KOMISSION TIEDONANTO

Ohjeet tiettyjen ilman epäpuhtauksien kansallisten päästöjen vähentämisestä annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin (EU) 2016/2284 mukaisten kansallisten ilmansuojeluohjelmien laadintaan

(2019/C 77/01)

Sanasto

Termi tai akronyymi	Merkitys tai määritelmä
AAQD	Ilmanlaatudirektiivit
BC	Musta hiili
YMP	Yhteinen maatalouspolitiikka
LRTAP-yleissopimus / YK:n kaukokulkeutumissopimus	Valtiosta toiseen tapahtuvaa ilman epäpuhtauksien kaukokulkeutumista koskeva yleissopimus
EYK	Euroopan ympäristökeskus
EF:t	Päästökertoimet
EMEP	Ilman epäpuhtauksien kaukokulkeutumisen tarkkailua ja arviointia koskeva Euroopan yhteistyöohjelma
E-PRTR	Epäpuhtauksien päästöjä ja siirtoja koskeva eurooppalainen rekisteri
EU	Euroopan unioni
GAINS	Kasvihuonekaasujen ja ilmansaasteiden vuorovaikutussuhteita ja synergistisiä vaikutuksia kuvaava malli (1)
GHG	Kasvihuonekaasu
IED / teollisuuspäästödirektiivi	Teollisuuden päästöistä annettu direktiivi (Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2010/75/EU (2))
IIASA	Kansainvälinen sovelletun järjestelmäanalyysin instituutti
IIR	Inventaarioraportti
MRR / tarkkailua ja raportointia koskeva asetus	Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) N:o 525/2013 (3) järjestelmästä kasvihuonekaasupäästöjen seuraamiseksi ja niistä raportoimiseksi sekä muista ilmastonmuutosta koskevista tiedoista raportoimiseksi kansallisella ja unionin tasolla
NAPCP	Kansallinen ilmansuojeluohjelma
NEC / päästörajadirektiivi	Kansallisia päästörajoja koskeva direktiivi (Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2016/2284/EU (4))
NFR	Kaukokulkeutumissopimuksen mukainen raportoinnissa käytettävä luokitus
NH3	Ammoniakki
NMVOC	Haihtuvat orgaaniset yhdisteet pl. metaani
NO2	Typpidioksidi
NOx	Typen oksidit
O3	Otsoni
PaMs	Toimintamallit ja toimenpiteet
PM	Hiukkaset
PM2,5	Pienhiukkaset
RDP	Maaseudun kehittämisohjelma
SYA	Strateginen ympäristöarviointi
SO2	Rikkidioksidi
UNECE	Yhdistyneiden kansakuntien Euroopan talouskomissio
UNFCCC / ilmastosopimus	Ilmastonmuutosta koskeva Yhdistyneiden kansakuntien puitesopimus
WAM	Lisätoimenpiteet huomioitu
WM	Toimenpiteet huomioitu

VASTUUVAPAUSLAUSEKE:

Tämän ohjekirjan tarkoituksena on auttaa kansallisia viranomaisia laatimaan kansallisia ilmansuojeluohjelmia. Asiakirjassa esitetään Euroopan komission näkemyksiä, eikä se sellaisenaan ole oikeudellisesti sitova. Euroopan unionin tuomioistuimella on yksinomainen toimivalta antaa sitovia tulkintoja EU:n lainsäädännöstä. Tässä ohjekirjassa esitettyjä näkemyksiä ei pidä ymmärtää siten, että ne määräisivät ennalta komission kannan unionin tuomioistuimessa mahdollisesti käsiteltävissä asioissa.

1.   JOHDANTO

Tiettyjen ilman epäpuhtauksien kansallisten päästöjen vähentämisestä annetun direktiivin (EU) 2016/2284 (5), jota nimitetään myös uudeksi kansallisia päästörajoja koskevaksi direktiiviksi (NEC-direktiivi, päästörajadirektiivi), jäljempänä tässä asiakirjassa ’direktiivi’, tarkoituksena on vähentää entisestään ilman pilaantumista ja siihen liittyviä riskejä ympäristölle ja ihmisten terveydelle (1 artikla). Direktiivi sisältää kunkin jäsenvaltion tulevat päästövähennysvelvoitteet typen oksidien (NOx), rikkidioksidin (SO2), ammoniakin (NH3), muiden haihtuvien orgaanisten yhdisteiden kuin metaanin (NMVOC) ja pienhiukkasten (PM2,5) päästöille. Näiden velvoitteiden täyttämisen uskotaan niin ikään edistävän unionin pitkän aikavälin tavoitetta saavuttaa Maailman terveysjärjestön (WHO) ilmanlaatua koskevien suuntaviivojen mukaiset ilmanlaatutasot.

Direktiivin 6 ja 10 artiklassa edellytetään, että jäsenvaltiot laativat viimeistään 1. huhtikuuta 2019 mennessä ensimmäisen kansallisen ilmansuojeluohjelman (National Air Pollution Control Programme, NAPCP), joka on päivitettävä säännöllisesti vähintään joka neljäs vuosi. Kansallisen ilmansuojeluohjelman sisällöstä määrätään ennen kaikkea direktiivin 6 artiklassa ja liitteessä III olevassa 1 osassa. Komissio on direktiivin 6 artiklan 10 kohdan mukaisesti tarkentanut kansallisten ilmansuojeluohjelmien muodon komission täytäntöönpanopäätöksessä (EU) 2018/1522 (6). Tällä direktiivin 6 artiklan 9 kohdan mukaisesti laaditulla ohjeella pyritään tukemaan jäsenvaltioita 1. huhtikuuta 2019 mennessä komissiolle toimitettavien ensimmäisten kansallisten ilmansuojeluohjelmien laatimisessa. Ohjeessa käsitellään kansallisten ilmansuojeluohjelmien muotoa sekä sitä, miten ohjelmien toteutuksen edistymistä seurataan, ja lisäksi kansallisia ilmansuojeluohjelmia koskevia kuulemisia ja ohjelmia koskevien tietojen levittämistä näitä teemoja vastaavissa neljässä luvussa. Lisäyksessä esitetään ohjeita, joilla tuetaan päästövähennysvelvoitteiden täyttämistä edistävien täydentävien toimintamallien ja toimenpiteiden tarkastelua ja valintaa. Tätä ohjeistoa voidaan tarvittaessa muuttaa, jotta voidaan tukea kansallisten ilmansuojeluohjelmien päivittämistä.

2.   KANSALLISTEN ILMANSUOJELUOHJELMIEN YHTEINEN MUOTO

Tämän luvun rakenne

Käytön helpottamiseksi tässä luvussa noudatetaan komission täytäntöönpanopäätöksen (EU) 2018/1522 liitteessä vahvistetun kansallisen ilmansuojeluohjelman muodon eri jaksojen numerointia. Muodon kunkin jakson pakollinen vähimmäissisältö sekä valinnainen lisäsisältö esitetään tämän luvun asianomaisissa jaksoissa harmaasävyisissä laatikoissa, joiden otsikot on lihavoitu, seuraavasti:

Kansallisen ilmansuojeluohjelman muotoa koskevat vaatimukset Kunkin vaatimuksen sisältö esitetään sitä koskevassa jaksossa. Muodossa vahvistetaan pakollisena sisältönä päästörajadirektiivin 6 artiklassa ja liitteessä III määritelty vähimmäissisältö ja mainitaan erikseen tilanteet, joissa tietoja edellytetään ainoastaan tapauksen tai tarpeen mukaan . Muodossa on myös valinnaista sisältöä . Jäsenvaltioita kannustetaan esittämään valinnaista sisältöä, mutta jäsenvaltiot voivat kuitenkin yhä joustavasti koostaa ja esittää niitä tietoja, joista on eniten hyötyä ja joille on eniten tarvetta jäsenvaltioiden toimintamallien ja painopisteiden kannalta.

2.1   Ohjelman nimi, yhteystiedot ja verkkosivustot

Tämän jakson osalta muoto on itsestään selvä, eikä siitä siksi anneta lisäohjeita.

2.2   Tiivistelmä

Tämän jakson osalta muoto on itsestään selvä, eikä siitä siksi anneta lisäohjeita.

2.3   Ilmanlaatua ja ympäristön pilaantumista koskeva kansallinen politiikkakehys

2.3.1    Politiikan painopisteet ja niiden suhde muiden asiaa koskevien politiikkojen painopisteisiin

Ks. 6 artiklan 1 ja 2 kohta ja liitteessä III olevan 1 osan 1 kohdan a alakohdan i alakohta.

Ensimmäisen kansallisen ilmansuojeluohjelman poliittisen asiayhteyden osalta on määriteltävä selvästi ohjelman toimintapoliittiset tavoitteet ja painopisteet. Näiden tulisi vastata kullekin jäsenvaltiolle päästörajadirektiivin liitteessä II määrättyjä päästövähennysvelvoitteita.

Poliittisen asiayhteyden määrittelyssä jäsenvaltioiden on otettava huomioon typen oksidien (NOx) ja hiukkasten (PM) päästöjen EU:lle aiheuttamat laajat ilmanlaatuhaasteet sekä maataloustuotantoon liittyvistä ammoniakin (NH3) ja pienhiukkasten (PM2,5) päästöistä ilmanlaadulle aiheutuvat erityiset alakohtaiset haasteet.

2.3.1   Politiikan painopisteet ja niiden suhde muiden asiaa koskevien politiikkojen painopisteisiin Pakollinen sisältö: Tämän jakson sisältö on seuraava: a) Kansallista ilmansuojeluohjelmaa koskevat kansalliset toimintapoliittiset tavoitteet ja painopisteet. b) Kansalliset päästövähennysvelvoitteet (kutakin päästörajadirektiivin epäpuhtautta kohden kaudelle 2020–2029 ja vuodesta 2030 alkavalle kaudelle): vähennykset ilmaistaan prosenttiosuutena perusvuoden 2005 päästöistä, kuten direktiivissä säädetään. c) Ilmanlaatua koskevat painopisteet: EU:n tai kansallisiin ilmanlaatutavoitteisiin liittyvät kansalliset toimintapoliittiset painopisteet (ilmanlaatuun vaikuttaville pitoisuuksille määritetyt raja-arvot, tavoitearvot ja altistuspitoisuudet (7)). Tarkoituksena on tunnistaa haasteet ja/tai antaa/hankkia tietoa keskeisistä ilmanlaatuun vaikuttavista epäpuhtauksista. Jäsenvaltiot voivat myös käyttää WHO:n suosittelemia rajoja pitkän aikavälin ilmanlaatutavoitteiden viitearvoina. d) Ilmastonmuutokseen ja energiapolitiikkaan liittyvät painopisteet: kansalliset energia- ja ilmastosuunnitelmat, joissa on asetettu päästökauppajärjestelmään kuulumattomien toimialojen kasvihuonekaasupäästöjen vähentämistavoite; uusiutuvia energialähteitä koskeva tavoite; energiatehokkuutta koskeva tavoite – määritetään vähentämistavoitteet vuosille 2020 ja 2030 ja vuodelle 2050, jos tällainen tieto on saatavilla, ja tunnistetaan haasteet, joita jäsenvaltioilla liittyy näiden tavoitteiden saavuttamiseen. e) Määritetään tarpeen mukaan muut asiaa koskevat politiikat ja niitä vastaavat kansallisten ilmansuojeluohjelmien kannalta merkitykselliset painopisteet, esimerkiksi Euroopan maaseudun kehittämisen maatalousrahaston alaiset maaseudun kehittämisohjelmat.

2.3.2    Kansallisten, alueellisten ja paikallisten viranomaisten vastuut

Ks. liitteessä III olevan 1 osan 1 kohdan a alakohdan ii alakohta.

Jäsenvaltioiden on määritettävä asiaankuuluvat valtion laitokset, ministeriöt ja alueelliset tai paikalliset viranomaiset, jotka osallistuvat kansallisen ilmansuojeluohjelman laatimiseen ja toteuttamiseen, ja vahvistettava niille kuuluvat vastuut (liitteessä III olevan 1 osan 1 kohdan a alakohdan ii alakohta).

Vastuiden jakamisen yhteydessä olisi pohdittava, miten voidaan parhaiten varmistaa, että paikalliset ja alakohtaiset huolenaiheet ymmärretään ja huomioidaan riittävän hyvin kansallisen ilmansuojeluohjelman suunnittelussa ja toteutuksessa. Eri politiikka-alojen ja toimialojen viranomaisten on oltava mukana kansallisen ilmansuojeluohjelman laadinnassa ja toteutuksessa, ja nämä viranomaiset ja niiden tehtävät on otettava huomioon. Tämä tarkoittaa esimerkiksi vuorovaikutusta ilmanlaatuun ja ilmastonmuutokseen liittyvistä toimenpiteistä vastaavien viranomaisten toimintapolitiikan kehittämiseen liittyvien tehtävien ja toteutukseen liittyvien tehtävien välillä.. Vaikka ohjelman odotetaan edellyttävän monien eri viranomaisten osallistumista, useimmissa tapauksissa kansallisen hallintoviranomaisen tulisi ottaa kokonaisvastuu toimintapolitiikan kehittämisestä.

Mikäli mahdollista, kansallisessa ilmansuojeluohjelmassa olisi jaettava seuraavassa kuviossa esitetyt tehtävät ja vastuut.

Kuvio 1

Kansallisen ilmansuojeluohjelman laadintaan ja sitä koskevaan raportointiin liittyvät tehtävät ja vastuut

Lisävastuita voi tulla kyseeseen eri jäsenvaltioissa, ja tällaiset vastuut sekä kansalliset, alueelliset tai paikalliset viranomaiset/laitokset, joille nämä vastuut on jaettu, olisi lueteltava kansallisessa ilmansuojeluohjelmassa.

Kun vastuita jaetaan viranomaisille, on myös tärkeää ottaa huomioon mittakaava. Se, minkä tasoinen viranomainen on tarpeen, voi vaihdella vastuun luonteen mukaan; kansallisten viranomaisten katsotaan esimerkiksi yleisesti soveltuvan muita paremmin kansallisen ilmansuojeluohjelman valmisteluun, kun taas paikalliset viranomaiset osallistuvat tavallisesti muita enemmän toimenpiteiden toteutukseen ja sen valvontaan (eritoten silloin, kun on kyse ilmanlaadusta). Lisäksi jäsenvaltioiden olisi määritettävä viranomainen, joka vastaa kaikkien tehtävien ja vastuiden valvonnasta ja koordinoinnista, joskin tämä taho on yleensä kansallinen toimivaltainen viranomainen eli jäsenvaltion hallitus, ellei muun tahon valintaan ole pakottavia syitä.

2.3.2   Kansallisten, alueellisten ja paikallisten viranomaisten vastuut Pakollinen sisältö: — Kuvaus asianomaisen viranomaisen tyypistä ja tarvittaessa viranomaisen nimi, taso, jolla se toimii (eli kansallinen, alueellinen tai paikallinen), ja sille annetut ilmanlaatuun ja ilman pilaantumiseen liittyvät vastuut. Valinnainen sisältö: — Lueteltujen viranomaisten vastuulla olevien päästölähdealojen määrittäminen; Eri politiikka-alojen ja toimialojen viranomaisten on oltava mukana kansallisen ilmansuojeluohjelman laadinnassa ja sitä koskevassa raportoinnissa, ja nämä viranomaiset ja niiden tehtävät on huomioitava tässä kohdassa annettavissa tiedoissa. Tämä tarkoittaa esimerkiksi ilmanlaatuun ja ilmastonmuutokseen liittyvistä toimenpiteistä vastaavien viranomaisten toimintapolitiikan kehittämiseen liittyvien tehtävien ja toteutukseen liittyvien tehtävien välistä vuorovaikutusta.

2.4   Nykyisillä toimintamalleilla ja toimenpiteillä (Policies and Measures, PaMs) päästöjen vähentämisessä ja ilmanlaadun parantamisessa saavutettu edistys sekä kansallisten ja unionin tason velvoitteiden noudattaminen verrattuna vuoteen 2005

Ks. 6 artiklan 1 kohta ja 2 kohdan a alakohta sekä liitteessä III olevan 1 osan 1 kohdan a alakohdan iii alakohta ja 2 osa.

2.4.1    Nykyisillä toimintamalleilla ja toimenpiteillä (PaMs) päästöjen vähentämisessä saavutettu edistys sekä kansallisten ja unionin tason päästövähennysvelvoitteiden noudattaminen

Päästörajadirektiivin päästövähennysvelvoitteiden täyttämisen edistämiseen tarkoitettujen olemassa olevien toimenpiteiden osalta toimenpiteellä saavutettu vaikutus on ilmaistava tähän mennessä annetulla ajanjaksolla aikaansaatuna päästövähennyksenä.

Kuten direktiivissä edellytetään, kansallisella tasolla pitäisi olla käytettävissä laadukkaita päästöinventaarioita ja niitä täydentäviä alueellisesti eriteltyjä inventaariotietoja, joihin tämä jakso voi perustua.

Tässä jaksossa olisi niin ikään raportoitava sellaiset päästörajadirektiivin liitteessä III olevassa 2 osassa vahvistetut maatalouden ammoniakin (NH3), pienhiukkasten (PM2,5) ja mustan hiilen päästöihin kohdistuvat päästöjen vähentämistoimenpiteet sekä vastaavalla tavalla vaikuttavat toimenpiteet (6 artiklan 2 kohdan viimeinen virke), jotka jäsenvaltiot ovat jo toteuttaneet. Tätä tarkoitusta varten jäsenvaltiot voivat sisällyttää tähän jaksoon taulukon, joka vastaa muodon 2.6.4 jaksossa vahvistettua taulukkoa, jolla päästörajadirektiivin liitteessä III olevaan 2 osaan kuuluvat lisätoimenpiteet on raportoitava.

2.4.2    Nykyisillä toimintamalleilla ja toimenpiteillä ilmanlaadun parantamisessa saavutettu edistys sekä ilmanlaatua koskevien kansallisten ja unionin tason velvoitteiden noudattaminen

Monet eri tekijät vaikuttavat ilman epäpuhtauksien päästöjen ja niiden pitoisuuksien väliseen suhteeseen, mukaan lukien meteorologia, topografia ja ilmakehän kemia. Tätä suhdetta voidaan kuitenkin ymmärtää paremmin mallinnusten avulla.

Valittujen ilman epäpuhtauksien pitoisuuksien historiallisia kehityslinjoja olisi kuvattava eri paikoissa ja erityyppisissä paikoissa. Tietoja pitäisi olla saatavissa kansallisista ilmanlaadun seurantaverkostoista.

