P8_TA(2019)0016

EU:n ja Marokon sopimus Euro–Välimeri-sopimuksen pöytäkirjojen N:o 1 ja N:o 4 muuttamisesta (päätöslauselma)

Euroopan parlamentin päätöslauselma, joka ei liity lainsäädäntöön, 16. tammikuuta 2019 esityksestä neuvoston päätökseksi Euroopan yhteisöjen ja niiden jäsenvaltioiden sekä Marokon kuningaskunnan välistä assosiointia koskevan Euro–Välimeri-sopimuksen pöytäkirjojen N:o 1 ja N:o 4 muuttamisesta Euroopan unionin ja Marokon kuningaskunnan kirjeenvaihtona tehdyn sopimuksen tekemisestä (10593/2018 – C8-0463/2018 – 2018/0256M(NLE))

(2020/C 411/37)

Euroopan parlamentti, joka

—	ottaa huomioon esityksen neuvoston päätökseksi (10593/2018),

—	ottaa huomioon neuvoston Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 207 artiklan 4 kohdan ja 218 artiklan 6 kohdan toisen alakohdan a alakohdan i alakohdan mukaisesti esittämän hyväksyntää koskevan pyynnön (C8-0463/2018),

—	ottaa huomioon Euroopan unionin ja sen jäsenvaltioiden sekä Marokon kuningaskunnan välisen assosiointia koskevan Euro–Välimeri-sopimuksen,

—	ottaa huomioon 1. syyskuuta 2013 voimaan tulleen EU:n ja Marokon välisen sopimuksen maatalous- ja kalastustuotteita koskevista vastavuoroisista vapauttamistoimenpiteistä eli vapauttamissopimuksen,

—	ottaa huomioon unionin yleisen tuomioistuimen 10. joulukuuta 2015 (asiassa T-512/12) antaman tuomion,

—	ottaa huomioon Euroopan unionin tuomioistuimen 21. joulukuuta 2016 (asiassa C-104/16 P) antaman tuomion,

—	ottaa huomioon komission yksiköiden 11. kesäkuuta 2018 laatiman valmisteluasiakirjan SWD(2018)0346, joka liittyy esitykseen neuvoston päätökseksi,

—	ottaa huomioon 23. toukokuuta 1969 tehdyn valtiosopimusoikeutta koskevan Wienin yleissopimuksen ja sen 34 ja 36 artiklan,

—	ottaa huomioon Yhdistyneiden kansakuntien turvallisuusneuvostolle esitetyn pääsihteerin raportin Länsi-Saharan tilanteesta (S/2018/277),

—	ottaa huomioon Yhdistyneiden kansakuntien turvallisuusneuvoston päätöslauselman 2414 (2018) Länsi-Saharan tilanteesta (S/RES/2414 (2018)),

—	ottaa huomioon Yhdistyneiden kansakuntien peruskirjan, erityisesti sen itsehallintoa vailla olevia alueita käsittelevän XI luvun 73 artiklan,

—	ottaa huomioon Euroopan unionista tehdyn sopimuksen (SEU) ja erityisesti sen V osaston 1 luvun 21 artiklan,

—	ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen ja erityisesti sen 218 artiklan 6 kohdan a alakohdan,

—	ottaa huomioon 16. tammikuuta 2019 antamansa lainsäädäntöpäätöslauselman (1) esityksestä neuvoston päätökseksi,

—	ottaa huomioon työjärjestyksen 99 artiklan 2 kohdan,

—	ottaa huomioon kansainvälisen kaupan valiokunnan mietinnön, ulkoasiainvaliokunnan ja maatalouden ja maaseudun kehittämisen valiokunnan lausunnot ja kalatalousvaliokunnan tarkistuksina esitetyn kannan (A8-0478/2018),

ottaa huomioon, että Euroopan unionin ja Marokon kuningaskunnan välillä on historialliset suhteet ja että ne tekevät tiiviisti laajaan kumppanuuteen perustuvaa yhteistyötä, jossa otetaan huomioon poliittiset, taloudelliset ja sosiaaliset näkökohdat ja jota vahvistavat sen pitkälle edistyneen maan asema ja molempien osapuolten halukkuus kehittää sitä entisestään;

B.	toteaa, että EU:n ja Marokon välinen vapauttamissopimus tuli voimaan 1. syyskuuta 2013; toteaa, että Polisario-rintama vei sopimuksen Euroopan unionin tuomioistuimeen 19. marraskuuta 2012 katsoen sen loukkaavan kansainvälistä oikeutta, kun sitä sovelletaan Länsi-Saharan alueeseen;

