Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunto aiheesta ”Ehdotus Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseksi veden uudelleenkäytön vähimmäisvaatimuksista (säännöllisesti tarkistettava ohjelma)”

(COM(2018) 337 final)

(2019/C 110/18)

Esittelijä:

Mindaugas MACIULEVIČIUS

Lausuntopyyntö	Euroopan parlamentti, 2.7.2018 Neuvosto, 26.6.2018
Oikeusperusta	EU:n toiminnasta tehdyn sopimuksen 304 artikla
Työvaliokunnan päätös	19.9.2017
Vastaava erityisjaosto	”maatalous, maaseudun kehittäminen, ympäristö”
Hyväksyminen erityisjaostossa	27.11.2018
Hyväksyminen täysistunnossa	12.12.2018
Täysistunnon nro	539
Äänestystulos (puolesta / vastaan / pidättyi äänestämästä)	140/1/0

1.   Päätelmät ja suositukset

1.1

Euroopan komission tekemä aloite on ajankohtainen ja erittäin myönteinen. Ehdotettu asetus edistää voimakkaasti turvallisten lisävesivarojen kehittämistä maatalouden keinokastelua varten – vesivarojen, joita voidaan käsitellä siten, että ne ovat turvallisia maatalouskäytössä ja että tarpeen mukaan säilytetään myös niiden sisältämät hyödylliset ravinteet sekä soveltuva maaperää ravitseva orgaaninen aines.

1.2

Säädös tuottaa lisäarvoa ensinnäkin siinä mielessä, että juomavesivaroihin kohdistuva paine lievenee, ja se myös edistää julkisten ja yksityisten investointien ohjautumista kyseisenlaisten lisävesivarojen luomiseen. Nimenomaan maatalouskäyttöä varten luotavat erilliset vesienkäsittely- ja toimitusinfrastruktuurit tulevat olemassa olevien lähteiden ja toimitusinfrastruktuurin lisäksi. Kyse on peruspalveluista, joiden hoitamisesta vastaa jäsenvaltiosta riippuen valtio, kunta tai yksityinen toimija.

1.3

ETSK pitää ehdotettua asetusta tervetulleena lisävälineenä vesipuitedirektiivin päämäärien saavuttamiseksi ja myös kiertotalouspaketin tavoitteiden edistämiseksi. Asetus kannustaa käyttämään olemassa olevia vesivaroja kestäväpohjaisemmin ja on omiaan vahvistamaan kuluttajien luottamusta asetuksen vaikutuspiiriin kuuluvien maataloustuotteiden turvallisuuteen.

1.4

Nykykuluttajat eivät ole tietoisia veden uudelleenkäytön erilaisista normeista eri jäsenvaltioissa, eivätkä monet tiedä, että keinokastelussa käytetään laajalti kierrätysvettä. Koska nyt ehdotetussa asetuksessa säädetään johdonmukaisesta lähestymistavasta, jolla on vankka tieteellinen pohja, sitä voidaan pitää tarpeellisena ja perustavana elintarviketurvallisuuspolitiikan osatekijänä.

1.5

Toisin kuin asetuksen yleisluonteisesta nimestä voisi päätellä, ehdotus rajoittuu varsinaiselta sisällöltään tiukasti yhdyskuntajätevesien uudelleenkäyttöön keinokastelussa. Vaikka tämä mainitaan asetuksen perusteluissa, painotus on suositeltavaa tuoda selvemmin esille, jotta teollisuuden ja kotitalouksien uudelleenkäyttömahdollisuuksien sivuuttamisesta heräisi mahdollisimman vähän huolta.

1.6

Veden mahdollinen uudelleenkäyttö pohjavesivarannon täydentämiseksi on – vaikka se ei olekaan asetuksen kohteena – kiinnostava ajatus, jota olisi analysoitava tarkemmin tekniseltä kannalta, jotta voitaisiin ratkaista vaikutustenarvioinnissa yksilöidyt monisyiset ongelmat.

1.7

Komitea suosittaa painokkaasti, että kaikissa jäsenvaltioissa valvotaan vesivaroja tehokkaasti ja huolehditaan aktiivisesti vastuuvelvollisuuden toteutumisesta ja sääntöjen noudattamisen valvonnasta, jotta asetuksella saataisiin aikaan mahdollisimman suuri osa toivotuista vaikutuksista. Etenkin laittoman vedenoton kieltojen noudattamista tulee valvoa nykyistä johdonmukaisemmin.

