EUROOPAN KOMISSIO

Bryssel 28.5.2018

COM(2018) 337 final

2018/0169(COD)

Ehdotus

EUROOPAN PARLAMENTIN JA NEUVOSTON ASETUS

veden uudelleenkäytön vähimmäisvaatimuksista

(ETA:n kannalta merkityksellinen teksti)

{SEC(2018) 249 final}
{SWD(2018) 249 final}
{SWD(2018) 250 final}

PERUSTELUT

1.EHDOTUKSEN TAUSTA

•Ehdotuksen perustelut ja tavoitteet

Vesi on EU:ssa rajallinen luonnonvara, ja kolmannes EU:n alueesta kärsii vesistressistä. Väestön kasvavat tarpeet ja ilmastonmuutos tekevät veden riittävän määrän ja laadun saatavuudesta yhä suuremman haasteen tulevaisuuden Euroopassa. Liiallinen vedenotto, erityisesti maatalouden keinokastelua varten 1 mutta myös teolliseen käyttöön ja kaupunkien kehitykseen, on yksi EU:n vesiympäristön päähaasteista, kun taas riittävän hyvälaatuisen veden saatavuus on elintärkeä edellytys kasvulle vedestä riippuvaisilla talouden aloilla ja yleensä yhteiskunnassa. Vuoden 2003 kuivuuden kokonaisvaikutus talouteen on arvioitu vähintään 8,7 miljardiksi euroksi (koskien pääasiassa Välimeren maita, Ranskaa ja Yhdistynyttä kuningaskuntaa), laskettuna kuivuudesta suoraan johtuvien kustannusten arviona (EY, 2007). Kuivuuden välittömillä vaikutuksilla, kuten vahingoilla maataloudelle ja infrastruktuurille, sekä epäsuorilla vaikutuksilla, kuten haluttomuudella investoida riskialttiille alueille, voi olla myös vakavia taloudellisia vaikutuksia.

Ilmastonmuutoksen seurauksena kuivuuksien esiintymistiheys ja intensiteetti sekä niiden vaikutukset ympäristöön ja talouteen ovat kasvaneet huomattavasti viimeisten kolmenkymmenen vuoden aikana: vuosien 1976 ja 2006 välillä kuivuudesta kärsivien alueiden ja ihmisten määrä kasvoi lähes 20 prosentilla, ja kuivuuksista johtuvat kokonaiskulut nousivat 100 miljardiin euroon (EY, 2012). Kesän 2017 kuivuudet havainnollistavat edelleen taloudellisten menetysten mittasuhteita; yksinään Italian maatalous ennakoi tappioiden olevan noin 2 miljardia euroa 2 . Tämän suuntauksen odotetaan jatkuvan, kun veden niukkuus ei enää rajoitu vain muutamaan Euroopan kolkkaan vaan on jo nyt EU:n laajuinen huoli, jolla on merkittäviä ympäristö- ja talousvaikutuksia. Tämä voi puolestaan vaikuttaa kilpailukykyyn ja sisämarkkinoiden tehokkaaseen toimintaan. Vastauksena tähän ongelmaan Euroopan vesivaroja tulisi hallita tehokkaammin. Veden niukkuutta ja kuivuutta koskevassa komission tiedonannossa parlamentille ja neuvostolle 3 esitetään hierarkia toimenpiteistä, joita jäsenvaltioiden tulisi harkita veden niukkuuden ja kuivuuksien hallinnassa. Siinä korostetaan, että veden säästäminen on asetettava etusijalle ja että kaikki mahdollisuudet veden käytön tehokkuuden parantamiseksi olisi tutkittava. Osana integroitua vesivarojen hoitoa ja veden säästämisen lisäksi yhdyskuntajätevesien käsittelylaitoksilta peräisin oleva käsitelty jätevesi tarjoaa luotettavan vaihtoehtoisen vesivaran moniin eri tarkoituksiin. Näistä maatalouden keinokastelulla on suurin mahdollisuus veden uudelleenkäytön lisäämiseen ja veden niukkuuden torjumiseen Euroopassa. Käsitellyn jäteveden uudelleenkäytöllä on tyypillisesti lievempiä ympäristövaikutuksia kuin esimerkiksi veden siirroilla tai suolanpoistolla, ja siitä on paljon hyötyä ympäristölle, taloudelle ja yhteiskunnalle. Lisäksi se pidentää veden elinkaarta edistäen siten vesivarojen säilymistä ja noudattaen täysin kiertotalouden tavoitteita. Vaikka tällä hetkellä veden uudelleenkäyttö EU:ssa ei voisi koskaan itsessään ratkaista veden niukkuuteen liittyviä ongelmia, veden uudelleenkäyttöä sovelletaan huomattavasti vähemmän kuin olisi mahdollista, ja käytännöt vaihtelevat suuresti eri jäsenvaltioissa.

Tarve ratkaista ongelma EU-tasolla on tunnustettu vuonna 2012 annetussa komission tiedonannossa ”Suunnitelma Euroopan vesivarojen turvaamiseksi” (COM(2012) 673). Marraskuussa 2012 julkaistussa EU:n makean veden politiikan toimivuustarkastuksessa (SWD(2012) 393) mainitun suunnitelman rakenneosana todettiin, että veden niukkuusongelmien ratkaisemisessa ”on käytettävä aiempaa enemmän muita vedenhankintavaihtoehtoja, joiden ympäristövaikutukset ovat pienet”. Komission tiedonannossa ”Kierto kuntoon – Kiertotaloutta koskeva EU:n toimintasuunnitelma” (COM(2015) 614) esitettiin monia toimenpiteitä veden uudelleenkäytön edistämiseksi, mukaan lukien säädösehdotuksen valmistelu uudelleenkäytetyn veden vähimmäisvaatimuksista keinokastelua ja pohjavesivarannon täydentämistä varten. Tämä ehdotus on sisällytetty Euroopan komission vuosien 2017 ja 2018 työohjelmiin, sillä se edistää komission poliittisia prioriteetteja kiertotalouden lisäämiseksi. Lisäksi se voi täydentää yhteisen maatalouspolitiikan suunniteltua nykyaikaistamista. 4 Ehdotettu asetus edistää kestävän kehityksen tavoitteiden, erityisesti puhdasta vettä ja sanitaatiota koskevan tavoitteen 6, jolla pyritään lisäämään merkittävästi veden kierrätystä ja turvallista uudelleenkäyttöä vuoteen 2030 mennessä, toteuttamista EU:ssa.

Neuvosto pani komission vesivarojen turvaamista koskevasta suunnitelmasta ja kiertotaloudesta sekä kestävästä vesihuollosta antamissaan päätelmissä (11902/16) kiinnostuneena merkille aikomuksen säännellä veden uudelleenkäyttöä uudella lainsäädäntöehdotuksella. Lisäksi komissiota kannustettiin laatimaan veden uudelleenkäyttöä koskeva lainsäädäntökehys Euroopan parlamentin syyskuussa 2016 antamassa päätöslauselmassa eurooppalaisen kansalaisaloitteen Right2Water seurannasta ja alueiden komitean joulukuussa 2016 antamassa lausunnossa ”Tehokas vesienhoitojärjestelmä: lähestymistapa innovatiivisten ratkaisujen löytämiseksi”.

•Yhdenmukaisuus muiden alaa koskevien politiikkojen säännösten kanssa

Tällä hetkellä veden uudelleenkäyttö tunnistetaan ja sitä edistetään jo kahdessa olemassa olevassa EU:n sääntelyinstrumentissa, jotka eivät kuitenkaan täsmennä ehtoja uudelleenkäytölle:

·vesipolitiikan puitedirektiivi (2000/60/EY, vesipuitedirektiivi): sen liitteessä VI olevassa B osassa mainitaan veden uudelleenkäyttö yhtenä mahdollisena täydentävänä toimenpiteenä;

·yhdyskuntajätevesien käsittelystä annettu direktiivi (91/271/ETY, jätevesidirektiivi): sen 12 artiklassa säädetään osana jätevesipäästöjä koskevia ehtoja, että ”käsitellyt jätevedet on käytettävä uudelleen, aina kun se on tarkoituksenmukaista. Uudelleenkäyttö on toteutettava siten, että siitä aiheutuu mahdollisimman vähän ympäristöhaittoja."

Vesipolitiikan puitedirektiivissä veden niukkuusongelmien ratkaisu on vesienhoidon keskeisimpiä alueita. Tässä lainsäädännössä asetetaan muun muassa keskeiseksi tavoitteeksi saavuttaa Euroopan vesien hyvä tila vuoteen 2015 mennessä. Siinä vaaditaan jäsenvaltioita kuvaamaan vesiensä tila ihmistoiminnan muodostamien paineiden osalta ja vahvistamaan ’toimenpideohjelmat’ hyvän tilan saavuttamiseksi. Kyseiset ohjelmat ovat osa vesistöalueiden hoitosuunnitelmia, jotka tarkistetaan ja joista raportoidaan komissiolle kuuden vuoden välein. Vuoden 2007 vesivarojen niukkuutta ja kuivuutta koskevassa yhteisön politiikassa (KOM(2007) 414) kehiteltiin edelleen veden niukkuuteen liittyvien suunnitelmien integrointia vesipiirien hoitosuunnitelmiin, esimerkkeinä asianmukaisen veden hinnoittelun käyttö ja jokivirtauksia koskevat ympäristövaatimukset. Politiikassa täsmennettiin toimenpidehierarkia, jota jäsenvaltioiden olisi harkittava veden niukkuutta ja kuivuutta koskevien ongelmien hallinnassa, painopisteenä veden säästämiseen ja veden käytön tehokkuuteen liittyvät toimenpiteet sekä se, että vedenhankinnan infrastruktuurien lisäämistä harkitaan vain siinä tapauksessa, kun muut vaihtoehdot on käytetty. Ehdotettua veden uudelleenkäyttöä koskevaa asetusta on tarkasteltava yhdennetyn vesienhoidon näkökulmasta. Lisäksi ehdotettu asetus täydentäisi yhdyskuntajätevesien käsittelyä koskevaa direktiiviä.

Ehdotus asetukseksi täydentäisi EU:n olemassaolevaa lainsäädäntöä ja olisi johdonmukainen sen kanssa alentamatta kuitenkaan sovellettavia ympäristönsuojelun tasoja olemassa olevassa EU:n vesilainsäädännössä, etenkin seuraavissa:

·vesipolitiikan puitedirektiivi, pohjavesidirektiivi, ympäristönlaatunormeista annettu direktiivi, yhdyskuntajätevesien käsittelyä koskeva direktiivi, puhdistamolietedirektiivi, jätepuitedirektiivi, kemikaalien rekisteröintiä, arviointia, lupamenettelyä ja rajoituksia koskeva asetus ja nitraattidirektiivi;

·elintarvikkeiden turvallisuus, erityisesti elintarvikehygieniasta annettu asetus.

•Yhdenmukaisuus unionin muiden politiikkojen kanssa

Ehdotuksen yleinen tavoite on täysin yhdenmukainen seitsemännen ympäristöalan toimintaohjelman 5 kanssa sekä maailmanlaajuisella tasolla YK:n kestävän kehityksen toimintaohjelman 2030 kanssa ja edistää kestävän kehityksen tavoitteen 6 ”Varmistaa veden saanti ja kestävä käyttö sekä sanitaatio kaikille” saavuttamista, erityisesti seuraavien kahden tavoitteen kannalta:

·vuoteen 2030 mennessä parannetaan vedenlaatua vähentämällä saastumista ja jätteiden kaatoa veteen ja minimoimalla vaarallisten kemikaalien ja aineiden pääseminen ympäristöön, puolittamalla käsittelemättömän jäteveden määrän ja lisäämällä merkittävästi kierrätystä ja turvallista uudelleenkäyttöä maailmanlaajuisesti;

·vuoteen 2030 mennessä lisätään merkittävästi veden käytön tehokkuutta kaikilla aloilla ja varmistetaan kestävä makean veden otto ja jakelu veden niukkuusongelmien ratkaisemiseksi ja vähennetään merkittävästi niiden ihmisten määrää, jotka kärsivät veden niukkuudesta.

Ehdotus edistäisi monien muiden EU-politiikkojen täytäntöönpanoa, erityisesti EU:n sopeutumista ilmastonmuutokseen ja katastrofien ehkäisyä koskevia politiikkoja ja resurssitehokas Eurooppa -lippulaivahanketta Eurooppa 2020 -strategian mukaisesti.

2.OIKEUSPERUSTA, TOISSIJAISUUSPERIAATE JA SUHTEELLISUUSPERIAATE

•Oikeusperusta

Ehdotus perustuu Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 192 artiklan 1 kohtaan (entisen Euroopan yhteisön perustamissopimuksen 175 artikla), sillä sen pääasiallinen tavoite on säilyttää, suojella ja parantaa ympäristön tilaa, suojella ihmisten terveyttä, edistää harkittua ja järkevää luonnonvarojen käyttöä sekä edistää kansainvälisen tason toimenpiteitä alueellisten ja maailmanlaajuisten ympäristöongelmien rakaisemiseksi, erityisesti ilmastonmuutoksen torjunnassa. Ehdotuksen on tarkoitus myös parantaa sisämarkkinoiden toimivuutta.

•Toissijaisuusperiaate (jaetun toimivallan osalta)

EU:lla on jaettu toimivalta jäsenvaltioiden kanssa ympäristöön ja terveyteen liittyvässä sääntelyssä vettä koskevissa kysymyksissä. Tämä tarkoittaa sitä, että EU voi säätää lakeja vain perussopimusten sallimissa puitteissa, ja vain siten, että välttämättömyys-, toissijaisuus- ja suhteellisuusperiaatteita noudatetaan asianmukaisesti.

Tämän asetuksen tavoitteet, nimenomaisesti ympäristön ja ihmisten terveyden suojelu kierrätetyn veden sisältämien saasteiden haittavaikutuksilta, saavutetaan asettamalla vähimmäisvaatimukset veden laadulle, seurannalle ja ehkäiseville toimille ja vahvistamalla keskeiset riskienhallinnan tehtävät unionin tasolla.

Ympäristönsuojelun osalta vesienhoito EU:n tasolla on perusteltua myös siksi, että EU:n vesistöistä 60 prosenttia on kansainvälisiä, 2–19 maan jakamia (Tonava); yksittäisen tai muutaman jäsenvaltion toteuttamat toimenpiteet eivät ole siis riittäviä, esimerkiksi suhteessa vesienhoidon määrällisiin näkökohtiin ja rajat ylittävään vesien pilaantumiseen. Lisäksi jos jäsenvaltiot toimivat yksin, veden uudelleenkäytön tekniset esteet ja siihen liittyvät kulut nousevat todennäköisesti tarpeettoman korkeiksi.

