1.Johdanto

Hyvä jätehuolto on osa kiertotaloutta, ja sen avulla ehkäistään jätteen kielteisiä vaikutuksia ympäristöön ja terveyteen. EU:n jätelainsäädännön asianmukaisella täytäntöönpanolla vauhditetaan siirtymistä kiertotalouteen. Paikallisilla toimijoilla on keskeinen tehtävä jätehuollossa, ja EU:n lainsäädännön noudattamisen varmistamiseksi on välttämätöntä, että ne osallistuvat politiikan kehittämiseen ja täytäntöönpanemiseen ja että niiden toimintaa tuetaan.

Tässä kertomuksessa tarkastellaan, miten jäsenvaltiot ovat panneet täytäntöön tämän lainsäädännön keskeiset osat, määritellään haasteita, jotka ovat lainsäädännön täysimääräisen noudattamisen esteinä, ja annetaan suosituksia siitä, miten tiettyjen jätevirtojen hallintaa voitaisiin parantaa.

Kertomus perustuu seuraavia direktiivejä koskevien kansallisten täytäntöönpanokertomusten 1 sisältämiin tietoihin kaudelta 2013–2015 2 :

-direktiivi 2008/98/EY jätteistä (”jätepuitedirektiivi”),

-direktiivi 2002/96/EY ja direktiivi 2012/19/EU sähkö- ja elektroniikkalaiteromusta (”sähkö- ja elektroniikkalaiteromudirektiivi”),

-direktiivi 94/62/EY pakkauksista ja pakkausjätteistä (”pakkausdirektiivi”),

-direktiivi 1999/31/EY kaatopaikoista (”kaatopaikkadirektiivi”) ja

-direktiivi 86/278/ETY puhdistamolietteestä (”puhdistamolietedirektiivi”) 3 .

Näitä tietoja täydennetään viimeaikaisilla syventävillä selvityksillä eri jätevirroista, nimittäin selvityksillä yhdyskuntajätteestä (varhaisvaroitusjärjestelmään liittyvä selvitys) 4 , 5 , rakennus- ja purkujätteestä 6 , vaarallisista jätteistä 7 ja sähkö- ja elektroniikkalaiteromusta 8 .

2.Yhdyskuntajäte – varhaisvaroituskertomus

Vuonna 2016 eurooppalaiset tuottivat yhdyskuntajätettä keskimäärin 480 kilogrammaa henkeä kohti – tästä 46 prosenttia kierrätettiin tai kompostoitiin ja neljäsosa päätyi kaatopaikoille 9 . Yhdyskuntajäte vastaa vain noin 10:tä prosenttia kaikesta EU:ssa tuotetusta jätteestä, mutta se on yksi vaikeimmin hallittavista jätevirroista, mikä johtuu sen koostumuksen vaihtelevuudesta, sen tuottajien suuresta määrästä ja vastuiden pirstaloituneisuudesta.

Yhdyskuntajätteen (kotitalousjätteen ja vastaavan jätteen) jätehuoltoa koskevista oikeudellisista velvoitteista säädetään jätepuitedirektiivissä. Näihin kuuluu myös tavoite, jonka mukaan 50 prosenttia yhdyskuntajätteestä olisi valmisteltava uudelleenkäyttöön / kierrätettävä 10 vuoteen 2020 mennessä. Direktiiviä tarkistettiin hiljattain 11 , ja tässä yhteydessä siihen sisällytettiin uusia ja entistä kunnianhimoisempia tavoitteita: 55 prosenttia yhdyskuntajätteestä olisi valmisteltava uudelleenkäyttöön / kierrätettävä vuoteen 2025 mennessä, 60 prosenttia vuoteen 2030 mennessä ja 65 prosenttia vuoteen 2035 mennessä 12 . Tarkistetulla direktiivillä otettiin myös käyttöön varhaisvaroituskertomuksiin perustuva järjestelmä, jolla arvioidaan kolme vuotta ennen kunkin määräajan umpeutumista, miten jäsenvaltiot ovat edistyneet tavoitteiden saavuttamisessa.

Pannakseen tämän arviointiprosessin alulle hyvissä ajoin ja auttaakseen jäsenvaltioita vuodelle 2020 asetetun tavoitteen saavuttamisessa komissio on jo toteuttanut ensimmäisen varhaisvaroitusjärjestelmään liittyvän selvityksensä 13 . Jäsenvaltioiden kierrätystehokkuuden ja jätehuoltopolitiikan perusteellisen arvioinnin perusteella 14 jäsenvaltiota on määritelty sellaisiksi, että niiden osalta on vaarana, että vuodelle 2020 asetettu 50 prosentin tavoite jää saavuttamatta 14 . Nämä jäsenvaltiot ovat Bulgaria, Kroatia, Kypros, Viro, Suomi, Kreikka, Unkari, Latvia, Malta, Puola, Portugali, Romania, Slovakia ja Espanja.

Tätä arviointia varten mallinnetut skenaariot 15 vahvistivat tämän tuloksen, ja niiden päätelmänä oli, että ilman lisäpolitiikkatoimia osa asianomaisista jäsenvaltioista ei todennäköisesti saavuttaisi 50 prosentin tavoitetta edes vuoteen 2025 mennessä.

