P8_TA(2018)0018

Nuorisotyöllisyysaloitteen täytäntöönpano jäsenvaltioissa

Euroopan parlamentin päätöslauselma 18. tammikuuta 2018 nuorisotyöllisyysaloitteen täytäntöönpanosta jäsenvaltioissa (2017/2039(INI))

(2018/C 458/07)

Euroopan parlamentti, joka

—	ottaa huomioon Euroopan sosiaalirahastosta ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 1081/2006 kumoamisesta 17. joulukuuta 2013 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 1304/2013 (1),

—	ottaa huomioon asetuksen (EU) N:o 1304/2013 muuttamisesta nuorisotyöllisyysaloitteesta tuettaville toimenpideohjelmille maksettavan ylimääräisen ensimmäisen ennakkomaksun osalta 20. toukokuuta 2015 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2015/779 (2),

—	ottaa huomioon 22. huhtikuuta 2013 annetun neuvoston suosituksen nuorisotakuun perustamisesta (3),

—	ottaa huomioon 4. lokakuuta 2016 annetun komission tiedonannon ”Nuorisotakuu ja nuorisotyöllisyysaloite kolmen vuoden jälkeen” (COM(2016)0646),

—	ottaa huomioon maaliskuussa 2015 annetun Euroopan tilintarkastustuomioistuimen erityiskertomuksen nro 3/2015 ”EU:n nuorisotakuu: toiminta käynnistetty mutta edessä täytäntöönpanoon kohdistuvia riskejä”,

—	ottaa huomioon maaliskuussa 2017 annetun tilintarkastustuomioistuimen erityiskertomuksen nro 5/2017 ”Nuorisotyöttömyys – ovatko EU:n toimintapolitiikat tuottaneet tulosta? Nuorisotakuun ja nuorisotyöllisyysaloitteen arviointi”,

—	ottaa huomioon 24. lokakuuta 2017 antamansa päätöslauselman EU:n nuorisotakuun menojen valvonnasta ja kustannustehokkuuden seurannasta (4),

—	ottaa huomioon 3. helmikuuta 2016 julkaistun parlamentin talousarvioasioiden politiikkayksikön selvityksen nuorisotyöllisyysaloitteen arvioinnista (”Assessment of Youth Employment Initiative”),

—	ottaa huomioon 10. kesäkuuta 2016 annetun komission ehdotuksen neuvoston suositukseksi taitotakuun perustamisesta (COM(2016)0382),

—	ottaa huomioon 24. toukokuuta 2012 antamansa päätöslauselman Mahdollisuuksia nuorisolle -aloitteesta (5),

—	ottaa huomioon 10. maaliskuuta 2014 annetun neuvoston suosituksen harjoittelun laatupuitteista,

—	ottaa huomioon Euroopan sosiaalisen peruskirjan, sen lisäpöytäkirjan ja sen 1. heinäkuuta 1999 voimaan tulleen uudistetun laitoksen,

—	ottaa huomioon vuoteen 2030 ulottuvat YK:n kestävän kehityksen tavoitteet, erityisesti tavoitteen 8 ”edistää kaikkia koskevaa kestävää talouskasvua, täyttä ja tuottavaa työllisyyttä sekä säällisiä työpaikkoja”, jotka YK hyväksyi vuonna 2015 ja jotka koskevat koko maailmaa, myös EU:ta,

—

ottaa huomioon Jean-Claude Junckerin tiiviissä yhteistyössä Donald Tuskin, Jeroen Dijsselbloemin, Mario Draghin ja Martin Schulzin kanssa laatiman, 22. kesäkuuta 2015 julkaistun kertomuksen Euroopan talous- ja rahaliiton viimeistelystä (”viiden puheenjohtajan kertomus”), 26. huhtikuuta 2017 annetun komission pohdinta-asiakirjan Euroopan sosiaalisesta ulottuvuudesta, 31. toukokuuta 2017 annetun pohdinta-asiakirjan Euroopan talous- ja rahaliiton syventämisestä ja 1. maaliskuuta 2017 annetun valkoisen kirjan Euroopan tulevaisuudesta,

—	ottaa huomioon 26. huhtikuuta 2017 annetun komission tiedonannon Euroopan sosiaalisten oikeuksien pilarin perustamisesta (COM(2017)0250) ja 26. huhtikuuta 2017 annetun komission suosituksen (EU) 2017/761 Euroopan sosiaalisten oikeuksien pilarista (6),

—

ottaa huomioon Eurofoundin, Cedefopin, Kansainvälisen työjärjestön (ILO), Taloudellisen yhteistyön ja kehityksen järjestön (OECD), Euroopan ammatillisen yhteisjärjestön (ETUC) ja Euroopan ammattiyhdistysinstituutin (ETUI), BusinessEuropen, Käsiteollisuuden ja pienten ja keskisuurten yritysten eurooppalaisen liiton (UEAPME), Julkisten työnantajien ja julkisten yritysten eurooppalaisen keskuksen (CEEP), Eurocities-verkoston ja Euroopan nuorisofoorumin tekemän työn ja tutkimuksen,

—

ottaa huomioon komission puheenjohtajan Junckerin 13. syyskuuta 2017 pitämän puheen unionin tilasta, etenemissuunnitelman kohti yhtenäisempää, vahvempaa ja demokraattisempaa unionia (luonnos komission työohjelmaksi 2018) ja Euroopan parlamentin puhemiehelle Antonio Tajanille ja Viron pääministerille Jüri Ratasille osoitetun, 13. syyskuuta 2017 päivätyn komission aiekirjeen,

—	ottaa huomioon työjärjestyksen 52 artiklan,

—	ottaa huomioon työllisyyden ja sosiaaliasioiden valiokunnan mietinnön sekä budjettivaliokunnan, talousarvion valvontavaliokunnan, kulttuuri- ja koulutusvaliokunnan ja naisten oikeuksien ja sukupuolten tasa-arvon valiokunnan lausunnot (A8-0406/2017),

ottaa huomioon, että nuorisotyöttömyysaste kasvoi rahoitus- ja talouskriisin johdosta vuoden 2008 15 prosentista ja saavutti huippunsa alkuvuonna 2013, jolloin se oli 24 prosenttia, ja toteaa, että näiden keskimääräisten lukujen taakse kätkeytyy valtavia eroja jäsenvaltioiden ja alueiden välillä; ottaa huomioon, että vuonna 2013 nuorisotyöttömyysaste pysyi lähellä 10:tä prosenttia Saksassa, Itävallassa ja Alankomaissa mutta lähestyi 40:tä prosenttia tai jopa ylitti sen Italiassa, Espanjassa, Kroatiassa ja Kreikassa;

B.	toteaa, että toimenpiteet, joilla on vähennetty julkisia menoja, ovat osoittaneet, että koulutukseen, työpaikkojen luomiseen ja tukipalveluihin tehdyistä leikkauksista aiheutuu erityisesti nuorille välittömiä kielteisiä vaikutuksia;

C.	ottaa huomioon, että nuoria koskevia toimintapolitiikkoja on kehitetty ilman että kyseiset nuoret ja heidän edustajansa on otettu siihen mukaan;

ottaa huomioon, että pitkät työttömyysjaksot voivat johtaa nuorten syrjäytymiseen ja joutumiseen yhteiskunnan ulkopuolelle, niin että he menettävät tunteen kuulumisesta johonkin; toteaa, että ne voivat jättää jälkiä pidemmäksikin aikaa, eli on todennäköisempää, että nuori joutuu uudelleen työttömäksi ja hänen tulonsa ovat alhaisemmat ja uranäkymät heikommat koko työelämän aikana; toteaa, että nuorten syrjäytyminen merkitsee julkisten ja yksityisten investointien menetyksiä ja johtaa laajalti epävarmoihin työsuhteisiin ja taitojen rapautumiseen, kun otetaan huomioon siitä johtuva inhimillisen potentiaalin käyttämättä jättäminen ja sen heikkeneminen;

ottaa huomioon, että vuonna 2012 yksi kolmesta eurooppalaisesta työntekijästä oli joko yli- tai alikoulutettu työhönsä nähden (7) ja että nuoret työntekijät ovat tyypillisesti todennäköisemmin ylikoulutettuja ja työskentelevät ikääntyneempiä työntekijöitä todennäköisemmin työssä, joka ei vastaa heidän taitojaan;

