavat rehua myös yksinomaan oman tilan tarpeisiin käyttäen muita lisäaineita tai lisäaineita sisältäviä esiseoksia kuin säilörehun lisäaineita. Rehuhygienia-asetuksen 5 artiklan 2 kohta kattaa tämän toimen, ja asetuksen liitteessä II esitetään toimeen sovellettavat säännöt. Näihin viljelijöihin sovelletaan rehuhygienia-asetuksen 6 artiklan mukaisesti myös HACCP-periaatteisiin perustuvien menettelyjen täytäntöönpanovaatimusta. Joissakin jäsenvaltioissa näitä rehualan toimijoita kutsutaan ”HACCP-viljelijöiksi”.

5.   REHUHYGIENIA-ASETUKSEN SOVELTAMISALAN ULKOPUOLELLE JÄÄVÄT TOIMET

Rehuhygienia-asetuksen 2 artiklan 2 kohdassa sen soveltamisalan ulkopuolelle jätetään

a)

rehun yksityinen kotoinen tuotanto, joka on tarkoitettu i) yksityiseen kotikäyttöön tarkoitettujen, elintarviketuotannossa käytettävien eläinten ruokintaan (esim. yksityisissä tiloissa kasvatettujen munivien kanojen munat, jotka on tarkoitettu yksityiskäyttöön) ii) muiden kuin elintarviketuotannossa käytettävien eläinten ruokintaan (esim. rehun tuotanto omalle lemmikkieläimelle tai turkiseläimille) (16)

b)	yksityiseen kotikäyttöön tarkoitettujen elintarviketuotannossa käytettävien eläinten ruokinta tai rehun alkutuotannon (esim. munat, maito, liha) pienten määrien suorat toimitukset tuottajalta loppukuluttajalle tai paikallisiin vähittäiskauppoihin myytäväksi suoraan loppukuluttajalle

c)	muiden kuin elintarviketuotannossa käytettävien eläinten ruokinta

d)	paikallisella tasolla tapahtuvat rehun alkutuotannon pienten määrien suorat toimitukset tuottajalta paikallisille maatiloille käytettäviksi näillä maatiloilla (17)

e)	lemmikkieläinten ruoan vähittäiskauppa.

Rehuhygienia-asetuksen 2 artiklan 3 kohdan mukaan jäsenvaltiot voivat vahvistaa rehuhygienia-asetuksen soveltamisalan ulkopuolelle jätettyjä toimia koskevia sääntöjä ja ohjeita, joilla varmistetaan tämän asetuksen tavoitteiden saavuttaminen.

Huomautus rehuhygienia-asetuksen soveltamisalan ulkopuolelle jäävistä toimista: Asetuksen (EY) N:o 178/2002 15 artiklan mukaisesti rehuja ei saa saattaa markkinoille eikä antaa millekään elintarviketuotantoeläimelle tai muulle kuin elintarviketuotantoeläimelle (18), elleivät ne ole turvallisia.

6.   LAITOSTEN REKISTERÖINTI JA HYVÄKSYNTÄ

6.1   Laitosten rekisteröinti

Rehuhygienia-asetuksen 9 artiklan 2 kohdassa velvoitetaan rehualan toimijat tekemään toimivaltaiselle viranomaiselle tämän vaatimassa muodossa rekisteröintiä varten ilmoitus valvonnassaan olevista laitoksista, joissa harjoitetaan jotakin rehun tuotanto-, jalostus-, varastointi-, kuljetus- tai jakeluvaiheeseen kuuluvaa toimintaa.

Kuten rehuhygienia-asetuksen johdanto-osan 17 kappaleessa todetaan, vaatimuksella pyritään varmistamaan rehun jäljitettävyys valmistajasta loppukäyttäjään saakka ja helpottamaan tehokkaiden virallisten tarkastusten täytäntöönpanoa.

”Rekisteröinti” mahdollistaa erityisesti seuraavat asiat:

—

Kansalliset toimivaltaiset viranomaiset ovat tietoisia laitosten sijainnista ja niissä harjoitettavista toiminnoista, jotta ne voivat toteuttaa virallisia tarkastuksia silloin, kun ne katsotaan tarpeellisiksi virallisen valvonnan yleiset säännöt vahvistavan asetuksen (EY) N:o 882/2004 31 artiklan (19) mukaisesti.

—	Rehualan toimijat ovat tietoisia alaan sovellettavista EU:n ja kansallisen lainsäädännön vaatimuksista.

Rekisteröintimenettelyssä toimivaltaisille viranomaisille ilmoitetaan (vähintään) laitoksen nimi ja osoite ja sen harjoittamat toiminnot. Kunkin jäsenvaltion on joka tapauksessa määritettävä omat menettelynsä laitosten rekisteröimiseksi rehuhygienia-asetuksen 9 artiklan mukaisesti. Jäsenvaltiot voivat järjestää käytännön seikat (esim. kutakin toimintoa koskeva yksi luettelo tai kaksi tai useampia erillisiä luetteloita).

Rehuhygienia-asetuksen ja muun unionin lainsäädännön nojalla toteutettava rehualaa koskeva rekisteröinti voidaan yhdistää edellyttäen, että kunkin rekisteröintijärjestelmän sääntöjä noudatetaan ja että toimivaltainen viranomainen päättää yhdistetyn rekisteröintijärjestelmän käytöstä.

Rehuhygienia-asetuksen 19 artiklan 7 kohdan mukaan jäsenvaltioiden on julkistettava 9 artiklan mukaisesti rekisteröityjen laitosten luettelot. Jäsenvaltioissa saatavilla olevat tiedot esitetään tämän asiakirjan liitteessä II.

6.1.1   Elinkeinonharjoittajien rekisteröinti

Jotkin yritykset (”välittäjät”) ovat erikoistuneet rehun myyntiin. Vaikka ne saattavat järjestää rehun kulun toimittajien tai laitosten kesken, ne eivät välttämättä käsittele rehua tai edes varastoi sitä tiloissaan (jotka voivat itse asiassa olla toimistoja).

Kun ne täyttävät ”rehualan toimijan” määritelmän, myös rekisteröintivaatimusta sovelletaan. Tarvittaessa myös ”hyväksyntää” voidaan vaatia tietyiltä elinkeinonharjoittajien laitoksilta (20).

6.1.2.   Rehuyritykset ja internetmyynti

Jotkin yritykset myyvät rehua internetin kautta. Vaikka rehuhygienia-asetuksessa ei erityisesti mainita tällaisia yrityksiä, ne kuuluvat ”rehuyrityksen” määritelmän piiriin ja niihin sovelletaan rehulainsäädännön vaatimuksia, myös rekisteröintivaatimusta.

Lemmikkieläinten ruoan vähittäismyynti internetin kautta suoraan lemmikkieläinten omistajille olisi katsottava rehuhygienia-asetuksen 2 artiklan 2 kohdan e alakohdassa tarkoitetuksi ”lemmikkieläinten ruoan vähittäiskaupaksi”. Toisin sanoen rehuhygienia-asetusta ei sovelleta lemmikkieläinten ruoan internetissä tapahtuvaan vähittäismyyntiin.

6.2   Laitosten hyväksyntä

Rehuhygienia-asetuksen 10 artiklan 1 artiklassa edellytetään, että toimivaltaiset viranomaiset hyväksyvät tietyt laitoksen silloin, kun ne harjoittavat tiettyjä toimintoja, joihin voi liittyä tavanomaista suurempi riski. Tässä tapauksessa laitokset eivät voi harjoittaa näitä toimintoja ennen etukäteen annettua hyväksyntää.

Nämä toiminnot määritellään asetuksen 10 artiklan 1 kohdassa, jossa viitataan tietyntyyppisiin rehuihin liittyviin toimintoihin.

Hyväksyntää koskevia lisävaatimuksia voidaan vahvistaa jäsenvaltioissa mainitun asetuksen 2 artiklan nojalla sekä komission antamassa asetuksessa saman asetuksen 10 artiklan 3 kohdan nojalla.

Hyväksyntä edellyttää paikalla tehtyä lakisääteisten rakenteellisten/operatiivisten olojen tarkastusta, ennen kuin rehuyritykselle annetaan lupa saattaa tuotteitaan markkinoille.

6.2.1.   Hyväksyttävät laitokset

Rehuhygienia-asetuksen 10 artiklan 1 kohdassa vahvistettu hyväksyntävaatimus koskee laitoksia, jotka harjoittavat seuraavia toimintoja:

—	asetuksen (EY) N:o 1831/2003 soveltamisalaan kuuluvien rehun lisäaineiden, joita tarkoitetaan rehuhygienia-asetuksen liitteessä IV olevassa 1 luvussa, valmistaminen ja/tai markkinoille saattaminen

—	rehuhygienia-asetuksen liitteessä IV olevassa 2 luvussa tarkoitettuja rehun lisäaineita käyttäen valmistettujen esiseosten valmistaminen ja/tai markkinoille saattaminen

—	rehuseosten valmistaminen markkinoille saatettaviksi tai tuottaminen yksinomaan oman tilan tarpeisiin käyttäen tämän rehuhygienia-asetuksen liitteessä IV olevassa 3 luvussa tarkoitettuja rehun lisäaineita tai näitä rehun lisäaineita sisältäviä esiseoksia.

Huomautus Tiiviyden ja selkeyden vuoksi rehuhygienia-asetuksen liitteen IV konsolidoitu versio esitetään tämän ohjeasiakirjan liitteessä III. Siitä on jätetty pois viittaukset direktiivin 82/471/ETY (joka on kumottu) aiemmin kattamiin tuotteisiin sekä viittaukset antibiootteihin kasvunedistäjinä, koska viittaukset näihin liitteessä IV mainittuihin tuotteisiin eivät enää ole merkityksellisiä voimassa olevan lainsäädännön kannalta.