Hyväksytyillä toimintamalleilla ja toimenpiteillä saavutetun edistyksen jälkiarvioinnista saadaan käsitys siitä, ovatko toimintamallit ja toimenpiteet olleet niin tehokkaita kuin alun perin oli arvioitu, ja lisäksi niistä saadaan tietoa tunnistettujen esteiden ja ratkaisujen osalta saaduista kokemuksista. Tällaiset taaksepäin suuntautuvat arvioinnit on tarkoitus tehdä toimintamallin tai toimenpiteen toteutuksen jälkeen niiden tietojen perusteella, jotka kerättiin toimintamallin tai toimenpiteen toteutuksen aikana.

Analysoimalla jälkikäteen aikaisemmin toteutettujen toimintamallien ja toimenpiteiden onnistumisia ja puutteita saadaan arvokasta tietoa tulevien toimintamallien ja toimenpiteiden suunnitteluun. Voi kuitenkin olla haasteellista määrittää tarkasti, missä määrin eri seikat (kuten esimerkiksi käyttöönoton nopeus, tavoitetaso, ristiriidat uusien painopisteiden kanssa, tiedon levitys) vaikuttivat toimintamallin onnistumiseen, sekä eritellä monien toimintamallien vaikutukset yhdellä alalla ja/tai yksittäisen epäpuhtauden osalta.

Eri tutkimuksissa on tarkasteltu jälkianalyysin tekoa, ja yleensä kunkin toimintamallin ja toimenpiteen analysointi näyttää edellyttävän melko räätälöityä lähestymistapaa. Tulevia jälkiarviointeja voidaan tukea suunnittelemalla ja integroimalla asianmukaisia indikaattoreita, joilla kartoitetaan yksittäisten toimintamallien ja toimenpiteiden edistymistä ja vaikutuksia ennen niiden toteutusta.

Ks. 6.1 jakso, jossa on lisäohjeita siitä, miten aikaisempien, nykyisten ja suunniteltujen ilmanlaatuun vaikuttavien toimenpiteiden vaikutuksia arvioidaan ja miten niistä raportoidaan, sekä esimerkkejä kartoista ja pylväsdiagrammeista.

2.4.3    Kotimaisten päästölähteiden rajat ylittävät vaikutukset tällä hetkellä

Yhden jäsenvaltion kansallisten päästöjen kokonaisvaikutus pitoisuuksiin toisessa jäsenvaltiossa otettiin huomioon suunniteltaessa päästörajadirektiivin liitteessä II olevia kansallisia päästövähennysvelvoitteita. Näin vähennysvelvoitteiden täyttämiseksi toteutetut toimenpiteet vähentävät yleensä osaltaan rajat ylittävää ilman pilaantumista (ks. esimerkiksi TSAP 12 -raportti (8), jossa käsitellään päästörajadirektiivin odotettua vaikutusta rajat ylittävistä päästöistä aiheutuvien pienhiukkasten (PM2,5) pitoisuuksien osuuteen).

Vaikutukset voidaan raportoida määrällisesti tai laadullisesti.

Kun tehdään laadullinen arviointi, tiedoissa olisi esitettävä vaikutuksen kohteena olevat epäpuhtaudet, toimen aikataulu ja arvio saavutetusta edistymisestä – tällaiset tiedot voidaan hankkia mistä tahansa ilmanlaatudirektiivin 25 artiklan mukaisesti laaditusta yhteisestä ilmanlaatusuunnitelmasta.

Kun tehdään määrällinen arviointi, jäsenvaltioita kehotetaan ilmoittamaan tarkat tiedot ja täsmentämään käytetty menetelmä.

2.4   Nykyisillä toimintamalleilla ja toimenpiteillä päästöjen vähentämisessä ja ilmanlaadun parantamisessa saavutettu edistyminen sekä kansallisten ja unionin tason velvoitteiden noudattaminen Pakollinen sisältö: Tämän jakson sisältöön kuuluvat täydelliset viittaukset tietoja tukeviin julkisesti saatavilla oleviin tietoaineistoihin sekä kuvaus tähän mennessä saavutetusta edistymisestä seuraavasti: a) Nykyisillä toimintamalleilla ja toimenpiteillä päästöjen vähentämisessä saavutettu edistyminen sekä päästövähennyksiä koskevan lainsäädännön noudattaminen. b) Nykyisillä toimintamalleilla ja toimenpiteillä ilmanlaadun parantamisessa saavutettu edistyminen sekä kansallisten ja unionin tason velvoitteiden noudattaminen. Nämä ilmaistaan EU:n ilmanlaatutavoitteet täyttävien alueiden määränä ilmanlaatualueiden (9) kokonaismäärästä. Tiedoissa on myös viitattava olemassa oleviin tietoihin. c) Tarvittaessa kuvataan kotimaisten päästölähteiden rajat ylittäviä vaikutuksia tällä hetkellä. Edistymisestä voidaan raportoida määrällisesti tai laadullisesti. Valinnainen sisältö: Kun raportoidaan ilmanlaadun parantamisessa tähän mennessä saavutetusta edistymisestä, on hyödyllistä sisällyttää tietoihin karttoja tai pylväsdiagrammeja, jotka kuvaavat ilmanlaatudirektiivin alaan kuuluvien epäpuhtauksien tämänhetkisiä pitoisuuksia ilmassa, sillä niiden avulla voidaan esimerkiksi osoittaa, kuinka moni alue (kaikista alueista) ei täyttänyt EU:n ilmanlaatutavoitteita perusvuonna ja kuinka moni alueista ei täytä niitä tällä hetkellä. Jos ilmanlaatualueella (ilmanlaatualueilla) todetaan ongelmia, raportoinnissa voidaan esittää kuvaus siitä, miten enimmäispitoisuuksien vähentämisessä on edistytty.

2.5   Odotettavissa oleva kehitys, mikäli jo hyväksyttyjä toimintamalleja ja toimenpiteitä ei muuteta

Ks. 6 artiklan 1 kohta ja liitteessä III olevan 1 osan 1 kohdan a alakohdan iv alakohta.

2.5.1    Ennustetut päästöt ja päästövähennykset (toimenpiteet huomioitu -skenaario)

Päästöinventaarioita ja -ennusteita olisi käytettävä toimintamalleihin ja toimenpiteisiin liittyvien ilmapäästövähennysten arvioimiseen ja päästövähennyksiä koskevien tietojen täsmentämiseen ”toimenpiteet huomioitu” (WM) -skenaarion arvioinneissa. Ne antavat käsityksen siitä, missä määrin jäsenvaltio ennustaa täyttävänsä päästövähennysvelvoitteet jo hyväksyttyjen toimintamallien ja toimenpiteiden avulla, sekä siitä, esiintyykö velvoitteiden täyttämisessä puutteita, jotka edellyttävät täydentäviä toimintamalleja ja toimenpiteitä.

UNECE:n LRTAP-yleissopimuksen mukaista raportointia koskevien raportointiohjeiden (2015) (10) ja EMEP:n/EYK:n vuoden 2016 ohjekirjan 8 luvun mukaisesti ”toimenpiteet huomioitu” -skenaario kuvaa tapahtumia tai olosuhteita, joita todennäköisemmin liittyy ”tällä hetkellä toteutettuihin ja hyväksyttyihin toimintamalleihin ja toimenpiteisiin” t. Skenaarioon eivät kuulu toimintamallit ja toimenpiteet (tai niiden yhdistelmät), joita arvioidaan tulevaa toteutusta varten. Toimenpiteet huomioitu -skenaarioon pitäisi sisällyttää myös hiljattain hyväksytty (päästölähteeseen perustuva ilmansuojelua koskeva) EU:n lainsäädäntö, vaikka sitä ei olisi vielä pantu täytäntöön (11).

Toteutettujen ja hyväksyttyjen toimintamallien ja toimenpiteiden määrittely

Toteutetut toimintamallit ja toimenpiteet (11 kohta; UNFCCC, 2016; lainaus EMEP:n/EYK:n vuoden 2016 ohjekirjan luvusta 8):

a)	kansallinen lainsäädäntö on voimassa;

b)	TAI on vahvistettu yksi tai useampi vapaaehtoinen sopimus;

c)	TAI taloudelliset resurssit on kohdennettu;

d)	TAI henkilöresursseja on otettu käyttöön.

Hyväksytyt toimintamallit ja toimenpiteet: hallitus on tehnyt asiassa virallisen päätöksen, ja toteutuksen eteenpäin viemiseen on sitouduttu selvästi (11 kohta; UNFCCC, 2016; lainaus EMEP:n/EYK:n vuoden 2016 ohjekirjan luvusta 8).

Tämä toimenpiteet huomioitu -skenaario tai ”perusskenaario” riippuu siitä, millaisia oletuksia keskeisistä päästöjen taustatekijöistä on tehty arviointikaudella. Taustatekijöitä ovat muun muassa muut toimintamallit taikka toimet, joita on toteutettu tai hyväksytty, sekä muut kuin toimintapoliittiset taustatekijät, kuten taloudellinen tilanne, ennustettu polttoaineen kulutus ja energian hinnat sekä teknologinen kehitys. Käytettyjen taustatekijöiden ja oletusten pitäisi olla yhdenmukaisia niiden taustatekijöiden ja oletusten kanssa, joita käytetään kasvihuonekaasuja koskevien ennusteiden määrittämiseen ilmasto- ja energiasuunnitelmien yhteydessä. Kun arvioidaan ”perusskenaarion” mukaisia päästöjä, on arvioitava vähintään kaikkia niitä lähteitä, joiden odotetaan muuttuvan, kun siirrytään toimenpiteet huomioitu -skenaariosta ”lisätoimenpiteet huomioitu” (WAM) -skenaarioon.

Tiedot, joita tarvitaan päästöjen kehittymisen ennustamiseen: Päästöjen tulevan kehityksen arvioinnissa on otettava huomioon seuraavat laskelmat: hyväksyttyjen toimintamallien ja toimenpiteiden perusteella ennustetut päästöjen kehityssuuntaukset, päästöjen vähennykset eri skenaarioissa ja mahdolliset määritellyt tavoitteet.

Tämä edellyttää monien erilaisten tietoaineistojen ja mielellään mallinnusvälineiden käyttöä mutta myös asiantuntija-arvioon perustuvia oletuksia tiettyä toimintaa koskevista tietoaineistoista (näin menetellään jo tietyillä aloilla silloin, kun tietoja ei ole saatavilla ilmastoennusteiden laadintaan), asianmukaisia päästökertoimia (jotka perustuvat edustaviin otoksiin ja mittauksiin) ja tietoa siitä, miten suurta osaa toiminnasta tietyllä toimintamallilla taikka toimenpiteellä hallitaan (ja millaisia kustannuksia siihen liittyy). Ennusteet on lisäksi laadittava riittävän yksityiskohtaisesti, jotta tiettyjen toimintapoliittisten toimien vaikutus voidaan ilmaista määrällisesti.

Kasvihuonekaasupäästöjä tarkastelevalla teknisellä alalla (12) on jo laadittu paljon ohjeita ja kirjallisuutta näistä aiheista, ja näin ollen on järkevää hyödyntää näitä aineistoja mutta myös varmistaa, että näillä kahdella teknisellä alalla menetellään yhdenmukaisesti.

Ks. 6.1 jakso, jossa on lisäohjeita siitä, miten aikaisempien, nykyisten ja suunniteltujen ilmanlaatuun vaikuttavien toimenpiteiden vaikutuksia arvioidaan ja miten niistä raportoidaan, sekä esimerkkejä kartoista ja pylväsdiagrammeista.

2.5.2    Ennustettu ilmanlaadun parantuminen (toimenpiteet huomioitu) ja kehitys tavoitteiden täyttämisessä

Ilmanlaatua parhaiten parantavien toimintamallien ja toimenpiteiden tarkastelemisen ja valitsemisen tukemiseksi on tärkeää tarkastella päästörajadirektiivin alaan kuuluvien epäpuhtauksien ennusteita niiden kehityssuuntausten rinnalla, joita on havaittu ilmanlaatudirektiivin alaan kuuluvien keskeisten epäpuhtauksien ennustetuissa pitoisuuksissa, ja yhdistää näitä ennusteita.

Ennustetut pitoisuudet voidaan johtaa ennustetuista päästöistä käyttämällä malleja epäpuhtauksien leviämisestä ilmakehässä, joskin tämä edellyttää tiettyjen näkökohtien huolellista huomioimista, ja tässä yhteydessä on yleensä mallinnettava myös sellaisia päästölähteitä, joita päästörajadirektiivillä ei säännellä (esimerkiksi kansainvälinen laivaliikenne tai kolmansien maiden päästöt).

Jäsenvaltiossa ei välttämättä ole aina valmiuksia laatia malleja sen arvioimiseksi, millaisia vaikutuksia kansallisen tason toimintamalleilla ja toimenpiteillä on ilmanlaatuun, tai valmiuksia voi olla vain joidenkin valittujen epäpuhtauksien (esimerkiksi PM2,5, otsoni) mallintamiseen.

Mikäli toimenpiteet huomioitu -skenaarion mukaisia vaikutuksia ilmanlaatuun ei voida mallintaa, ensimmäiseen kansalliseen ilmansuojeluohjelmaan on sisällytettävä seuraavat tiedot:

—

Niiden alueiden osalta, jotka eivät täytä ilmanlaadun raja-arvoja kansallisen ilmansuojeluohjelman laatimishetkellä, jäsenvaltioiden olisi arvioitava perusteltujen tietojen pohjalta, minä vuonna näiden alueiden odotetaan täyttävän raja-arvot jo hyväksytyillä toimintamalleilla ja toimenpiteillä, ja arvioitava asianomaisten epäpuhtauksien enimmäispitoisuudet näillä alueilla. Näiden tietojen pitäisi olla helposti saatavissa ilmanlaatusuunnitelmista, joita näille alueille on laadittu ilmanlaatudirektiivin mukaisesti kaikissa jäsenvaltioissa. Jos näin on, tässä yhteydessä voidaan esittää verkkolinkki julkisesti saatavilla oleviin tietoihin.

—

Mahdollisten olemassa olevien tutkimusten näyttö siitä, että ne alueet, jotka ovat ilmanlaatudirektiivin vaatimusten mukaisia kansallisen ilmansuojeluohjelman laatimishetkellä, saattavat lakata olemasta raja-arvojen mukaisia tulevina vuosina (esimerkiksi epäpuhtauksien pitoisuuksien odotetaan suurenevan näillä alueilla tulevina vuosina nykyisillä toimintamalleilla ja toimenpiteillä).

Jäsenvaltioiden tulisi käyttää näitä tietoja sen arvioimiseen, kuinka monen alueen odotetaan rikkovan ilmanlaatudirektiivin raja-arvoja vuosina 2020, 2025 ja 2030 jo hyväksytyillä toimintamalleilla ja toimenpiteillä.

Ks. lisäys 1, jossa on lisäohjeita siitä, miten aikaisempien, nykyisten ja suunniteltujen ilmanlaatuun vaikuttavien toimenpiteiden vaikutuksia arvioidaan ja miten ne esitetään, sekä esimerkkejä kartoista ja pylväsdiagrammeista.

Jäsenvaltiot, jotka ennustavat täyttävänsä tietyt taikka kaikki päästövähennysvelvoitteensa niiden ennusteiden perusteella, joissa toimenpiteet on huomioitu, voivat myös päättää sisällyttää kansalliseen ilmansuojeluohjelmaan täydentäviä toimintamalleja ja toimenpiteitä, joiden avulla edistetään muita päästörajadirektiivin 1 artiklan 2 kohdassa mainittuja tavoitteita, mutta direktiivi ei tätä edellytä.

Jos esimerkiksi päästörajadirektiivin pienhiukkasten (PM2,5) päästöjä koskevan vähennysvelvoitteen odotetaan täyttyvän toimenpiteet huomioitu -skenaariossa mutta tiettyjen ilmanlaatualueiden ei odoteta edelleenkään täyttävän ilmanlaatudirektiivissä PM2,5- ja PM10-hiukkasille asetettuja raja-arvoja, jäsenvaltioita kehotetaan käyttämään kansallista ilmansuojeluohjelmaa välineenä, jolla voidaan ottaa käyttöön täydentäviä toimintamalleja ja toimenpiteitä, joiden avulla jäsenvaltiot voivat täyttää niille ilmanlaatudirektiivissä asetetut velvoitteet.

Vaikka jäsenvaltio täyttäisi kaikki EU:n oikeudelliset velvoitteet, se saattaa haluta käyttää kansallista ilmansuojeluohjelmaa siihen, että se pyrkii edistämään lisätoimilla seitsemännen ympäristöä koskevan toimintaohjelman pitkän aikavälin tavoitetta siitä, ettei ihmisten terveydelle ja ympäristölle aiheudu merkittävää riskiä, sekä lisäksi WHO:n ilman pilaantumista koskevien ohjearvojen saavuttamista.

2.5   Odotettavissa oleva kehitys, mikäli nyt jo sovellettuja toimintamalleja ja toimenpiteitä ei muuteta Pakollinen sisältö: Ennustetut päästöt ja päästövähennykset (toimenpiteet huomioitu -skenaario) Sen osoittamiseksi, miten päästövähennysvelvoitteet täyttyvät ennusteiden mukaan toimenpiteet huomioitu -skenaariossa, tämän jakson sisällössä on mainittava seuraavat tiedot kansallisen ilmansuojeluohjelman tasolla: a) Kansalliset päästövähennysvelvoitteet (sellaisina kuin ne on ilmoitettu direktiivissä) b) Päästöt (kt) perusvuodelta 2005 ja viimeisimmältä inventaariovuodelta, jota on käytetty ennusteiden laadinnassa, sekä ennustetut päästöt vuosille 2020, 2025 ja 2030 c) Ennustettu edistyminen (päästövähennykset prosenttiosuutena perusvuoden 2005 päästöistä) vuosille 2020, 2025 ja 2030 – tietoja verrataan päästövähennysvelvoitteisiin Ennustettu ilmanlaadun parantuminen (toimenpiteet huomioitu -skenaario) Toimenpiteet huomioitu -skenaariossa ennustetun ilmanlaadun parantumisen osoittamiseksi tämän jakson sisällössä mainitaan seuraavat tiedot: — ennustettu ilmanlaadun laadullinen paraneminen (toimenpiteet huomioitu) ja maininta siitä, missä määrin vaatimukset täyttyvät vuoteen 2020, 2025 ja 2030 mennessä. Valinnainen sisältö: Ennustettuihin ilmapäästöihin liittyvät epävarmuustekijät (toimenpiteet huomioitu) — Yleisesitys epävarmuustekijöistä, joita liittyy vuosille 2020 ja 2025 ja vuoden 2030 jälkeiselle ajalle asetettujen päästövähennysvelvoitteiden täyttämistä koskeviin ennusteisiin, joissa toimenpiteet on huomioitu. Ennustettu ilmanlaadun parantuminen (toimenpiteet huomioitu): — Niiden ilmanlaatualueiden ennustettu määrä, jotka eivät ole vaatimusten mukaisia ja jotka ovat vaatimusten mukaisia vuosina 2020, 2025 ja 2030.