1.8

Pääomainvestoinneille, joita veden uudelleenkäytön edellyttämän infrastruktuurin rakentaminen vaatii, on hyvät liiketaloudelliset perusteet, mutta tällaisen infrastruktuurin rakentamista on tarkoitus tukea rakennerahastoista, ensisijaisesti maaseuturahastosta ja koheesiorahastosta.

1.9

Vaikka asetuksen ei ennakoida vaikuttavan kilpailuun unionin ulkopuolelta tuotavien tavaroiden kanssa, ETSK kehottaa komissiota käyttämään hyväksi näiden EU-tason normien laadinnan tarjoaman tilaisuuden yhdessä Euroopan elintarviketurvallisuusviranomaisen kanssa ja jäntevöittämään kannanottoja veden uudelleenkäytön normittamiseen tähtäävissä kansainvälisissä keskusteluissa sen varmistamiseksi, että myös unionin ulkopuolisista maista tuotavat tavarat täyttävät vaatimukset. ETSK on säännönmukaisesti ilmaissut kaipaavansa johdonmukaisuutta maatalouden kansainvälisiin tuotantovaatimuksiin, ja ehdotettu asetus voi muodostaa maailmanlaajuisen vertailukohdan veden uudelleenkäytön alalla (1).

2.   Johdanto

2.1

EU:ssa kärsitään ilmastonmuutoksen ja lisääntyvän kysynnän takia monin paikoin jo nyt vesistressistä (2), sillä niukkuus- ja laatuongelmia esiintyy kolmanneksella EU:n alueesta ympäri vuoden (3). Komitea on tuonut aiemmissa lausunnoissaan esille näitä huolia, vedonnut sen puolesta, että jäteveden käsittelyyn sen uudelleenkäyttöä varten investoitaisiin enemmän, ja huomauttanut, että vesikierron sulkeminen ei ole enää epärealistinen tavoite (4). Suuri osa vesivaroista käytetään maataloudessa keinokasteluun. Näin on etenkin eteläisissä jäsenvaltioissa, missä maataloustuotteiden osuus taloudesta on merkittävä. Ehdotetun asetuksen tavoitteena ei ole laajentaa keinokasteltua aluetta vaan käyttää olemassa olevia vesivaroja nykyistä turvallisemmin ja resurssitehokkaammin.

2.2

Kuluttajien luottamuksen säilyttäminen elintarvikkeisiin sekä elintarvikkeiden turvallisuuden takaava sääntely- ja tarkastusjärjestelmä ovat ymmärrettävästi unionille tärkeimpien asioiden joukossa. Ehdotettu asetus lisää varmuutta näissä asioissa, joita koskevat normit vaihtelevat nykyisin huomattavasti jäsenvaltiosta toiseen. Kasteluun käytettävissä olevan veden määrään voi tulla asetuksen ansiosta 4,9 miljardin kuutiometrin lisäys vuodessa, mikä pienentäisi vesistressiä kaiken kaikkiaan yli 5 prosentilla. Asetuksella taataan kierrätetyn veden turvallisuus sekä ihmisten ja eläinten terveyden ja ympäristön suojelun korkea taso.

2.3

Asetus odotettavasti vahvistaa kiertotaloutta, parantaa EU:n ruokaturvaa ja edistää kansanterveyttä. Sillä vastataan suoraan tarpeeseen asettaa valtaosin maataloudessa käytettävälle kierrätetylle vedelle yhdenmukaistetut vähimmäislaatuvaatimukset. Entistä avoimempi yleisölle tiedottaminen varmistetaan edellyttämällä, että veden uudelleenkäytöstä on tarjolla riittävää ja ajantasaista tietoa verkossa. Ehdotettu asetus vie lisäksi osaltaan eteenpäin kestävän kehityksen tavoitteiden, erityisesti puhdasta vettä ja sanitaatiota koskevan tavoitteen nro 6, toteuttamista EU:ssa. Se täydentää komission ehdotusta uudesta yhteisestä maatalouspolitiikasta, sillä se edistää parempaa vesivaroista huolehtimista maataloudessa tarjoamalla viljelijöiden käyttöön kestävämmin tuotettuja vesivaroja.

2.4

On syytä panna merkille, että asetus esitetään osana säännöllisesti tarkistettavaa ohjelmaa ja että pitkällä aikavälillä tarkoituksena on käsitellä muitakin veden uudelleenkäytön osa-alueita. Tässä nimenomaisessa asetuksessa keskitytään kuitenkin hyvin tiukasti jo käsitellyn yhdyskuntajäteveden prosessoimiseen siten, että sitä voidaan käyttää erityyppisissä maatalouden keinokastelujärjestelmissä, ja käsitellään lähes yksinomaan tätä aihetta. Uudelleenkäyttö kotitalouksissa ja teollisuudessa ei kuulu esitetyn ehdotuksen piiriin, mutta esimerkiksi parhaillaan uudelleentarkasteltavana oleva direktiivi yhdyskuntajätevesien käsittelystä (5) kattaa ne jossain määrin.

