EUROOPAN KOMISSIO
Bryssel 11.6.2018
COM(2018) 481 final
2018/0256(NLE)
Ehdotus
NEUVOSTON PÄÄTÖS
Euroopan yhteisöjen ja niiden jäsenvaltioiden sekä Marokon kuningaskunnan välisen assosiointia koskevan Euro–Välimeri-sopimuksen pöytäkirjojen N:o 1 ja N:o 4 muuttamisesta Euroopan unionin ja Marokon kuningaskunnan kirjeenvaihtona tehdyn sopimuksen tekemisestä
{SWD(2018) 346 final}
PERUSTELUT
1.EHDOTUKSEN TAUSTA
•Ehdotuksen perustelut ja tavoitteet
Lähes puolen vuosisadan ajan Euroopan unionilla ja Marokolla on ollut antoisa ja moniulotteinen kumppanuus, josta on osoituksena erityisesti Euroopan yhteisöjen ja niiden jäsenvaltioiden sekä Marokon kuningaskunnan välinen assosiointia koskeva Euro–Välimeri-sopimus 1 , jäljempänä ’EU–Marokko-assosiaatiosopimus’ tai ’assosiaatiosopimus’, joka tuli voimaan vuonna 2000. Maataloustuotteiden, jalostettujen maataloustuotteiden, kalojen ja kalastustuotteiden osalta assosiaatiosopimuksessa otetaan käyttöön vapauttamistoimenpiteitä Euroopan unionin ja Marokon kuningaskunnan välillä kirjeenvaihtona tehdyllä sopimuksella 2 , jäljempänä ’sopimus’, joka tuli voimaan vuonna 2012.
Tämän etuoikeutetun kumppanuuden perusteella Marokolle myönnettiin myös ”pitkälle edistyneen maan” status vuonna 2008, mikä vahvistaa vankat kahdenväliset suhteet ja kummankin osapuolen kunnianhimoiset tavoitteet ja sitoutumisen esimerkiksi hyvää hallintotapaa sekä poliittisia ja sosiaalis-taloudellisia uudistuksia koskevien yhteisten aloitteiden edistämiseen.
Samaan aikaan EU on johdonmukaisesti vahvistanut sitoutuneensa Länsi-Saharan konfliktin ratkaisemiseen. Se ei ole tunnustanut Marokon oikeutta hallita Länsi-Saharaa vaan antaa täyden tukensa YK:n pääsihteerin ja hänen henkilökohtaisen edustajansa toimille, joiden tarkoituksena on auttaa osapuolia löytämään ratkaisu, joka on poliittisesti oikeudenmukainen, kestävä ja molempien osapuolten hyväksyttävissä ja joka mahdollistaisi Länsi-Saharan kansalle itsemääräämisoikeuden sopimuksilla, jotka ovat Yhdistyneiden kansakuntien peruskirjan periaatteiden ja tavoitteiden mukaisia, sellaisina kuin ne on ilmaistu Yhdistyneiden Kansakuntien turvallisuusneuvoston päätöslauselmissa ja erityisesti päätöslauselmissa 2152 (2014) ja 2218 (2015).
Euroopan unionin tuomioistuin on todennut 21. joulukuuta 2016 antamassaan tuomiossa asiassa C-104/16 P 3 , ettei EU:n ja Marokon välistä assosiaatiosopimusta ja vapautussopimusta sovelleta Länsi-Saharaan.
Unionin tuomioistuimen tuomion jälkeen käytäntöä, jossa assosiaatiosopimuksen ja sen pöytäkirjojen mukaisia kauppaetuuksia tosiasiallisesti sovellettiin tuotteisiin, jotka ovat peräisin Länsi-Saharasta, joka ei ole itsehallintoalue, ei voitu jatkaa ilman, että pöytäkirjaa N:o 1 (marokkolaisten maataloustuotteiden, jalostettujen maataloustuotteiden sekä kalojen ja kalastustuotteiden pääsy EU:n markkinoille) ja pöytäkirjaa N:o 4 (alkuperäsäännöt) muutettaisiin niin, että Länsi-Saharasta peräisin olevia tuotteita olisi kohdeltava samalla tavoin kuin Marokossa tuotettuja tuotteita.
Neuvosto valtuutti 29. toukokuuta 2017 komission aloittamaan neuvottelut oikeusperustan luomiseksi unionin etuuskohtelun myöntämiseksi Länsi-Saharasta peräisin oleville tuotteille ja hyväksyi neuvotteluohjeet. Neuvottelut käytiin kahdessa osassa. Ensimmäinen neuvottelukierros pidettiin 15.–16. kesäkuuta 2017 ja toinen 18. heinäkuuta 2017. Pääneuvottelijat parafoivat sopimusluonnoksen 31. tammikuuta 2018.
Tällä ehdotuksella muutetaan EU–Marokko-assosiaatiosopimuksen pöytäkirjaa N:o 4 ja pöytäkirjaa N:o 1 unionin tuomioistuimen 21. joulukuuta 2016 antaman tuomion noudattamiseksi ja oikeusperustan luomiseksi etuuksille, jotta Länsi-Saharasta peräisin oleville tuotteille voidaan myöntää etuuskohtelu.
Ehdotuksen tavoitteena on välttää kaupan häiriöt Länsi-Saharan kanssa säilyttämällä pääsy unionin markkinoille vakaalla tasolla myöntämättä uusia etuuksia. Erityisesti ehdotuksella pyritään helpottamaan Länsi-Saharan taloudellista kehitystä myöntämällä sen Euroopan unioniin suuntautuvalle viennille sama kohtelu kuin Marokosta peräisin olevien tuotteiden viennille. Tällaisilla toimenpiteillä voidaan välttää se, ettei Länsi-Sahara jää kilpailullisesti huonompaan asemaan eikä siten menetä investointimahdollisuuksia verrattuna naapurimaihin, joihin sovelletaan tullietuuksia eri perustein (assosiaatiosopimusten tai yleisen tullietuusjärjestelmän puitteissa).
Lopuksi on korostettava, että unionin tuomioistuimen 27. helmikuuta 2018 antama tuomio asiassa C-266/16 koskee EU:n ja Marokon välistä kalastusalan kumppanuussopimusta, joka on erillinen kysymys assosiaatiosopimuksen ja tämän ehdotuksen aiheena olevasta markkinoille pääsystä.