2.6   Tarkastellut toimintavaihtoehdot vuosien 2020 ja 2030 päästövähennysvelvoitteiden ja vuoden 2025 välivaiheen päästötasojen noudattamiseksi

Ks. 6 artiklan 1 ja 2 kohta, liitteessä III olevan 1 osan b, c ja d kohta ja liitteessä III oleva 2 osa.

Tässä jaksossa käsitellään toimintavaihtoehtojen tarkastelemista sekä täydentävien (suunniteltujen) toimintamallien ja toimenpiteiden valitsemista vuosien 2020 ja 2030 päästövähennysvelvoitteiden ja vuoden 2025 välivaiheen päästötasojen täyttämiseksi ja ilmanlaadun parantamiseksi edelleen. On huomattava, että ilmausta ”toimintavaihtoehdot” käytetään tässä ja kansallisen ilmansuojeluohjelman muodon vahvistavassa komission täytäntöönpanopäätöksessä siksi, että tätä ilmausta käytetään direktiivin liitteessä III olevan 1 osan 1 kohdan b alakohdassa. Tätä ilmausta ja ilmausta ”toimintamallit ja toimenpiteet” käytetään kuitenkin muualla tässä ohjeessa toisiaan korvaavasti.

Täydentävien toimintavaihtoehtojen (toimintamallien ja toimenpiteiden) tarkastelu koskee ensi sijassa sellaisia jäsenvaltioita, jotka ovat ennustaneet niiden ennusteiden perusteella, joissa toimenpiteet on huomioitu, että ne eivät tule täyttämään taikka ne ovat vaarassa olla täyttämättä yhtä tai useampaa päästövähennysvelvoitetta.

Jäsenvaltiot, jotka ennustavat täyttävänsä kaikki päästövähennysvelvoitteensa niiden ennusteiden perusteella, joissa toimenpiteet on huomioitu, saattavat niin ikään päättää sisällyttää kansalliseen ilmansuojeluohjelmaan täydentäviä toimintamalleja ja toimenpiteitä edistääkseen muiden direktiivin 1 artiklan 2 kohdassa määriteltyjen tavoitteiden saavuttamista. Tällaisia tavoitteita ovat:

—	kansallisissa, EU:n ja kansainvälisissä politiikoissa ja suuntaviivoissa määritellyt ilmanlaatutavoitteet (mukaan lukien pitkän aikavälin tavoitteet);

—	seitsemännen ympäristöä koskevan toimintaohjelman mukaiset monimuotoisuutta ja ekosysteemejä koskevat unionin tavoitteet; ja

—	parempi synergia unionin ilmanlaatupolitiikan ja unionin muiden, erityisesti ilmastoon ja energiaan liittyvien, politiikkojen välillä.

Vaikka jäsenvaltio täyttäisi kaikki EU:n oikeudelliset velvoitteet, se saattaa haluta käyttää kansallista ilmansuojeluohjelmaa siihen, että se pyrkii edistämään lisätoimilla seitsemännen ympäristöä koskevan toimintaohjelman pitkän aikavälin tavoitetta siitä, ettei ihmisten terveydelle ja ympäristölle aiheudu merkittävää riskiä, sekä lisäksi WHO:n ilman pilaantumista koskevien ohjearvojen saavuttamista.

Täydentävien toimintamallien ja toimenpiteiden tarkastelussa ja valitsemisessa huomioitavia keskeisiä direktiivissä määriteltyjä vaatimuksia ovat muun muassa seuraavat:

a)	toimintavaihtoehtojen katsominen sellaisiksi, että ne ovat päästövähennysvelvoitteiden ja välivaiheen päästötasojen saavuttamisen mukaisia (liitteessä III olevan 1 osan 1 kohdan b alakohta);

b)	mustan hiilen päästöjen vähentämistoimenpiteiden asettaminen etusijalle, kun toteutetaan toimenpiteitä pienhiukkasten (PM2,5) vähentämiseksi (6 artiklan 2 kohdan c alakohta);

c)	lisätoimenpiteiden käyttöönotto maataloudessa (liitteessä III oleva 2 osa);

d)	yleisön ja toimivaltaisten viranomaisten kuuleminen (6 artiklan 5 kohta);

e)	tarvittaessa valtioiden väliset kuulemiset täydentävistä toimintamalleista ja toimenpiteistä (6 artiklan 6 kohta);

f)

toimintamallien ja toimenpiteiden ennustetut yksittäiset tai yhdistetyt vaikutukset päästövähennyksiin ja, jos tiedot ovat käytettävissä, ilmanlaatuun jäsenvaltion omilla alueilla ja naapurijäsenvaltioissa ja vaikutukset ympäristöön sekä näihin liittyvät epävarmuustekijät (6 artiklan 2 kohdan a alakohta; liitteessä III olevan 1 osan 1 kohdan b alakohta);

g)	ensimmäisen kansallisen ilmansuojeluohjelman levitys (14 artiklan 1 kohta).

”Toimintamallit ja toimenpiteet -verkkoväline”:

Muodon 2.6 jaksossa edellytettävät tiedot raportoidaan ”Toimintamallit ja toimenpiteet -verkkovälineellä” (”PaM tool”), joka on käytettävissä Euroopan ympäristökeskuksen verkkosivustolla.

Ympäristökeskuksen tarkoituksena on laatia erillinen käsikirja, jossa selostetaan verkkovälineen käyttöä.

2.6.1    Tarkastellut toimintavaihtoehdot, joilla on tarkoitus täyttää päästövähennysvelvoitteet

Seuraavassa esitetään kansalliseen ilmansuojeluohjelmaan sisällytettävien täydentävien toimintamallien ja toimenpiteiden arviointi- ja valintaprosessi.

Vaihe 1: Epäpuhtauksien ja keskeisten päästölähteiden asettaminen tärkeysjärjestykseen

Täydentäviä toimintamalleja ja toimenpiteitä edellytetään niiden epäpuhtauksien osalta, joihin liittyvien päästövähennysvelvoitteiden jäsenvaltiot ennustavat jäävän täyttymättä tai olevan vaarassa jäädä täyttymättä. Lisäksi jäsenvaltiot voivat halutessaan käyttää kansallista ilmansuojeluohjelmaa toimiin, jotka kohdistuvat muihin epäpuhtauksiin, jotta voidaan täyttää muut EU:n velvoitteet tai edistää seitsemännen ympäristöä koskevan toimintaohjelman tavoitteita.

Kunkin kansalliseen ilmansuojeluohjelmaan valitun epäpuhtauden osalta on tunnistettava epäpuhtauden keskeiset lähteet. Eri aloihin kohdistuvat toimet voidaan myös asettaa tärkeysjärjestykseen lisäkriteerien perusteella. Tällaisia ovat muun muassa seuraavat:

—

Alat, joiden tiedetään vaikuttavan ilmanlaadun raja-arvojen ylityksiin: — Päästöjen pistekuormituslähteiden osalta tässä tulisi ottaa huomioon niiden maantieteellinen sijainti ja se, sijaitsevatko ne alueilla, jotka eivät täytä ilmanlaatudirektiivin vaatimuksia. Tätä analyysia voidaan mahdollisesti tukea tiedoilla, joita saadaan kansallisista alueellisesti eritellyistä päästöinventaarioista ja suuria pistekuormituslähteitä koskevista inventaarioista (E-PRTR). — Päästöjen hajakuormituslähteiden, kuten maantieliikenteen, osalta tässä olisi otettava huomioon alan päästöjen vaikutus niihin alueisiin, jotka eivät täytä ilmanlaatudirektiivin raja-arvoja, käyttämällä hyväksi alueiden päästölähdekohtaisen analyysin tietoja.

—	Alat, jotka vaikuttavat usean sellaisen etusijalle asetetun epäpuhtauden päästöihin, joiden osalta ennustetaan, että päästövähennysvelvoitteet jäävät täyttymättä.

Vaihe 2: Käytettävissä olevien täydentävien toimintamallien ja toimenpiteiden määrittely

Kullakin alalla lisätoimenpiteet huomioitu -skenaariossa pitäisi ensin ottaa huomioon ne toimintamallit ja toimenpiteet, jotka on suunniteltu toteutettaviksi ilmanlaadun parantamiseksi sekä ilmasto- ja energiapoliittisten velvoitteiden tai muiden näihin liittyvien politiikkojen (esimerkiksi liikenne, maatalous, teollisuuden päästöt) toteuttamiseksi. Lisäksi jäsenvaltioiden olisi pohdittava, voivatko jotkin ympäristöpolitiikan ulkopuoliset toimintamallit ja toimenpiteet antaa panoksen kansalliseen ilmansuojeluohjelmaan esimerkiksi vaikuttamalla käyttöön otettavien lisätoimenpiteiden toteutettavuuteen. Esimerkkejä tästä ovat muun muassa toimintamallit ja toimenpiteet sekä suunnitelmat ja ohjelmat, joiden tarkoituksena on esimerkiksi parantaa teollisuuden kansainvälistä kilpailukykyä, varmistaa energiaturvallisuus ja ruokaturva ja kehittää infrastruktuuria.

Jos määritellyt toimintamallit ja toimenpiteet eivät riitä asetettujen päästövähennysvelvoitteiden täyttämiseen, jäsenvaltioiden on määriteltävä täydentäviä toimintamalleja ja toimenpiteitä. Esimerkkejä mahdollisista toimintamalleista ja toimenpiteistä luetellaan 6.2 jaksossa. Näiden toimenpiteiden tehokkuus eli se, millaisia päästövähennyksiä niillä saavutetaan, ja hallinnon taso, jolla ne olisi parasta toteuttaa (kansallinen, alueellinen tai paikallinen), riippuvat jäsenvaltion erityisistä olosuhteista, muun muassa sen poliittisista ja hallinnollisista puitteista ja siitä, missä määrin näitä toimenpiteitä on jo hyväksytty ja toteutettu.

Toimintamallien ja toimenpiteiden määrittelyssä jäsenvaltioiden pitäisi ottaa huomioon direktiivissä 2001/81/EY (13) edellytettyjen toimenpiteiden toteuttamisesta saadut kokemukset. Erityisesti silloin, jos yhtä taikka useampaa vuoden 2010 päästörajoista ei ole pystytty noudattamaan, jäsenvaltioiden pitäisi huomioida tähän epäonnistumiseen johtaneet syyt ja tunnistaa tähän mennessä hyväksyttyjen toimintamallien ja toimenpiteiden puutteet ja korjata ne.

IIASA:n ilmanpuhtautta koskevan katsauksen (14) yhteydessä tekemä analyysi ja kansallisia päästövähennysvelvoitteita koskeva herkkyysanalyysi, josta esitetään yhteenveto asiakirjassa ”Methodological and technical information underpinning the Presidency proposal for a revised Annex II” (”Menetelmälliset ja tekniset tiedot, joihin puheenjohtajavaltion ehdotus tarkistetuksi liitteeksi II perustuu”) (15), voivat tarjota hyödyllisiä vertailukohtia lisätoimenpiteiden määrittelyyn. Optimointiin perustuva mallintaminen, jota käytettiin IIASA:n analyysissa, voi myös olla tekniikka, jonka käyttöä jäsenvaltiot voisivat harkita. On kuitenkin syytä muistaa, että jäsenvaltioilla on tietenkin punnittavanaan paljon laajempi valikoima toimenpiteitä, sillä ilmanpuhtautta koskevassa katsauksessa käytetyssä GAINS-mallissa (16) otettiin huomioon ainoastaan käytettävissä olevat tekniset toimenpiteet eikä siihen sisältynyt rakenteellisia muutoksia.

Vaihe 3: Määriteltyjen täydentävien toimintamallien ja toimenpiteiden sekä niiden toteutusmekanismien arviointi

Kun arvioidaan yksittäisten toimintamallien ja toimenpiteiden vaikutuksia päästövähennyksiin ja niiden kustannuksia, on tärkeää ottaa huomioon sivuhyödyt eri epäpuhtauksien osalta eri aloilla. Monet 6.2 jaksossa luetellut toimenpiteet vaikuttavat useampaan kuin yhteen epäpuhtauteen.

Käytettävissä on lukuisia välineitä ja menetelmiä, jotka auttavat jäsenvaltioita tekemään täydentävien toimintamallien ja toimenpiteiden valintaa koskevia päätöksiä.

Euroopan komission paremman sääntelyn välineistö (joka ei kylläkään ole nimenomaisesti kohdistettu jäsenvaltioille) tarjoaa hyödyllistä yleisluonteista viiteaineistoa ja vaikutustenarvioinneissa käytettäviä analyysimenetelmiä, sidosryhmien kuulemisia ja vaihtoehtojen vertailussa tai tehokkuuden arvioinnissa käytettäviä analyysimenetelmiä (17) sekä kustannusten ja hyötyjen arvioinnissa käytettäviä menetelmiä kuvaavia esimerkkejä, joista saattaa olla hyötyä. Esimerkkejä analyysimenetelmistä, joilla päästövähennysvelvoitteiden täyttämiseksi edellytettävät täydentävät toimintamallit ja toimenpiteet voidaan määrittää, kuvataan 6.3 jaksossa.

Kun jäsenvaltiot arvioivat toimintamalleja ja toimenpiteitä, niiden pitäisi tarkastella sitä, miten kukin toimintamalli ja toimenpide voidaan toteuttaa, millaisia toteutusmekanismeja voidaan käyttää ja onko olemassa rajoitteita, jotka heikentävät toimintamallin tai toimenpiteen toteutettavuutta. Huomioon otettavia näkökohtia ovat muun muassa seuraavat:

—	Onko olemassa lainsäädäntöä, joka jollain tavoin vaikeuttaa toimintamallin tai toimenpiteen toteutusta?

—	Millä tasolla toimenpide pitäisi toteuttaa – kansallisella, alueellisella vai paikallisella tasolla? Tässä yhteydessä voidaan myös pohtia, pitäisikö mahdollisista kustannustehokkaista toimenpiteistä välittää tietoa myös EU:n tasolle.

—	Mikä väline soveltuisi parhaiten toimintamallin tai toimenpiteen toteuttamiseen (sääntelyvälineet, muut kuin sääntelyvälineet, taloudelliset välineet, tietojenvaihto)?

—	Kuka vastaa toimintamallin tai toimenpiteen toteutuksesta ja valvonnasta?

—	Milloin toimintamalliin tai toimenpiteeseen liittyvät päästövähennykset on määrä saavuttaa?

—	Miten toimintamalli tai toimenpide rahoitetaan?

—	Miten toimintamallin tai toimenpiteen toteutuksen edistymistä seurataan? Mitä indikaattoreita käytetään, ja mitä välitavoitteita tulisi ottaa käyttöön?

Vaihe 4: Toimintamallien ja toimenpiteiden asettaminen tärkeysjärjestykseen

Valittavasta arviointimenetelmästä riippumatta jäsenvaltioiden on direktiivin vaatimusten mukaisesti meneteltävä kansalliseen ilmansuojeluohjelmaan sisällytettävien toimintamallien ja toimenpiteiden valinnassa seuraavasti:

—

kun jäsenvaltiot asettavat toimintamalleja ja toimenpiteitä tärkeysjärjestykseen, niiden on otettava huomioon se, onko kyseisillä toimintamalleilla ja toimenpiteillä myönteinen vaikutus ilmanlaatuun ja edistäisivätkö ne ilmanlaatutavoitteiden saavuttamista asianomaisen jäsenvaltion alueilla ja sen naapurijäsenvaltioissa (6 artiklan 2 kohdan a ja b alakohta). Tässä yhteydessä jäsenvaltioiden pitäisi ottaa huomioon parhaat käytännöt, joilla voidaan puuttua haitallisimpiin epäpuhtauksiin silloin, kun kyseessä ovat herkät väestöryhmät (johdanto-osan 20 kappale).

—

jäsenvaltioiden olisi asetettava etusijalle mustaa hiiltä vähentävät toimintamallit ja toimenpiteet silloin, kun ne tarkastelevat toimenpiteitä, joilla on tarkoitus vähentää pienhiukkasten (PM2,5) päästöjä (6 artiklan 2 kohdan c alakohta). Keskeiset pienhiukkasten (PM2,5) päästöihin vaikuttavat alat (esimerkiksi kotitalouksien kiinteiden polttoaineiden polttaminen, maantieliikenne ja liikkuvat työkoneet) ovat samalla aloja, jotka vaikuttavat eniten mustan hiilen päästöihin.

Toimenpiteiden valinnassa jäsenvaltioiden pitäisi harkita mahdollisuuksia siirtää investointeja puhtaaseen ja tehokkaaseen teknologiaan (johdanto-osan 24 kappale). Silloin, mikäli toimintamallit ja toimenpiteet ovat muilta osin samankaltaiset, olisi luonnollista asettaa etusijalle ne toimintamallit ja toimenpiteet, jotka edistävät päästövähennysvelvoitteiden saavuttamista useamman kuin yhden epäpuhtauden osalta. Voidaan tarvita myös sellaisia toimenpiteitä, joilla ei ole välitöntä vaikutusta päästöihin mutta jotka mahdollistavat muiden toimenpiteiden onnistuneen toteuttamisen (esimerkiksi muutokset oikeudelliseen kehykseen).

Lopulliseen päätökseen siitä, mitkä toimintamallit ja toimenpiteet otetaan käyttöön, vaikuttavat arviointiprosessissa (vaihe 3) saatujen tulosten ohella sosiaaliset ja poliittiset tekijät, joita tässä ohjeessa kuvatuilla menetelmillä ei välttämättä pystytä kattavasti tarkastelemaan. Jäsenvaltiot voivat kuitenkin muokata arviointimenetelmiä niin, että nämä tekijät otetaan huomioon, mahdollisesti siten, että nämä tekijät sisällytetään menetelmään täydentävinä arviointikriteereinä. Mikäli sosiaaliseen tai poliittiseen hyväksyttävyyteen voi liittyä ongelmia, jäsenvaltioita kehotetaan määrittämään eri vaihtoehtoja sille, miten voidaan lisätä tehokasta viestintää ja yhteistyötä asianomaisten sidosryhmien kanssa ja lievittää seurauksia niille ryhmille, joihin suurimmat vaikutukset kohdistuvat. Koska huomioon otettavia näkökohtia on runsaasti, saattaa olla hyödyllistä soveltaa monikriteeri- ja SWOT-analyysia (18) silloin, kun kansalliseen ilmansuojeluohjelmaan mukaan otettavia toimenpiteitä asetetaan tärkeysjärjestykseen. Esimerkkejä analyysimenetelmistä, joilla tärkeysjärjestyksen laatimista voidaan tukea, annetaan 6.4 jaksossa.