Kunkin jäsenvaltion erityisongelmien ja -tarpeiden mukaan ja sen mukaan, miten kaukana jäsenvaltiot ovat vuodelle 2020 asetetusta tavoitteesta, välimatkan kuromiseksi umpeen on määritelty maakohtaisia toimia prosessissa, jossa kansalliset viranomaiset olivat tiiviisti mukana. Tässä kertomuksessa esitetyssä varhaisvaroitusjärjestelmään liittyvässä arvioinnissa otetaan myös huomioon aiemmat tavoitteiden saavuttamisen edistämiseen tähtäävät toimet 16 , joita komissio on toteuttanut yhteistyössä jäsenvaltioiden kanssa. Jos kansalliset ja paikalliset viranomaiset panevat ehdotetut toimet ripeästi täytäntöön, tavoitteiden täyttymättä jäämisen riski pienenee huomattavasti. Toimet esitetään tämän kertomuksen liitteenä olevissa valmisteluasiakirjoissa. Lisäksi voidaan määritellä useita yhteisiä painopistealueita.

Laatikko 1: Yhdyskuntajätehuolto

§Kansalliset kierrätystavoitteet välitetään kunnallistasolle, jolla on vastuu jätteenkeräysjärjestelmistä, ja varmistetaan, että tavoitteiden täyttämättä jättämisestä koituu kunnille seurauksia.

§Otetaan käyttöön toimenpiteitä (mukaan lukien verot), joiden avulla pyritään asteittain luopumaan jätteen kaatopaikkasijoituksesta ja muista jäännösjätteen käsittelytavoista (esimerkiksi jätteen mekaanis-biologisesta käsittelystä ja poltosta) ja tarjoamaan jätehierarkiaa 17 tukevia taloudellisia kannustimia.

§Laaditaan kunnille yhdessä paikallisten ja alueellisten viranomaisten kanssa ohjeet, joissa määritellään jätteen erilliskeräystä koskeva vähimmäispalvelustandardi. Järjestetään kunnille kansallisella tasolla teknistä tukea ja valmiuksien kehittämisohjelmia.

§Otetaan käyttöön biojätteen lajittelua koskevia velvoittavia vaatimuksia ja varmistetaan, että suunniteltu tai olemassa oleva käsittelyinfrastruktuuri sopii yhteen keräysjärjestelmien kanssa.

§Kannustetaan kuntia keskinäiseen yhteistyöhön infrastruktuurin suunnittelun ja/tai palvelujen hankinnan alalla, jotta varmistetaan mittakaavatehokkuus ja taloudellisen rasituksen jakautuminen.

§Parannetaan laajennettua tuottajan vastuuta koskevia järjestelmiä vähintään niin, että ne vastaavat tarkistetussa jätepuitedirektiivissä säädettyjä yleisiä vähimmäisvaatimuksia.

§Otetaan käyttöön toimenpiteitä, joilla kannustetaan kotitalouksia jätteiden lajitteluun, mukaan lukien erillisten jätevirtojen kerääminen sekajätettä useammin.

§Seurannan ja raportoinnin parantaminen, muun muassa varmistamalla, että tiedot kerätään kunnallistasolla.

§Käytetään EU:n varoja entistä tehokkaammin jätehuoltoinfrastruktuurin kehittämiseen varmistamalla, että yhteisrahoituksella tuetaan ehkäisemistä, uudelleenkäyttöä ja kierrätyksen tehokkuutta.

3.Rakennus- ja purkujäte

Rakennus- ja purkujäte on painoprosentteina ilmaistuna EU:n suurin jätevirta – sitä muodostuu vuodessa yli 800 miljoonaa tonnia, mikä on noin 32 prosenttia kaikesta syntyvästä jätteestä. 18

Tämän jätevirran hallinnan resurssitehokkuuden parantamiseen on hyvät edellytykset. Jätevirta muodostuu useiden eri materiaalien sekoituksesta ja sisältää pysyvää ja muuta kuin pysyvää vaaratonta ja vaarallista jätettä. Se koostuu pääasiassa kivennäisaineksesta (muun muassa tiilestä ja betonista), joka on verrattain raskasta ja helposti kierrätettävää mutta jonka arvo on vähäinen. Se sisältää myös materiaaleja, joilla on positiivista markkina-arvoa (metallit) tai joilla voi olla arvoa, mikäli ne kerätään erikseen puhtaina lajitteina (kuten muovit).

Jätepuitedirektiivissä 19 tätä jätevirtaa koskevaksi vuoden 2020 tavoitteeksi määritellään, että 70 prosenttia materiaaleista valmistellaan uudelleenkäyttöön, kierrätetään tai hyödynnetään muulla tavoin. Jäsenvaltioiden suoriutumisessa on merkittäviä eroja: yli puolet jäsenvaltioista on ilmoittanut saavuttaneensa vuoden 2020 tavoitteen jo kaudella 2013–2015, ja tietyissä jäsenvaltioissa hyödyntämisaste on jopa yli 90 prosenttia. Kyproksella, Kreikassa, Slovakiassa ja Ruotsissa vastaava luku on kuitenkin edelleen alle 60 prosenttia 20 . Eräiden jäsenvaltioiden ilmoittamat luvut ovat yhä hiukan epävarmoja.