F.	toteaa, että nuoret työntekijät ovat muita suuremmassa vaarassa joutua epävarmoihin työsuhteisiin; toteaa, että alle 25-vuotiaan työntekijän todennäköisyys joutua työsuhteeseen, jossa on monenlaisia epäkohtia, on kaksinkertainen 50 vuotta täyttäneisiin työntekijöihin nähden (8);

ottaa huomioon, että onnistunut siirtyminen koulusta tai työelämän ulkopuolelta työelämään ja ensimmäinen oikea työpaikka lisää nuorten mahdollisuuksia ja motivoi heitä, auttaa nuoria kehittämään henkilökohtaisia ja ammatillisia taitojaan, niin että heistä tulee itsenäisiä ja itseensä luottavia kansalaisia; toteaa, että se myös antaa heidän työurilleen hyvän alun;

ottaa huomioon, että sen jälkeen kun nuorisotyöttömyysaste EU-28:ssa oli vuonna 2013 huipussaan 24 prosentissa, se on laskenut tasaisesti, niin että vuonna 2017 se oli alle 17 prosenttia; ottaa huomioon, että nuorisotyöttömyyden taso on edelleen korkea, niin että vain muutamassa jäsenvaltiossa (Itävalta, Tšekki, Alankomaat, Malta, Unkari ja Saksa) nuorisotyöttömyysaste on alle 11 prosenttia; toteaa, että jäsenvaltioiden välillä on huomattavia eroja;

toteaa, että analysoitaessa koko- ja osa-aikatyön jakautumista sukupuolten välillä eri puolilla Eurooppaa käy ilmi, että sukupuolten välinen kuilu on pysynyt ennallaan vuosina 2007–2017 ja että miesten osuus kokoaikaista työtä tekevistä 15–24-vuotiaista on edelleen 60 prosenttia ja heidän osuutensa saman ikäryhmän osa-aikatyötä tekevistä noin 40 prosenttia;

J.	toteaa, että tilastollisesti katsottuna nuorisotyöttömyysaste on valitettavasti yleensä noin kaksi kertaa yleisen työttömyysasteen suuruinen sekä talouskasvun että laman aikana;

Nuorisotyöllisyysaloite ja nuorisotakuu

ottaa huomioon, että neuvosto perusti 22. huhtikuuta 2013 neuvoston suosituksella nuorisotakuun, jossa jäsenvaltiot sitoutuivat siihen, että nuorille tarjotaan laadukas työ-, jatkokoulutus-, oppisopimus- tai harjoittelupaikka neljän kuukauden kuluessa työttömäksi joutumisesta tai virallisen koulutuksen päättämisestä;

katsoo, että koska monet jäsenvaltiot eivät ole tähän asti juurikaan onnistuneet hyödyntämään nuorisotyöttömyyden torjunnassa olemassa olevia säädöksiä ja mahdollisuuksia, näissä jäsenvaltioissa olisi korostettava voimakkaammin Euroopan sosiaalirahaston (ESR) rahoituksen ja välineiden vaikuttavaa käyttöä;

ottaa huomioon, että helmikuussa 2013 neuvosto sopi perustavansa nuorisotyöllisyysaloitteen, joka käynnistettiin tärkeimpänä –ESR:ään liittyvänä – EU:n talousarviovälineenä jäsenvaltioiden sellaisten alueiden auttamiseksi, joilla nuorisotyöttömyys on erityisen korkea, erityisesti ottamalla käyttöön nuorisotakuujärjestelmiä;

N.	ottaa huomioon, että nuorisotakuu on EU:n laajuinen sitoumus mutta nuorisotyöllisyysaloite on kohdennettu niille jäsenvaltioille ja alueille, joissa nuorisotyöttömyysaste on yli 25 prosenttia, ja toteaa, että yhteensä 20 jäsenvaltiota on osittain tai kokonaan tukikelpoisia;

ottaa huomioon, että keskittämällä nuorisotyöllisyysaloitteen määrärahoja ohjelmakauden alkuun vuosille 2014 ja 2015 pyrittiin varojen nopeaan käyttöönottoon ja siten maksimoimaan nuorisotyöllisyysaloitteesta rahoitettavien toimenpiteiden vaikutukset; toteaa, että täytäntöönpanon viivästyttyä sekä kansallisella että aluetasolla määrärahojen keskittämisellä ohjelmakauden alkuun ei kuitenkaan saavutettu haluttuja tavoitteita; toteaa, että vuonna 2015 ennakkorahoituksen osuutta nostettiin tietyin ehdoin yhdestä prosentista 30 prosenttiin ja että suurin osa tukikelpoisista jäsenvaltioista sovelsi tätä toimenpidettä menestyksekkäästi;

P.	ottaa huomioon, että yksi nuorisotyöllisyysaloitteen ja nuorisotakuun päätavoitteista on saavuttaa työelämän ja koulutuksen ulkopuolella olevat nuoret, jotka ovat suurimmassa syrjäytymisvaarassa, ja toteaa, että tämä ryhmä kattaa monenlaisia alaryhmiä, joilla on erilaisia tarpeita;

ottaa huomioon, että nuorisotakuun avulla pyritään saamaan työelämän ja koulutuksen ulkopuolella olevat nuoret pysyvästi työmarkkinoille tarjoamalla yksilöllistä lähestymistapaa, joka johtaa laadukkaaseen tarjoukseen ja parantaa nuorten työllistettävyyttä, ja että laajemmassa mielessä tuetaan nuoria siirtymisessä koulusta työelämään ja pyritään ratkaisemaan osaamisen kohtaanto-ongelma työmarkkinoilla; katsoo, että tätä varten jäsenvaltioilla on oltava asianmukaisia palveluntarjonnan strategioita;

ottaa huomioon, että vuonna 2015 ILO arvioi nuorisotakuun täytäntöönpanon kustannukset EU-28:ssa 45 miljardiksi euroksi; ottaa huomioon, että ohjelmakaudella 2014–2020 nuorisotyöllisyysaloitteen määrärahat ovat vaatimattomat 6,4 miljardia euroa, joilla on tarkoitus täydentää kansallista rahoitusta eikä korvata sitä;

ottaa huomioon, että komissio ehdotti vuosia 2017–2020 koskevan monivuotisen rahoituskehyksen tarkistamisen yhteydessä, että nuorisotyöllisyysaloitteen määrärahoja lisätään 1 miljardilla eurolla, jota täydennetään 1 miljardilla eurolla ESR:n maksusitoumusmäärärahoja; ottaa huomioon, että parlamentin ja neuvoston välisen sopimuksen mukaisesti summa nostettiin 1,2 miljardiin euroon; ottaa huomioon, että parlamentti hyväksyi 5. syyskuuta 2017 lisätalousarvioesityksen nro 3/2017, jossa nuorisotyöllisyysaloitteelle osoitetaan 500 miljoonaa euroa lisävaroja vuonna 2017 ja joka rahoitetaan maksusitoumusmäärärahojen kokonaisliikkumavarasta; pitää kuitenkin valitettavana, että vuoden 2017 talousarviomenettely on viivästynyt, mikä johtuu siitä, että monivuotisen rahoituskehyksen tarkistus ajautui umpikujaan neuvostossa, joka hyväksyi sen myöhässä;

ottaa huomioon, että ensimmäisessä nuorisotakuuta käsitelleessä erityiskertomuksessaan tilintarkastustuomioistuin nosti esiin aloitteen (sekä EU:n että kansallisen) rahoituksen riittävyyteen, ”laadukkaan tarjouksen” määritelmään, selkeisiin välitavoitteisiin perustuvan strategian puuttumiseen sekä tulosten seurantaan ja niistä raportointiin liittyviä huolenaiheita; ottaa huomioon, että tilintarkastustuomioistuin oli huolissaan myös siitä, ettei nuorisotakuun kehittämiseen ollut onnistuneesti sovellettu kumppanuuspohjaisia toimintamalleja 22. huhtikuuta 2013 annetun neuvoston suosituksen mukaisesti;

ottaa huomioon, että tarvitaan aidosti toimivia mekanismeja, joiden avulla voidaan keskustella nuorisotakuun täytäntöönpanoon liittyvistä ongelmista ja ratkaista ne, minkä lisäksi jäsenvaltioiden olisi sitouduttava voimakkaasti nuorisotakuun laajamittaiseen täytäntöönpanoon ottaen erityisesti huomioon paikalliset olosuhteet sekä luomalla mahdollisuuksia kehittää taitoja ja ottamalla käyttöön asianmukaiset ja joustavat arviointirakenteet;

ottaa huomioon, että tilintarkastustuomioistuimen erityiskertomuksessa nuorisotakuusta annetaan joitakin yleisiä kriteerejä sille, mitä ”laadukas tarjous” tarkoittaa, ja toteaa, että Slovakia on laatimassa käsitteelle oikeudellisesti sitovaa määritelmää, joka kattaa vähimmäistyöaikaa, työpaikan pysyvyyttä nuorisotyöllisyysaloitteen tuen päättymisen jälkeen ja edunsaajan terveydentilan huomioon ottamista koskevia säännöksiä;