Muodon 2.6.1 jaksossa esitetään tarkastelluista toimintamalleista ja toimenpiteistä sekä valitut että ne, jotka eivät ole tulleet valituiksi, koska tietyn toimintamallin taikka toimenpiteen hylkäämisen taustalla olevat syyt voivat olla olennaisia jatkoanalyysin kannalta ja koska tietty toimintamalli tai toimenpide voidaan todeta asianmukaiseksi myöhemmässä vaiheessa. Koska 2.6.1 jakson mukaan on kvantifioitava tarkasteltujen toimintamallien ja toimenpiteiden odotettavissa olevat päästövähennykset, pakollista on vain sellaisten tarkasteltujen mutta hylättyjen toimintamallien ja toimenpiteiden raportoiminen, jotka ovat olleet vielä mukana vaiheessa, jossa vähennysten määrät on kvantifioitu. Jäsenvaltiot voivat kuitenkin vapaasti sisällyttää tietoihin tarkasteltuja toimintamalleja ja toimenpiteitä, joiden määriä ei ole ilmoitettu.

Tarkasteltujen toimintamallien ja toimenpiteiden odotettavissa olevien päästövähennysten kvantifioinnin helpottamiseksi toimintamalleja ja toimenpiteitä voidaan arvioida myös kokonaisuuksina.

Ks. 4 luku yleisön ja asianomaisten toimivaltaisten viranomaisten kuulemisesta mahdollisten toimenpiteiden arviointiprosessin aikana.

2.6.2    Vaikutukset ilmanlaatuun ja ympäristöön

Muodon 2.6.2 jaksossa jäsenvaltioille annetaan mahdollisuus esittää tietoja täydentävien toimintamallien ja toimenpiteiden vaikutuksista ilmanlaatuun ja ympäristöön, jos näitä tietoja on saatavilla, Näiden ohjeiden 2.5.2 jaksossa – kuten myös 6.1 jaksossa – annetaan lisätietoa ilmanlaatuun kohdistuvien vaikutusten arvioinnista.

2.6.3    Kustannusten ja hyötyjen arviointi

Jäsenvaltioita kehotetaan raportoimaan ennustetut kustannus-/hyötyarviot vapaaehtoisesti. Kun tällaisia tietoja esitetään, tämä pitäisi tehdä yhdenmukaisesti tarkkailua ja raportointia koskevan asetuksen (MRR) mukaisen ilmastonmuutoksen hillitsemistä tukevan raportoinnin kanssa seuraavasti:

—	Kustannukset euroina vähennettyä epäpuhtaustonnia kohti

—	Absoluuttiset kustannukset ja hyödyt vuodessa euroina

—	Kustannus-/hyötyarvioiden laadullinen kuvaus ja kustannus-hyötysuhde

—	Vuosi, jolta raportoituja kustannuksia koskevat hinnat ovat

—	Vuosi, jonka perusteella arviot on laskettu

Ks. myös 6.3 jakso.

2.6   Tarkastellut toimintavaihtoehdot (toimintamallit ja toimenpiteet) vuosien 2020 ja 2030 päästövähennysvelvoitteiden ja vuoden 2025 välivaiheen päästötasojen noudattamiseksi Jäsenvaltioiden tulisi tehdä kattava analyysi kaikista tarkastelluista täydentävistä toimintamalleista ja toimenpiteistä ensimmäisen kansallisen ilmansuojeluohjelman laadinnan yhteydessä. Tässä analyysissa on   otettava huomioon vuosien 2020 ja 2029 välinen ajanjakso ja vuoden 2030 jälkeinen ajanjakso sekä vuodelle 2025 määritetyt välivaiheen päästötasot. Analyysista saatavan näytön perusteella jäsenvaltiot pystyvät arvioimaan, mitkä toimintamallit ja toimenpiteet soveltuvat parhaiten valittaviksi ensimmäiseen kansalliseen ilmansuojeluohjelmaan. Yksityiskohtaiset tiedot tarkastelluista toimintamalleista ja toimenpiteistä, joilla on tarkoitus täyttää päästövähennysvelvoitteet, ja vaikutukset ilmanlaatuun ja ympäristöön Pakollinen sisältö: Tämän jakson tarkoituksena on maksimoida synergiaedut tarkkailua ja raportointia koskevan asetuksen (MRR) mukaisen raportoinnin kanssa. Jaksoon kuuluvat seuraavat tiedot (vaikutuksia koskevat tiedot olisi mieluiten raportoitava toimintamallien ja toimenpiteiden tasolla tai toimintamallien ja toimenpiteiden kokonaisuuksia kohti): a) Yksityiskohtaiset tiedot täydentävistä toimintamalleista ja toimenpiteistä (mukaan lukien toimintamallin tai toimenpiteen nimi ja lyhyt kuvaus) b) Kohteena olevat päästörajadirektiivin alaan kuuluvat epäpuhtaudet vuosina 2020, 2025 ja 2030 c) Yksittäisten toimintamallien tai toimenpiteiden / niiden kokonaisuuksien tavoitteet d) Toimintamallien tai toimenpiteiden tyyppi e) Kohteena oleva ensisijainen ala ja muut kohteena olevat alat f) Toteutusajanjakso (pakollinen ainoastaan toteutettavaksi valittujen toimenpiteiden osalta) g) Toteutuksesta vastaava viranomainen (pakollinen ainoastaan toteutettavaksi valittujen toimenpiteiden osalta) h) Yksityiskohtaiset tiedot arvioiden määrittämiseen käytetyistä menetelmistä/malleista i) Odotettavissa olevat määrinä ilmoitetut päästövähennykset yksittäisten toimintamallien ja toimenpiteiden / toimintamallien ja toimenpiteiden kokonaisuuksien osalta j) Epävarmuustekijöiden kuvaus, jos sellainen on käytettävissä k) Kansalliseen ilmansuojeluohjelmaan sisällyttämistä varten tarkasteltujen toimintamallien ja toimenpiteiden eri kokonaisuuksien vaikutukset ilmanlaatuun ja ympäristöön, jos tällaisia tietoja on käytettävissä. Valinnainen sisältö: Kustannusten ja hyötyjen arviointi

2.6.4    Lisätiedot maatalouteen kohdistuvista toimintavaihtoehdoista

Muodon 2.6.4 jaksossa keskitytään erityisesti niihin direktiivin liitteessä III olevassa 2 osassa lueteltuihin toimenpiteisiin, jotka ovat ”lisätoimenpiteitä”. Tarvittaessa on ilmoitettava, mitä muutoksia näihin toimenpiteisiin on tehty. Ne liitteessä III olevan 2 osan toimenpiteet, jotka on jo toteutettu tai hyväksytty, olisi sisällytettävä 2.4 jaksoon.

2.6.4   Lisätiedot yksinomaan maatalouteen kohdistuvista toimintavaihtoehdoista Pakollinen sisältö: — Esitetään lisätietoja direktiivin liitteessä III olevassa 2 osassa luetelluista pakollisista toimenpiteistä. Valinnainen sisältö: — Esitetään lisätietoja direktiivin liitteessä III olevassa 2 osassa luetelluista valinnaisista toimenpiteistä tai vastaavista toimenpiteistä direktiivin 6 artiklan 2 kohdan viimeisen virkkeen mukaisesti.

2.7   Hyväksyttäviksi valitut toimintamallit aloittain sekä niiden hyväksymistä, toteutusta ja uudelleentarkastelua koskeva aikataulu ja vastuussa olevat toimivaltaiset viranomaiset

2.7.1    Hyväksyttäviksi valitut yksittäiset toimintamallit tai toimenpiteet taikka niiden kokonaisuudet ja vastuussa olevat toimivaltaiset viranomaiset

Jäsenvaltioiden pitäisi valita kansalliseen ilmansuojeluohjelmaan lupaavimmat toimintamallit ja toimenpiteet. Valinnan perustana tulisi käyttää tuloksia toimenpiteiden tehokkuutta päästövähennysvelvoitteiden täyttämisessä koskevasta analyysistä sekä vastauksia toimenpiteen toteutuksen kustannusten ja toteutettavuuden, toimenpiteiden tärkeysjärjestyksen ja kuulemismenettelystä, ja tiedot olisi esitettävä seuraavassa laatikossa.

Kuulemisesta saatua palautetta, joka on merkityksellistä toimintamallien ja toimenpiteiden valinnan tai suunnittelun kannalta, voidaan selostaa kansallisessa ilmansuojeluohjelmassa. Jäsenvaltioita kehotetaan myös määrittämään välitavoitteita ja indikaattoreita valittujen toimintamallien ja toimenpiteiden toteutuksen seurantaan parhaiden käytäntöjen jakamiseksi.

2.7.1   Hyväksyttäviksi valitut toimintamallit ja toimenpiteet ja vastuussa olevat toimivaltaiset viranomaiset Pakollinen sisältö: Aiemmin tehdyn analyysin tuloksen perusteella jäsenvaltioiden on raportoitava tiedot kansalliseen ilmansuojeluohjelmaan valituista täydentävistä toimintamalleista ja toimenpiteistä seuraavasti: Yksittäisen toimintamallin tai toimenpiteen taikka niiden kokonaisuuden tasolla: a) Yksittäisen toimintamallin tai toimenpiteen taikka niiden kokonaisuuden nimi ja lyhyt kuvaus b) Suunniteltu hyväksymisvuosi ja toteutusaikataulu (vuodet) c) Suunniteltu uudelleentarkastelun aikataulu (vuosi) d) Toimintamallin tai toimenpiteen toteutuksesta ja sääntelystä vastaavat toimivaltaiset viranomaiset Valinnainen sisältö: a) Yksittäistä toimintamallia tai toimenpidettä taikka niiden kokonaisuuksia koskevissa kuulemisissa esiin tulleet asiaan liittyvät huomautukset b) Tiedot välitavoitteista ja indikaattoreista, jotka on valittu valittujen toimintamallien ja toimenpiteiden toteutuksen edistymisen seurantaan – ks. 3 luku, jossa annetaan tarkempia tietoja tästä sisällöstä ja siitä, miten nämä tiedot voidaan laatia.

2.7.2    Selvitys valittujen toimintamallien ja toimenpiteiden valinnasta ja arvio siitä, miten valituilla toimintamalleilla ja toimenpiteillä varmistetaan yhteensopivuus muihin asiaa koskeviin politiikkoihin sisältyvien suunnitelmien ja ohjelmien kanssa

Kun täydentävät toimintamallit ja toimenpiteet on valittu ensimmäiseen kansalliseen ilmansuojeluohjelmaan, jäsenvaltion viranomaisten on toteutettava yleinen yhteensopivuusarviointi, jolla varmistetaan direktiivin 6 artiklan 2 kohdan d alakohdan ja liitteessä III olevan 1 osan 1 kohdan f alakohdan mukaisesti, että kansallinen ilmansuojeluohjelma sopii yhteen muihin asiaa koskeviin politiikkoihin sisältyvien suunnitelmien ja ohjelmien kanssa. Varmistamalla suunnitelmien ja ohjelmien yhteensopivuus pyritään tunnistamaan ja maksimoimaan mahdollisia synergiaetuja sekä välttämään keskenään ristiriidassa olevien toimintamallien ja toimenpiteiden hyväksyminen eri politiikkojen puitteissa. Yhteensopivuus merkitsee esimerkiksi sitä, että arvioidaan, millaisia mahdollisia vaikutuksia toimintamalleilla ja toimenpiteillä on ilmastopolitiikkaan kasvihuonekaasupäästöjen tai energiankulutuksen osalta.

Direktiivin 6 artiklan 2 kohdan b alakohdassa mainitaan erityinen tarve, joka liittyy yhteensopivuuteen ilmanlaatutavoitteiden kanssa. Tämän takia muodossa erotetaan toisistaan yhteensopivuus ilmanlaatutavoitteiden kanssa ja yhteensopivuus muiden kansallisen tai unionin lainsäädännön perusteella vahvistettujen asiaa koskevien suunnitelmien ja ohjelmien kanssa. Direktiivin 6 artiklan 2 kohdan b alakohdassa edellytetään, että jäsenvaltiot ottavat huomioon tarpeen vähentää ilman epäpuhtauksien päästöjä ilmanlaatutavoitteiden saavuttamiseksi. Nämä määritellään 3 artiklan 4 kohdassa asiaa koskevissa EU:n direktiiveissä (19) ilmanlaadulle asetetuiksi raja-arvoiksi, tavoitearvoiksi sekä altistuspitoisuutta koskeviksi velvoitteiksi. Yhteensopivuusarvioinnissa pitäisi yleensä käsitellä ainakin PM10- ja PM2,5-hiukkasia, typpidioksidia (NO2) ja otsonia (O3) sekä kaikkia muita ilmanlaatutavoitteita, joita jäsenvaltio ei täytä. Kun valitaan kansallisen ilmansuojeluohjelman toimintamalleja ja toimenpiteitä, niiden vaikutusta ilmanlaatuun on tarkasteltava huolellisesti. Esimerkiksi kaukovoimaloiden typen oksidien (NOX) vähentäminen ei välttämättä vähentäisi juurikaan typpidioksidin (NO2) pitoisuuksia kaupungeissa, vaikka altistus on suurempaa kaupunkialueilla.

Direktiivin 6 artiklan 2 kohdan d alakohdan vaatimuksen täyttämiseksi jäsenvaltioiden tulee – siinä määrin kuin se on mahdollista – koordinoida kansallisen ilmansuojeluohjelman ja siihen liittyvien päästöinventaarioiden ja -ennusteiden laadintaa suhteessa muihin asiaa koskeviin kansallisiin suunnitelmiin ja ohjelmiin, muun muassa niihin, jotka liittyvät keskeisiin päästörajadirektiivillä säänneltäviä epäpuhtauksia aiheuttaviin aloihin, joita ovat maatalous, teollisuus ja liikenne.

Tämän lisäksi olisi varmistettava, että ensimmäiset kansalliset ilmansuojeluohjelmat sopivat yhteen niiden kansallisten yhdennettyjen energia- ja ilmastosuunnitelmien luonnosten kanssa, jotka jäsenvaltioiden on määrä toimittaa komissiolle energiaunionin hallinnosta annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2018/1999 (20) mukaisesti.

Jäsenvaltioita kehotetaan laatimaan ”lisätoimenpiteet huomioitu” (WAM) -päästöennusteita, joissa otetaan ensin huomioon kaikki toimintamallit ja toimenpiteet, jotka on suunniteltu toteutettaviksi kansallisten yhdennettyjen energia- ja ilmastosuunnitelmien luonnoksissa ja lopullisissa versioissa. Vasta tämän jälkeen ryhdytään määrittämään päästörajadirektiivin yhteydessä toteutettavia lisätoimenpiteitä.

Sen varmistamiseksi, että kansallinen ilmansuojeluohjelma sopii yhteen muilla asiaa koskevilla politiikan aloilla laadittujen suunnitelmien ja ohjelmien kanssa, jäsenvaltioiden on meneteltävä seuraavasti:

1.

Jäsenvaltioiden tulee tunnistaa sellaiset asiaan liittyvät kansalliset tai alueelliset politiikat, suunnitelmat, ohjelmat ja strategiat, jotka saattavat vaikuttaa päästörajadirektiiviin (esimerkiksi ilmanlaatua, ilmastonmuutosta, energiaa, maataloutta ja liikennettä koskevat politiikat, suunnitelmat ja strategiat), ja arvioida, millaisia (sekä myönteisiä että kielteisiä) vaikutuksia niillä voi olla jäsenvaltioiden kykyyn täyttää päästörajadirektiivin mukaiset päästövähennysvelvoitteet. Esimerkiksi polttoaineveropolitiikat saattavat kannustaa ihmisiä hankkimaan aikaisempaa enemmän dieselkäyttöisiä henkilöautoja, mikä voi johtaa päästörajadirektiivillä säänneltävien typen oksidien (NOx) ja pienhiukkasten (PM2,5) päästöjen lisääntymiseen. Vastaavasti tietyillä energiapolitiikoilla voidaan edistää biomassan nykyistä laajamittaisempaa käyttöä kotitalouksien lämmön ja/tai sähkön hajautetussa tuotannossa, jolloin päästölähteet saattavat olla aiempaa lähempänä asuttuja alueita, mikä vaikuttaa paikalliseen ilmanlaatuun ja lisää ihmisten altistusta epäpuhtauksille keskitettyyn lämmöntuotantoon verrattuna.

2.

Mikäli tunnistetaan päästörajadirektiiviin kohdistuvia kielteisiä vaikutuksia, jäsenvaltioiden tulee pohtia, olisiko asianomainen toimintapoliittinen tavoite mahdollista saavuttaa ilman, että sillä olisi kielteisiä seurauksia päästörajadirektiivin tavoitteille. Jäsenvaltioiden olisi määritettävä vaihtoehtoisia keinoja asianomaisen toimintapoliittisen tavoitteen saavuttamiseksi sekä selvitettävä mahdollisuudet muuttaa kyseistä suunnitelmaa (esimerkiksi tulevat viralliset uudelleentarkastelut). Lisäksi on määritettävä tekijät, jotka voivat vaikuttaa muutosten (sosiaaliseen, taloudelliseen ja oikeudelliseen) hyväksyttävyyteen. Jos edellä mainitussa analyysissa käy ilmi, että kielteistä vaikutusta ei ole (vielä) mahdollista korjata päästölähteessä, on arvioitava, voidaanko kielteisiä vaikutuksia lieventää kansallisen ilmansuojeluohjelman toimintamalleilla ja toimenpiteillä.

3.

Kun harkitaan täydentävien toimintamallien ja toimenpiteiden sisällyttämistä kansalliseen ilmansuojeluohjelmaan, on määritettävä, miten ne voivat puolestaan vaikuttaa muihin kansallisiin tai alueellisiin politiikkoihin, suunnitelmiin ja ohjelmiin. Esimerkiksi kansalliseen ilmansuojeluohjelmaan sisällytettävät lisätoimenpiteet voivat vaikuttaa myönteisesti kasvihuonekaasujen vähennystavoitteiden saavuttamiseen – tällaisia toimenpiteitä voisivat olla muun muassa avustukset, joilla tuetaan vähäpäästöisten ajoneuvojen ostamista kaupunkialueilla. Lannan varastoinnin ja levityksen parantaminen maatalousalalla voi myös vaikuttaa myönteisesti esimerkiksi nitraattidirektiivin tavoitteisiin. Kansallisessa ilmansuojeluohjelmassa on, jos vain mahdollista, vältettävä sellaisia lisätoimenpiteitä, jotka voivat vaikuttaa kielteisesti muihin suunnitelmiin taikka ohjelmiin (esimerkiksi tilanteet, joissa tiettyjen polttokäytäntöjen käyttöönotto rikkidioksidin (SO2) vähentämiseksi voi kasvattaa kaatopaikoille sijoitettavan emäksisen jätteen määriä, kuten leijupoltossa).