Tuoreessa selvityksessä 21 siitä, miten rakennus- ja purkujätteen huolto toteutuu eri puolilla EU:ta, määriteltiin seuraavat keskeiset toimet.

Laatikko 2: Rakennus- ja purkujätehuolto

§Edistetään jätteen syntymisen ehkäisemistä älykkäällä suunnittelulla, pidentämällä rakennusten elinikää, materiaalien uudelleenkäytöllä ja parantamalla rakennustyömaiden suunnittelua ja logistiikkaa.

§Edistetään valikoivaa purkamista ja jätelähteessä tapahtuvaa lajittelua.

§Hyödynnetään EU:n ohjeita (purkutöiden ennakkotarkastukset ja jätehuollon kierrätysmalli) 22 .

§Käytetään taloudellisia välineitä tämän jätevirran ohjaamiseen muualle kuin kaatopaikoille.

§Rajataan maantäyttötoimet toimiin, jotka vastaavat jätepuitedirektiivissä olevaa määritelmää.

§Kannustetaan laatutodistusten ja/tai end of waste (EoW) -kriteerien avulla kierrätettyjen tuotteiden hyödyntämiseen.

§Laajennetaan kierrätettyä sisältöä edellyttävien ympäristöä säästävien julkisten hankintojen käyttöä.

§Parannetaan tilastojen laatua.

4.Vaaralliset jätteet

Vaarallisten jätteiden synnyttämä jätevirta on melko pieni (alle 4 prosenttia jätteen kokonaismäärästä) 23 , mutta tämän jätevirran asianmukainen hallinta on erittäin tärkeää, jotta vältetään sen vakavat kielteiset vaikutukset ympäristöön ja ihmisten terveyteen.

Jätepuitedirektiivi sisältää vaatimuksia, jotka koskevat merkintään, kirjaamiseen, jäljitettävyyteen ja valvontaan liittyviä velvoitteita, joita sovelletaan kyseisiin jätteisiin niiden syntypaikalta lopulliseen käsittelypaikkaan asti, ja lisäksi direktiivissä kielletään vaarallisten jätteiden sekoittaminen muihin jätteisiin, aineisiin tai materiaaleihin.

Analyysissa, jossa selvitettiin vaarallisten jätteiden jätehuoltoa EU:n alueella 24 ja johon oli otettu mukaan myös PCB:t/PCT:t 25 , todettiin, että keskeisten oikeudellisten velvoitteiden täytäntöönpanossa näyttäisi olevan vakavia puutteita. Tällaisia ovat muun muassa riittämätön suunnittelu, tietojen epäjohdonmukaisuus ja jätteen synnyn ja käsittelyn väliset tilastolliset aukot sekä jätteiden virheellinen luokittelu. Selvityksessä esitetään yksityiskohtaisia maakohtaisia suosituksia, jotka voidaan tiivistää ensisijaisten toimien yleiseksi luetteloksi.

Laatikko 3: Vaarallisten jätteiden jätehuolto

§Parannetaan jätehuoltosuunnitelmien laatua käyttämällä luotettavia ja vertailukelpoisia tietoja niin, että tiedot vaarallisista jätteistä ovat entistä kattavammat ja sisältävät tietoa myös käsittelykapasiteetista.

§Otetaan käyttöön itsenäisiä, luotettavia ja yhteentoimivia elektronisia kirjaus- ja jäljitysjärjestelmiä, jotka integroidaan kansallisiin tilastollisiin järjestelmiin ja EU:n jätteiden siirtoja koskeviin tietoihin.

§Jätehierarkia ja jätteiden sekoittamiskielto otetaan huomioon kansallisessa lainsäädännössä, käsittelyvaihtoehtoja koskevissa ohjeissa ja lupaehdoissa, ja varmistetaan niiden täytäntöönpano.

§Laaditaan, julkaistaan, jaetaan ja käytetään selkeitä ja yhdenmukaistettuja ohjeita jätteiden luokittelusta ja jätehuollosta, muun muassa jätehierarkiasta. Hyödynnetään komission teknisiä ohjeita jätteiden luokittelusta 26 .

§Luodaan ennalta ilmoittamattomista ja koordinoiduista tarkastuksista koostuva kattava järjestelmä. Ryhdytään toimenpiteisiin luvattomia toimijoita vastaan kaikilla tasoilla.

§Vahvistetaan ja pannaan täysimääräisesti täytäntöön jätteen tuottajien ja muiden käsittelyketjun toimijoiden jaettu vastuu 27 vaarallisten jätteiden jätehuollossa.

§Jatketaan työtä PCB:iden/PCT:iden käytön lopettamiseksi suljetuissa ja avoimissa käyttötarkoituksissa.

