Euroopan alueiden komitean lausunto aiheesta ”Kestävän kehityksen tavoitteet: perusta EU:n pitkän aikavälin strategialle Euroopan saattamiseksi kestävälle pohjalle vuoteen 2030 mennessä”

(2019/C 404/04)

Esittelijä

Arnoldas ABRAMAVIČIUS (LT, EPP)

Zarasain piirikunnanvaltuuston jäsen

Viiteasiakirja

Komission tiedonanto – Pohdinta-asiakirja – Kohti kestävää Eurooppaa vuoteen 2030 mennessä,

COM(2019) 22 final

POLIITTISET SUOSITUKSET

EUROOPAN ALUEIDEN KOMITEA

suhtautuu myönteisesti EU:n pohdinta-asiakirjaan ”Kohti kestävää Eurooppaa vuoteen 2030 mennessä” ja kehottaa Euroopan komissiota ja Eurooppa-neuvostoa vahvistamaan kestävän kehityksen Agenda 2030 -toimintaohjelman ja siihen sisältyvien 17 kestävän kehityksen tavoitteen täytäntöönpanon ensisijaiseksi kysymykseksi poliittisella asialistallaan sekä tunnustamaan sen EU:n seuraavan, vuodet 2019–2024 kattavan strategisen ohjelman ja pidemmällekin ulottuvien suunnitelmien yleiseksi tavoitteeksi. Komitea myös luottaa siihen, että uusi Euroopan komissio luo toiminnalle edellytykset laatimalla EU:n laajuisen kestävän kehityksen strategian ja täytäntöönpanosuunnitelman, kuten 18. lokakuuta 2018 annetuissa Eurooppa-neuvoston päätelmissä jo kehotettiin.

kannattaa sitä, että kestävän kehityksen tavoitteista tehdään kattava kehys poliittisille toimille, joiden avulla vastataan aikamme moninaisiin taloudellisiin, sosiaalisiin, ekologisiin, hallintoa koskeviin ja ulkoisiin haasteisiin, ja tähdentää, että kaikilla toimijoilla tulee olla yhteinen näkemys kestävästä kehityksestä ja sitä koskevista tavoitteista, jotta ne voidaan panna kaikilta osin täytäntöön ihmisten ja tulevien sukupolvien hyvinvoinnin edistämiseksi. Ensisijaisena pyrkimyksenä on vähentää köyhyyttä ja eriarvoisuutta siten, että ketään ei jätetä, maailmassa vallitsee rauha ja vaurautta luodaan ja jaetaan maapallon resurssien rajoissa.

korostaa, että kestävän kehityksen 17 tavoitetta ovat yleismaailmallisia ja jakamattomia ja että niiden täytäntöönpanoa tukevien politiikkatoimien johdonmukaisuus on keskeistä, jotta edistystä voidaan saavuttaa.

Pohdinnasta tekoihin

katsoo, että Euroopan komission esittämistä kolmesta skenaariosta, joilla pyritään edistämään keskustelua EU:n tulevista toimista Agenda 2030:n toteuttamiseksi, vain skenaario 1 koskee sekä EU:n sisäistä että ulkoista toimintaa ja kattaa kaikki politiikanalat.

on kestävän kehityksen tavoitteisiin liittyviä paikallis- ja aluetason toimia käsitelleen AK:n ja OECD:n kyselytutkimuksen tulosten (1) valossa sitä mieltä, että näiden tavoitteiden monisyisyys huomioon ottaen tarvitaan kiireesti kokonaisvaltainen EU:n strategia, jolla koordinoidaan täytäntöönpanoa kaikkien hallintotasojen välillä ja johon sisältyy ajallisesti rajattuja tavoitteita ja vuoteen 2030 mennessä toteutettavaksi tarkoitettuja konkreettisia tuloksia sekä seuranta- ja arviointimekanismeja. Tämän perusteella skenaario 1 on suositeltavin.

korostaa, että kestävän kehityksen tavoitteiden täytäntöönpanoon liittyvät alatavoitteet ja niitä koskevat poliittiset strategiat olisi laadittava siten, että yhdistellään alhaalta ylös ja ylhäältä alas suuntautuvaa toimintaa, että mukana ovat kaikki hallintotasot ja asiaankuuluvat sidosryhmät ja että asetetaan joukko maa- ja aluekohtaisia tavoitteita. Strategiasta, jonka tavoitteena on kestävä Eurooppa vuoteen 2030 mennessä, pitäisi tulla nykyisen Eurooppa 2020 -strategian seuraaja.

painottaa, että EU:n toimielinten ja jäsenvaltioiden olisi välittömästi nopeutettava kestävän kehityksen tavoitteiden saavuttamiseen tähtääviä toimiaan ja otettava tavoitteet huomioon kaikissa politiikkatoimissaan skenaarion 2 mukaisesti.

toteaa, että skenaariossa 3 esitettyjä ulkoisia toimia tarvitaan. Keskittyminen ulkoisiin toimiin kuitenkin paitsi nakertaisi EU:n kansainvälistä uskottavuutta myös merkitsisi sen sivuuttamista, että EU:lla ja sen jäsenvaltioilla on vielä pitkä matka päästä kaikkiin kestävän kehityksen tavoitteisiin, ja estäisi saavuttamasta tavoitteissa edistystä EU:ssa.

korostaa, että kestävän kehityksen tavoitteiden täytäntöönpanossa on asetettava rima nykyistä korkeammalle kaikilla hallintotasoilla: niin EU-, jäsenvaltio- kuin alue- ja paikallistasollakin.

