EUROOPAN KOMISSIO

Bryssel 27.11.2018

COM(2018) 787 final

KOMISSION KERTOMUS EUROOPAN PARLAMENTILLE JA NEUVOSTOLLE

Eurokolikoiden viimeaikainen kehitys

KOMISSION KERTOMUS EUROOPAN PARLAMENTILLE JA NEUVOSTOLLE

Eurokolikoiden viimeaikainen kehitys

Jakso 1    Johdanto

Euron tulo Euroopan yhteiseksi rahaksi oli suuri edistysaskel Euroopan yhdentymisessä. Eurokäteinen on hallitseva maksutapa, ja eurokolikoiden rooli on merkittävä. Kansalaiset ja vähittäiskauppiaat käyttävät kolikoita päivittäisissä tapahtumissa maksun suorittamiseen tai vaihtorahan antamiseen.

Vaikka eurokolikot lasketaan liikkeeseen kansallisella tasolla, niiden yksikköarvot ja tekniset eritelmät yhdenmukaistaa neuvosto. 1 Siitä lähtien, kun eurosetelit ja kolikot otettiin käyttöön 1. tammikuuta 2002, euroalueen jäsenvaltiot ovat laskeneet liikkeeseen yhteensä lähes 127 miljardia eurokolikkoa, joiden arvo on yhteensä noin 28 miljardia euroa. Eurokolikot kattavat kahdeksan yksikköarvoa yhdestä sentistä kahteen euroon 2 , ja ne ovat säilyneet muuttumattomina. 

Kahden pienimmän yksikköarvon (yhden ja kahden sentin) hyödyllisyydestä on keskusteltu niiden käyttöönotosta lähtien. Keskustelun tärkeimmät näkökohdat ovat näiden kolikoiden suuret tuotanto- ja käsittelykustannukset verrattuna niiden yksikköarvoihin, suuri hävikki ja ostovoiman pieneneminen niiden runsaan 16 vuoden aikana, jotka ovat kuluneet eurosetelit ja kolikot käyttöönotosta. 3  

Laatiessaan vuonna 2013 antamaansa tiedonantoa 4 komissio teki yhden ja kahden eurosentin kolikoiden liikkeeseenlaskusta vaikutustenarvioinnin 5 . Vaikutustenarviointi esitettiin tiedonantoon liittyvänä komission yksiköiden valmisteluasiakirjana 6 . Siinä esitettiin neljä mahdollista skenaariota, jotka vaihtelevat nykytilanteen säilyttämisestä kolikoiden vetämiseen kierrosta ja pyöristämissääntöjen käyttöönottoon. 7 Myöhemmissä keskusteluissa enemmistö jäsenvaltioista kannatti yhden ja kahden eurosentin kolikoiden liikkeeseenlaskun jatkamista niin, että samanaikaisesti selvitetään mahdollisia keinoja alentaa tuotantokustannuksia muuttamatta kolikoiden ulkoasua ja parametreja.

Tässä uudessa kertomuksessa noudatetaan eurometallirahojen liikkeeseenlaskusta annetun asetuksen (EU) N:o 651/2012 (EUVL L 201, 27.7.2012, s. 135) johdanto-osan 7 kappaletta, joka kuuluu seuraavasti: ”Toimivaltaisten elinten olisi tarkasteltava huolellisesti määräajoin eurometallirahojen ja -seteleiden erilaisten yksikköarvojen nykyistä käyttöä kustannuksia ja yleistä hyväksyntää koskevien perusteiden mukaisesti”. Lisäksi vuoden 2013 tiedonannon havainnot päivitetään.

Kertomuksen 2 jaksossa tarkastellaan 8 yhden ja kahden eurosentin kolikoiden käyttöä ja sitä, miten suhtautuminen niihin on kehittynyt. 9 Kertomuksessa esitetään myös mahdollisia toimintavaihtoehtoja lisäkeskustelua varten. 10 Äskettäin on järjestetty näihin kolikoihin liittyviä kysymyksiä koskeva laaja sidosryhmien kuuleminen noudattaen etenemissuunnitelmaa, johon tämä kertomuskin perustuu. 11 Lisätietoa kuulluista sidosryhmistä ja kuulemisen tuloksista on tämän kertomuksen liitteessä olevassa I osassa. Tässä kertomuksessa esitetyt kolikoita koskevat toimintavaihtoehdot on laadittu kyseisen kuulemisen perusteella.

Jaksossa 3 tarkastellaan kolikoiden turvaominaisuuksien viimeaikaista kehitystä. On ratkaisevan tärkeää, että kansalaiset ja vähittäiskauppiaat luottavat eurokolikoihin niiden yksikköarvosta riippumatta, jos niiden on tarkoitus säilyä toimivina ja houkuttelevina maksuvälineinä. Kierrossa havaittujen ja ilmoitettujen väärennettyjen eurokolikoiden (50 eurosentin, yhden euron ja kahden euron) kokonaismäärä on ollut aina suhteellisen vakaa. 12 Kolikoiden tuotantotekniikka entistä turvallisempien kolikoiden lyömiseksi on edistynyt, ja automaattinen kolikoiden aitouden tarkastaminen on vakiintunut keino väärennösten havaitsemiseen 13 , mutta myös joidenkin väärennösten laatu on parantanut.

Lopuksi jaksossa 4 annetaan vinkkejä tämän kertomuksen keskeisten havaintojen jatkotoimiksi.

Jakso 2.    Yhden ja kahden eurosentin kolikot: komission vuonna 2013 antaman tiedonannon jälkeinen kehitys ja keskustelu

2.1    Yhden ja kahden eurosentin kolikoiden käyttö maksamiseen

Yhden ja kahden eurosentin kolikoita tarvitaan ostettaessa sellaisia tavaroita ja palveluita, joiden kokonaishinta ei pääty nollaan tai viiteen eurosenttiin (eli yhden ostoksen hinta tai kaikkien ostosten yhteissumma ei ole tasaluku) ja maksu on suoritettava tai suoritetaan yleensä käteisellä. Yleisesti ottaen tämä koskee supermarketeissa, leipomoissa ja pienissä vähittäiskaupoissa tehtäviä suhteellisen pieniä 14 elintarvikkeiden ja kestotuotteiden ostoksia sekä torilta, kioskilta tai huoltoasemalta tehtäviä ostoksia, joiden hinta määräytyy painon, tilavuuden tai muun vastaavan mukaan. Kuluttajat tekevät edelleen suuren osan päivittäistavarahankinnoistaan supermarketeissa ja pienissä kaupoissa. Useimmat kulutustavarat eivät kuitenkaan enää kuulu tähän luokkaan, koska yksittäisten tuotteiden hinnat ovat korkeampia ja siksi ne yleensä pyöristetään 15 ja/tai koska maksut suoritetaan muulla tavalla kuin käteisellä. Silloin kun käteismaksuihin liittyy yhden tai kahden eurosentin kolikoiden käyttö, näitä yksikköarvoja käytetään vaihtorahan antamiseen (yksisuuntainen käyttö). Tavallisesti kuluttajat ottavat yhden ja kahden sentin eurokolikoita enemmän vastaan kuin käyttävät niitä.