EU:n toiminta veden uudelleenkäytön edistämiseksi maatalouden keinokastelussa on perusteltua, koska sillä ehkäistään yksittäisten valtioiden erilaisten vaatimusten negatiivisia vaikutuksia tasapuolisiin toimintaedellytyksiin (esim. maanviljelijöiden ja kasvattajien parissa) ja niiden luomia esteitä sisämarkkinoille, erityisesti maatalouden tuotteissa. Lisäksi erilaisia vaatimuksia saatetaan käyttää perusteluna elintarvikkeiden tuonnin rajoittamiseksi jäsenvaltioista, joiden vaatimusten uskotaan olevan alhaisempia, esimerkkinä kolibakteeriepidemian puhkeaminen vuonna 2011 6 . Nykytilanne ei takaa tasapuolisia toimintaedellytyksiä elintarvikkeiden tuottajille eri maissa; nykyisessä EU:n sääntelykehyksessä ei vielä käsitellä erityismenettelyjä, jotka liittyvät käsitellyllä jätevedellä kasteltuihin maataloustuotteisiin. Tällaisiin esteisiin vastaaminen on EU:n tasolla perusteltua huomioitaessa EU:n elintarviketurvallisuus-, terveys-, maatalous-, ilmasto- ja energiapolitiikka.

EU:n toiminta on perusteltua senkin vuoksi, että yksittäisten valtioiden erilaiset ja muuttuvat vaatimukset estävät tasapuolisten toimintaedellytysten toteuttamisen innovaatioiden ja veden uudelleenkäytön investoinneissa. On epätodennäköistä, että kansalliset sääntelyviranomaiset voivat saada aikaan yhteistoimin yhdenmukaistetut lakisääteiset vaatimukset, koska kyseisten jäsenvaltioiden määrä on liian suuri ja kasvussa.

•Suhteellisuusperiaate

Käsiteltyä jätevettä voidaan käyttää moniin eri tarkoituksiin. Vuonna 2015 annetussa tiedonannossa 'Kierto kuntoon – Kiertotaloutta koskeva EU:n toimintasuunnitelma' (COM/2015/614) ja sen vaikutustenarvioinnissa maatalouden keinokastelua pidettiin tärkeimpänä kysynnän lähteenä veden uudelleenkäytölle, koska sillä oli suurimmat mahdollisuudet korkeampaan käyttöasteeseen, niukkuuden torjumiseen ja EU:n tason merkityksen kannalta.

•Toimintatavan valinta

Tämän ehdotuksen vaikutuksia arvioitaessa on harkittu monia erilaisia sääntelytapoja, tarkemmin sanottuna jonkin olemassa olevan direktiivin muuttamista, uutta direktiiviä tai asetusta tai ohjetta.

Kun veden uudelleenkäyttöä koskevaa uutta lainsäädäntöä harkittiin, yksi mahdollisuus olisi ollut muutosten tekeminen olemassa olevaan sääntelykehykseen, jossa veden uudelleenkäyttö on jo mainittu, erityisesti yhdyskuntajätevesien käsittelyä koskevaan direktiiviin. Olemassa olevan direktiivin muuttaminen tai uusi direktiivi vaatisi kuitenkin täytäntöönpanoa kaikkien jäsenvaltioiden kansallisessa lainsäädännössä. Vaikka veden uudelleenkäyttö on varmasti lupaava vaihtoehto monille jäsenvaltioille, on huomioitava, että tällä hetkellä vain kuudella jäsenvaltiolla (Kypros, Kreikka, Espanja, Ranska, Italia ja Portugali) on käytössä veden uudelleenkäyttöä koskevia vaatimuksia (joko lainsäädännössä tai kansallisissa ei-säännellyissä standardeissa). Olemassa olevan direktiivin muuttaminen tai uusi direktiivi merkitsisi, että kaikkien jäsenvaltioiden olisi saatettava se osaksi kansallista lainsäädäntöään, ja jättäisi välttämättä joustovaraa vaatimusten saattamiseksi osaksi kansallista lainsäädäntöä. Vaikka tässä vaihtoehdossa huomioitaisiinkin unionin sisällä esiintyvät erot, se asettaisi suuria rajoitteita tavoitteiden saavuttamiselle, erityisesti veden uudelleenkäytön vähimmäisvaatimusten yhdenmukaistamisessa ja riskinhallinnan toteuttamismenetelmissä, kuten myös yhdenmukaisten toimintaedellytysten asettamisessa. Tämä rajoite tunnistettiin jo ’Suunnitelma Euroopan vesivarojen turvaamiseksi’ -asiakirjan vaikutustenarvioinnissa, jossa asetus oli loppujen lopuksi ainoa yksityiskohtaisesti arvioitu sääntelypoliittinen vaihtoehto. Joustavuus sääntelyn mukauttamisessa paikallisiin sääntelykehyksiin, joka vaikuttaa olevan pääasiallinen perustelu direktiiville tai direktiivin muutokselle, voidaan saavuttaa muilla keinoin, erityisesti ehdotetulla yhteisellä riskienhallinnalla.

Vaikutustenarvioinnissa säädöksen muodosta esitetään, että sekä direktiivi että asetus voisivat olla sopivia ja että kummassakin on sekä hyötyjä että haittoja. Asetus vastaisi paremmin aloitteen edustamaa mahdollistavaa luonnetta erityisesti jäsenvaltioissa, joissa veden uudelleenkäyttöä pidetään hyödyllisenä ja joissa on vahvaa liiketoiminnallista kiinnostusta veden uudelleenkäyttöön liittyvien teknologioiden kehittämiseksi. Direktiivi voisi sallia joustavammin tiukempien kansallisten vaatimusten asettamisen, samalla kun sen täytäntöönpano rasittaisi kaikkia jäsenvaltioita, vaikka veden uudelleenkäyttöä ei pidetä niissä kaikissa tärkeänä tällä hetkellä.

Asetus valittiin viimein sopivimmaksi säädökseksi tavoitteiden saavuttamisessa seuraavista syistä:

·Se olisi suoraan sovellettavissa liikealan toimijoihin (jäsenvaltioiden lisäksi) edistäen siten markkinoille saattamista, mahdollisesti jopa niissä jäsenvaltioissa, joissa veden niukkuus ei tällä hetkellä ole ongelma mutta joissa kehitetään hyviä "vihreitä" teknologioita. Tämä vaikuttaisi positiivisesti tutkimukseen ja innovaatioon sekä parhaiden teknologioiden ja uusien liiketoimintamahdollisuuksien kehittämiseen sisämarkkinoilla.

·Asetus tulisi voimaan paljon nopeammin kuin mahdollinen tuleva muutos yhdyskuntajätevesien käsittelyä koskevaan direktiiviin (jonka käynnissä olevan arvioinnin on tarkoitus valmistua vuonna 2019; mikä tahansa sen jälkeinen muutosta koskeva lainsäädäntöehdotus olisi mahdollinen ainoastaan vaikutustenarviointimenettelyn jälkeen), ja näin sillä saavutettaisiin nopeammin päätavoite veden niukkuuden torjumisesta.

3.JÄLKIARVIOINTIEN, SIDOSRYHMIEN KUULEMISTEN JA VAIKUTUSTENARVIOINTIEN TULOKSET

•Nykyisen lainsäädännön jälkiarvioinnit/toimivuustarkastukset

Tarve ratkaista ongelma EU-tasolla on tunnustettu vuonna 2012 annetussa komission tiedonannossa ”Suunnitelma Euroopan vesivarojen turvaamiseksi” (COM(2012) 673). Marraskuussa 2012 julkaistussa EU:n makean veden politiikan toimivuustarkastuksessa (SWD(2012) 393), joka on yksi suunnitelman rakenneosista, arvioitiin sekä ympäristö- että muissa politiikoissa toteutettujen toimenpiteiden tehokkuus vesipolitiikassa jo vahvistettujen tavoitteiden saavuttamisessa. Siinä tunnistettiin myös tärkeimmät puutteet, jotka on ratkaistava, jotta ympäristötavoitteet saavutetaan tehokkaammin. Jäteveden uudelleenkäytön suhteen toimivuustarkastuksessa todettiin lopuksi, että veden niukkuusongelmien ratkaisemiseksi ”on käytettävä aiempaa enemmän muita vedenhankintavaihtoehtoja, joiden ympäristövaikutukset ovat pienet”.

•Sidosryhmien kuulemiset

Mahdolliseen uuteen EU:n aloitteeseen veden uudelleenkäytöstä liittyvä kuulemismenettely alkoi vuonna 2012 ja jatkui heinäkuuhun 2017 saakka eri muodoissa, sekä organisoituna että tapauskohtaisena. Kuulemisstrategiaan kuului tiedon keräämistä ja analysointia monilta eri sidosryhmiltä sekä kaksi julkista verkkokuulemista.

Ensimmäinen verkossa toteutettu julkinen kuuleminen järjestettiin 30.7.–7.11.2014 , ja siihen saatiin 506 vastausta. Toinen verkossa toteutettu julkinen kuuleminen järjestettiin 28.10.2016–27.1.2017 , ja siinä keskityttiin tarkempiin toimenpidevaihtoehtoihin vähimmäisvaatimusten asettamiseksi veden uudelleenkäytölle keinokastelussa ja pohjavesivarannon täydentämisessä. Kuuleminen tuotti yhteensä 344 vastausta. Vuosien 2016 ja 2014 julkisissa verkkokuulemisissa 60–80 prosenttia kaikista vastaajista puolsi EU-tason sääntelykehystä. Lisäksi vuoden 2014 verkkokuulemisen vastaajista 80 prosenttia piti laillisesti sitovia EU:n asettamia vähimmäisvaatimuksia tehokkaina veden uudelleenkäytön käytäntöjen ympäristöä ja terveyttä koskevan turvallisuuden varmistamiseksi. Vastaajat, jotka molemmissa tapauksissa pääosin puoltavat EU:n asetusta sääntelyinstrumenttina, ovat yksityisten yritysten edustajia jätevesihuolto-, juomavesi-, elintarviketeollisuus- ja ympäristöaloilta ja/tai EU:n eteläisistä jäsenvaltioista.

Suuri osa vastaajista katsoo veden uudelleenkäytön olevan hyödyllistä keinokastelussa tai pohjavesivarannon täydennyksessä vesilähteiden saatavuuden, vesistressin tai -niukkuuden, kestämättömän vedenoton ja ilmastonmuutoksen osalta (yli 70 prosenttia vastaajista eri vastaajaryhmien välillä ja sisällä). Monet vastaajista katsovat myös, että veden uudelleenkäyttö voisi vaikuttaa myönteisesti vesistöjen tilaan ehkäisemällä pohjaveden suolaantumista. Lisäksi suuri osa vastaajista katsoo, että veden uudelleenkäyttö on keino lisätä resurssitehokkuutta, kannustaa innovointiin ja parantaa maaperän ravinteikkuutta, vaikkakin näiden hyötyjen osuutta pidetään vaatimattomampana kuin edellä mainittujen.

Toisaalta vastaajat pitävät viranomaisten säästöjä, suurempia tuottoja tai energia- ja hiilisäästöjä selvästi vähemmän merkittävinä veden uudelleenkäytön hyötyinä. Vastaajaryhmäkohtaisessa analyysissa osoitetaan erityisesti, että jatkuvasta vesitressistä kärsivissä maissa ja EU:n eteläisissä jäsenvaltioissa nähdään useampia ja suurempia hyötyjä kuin muissa vastaajaryhmissä. Näistä hyödyistä ollaan yhtä mieltä erityisesti puhdistamo-, juomavesi-, ympäristö- ja talousalalla.

Kohteena olleilta sidosryhmiltä saadut erilaiset vastaukset 7 on tiivistetty liitteeseen II – vaikutustenarviointiraportin kuulemistoimien tiivistelmäraportti. Saatuja vastauksia ja tuloksia on käytetty vaikutustenarvioinnin valmistelussa ja kyseisen ehdotuksen tieteellisten perusteiden päivityksessä (vaikutustenarviointiraportin liitteeseen 7 sisältyvä YTK:n raportti) ja niitä käytettiin edelleen veden uudelleenkäyttöä EU:n tasolla koskevan asetusehdotuksen päätöksenteon apuna.

Asiantuntijoiden kuuleminen jäsenvaltioissa ja sidosryhmien organisaatioissa

Kuuleminen tapahtui yhteisen täytäntöönpanostrategian puitteissa vesipuitedirektiivin täytäntöönpanemiseksi. Veden uudelleenkäytöstä keskusteltiin toimenpideohjelmien entisen työryhmän kuudessa tapaamisessa (syyskuussa ja marraskuussa 2013, maaliskuussa ja lokakuussa 2014, maaliskuussa ja lokakuussa 2015). Yhteisen täytäntöönpanostrategian vuosien 2016–2018 työohjelmaan sisällytettiin veden uudelleenkäyttöön liittyvää toimintaa ja tapauskohtainen työryhmä toimenpiteiden kehittämisen tukemiseksi. Työryhmä on tavannut säännöllisesti. 8

•Asiantuntijatiedon keruu ja käyttö

Lainsäädäntöehdotus ja vaikutustenarviointi perustuvat suureen määrään asiaa tukevia todisteita, joihin viitataan valmisteluasiakirjan vaikutustenarvioinnissa. Asetusehdotusta koskevan vaikutustenarvioinnin pääasialliset tietolähteet olivat suunnitelman vaikutustenarviointi vuodelta 2012 ja sitä seuranneet taustaselvitykset sekä YTK:n kehittämä tieteellinen perusta (vähimmäislaatuvaatimukset) yhdessä YTK:n vesitalousmallin kanssa. Lisäksi on arvioitu erityisnäkökohtia, erityisesti innovointiin kohdistuvia vaikutuksia ja alueellisia vaikutuksia.

Nykyehdotuksen kehittämiseksi YTK laati ensimmäisenä toimenpiteenä selvityksen olemassa olevasta tieteellisestä, teknisestä ja oikeudellisesta tiedosta, joka koskee veden uudelleenkäyttöä maatalouden keinokastelussa ja pohjavesivarojen täydennyksessä. Vähimmäislaatuvaatimuksia koskevan ehdotuksen luonnostelussa käytettiin seuraavia asiakirjoja:

·terveyden ja ympäristön suojelua koskeva sääntelykehys EU:n tasolla;

·veden uudelleenkäyttöä koskevat, jäsenvaltioiden voimassa olevat lainsäädännöt ja ohjeet sekä jäsenvaltioiden kokemukset veden uudelleenkäytön järjestelmistä;

·veden uudelleenkäyttöä koskevat maailmanlaajuiset viiteohjeet ja määräykset;

·aiheeseen liittyvät tieteelliset lisäviitteet.