Alueiden ja kuntien osallistuminen

10.

korostaa kaikkien osallisuuden turvaamisen tavoitteen edellyttävän, että kaikilla hallintotasoilla varmistetaan koko toimintakirjon kattava integraatio ja että (alueelliset) toimintapolitiikat suunnitellaan toisiaan tukeviksi ja yhtenäisiksi. Komitea kehottaa perustamaan mekanismin, jonka avulla voidaan tarkastella edistymistä ja yksilöidä kestävän kehityksen tavoitteiden paikallisen täytäntöönpanon keskeiset haasteet sekä varmistaa, että resurssit käytetään tehokkaasti.

11.

huomauttaa, että 65 prosenttia kestävän kehityksen 17 tavoitteen 169 alatavoitteesta edellyttää toteutuakseen sitä, että alueet ja kunnat sitoutuvat vahvasti kestävän kehityksen tavoitteiden täytäntöönpanoon ja seurantaan (2). Kunnat ja alueet siirtävät kestävän kehityksen tavoitteet ruohonjuuritasolle, eivät pelkästään täytäntöönpanijan ominaisuudessa vaan kansalaisia, yrityksiä ja paikallisyhteisöjä lähimpinä poliittisen päätöksenteon tasoina. AK:n ja OECD:n kyselytutkimuksen tulokset vahvistavat entistäkin selvemmin kuntien ja alueiden aktiivisuuden, sillä 59 prosenttia vastaajista kertoi toteuttavansa kestävän kehityksen tavoitteita. Monet Euroopan alueet ja kunnat (3) ovat edelläkävijöinä raivanneet tietä tässä kestävän kehityksen tavoitteiden paikallistamisprosessissa ja osoittaneet, että alueet ja kunnat ovat olennaisen tärkeitä kestävän kehityksen tavoitteiden tehokkaan ja nopean täytäntöönpanon kannalta.

12.

korostaa lupaavien pioneerihankkeiden – esimerkkeinä OECD:n Cities and Regions for the Sustainable Development Goals ja YK:n 25 + 5 SDG Cities Leadership Platform – merkitystä autettaessa vapaaehtoispohjalta toimivia alueita ja kuntia siirtämään kestävän kehityksen tavoitteet paikallistasolle, jälkimmäisessä hankkeessa viisi vuotta ennen vuotta 2030.

13.

painottaa kestävän kehityksen tavoitteisiin sovellettavaa alueellista lähestymistapaa koskevan tutkimuksensa (4) perusteella sen merkitystä, että alueiden ja kuntien valmiuksia ja kykyä siirtää kestävän kehityksen tavoitteet paikallistasolle kehitetään, nykyisten aloitteiden näkyvyyttä lisätään ja EU:n perustaman rakenneuudistusten tukipalvelun (5) käyttöä tehostetaan alueilla ja kunnissa sovittaen tavoitteet yhteen kestävän kehityksen tavoitteiden kanssa.

14.

sitoutuu tukemaan kestävän kehityksen tavoitteiden siirtämistä paikallis- ja aluetasolle ja välttämään päällekkäistä työtä edistämällä kumppanuuksia kansainvälisten (6) ja eurooppalaisten (7) järjestöjen kanssa.

15.

korostaa Euroopan komission, alueiden komitean ja muiden eurooppalaisten organisaatioiden keskeistä roolia vertaisarvioinnin, vaihtotoiminnan, yhteistyön ja vastavuoroisen oppimisen edistämisessä EU:n kaikkien alueiden ja kuntien välillä.

16.

kehottaa tunnustamaan varauksetta alueiden roolin kestävän kehityksen tavoitteiden paikallistajina EU:ssa. Paikallis- ja alueviranomaisilla on olennainen rooli arvopohjan ja yhteiskunnallisten suhteiden rakentamisessa, mistä seuraa selvä tarve osallistaa ne koko EU:n kestävän kehityksen hyväksi tehtävään työhön.

17.

huomauttaa, että EU:n alue on hyvin moninainen kehitykseltään, väestörakenteeltaan, tuotantorakenteeltaan ja teollistuneisuudeltaan, mikä edellyttää joustavaa ja paikkakohtaista lähestymistapaa vähemmän kehittyneisiin, syrjäisiin ja saaristoalueisiin sekä energiamurrosta läpi käyviin alueisiin nähden.

18.

kannattaa nrg4SD-verkoston ohjaaman Euroopan alueiden toimijayhteisön perustamista kestävän kehityksen tavoitteita varten.

19.

korostaa maailmassa ja EU:n jäsenvaltioiden sisällä ja välillä vallitsevia jyrkkiä taloudellisia, sosiaalisia ja alueellisia eroja. Kestävän kehityksen tavoitteessa nro 11 käsitellään kaupungistumisen haastetta, ja EU:ssa on varmistettava tasapainoinen alueellinen kehitys, jotta huolehditaan siitä, ettei kukaan ihminen eikä mikään alue jää jälkeen muista.

20.

tähdentää, että pyrittäessä saavuttamaan kestävän kehityksen tavoitteet alatavoitteineen vuoteen 2030 mennessä on tärkeää saada aikaan todellista synergiaa ja yhdistää julkinen ja yksityinen paikallis-, alue-, valtio- ja EU-tason rahoitus sekä julkisen ja yksityisen sektorin yhteistyö strategiseen suunnitteluun ja investointeihin.

21.

korostaa, että koheesiopolitiikka on EU:n alueille ja kunnille tärkein investointiväline, jonka avulla ne voivat toteuttaa kestävän kehityksen tavoitteet ja jolla varmistetaan niiden taloudellinen, sosiaalinen ja alueellinen kehitys. Komitea kehottaa siksi pitämään koheesiorahoituksen kaikkien alueiden saatavilla myös seuraavalla EU-ohjelmakaudella vuosina 2021–2027. Rahoituksen avulla tulee edistää kaikkien kansalaisten osallistumista oikeudellisesti sitovien kumppanuutta koskevien eurooppalaisten käytännesääntöjen perusteella. EU:n koheesiopolitiikan tavoitteet olisi sovitettava seuraavalla kaudella paremmin yhteen kestävän kehityksen tavoitteiden kanssa, jotta voidaan varmistaa toimien parempi täytäntöönpano ja johdonmukaisuus.