2.2    Muutokset yhden ja kahden eurosentin kolikoiden liikkeeseenlaskussa

Yhden ja kahden eurosentin kolikoiden liikkeeseenlasku on vuodesta 2002 jatkuvasti lisääntynyt, ja niiden liikkeeseen laskettu lukumäärä kasvaa nopeammin kuin eurokolikoiden muiden yksikköarvojen. Tilastollisesti jokaisella euroalueen kansalaisella on tällä hetkellä 181 tällaista kolikkoa, kun komission antaessa tiedonantonsa vuonna 2013 niitä oli jokaisella 145. Tällä hetkellä lähes puolet kaikista liikkeeseen lasketuista eurokolikoista on yhden tai kahden eurosentin kolikoita.

Ajankohta	Kaikki eurokolikot (miljardia)	Kaikki yhden ja kahden sentin eurokolikot (miljardia)	Yhden ja kahden sentin eurokolikoiden prosenttiosuus (kaikista euroalueella liikkeeseen lasketuista kolikoista)
Joulukuussa 2002	40	14	35 %
Vuoden 2004 lopussa	54	21	39 %
Vuoden 2007 lopussa	73	31	42 %
Vuoden 2012 lopussa	102	47	46 %
Vuoden 2017 lopussa	126	61	48 %

(Lähde: Euroopan keskuspankki, kaikki luvut pyöristetty)

Yhden ja kahden eurosentin kolikoita palautuu kansallisiin keskuspankkeihin vähemmän kuin muita yksikköarvoja. Yhden ja kahden eurosentin kolikoiden yksisuuntainen käyttö, pienet palautusmäärät kansallisiin keskuspankkeihin ja jatkuvasti lisääntyvä liikkeeseenlasku vahvistavat oletusta, että nämä yksikköarvot eivät kierrä tehokkaasti talouden toimijoiden keskuudessa, vaan niitä enimmäkseen kerääntyy ihmisille ja katoaa.

2.3    ”Yksisuuntaisen käytön” kustannukset ja yhden ja kahden eurosentin kolikoiden suuret liikkeeseenlaskumäärät

Eurokolikot ovat laillinen maksuväline 16 , ja laillisten maksuvälineiden tarjoaminen yleisölle maksaa. Yhden ja kahden eurosentin kolikoiden kustannukset liittyvät aihiotuotantoon sekä näiden yksikköarvojen lyömiseen, liikkeeseenlaskuun, käsittelyyn ja kierrossa pitämiseen tai kiertoon palauttamiseen. Kadonneet kolikot aiheuttavat myös ympäristökustannuksia. 17 Koska näiden yksikköarvojen kiertoon palauttamiseen ei ole toimivia kannustimia, yhden ja kahden eurosentin kolikoita lasketaan liikkeeseen yhä enemmän, mikä lisää kokonaiskustannuksia entisestään.

Useimmiten yhden eurosentin kolikoiden liikkeeseenlaskun seigniorage-tulo on negatiivinen, koska jo yksistään hankintakustannukset ylittävät kolikon nimellisarvon. 18 Julkisen talouden kannalta tämän yksikköarvon liikkeeseenlasku on jäsenvaltioille tappiollista toimintaa. Vuonna 2017 järjestetyssä sidosryhmien kuulemisessa 19 useimmat euroalueen maat ilmoittivat, että kahden eurosentin kolikoiden hankintakustannukset alittavat edelleen niiden nimellisarvon.

2.4    Miten jäsenvaltiot reagoivat yhden ja kahden eurosentin kolikoiden kustannusten ja liikkeeseenlaskun lisääntymiseen?

Eri jäsenvaltiot ovat ratkaisseet kustannuksia ja kysyntää koskevan kysymyksen eri tavoin.

Käteisellä maksettaessa yksi mahdollisuus on pyöristää loppusumma ylös- tai alaspäin lähimpään viiteen eurosenttiin. Jos loppusumma päättyy yhteen, kahteen, kuuteen tai seitsemään eurosenttiin, se pyöristetään alaspäin, ja jos summa päättyy kolmeen, neljään, kahdeksaan tai yhdeksään eurosenttiin, se pyöristetään ylöspäin. Jos esimerkiksi ostoksen loppusumma on 3,58 tai 3,62 euroa, käteisellä maksettava summa on 3,60 euroa. Jos taas loppusumma on 3,63 tai 3,67 euroa, käteisellä maksettava summa on 3,65 euroa. Tällöin loppupyöristyksessä hävitään tai voitetaan enintään kaksi eurosenttiä, ja voitot ja tappiot tasoittuvat ajan mittaan. Näin ollen tämä tosiasiassa vähentää yhden ja kahden eurosentin kolikoiden käyttöä.

Yhä useammat maat noudattavat tätä lähestymistapaa. Suomessa on vuodesta 2002 lähtien käteisellä maksettaessa pitänyt pyöristää ostosten loppusumma lähimpään viiteen eurosenttiin. Alankomaissa pyöristämisestä tuli vakiokäytäntö vuonna 2004. Belgiassa tuli vuonna 2014 ja Irlannissa vuonna 2015 voimaan laki, joka mahdollisti vapaaehtoisen pyöristämisen. Italiassa hyväksyttiin vuonna 2017 laki, jonka mukaan pyöristäminen on pakollista, ja lopetettiin yhden ja kahden eurosentin kolikoiden lyöminen. Belgiassa sen paremmin kuin Italiassakaan pyöristäminen ei ole kuitenkaan vielä muodostunut tavaksi.

Jotkin jäsenvaltiot vaihtavat eurokolikoiden eri yksikköarvoja muiden EU:n jäsenvaltioiden yhden eurosentin kolikoihin nimellisarvoisina tämän yksikköarvon tuotanto- tai hankintakustannusten pienentämiseksi.