Tämän ehdotuksen tieteellisen perustan kehittämisen aikana YTK järjesti vaiheistetun kuulemisen. Ensimmäisessä vaiheessa YTK pyysi valittujen tiedeyhteisöjen, vesialan ja Maailman terveysjärjestön asiantuntijoista koostuvan ryhmän näkemyksiä ja kommentteja luonnosta varten. Toisessa vaiheessa jäsenvaltioille tiedotettiin muodollisesti veden uudelleenkäytöstä vastaavan tapauskohtaisen työryhmän kautta YTK:n kolmessa tilaisuudessa esittämistä kustakin versiosta. Jäsenvaltioilta saadut kirjalliset kommentit dokumentointiin ja YTK vastasi niihin. Lisäksi YTK esitteli työn edistymistä useissa julkisissa tapahtumissa ja tieteellisissä tapaamisissa. Näihin esittelyihin kuului muiden muuassa Euroopan parlamentin vesiryhmä, EIP:n veden uudelleenkäyttöä käsittelevä vesiryhmä, 11. kansainvälinen IWA-konferenssi veden kierrätyksestä ja uudelleenkäytöstä sekä Euroopan tiede- ja teknologiayhteistyön COST NEREUS -ohjelma (New and Emerging Challenges and Opportunities in Wastewater Reuse). Ottaen huomioon veden uudelleenkäytön terveys- ja ympäristönäkökulman arkaluontoisuuden ja yleisön luottamuksen, kolmanteen vaiheeseen on pyydetty itsenäisen terveys- ja ympäristöriskejä sekä kehittymässä olevia riskejä käsittelevän tiedekomitean (SCHEER) ja Euroopan elintarviketurvallisuusviranomaisen (EFSA) tieteellisiä näkemyksiä, ja ne on otettu huomioon asiakirjan viimeistelyssä, tai jos ei, perustelut tähän on annettu. Asiantuntijoita, joiden antama panos tunnustetaan kiitollisesti, on pyydetty antamaan kommentteja ja näkemyksiä asiakirjasta kriittisen keskustelun keinoin prosessin eri vaiheissa.

•Vaikutustenarviointi

•Sääntelyn toimivuus ja yksinkertaistaminen

•Perusoikeudet

Tämä ehdotus edistää Euroopan unionin perusoikeuskirjan ympäristönsuojelua koskevan 37 artiklan soveltamista.

4.TALOUSARVIOVAIKUTUKSET

Ehdotus koskee lähinnä sääntelytoimenpiteitä ilman välitöntä vaikutusta toimintamenoihin. Konkreettinen täytäntöönpano, jonka on tarkoitus alkaa vasta vuonna 2021, saattaa vaikuttaa Euroopan ympäristökeskuksen resursseihin vähäisessä määrin. Tämä tullaan kuitenkin kattamaan määrärahoilla ja ympäristökeskuksen henkilöstöresursseja kohdentamalla seuraavassa, vuoden 2020 jälkeisessä monivuotisessa rahoituskehyksessä.

5.MUUT OSAT

•Toteuttamissuunnitelmat, seuranta, arviointi ja raportointijärjestelyt

Avoimuus ja käytettävissä olevat tiedot kierrätetystä vedestä ovat ratkaisevia tekijöitä luottamuksen herättämisessä käyttäjissä ja suuressa yleisössä. Tämän vuoksi painopisteenä on ollut tiedon tarjoaminen yleisölle tavanomaisten raportointivelvoitteiden sijaan. Seurantavaatimukset tulevat koskemaan ensisijaisesti kierrätyslaitosten toiminnanharjoittajia ja jäsenvaltioiden tulee varmistaa, että kaikki tieto on yleisön saatavilla internetissä.

Ehdotettu asetus sisältää kierrätetyn veden laatua koskevia lisäseurantavaatimuksia. Jäsenvaltioiden tulee varmistaa saatujen seurantatietojen perusteella, että tämän asetusehdotuksen, vesipuitedirektiivin ja jätevesidirektiivin sekä muiden asiaan liittyvien tietojen mukaisia lupaehtoja noudatetaan. Jäsenvaltioiden on julkaistava vaatimustenmukaisuuden tarkistusten tulokset ja varmistettava, että komissiolla on käytössään oikeat tiedot.

Komissio laatii tietojen muodosta ja esitystavasta yksityiskohtaiset ohjeet, jotka julkaistaan verkossa. Vaatimuksia kehitetään yhteistyössä jäsenvaltioista tulevien asiantuntijoiden kanssa huomioiden samalla EU:n ympäristöpolitiikan raportointia ja seurantaa koskeva toimivuustarkastus ja seurantatoimet, erityisesti edistyneiden tieto- ja viestintäteknologioiden (ICT) käyttö.

Koska sekä asiantuntemus että menettelytapojen puitteet tulevat kehittymään uutta huolta aiheuttavien epäpuhtauksien osalta, ehdotus sisältää lausekkeen, jonka mukaan lausekkeita voidaan mukauttaa tekniikan ja tieteen kehityksen mukaan, sekä vaatimuksen arvioinnista.

•Ehdotukseen sisältyvien säännösten yksityiskohtaiset selitykset

1 artikla – Kohde ja tarkoitus

Tässä artiklassa määritetään ehdotuksen tavoitteet eli veden laatua ja seurantaa koskevien vähimmäisvaatimusten vahvistaminen ja keskeisten riskinhallintatehtävien määrittäminen sen varmistamiseksi, että käsitellyn jäteveden uudelleenkäyttö on turvallista, sillä puututaan veden niukkuusongelmaan ja se edistää sisämarkkinoiden toimintaa.

2 artikla – Soveltamisala

Tässä artiklassa täsmennetään, kuinka ehdotettua asetusta sovelletaan kierrätettyyn veteen, joka on tarkoitettu liitteessä I olevassa 1 jaksossa määritettyihin erityisiin käyttötarkoituksiin eli maatalouden keinokasteluun.

3 artikla – Määritelmät

Tässä artiklassa luetellaan ehdotetun asetuksen määritelmät.

4 artikla – Veden laatua koskevat kierrätyslaitosten toiminnanharjoittajien velvollisuudet

Tässä artiklassa määritellään ne vähimmäisvaatimukset, joita on noudatettava ennen kuin kierrätettyä vettä voidaan käyttää maatalouden keinokasteluun. Liitteeseen I tehty viittaus, jossa määritetään vähimmäisvaatimukset kierrätetyn veden laadusta ja seurannasta sekä lisävaatimukset, joihin viitataan 7 artiklassa ja jotka perustuvat 5 artiklassa määriteltyyn riskinhallinnan soveltamiseen.

5 artikla – Riskinhallinta

Tässä artiklassa määritellään riskinhallintamenettely, jona toiminnanharjoittajan on suoritettava kierrätyslaitoksessa yhteistyössä asiaan kuuluvien osapuolten kanssa (kierrätettävän veden loppukäyttäjä, jäteveden käsittelylaitos, josta vesi on peräisin jne.). Kierrätyslaitoksen toiminnanharjoittajan tulee laatia veden uudelleenkäytön riskinhallintasuunnitelma, jossa tunnistetaan lisävaatimukset riskien vähentämiseksi edelleen ja joka olisi osa toimivaltaisen viranomaisen myöntämää lupaa. Veden uudelleenkäytön riskinhallintasuunnitelman tulee perustua ehdotuksen liitteessä II määriteltyihin keskeisiin riskinhallintaperiaatteisiin. Suunnitteilla on delegoitu säännös, jossa on tarkoitus esittää tekniset eritelmät, jotka voivat täydentää liitteessä II määriteltyjä riskinhallintatehtäviä.

6 artikla – Kierrätetyn veden käyttöä koskeva lupamenettely

Tässä artiklassa määritetään lupamenettely kierrätetyn veden käyttöä koskevan luvan saamiseksi, mukaan lukien luettelo hakijalta vaadittavista asiakirjoista.

7 artikla – Luvan myöntäminen

Tässä artiklassa määritetään osapuolten velvollisuudet luvanhakumenettelyssä. Lisäksi siinä määritellään lupaan sisältyvät ehdot ja vaatimus uusia lupa vähintään 5 vuoden välein.

8 artikla – Vaatimustenmukaisuuden tarkistus

Tässä artiklassa määritellään toimivaltaisten viranomaisten velvoite tarkistaa, että kierrätetty vesi täyttää luvan edellytykset. Tässä artiklassa täsmennetään edelleen säännöt, joita sovelletaan siinä tapauksessa, että ehdotettua asetusta ei noudateta tai jokin tapahtuma johtaa asetuksen noudattamatta jättämiseen.

9 artikla – Jäsenvaltioiden välinen yhteistyö

Tämä artikla sisältää yksityiskohtaiset säännöt jäsenvaltioiden toimivaltaisten viranomaisten tiedonvaihdosta, tarvittaessa ennen kuin lupa veden uudelleenkäytöstä myönnetään.

10 artikla – Tietojen tarjoaminen yleisölle

Raportointia koskevan toimivuustarkastuksen päätelmien mukaisesti tässä artiklassa määrätään tiedoista, jotka jäsenvaltioiden on tarjottava yleisön saataville. Tarkoituksena on lisätä avoimuutta, joka johtaisi kuluttajien parempaan luottamukseen veden uudelleenkäytöstä ja sen ymmärtämiseen, miten tämä asetus edistää veden uudelleenkäyttöä. Täytäntöönpanosäädöksessä on tarkoitus määritellä annettavien tietojen esitysmuotoa ja -tapaa koskevat yksityiskohtaiset säännöt.

11 artikla – Täytäntöönpanon seurantaa koskevat tiedot

Raportointia koskevan toimivuustarkastuksen päätelmien mukaisesti tässä artiklassa täsmennetään ehdotetun asetuksen täytäntöönpanoa koskevien tietojen keräämismenettely, minkä tarkoituksena on vähentää hallintotaakkaa (käyttämällä nykyaikaisia tietoliikennevälineitä ja keskittymällä indikaattoreihin perustuviin raportteihin) varmistamalla samalla avoimuus ja vastuullisuus kansalaisia kohtaan. Tässä artiklassa ennakoidaan, että jäsenvaltioiden tulisi käyttää veden uudelleenkäyttöä koskevia tietoaineistoja ja mahdollisimman paljon jätevesidirektiivin ja vesipuitedirektiivin olemassa olevista raportointikanavista peräisin olevia tietoja. Aineistojen on noudatettava INSPIRE-direktiiviä. Tätä varten tukea on tarkoitus saada Euroopan ympäristökeskukselta, jonka tehtävänä tulee olemaan myös tietojen säännöllinen tarkistaminen ja yleiskatsausten tarjoaminen komissiolle asetuksen täytäntöönpanosta unionin tasolla ja jota tullaan käyttämään myös asetuksen arviointien yhteydessä tulevaisuudessa (13 artikla). Täytäntöönpanosäädöksessä on tarkoitus määritellä annettavien tietojen esitysmuotoa ja -tapaa koskevat yksityiskohtaiset säännöt.

12 artikla – Oikeussuojan saatavuus

Tämä artikla on perusoikeuskirjan 47 artiklan mukainen ja sillä toteutetaan oikeussuojan osalta Århusin yleissopimusta. Kansalaisten ja kansalaisjärjestöjen tulisi voida tarkastella oikeudellisesti jäsenvaltioiden tämän asetuksen nojalla tekemiä päätöksiä.

13 artikla – Arviointi

Tässä artiklassa määritetään puitteet asetuksen tuleville arvioinneille (komission parempien sääntelyn suuntaviivojen mukaisesti). Ensimmäisen arvioinnin ajankohta suunnitellaan kuuden vuoden päähän asetuksen voimaantulosta.

14 artikla – Säädösvallan siirron toteuttaminen

Tämä on standardimuotoinen artikla delegoitujen säädösten hyväksymisen osalta.

15 artikla – Komiteamenettely

Tämä on standardimuotoinen artikla täytäntöönpanosäädösten hyväksymisen osalta.

16 artikla – Seuraamukset

Tämä on standardimuotoinen artikla seuraamusten osalta.

17 artikla – Voimaantulo ja soveltaminen

Tässä artiklassa vahvistetaan voimaantulopäivä ja soveltamispäivä, joka on yhden vuoden kuluttua voimaantulopäivästä, jotta jäsenvaltioilla on riittävästi aikaa soveltaa asetusta ja laatia sellainen täytäntöönpanosäädös, jolla varmistetaan riskinhallinnan yhtenäinen soveltaminen.

Liite I – Käyttötarkoitukset ja vähimmäisvaatimukset

1 jakso – Kierrätetyn veden käyttötarkoitukset

Tässä jaksossa vahvistetaan kierrätetyn veden käyttötarkoitukset eli maatalouden keinokastelu.

2 jakso – Vähimmäisvaatimukset

Tässä jaksossa vahvistetaan kierrätetyn veden laatuluokat ja niiden sallitut käytöt maataloudessa (taulukko 1). Osassa a) määritetään veden laadun vähimmäisvaatimukset, jotka YTK on määrittänyt jäsenvaltioiden ja kansainvälisen käytännön perusteella (taulukko 2).

Osassa b) täsmennetään kierrätettyä vettä koskevat seurantavaatimukset (taulukko 3) ja kaikkein tiukimman luokan, A-luokan, validointiin tähtäävät seurantamenetelmät (taulukko 4).

Liite II – Keskeiset riskinhallinnan tehtävät

Tässä liitteessä esitetään yksityiskohtaisesti kierrätyslaitoksen toiminnanharjoittajan tehtävät veden uudelleenkäytön riskinhallintasuunnitelman laatimisesta, lupaan sisällytettävien lisävaatimusten tunnistamisesta ja veden uudelleenkäyttöjärjestelmän käyttöön saattamisesta.

2018/0169 (COD)

Ehdotus

EUROOPAN PARLAMENTIN JA NEUVOSTON ASETUS

veden uudelleenkäytön vähimmäisvaatimuksista

(ETA:n kannalta merkityksellinen teksti)

EUROOPAN PARLAMENTTI JA EUROOPAN UNIONIN NEUVOSTO, jotka

ottavat huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen ja erityisesti sen 192 artiklan 1 kohdan,

ottavat huomioon Euroopan komission ehdotuksen,

sen jälkeen kun esitys lainsäätämisjärjestyksessä hyväksyttäväksi säädökseksi on toimitettu kansallisille parlamenteille,

ottavat huomioon Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunnon 13 ,

ottavat huomioon Euroopan alueiden komitean lausunnon 14 ,

noudattavat tavallista lainsäätämisjärjestystä,

sekä katsovat seuraavaa:

(1)Unionin vesivaroihin kohdistuu yhä enemmän paineita, mikä johtaa veden niukkuuteen ja sen laadun heikkenemiseen. Erityisesti ilmastonmuutos ja kuivuus vaikuttavat merkittävästi makean veden saatavuutta heikentäviä haasteita, joita aiheuttavat kaupunkien kehitys ja maatalous.

(2)Unionin kykyä vastata vesivaroihin kohdistuviin kasvaviin paineisiin parannettaisiin lisäämällä käsitellyn jäteveden uudelleenkäyttöä. Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivissä 2000/60/EY 15 mainitaan veden uudelleenkäyttö yhtenä lisätoimenpiteenä, jota jäsenvaltiot voivat soveltaa direktiivin tavoitteiden saavuttamiseksi pinta- ja pohjavesien hyvän laadullisen ja määrällisen tilan osalta. Neuvoston direktiivissä 91/271/ETY 16 vaaditaan, että käsitelty jätevesi on käytettävä uudelleen aina kun se on mahdollista.