C.	toteaa, että ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin kumosi 10. joulukuuta 2015 neuvoston päätöksen, joka koski vapauttamissopimuksen tekemistä; toteaa, että neuvosto valitti päätöksestä 19. helmikuuta 2016 yksimielisesti;

D.	toteaa, että Euroopan unionin yleinen tuomioistuin totesi 21. joulukuuta 2016 antamassaan tuomiossa, ettei vapauttamissopimus tarjonnut oikeusperustaa Länsi-Saharan sisällyttämiseksi sen soveltamisalaan eikä sitä sen vuoksi voitaisi soveltaa tähän alueeseen;

toteaa, että tuomion 106 artiklan mukaan Länsi-Saharan kansaa on pidettävä sopimukseen nähden ”kolmantena osapuolena” – sovellettaessa perussopimusten suhteellisen vaikutuksen periaatetta – jonka suostumus on saatava sopimuksen soveltamiseksi alueeseen; toteaa tämän vuoksi, että sopimusta ei voida laajentaa koskemaan Länsi-Saharan aluetta ilman lisäsopimusta;

F.	toteaa, että toimijat voivat edelleen harjoittaa tuontia Länsi-Saharasta Euroopan unioniin, mutta 21. joulukuuta 2016 alkaen tältä alueelta tuleviin tuotteisiin ei sovelleta tullietuuksia;

G.	toteaa, että käytettävissä ei ole tarpeeksi tietoja, joiden avulla unionin tulliviranomaiset voisivat määrittää, ovatko Marokon tuomat tuotteet peräisin Länsi-Saharasta, mikä näin ollen estää noudattamasta Euroopan unionin tuomioistuimen päätöstä;

toteaa, että Euroopan unionin tuomioistuimen päätöksen jälkeen neuvosto antoi komissiolle mandaatin muuttaa assosiointia koskevan Euro–Välimeri-sopimuksen pöytäkirjoja N:o 1 ja N:o 4 niin, että Länsi-Saharan tuotteet voidaan sisällyttää sopimukseen; ottaa huomioon, että niiden sisällyttäminen sopimukseen edellyttää jonkinlaista jäljitettävyyttä, jotta kyseiset tuotteet voidaan tunnistaa;

I.	toteaa, että on välttämätöntä varmistaa, että sopimus on Euroopan unionin tuomioistuimen 21. joulukuuta 2016 asiassa C-104/16 P antaman tuomion mukainen;

J.	toteaa, että komissio ja Euroopan ulkosuhdehallinto (EUH) kuulivat Brysselissä ja Rabatissa tiettyjä valittuja virkamiehiä ja useita kansalaisyhteiskunnan edustajia ja järjestöjä itsehallintoa vailla olevalta Länsi-Saharan alueelta;

K.	toteaa, että parlamentti piti tarpeellisena mennä ja arvioida tilannetta omakohtaisesti ja saada käsitys ihmisten erilaisista näkemyksistä; muistuttaa myös kansainvälisen kaupan valiokunnan (INTA) 2. ja 3. syyskuuta 2018 alueelle tekemästä tiedonhankintamatkasta;

L.	toteaa, että vapauttamissopimuksen muuttaminen tapahtuu laajemmassa poliittisessa ja geopoliittisessa kontekstissa;

M.	toteaa, että alueella on ollut käynnissä konflikti yli 40 vuoden ajan sen jälkeen, kun alue lakkasi olemasta Espanjan siirtomaa;

N.	toteaa, että Yhdistyneiden kansakuntien mukaan Länsi-Sahara on alue, jonka siirtomaa-asemaa ei ole purettu;

O.	toteaa, että Yhdistyneiden Kansakuntien turvallisuusneuvoston päätöslauselmassa 2440 (2018) Minurson toimeksiantoa jatkettiin kuudella kuukaudella;

P.	toteaa, etteivät EU ja sen jäsenvaltiot tunnusta Marokon suvereniteettia Länsi-Saharan alueella; toteaa, että Yhdistyneet kansakunnat ja Afrikan unioni tunnustavat Polisario-rintaman Länsi-Saharan kansan edustajaksi;