2.5    Vähittäiskauppiaiden vastaus yhden ja kahden eurosentin kolikoiden aiheuttamaan kustannusten nousuun

Vähittäiskauppiaiden (supermarketit mukaan lukien) on luonnollisesti mukauduttava kuluttajien maksutapoihin ja mieltymyksiin. Vähittäiskauppiaat ovat keskeisessä asemassa, koska he käynnistävät yksisuuntaisen käytön antamalla yhden ja kahden sentin eurokolikoita vaihtorahana. Tämän odotetaan jatkuvan niin kauan, kun hintoja ei pyöristetä, ja asiakkaat maksavat edelleen näiden yksikköarvojen käytön kustannukset.

Joissakin tapauksissa uusien yhden ja kahden eurosentin kolikoiden hankkiminen liikepankista kansallisen keskuspankin kautta voi maksaa vähittäiskauppiaille vähemmän kuin liikkeessä olevien kolikoiden ostaminen rahaa ammattimaisesti käsitteleviltä laitoksilta, koska jälkimmäisessä vaihtoehdossa käsittelykustannukset ovat korkeammat. Vaikka liikepankit perivät maksun uusien yhden ja kahden eurosentin kolikoiden kierrosta vetämisestä, vähittäiskauppiaat maksavat usein uusista kolikoista vähemmän kuin sen, mitä he joutuisivat maksamaan tilatessaan kolikkoja rahaa ammattimaisesti käsitteleviltä laitoksilta. 20 Tämän seurauksena liikkeeseen lasketaan uusia kolikoita, vaikka ammattimaisesti rahaa käsitteleville laitoksille kertyy kolikkovarastoja.

2.6    Mitä yleisö ajattelee yhden ja kahden eurosentin kolikoista?

Komissio on vuodesta 2014 lähtien tehnyt näistä kolikoista vuosittain mielipidetutkimuksen 21 . Selvä enemmistö euroalueen kansalaisista kannattaa näiden yksikköarvojen poistamista, mikä näkyy jäljempänä esitetyistä kyselytutkimukseen annetuista vastauksista. Tässä suuressa enemmistössä on ollut vuosien mittaan vain vähän vaihtelua.

Kun tarkastellaan tuloksia maittain, missään niistä ehdoton enemmistö ei enää kannata näiden kahden yksikköarvon säilyttämistä.

(Lähde: Eurobarometri 2017)

2.7    Huoli siitä, että pyöristäminen lähimpään viiteen senttiin nostaisi kuluttajahintoja ja lisäisi inflaatiota

Yhden ja kahden eurosentin kolikoiden käytön lopettamista koskevassa keskustelussa toinen tärkeä näkökohta on inflaatio ja koettu inflaatio. Loppusumman pyöristäminen saattaisi johtaa siihen, että kuluttajat olettavat hintojen pyöristyvän systemaattisesti ylöspäin tai suoranaisesti nousevan tulevaisuudessa. Tämä huoli on itse asiassa aiheellinen, jos pyöristäminen kohdistuu tavaroihin, joita ostetaan usein ja jotka maksetaan yleensä käteisellä, ja voisi siten vaikuttaa inflaatio-odotuksiin (”koettu inflaatio”). Yhden ja kahden eurosentin kolikoiden käytöstä poistamisen ja pyöristyssääntöjen soveltamisen ei kuitenkaan odoteta vaikuttavan merkittävästi hintavakauteen seuraavista syistä:

·Kun käteisen käsittelystä aiheutuvat kustannukset alenevat, vähittäiskauppiaat voivat alentaa hintoja.

·Jos pyöristys otettaisiin käyttöön, se ei muuttaisi inflaation mittaamista yhdenmukaistetulla kuluttajahintaindeksillä (YKHI) 22 eikä yksityisen kulutuksen mittaamista. Näin ollen tuloksena ei olisi mitään ”uusia lukuja”. Tilastoviranomaiset käyttäisivät hintaindeksien laskemisessa edelleen ilmoitettuja hintoja (eli pyöristämättömiä hintoja), eikä yhteenlaskussa olisi mitään järjestelmällistä vääristymää.

·Yhden ja kahden sentin kolikoiden käytön lopettaminen tarjoaisi tuottajille ja vähittäiskauppiaille tilaisuuden muuttaa yhdellä kertaa useita yksittäisiä ilmoitettuja hintoja. Tämä saattaisi nostaa yleistä hintatasoa jonkin verran ja lisätä inflaatiota ainakin kertaluonteisena ilmiönä. Hintojen avoimuuden, kuluttajien tietoisuuden ja vähittäiskaupan alan kilpailun voidaan odottaa pienentävän tätä riskiä. Erään sidosryhmän mukaan ei voida sulkea pois sitä mahdollisuutta, että kilpailukäyttäytymisen seurauksena ostosten loppusumma saatetaan keskipitkällä aikavälillä itse asiassa pyöristää yleisesti alaspäin. 23

·Kokemukset niissä maissa, jotka rajoittavat yhden ja kahden eurosentin kolikoiden käyttöä käteismaksuissa, kuten Suomessa, Alankomaissa ja Irlannissa, vahvistavat, että käteismaksujen pyöristyskäytännöllä ei ole ollut mitattavissa olevaa vaikutusta YKHI:llä tai yksityisen kulutuksen deflaattorilla mitattuun kuluttajahintainflaatioon.

2.8     Yhden ja kahden eurosentin kolikoiden liikkeeseenlaskun tarkastelu kustannusten ja yleisen hyväksyttävyyden näkökulmasta

Kun yhden ja kahden eurosentin kolikoita tarkastellaan kustannusten ja yleisen hyväksyttävyyden näkökulmasta, piirtyy seuraavanlainen kuva:

(1)Koska yhden ja kahden eurosentin kolikoiden ostovoima on pienentynyt, niitä käytetään lähinnä yksisuuntaisesti, mikä johtaa kolikoiden kerääntymiseen ja häviämiseen.

(2)Näitä kolikoita liikkeeseen laskevat hallitukset tekevät niillä tappiota negatiivisena seigniorage-tulona (ainakin yhden eurosentin kolikoilla).

(3)Kolikoiden käsittely on kallista verrattuna niiden nimellisarvoon. Vähittäiskauppiaat maksavat kolikkorullasta, jossa on 50 yhden eurosentin kolikkoa, jopa yhden euron.

(4)Suuren yleisön joukossa vakaa enemmistö kannattaa yhden ja kahden eurosentin kolikoiden käytön lopettamista, kuten edellä olevasta taulukosta käy ilmi.

(5)Tuotantokustannusten pienentämiselläkin on rajansa. 24 Kun inflaatio on positiivinen, tuotantokustannusten pienentäminen vaikuttaa vain tilapäisesti siihen asti, kunnes ne ylittävät taas nimellisarvon. Niin ei ratkaista yhden ja kahden eurosentin kolikoiden aiheuttamaa haastetta. Hävikki ja kolikoiden kerääntyminen ihmisille jatkuvat.