(3)Komission Euroopan parlamentille, neuvostolle ja Euroopan talous- ja sosiaalikomitealle antamassa tiedonannossa ”Suunnitelma Euroopan vesivarojen turvaamiseksi” 17 viitattiin veden uudelleenkäyttöön keinokastelussa ja teollisuudessa vaihtoehtoisena veden lähteenä, johon unionin olisi kiinnitettävä huomiota.

(4)Komission Euroopan parlamentille ja neuvostolle antamassa tiedonannossa otsikolla ”Veden niukkuuden ja kuivuuden asettamiin haasteisiin vastaaminen Euroopan unionissa” 18 esitetään toimenpidehierarkia, jota jäsenvaltioiden olisi harkittava veden niukkuuden ja kuivuuden hallinnassa. Sen mukaan alueilla, joilla kaikki ennalta ehkäisevät toimenpiteet on pantu täytäntöön vesivarojen käyttöä koskevan hierarkian mukaisesti ja joilla vedentarve on edelleen suurempi kuin saatavilla olevat vesivarat, uusia vedenhankinnan infrastruktuureja voidaan joissakin tapauksissa ja kustannus-hyötyulottuvuus huomioon ottaen harkita mahdollisena vaihtoehtona, jolla lievitetään vakavan kuivuuden aiheuttamia vaikutuksia.

(5)Kiertotaloutta koskevassa toimintasuunnitelmassaan 19 komissio sitoutui toteuttamaan käsitellyn jäteveden uudelleenkäytön edistämiseksi tietyt toimenpiteet, joihin kuului veden uudelleenkäytön vähimmäisvaatimuksia koskevan lainsäädäntöehdotuksen laatiminen.

(6)Esimerkiksi jätevedenkäsittelylaitoksilta tai teollisuuslaitoksilta peräisin olevan, asianmukaisesti käsitellyn jäteveden uudelleenkäytöllä katsotaan olevan vähemmän ympäristövaikutuksia kuin muilla vaihtoehtoisilla vedensaantimenetelmillä, kuten veden siirroilla tai suolanpoistolla, mutta tällaista uudelleenkäyttöä harjoitetaan unionissa vain vähän. Tämä vaikuttaa johtuvan osin unionin yhteisten ympäristö- ja terveysstandardien puutteesta veden uudelleenkäytössä ja tiettyjen maataloustuotteiden kohdalla kierrätetyllä vedellä kasteltujen tuotteiden mahdollisista vapaata liikkuvuutta rajoittavista esteistä.

(7)Kierrätetyllä vedellä kasteltujen maataloustuotteiden elintarvikehygieniaa koskevat terveysnormit voidaan saavuttaa vain, jos maatalouden kastelukäyttöön tarkoitetun kierrätetyn veden laatuvaatimukset eivät eroa merkittävästi jäsenvaltioiden välillä. Vaatimusten yhdenmukaistamisella on vaikutusta myös kyseisten tuotteiden sisämarkkinoiden tehokkaaseen toimintaan. Siksi on aiheellista yhdenmukaistaa käytäntöä asettamalla veden laatua ja seurantaa koskevat vähimmäisvaatimukset. Kyseiset vähimmäisvaatimukset koostuisivat kierrätettyä vettä koskevista vähimmäisarvoista ja toimivaltaisten viranomaisten asettamista tiukemmista tai laatua koskevista lisävaatimuksista sekä asiaankuuluvista ennaltaehkäisevistä toimenpiteistä. Kierrätyslaitosten toiminnanharjoittajien olisi toteutettava riskinhallintatoimenpiteitä, jotta voidaan määritellä veden laatua koskevat tiukemmat tai täydentävät vaatimukset. Arvot perustuvat komission yhteisen tutkimuskeskuksen tekniseen raporttiin, ja ne vastaavat veden uudelleenkäytön kansainvälisiä normeja.

(8)Veden uudelleenkäyttöä koskevien vähimmäisvaatimusten olisi edistettävä vuoteen 2030 ulottuvassa YK:n kestävän kehityksen toimintaohjelmassa esitettyjä kestävän kehityksen tavoitteita, erityisesti tavoitetta 6, jolla varmistetaan kaikille riittävä ja kestävä vedensaanti sekä sanitaatio ja lisätään merkittävästi kierrätystä ja turvallista veden uudelleenkäyttöä yleisesti. Lisäksi tällä asetuksella pyritään varmistamaan Euroopan unionin perusoikeuskirjan ympäristönsuojelua koskevan 37 artiklan täytäntöönpano.

(9)Riskinhallintaan olisi kuuluttava ennakoiva riskien tunnistaminen ja hallinta sekä kierrätetyn veden laadun varmistaminen määritettyjen käyttötarkoitusten vaatimusten osalta. Riskien arvioinnin olisi perustuttava keskeisiin riskinhallinnan tavoitteisiin ja siinä olisi tunnistettava kaikki mahdolliset veden laatua koskevat lisävaatimukset, jotka ovat välttämättömiä ympäristön, ihmisterveyden ja eläinten terveyden riittävän suojelun varmistamiseksi.

(10)Ympäristön ja ihmisterveyden tehokkaan suojelemisen varmistamiseksi kierrätyslaitosten toiminnanharjoittajien tulisi olla ensisijaisesti vastuussa kierrätetyn veden laadusta. Vähimmäisvaatimusten ja muun toimivaltaisen viranomaisen asettamien edellytysten täyttämiseksi kierrätyslaitosten toiminnanharjoittajien olisi seurattava kierrätetyn veden laatua. Siksi on aiheellista asettaa seurannalle vähimmäisvaatimukset, joissa määritetään säännöllisen seurannan tiheys sekä validaatioon tähtäävän seurannan ajoitus ja suorituskykytavoitteet. Tietyt säännölliselle seurannalle asetetut vaatimukset on määritetty direktiivin 91/271/ETY mukaisesti.

(11)Kierrätetyn veden käytön on oltava turvallista, sillä se kannustaa veden uudelleenkäyttöön unionin tasolla ja edistää yleisön luottamusta asiaa kohtaan. Kierrätetyn veden käyttö tiettyihin tarkoituksiin olisi sen vuoksi sallittava vain jäsenvaltioiden toimivaltaisten viranomaisten luvalla. Unionin tasoisen yhdenmukaistetun lähestymistavan sekä jäljitettävyyden ja avoimuuden varmistamiseksi tärkeimmät lupaa koskevat säännöt olisi laadittava unionin tasolla. Kuitenkin luvan myöntämismenettelyjen yksityiskohdat olisi määriteltävä jäsenvaltioiden tasolla. Jäsenvaltioiden olisi voitava soveltaa nykyisiä menettelyjä lupien myöntämiseen ja mukauttaa niitä tämän asetuksen vaatimuksiin.

(12)Tämän asetuksen säännökset täydentävät unionin muun lainsäädännön vaatimuksia, erityisesti mahdollisten terveys- ja ympäristöriskien osalta. Ihmisten ja eläinten terveysriskejä sekä ympäristöriskejä koskevan kokonaisvaltaisen lähestymistavan varmistamiseksi kierrätyslaitosten toiminnanharjoittajien ja toimivaltaisten viranomaisten olisi huomioitava muut unionin lainsäädännössä esitetyt vaatimukset, erityisesti neuvoston direktiivit 86/278/ETY, 91/676/ETY 20 ja 98/83/EY 21 , direktiivit 91/271/ETY ja 2000/60/EY, Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukset (EY) N:o 178/2002 22 (EY) N:o 852/2004 23 (EY) N:o 183/2005 24 , (EY) N:o 396/2005 25 ja (EY) 1069/2009 26 , Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivit 2006/7/EY 27 , 2006/118/EY 28 , 2008/105/EY 29 ja 2011/92/EU 30 sekä komission asetukset (EY) N:o 2073/2005 31 , (EY) N:o 1881/2006 32 ja (EY) 142/2011 33 .

(13)Asetuksessa (EY) N:o 852/2004 vahvistetaan yleiset säännöt elintarvikealan toimijoita varten, ja se koskee ihmisravinnoksi tarkoitettujen elintarvikkeiden tuotantoa, käsittelyä, jakelua ja markkinoille saattamista. Asetuksessa käsitellään elintarvikkeiden terveydellistä laatua, ja yksi asetukseen sisältyvistä perusperiaatteista on, että elintarvikkeen turvallisuudesta vastaa ensisijaisesti asianomainen elintarvikealan toimija. Asetuksen osalta on annettu yksityiskohtaisia ohjeita, joista tärkeä on erityisesti komission tiedonanto ohjeasiakirjasta tuoreisiin hedelmiin ja vihanneksiin alkutuotannon tasolla liittyvien mikrobiologisten riskien käsittelystä hyvän hygienian keinoin (2017/C 163/01). Tässä asetuksessa vahvistetut kierrätettyä vettä koskevat suorituskykytavoitteet eivät estä elintarvikealan toimijoita saavuttamasta asetuksen (EY) N:o 852/2004 noudattamiseksi tarvittavaa veden laatua käyttämällä myöhemmässä vaiheessa muita vedenkäsittelymenetelmiä joko sellaisenaan tai yhdistäen niitä muihin ratkaisuihin, joissa ei tapahdu veden käsittelyä.

(14)Veden uudelleenkäyttöön kohdistuvan luottamuksen lisäämiseksi yleisölle olisi tarjottava tietoa. Veden uudelleenkäyttöä koskevan tiedon saatavuus edistäisi avoimuuden ja jäljitettävyyden toteutumista sekä kiinnostaisi myös muita asianomaisia viranomaisia, joihin tietyllä veden uudelleenkäytöllä on vaikutusta.

(15)Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivissä 2003/4/EY 34 pyritään takaamaan jäsenvaltioiden oikeus ympäristötiedon saantiin, yleisön osallistumisoikeus päätöksentekoon sekä muutoksenhaku- ja vireillepano-oikeus ympäristöasioita koskevan sopimuksen 35  (Århus-sopimus) mukaisesti. Direktiivissä 2003/4/EY vahvistetaan sekä ympäristötiedon pyyntöön perustuvaan saatavuuteen että kyseisen tiedon aktiiviseen levittämiseen liittyvät laajat velvoitteet. Parlamentin ja neuvoston direktiivi 2007/2/EY 36 kattaa paikkatietojen jakamisen, mukaan lukien eri ympäristöalojen paikkatietoaineistot. On tärkeää, että tämän asetuksen tiedonsaantiin ja tiedon jakamisen järjestelyihin liittyvät säännökset täydentävät kyseisiä direktiivejä eivätkä luo erillistä sääntelykehystä. Siksi yleisön tiedonsaantia ja täytäntöönpanon seurantaa koskevaa tietoa koskevat tämän asetuksen säännökset eivät saisi rajoittaa direktiivejä 2003/4/EY ja 2007/2/EY.

(16)Jotta nykyiset vähimmäisvaatimukset ja keskeiset riskinhallintatehtävät voitaisiin mukauttaa tieteen ja teknologian kehitykseen, valta antaa säädöksiä Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 290 artiklan mukaisesti olisi siirrettävä komissiolle, joka voisi muuttaa vähimmäisvaatimuksia ja keskeisiä riskinhallintatehtäviä. Ympäristön ja ihmisten terveyden korkeatasoisen suojelun varmistamiseksi komission olisi myös voitava soveltaa keskeisiä riskinhallintatehtäviä täydentäviä delegoituja säädöksiä määrittämällä teknisiä eritelmiä. On erityisen tärkeää, että komissio asiaa valmistellessaan toteuttaa asianmukaiset kuulemiset, mukaan lukien asiantuntijatasolla, ja että nämä kuulemiset toteutetaan lainsäädännön parantamisesta 13 päivänä huhtikuuta 2016 tehdyn toimielinten välisen sopimuksen mukaisesti 37 . Jotta voitaisiin erityisesti varmistaa tasavertainen osallistuminen delegoitujen säädösten valmisteluun, Euroopan parlamentille ja neuvostolle toimitetaan kaikki asiakirjat samaan aikaan kuin jäsenvaltioiden asiantuntijoille, ja Euroopan parlamentin ja neuvoston asiantuntijoilla on järjestelmällisesti oikeus osallistua komission asiantuntijaryhmien kokouksiin, joissa valmistellaan delegoituja säädöksiä.

(17)Jotta tämä asetus voidaan panna täytäntöön yhdenmukaisin edellytyksin, täytäntöönpanovalta olisi siirrettävä komissiolle, joka vahvistaisi yksityiskohtaiset säännöt jäsenvaltioiden yleisölle saatettavan tiedon muodosta ja esitystavasta, jäsenvaltioiden asetuksen täytäntöönpanon seurannasta toimitettavan tiedon muodosta ja esitystavasta sekä Euroopan ympäristökeskuksen laatimaa unioninlaajuista yleiskatsausta koskevan tiedon muodosta ja esitystavasta. Tätä valtaa olisi käytettävä parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 182/2011 mukaisesti 38 .

(18)Toimivaltaisten viranomaisten olisi varmistettava, että kierrätetty vesi vastaa luvassa ilmoitettuja edellytyksiä. Jos se ei vastaa niitä, viranomaisten olisi vaadittava kierrätyslaitoksen toiminnanharjoittajaa toteuttamaan tarvittavat toimenpiteet täyttääkseen edellytykset. Kierrätyslaitosten toiminnanharjoittajien olisi välittömästi keskeytettävä kaikki kierrätetyn veden jakelu, jos edellytyksien täyttämättä jättäminen muodostaa merkittävän riskin ympäristölle tai ihmisten terveydelle.

(19)Toimivaltaisten viranomaisten olisi tehtävä yhteistyötä muiden asianomaisten viranomaisten kanssa vaihtamalla tietoja, jotta unionin ja kansallisten vaatimusten täyttäminen voidaan taata.

(20)Jäsenvaltioiden tarjoamat tiedot ovat ensiarvoisen tärkeitä sille, että komissio voi seurata ja arvioida lainsäädännön toimivuutta tavoitteidensa suhteen.

(21)Lainsäädännön parantamisesta 3 päivänä huhtikuuta 2016 tehdyn toimielinten välisen sopimuksen 22 kohdan mukaisesti komission olisi toteutettava tämän asetuksen arviointi. Arvioinnin olisi perustuttava viiteen kriteeriin, joita ovat vaikuttavuus, tehokkuus, aiheellisuus, johdonmukaisuus ja EU:n lisäarvo, ja sen olisi muodostettava perusta mahdollisten tulevien toimenpiteiden vaikutustenarvioinnille.

(22)Århus-sopimuksen mukaisesti kyseisellä yleisöllä olisi oltava oikeussuoja, jotta se voi suojella oikeutta elää ihmisten terveyden ja hyvinvoinnin kannalta riittävän laadukkaassa ympäristössä.