Taulukossa 1 esitetään joitain politiikkoja ja suunnitelmia, joiden yhteensopivuutta olisi syytä tarkastella. Vaikka tässä viitataan EU:n lainsäädäntöön, tämän lainsäädännön kansallisen tason täytäntöönpanolla ja siihen liittyvillä suunnitelmilla ja ohjelmilla (sekä alueellisen ja/tai paikallisen tason täytäntöönpanolla) on kuitenkin selvästi keskeinen merkitys. Taulukossa 1 esitetty luettelo ei ole kattava, ja siihen tehdään muutoksia sitä mukaa kuin suunnitelmia ja ohjelmia ajantasaistetaan.

Taulukko 1

Mahdollisesti merkitykselliset keskeiset suunnitelmat, ohjelmat ja raportointivaatimukset aloittain

NFR-luokituksen ala	Mahdollisesti merkitykselliset suunnitelmat, ohjelmat ja raportointivaatimukset, jotka on syytä ottaa huomioon
Energiantuotanto	EU:n energiaunionistrategia (21) – ja siihen liittyvät uusiutuvia energialähteitä, energiatehokkuutta ja kasvihuonekaasujen vähennyksiä koskevat kansalliset tavoitteet. Yhteensopivuutta olisi arvioitava suhteessa jäsenvaltioiden kansallisiin yhdennettyihin energia- ja ilmastosuunnitelmiin, jotka määritellään energiaunionin hallintoa koskevassa asetuksessa.
Maatalous	Yhteensopivuus olisi saavutettava jäsenvaltioiden maaseudun kehittämisohjelmissa (RDP) vahvistettujen painopisteiden kanssa. Yhteensopivuutta olisi arvioitava kaikkiin jäsenvaltion hyväksymiin maaseudun kehittämisohjelmiin nähden. Maaseudun kehittämisohjelmiin ja niitä koskeviin yleistietoihin voi tutustua komission eurooppalaisen maaseudun kehittämisverkoston (22) kautta.
Jätteet	EU:n kiertotalousstrategia (23) – ja siihen liittyvät kansalliset vaikutukset, jotka koskevat kierrätystä ja jätteiden kaatopaikkasijoituksen vähentämistä.
Liikenne (maantie- / muu liikenne)	EU:n vähäpäästöistä liikkuvuutta koskeva strategia (24) – ja siihen liittyvät kansalliset ja alueelliset vaikutukset, jotka koskevat liikenteen päästöjen vähentämistä. Kansallinen toimintakehys vaihtoehtoisten polttoaineiden markkinoiden kehittämiseksi liikenteen alalla vaihtoehtoisten polttoaineiden infrastruktuurin käyttöönotosta annetun direktiivin mukaisesti. (25) EU:n kaupunkiliikennepaketti (26) kaupunkien tasolla toteutettavia toimenpiteitä varten
Muut alat	Ilmanlaatudirektiivin mukaiset ylikansalliset, kansalliset, alueelliset ja paikalliset ilmanlaatusuunnitelmat. EU:n biologista monimuotoisuutta koskeva strategia ja luontodirektiivi – mikäli rehevöityminen uhkaa luontotyyppejä ja elinympäristöjä (27). Vesipolitiikan puitedirektiivin mukaiset vesienhoitosuunnitelmat (28). Kansalliset nitraatteja koskevat toimintasuunnitelmat (29). Kaupunkialueiden kestävää kehitystä tukevat yhdennetyt strategiat (30).

2.7.2   Selvitys toimenpiteiden valinnasta ja arvio siitä, miten valituilla toimintamalleilla ja toimenpiteillä varmistetaan yhteensopivuus muihin asiaa koskeviin politiikkoihin sisältyvien suunnitelmien ja ohjelmien kanssa Pakollinen sisältö: Aikaisemmin tehdyn analyysin tuloksen perusteella jäsenvaltioiden on raportoitava kansalliseen ilmansuojeluohjelmaan valittujen täydentävien toimintamallien ja toimenpiteiden yhteensopivuudesta ilmanlaatutavoitteiden ja muiden kansallisten tai unionin vaatimusten kanssa seuraavasti: — Yhteensopivuus ilmanlaatutavoitteiden kanssa jäsenvaltioiden omilla alueilla ja tarvittaessa naapurijäsenvaltioissa — Yhteensopivuus muiden kansallisessa tai unionin lainsäädännössä vahvistettujen vaatimusten nojalla laadittujen asiaan liittyvien suunnitelmien ja ohjelmien kanssa. Valinnainen sisältö: — Selvitys 2.6.1 jaksossa tarkasteltujen toimenpiteiden kesken tehdystä valinnasta lopullisesti valittavan toimenpidejoukon päättämiseksi.

2.8   Toimintamallien tai toimenpiteiden ennustetut yhdistetyt vaikutukset (”lisätoimenpiteet huomioitu”, WAM) päästöjen vähennyksiin, ilmanlaatuun ja ympäristöön sekä niihin liittyvät epävarmuustekijät

2.8.1    Päästövähennysvelvoitteiden saavuttamista koskeva ennuste

Seuraavat kaikkien valittujen toimenpiteiden yhdistetyt vaikutukset on arvioitava määrällisesti: kaikkien valittujen toimintamallien ja toimenpiteiden vaikutus kunkin päästörajadirektiivin alaan kuuluvan epäpuhtauden päästöihin vuosina 2020, 2025 ja 2030;

2.8.2    Muu kuin lineaarinen päästöjen vähennyspolku

Mikäli lisätoimenpiteet huomioitu -skenaariossa ennustettu päästövähennys ei noudata lineaarista polkua vuosien 2020 ja 2030 välisenä ajanjaksona, jäsenvaltioiden on esitettävä kuvausta tukevia tietoja, joilla voidaan vahvistaa, että vuodelle 2030 asetetut päästövähennysvelvoitteet saavutetaan hyväksytyillä toimenpiteillä. Näissä kuvausta tukevissa tiedoissa olisi esiteltävä päästövähennyksestä aikasarjan pohjalta laadittu analyysi ja selostettava, miksi vähennys ei toteudu lineaarisesti. Muu kuin lineaarinen polku on hyväksyttävä vain silloin, jos näytön perusteella voidaan osoittaa, että se on taloudellisesti tai teknisesti tehokkaampi eikä vaikuta vuodelle 2030 asetettujen vähennysvelvoitteiden saavuttamiseen (4 artiklan 2 kohta).

Jäsenvaltion on myös osoitettava, että vuodesta 2025 alkaen muu kuin lineaarinen polku yhtyy lineaariseen polkuun niin, että samat vuodelle 2030 asetetut päästövähennysvelvoitteet täyttyvät. Ennustettua päästöjen vähennyspolkua koskevat tiedot, myös vuoden 2025 tilannetiedot, tulisi sisällyttää kansallisista ilmansuojeluohjelmista tehtäviin ehdotuksiin, jotka esitetään yleisölle sen kuulemiseksi direktiivin 6 artiklan 5 kohdan vaatimusten mukaisesti.

Harmaa viiva jäljempänä esitetyssä kuviossa (kuvio 2) on esimerkki vuosien 2020 ja 2030 päästövähennysvelvoitteiden välisestä lineaarisesta päästöjen vähennyspolusta. Tarkastellussa esimerkissä (lisätoimenpiteet huomioitu (WAM) -päästöennusteskenaario; oranssi katkoviiva) täytetään sekä vuoden 2020 että vuoden 2030 velvoitteet, mutta vuosien 2020 ja 2030 välillä saavutetut päästövähennykset eivät noudata lineaarista polkua. Selvityksessä olisi osoitettava, miksi vuoden 2025 lineaarisen polun päästörajan saavuttamiseksi tarvittavat lisätoimenpiteet aiheuttaisivat kohtuuttomia kustannuksia (liitteessä III olevan 1 osan 1 kohdan d alakohta).

”Kohtuuttomien kustannusten” kuvaus

Vesipolitiikan puitedirektiivin yhteisessä täytäntöönpanostrategiassa on laadittu ohjeita, jotka koskevat ympäristötavoitteista tehtäviä poikkeuksia. Erityistä huomiota kiinnitetään ”kohtuuttomiin kustannuksiin”, ks.

http://ec.europa.eu/environment/water/water-framework/economics/pdf/Guidance_document%2020.pdf

Komission kertomus, jossa tarkastellaan vesipolitiikan puitedirektiivin vuoden 2015 toimenpideohjelman täytäntöönpanon edistymistä, sisältää lisäkommentteja siitä, miten jäsenvaltioissa tulkitaan kohtuuttomia kustannuksia. Ks.

http://ec.europa.eu/environment/water/water-framework/pdf/4th_report/CSWD%20Report%20on%20WFD%20PoMs.pdf

Evaluaatiotutkimuksessa, joka hiljattain tehtiin komission lintu- ja luontotyyppidirektiivien toimivuustarkastuksen tueksi, esitetään myös näkemyksiä kohtuuttomien kustannusten tulkinnasta. Ks.

http://ec.europa.eu/environment/nature/legislation/fitness_check/docs/study_evaluation_support_fitness_check_nature_directives.pdf

Kuvio 2

Esimerkki päästövähennysskenaariosta, jossa vähennykset eivät noudata lineaarista polkua vuosien 2020 ja 2030 välillä

2.8.3    Joustomahdollisuuksien käyttö

Ks. liitteessä III olevan 1 osan 1 kohdan e alakohta.

Direktiivissä on säännös, joka sallii kansallisten päästöinventaarioiden raportointiin liittyvien joustomahdollisuuksien käytön erityisissä olosuhteissa (ks. 5 artikla). Niiden joustomahdollisuuksien osalta, jotka sisältyivät jo (tarkistettuun) Göteborgin pöytäkirjaan (31), direktiivissä esitetyt edellytykset on yhdenmukaistettu jo LRTAP-yleissopimuksessa vahvistettujen edellytysten kanssa, joskin direktiivissä otettiin käyttöön myös muutamia lisärajoituksia. Joustomahdollisuuksien käyttö edellyttää myös Euroopan komission vuotuista hyväksyntää.

Direktiivin 5 artiklan 2 ja 4 kohdassa säädetyt joustomahdollisuudet koskevat pääasiassa tapauksia, joissa poikkeukselliset olosuhteet johtavat siihen, että päästövähennysvelvoitteet jäävät suunnitelmien vastaisesti noudattamatta, joten nämä joustomahdollisuudet eivät ole olennaisia ensimmäisen kansallisen ilmansuojeluohjelman laadinnassa (mutta nämä voivat olla olennaisia siinä vaiheessa, kun ohjelmaa saatetaan myöhemmin ajan tasalle). Joustojärjestelmä, jota kuvataan 5 artiklan 3 kohdassa, voidaan kuitenkin ottaa huomioon suunnittelussa:

”Jos jäsenvaltio, jonka osalta yksi tai useampi liitteessä II säädetty vähennysvelvoite on asetettu tiukemmalle tasolle kuin TSAP 16:ssa määritetty kustannustehokas vähennys, ei voi tiettynä vuotena noudattaa asiaankuuluvaa päästövähennysvelvoitetta sen jälkeen, kun se on toteuttanut kaikki kustannustehokkaat toimenpiteet, sen on katsottava noudattavan tätä asiaankuuluvaa päästövähennysvelvoitetta korkeintaan viiden vuoden ajan edellyttäen, että se kunkin näistä vuosista osalta korvaa tämän noudattamatta jättämisen jonkin toisen liitteessä II tarkoitetun epäpuhtauden vastaavalla päästövähennyksellä.”

Jäsenvaltion, joka täyttää 5 artiklan 3 kohdan edellytykset ja haluaa hyödyntää joustomahdollisuutta, tulee varmistaa, että kansalliseen ilmansuojeluohjelmaan sisältyy toimenpiteitä, joiden avulla voidaan varmistaa, että

—	asianomainen vähennysvelvoite täyttyy viiden vuoden kuluessa;

—	ylitys korvataan kunakin ylitysvuonna.

2.8.4    Ennustettu ilmanlaadun parantuminen

Ilmanlaadun ennustetun parantumisen osoittamiseksi lisätoimenpiteet huomioitu -skenaariossa jäsenvaltiot voivat esittää seuraavat tiedot:

a)	Niiden ilmanlaatualueiden ennustettu määrä (kaikista alueista), jotka eivät ole vaatimusten mukaisia ja jotka ovat vaatimusten mukaisia vuosina 2020, 2025 ja 2030;

b)	Ennustetut ilmanlaadun raja-arvojen enimmäisylitykset ja keskimääräisen altistumisen indikaattorit vuosina 2020, 2025 ja 2030;

c)	Jos määrällisiä tietoja ei ole käytettävissä, ennustettu ilmanlaadun laadullinen parantuminen (lisätoimenpiteet huomioitu) ja kehitys tavoitteiden täyttämisessä.

Silloin, kun raportoidaan ilmanlaatua koskevia ennusteita, joissa ”lisätoimenpiteet on huomioitu”, olisi suositeltavaa sisällyttää tietoihin karttoja, joista ilmenee ainakin seuraavien epäpuhtauksien pitoisuuksien ennustettu kehitys lisätoimenpiteet huomioitu -skenaariossa: NO2, PM10, PM2,5 ja O3. Lisäksi karttoihin tulisi sisällyttää muut sellaiset ilmanlaatudirektiivin alaan kuuluvat epäpuhtaudet, jotka aiheuttavat jäsenvaltiolle merkittäviä ongelmia. Tämän lisäksi olisi syytä harkita pylväsdiagrammien käyttöä. Niillä voidaan osoittaa lisätoimenpiteet huomioitu -skenaariossa ennustettu kehitys, joka koskee vaatimustenvastaisten alueiden lukumäärää, kansallinen enimmäisylitys ja (PM2,5-hiukkasten osalta) keskimääräisen altistumisen indikaattori. Alueiden kokonaismäärä olisi sisällytettävä pylväsdiagrammiin viitetietona.

2.8.5    Ennustetut vaikutukset ympäristöön

Silloin, kun jäsenvaltiot sisällyttävät kansalliseen ilmansuojeluohjelmaansa lisätoimenpiteet huomioitu -skenaariossa ennustettuja vaikutuksia ympäristöön vuosille 2020, 2025 ja 2030, indikaattorien olisi oltava yhdenmukaisia niiden indikaattorien kanssa, joita käytetään valtiosta toiseen tapahtuvaa ilman epäpuhtauksien kaukokulkeutumista koskevan yleissopimuksen yhteydessä silloin, kun kyse on ekosysteemien altistumisesta happamoitumiselle, rehevöitymiselle ja otsonille. (32) Jäsenvaltiot voivat esittää näistä vaikutuksista laadullisen kuvauksen tai ilmoittaa vaikutusten määrät osuutena (%), joka jäsenvaltion alueesta on altistunut

a)	kriittisen kuormituksen raja-arvon ylittävälle happamoitumiselle;

b)	kriittisen kuormituksen raja-arvon ylittävälle rehevöitymiselle;

c)	kriittisen kuormituksen raja-arvon ylittävälle otsonille.

2.8   Toimintamallien ja toimenpiteiden ennustetut yhdistetyt vaikutukset (”lisätoimenpiteet huomioitu”, WAM) päästöjen vähennyksiin, ilmanlaatuun omilla alueilla ja naapurijäsenvaltioissa ja ympäristöön sekä niihin liittyvät epävarmuustekijät Hyväksyttäviksi valittujen toimintamallien ja toimenpiteiden osalta analysoidaan toimintamallien ja toimenpiteiden yhdistettyjä vaikutuksia päästövähennyksiin ja mahdollisesti ilmanlaatuun ja ympäristöön sekä niihin liittyviä epävarmuustekijöitä. Pakollinen sisältö: Päästövähennysvelvoitteiden saavuttamista koskeva ennuste (lisätoimenpiteet huomioitu) Sen osoittamiseksi, miten päästövähennysvelvoitteiden ennustetaan täyttyvän lisätoimenpiteet huomioitu -skenaariossa, tämän jakson sisällössä on mainittava seuraavat tiedot ohjelmatasolla: a) Kansalliset päästövähennysvelvoitteet (sellaisina kuin ne on ilmoitettu direktiivissä); b) Päästöt (kt) perusvuodelta 2005 ja ennustetut päästöt vuosille 2020, 2025 ja 2030; c) Ennustettu kehitys prosenttiosuutena perusvuoden päästöistä, jotta tietoja voidaan verrata päästövähennysvelvoitteisiin; d) Tarvittaessa eli silloin, jos kehitys noudattaa selvästi muuta kuin lineaarista päästöjen vähennyspolkua, näyttöä siitä, että tämä on teknisesti tai taloudellisesti tehokkaampaa eikä vaaranna vuodelle 2030 asetettujen vähennysvelvoitteiden saavuttamista ja että polku yhtyy lineaariseen vähennyspolkuun vuodesta 2025 alkaen; e) Selvitys joustomahdollisuuksien käytöstä tapauksen mukaan eli silloin, kun joustoja on sovellettu. Valinnainen sisältö: Ennustettu ilmanlaadun parantuminen (lisätoimenpiteet huomioitu) Ennustetut vaikutukset ympäristöön (lisätoimenpiteet huomioitu)

3.   TOIMINTAMALLIEN JA TOIMENPITEIDEN SEKÄ KANSALLISEN ILMANSUOJELUOHJELMAN TOTEUTUKSEN EDISTYMISEN SEURANTA

Toteutuksen edistymisen seuranta olisi nähtävä osana täydentävien toimintamallien ja toimenpiteiden ja koko kansallisen ilmansuojeluohjelman suunnittelua ja sen jälkeistä toteutusta. Tässä ohjeessa keskitytään tarkastelemaan ensimmäisen kansallisen ilmansuojeluohjelman laadintaa, ja näin ollen edistymisen seurantaa kuvataan tässä yhteydessä osana jatkuvaa kiertokulkua. On hyvä tiedostaa, että ensimmäisen kansallisen ilmansuojeluohjelman seuranta luo pohjan kansallisen ilmansuojeluohjelman myöhemmille päivityksille, joita tarvitaan, kun olosuhteet muuttuvat ja ohjelmaan on tehtävä tarkistuksia. Tässä asiakirjassa ei kuitenkaan anneta ohjeita siitä, miten tämä tehdään.

Euroopan komission paremman sääntelyn välineistön välineestä #35 (33) (jota ei tosin ole varsinaisesti suunnattu jäsenvaltioille) jäsenvaltiot saattavat saada ohjeita seurantajärjestelyihin ja indikaattoreiden käyttöön toimintapolitiikkojen toteuttamiseksi EU:n toimintapolitiikkojen kehittämisen yhteydessä. Välineistössä on osa-alueita, joilla jäsenvaltioita voidaan tukea seurantajärjestelyissä ja ensimmäisen kansallisen ilmansuojeluohjelman indikaattorien käytössä. Kansallisen ilmansuojeluohjelman toteutuksen seurannan tulisi olla ensimmäisen ohjelman erottamaton osa. Jäsenvaltioiden tulisi myös suunnitella yksittäisille toimintamalleille ja toimenpiteille arviointijärjestelyjä sen selvittämiseksi toimintamallin tai toimenpiteen tasolla, onko tavoitteet saavutettu vaikuttavasti ja tehokkaasti ja mitkä syyt selittävät toimintamallin tai toimenpiteen onnistumista tai epäonnistumista.

