Euroopan alueiden komitean lausunto aiheesta ”Laiduntalous”

(2020/C 39/14)

Esittelijä

:

Jacques BLANC (FR, EPP) La Canourguen kunnanjohtaja

POLIITTISET SUOSITUKSET

EUROOPAN ALUEIDEN KOMITEA

1.

katsoo, että laiduntoiminnan turvaaminen on olennainen edellytys sille, että maataloutta harjoitetaan jatkossakin kaikilla alueilla ja maaseutuverkosto säilyy elinvoimaisena Lissabonin sopimukseen kirjatun alueellisen yhteenkuuluvuuden tavoitteen mukaisesti. Lisäksi se on välttämätöntä ympäristö- ja ilmastotavoitteiden sekä biologisen monimuotoisuuden suojeluun liittyvien tavoitteiden saavuttamiseksi.

2.

toteaa, että laiduntoiminnan jatkamista uhkaavat monenlaiset vaikeudet, joita ei voida asettaa tärkeysjärjestykseen ja jotka vaikuttavat eri tavoin eri alueilla mutta joista jotkin voivat yksistään uhata sen tulevaisuutta: vaikeus ottaa huomioon laiduntalouden erityisluonne yhteisen maatalouspolitiikan tukia jaettaessa (laitumet, joilla kasvaa pensaita ja puita, liikkuvuus, yhteislaitumet jne.), taloudelliseen tilanteeseen liittyvät vaikeudet, kilpailu maasta, osaamisen siirtämiseen liittyvät vaikeudet, ympäristökysymyksistä johtuvat laiduntamisen käytännön järjestelyjä koskevat rajoitukset, kilpailu laidunmaiden muiden käyttäjien ja erityisesti vapaa-ajan käytön kanssa sekä suurpetojen aiheuttama uhka karjalle.

3.

pyytää, että laiduntalous ja laajaperäinen ja kestäväpohjainen karjankasvatus otetaan paremmin huomioon, kun YMP:n tukia suunnataan, sillä ne edistävät muita aloja paremmin alueiden tasapainoista kehitystä ja auttavat saavuttamaan ympäristö- ja ilmastotavoitteet, kuten YMP:n uudistuksesta annettuun komitean lausuntoon sisältyvissä suosituksissa on todettu.

4.

on tyytyväinen Euroopan parlamentin AGRI-valiokunnan ehdotukseen, jonka tarkoituksena on muuttaa jäsenvaltioiden yhteisen maatalouspolitiikan nojalla laatimien strategiasuunnitelmien tuesta annettuun asetukseen sisältyvää YMP:n strategiasuunnitelmia käsittelevää 4 artiklaa niin, että laidunmaat, joilla kasvaa pensaita ja puita, luetaan maataloustuotantoalueiksi, jotka ovat oikeutettuja perustukeen. Komitea pyytää kuitenkin muuttamaan artiklan lopullista sanamuotoa niin, että siihen sisällytetään sellainen laidunmaan käsite, jonka mukaan laidunmaalla voi (esimerkiksi puiden juurella) kasvaa tai olla kasvamatta ruohokasveja. Laidunmaan aseman ja tukikelpoisuuden selkeyttämiseksi on nimittäin varmistettava, että laidunmaa katsotaan maatalousmaaksi, joka ei kuitenkaan ole pysyvää nurmea. Laidunmaalle olisi vahvistettava pysyvästä nurmesta erillinen määritelmä, johon ei sisälly vaatimusta ruohokasveista. Pysyvät nurmet ja laidunmaat voisivat yhdessä muodostaa käsitteen ”pysyvät laitumet”.

5.

suosittaa, että käytössä oleva laidunmaa luetaan kokonaisuudessaan maataloustuotantoalueeksi vakaassa ja turvatussa sääntelykehyksessä, jossa asetetaan muiden tuotannonalojen tapaan YMP:n tuille tosiasiallinen enimmäismäärä.