5.Sähkö- ja elektroniikkalaiteromu (SER)

Vuonna 2014 EU:ssa tuotettiin arviolta noin 10 miljoonaa tonnia 28 sähkö- ja elektroniikkalaiteromua (SER) (0,4 prosenttia tuotetun jätteen kokonaismäärästä) – luvun odotetaan nousevan yli 12 miljoonaan tonniin vuoteen 2020 mennessä 29 . Tämä jätevirta koostuu monimutkaisesta materiaalien ja komponenttien sekoituksesta ja sisältää eri aineita, joista on suurta vaaraa ympäristölle ja ihmisten terveydelle, mikäli niistä ei huolehdita asianmukaisesti. Nykyaikaisen elektroniikan valmistuksessa on niin ikään käytettävä niukkoja ja arvokkaita resursseja.

Direktiivillä 2012/19/EU pyritään parantamaan sähkö- ja elektroniikkalaiteromun keruuta, käsittelyä ja kierrätystä. Kaudella 2013–2015 EU28-maiden yksityisistä kotitalouksista kerätyn laiteromun määrä kasvoi 8 prosenttia. Vuonna 2014 yksityisistä kotitalouksista kerättiin laiteromua keskimäärin 6,21 kilogrammaa henkeä kohti. Vuonna 2015 kaikkiaan 23 jäsenvaltiota saavutti vähimmäistavoitteen kerätä kotitalouksista sähkö- ja elektroniikkalaiteromua vähintään 4 kilogrammaa henkeä kohti 30 – Ruotsissa ja Tanskassa romua kerättiin peräti 12 kilogrammaa, kun taas Kypros, Latvia, Malta ja Romania jäivät selvästi alle tavoitetason. 31 32

Vuodesta 2016 kaikilta jäsenvaltioilta on edellytetty, että ne täyttävät tavoitteen, jonka mukaan 45 prosenttia myydyistä laitteista on kerättävä talteen, ja vuodesta 2019 alkaen tavoitteena on, että 65 prosenttia myydyistä laitteista tai 85 prosenttia vuosittain syntyvästä elektroniikkaromusta kerätään talteen 33 . Jäsenvaltiot voivat itse valita, kummalla näistä kahdesta toisiaan vastaavasta menetelmästä ne mittaavat tavoitteen täyttymistä.

Komissio toteutti sähkö- ja elektroniikkalaiteromua koskevan lainsäädännön noudattamista edistäviä toimia 34 täytäntöönpanon keskeisten puutteiden määrittämiseksi ja hyvien käytäntöjen jakamiseksi. Tämän selvitystyön pohjalta laadittiin sekä kaikkiin jäsenvaltioihin sovellettavia suosituksia että tiettyjä jäsenvaltioita koskevia maakohtaisia neuvoja.

Laatikko 4: Sähkö- ja elektroniikkalaiteromun jätehuolto

§Otetaan kaikki hallinnon tasot (kunnallinen, alueellinen, kansallinen taso) mukaan yhteistyöhön.

§Otetaan käyttöön (tai tehostetaan) valvontatoimia jätehuoltoketjun kaikissa vaiheissa ja järjestetään tarkastuksia, joilla puututaan laittomaan tai vaatimustenvastaiseen toimintaan.

§Parannetaan tiedon laatua muun muassa laatutarkastuksilla ja vahvistamalla jäljitettävyysmenettelyitä niin, että kaikki laiteromu kuuluu niiden piiriin.

§Parannetaan laajennettua tuottajan vastuuta koskevia järjestelmiä vähintään niin, että ne vastaavat tarkistetun jätepuitedirektiivin yleisiä vähimmäisvaatimuksia.

§Parannetaan keräystä seuraavilla tavoilla:

olaajennetaan keräysinfrastruktuuria;

oparannetaan kuluttajien tietoisuutta;

oselvennetään sitä, miten vastuu laiteromusta siirtyy jätehuoltoketjussa; ja

oedellytetään, että kaikki kerääjät tekevät yhteistyötä vaatimustenmukaisuusohjelman piirissä.

§Pannaan täytäntöön direktiivissä vahvistetut asianmukaista käsittelyä koskevat vaatimukset; harkitaan vähimmäislaatustandardien käyttöönottoa sähkö- ja elektroniikkalaiteromun käsittelyssä.

§Toteutetaan/kehitetään mekanismeja, joiden kautta tuottajat ja kierrättäjät voivat vaihtaa tuotteisiin liittyviä tietoja, jotka ovat merkityksellisiä kierrätyksessä ja uudelleenkäyttöön valmistelussa (esimerkiksi I4R (Information for Recyclers) -alusta 35 ).

§Perustetaan kansalliselle tasolle rekisteröidyistä ja hyväksytyistä/sertifioiduista toimijoista koostuva ”uudelleenkäyttöön valmistelua” koskeva verkosto.

§Harkitaan erillisen ”uudelleenkäyttöön valmistelua” koskevan tavoitteen käyttöönottoa kansallisella tasolla.