Kaikki sopimukset katsotaan ainoastaan tilapäisiksi siihen asti, kun riita saadaan ratkaistua YK:n puitteissa YK:n turvallisuusneuvoston asiaa koskevien päätöslauselmien mukaisesti. Tässä yhteydessä on huomattava, että sopimuksessa määrätään, että se tehdään sanotun kuitenkaan rajoittamatta EU:n kantaa Länsi-Saharan asemaan ja Marokon kantaa samaan alueeseen.
•Yhdenmukaisuus muiden alaa koskevien politiikkojen säännösten kanssa
Tämä ehdotus on johdonmukainen nykyisen kauppapolitiikan kanssa. On syytä huomata, että tulliviranomaiset ovat tosiasiallisesti soveltaneet tullietuuksia Marokosta peräisin oleviksi todistettuihin Länsi-Saharan tuotteisiin 21. joulukuuta 2016 asti, jolloin unionin tuomioistuimen tuomio asiassa C-104/16 P annettiin. Uusia kauppaetuuksia ei myönnetä Marokolle eikä Länsi-Saharallekaan verrattuna niihin, jotka sillä tosiasiassa oli ennen 21. joulukuuta 2016, vaan tavoitteena on yksinkertaisesti laajentaa tullietuuksien kattamaa maantieteellistä aluetta muttei muuttaa tullietuuksien kattamaa määrää tai tuotteita.
Ehdotus on Euroopan naapuruuspolitiikan yleisten tavoitteiden mukainen, koska se kehittää kauppa- ja taloussuhteita Välimeren naapurustossa tiiviin yhteistyön hengessä. Se vastaa myös unionin yleistä politiikkaa, jonka tavoitteena on lujittaa etuoikeutettua kumppanuutta Marokon kanssa, tämän vaikuttamatta Yhdistyneiden kansakuntien menettelyn lopputulokseen Länsi-Saharan osalta.
Se, että kauppaetuuksilla voi olla osapuolten alueita laajempi soveltamisala, ei ole uutta, sillä EU:n ja Marokon assosiaatiosopimukseen sisältyy kaksi yhteistä julistusta, joissa todetaan, että Marokko hyväksyy San Marinosta ja Andorrasta peräisin olevat tuotteet ”sopimuksen mukaisiksi yhteisön alkuperätuotteiksi”.
•Yhdenmukaisuus unionin muiden politiikkojen kanssa
Marokolle pöytäkirjoilla N:o 1 ja N:o 4 myönnetyt tullietuudet voidaan ulottaa koskemaan Länsi-Saharan tuotteita tietyin edellytyksin, jos tähän on olemassa asianmukainen oikeusperusta. Liitteenä olevan sopimusluonnoksen tarkoituksena onkin vahvistaa tällainen oikeusperusta. Näitä assosiaatiosopimuksen pöytäkirjoja muuttamalla unionin tullietuuksien myöntäminen voidaan myös perustaa paikalliselle väestölle aiheutuvien hyötyjen ja ihmisoikeuksien kunnioittamisen arvioinnille.
2.OIKEUSPERUSTA, TOISSIJAISUUSPERIAATE JA SUHTEELLISUUSPERIAATE
•Oikeusperusta
Tämän sopimuksen tekemisen mahdollistava oikeusperusta on perussopimuksen 207 artikla yhdessä Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen (SEUT-sopimus) 218 artiklan 6 artiklan a kohdan 1 alakohdan ja 218 artiklan 8 kohdan ensimmäisen alakohdan kanssa, koska tämä asia kuuluu yhteisen kauppapolitiikan piiriin.
•Toissijaisuusperiaate (jaetun toimivallan osalta)
Yhteinen kauppapolitiikka kuuluu unionin yksinomaiseen toimivaltaan (SEUT-sopimuksen 3 artiklan 1 kohta), eikä toissijaisuusperiaatetta SEU-sopimuksen 5 artiklan 3 kohdan mukaan sovelleta EU:n yksinomaiseen toimivaltaan kuuluvilla aloilla.
•Suhteellisuusperiaate
Ehdotus on oikeasuhteinen ratkaisu ongelmaan. Sopimus ei vaikuta Länsi-Saharasta peräisin olevien tuotteiden pääsyyn EU:n markkinoille verrattuna tilanteeseen ennen tuomioistuimen 21. joulukuuta 2016 antamaa tuomiota. Alkuperäsäännöt vahvistetaan assosiaatiosopimuksen pöytäkirjassa N:o 4, jota muutetaan, jotta voidaan saavuttaa tavoiteltu päämäärä ja reagoida kohtuullisen ajan kuluessa nykyisiin kaupallisiin epävarmuustekijöihin, jotka vaikuttavat Länsi-Saharan tuotteiden vientiin Euroopan unioniin, sanotun kuitenkaan rajoittamatta Yhdistyneiden kansakuntien menettelyä Länsi-Saharan osalta ja riidan lopullista ratkaisua.
Näin ollen ehdotus neuvoston päätökseksi Euroopan yhteisöjen ja niiden jäsenvaltioiden sekä Marokon kuningaskunnan välisen assosiointia koskevan Euro–Välimeri-sopimuksen pöytäkirjojen No 1 ja N:o 4 muuttamisesta Euroopan unionin ja Marokon kuningaskunnan kirjeenvaihtona tehdyn sopimuksen tekemisestä ei ylitä sitä, mikä on tarpeen tai asianmukaista odotettujen tavoitteiden saavuttamiseksi.
•Toimintatavan valinta
Asianomaiset pöytäkirjat voidaan muuttaa ainoastaan osapuolten välisellä sopimuksella. Tämä koskee myös kauppaetuuksien täytäntöönpanon edellyttämää viranomaisten välistä yhteistyötä.
Sopimus tehdään kirjeenvaihtona Euroopan unionin ja Marokon kuningaskunnan välillä. Euroopan unionin ja Marokon kuningaskunnan välinen sopimus on ainoa keino varmistaa, että Länsi-Saharasta peräisin olevien tuotteiden tuontiin voidaan soveltaa etuuskohtelua alkuperän perusteella, kun otetaan huomioon, että Marokon viranomaiset ovat ainoat viranomaiset, jotka voivat varmistaa sääntöjen noudattamisen tällaisten etuuksien myöntämistä varten.
3.JÄLKIARVIOINTIEN, SIDOSRYHMIEN KUULEMISTEN JA VAIKUTUSTENARVIOINTIEN TULOKSET
•Vaikutustenarviointi
Neuvoston pyynnön mukaisesti komissio on arvioinut sopimuksen mahdollisia vaikutuksia kestävään kehitykseen, erityisesti Länsi-Saharan tuotteille myönnetyistä tullietuuksista johtuvia etuja ja haittoja Länsi-Saharan väestölle.