3.   Komission ehdotuksen pääsisältö

3.1

Ehdotettu asetus on osa integroitua vesivarojen hoitoa, jonka avulla pyritään puuttumaan eri puolilla EU:ta lisääntymässä oleviin vakaviin vesistressiongelmiin. Yhdyskuntajätevesien käsittelylaitoksilta peräisin oleva käsitelty jätevesi voi tarjota luotettavan vaihtoehtoisen vesivaran sen rinnalla, että vettä pyritään säästämään ja sen käytön tehokkuutta parantamaan.

3.2

Jäteveden uudelleenkäytöllä on tyypillisesti lievempiä ympäristövaikutuksia kuin muilla vaihtoehtoisilla vesivaroilla, ja siitä voi olla paljon hyötyä ympäristölle, taloudelle ja yhteiskunnalle. Asetuksessa keskitytään veden uudelleenkäyttöön maatalouden keinokastelussa, jonka osuus on nykyisin noin neljäsosa kaikesta EU:ssa käytettävästä makeasta vedestä.

3.3

Asetuksen on tarkoitus koskea jäsenvaltioiden lisäksi suoraan myös liikealan toimijoita, minkä johdosta on mahdollista, että se edistää ympäristöteknologian kehittämistä ja käyttöönottoa. Ehdotetussa asetuksessa vahvistetaan vähimmäisvaatimukset kierrätetyn veden laadulle ja seurannalle, säädetään keskeisistä riskinhallintatehtävistä ja esitetään EU:n laajuisesti sovellettavaksi yhdenmukaistettu toimintamalli veden uudelleenkäyttöön keinokastelussa. Siinä säädetään erityisesti seuraavista:

3.3.1

Kierrätetyn veden laadun ja seurannan vähimmäisvaatimukset, jotka kattavat mikrobiologiset seikat (esimerkiksi kolibakteerien määrä) ja vaatimukset säännölliselle ja validointiin tähtäävälle seurannalle – Näin taataan, että ehdotetun asetuksen mukaisesti tuotettua kierrätysvettä on turvallista käyttää keinokastelussa.

3.3.2

Keskeiset riskinhallintatehtävät, jotka antavat lisäsuojaa vähimmäisvaatimusten lisäksi ja joiden puitteissa määritellään mahdolliset muut vaaratekijät, jotka on otettava huomioon, jotta veden uudelleenkäyttö olisi turvallista – Tähän kuuluu ensisijaisesti kierrätyslaitoksen toiminnanharjoittajan velvoite laatia veden uudelleenkäytön riskinhallintasuunnitelma luvan saamiseksi toimivaltaiselta viranomaiselta. Lupa on tarkistettava vähintään viiden vuoden välein.

3.3.3

Avoimuuden lisääminen – Uusissa avoimuussäännöissä edellytetään, että yleisölle tiedotetaan jäsenvaltiossa sovellettavista veden uudelleenkäytön käytännöistä verkossa käyttäjäystävällisellä tavalla. Yksityiskohtaiset säännöt annettavien tietojen esitysmuodosta ja -tavasta määritellään myöhemmin täytäntöönpanosäädöksessä.

3.4

Jäsenvaltioiden edellytetään laativan Euroopan ympäristökeskuksen tuella veden uudelleenkäyttöä koskevia tietoaineistoja. Ympäristökeskus laatii säännöllisin väliajoin unionin laajuisen yleiskatsauksen asetuksen täytäntöönpanosta. Ensimmäinen arviointi on tarkoitus tehdä kuuden vuoden päästä asetuksen voimaantulosta.

3.5

On syytä huomata, että ehdotettu asetus ei velvoita jäsenvaltioita ryhtymään jäteveden käsittelyyn keinokastelutarkoitusta varten. Sen ensisijaisena tarkoituksena on rakentaa monien eri sidosryhmien – vesiviranomaisten, viljelijöiden, sijoittajien ja kuluttajien – keskuudessa luottamusta siihen, että kasteluun käytettävän veden tuottamisessa sovelletaan johdonmukaisesti erittäin korkeita turvallisuusnormeja. Tämä merkitsee huomattavaa edistystä nykykäytäntöön verrattuna.