22.

toteaa, että kestävän kehityksen tavoitteisiin sisältyy kyllä kaupunkeja koskeva tavoite (nro 11) mutta ei nimenomaan aluetasoa koskevaa tavoitetta. Aluekehitykseen viitataan vain epäsuorasti kohdassa, joka liittyy maankäyttöön. Koheesiopolitiikan ja kestävän kehityksen tavoitteiden tiivis yhteensovittaminen tarkoittaakin sitä, että EU:n koheesiopolitiikan uudessa rahoitussuunnittelussa otetaan huomioon kaikki alueisiin liittyvät kestävän kehityksen tavoitteet eikä pelkästään tavoitetta nro 11.

23.

haluaa kiinnittää huomiota EU:n kaupunkiagendaan toimintamallina, jonka avulla voidaan edistää kaikkien hallintotasojen vuoropuhelua kaupunkialueiden kestävästä kehityksestä. Tämä prosessi voisi toimia esimerkkinä, kun suunnitellaan EU:n kauden 2019–2024 strategisen ohjelman hallintorakennetta, jotta EU voisi vastata entistä tehokkaammin kestävän kehityksen tavoitteiden saavuttamiseen liittyviin haasteisiin.

24.

korostaa tulevaa koheesiopolitiikkaa koskevan AK:n ehdotuksen (8) tarjoamia mahdollisuuksia. Komitea on esittänyt, että vuoden 2020 jälkeisellä koheesiopolitiikalla olisi autettava alueita ja kuntia siirtämään kestävän kehityksen tavoitteet paikallistasolle ja sovittamaan kestävän kaupunkikehityksen strategioiden täytäntöönpano paikallisiin olosuhteisiin.

25.

tähdentää, että maataloutta, tutkimusta ja innovointia varten tarkoitetut EU:n rahoitusvälineet ja ESIR-rahasto sekä niiden synerginen käyttö yhdessä koheesiorahaston kanssa ovat tärkeitä, jotta kestävän kehityksen tavoitteet voidaan saavuttaa kaikilta osin.

Kaikkien sidosryhmien osallistaminen

26.

korostaa, että yhteiskunnan ja talouden kaikkien tasojen tulee tuntea muutosvoimaiset kestävän kehityksen tavoitteet omakseen. Yksityisellä sektorilla ja kannattavalla käytännön liiketoiminnalla on suuri merkitys pyrittäessä toteuttamaan ja saavuttamaan kestävän kehityksen tavoitteet vuoteen 2030 mennessä.

27.

muistuttaa, että kestävän kehityksen tavoitteiden keskiössä ovat ihmiset ja että kumppanuus, osallisuus ja voimaannuttaminen ovat kestävän kehityksen perusarvoja. Kaikenikäisten ihmisten, kansalaisyhteiskunnan koko kirjon, tiedeyhteisön, julkisten elinten ja yksityisen sektorin osallistuminen sidosryhmien vuoropuheluun on tarpeen, jotta voidaan kehitellä ja löytää yhdessä ratkaisuja kestävän kehityksen tavoitteiden saavuttamiseksi ja huolehtia samalla oikeanlaisesta tasapainosta väistämättömien kompromissien yhteydessä.

28.

tähdentää, että ruohonjuuritasolta alkunsa saaneilla liikkeillä, suotuisilla edellytyksillä ja kunnissa ja alueilla vallitsevalla yrittäjähengellä on ratkaiseva merkitys kestävän kehityksen tavoitteiden ja niihin liittyvien alatavoitteiden saavuttamisessa ja älykkään, kestävän ja osallistavan kasvun aikaansaamisessa.

29.

kannustaa monitahoisiin tiedotustoimiin, jotka käsittelevät kestävän kehityksen tuomia hyötyjä, jotta pystytään luomaan asianmukaisia sosiaalisia asenteita kaikissa ikäryhmissä ja pitkällä aikavälillä.

Kestävän kehityksen tavoitteiden hallinnointi EU:ssa

30.

kehottaa uutta Euroopan komissiota ottamaan johtoroolin sellaisen monitasoisen, monisidosryhmäisen ja monialaisen hallintomallin kehittämisessä osana skenaariota 1, joka luo edellytykset valtavirtaistaa kestävän kehityksen tavoitteet kaikkine ulottuvuuksineen osaksi kaikkia EU:n politiikkoja ja varmistaa myös eri alojen politiikkatoimien johdonmukaisuus sekä kutsua kaikki hallintotasot ja sidosryhmät, myös kansalaiset, mukaan poliittisen päätöksenteon kaikkiin vaiheisiin.

31.

korostaa asioihin perehtymisen ratkaisevaa merkitystä, sillä poliittinen johtajuus on äärimmäisen tärkeää. Komitea toteaa, että niin poliittisten päättäjien kuin hallinnosta vastaavien tahojen on saatava opastusta kestävän kehityksen tavoitteista ja sitouduttava niiden edistämiseen ja että EU:n kunkin toimielimen tulee ottaa kestävän kehityksen tavoitteet kattavasti huomioon omassa hallinnossaan.

32.

suosittaa, että seuraava Euroopan komission puheenjohtaja nimeää kabinettiinsa erityistyöryhmän, joka työskentelee kaikkien komission jäsenten kanssa ja selvittää kaikkien toimintapoliittisten ehdotusten vaikutukset kestävän kehityksen tavoitteisiin. Työryhmän on tarkoitus kiinnittää huomio mahdollisiin ristiriitoihin ja kompromissitarpeisiin, ja se vastaa kestävän kehityksen tavoitteiden valtavirtaistamisesta kaikilla EU:n politiikanaloilla. Näin voidaan varmistaa eri pääosastojen toimien vahva koordinointi.

