Bryssel 6.8.2018

COM(2018) 575 final

KOMISSION TIEDONANTO NEUVOSTOLLE JA EUROOPAN PARLAMENTILLE

Euroopan unionin osallistuminen Tyynenmeren yhteisöön (SPC) pysyvänä tarkkailijana


Johdanto

Tyynenmeren alue käsittää 15 valtiota Afrikan, Karibian ja Tyynenmeren (AKT) valtioiden ryhmästä sekä neljä merentakaista maata ja aluetta (MMA). Alueen yhteenlaskettu maapinta-ala on 580 000 neliökilometriä. Sen laaja talousvyöhyke on noin 30 miljoonaa neliökilometriä ja väkiluku noin 12 miljoonaa, joista yli 500 000 on EU:n kansalaisia.

EU:lla on strategisia etuja Tyynenmeren alueella. Yhdessä EU ja AKT-valtioiden ryhmän 15 Tyynenmeren maata muodostavat vahvan liittouman ilmastonmuutokseen liittyvissä ja muissa maailmanlaajuisissa kysymyksissä, mukaan lukien valtamerten hallinnointi. Tyynenmeren alue tarjoaa myös taloudellisia ja kaupallisia mahdollisuuksia EU:lle, erityisesti kalastuksen 1 ja mineraalien osalta. Tiiviimmät suhteet Tyynenmeren maihin lujittavat myös EU:n yhteistyötä alueella Australian ja Uuden-Seelannin kanssa.

Tyynenmeren alue tarjoaa mahdollisuuden käyttää koordinoidusti ja kattavasti EU:n ulkoisen toiminnan eri välineitä, mukaan lukien yhteinen ulko- ja turvallisuuspolitiikka, kehitysyhteistyöpolitiikka ja talousdiplomatia. Koska hyvin harvoilla EU:n jäsenvaltioilla on edustus Tyynenmeren maissa, yhteyksien parantaminen Tyynenmeren yhteisön, jäljempänä ’SPC’, (aiemmalta nimeltään South Pacific Commission) kanssa olisi myös keino vahvistaa EU:n yhteistyötä Tyynenmeren maiden kanssa.

EU toteuttaa osia alueellisista ja kahdenvälisistä ohjelmistaan Tyynenmeren alueellisten järjestöjen välityksellä. SPC on tärkein EU:n ohjelmia Tyynenmeren alueella täytäntöönpaneva järjestö. SPC kutsui 11. helmikuuta 2016 EU:n pysyväksi tarkkailijaksi kirjeellä, joka oli osoitettu Fidžillä sijaitsevan EU:n Tyynenmeren alueen edustuston päällikölle. Tämä tarjoaa mahdollisuuden lujittaa EU:n ja SPC:n kumppanuutta ja vahvistaa EU:n ja SPC:n politiikkavuoropuhelua alueellisista asioista.

Tyynenmeren yhteisö (SPC)

SPC perustettiin Canberran sopimuksella vuonna 1947. Se on alueen tärkein täytäntöönpaneva järjestö, ja sillä on aktiivinen rooli osallistavan alueellisen kehityksen, yhteistyön ja yhdentymisen edistämisessä Tyynenmeren alueella. Siinä on tällä hetkellä 26 jäsentä: Amerikan Samoa, Australia, Cookinsaaret, Fidži, Guam, Kiribati, Marshallinsaaret, Mikronesian liittovaltio, Nauru, Niue, Palau, Papua-Uusi-Guinea, Pitcairn, Pohjois-Mariaanit, Ranska, Ranskan Polynesia, Salomonsaaret, Samoa, Tokelau, Tonga, Tuvalu, Uusi-Kaledonia, Uusi-Seelanti, Vanuatu, Wallis ja Futuna sekä Yhdysvallat.

SPC pyrkii edistämään tiiviimpiä ja asiakeskeisempiä yhteyksiä tahoihin, jotka eivät halua SPC:n jäsenyyttä tai täytä jäsenyyden edellytyksiä. Se hyväksyi marraskuussa 2015 järjestetyssä 9. konferenssissaan uuden [asiakirja SPC/CRGA 45 (15)], jolla perustettiin Tyynenmeren yhteisön pysyvän tarkkailijan asema.