Komission yksiköillä on ollut tässä erilaisia metodologisia rajoitteita. Ensinnäkin rajoitteena on yleisesti se, että Länsi-Saharaa koskevat tilastotiedot ovat epätäydellisiä ja epäyhtenäisiä. Toinen rajoite johtuu käytännöstä, joka vallitsi 21. joulukuuta 2016 asti, jolloin unionin tuomioistuin antoi tuomionsa. Länsi-Saharasta peräisin olevien tuotteiden unioniin suuntautuvassa tuonnissa on tosiasiassa sovellettu samoja etuuksia kuin Marokosta peräisin olevien tavaroiden tuonnissa eikä Länsi-Saharan tuontia ole yleensä mahdollista erottaa Marokon tuonnista. Lisäksi jo ilmaisu ”asianomainen väestö” voidaan tulkita eri tavoin ja jopa ristiriitaisesti 4 . Ilmaisu voi viitata alueella asuvaan väestöön, mikä on Marokon tulkinta, jossa asukkaita ei eroteta toisistaan asukkaiden etnisyyden tai yhteisön perusteella. Se voi myös viitata erityisesti etnisyyden tai yhteisön perusteella määritettyihin asukkaisiin (saharalaisiin). Tässä tapauksessa väestöön voi ainakin osittain kuulua Länsi-Saharan ulkopuolella asuvia (pakolaisia) ja toisaalta joitakin alueelle hiljattain asettuneita asukkaita taasen ei mahdollisesti lasketa väestöön kuuluviksi. Tämä on erityisesti Polisario-rintaman tulkinta.
Länsi-Saharan kansalla on oikeus itsemääräämisoikeuteen, mutta väestönlaskenta ei ole Euroopan unionin tehtävä ja toisaalta YK:n asiakirjoissa muiden kuin autonomisten alueiden taloudellisesta toiminnasta viitataan myös asukkaisiin silloin, kun puhutaan näiden alueiden asukkaiden sosioekonomisista hyödyistä. 5 Pitäen mielessä nämä erot ja valvontaan liittyvät kansaan kohdistuvien vaikutusten arvioinnin ongelmat, kun otetaan huomioon, että kansan määritelmä ei ole täsmällinen ja että tullietuuksia sovelletaan tietyn alueen tuotteisiin ja että edut pääasiassa näin ollen liittyvät loogisesti kyseiselle alueelle, analyysissä keskityttiin Länsi-Saharan väestölle koituviin etuihin.
Arviointiperusteet perustuvat asianmukaisiin parametreihin Yhdistyneiden kansakuntien peruskirjan 73 artiklan puitteissa. Siinä määrätään, että ne, jotka ”ottavat vastuun sellaisten alueiden hallinnosta, joiden väestö ei vielä ole saavuttanut täydellistä itsehallintoa, tunnustavat sen periaatteen, että näiden alueiden asukkaiden edut ovat ensisijaiset, ja omaksuvat pyhänä luottamustehtävänään velvollisuuden edistää kaikin mahdollisin tavoin ... näiden alueiden asukkaiden hyvinvointia”.
Arviointi koskee näin ollen Länsi-Saharasta tulevia kauppavirtoja ja erityisesti kalastustuotteiden, maataloustuotteiden ja fosfaattien kauppavirtoja sekä vaikutuksia luonnonvaroihin, työllisyyteen ja ihmisoikeuksiin. Se ei perustu pelkästään nykyisten tietojen analyysiin vaan myös ennusteisiin. Kun otetaan huomioon Länsi-Saharan erikoistilanne ja se, kuinka vaikea unionin on kolmantena osapuolena tehdä tutkintaa Länsi-Saharan alueella, komissio yritti saada puolueettomia ja luotettavia tietoja etenkin yhteydenpidosta Marokon, kansalaisyhteiskunnan ja Polisario-rintaman kanssa sekä julkisesti saatavilla olevista tiedoista. Komissio otti lisäksi huomioon kaikki muut saatavilla olevat tiedot. Joissain tapauksissa tiedoista ei edelleenkään voida tehdä päätelmiä ja ne ovat rajallisia.
Sidosryhmien kuuleminen
Euroopan komission yksiköt ja Euroopan ulkosuhdehallinto suorittivat laajan kuulemisen Länsi-Saharan väestön keskuudessa.
Näissä kuulemisissa kävi ilmi, että enemmistö kannatti vapauttamissopimuksen muuttamista, jotta tullietuudet voidaan laajentaa kattamaan Länsi-Saharan tuotteet. Kuulemiseen osallistuneista suurin osa näki tässä myönteisiä vaikutuksia koko väestölle painottaen erityisesti ratkaisevaa vipuvaikutusta, joita tällaisilla kauppaetuuksilla olisi yksityisten investointien kannalta. Näiden vastaajien mukaan etuoikeutettu pääsy Euroopan markkinoille parantaisi liiketoimintaympäristöä, lisäisi eurooppalaisten suoria sijoituksia ja tukisi näin uutta, osallistavaa ja kestävää kehitysmallia Länsi-Saharassa. Enemmistön kannan mukaan Länsi-Saharan kauppavirtoja sulkeva jatkuva oikeudellinen epävarmuus sen sijaan vaarantaisi selkeästi sosioekonomisen kehityksen, kuten on jo nähtävissä Länsi-Saharan kauppasuhteiden hiljennyttyä tiettyjen jäsenvaltioiden kanssa tai tietyillä aloilla. Osallistujien mukaan Länsi-Saharan markkinoille pääsyn ja ulkomaisten investointien rajoittaminen ei tekisi muuta kuin haittaisi alueen oman taloudellisen toiminnan kehittämistä ja vaarantaisi tietynlaisen sosioekonomisen tai poliittisen kehityksen juuri nyt, kun Länsi-Sahara näyttää vihdoin pääsevän jaloilleen.
Polisario-rintama, jota myös kuultiin, ja jotkin kansalaisjärjestöt ilmaisivat kielteisiä mielipiteitä. Niiden perusteina eivät kuitenkaan olleet tullietuuksien soveltamisesta Länsi-Saharan väestölle aiheutuvat kielteiset vaikutukset, vaan pikemminkin pelko siitä, että etuudet jäädyttävät Länsi-Saharan tilanteen nykyiselleen eli Marokko heidän käsityksensä mukaisesti jatkaisi alueen miehitystä.