3.6

Vaikutustenarvioinnissa ja tukena käytetyissä tutkimusasiakirjoissa esitetään yksityiskohtainen tekninen analyysi erityisesti havaitsemiseen liittyvistä seikoista, turvallisuusvaatimuksista ja kynnysarvoista.

4.   Yleistä

4.1

Komitea kannattaa ehdotettua asetusta varauksetta, sillä se edistää ilmastonmuutoksen aiheuttamien paineiden lievittämistä ja on hyödyllinen lisä vesipuitedirektiivin ja yleensä kiertotalouden täytäntöönpanoon. Komitea panee merkille myönteiset esimerkit laajasta veden uudelleenkäytöstä maataloustuotannon yhteydessä: Kyproksessa ja Israelissa käytetään nykyisin uudelleen lähes 90 prosenttia käsitellystä jätevedestä. ETSK pohtii, olisiko veden uudelleenkäytöstä annettavassa asetuksessa syytä ottaa huomioon kysymys vedestä saatavan lämmön talteenotosta ennen veden kulkua jäteveden käsittelylaitokseen. Tällaisia laitteita olisi sijoitettava omakotitaloihin, kerrostaloihin, uimahalleihin ja hotelleihin.

4.2

Ehdotetussa asetuksessa tunnustetaan vedensäästö- ja vesitehokkuustoimenpiteiden ensisijaisuus vesienhoidon hierarkiassa. Vapaaehtoista uudelleenkäyttömahdollisuutta on tarkoitus hyödyntää vain silloin, kun uudelleenkäyttö on mahdollista, turvallista ja kustannustehokasta. Kierrätetyn veden käyttöön keinokastelussa on paljon mahdollisuuksia etenkin eräissä eteläisissä EU:n jäsenvaltioissa, missä käyttö on yleisesti vähäistä. Esimerkiksi Italiassa ja Kreikassa uudelleenkäytön osuus on 5 prosenttia ja Espanjassa 12 prosenttia. On rohkaisevaa, että veden uudelleenkäyttö on lisääntymässä tasaiseen tahtiin.

4.3

Komitea panee merkille, että asetuksella on tarkoitus vahvistaa yhdenmukainen lähestymistapa uudelleenkäytettävän veden laatunormeihin. Toistaiseksi tällaista ei ole. Kuluttajat eivät yleisesti ottaen tiedä, että keinokastelussa uudelleenkäytettävän veden laatu vaihtelee suuresti jäsenvaltioiden välillä. Yhteinen vähimmäisvaatimustaso edistää käyttöönottoa ja investointeja ja antaa kuluttajille paremmat takeet terveydellisistä näkökohdista.

4.4

Komitea panee myös merkille, että taudinaiheuttajia, enenevässä määrin huolestusta herättäviä epäpuhtauksia, desinfioinnin sivutuotteita ja antibioottiresistenssiä koskevat huolet on nyt otettu huomioon (liitteessä II) käyttäen pohjana yhteisen tutkimuskeskuksen Science for Policy -sarjaan kuuluvaa teknistä katsausta (6), jossa tarkastellaan hyvin yksityiskohtaisesti veden uudelleenkäyttöön maatalouden keinokastelussa liittyvien terveys- ja ympäristöriskien hallintaa. Tämän on määrä taata kunkin hankkeen kohdalla maaperän, pohjaveden, juomaveden ja elintarvikkeiden suojelu.

4.5

Perinteiset vesivarat on monissa tapauksissa yleisesti alihinnoiteltu siten, ettei veden hinta vastaa ympäristö- ja resurssikustannuksia. Lisäksi laitonta vedenottoa joista ja yksityisten kaivojen kautta tapahtuu edelleen huomattavan paljon. Kaikissa jäsenvaltioissa olisi valvottava vesivaroja tehokkaasti ja huolehdittava aktiivisesti vastuuvelvollisuuden toteutumisesta ja sääntöjen noudattamisen valvonnasta, jotta asetuksella saataisiin aikaan mahdollisimman suuri osa toivotuista vaikutuksista.

4.6

Ehdotetussa asetuksessa määritellään veden uudelleenkäyttöhankkeille lupamenettely. Tämä oletettavasti edistää selvää vastuunjakoa veden uudelleenkäyttökierron eri vaiheiden toimijoiden välillä.