33.

kehottaa seuraavaa Euroopan komission puheenjohtajaa raportoimaan kestävän kehityksen tavoitteiden täytäntöönpanosta vuosittain Euroopan parlamentille unionin tilaa koskevassa puheessaan sekä myös yleisten asioiden neuvostolle.

34.

vetoaa neuvostoon, jotta se edistäisi kestävän kehityksen tavoitteiden täytäntöönpanoa sekä vastavuoroista oppimista jäsenvaltioiden tasolla järjestämällä yleisten asioiden neuvostossa keskustelun vapaaehtoisista kansallisista selvityksistä ennen niiden käsittelyä YK:n korkean tason poliittisen foorumin kokouksissa.

35.

kehottaa Euroopan parlamenttia huomioimaan lainsäätäjänä kestävän kehityksen tavoitteet kaikissa asian kannalta merkityksellisissä poliittisissa asiakokonaisuuksissaan ja käsittelemään näiden tavoitteiden täytäntöönpanoa kaikissa valiokunnissaan. Parlamentin eri valiokuntien olisi nimettävä pysyviä esittelijöitä käsittelemään kestävän kehityksen tavoitteita.

36.

sitoutuu työskentelemään kestävän kehityksen tavoitteiden parissa yhdennetysti ja johdonmukaisesti ja ottamaan ne huomioon kaikissa AK:n valiokunnissa ja lausunnoissa.

37.

tarjoutuu tekemään komission ja muiden kumppanien kanssa yhteistyötä kestävän kehityksen tavoitteiden paikallis- ja aluetason täytäntöönpanon seurannassa. Komitea suhtautuu myönteisesti Euroopan komission avoimen ja osallistavan hallinnon hengessä organisoiman, kestävän kehityksen tavoitteisiin keskittyvän sidosryhmäfoorumin toimintaan ja puoltaa voimakkaasti sen jatkamista, jotta alueet, kunnat, kansalaisyhteiskunta, tiedeyhteisö ja elinkeinoelämä voivat käydä osallistavaa vuoropuhelua kestävästä kehityksestä ja ottaa vastuuta kestävän kehityksen tavoitteista.

38.

on tyytyväinen siihen, että Euroopan komissio on sisällyttänyt foorumin suositukset pohdinta-asiakirjaan.

39.

visioi, että foorumista voisi tulla pysyvä neuvoa-antava elin, jota EU:n päättävät tahot – Euroopan komissio, neuvosto ja Euroopan parlamentti – kuulevat laatiessaan kokonaisvaltaista strategiaa Euroopan saattamiseksi kestävälle pohjalle vuoteen 2030 mennessä ja jolta uudet Euroopan komission jäsenet ja Euroopan parlamentin jäsenet saavat kestävän kehityksen tavoitteisiin liittyvää tietoa.

40.

kehottaa kutsumaan eurooppalaiset sekä jäsenvaltio-, alue- ja paikallistason foorumit säännöllisesti mukaan EU:n sidosryhmäfoorumin työskentelyyn sen toiminnan ja edustavuuden vahvistamiseksi.

41.

kehottaa kaikkia EU:n toimielimiä käymään toistensa kanssa säännöllistä vuoropuhelua kestävän kehityksen tavoitteista, jotta voidaan varmistaa politiikan johdonmukaisuus kestävän kehityksen tavoitteen nro 17 hengessä. Niin Euroopan komission, neuvoston ja Euroopan parlamentin kuin Euroopan alueiden komitean ja Euroopan talous- ja sosiaalikomiteankin tulee osallistua vuoropuheluun.

Kestävän kehityksen tavoitteiden valtavirtaistaminen EU:n toimintapolitiikoissa

42.

kannustaa Euroopan komissiota käyttämään paremman sääntelyn suuntaviivoja tukena lainsäädännön laatimiseksi siten, että kaikki kestävän kehityksen tavoitteiden ulottuvuudet otetaan huomioon. Suuntaviivojen olisi osoitettava selvästi kaikki muuttujat, joihin on kiinnitettävä huomiota, kun halutaan omaksua kestävä lähestymistapa.

43.

on sitä mieltä, että kestävän kehityksen tavoitteiden eri ulottuvuuksien välillä joudutaan väistämättä tekemään kompromisseja, ja perää järjestelmällisiä vaikutusten ennakkoarviointeja mahdollisten synergioiden ja ristiriitojen havaitsemiseksi sekä sen mahdollistamiseksi, että kompromisseja voidaan arvioida avoimesti ottaen huomioon välittömät ja pitkän aikavälin vaikutukset. Alueellisten vaikutusten arviointi sekä osallistavat keskustelut kansalaisten ja sidosryhmien kanssa paikallis- ja aluetasolla auttavat varmistamaan päätösten hyväksynnän ja takaamaan päätöksenteon asianmukaisuuden.

44.

on mallina muille toimielimille ja organisaatioille ja sitoutuu järjestämään vuotuisia konferensseja, joissa esitellään paikallisia ja alueellisia kokemuksia ja hyviä käytäntöjä.

45.

kehottaa kaikkia EU:n toimielimiä ja jäsenvaltioita mukauttamaan talouspolitiikan EU-ohjausjakson kestävän kehityksen tavoitteisiin ja niiden pohjalta laadittavaan EU:n strategiaan, jonka tavoitteena on kestävä Eurooppa vuoteen 2030 mennessä. Antamalla ohjeita useaksi vuodeksi kerrallaan olisi varmistettava, että ohjausjakson yhteydessä huolehditaan EU:n strategian toteuttamisesta ja että siitä tulee kestävän kehityksen tavoitteiden koordinointi- ja täytäntöönpanoväline, jolloin vuotuisesta kasvuselvityksestä tulee siis vuotuinen selvitys kestävästä kehityksestä.