Arviointi osoittaa, että EU–Marokko-assosiaatiosopimuksen mukaisten tullietuuksien myöntämisellä on Länsi-Saharan talouteen myönteinen vaikutus, joka mahdollisesti jatkuisi tai jopa kasvaisi tulevaisuudessa. Pelko siitä, että tullietuuksien laajentaminen tarkoittaisi vallitsevan tilanteen hyväksymistä ei ole perusteltu, koska mikään tässä sopimuksessa ei viittaa Marokon suvereniteetin hyväksymiseen Länsi-Saharassa.
Ihmisoikeudet
Ihmisoikeustilanne Länsi-Saharassa vastaa yleisesti ihmisoikeustilannetta Marokossa. Suojamekanismit ja lainsäädäntö ovat samat. Länsi-Saharassa on kuitenkin poliittiseen kiistaan liittyviä erityispiirteitä, jotka koskevat etenkin sanan-, ilmaisun- ja yhdistymisvapautta. Itse asiassa kaikenlainen ”alueellisen koskemattomuuden horjuttaminen”, toisin sanoen myös Polisario-rintaman ajama itsenäisyyden tavoittelu, on sakkojen tai jopa vangitsemisen uhalla kiellettyä.
Yleisesti ottaen tullietuuksien laajentamisen Länsi-Saharan tuotteisiin odotetaan analogisesti vaikuttavan ihmisoikeustilanteeseen siten kuin EU–Marokko-assosiaatiosopimus on vaikuttanut Marokon ihmisoikeustilanteeseen. Siltä osin kuin sopimus edistää sääntelyn lähentämistä EU:n standardeihin eri aloilla, voidaan havaita epäsuora myönteinen vaikutus etenkin työolojen (esim. turvatoimenpiteet), työlainsäädännön (esim. lastensuojelu), kasvinsuojelutoimenpiteiden sekä kuluttajasuojan osalta.
Taloudelliset ja kaupalliset vaikutukset
Toimialakohtaiset päätelmät esitetään jäljempänä.
Länsi-Saharassa on maataloustuotantoa, erityisesti tuorevihannestuotantoa (tomaatit ja melonit), jolle on markkinat EU:ssa. Tällaisen tuotannon määräksi arvioidaan 64 000 tonnia, ja alalla on noin 14 000 työpaikkaa. Tuotannon tuonnin arvo on noin 65 miljoonaa euroa. Jos tullietuuksia ei sovelleta, viennistä jouduttaisiin maksamaan 6,6 miljoonan euron suuruiset tullit.
Taloudelliset hyödyt voisivat kasvaa, jos Länsi-Sahara tulevaisuudessa lisää edelleen tuotantoaan ja vientiään EU:hun parhaillaan harkinnassa olevissa hankkeissa. Tällä olisi vaikutusta myös työpaikkojen lukumäärään, joka joidenkin ennusteiden mukaan voi viisinkertaistua. Joidenkin väitteiden mukaan viljelytoiminnan kehittäminen sopimuksen kannustamana vaikuttaisi luonnonvarojen ja erityisesti veden käyttöön, mutta Marokon – joidenkin kyseenalaistamat – arviot pohjaveden käytöstä osoittavat, että vaikutus uusiutumattomiin vesivarantoihin olisi vähäinen. Samalla toteutetaan toimia, joilla vähennetään pohjaveden käyttöä (paikalliskastelu, suolanpoisto merivedestä). Kaiken kaikkiaan näyttää siltä, että uskottavia vaihtoehtoja tämän alueen taloudelliseen kehittämiseen on tällä hetkellä vähän, ja toisaalta vesivarojen käytöstä aiheutuvat haitat korvautuvat myönteisinä taloudellisina vaikutuksina Länsi-Saharassa.
Kalastustuotteiden alalla Länsi-Saharassa on merkittävä kalastustuotteiden jalostusteollisuus, muun muassa 141 laitosta, joilla on lupa harjoittaa vientiä Euroopan unioniin. Kalastustuotteiden viennin arvo vuonna 2015 oli 100 miljoonaa euroa ja vuonna 2016 jo 200 miljoonaa euroa. Viennistä EU:hun suoraan tai välillisesti riippuvaisia työpaikkoja on noin 45 000. Tullietuuksien laajentamisella tähän tuontiin olisi siten merkittävä vaikutus alueen talouteen ja työllisyyteen. Tämä olisi johdonmukaista myös sen kanssa, että EU pyrkii taloudellisella tuellaan tukemaan ja parantamaan alan kilpailukykyä, työllisyyttä ja kalastajien elämänlaatua sekä luonnonvarojen kestävää hyödyntämistä Länsi-Saharassa. Sen sijaan näiden etuuksien myöntämättä jättäminen vaarantaisi paitsi viennin myös työllisyyden, ja helpottaisi jalostustoiminnan siirtämistä muihin paikkoihin ja todennäköisesti Marokkoon. Se olisi myös vastoin Euroopan unionin tavoitteita tukea tämän alan kehitystä Länsi-Saharassa.
Länsi-Saharan kalastustuotteiden EU:n tuojat ilmoittivat, että näiden tuotteiden ostamisesta olisi paljon vähemmän hyötyä, jos minkäänlaista etuuskohtelua ei myönnetä, koska yhteinen ulkoinen tullitariffi on niin korkea (ilman etuuskohtelua – muu kuin suosituimmuustulli).
Länsi-Saharan jättäminen assosiaatiosopimuksen ulkopuolelle ei vaikuta välittömästi eikä suoraan fosfaattiteollisuuteen sen nykytila huomioon ottaen. Tähän on kolme pääasiallista syytä: 1. tiettyjen tuotteiden (raakafosfaatit) tuonti on tullitonta (suosituimmuuskohtelu), 2. kaikelle tuotetulle fosfaatille on olemassa markkinat Euroopan unionissa, 3. joidenkin Länsi-Saharassa tuotettujen fosfaattien jalostus Marokossa (tai missä tahansa muussa maassa, jonka kanssa Euroopan unioni on tehnyt etuuskohtelusopimuksen) riittäisi siihen, että näille tuotteille myönnettäisiin etuuskohteluun oikeuttava Marokon alkuperä eli näiden jalostettujen tuotteiden etuuskohtelu ei riipu mineraalien alkuperästä.