ottaa huomioon, että tilintarkastustuomioistuimen äskettäin julkaisema toinen nuorisotyöllisyysaloitetta ja nuorisotakuuta käsittelevä erityiskertomus laadittiin seitsemän jäsenvaltion tietojen pohjalta ja että tilintarkastustuomioistuin esitti siinä huolensa siitä, että kaikki tiedot eivät ole helposti saatavilla, että edistyminen nuorisotakuun täytäntöönpanossa oli rajallista ja että tulokset eivät vastanneet alkuperäisiä odotuksia; ottaa huomioon, että nuorisotyöllisyysaloite ja nuorisotakuu ovat kaikesta huolimatta innovatiivisimmat ja kunnianhimoisimmat toimintapoliittiset keinot puuttua nuorisotyöttömyyteen talouskriisin jälkeen, minkä vuoksi EU:n, jäsenvaltioiden ja alueellisten elinten olisi jatkettava niiden täytäntöönpanon tukemista taloudellisesti ja poliittisesti tulevina vuosina;

ottaa huomioon, että nuorisotyöllisyysaloitteen kustannustehokkuus ja nuorisotakuun lopullinen tavoite siitä, että nuoret saavat pysyvän työpaikan, voidaan saavuttaa vain, jos toimia seurataan asianmukaisesti luotettavien ja vertailukelpoisten tietojen pohjalta, jos ohjelmat ovat tulossuuntautuneita ja jos tapauksissa, joissa havaitaan tehottomia ja kalliita toimenpiteitä, tehdään muutoksia;

Y.	katsoo, että jäsenvaltioiden on pyrittävä kohdistamaan tukeaan enemmän niille nuorille, joilla on eniten vaikeuksia päästä työmarkkinoille tai jotka ovat kokonaan niiden ulkopuolella, kuten vammaisille nuorille;

Z.	ottaa huomioon, että nuorisotyöllisyysaloitteella ja nuorisotakuulla on tärkeä tehtävä Euroopan sosiaalisten oikeuksien pilarin keskeisten periaatteiden toteuttamisessa;

AA.

ottaa huomioon, että komission puheenjohtaja Jean-Claude Juncker ei maininnut unionin tilaa vuonna 2017 koskevassa puheessaan Euroopan nuorten työttömyystilannetta, joka on edelleen hälyttävä; ottaa huomioon, että unionin tilaa vuonna 2017 koskevaan puheeseen liitetyssä aiekirjeessä annetaan tunnustusta nuorisotakuun roolille auttaa työpaikkojen luomisessa EU:ssa; ottaa huomioon, että työttömyyden ja etenkin nuorisotyöttömyyden torjumisen olisi pysyttävä EU:n toiminnan painopisteenä;

AB.

ottaa huomioon, että tietojen mukaan nuorisotyöllisyysaloitteesta rahoitettavia toimenpiteitä koskevia maksuja on maksettu nuorille myöhässä ja että tämä on johtunut usein siitä, että hallintoviranomaiset ovat käynnistäneet toimenpiteitä myöhässä, tai kansallisten tai alueviranomaisten riittämättömästä hallintokapasiteetista;

AC.	ottaa huomioon, että nuorisotyöllisyysaloitteesta ja nuorisotakuusta tuettavilla toimenpiteillä, kuten harjoittelulla, olisi helpotettava siirtymistä työmarkkinoille eikä niillä pitäisi koskaan korvata normaaleja työsopimuksia;

AD.

ottaa huomioon, että maaseudulla asuvien nuorten naisten epäsäännölliset työjärjestelyt tai se, että he eivät ole ilmoittautuneet työttömiksi työnhakijoiksi, tekevät tilastotiedoista epätarkkoja ja luovat eriarvoisuutta heidän eläkkeidensä osalta; toteaa, että tämä käytäntö vaikuttaa kielteisesti koko yhteiskuntaan ja etenkin naisten hyvinvointiin ja muihin sosiaaliturvan muotoihin sekä mahdollisuuksiin vaihtaa uraa tai työllistyä tulevaisuudessa;

AE.	ottaa huomioon, että nuorisotakuujärjestelmien piiriin kuuluu 16 miljoonaa työelämän ja koulutuksen ulkopuolella olevaa nuorta ja että nuorisotyöllisyysaloitteesta on annettu suoraa tukea yli 1,6 miljoonalle nuorelle EU:ssa;

AF.	ottaa huomioon, että jäsenvaltiot ovat toteuttaneet nuorisotyöllisyysaloitteen nojalla yli 132 nuoriin kohdistuvaa työvoimapoliittista toimenpidettä;

AG.

ottaa huomioon, että nuorisotyöllisyysaloitteen määrärahoista 75 prosenttia on tarkoitukseensa sidottuja ja jäsenvaltiot ovat investoineet niistä jo 19 prosenttia, mikä tarkoittaa, että nuorisotyöllisyysaloitteen talousarvion toteutusaste on korkein kaikista Euroopan rakenne- ja investointirahastoista (ERI-rahastot);

AH.

ottaa huomioon, että useat nuorisotyöllisyysaloitteen täytäntöönpanoa koskevat raportit osoittavat, että saatavilla olevat varat on suunnattu onnistuneesti alueellisen kysynnän mukaisesti kohdentamalla ne tietyille alueille ja edunsaajaryhmille, vaikka rahoituksen riittävyys ja tarvittavia kokonaisinvestointeja koskevat arviot herättävätkin huolta;

AI.

ottaa huomioon, että sen jälkeen, kun Euroopan työllisyysstrategia vuonna 1997 käynnistettiin, komissio on tukenut erinäisiä nuorten työllisyys- ja koulutusnäkymien parantamiseen tähtääviä toimia (9); ottaa huomioon, että kriisin jälkeen EU:n toimissa on pantu erityistä painoa nuorisotakuulle ja nuorisotyöllisyysaloitteelle;

AJ.

ottaa huomioon, että nuorisotakuun rahoitus saadaan Euroopan sosiaalirahastosta (ESR), jäsenvaltioiden talousarvioista ja nuorisotyöllisyysaloitteen varoista ja että nuorisotyöllisyysaloitteella voidaan rahoittaa suoraan aloitteen kohderyhmään kuuluvien nuorten työ-, oppisopimus- ja harjoittelupaikkoja tai täydennyskoulutusta tukikelpoisilla alueilla; ottaa huomioon, että nuorisotyöllisyysaloitteeseen liittyvien toimien kestoa ei ole ennalta määrätty, kun taas nuorisotakuussa tarjous on tehtävä neljän kuukauden kuluessa;

AK.	toteaa, että nuorisotakuu on johtanut monissa jäsenvaltioissa rakenteellisiin uudistuksiin, joilla on edistetty erityisesti koulutusmallien mukauttamista työmarkkinoiden tarpeisiin nuorisotakuun tavoitteiden saavuttamiseksi;

AL.	ottaa huomioon, että ulkoiset tekijät, kuten kunkin alueen taloudellinen tilanne tai tuotantomalli, vaikuttavat nuorisotakuussa asetettujen tavoitteiden saavuttamiseen;

Johdanto

katsoo, että nuorisotakuun on oltava ensiaskel kohti nuorten työelämää koskevia tarpeita; muistuttaa työnantajien velvollisuudesta osallistua prosessiin, jossa nuorille tarjotaan ammatillisen koulutuksen ohjelmia, aloitustyöpaikkoja ja laadukkaita harjoittelupaikkoja;

korostaa, ettei laadullinen näkökohta ihmisarvoisen työn tarjoamisesta nuorille saa koskaan vaarantua; painottaa, että työelämän perusnormien ja muiden työelämän laatuun liittyvien normien, jotka koskevat muun muassa työaikaa, vähimmäispalkkaa, sosiaaliturvaa sekä työterveyttä ja -turvallisuutta, on oltava keskeisessä asemassa toteutetuissa toimissa;

toteaa, että EU:n 28 jäsenvaltion välillä on huomattavia eroja taloudellisessa suorituskyvyssä sekä talouskasvun että työllisyyden kasvun suhteen ja että tämä edellyttää päättäväisiä toimia; toteaa, että tietyt jäsenvaltiot eivät ole vielä panneet täytäntöön tarvittavia rakenneuudistuksia; huomauttaa, että työpaikkoja luovat terve talouspolitiikka sekä työllisyys- ja investointipolitiikat, joista jäsenvaltiot ovat viime kädessä vastuussa; on huolissaan pitkän aikavälin vaikutuksista niiden alueiden taloudelliselle kehitykselle, jotka kärsivät korkeasti koulutettujen aivoviennistä;