6.

muistuttaa, että laidunkasvatuksessa, jossa hyödynnetään kulloinkin käytettävissä olevia luonnonympäristön resursseja karjan ruokkimiseen, tarvitaan joustonvaraa ja turvamarginaaleja sään vaihteluista selviämiseksi. Kasvattajat tarvitsevat siksi ”puskurialueiksi”luokiteltuja maita, joita ei voida käyttää joka vuosi tai joita laidunnetaan hyvin vaihtelevasti mutta jotka ovat välttämättömiä kausiluonteisen kuivuuden varalta. Nämä ovat yleensä nummialueita, tulvatasankoja ja metsäalueita. Käynnissä oleva ilmastonmuutos lisää tällaisten alueiden tarvetta. Ensimmäiseen pilariin sisältyvissä järjestelyissä, joiden nojalla laidunmaiden tukikelpoisuus tunnustetaan, olisi todettava näiden alueiden asema ja turvattava niiden käyttöön liittyvä oikeusvarmuus ottaen huomioon, että alueita ei käytetä joka vuosi eikä käyttöä voida ennakoida YMP-hakemuksen jättämispäivänä. Laiduntaloudessa kehitetään myös agroekologisia ekosysteemipalvelujen vaihtokäytäntöjä, kun siinä hyödynnetään täydentävänä ratkaisuna muihin käyttötarkoituksiin varattuja maita, kuten viini- ja hedelmätarhoja. Näin voidaan vähentää tuotantopanoksia ja koneellisia menetelmiä. EU-politiikassa olisi tunnustettava nämä menetelmät, joissa kasvattaja hyödyntää toisen viljelijän ilmoittamia maa-aloja, kannustettava kehittämään niitä ja tarjottava oikeusvarmuuden takaavia ratkaisuja niitä varten. Laiduntaloudessa kehitetään myös metsätalouteen yhteydessä olevia käytäntöjä – nk. metsälaiduntalous –, joista hyötyvät vastavuoroisesti niin metsänhoitaja kuin maataloustuottajakin. EU-politiikassa olisi tunnustettava tällainen maa-alojen yhteiskäyttö ja nämä menetelmät, jotka ovat tiettyjen edellytysten täyttyessä erityisen hyödyllisiä metsäpalojen torjumiseksi ja karjankasvatuksen mukauttamiseksi ilmastonmuutokseen ja joissa otetaan huomioon metsän uusimis- ja tuotantotarpeet, ja kannustettava käyttämään niitä.

7.

kannattaa Euroopan parlamentin ENVI-valiokunnan ehdotusta, joka koskee jäsenvaltioiden yhteisen maatalouspolitiikan nojalla laatimien strategiasuunnitelmien tuesta annettua asetusta ja jonka tarkoituksena on määrittää tilakohtaiset eläintiheysrajat ja rajoittaa sellaisille tiloille myönnettävää tukea, joiden tapauksessa nämä rajat ylittyvät.

8.

on tyytyväinen Euroopan parlamentin AGRI-valiokunnan ehdotukseen muuttaa edellä mainitun asetuksen 68 artiklaa siten, että Euroopan maaseudun kehittämisen maatalousrahastosta (maaseuturahastosta) voidaan jatkossakin tukea koirien hankkimista karjan suojelemiseksi luontotyyppidirektiivin nojalla suojelluilta suurpedoilta.

9.

pyytää, että velvoitetaan jäsenvaltiot, joissa on vuoristoa, toteuttamaan yhdennettyä vuoristoaluepolitiikkaa, johon käytetään kohdennetusti merkittävä osa saatavilla olevista välineistä (luonnonhaittatuki, toisen pilarin mukainen epäsuotuisten alueiden tuki, erityinen vuoristoalueiden alaohjelma) ja osoittamaan tähän näiden alueiden tärkeyden tasalla olevat määrärahat.