Samaan aikaan vaikuttaa siltä, että etuuksien myöntäminen Länsi-Saharasta peräisin oleville tuotteille vaikuttaisi tiettyjen fosfaattien tuotannon kehitykseen tulevaisuudessa. Itse asiassa huomattavat investoinnit (yli 2 miljardia dollaria) fosfaattijohdannaisten valmistukseen Länsi-Saharassa (erityisesti fosforihappo ja lannoitteet) vaarantuisivat, jos näiden fosfaattituotteiden vienti unioniin ei olisi oikeutettu tullietuuskohteluun. Ilman tullietuuksia investoinnit muissa paikoissa, joilla tuotanto kuuluisi tullietuuksien piiriin (esim. Marokossa), olisivat houkuttelevampia kuin Länsi-Saharassa. Investointien keskeytys Länsi-Saharassa vaikuttaisi tuotantokapasiteettiin sekä tuotevalikoiman laajuuteen ja näin ollen myös fosfaattialan työpaikkoihin alueella.
Yleisesti voidaan siis todeta, että tullietuuksien myöntämisellä olisi merkittävä vaikutus alueen taloudelliseen kehitykseen. Jotta näitä vaikutuksia voidaan kuitenkin seurata, sopimus sisältää kehyksen ja menettelyn, joiden avulla asianosaiset voivat tietoja säännöllisesti vaihtamalla arvioida sopimuksen vaikutuksia sen täytäntöönpanon aikana.
Vaikka täsmällisten tietojen saaminen ei aina ole helppoa, tästä tutkimuksesta voidaan päätellä, että Länsi-Saharassa on taloudellista toimintaa ja tuotantoa, jotka hyötyisivät suuresti samoista kauppaetuuksista kuin mitä Marokon kuningaskunnalle on myönnetty. Osaan tällaisesta tuotannosta sovellettiinkin näitä tullietuuksia 21. joulukuuta 2016 saakka, ja tämä mahdollisti taloudellisen toiminnan kehittämisen ja työpaikkojen luomisen Länsi-Saharassa: tämä koskee erityisesti kalastustuotealaa ja eräitä maataloustuotteita. Unionin tullietuuksien laajentaminen kattamaan kyseiset tuotteet varmistaisi viennin jatkumisen.
Länsi-Saharan elinkeinopotentiaalin monipuolistaminen on välttämätöntä, ja tämä edellyttää ulkoisten investointien tukemista, mikä taas edellyttää parempaa oikeusvarmuutta ja selvitystä Länsi-Saharasta Euroopan unioniin suuntautuvaan vientiin nykyisin tai tulvaisuudessa sovellettavista tullimääräyksistä. Tullietuuksien ulottaminen Länsi-Saharasta peräisin oleviin tuotteisiin olisi omiaan turvaamaan investointiedellytykset ja, kun otetaan huomioon alueen käyttämätön elinkeinopotentiaali ja nykyinen suorien ulkomaisten investointien vähyys, edistämään paikallista työllisyyttä tukevaa nopeaa ja huomattavaa kehitystä.
Tullietuuksien peruuttaminen sen sijaan vaarantaisi merkittävästi Länsi-Saharan vientiä, erityisesti maataloustuotteiden ja kalastustuotteiden vientiä, ja sen vuoksi on todennäköistä, että tuotanto – joka jo nyt on vähäistä – vähenisi entisestään ja loisi siten uuden esteen alueen kehitykselle. Jos tullietuuksia ei uloteta koskemaan Länsi-Saharan tuotteita, näihin tuotteisiin sovellettaisiin unionissa suosituimmuuskohtelutulleja eikä niillä näin olisi etuoikeutettua pääsyä EU:n markkinoille. Tämä vaikuttaisi vain hyvin vähän teollisuustuotteiden (fosfaatit) vientiin, mutta sillä olisi erittäin kielteinen vaikutus kalastustuotteiden ja maataloustuotteiden vientiin EU:hun.
Yleisemmin voidaan todeta, että tullietuuksien myöntämisellä on todennäköisesti suuri vaikutus Länsi-Saharan alueen talouden kehitykseen, koska se lisää investointeja näillä aloilla. Tämä pätee esimerkiksi tiettyihin fosfaatteihin (etenkin fosforihappo ja lannoitteet), joiden osalta suunnitellaan jo investointeja, sekä maatalouteen, jossa on myös kehityshankkeita, ja kalastukseen. Sitä vastoin silloin, jos tällaisia etuuksia ei myönnetä, investoinnit ja taloudellisen toiminnan kehittäminen ja monipuolistaminen voisivat vaikeutua ja työllisyysaste heiketä.
Kansainvälisen oikeuden ja erityisesti Wienin yleissopimuksen 36 artiklan mukaan tullietuuksien myöntäminen on sinällään pelkästään lisäoikeus Länsi-Saharan alueelle, ilman mitään vastavelvoitteita, ja tämän vuoksi voidaan olettaa, että se hyödyttää oikeuden saajaa. Itse asiassa väitetyt kielteiset vaikutukset ovat pelkästään epäsuoria vaikutuksia, jotka liittyvät vesivarojen käyttöön tai työllisyyteen. Ihmisoikeuksien osalta ei ole kielteisiä vaikutuksia, joiden voitaisiin katsoa johtuvan tullietuuksista.
•Sääntelyn toimivuus ja yksinkertaistaminen
Ehdotus ei liity REFIT-ohjelmaan.
4.TALOUSARVIOVAIKUTUKSET
EU:n tullitulojen osalta ei odoteta merkittäviä talousarviovaikutuksia. Tältä osin on muistettava, että Länsi-Saharasta peräisin oleville tuotteille on tosiasiallisesti myönnetty 21. joulukuuta 2016 asti vapautus tulleista unioniin tuotaessa.
5.LISÄTIEDOT
•Toteuttamissuunnitelmat, seuranta, arviointi ja raportointijärjestelyt
Jotta sopimuksen vaikutuksia asianomaiseen väestöön sekä luonnonvarojen käyttöön asianomaisilla alueilla voidaan seurata, sopimus sisältää kehyksen ja menettelyn, joiden avulla asianosaiset voivat tietoja säännöllisesti vaihtamalla arvioida sopimuksen vaikutuksia sen täytäntöönpanon aikana. Euroopan unioni ja Marokko ovat sopineet jakavansa keskenään tietoa EU–Marokko-assosiaatiosopimuksella perustetussa assosiaatiokomiteassa vähintään kerran vuodessa. Arvioinnin yksityiskohtaiset säännöt määritetään myöhemmin, ja ne toimitetaan assosiaatiokomitean hyväksyttäviksi.
Lisäksi komission yksiköt ja Euroopan ulkosuhdehallinto tiedottavat kansalaisyhteiskunnalle sopimuksen täytäntöönpanosta.