6.Pakkausjäte

Vuonna 2015 EU:ssa tuotettiin pakkausjätettä kaiken kaikkiaan noin 85 miljoonaa tonnia, joka on noin 3,4 prosenttia tuotetun jätteen kokonaismäärästä 36 . Tuotetun jätteen määrä on kasvanut vähitellen viime vuosina.

Pakkausdirektiivissä asetetaan pakkausjätettä koskevia erityistavoitteita, jotka on ollut määrä täyttää vuoden 2008 loppuun mennessä (tietyille jäsenvaltioille annettiin lisäaikaa, mutta kaikki määräajat umpeutuivat vuonna 2015): direktiivissä määritellään hyödyntämistä ja kierrätystä koskevat kokonaistavoitteet (hyödyntämisen osalta tavoite on 60 prosenttia ja kierrätyksen osalta 55 prosenttia) ja lisäksi materiaalikohtaisia kierrätystavoitteita (tavoite on paperin ja pahvin osalta 60 prosenttia, lasin osalta 60 prosenttia, metallin osalta 50 prosenttia, muovin osalta 22,5 prosenttia ja puun osalta 15 prosenttia).

Vuodesta 2005 pakkausten kierrätyksen keskimääräinen kokonaisaste on noussut EU:ssa tasaisesti (vuonna 2015 kierrätysaste oli 65,8 prosenttia 37 ). Vuosina 2013–2015 EU:ssa tuotetun pakkausjätteen määrä kuitenkin kasvoi 6 prosenttia, mikä kertoo siitä, että jätteen syntymisen ehkäisemiseen on panostettava lisää. Varhaisvaroitusjärjestelmään liittyvässä selvityksessä kiinnitettiin niin ikään huomiota siihen, että useiden jäsenvaltioiden pakkausjätetiedoissa oli epäjohdonmukaisuuksia, mikä viittaa siihen, että markkinoille tuotujen pakkausten määrät on voitu ilmoittaa todellista pienemmiksi.

Tarkistetussa pakkausdirektiivissä 38 otettiin käyttöön entistä kunnianhimoisempia pakkausten kierrätystä koskevia kokonaistavoitteita (tavoite on 65 prosenttia vuodelle 2025 ja 70 prosenttia vuodelle 2030) ja entistä korkeampia materiaalikohtaisia tavoitteita (esimerkiksi muovin osalta tavoitteena on 55 prosenttia vuoteen 2030 mennessä). Tämä tulee edellyttämään entistä enemmän työtä eri puolilla EU:ta erillisten keräysjärjestelmien organisoimiseksi nykyistä tehokkaammin niin, että kierrätettäviä materiaaleja saadaan otettua talteen entistä enemmän muun muassa parannettujen laajennettua tuottajan vastuuta koskevien järjestelmien kautta.

Valtaosa jäsenvaltioista täyttää nykyiset kierrätystä koskevat kokonaistavoitteet, joskin Unkari (vuodesta 2012) ja Malta (vuodesta 2013 39 ) ovat jääneet tavoitteista selvästi. Monella jäsenvaltiolla yksi tai useampi materiaalikohtainen tavoite on jäänyt täyttymättä: saavuttamatta on jäänyt tavoitteita paperin ja pahvin osalta (Malta), puun osalta (Kroatia, Malta, Kypros, Suomi), metallin osalta (Kroatia, Malta) ja lasin osalta (Kreikka, Malta, Kypros, Unkari, Portugali, Puola ja Romania). Komissio on ollut yhteydessä kyseisiin jäsenvaltioihin ja esittänyt kohdennettuja neuvoja tavoitteiden saavuttamisen edistämiseen tähtäävissä toimissa ja muussa toiminnassa jäsenvaltioiden suoriutumisen parantamiseksi.

7.Kaatopaikkasijoitus

Jätteen kaatopaikkasijoitus on kaikista huonoin jätteenkäsittelyvaihtoehto. Vaikka kaatopaikoille päätyneen yhdyskuntajätteen määrät ovat EU:ssa kaiken kaikkiaan tasaisesti pienentyneet (kaudella 2013–2016 määrä pieneni 18 prosenttia 40 ), yhdyskuntajätteen keskimääräinen kaatopaikkasijoitusaste oli EU:ssa yhä 24 prosenttia vuonna 2016. EU:n eri jäsenvaltioiden väliset erot ovat suuria: vuonna 2016 kaatopaikoille sijoitettiin 10 jäsenvaltiossa yhä yli 50 prosenttia yhdyskuntajätteestä ja viisi jäsenvaltiota ilmoitti kaatopaikkasijoitusasteen olevan yli 70 prosenttia.

Kaatopaikkadirektiivissä jäsenvaltiot velvoitettiin supistamaan kaatopaikoille sijoitettavan biohajoavan yhdyskuntajätteen määrää niin, että se olisi enimmillään 75 prosenttia vuoteen 2006 mennessä, 50 prosenttia vuoteen 2009 mennessä ja 35 prosenttia vuoteen 2016 mennessä vuoden 1995 lähtötasosta 41 . Tarkistetussa direktiivissä 42 jäsenvaltioilta edellytetään, että ne vähentävät kaatopaikoille sijoitettavan yhdyskuntajätteen määrää niin, että se on enimmillään 10 prosenttia vuoteen 2035 mennessä, ja direktiivissä kielletään erikseen kerätyn jätteen, biohajoava jäte mukaan lukien, sijoittaminen kaatopaikoille.