46.

kehottaa ottamaan käyttöön useampaa vuotta koskevan selvityksen kestävästä kehityksestä EU:ssa. Sen julkaisemisesta käynnistyisi monivuotinen sykli, jonka puitteissa jäsenvaltiot tarkastelevat uudelleen suosituksia ja raportoivat niistä. Selvityksessä pitäisi luoda katsaus EU:n strategian ja jäsenvaltioiden kestävän kehityksen toimintasuunnitelmien täytäntöönpanoon. Tämä muodostaisi perustan vapaaehtoisille kansallisille selvityksille, joita EU-maat voivat antaa YK:n puitteissa.

47.

kehottaa huolehtimaan siitä, että kestävän kehityksen EU-ohjausjakson hallinnointiin osallistuvat komissiossa kaikki asiaankuuluvat yksiköt ja että sen yhteydessä vältetään siiloajattelun mukaisia aloitteita.

48.

toistaa vaatimuksensa siitä, että talouspolitiikan EU-ohjausjaksoa tulee hallinnoida kumppanuuden ja monitasoisen hallinnon periaatteiden mukaisesti ja että EU:n alueet ja kunnat tulee kutsua käytännesääntöjä noudattaen mukaan täysivaltaisina kumppaneina vuotuisen syklin alusta lähtien (9). (10),

49.

kehottaa EU:n toimielimiä hyödyntämään unionin talousarviota kestävän kehityksen tavoitteiden valtavirtaistamiseksi kaikilla politiikanaloilla, erityisesti lopettamaan fossiilisten polttoaineiden tuet ja tehostamaan kestävyyskriteerien käyttöä julkisten hankintojen yhteydessä.

50.

vahvistaa, että kestävän kehityksen tavoitteiden täytäntöönpanoa on tarpeen seurata, ja kehottaa erittelemään tiedot ainakin NUTS2-tasolle ja tarvittaessa paikallistasolle saakka, jotta luodaan mahdollisuuksia parempaan päätöksentekoon silloin, kun koko maan keskiarvo johtaa harhaan.

51.

toteaa jälleen kerran (11), että BKT:n ohella on käytettävä sellaisia täydentäviä indikaattoreita, jotka eivät ole luonteeltaan puhtaasti taloudellisia vaan jotka ilmentävät kestävän kehityksen tavoitteiden muutosvoimaisuutta. Niitä olisi mitattava kestävän kehityksen tavoitteiden saavuttamista koskevien eriteltyjen tietojen pohjalta ainakin NUTS2-tasolla.

52.

toteaa, että edelläkävijäalueet ja -kunnat laativat omia indikaattoreitaan ja keräävät tietonsa yhteistyössä paikallisten, myös yksityisen sektorin, toimijoiden kanssa. Paikallisten indikaattorien kehittäminen tarjoaa hyvän tilaisuuden edistää osallisuutta ja sitoutumista asiaan. AK:n ja OECD:n kyselytutkimuksessa 40 prosenttia vastaajista kuitenkin kertoi, ettei käytä minkäänlaisia indikaattoreita. EU:n indikaattoreita ei ehkä ole mahdollista käyttää, koska NUTS2-tasolla ei ole saatavilla niiden paikallisen hyödyntämisen mahdollistavia tietoja.

53.

ehdottaa, että EU:n Yhteinen tutkimuskeskus perustaisi kestävän kaupunkikehityksen data-alustan EU:n ohjekirjan kokoamiseksi kestävän kehityksen tavoitteita vapaaehtoispohjalta toteuttaville kaupungeille. Komitea panee lisäksi merkille World Council on City Data -organisaation tekemän työn – se on laatinut ISO-standardit älykkäitä ja selviytymiskykyisiä kaupunkeja koskeville indikaattoreille – sekä OECD:n työn sellaisen visualisointityökalun kehittämiseksi, jossa viralliset indikaattorit yhdistetään mallinnettuihin alue- ja paikallistason indikaattoreihin alueellisten erojen huomioon ottamiseksi.

54.

kehottaa Eurostatia huomioimaan tämän työn ja mitatun edistyksen vuotuisessa seurantaraportissaan ja jättämään tilaa myös laadullisille tiedoille. AK on valmis tekemään ja edistämään yhteistyötä kyseisten kumppanien kanssa paikallis- ja aluetasolla tapahtuvan kestävän kehityksen tavoitteiden täytäntöönpanon seuraamiseksi.

55.

toteaa jälleen kerran, että monet alueet ja kunnat ovat tarttuneet toimiin ja niistä on tulossa tämän siirtymän edelläkävijöitä muun muassa sellaisten onnistuneiden aloitteiden ansiosta kuin kaupunginjohtajien energia- ja ilmastosopimus ja siihen liittyvä AK:n ilmastolähettilästoiminta. Tällaiset ruohonjuuritasolta alkunsa saaneet liikkeet voivat saada kestävän kehityksen tavoitteiden toteuttamisesta uutta pontta ja vahvan sykäyksen eteenpäin.

Kestävän kehityksen tavoitteiden ulkoinen ulottuvuus

56.

vaatii, että EU ottaa kestävän kehityksen tavoitteiden täytäntöönpanossa huomioon niiden ulkoisen ulottuvuuden, mukaan lukien unionin sisäisten politiikkojen ulkoiset vaikutukset esimerkiksi YMP:n tai kaupan osalta. Sisäinen ja ulkoinen ulottuvuus eivät ole erillisiä maailmoja, ja kestävään kehitykseen tähtäävien politiikkatoimien on olennaisen tärkeää olla johdonmukaisia.

57.

pyytää solmimaan EU-, jäsenvaltio-, alue- ja paikallistason välisen kumppanuuden kestävän kehityksen tavoitteiden täytäntöönpanon edistämiseksi kehitysyhteistyössä.