Näiden kolikoiden käytön lopettaminen antaisi mahdollisuuden puuttua niiden käyttöön liittyviin haittoihin ja haasteisiin, jotka on todettu edellä. On kuitenkin syytä analysoida tarkemmin käytön mahdollisen lopettamisen vaikutuksia. Jäsenvaltiot voivat laskea eurokolikoita liikkeeseen saatuaan Euroopan keskuspankin hyväksymisen liikkeeseen laskemisen määrälle. 25 Toisaalta asetuksessa (EU) N:o 651/2012 on eurokolikoiden liikkeeseenlaskua koskevia sitovia sääntöjä, joilla pyritään ehkäisemään erilaiset käytännöt jäsenvaltioissa ja muodostamaan yhteiselle rahalle riittävän hyvin integroitu kehys. 26

Seuraavissa kahdessa alajaksossa käsitellään näiden kolikoiden nopean käytöstä poistamisen ja vaiheittaisen käytöstä poistamisen hyötyjä ja haittoja.

2.8.1 Nopea kolikoiden käytöstäpoisto ja laillisen maksuvälineen aseman poistaminen – hyödyt ja haitat

Tässä vaihtoehdossa näiden kolikoiden liikkeeseenlasku loppuisi ja niiltä poistettaisiin laillisen maksuvälineen asema melko nopeasti kuitenkin niin, että niistä voisi mahdollisesti saada hyvityksen keskuspankeissa myös tämän aseman poistamisen jälkeen. Ostosten loppusumman pakollinen pyöristäminen lähimpään viiteen eurosenttiin käteisellä maksettaessa olisi toteutettava koko euroalueella, jotta varmistetaan, että samaa sääntöä sovelletaan koko alueella samalla tavalla. 27 Kolikot olisi poistettava aktiivisesti käytöstä.

Tämän vaihtoehdon etuja olisivat

·välittömät kustannussäästöt: ei enää tuotanto- ja liikkeeseenlaskukustannuksia eikä negatiivista seigniorage-tuloa

·ei enää yhden ja kahden eurosentin kolikoiden käsittelykustannuksia

·nopea reagointi kansalaisten palautteeseen.

Haittapuolena olisivat käytöstä poistamisesta aiheutuvat kertaluonteiset kustannukset. Niiden arvioimiseksi tarvittaisiin tarkempi analyysi. 28

2.8.2 Vaiheittainen kolikoiden käytöstäpoisto ja laillisen maksuvälineen aseman säilyminen – hyödyt ja haitat

Myös tässä vaihtoehdossa liikkeeseenlasku lopetettaisiin, mutta laillisen maksuvälineen asema poistuisi vasta myöhemmin. Kolikoiden tuotannon ja liikkeeseenlaskun lopettamisella olisi samanlainen vaikutus kuin ensimmäisessä skenaariossa. Ne pysyisivät kuitenkin kierrossa, mutta poistuisivat pikku hiljaa käytöstä, kun suuri määrä kolikoita häviää edelleen eikä uusia enää lasketa liikkeeseen. Kolikoilta voisi poistaa laillisen maksuvälineen aseman aikaisintaan siinä vaiheessa, kun niitä on liikkeessä enää hyvin vähän, ja oikeus saada kolikoista hyvitys keskuspankeissa säilyisi mahdollisesti laillisen maksuvälineen aseman päättymisen jälkeenkin. Tähän toimenpiteeseen olisi yhdistettävä pakollinen pyöristäminen heti, kun kolikoita ei enää lasketa liikkeeseen, kuten ensimmäisessä skenaariossa.

Tämän vaihtoehdon etuja olisivat

·se, että käytöstäpoistosta ei syntyisi kustannuksia

·ja että yhden ja kahden eurosentin kolikoita voitaisiin käyttää maksamiseen pidempään.

Vaihtoehtoon 1 verrattuna haittapuolia olisivat seuraavat: 

·taloudellisia hyötyjä syntyisi vähemmän, koska liikkeessä olevien yhden ja kahden eurosentin kolikoiden käsittely aiheuttaisi edelleen kustannuksia, kunnes niiden määrät hupenisivat

·vähittäiskauppiaiden olisi edelleen huolehdittava yhden ja kahden eurosentin kolikoiden käsittelystä, vaikkakin pyöristyksen takia paljon vähemmässä määrin

·ei pystyttäisi vastaamaan yhtä nopeasti kyseisten jäsenvaltioiden kansalaisten enemmistön toiveisiin.

Jakso 3.    Eurokolikoiden suojaaminen rahanväärennykseltä: eurokolikoiden turvaominaisuuksien parantaminen kolikoiden säilyttämiseksi luotettavana maksuvälineenä

EU on laatinut lainsäädäntökehyksen ja edistää yhteistyötä jäsenvaltioiden ja kansallisten viranomaisten kanssa sen varmistamiseksi, että eurokäteiseen luotetaan ja käteisen kierto on turvallista ja toimivaa. Eurokolikoiden suojelemiseksi rahanväärennykseltä ja niiden aitouden todistamiseksi on säännöt (mukaan lukien rikosoikeuden säännökset). Niitä on täydennetty jäljentämistä sekä mitaleja ja rahakkeita koskevilla säännöksillä sen varmistamiseksi, että käteisen kierrossa käytetään ainoastaan kiertoon sopivia aitoja kolikoita. 29

Kierrossa havaittujen ja ilmoitettujen väärennettyjen eurokolikoiden (50 eurosentin, yhden euron ja kahden euron) lukumäärä on suhteellisen vakaa, ja vuodessa paljastetaan keskimäärin noin 150 000 väärennöstä (nimellisarvo noin 240 000 euroa). 

Havaittujen väärennettyjen eurokolikoiden määrä, yksikköarvoa kohti
(Lähde: Euroopan teknis-tieteellinen keskus)

Samaan aikaan kierrossa olevien kolikoiden kokonaismäärä on kasvanut edelleen: vuonna 2002 määrä oli 40 miljardia ja vuoden 2017 lopussa 125 miljardia. Havaittujen väärennösten suhteellinen määrä on tämän seurauksena pienentynyt merkittävästi: vuonna 2007 aitoja kolikkoja oli yhtä väärennöstä kohti 70 000 ja vuonna 2017 120 000 (ottaen jälleen huomioon vain 50 eurosentin, yhden euron ja kahden euron kolikot).