Q.	ottaa huomioon, että Yhdistyneet kansakunnat sisällyttää Länsi-Saharan itsehallintoa vailla olevien alueiden luetteloon peruskirjansa 73 artiklan nojalla;

muistuttaa, että Marokko on EU:n etuoikeutettu kumppani eteläisessä naapurustossa ja että EU on luonut sen kanssa vahvan, strategisen ja pitkäaikaisen kumppanuuden, jossa otetaan huomioon poliittiset, taloudelliset ja sosiaaliset näkökohdat sekä turvallisuus- ja muuttoliikekysymykset; korostaa, että Marokolle on annettu pitkälle edistyneen maan asema Euroopan naapuruuspolitiikassa;

korosta pitävänsä tärkeänä, että tällä sopimuksella annetaan takeet kansainvälisen oikeuden, myös ihmisoikeuksien, kunnioittamisesta ja noudattaa Euroopan unionin tuomioistuimen asiaan liittyvää päätöstä;

muistuttaa EU:n ja sen jäsenvaltioiden SEU 21 artiklan mukaisesta velvoitteesta noudattaa Yhdistyneiden kansakuntien peruskirjan periaatteita ja kansainvälistä oikeutta; korostaa tässä yhteydessä, että YK:n peruskirjan 1 artiklan 2 kohtaan sisältyy kansojen itsemääräämisoikeuden kunnioittaminen;

muistuttaa, että SEU 21 artiklan mukaisesti unionin toiminta kansainvälisellä tasolla perustuu demokratian ja oikeusvaltion periaatteisiin, ihmisoikeuksien ja perusvapauksien yleismaailmallisuuteen ja jakamattomuuteen sekä Yhdistyneiden kansakuntien peruskirjan periaatteiden ja kansainvälisen oikeuden noudattamiseen;

korostaa, että tämä sopimus ei tarkoita minkäänlaista Marokon suvereniteetin tunnustamista Länsi-Saharassa, jonka Yhdistyneet kansakunnat luokittelee tällä hetkellä itsehallintoa vailla olevaksi alueeksi ja josta suurta osaa hallitsee Marokon kuningaskunta, ja vaatii, että EU on päättänyt edelleen tukea YK:n toimia, joilla pyritään varmistamaan Länsi-Saharan konfliktiin oikeudenmukainen, kestävä ja molemminpuolisesti hyväksyttävä ratkaisu, jossa Länsi-Saharan kansalle annetaan itsemääräämisoikeus kansainvälisen oikeuden, YK:n peruskirjan ja asiaan liittyvien YK:n päätöslauselmien mukaisesti; toistaa siksi tukevansa täysin Horst Köhleriä, YK:n pääsihteerin henkilökohtaista lähettilästä Länsi-Saharassa, pyrkimyksissä saada osapuolet takaisin YK:n neuvottelupöydän ääreen ratkaisun saavuttamiseksi; kehottaa osapuolia jatkamaan neuvotteluja ilman ennakkoehtoja ja vilpittömässä mielessä; korostaa, että EU:n ja Marokon välisen muutetun vapauttamissopimuksen ratifiointi ei saa millään tavalla vaikuttaa Länsi-Saharan rauhanprosessin tulokseen;

huomauttaa, että Genevessä pidettiin joulukuun alussa Yhdistyneiden kansakuntien aloitteesta konfliktin osapuolten välinen kokous, johon myös Algeria ja Mauritania osallistuivat, ja toivoo, että kokous edistää rauhanprosessin käynnistämistä;

panee merkille kaksi Euroopan unionin tuomioistuimen tuomiossa asetettua ehtoa, joiden mukaan Länsi-Sahara on mainittava nimenomaisesti sopimustekstissä ja on saatava paikallisen väestön suostumus, sekä neuvoston lisäämän kolmannen ehdon, jonka mukaan on varmistettava, että sopimus hyödyttää paikallista väestöä;

korostaa, kuten komission kertomuksessa todetaan, että näiden osallistavien kuulemisten avulla on toteutettu kaikki kohtuulliset ja toteutettavissa olevat toimet asianomaisen väestön hyväksynnän vahvistamiseksi;

korostaa, että komissio ja EUH ovat koko kuulemisprosessin ajan pitäneet säännöllisesti yhteyttä YK:n pääsihteerin henkilökohtaiseen Länsi-Saharan lähettilääseen;

10.

panee merkille alueen kansan legitiimit edut ja katsoo, että käynnissä olevan konfliktin kunnioitettu ja hyväksytty päätös on edellytyksenä alueen taloudelliselle kehitykselle; on samanaikaisesti vakuuttunut siitä, että länsisaharalaisilla on oikeus kehittyä poliittista ratkaisua odotettaessa;