10.

pyytää Euroopan unionia tunnustamaan vuoristoalueiden ja Välimeren alueen karjankasvattajien ja metsänomistajien, jotka ovat biodiversiteettipaneelin (IPBES) määritelmän mukaisia paikallisia asiantuntijoita, tuottamat ekosysteemipalvelut ja myöntämään näistä koko väestön hyvinvointia edistävistä ekosysteemipalveluista oikeudenmukaisen korvauksen.

11.

toivoo, että jokaisella jäsenvaltiolla olisi mahdollisuus soveltaa joitakin ensimmäisen pilarin (ekojärjestelmät) ja toisen pilarin toimenpiteitä koko maansa laidunalaan eikä vain tukikelpoiseen maa-alaan. Tiettyjä tukia, esimerkiksi metsäpalojen torjuntatoimenpiteiden kaltaisten paikallistason maatalouden ympäristö- ja ilmastotoimenpiteiden tukia, olisi voitava maksaa koko fyysisestä pinta-alasta.

12.

ehdottaa, että luonnonhaittakorvausten tulee olla pakollisia niille jäsenvaltioille, joissa niitä voidaan soveltaa, jotta pystytään tukemaan maatalouden jatkumista epäsuotuisilla alueilla ja haitta-alueilla.

13.

kannustaa jäsenvaltioita ja alue- ja paikallisyhteisöjä rahoittamaan investointeja, jotka kohdistuvat laidunalueille, joille ei useissa tapauksissa ole koneilla pääsyä. Infrastruktuurin luominen (paimenten majoitustilat, kokoomatarhat, aitaukset, vesipisteiden järjestäminen jne.) ja kunnossapito- tai raivaustyöt ovat välttämättömiä alueiden kestävän hoidon varmistamiseksi.

14.

pitää tarpeellisena tukea viljely- ja laidunmaan paikallista hallinnointi- ja kehittämistoimintaa. Jos maa-ala on monien omistajien omistuksessa, soveltuvan maanomistajaorganisaation perustaminen on välttämätöntä dynaamisen laiduntalouden varmistamiseksi.

15.

kannustaa jäsenvaltioita ja alue- ja paikallisyhteisöjä parantamaan laiduntaloutta harjoittavien kasvattajien mahdollisuuksia saada käyttöönsä maata muun muassa monivuotisin erityissopimuksin, joilla taataan yksinomainen laidunkäyttöoikeus kasvattajille tai käyttäjäryhmille.

16.

kannustaa jäsenvaltioita ja alue- ja paikallisyhteisöjä luomaan tukijärjestelmiä, jotka soveltuvat yhteishoitokäytäntöihin. Laiduntaloutta harjoittavat kasvattajat ovat laidunmaan hyödyntämiseen tarvittavan infrastruktuurin ja henkilöresurssien saamiseksi joutuneet jo hyvin varhain kehittämään omaperäisiä yhteisorganisaatiomalleja, joilla säännellään maan käyttötapoja omistusjärjestelyihin puuttumatta. Niiden puitteissa on mahdollista koota laidunkäyttöä varten yksityisiä ja kunnallisia maita samaan alueelliseen kokonaisuuteen, jota hallinnoi yksi taho. Niillä turvataan suhteet hallintoon ja erilaisiin kumppaneihin ja käyttäjiin.

17.

pyytää EU:ta edistämään edelleen laatumerkkien mukaisten maataloustuotteiden kehittämistä ja luomaan lisäarvoa myöntämällä suojan laadukkaille laidunkasvatuksesta peräisin oleville maatalouselintarvikkeille. Jäsenvaltioita tulee erityisesti kannustaa ottamaan käyttöön vapaaehtoinen laatumerkintä ”vuoristoalueiden tuote”, jota ei useimmissa maissa ole vieläkään otettu käyttöön, vaikka se on hyväksytty vuonna 2014.

