Veden uudelleenkäytön vähimmäisvaatimuksia koskevan ehdotetun säädöksen vaikutustenarviointi

A. Toimenpiteen tarve

Miksi? Mihin ongelmaan puututaan? Enintään 11 riviä

Tällä hetkellä yksi kolmannes EU:n alueesta kärsii ympärivuotisesta vesistressistä, ja veden niukkuus on monen unionin jäsenvaltion huolenaihe. Ilmastonmuutoksen ennusteiden mukaan ongelma kasvaa unionin alueella tulevina vuosikymmeninä. Veden huonolla saatavuudella on negatiivisia seurauksia EU:n kansalaisille ja talouden aloille (maatalous, matkailu, teollisuus, energia ja liikenne). Tällä voi olla vaikutusta kilpailukykyyn ja sisämarkkinoihin. Osana yhdennettyä vesienhoidon suunnitelmaa, johon kuuluu vedensäästöä ja veden käytön tehokkuutta koskevia toimenpiteitä, jätevedenkäsittelylaitosten käsittelemä vesi tarjoaa luotettavan vaihtoehtoisen vesilähteen moniin tarkoituksiin, kuten maatalouden keinokasteluun tai pohjaveden imeytykseen. Veden uudelleenkäyttö jää EU:ssa tällä hetkellä kauas sen merkittävistä mahdollisuuksista, vaikka sillä on pienemmät ympäristövaikutukset kuin veden siirroilla tai suolanpoistolla ja siitä voi olla hyötyä ympäristölle, taloudelle ja yhteiskunnalle. Aloitteen tarkoitus on siis käsitellä kokonaisongelmaa, joka liittyy veden uudelleenkäytön liian rajoitettuun soveltamiseen, jotta veden niukkuutta voitaisiin lieventää merkittävästi Euroopan unionissa. Tarve EU:n toiminnalle on tunnustettu Euroopan vesivaroja koskevassa suunnitelmassa (2012), ja se on sisällytetty kiertotalouden toimintasuunnitelmaan (2015) sekä komission työohjelmaan.

Mitä toimenpiteellä on tarkoitus saada aikaan? Enintään 8 riviä

Yleisenä tavoitteena on pyrkiä vastaamaan veden niukkuusongelmaan kaikkialla EU:ssa ilmastonmuutokseen sopeutumisen yhteydessä, erityisesti lisäämällä veden uudelleenkäyttöä maatalouden keinokastelussa, aina kun se on perusteltua ja kannattavaa, varmistaen samalla kansanterveyden ja ympäristönsuojelun tason säilyminen korkeana. Tarkemmin sanottuna niukkoja vesivaroja voidaan hoitaa tehokkaammin ottamalla käyttöön yhteisen lähestymistavan keinoin suotuisammat toimintapuitteet veden uudelleenkäytölle maatalouden keinokastelussa kaikkialla EU:ssa. Nähdään, että asettamalla yhteiset vähimmäisvaatimukset voidaan saavuttaa korkea kuluttajien, työntekijöiden ja muun altistuvan väestön suojaustaso sekä korkea ympäristön suojaustaso, erityisesti vesivarojen ja niistä riippuvaisten ekosysteemien ja maaperän osalta; välillisesti sen odotetaan vaikuttavan positiivisesti yleiseen hyväksyntään. 

Mitä lisäarvoa toimenpiteen toteuttamisesta saadaan EU:n tasolla? Enintään 7 riviä 

EU:n jäsenvaltiot jakavat 60 prosenttia EU:n vesistöistä, minkä vuoksi toiminta EU:n tasolla on tarpeen vesienhoidon parantamiseksi ja veden pilaantumisen ehkäisemiseksi. Jos jäsenvaltiot toimivat yksinään veden uudelleenkäytön alalla, tekniset esteet ja niihin liittyvät kulut ovat kohtuuttoman korkeat, myös EU:n mittakaavassa toimiville teknologiayrityksille. EU:n toiminta maatalouden keinokastelussa on myös perusteltua, koska sillä estetään erilaisista kansallisista vaatimuksista tasapuolisiin toimintaedellytyksiin kohdistuvia negatiivisia vaikutuksia ja edistetään kierrätetyllä vedellä kasteltujen maataloustuotteiden myyntiä sisämarkkinoilla. Tarve EU:n toiminnalle vahvistettiin kattavissa julkisissa ja sidosryhmien kuulemisissa. Pohjaveden imeytyksen osalta EU:n lainsäädännöllistä toimintaa ei pidetä oikeasuhteisena sen vahvasti paikallisen ulottuuvuuden vuoksi.