Lisäksi rehuhygienia-asetuksessa velvoitetaan rehualan toimijat huolehtimaan siitä, että toimivaltainen viranomainen on hyväksynyt niiden vastuulla olevat, asetuksen soveltamisalaan kuuluvat laitokset tietyissä muissa olosuhteissa:

Rehuhygienia-asetuksen liitteen II mukaan laitokset on hyväksyttävä myös silloin, kun ne harjoittavat yhtä tai useampaa seuraavista toiminnoista saattaakseen markkinoille rehuissa käytettäviä tuotteita (21):

—	raakakasviöljyn jalostus, lukuun ottamatta niitä, jotka kuuluvat asetuksen (EY) N:o 852/2004 (22) soveltamisalaan

—	rasvahappojen öljykemiallinen valmistus

—	biodieselin valmistus

—	rasvojen sekoittaminen

Sekä

—	asetuksen (EY) N:o 141/2007 (23) 1 artiklan mukaisesti ”kokkidiostaatit ja histomonostaatit” -luokkaan kuuluvia rehun lisäaineita valmistavat ja/tai markkinoille saattavat laitokset

—	asetuksen (EU) 2015/786 (24) 6 artiklan mukaisesti laitokset, joissa toteutetaan detoksikaatiomenetelmää

—	asetuksen (EY) N:o 767/2009 8 artiklan mukaisesti laitokset, jotka tuottavat rehua erityistä ravitsemuksellista tarkoitusta varten ylittäen säädetyn 100-kertaisen enimmäismäärän sekoitettuja lisäaineita.

Rehuhygienia-asetuksen 19 artiklan 6 kohdan mukaan komissio kokoaa ja julkistaa jäsenvaltioiden asetuksen 13 artiklan mukaisesti hyväksymien laitosten luettelot. Tiedot esitetään komission eläinten rehua koskevalla verkkosivustolla (25).

6.2.2   Laitosten hyväksyntä kansallisen lainsäädännön mukaisesti

Rehuhygienia-asetuksen 10 artiklan 2 kohdan mukaan jäsenvaltiot voivat vaatia sellaisen laitoksen hyväksyntää, jonka osalta unionin lainsäädännössä ei vaadita hyväksyntää.

Tämä voisi koskea esimerkiksi neuvoston direktiivin 90/167/ETY 4 artiklan 1 kohdan a alakohdassa tarkoitettujen lääkerehujen valmistajia, koska nämä laitokset hyväksytään joissakin jäsenvaltioissa rehuhygienia-asetuksen 10 artiklan 2 kohdan mukaisesti.

7.   REHUKETJUN ALKUPÄÄ

Rehuketju on hyvin monimutkainen, varsinkin kun otetaan huomioon rehuaineiden monet lähteet. Rehuihin liittyneet vaaratilanteet eli aiemmat tapaukset, joissa rehun kontaminoitumisella on ollut kielteinen vaikutus rehu- ja elintarvikeketjuun, ovat osoittaneet, että on myös erityisen tärkeää määritellä rehuketjun alkupää, jotta voidaan varmistaa tuoteturvallisuus ja täydellinen jäljitettävyys.

Lisäksi entisten elintarvikkeiden käyttö rehuna on lisääntynyt viime vuosina asteittain, kun on pyritty vähentämään ruokahävikkiä ja elintarvikejätteen määrää sekä hyödyntämään tehokkaasti elintarvikkeita, jotka ovat turvallisia mutta joita ei voida jakaa ihmisravinnoksi ruokapankkien kautta. Komissio on laatinut tämän osalta toimintasuunnitelman elintarvikejätteen vähentämiseksi. Toimintasuunnitelma on olennainen osa kiertotaloutta koskevaa tiedonantoa (26), jossa muiden tavoitteiden ohella pyritään helpottamaan elintarvikkeiden, joita ei enää ole tarkoitettu ihmisravinnoksi, käyttöä eläinten ruokintaan.

Eri jäsenvaltiot ovat rehuhygienia-asetuksen 9 artiklan 2 kohtaa soveltaessaan päätyneet – oman tilanteensa mukaan – erilaisiin ratkaisuihin sellaisten laitosten rekisteröinnissä, jotka toimittavat vain osan tuotannostaan rehuketjuun ja joiden päätoimintana ei ole rehualan toiminta (esim. kaivosteollisuus, kemikaali- tai elintarviketeollisuus). Tämä on johtanut eroavuuksiin siinä, mihin laitoksiin rehuhygienia-asetusta sovelletaan.

Toimijat ovatkin raportoineet merkittävistä rasitteista, jotka saattavat haitata sellaisten elintarvikkeiden, joita ei enää ole tarkoitettu ihmisravinnoksi, toimittamista rehualalle tai jopa estää sen. Tällaisia rasitteita ovat esimerkiksi rekisteröityminen erikseen sekä elintarvike- että rehualan toimijaksi tai se, ettei ole yhdenmukaistettu vaatimuksia, jotka koskevat elintarvikealan toimijoiden rekisteröintiä rehualan toimijoiksi.

Rehuhygienia-asetuksen täytäntöönpanon parantaminen ja yhdenmukaistaminen edellyttää siis selvennyksiä, joissa otetaan huomioon erilaiset kokemukset eri jäsenvaltioissa. On tärkeää, että toimivaltaiset viranomaiset ovat täysin tietoisia kaikista rehuketjun vaiheista. Samalla on edistettävä käytännönläheistä lähestymistapaa. Selventämistä vaatii erityisesti rehuhygienia-asetuksen 5 artiklan 6 kohdan (27) soveltamisala. Selvää on, että viljelijöiden on hankittava ja käytettävä rehua, joka on peräisin rehuhygienia-asetuksen mukaisesti rekisteröidyistä ja/tai hyväksytyistä laitoksista, mutta muiden toimijoiden määrittely ”rehualan toimijoiksi” edellyttää lisäohjeita.

Tuotteiden turvallisuuden ja niiden jäljitettävyyden varmistaminen on yksi rehuhygienia-asetuksen keskeisistä tavoitteista. Tätä taustaa vasten voidaan sääntelykehyksen perusteella tarkastella seuraavia keskeisiä kriteerejä sen määrittämiseksi, olisiko laitos rekisteröitävä rehuhygienia-asetuksen mukaisesti ja voidaanko tuote saattaa rehuketjuun:

—

Asetuksen (EY) N:o 178/2002 3 artiklan 4 kohdassa vahvistettu ”rehun” määritelmä, jonka mukaan rehu on mitä tahansa suun kautta tapahtuvaan eläinten ruokintaan tarkoitettua ainetta tai tuotetta, mukaan lukien lisäaineet, riippumatta siitä, onko se jalostettu, osittain jalostettu vai jalostamaton. Tässä ”rehuksi” luokittelun kannalta ratkaiseva kriteeri on tarkoitus käyttää ainetta tai tuotetta suun kautta tapahtuvaan eläinten ruokintaan. Määriteltäessä sitä, sovelletaanko rehuhygienia-asetuksen vaatimuksia, huomioon otettava peruskriteeri on siis toimijan aikomus tuotetta toimitettaessa.

—

Tuotteen oikeudellinen asema sovellettavassa EU:n lainsäädännössä vahvistetun luokituksen mukaisesti. Tämä oikeudellinen asema voi olla esimerkiksi elintarvike, eläimistä saatava tai muu kuin eläimistä saatava sivutuote, rehu tai jäte, kuten esitetään ohjeissa sellaisten elintarvikkeiden rehukäyttöä varten, joita ei enää ole tarkoitettu ihmisravinnoksi.

—	Toimijan markkinoille saattamisen yhteydessä tuotteen mukana (esim. merkinnöissä tai kaupallisessa asiakirjassa) toimittamat tiedot.

—	Laitoksen, joka valmisti tuotteen ja josta se on peräisin, tyyppi sekä sen laitoksen tyyppi, johon tuote toimitetaan: esimerkiksi eläimistä saatavia sivutuotteita tai entisiä elintarvikkeita käsittelevät laitokset, rehulaitokset ja maatilat.

Toimijoihin ja jäsenvaltioiden toimivaltaisiin viranomaisiin kohdistuvan tarpeettoman hallinnollisen rasitteen välttämiseksi tietyissä tapauksissa voitaisiin hyväksyä se, että jotkin rehualan toimijat hankkivat tuotteita (28) laitoksista, jotka on rekisteröity (ja/tai hyväksytty, jos sitä vaaditaan) asetuksen (EY) N:o 852/2004 ja/tai asetuksen (EY) N:o 853/2004 ja/tai sivutuoteasetuksen mukaisesti.

Rehualan toimijan, joka vastaa kaikista rehun turvallisuutta koskevista vaatimuksista, on varmistettava, että tuotteen (29) uudelleen luokittelemisessa rehuaineeksi noudatetaan rehuhygienia-asetuksen 4 artiklan 1 kohdan mukaisesti kaikkia rehulainsäädännön asiaankuuluvia säännöksiä, kuten rehuhygieniasääntöjä sekä vierasaineiden enimmäisjäämäpitoisuuksia ja merkintöjä koskevia sääntöjä.

Rehuhygienia-asetuksen 6 artiklan mukaan muita kuin rehuhygienia-asetuksen 5 artiklan 1 kohdassa mainittuja toimia toteuttavien rehualan toimijoiden on myös laadittava ja toteutettava HACCP-periaatteisiin perustuva yksi tai useampi kirjallinen menettely ja pidettävä niitä yllä.