2018/0256 (NLE)
Ehdotus
NEUVOSTON PÄÄTÖS
Euroopan yhteisöjen ja niiden jäsenvaltioiden sekä Marokon kuningaskunnan välisen assosiointia koskevan Euro–Välimeri-sopimuksen pöytäkirjojen N:o 1 ja N:o 4 muuttamisesta Euroopan unionin ja Marokon kuningaskunnan kirjeenvaihtona tehdyn sopimuksen tekemisestä
EUROOPAN UNIONIN NEUVOSTO, joka
ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen ja erityisesti sen 207 artiklan 4 kohdan ensimmäisen alakohdan yhdessä sen 218 artiklan 6 kohdan a alakohdan i alakohdan kanssa,
ottaa huomioon Euroopan komission ehdotuksen,
ottaa huomioon Euroopan parlamentin hyväksynnän,
sekä katsoo seuraavaa:
(1)Euroopan yhteisöjen ja niiden jäsenvaltioiden sekä Marokon kuningaskunnan Euro–Välimeri-sopimus 6 , jäljempänä ’assosiaatiosopimus’, tuli voimaan 1 päivänä maaliskuuta 2000.
(2)Assosiaatiosopimuksen tultua voimaan unioni on edelleen vahvistanut kahdenvälisiä suhteitaan Marokon kanssa ja myöntänyt sille pitkälle edistyneen maan aseman.
(3)Samalla unioni, joka ei ole tunnustanut Marokon oikeutta hallita Länsi-Saharaa, on jatkuvasti toistanut sitoutumisensa Länsi-Saharaa, joka on tällä hetkellä Marokon suurelta osin hallinnoima itsehallintoa vailla oleva alue, koskevan konfliktin ratkaisemiseen. Unioni antaa täyden tukensa YK:n pääsihteerin ja hänen henkilökohtaisen edustajansa pyrkimyksille auttaa osapuolia löytämään ratkaisu, joka on poliittisesti oikeudenmukainen, kestävä ja molempien osapuolten hyväksyttävissä ja joka mahdollistaisi Länsi-Saharan kansalle itsemääräämisoikeuden järjestelyillä, jotka ovat Yhdistyneiden kansakuntien peruskirjan tavoitteiden ja periaatteiden mukaisia, sellaisina kuin ne on ilmaistu Yhdistyneiden Kansakuntien turvallisuusneuvoston päätöslauselmissa ja erityisesti päätöslauselmissa 2152 (2014) ja 2218 (2015).
(4)Assosiaatiosopimuksen voimaantulon jälkeen sellaisten Länsi-Saharasta tulevien tuotteiden tuonnissa unioniin, joille on annettu todistus marokkolaisesta alkuperästä, on myönnetty mainitun sopimuksen asianomaisten määräysten mukaiset tullietuudet.
(5)Asiassa C-104/16 P antamassaan tuomiossa 7 unionin tuomioistuin on kuitenkin täsmentänyt, että assosiaatiosopimuksen soveltamisala kattaa ainoastaan Marokon kuningaskunnan alueen eikä Länsi-Saharan itsehallintoa vailla olevaa aluetta.
(6)On tärkeää varmistaa, etteivät vuosien mittaan syntyneet kauppavirrat häiriintyisi, ja antaa samalla asianmukaiset takeet ihmisoikeuksien suojelusta ja kestävästä kehityksestä näillä alueilla. Neuvosto valtuutti komission 29 päivänä toukokuuta 2017 aloittamaan neuvottelut Marokon kuningaskunnan kanssa oikeusperustan luomiseksi, jotta Länsi-Saharasta peräisin oleville tuotteille voidaan myöntää assosiaatiosopimuksessa määrätyt tullietuudet. Euroopan unionin ja Marokon kuningaskunnan välinen sopimus on ainoa keino varmistaa, että Länsi-Saharasta peräisin olevien tuotteiden tuontiin sovelletaan etuuskohtelua alkuperän perusteella, kun otetaan huomioon, että Marokon viranomaiset ovat ainoat viranomaiset, jotka voivat varmistaa sääntöjen noudattamisen tällaisten etuuksien myöntämistä varten.
(7)Komissio on arvioinut sopimuksen mahdollisia vaikutuksia kestävän kehityksen kannalta, erityisesti Länsi-Saharan tuotteille myönnettäviin tullietuuksiin liittyviä etuja ja haittoja asianomaiselle väestölle sekä vaikutuksia luonnonvarojen hyödyntämiseen kyseisillä alueilla. Tullietuuksien vaikutuksia työllisyyteen, ihmisoikeuksiin ja luonnonvarojen hyödyntämiseen on erittäin vaikea mitata, koska ne ovat luonteeltaan välillisiä. Niitä koskevan puolueettoman tiedon saanti ei myöskään ole helppoa.
(8)Arvioinnista käy kuitenkin ilmi, että kaiken kaikkiaan edut, joita Länsi-Saharan taloudelle koituu assosiaatiosopimuksessa määrättyjen tullietuuksien myöntämisestä Länsi-Saharasta peräisin oleville tuotteille, ja erityisesti sen voimakas vipuvaikutus taloudelliseen ja sitä kautta sosiaaliseen kehitykseen ylittävät kuulemisessa esiin tuodut haitat, kuten luonnonvarojen – erityisesti pohjavesivarantojen – laaja käyttö, joiden osalta on toteutettu toimenpiteitä.
(9)Tullietuuksien laajentamisella kattamaan Länsi-Saharasta peräisin olevat tuotteet on näin kaiken kaikkiaan myönteinen vaikutus asianomaiselle väestölle, ja tämä vaikutus saattaa tulevaisuudessa vielä voimistua. Arviointi osoittaa, että tullietuuksien laajentaminen Länsi-Saharan tuotteisiin on omiaan varmistamaan edellytykset investoinneille ja edistämään paikallista työllisyyttä tukevaa nopeaa ja huomattavaa kehitystä. Se, että Länsi-Saharassa on taloudellista toimintaa ja tuotantoa, jotka hyötyisivät suuresti assosiaatiosopimuksessa määrätyistä tullietuuksista, osoittaa, että tullietuuksien myöntämättä jättäminen haittaisi merkittävästi Länsi-Saharan vientiä, erityisesti kalastustuotteiden ja maataloustuotteiden vientiä. Tullietuuksien myöntämisellä on todennäköisesti myönteinen vaikutus myös Länsi-Saharan alueen talouden kehitykseen, koska se lisää investointeja.