(23)Jäsenvaltioiden olisi säädettävä tämän asetuksen säännösten rikkomiseen sovellettavista seuraamuksista ja varmistettava, että niitä sovelletaan. Seuraamusten olisi oltava tehokkaita, oikeasuhteisia ja varoittavia.

(24)Jäsenvaltiot eivät voi riittävällä tavalla saavuttaa tämän direktiivin tavoitteita, nimittäin ympäristön ja ihmisterveyden suojelua, vaan ne voidaan suunnitellun toiminnan laajuuden ja vaikutusten vuoksi saavuttaa paremmin unionin tasolla, joten unioni voi toteuttaa toimenpiteitä Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 5 artiklassa vahvistetun toissijaisuusperiaatteen mukaisesti. Mainitussa artiklassa vahvistetun suhteellisuusperiaatteen mukaisesti tässä asetuksessa ei ylitetä sitä, mikä on tarpeen näiden tavoitteiden saavuttamiseksi.

(25)On tärkeää antaa jäsenvaltioille riittävästi aikaa järjestää tämän asetuksen soveltamiseen tarvittava hallinnollinen infrastruktuuri sekä toiminnanharjoittajille riittävästi aikaa valmistautua uusien sääntöjen soveltamiseen,

OVAT HYVÄKSYNEET TÄMÄN ASETUKSEN:

1 artikla

Kohde ja tarkoitus

1.Tässä asetuksessa vahvistetaan veden laatua ja seurantaa koskevat vähimmäisvaatimukset sekä velvoite suorittaa tietyt keskeiset riskinhallintatehtävät, jotta käsitellyn jäteveden käyttö olisin turvallista yhdennetyssä vesienhoidossa.

2.Tämän asetuksen tarkoituksena on taata, että kierrätetyn veden käyttö on turvallista käyttötarkoituksessaan, ja näin varmistetaan ihmisten ja eläinten terveyden sekä ympäristön suojelun korkea taso, vähennetään veden niukkuusongelmaa ja siitä johtuvaa vesivaroihin kohdistuvaa painetta koordinoidusti koko unionissa, jolloin samalla myös osaltaan edistetään sisämarkkinoiden tehokasta toimintaa.

2 artikla

Soveltamisala

Tätä asetusta sovelletaan kierrätettyyn veteen, jonka käyttötarkoitukset on täsmennetty liitteessä I olevassa 1 jaksossa.

3 artikla

Määritelmät

Tässä asetuksessa tarkoitetaan

1.’toimivaltaisella viranomaisella’ viranomaista tai elintä, jonka jäsenvaltio on nimennyt suorittamaan tämän asetuksen mukaisia velvoitteita;

2.’vesiviranomaisella’ viranomaista, joka tai viranomaisia, jotka nimetään direktiivin 2000/60/EY 3 artiklan 2 tai 3 kohdan mukaisesti;

3.’loppukäyttäjällä’ luonnollista tai oikeushenkilöä, joka käyttää kierrätettyä vettä;

4.’yhdyskuntajätevedellä’ yhdyskuntajätevettä siten kuin se on määritelty direktiivin 91/271/ETY 2 artiklan 1 kohdassa;

5.’kierrätetyllä vedellä’ yhdyskuntajätevettä, joka on käsitelty direktiivissä 91/271/ETY asetettuja vaatimuksia noudattaen ja joka on jatkokäsitelty kierrätyslaitoksessa;

6.kierrätyslaitoksella’ yhdyskuntajätevesien puhdistamoa tai laitosta, joka jatkokäsittelee yhdyskuntajäteveden direktiivissä 91/271/ETY asetettujen vaatimusten mukaisesti tuottaen vettä, joka soveltuu johonkin tämän asetuksen liitteessä I olevassa 1 jaksossa esitettyyn käyttötarkoitukseen;

7.’kierrätyslaitoksen toiminnanharjoittajalla’ luonnollista henkilöä tai oikeushenkilöä, joka johtaa tai valvoo kierrätyslaitosta;

8.’vaaratekijällä’ biologista, kemiallista, fysikaalista tai radiologista ainetta, joka voi aiheuttaa haittaa ihmisille, eläimille, kasveille tai viljelykasveille, muulle maanpäälliselle eliöstölle, vesieliöstölle, maaperälle tai ympäristölle;

9.'riskillä’ todennäköisyyttä, jolla tunnistetut vaaratekijät aiheuttavat haittoja tietyssä määräajassa mukaan lukien seurausten vakavuus;

10.’riskinhallinnalla’ riskien järjestelmällistä hallintaa, jolla varmistetaan johdonmukaisesti veden uudelleenkäytön turvallisuus tietyssä yhteydessä;

11.’ehkäisevällä toimenpiteellä’ mitä tahansa toimenpidettä tai toimintaa, jota voidaan käyttää terveys- tai ympäristöriskin ehkäisemiseksi tai poistamiseksi tai sen pienentämiseksi hyväksyttävälle tasolle.

4 artikla

Veden laatuun liittyvät kierrätyslaitoksen toiminnanharjoittajien velvoitteet

1.Kierrätyslaitosten toiminnanharjoittajien on varmistettava, että liitteessä I olevassa 1 jaksossa esitettyyn käyttöön tarkoitettu kierrätetty vesi täyttää kierrätysjärjestelmän ulostulossa (vaatimustenmukaisuuden määrittelykohta) seuraavat vaatimukset:

a)liitteessä I olevassa 2 jaksossa esitetyt veden laatua koskevat vähimmäisvaatimukset;

b)muut mahdolliset veden laatua koskevat, toimivaltaisen viranomaisen 7 artiklan 3 kohdan b ja c alakohdan mukaisesti vahvistamat lisävaatimukset, jotka ilmoitetaan asianomaisessa luvassa.

2.Edellä 1 kohdassa esitettyjen vaatimusten ja edellytysten noudattamisen varmistamiseksi kierrätyslaitoksen toiminnanharjoittajan on seurattava veden laatua seuraavien mukaisesti:

a)liitteessä I oleva 2 jakso;

b)muut mahdolliset seurantaa koskevat, toimivaltaisen viranomaisen 7 artiklan 3 kohdan b ja c alakohdan mukaisesti vahvistamat lisävaatimukset, jotka ilmoitetaan asianomaisessa luvassa.

3.Komissiolla on 15 artiklan mukaisesti valta antaa tämän asetuksen muuttamista koskevia delegoituja säädöksiä, jotta liitteessä I olevan 2 jakson vähimmäisvaatimuksia voidaan mukauttaa tieteen ja teknologian kehitykseen.

5 artikla

Riskinhallinta

1.Kierrätetyn veden tuottamista ja jakelua varten kierrätyslaitoksen toiminnanharjoittajan on toteutettava riskinhallintatoimenpiteitä yhteistyössä seuraavien toimijoiden kanssa:

a)yhdyskuntavesien käsittelylaitoksen tai -laitosten toiminnanharjoittaja, joka toimittaa veden kierrätyslaitokseen, jos eri kuin kierrätyslaitoksen toiminnanharjoittaja;

b)loppukäyttäjä(t);

c)muut osapuolet, jotka kierrätyslaitoksen toiminnanharjoittaja katsoo olennaisiksi.

2.Kierrätyslaitoksen toiminnanharjoittajan on laadittava veden uudelleenkäytön riskinhallintasuunnitelma, joka perustuu liitteessä II esitettyihin keskeisiin riskinhallintatehtäviin. Veden uudelleenkäytön riskinhallintasuunnitelmassa esitetään liitteessä I määriteltyjen vaatimusten lisäksi mahdollisia lisävaatimuksia riskien vähentämiseksi edelleen ja määritellään vaaratekijät, riskit ja tarkoituksenmukaiset ennaltaehkäisevät toimenpiteet.

3.Komissiolla on 15 artiklan mukaisesti valta antaa tämän asetuksen muuttamista koskevia delegoituja säädöksiä liitteessä II esitettyjen keskeisten riskinhallintamenetelmien mukauttamiseksi tieteen ja teknologian kehitykseen.

Komissiolla on 15 artiklan mukaisesti myös valta antaa tämän asetuksen täydentämistä koskevia delegoituja säädöksiä teknisten eritelmien määrittelemiseksi liitteessä II esitetyille keskeisille riskinhallintamenetelmille.

6 artikla

Kierrätetyn veden jakelua koskeva lupamenettely

1.Kierrätetyn veden käytön liitteessä I olevassa 1 jaksossa mainittuihin tarkoituksiin on oltava luvanvaraista.

2.Toiminnanharjoittajan on haettava 1 kohdassa tarkoitettua lupaa tai olemassa olevan luvan muutosta sen jäsenvaltion toimivaltaiselta viranomaiselta, jossa kierrätyslaitos toimii tai jossa sen on tarkoitus toimia.

3.Hakemuksessa on oltava

a)veden uudelleenkäytön riskinhallintasuunnitelma, joka on 5 artiklan 2 kohdan mukainen;

b)kuvaus siitä, kuinka kierrätyslaitoksen toiminnanharjoittaja täyttää veden laatua ja seurantaa koskevat vähimmäisvaatimukset, jotka on esitetty liitteessä I olevassa jaksossa 2;

c)kuvaus siitä, kuinka kierrätyslaitoksen toiminnanharjoittaja täyttää veden uudelleenkäytön riskinhallintasuunnitelmassa esitetyt lisävaatimukset.

7 artikla

Luvan myöntäminen

1.Toimivaltaisen viranomaisen on hakemusta arvioidessaan kuultava seuraavia toimijoita ja vaihdettava tietoja niiden kanssa:

a)jäsenvaltion muut asianomaiset viranomaiset, erityisesti vesiviranomainen, jos se on eri kuin toimivaltainen viranomainen;

b)vaikutusalaan mahdollisesti kuuluvien jäsenvaltioiden yhteysviranomaiset, jotka on nimetty 9 artiklan 1 kohdan mukaisesti.

2.Toimivaltaisen viranomaisen on päätettävä kolmen kuukauden kuluessa 6 artiklan 3 kohdan a alakohdassa tarkoitetun täydellisen hakemuksen saamisesta, myöntääkö se luvan. Jos toimivaltainen viranomainen tarvitsee lisäaikaa hakemuksen monimutkaisuuden vuoksi, sen tulee ilmoittaa asiasta hakijalle, ilmoittaa luvan aiottu myöntämispäivämäärä ja syyt viivästymiseen.

3.Jos toimivaltainen viranomainen päättää myöntää luvan, sen on määriteltävä ehdot, joihin sisältyvät seuraavat tiedot soveltuvin osin:

a)liitteessä I olevassa 2 jaksossa esitetyt veden laatua ja seurantaa koskeviin vähimmäisvaatimuksiin liittyvät ehdot;

b)veden uudelleenkäytön riskinhallintasuunnitelmassa esitettyjä lisävaatimuksia koskevat ehdot;

c)muut mahdolliset ehdot, jotka ovat tarpeellisia eläinten ja ihmisten terveyteen tai ympäristöön kohdistuvien kohtuuttomien riskien vähentämiseksi.

4.Lupa on tarkistettava säännöllisesti ja vähintään viiden vuoden välein, ja tarvittaessa sitä on muutettava.

8 artikla

Vaatimustenmukaisuuden tarkistaminen

1.Toimivaltaisen viranomaisen on varmistettava, että kierrätetty vesi vastaa luvassa esitettyjä edellytyksiä vaatimustenmukaisuuden määrittelykohdassa. Vaatimustenmukaisuuden tarkistus on tehtävä käyttämällä seuraavia menetelmiä:

a)tarkistukset paikan päällä;

b)tämän asetuksen ja direktiivien 91/271/ETY ja 2000/60/EY nojalla saatujen seurantatietojen käyttö;

c)muut asianmukaiset menetelmät.

2.Jos vaatimustenmukaisuus ei täyty, toimivaltaisen viranomaisen tulee pyytää kierrätyslaitoksen toiminnanharjoittajaa toteuttamaan viipymättä tarvittavat toimenpiteet vaatimustenmukaisuuden palauttamiseksi.

3.Jos vaatimustenmukaisuuden täyttymättä jääminen aiheuttaa merkittävän ympäristöä tai ihmisten terveyttä uhkaavan riskin, kierrätyslaitoksen toiminnanharjoittajan on välittömästi keskeytettävä kierrätetyn veden jakelu, kunnes toimivaltainen viranomainen katsoo, että vaatimustenmukaisuus on palautettu.

4.Jos tapahtuu jotakin, joka vaikuttaa luvan ehtojen noudattamiseen, kierrätyslaitoksen toiminnanharjoittajan on ilmoitettava tästä viipymättä toimivaltaiselle viranomaiselle ja loppukäyttäjälle (loppukäyttäjille), johon (joihin) vaikutus mahdollisesti kohdistuu, ja toimitettava toimivaltaiselle viranomaiselle tarvittavat tiedot, joilla kyseisen tapahtuman vaikutuksia voidaan arvioida.

9 artikla

Jäsenvaltioiden välinen yhteistyö

1.Jäsenvaltioiden on nimettävä yhteysviranomainen, joka tekee yhteistyötä muiden jäsenvaltioiden yhteysviranomaisten ja toimivaltaisten viranomaisten kanssa. Yhteysviranomaisten tehtävä on tarjota apua pyydettäessä ja koordinoida yhteydenpitoa toimivaltaisten viranomaisten välillä. Yhteysviranomaisten tehtävänä on erityisesti ottaa vastaan avunpyyntöjä ja välittää niitä.

2.Jäsenvaltioiden on vastattava viipymättä avunpyyntöihin.

10 artikla

Tiedottaminen yleisölle

1.Direktiivien 2003/4/EY ja 2007/2/EY säännöksiä rajoittamatta jäsenvaltioiden on varmistettava, että yleisö saa veden uudelleenkäytöstä riittävää ja ajantasaista tietoa verkossa. Tietoihin tulee sisältyä seuraavaa:

a)tämän asetuksen mukaisesti toimitetun kierrätetyn veden määrä ja laatu;

b)tämän asetuksen mukaisesti toimitetun kierrätetyn veden prosenttiosuus käsitellyn yhdyskuntajäteveden kokonaismäärästä jäsenvaltiossa;

c)tämän asetuksen mukaisesti myönnetyt tai muutetut luvat, mukaan lukien toimivaltaisten viranomaisten 7 artiklan 3 kohdan mukaisesti asettamat ehdot;

d)8 artiklan 1 kohdan mukaisesti suoritetun vaatimustenmukaisuudentarkistuksen tulos;

e)9 artiklan 1 kohdan mukaisesti nimetyt yhteysviranomaiset.

2.Edellä 1 kohdassa tarkoitetut tiedot on päivitettävä vähintään kerran vuodessa.

3.Komissio voi vahvistaa täytäntöönpanosäädöksillä yksityiskohtaiset säännöt, jotka koskevat 1 kohdan nojalla annettavien tietojen muotoa ja esitystapaa. Nämä täytäntöönpanosäädökset hyväksytään 15 artiklassa tarkoitetun tarkastelumenettelyn mukaisesti.