muistuttaa, että nuorisotyöllisyysaloitteen täytäntöönpanoa koskevien sääntöjen mukaisesti jäsenvaltioiden on valittava erilaisista ohjelman toteutustavoista (tätä tarkoitusta varten perustettu ohjelma, olemassa olevan toimenpideohjelman erityiset toimintalinjat tai useiden erityisten toimintalinjojen osa); toteaa, että täytäntöönpanon monista vaihtoehdoista johtuen ja saatujen tulosten pohjalta tarvitaan parhaiden käytäntöjen vaihtoa, jotta tulokset voidaan ottaa huomioon ohjelman myöhemmissä vaiheissa;

panee huolestuneena merkille, että tilintarkastustuomioistuimen erityiskertomuksessa nro 5/2017 todetaan, että on olemassa riski siitä, että EU:n rahoituksella vain korvataan kansallinen rahoitus sen sijaan, että sillä luotaisiin lisäarvoa; muistuttaa, että täydentävyysperiaatteen mukaisesti nuorisotyöllisyysaloitteella pyritään täydentämään kansallista rahoitusta eikä korvaamaan jäsenvaltioiden omia toimintapolitiikkoja ja rahoitusta nuorisotyöttömyyden torjumiseksi; korostaa, että pelkästään nuorisotyöllisyysaloitteen määrärahoilla ei voida eikä koskaan ollut tarkoituskaan toteuttaa tavoitetta tarjota kaikille nuorille laadukas työ-, jatkokoulutus-, oppisopimus- tai harjoittelupaikka neljän kuukauden kuluessa työttömäksi joutumisesta tai virallisen koulutuksen päättämisestä;

tähdentää, että nuorisotyöllisyysaloitteella on kannustettava erityisesti toimintapolitiikkojen uudistuksiin ja parempaan koordinointiin työllisyyden ja koulutuksen aloilla, etenkin niissä jäsenvaltioissa, joissa on korkea nuorisotyöttömyysaste; katsoo, että on pyrittävä varmistamaan, että näissä jäsenvaltioissa omaksutaan nuorisotyöttömyyden torjumiseen yhtenäinen, kattava ja pitkäkestoinen toimintamalli, jolla parannetaan nuorten työllistettävyyttä ja tarjotaan heille parempia näkymiä ja joka johtaa pysyvään työllistymiseen, sen sijaan että sovelletaan (nykyisiä) hajanaisia toimintapolitiikkoja; pitää nuorisotyöllisyysaloitetta ja nuorisotakuuta tehokkaina välineinä kaikkein marginalisoituneimpien nuorten sosiaalisen syrjäytymisen torjumisessa; katsoo, että on tärkeää pyrkiä saavuttamaan Eurooppa 2020 -strategian tavoitteet työllisyyden, koulun keskeyttämisen ja sosiaalisen syrjäytymisen alalla;

muistuttaa, että nuorisotakuun perustamisesta annetun neuvoston suosituksen mukaisesti nuorisotakuujärjestelmät on laadittava seuraavien kuuden suuntaviivan pohjalta: kumppanuuspohjaisten toimintamallien kehittäminen, varhainen puuttuminen ja aktivointi, työmarkkinoille integroitumista tukevat toimenpiteet, unionin rahastojen käyttö, järjestelmien arviointi ja jatkuva parantaminen ja niiden ripeä toteuttaminen. korostaa, että arviointikertomusten mukaan vain hyvin harvat jäsenvaltiot ovat toimittaneet tietoja ja kattavia arviointeja näistä näkökohdista;

korostaa, että olisi panostettava enemmän maiden sisäiseen ja rajatylittävään liikkuvuuteen, jotta voitaisiin vähentää nuorisotyöttömyyttä ja puuttua osaamisen kohtaanto-ongelmaan; kehottaa sovittamaan työpaikkojen tarjontaa ja taitoja paremmin yhteen kysynnän kanssa helpottamalla liikkuvuutta alueiden, myös rajatylittävien alueiden, välillä; toteaa, että jäsenvaltioiden on kiinnitettävä erityistä huomiota parempien yhteyksien luomiseen koulutusjärjestelmien ja työmarkkinoiden välille rajatylittävillä alueilla esimerkiksi edistämällä naapurimaiden kielten opetusta;

muistuttaa, että korkean nuorisotyöttömyysasteen syitä ovat maailmanlaajuisen talouskriisin vaikutukset työmarkkinoihin, koulunkäynnin ennenaikainen keskeytys ilman riittävää pätevyyttä, tarvittavan osaamisen ja työkokemuksen puuttuminen, epävarmojen lyhytaikaisten työsuhteiden ja niitä seuraavien työttömyysjaksojen yleistyminen, rajalliset koulutusmahdollisuudet sekä riittämättömät tai huonosti soveltuvat aktiiviset työvoimapoliittiset ohjelmat;

10.

katsoo, että nuorisotyöllisyysaloitteen seurantaa on tuettava luotettavilla tiedoilla; katsoo, että saatavilla olevien tietojen ja tulosten seuranta on tällä hetkellä riittämätöntä, jotta voitaisiin arvioida kokonaisuudessaan nuorisotyöllisyysaloitteen täytäntöönpanoa ja tuloksia EU:n tärkeimpänä nuorisotakuujärjestelmien rahoitusvälineenä, mikä johtuu etenkin jäsenvaltioiden toimenpideohjelmien käynnistämisen viivästymisestä ja siitä, että niiden täytäntöönpanossa ollaan vasta melko alkuvaiheessa; korostaa tarvetta säilyttää nuorisotyöllisyys yhtenä EU:n toiminnan painopisteistä; on kuitenkin huolissaan tilintarkastustuomioistuimen äskeisen kertomuksen havainnoista, jotka koskevat nuorisotyöllisyysaloitteen ja nuorisotakuun vaikutuksia nuorisotyöttömyyden torjumiseen tarkoitettuina unionin toimintapolitiikkoina, vaikka toteaakin kertomuksen olleen alueellisesti ja ajallisesti rajallinen;

11.

katsoo, että jotta nuorisotyöllisyyden elvyttämistä koskeva strategia olisi todella tehokas, olisi käytävä keskusteluja sidosryhmien kanssa, otettava huomioon alueellinen tilanne, jossa strategiaa on tarkoitus soveltaa, ja varmistettava kohdennettu koulutus, jolla pystytään vastaamaan yritysten tarpeisiin ja sovittamaan ne yhteen nuorten toiveiden ja taitojen kanssa; korostaa, että tällä strategialla olisi taattava laadukas koulutus ja täysi avoimuus koulutuslaitoksille osoitettujen varojen suhteen myös näiden varojen käytön tiiviin seurannan avulla;

12.

pitää valitettavana, että jäsenvaltiot ovat antaneet sitoumuksensa vain neuvoston suosituksen kautta, joka ei ole sitova väline; huomauttaa, että monissa jäsenvaltioissa nuorisotakuun tavoitteita ei ole vielä läheskään saavutettu;

Pyritään saavuttamaan kaikkein syrjäytyneimmät nuoret

13.

panee merkille, että vammaiset nuoret ovat vaarassa jäädä sekä nuorisotyöllisyysaloitteen että nuorisotakuun soveltamisalan ulkopuolelle; kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita mukauttamaan toimenpideohjelmiaan, jotta varmistetaan, että kaikki vammaiset nuoret voivat tosiasiallisesti osallistua nuorisotyöllisyysaloitteesta ja nuorisotakuusta tuettaviin toimenpiteisin, ja tarjoamaan vammaisille nuorille yhtäläiset osallistumismahdollisuudet sekä vastaamaan yksilöllisiin tarpeisiin;

14.

korostaa, että työelämän ja koulutuksen ulkopuolella olevista nuorista huolehtiminen edellyttää tehokkaita ja pitkäkestoisia toimia kansallisilta viranomaisilta sekä eri alojen yhteistyötä, sillä työelämän ja koulutuksen ulkopuolella olevat nuoret ovat heterogeeninen ryhmä ja heillä on erilaisia tarpeita ja taitoja; korostaa sen vuoksi tarvetta saada tarkkoja ja kattavia tietoja kaikista työelämän ja koulutuksen ulkopuolella olevista nuorista, jotta heidät voidaan rekisteröidä ja saavuttaa tehokkaammin, sillä tarkemmin, myös alueittain, eriteltyjen tietojen avulla voitaisiin määrittää, mihin ryhmiin toimia olisi kohdennettava ja miten työllisyysaloitteet voitaisiin räätälöidä paremmin edunsaajille sopiviksi;