Kansalaiset eivät kiinnitä paljoakaan huomiota kolikoiden ulkoasuun ja turvaominaisuuksiin. Suurta osaa kolikoista säilytetään lompakoissa ja kassoissa vaihtorahana, eikä niille tehdä koskaan ammattimaista aitouden tarkastusta.

Kaikkien eurokolikoiden yksikköarvojen tekniset eritelmät ja ominaisuudet ovat peräisin 1990-luvun puolivälistä, kun taas joidenkin paljastettujen väärennösten tuotantotekniikka ja ”laatu” on kehittynyt.

Väärennöksiä, jotka ovat visuaalisesti huonolaatuisia mutta joiden sähkömagneettiset ominaisuudet ovat hyvät, voi päätyä markkinoille myynti- ja lippuautomaattien kautta. Kaikki automaatit eivät välttämättä heti tunnista taitavasti tehtyjä väärennöksiä, ja liikkeessä olevien väärennösten määrä on todennäköisesti suurempi kuin havaittujen väärennösten määrä.

Euroalueella on jatkettava työtä eurokolikoiden suojaamiseksi rahanväärennyksiltä, jotta ne säilyvät turvallisina ja luotettavina. Eurokolikoiden uudistamista lisäämällä niihin uusia turvaominaisuuksia ei ole vielä harkittu. Euroopan keskuspankki on alkanut laskea liikkeeseen uuden sarjan seteleitä, joissa on edistyneitä turvaominaisuuksia. On ehkä tullut aika alkaa miettiä myös eurokolikoiden parantamista.

Jakso 4.    Päätelmät

Tämä kertomus koskee yhden ja kahden eurosentin kolikoiden käyttöä. Sen pohjalta jäsenvaltiot voivat euroalueen tasolla tutkia sopivinta tapaa edetä näiden kahden yksikköarvon suhteen.

Euron suojaamista ja turvallisuutta painottaen komissio jatkaa jäsenvaltioiden kanssa tehtävää yhteistyötä, jotta väärennösten havaitsemista voidaan edelleen parantaa; jatkaa Perikles-ohjelman 30 ja sitä tulevassa monivuotisessa rahoituskehyksessä 31 seuraavan ohjelman puitteissa jäsenvaltioiden toimivaltaisten viranomaisten taloudellista tukemista kolikoiden turvallisuuteen liittyvässä tutkimuksessa ja kehityksessä; selvittää, mitä tarkoituksenmukaisia uusia turvaominaisuuksia olisi kehitettävä käytettäväksi suuren yksikköarvon eurokolikoissa (yhden ja kahden euron kolikoissa); jatkaa pätevillä foorumeilla keskusteluja siitä, miten voidaan laskea liikkeeseen kolikoita, joilla on uusia turvaominaisuuksia, ja poistaa ajan mittaan käytöstä ensimmäisen sukupolven kolikoita häiritsemättä muiden eurokolikoiden moitteetonta liikettä ja vakiintunutta käteisen rahan liikettä.

(1)

     Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 128 artiklan 2 kohta.

(2)

   Neuvoston asetuksen (EU) N:o 729/2014 1 artikla ja liite I (EUVL L 194, 2.7.2014, s. 1).

(3)

     Kuluttajahinnat nousivat tammikuusta 2002 vuoden 2018 alkuun mennessä 28 prosenttia yhdenmukaistetun kumulatiivisen kuluttajahintaindeksin mukaan määritettynä (lähde: Eurostat). Kulutustavara, jonka hinta vuonna 2002 oli 0,78 euroa, maksaa nyt yhden euron, ja kulutustavara, jota myytiin vuonna 2002 yhdellä eurolla, myydään 1,28 eurolla vuonna 2018.

(4)

   Komission tiedonanto Euroopan parlamentille ja neuvostolle: Yhden ja kahden eurosentin kolikoiden liikkeeseenlaskun jatkamiseen liittyviä kysymyksiä, COM(2013)281 final (https://eur-lex.europa.eu/legal-content/FI/TXT/?uri=celex%3A52013DC0281).

(5)

     Eurokolikoiden liikkeeseenlaskusta annetun asetuksen (EU) N:o 651/2012 2 artiklassa (EUVL L 201, 27.7.2012, s. 135) vaaditaan komissiota arvioimaan yhden ja kahden eurosentin kolikoiden liikkeeseenlaskun jatkamista vaikutustenarvioinnilla. Siihen on sisällyttävä kustannus-hyötyanalyysi, jossa arvioidaan kyseisten kolikoiden todellisia tuotantokustannuksia verrattuna kolikoiden arvoon ja niistä saataviin etuihin.

(6)

     SWD/2013/0175 final (https://eur-lex.europa.eu/legal-content/EN/TXT/?uri=CELEX:52013SC0175)

(7)

   Neljä esitettyä skenaariota: 1) nykytilanteen säilyttäminen: liikkeeseenlaskua jatketaan nykyisin ehdoin ja muuttamatta oikeudellista tai aineellista ympäristöä, 2) liikkeeseenlasku pienemmillä kustannuksilla: liikkeeseenlaskun kustannuksia pienennetään vaihtamalla kolikoissa käytettävä materiaali ja/tai tehostamalla kolikoiden tuotantoa, 3) nopea käytöstä poistaminen: yhden ja kahden eurosentin kolikot poistetaan käytöstä lyhyessä ajassa ja otetaan käyttöön pyöristyssäännöt tai 4) asteittainen käytöstä poistaminen: yhden ja kahden sentin kolikoiden liikkeeseenlasku lopetetaan ja otetaan käyttöön pyöristyssäännöt. Tässä skenaariossa ei myöskään laskettaisi liikkeeseen uusia kolikoita ja otettaisiin käyttöön sitovia pyöristyssääntöjä, mutta olemassa olevat kolikot säilyisivät laillisina maksuvälineinä. Yhden ja kahden eurosentin kolikoita voitaisiin käyttää ainoastaan pyöristettyjen loppusummien maksamiseen. Koska uusia kolikoita ei laskettaisi liikkeeseen, vanhat poistuisivat asteittain kierrosta suuren hävikin ja heikon käyttökelpoisuuden vuoksi.

(8)

Osana eurometallirahojen liikkeeseenlaskusta annetun asetuksen (EU) N:o 651/2012 johdanto-osan 7 kappaleessa mainittua määräaikaista tarkastelua (EUVL L 201, 27.7.2012, s. 135).

(9)

Ks. liitteessä oleva 2 osa.

(10)

   Voidaan todeta, että samoin kuin vuoden 2013 tiedonannossa näyttö ei nytkään puolla sitä, että yhden eurosentin kolikoihin sovellettaisiin eri toimintavaihtoehtoa kuin kahden eurosentin kolikoihin. Empiiristä näyttöä tai taloudellisia tai sosiaalisia näkökohtia tällaisen erottelun perusteluksi ei ollut.