11 artikla

Täytäntöönpanon seurantaa koskevat tiedot

1.Direktiivien 2003/4/EY ja 2007/2/EY säännöksiä rajoittamatta kunkin jäsenvaltion tulee Euroopan ympäristökeskuksen avustuksella

a)laatia ja julkaista viimeistään... [kolmen vuoden kuluttua tämän asetuksen voimaantulosta] ja päivittää sen jälkeen kuuden vuoden välein aineisto, joka sisältää tiedot 8 artiklan 1 kohdan mukaisesti suoritetun vaatimustenmukaisuustarkistuksen tuloksista ja muuta tietoa, joka saatetaan verkossa yleisön saataville 10 artiklan mukaisesti;

b)laatia, julkaista ja päivittää sen jälkeen vuosittain aineisto, joka sisältää 8 artiklan 1 kohdan mukaisesti kerättyä tietoa tapauksista, joissa lupaehtoja ei ole noudatettu, sekä tietoa 8 artiklan 2 ja 3 kohdan mukaisesti toteutetuista toimenpiteistä.

2.Jäsenvaltioiden on varmistettava, että komissiolla, Euroopan ympäristökeskuksella ja Euroopan tautienehkäisy- ja valvontavirastolla on pääsy 1 kohdassa tarkoitettuihin aineistoihin.

3.Edellä 1 kohdassa tarkoitettujen tietojen perusteella Euroopan ympäristökeskus laatii, julkaisee ja päivittää säännöllisesti tai komission pyynnöstä unionin laajuisen yleiskatsauksen, joka sisältää tarvittaessa tämän asetuksen tuotoksiin, tuloksiin ja vaikutuksiin liittyviä indikaattoreita, karttoja ja jäsenvaltioiden raportteja.

4.Komissio voi vahvistaa täytäntöönpanosäädöksillä yksityiskohtaiset säännöt, jotka koskevat 1 kohdan mukaisesti toimitettavan tiedon muotoa ja esitystapaa, sekä yksityiskohtaiset säännöt, jotka koskevat 3 kohdassa tarkoitetun unionin laajuisen yleiskatsauksen muotoa ja esitystapaa. Nämä täytäntöönpanosäädökset hyväksytään 15 artiklassa tarkoitetun tarkastelumenettelyn mukaisesti.

12 artikla

Oikeussuoja

1.Jäsenvaltioiden on varmistettava, että luonnollisilla henkilöillä tai oikeushenkilöillä tai niiden yhdistyksillä, järjestöillä tai ryhmillä on kansallisen lainsäädännön tai käytännön mukaisesti mahdollisuus saattaa tuomioistuimessa tai muussa riippumattomassa tai puolueettomassa lakisääteisessä elimessä 4–8 artiklan täytäntöönpanoon liittyvien päätösten, toimenpiteiden tai laiminlyöntien asiasisältö taikka niihin liittyvien menettelyjen laillisuus uudelleen tutkittavaksi, jos yksi seuraavista edellytyksistä täyttyy:

a)asia koskee riittävästi niiden etua;

b)ne väittävät oikeuttaan heikennettävän, jos jäsenvaltion hallintolainkäyttöä koskevassa säännöstössä edellytetään tällaista ennakkoehtoa.

2.Jäsenvaltioiden on määritettävä, missä vaiheessa moite päätöksiä, toimia tai laiminlyöntejä vastaan voidaan esittää.

3.Jäsenvaltioiden on määriteltävä, mikä muodostaa riittävän edun tai oikeuksien heikentymisen, tavoitteena antaa kyseessä olevalle yleisölle laaja oikeussuoja.

Tässä tarkoituksessa minkä tahansa ympäristönsuojelua edistävän kansalaisjärjestön, joka täyttää kansallisen lain vaatimukset, etu on katsottava riittäväksi 1 kohdan a alakohdassa tarkoitetulla tavalla.

Tällaisilla järjestöillä katsotaan myös olevan oikeuksia, joita on mahdollista heikentää 1 kohdan b alakohdassa tarkoitetulla tavalla.

4.Edellä 1, 2 ja 3 kohdassa ei poissuljeta mahdollisuutta alustavaan tutkintamenettelyyn hallintoviranomaisen käsittelyssä, eivätkä ne vaikuta vaatimukseen, jonka mukaan hallinnolliset muutoksenhakumenettelyt on saatettava loppuun ennen kuin asia saatetaan tuomioistuimessa tutkittavaksi, silloin kun kansallisessa lainsäädännössä on tällainen vaatimus.

5.Edellä 1 ja 4 kohdassa mainitun muutoksenhakumenettelyn on oltava oikeudenmukainen, tasapuolinen ja nopea eikä se saa olla niin kallis, että se olisi esteenä menettelyyn osallistumiselle.

6.Jäsenvaltioiden on varmistettava, että yleisölle tiedotetaan mahdollisuudesta turvautua hallinnollisiin ja tuomioistuimessa tapahtuviin muutoksenhakumenettelyihin.

13 artikla

Arviointi

1.Komission on suoritettava asetuksen arviointi viimeistään... [kuuden vuoden kuluttua tämän asetuksen voimaantulosta]. Arvioinnin on perustuttava vähintään seuraaviin tekijöihin:

a)tämän asetuksen täytäntöönpanosta saadut kokemukset;

b)11 artiklan 1 kohdan mukaiset jäsenvaltioiden tietoaineistot ja 11 artiklan 3 kohdan mukainen Euroopan ympäristökeskuksen laatima unionin laajuinen yleiskatsaus;

c)olennaiset tieteelliset, analyyttiset ja epidemiologiset tiedot;

d)tekninen ja tieteellinen asiantuntemus;

e)Maailman terveysjärjestön suositukset, jos niitä on saatavilla.

2.Edellä 1 kohdassa mainitun arvioinnin yhteydessä komission on kiinnitettävä erityistä huomiota seuraaviin seikkoihin:

a)liitteessä I esitetyt vähimmäisvaatimukset;

b)liitteessä II esitetyt keskeiset riskinhallinnan tehtävät;

c)toimivaltaisen viranomaisen asettamat 7 artiklan 3 kohdan b ja c alakohdan mukaiset lisävaatimukset;

d)veden uudelleenkäytön vaikutukset ympäristölle ja ihmisten terveydelle.

14 artikla

Siirretyn säädösvallan käyttäminen

1.Komissiolle siirrettyä valtaa antaa delegoituja säädöksiä koskevat tässä artiklassa säädetyt edellytykset.

2.Siirretään komissiolle tämän asetuksen voimaantulopäivästä määräämättömäksi ajaksi 4 artiklan 3 kohdassa ja 5 artiklan 3 kohdassa tarkoitettu valta antaa delegoituja säädöksiä.

3.Euroopan parlamentti tai neuvosto voi milloin tahansa peruuttaa 4 artiklan 3 kohdassa ja 5 artiklan 3 kohdassa mainitun säädösvallan siirron. Peruuttamispäätöksellä lopetetaan tuossa päätöksessä mainittu säädösvallan siirto. Peruuttaminen tulee voimaan sitä päivää seuraavana päivänä, jona sitä koskeva päätös julkaistaan Euroopan unionin virallisessa lehdessä, tai jonakin myöhempänä, kyseisessä päätöksessä mainittuna päivänä. Peruuttamispäätös ei vaikuta jo voimassa olevien delegoitujen säädösten pätevyyteen.

4.Ennen kuin komissio hyväksyy delegoidun säädöksen, se kuulee kunkin jäsenvaltion nimeämiä asiantuntijoita paremmasta lainsäädännöstä 13 päivänä huhtikuuta 2016 tehdyssä toimielinten välisessä sopimuksessa vahvistettujen periaatteiden mukaisesti.

5.Heti kun komissio on antanut delegoidun säädöksen, komissio antaa sen tiedoksi yhtäaikaisesti Euroopan parlamentille ja neuvostolle.

6.Edellä olevan 4 artiklan 3 kohdan ja 5 artiklan 3 kohdan nojalla annettu delegoitu säädös tulee voimaan ainoastaan, jos Euroopan parlamentti tai neuvosto ei ole kahden kuukauden kuluessa siitä, kun asianomainen säädös on annettu tiedoksi Euroopan parlamentille ja neuvostolle, ilmaissut vastustavansa sitä tai jos sekä Euroopan parlamentti että neuvosto ovat ennen mainitun määräajan päättymistä ilmoittaneet komissiolle, että ne eivät vastusta säädöstä. Euroopan parlamentin tai neuvoston aloitteesta tätä määräaikaa jatketaan kahdella kuukaudella.

15 artikla

Komiteamenettely

1.Komissiota avustaa direktiivillä 2000/60/EY perustettu komitea. Tämä komitea on asetuksessa (EU) N: o 182/2011 tarkoitettu komitea.

2.Viitattaessa tähän kohtaan sovelletaan asetuksen (EU) N:o 182/2011 5 artiklaa.

16 artikla

Seuraamukset

Jäsenvaltioiden on säädettävä tämän asetuksen rikkomiseen sovellettavia seuraamuksia koskevat säännöt ja toteutettava kaikki tarvittavat toimenpiteet sen varmistamiseksi, että ne pannaan täytäntöön. Seuraamusten on oltava tehokkaita, oikeasuhteisia ja varoittavia. Jäsenvaltioiden on ilmoitettava nämä säännöt ja toimenpiteet komissiolle viimeistään... [kolmen vuoden kuluttua tämän asetuksen voimaantulosta] ja ilmoitettava sille niihin vaikuttavista myöhemmistä muutoksista.

17 artikla

Voimaantulo ja soveltaminen

Tämä asetus tulee voimaan kahdentenakymmenentenä päivänä sen jälkeen, kun se on julkaistu Euroopan unionin virallisessa lehdessä.

Sitä sovelletaan... [päivämäärä vuoden kuluttua tämän asetuksen voimaantulosta].

Tämä asetus on kaikilta osiltaan velvoittava, ja sitä sovelletaan sellaisenaan kaikissa jäsenvaltioissa.

Tehty Brysselissä

(1)    Osuus vastaa noin neljäsosaa makean veden otosta. Keinokasteluun tarkoitetun vedenoton osuus on noin 60 prosenttia kaikesta makean veden otosta Etelä- ja Kaakkois-Euroopassa, ja jopa 80 prosenttia joissakin vesipiireissä.

(2)     http://www.bbc.com/news/world-europe-40803619

(3)    COM(2007) 414

(4)    Tässä yhteydessä on huomattava, että veden uudelleenkäyttöön viitataan Euroopan maataloutta ja kestävää vesihuoltoa koskevassa komission yksiköiden valmisteluasiakirjassa (SWD(2017) 153 final) yhtenä toimenpiteenä, joka voisi vähentää liialliseen vedenottoon liittyviä negatiivisia vaikutuksia.

(5)

   Yleinen unionin ympäristöalan toimintaohjelma vuoteen 2020 (päätös nro 1386/2013/EU) ja erityisesti sen seuraavat tavoitteet:

·”suojella, säilyttää ja parantaa unionin luonnonpääomaa”, toimenpiteillä, joilla varmistetaan, että vuoteen 2020 mennessä:

(b) jokisuun vaihettumisalueiden vesiin, rannikkovesiin ja makeisiin vesiin (mukaan lukien pinta- ja pohjavedet) kohdistuvien paineiden vaikutuksia rajoitetaan huomattavasti, jotta voidaan saavuttaa ja säilyttää vesien hyvä tila tai parantaa sitä, kuten vesipolitiikan puitedirektiivissä on määritetty;

(f) ravinteiden (typen ja fosforin) kiertoa hallinnoidaan kestävämmällä ja resurssien käytön kannalta tehokkaammalla tavalla;

·”Muuttaa unioni resurssitehokkaaksi, vihreäksi ja kilpailukykyiseksi vähähiiliseksi taloudeksi” toimenpiteillä, joilla varmistetaan, että vuoteen 2020 mennessä:

(b) kaikista unionin talouden merkittävistä aloista aiheutuvaa ympäristöön kohdistuvaa kokonaisvaikutusta on vähennetty huomattavasti, resurssitehokkuutta on parannettu sekä käytössä on vertailuarvoja ja mittausmenetelmiä. Markkina- ja poliittisia kannustimia, joilla edistetään liike-elämän resurssitehokkuuteen tekemiä investointeja, on otettu käyttöön, samalla kun vihreää kasvua tuetaan innovoinnin edistämiseksi toteutettavilla toimilla;

(c) tuotannon, teknologian ja innovoinnin rakenteelliset muutokset sekä kulutustottumusten ja elämäntapojen muuttuminen ovat vähentäneet tuotannon ja kulutuksen, erityisesti elintarvikealan, asumisen ja liikenteen, kokonaisvaikutuksia ympäristöön;

(6)    Esimerkkinä voidaan mainita vuoden 2011 kolibakteeriepidemia 16:ssa Euroopan ja Pohjois-Amerikan valtiossa, joissa tartuntatapauksia oli 4000 ja Saksassa kuolemantapauksia 53. Puhkeamisen syynä pidettiin kurkkujen keinokastelua käsitellyllä jätevedellä, joka oli tuotu Espanjasta. Monet jäsenvaltiot, esimerkiksi Itävalta, Belgia, Tsekin tasavalta, Tanska, Saksa ja Yhdistynyt kuningaskunta estivät tai rajoittivat espanjalaisten tuotteiden tuontia peläten, että ne olisivat saastuneet kastelun yhteydessä. Myöhemmin osoitettiin, että kolibakteerisaastumisen lähde ei ollut kurkut, vaan saksalaiselta maatilalta tuodut idätetyt sarviapilan siemenet, jotka olivat peräisin Egyptistä. Tapahtuneen arvioitiin aiheuttaneen Espanjalle 200 miljoonan euron kustannukset viikossa, sillä tilauksia peruttiin ja Murcian alueen maatalouden tulot laskivat tästä johtuen 11,3 prosenttia kasvukaudella 2010-2011. Tämä on estänyt investointeja uudelleenkäytetyllä vedellä kasteltuihin elintarvikkeisiin.

(7)     http://ec.europa.eu/environment/water/reuse.htm

(8)    Veden uudelleenkäyttöä unionin jäsenvaltioissa koskevaa tietoa kerättiin ja osallistujilta pyydettiin palautetta vaikutustenarviointiselvitysten luonnosversioista kuulemisten pohjalta. Ympäristöasioiden pääosasto (ENV) ja YTK järjestivät teknisen seminaarin mahdollisista veden uudelleenkäytön vähimmäislaatuvaatimuksista EU:n tasolla kesäkuussa 2015. Kokoukset pidettiin maaliskuussa 2016, lokakuussa 2016 ja kesäkuussa 2017 ja niissä käsiteltiin erityisesti YTK:n teknisen katsauksen luonnoksia. Myös vaikutustenarvioinnin luonnososia esitettiin palautteen ja lisätiedon keräämiseksi. Myös pohjavesidirektiivin, ympäristön laatustandardeja koskevan direktiivin (EQS-direktiivi) ja jätevesidirektiivin sekä juomavesidirektiivin asiantuntijaryhmiä kuultiin.