Lisäksi luokiteltaessa tuotetta (30) uudelleen rehuaineeksi rehualan toimijan on oltava tietoinen erityisesti kaikista sivutuoteasetuksessa ja TSE-asetuksessa esitetyistä vaatimuksista ja rajoituksista (myös rehukiellosta).

Jäsenvaltion toimivaltaiset viranomaiset voivat joka tapauksessa päättää kyseisiä toimintoja arvioituaan, edellytetäänkö toimijoilta rehuhygienia-asetuksen mukaista rekisteröintiä. Rekisteröinnillä vahvistetaan jäsenvaltioiden virallista valvontaa koskevia järjestelmiä.

7.1   Elintarvike- ja juomateollisuuden sivutuotteiden ja elintarvikkeiden, joita ei enää ole tarkoitettu ihmisravinnoksi, käyttö rehuaineina

7.1.1   Jätteistä ja tiettyjen direktiivien kumoamisesta annetun direktiivin 2008/98/EY (31) (jätepuitedirektiivi) mukaiset sivutuotteet

Eläinten ruokinta on merkittävä elintarvike- ja juomateollisuuden sivutuotteiden käyttötarkoitus. Monilla aloilla (esim. öljysiementen murskaaminen tai sokerin, tärkkelyksen ja maltaan tuotanto) tuotantoprosesseissa syntyy aineita, joita käytetään rehuna. Näiden muiden kuin eläimistä saatavien sivutuotteiden käyttö rehuna on sekä kiertotaloustavoitteen että erityisesti jätteistä ja tiettyjen direktiivien kumoamisesta 19 päivänä marraskuuta 2008 annetussa Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivissä 2008/98/EY vahvistetun jätehierarkian mukaista. Jätepuitedirektiivi sisältää säännöksiä, joilla suojellaan ympäristöä ja ihmisten terveyttä ehkäisemällä tai vähentämällä jätteen syntymisen ja jätehuollon aiheuttamia haittavaikutuksia ja vähentämällä resurssien käytöstä aiheutuvia kokonaisvaikutuksia ja parantamalla tällaisen käytön tehokkuutta.

Materiaali, jota ei ole tuotettu tarkoituksellisesti tuotantoprosessissa, mutta joka ei välttämättä ole jätettä, on jäännöstuote. Jäännöstuote voidaan katsoa sivutuotteeksi ja muuksi kuin jätteeksi vain, jos se täyttää jätepuitedirektiivin 5 artiklan 1 kohdassa esitetyt kumulatiiviset edellytykset, eli jos se syntyy olennaisena osana tuotantoprosessia ja sen jatkokäyttö eläinten rehuna on laillista ja varmaa ilman materiaalin lisäkäsittelyä tuotantoprosessin ulkopuolella. Nämä eläinten rehuna käytettävät sivutuotteet ovat tämän vuoksi rehuaineita.

Lisäksi jätepuitedirektiivissä erotetaan selkeästi toisistaan loppukäsittely ja hyödyntäminen siten, että hyödyntäminen (myös kierrätys) on jätehierarkiassa etusijalla loppukäsittelyyn nähden (jätepuitedirektiivin 4 artikla) ja hyödynnetty tuote lakkaa olemasta jätettä (jos jätepuitedirektiivin 6 artiklan edellytykset täyttyvät).

Eläimistä saatavat sivutuotteet, mukaan lukien asetuksen (EY) N:o 1069/2009 soveltamisalaan kuuluvat käsitellyt tuotteet (lukuun ottamatta niitä, jotka on tarkoitettu poltettaviksi, kaatopaikalle sijoitettaviksi tai käytettäviksi biokaasu- tai kompostointilaitoksissa), eivät kuulu jätepuitedirektiivin soveltamisalaan siltä osin kuin ne kuuluvat unionin muun lainsäädännön soveltamisalaan (jätepuitedirektiivin 2 artikla).

Jätepuitedirektiivin tulkinnasta esitetään yksityiskohtaisia ohjeita seuraavissa Euroopan komission julkaisuissa:

—	Guidance on the interpretation of key provisions of Directive 2008/98/EC on waste (ohjeet jätteistä annetun direktiivin 2008/98/EY keskeisten säännösten tulkinnasta) (32)

—	Komission tiedonanto neuvostolle ja Euroopan parlamentille Tulkitseva tiedonanto jätteistä ja sivutuotteista (33).

On tärkeää, että toimijat, jotka saattavat markkinoille tuotteita sisällytettäväksi rehuketjuun, määrittelevät tuotteet selkeästi rehukäyttöön tarkoitetuiksi, koska tuotteita, jotka katsotaan ”jätteeksi” ei voida myöhemmin sisällyttää rehuketjuun.

7.1.2   Tärkeimmät lakisääteiset velvollisuudet

Rehuhygienia-asetuksen 4 artiklan 1 kohdassa säädetään rehualan toimijoiden tärkeimmistä lakisääteisistä velvollisuuksista seuraavasti: ”Rehualan toimijoiden on huolehdittava siitä, että kaikissa niiden valvonnassa olevissa tuotanto-, jalostus- ja jakeluvaiheissa toimitaan yhteisön lainsäädäntöä ja sen kanssa yhdenmukaista kansallista lainsäädäntöä sekä hyvää käytäntöä noudattaen. Rehualan toimijoiden on erityisesti varmistettava, että ne täyttävät tässä asetuksessa säädetyt asiaan kuuluvat hygieniavaatimukset.”

Kuten edellä on todettu, rehualan toimijat voivat tarvittaessa käyttää rehuketjussa monentyyppisiä sivutuotteita ja elintarvikkeita, joita ei enää ole tarkoitettu ihmisravinnoksi. Rehualan toimijoiden on varmistettava, että niiden toimet ja markkinoille saatettavat sivutuotteet ja elintarvikkeet, joita ei enää ole tarkoitettu ihmisravinnoksi, ovat sekä rehuhygienia-asetuksen mukaisia että muun asiaankuuluvan lainsäädännön mukaisia. Tällaista lainsäädäntöä ovat esimerkiksi

—	asetus (EY) N:o 178/2002 (yleinen elintarvikelainsäädäntö)

—	asetus (EY) N:o 767/2009 rehun markkinoille saattamisesta ja käytöstä

—	direktiivi 2002/32/EY haitallisista aineista eläinten rehuissa (34)

—	sivutuoteasetus ja asetus (EU) N:o 142/2011 (sivutuoteasetuksen täytäntöönpanosta)

—	TSE-asetus.

Tämän vuoksi asiaankuuluvien merkintävaatimusten ja kuljetuksen aikana tarvittavien kaupallisten asiakirjojen on oltava edellä mainitun lainsäädännön mukaisia.

7.1.3   Elintarvikkeet, joita ei enää ole tarkoitettu ihmisravinnoksi

Jätepuitedirektiiviä muutettiin jätteistä annetun direktiivin 2008/98/EY muuttamisesta annetulla Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivillä (EU) 2018/851. Jätepuitedirektiivin mukaan aineet, jotka on tarkoitettu käytettäväksi rehuaineina ja jotka eivät koostu eläimistä saatavista sivutuotteista tai sisällä niitä, jäävät direktiivin soveltamisalan ulkopuolelle siltä osin kuin niitä säännellään muulla unionin lainsäädännöllä, kuten asetuksella (EY) N:o 767/2009.

Sellaisten elintarvikkeiden, joita ei enää ole tarkoitettu ihmisravinnoksi, käytöstä esitetään yksityiskohtaisia ohjeita asiakirjassa Ohjeet sellaisten elintarvikkeiden rehukäyttöä varten, joita ei enää ole tarkoitettu ihmisravinnoksi. Ohjeilla pyritään helpottamaan tiettyjen elintarvikkeiden, joita ei enää ole tarkoitettu ihmisravinnoksi, käyttöä rehuna, olivatpa ne eläimistä saatuja tai muita kuin eläimistä saatuja tuotteita. Ohjeilla on tarkoitus auttaa kansallisia ja paikallisia toimivaltaisia viranomaisia ja elintarvikeketjun toimijoita soveltamaan asiaankuuluvaa EU:n lainsäädäntöä.

Erityisesti asiakirjan Ohjeet sellaisten elintarvikkeiden rehukäyttöä varten, joita ei enää ole tarkoitettu ihmisravinnoksi 3.2.2 kohdassa kuvataan toimenpiteitä, joilla voidaan lisätä muiden kuin eläinperäisten elintarvikkeiden käyttöä rehuna. Siinä muun muassa ehdotetaan, että elintarvikkeiden vähittäiskauppiaiden ei tietyissä olosuhteissa tarvitsisi rekisteröityä rehuhygienia-asetuksen mukaisesti.

Erityistä huomiota olisi kiinnitettävä myös edellä mainittujen ohjeiden 1.3 kohdassa olevaan kaavioon 1: ”Vuokaavio elintarvikkeesta rehuksi” (35), jossa esitetään yksityiskohtaisesti, milloin tuote voidaan toimittaa suoraan rehuyritykseen tai milloin eläinperäisiin tuotteisiin on ensin sovellettava sivutuoteasetuksen edellytyksiä.

Rehuaineita koskevat yleiset säännökset luetellaan rehuaineluettelosta annetun komission asetuksen (EU) N:o 68/2013 liitteessä olevassa A osassa. Kyseisen liitteen C osassa, erityisesti sen 13 luvussa, luetellaan monia esimerkkejä teollisuuden sivutuotteista ja jäämistä.