(11)

    https://ec.europa.eu/info/law/better-regulation/initiatives/ares-2017-3071370_en  

(12)

   Kierrossa havaitaan vuosittain keskimäärin 150 000 väärennöstä, joista suurin osa on väärennettyjä kahden euron kolikoita.

(13)

   Luottolaitosten ja rahaa ammattimaisesti käsittelevien laitosten on tarkistettava eurokolikoiden aitous sertifioituja metallirahankäsittelylaitteita käyttäessään asetuksen (EU) N:o 1210/2010 mukaisesti (EUVL L 339, 22.12.2010, s. 1). Kiertoon kelpaamattomat kolikot (esimerkiksi vaurioituneet kolikot) on poistettava käytöstä. Jäsenvaltioiden on myös varmistettava, että väärennökset havaitaan ja luovutetaan lainvalvontaviranomaisille. Ks. Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) N:o 1338/2001, sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna (EUVL L 181, 4.7.2001 s. 6).

(14)

   Euroalueella käteismaksun keskimääräinen arvo on nyt 12,38 euroa, mutta maksutavat vaihtelevat eri jäsenvaltioissa. Ks. ECB Occasional Paper Series No 201, marraskuu 2017: ”The use of cash by households in the euro area”, s. 20.

(15)

   Tällaisia tuotteita ovat vaatteet, kengät, elektroniikkalaitteet ja huonekalut. Muualla kuin kotona tapahtuvan kulutuksen (esimerkiksi juomien, välipalojen, lehtien, pääsylippujen tai ravintolakäyntien) hinnat ovat yhä useammin pyöristettyjä.

(16)

   Eurometallirahojen käyttöönotosta annetun asetuksen (EU) N:o 974/98 11 artikla (EYVL L 139, 11.5.1998, s. 1).

(17)

   Yhden ja kahden sentin eurokolikot ovat kuparilla pinnoitettuja teräskolikoita. Hylätyt kolikot päätyvät tyypillisesti julkisille alueille, kotitalousjätteen sekaan tai jätteenpolttolaitoksiin.

(18)

   Vuonna 2017 tehdyn kyselytutkimuksen mukaan vain kolme jäsenvaltiota (yhdeksästä kyselyyn vastanneesta) ilmoitti, että yhden sentin kolikoiden hankintakustannukset olivat jääneet alle niiden nimellisarvon. Kahden eurosentin kolikoiden osalta kuusi yhdeksästä jäsenvaltiosta ilmoitti, että hankintakustannukset olivat alittaneet niiden nimellisarvon.

(19)

     Ks. liite, osa I, luku C.1.

(20)

   Joidenkin vähittäiskauppiaiden mukaan kolikkorulla, jossa on 50 yhden eurosentin kolikkoa, voi maksaa jopa 50 senttiä, mikä summa lisätään rullan kolikoiden nimellisarvoon.

(21)

   Flash-eurobarometriraportit euroalueelta: FL 405, FL 429, FL 446 ja FL 458: http://ec.europa.eu/commfrontoffice/publicopinion/index.cfm/Survey/index#p=1&instruments=FLASH

(22)

   Euroalueella YKHI mittaa kotitalouksien hankkimien, käyttämien tai maksamien kuluttajatavaroiden ja palveluiden hintojen muutosta ajan mittaan. YKHI:ssä käytetään yhtä sovittua menetelmää, jotta eri maiden tiedot ovat helposti vertailukelpoisia.

(23)

   EHI Retail Institute/Deutsche Bundesbank, Coins Study: Impact assessment of rounding in the retail sector (2015), s. 51.

(24)

     Jäsenvaltiot sopivat uusista yhden ja kahden eurosentin kolikoiden valmistusstandardeista niiden tuottamiseksi kustannustehokkaammin ulkoasua muuttamatta mutta noudattaen edelleen neuvoston asetuksen (EU) N:o 729/2014 mukaisia teknisiä eritelmiä. Uusia standardeja on sovellettu vuonna 2017 aloitetusta tuotannosta lähtien. Vanhojen standardien mukaisesti valmistettuja kolikoita voidaan käyttää rinnan uusien kanssa.

(25)

Ks. SEUT-sopimuksen 128 artiklan 2 kohta.

(26)

   Ks. Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) N:o 651/2012, annettu 4 päivänä heinäkuuta 2012, eurometallirahojen liikkeeseenlaskusta, johdanto-osan 2 kappale. Tämä asetus perustuu SEUT-sopimuksen 133 artiklaan.

(27)

   EKP suosittelee Belgian euromääräisten maksujen vapaaehtoista pyöristämistä koskevasta lakiluonnoksesta antamassaan lausunnossa (CON/2014/6, kohta 2.4), että yhtenäisvaluutta-alueen yhtenäisyyden ja eheyden säilyttämiseksi pyöristyssäännöt vahvistetaan yhdenmukaisesti unionin tasolla eikä kansallisella tasolla. Tämä toistettiin EKP:n lausunnossa CON/2018/41, 4. syyskuuta 2018.

(28)

     Kustannuksia on vaikea arvioida, koska ne riippuvat kussakin jäsenvaltiossa kansalaisten asenteesta ja siitä, miten innokkaita he ovat palauttamaan käytöstä poistettavat kolikot. Aiemmat euroon siirtymisestä saadut kokemukset osoittavat, että kustannukset olisivat vähäiset, erityisesti nimellisarvoltaan hyvin pienten kolikoiden osalta. Jo nykyinen suuri hävikkikin viittaa siihen, että niille ei anneta suurta arvoa.

(29)

   Ks. yhteenveto asiaankuuluvista EU:n säädöksistä verkko-osoitteessa  https://ec.europa.eu/info/about-european-commission/euro/euro-coins-and-notes/euro-coins/legislation-euro-coins_en  

(30)

   Perikles 2020 ohjelmasta annettu asetus (EU) N:o 331/2014 (EUVL L 103, 5.4.2014, s. 1).

(31)

COM(2018) 369 final ja COM(2018) 371 final.