B. Ratkaisut

Mitä lainsäädännöllisiä ja muita toimenpidevaihtoehtoja on harkittu? Onko jokin vaihtoehto arvioitu parhaaksi? Miksi? Enintään 14 riviä 

Ongelmaan vastaamiseksi ja tavoitteiden saavuttamiseksi on harkittu seuraavia maatalouden kastelun toimenpidevaihtoehtoja: 1) säädös, jolla varmistetaan maataloustuotteiden turvallisuus "yhden koon" -lähestymistavalla sekä paikallisen kansanterveyden ja ympäristön suojeleminen, 2) säädös, jolla varmistetaan maataloustuotteiden turvallisuus "tarkoitukseen sopiva" -lähestymistavalla sekä paikallisen kansanterveyden ja ympäristön suojeleminen ja 3) maataloustuotteiden turvallisuutta ja paikallista kansanterveyttä ja ympäristön suojelua koskeva ohjeasiakirja. Vaihtoehtojen analysoinnissa ja vertailussa tullaan siihen tulokseen, että maatalouden keinokastelun ensisijainen vaihtoehto on vaihtoehto 2), sillä sen keinoin saadaan käyttöön suurempi määrä käsiteltyä jätevettä alhaisemmilla kustannuksilla kuin muissa vaihtoehdoissa, mikä varmistaa parhaan tuloksen yleistavoitteen toteutumisessa.

Säädöksen valinnassa keskustellaan direktiivin ja asetuksen mahdollisuuksista. Molempia pidetään sopivina ja kumpaankin vaihtoehtoon liittyy omat hyöty- ja haittapuolensa. Vaikka asetus vastaisi paremmin aloitteen mahdollistavaa luonnetta, direktiivi voisi kuitenkin sallia enemmän joustoa tiukempien kansallisten vaatimusten asettamisessa (samalla sen täytäntöönpano rasittaisi kaikkia jäsenvaltioita, vaikka veden uudelleenkäyttö ei ole kaikissa niissä tällä hetkellä olennaista).

Mitkä toimijat kannattavat mitäkin vaihtoehtoa? Enintään 7 riviä 

Kaikki sidosryhmät sekä yleisö tukevat laajalti veden uudelleenkäyttöä yleisesti. Maatalouden keinokastelussa erityisesti veden uudelleenkäyttöä jo harjoittavat jäsenvaltiot tukevat ajatusta EU:n säädöksestä. Muilta jäsenvaltioilta saadaan laaja kannatus, kunhan veden uudelleenkäytöstä ei tehdä pakollista. Myös maatalousalalla kanta on myönteinen sillä ehdolla, että sääntelyssä varmistetaan paikallisia olosuhteita koskeva joustavuus ja kustannustehokkuus. Yksityiset yritykset suhtautuvat asiaan sidosryhmistä positiivisimmin nähden siinä myös taloudellisia mahdollisuuksia. Kansalaisjärjestöjen suhtautuminen on pääasiassa myönteistä.

C. Parhaaksi arvioidun vaihtoehdon vaikutukset

Mitkä ovat parhaaksi arvioidun vaihtoehdon hyödyt (jos parasta vaihtoehtoa ei ole, päävaihtoehtojen hyödyt)? Enintään 12 riviä 

Maatalouden keinokastelussa "tarkoitukseen sopiva" -lähestymistavan ja riskinhallinnan sisältävä EU:n säädös merkitsisi suurempaa ympäristöön liittyvää, taloudellista ja sosiaalista hyötyä. Vesienhoidon yhdentämisajattelun ja ilmastonmuutokseen sopeutumisen yhteydessä maanviljelijät hyötyisivät luotettavammasta vesivarasta esimerkiksi kuivuusaikoina, kun muita lähteitä keinokasteluun ei välttämättä ole käytettävissä. Vesistressi vähenisi erityisesti sen myötä, kun veden uudelleenkäyttö helpommin toteutettavissa kohtuullisin hinnoin, ja veden uudelleenkäyttö voisi yltää jopa 6,6 miljardiin kuutiometriin vuodessa verrattuna lähtötilanteeseen, jossa vastaava luku on 1,7 miljardia kuutiometriä. Lisäksi se loisi tasapuoliset toimintaedellytykset investoijille ja toisi vakautta tiettyjen tuotteiden tarjontaan sisämarkkinoilla edistäen siten väestön kasvanutta luottamusta veden uudelleenkäyttöön keinokastelussa.