Biohajoavan jätteen vähentämistä koskevien tavoitteiden saavuttamisesta annettujen tietojen kattavuus vaihtelee jäsenvaltiosta toiseen. Ilmoitettujen tietojen mukaan puolet jäsenvaltioista oli saavuttanut jo vuonna 2015 vuodelle 2016 asetetun 35 prosentin tavoitteen. Kroatia ei päässyt 75 prosentin tavoitteeseensa, joka sen oli määrä saavuttaa vuonna 2013. Kypros, Tšekki, Kreikka, Latvia ja Slovakia eivät päässeet 50 prosentin tavoitteeseen, joka olisi niin ikään pitänyt saavuttaa vuonna 2013. Malta, jonka kaatopaikkasijoitetun yhdyskuntajätteen kokonaisaste on korkea, ei ole ilmoittanut tuoreita tietoja. Komissio on ollut yhteydessä kyseisiin jäsenvaltioihin ja esittänyt kohdennettuja neuvoja tavoitteiden saavuttamisen edistämiseen tähtäävissä toimissa ja muussa toiminnassa jäsenvaltioiden suoriutumisen parantamiseksi.

Komission hiljattain toteuttamassa selvityksessä 43 todettiin, että 15 jäsenvaltiota ei täyttänyt kaikilta osin direktiivissä säädettyä velvoitetta 44 jätteen käsittelystä ennen kaatopaikkasijoitusta.

Siitä huolimatta, että jäsenvaltiot ovat ilmoittaneet vaatimustenvastaisten kaatopaikkojen sulkemisista, on yhä syytä kantaa huolta niiden laitosten lukumäärästä, jotka eivät täytä direktiivin vaatimuksia.

8.Puhdistamoliete

Puhdistamolietedirektiivillä pyritään sääntelemään puhdistamolietteen käyttöä maataloudessa. Siinä asetetaan raja-arvot raskasmetallipitoisuuksille puhdistamolietteessä, joka on tarkoitettu käytettäväksi maataloudessa ja maaperäkäsittelyssä.

Direktiivi on ollut voimassa yli 30 vuotta, ja se on pantu EU:n alueella hyvin täytäntöön. Kaikki jäsenvaltiot ovat asettaneet maaperän raskasmetallipitoisuuksille raja-arvot, jotka noudattavat direktiivin vaatimuksia – tai ovat jopa paljon niitä tiukempia.

9.Päätelmät

EU:n jätelainsäädännöllä pyritään merkittäviin jätehuollon parannuksiin. Tämä lainsäädäntö on kuitenkin pantava täytäntöön täysimääräisesti, mikäli EU haluaa saada osansa kiertotalouden ympäristö- ja taloudellisista hyödyistä ja pärjätä maailmassa, jonka resurssit käyvät alinomaa niukemmiksi.

Yhdyskuntajätettä koskevista varhaisvaroituskertomuksista ja komission lainsäädännön tavoitteiden saavuttamisen edistämiseksi toteuttamista toimista, joita tässä kertomuksessa kuvataan, ilmenee, että jäsenvaltioissa tapahtuu jatkuvaa edistystä, mutta samalla käy myös ilmi, että täytäntöönpanossa on vakavia puutteita ja haasteita, joihin on puututtava nopeasti.

Täytäntöönpano voi edetä hyvin, mikäli asianomaiset jäsenvaltiot toteuttavat kiireisesti tässä kertomuksessa ja sen liitteenä olevissa maakohtaisissa kertomuksissa määritellyt toimet. Entistä tehokkaampi erilliskeräys, tehokkaat laajennettua tuottajan vastuuta koskevat järjestelmät, taloudelliset välineet, kuten jätteen kaatopaikkasijoituksesta ja poltosta perittävät verot, ja entistä parempi tiedon laatu ovat kaikki erittäin tärkeitä tekijöitä EU:n jätelainsäädännön noudattamisen varmistamisessa nyt ja myös tulevaisuudessa.

Tämän kertomuksen jatkotoimena komissio aikoo tehdä korkean tason vierailukäyntejä, joiden aikana käsitellään kiertotaloutta/jätehuoltoa, jäsenvaltioihin, joiden osalta on vaarana, että yhdyskuntajätteelle vuodeksi 2020 asetetut tavoitteet eivät täyty. Tätä varten komissio tulee olemaan yhteydessä merkityksellisiin sidosryhmiin, muun muassa paikallisten ja alueellisten toimijoiden yhdistyksiin.

Komissio tulee edelleen kohdistamaan merkittäviä resursseja jäsenvaltioiden täytäntöönpanotoimien tukemiseen muun muassa antamalla teknistä apua (esimerkiksi ympäristöpolitiikan täytäntöönpanon arvioinnin 45 kautta ja vaihtamalla tietoa parhaista käytännöistä 46 ) ja myöntämällä EU:n varoja. Kansallisten viranomaisten on kuitenkin huolehdittava siitä, että toimintapolitiikkaan tehtäviä välttämättömiä uudistuksia tehostetaan ja käytännön toimia vauhditetaan.

