JOHDANTO

Neuvoston asetuksessa (EY) N:o 2271/96, jäljempänä ’asetus’, säädetään suojautumisesta asetuksen liitteessä eriteltyjen lakien, mukaan lukien asetukset ja muut säädökset, ekstraterritoriaalisen soveltamisen vaikutuksilta sekä niihin perustuvien tai niistä aiheutuvien toimien vaikutuksilta sekä vaikutusten torjumisesta silloin, kun soveltaminen koskee niiden asetuksen 11 artiklassa tarkoitettujen henkilöiden etuja, joiden toiminta liittyy kansainväliseen kauppaan ja/tai pääoman liikkuvuuteen sekä näihin liittyviin kaupallisiin toimiin EU:n ja kolmansien maiden välillä.

Asetuksen 1 artiklan mukaisesti komissio voi hyväksyä delegoituja säädöksiä lisätäkseen asetuksen liitteeseen kolmansien maiden lakeja, asetuksia tai muita säädöksiä, joita sovelletaan kyseisten kolmansien maiden alueen ulkopuolella ja jotka vahingoittavat unionin etuja sekä luonnollisten henkilöiden ja oikeushenkilöiden etuja heidän/niiden käyttäessä Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen mukaisia oikeuksiaan, ja poistaakseen liitteestä lakeja, asetuksia ja muita säädöksiä, kun niillä ei enää ole tällaista vaikutusta.

OIKEUSPERUSTA

Tämä kertomus on annettava asetuksen 11 a artiklan nojalla. Kyseisen säännöksen nojalla valta antaa delegoituja säädöksiä siirretään komissiolle viideksi vuodeksi 20. helmikuuta 2014 alkaen. Komission on laadittava siirrettyä säädösvaltaa koskeva kertomus viimeistään yhdeksän kuukautta ennen kyseisen viisivuotisjakson päättymistä.

SIIRRETYN SÄÄDÖSVALLAN KÄYTTÄMINEN

Komissio on käyttänyt siirrettyä säädösvaltaa yhden kerran asetuksen voimaantulon jälkeen. Sen jälkeen, kun Yhdysvallat oli vetäytynyt yhteisestä kattavasta toimintasuunnitelmasta, se ilmoitti 8. toukokuuta 2018 ottavansa uudelleen käyttöön kansalliset rajoittavat toimenpiteet suhteissaan Iraniin. Joitakin näistä toimenpiteistä sovelletaan ekstraterritoriaalisesti, ja niillä voi olla kielteisiä vaikutuksia unionin etuihin sekä sellaisten luonnollisten henkilöiden ja oikeushenkilöiden etuihin, jotka käyttävät Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen mukaisia oikeuksiaan.

Vastatoimena komissio antoi 6. kesäkuuta 2018 delegoidun säädöksen, jolla asetuksen liitettä muutetaan sisällyttämällä siihen Yhdysvaltojen uudelleen käyttöön ottamat rajoittavat toimenpiteet, joilla voi olla kielteisiä vaikutuksia Iranin kanssa laillista liiketoimintaa harjoittaviin EU:n toimijoihin. Euroopan parlamentilla ja neuvostolla on kyseisestä päivämäärästä lukien kaksi kuukautta aikaa ilmoittaa, vastustavatko ne kyseistä muutosta.

Syyt, joiden nojalla lainsäätäjät päättivät siirtää komissiolle vallan antaa delegoituja säädöksiä, ovat edelleen olemassa, ja komissio voi hyvinkin joutua käyttämään kyseistä säädösvaltaa tulevaisuudessa.

PÄÄTELMÄ

Komissio on viimeksi kuluneiden viiden vuoden aikana käyttänyt asetuksen nojalla sille siirrettyä säädösvaltaa kerran. Koska syyt, joiden nojalla lainsäätäjät päättivät siirtää komissiolle vallan antaa delegoituja säädöksiä, ovat edelleen olemassa, komissio pitää tarpeellisena jatkaa säädösvallan siirtoa. Tällä kertomuksella komissio noudattaa asetuksen 11 a artiklaan perustuvaa raportointivelvoitetta ja kehottaa Euroopan parlamenttia ja neuvostoa ottamaan kertomuksen huomioon.