11.

korostaa erilaisten paikallisten toimijoiden ja kansalaisyhteiskunnan edustajien kanssa käytyjen keskustelujen pohjalta että jotkin osapuolet ilmaisevat puoltavansa sopimusta puolustamalla oikeuttaan talouskehitykseen, kun taas toisten mielestä poliittisen konfliktin ratkaisu olisi asetettava etusijalle kauppaetuuksien myöntämisen sijaan; panee merkille, että komission ja EUH:n johtamissa osallistavissa kuulemisissa, joihin osallistui useita Länsi-Saharan järjestöjä ja elimiä, enemmistö osallistujista antoi tukensa niille sosioekonomisille hyödyille, joita ehdotetuista tullietuuksista seuraisi;

12.

muistuttaa, ettei Euroopan unionin tuomioistuin kertonut tuomiossaan tarkemmin, kuinka ihmisten suostumus olisi ilmaistava, ja katsoo sen vuoksi, että tähän perusteeseen liittyy vielä jonkin verran epävarmuutta;

13.

toteaa, että sopimus voi johtaa sellaisen sosiaalisen ja kestävän kehityksen edistämiseen, joka vaikuttaa keskeisellä tavalla nykyiseen taloudelliseen, sosiaaliseen ja ympäristölliseen kehitykseen ja mahdolliseen matalan ja korkean osaamistason työpaikkojen luomiseen paikallistasolla; panee merkille, että noin 59 000 työpaikkaa riippuu viennistä ja että luku vastaa noin kymmentä prosenttia alueen väestöstä;

14.

katsoo, että EU:n tullietuuksilla on ollut myönteinen vaikutus maatalous- ja kalastusalaan ja niiden vientitasoon Länsi-Saharan itsehallintoa vailla olevalla alueella; kehottaa kuitenkin varovaisuuteen tarkistettaessa, että nämä tuottavat paikallista lisäarvoa, että niihin sijoitetaan paikallisesti uudelleen ja että paikalliselle väestölle tarjotaan kunnon työmahdollisuudet;

15.

on vakuuttunut siitä, että rauhanprosessin tuloksesta huolimatta paikallisväestö hyötyy talouskehityksestä ja sen heijastusvaikutuksista, jotka koskevat investointeja infrastruktuuriin, työllisyyteen, terveyteen ja koulutukseen;

16.

antaa tunnustusta nykyisille investoinneille useilla aloilla ja pyrkimyksiin kehittää ympäristöä säästävää teknologiaa, kuten uusiutuvia energialähteitä ja meriveden suolanpoistolaitos, mutta korostaa, että lisätoimet ovat tarpeen, jotta voidaan varmistaa osallisuuden lisääminen kaikissa paikallisen talouden osissa;

17.

antaa tunnustusta länsisaharalaisten ja erityisesti nuorten, joista monet ovat naisia, esittämille liiketoiminta-aloitteille ja korostaa heidän tarvitsevan entistä parempia vientimahdollisuuksia ja oikeusvarmuutta, jotta mahdollistettaisiin lisäinvestoinnit aloilla, joilla työvoiman kysyntä on suurta ja joita ovat muun muassa maa- ja kalatalous sekä infrastruktuuri;

18.

panee merkille Länsi-Saharan strategiset mahdollisuudet toimia koko Afrikan mantereen investointien keskuksena;

19.

varoittaa kielteisistä vaikutuksista, joita aiheutuu, jos Länsi-Saharan itsehallintoa vailla olevan alueen tuotteisiin ei sovelleta tullietuuksia, ja viestistä, joka vastaavasti välittyisi nuoremmalle sukupolvelle, joka investoi tai on halukas investoimaan alueeseen ja sen kehityspotentiaaliin; korostaa, että vaarana on toimien siirtäminen muille alueille, joilla ne nauttisivat etuuskohtelua; toteaa, että komission mukaan tullietuuksien soveltamatta jättäminen voisi heikentää asianomaisten alueiden paikallisväestön taloudellista ja sosiaalista tilannetta;

20.

on vakuuttunut siitä, että EU:n läsnäolo muun muassa tämä sopimuksen kautta on vetäytymistä parempi vaihtoehto, kun on kyse sitoutumisesta ihmisoikeuksien ja yksilönvapauksien edistämiseen ja seurantaan, ja vaatii Marokolta tarkkoja arvioita ja tiivistä vuoropuhelua näistä kysymyksistä;