4.7

Komitea arvostaa asetuksen tarjoamaa tilaisuutta kannustaa mukauttamaan uudelleenkäytön mahdollistavia käsittelylaitoksia tai suunnittelemaan ne siten, että edistetään mahdollisuuksia kastelulannoitukseen. Tällä tarkoitetaan kotitalous- ja teollisuuskäytön aikana vesikiertoon tulleiden liukoisten ravinteiden, esimerkiksi typen ja fosforin, sekä hyödyllisen ja maaperää ravitsevan orgaanisen aineksen jättämistä käsiteltyyn veteen kiinnittäen asianmukaista huomiota turvallisuuteen. Näiden lisähyötyjen katsotaan olevan toissijaisia siihen ensisijaiseen hyötyyn nähden, että uudelleenkäytön kautta saadaan käyttöön uusia vesivaroja.

5.   Erityistä

5.1

On syytä huomata, että ilmaisulla ”veden uudelleenkäyttö” viitataan sellaisen veden käyttöön, joka saadaan (pääasiassa yhdyskunta)jätevesistä ja joka saavuttaa käsittelyn aikana aiottuun käyttötarkoitukseen soveltuvan laadun.

5.2

Asetuksen ensisijaisena tavoitteena on varmistaa yhdyskuntajäteveden käsittelylaitoksista saatavan uudelleenkäytettävän veden laatu ja uudelleenkäytön turvallisuus. Asetuksella ei säännellä juomavettä tai suoria vesitehokkuustoimenpiteitä. Komitea toteaa kuitenkin, että jäteveden tehokas käsittely ja uudelleenkäyttö on huomattavasti hyödyllisempää ympäristön kannalta kuin muut vaihtoehdot. Esimerkiksi Italiassa kuivuuden arvioitiin vuonna 2017 aiheuttaneen maataloudelle 2 miljardin euron tappiot, ja monien jäsenvaltioiden kesällä 2018 kokemat äärimmäiset sääolot todennäköisesti kasvattavat tappioita ympäri EU:n. Veden uudelleenkäytöllä voitaisiin kattaa arviolta 47 prosenttia Italian kaikista keinokastelutarpeista, mutta tästä huolimatta siihen turvaudutaan nykyisin hyvin harvoin.

5.3

Mahdollisuudet käyttää kierrätettyä vettä maatalouden keinokastelussa ovat ylivoimaisesti suurimmat eteläisissä jäsenvaltioissa, mutta ehdotetun asetuksen tekninen ja toiminnallinen kannustinvaikutus hyödyttää tulevaisuudessa koko EU:ta.

5.4

EU asettaa elintarviketurvallisuusnormit tavallisesti yleiseen elintarvikelainsäädäntöasetukseen tukeutuen, ja vastuu niiden noudattamisen varmistamisesta on asianmukaisesti jäsenvaltioilla. Ehdotetulla asetuksella taataan, että kuluttajien turvallisuus on etusijalla aina, kun vettä käytetään uudelleen ravintokasvien keinokasteluun. Unionin ulkopuolisista maista tuotavien maataloustuotteiden on täytettävä EU:n lainsäädännössä asetetut elintarviketurvallisuusvaatimukset, mutta tällä hetkellä ei ole voimassa nimenomaan unionin ulkopuolisten maiden keinokastelukäytäntöjä koskevia vaatimuksia. On esitetty, että EU:n yhteiset normit voisivat toimia mallina unionin ulkopuolisille maille, erityisesti EU:n kanssa kahdenvälistä kauppaa käyville kumppanimaille. Neuvottelut tästä asiasta käydään kuitenkin kansainvälisellä tasolla. Sekä käsittelemätöntä että käsiteltyä jätevettä käytetään jo nyt laajasti keinokastelussa eri puolilla maailmaa – myös monissa sellaisissa maissa, mistä EU tuo maataloustuotteita.

---

(1)  ETSK:n lausunto aiheesta ”Maatalouden rooli kauppaneuvotteluissa”, kohta 4.3 (EUVL C 173, 31.5.2017, s. 20).

(2)  Vesistressiä ilmenee, kun veden kysyntä ylittää tietyllä ajanjaksolla käytettävissä olevan veden määrän tai kun veden heikko laatu rajoittaa sen käyttöä.

(3)  COM(2012) 672 final.

(4)  ETSK:n lausunto aiheesta ”Suunnitelma Euroopan vesivarojen turvaamiseksi” (EUVL C 327, 12.11.2013, s. 93).

(5)  Neuvoston direktiivi 91/271/ETY, annettu 21 päivänä toukokuuta 1991, yhdyskuntajätevesien käsittelystä (EYVL L 135, 30.5.1991, s. 40).

(6)  Yhteisen tutkimuskeskuksen julkaisu Towards a legal instrument on water reuse at EU level.