Menetelmiä nykyisillä toimintamalleilla ja toimenpiteillä saavutetun edistyksen määrittämiseen on kuvattu 2.4 jaksossa. Hyväksyttyjen toimenpiteiden (toimenpiteet huomioitu, WM) toteutuksen tähänastisesta edistymisestä saattaa tosin olla vasta vähän tietoa. Kun jäsenvaltiot laativat kansallisia ilmansuojeluohjelmia, niiden pitää varmistaa, että koko kansallisen ilmansuojeluohjelman sekä yksittäisten täydentävien toimintamallien ja toimenpiteiden toteutuksen edistymistä seurataan jatkuvalla ja järjestelmällisellä tietojen keruulla. Välitavoitteita olisi asetettava tarpeen mukaan sen varmistamiseksi, että ongelmat kansallisen ilmansuojeluohjelman sekä toimintamallien ja toimenpiteiden toteutuksessa ja soveltamisessa havaitaan varhaisessa vaiheessa. Koko kansallisen ilmansuojeluohjelman edistymistä on seurattava suhteessa siihen päästöjen vähennyspolkuun, joka vahvistetaan ensimmäisessä kansallisessa ilmansuojeluohjelmassa.

Kansallista ilmansuojeluohjelmaa ja yksittäisiä toimintamalleja ja toimenpiteitä olisi seurattava niiden koko elinkaaren ajan asianmukaisilla toteutustasoilla (eli kansallisella/alueellisella/paikallisella tasolla):

—	Toteutus: toimintamallien ja toimenpiteiden sisällyttäminen lakeihin, suunnitelmiin ja ohjelmiin paikallisella, alueellisella ja/tai kansallisella tasolla kansallisessa ilmansuojeluohjelmassa määritellyllä tavalla;

—	Soveltaminen: toimintamallien ja toimenpiteiden edistymisen seuranta niille alun perin asetettuihin tavoitteisiin nähden. Tätä olisi tuettava seuraamalla erityisiä indikaattoreita jäljempänä kuvatulla tavalla;

—	Vaatimustenmukaisuus ja valvonta: toimijoiden, viranomaisten ja virastojen toteuttamien toimien seuranta, mahdollisten tarkastusten ja valvontatoimien seuranta.

Kansallisen ilmansuojeluohjelman ja täydentävien toimintamallien ja toimenpiteiden toteutuksen edistymistä olisi seurattava ohjelman ja yksittäisten toimintamallien ja toimenpiteiden tasolla määritetyillä indikaattoreilla.

Kun jäsenvaltiot määrittelevät kansallisen ilmansuojeluohjelman ja yksittäisten toimintamallien ja toimenpiteiden indikaattoreita, niiden olisi varmistettava, että indikaattorit ovat merkityksellisiä (liittyvät kansallisen ilmansuojeluohjelman ja toimintamallien ja toimenpiteiden tavoitteisiin), hyväksyttyjä (asianomaisissa sidosryhmissä), uskottavia (helppoja tulkita), selkeitä (helppoja seurata) ja kestäviä (vaikeita manipuloida) (eli RACER: relevant, accepted, credible, easy, robust). Indikaattorit voivat olla sekä määrällisiä että laadullisia. Se, mitä indikaattoreita lopulta valitaan, riippuu kansallisen ilmansuojeluohjelman sekä yksittäisten toimintamallien ja toimenpiteiden sisällöstä ja hallinnollisista puitteista, joihin ne on laadittu. Sellaisten toimintamallien ja toimenpiteiden osalta, joiden on määrä vähentää päästöjä suoraan, olisi ainakin seurattava vuotuisten päästöjen muuttumista ja vaikutusta kohteena olevien päästölähteiden pitoisuuksiin. Taulukossa 2 annetaan esimerkkejä mahdollisista indikaattoreista.

Taulukko 2

Esimerkkejä indikaattoreista, joilla kansallisen ilmansuojeluohjelman ja täydentävien toimintamallien ja toimenpiteiden toteuttamisen ja soveltamisen edistymistä seurataan

Toimintapoliittisen syklin vaihe	Seuranta	Kansallinen ilmansuojeluohjelma (kaikki toimintamallit ja toimenpiteet)	Yksittäiset toimintamallit ja toimenpiteet
Toteutus (”tuotokset”)	Indikaattorit liittyvät toimen toteutuksen tuloksiin	Asiaa koskevien lakien ja määräysten saattaminen ajan tasalle Niiden paikallisten viranomaisten määrä, jotka ovat saattaneet paikalliset ilmanlaatusuunnitelmat ajan tasalle	Vähennetyt ajoneuvokilometrit; Käyttöön otetut vähäpäästöiset ajoneuvot; Kehittynyttä puhdistusjärjestelmää käyttävien laitosten osuus; Kotitalouksissa korvattujen lämpökattiloiden määrä; Eristetyt talot
Soveltaminen (”tulokset ja vaikutukset”)	Indikaattorit liittyvät toimen keskeiseen tavoitteeseen	Saavutettu vähennys vuotuisissa päästöissä verrattuna suunniteltuun päästöjen vähennyspolkuun Ilmaan joutuvien epäpuhtauksien pitoisuuksien pienentyminen	Vuotuiset päästöt lähteestä Lähteen vaikutus epäpuhtauksien pitoisuuksiin ilmassa

4.   YLEISÖN JA TOIMIVALTAISTEN VIRANOMAISTEN KUULEMINEN SEKÄ VALTIOIDEN VÄLISET KUULEMISET

Ks. 6 artiklan 5 ja 6 kohta.

Yleisön osallistumisesta tiettyjen ympäristöä koskevien suunnitelmien ja ohjelmien laatimiseen annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2003/35/EY (34) mukaisesti jäsenvaltioiden on kuultava yleisöä ja asianomaisia toimivaltaisia viranomaisia ensimmäisten kansallisten ilmansuojeluohjelmien luonnoksista ennen niiden viimeistelyä (päästörajadirektiivin 6 artiklan 5 kohta). Direktiiviä 2003/35/EY on muutettu niin, että jäsenvaltioiden kansalliset ilmansuojeluohjelmat on sisällytetty sen liitteessä I mainittuihin merkityksellisiin suunnitelmiin ja ohjelmiin. Tarvittaessa on järjestettävä valtioiden välisiä kuulemisia (päästörajadirektiivin 6 artiklan 6 kohta).

Kuulemisprosessi on suunniteltava niin, että varmistetaan yleisön ja asianomaisten viranomaisten mahdollisuus osallistua ajoissa ja tehokkaasti kansallisen ilmansuojeluohjelman ja sen merkittävien päivitysten laadinnan kaikkiin osa-alueisiin (päästörajadirektiivin 6 artiklan 5 kohta). Johdanto-osan 26 kappaleessa todetaan, että kuuleminen on toteutettava ”sellaisena ajankohtana, jolloin kaikki toimintamalleja ja toimenpiteitä koskevat vaihtoehdot ovat auki” ja ennen niiden viimeistelyä, toisin sanoen siinä prosessin vaiheessa, jossa suunnitelman sisältöä voidaan vielä muuttaa yleisön ja asianomaisten toimivaltaisten viranomaisten kuulemisessa saadun palautteen perusteella. Direktiivissä yleisöllä tarkoitetaan kaikkia asianomaisia sidosryhmiä suuren yleisön edustajista ympäristöjärjestöihin ja teollisuuden toimialajärjestöihin. Asianomaisia toimivaltaisia viranomaisia ovat viranomaiset, joita kansallisten ilmansuojeluohjelmien toteutus todennäköisesti koskee ”näille viranomaisille kuuluvien erityisten ilman pilaantumiseen, ilmanlaatuun ja asianomaisiin hallinnointitehtäviin kaikilla tasoilla (siis kansallisella, alueellisella ja paikallisella tasolla) liittyvien ympäristövastuiden vuoksi”.

Kaikki kansallisen ohjelman laadinnan aikana toteutetut kuulemiset on – sikäli kuin mahdollista – dokumentoitava selkeästi. Jäsenvaltioiden odotetaan noudattavan sidosryhmien kuulemisesta annettuja kansallisia ohjeita (jos tällaisia on käytössä).

Direktiivin 2003/35/EY 2 artiklan 5 kohdan mukaisesti direktiivissä vahvistettua menettelyä yleisön osallistumiseksi ei sovelleta suunnitelmiin ja ohjelmiin, joissa menettely yleisön osallistumiseksi toteutetaan tiettyjen suunnitelmien ja ohjelmien ympäristövaikutusten arvioinnista 27 päivänä kesäkuuta 2001 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2001/42/EY (SYA-direktiivi) mukaisesti. (35)

SYA-direktiiviä sovelletaan sen omien ansioiden vuoksi, ja jäsenvaltioiden on arvioitava kansallisia ilmansuojeluohjelmiaan tämän mukaisesti. Kansalliselle ilmansuojeluohjelmalle on tehtävä SYA-direktiivin mukainen strateginen ympäristöarviointi, jos ohjelma täyttää kaikki neljä SYA-direktiivin 2 artiklan a kohdassa ja 3 artiklan 2 kohdassa säädettyä perustetta, nimittäin jos kyse on seuraavanlaisesta suunnitelmasta tai ohjelmasta:

(i)	suunnitelma tai ohjelma, jonka kansallinen, alueellinen tai paikallinen viranomainen valmistelee ja/tai hyväksyy;

(ii)	suunnitelma tai ohjelma, jota lait, asetukset tai hallinnolliset määräykset edellyttävät;

(iii)

suunnitelma tai ohjelma, jota valmistellaan jollekin SYA-direktiivin 3 artiklan 2 kohdan a alakohdassa luetelluista aloista; ja

(iv)

suunnitelma tai ohjelma, jossa vahvistetaan puitteet tiettyjen julkisten ja yksityisten hankkeiden ympäristövaikutusten arvioinnista 13 päivänä joulukuuta 2011 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2011/92/EU (36) (YVA-direktiivi) liitteessä I ja II lueteltujen tulevien hankkeiden lupa- tai hyväksymispäätöksille.

Strateginen ympäristöarviointi on toteutettava kansallisten ilmansuojeluohjelmien laadinnan aikana ja ennen niiden hyväksymistä. Pienet muutokset suunnitelmiin ja ohjelmiin, joille on tehty strateginen ympäristöarviointi, edellyttävät ympäristöarviointia vain silloin, jos jäsenvaltio toteaa, että muutosten ympäristövaikutus voi olla merkittävä.

Valtioiden välinen kuuleminen

Kansallisen ilmansuojeluohjelman luonnoksen laatimisvaiheessa voi olla tarpeen järjestää valtioiden välinen kuuleminen (6 artiklan 6 kohta). Tämä on tarpeen esimerkiksi silloin, jos olemassa olevien päästölähteiden on selvästi havaittu aiheuttavan paikallisia rajat ylittäviä ongelmia toisessa jäsenvaltiossa; tämä voi johtua esimerkiksi energiantuotannon tai raskaan teollisuuden ja/tai kaupunkialueiden (ja niihin liittyvän liikenteen) keskittymisestä rajan läheisyyteen. Tällaisessa tilanteessa päästörajadirektiivin mukaisten täydentävien toimintamallien ja toimenpiteiden tarkastelussa on syytä ottaa huomioon asianomainen rajat ylittävä vaikutus, ja naapurijäsenvaltioiden ja kolmansien maiden kanssa voi olla tarpeen toteuttaa yhteisiä toimia.

Kun sovelletaan SYA-direktiiviä, jäsenvaltioiden tulee osallistua valtioiden välisiin kuulemisiin ennen hyväksymistä, mikäli kansallisten ilmansuojeluohjelmien toteuttamisella voi olla merkittävä vaikutus ympäristöön toisessa jäsenvaltiossa tai mikäli mahdollisen merkittävän vaikutuksen kohteena oleva jäsenvaltio sitä pyytää (SYA-direktiivin 7 artikla).

Viestintäfoorumin järjestämisellä on tarkoitus helpottaa valtioiden välistä yhteistyötä ilmanlaadun hallinnassa jaettuna resurssina (37).

Ilmanlaatudirektiivissä kiinnitetään erityistä huomiota hiukkasten (PM) ja otsonin (O3) rajat ylittävään luonteeseen. Ilmanlaatudirektiivissä jäsenvaltioilta edellytetään keskinäistä yhteistyötä silloin, kun raportoidaan ylityksistä ”epäpuhtauksien tai epäpuhtauksia muodostavien aineiden merkittävän kaukokulkeuman vuoksi”, ja jäsenvaltioiden on ”tarvittaessa laadittava yhteisiä toimia” (ilmanlaatudirektiivin 25 artikla).

Kuulemiseen viittaaminen kansallisessa ilmansuojeluohjelmassa

Kansallisessa ilmansuojeluohjelmassa on annettava tieto siitä, missä kuulemisten täydellisiin tuloksiin voi tutustua (esimerkiksi verkkolinkki).

Sidosryhmien tehtävä täydentävien toimintamallien ja toimenpiteiden määrittelyssä ja arvioinnissa

Mahdollisten toimenpiteiden määrittelyn ja arvioinnin aikana kansallisen ilmansuojeluohjelman laadinnasta vastuussa olevien viranomaisten tulisi kuulla muita asianomaisia ministeriöitä ja virastoja (esimerkiksi niitä, jotka vastaavat tiettyjen päästölähteiden sääntelystä) sekä muita sidosryhmiä, joilla on tietoa nykyisistä ja mahdollisista käyttöön otettavista uusista toimenpiteistä. Seuraavassa annetaan esimerkkejä siitä, millaista tietoa sidosryhmiltä voidaan pyytää.

Sidosryhmän laji	Toimintamallien ja toimenpiteiden määrittely	Toimintamallien ja toimenpiteiden arviointi
Muut ministeriöt ja virastot	Tietyissä politiikoissa / tietyillä aloilla hyvin toimineiden toimintapoliittisten välineiden tyypit Painopisteet muissa politiikoissa (jotta voidaan varmistaa yhteensopivuus nykyisten suunnitelmien ja ohjelmien kanssa) Tiedot mahdollisista tulevista toimenpiteistä, joiden hyväksymistä on jo suunniteltu	Yleinen toteutettavuus Taso, jolla toimenpide voitaisiin toteuttaa Rahoituslähteet Toteutuksen valvonta
Alueelliset ja paikalliset viranomaiset	Toimenpiteiden toteutuksesta tähän mennessä saadut kokemukset Tällä hetkellä käytössä olevat toimenpiteet
Toimintamallin tai toimenpiteen kohteena olevat sidosryhmät / lopulliset käyttäjät (esimerkiksi teollisuus, kansalaisjärjestöt, kaupunkien keskusta-alueiden asukkaat)	Toimenpiteiden toteutuksesta tähän mennessä saadut kokemukset Tällä hetkellä käytössä olevat toimenpiteet	Toimenpiteiden toteutettavuus (eli yhteensopivuus nykyisten toimenpiteiden kanssa, tekniset rajoitukset) Toimenpiteen odotetut kustannukset ja vaikuttavuus Toimenpiteen käyttöönotto (yhteydessä hyväksyttävyyteen) Ajankohta, jolloin päästövähennykset todennäköisesti saavutetaan

5.   KANSALLISEN ILMANSUOJELUOHJELMAN LEVITYS

Ks. 14 artiklan 1 kohta.

Jäsenvaltioiden on levitettävä kansallisia ilmansuojeluohjelmia yleisölle aktiivisesti ja järjestelmällisesti julkaisemalla ne yleisön käytettävissä olevalla internetsivustolla (14 artiklan 1 kohta). Tiedon saannista, yleisön osallistumisoikeudesta päätöksentekoon sekä muutoksenhaku- ja vireillepano-oikeudesta ympäristöasioissa annetussa UNECE:n yleissopimuksessa (Århusin yleissopimus) säädettyjen vaatimusten mukaisesti jäsenvaltioilla on velvollisuus varmistaa ympäristötietojen julkinen saatavuus (Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2003/4/EY) (38).

Direktiivissä edellytetään myös, että jäsenvaltiot levittävät 10 artiklan mukaisesti raportoitavia tietoaineistoja ja tietoja yleisön käytettävissä olevalla internetsivustolla. Kaikkien direktiivin mukaisesti raportoitavien tietojen käytön helpottamiseksi jäsenvaltioiden pitäisi harkita sitä, että ne sisällyttäisivät kansallisiin ilmansuojeluohjelmiinsa linkkejä kaikkiin ohjelmaan liittyviin tietoaineistoihin ja raportteihin. Linkkejä voisi olla muun muassa seuraaviin aineistoihin:

—	kansalliset päästöinventaariot, mukaan lukien tarvittaessa sopeutettu päästöinventaario;

—	kansalliset päästöennusteet;

—	inventaarioraportit; ja

—	muut komissiolle 10 artiklan mukaisesti toimitetut raportit ja tiedot, mukaan lukien seurantapaikkojen sijainti ja niihin liittyvät ekosysteemien ilman pilaantumisen vaikutusten seurantaan käytetyt indikaattorit ja myöhemmin saatavat seurantatiedot.

Lisäehdotuksia parhaiksi käytännöiksi:

—

Kansallisen ilmansuojeluohjelman levityksen tueksi olisi laadittava viestintäsuunnitelma. Tässä suunnitelmassa voitaisiin esimerkiksi määrittää kansallisen ilmansuojeluohjelman kohdeyleisö (määritellä keskeiset viranomaiset, virastot, kaupungit tai tutkimuslaitokset) sekä esittää luettelo yhteyksistä tiedotusvälineisiin ja aikataulu kansallista ilmansuojeluohjelmaa koskevien lehdistötiedotteiden antamiseen. Siihen voisi myös kuulua indikaattoreita, joiden avulla voidaan selvittää, miten paljon yleisö seuraa kansallista ilmansuojeluohjelmaa (verkkosivuston kävijämäärälle voidaan esimerkiksi asettaa tietty tavoite).

—	Yleistajuisten yhteenvetojen julkaiseminen yleisön käyttöön kansallisen ilmansuojeluohjelman tarkoituksen ja sisällön selostamiseksi.

6.   LISÄYS: VÄLINEET TÄYDENTÄVIEN TOIMINTAMALLIEN JA TOIMENPITEIDEN TARKASTELUN JA VALINNAN TUEKSI

Tässä lisäyksessä annetaan esimerkkejä analyysimenetelmistä ja raportoitavista tuotoksista täydentävien toimintamallien ja toimenpiteiden tarkastelun ja valinnan helpottamiseksi. Tekstissä viitataan ohjeen pääosan jaksoihin.