(9)    Lausunto SEC(2018) 249, vaikutustenarviointi SWD(2018) 249, vaikutustenarvioinnin tiivistelmä SWD(2018) 250.

(10)    SWD(2017) 230

(11)    COM(2017) 312

(12)    COM(2017)753

(13)    EUVL C , , s. .

(14)    EUVL C , , s. .

(15)    Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2000/60/EY, annettu 23 lokakuuta 2000, yhteisön vesipolitiikan puitteista (EUVL L 327, 22.12.2000, s. 1).

(16)    Neuvoston direktiivi 91/271/ETY, annettu 21 päivänä toukokuuta 1991, yhdyskuntajätevesien käsittelystä (EUVL L 135, 30.5.1991, s. 40).

(17)    COM(2012) 673

(18)    COM(2007) 414.

(19)    COM(2015) 614.

(20)    Neuvoston direktiivi 91/676/ETY, annettu 12 päivänä joulukuuta 1991, vesien suojelemisesta maataloudesta peräisin olevien nitraattien aiheuttamalta pilaantumiselta (EYVL L 375, 31.12.1991, s. 1–8).

(21)    Neuvoston direktiivi 98/83/EY, annettu 3 päivänä marraskuuta 1998, ihmisten käyttöön tarkoitetun veden laadusta (EYVL L 330, 5.12.1998, s. 32)

(22)    Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 178/2002, annettu 28 päivänä tammikuuta 2002, elintarvikelainsäädäntöä koskevista yleisistä periaatteista ja vaatimuksista, Euroopan elintarviketurvallisuusviranomaisen perustamisesta sekä elintarvikkeiden turvallisuuteen liittyvistä menettelyistä (EYVL L 31, 1.2.2002, s. 1).

(23)    Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 852/2004, annettu 29 päivänä huhtikuuta 2004, elintarvikehygieniasta (EUVL L 139, 30.4.2004, s. 1).

(24)    Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) 183/2005, annettu 12 tammikuuta 2005, rehuhygieniaa koskevista vaatimuksista, (EYVL L 35, 8.2.2005, s. 1).

(25)    Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 396/2005, annettu 23 päivänä helmikuuta 2005, torjunta-ainejäämien enimmäismääristä kasvi- ja eläinperäisissä elintarvikkeissa ja rehuissa tai niiden pinnalla sekä neuvoston direktiivin 91/414/ETY muuttamisesta (EUVL L 70, 16.3.2005, s. 1)

(26)    Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 1069/2009, annettu 21 päivänä lokakuuta 2009, muiden kuin ihmisravinnoksi tarkoitettujen eläimistä saatavien sivutuotteiden ja niistä johdettujen tuotteiden terveyssäännöistä sekä asetuksen (EY) N:o 1774/2002 kumoamisesta (sivutuoteasetus) (EUVL L 300, 14.11.2009, s. 1)

(27)    Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2006/7/EY, annettu 15 päivänä helmikuuta 2006, uimaveden laadun hallinnasta ja direktiivin 76/160/ETY kumoamisesta (EUVL L 64, 4.3.2006, s. 37).

(28)    Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2006/118/EY, annettu 12 päivänä joulukuuta 2006, pohjaveden suojelusta pilaantumiselta ja huononemiselta (EUVL L 372, 27.12.2006, s. 19).

(29)    Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2008/105/EY, annettu 16 päivänä joulukuuta 2008, ympäristön laatunormeista vesipolitiikan alalla, neuvoston direktiivien 82/176/ETY, 83/513/ETY, 84/156/ETY, 84/491/ETY ja 86/280/ETY muuttamisesta ja myöhemmästä kumoamisesta sekä Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2000/60/EY muuttamisesta (EUVL L 348, 24.11.2008, s. 84).

(30)    Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2011/92/EU, annettu 13 päivänä joulukuuta 2011, tiettyjen julkisten ja yksityisten hankkeiden ympäristövaikutusten arvioinnista (EUVL L 26, 28.1.2012, s. 1).

(31)    Komission asetus (EY) N:o 2073/2005, annettu 15 päivänä marraskuuta 2005, elintarvikkeiden mikrobiologisista vaatimuksista (EUVL L 338, 22.12.2005, s. 1)

(32)    Komission asetus (EY) N: o 1881/2006, annettu 19 päivänä joulukuuta 2006, tiettyjen elintarvikkeissa olevien vierasaineiden enimmäismäärien vahvistamisesta (EUVL L 364, 20.12.2006, s. 5)

(33)    Komission asetus (EU) N:o 142/2011, annettu 25 päivänä helmikuuta 2011, muiden kuin ihmisravinnoksi tarkoitettujen eläimistä saatavien sivutuotteiden ja niistä johdettujen tuotteiden terveyssäännöistä annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 1069/2009 täytäntöönpanosta sekä neuvoston direktiivin 97/78/EY täytäntöönpanosta tiettyjen näytteiden ja tuotteiden osalta, jotka vapautetaan kyseisen direktiivin mukaisista eläinlääkärintarkastuksista rajatarkastusasemilla (ETA:n kannalta merkityksellinen teksti) (EUVL L 54, 26.2.2011, s. 1)

(34)    Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2003/4/EY, annettu 28 päivänä tammikuuta 2003, ympäristötiedon julkisesta saatavuudesta ja neuvoston direktiivin 90/313/ETY kumoamisesta (EUVL L 41, 14.2.2003, s. 26).

(35)    EUVL L 124, 17.5.2005, s. 4.

(36)    Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2007/2/EY, annettu 14 päivänä maaliskuuta 2007, Euroopan yhteisön paikkatietoinfrastruktuurin (INSPIRE) perustamisesta (EUVL L 108, 25.4.2007, s. 1).

(37)    EUVL L 123, 12.5.2016, s. 1.

(38)    Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) N:o 182/2011, annettu 16 päivänä helmikuuta 2011, yleisistä säännöistä ja periaatteista, joiden mukaisesti jäsenvaltiot valvovat komission täytäntöönpanovallan käyttöä (EUVL L 55, 28.2.2011, s. 13).

EUROOPAN KOMISSIO

Bryssel28.5.2018

COM(2018) 337 final

LIITTEET

asiakirjaan

Ehdotus

Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseksi veden uudelleenkäytön vähimmäisvaatimuksista

{SEC(2018) 249 final}
{SWD(2018) 249 final}
{SWD(2018) 250 final}

LIITE I

KÄYTÖT JA VÄHIMMÄISVAATIMUKSET

1 jakso    Kierrätetyn veden käyttötarkoitukset, 2 artiklassa tarkoitettu

(a)Maatalouden keinokastelu

Maatalouden keinokastelulla tarkoitetaan seuraavien kasvilajien kastelua:

·raakana kulutettavat ravintokasvit eli kasvit, jotka on tarkoitettu ihmisravinnoksi ja syötäväksi raakana tai käsittelemättömänä

·käsiteltävät ravintokasvit eli kasvit, jotka on tarkoitettu ihmisravinnoksi, muttei syötäväksi raakana vaan käsittelyn jälkeen (esim. keitettynä, teollisesti käsiteltynä)

·muut kuin ravintokasvit eli kasvit, joita ei ole tarkoitettu ihmisravinnoksi (esim. laidun-, rehu-, kuitu-, koriste-, siemen-, energia- ja turvekasvit).

2 jakso    Vähimmäisvaatimukset

2.1. Maatalouden keinokasteluun tarkoitettua kierrätettyä vettä koskevat vähimmäisvaatimukset 

Kierrätetyn veden laatuluokat ja kunkin luokan sallitut käyttötarkoitukset ja kastelumenetelmät on esitetty taulukossa 1. Veden laatua koskevat vähimmäisvaatimukset on esitetty a) kohdassa taulukossa 2. Kierrätetyn veden seurantakertoja ja suorituskykytavoitteita koskevat vähimmäisvaatimukset on esitetty b) kohdassa taulukossa 3 (säännöllinen seuranta) ja taulukossa 4 (validoinnin seuranta).

Taulukko 1. Kierrätetyn veden laatuluokat ja sallittu käyttö maataloudessa sekä kastelumenetelmä

Kierrätetyn veden vähimmäislaatu	Kasvikategoria	Kastelumenetelmä
A	Kaikki ravintokasvit, mukaan lukien raakana syötävät juurikasvit ja ravintokasvit, joiden syötävä osa on suoraan kosketuksessa kierrätettyyn veteen	Kaikki kastelumenetelmät
B	Raakana kulutettavat ravintokasvit, joiden syötävä osa tuotetaan maan alla eikä ole suoraan kosketuksessa kierrätettyyn veteen, käsiteltävät ravintokasvit ja muut kuin ravintokasvit, mukaan lukien maitoa ja lihaa tuottavien eläinten ravinnoksi tarkoitetut kasvit	Kaikki kastelumenetelmät
C		Vain tippukastelu*
D	Teollisuus-, energia- ja siemenkasvit	Kaikki kastelumenetelmät

(*) Tippukastelu (kutsutaan myös pisarakasteluksi) on mikrokastelujärjestelmä, jonka avulla kasveja voidaan kastella vesipisaroilla tai pienillä virroilla ja johon sisältyy veden tihkuttaminen maaperään tai suoraan sen pinnan alle hyvin alhaisilla nopeuksilla (2–20 litraa tunnissa). Järjestelmä koostuu ohuista muoviputkista, jotka on yhdistetty pisaroittimiksi kutsuttuihin ulostuloihin.

(a)Veden laadun vähimmäisvaatimukset

Taulukko 2. Kierrätetyn veden laatuvaatimukset maatalouden keinokastelussa

Kierrätetyn veden laatuluokka	Viitteellinen teknologian kohde	Laatuvaatimukset
		E. coli (pmy / 100 ml)	BOD5 (mg/l)	TSS (mg/l)	Sameus (NTU)	Muu
A	Biologinen käsittely, suodatus ja desinfiointi	≤ 10 tai alle havaintorajan	≤ 10	≤ 10	≤ 5	Legionella spp.: < 1000 pmy/l, jos kasvihuoneessa on aerosolisaatioriski Suoliston sukkulamadot (suolimadon munat): ≤ 1 muna/l laidunten tai rehukasvien kasteluun
B	Biologinen käsittely ja desinfiointi	≤ 100	Neuvoston direktiivin 91/271/ETY 1 mukaisesti (Liite I, taulukko 1)	Direktiivin 91/271/ETY mukaisesti (Liite I, taulukko 1)	-
C	Biologinen käsittely ja desinfiointi	≤ 1000			-
D	Biologinen käsittely ja desinfiointi	≤ 10 000			-

Kierrätetyn veden katsotaan olevan taulukon 2 vaatimusten mukainen, jos mittauksissa täyttyvät kaikki seuraavat kriteerit:

·E. colin, Legionella spp:n ja suolistonsisäisten sukkulamatojen viitearvot toteutuvat vähintään 90 prosentissa tapauksista. Yksikään näytteiden arvoista ei saa ylittää suurinta mahdollista poikkeamaa eli 1 logaritmiyksikköä E. colin ja Legionellan viitearvosta ja 100 prosenttia ilmoitetusta suoliston sukkulamatoja koskevasta arvosta.

·Ilmoitetut BOD5-, TSS- ja sameusarvot luokassa A täyttyvät vähintään 90 prosentissa tapauksista. Yksikään näytteiden arvoista ei saa ylittää enimmäispoikkeamaa 100 prosenttia viitearvosta.

(b)Seurantaa koskevat vähimmäisvaatimukset

Kierrätyslaitoksen toiminnanharjoittajien on suoritettava säännöllistä seurantaa sen varmistamiseksi, että kierrätetty vesi täyttää a) kohdassa asetetut veden laatua koskevat vähimmäisvaatimukset. Säännöllisen seurannan tulee sisältyä veden uudelleenkäyttöjärjestelmän varmistusmenettelyihin.

Taulukko 3. Maatalouden keinokasteluun tarkoitetun kierrätetyn veden säännöllisen seurannan vähimmäistiheys

	Seurannan vähimmäistiheys
Kierrätetyn veden laatuluokka	Kolibakteeri	BOD5	TSS	Sameus	Legionella spp. (tarvittaessa)	Suoliston sukkulamadot (tarvittaessa)
A	Kerran viikossa	Kerran viikossa	Kerran viikossa	Jatkuvasti	Kerran viikossa	Kahdesti kuussa tai kierrätysjärjestelmän toiminnanharjoittajan määrittämä seurantatiheys kasviin kulkeutuvan jäteveden sisältämien munien määrän mukaan
B	Kerran viikossa	Direktiivin 91/271/ETY mukaisesti (Liite I, D jakso)	Direktiivin 91/271/ETY mukaisesti (Liite I, D jakso)	-
C	Kahdesti kuussa			-
D	Kahdesti kuussa			-

Validoinnin seuranta on suoritettava ennen kuin vedenkierrätysjärjestelmä otetaan käyttöön, kun laitteita uusitaan ja kun siihen lisätään uusia laitteita tai menettelyjä.

Validoinnin seuranta on suoritettava tiukimmalle kierrätetyn veden laatuluokalle eli A-luokalle suorituskykytavoitteiden (log10 väheneminen) toteutumisen varmistamiseksi. Validoinnin seurannassa seurataan indikaattoreina toimivia mikro-organismeja kunkin patogeeniryhmän osalta (bakteeri, virus ja alkueläimet). Indikaattoreiksi valitut mikro-organismit ovat E. coli patogeenisille bakteereille, F-spesifit kolifaagit, somaattiset kolifaagit tai kolifaagit patogeenisille viruksille ja Clostridium perfringens -itiöt tai itiöitä muodostavat sulfaattibakteerit alkueläimille. Validoinnin seurannan suorituskykytavoitteet (log10 väheneminen) indikaattoreiksi valittujen mikro-organismien osalta on esitetty taulukossa 4. Ne on saavutettava kierrätysjärjestelmän ulostulossa (vaatimustenmukaisuuden määrittelykohta) huomioiden jäteveden käsittelyjärjestelmän sisään menevän käsittelemättömän jäteveden pitoisuudet.

Taulukko 4. Maatalouden kastelukäyttöön tarkoitetun kierrätetyn veden validointiin tarkoitettu seuranta

Kierrätetyn veden laatuluokka	Indikaattoreina toimivat mikro-organismit(*)	Käsittelyketjun suorituskykytavoitteet (log10 väheneminen)
A	E. coli	≥ 5,0
	Kolifaagien kokonaismäärä / F-spesifit kolifaagit / somaattiset kolifaagit / kolifaagit(**)	≥ 6,0
	Clostridium perfringens -itiöt/itiöitä muodostavat sulfaattibakteerit(***)	≥ 5,0

(*) Validoinnin seurannassa voidaan käyttää ehdotettujen indikaattorimikro-organismien sijasta referenssipatogeeneinä seuraavia: Campylobacter, rotavirus ja Cryptosporidium.