58.

edellyttää, että globaalien toimitusketjujen roolin seurantaa tehostetaan sen varmistamiseksi, että oikeusvaltioperiaatetta ja ihmisoikeuksia kunnioitetaan. Lisäksi tulee ottaa käyttöön kiertotalouden käytäntöjä ja välttää luonnonvarojen liikakäyttöä.

59.

korostaa hajautetun yhteistyön ja esimerkiksi sellaisten AK:n aloitteiden keskeistä merkitystä kuin helmikuussa 2019 järjestetty Euroopan komission ja AK:n yhteinen kaupunkien ja alueiden kehitysyhteistyöfoorumi, jossa keskityttiin kestäväpohjaisiin kaupunkikumppanuuksiin, joka kokosi yhteen yli 500 osallistujaa yli 80 maasta ja jossa laadittiin konkreettisia toimintapoliittisia suosituksia kestävän kehityksen edistämiseksi alueellisten ja paikallisten kumppanuuksien avulla, tai nk. Nikosian aloite, jolla tuetaan Libyan kuntia. Nämä AK:n aloitteet osoittavat, että EU:n tukitoimissa ei pitäisi keskittyä vain suurten kaupunkien välisiin laajamittaisiin kumppanuushankkeisiin vaan EU-tukea olisi yhtä lailla voitava saada erikokoisiin hajautetun yhteistyön aloitteisiin, joissa on mukana erityyppisiä alueita.

60.

pitää valitettavana, että uutta naapuruus-, kehitys- ja kansainvälisen yhteistyön välinettä (NDICI) koskevaan Euroopan komission ehdotukseen ei sisälly oman aihekohtaisen budjettikohdan perustamista paikallisviranomaisille annettavaa tukea varten.

61.

kehottaa Euroopan komissiota tukemaan nuorten, naisten ja kotiseudultaan siirtymään joutuneen väestön taloudellista ja sosiaalista integroitumista kehitysmaissa. Hajautetussa yhteistyössä noudatettava kumppanuusperiaate voi auttaa muuttamaan käsitystä muuttoliikkeestä siten, että se nähdään uhan sijasta mahdollisuutena, etenkin kun otetaan huomioon alueiden ja kuntien keskeinen rooli maahanmuuttajien kotouttamisessa vastaanottaviin yhteiskuntiin.

EU:n toimintapolitiikat

62.

yhtyy pohdinta-asiakirjassa esitettyyn analyysiin ja ehdotukseen jatkaa työtä ensisijaisesti neljän poliittisen asiakokonaisuuden ja neljän horisontaalisen tekijän parissa. Komitea esittää kuitenkin seuraavia lisähuomioita:

63.

panee merkille ehdotuksen nostaa ilmastotoimien valtavirtaistamistavoite 25 prosenttiin ja vaatii, että uudessa monivuotisessa rahoituskehyksessä olisi lisäksi osoitettava asiaankuuluvat taloudelliset resurssit kestävää kehitystä varten ja varmistettava, ettei mikään rahoituspäätös heikennä kestävän kehityksen tavoitteiden täytäntöönpanoa.

64.

korostaa, että on kiireellisesti hyväksyttävä strategiat ja määriteltävä toimet, joiden avulla päästään siirtymään resurssitehokkaaseen kiertotalouteen panemalla Pariisin sopimus enemmittä viivytyksittä täytäntöön.

65.

korostaa, että AK tarkastelee YK:n kestävän kehityksen tavoitteiden, ekologisen siirtymän ja Pariisin ilmastonmuutossopimuksen välisiä yhteyksiä lähemmin erillisessä lausunnossaan (12). Siinä esitetään EU:n kuntien ja alueiden strateginen näkemys siitä, miten siirtymä resurssitehokkaaseen, vähähiiliseen, ilmastoneutraaliin ja biologisesti monimuotoiseen talouteen saadaan toteutettua.

66.

tähdentää kestävän kulutuksen ja tuotannon merkitsevän myös sitä, että uusiutumattomien luonnonvarojen absoluuttisia käyttömääriä on vähennettävä, jotta lähestyttäisiin resurssien riittävyyden eikä pelkästään resurssitehokkuuden tavoitetta.

67.

korostaa biotalouden tarjoamia erityisen hyviä mahdollisuuksia edistää riippumattomuutta fossiilisista polttoaineista ja torjua ilmastonmuutosta hiilineutraaliuden avulla. Biopohjaisten tuotteiden mahdollisimman laaja käyttö mahdollisimman monilla aloilla auttaa myös turvaamaan ja luomaan työpaikkoja uusilla kestäväpohjaisilla markkinoilla, etenkin tähän mennessä heikosti teollistuneilla alueilla.

68.

katsoo, että alueiden avulla voidaan saavuttaa tavoite nostaa tulevalla vuosikymmenellä innovatiivisten biopohjaisten teollisuudenalojen osuutta bruttokansantuotteesta merkittävästi.

69.

kehottaa toteuttamaan jatkotoimia komission esittämän, kestävän kasvun rahoitusta koskevan toimintasuunnitelman pohjalta, sillä rahoituksen avulla on annettava vipuvoimaa sellaiselle muutokselle, joka tuo kestävyyshyötyjä eikä vain taloudellista tuottoa (13).

70.

katsoo, että Euroopan elinkeinoelämän ja teollisuusalojen sitoutumisen kestävään kehitykseen pitäisi olla olennainen osa vuoteen 2030 ulottuvaa Euroopan teollisuusstrategiaa, sillä se auttaisi yrityksiä ja teollisuudenaloja omaksumaan nopeammin kestäväpohjaisempia käytäntöjä. Tätä kestävän kehityksen tavoitteisiin keskittyvän sidosryhmäfoorumin suosituksissa jo mainittua ehdotusta olisi käsiteltävä edelleen korkean tason pyöreän pöydän ryhmässä ”Teollisuus 2030”, ja samassa yhteydessä olisi keskusteltava biotalouden nivomisesta kestävän kehityksen tavoitteisiin.