EUROOPAN KOMISSIO

Bryssel 27.11.2018

COM(2018) 787 final

LIITE

asiakirjaan

KOMISSION KERTOMUS EUROOPAN PARLAMENTILLE JA NEUVOSTOLLE

Eurokolikoiden viimeaikainen kehitys

LIITE

1 osa    Yhteenveto 1 ja 2 sentin eurokolikoita koskevasta sidosryhmien kuulemisesta
marras-joulukuussa 2017

A.    Tausta

Komissio tiedotti 9. marraskuuta 2017 sähköpostitse EU:n eurokolikkosidosryhmille samana päivänä käynnistettävästä sähköisestä kyselytutkimuksesta, joka koski yhden ja kahden sentin kolikoiden kustannuksia ja käyttöä. Sidosryhmiä pyydettiin vastaamaan kyselyyn. Kyselytutkimuksen kysymykset oli räätälöity sen mukaan, mikä kunkin sidosryhmän rooli on yhden ja kahden sentin kolikoiden kierrossa.

Seuraavia sidosryhmiä pyydettiin vastaamaan kyselyyn:

·euroalueen kansalliset viranomaiset eurokolikoiden laillisina liikkeeseenlaskijoina

·euroalueen ulkopuoliset jäsenvaltiot (joita koskee poikkeus tai vapautus)

·Euroopan keskuspankki

·euroalueen kansalliset keskuspankit

·eurokolikoita valmistavat eurooppalaiset rahapajat

·kaikki asiaankuuluvat eurooppalaiset yhdistykset: kolme pankkiyhdistystä, yksi rahankäsittelijöiden yhdistys, kaksi vähittäiskauppiasyhdistystä ja kaksi kuluttajayhdistystä.

Vastausten määräaikaa pidennettiin kerran. Loppujen lopuksi sidosryhmillä oli 31. joulukuuta 2017 asti aikaa antaa vastauksensa.

B.    Vastausprosentti

Kyselyyn vastasivat lähes kaikki julkiset sidosryhmät. Kaikki yksityiset EU:n pankki- ja rahankäsittely-yhdistykset vastasivat.

EU:n tason vähittäiskauppias- tai kuluttajajärjestöiltä ei saatu yhtään kannanottoa. Kyselyyn vastasi kuitenkin 12 kansallista vähittäiskauppiasjärjestöä luultavasti siksi, että ne saivat tiedon vastaavalta eurooppalaiselta yhdistykseltä. EU:n kuluttajayhdistys ilmoitti, että sillä ei ole tietoja eikä näyttöä asioista, joihin kysymyksissä viitattiin.

Kaikki julkiset ja yksityiset sidosryhmät eivät vastanneet kaikkiin esitettyihin kysymyksiin.

C.    Yhteenvetoanalyysi sidosryhmien vastauksista

1.    Lailliset liikkeeseenlaskijat

Kaksi laillista liikkeeseenlaskijaa ilmoitti, että yhden ja kahden sentin kolikoiden hankintakustannukset olivat alentuneet, kun taas kolme liikkeeseenlaskijaa totesi kustannusten nousseen.

Kolme laillista liikkeeseenlaskijaa kertoi pystyvänsä hankkimaan yhden sentin kolikoita nimellisarvoa halvemmalla. Useimmissa tapauksissa yhden sentin kolikoiden hankinta vaikuttaa olevan kallista. Kaiken kaikkiaan yhden sentin kolikoiden hankintahinta oli kaikilla laillisilla liikkeeseenlaskijoilla 0,9–2,0 senttiä.

2.    Euroalueen ulkopuoliset jäsenvaltiot

Kyselyyn vastasi neljä jäsenvaltiota, jotka eivät (vielä) kuulu euroalueeseen. Kahdella niistä on liikkeessä kansallisia kolikoita, joiden nimellisarvo on pienempi kuin 1 sentin eurokolikon. Kaksi jäsenvaltiota piti parempana sitä, että jos euro otettaisiin käyttöön, viiden sentin kolikko olisi pienin eurokolikko.

3.    EKP ja euroalueen kansalliset keskuspankit

EKP totesi, että yhden ja kahden sentin kolikoiden mahdollinen käytöstä poistaminen ja ostosten loppusumman pyöristäminen lähimpään 5 senttiin käteisellä maksettaessa ei vaikuttaisi merkittävästi hintavakauteen.

Kyselyyn vastasi kolmetoista kansallista keskuspankkia. Yhden ja kahden sentin kolikoita palautuu kansallisiin keskuspankkeihin yleisesti ottaen vähän niiden huonon liikkumisen vuoksi. Syynä siihen ovat kuljetuskustannukset, maantiede ja joissakin tapauksissa kolikoiden tallettamista koskevat toimintaperiaatteet, vaikkakaan siitä perittävät maksut eivät eroa yksikköarvon mukaan.

4.    Eurooppalaiset rahapajat

Kyselyyn vastasi seitsemän rahapajaa, jotka lyövät eurokolikoita. Neljä niistä ilmoitti, että ne eivät pystyneet tuottamaan yhden sentin kolikoita alle nimellisarvon, ja joillakin tämä koskee myös kahden sentin kolikoita. Jotkin rahapajat totesivat, että valmistus alle nimellisarvon ei ole ollut mahdollista silloinkaan, kun tuotanto- ja metallikustannukset ovat olleet alhaisemmat. Muutama rahapaja toivoo voivansa alentaa yhden ja kahden sentin kolikoiden kustannuksia sovituilla kustannuksia säästävillä ominaisuuksilla vuodesta 2018.

Useimmiten yhden ja kahden sentin kolikoiden poistaminen käytöstä vaikuttaisi vain vähän tai ei vaikuttaisi lainkaan rahapajan henkilöstöön. Näiden kolikoiden lyömiseen tarvittavan henkilöstön määrä on yleensä hyvin pieni lukuun ottamatta yhtä jäsenvaltiota, jossa on otettu huomioon aihiotuotannossa, pakkauksessa, varastoinnissa ja kierrätyksessä olevat työpaikat.

Yksi rahapaja vihjaa, että yhden ja kahden sentin kolikot ovat joka tapauksessa ympäristön näkökulmasta kriittisiä.

Yksi rahapaja kertoi, että usean rahapajan aihioiden yhteishankinta oli epäonnistunut.

5.    Rahaa käsittelevät laitokset

Kyselystä kävi ilmi, että rahaa ammattimaisesti käsittelevät laitokset (rahankäsittely-yritykset/arvokuljetusyritykset) ovat eri mieltä 1 ja 2 sentin eurokolikoiden hyödyistä ja tulevaisuudesta. Yhden ja kahden sentin kolikoiden palautuminen rahankäsittely-yrityksille vaikuttaa joissakin tapauksissa hidastuneen ajan mittaan. Yhden ja kahden sentin eurokolikoiden käsittelyhinnan suuntauksista laitokset eivät antaneet mitään tietoa.

6.    Liikepankit

Neljä liikepankkia, joista kaksi samasta maasta, vastasi suoraan.