18.

vaatii, että merkintä ”laiduntilan maitoa, juustoa tai lihaa”varataan tuotteille, jotka on saatu sellaisista eläimistä, jotka saavat laitumelta yli 80 prosenttia ravinnostaan laidunkaudella.

19.

toteaa, että karjankasvattajat joutuvat käymään epäreilua kilpailua eurooppalaisen laiduntalouden tulevaisuutta uhkaavia halpoja tuontituotteita vastaan. EU joutuu hyvittämään tätä kilpailutilannetta laiduntalouden tukimaksuin, kuten muillakin tuotannonaloilla. Komitea pyytää EU:ta käyttämään koko painoarvonsa maailman suurimpana elintarvikkeiden tuojana ja viejänä kansainvälisen maatalouskaupan sääntöjen (WTO, 1994) muuttamiseksi kohti oikeudenmukaisempia ja yhteisvastuullisempia kauppasuhteita, kuten on todettu komitean lausunnossa vuoden 2020 jälkeisestä YMP:stä.

20.

suhtautuu myönteisesti Euroopan parlamentin alullepanemaan ja tukemaan pilottihankkeeseen, jossa on tarkoituksena luoda sutta, karhua, ahmaa ja ilvestä käsitteleviä alueellisia foorumeita konfliktitilanteiden ratkaisemiseksi. Komitea pyytää, että niissä tunnustetaan saalistajista ja karjan suojelemisesta aiheutuvat seuraukset täydessä laajuudessaan, vastataan näihin seurauksiin asianmukaisten hallintasuunnitelmien avulla ja keskustellaan kaikista laillisista ratkaisuista, myös pyynnin sallimisesta varoittavan vaikutuksen tehostamiseksi, ja panee merkille, että joillakin alueilla on koottu keskustelufoorumeja myös omasta aloitteesta.

21.

kehottaa tekemään valtioiden rajat ylittävää yhteistyötä laiduntalouden hyväksi, jotta vältytään epävakautta aiheuttavilta ristiriitaisilta toimenpiteiltä, jotka eivät sovellu Euroopan alueelle kokonaisuudessaan.

22.

pyytää, että biologista monimuotoisuutta koskevan strategian rahoittamiseksi perustetaan uusi, erillinen lajiensuojelurahasto. Rahastosta olisi maksettava suurpetojen aiheuttamien vahinkojen korvaukset, joiden kustannukset ovat jyrkässä kasvussa, sekä laidunkarjan suojelukulut, joihin saattaa huveta yhä suurempi osa tuntuvien leikkausten kohteena muutenkin olevista maaseuturahaston varoista. Jos uutta rahastoa ei perusteta, tähän on käytettävä rahoitusvälineitä, joita on jo olemassa tilanteen mukaan alueellisella ja ainakin valtiollisella ja EU:n tasolla (maaseuturahasto mukaan lukien).

23.

pyytää komissiota arvioimaan tarvetta tarkistaa luontotyyppidirektiiviä vuonna 2020 julkaistavan seuraavan luonnontilaa käsittelevän katsauksen pohjalta ottaen huomioon luontoa, ihmisiä ja taloutta koskevan toimintasuunnitelman tulokset sekä eri lajien kantojen ja elinympäristöjen suojelutason. Luontotyyppidirektiivin mahdollisen tarkistamisen yhteydessä olisi tarkasteltava mahdollisuutta muuttaa jatkossa liitteitä komitologiamenettelyllä, jotta voitaisiin reagoida nopeammin tiettyjen kantojen kehitykseen ja joko alentaa tai nostaa suojeluasemaa maa- tai aluekohtaisesti, jos se on perusteltua suojeltujen kantojen positiivisen tai negatiivisen kehityksen ja laiduntamiseen kohdistuvan uhan vuoksi.