(1)

Yksityiskohtaiset tiedot näistä direktiivikohtaisista kertomuksista ovat saatavilla osoitteessa http://ec.europa.eu/environment/waste/reporting/index .

(2)

Edellisessä täytäntöönpanokertomuksessa COM/2017/088 final tarkasteltiin kautta 2010–2012. Komissiolla on lakisääteinen velvollisuus tämän kertomuksen esittämiseen.

(3)

Näiden lisäksi on myös muita säädöksiä, joista jäsenvaltioiden on toimitettava komissiolle täytäntöönpanokertomuksia. Näiden kyselylomakkeiden toimittamiselle asetetuissa määräajoissa on kuitenkin eroja.

(4)

Eunomia Research and Consulting Ltd ym. (2018), ”Study to identify Member States at risk of non-compliance with the 2020 target of the Waste Framework Directive and to follow-up phase 1 and 2 of the compliance promotion exercise” (Selvitys niiden jäsenvaltioiden tunnistamiseksi, joiden osalta on vaarana, että jätepuitedirektiivin vuodelle 2020 asetettua tavoitetta ei saavuteta, ja tavoitteiden saavuttamisen edistämiseen tähtäävien toimien vaiheiden 1 ja 2 seuraamiseksi).

(5)

Euroopan ympäristökeskuksen alaisuudessa toimiva jätteitä ja vihreän talouden materiaaleja käsittelevä eurooppalainen teemakeskus (European Topic Centre on Waste and Materials in a Green Economy, ETC/WMGE) (2018), ”Scenarios for municipal waste recycling based on the European Reference Model on Municipal Waste, Contribution to the first Early Warning report” (Yhdyskuntajätettä koskevaan eurooppalaiseen viitemalliin perustuvat skenaariot yhdyskuntajätteen kierrätyksestä ensimmäistä varhaisvaroituskertomusta varten).

(6)

BIO by Deloitte (2017), ”Resource efficient use of mixed wastes; Improving management of construction and demolition waste” (Sekajätteen resurssitehokas käyttö; Rakennus- ja purkujätehuollon parantaminen).

(7)

BiPRO GmbH (2017), ”Support to selected Member States in improving hazardous waste management based on assessment of Member States' performance” (Valittujen jäsenvaltioiden tukeminen vaarallisten jätteiden jätehuollon parantamisessa jäsenvaltioiden suoriutumisesta tehdyn arvioinnin perusteella).

(8)

BiPRO GmbH (2018), ”WEEE compliance promotion exercise” (Sähkö- ja elektroniikkalaiteromudirektiivin noudattamisen edistämiseen tähtäävät toimet).

(9)

Eurostat: http://ec.europa.eu/eurostat/web/waste/data/database , datajoukko (env_wasmun).

(10)

Jätepuitedirektiivin 11 artiklan 2 kohdan a alakohta.

(11)

Direktiivi (EU) 2018/851, jäljempänä ”tarkistettu jätepuitedirektiivi”.

(12)

Direktiivin (EU) 2018/851 11 artiklan 2 kohdan c–e alakohta.

(13)

Eunomia (2018) ja ETC/WMGE (2018).

(14)

Niiden valitseman laskentamenetelmän perusteella. Jätepuitedirektiivin 11 artiklan 2 kohdan a alakohdassa asetetun tavoitteen täyttymisen toteamiseksi päätöksessä 2011/753/EU määritetään neljä vaihtoehtoista laskentamenetelmää ”uudelleenkäytettäväksi valmistellun ja kierrätetyn” kotitalousjätteen määrien ilmoittamista varten.

(15)

ETC/WMGE (2018).

(16)

http://ec.europa.eu/environment/waste/framework/support_implementation.htm

(17)

Jätehierarkiassa jätehuollon vaihtoehdot asetetaan ensisijaisuusjärjestykseen niiden kestävyyden mukaan – näin ollen ensimmäisellä sijalla on jätteen syntymisen ehkäiseminen, sitä seuraavilla sijoilla ovat kierrätys ja hyödyntäminen energiana, ja viimeisellä sijalla on loppukäsittely (esimerkiksi kaatopaikkasijoitus).

(18)

Eurostat, datajoukko (env_wasgen).

(19)

11 artiklan 2 kohdan b alakohta.

(20)

ARGUS (2017), ”Compliance reporting on Waste Framework Directive – material recovery rates for construction & demolition waste for reporting period 2013 – 2015” (Jätepuitedirektiivin noudattamista koskeva raportointi – materiaalien hyödyntämisasteet rakennus- ja purkujätteen osalta raportointikaudella 2013–2015); vuoden 2017 validointiraportti.

(21)

BIO by Deloitte (2017); Eurostat, datajoukko ( cei_wm040 ).

(22)

https://ec.europa.eu/docsroom/documents/20509/attachments/1/translations/en/renditions/native

(23)

Eurostat; datajoukko (env_wasgen).