6.1   Yhteenveto aiempien, nykyisten ja suunniteltujen toimenpiteiden arvioiduista vaikutuksista ilmanlaatuun

Seuraavien tietojen antamista pidetään parhaana käytäntönä silloin, kun esitellään kansallisen ilmansuojeluohjelman vaikutuksia ilmanlaatuun ja ympäristöön. Toiston välttämiseksi ensimmäisessä kansallisessa ilmansuojeluohjelmassa suositellaan, että aiemmat tiedot esitetään ennustettujen tietojen rinnalla aina, kun se on mahdollista. Seuraavassa annetaan esimerkkejä kuvaukseen sisällytettävästä näytöstä.

—    Seuraavat tiedot perusvuodelta (2005) ja viimeisimmältä raportointivuodelta:

—

Kartat vähintään seuraavien epäpuhtauksien nykyisistä pitoisuuksista ilmassa: NO2, PM10, PM2,5 ja O3. Lisäksi karttoihin tulisi sisällyttää muut sellaiset ilmanlaatudirektiivin alaan kuuluvat epäpuhtaudet, jotka aiheuttavat jäsenvaltiolle merkittäviä ongelmia. Seuraava esimerkki kuvaa pienhiukkasten (PM2,5) vuotuisia keskimääräisiä pitoisuuksia EU:ssa vuosina 2005 ja 2015 (ks. kuviot 3 ja 4). Seuraavassa annetut esimerkit kuvaavat koko EU:n aluetta, mutta kansallisessa ilmansuojeluohjelmassa tiedot on ilmoitettava vain jäsenvaltion tasolla. Kuvio 3 Pienhiukkasten (PM2,5) vuotuiset keskimääräiset pitoisuudet vuonna 2005 Lähde: Oma kooste (tiedot ovat peräisin TSAP #16 -raportista). Kuvio 4 Pienhiukkasten (PM2,5) vuotuiset keskimääräiset pitoisuudet vuonna 2015 Lähde: Oma kooste (tiedot ovat peräisin TSAP #16 -raportista).

—

Pylväsdiagrammi, jossa esitetään vaatimukset täyttämättömien alueiden lukumäärä ja kansalliset enimmäisylitykset epäpuhtauksien NO2, PM10, PM2,5 ja O3 osalta sekä muiden sellaisten ilmanlaatudirektiivin alaan kuuluvien epäpuhtauksien osalta, joihin jäsenvaltiolla liittyy merkittäviä ongelmia. Vaatimukset täyttämättömien alueiden yhteydessä olisi vertailutietona mainittava alueiden kokonaismäärä. Seuraavassa annetaan tästä esimerkki: Kuvio 5 Vaatimukset täyttämättömien alueiden lukumäärä ja enimmäisylitykset Huomautus: Edellä esitetyssä kaaviossa esitetään vuotuisten raja-arvojen enimmäisylitykset (punaisella) ja päivittäiset ja tuntikohtaiset raja-arvot (sinisellä) sekundaariakselilla. Jotta kuvio olisi helposti tulkittavissa, enimmäispitoisuuksien ja ylitysten lukumäärän on oltava samaa suuruusluokkaa.

—    Seuraavat toimenpiteet huomioitu -skenaarion tiedot vuosilta 2020, 2025 ja 2030 ja kunkin edellä mainitun epäpuhtauden osalta:

—

Kartat ennustetuista pitoisuuksista toimenpiteet huomioitu -skenaariossa. Seuraava esimerkki kuvaa pienhiukkasten (PM2,5) ennustettuja vuotuisia keskimääräisiä pitoisuuksia EU:n tasolla vuosina 2020, 2025 ja 2030 (ks. kuviot 6, 7 ja 8). Kansallisessa ilmansuojeluohjelmassa tiedot on ilmoitettava vain jäsenvaltion tasolla. Kuvio 6 Pienhiukkasten (PM2,5 ) ennustetut vuotuiset keskimääräiset pitoisuudet vuonna 2020 toimenpiteet huomioitu -skenaariossa Lähde: Oma kooste (tiedot ovat peräisin TSAP #16 -raportista). Kuvio 7 Pienhiukkasten (PM2,5 ) ennustetut vuotuiset keskimääräiset pitoisuudet vuonna 2025 toimenpiteet huomioitu -skenaariossa Lähde: Oma kooste (tiedot ovat peräisin TSAP #16 -raportista). Kuvio 8 Pienhiukkasten (PM2,5 ) ennustetut vuotuiset keskimääräiset pitoisuudet vuonna 2030 toimenpiteet huomioitu –skenaariossa Lähde: Oma kooste (tiedot ovat peräisin TSAP #16 -raportista).

—	Pylväsdiagrammi vaatimukset täyttämättömien alueiden lukumäärän ennustetusta kehityksestä. Tiedot kansallisesta enimmäisylityksestä ja keskimääräisen altistumisen indikaattorista toimenpiteet huomioitu -skenaariossa (ks. jäljempänä oleva kuvio 10);

—    Seuraavat lisätoimenpiteet huomioitu -skenaarion tiedot vuosilta 2020, 2025 ja 2030 ja kunkin edellä mainitun epäpuhtauden osalta:

—

Kartat, joista käy ilmi, miten pitoisuuksien ennustetaan eroavan toimenpiteet huomioitu -skenaarion mukaisesta tilanteesta. Seuraava esimerkki kuvaa pienhiukkasten (PM2,5) ennustettuja vuotuisia keskimääräisiä pitoisuuksia EU:n tasolla vuonna 2030 (ks. kuvio 9). Kansallisessa ilmansuojeluohjelmassa tiedot on ilmoitettava vain jäsenvaltion tasolla. Kuvio 9 Pienhiukkasten (PM2,5 ) ennustetut vuotuiset keskimääräiset pitoisuudet vuonna 2030 lisätoimenpiteet huomioitu -skenaariossa Lähde: Oma kooste (tiedot ovat peräisin TSAP #16 -raportista).

—

Pylväsdiagrammi, josta käy ilmi, miten vaatimustenmukaisten alueiden lukumäärien ennustetaan eroavan toisistaan silloin, kun toimenpiteet huomioitu -skenaarion toteutumiseen perustuvia ennusteita verrataan lisätoimenpiteet huomioitu -skenaarion toteutumiseen perustuviin ennusteisiin. Vaatimukset täyttämättömien alueiden yhteydessä pitäisi mainita vertailutietona alueiden kokonaismäärä. Seuraavassa (kuvio 10) on näyte pylväsdiagrammista.

—

Taulukko tai kuvio, jossa esitetään lisätoimenpiteet huomioitu -skenaariossa ennustetut raja-arvojen enimmäisylitykset (enimmäispitoisuudet ja/tai ylitysten määrä). Kuvio 10 Niiden alueiden määrä ”toimenpiteet huomioitu” (WM)- ja ”lisätoimenpiteet huomioitu” (WAM) -skenaarioissa, jotka eivät täytä vuosille 2020 ja 2030 asetettuja vaatimuksia

—

Seuraavassa on esimerkki kaaviosta, jossa esitetään pienhiukkasten (PM2,5) osalta keskimääräisen altistumisen indikaattoria kuvaavat ennusteet ja verrataan odotettavissa olevaa keskimääräisen altistumisen indikaattorin kehitystä toimenpiteet huomioitu- ja lisätoimenpiteet huomioitu -skenaarioissa (39). Kuvio 11 Aiemmat tiedot ja pienhiukkasia (PM2,5) kuvaavan keskimääräisen altistumisen indikaattorin ennustettu kehitys

6.2   Esimerkkejä päästölähde- / alakohtaisista toimintamalleista ja toimenpiteistä (luettelo ei ole kattava)

Toimiala	Mahdollisia toimintamalleja ja toimenpiteitä
Energiantuotanto	— Puhdistustekniikat (vanhan tekniikan muutosasennukset ja uuden tekniikan asennukset) — Voimassa olevan lainsäädännön (esimerkiksi teollisuuspäästödirektiivin) vaatimuksia tiukempien päästöraja-arvojen käyttöönotto — Polttoaineiden vaihtaminen — Kannustimien luominen palamattoman uusiutuvan energian tuotannon kehittämiseksi — Energiatehokkuutta parantavat toimenpiteet — Polttoaineiden laatustandardit
Teolliset prosessit	— Puhdistustekniikat (vanhan tekniikan muutosasennukset ja uuden tekniikan asennukset) — Voimassa olevan lainsäädännön (esimerkiksi teollisuuspäästödirektiivin) vaatimuksia tiukempien päästöraja-arvojen käyttöönotto — Polttoaineiden vaihtaminen — Energiatehokkuutta parantavat toimenpiteet — Polttoaineiden laatustandardit
Liuottimien ja muiden tuotteiden käyttö, karkauspäästöt	— Liuottimien käytön vähentäminen — Tuotteiden uudistaminen — Tuotteiden korvaaminen toisilla tuotteilla — Julkisiin hankintoihin liittyvät toimenpiteet (esimerkiksi vesipohjaiset tiemerkinnät) — Toimenpiteet, joilla parannetaan liuottimien ja muiden tuotteiden käyttöön ja niiden karkauspäästöihin liittyvien tietojen laatua ja kuluttajien mahdollisuutta saada näitä tietoja
Maatalous	— Ks. direktiivin liitteessä III olevassa B osassa oleva luettelo kansalliseen ilmansuojeluohjelmaan sisällytettävistä pakollisista ja valinnaisista toimenpiteistä. — Toimenpiteet, joilla on ilmanlaatuun ja ilmastonmuutokseen liittyviä sivuhyötyjä, esimerkiksi parhaat käytännöt täsmäviljelyssä ja biokaasulaitoksissa, laajamittainen laiduntaminen niityillä, luonnonmukainen viljely.
Jätteet	— Jätteiden keräyspalveluiden optimointi, jätteenkäsittelylaitosten puhdistuslaitteet — Jätteitä, erityisesti biohajoavaa jätettä, kuten elintarvikejätettä, vähentävät toimenpiteet
Liikenne (maantieliikenne / muu liikenne)	— Kattavien kestävän kaupunkiliikenteen suunnitelmien (SUMP) toteuttaminen kaupungeissa ja tarvittavien kansallisten (taloudellisten, oikeudellisten) puitteiden toteuttaminen — Puhdistuslaitteet (suodattimien jälkiasennukset) — Maantieliikenteeseen ja/tai eri polttoainetyypeille kohdennetut verot — Investoinnit vähäpäästöisiin julkisen liikenteen infrastruktuureihin ja ajoneuvoihin sekä julkisen liikenteen linjaston kattavuuteen — Autojen yhteiskäytön ja taloudellisen ajotavan edistäminen — Nollapäästöisten, vähäpäästöisten ja vaihtoehtoisia puhtaita polttoaineita käyttävien ajoneuvojen käytön edistäminen ja investoinnit niihin liittyvään infrastruktuuriin (latauspisteisiin) — Ruuhkamaksut / vähäpäästöiset alueet — Kannustaminen aktiiviseen liikkumiseen (pyöräilyyn, kävelyyn) — Romutusjärjestelmien tukeminen – kannustaminen kaluston uusimiseen — Nykyisten päästöstandardien aiempaa parempi valvonta (esimerkiksi parantamalla moottoriajoneuvojen vaatimustenmukaisuuden tarkastuksia) — Liikennettä vähentävien ja nopeuksia alentavien toimenpiteiden käyttöönotto (esimerkiksi alueet, joilla nopeusrajoitus on 30 km/h)
Kotitalouksien poltto	— Energiatehokkuutta parantavat toimenpiteet (esimerkiksi eristäminen) — Polttoaineiden vähimmäislaatuvaatimukset (polttoöljyille ja/tai puulle ja muulle biomassalle) — Kannustaminen polttoaineiden vaihtamiseen, eniten ympäristöä pilaaville polttoainetyypeille kohdennetut verot — (Tukien myöntäminen) laitteiden parantamiseen, esimerkiksi (hiili-/puukäyttöisten) uunien/lämmityskattiloiden korvausohjelmat — Kotitalouksien lämmityskattiloiden nykyisten toimintavaatimusten aiempaa parempi valvonta (esimerkiksi parantamalla kotitalouksien lämmityskattiloiden markkinavalvontaa) — Tietojen antamista koskevat vaatimukset ja valmiuksien kehittäminen (esimerkiksi ilmanlaatuun, kotitalouksien lämmityksen vaikutuksiin, kotitalouksien lämmityslaitteiden tyyppeihin ja laitteiden toiminnan tehokkuuteen liittyvä tiedotus)
Lähde: Multi-pollutant Measures Database -tietokanta, Diegmann et al. (2014), RAC Foundation (2014), päästörajadirektiivin alaan kuuluvien kansallisten ohjelmien arviointi vuonna 2006, Euroopan komission luettelo ilmanlaatua parantavista toimenpiteistä.

6.3   Esimerkkejä analyysimenetelmistä päästövähennysvelvoitteiden täyttämiseksi edellytettävien täydentävien toimintamallien ja toimenpiteiden määrittämiseen

Pienimpiä kustannuksia kartoittava analyysi (Least Cost Analysis, LCA) / kustannustehokkuusanalyysi – näillä menetelmillä tarkastellaan toimintamallien ja toimenpiteiden kustannuksia, jotta tavoitteen saavuttamiseen voidaan valita vaihtoehtoja, joissa nettokustannukset ovat pienimmät. Pienimpiä kustannuksia kartoittavan kustannustehokkuusanalyysin käyttö on päästörajadirektiivin yhteydessä asianmukaista, sillä hyödyt (ilmaistuna vähennettyinä epäpuhtaustonneina) vahvistetaan kutakin epäpuhtautta koskevien päästövähennysvelvoitteiden tasolle. Toimintamallien ja toimenpiteiden kustannusten suuruus voidaan määrittää joko laadullisesti (hyvin suuret, suuret, keskisuuret, pienet, hyvin pienet kustannukset toisiinsa verrattuna) tai määrällisesti (rahamuodossa). Pienimpiä kustannuksia kartoittava analyysi voidaan toteuttaa käyttämällä päästöjen vähentämisen kumulatiivisia kustannuksia kuvaavia käyriä, kuten seuraavassa esimerkissä.

Esimerkki: toimenpiteiden arviointi kustannustehokkuusanalyysilla tarkasteluun valitun epäpuhtauden osalta. Esimerkissä toimenpiteet huomioitu -skenaarion mukaisten päästöjen ennustetaan olevan 840 tonnia vuonna 2030 ja päästörajadirektiivin päästövähennysvelvoitteeseen liittyvät päästöt ovat 790 tonnia. Näin ollen vähennysvelvoitteen täyttymisen varmistaminen edellyttää täydentäviä toimintamalleja ja toimenpiteitä, joilla pyritään saavuttamaan vähintään 50 tonnin päästövähennys.

Toimenpide	Päästövähennykset (tonnia)	Kustannukset (euroa)	Kustannustehokkuus (euroa tonnia kohti)
Toimenpide A	6	5 000	833
Toimenpide B	10	4 800	480
Toimenpide C	20	6 000	300
Toimenpide D	13	3 800	292
Toimenpide E	4	6 500	1 625
Toimenpide F	5	11 000	2 200
Toimenpide G	2	11 000	5 500

Edellä olevassa esimerkissä toimenpiteet D, C, B, A ja E valittaisiin päästörajan täyttämiseksi 30 000 euron kokonaiskustannuksilla, kun taas toimenpiteen F toteutusta ei enää harkittaisi, sillä sen kustannukset vähennettyä päästötonnia kohti ovat muita vaihtoehtoja korkeammat. Kumulatiivisia kustannuksia voidaan pienentää, jos toimenpide E otetaan käyttöön vain osittain (vain päästörajadirektiivin edellyttämään päästövähennystasoon saakka, jos mahdollista).

Ongelmana tämän lähestymistavan käytössä on se, että menetelmä ei anna mahdollisuutta huomioida toimintamallien ja toimenpiteiden vaikutuksia useisiin epäpuhtauksiin, ellei analyysissa hyödynnetä optimointimenetelmää (joka on samankaltainen kuin GAINS-mallissa sovellettava menetelmä) tai epäpuhtauksien sekvensointia. Optimointimenetelmällä löydetään edullisin ratkaisu, jonka avulla vähennysvelvoitteet voidaan täyttää kaikkien epäpuhtauksien osalta, mutta se edellyttää erityisen mallin toteuttamista. Epäpuhtauksien sekvensoinnin toteuttaminen on yksinkertaisempaa. Siinä arvioidaan ensin kaikki toimintamallit ja toimenpiteet, jotka vähentävät jonkin yhden epäpuhtauden päästöjä. Päästövähennykset, joita näillä toimintamalleilla ja toimenpiteillä saavutetaan muiden epäpuhtauksien osalta, ilmaistaan tämän jälkeen määrällisesti ja vähennetään ennusteista, joissa toimenpiteet on huomioitu. Sitten toimintamallien ja toimenpiteiden arvioinnissa edetään toiseen epäpuhtauteen ja niin edelleen. Saattaa olla niin, että kun kaikki toimintamallit ja toimenpiteet on toteutettu ensimmäisen epäpuhtauden osalta, täydentävien toimintamallien ja toimenpiteiden toteuttamiselle ei enää ole tarvetta yhden tai useamman jäljellä olevan epäpuhtauden osalta. Ensimmäisenä arvioitavan epäpuhtauden valitsemiseen on käytettävissä eri tapoja:

—	Etusijalle voidaan asettaa epäpuhtaus, jonka osalta vähennysvelvoitteen täyttyminen on kaikista kauimpana.

—

Voidaan valita epäpuhtaus, johon sovellettavilla toimintamalleilla ja toimenpiteillä on todennäköisimmin muihin epäpuhtauksiin liittyviä sivuhyötyjä. Esimerkiksi toimintamalleilla ja toimenpiteillä, jotka vähentävät rikkidioksidia (SO2), on todennäköisimmin suurin vaikutus hiukkasten (PM) päästöihin.

—	Arviointi voidaan aloittaa niitä epäpuhtauksia koskevista toimintamalleista ja toimenpiteistä, jotka eivät täytä myöskään ilmanlaatudirektiivin raja-arvoja, kuten NOX tai PM.