71.

huomauttaa, että unionin kehityspolitiikan johdonmukaisuuden varmistamiseksi yhteisellä maatalouspolitiikalla on tuettava sellaisen kestävyysperiaatteiden mukaisen maatalouden kehittämistä kehitysmaissa, jonka ansiosta maaseudun väestö voi jäädä asuinseuduilleen ja joka tarjoaa heille elintarviketurvan. Tästä syystä EU:n maatalous- ja elintarvikeviennissä sovellettavat hinnat eivät saa alittaa Euroopan tuotantokustannuksia.

72.

pitää valitettavana, että liikkuvuuden osalta pohdinta-asiakirjassa ei kiinnitetä huomiota julkisen liikenteen saatavuuden merkitykseen kestävien kaupunki- ja alueliikennejärjestelmien kehittämiselle eikä paikallis- ja alueviranomaisten ratkaisevan tärkeään rooliin tässä yhteydessä.

73.

esittää, että EU:n olisi kansainvälisellä tasolla annettava kestävyysohjelmallaan uutta pontta muun muassa IMO:n (merenkulku) ja ICAO:n (ilmailu) puitteissa toteutettaville aloitteille kasvihuonekaasupäästöjen vähentämiseksi. EU:n olisi ennen kaikkea vaadittava maailmanlaajuisen kerosiiniveron käyttöönottoa ja, jos tällaisen veron kantamisesta ei päästä sopimukseen ICAO:n tasolla, se voisi harkita yksipuolisten toimien toteuttamista, esimerkiksi lentopolttoaineen verovapauden poistamista unionin sisäisillä lennoilla tai polttoainemaksun asettamista lentorahdille.

74.

toteaa, että liikkuvuusalan eurooppalaisten toimijoiden on parannettava kilpailukykyään innovoinnin avulla. Paikallis- ja alueviranomaisten on toteutettava yhteistyössä yksityisen sektorin kanssa ja EU:n talousarviosta saatavalla tuella vaihtoehtoisten polttoaineiden infrastruktuurin ja digitaalisen tieinfrastruktuurin rakentamissuunnitelma.

75.

ottaa huomioon pohdinta-asiakirjassa esiin tuodun valtavan sosiaalisen eriarvoisuuden, esimerkiksi sen, että yli 22 prosenttia EU:n kansalaisista on vaarassa ajautua köyhyyteen, ja toistaa kehotuksensa panna Euroopan sosiaalisten oikeuksien pilari kaikilta osin täytäntöön ja kiinnittää sosiaalisiin kestävyystekijöihin yhtä lailla huomiota kuin ympäristökestävyyteen, jotta osoitetaan, että unioni pyrkii siihen, ettei ketään ihmistä eikä mitään aluetta jätetä oman onnensa nojaan. On olemassa näyttöä siitä, että sosiaalisesti haavoittuvat alueet ovat usein myös kaikkein altteimpia kestävän kehityksen puutteesta aiheutuville kielteisille vaikutuksille.

76.

kehottaa lisäämään Euroopan sosiaalisten oikeuksien pilarin seurannan alueellisuutta. AK laatii parhaillaan alueellista sosiaali-indikaattoreiden tulostaulua, jota voitaisiin käyttää tähän tarkoitukseen.

77.

toteaa, että erityistä huomiota olisi kiinnitettävä aktiivisena ja terveenä ikääntymisen edistämiseen Euroopassa ja lähestymistavan muuttamiseen institutionaalisesta yhteisöpohjaiseksi.

78.

toistaa kehotuksensa asuntotarjontaa koskevan eurooppalaisen toimintaohjelman toteuttamisesta (14). Se edistäisi EU:n kaupunkiagendaan kuuluvan, asumista käsittelevän kumppanuusrakenteen jatkotoimena merkittävästi paitsi kestävän kehityksen tavoitteen nro 11 (kestävät kaupungit ja yhteisöt) myös tavoitteiden nro 1 (ei köyhyyttä), nro 7 (edullista energiaa) ja nro 10 (eriarvoisuuden vähentäminen) täytäntöönpanoa.

79.

korostaa, että digitaaliteknologioiden kehityksen myötä väestörakenteen muutoksesta voidaan saada EU:n alueiden ja kuntien myötävaikutuksella Euroopalle kolminkertainen hyöty: ikääntyvän väestön elämänlaatu paranee, siirrytään kohti kestävämpiä terveydenhuolto- ja hoivajärjestelmiä ja luodaan senioritalouteen kestävää talouskasvua ja työpaikkoja.

80.

korostaa, että paikallis- ja alueviranomaisilla on ratkaiseva rooli sukupuolijakauman tasapainottamisessa, mutta toteaa, että naiset ovat selvästi aliedustettuina kaikkialla EU:ssa, sillä heitä on vaaleilla valituista pormestareista vain 15 prosenttia, kunnanvaltuustojen jäsenistä 32 prosenttia ja alueparlamenttien tai -edustajistojen jäsenistä 33 prosenttia (15).

81.

tukee nuorisotoiminnan puitteissa tapahtuvan epävirallisen ja arkioppimisen tunnustamista ja tunnetuksi tekemistä. Nuoriso- ja urheilujärjestöt, jotka tarjoavat koulun ulkopuolisia aktiiviseen kansalaisuuteen koulivia epävirallisen ja arkioppimisen ohjelmia, ovat erityisen tärkeitä nuorten taitojen ja osaamisen kehittämiseksi.