Myös asetuksen (EY) N:o 767/2009 liitteessä III esitetty luettelo aineista, joiden markkinoille saattaminen ja käyttö eläinten ravinnoksi on rajoitettua tai kielletty, on otettava huomioon.

7.2   Esimerkkejä toimijoista, joiden on rekisteröidyttävä tai joiden ei ole tarpeen rekisteröityä rehuhygienia-asetuksen mukaisesti

Seuraavien toimijoiden on mahdollisesti rekisteröidyttävä rehuhygienia-asetuksen mukaisesti toimintojensa tai laitostensa perusteella:

7.2.1   Muut kuin elintarvikealan toimijat, jotka toimittavat osan tuotannostaan suoraan tai välillisesti rehuketjuun, mutta joiden pääasiallinen toiminta ei liity rehualaan

Esimerkkejä:

—	Kemianteollisuus: rasvahappojen suolojen tuottamisessa tarvittavien rautasulfaatin, orgaanisten happojen, natrium- tai kalsiumhydroksidien tuottajat

—	Bioetanolin tuotanto: rankin kiinteä osa, viljavalkuainen

—	Lääketeollisuus

—	Louhokset/kaivosteollisuus: mineraalit

a)

Tietyt tuottajat tai toimittajat eivät välttämättä ole aina tietoisia siitä, että niiden tuotteet tai raaka-aineet saattavat siirtyä välillisesti rehuketjuun myynnin jälkeen. Niiden aikomuksena voi siis olla saattaa rehua markkinoille tai sitten ei. Tämä koskee erityisesti toimintoja ja/tai laitoksia, joilla on yleensä vähän yhteyksiä rehualaan ja jotka saattavat tavallisesti myydä vähäistä osaa tuotteistaan (36) välittäjien kautta, jotka voivat muun muassa ohjata tuotteet rehuketjuun lisäaineiden ja/tai rehuaineiden tuotantoa varten. Esimerkkejä: — Tiettyjen tuotteiden (37) ensimmäistä toimittajaa (esim. louhos) ei tarvitse katsoa rehualan toimijaksi, joten toimivaltaisten viranomaisten ei tarvitse vaatia rekisteröintiä. Rehuketjun katsotaan alkavan siitä, kun tuote on tarkoitettu käytettäväksi rehun tuotannossa. Kun esimerkiksi välittäjä saattaa tuotteita markkinoille rehun lisäaineiden tuottajia varten, näiden molempien on rehuhygienia-asetuksen mukaan rekisteröidyttävä. — Tiettyjen kemian tuotteiden (38) (esim. kalsiumhydroksidi ja butaanihappo), joita voidaan myöhemmässä vaiheessa käyttää niiden kemiallisen reaktion kautta saatavien rehun lisäaineiden / rehuaineiden (esim. kalsiumbutyraatin) tuotannossa, toimittajaa ei tarvitse katsoa rehualan toimijaksi, joten toimivaltaisten viranomaisten ei tarvitse vaatia rekisteröintiä. Rehuketjun katsotaan alkavan siitä, kun tuote on tarkoitettu käytettäväksi rehun lisäaineiden / rehuaineiden tuotannossa, toisin sanoen rehun lisäaineen / rehuaineen tuottajasta, jonka on rehuhygienia-asetuksen mukaan rekisteröidyttävä.

b)	Jos ensimmäinen toimittaja kuitenkin saattaa markkinoille rehuna käytettäväksi tuotteita, mukaan luettuina — (asetuksen (EY) N:o 1831/2003 mukaisia) rehun lisäaineita — ja/tai (asetuksen (EY) N:o 767/2009 mukaisia) rehuaineita,

toimittajan on rekisteröidyttävä rehualan toimijaksi rehuhygienia-asetuksen mukaisesti.

7.2.2   Elintarvikealan laitokset, jotka toimittavat osan tuotannostaan rehuketjuun, mutta joiden pääasiallinen toiminta ei liity rehualaan

Näissä tapauksissa elintarvikealan yrityksen aikomuksena voi olla tuottaa rehua tai sitten ei, mutta osana sen toimintaa (useimmissa tapauksissa pienenä osana, joskin poikkeuksena esimerkiksi kasviöljyjä uuttavat elintarvikealan laitokset) tuotetaan eläimistä saatavia ja muita kuin eläimistä saatavia sivutuotteita, joita rehuteollisuus käyttää yleisesti. Myös tietyt elintarvikkeet, joita ei ole tarkoitettu ihmisravinnoksi, voidaan toimittaa rehuketjuun (39).

Kun otetaan huomioon nämä kriteerit, voidaan erottaa seuraavanlaisia tilanteita:

a)

Elintarvikealan laitokset (myös vähittäiskaupat), jotka toimittavat eläimistä saatavia sivutuotteita (mukaan lukien eläinperäiset elintarvikkeet, joita ei enää ole tarkoitettu ihmisravinnoksi) eläimistä saatavia sivutuotteita / entisiä elintarvikkeita käsitteleviin laitoksiin (40), jotka tuottavat niistä rehuaineita (41) Tuotteet voivat olla peräisin esimerkiksi — teurastamoista/leikkaamoista/lihanjalostuslaitoksista — kalanleikkaamoista — ruuanjalostusteollisuudesta (makeis-, pasta- tai pizzateollisuus): eläimistä saatavia sivutuotteita, kuten munia, maitoa, lihaa tai kalaa sisältävät tuotteet ja/tai näitä eläimistä saatavia sivutuotteita sisältävät elintarvikkeet, joita ei enää ole tarkoitettu ihmisravinnoksi — vähittäiskaupoista, kuten liha- ja kalakaupoista — hyper- ja supermarketeista. Tässä tapauksessa elintarvikealan laitosten toimittaessa tuotteita (42) jatkokäsiteltäväksi eläimistä saatavia sivutuotteita käsitteleviin laitoksiin elintarvikealan laitoksia ei tarvitse katsoa rehualan toimijoiksi, joten toimivaltaisten viranomaisten ei tarvitse vaatia rehuhygienia-asetuksen mukaista rekisteröintiä. Tällöin rehuketju alkaa eläimistä saatavia sivutuotteita ja/tai entisiä elintarvikkeita käsittelevästä laitoksesta, joka tuottaa rehuaineita ja jonka olisi rekisteröidyttävä rehuhygienia-asetuksen mukaisesti.

b)

Elintarvikealan laitokset (myös vähittäiskaupat), jotka toimittavat muita kuin eläinperäisiä elintarvikkeita, joita ei enää ole tarkoitettu ihmisravinnoksi, käsittelylaitoksiin, jotka tuottavat niistä rehuaineita (43) Esimerkkejä: — elintarviketeollisuus (esim. pakastevihannesteollisuus, säilyketeollisuus, juomateollisuus): elintarvikkeet, joita ei enää ole tarkoitettu ihmisravinnoksi — leipomot: leipä (joka ei sisällä eläinperäisiä tuotteita) — hyper- ja supermarketit ja muut vähittäiskaupat: vihannekset, hedelmät Tässä tapauksessa elintarvikealan laitoksen (myös vähittäiskauppojen) toimittaessa tuotteita (44) jatkokäsiteltäväksi käsittelylaitoksiin elintarvikealan laitoksia ei tarvitse katsoa rehualan toimijoiksi, joten toimivaltaisten viranomaisten ei tarvitse vaatia rehuhygienia-asetuksen mukaista rekisteröintiä. Tällöin rehuketju alkaa rehuaineita tuottavasta käsittelylaitoksesta, jonka olisi rekisteröidyttävä rehuhygienia-asetuksen mukaisesti.

c)

Elintarvikealan laitokset (muut kuin vähittäiskaupat), jotka toimittavat eläimistä saatavia sivutuotteita ja/tai johdettuja tuotteita, myös eläinperäisiä entisiä elintarvikkeita, rehualan toimijoille (muut kuin eläimistä saatavia sivutuotteita käsittelevät laitokset) (45) Esimerkkejä: — Meijeriteollisuuteen sovellettava poikkeus: asetuksen (EU) N:o 142/2011 liitteessä X olevan II luvun 4 jakson II osassa esitetyt maito, maitopohjaiset tuotteet ja tietyt maidosta johdetut tuotteet Tässä tapauksessa elintarvikealan laitosten toimittaessa eläimistä saatavia sivutuotteita suoraan rehualan toimijoille käytettäväksi rehuaineena elintarvikealan toimijoiden olisi sivutuoteasetuksen mukaisen rekisteröitymisen lisäksi rekisteröidyttävä rehualan toimijoiksi rehuhygienia-asetuksen mukaisesti (46). Jos rehualan toimija, jolle sivutuotteet toimitetaan, on lemmikkieläinten ruokaa tuottava yritys, sen on saatava myös sivutuoteasetuksen mukainen hyväksyntä.

d)

Elintarvikealan laitokset (muut kuin vähittäiskaupat), jotka toimittavat sivutuotteita ja muita kuin eläinperäisiä elintarvikkeita, joita ei enää ole tarkoitettu ihmisravinnoksi (47), rehualan toimijoille, jotka ovat muita kuin käsittelylaitoksia Esimerkkejä: — Myllyteollisuus: lese, vehnälese — Sokeriteollisuus: sokerijuurikasleike — Perunalastuteollisuus: perunankuoret — Panimoteollisuus: mäski — Tislaamot: märkä rankki (WDG) ja kuivattu valkuaisen sisältävä rankki (DDGS) — Mehuteollisuus: appelsiinihedelmämassa Tässä tapauksessa elintarvikealan laitos olisi katsottava rehualan toimijaksi ja rekisteröitävä rehuhygienia-asetuksen mukaisesti, kun tuotteet on tarkoitettu suun kautta tapahtuvaan eläinten ruokintaan.