Kustannus-hyötyanalyysi (CBA) – tämän menetelmän käyttö on suositeltavaa silloin, kun keskeiset välittömät hyödyt ja välittömät kustannukset voidaan ilmaista rahamuodossa. Yksi tapa sisällyttää kustannus-hyötynäkökohtia toimintamallien ja toimenpiteiden arviointiin on se, että kunkin määritetyn toimintamallin tai toimenpiteen osalta vähennettyä epäpuhtaustonnia kohti laskettua kustannusta verrataan vähennettyä epäpuhtaustonnia kohti laskettuun hyötyyn, ja lukumäärien tulevaan kehitykseen tehdään asianmukaiset vähennykset. Hyödyt muutetaan rahamuotoon yleensä vahinkojen kustannuksia kuvaavilla funktioilla. Mikäli vahinkojen kustannuksia kuvaavia funktioita käytetään yksinomaan hyötyjen ilmaisemiseen rahamuodossa, kustannus-hyötyanalyysin tulokset olisivat samankaltaiset kuin edellä kuvatuissa pienimpiä kustannuksia kartoittavissa analyysimenetelmissä. Jos sen sijaan lisähyödyt ilmaistaan niin ikään rahamuodossa, kustannus-hyötyanalyysilla ja pienimpiä kustannuksia kartoittavalla analyysimenetelmällä valitaan toteutettaviksi eri toimenpiteet. Jäsenvaltiot voivat päättää valita ne toimintamallit ja toimenpiteet, joiden hyöty on suurin (tai nettokustannus pienin) vähennettyä epäpuhtaustonnia kohti siihen mennessä, kun päästövähennysvelvoite täytetään.

Esimerkki: toimenpiteiden arviointia kustannus-hyötyanalyysin avulla voidaan havainnollistaa myös päästöjen vähentämisen marginaalikustannuksia kuvaavalla käyrällä (tässä on kyse kustannus-hyötyanalyysin iteroinnista, jossa otetaan huomioon myös toimenpiteillä saavutettavat hyödyt). Seuraavassa esimerkissä jäsenvaltion on päästövähennysvelvoitteen täyttämiseksi vähennettävä 50 epäpuhtaustonnia ottamalla käyttöön täydentäviä toimintamalleja ja toimenpiteitä. Toimenpiteiden arvioimiseksi nettokustannukset vähennettyä epäpuhtaustonnia kohti lasketaan vähentämällä päästövähennysten hyödyt (jotka ilmaistaan määrällisesti vahinkojen kustannuksia kuvaavalla funktiolla, jossa hyöty on 2 500 euroa tonnia kohti) toimenpiteen kokonaiskustannuksista ja jakamalla tämä toimenpiteellä saavutetuilla päästövähennyksillä. Kustannuskäyrästä ilmenee, että toimenpiteiden A–F nettokustannukset ovat negatiiviset (eli näiden toimenpiteiden hyödyt ovat kustannuksia suuremmat), kun taas toimenpiteen G nettokustannukset ovat positiiviset (näiden toimenpiteiden kustannukset ovat hyötyjä suuremmat).

Toimenpide	Päästövähennykset (tonnia)	Kustannukset (euroa)	Hyödyt (euroa)	Nettokustannukset vähennettyä epäpuhtaustonnia kohti (euroa)
Toimenpide A	6	5 000	15 000	– 1 667
Toimenpide B	10	4 800	25 000	– 2 020
Toimenpide C	20	6 000	50 000	– 2 200
Toimenpide D	13	3 800	32 500	– 2 208
Toimenpide E	4	6 500	10 000	– 875
Toimenpide F	5	11 000	12 500	– 300
Toimenpide G	2	11 000	5 000	3 000

Tämän lähestymistavan etuna on se, että menetelmä valitsee toimenpiteet, joilla on suurimmat hyödyt, ja mahdollistaa sellaisten täydentävien toimenpiteiden tunnistamisen, jotka ovat kustannuksiinsa nähden tehokkaita, vaikka niitä ei tarvittaisikaan vähennysvelvoitteiden täyttämiseen (edellä tarkastellussa esimerkissä toimenpide F on tällainen tapaus).

Tämän lähestymistavan rajoitus on se, että vahinkojen kustannuksia kuvaavat funktiot huomioivat vain osan niistä kokonaishyödyistä, jotka toimintamallilla tai toimenpiteellä voitaisiin saavuttaa. Tämän lisäksi suurin osa vahinkojen kustannuksia kuvaavista funktioista on käytettävissä kansallisella tasolla, eivätkä ne ole paikka- tai alakohtaisia, joten niissä ei oteta huomioon päästövähennysten tosiasiallista sijaintia eikä paikallisväestön päästöihin liittyvää altistusta. Tarkempi lähestymistapa hyötyjen määrälliseen ilmaisemiseen edellyttäisi vaikutuspolkumenetelmän käyttöä, mutta tämä taas vaatisi ilmanlaadun yksityiskohtaista mallintamista ja terveysvaikutusten analysointia ja arviointia, jotka saattavat viedä paljon resursseja.

Ja kuten edellä, tässä esimerkissä ei huomioida toimenpiteiden vaikutuksia useampaan kuin yhteen epäpuhtauteen.

Optimointiin perustuva mallinnus – optimoitavat mallit mahdollistavat sellaisten toimintamallien ja toimenpiteiden yhdistelmien tunnistamisen, joilla vaaditut päästövähennykset voidaan saavuttaa pienimmillä kustannuksilla, ja menetelmässä otetaan huomioon toimenpiteiden vaikutus useaan epäpuhtauteen. Tietyissä optimointimalleissa arvioidaan myös samanaikaisesti valittujen toimintamallien ja toimenpiteiden vaikutusta ilmanlaatuun, kasvihuonekaasupäästöihin ja ympäristöön. GAINS-malli on esimerkki tällaisesta mallista, jota käytetään Euroopan laajuisiin arviointeihin. Tietyissä jäsenvaltioissa GAINS-mallista käytetään myös alueellisia versioita kansallisen tason arviointien toteuttamiseen.

Useimpien optimointimallien, kuten myös pienimpiä kustannuksia kartoittavien analyysimenetelmien ja kustannus-hyötyanalyysien, yleisenä heikkoutena on se, että ne on laadittu teknisten toimenpiteiden arviointiin, joten niillä ei yleensä kyetä arvioimaan muiden kuin teknisten toimenpiteiden, kuten rakenteellisten muutosten tai käyttäytymiseen liittyvien toimenpiteiden, vaikutuksia.

6.4   Esimerkkejä analyysimenetelmistä, joilla voidaan tukea toimintamallien ja toimenpiteiden tärkeysjärjestyksen laatimista

Monikriteerianalyysi (MCA) – tällä menetelmällä toimintamalleja ja toimenpiteitä voidaan valita arvioimalla tavoitteiden ja niihin liittyvien kriteereiden joukkoa. Päästörajadirektiivin yhteydessä monikriteerianalyysin käyttö on erityisen hyödyllistä, sillä se tarjoaa mahdollisuuden sovittaa toimenpiteiden analysointi yhteen päästörajadirektiivin erityisten tavoitteiden kanssa ja se helpottaa vaikuttavuuteen, tehokkuuteen ja yhteensopivuuteen liittyvien kriteerien samanaikaista arviointia. Seuraavassa esitellään mahdollisia monikriteerianalyysiin sisällytettäviä kriteereitä:

Kriteeri / Pistemäärä	1 (Matala)	2 (Keskimääräinen)	3 (Korkea)
Onko toimenpiteen toteutukselle olemassa oikeudellinen kehys?	Ei, nykyistä lainsäädäntöä pitäisi muuttaa, tai uutta lainsäädäntöä pitäisi panna täytäntöön.	Kyllä, mutta joitain täydentäviä toimenpiteitä pitäisi ottaa käyttöön.	Kyllä, toimintamallin tai toimenpiteen toteutusta tukeva oikeudellinen kehys on vahvistettu kokonaisuudessaan.
Milloin toimintamalleihin ja toimenpiteisiin liittyvät päästövähennykset saavutetaan?	Ei ennen vuotta 2030.	Vuosien 2025 ja 2030 välillä.	Vuosien 2020 ja 2025 välillä.
Mikä on toimintamallin tai toimenpiteen odotettu vaikutus ilmanlaatuun, ja miten se edistää ilmanlaatudirektiivin tavoitteita?	Toimintamalli tai toimenpide vaikuttaa ilmanlaadun kannalta kriittisten alueiden ulkopuolella olevien lähteiden päästöihin, eikä se vaikuta pitoisuuksiin lainkaan tai vaikuttaa vain hyvin vähän.	Toimintamalli tai toimenpide vaikuttaa ilmanlaatuun jonkin verran, mutta sen vaikutus ilmanlaatutavoitteisiin on vähäinen.	Toimintamalli tai toimenpide vaikuttaa päästöihin kaupunkialueilla ja ilmanlaadun kannalta kriittisillä alueilla. Sen odotetaan edistävän ilmanlaatutavoitteiden saavuttamista.
Miten toimenpide vaikuttaa mustaan hiileen? [Vain hiukkasiin (PM) liittyvät toimenpiteet.]	Ei mitenkään.	Rajallisesti.	Paljon.
Luodaanko toimenpiteellä kannustimia investoida puhtaaseen ja tehokkaaseen tekniikkaan?	Ei, toimintamalliin tai toimenpiteeseen ei liity minkäänlaista tekniikkaa.	Jossain määrin, mutta toimintamallissa tai toimenpiteessä käytetään ensi sijassa tavanomaista ja hyvin vakiintunutta tekniikkaa.	Kyllä, toimintamalli tai toimenpide helpottaa investointeja huipputekniikkaan.
Vähentääkö toimenpide herkkien väestöryhmien altistusta?	Ei, se vaikuttaa pääasiassa päästöihin maaseutualueilla.	Kyllä, se toteutetaan tiheästi asutuilla alueilla (esimerkiksi kaupungeissa).	Kyllä, sen kohteena ovat sijainnit, joissa on herkkiä väestöryhmiä (esimerkiksi koulut).
Korjataanko toimintamallilla tai toimenpiteellä aiemmin hyväksyttyjen toimintamallien ja toimenpiteiden kielteisiä vaikutuksia ilmanlaatuun ja päästöihin?	Ei, se on riippumaton kaikista olemassa olevista toimintamalleista ja toimenpiteistä.	Kyllä, se tulee vähentämään kielteistä vaikutusta.	Kyllä, se tulee poistamaan kielteisen vaikutuksen.
Edistetäänkö toimintamallilla tai toimenpiteellä useampaa kuin yhtä epäpuhtautta koskevien päästövähennysvelvoitteiden saavuttamista?	Ei, se vaikuttaa vain yhteen epäpuhtauteen.	Kyllä, se vaikuttaa kahteen epäpuhtauteen.	Kyllä, se vaikuttaa useampaan kuin kahteen epäpuhtauteen. / Ei, mutta se mahdollistaa muiden toimintamallien ja toimenpiteiden hyväksymisen.

SWOT-analyysi – tämä menetelmä edellyttää toimintamalleihin ja toimenpiteisiin liittyvien vahvuuksien, heikkouksien, mahdollisuuksien ja uhkien tunnistamista. Koska lukuisten toimintamallien ja toimenpiteiden vertaileminen SWOT-analyysilla saattaa olla sekä hankalaa että vaatia paljon resursseja, tämä menetelmä voisi soveltua paremmin tilanteisiin, joissa verrataan toisiinsa parhaiksi arvioiduista toimintamallien ja toimenpiteiden ryhmistä koostuvaa pienempää joukkoa. Alustavan analyysin perusteella voidaan esimerkiksi todeta, että päästövähennykset voidaan saavuttaa samoin kustannuksin kolmella mahdollisten toimenpiteiden ryhmällä. SWOT-analyysia soveltamalla voidaan määrittää, millä toimintamallien ja toimenpiteiden ryhmällä voitaisiin eniten hyödyttää ilmanlaatutavoitteiden ja muiden toimintapoliittisten tavoitteiden saavuttamista ja varmistaa suurin yhteensopivuus hyväksyttyjen toimintamallien ja toimenpiteiden, suunnitelmien ja ohjelmien kanssa, myös muissa politiikoissa.

Vahvuudet	Heikkoudet
Toimintamallin tai toimenpiteen toteutusta tukeva oikeudellinen kehys on vahvistettu kokonaisuudessaan. Päästövähennykset edistävät vuodelle 2030 asetetun päästörajan saavuttamista.	Hyöty ilmanlaadulle on vähäinen, sillä toimenpide vaikuttaa ensi sijassa päästöihin maaseutualueilla. Mustaan hiileen ei kohdistu odotettavissa olevia vaikutuksia. Toimenpiteellä vaikutetaan vain yhteen epäpuhtauteen (se ei edistä muiden päästörajojen saavuttamista). Toimenpide ei todennäköisesti helpota uusien investointien tekemistä huipputekniikkaan.
Mahdollisuudet	Uhat
Päästövähennykset voitaisiin saavuttaa nopeammassa aikataulussa (vuosien 2025 ja 2030 välillä), jos toimenpiteeseen liittyisi riittävästi edistämistoimia.	Toimenpide voi olla ristiriidassa muiden toimintapoliittisten tavoitteiden saavuttamisen kanssa (yhteensopimattomuuden riski). Sidosryhmät eivät välttämättä hyväksy toimenpidettä helposti (sosiaalisen hyväksynnän puute).

---

(1)  Mallia ylläpitää kansainvälinen sovelletun järjestelmäanalyysin instituutti (IIASA).

(2)  EUVL L 334, 17.12.2010, s. 17.

(3)  EUVL L 165, 18.6.2013, s. 13.

(4)  EUVL L 344, 17.12.2016, s. 1.

(5)  Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi (EU) 2016/2284, annettu 14 päivänä joulukuuta 2016, tiettyjen ilman epäpuhtauksien kansallisten päästöjen vähentämisestä, direktiivin 2003/35/EY muuttamisesta sekä direktiivin 2001/81/EY kumoamisesta https://eur-lex.europa.eu/legal-content/FI/TXT/?uri=uriserv:OJ.L_.2016.344.01.0001.01.FIN

(6)  Komission täytäntöönpanopäätös (EU) 2018/1522, annettu 11 päivänä lokakuuta 2018, tiettyjen ilman epäpuhtauksien kansallisten päästöjen vähentämisestä annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin (EU) 2016/2284 mukaisten kansallisten ilmansuojeluohjelmien yhteisestä muodosta (EUVL L 256, 12.10.2018, s. 87). https://eur-lex.europa.eu/legal-content/FI/TXT/?qid=1542283677547&uri=CELEX:32018D1522

(7)  Ks. myös ”ilmanlaatutavoitteiden” määritelmä direktiivin 3 artiklan 4 kohdassa.

(8)  http://www.iiasa.ac.at/web/home/research/researchPrograms/air/policy/TSAP_12_final_v1.pdf

(9)  Ilmanlaatudirektiivissä vahvistetun määritelmän mukaisesti ’alueella’ tarkoitetaan jäsenvaltion alueen osaa, jonka jäsenvaltio on rajannut ilmanlaadun arviointia ja hallintaa varten.

(10)  Ks. kohta 13, jossa on ohjeita siitä, miten toimenpiteet huomioitu -skenaario määritellään: https://www.unece.org/fileadmin/DAM/env/documents/2015/AIR/EB/English.pdf.

(11)  Ks. kattava yleiskatsaus EU:n päästölähteeseen perustuvasta ilmansuojelulainsäädännöstä osoitteessa http://ec.europa.eu/environment/air/reduction/legislation.htm.

(12)  https://ec.europa.eu/clima/policies/strategies/progress/monitoring_fi

(13)  Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2001/81/EY, annettu 23 päivänä lokakuuta 2001, tiettyjen ilman epäpuhtauksien kansallisista päästörajoista (EYVL L 309, 27.11.2001, s. 22).

(14)  http://ec.europa.eu/environment/air/clean_air/outlook.htm

(15)  http://data.consilium.europa.eu/doc/document/ST-11265-2016-INIT/en/pdf

(16)  http://www.iiasa.ac.at/web/home/research/researchPrograms/air/GAINS.html

(17)  https://ec.europa.eu/info/files/better-regulation-toolbox-57_en

(18)  Sosiaalinen hyväksyttävyys voi olla yksi monikriteerianalyysissa käytettävistä kriteereistä.

(19)  Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2008/50/EY, annettu 21 päivänä toukokuuta 2008, ilmanlaadusta ja sen parantamisesta (EUVL L 152, 11.6.2008, s. 1) ja Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2004/107/EY, annettu 15 päivänä joulukuuta 2004, ilmassa olevasta arseenista, kadmiumista, elohopeasta, nikkelistä ja polysyklisistä aromaattisista hiilivedyistä (EUVL L 23, 26.1.2005, s. 3).

(20)  EUVL L 328, 21.12.2018, s. 1.

(21)  https://ec.europa.eu/energy/en/topics/energy-strategy-and-energy-union

(22)  https://enrd.ec.europa.eu/home-page_en

(23)  http://ec.europa.eu/environment/circular-economy/index_en.htm

(24)  http://eur-lex.europa.eu/legal-content/fi/TXT/?uri=CELEX%3A52016DC0501

(25)  https://ec.europa.eu/transport/themes/urban/cpt_fi

(26)  https://ec.europa.eu/transport/themes/urban/urban_mobility/ump_en

(27)  http://ec.europa.eu/environment/nature/knowledge/rep_habitats/index_en.htm

(28)  http://ec.europa.eu/environment/water/participation/map_mc/map.htm

(29)  http://ec.europa.eu/environment/water/water-nitrates/index_en.html

(30)  http://eur-lex.europa.eu/legal-content/FI/TXT/?uri=CELEX:32013R1301

(31)  http://www.unece.org/environmental-policy/conventions/envlrtapwelcome/guidance-documents-and-other-methodological-materials/gothenburg-protocol.html

(32)  https://www.rivm.nl/media/documenten/cce/manual/Manual_UBA_Texte.pdf

(33)  http://ec.europa.eu/smart-regulation/guidelines/tool_35_en.htm

(34)  EUVL L 156, 25.6.2003, s. 17, http://eur-lex.europa.eu/legal-content/FI/TXT/?uri=CELEX:32003L0035

(35)  EUVL L 197, 21.7.2001, s. 30, http://eur-lex.europa.eu/legal-content/FI/TXT/?qid=1525338019455&uri=CELEX:32001L0042

(36)  EUVL L 26, 28.1.2012, s. 1.

(37)  Ks. esimerkiksi Kroatian ja Italian pitämä valtioiden välinen kuuleminen vesienhoitosuunnitelmasta: http://www.va.minambiente.it/en-GB/Oggetti/Documentazione/1607/2691

(38)  EUVL L 41, 14.2.2003, s. 26, http://eur-lex.europa.eu/legal-content/FI/TXT/?uri=celex%3A32003L0004

(39)  Keskimääräisen altistumisen indikaattoria ei raportoitu perusvuodelta 2005. Näin ollen se on ilmoitettava ainoastaan viimeisimmältä raportointivuodelta, ellei jäsenvaltio halua tehdä jälkilaskelmaa siitä, mikä keskimääräisen altistumisen indikaattorin arvo olisi ollut vuonna 2005.