21.

muistuttaa, että muualla maailmassa kestävään kehitykseen, korkeisiin työ- ja yhteiskuntaelämän normeihin ja ihmisoikeuksiin ei suhtauduta yhtä kunnianhimoisesti ja tähytään uusia kauppamahdollisuuksia, ja toteaa, että EU:n vetäytyessä näiden alueiden vaikutus lisääntyy;

22.

korostaa, että EU:n jatkuvilla toimilla alueella on myönteinen vipuvaikutus alueen kestävään kehitykseen;

23.

korostaa, että oikeusvarmuus on keskeinen tekijä houkuteltaessa kestäviä ja pitkän aikavälin investointeja alueelle ja näin myös paikallisen talouden dynamiikan ja monipuolistamisen kannalta;

24.

palauttaa mieliin, että Euroopan unionin tuomioistuimen tuomion jälkeen jäsenvaltiot eivät voi lain mukaan soveltaa etuuskohtelua Länsi-Saharan itsehallintoa vailla olevalta alueelta tuleviin tuotteisiin, ja katsoo, että talouden toimijoihin vaikuttava oikeudellinen epävarmuus on lopetettava;

25.

on tietoinen ja erittäin huolissaan siitä, että tähän mennessä on ollut äärimmäisen vaikeaa tunnistaa tuotteet, jotka on tuotu Länsi-Saharan itsehallintoa vailla olevalta alueelta;

26.

korostaa, että parlamentin kannalta keskeinen vaatimus suostumuksen antamiselle sopimukselle on sen varmistaminen, että käyttöön otetaan mekanismi, jonka avulla jäsenvaltioiden tulliviranomaiset saavat luotettavaa tietoa Länsi-Saharasta peräisin olevista, unioniin tuoduista tuotteista täysin EU:n tullilainsäädännön mukaisesti; painottaa, että tällainen mekanismi tuo saataville yksityiskohtaisia ja eriteltyjä tilastotietoja viennistä hyvissä ajoin; pitää valitettavana, että kesti kauan ennen kuin komissio ja Marokko sopivat tällaisesta mekanismista ja kehottaa komissiota soveltamaan kaikkia käytettävissä olevia korjaavia toimenpiteitä, jos sopimuksen täytäntöönpano ei ole tyydyttävää; kehottaa komissiota esittämään parlamentille vuosittaisen arvioinnin, jossa arvioidaan tämän mekanismin yhdenmukaisuutta EU:n tullilainsäädännön kanssa;

27.

korostaa, että ilman voimassa olevaa sopimusta ja mekanismia, jolla tuotteet voidaan tunnistaa, on mahdotonta tietää, tuleeko EU:n markkinoille tuotteita Länsi-Saharan itsehallintoa vailla olevalta alueelta ja kuinka paljon niitä tulee;

28.

painottaa, että EU:n ja Marokon välillä sovitun järjestelyn toteuttaminen vuosittaisesta keskinäisestä tuotetietojen ja -tilastojen vaihdosta kirjeenvaihtona on tarpeen, jotta voidaan arvioida sopimuksen laajuutta ja sen vaikutusta kehitykseen ja paikallisväestöön;

29.

kehottaa komissiota ja Euroopan ulkosuhdehallintoa seuraamaan tiiviisti sopimuksen täytäntöönpanoa ja tuloksia ja raportoimaan havainnoistaan säännöllisesti parlamentille;

30.

kehottaa komissiota tutkimaan, miten kauppaetuuksia voidaan tulevaisuudessa myöntää tehokkaasti koko Länsi-Saharan kansalle;

31.

muistuttaa, että EU ja Marokko ovat alkuperäisen vuoden 2012 sopimuksen määräysten mukaisesti neuvotelleet maataloustuotteiden, jalostettujen maataloustuotteiden sekä kalojen ja kalastustuotteiden maantieteellisten merkintöjen ja alkuperänimitysten suojaamisesta kunnianhimoisen ja kattavan sopimuksen, jossa määrätään siitä, että Marokko suojaa EU:n maantieteelliset merkinnät kokonaisuudessaan; muistuttaa myös, että tämän sopimuksen tekomenettely, joka aloitettiin vuonna 2015, keskeytettiin 21. joulukuuta 2016 annetun tuomioistuimen tuomion seurauksena; kehottaa unionia ja Marokkoa jatkamaan tätä menettelyä välittömästi ja palaamaan nopeasti pitkälle menevää ja laaja-alaista vapaakauppasopimusta koskeviin neuvotteluihin;