15.

katsoo, etteivät nuorisotakuu ja nuorisotyöllisyysaloite voi korvata makrotaloudellisia eivätkä muita nuorisotyöllisyyden edistämisessä käytettäviä toimintapoliittisia välineitä; toteaa lisäksi, että nuorisotakuun täytäntöönpanon ja vaikutusten arvioimiseksi on tärkeää ottaa huomioon jäsenvaltioiden erilaiset makrotaloudelliset olosuhteet ja talousarviotilanteet; katsoo, että jos nuorisotakuun kestoa halutaan jatkaa, on sen rakennetta uudistettava pitkällä aikavälillä; korostaa selkeää tarvetta tehostaa koordinointia eri jäsenvaltioiden välillä;

16.

kannattaa sellaisten keskitettyjen asiointipisteiden kehittämistä, joilla voidaan varmistaa, että kaikki palvelut ja ohjeet ovat helposti ja maksuttomasti nuorten käytettävissä ja saatavilla yhdessä paikassa;

17.

on huolissaan ensimmäisistä havainnoista, jotka osoittavat, että on parannettava kaikkien työelämän ja koulutuksen ulkopuolella olevien nuorten rekisteröintiä ja heidän saavuttamistaan, erityisesti kun kyseessä ovat työelämän ja koulutuksen ulkopuolella olevat nuoret, jotka eivät itse hae aktiivisesti töitä tai joilla on vaikeuksia päästä takaisin työmarkkinoille; kehottaa jäsenvaltioita laatimaan asianmukaisia räätälöityjä palveluntarjonnan strategioita, joilla pyritään saavuttamaan kaikki työelämän ja koulutuksen ulkopuolella olevat nuoret, ja noudattamaan yhtenäistä toimintamallia, jolla tarjotaan yksilöllisempää tukea ja palveluja useita esteitä kohtaavien nuorten tukemiseksi; vaatii jäsenvaltioita kiinnittämään erityistä huomiota sellaisiin työelämän ja koulutuksen ulkopuolella oleviin nuoriin, jotka ovat muita heikommassa asemassa, ja karsimaan heitä kohtaan tunnetut epäluulot ja kielteiset asenteet;

18.

korostaa tarvetta laatia toimenpiteet paikallisiin tarpeisiin soveltuviksi niiden vaikutusten lisäämiseksi; kehottaa jäsenvaltioita toteuttamaan maaseutualueilla erityisiä nuorisotyöllisyystoimia;

19.

kehottaa jäsenvaltioita parantamaan pikaisesti nykyisiä nuorille – etenkin niille ryhmille, joilla on eniten vaikeuksia päästä työmarkkinoille – tarkoitettuja tukiohjelmia koskevaa viestintää sellaisten tiedotuskampanjoiden avulla, joissa käytetään sekä perinteisiä että nykyaikaisia viestintäkanavia, kuten sosiaalista mediaa;

Varmistetaan nuorisotyöllisyysaloitteen puitteissa tehtävien tarjousten laatu

20.

panee merkille kehotuksen määritellä, mitä nuorisotyöllisyysaloitteen puitteissa tehtävän ”laadukkaan tarjouksen” tulisi olla; korostaa tarvetta laatia kattava ja yhteisesti sovittu määritelmä, jossa voitaisiin ottaa huomioon komission, ILO:n ja asiaankuuluvien sidosryhmien kanssa yhteistyössä työllisyyskomiteassa tehty työ; huomauttaa, että laadukas tarjous on moniulotteinen toimenpide, jonka seurauksena osallistujat saavat osaamistaan kehittämällä pysyvän työpaikan, jossa heidän taitonsa vastaa työnantajien tarpeita; katsoo, että sen tulisi vastata osallistujien pätevyystasoa ja profiilia ja siinä tulisi ottaa huomioon työvoiman kysyntä; kehottaa jäsenvaltioita varmistamaan, että osallistujiin sovelletaan asiaankuuluvaa sosiaaliturvaa, työoloja koskevia sääntöjä ja palkkatasoa; kehottaa kiinnittämään huomiota laatuvaatimuksiin, jotka mainittiin komission vuonna 2015 julkaisemissa nuorisotyöllisyysaloitteen arviointiohjeissa, joissa määritetään työpaikkojen laadun arviointiin soveltuvina indikaattoreina työtarjousten ominaisuudet, niiden ja osallistujan tarpeiden vastaavuus, tarjousten tuottamat tulokset työmarkkinoilla ja niiden tarjousten osuus, joita ei ole hyväksytty tai jotka on hylätty ennenaikaisesti;

21.

muistuttaa, että ILO:n määritelmän mukaan ihmisarvoisella työllä tarkoitetaan tuottavaa työtä, joka tarjoaa kohtuullisen toimeentulon, turvallisen työympäristön, sosiaaliturvan ja paremmat mahdollisuudet henkilökohtaiseen kehitykseen ja sosiaaliseen integroitumiseen ja johon kuuluu henkilöiden vapaus ilmaista huolensa, järjestäytyä ja osallistua päätöksiin, jotka koskevat heidän elämäänsä, yhtäläiset mahdollisuudet sekä kaikkien naisten ja miesten yhtäläinen kohtelu; toteaa, että tämä vähimmäisnormi ei edelleenkään täyty työelämässä nuorten osalta;

22.

katsoo, että myös nuoret olisi otettava mukaan tarjousten laadun seurantaan;

23.

korostaa, että laadukasta harjoittelupaikkaa koskevan sopimuksen on täytettävä laatuvaatimukset, joihin sisältyvät seuraavat takuut: harjoittelujaksosta on tehtävä kirjallinen sopimus, jossa esitetään avoimesti sopimuspuolten oikeudet ja velvollisuudet sekä määritellään konkreettiset tavoitteet ja laadukkaan harjoittelun pääpiirteet, on nimettävä mentori tai valvoja, joka arvioi harjoittelijan suoritusta harjoittelun päätteeksi, harjoittelujaksolla on oltava tietty kesto, samalle työnantajalle tehtäville harjoittelujaksoille on määritettävä enimmäiskesto ja sopimuksessa on oltava selvät määräykset sosiaaliturvajärjestelmien kattavuudesta sekä maksettavasta korvauksesta;

24.

kannustaa jäsenvaltioita asteittain päivittämään ja tarkistamaan nuorisotyöllisyysaloitteesta tuettavia toimenpideohjelmiaan yhdessä työmarkkinaosapuolten ja nuorisojärjestöjen kanssa, jotta ohjelmien toimia voidaan mukauttaa nuorten ja työmarkkinoiden todellisten tarpeiden perusteella;

25.

korostaa, että sen määrittäminen, onko nuorisotyöllisyysaloitteen määrärahat käytetty hyvin ja onko nuorisotyöllisyysaloitteen perimmäinen tavoite auttaa työttömiä nuoria saamaan pysyvä työpaikka saavutettu, on mahdollista vain, jos toimia seurataan tiiviisti ja avoimesti luotettavien ja vertailukelpoisten tietojen avulla ja jos niitä jäsenvaltioita, joissa edistymistä ei ole tapahtunut, tuetaan kunnianhimoisemmin; kehottaa jäsenvaltioita parantamaan kiireellisesti seurantaa, raportointia ja tietojen laatua ja takaamaan nuorisotyöllisyysaloitteen täytäntöönpanoa koskevien luotettavien ja vertailukelpoisten tietojen ja lukujen keräämisen ja niiden asettamisen saataville ajoissa ja useammin kuin ESR-asetuksen 19 artiklan 2 kohdan mukaisessa vuotuisessa raportointivelvoitteessa edellytetään; kehottaa komissiota tarkistamaan tiedonkeruuta koskevia ohjeitaan tilintarkastustuomioistuimen suositusten mukaisesti, jotta tulosten liioittelun riski olisi mahdollisimman vähäinen;

26.

panee merkille jäsenvaltioiden nuorisotyöllisyysaloitteen nojalla laatimat ehdotukset erityyppisiksi ohjelmiksi; katsoo, että joissakin jäsenvaltioissa kansallisen sääntelyn tavoitteet ja toimintamallit ovat olleet epämääräisiä, sääntelyn sanamuoto on ollut epäselvää ja se on tarjonnut vähän vaihtoehtoja työllisyyden parantamiseksi; katsoo, että huomattava harkinnanvara ja selkeiden valvontamekanismien puuttuminen ovat johtaneet joissakin tapauksissa siihen, että työpaikkoja on korvattu nuorisotyöllisyysaloitteen piiriin kuuluvilla tarjouksilla;

27.