Mitkä ovat parhaaksi arvioidun vaihtoehdon kustannukset (jos parhaaksi arvioitua vaihtoehtoa ei ole, päävaihtoehtojen kustannukset)? Enintään 12 riviä 

Maatalouden keinokastelun osalta "tarkoitukseen sopiva" -lähestymistavan sisältävän EU:n säädöksen odotetaan vaativan saatavilla olevien vesimäärien käsittelyä varten 38 euroa per kuutiometri päivässä, kun taas "yhden koon" -lähestymistavassa vaatimus nousisi 271 euroon kuutiometriä päivässä. Samalla kustannuskynnyksellä alle 700 miljoonan euron investointi mahdollistaisi "tarkoitukseen sopiva" -lähestymistavassa yli 6,6 miljardin kuutiometrin käsittelyn vuodessa, kun "yhden koon" –lähestymistavassa tarvittaisiin noin 600 miljoonan investointi käsittelemään vettä noin 800 miljoonaa kuutiometriä vuodessa, ja kierrätetyn veden kokonaiskulut olisivat molemmissa tapauksissa alle 0,5 euroa per kuutiometri.

Mitkä ovat vaikutukset yrityksiin, mukaan lukien pk- ja mikroyritykset? Enintään 8 riviä

Aloitteella odotetaan olevan vaikutusta sekä teknologiayrityksiin että maatalouden yrityksiin, mukaan lukien pk-yritykset kumpienkin osalta. Se luo uusia mahdollisuuksia veden uudelleenkäyttöön suuntautuneille pk-yrityksille luomalla esimerkiksi työpaikkoja ja ottamalla käyttöön innovatiivisia uudelleenkäyttöteknologian ratkaisuja, innovatiivisia seurantajärjestelmiä ja analysointiteknologioita, joilla voidaan vastata uusiin vaatimuksiin. Maatalouden yritykset, mukaan lukien pk-yritykset, jotka ovat suurin makean veden kuluttaja jäsenvaltioissa, hyötyisivät luotettavasta vesivarasta. Keinokasteluinfrastruktuurin rakentamista varten sijoitettu pääoma voi muodostaa merkittävän kustannuserän. Mikroyrityksiin ja pk-kokoluokan maanviljelijöihin aloitteella ei olisi kohtuuttoman suurta vaikutusta.

Kohdistuuko jäsenvaltioiden budjettiin ja julkishallintoon merkittäviä vaikutuksia? Enintään 4 riviä

Hallinnollinen lisätaakka tulee olemaan hyvin pieni. Raportointikanavina käytettäisiin enimmäkseen vesipuitedirektiivin ja jäteveden käsittelyyn liittyvän direktiivin olemassa olevia raportointikanavia, mutta lisäseuranta- ja -raportointivaatimuksia on tarkoitus lisätä vain vähän. Jäsenvaltioiden on laadittava tarvittavat lupamenettelyt. Toiminnanharjoittajien on noudatettava kierrätetyn veden laatua koskevia seurantavaatimuksia.

Onko toimenpiteellä muita merkittäviä vaikutuksia? Enintään 6 riviä

Aloite edistää kiertotalouteen siirtymistä sekä puhdasta vettä ja sanitaatiota koskevan kestävän kehityksen tavoitteen nro 6 toteutumista. Lisäksi se täydentää yhteisen maatalouspolitiikan käynnissä olevaa nykyaikaistamista ja yksinkertaistamista.

D. Seuranta

Milloin asiaa tarkastellaan uudelleen? Enintään 4 riviä 

Säädösluonnokseen sisältyy komiteamenettely, jolla liitteitä (vähimmäisvaatimukset ja keskeiset riskinhallintatehtävät) mukautetaan tieteelliseen kehitykseen tarpeen vaatiessa. Säädökseen tulee myös yleinen uudelleentarkastelulauseke (6 vuoden jälkeen).