e)

Rehualan toimijat, muut kuin käsittelylaitokset, jotka hankkivat pieniä määriä muita kuin eläinperäisiä elintarvikkeita (myös elintarvikkeita, joita ei enää ole tarkoitettu ihmisravinnoksi) elintarvikkeiden vähittäismyyjiltä Esimerkkejä: — Pienimuotoisen rehuntuotannon harjoittajat, jotka hankkivat muita kuin eläinperäisiä elintarvikkeita paikallisilta elintarvikkeiden vähittäismyyjiltä Asetuksen (EY) N:o 852/2004 mukaisesti rekisteröityä tai hyväksyttyä elintarvikkeiden vähittäiskauppaa, joka saattaa elintarvikkeen sellaisenaan elintarvikelainsäädännön säännöksiä noudattaen markkinoille rehualan toimijalle, joka kerää elintarvikkeen rehuksi muuntamista varten tai muuntaa sen suoraan rehuksi, ei tarvitse katsoa rehualan toimijaksi, joten toimivaltaisten viranomaisten ei tarvitse vaatia rehuhygienia-asetuksen mukaista rekisteröintiä. Rehuketju alkaa tässä tapauksessa rehualan toimijasta, joka käyttää raaka-aineita sellaisenaan ja tuottaa lopullisen rehuseoksen ja jonka olisi rekisteröidyttävä rehuhygienia-asetuksen mukaisesti. Näin ollen esimerkiksi pienimuotoiset paikalliset lemmikkieläinten ruoan tuottajat (koirankeksejä tuottavat rehualan toimijat) voisivat myös ostaa tiettyjä elintarvikkeita elintarvikkeiden vähittäismyyjiltä rehuaineina käytettäviksi. Nämä elintarvikkeiden vähittäismyyjät saattavat markkinoille elintarviketarkoituksiin tuotteita, jotka rehualan toimija sitten tässä tapauksessa aikoo käyttää rehuaineina. Tässä yhteydessä on aina otettava huomioon olemassa olevat säännökset ja lainsäädännössä säädetyt rajoitukset, jotta turvallisuus ja jäljitettävyys voidaan taata ja toimivaltaiset viranomaiset saavat helposti tietoonsa kaikki toimittajat. — Viljelijät, jotka hankkivat muita kuin eläinperäisiä elintarvikkeita, joita ei enää ole tarkoitettu ihmisravinnoksi, paikallisilta elintarvikkeiden vähittäismyyjiltä Rehuhygienia-asetuksen 5 artiklan 6 kohdan mukaan viljelijöiden on hankittava ja käytettävä ainoastaan rehua, joka on peräisin kyseisen asetuksen mukaisesti rekisteröidyistä ja/tai hyväksytyistä laitoksista. Tämän vuoksi tapauksessa, jossa elintarvikkeiden vähittäismyyjät myyvät tuotteen rehuna, ne olisi katsottava rehualan toimijoiksi ja niiden olisi rekisteröidyttävä rehuhygienia-asetuksen mukaisesti, koska on katsottava, että ne toimittavat rehuaineita (entisiä elintarvikkeita) suoraan käytettäväksi suun kautta tapahtuvaan eläinten ruokintaan maatilalla.

7.2.3   Eläimistä saatavia sivutuotteita käsittelevät laitokset ja muut rehualan toimijoille rehua toimittavat käsittelylaitokset

Esimerkkejä:

—	Käsitellyn eläinvalkuaisen (PAP) tuotanto, eläinrasva jne.

—	Rehuaineiden tuotanto elintarvikkeista, joita ei enää ole tarkoitettu ihmisravinnoksi (leipä, pikkuleivät, leipomoteollisuus, pastavalmisteet jne.)

—	Rehuaineen tuottaminen toisesta rehuaineesta: säilörehun tuotanto appelsiinihedelmämassasta

Tässä tapauksessa eläimistä saatavia sivutuotteita jalostavat laitokset ja entisiä elintarvikkeita jalostavat laitokset, jotka toimittavat rehuaineita rehualan toimijoille, olisi rekisteröitävä rehuhygienia-asetuksen mukaisesti.

8.   USEIN KYSYTTYÄ – REHUALAN TOIMIJAT

Kysymys 1

VASTAUS

Monet rehutuotteet sisältävät lisäaineita. Onkin tärkeää tarkastella sitä, miten tuotteita markkinoidaan. Kaikkia rehuja on markkinoitava joko asetuksen (EY) N:o 767/2009 tai asetuksen (EY) N:o 1831/2003 mukaisesti.

Kun tuotetta markkinoidaan ”lisäaineena” tai ”esiseoksena”, viljelijöiden on noudatettava rehuhygienia-asetuksen liitteen II vaatimuksia, lukuun ottamatta ”säilörehun lisäaineita” tai ”säilörehun lisäaineita sisältäviä esiseoksia”.

”Täydennysrehujen” käyttö ei edellytä rehuhygienia-asetuksen liitteen II vaatimusten noudattamista.

Esiseosten ja täydennysrehujen välinen raja määritellään rehun markkinoille saattamisesta ja käytöstä 13 päivänä heinäkuuta 2009 annetun asetuksen (EY) N:o 767/2009 8 artiklan 1 kohdassa (rehun lisäaineiden määrä).

Kysymys 2

VASTAUS

Rehua eläintensä ruokintaan valmistavien tilojen on rekisteröidyttävä rehuhygienia-asetuksen mukaisesti. Tässä tapauksessa niiden on noudatettava rehuhygienia-asetuksen liitettä I, liitettä II ja liitettä III.

Rehuaineiden ja rehuseosten (täydennysrehu tai täysrehu) alkutuotantoon sovelletaan liitettä I ja hyvää maatalouskäytäntöä. Jos tilalla käytetään rehun tuotannossa oman tilan tarpeisiin rehun lisäaineita (muita kuin säilörehun lisäaineita) tai esiseoksia, sovelletaan liitettä II ja HACCP-järjestelmää.

Maataloustuottajien on noudatettava tuotantoeläinten ruokinnassa myös liitteen III säännöksiä.

Tilojen, jotka valmistavat rehuseoksia yksinomaan oman tilan tarpeisiin käyttäen rehuhygienia-asetuksen liitteessä IV olevassa 3 luvussa tarkoitettuja rehun lisäaineita tai rehun lisäaineita sisältäviä esiseoksia, on varmistettava, että niillä on toimivaltaisten viranomaisten hyväksyntä.

Kysymys 3

VASTAUS

Asetuksen (EY) N:o 178/2002 mukaisen ”rehun” määritelmän katsotaan kattavan syötit, joita levitetään kalojen houkuttelemiseksi tietylle alueelle (käytetään usein nimitystä pohjasyötti).

Näiden syöttien tuottajat on näin ollen katsottava rehualan toimijoiksi, ja niiden on rekisteröidyttävä rehuhygienia-asetuksen mukaisesti. Kalastuksessa omaan elintarvikekäyttöön käytettävien syöttien ”yksityistä kotoista tuotantoa” koskevissa tapauksissa tuottajiin sovelletaan kuitenkin rehuhygienia-asetuksen 2 artiklan 2 kohdan a alakohdan mukaisesti poikkeusta rekisteröintivaatimuksesta.

Koukkuun kiinnitettäväksi tarkoitettuja syöttejä, joiden tarkoituksena ei siis ole eläinten ruokinta, ei kuitenkaan olisi katsottava rehuksi.

Tämä on johdonmukaista myös unionin lainsäädännön kanssa ottaen huomioon sivutuoteasetuksen 18 artiklassa esitetyn viittauksen kalansyötiksi kasvatettuihin toukkiin ja matoihin eläinten ruokinnan yhteydessä (48) sekä asetuksen (EU) N:o 142/2011 liitteessä X olevassa III luvussa esitetyt säännökset.

Kysymys 4

VASTAUS

Eivät. Eläimistä saatavia sivutuotteita, jotka sekoitetaan jätteeseen ja merkitään jätteeksi, ei saa käyttää tuotantoeläinten ruokintaan. Eläimistä saatavia sivutuotteita voidaan käyttää ainoastaan eläimistä saatavia sivutuotteita koskevan lainsäädännön mukaisesti tiettyjen teknisten tuotteiden tuotantoon tai ne on hävitettävä jätteenä.

Elintarvikealan laitokset (kuten teurastamot) voivat toimittaa eläimistä saatavien sivutuotteiden jalostuslaitokseen ainoastaan luokkaan 3 kuuluvia eläimistä saatavia sivutuotteita tuotantoeläinten rehutuotantoa varten. Tässä tapauksessa ei sovelleta jätepuitedirektiiviä.

Nämä eläinperäiset tuotteet olisi merkittävä asetuksen (EY) N:o 142/2011 liitteen VIII ja asetuksen (EY) N:o 999/2001 liitteen V vaatimusten mukaisesti.

Rehuhygienia-asetuksen liitteessä II olevassa tuotantoa koskevan luvun 8 kohdassa esitetään myös seuraavaa: ”Tuotteiden merkinnöissä on selkeästi ilmoitettava, onko ne tarkoitettu rehuksi vai muihin tarkoituksiin. Jos tietyn tuote-erän osalta ilmoitetaan, että se ei ole tarkoitettu rehuksi, toimija ketjun myöhemmässä vaiheessa ei saa enää muuttaa tätä ilmoitusta.”