(10)Komissio on yhdessä Euroopan ulkosuhdehallinnon kanssa myös varmistanut, että väestö, johon sopimus vaikuttaa, on otettu asianmukaisesti mukaan järjestämällä kuulemisia, joihin on osallistunut useita erilaisia Länsi-Saharan väestön sosioekonomisia ja poliittisia toimijoita. Enemmistö osallistujista on puoltanut assosiaatiosopimuksen tullietuuksien laajentamista Länsi-Saharaan. Laajentamisen vastustajat eivät tuoneet esiin konkreettisia kielteisiä vaikutuksia alueen väestölle, mutta katsoivat pääsääntöisesti, että sopimus vahvistaisi Marokon asemaa Länsi-Saharan alueella. On kuitenkin todettava, ettei mikään sopimuksen sanamuodossa anna aihetta katsoa, että sillä tunnustettaisiin Marokon oikeus hallita Länsi-Saharaa. Unioni aikoo lisäksi tehostaa tukeaan YK:n johdolla aloitetulle prosessille kiistan ratkaisemiseksi rauhanomaisesti.
(11)Euroopan yhteisöjen ja niiden jäsenvaltioiden sekä Marokon kuningaskunnan välisen assosiointia koskevan Euro–Välimeri-sopimuksen pöytäkirjojen N:o 1 ja N:o 4 muuttamisesta Euroopan unionin ja Marokon kuningaskunnan kirjeenvaihtona tehty sopimus on allekirjoitettu […] sillä varauksella, että sopimuksen tekeminen saatetaan myöhemmin päätökseen, […] annetun neuvoston päätöksen [XXX] 8 mukaisesti.
(12)Sopimus edistää Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 21 artiklan mukaisia unionin tavoitteita.
(13)Sopimus olisi hyväksyttävä Euroopan unionin puolesta,
ON HYVÄKSYNYT TÄMÄN PÄÄTÖKSEN:
1 artikla
Hyväksytään Euroopan unionin puolesta Euroopan yhteisöjen ja niiden jäsenvaltioiden sekä Marokon kuningaskunnan välisen assosiointia koskevan Euro–Välimeri-sopimuksen pöytäkirjojen N:o 1 ja N:o 4 muuttamisesta Euroopan unionin ja Marokon kuningaskunnan kirjeenvaihtona tehty sopimus.
Sopimuksen teksti on liitetty tähän päätökseen.
2 artikla
Neuvoston puheenjohtaja nimeää henkilön, jolla on valtuudet antaa unionin puolesta sopimuksessa määrätty ilmoitus, jolla Euroopan unioni ilmaisee sitoutuvansa noudattamaan sopimusta.
3 artikla
Tämä päätös tulee voimaan sitä päivää seuraavana päivänä, jona se julkaistaan Euroopan unionin virallisessa lehdessä.
Tehty Brysselissä
Neuvoston puolesta
Puheenjohtaja
EUROOPAN KOMISSIO
Bryssel11.6.2018
COM(2018) 481 final
LIITE
asiakirjaan
ehdotus neuvoston päätökseksi
Euroopan yhteisöjen ja niiden jäsenvaltioiden sekä Marokon kuningaskunnan välisen assosiointia koskevan Euro–Välimeri-sopimuksen pöytäkirjojen N:o 1 ja N:o 4 muuttamisesta Euroopan unionin ja Marokon kuningaskunnan kirjeenvaihtona tehdyn sopimuksen tekemisestä
{SWD(2018) 346 final}
LIITE
Euroopan yhteisöjen ja niiden jäsenvaltioiden sekä Marokon kuningaskunnan välisestä assosiaatiosta tehdyn Euro–Välimeri-sopimuksen pöytäkirjojen N:o 1 ja N:o 4 muuttamista koskeva Euroopan unionin ja Marokon kuningaskunnan välinen kirjeenvaihtona tehty sopimusluonnos
A. Unionin kirje
Arvoisa vastaanottaja
Minulla on kunnia viitata Euroopan yhteisöjen ja niiden jäsenvaltioiden sekä Marokon kuningaskunnan välisestä assosiaatiosta tehdyn Euro–Välimeri-sopimuksen, jäljempänä ’assosiaatiosopimus’, puitteissa käytyihin neuvotteluihin joidenkin kyseisen sopimuksen pöytäkirjojen muuttamisesta.
Neuvottelujen päätteeksi Euroopan unioni ja Marokon kuningaskunta ovat sopineet seuraavaa:
Tämä sopimus ei rajoita EU:n kantaa Länsi-Saharan asemaan eikä Marokon kuningaskunnan kantaa mainittuun alueeseen.
Molemmat osapuolet vahvistavat tukensa Yhdistyneiden kansakuntien prosessille ja pääsihteerin pyrkimyksille päästä lopulliseen poliittiseen ratkaisuun Yhdistyneiden kansakuntien peruskirjan periaatteiden ja tavoitteiden mukaisesti ja turvallisuusneuvoston päätöslauselmien pohjalta.
Euroopan unioni ja Marokon kuningaskunta ovat sopineet lisäävänsä assosiaatiosopimuksen pöytäkirjan N:o 4 loppuun seuraavan yhteisen julistuksen.
”Yhteinen julistus Euroopan yhteisöjen ja niiden jäsenvaltioiden sekä Marokon kuningaskunnan välisestä assosiaatiosta tehdyn Euro–Välimeri-sopimuksen, jäljempänä ’assosiaatiosopimus’, pöytäkirjojen N:o 1 ja N:o 4 soveltamisesta
1. Länsi-Saharasta peräisin oleville tuotteille, joita Marokon tulliviranomaiset valvovat, myönnetään samat kauppaetuudet kuin Euroopan unionin assosiaatiosopimuksen soveltamisalaan kuuluville tuotteille myöntämät kauppaetuudet.
2. Pöytäkirjaa N:o 4 sovelletaan soveltuvin osin määriteltäessä 1 kohdassa tarkoitettujen tuotteiden alkuperäluonnetta, alkuperäselvitys mukaan luettuna 1 .
3. Euroopan unionin jäsenvaltioiden tulliviranomaiset ja Marokon tulliviranomaiset vastaavat pöytäkirjan N:o 4 soveltamisesta näihin tuotteisiin. ”
Euroopan unioni ja Marokon kuningaskunta toistavat sitoutuneensa panemaan pöytäkirjat täytäntöön perusvapauksien ja ihmisoikeuksien kunnioittamista koskevien assosiaatiosopimuksen määräysten mukaisesti.
Yhteisen julistuksen sisällyttämisen perustana on Euroopan unionin ja Marokon kuningaskunnan pitkään jatkunut etuoikeutettu kumppanuus, sellaisena kuin se on erityisesti vahvistettu Marokolle myönnetyllä edistyneen maan asemalla, sekä osapuolten yhteinen tavoite syventää ja laajentaa kumppanuuttaan.