on huolissaan tiedoista, joiden mukaan nuorisotyöllisyysaloitteesta rahoitettavia toimenpiteitä käytetään epäasianmukaisesti esimerkiksi siten, että nuorille suoritettavissa maksuissa on viivästyksiä tai harjoittelupaikkoja käytetään väärin, esimerkiksi perustamalla niitä liikaa; haluaa torjua tällaisia käytäntöjä; katsoo, että mahdollinen nuorisotakuun toistuva käyttöön ottaminen ei saa olla vastoin työmarkkinoille aktivoinnin henkeä ja pysyvän työllistymisen tavoitetta;

28.

kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita määrittämään, vaihtamaan ja tekemään tunnetuksi parhaita käytäntöjä, joilla pyritään vastavuoroiseen oppimiseen toimintapolitiikoista ja tosiasioihin perustuvien toimintapolitiikkojen suunnitteluun ja täytäntöönpanoon; korostaa, että muutokset työmarkkinoilla ja talouden digitalisoituminen edellyttävät uusia toimintamalleja nuorisotyöllisyyden alalla; toteaa, että nuorisotyöllisyysaloitteella on pyrittävä vähentämään nuorisotyöttömyyttä tehokkain keinoin eikä siinä pitäisi vain käyttää vanhoja ja tehottomia työllisyyspoliittisia toimia;

29.

muistuttaa, että neuvoston suosituksessa nuorisotakuun perustamisesta kumppanuuspohjaisia toimintamalleja pidetään ratkaisevan tärkeinä nuorisotakuujärjestelmien toteuttamisessa ja työelämän ja koulutuksen ulkopuolella olevien nuorten saavuttamisessa; kehottaa jäsenvaltioita soveltamaan kumppanuuspohjaista toimintamallia ja aktiivisesti määrittämään ja ottamaan mukaan asiaankuuluvat sidosryhmät sekä tekemään nuorisotakuuta paremmin tunnetuksi yritysten ja erityisesti pk-yritysten ja pienten perheyritysten parissa; korostaa, että niissä jäsenvaltioissa kerätyt tiedot, jotka olivat jo toteuttaneet nuorisotakuun kaltaista toimintaa ennen ohjelman käyttöönottoa, osoittavat, että onnistunut toimintatapa sidosryhmien suhteen on ratkaisevaa onnistuneen täytäntöönpanon kannalta;

30.

korostaa nuorisojärjestöjen tärkeää tehtävää välittäjinä nuorten ja julkisten työvoimapalvelujen välillä; kannustaa näin ollen jäsenvaltioita tekemään tiivistä yhteistyötä nuorisojärjestöjen kanssa kansallisesti, alueellisesti ja paikallisesti nuorisotyöllisyysaloitetta koskevassa viestinnässä, sen suunnittelussa, täytäntöönpanossa ja arvioinnissa;

31.

korostaa osaavien ja uudenaikaisten julkisten työvoimapalvelujen merkitystä räätälöityjen palvelujen tarjoamisessa työelämän ja koulutuksen ulkopuolella oleville nuorille; kehottaa jäsenvaltioita nuorisotyöllisyysaloitteen täytäntöönpanon yhteydessä koordinoimaan paremmin julkisia työvoimapalvelujaan EU:n tasolla Euroopan laajuisen julkisten työvoimapalvelujen verkoston puitteissa; kannustaa kehittämään lisää synergiaa julkisten ja yksityisten työnantajien, yritysten ja koulutusjärjestelmien välillä; kannustaa sähköisen hallinnon laaja-alaiseen käyttöön byrokratian vähentämiseksi;

32.

kehottaa komissiota laatimaan maakohtaisen arvion nuorisotakuun tehokkaasta täytäntöönpanosta kullekin jäsenvaltiolle aiheutuvista vuosittaisista kustannuksista ja ottamaan tässä huomioon ILO:n arvion;

33.

korostaa, että on tärkeää lisätä nuorisotakuun puitteissa tarjolla olevien harjoittelupaikkojen määrää, sillä niiden osuus tähän mennessä hyväksytyistä tarjouksista on vain 4,1 prosenttia;

Loppuhuomautukset

34.

korostaa tarvetta kehittää strategia, jolla nuorisotyöllisyysaloite muutetaan kriisintorjuntavälineestä pysyvämmäksi EU:n rahoitusvälineeksi, jolla torjutaan nuorisotyöttömyyttä vuoden 2020 jälkeen ja varmistetaan varojen nopea ja yksinkertainen käyttöönotto ja jolla vahvistetaan vaatimus yhteisrahoituksesta jäsenvaltioiden ensisijaisen vastuun korostamiseksi; toteaa, että nuorisotyöllisyysaloitteen kestoa jatkettaessa olisi otettava huomioon tilintarkastustuomioistuimen huomautukset; korostaa, että ohjelman yleinen tavoite on nuorten saaminen pysyvästi työmarkkinoille; korostaa, että on asetettava selkeät ja mitattavissa olevat tavoitteet; painottaa, että näistä osatekijöistä olisi keskusteltava seuraavan monivuotisen rahoituskehyksen yhteydessä, jotta voidaan varmistaa jatkuvuus, kustannustehokkuus ja lisäarvo;

35.

toteaa jälleen tukevansa nuorisotyöllisyysaloitetta; korostaa, että tarvitaan ehdottomasti lisätoimenpiteitä ja jatkuvaa poliittista ja taloudellista sitoutumista nuorisotyöttömyyden torjumiseksi; muistuttaa erityisesti, että on tärkeää varmistaa nuorisotyöllisyysaloitteelle vähintään 700 miljoonan euron määrärahat vuosiksi 2018–2020, kuten monivuotisen rahoituskehyksen tarkistuksessa sovittiin; kehottaa myös osoittamaan riittävät maksumäärärahat, jotta varmistetaan nuorisotyöllisyysaloitteen asianmukainen ja oikea-aikainen täytäntöönpano;

36.

korostaa tarvetta parantaa nuorisotyöllisyysaloitteen ja nuorisotakuun puitteissa esitettävien tarjousten laatua ja kehottaa käymään jatkossa keskustelua tuen piiriin hyväksyttävien ikärajoista;

37.

katsoo, että nuorisotyöllisyyden laatupuitteiden käyttöön ottamiseksi olisi pyrittävä hyväksymään suositus, jonka oikeusperustana on Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 292 ja 153 artikla; toteaa, että lisäksi olisi toteutettava erilaisia tiedotustoimenpiteitä, kuten perustettava helppokäyttöinen verkkosivusto, jota päivitetään asiaankuuluvilla tiedoilla harjoittelua koskevista säännöistä eri jäsenvaltioissa;

38.

toteaa, että nuorisotyöllisyysaloite on rahoitusväline, jolla on tarkoitus täydentää jäsenvaltioiden aloitteita korkean nuorisotyöttömyysasteen torjumiseksi, ja että jäsenvaltioilta vaaditaan enemmän ponnisteluja parempien yhteyksien luomiseksi koulutusjärjestelmien ja työmarkkinoiden välille, jotta nuoret saavat pysyvän työpaikan; pitää myönteisinä nykyisiä toimenpiteitä ja toimintapolitiikkoja, joilla pyritään ratkaisemaan olemassa olevia osaamisen kohtaanto-ongelmia; toteaa, että osaamisen hyödyntäminen on edelleen haastavaa kaikkialla Euroopassa, ja pitää näin ollen välttämättömänä, että ammattitaidon kysyntä ja tarjonta sovitetaan paremmin yhteen;

39.

katsoo, että nuorisotyöllisyysaloite ja nuorisotakuu ovat ratkaisevan tärkeitä pantaessa täytäntöön Euroopan sosiaalisten oikeuksien pilariin sisältyviä seuraavia keskeisiä periaatteita: suositus 1, joka koskee opetusta, koulutusta ja elinikäistä oppimista, suositus 4, joka koskee työllisyyden aktiivista tukemista, suositus 5, joka koskee varmaa ja sopeutuvaa työllisyyttä, suositus 6, joka koskee palkkoja, suositus 8, joka koskee työmarkkinaosapuolten vuoropuhelua ja työntekijöiden osallistumista, suositus 10, joka koskee terveellistä, turvallista ja asianmukaista työympäristöä ja tietosuojaa, suositus 12, joka koskee sosiaalista suojelua, suositus 13, joka koskee työttömyysetuuksia, ja suositus 14, joka koskee vähimmäistoimeentuloa;

40.

kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita tehostamaan yhteisiä toimiaan ILO:n kanssa ja tarjoamaan räätälöityä tietoa sekä vahvistamaan kansallisia valmiuksia toteuttaa ja arvioida nuorisotakuujärjestelmiä seuraavat näkökohdat huomioon ottaen: varmistetaan, että aloite pannaan täytäntöön kattavasti ja kestävästi, parannetaan sen mahdollisuuksia saavuttaa rekisteröimättömät koulutuksen ja työelämän ulkopuolella olevat nuoret ja nuoret, joilla on alhainen koulutustaso, sekä vahvistetaan valmiuksia ja parannetaan tarjousten laatua;

41.

toteaa, ettei komissio ole vielä julkaissut jäsenvaltioiden toimittamia lopullisia tietoja, mutta vuoden 2015 lopulla nuorisotyöllisyysaloitteesta tuetun ohjelman suorittaneiden nuorten määrän arvioidaan olevan noin 203 000 eli 4 prosenttia osallistujista; on huolissaan siitä, että joissakin jäsenvaltioissa suuri määrä nuorisotyöllisyysaloitteeseen osallistujista ei ole suorittanut ohjelmaa loppuun; katsoo, että on tärkeää vahvistaa kannustimia sen varmistamiseksi, että nuoret pitävät nuorisotyöllisyysaloitetta hyödyllisenä;

42.

muistuttaa, että nuorisotyöllisyysaloitteesta olisi tuettava taloudellisesti toimenpiteitä, joilla edistetään työelämän ja koulutuksen ulkopuolella olevien nuorten pääsyä työmarkkinoille, mukaan lukien pääsyä palkattuun harjoittelu- tai oppisopimuspaikkaan, mutta sillä ei pitäisi korvata varsinaista ansiotyötä;

43.

ehdottaa, että perustetaan EU:n vihjepuhelin nuorten oikeuksien loukkaamisen torjumiseksi, jotta nuoret voivat ilmoittaa suoraan komissiolle kaikista kielteisistä kokemuksistaan heidän osallistuessaan nuorisotyöllisyysaloitteesta ja nuorisotakuusta tuettaviin toimenpiteisiin, ja mahdollistetaan näin tietojen keruu ja EU:n rahoittamien toimien toteutukseen liittyviä mahdollisia väärinkäytöksiä koskevien ilmoitusten tutkinta;

44.

suhtautuu myönteisesti puheenjohtaja Junckerin puheeseen unionin tilasta vuonna 2017 liitettyyn aiekirjeeseen sisältyvään viittaukseen ehdotuksesta Euroopan työvoimaviranomaisen perustamisesta, jotta voitaisiin tehostaa työmarkkinaviranomaisten yhteistyötä kaikilla tasoilla ja parantaa rajatylittävien tilanteiden hallinnointia, samoin kuin muihin oikeudenmukaista liikkuvuutta tukeviin aloitteisiin;

45.

panee merkille, että nuorisotyöllisyysaloite on onnistunut nuorisotyöttömyyden vähentämisessä ja erityisesti sukupuolten tasapuolisen osallistumisen varmistamisessa, sillä aloitteen kautta tukea saaneista noin 48 prosenttia on miehiä ja 52 prosenttia naisia;

46.

kehottaa panemaan nuorisotyöllisyysaloitteen yhteydessä täysimääräisesti täytäntöön sekä direktiivin 2000/78/EY yhdenvertaista kohtelua työssä ja ammatissa koskevista yleisistä puitteista että direktiivin 2010/41/EU miesten ja naisten tasa-arvoisen kohtelun periaatteen soveltamisesta itsenäisiin ammatinharjoittajiin;

47.

katsoo, että komission ja jäsenvaltioiden olisi ehdotettava myönteisiä toimenpiteitä, joilla taataan, että nuoret naiset ja tytöt saavat laadukkaita työpaikkatarjouksia eivätkä työllisty tai juutu epävarmoihin, alipalkattuihin ja tilapäisiin työsuhteisiin, joissa työntekijällä on vain vähän tai ei lainkaan oikeuksia;

48.

kehottaa jäsenvaltioita kokoamaan sukupuolen mukaan eriteltyjä tilastotietoja, jotta komissio voi aloittaa vaikutustenarvioinnin nuorisotyöllisyysaloitteesta ja sen vaikutuksesta sukupuolten tasapuoliseen osallistumiseen, jotta voidaan tehdä aloitteen täytäntöönpanoa koskeva perusteellinen arviointi ja analyysi;

49.

kehottaa jäsenvaltioita etsimään keinoja, joilla tuetaan nuorten naisten paluuta työmarkkinoille tai koulutukseen varmistamalla tasa-arvoiset mahdollisuudet työhön pääsyssä, urakehityksessä ja työ- ja yksityiselämän yhteensovittamisessa sekä lasten ja aikuisten hoitopalvelujen saatavuus ja edistämällä miesten ja naisten samapalkkaisuuden periaatteen noudattamista;

50.

kehottaa jäsenvaltioita lisäämään ponnistelujaan, jotta voidaan parantaa koulutusjärjestelmissä toteutettavia toimia niiden nuorten suojelemiseksi, jotka ovat vaarassa jäädä työelämän tai koulutuksen ulkopuolelle;

51.

panee huolestuneena merkille viimeisimmät arviointikertomukset (10), joista käy ilmi, että nuorisotyöllisyysaloitteen täytäntöönpanon ensimmäisessä vaiheessa keskityttiin enimmäkseen korkeasti koulutettuihin työelämän ja koulutuksen ulkopuolella oleviin nuoriin eikä vähän koulutettuihin ja julkisten työvoimapalvelujen rekisterien ulkopuolella oleviin nuoriin, jotka eivät hae aktiivisesti töitä;

52.

kehottaa siksi jäsenvaltioita käsittelemään tätä vakavaa puutetta nuorisotyöllisyysaloitteen täytäntöönpanossa ja kehittämään muun muassa erityisiä seurantatoimia, jotta voidaan panna täytäntöön enemmän näyttöön perustuvia, tehokkaita ja jatkuvia nuorisopolitiikkatoimia;

53.

kehottaa jäsenvaltioita varmistamaan lainsäädännössään, että kaikki nuorisotyöllisyysaloitteen kohdeikäryhmään kuuluvat nuoret voivat rekisteröityä ja heillä on tosiasiallinen mahdollisuus osallistua aloitteeseen (11);

54.

tuo esille, että avointen markkinoiden harjoittelupaikkatarjousten sääntelyssä on puutteita työhönoton, keston ja tunnustamisen avoimuuden osalta, ja huomauttaa, että vain harvat jäsenvaltiot ovat asettaneet vähimmäislaatukriteereitä, joita voitaisiin käyttää myös nuorisotakuun ja nuorisotyöllisyysaloitteen seurannassa;

55.

toteaa, että nuorisotyöllisyysaloitteen kautta tehdyt investoinnit unionin talousarviosta ovat olleet vaikuttavia ja nopeuttaneet nuorten työmahdollisuuksien lisääntymistä; katsoo, että nuorisotyöllisyysaloitteella on selkeä EU:n lisäarvo, sillä monia nuorten työllistämisjärjestelmiä ei olisi voitu toteuttaa ilman EU:n sitoumusta;

56.

toteaa, että nuorisotyöllisyysaloitteen alkuperäiset määrärahat monivuotisessa rahoituskehyksessä 2014–2020 olivat 6,4 miljardia euroa, josta 3,2 miljardia euroa sitä koskevasta budjettikohdasta ja saman suuruinen osuus ESR:stä;

57.

toteaa, että monivuotisen rahoituskehyksen tarkistuksessa annettiin poliittinen hyväksyntä 1,2 miljardin euron lisäykselle nuorisotyöllisyysaloitteen määrärahoihin vuosiksi 2017–2020 ja että sille on tarkoitus osoittaa saman verran varoja ESR:stä; korostaa kuitenkin, että ohjelmalle osoitettavien määrärahojen lopullinen määrä vahvistetaan tulevissa vuotuisissa talousarviomenettelyissä;

58.

panee tyytyväisenä merkille, että parlamentin vaatimuksesta varainhoitovuoden 2018 talousarviota koskevan sovittelun tuloksena nuorisotyöllisyysaloitteen alkuperäisiin erityismäärärahoihin lisättiin 116,7 miljoonaa euroa uusia määrärahoja, jolloin niiden kokonaismäärä nousee 350 miljoonaan euroon vuonna 2018; panee merkille komission yksipuolisen sitoumuksen ehdottaa nuorisotyöllisyysaloitteen rahoituksen lisäämistä edelleen lisätalousarvion kautta edellyttäen, että aloitteessa pystytään hyödyntämään tämä lisäys;

59.