Elintarvikeketjun turvallisuuden ja koskemattomuuden kannalta elintarvikkeilta, joita ei enää ole tarkoitettu ihmisravinnoksi ja jotka saatetaan markkinoille jätteenä, olisi estettävä pääsy rehuketjuun (49). Rehualan toimijat eivät siis voi käyttää näitä tuotteita rehun tuottamiseen laitoksissaan.

Kysymys 5

VASTAUS

Tässä tapauksessa sovelletaan molempien asetusten mukaista rekisteröintiä ja/tai hyväksyntää. Jäsenvaltiot vastaavat käytännön järjestelyistä (ne voivat esimerkiksi hyväksyä yhden rekisteröinti-/hyväksyntänumeron, yhden molempia säädöksiä koskevan luettelon tai kaksi erillistä luetteloa).

Rehuhygienia-asetuksen ja muun unionin lainsäädännön nojalla toteutettava rehualaa koskeva rekisteröinti voidaan yhdistää edellyttäen, että kunkin rekisteröintijärjestelmän asiaankuuluvia sääntöjä noudatetaan ja että toimivaltainen viranomainen päättää yhdistetyn rekisteröintijärjestelmän käytöstä.

Kysymys 6

VASTAUS

Tässä tapauksessa sovelletaan molempien asetusten mukaista rekisteröintiä ja/tai hyväksyntää.

Tarvitset sivutuoteasetuksen 24 artiklan 1 kohdan e alakohdan mukaisen hyväksynnän. Sinun on myös rekisteröidyttävä rehuhygienia-asetuksen 9 artiklan mukaisesti.

Lemmikkieläinten ruoan tuottajana sinun olisi otettava huomioon myös sivutuoteasetuksen 21 ja 22 artiklassa esitetyt jäljitettävyyttä koskevat vaatimukset, 28 artiklassa esitetyt omavalvontaa koskevat vaatimukset sekä 29 artiklassa esitetyt HACCP-suunnitelmaa koskevat vaatimukset.

Jäsenvaltiot vastaavat käytännön järjestelyistä (ne voivat esimerkiksi hyväksyä yhden rekisteröinti-/hyväksyntänumeron, yhden molempia säädöksiä koskevan luettelon tai kaksi erillistä luetteloa). Kaikki rehualan toimijoiden toiminnot on esitettävä yksityiskohtaisesti. On myös varmistettava, että laitos noudattaa rehuhygienia-asetuksessa esitettyjä vaatimuksia.

Kysymys 7

VASTAUS

Koska rehuhygienialainsäädännössä ei ole erityisiä verkkokauppaa koskevia säännöksiä, ei ole syytä olettaa, että verkkokauppa jäisi rehuhygienia-asetuksen 2 artiklan 2 kohdan e alakohdassa tarkoitetun lemmikkieläinten ruoan vähittäiskaupan ulkopuolelle. Kyseessä on vain yksi monista liiketoimintamalleista, joissa rehua käsitellään myyntipisteessä tai loppukäyttäjille luovutettaessa. Toisin sanoen rehuhygienia-asetusta ei suoraan sovelleta verkossa suoraan loppukäyttäjille (lemmikkieläinten omistajille) myytävään lemmikkieläinten ruokaan.

Rehuhygienia-asetuksen soveltamisen kannalta vähittäiskaupan liiketoiminnan eri vaiheiden mukainen luokitus (”lemmikkieläinten ruoan vähittäiskauppias” tai ”maahantuoja”) ei ole merkityksellinen, mutta itse toiminta on. Rehuhygienia-asetuksen 2 artiklan 1 kohdan c alakohdassa esitetään selkeästi, että asetusta sovelletaan rehun tuontiin kolmansista maista ja sen näihin suuntautuvaan vientiin. Näin ollen henkilön, joka toimii lemmikkieläinten ruoan vähittäiskauppiaana, mikä on rehuhygienia-asetuksen 2 artiklan 2 kohdan e alakohdan mukaan kyseisen asetuksen soveltamisalan ulkopuolelle jäävää toimintaa, on kuitenkin noudatettava rehuhygienia-asetusta lemmikkieläinten ruoan tuonnin osalta.

Rehuhygienia-asetuksen soveltamisalan ulkopuolelle jääminen ei kuitenkaan tarkoita sitä, etteikö markkinoille saatettuun rehuun olisi sovellettava muita vaatimuksia, kuten rehun merkintöjä koskevia vaatimuksia.

Toisaalta rehuhygienia-asetusta sovelletaan, jos verkkomyyntiin kuuluu rehun loppukäyttäjille myymisen lisäksi myös sen myymistä muille laitoksille.

Lemmikkieläinten ruokaa voidaan tuoda unioniin ainoastaan, kun lähetys on sivutuoteasetuksen kaikkien säännösten mukainen.

Kysymys 8

VASTAUS

Rehuhygienia-asetusta ei todellakaan sovelleta lemmikkieläinten ruoan vähittäiskauppaan. Esimerkiksi kaneja ja kanoja ei kuitenkaan voida katsoa lemmikkieläimiksi, eikä niiden rehun vähittäiskauppa jää rehuhygienia-asetuksen soveltamisalan ulkopuolelle, joten tämän toiminnan osalta lemmikkieläinkauppa olisi vähintään rekisteröitävä 9 artiklan 2 kohdan mukaisesti.

Kysymys 9

VASTAUS

Rehuhygienia-asetusta sovelletaan elintarviketuotantoeläinten rehun tuotantoon ja/tai myyntiin sekä lemmikkieläinten ruoan tuotantoon, ja näiden toimintojen osalta eläinlääkärin tai tämän vastaanoton on rekisteröidyttävä tai tarvittaessa saatava hyväksyntä rehuhygienia-asetuksen mukaisesti.

Lemmikkieläinten ruoan myynti katsotaan vähittäiskaupaksi, eikä siihen näin ollen sovelleta rehuhygienia-asetusta. Esimerkiksi kaneja ja kanoja ei kuitenkaan voida katsoa lemmikkieläimiksi. Niiden rehun vähittäismyyntiin sovelletaan rehuhygienia-asetusta, joten tämä toiminta on rekisteröitävä tai tarvittaessa hyväksyttävä rehuhygienia-asetuksen mukaisesti.

9.   USEIN KYSYTTYÄ – TOIMIVALTAISET VIRANOMAISET

Kysymys 10

VASTAUS

Rehuhygienia-asetuksen 10 artiklan 1 kohdan b alakohta kuuluu seuraavasti:

On siis olemassa kolmentyyppisiä tilanteita:

—	Rehualan toimija valmistaa ja saattaa markkinoille esiseoksia.

—	Rehualan toimija saattaa markkinoille esiseoksia.

—	Rehualan toimija valmistaa esiseoksia.

Viimeisellä tilanteella on merkitystä ainoastaan silloin, kun esiseosten valmistaja toimii toisen rehualan toimijan tilauksesta tai kun valmistaja käyttää esiseoksia vain omissa laitoksissaan. Esiseosten valmistaminen sisäistä käyttöä varten on erityisen olennaista niiden lisäaineiden osalta, joita voidaan käyttää rehuseosten valmistamiseen vain esiseoksen muodossa.

Yhteenvetona voidaan todeta, että kaikilta tuottajilta, jotka valmistavat liitteessä IV olevassa 2 luvussa mainittuja lisäaineita sisältäviä esiseoksia omaan käyttöön tai markkinoille saatettavaksi, vaaditaan hyväksyntä tämän toiminnan osalta.

Kysymys 11

VASTAUS

Rehuhygienia-asetuksen 2 artiklan 2 kohdan e alakohdan mukaan asetusta ei sovelleta lemmikkieläinten ruoan vähittäiskauppaan.

Voidaan katsoa, että lemmikkieläinten ruoan toimittaminen hyper- ja supermarketeista (ja muista vähittäiskaupoista) ruokapankkeihin on kansallisen lainsäädännön mukaan edelleen vähittäiskauppaa, eikä siihen sovelleta rehuhygienia-asetusta.

Rehuhygienia-asetuksen 2 artiklan 3 kohdan mukaan jäsenvaltiot voivat kuitenkin vahvistaa rehuhygienia-asetuksen soveltamisalan ulkopuolelle jääviä toimia koskevia sääntöjä ja ohjeita.

Asetuksen (EY) N:o 178/2002 (yleinen elintarvikelainsäädäntö) (52) 18 artiklassa esitettyjä jäljitettävyyttä koskevia yleisiä vaatimuksia sovelletaan kuitenkin kaikkiin toimiin, jotka liittyvät muun muassa rehujen jakelun kaikkiin vaiheisiin, myös lemmikkieläinten ruoan jakeluun hyper- ja supermarketeista ruokapankkeihin. Viimeksi mainitussa säännöksessä säädetään vain saavutettavasta tavoitteesta, ei keinoista sen saavuttamiseksi. Se on siis riittävän joustava sovellettavaksi käytännössä. Näin ollen tähän jakelumuotoon osallistuvien organisaatioiden on jäljitettävyyttä koskevien vaatimusten täyttämiseksi pidettävä kirjaa siitä, mistä ne hankkivat lemmikkieläinten ruokaa, ja jos ne toimittavat sitä toiselle organisaatiolle, niiden on myös dokumentoitava, kenelle lemmikkieläinten ruokaa on jaettu. Jäljitettävyyden ei pitäisi olla ongelma pakatun lemmikkieläinten ruoan osalta, mutta jäsenvaltioiden voi olla tarpeen kiinnittää huomiota irtotavarana myytävään lemmikkieläinten ruokaan.

Lisätietoja on saatavissa ohjeissa yleistä elintarvikelainsäädäntöä koskevan asetuksen (EY) N:o 178/2002 (53) 11, 12, 14, 17, 18, 19 ja 20 artiklan täytäntöönpanosta.