Tallettamiselle asetetuissa ehdoissa ja maksuissa ei ollut nimellisarvoon perustuvia eroja.

Yhden euroalueen jäsenvaltion pankeilla on suuret varastot yhden ja kahden sentin kolikoita. Yksi pankki katsoi, että näiden kolikoiden kysyntä kasvaa mutta niitä talletetaan vähän. Toinen ilmoitti, että yhden ja kahden sentin käytöstäpoistot ja talletukset olivat vähenemässä.

Kolme pankkia katsoi, että yhden ja kahden sentin kolikoiden liikkuminen ei ollut vähentynyt suhteessa muiden yksikköarvojen kolikoiden liikkumiseen.

Pankit ilmoittivat, että yhden ja kahden sentin kolikoiden asiakasprofiili ei ole muuttunut.

Näkemykset käteispalvelujen hinnoittelun suuntauksista vaihtelivat eri pankeissa.

7.    Vähittäiskaupat

Kyselyyn vastasi kaksitoista kansallista vähittäiskauppiasjärjestöä (eurooppalaisen liittonsa kautta). Näkemykset hintamuutoksista ja loppusumman pyöristämiskäytännöstä vaihtelivat huomattavasti. Osa vähittäiskauppiaista kertoi, että asiakkaat eivät suostu pyöristämiseen lainkaan ja että jotkut asiakkaat maksaisivat enemmän ja jotkut vähemmän (mutta se tasoittuisi ajan mittaan). Yhden vastaajan mukaan vähittäiskauppiaat pyöristävät loppusumman aina alaspäin.

Kaksi vähittäiskauppiasjärjestöä voisi harkita yksittäisten yksikköhintojen nostamista, jos pyöristäminen otettaisiin käyttöön. Seitsemän vähittäiskauppiasta ilmoitti selvästi, että he eivät nostaisi hintoja kertaluonteisesti, jos pyöristäminen otettaisiin käyttöön.

Yksi vähittäiskauppiasjärjestö pelkää, että jos pyöristäminen rajoitettaisiin koskemaan vain käteismaksuja, asiakkaat päättäisivät maksutavasta sillä perusteella, kumpi on pienempi, pyöristetty summa (käteismaksu) vai täsmällinen summa (sähköinen maksu). Tämä hidastaisi maksujen suorittamista kassoilla.

Jotkin vähittäiskauppiasjärjestöt huomauttivat, että yhden ja kahden sentin kolikot olisivat edelleen elintarvikehintojen kannalta tärkeitä.

Kaksi vähittäiskauppiasta vaati avoimesti yhden ja kahden sentin kolikoiden poistamista käytöstä.

8.    Kuluttajat

Euroopan kuluttajaliitto huomautti, että asiasta ei ole kerätty riittävästi näyttöä ja että yleisperiaatteena on, että kuluttajilla pitäisi olla heidän yksilöllisiä mieltymyksiään vastaavia maksuvaihtoehtoja.

2 osa    Asiantuntijaryhmien keskustelut (2013 – syksy 2017)

Sen jälkeen, kun komissio antoi ensimmäisen eurokolikoita koskevan tiedonantonsa (2013) ja pyöristyssäännöt otettiin käyttöön vielä kolmessa jäsenvaltiossa, useat eurokäteistä käsittelevät komission asiantuntijaryhmät ovat keskustelleet (ajoittain) yhden ja kaksin sentin kolikoiden tulevaisuudesta. Eniten siitä ovat keskustelleet ryhmät, jotka tapaavat säännöllisesti 1 , kuten

·eurokäteisen käyttäjäryhmä (Euro Cash User Group), joka tarkastelee eurokäteisen (sekä kolikoiden että seteleiden) käyttöä kansalaisten ja vähittäiskauppiaiden näkökulmasta

·eurokolikoiden alakomitea (Euro Coin Sub-Committee), joka pohtii eurokolikoiden toimivuutta ja menettelynäkökohtia

·rahapajajohtajien työryhmä (Mint Directors Working Group), jolla on tekninen näkemys eurokolikoista

·rajat ylittävien eurokäteisen maantiekuljetusten komitea (Committee on cross-border transportation of euro cash by road), joka pohtii sitä, miten säilytetään tasapuolinen toimintaympäristö rahaa ammattimaisesti käsitteleville laitoksille kaikkialla euroalueella.

Aiheesta on keskusteltu myös asiantuntijoiden kanssa ad hoc -kokouksissa, kuten kokouksessa, jossa käsiteltiin eurokäteisen laillisen maksuvälineaseman soveltamisalaa ja vaikutuksia (2014).

On luonnollista, että osa asiantuntijaryhmistä on vähemmän huolestuneita yhden ja kahden sentin kolikoista kuin muut sen mukaan, mikä on niiden ensisijainen toiminnan painopiste ja rooli käteisen kierrossa. Kaiken kaikkiaan mielipiteitä on monia erilaisia (jopa saman ryhmä sisällä), mutta erityisesti on noussut esiin kaksi näkökulmaa: toisessa painotetaan enemmän käteiskierron kustannuksia ja yhden ja kahden sentin kolikoiden liikkeeseenlaskun taloudellisia näkökohtia, kun taas toisessa tarkastellaan enemmän sitä, miten asiakkaat suhtautuisivat niiden käytöstäpoistoon ja miten vähittäiskauppiaat mukautuisivat siihen.

Ensimmäisen lähestymistavan kannattajat ovat taipuvaisempia lopettamaan yhden ja kahden sentin kolikoiden käytön välittömästi, kun taas jälkimmäisen kannattajat päätyvät varovaisempaan lopputulokseen. Kun otetaan huomioon molemmat päänäkemykset, voidaan asiayhteydestä riippumatta tehdä seuraavat johtopäätökset:

1.Ryhmissä ollaan samaa mieltä siitä, että yhden ja kahden sentin kolikoiden liikkeeseenlaskun jatkaminen on ongelmallista, koska tuotantokustannukset ovat korkeat eivätkä nämä pienet yksikköarvot palaudu tehokkaasti liikkeeseen.

2.Yhden ja kahden sentin kolikoita koskevien politiikkatoimien (kolikoiden liikkeeseenlaskun lopettaminen tai jatkaminen) olisi perustuttava kattavaan tilanteen arviointiin, jossa otetaan huomioon kaikki asiaankuuluvat näkökohdat, ja lopputuloksesta olisi tiedotettava tehokkaasti suurelle yleisölle.

* * *

(1)    Asiantuntijaryhmät tapaavat tiheimmillään neljän kuukauden välein ja harvimmillaan kahden vuoden välein ryhmästä riippuen.