(**) Kolifaagien kokonaismäärä on valittu sopivimmaksi virusindikaattoriksi. Kuitenkin jos analyysia ei voi tehdä kaikilla kolifaageilla, ainakin yksi niistä (F-spesifit tai somaattiset kolifagit) on analysoitava.

(***) Clostridium perfringens -itiöt on valittu sopivimmaksi alkueläinten indikaattoriksi. Kuitenkin itiöitä muodostavat sulfaattibakteerit ovat niille vaihtoehto, jos Clostridium perfringens -itiöiden perusteella ei voida validoida vaadittua log10 vähenemistä.

Toiminnanharjoittajan on validoitava ja dokumentoitava seurannan analyysimenetelmä EN ISO/IEC-17025 -standardin mukaisesti tai muiden kansallisten tai kansainvälisten standardien mukaisesti, joilla varmistetaan vastaava laatutaso.

Liite II

Keskeiset riskinhallintatehtävät

1.Veden uudelleenkäyttöjärjestelmän kuvaus siitä alkaen, kun jätevesi kulkeutuu jätevedenkäsittelyjärjestelmän sisään aina käyttövaiheeseen asti, mukaan lukien jäteveden lähteet, käsittelyn vaiheet ja kierrätysjärjestelmässä käytetyt teknologiat, infrastruktuurin toimitus ja varastointi, käyttötarkoitus, käyttöpaikka ja kierrätettävät vesimäärät. Tämän tehtävän tarkoitus on antaa yksityiskohtainen kuvaus veden uudelleenkäyttöjärjestelmästä kokonaisuudessaan.

2.Mahdollisten vaaratekijöiden tunnistaminen, erityisesti epäpuhtauksien ja patogeenien esiintyminen, mahdolliset haitalliset tapahtumat, kuten käsittelyssä tapahtuvat vahingot, vuoto-onnettomuudet tai saastumiset kuvatussa veden uudelleenkäyttöjärjestelmässä.

3.Sellaisten ympäristöjen, kansanryhmien ja yksilöiden tunnistaminen, joihin kohdistuu riski altistua suoraan tai välillisesti mahdollisille tunnistetuille vaaratekijöille huomioiden erityiset ympäristötekijät kuten paikallinen hydrogeologia, topologia, maaperä, ekologia sekä kasvityyppiin ja maanviljelykäytäntöihin liittyvät tekijät. Lisäksi on huomioitava veden kierrätystoiminnan mahdolliset peruuttamattomat tai pitkän aikavälin haittavaikutukset.

4.Sekä ympäristöriskien että ihmisten ja eläinten terveyttä koskevien riskien arviointi huomioiden tunnistettujen mahdollisten haittojen luonne, tunnistetut ympäristöt, kansanryhmät ja yksilöt, joihin riski altistua kyseisille vaaratekijöille kohdistuu, sekä haittojen mahdollisten vaikutusten vakavuus, kuten kaikki asiassa sovellettava elintarvikkeita, rehuja ja työturvallisuutta koskeva unionin ja kansallinen lainsäädäntö, ohjeasiakirjat ja vähimmäisvaatimukset. Riskinluonnehdinnan tieteelliseen epävarmuuteen on suhtauduttava ennalta varautumisen periaatteen mukaisesti.

Riskinarvioinnin on koostuttava seuraavista osista:

(c)ympäristöriskien arviointi, mukaan lukien kaikki seuraavat:

(`)haittojen luonteen vahvistaminen, mukaan lukien mahdollinen ennakoitu vaikutukseton taso

(a)mahdollisen altistumislaajuuden arviointi

(b)riskinluonnehdinta.

(`)ihmisten terveyteen kohdistuvien riskien arviointi, mukaan lukien kaikki seuraava:

(`)haittojen luonteen vahvistaminen, mukaan lukien mahdollinen annos-vastesuhde

(a)mahdollisen altistumisen tai annoksen suuruusluokka

(b)riskinluonnehdinta.

Vähintään seuraavat vaatimukset ja velvoitteet on huomioitava riskinarvioinnissa:

(a)vaatimus vähentää ja ehkäistä vesien nitraattien aiheuttamaa pilaantumista neuvoston direktiivin 91/676/ETY mukaisesti 2  

(b)velvoite täyttää neuvoston direktiivin 98/83/EY vaatimukset juomavedenottoon käytettävillä suojavyöhykkeillä 3

(c)vaatimus täyttää Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivissä 2000/60/EY 4 asetetut ympäristötavoitteet

(d)vaatimus ehkäistä pohjaveden saastumista Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2006/118/EY 5 mukaisesti

(e)vaatimus täyttää direktiivissä 2008/105/EY 6 asetetut ympäristönlaatunormit vesimuodostumissa esiintyville prioriteettiaineille ja tietyille muille pilaaville aineille

(f)vaatimus täyttää direktiivissä 2000/60/EY asetetut ympäristön laatuvaatimukset kansallista huolta aiheuttavien epäpuhtauksien osalta (esim. vesistökohtaiset epäpuhtaudet)

(g)vaatimukset täyttää Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivissä 2006/7/EY 7 asetetut uimavettä koskevat laatuvaatimukset

(h)neuvoston direktiivin (86/278/ETY) 8 vaatimukset ympäristön, erityisesti maaperän, suojelusta käytettäessä puhdistamolietettä maanviljelyssä

(i)Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksessa (EY) N:o 852/2004 9 asetetut elintarvikehygieniaa koskevat vaatimukset ja ohjeet, jotka on annettu komission ohjeasiakirjassa mikrobiologisten riskien torjumisesta tuoreiden hedelmien ja vihannesten alkutuotannossa hyvän hygienian avulla

(j)rehuhygieniaa koskevat vaatimukset, joista säädetään Euroopan parlamentin ja neuvoston 10 asetuksessa (EY) N:o 183/2005

(k)vaatimus noudattaa asiaankuuluvia mikrobiologisia vaatimuksia, jotka on asetettu komission asetuksessa (EY) N:o 2073/2005 11

(l)vaatimukset, jotka koskevat tiettyjen elintarvikkeissa olevien vieraiden aineiden enimmäismääriä komission asetuksen (EY) N:o 1881/2006 12 mukaisesti

(m)vaatimukset, jotka koskevat torjunta-ainejäämien enimmäismääriä kasvi- ja eläinperäisissä elintarvikkeissa ja rehuissa tai niiden pinnalla Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 396/2005 13 mukaisesti

(n)eläinten terveyttä koskevat vaatimukset Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 1069/2009 14 ja Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 142/2011 15 mukaisesti.

5.Kun on tarpeen ja aiheellista varmistaa ympäristön ja ihmisten terveyden riittävä suojelu, sellaisten veden laatua ja seurantaa koskevien vaatimusten määrittäminen, jotka ovat muita kuin ja/tai tiukempia kuin liitteessä I ilmoitetut vaatimukset.

Riskinarvioinnin tuloksesta riippuen (kohta 4) kyseiset lisävaatimukset voivat koskea erityisesti:

(a)raskasmetalleja

(b)torjunta-aineita

(c)desinfioinnin sivutuotteita

(d)lääkkeitä

(e)muita uutta huolta aiheuttavia aineita

(f)mikrobilääkeresistenssiä.

6.Ennaltaehkäisevien toimenpiteiden tunnistaminen, jotka ovat jo käytössä tai jotka tulisi toteuttaa, niin että kaikkia tunnistettuja riskejä voitaisiin hallita asianmukaisesti.

Tällaisiin ennaltaehkäiseviin toimenpiteisiin voi sisältyä:

(a)pääsyvalvonta

(b)desinfioinnin tai saasteenpoiston lisätoimenpiteet

(c)erityiset kastelutekniikat, joilla ehkäistään aerosolin muodostumisen riskiä (esim. tippukastelu)

(d)patogeenien kuolettaminen ennen sadonkorjuuta

(e)vähimmäisturvaetäisyyksien toteuttaminen.

Erityisiä ennalta ehkäiseviä toimenpiteitä, jotka voivat olla sopivia, on esitetty taulukossa 1.

Taulukko 1. Erityisiä ennalta ehkäiseviä toimenpiteitä

Kierrätetyn veden laatuluokka	Erityisiä ennalta ehkäiseviä toimenpiteitä
A	-Sikoja ei saa altistaa kierrätetyllä vedellä kastellulle rehulle, ellei ole olemassa riittävästi todisteita siitä, että erityistapauksen riskit ovat hallittavissa.
B	-Märän kastellun tai tippukastellun tuotteen sadonkorjuukielto. -Lypsykarjan pitäminen poissa laitumelta, kunnes laidun on kuivunut. -Rehu on kuivattava ja säilöttävä ennen pakkaamista. -Sikoja ei saa altistaa kierrätetyllä vedellä kastellulle rehulle, ellei ole olemassa riittävästi todisteita siitä, että erityistapauksen riskit ovat hallittavissa.
C	-Märän kastellun tai tippukastellun tuotteen sadonkorjuukielto. -Laiduntavien eläinten pitäminen poissa laitumelta viiden päivän ajan edellisestä kastelusta. -Rehu on kuivattava ja säilöttävä ennen pakkaamista. -Sikoja ei saa altistaa kierrätetyllä vedellä kastellulle rehulle, ellei ole olemassa riittävästi todisteita siitä, että erityistapauksen riskit ovat hallittavissa.
D	-Märän kastellun tai tippukastellun tuotteen sadonkorjuukielto.

7.Varmistetaan, että käytössä on riittävät laadunhallintajärjestelmät ja -menettelyt, mukaan lukien kierrätetyn veden asianmukaisten parametrien seuranta sekä laitteiden riittävät huolto-ohjelmat.

8.Varmistetaan, että käytössä on ympäristöntarkkailujärjestelmät, jotka havaitsevat kaikki veden uudelleenkäyttöön liittyvät haittavaikutukset, sekä että seurannasta saadaan palautetta ja että kaikki käsittelyt ja menettelyt validoidaan ja dokumentoidaan asianmukaisesti.

Kierrätysjärjestelmän toiminnanharjoittajalle suositellaan ISO 9001 -standardin mukaan sertifioidun laadunhallintajärjestelmän tai vastaavan järjestelmän käyttöönottoa ja ylläpitämistä.

9.Varmistetaan, että käytössä on onnettomuuksia ja hätätilanteita hallitseva järjestelmä, mukaan lukien menettelyt, joilla tiedotetaan kaikille asiaan liittyville osapuolille tällaisesta tapahtumasta, sekä säännöllisesti päivitettävä valmiussuunnitelma.

(1)    Neuvoston direktiivi 91/271/ETY, annettu 21 päivänä toukokuuta 1991, yhdyskuntajätevesien käsittelystä (EYVL L 135, 30.5.1991, s. 40).

(2)    Neuvoston direktiivi 91/676/ETY, annettu 12 päivänä joulukuuta 1991, vesien suojelemisesta maataloudesta peräisin olevien nitraattien aiheuttamalta pilaantumiselta (EYVL L 375, 31.12.1991, s. 1–8).

(3)    Neuvoston direktiivi 98/83/EY, annettu 3 päivänä marraskuuta 1998, ihmisten käyttöön tarkoitetun veden laadusta (EYVL L 330, 5.12.1998, s. 32)

(4)    Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2000/60/EY, annettu 23 lokakuuta 2000, yhteisön vesipolitiikan puitteista (EYVL L 327, 22.12.2000, s. 1).

(5)    Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2006/118/EY, annettu 12 päivänä joulukuuta 2006, pohjaveden suojelusta pilaantumiselta ja huononemiselta (EUVL L 372, 27.12.2006, s. 19).

(6)    Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2008/105/EY, annettu 16 päivänä joulukuuta 2008, ympäristönlaatunormeista vesipolitiikan alalla, neuvoston direktiivien 82/176/ETY, 83/513/ETY, 84/156/ETY, 84/491/ETY ja 86/280/ETY muuttamisesta ja myöhemmästä kumoamisesta sekä Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2000/60/EY muuttamisesta (EUVL L 348, 24.12.2008, s. 84).

(7)    Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2006/7/EY, annettu 15 päivänä helmikuuta 2006, uimaveden laadun hallinnasta ja direktiivin 76/160/ETY kumoamisesta (EUVL L 64, 4.3.2006, s. 37).

(8)    Neuvoston direktiivi 86/278/ETY, annettu 12 päivänä kesäkuuta 1986, ympäristön, erityisesti maaperän, suojelusta käytettäessä puhdistamolietettä maanviljelyssä (EYVL L 181, 4.7.1986, s. 6).

(9)    Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 852/2004, annettu 29 päivänä huhtikuuta 2004, elintarvikehygieniasta (EUVL L 139, 30.4.2004, s. 1).

(10)    Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) 183/2005, annettu 12 tammikuuta 2005, rehuhygieniaa koskevista vaatimuksista, (EUVL L 35, 8.2.2005, s. 1).

(11)    Komission asetus (EY) N:o 2073/2005, annettu 15 päivänä marraskuuta 2005, elintarvikkeiden mikrobiologisista vaatimuksista (EUVL L 338, 22.12.2005, s. 1)

(12)    Komission asetus (EY) N:o 1881/2006, annettu 19 päivänä joulukuuta 2006, tiettyjen elintarvikkeissa olevien vierasaineiden enimmäismäärien vahvistamisesta (EUVL L 364, 20.12.2006, s. 5)

(13)    Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 396/2005, annettu 23 päivänä helmikuuta 2005, torjunta-ainejäämien enimmäismääristä kasvi- ja eläinperäisissä elintarvikkeissa ja rehuissa tai niiden pinnalla sekä neuvoston direktiivin 91/414/ETY muuttamisesta (EUVL L 70, 16.3.2005, s. 1)

(14)    Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 1069/2009, annettu 21 päivänä lokakuuta 2009, muiden kuin ihmisravinnoksi tarkoitettujen eläimistä saatavien sivutuotteiden ja niistä johdettujen tuotteiden terveyssäännöistä sekä asetuksen (EY) N:o 1774/2002 kumoamisesta (sivutuoteasetus) (EUVL L 300, 14.11.2009, s. 1)

(15)    Komission asetus (EU) N:o 142/2011, annettu 25 päivänä helmikuuta 2011, muiden kuin ihmisravinnoksi tarkoitettujen eläimistä saatavien sivutuotteiden ja niistä johdettujen tuotteiden terveyssäännöistä annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 1069/2009 täytäntöönpanosta sekä neuvoston direktiivin 97/78/EY täytäntöönpanosta tiettyjen näytteiden ja tuotteiden osalta, jotka vapautetaan kyseisen direktiivin mukaisista eläinlääkärintarkastuksista rajatarkastusasemilla (ETA:n kannalta merkityksellinen teksti) (EUVL L 54, 26.2.2011, s. 1)