Tämän kumppanuuden hengessä ja jotta sopimuspuolet voivat arvioida, miten tämä sopimus vaikuttaa etenkin kestävään kehitykseen erityisesti asianomaiselle väestölle koituvien etujen ja asianomaisten alueiden luonnonvarojen hyödyntämisen osalta, Euroopan unioni ja Marokon kuningaskunta ovat sopineet vaihtavansa keskenään tietoja assosiaatiokomiteassa vähintään kerran vuodessa.
Tämän arvioinnin yksityiskohtaiset säännöt määritetään myöhemmin, ja assosiaatiokomitean on hyväksyttävä ne kahden kuukauden kuluessa tämän kirjeenvaihdon voimaantulosta.
Tätä kirjeenvaihtoa voidaan soveltaa väliaikaisesti osapuolten välisillä ilmoituksilla yhteisesti tiedoksi annetulla sopimuksella Euroopan unionin neuvoston allekirjoitusvaltuutuksen päivämäärästä lähtien.
Tämä kirjeenvaihtona tehty sopimus tulee voimaan sitä päivää seuraavana päivänä, jona molemmat osapuolet ovat ilmoittaneet toisilleen, että ne ovat saattaneet päätökseen sisäiset menettelynsä sopimuksen hyväksymiseksi.
Olisin kiitollinen, jos voisitte vahvistaa hallituksenne olevan yhtä mieltä edellä olevasta.
Vastaanottakaa, Arvoisa Rouva/Herra, korkeimman kunnioitukseni vakuutus.
Euroopan unionin neuvoston puolesta
B. Marokon kuningaskunnan kirje
Arvoisa vastaanottaja
Minulla on kunnia ilmoittaa vastaanottaneeni seuraavan tänään päivätyn kirjeenne:
”Arvoisa vastaanottaja
Minulla on kunnia viitata Euroopan yhteisöjen ja niiden jäsenvaltioiden sekä Marokon kuningaskunnan välisestä assosiaatiosta tehdyn Euro–Välimeri-sopimuksen, jäljempänä ’assosiaatiosopimus’, puitteissa käytyihin neuvotteluihin joidenkin kyseisen sopimuksen pöytäkirjojen muuttamisesta.
Neuvottelujen päätteeksi Euroopan unioni ja Marokon kuningaskunta ovat sopineet seuraavaa:
Tämä sopimus ei rajoita EU:n kantaa Länsi-Saharan asemaan eikä Marokon kuningaskunnan kantaa mainittuun alueeseen.
Molemmat osapuolet vahvistavat tukensa Yhdistyneiden kansakuntien prosessille ja pääsihteerin pyrkimyksille päästä lopulliseen poliittiseen ratkaisuun Yhdistyneiden Kansakuntien peruskirjan periaatteiden ja tavoitteiden mukaisesti ja turvallisuusneuvoston päätöslauselmien pohjalta.
Euroopan unioni ja Marokon kuningaskunta ovat sopineet lisäävänsä assosiaatiosopimuksen pöytäkirjan N:o 4 loppuun seuraavan yhteisen julistuksen.
”Yhteinen julistus Euroopan yhteisöjen ja niiden jäsenvaltioiden sekä Marokon kuningaskunnan välisestä assosiaatiosta tehdyn Euro–Välimeri-sopimuksen, jäljempänä ’assosiaatiosopimus’, pöytäkirjojen N:o 1 ja N:o 4 soveltamisesta
1. Länsi-Saharasta peräisin oleville tuotteille, joita Marokon tulliviranomaiset valvovat, myönnetään samat kauppaetuudet kuin Euroopan unionin assosiaatiosopimuksen soveltamisalaan kuuluville tuotteille myöntämät kauppaetuudet.
2. Pöytäkirjaa N:o 4 sovelletaan soveltuvin osin määriteltäessä 1 kohdassa tarkoitettujen tuotteiden alkuperäluonnetta, alkuperäselvitys mukaan luettuna 2 .
3. Euroopan unionin jäsenvaltioiden tulliviranomaiset ja Marokon tulliviranomaiset vastaavat pöytäkirjan N:o 4 soveltamisesta näihin tuotteisiin. ”
Euroopan unioni ja Marokon kuningaskunta toistavat sitoutuneensa panemaan pöytäkirjat täytäntöön perusvapauksien ja ihmisoikeuksien kunnioittamista koskevien assosiaatiosopimuksen määräysten mukaisesti.
Yhteisen julistuksen sisällyttämisen perustana on Euroopan unionin ja Marokon kuningaskunnan pitkään jatkunut etuoikeutettu kumppanuus, sellaisena kuin se on erityisesti vahvistettu Marokolle myönnetyllä edistyneen maan asemalla, sekä osapuolten yhteinen tavoite syventää ja laajentaa kumppanuuttaan.
Tämän kumppanuuden hengessä ja jotta sopimuspuolet voivat arvioida, miten tämä sopimus vaikuttaa etenkin kestävään kehitykseen erityisesti asianomaiselle väestölle koituvien etujen ja asianomaisten alueiden luonnonvarojen hyödyntämisen osalta, Euroopan unioni ja Marokon kuningaskunta ovat sopineet vaihtavansa keskenään tietoja assosiaatiokomiteassa vähintään kerran vuodessa.
Tämän arvioinnin yksityiskohtaiset säännöt määritetään myöhemmin, ja assosiaatiokomitean on hyväksyttävä ne kahden kuukauden kuluessa tämän kirjeenvaihdon voimaantulosta.
Tätä kirjeenvaihtoa voidaan soveltaa väliaikaisesti osapuolten välisillä ilmoituksilla yhteisesti tiedoksi annetulla sopimuksella Euroopan unionin neuvoston allekirjoitusvaltuutuksen päivämäärästä lähtien.
Tämä kirjeenvaihtona tehty sopimus tulee voimaan sitä päivää seuraavana päivänä, jona molemmat osapuolet ovat ilmoittaneet toisilleen, että ne ovat saattaneet päätökseen sisäiset menettelynsä sopimuksen hyväksymiseksi.
Olisin kiitollinen, jos voisitte vahvistaa hallituksenne olevan yhtä mieltä edellä olevasta.
Vastaanottakaa, Arvoisa Rouva/Herra, korkeimman kunnioitukseni vakuutus. ”
Minulla on kunnia vahvistaa hallitukseni olevan yhtä mieltä kyseisen kirjeen sisällöstä.
Vastaanottakaa, Arvoisa Rouva/Herra, korkeimman kunnioitukseni vakuutus.
Marokon kuningaskunnan puolesta