Euroopan komissio ja SPC tunnustavat, että lähestymistapoja kehityspolitiikkaan ja ohjelmasuunnitteluun on tärkeää koordinoida, ja ne ovat tehostaneet yhteistyötään allekirjoittamalla 16. kesäkuuta 2015 kumppanuuden perustamisesta. Tässä yhteydessä komissio kutsuttiin epävirallisesti tarkkailijaksi SPC:n vuotuisiin hallinnollisiin kokouksiin. Sen jälkeen, kun SPC:n uusi jäsenyyttä ja tarkkailijan asemaa koskeva toimintapolitiikka oli hyväksytty, SPC Euroopan unionin ensimmäiseksi Tyynenmeren yhteisön pysyväksi tarkkailijaksi 11. helmikuuta 2016.

Pysyvän tarkkailijan asema Tyynenmeren yhteisössä

Pysyvän tarkkailijan asema on tarkoitettu Tyynenmeren alueella tai sen ulkopuolella oleville tahoille, joilla on halua ja valmiuksia sisällöllisesti merkittäviin suhteisiin Tyynenmeren yhteisön kanssa mutta jotka eivät halua sen jäseneksi tai eivät täytä jäsenyyden edellytyksiä.

SPC:n jäsenyyttä ja tarkkailijan asemaa koskevan toimintapolitiikan, jäljempänä ’toimintapolitiikka’, mukaan pysyvät tarkkailijat voivat odottaa seuraavanlaista kohtelua:

1.Pysyvät tarkkailijat voivat osallistua hallitusten ja hallintojen edustajien komitean (CGRA) 3 ja konferenssin 4 kokouksiin sekä muihin SPC:n kokouksiin. Puheenjohtajan luvalla ne voivat osallistua keskusteluihin.

2.Pysyvät tarkkailijat voivat esittää ehdotuksia SPC:n kokouksissa. Tällaiset ehdotukset otetaan SPC:n jäsenten käsiteltäviksi ainoastaan, jos vähintään yksi SPC:n jäsen sitä pyytää.

3.Kokouksen puheenjohtaja voi tarvittaessa antaa pysyvälle tarkkailijalle ylimääräistä puheaikaa, jotta se voi vastata esittämiinsä kantoihin tai ehdotuksiin liittyviin kysymyksiin.

4.Pysyviä tarkkailijoita voidaan SPC:n jäsenten ja sihteeristön harkinnan mukaan kutsua osallistumaan hallintoelimen tai sihteeristön perustamiin työryhmiin noudattaen tavanomaisia menettelyjä, joilla säännellään tällaisten työryhmien kokoonpanoa.

5.SPC:n sihteeristö ilmoittaa kaikille pysyville tarkkailijoille työpajoista, seminaareista ja muista SPC:n ja sen sihteeristön koolle kutsumista satunnaisista kokouksista ja esittää niitä koskevan kutsun myös pysyville tarkkailijoille.

Pysyvän tarkkailijan aseman myöntämiseen sovelletaan seuraavaa menettelyä, joka on kuvattu yksityiskohtaisesti toimintapolitiikassa:

1.SPC:n konferenssille toimitetaan sihteeristön pääjohtajalle osoitettu kirjallinen pyyntö, jossa hakija esittää lyhyesti, millä perusteella se täyttää pysyvän tarkkailijan aseman kriteerit.

2.Sihteeristö arvioi pyynnön, ja konferenssin puheenjohtajalle ja kaikille SPC:n jäsenille esitetään suositus.

3.Hallitusten ja hallintojen edustajien komitea (CRGA) arvioi pyynnön ja antaa suosituksen konferenssille.

4.Konferenssi päättää asiasta yksimielisesti.

5.Sihteeristön pääjohtaja antaa päätöksen tiedoksi hakijalle.

Vaikka oletetaan, että pysyvät tarkkailijat rahoittavat osallistumisensa SPC:n kokouksiin poiketen toimintapolitiikan 37 jaksosta, vuotuisesta rahoitusosuudesta SPC:n talousarvioon voidaan vapauttaa konferenssin päätöksellä, jos pysyvä tarkkailija antaa merkittävää taloudellista tukea SPC:n ohjelmille muilla tavoin. Ottaen huomioon EU:n huomattavan rahoituksen alueelle (ks. jäljempänä), pysyvän tarkkailijan asemaa koskeva pyyntö esitetään sillä ehdolla, että konferenssi vapauttaa EU:n vuotuisesta rahoitusosuudesta SPC:n talousarvioon.