(24)

BiPRO GmbH (2015), ”Support to selected Member States in improving hazardous waste management based on assessment of Member States' performance” (Valittujen jäsenvaltioiden tukeminen vaarallisten jätteiden jätehuollon parantamisessa jäsenvaltioiden suoriutumisesta tehdyn arvioinnin perusteella) – analyysiin kuului 10 jäsenvaltiota; ja BiPRO (2017) – analyysiin kuului 14 jäsenvaltiota.

(25)

Polyklooratut bifenyylit / polyklooratut terfenyylit.

(26)

Saatavilla kaikilla EU:n kielillä osoitteessa https://eur-lex.europa.eu/legal-content/FI/TXT/?uri=uriserv:OJ.C_.2018.124.01.0001.01.FIN&toc=OJ:C:2018:124:TOC .

(27)

Vastuu vahvistetaan jätepuitedirektiivin 15 artiklan 2 kohdassa.

(28)

Tieto perustuu ”sähkö- ja elektroniikkalaiteromun laskentatyökaluihin”, jotka ovat käytettävissä osoitteessa http://ec.europa.eu/environment/waste/weee/data_en.htm.

(29)

United National University (2007), 2008 Review of Directive 2002/96/EC on waste electrical and electronic equipment (WEEE) (Sähkö- ja elektroniikkalaiteromusta annettua direktiiviä 2002/96/EY koskeva arviointi vuonna 2008).

(30)

Tämä tavoite oli voimassa vuoden 2015 loppuun.

(31)

Latvia jäi tavoitteesta vuonna 2015, kun taas muut jäsenvaltiot eivät päässeet tavoitteeseen vuonna 2014 (viimeisimmät ilmoitetut tiedot) tai sitä edellisinä vuosina.

(32)

Eurostat; datajoukko (env_waselee).

(33)

Vuoden 2016 tiedot eivät olleet käytettävissä tämän kertomuksen laatimishetkellä.

(34)

BiPRO (2018).

(35)

https://i4r-platform.eu/

(36)

Eurostat; dataset (env_wasgen) and (env_waspac)

(37)

Ks. edellinen alaviite.

(38)

Direktiivi (EU) 2018/852.

(39)

Vuoden 2015 tietoja ei ole vielä ilmoitettu.

(40)

Eurostat; datajoukko (emv_wasmun).

(41)

Kaatopaikkadirektiivin 5 artiklan 2 kohta mahdollistaa nelivuotisen lisäajan niille jäsenvaltioille, jotka sijoittivat vuonna 1995 yli 80 prosenttia yhdyskuntajätteestään kaatopaikoille.

(42)

Direktiivi (EU) 2018/850.

(43)

Milieu (2017), ”Study to assess the implementation by the EU Member States of certain provisions of Directive 1999/31/EC on the landfill of waste” (Selvitys sen arvioimiseksi, miten jäsenvaltiot ovat panneet täytäntöön tietyt kaatopaikoista annetun direktiivin 1999/31/EY säännökset).

(44)

Kaatopaikkadirektiivin 6 artiklan a kohta.

(45)

http://ec.europa.eu/environment/eir/index_en.htm.

(46)

TAIEX-EIR Peer2Peer - http://ec.europa.eu/environment/eir/p2p/index_en.htm.

Jäsenvaltio	Vaara, että vuodelle 2020 asetettu yhdyskuntajätettä koskeva tavoite jää täyttymättä (vuoden 2015 tiedot)	Edistyminen vuodelle 2020 asetetun rakennus- ja purkujätteen 70 prosentin hyödyntämisastetta koskevan tavoitteen saavuttamisessa (vuoden 2014 tiedot)	Sähkö- ja elektroniikkalaiteromun keräystä koskeva tavoite (vuoden 2015 tiedot)	Pakkausjätettä koskevat tavoitteet: yleinen kierrätystavoite; materiaalikohtaiset tavoitteet (vuoden 2015 tiedot)	Kaatopaikkasijoitusta koskevat tavoitteet (soveltamispäivä; tiedot raportointikaudelta 2013–2015)
BG
CY		Hyödyntämisaste alle 60 %	Vuoden 2014 tiedot	- yleinen kierrätystavoite - puu - lasi (vuoden 2014 tiedot)	50 % (2013)
HR				- puu - metalli	75 % (2013)
EE
FI				puu
EL		Hyödyntämisaste alle 60 %		lasi	50 % (2013)
HU				- yleinen kierrätys - lasi
LV					50 % (2013)
MT			Vuoden 2014 tiedot	- yleinen kierrätys - paperi - puu - metalli - lasi (vuoden 2014 tiedot)	Tietoja ei ole ilmoitettu
PL				lasi
PT				lasi
RO			Vuoden 2014 tiedot	lasi (vuoden 2014 tiedot)
SK		Hyödyntämisaste alle 60 %			50 % (2013)
ES
SE		Hyödyntämisaste alle 60 %
FR					Tietoja ei ole ilmoitettu
IT					Tietoja ei ole ilmoitettu
CZ					50 % (2013)