katsoo, että nuorisotyöllisyysaloitteen kokonaistalousarvio ei riitä kattamaan todellisia tarpeita ja tarvittavia resursseja, joilla voitaisiin varmistaa, että ohjelma saavuttaa tavoitteensa; muistuttaa, että tuki on tavoittanut keskimäärin vain 42 prosenttia työelämän ja koulutuksen ulkopuolella olevista nuorista ja joissakin jäsenvaltioissa osuus on jäänyt alle 20 prosentin; kehottaa sen vuoksi lisäämään merkittävästi nuorisotyöllisyysaloitteen määrärahoja seuraavassa monivuotisessa rahoituskehyksessä ja kehottaa jäsenvaltioita varaamaan rahoitusta nuorisotyöllisyysjärjestelmille omissa talousarvioissaan;

60.

kehottaa komissiota varmistamaan nuorisotyöllisyyteen tehtävien investointien johdonmukaisuuden kannustamalla synergioihin käytettävissä olevien lähteiden välillä ja laatimalla yhtenäiset säännöt sisältävä kattava opas, jotta vaikutuksia, synergioita, vaikuttavuutta ja yksinkertaistamista olisi mahdollista tehostaa paikan päällä toteutettavissa toimissa; muistuttaa, että on ensisijaisen tärkeää vähentää hallintoviranomaisiin kohdistuvaa hallinnollista rasitetta; korostaa nuorisotakuujärjestelmien rahoitusta koskevien maakohtaisten raporttien merkitystä ja toteaa, että niillä seurataan myös kansallisten talousarvioiden ja unionin talousarvion synergiavaikutuksia; korostaa lisäksi tarvetta parantaa koordinointia ja tiivistää yhteistyötä prosessin keskeisten sidosryhmien välillä;

61.

kehottaa komissiota parantamaan vuoden 2020 jälkeisten nuorisotyöllisyysinvestointien suunnittelua soveltamalla kaikilta osin ERI-rahastojen suunnittelussa käytettävää menettelyä, jossa rahoitus perustuu kattavaan alustavaan suunnitelmaan ja kumppanuussopimuksia edeltävään ennakkoarviointiin; katsoo, että tällainen lähestymistapa lisää EU:n varojen vaikuttavuutta; panee merkille nuorisotyöllisyysaloitteen menestyksekkään täytäntöönpanon jäsenvaltioissa, joissa toteutettiin nimenomaan siihen liittyviä toimenpideohjelmia ja kansallisista ja alueellisista talousarvioista saadut määrärahat olivat huomattavia;

62.

kehottaa lisäksi komissiota muuttamaan nykyistä arviointimekanismia, niin että keskitytään yhtenäisiin tulosperusteisiin ja tuloksellisuuden tarkastuksiin vuotuisen ja lopullisen raportointiprosessin yhteydessä, jotta voidaan paremmin seurata EU:n rahoitusosuuden vaikutusta; kehottaa soveltamaan EU:n laajuisesti indikaattoreita, kuten niiden nuorisotyöllisyysaloitteeseen osallistuneiden osuus, jotka siirtyivät yleisille työmarkkinoille EU:n rahoittamien toimien tuloksena;

63.

painottaa kuitenkin, että suunnittelun ja raportoinnin uudistaminen ei saisi viivästyttää talousarvion toteutusta eikä aiheuttaa liiallista hallinnollista rasitetta hallintoviranomaisille eikä etenkään lopullisille edunsaajille;

64.

myöntää, että nykyinen hallinnollinen rasite heikentää EU:n talousarvion investointivalmiuksia, erityisesti sellaisissa nuorisotyöllisyysaloitteiden kaltaisissa välineissä, joiden täytäntöönpanoajanjakso on lyhyt; kehottaa tämän vuoksi virtaviivaistamaan tarjousmenettelyjä ja painottamaan tarjousten nopeampaa valmistelua ja lyhyempiä muutoksenhakumenettelyjä; panee merkille yksinkertaistettujen kustannusvaihtoehtojen käytön myönteiset vaikutukset nuorisotyöllisyysaloitteen menoihin; kehottaa ottamaan yksinkertaistetut kustannusvaihtoehdot käyttöön EU:n laajuisesti nuorisotyöllisyysaloitteen hankkeissa, jotta voidaan vähentää merkittävästi byrokratiaa ja nopeuttaa talousarvion toteutusta;

65.

korostaa, että kaikista ERI-rahastoista nuorisotyöllisyysaloite suoriutuu tällä hetkellä parhaiten rahoituksen toteutuksessa;

66.

pitää myönteisenä, että nuorisotyöllisyysaloitteen toimenpiteillä on tuettu yli 1,6:ta miljoonaa nuorta ja että niiden ansiosta jäsenvaltiot ovat vakiinnuttaneet toimintaa yli neljän miljardin euron edestä;

67.

toteaa, että puutteelliset tiedot järjestelmän täytäntöönpanosta jäsenvaltiossa aiheutuvista kustannuksista voivat saada aikaan sen, että järjestelmän täytäntöönpanoon ja sen tavoitteiden saavuttamiseen varattava rahoitus on riittämätön; kehottaa jäsenvaltioita tekemään ennakkoanalyysin ja laatimaan yleiskatsauksen nuorisotakuun täytäntöönpanosta aiheutuvista kustannuksista;

68.

kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita toteuttamaan tarvittavat toimet vähemmän byrokraattisten ja enemmän ajan tasalla olevien seurantajärjestelmien kehittämiseksi nuorisotyöllisyysaloitteen jäljellä olevaa rahoitusta varten;

69.

kehottaa keskittymään nuorisotyöllisyysaloitteesta saatuihin tuloksiin määrittelemällä konkreettisia indikaattoreita, jotka koskevat aloitteen avulla perustettuja uusia palveluja ja työvoimapoliittisia tukitoimenpiteitä jäsenvaltioissa sekä tarjottujen vakinaisten työsopimusten määrää;

70.

katsoo aloitteen vaikuttavuuden arvioinnin kannalta tarpeelliseksi arvioida kaikki sen osa-alueet, myös sitä, miten malli tarjoaa rahoille vastinetta; panee merkille edellä mainitut ILO:n ja Eurofoundin antamat ennakkoarviot ja pyytää komissiota vahvistamaan nämä ennusteet tai päivittämään niitä;

71.

kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita asettamaan realistisia ja saavutettavissa olevia päämääriä, arvioimaan eroja, analysoimaan markkinoita ennen järjestelmien käyttöönottoa sekä parantamaan valvonta- ja ilmoitusjärjestelmiä;

o o

72.

kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle ja komissiolle.

(1) EUVL L 347, 20.12.2013, s. 470.

(2) EUVL L 126, 21.5.2015, s. 1.

(3) EUVL C 120, 26.4.2013, s. 1.

(4) Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2017)0390.

(5) EUVL C 264 E, 13.9.2013, s. 69.

(6) EUVL L 113, 29.4.2017, s. 56.

(7) Komission selvitys työllisyydestä ja sosiaalisesta kehityksestä Euroopassa vuonna 2013 (”Employment and Social Developments in Europe 2013”), joulukuu 2013.

(8) Eurofoundin raportti ammattiprofiileista ja työoloista sekä monista epäkohdista kärsivien ryhmien tunnistamisesta (”Occupational profiles in working conditions: Identification of groups with multiple disadvantages”), elokuu 2014.

(9) Muita toimenpiteitä ovat syyskuussa 2010 käynnistetty Nuoret liikkeellä -aloite, joulukuussa 2011 käynnistetty Mahdollisuuksia nuorille -aloite ja tammikuussa 2012 perustetut nuorisotyöttömyyttä käsittelevät toimintaryhmät.

(10) Tilintarkastustuomioistuimen erityiskertomus nro 5/2017 nuorisotakuun ja nuorisotyöllisyysaloitteen täytäntöönpanosta, komission työllisyys-, sosiaali- ja osallisuusasioiden pääosaston loppuraportti nuorisotyöllisyysaloitteen ensimmäisistä tuloksista (kesäkuu 2016), komission tiedonanto nuorisotakuusta ja nuorisotyöllisyysaloitteesta kolmen vuoden kuluttua (COM(2016)0646) (4. lokakuuta 2016), parlamentin talousarvioasioiden politiikkayksikön selvitys ”Youth Employment Initiative: European Implementation Assessment” (kesäkuu 2016).

(11) Eräiden maiden lainsäädännössä pidetään joitakin nuoria, erityisesti vaikeasti vammaisia nuoria, ”työhön kykenemättöminä”. He eivät voi rekisteröityä julkisiin työvoimapalveluihin eivätkä näin ollen osallistua nuorisotyöllisyysaloitteeseen.