Menettely pysyväksi tarkkailijaksi tulemiseksi on hallinnollinen menettely. Pysyvän tarkkailijan asema ei sinänsä anna mitään materiaalisia oikeuksia eikä se luo mitään velvoitteita. Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 17 artiklan 1 kohdan nojalla komission olisi edustettava unionia SPC:ssä.

Tavoitteet

Komissio ja SPC ovat tehneet pitkäaikaista yhteistyötä kehityksen edistämiseksi Tyynenmeren saarivaltioissa ja alueilla. EU:n toimilla SPC:n tuella on tähän mennessä voitu vastata haasteisiin ja edistää mahdollisuuksia muun muassa ilmastonmuutokseen, katastrofiriskin vähentämiseen, kalatalouteen, kaupan kehittämiseen, kestävään energiaan, kulttuuriin, ihmisoikeuksiin ja syvänmeren mineraaleihin liittyvissä asioissa. Vuonna 2017 EU sitoi noin 160 miljoonaa euroa kehitysyhteistyöohjelmiin Tyynenmeren valtioiden kanssa.

SPC:n mandaatti alueellaan vastaa hyvin keskeisiä aihealoja Tyynenmeren alueella sekä EU:n kehitysavun painotuksia. SPC on EU:n ylivoimaisesti suurin täytäntöönpanokumppani Tyynenmeren alueella ja keskeinen alueellinen järjestö molemminpuolisten etujen edistämiseksi. Vuositasolla EU antaa SPC:lle keskimäärin 30 miljoonaa euroa. Vuonna 2016 määrä oli lähes 40 prosenttia SPC:n vuotuisista menoista. Komission SPC:lle antama merkittävä tuki on myös peruste yhteistyön tiivistämiselle näiden kahden instituution välillä.

Kaiken kaikkiaan pysyvän tarkkailijan asema antaa EU:lle tilaisuuden lisätä johdonmukaisuutta ja tehokkuutta sekä parantaa komission ja SPC:n toimien laatua, näkyvyyttä ja vaikutusta. Se auttaisi myös lujittamaan komission politiikkavuoropuhelua SPC:n kanssa alueellisista asioista. Lisäksi pysyvän tarkkailijan asema vahvistaisi EU:n yhteistyötä SPC:n kanssa, mikä saattaisi olla molemmille osapuolille hyödyksi ottaen huomioon tulevat neuvottelut Cotonoun sopimuksen jälkeisestä kumppanuussopimuksesta AKT-maiden kanssa. Koska yksi EU:n jäsenvaltio (Ranska) on jo SPC:n täysjäsen (kuten Australia, Uusi-Seelanti ja Yhdysvallat), komission tuleminen pysyväksi tarkkailijaksi antaisi EU:lle mahdollisuuksia laajentaa kumppanuuksiaan alueella.

Päätelmät

Koska SPC on strateginen alueellinen foorumi ja keskeinen alueellinen kumppani, jonka kanssa on suotavaa tiivistää yhteistyötä yhteistä etua koskevilla aloilla, komissio aikoo vastata myöntävästi SPC:n kutsuun osallistua sen toimintaan pysyvänä tarkkailijana EU:n puolesta. Sihteeristön pääjohtajalle osoitettavaan viralliseen pyyntöön sisällytetään erikseen ehto, että konferenssi vapauttaa EU:n velvoitteesta osallistua SPC:n talousarvion rahoittamiseen.

(1)

EU on jäsen kahdessa Tyynenmeren alueellisessa kalastusjärjestössä – läntisen ja keskisen Tyynenmeren kalastuskomissio (WCPFC) ja Eteläisen Tyynenmeren alueellinen kalastusjärjestö (SPRFMO) – joissa se edistää aktiivisesti kalavarojen pitkäaikaista säilyttämistä ja hoitoa.

(2)

Asiakirja rekisteröity Ares-numerolla (2015) 2773568.

(3)

Hallitusten ja hallintojen edustajien komitea (CRGA) on vuosittain kokoontuva Tyynenmeren yhteisön konferenssin komitea. Niinä vuosina, jolloin konferenssi ei kokoonnu, CRGA:lla on valtuudet tehdä hallintoa koskevia päätöksiä.

(4)

Tyynenmeren yhteisön konferenssi on järjestön hallintoelin. Se kokoontuu joka toinen vuosi. Jokaisella jäsenmaalla ja -alueella on yksi ääni päätöksenteossa.