Kun on kyse muusta kuin asetuksen (EY) N:o 142/2011 3 artiklan b ja c alakohdassa tarkoitetusta käsitellystä lemmikkieläinten ruuasta, joka saavuttaa eläimistä saatavien sivutuotteiden valmistusketjun päätepisteen, ruokapankki on hyväksyttävä asetuksen (EY) N:o 1069/2009 24 artiklan 1 kohdan i tai j alakohdan mukaisesti.

Kysymys 12

VASTAUS

Rehuhygienia-asetuksen 2 artiklan 2 kohdan e alakohdassa säädetään: ”Tätä asetusta ei sovelleta: … lemmikkieläinten ruoan vähittäiskauppaan.”

Koska välivarastojen voidaan katsoa kuuluvan asetuksen (EY) N:o 178/2002 3 artiklan 7 kohdassa esitettyyn ”vähittäiskaupan” laajaan määritelmään, voidaan päätellä, että rehuhygienia-asetusta ei yleisesti sovelleta välivarastoihin eikä toimivaltaisten viranomaisten tarvitse niitä rekisteröidä.

Rehuhygienia-asetuksessa esitetään kuitenkin lemmikkieläinten ruoan välivarastoinnin osalta vaatimuksia, jotka on otettava huomioon, koska varastointi kuuluu rehuhygienia-asetuksen soveltamisalaan. Esimerkiksi

—	liitteessä II olevassa luvussa ”VARASTOINTI JA KULJETUS” esitetään rehun varastointia koskevia vaatimuksia. Lemmikkieläinten ruoan välivarastot ovat laitoksia, joissa käsitellään rehuksi katsottavia tuotteita, eivätkä ne saa toimia ilman toimivaltaisten viranomaisten rekisteröintiä.

Tukkukaupan fyysisesti kuljetukseen ja varastointiin rajoittuva välivarastointi on rekisteröitävä. Kun tukkukauppaan kuuluu muutakin kuin varastointia ja kuljetusta (esimerkiksi uudelleenpakkaamista), lemmikkieläinten ruoan välivarastoinnilta edellytetään 9 artiklan 2 kohdan mukaista rekisteröintiä.

Myyntipisteiden hallinnoimiin lemmikkieläinten ruoan välivarastoihin, joihin rehuhygienia-asetusta ei sovelleta, ei kuitenkaan 2 artiklan 2 kohdan e alakohdan mukaisesti sovelleta rekisteröintivaatimusta, mutta niihin voidaan soveltaa asetuksen (EY) N:o 1069/2009 24 artiklan 1 kohdan i tai j alakohtaa.

Kysymys 14

VASTAUS

Et. Rehuhygienia-asetuksen 10 artiklan 1 kohdan a alakohdassa edellytetään hyväksynnän hankkimista laitoksille, jotka harjoittavat ”asetuksen (EY) N:o 1831/2003 soveltamisalaan kuuluvien rehun lisäaineiden tai direktiivin 82/471/ETY soveltamisalaan kuuluvien tuotteiden, joita tarkoitetaan tämän asetuksen liitteessä IV olevassa 1 luvussa, valmistamista ja/tai markkinoille saattamista” ja ”tämän asetuksen liitteessä IV olevassa 2 luvussa tarkoitettuja rehun lisäaineita käyttäen valmistettujen esiseosten valmistamista ja/tai markkinoille saattamista”. ”Markkinoille saattaminen” on kuitenkin tuotteen omistajan (valmistajan ja/tai välittäjän) vastuulla. Tuotteiden omistajat on näin ollen hyväksyttävä rehuhygienia-asetuksen 10 artiklan 1 kohdan a alakohdan mukaisesti, ja varasto on rekisteröitävä 9 artiklan 2 kohdan mukaisesti.

Myös kuljetusyritykset, jotka pelkästään kuljettavat tuotteita, on rekisteröitävä rehuhygienia-asetuksen 9 artiklan 2 kohdan mukaisesti. Hyväksyntä ei ole tarpeen.

10.   HYVÄN KÄYTÄNNÖN OHJEET

On kannustettava laatimaan, levittämään ja käyttämään sekä kansallisia että yhteisön hyviä käytäntöjä koskevia ohjeita. Näiden ohjeiden käyttö on kuitenkin rehualan toimijoille vapaaehtoista.

Suuntaviivat hyviä käytäntöjä koskevien yhteisön ohjeiden laatimiseksi (54) on laadittu yhdessä jäsenvaltioiden kanssa.

Hyviä käytäntöjä koskevat yhteisön ohjeet on laadittu rehuhygienia-asetuksen 22 artiklan mukaisesti. Ohjeet ovat sovellettavissa kaikkialla EU:ssa niiden kattamalla alalla. Ne soveltuvat myös oppaiksi rehuhygienia-asetuksen hygienia- ja HACCP-vaatimusten noudattamisessa.

10.1   EU:n ohjeet (55)

Elintarvikeketjua ja eläinten terveyttä käsittelevä pysyvä komitea on arvioinut seuraavat yhteisön hyvän käytännön ohjeet:

—

Otsikko: Yhteisön hyvän käytännön ohjeet elintarviketuotantoon tarkoitettujen eläinten teollisten rehuseosten ja esiseosten valmistajille EU:ssa (56) – Euroopan rehunvalmistajien opas Laatija: FEFAC — Fédération Européenne des Fabricants d'Aliments Composés (57) (Europäischer Verband der Mischfutterindustrie, European Feed Manufacturers’ Federation)

—	Otsikko: Yhteisön hyvän käytännön ohjeet rehun lisäaineiden ja esiseosten toimittajille (58) Laatija: FAMI-QS – European Association for Feed Additives and Premixtures Quality System (59)

—	Otsikko: Guide to good practice for the manufacture of safe pet foods (Hyvän käytännön ohjeet turvallisen lemmikkieläinten ruoan tuotantoon) (60) Laatija: European Pet Food Industry Federation (61)

—

Otsikko: European Guide to good practice for the industrial manufacture of safe feed materials (Turvallisten rehuaineiden teollista valmistusta koskeva eurooppalainen hyvien käytäntöjen opas) (62) Laatija: — Starch Europe (63) — The EU Oil and Proteinmeal Industry (FEDIOL) (64) — The European Biodiesel Board (EEB) (65) — yhteistyössä EFISC:n (66) (European Feed Ingredients Safety Certification) kanssa. Alakohtaiset viiteasiakirjat: — Tärkkelyksen tuotannosta saatavien turvallisten rehuaineiden valmistus — Öljysiementen murskauksesta ja kasviöljyjen jalostuksesta saatavien turvallisten rehuaineiden valmistus — Biodieselin tuotannosta saatavien turvallisten rehuaineiden valmistus — Tarkastajan tarkistuslista salmonellavalvontaa varten — Salmonella-tietosivu

—

Otsikko: European Guide to Good Hygiene Practices for the collection, storage, trading and transport of cereals, oilseeds, protein crops, other plant products and products derived thereof (Viljojen, öljykasvien, valkuaiskasvien, muiden kasvituotteiden ja niistä saatavien tuotteiden keräystä, varastointia, kauppaa ja kuljetusta koskeva eurooppalainen hyvien hygieniakäytäntöjen opas) (67) Laatija: — European association of cereals, rice, feedstuffs, oilseeds, olive oil, oils and fats and agro supply trade (COCERAL) (68) — European agri-cooperatives (COGECA) (69) (Euroopan viljelijöiden ja maatalousosuuskuntien järjestö) — European association of professional portside storekeepers for agribulk commodities within the European Union (UNISTOCK) (70)

Elintarvikeketjua ja eläinten terveyttä käsittelevä pysyvä komitea tarkastelee säännöllisesti ohjeita ja oppaita yhteistyössä sidosryhmien ja muiden asianomaisten tahojen kanssa.

10.2   Kansalliset ohjeet

Komissio on perustanut jäsenvaltioiden hyvän käytännön ohjeiden rekisterin (71), jossa ohjeet ovat jäsenvaltioiden sekä elintarvike- ja rehualan toimijoiden saatavilla.

---

(1)  EUVL L 35, 8.2.2005, s. 1.

(2)  EYVL L 147, 31.5.2001, s. 1.

(3)  EYVL L 31, 1.2.2002, s. 1.

(4)  Lisätietoja asetuksesta (EY) N:o 178/2002 (sekä siihen liittyvä erillinen ohjeasiakirja) on saatavilla komission verkkosivulla seuraavan linkin kautta:

https://ec.europa.eu/food/safety/general_food_law/general_requirements_en

(5)  EUVL L 268, 18.10.2003, s. 29.

(6)  EUVL L 165, 30.4.2004, s. 1.

(7)  Asetus (EY) N:o 882/2004 kumotaan 14. joulukuuta 2019 alkaen ja korvataan Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksella (EU) 2017/625, annettu 15 päivänä maaliskuuta 2017, virallisesta valvonnasta ja muista virallisista toimista, jotka suoritetaan elintarvike- ja rehulainsäädännön ja eläinten terveyttä ja hyvinvointia, kasvien terveyttä ja kasvinsuojeluaineita koskevien sääntöjen soveltamisen varmistamiseksi (EUVL L 95, 7.4.2017, s. 1).

(8)  EUVL L 229, 1.9.2009, s. 1.

(9)  EUVL L 300, 14.11.2009, s. 1.

(10)  EUVL L 54, 26.2.2011, s. 1.

(11)  Rehuhygienia-asetuksen yhteydessä.

(12)  EUVL L 29, 30.1.2013, s. 1.

(13)  Komission tiedonanto 2018/C 133/02 (EUVL C 133, 16.4.2018, s. 2).