32.

korostaa, että eurooppalaiseen puutarhaviljelyalaan vaikuttaa suuresti tiettyjen sellaisten hedelmien ja vihannesten vienti Marokosta EU:hun, joihin sovelletaan maataloustuotteita, jalostettuja maataloustuotteita sekä kaloja ja kalastustuotteita koskevista vastavuoroisista vapauttamistoimenpiteistä 8. maaliskuuta 2012 tehdyssä sopimuksessa määrättyä etuuskohtelua;

33.

korostaa, että kaikkien kolmansien maiden pääsyn EU:n sisämarkkinoille olisi oltava riippuvainen siitä, noudattavatko ne EU:n terveys-, kasvinsuojelu-, jäljitettävyys- ja ympäristösääntöjä ja -vaatimuksia;

34.

pyytää komissiota edistämään sitä, että Marokko ja EU soveltavat samanlaisia toimenpiteitä ja valvontatoimia terveys-, kasvinsuojelu-, jäljitettävyys- ja ympäristövaatimusten sekä alkuperämerkintöjä koskevien sääntöjen alalla reilun kilpailun varmistamiseksi näiden kahden markkina-alueen välillä;

35.

muistuttaa, että ajantasaistetussa sopimuksessa ei muuteta tariffikiintiöitä eikä aiemmin vahvistettua tullietuuskohtelua ja ainoastaan selvennetään sopimuksen maantieteellistä soveltamisalaa eurooppalaisille tuottajille;

36.

kiinnittää huomiota siihen, että osa unioniin kyseiseen sopimukseen sisältyvän etuuskohtelun puitteissa vietävistä hedelmistä ja vihanneksista (muun muassa tomaateista ja meloneista) on peräisin Länsi-Saharan alueelta, ja huomauttaa, että tätä tuotantoa ja vientiä pyritään edelleen kehittämään kunnianhimoisin suunnitelmin;

37.

panee kuitenkin merkille uuteen sopimukseen sisältyvän selvennyksen ja toivoo, että se voisi muodostaa jatkossa selkeän, vakaan kehyksen sopimuksen osapuolille ja asianomaisille talouden toimijoille Välimeren molemmin puolin;

38.

toteaa, että herkkien maataloustuotteiden seuranta sekä kiintiöiden tarkka soveltaminen ovat olennaisen tärkeitä sopimuksen tasapainoisen toiminnan kannalta; muistuttaa, että vuoden 2012 sopimukseen liitetyssä pöytäkirjassa N:o 1 olevaan 7 artiklaan sisältyy suojalauseke, joka mahdollistaa aiheellisten toimenpiteiden toteuttamisen, jos sopimuksen mukaisia herkkiä maataloustuotteita tuodaan niin suuria määriä, että se aiheuttaa vakavia markkinahäiriöitä ja/tai vakavaa vahinkoa tuotannonalalle; toivoo, että komissio seuraa asianmukaisesti ja laajasti Marokosta ja Länsi-Saharan alueelta peräisin olevien herkkien maataloustuotteiden etuuskohteluun perustuvaa tuontia EU:hun ja että se on edelleen valmis vetoamaan välittömästi edellä mainittuun lausekkeeseen, jos siihen on perusteltua tarvetta;

39.

panee merkille, että asianomaisilla vesillä toimintaa harjoittavilla EU:n kalastusaluksilla on lakisääteinen velvollisuus käyttää alusten satelliittiseurantajärjestelmää (VMS) ja että on pakollista ilmoittaa aluksen sijainti Marokon viranomaisille, minkä ansioista on täysin mahdollista jäljittää alukset ja kirjata tiedot siitä, missä ne harjoittavat kalastustoimintaa;

40.

kehottaa unionia vauhdittamaan toimia, joilla edistetään Maghrebin alueen maiden alueellista yhteistyötä, jolla on väistämättä valtavia myönteisiä vaikutuksia alueelle ja sen ulkopuolelle;

41.

huomauttaa, että EU:lla on strateginen tarve tiivistää ja edistää yhteyksiään Maghrebin alueen maiden kanssa ja kehittää suhteitaan niihin; katsoo, että tässä yhteydessä assosiointia koskevan sopimuksen laajentaminen on tämän strategian looginen osa;

42.

kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle, komissiolle ja Euroopan ulkosuhdehallinnolle.

(1) Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2019)0017.