24.

kehottaa komissiota sisällyttämään tieteellisiin tutkimuksiin enemmän maataloustieteellisiä ja kotieläintieteellisiä näkökulmia poliittisen päätöksenteon tueksi. Tutkimusten on perustuttava parhaaseen saatavilla olevaan luonnontieteelliseen, maataloustieteelliseen ja yhteiskuntatieteelliseen tietoon ja riittävän laajaan kokemuspohjaan ja riittävän pitkiin ajanjaksoihin, jotta ne voivat ohjata julkista politiikkaa. Erityisesti on tarpeen kuvata tarkasti laiduntamiseen ja suurpetoihin keskittyvien tapaustutkimusten olosuhteet, jotta voidaan ymmärtää paikallinen tilanne ja hahmottaa, missä määrin esimerkit karjan suojelusta ja suurpetojen hallinnasta ovat toimivia ja niitä voidaan käyttää yhteisen pohdinnan ja suuntaviivojen pohjana muilla alueilla, ja jotta vaikeuksista ja epäonnistumisista voidaan ottaa opiksi. Näin voidaan paremmin mukauttaa EU:n tekstejä ja tarvittavia toimenpiteitä käytännön olosuhteisiin ja hallita paremmin eri lajeja, erityisesti susia.

25.

pyytää komissiota tukemaan tutkimusta, jossa keskitytään laiduntaloudesta ja laiduntavasta karjasta peräisin olevien tuotteiden aistinvaraisten ominaisuuksien tunnistamiseen.

26.

pyytää, että EU kehittäisi kunnianhimoisen metsäpalojen torjuntapolitiikan, jossa kannustetaan lisäämään laidunkarjan läsnäoloa metsissä ja nummilla. Tämä edellyttää ensin näiden alueiden tunnustamista tuotantoalueiksi, kuten edellä on todettu.

27.

suhtautuu myönteisesti Unescon EU:ta koskevaan kulttuuriperintöhankkeeseen, jossa on tarkoituksena hyödyntää maailmanperintöasemaa Euroopan maaseutualueiden taloudellisen ja sosiaalisen kestävyyden vahvistamiseen, ja kehottaa EU:n toimielimiä tukemaan aloitetta. Laidunmaisemat kuuluvat nimittäin maailmanperintöluetteloon paitsi kulttuurimaisemina myös historiallisina ympäristöinä tai edustavina maisemina kalliokohteissa, ja tämä lisää alueiden houkuttelevuutta matkailukohteina.

28.

pyytää EU:ta edistämään laiduntalouden ammatteja. Valtioiden tulisi antaa enemmän arvoa laidunkasvattajien, kuten paimentyöntekijöiden, tekemälle työlle ja parantaa tämän ammatin tunnettuutta maatalousalalla ja sen ulkopuolella. Osaamisen siirtoa helpottaisivat parempi koulutus, jossa käsiteltäisiin muun muassa eläinten käyttäytymistä laitumella ja niiden terveydestä huolehtimista mutta myös karjan suojelua ja vartijakoirien ohjausta, sekä mentorijärjestelyjen luominen kokeneiden alan ammattilaisten kanssa. Kannustimia, joita olisi kehitettävä laajemmin, ovat myös paimenten elin- ja työolojen parantaminen niin vuoristoniityillä kuin tilalle kuuluvilla laitumilla erityisesti Välimeren alueella, investoinnit infrastruktuuriin, jonka avulla heille turvataan kunnolliset elinolot ja asianmukaiset työolot sekä työehtosopimusten laatiminen ja työpaikkapörssien perustaminen kausityöntekijöiden löytämiseksi. Alueiden komitea on suositellut maaseutualueiden innovoinnista ja uudenaikaistamisesta antamassaan lausunnossa muun muassa ammatillisen koulutustarjonnan nykyaikaistamista maaseutualueilla ja sen mukauttamista maailmanlaajuiseen kilpailutilanteeseen ja paikallisten yritysten tarpeisiin sekä maaseutualueilla tarjottavaan ammatilliseen koulutukseen suunnattujen ESR:n varojen korottamista, sillä ne ovat tällä hetkellä hyvin alhaiset.