(14)  EUVL L 354, 31.12.2008, s. 1.

(15)  EYVL L 183, 12.7.2002, s. 51.

(16)  Toimivaltainen viranomainen voi sivutuoteasetuksen 18 artiklan mukaisesti myöntää tiettyjä poikkeuksia tiettyjen luokkaan 2 kuuluvien ainesten ja tietyn ruokajätteen turkiseläimille syöttämistä koskevaan kieltoon.

(17)  Ks. tämän ohjeasiakirjan 4.2 kohta.

(18)  Asetuksen (EY) N:o 767/2009 4 artiklan 1 kohdan mukaan asetuksen (EY) N:o 178/2002 15 artiklassa säädettyjä vaatimuksia sovelletaan soveltuvin osin muiden kuin elintarviketuotantoeläinten rehuihin.

(19)  Asetuksen (EU) N:o 2017/625, jolla kumotaan asetus (EY) N:o 882/2004 14. joulukuuta 2019 alkaen, 146 artikla.

(20)  Ks. tämän ohjeasiakirjan 6.2 kohta.

(21)  Komission asetus (EU) N:o 225/2012, annettu 15 päivänä maaliskuuta 2012, Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 183/2005 liitteen II muuttamisesta siltä osin kuin on kyse sellaisten laitosten hyväksymisestä, jotka saattavat markkinoille rehukäyttöön kasviöljyistä ja sekoiterasvoista saatuja tuotteita, sekä öljyjen, rasvojen ja niistä saatujen tuotteiden tuotantoa, varastointia, kuljetusta ja dioksiinitutkimuksia koskevista erityisvaatimuksista (EUVL L 77, 16.3.2012, s. 1).

(22)  Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 852/2004, annettu 29 päivänä huhtikuuta 2004, elintarvikehygieniasta (EUVL L 226, 25.6.2004, s. 3).

(23)  Komission asetus (EY) N:o 141/2007, annettu 14 päivänä helmikuuta 2007, ”kokkidiostaatit ja histomonostaatit” -luokkaan kuuluvia rehun lisäaineita valmistaville tai markkinoille saattaville rehualan toimijoille asetetusta hyväksymisvaatimuksesta Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 183/2005 mukaisesti (EUVL L 43, 15.12.2007, s. 9).

(24)  Komission asetus (EU) 2015/786, annettu 19 päivänä toukokuuta 2015, eläinten rehuksi tarkoitettuihin tuotteisiin Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2002/32/EY mukaisesti sovellettavien detoksikaatiomenetelmien hyväksymisperusteiden määrittämisestä (EUVL L 125, 21.5.2015, s. 10).

(25)  https://ec.europa.eu/food/safety/animal-feed/feed-hygiene/approved-establishments_en

(26)  ”Kierto kuntoon – Kiertotaloutta koskeva EU:n toimintasuunnitelma” (COM(2015) 614 final).

(27)  Rehuhygienia-asetuksen 5 artiklan 6 kohdan mukaan ”rehualan toimijoiden ja tuottajien on hankittava ja käytettävä ainoastaan rehua, joka on peräisin tämän asetuksen mukaisesti rekisteröidyistä ja/tai hyväksytyistä laitoksista”.

(28)  Joita ei tässä vaiheessa vielä katsota ”rehuksi”.

(29)  Joita ei tässä vaiheessa vielä katsota ”rehuksi”.

(30)  Jota ei tässä vaiheessa vielä katsota ”rehuksi”.

(31)  Sellaisena kuin se on muutettuna Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivillä (EU) 2018/851, annettu 30 päivänä toukokuuta 2018, jätteistä annetun direktiivin 2008/98/EY muuttamisesta (EUVL L 150, 14.6.2018, s. 109).

(32)  http://ec.europa.eu/environment/waste/framework/guidance.htm

(33)  http://eur-lex.europa.eu/legal-content/FI/TXT/?uri=CELEX:52007DC0059

(34)  Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2002/32/EY, annettu 7 päivänä toukokuuta 2002, haitallisista aineista eläinten rehuissa (EYVL L 140, 30.5.2002, s. 10).

(35)  7.1.3 kohdan ensimmäisessä kappaleessa tarkoitettujen direktiivillä (EU) 2018/851 tehtyjen muutosten vuoksi vuokaaviossa tarkoitetut erityisedellytykset eivät ole enää merkityksellisiä.

(36)  Joita ei tässä vaiheessa vielä katsota ”rehuksi”.

(37)  Joita ei tässä vaiheessa vielä katsota ”rehuksi”.

(38)  Joita ei tässä vaiheessa vielä katsota ”rehuksi”.

(39)  Ks. Ohjeet sellaisten elintarvikkeiden rehukäyttöä varten, joita ei enää ole tarkoitettu ihmisravinnoksi. Eläimistä saatavien tuotteiden rajoittamista eläinten ruokinnassa koskevat säännökset esitetään sivutuoteasetuksessa ja komission asetuksessa (EU) N:o 142/2011. Rehukieltoa koskevat säännökset esitetään TSE-asetuksen 7 artiklassa ja liitteessä IV.

(40)  Hyväksytty sivutuoteasetuksen 24 artiklan mukaisesti.

(41)  Käyttöedellytykset on tarkistettava komission tiedonannon Ohjeet sellaisten elintarvikkeiden rehukäyttöä varten, joita ei enää ole tarkoitettu ihmisravinnoksi 4 luvusta.

(42)  Joita ei tässä vaiheessa vielä katsota ”rehuksi”.

(43)  Käyttöedellytykset on tarkistettava komission tiedonannon Ohjeet sellaisten elintarvikkeiden rehukäyttöä varten, joita ei enää ole tarkoitettu ihmisravinnoksi 3 luvusta.

(44)  Joita ei tässä vaiheessa vielä katsota ”rehuksi”.

(45)  Käyttöedellytykset on tarkistettava komission tiedonannon Ohjeet sellaisten elintarvikkeiden rehukäyttöä varten, joita ei enää ole tarkoitettu ihmisravinnoksi 4 luvusta.

(46)  Asetuksen (EU) N:o 142/2011 liitteessä X olevan 4 jakson II osassa esitettyjen poikkeusten mukaisesti; edellyttää toimivaltaisten viranomaisten hyväksyntää.

(47)  Käyttöedellytykset on tarkistettava komission tiedonannon Ohjeet sellaisten elintarvikkeiden rehukäyttöä varten, joita ei enää ole tarkoitettu ihmisravinnoksi 3 luvusta.

(48)  Pysyvän kasvi-, eläin-, elintarvike- ja rehukomitean yhteenvetoraportti, 17.–18. joulukuuta 2009 – kohta 6. Muut asiat

(49)  Pysyvän kasvi-, eläin-, elintarvike- ja rehukomitean yhteenvetoraportti, 19./20. toukokuuta 2014 – kohta A.06.

(50)  Ks. yksityiskohtainen selitys asiakirjan Ohjeet sellaisten elintarvikkeiden rehukäyttöä varten, joita ei enää ole tarkoitettu ihmisravinnoksi 4.3 kohdasta.

(51)  Pysyvän kasvi-, eläin-, elintarvike- ja rehukomitean (eläinten ruokintaa tarkasteleva jaosto) Brysselissä 15.–16. syyskuuta 2014 pidetyn kokouksen yhteenvedon kohta A.09

(52)  Asetuksen (EY) N:o 767/2009 5 artiklan 1 kohdan mukaan asetuksen (EY) N:o 178/2002 18 ja 20 artiklassa ja asetuksen (EY) N:o 183/2005 4 artiklan 1 kohdassa säädettyjä velvoitteita on sovellettava soveltuvin osin muiden kuin elintarviketuotantoeläinten rehuun.

(53)  Terveyden ja elintarviketurvallisuuden pääosaston verkkosivu: Elintarvikelainsäädännön yleiset vaatimukset http://ec.europa.eu/food/safety/general_food_law/general_requirements_en

(54)  http://ec.europa.eu/food/safety/docs/animal-feed-guides-good-practice-guidelines_good_practice_en.pdf

(55)  http://ec.europa.eu/food/safety/animal-feed/feed-hygiene/guides-good-practice/index_en.htm

(56)  Komission ilmoitus hyviä käytäntöjä koskevista yhteisön oppaista (2016/C 418/02) (EUVL C 418, 12.11.2016, s. 2).

(57)  http://www.fefac.org/

(58)  Ilmoitus yhteisön hyvän käytännön ohjeista (2007/C 64/04) (EUVL C 64, 20.3.2007, s. 17).

(59)  http://www.fami-qs.org/

(60)  Komission ilmoitus hyviä käytäntöjä koskevista yhteisön oppaista (2018/C 128/03) (EUVL C 128, 11.4.2018, s. 3).

(61)  http://www.fediaf.org/

(62)  Komission ilmoitus hyviä käytäntöjä koskevista yhteisön oppaista (2016/C 418/02) (EUVL C 418, 12.11.2016, s. 2).

(63)  http://www.starch.eu/

(64)  http://www.fediol.eu/

(65)  http://www.ebb-eu.org/

(66)  http://www.efisc.eu/

(67)  Komission ilmoitus hyviä käytäntöjä koskevista yhteisön oppaista (2016/C 418/02) (EUVL C 418, 12.11.2016, s. 2).

(68)  http://www.coceral.com/

(69)  http://www.copa-cogeca.be/

(70)  http://www.unistock.be/

(71)  http://ec.europa.eu/food/safety/docs/animal-feed-guides-good-practice-biosafety_food-hygiene_legis_guidance_good-practice_reg-nat.pdf