82.

korostaa, että EU:ssa sovellettavat älykkään erikoistumisen menetelmät voivat olla olennainen osa politiikkatoimia, joiden tavoitteena on kestävä Eurooppa vuoteen 2030 mennessä. Yhteisen tutkimuskeskuksen älykkään erikoistumisen foorumi auttaa alueita hyödyntämään rakennerahastoja alueellisten innovaatiostrategioidensa integroimiseen kestävän kehityksen tavoitteiden kanssa muun muassa AK:n ja Yhteisen tutkimuskeskuksen järjestämien ”Tiede kohtaa alueet”-tapahtumien kautta. Älykkään erikoistumisen ja kestävän kehityksen tavoitteiden täytäntöönpanon keskinäisestä täydentävyydestä aluetasolla saadaan olennaista lisäarvoa kestäväpohjaiseen kasvuun.

83.

korostaa, että päästökauppajärjestelmän olisi oltava yksi keskeisistä seuraavista vaiheista pohdinta-asiakirjan täytäntöönpanossa.

84.

pitää valitettavana, että viimeisimmässä unionin tilaa koskevassa puheessa ei viitattu kauppaan liittyen millään tavalla ”kattavaan EU:n ja Afrikan väliseen mantereelta mantereelle ulottuvaan vapaakauppasopimukseen”. Kestävän kehityksen tavoitteiden sekä kaupan potentiaalisesti valtavan merkityksen niiden saavuttamisen kannalta pitäisi olla tällaisen sopimuksen johtotähtenä.

85.

kaipaa yritysten hallinnointi- ja ohjausjärjestelmiin uudistettua sosiaalista vuoropuhelua kestävän kehityksen tavoitteiden ja uusien liiketoimintamallien edistämiseksi, jotta voidaan vahvistaa talousdemokratiaa kestäväpohjaisen kasvun hyväksi.

86.

korostaa yhteisötalouden myönteistä roolia työttömyyden torjunnassa ja osallistavan ja kestävän kasvun edistämisessä. Tämä on erityisen tärkeää alueilla, joille on ominaista poismuutto, väestön nopea ikääntyminen, dynaamisuuden puute taloudessa ja yrittäjyyden vähäisyys. Tällaisilla alueilla yhteisötalouden organisaatiot ovat yksi tapa edistää hyviä aikeita toteuttamalla yrittäjyyttä ja paikallisten resurssien mahdollisimman hyvää käyttöä.

Bryssel 26. kesäkuuta 2019.

Euroopan alueiden komitean

puheenjohtaja

Karl-Heinz LAMBERTZ

(1) Kyselyyn saatiin yli 400 vastausta. Tulokset ja lisätietoja on saatavilla osoitteessa http://cor.europa.eu/fi/news/SDGs_survey

(2) UN Sustainable Development Solution Network (2016), Getting Started with the SDGs in Cities – A Guide for Stakeholders, http://unsdsn.org/wp-content/uploads/2016/07/9.1.8.-Cities-SDG-Guide.pdf

(3) Esimerkiksi Baskimaa, Ahvenanmaa, Espoo, Gent, Utrecht ja Nordrhein-Westfalen.

(4) Euroopan alueiden komitean teettämä tutkimus A territorial approach for the implementation of the SDGs in the EU – The role of the European Committee of the Regions (2019).

(5) COR 2018/3764 – Euroopan alueiden komitean lausunto aiheesta ”Uudistusten tukiohjelma ja Euroopan investointien vakautusjärjestely” kohta 12, esittelijä: Olga Zrihen (BE, PES).

(6) Esimerkiksi sellaiset organisaatiot kuin OECD, paikallisviranomaisten kestävän kehityksen järjestö ICLEI, YK:n kehitysohjelman UNDP:n ART-aloite ja YK:n Habitat-ohjelma sekä sellaiset järjestöt kuin alueviranomaisten nrg4SD-verkosto, kuntien kansainvälinen maailmanjärjestö UCLG tai paikallis- ja aluehallintotahojen Global Taskforce -verkosto.

(7) Esimerkiksi Euroopan kuntien ja alueiden neuvosto CEMR, Eurocities-järjestö, Euroopan perifeeristen merellisten alueiden liitto CPMR, Euroopan kestävän kehityksen verkosto ESDN ja kestävän kehityksen toimikuntien EEAC-verkosto.

(8) Euroopan alueiden komitean lausunto Euroopan aluekehitysrahaston ja koheesiorahaston tulevaisuudesta vuoden 2020 jälkeen.

(9) COR 2016/5386 – Euroopan alueiden komitean lausunto aiheesta ”EU-ohjausjakson hallinnoinnin parantaminen: paikallis- ja alueviranomaisten osallistumista koskevat käytännesäännöt”.

(10) COR 2018/5504 – Euroopan alueiden komitean lausunto aiheesta ”Talouspolitiikan EU-ohjausjakso ja koheesiopolitiikka: rakenteellisten uudistusten yhteensovittaminen pitkän aikavälin investointien kanssa”.

(11) Euroopan alueiden komitean 11. helmikuuta 2016 antama lausunto aiheesta ”Aluekehityksen indikaattorit – BKT ja muut tunnusluvut”.

(12) ”Kestävä Eurooppa vuoteen 2030 mennessä: YK:n kestävän kehityksen tavoitteiden, ekologisen siirtymän ja Pariisin ilmastonmuutossopimuksen jatkotoimet” (ENVE-VI/039), esittelijä: Sirpa Hertell (FI, EPP).

(13) Euroopan alueiden komitean 6. joulukuuta 2018 antama lausunto kestävän kasvun rahoituksesta (COR 2182/2018).

(14) Euroopan alueiden komitean 1. joulukuuta 2017 antama lausunto aiheesta ”Asuntotarjontaa koskevan eurooppalaisen toimintaohjelman kehittäminen” (COR 1529/2017).

(15) Euroopan tasa-arvoinstituutti, Gender statistics database, 2017.