Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunto aiheesta ”Ehdotus Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseksi sähköistä todistusaineistoa rikosoikeudellisissa asioissa koskevista eurooppalaisista esittämis- ja säilyttämismääräyksistä”

(COM(2018) 225 final – 2018/0108 (COD))

ja ”Ehdotus Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviksi yhdenmukaisista säännöistä laillisten edustajien nimeämiseksi todistusaineiston keräämistä varten rikosoikeudellisissa menettelyissä”

(COM(2018) 226 final – 2018/0107(COD))

(2018/C 367/17)

Yleisesittelijä:

Christian BÄUMLER

Lausuntopyyntö	Euroopan parlamentti, 31.5.2018
Oikeusperusta	Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 82 artiklan 1 kohta
Vastaava erityisjaosto	”työllisyys, sosiaaliasiat, kansalaisuus”
Työvaliokunnan päätös	22.5.2018
Hyväksyminen täysistunnossa	12.7.2018
Täysistunnon nro	536
Äänestystulos (puolesta / vastaan / pidättyi äänestämästä)	157/2/0

1. Päätelmät ja suositukset

1.1

ETSK katsoo tietopalvelujen käytön lisääntymisen olevan haaste lainvalvonnalle. Luotettavaa yhteistyötä palveluntarjoajien kanssa ei toistaiseksi ole ja avoimuus on puutteellista, ja lisäksi tutkintatoimenpiteitä koskevaan toimivaltaan liittyy oikeudellista epävarmuutta.

1.2

ETSK on tyytyväinen siihen, että ehdotetulla asetuksella sähköistä todistusaineistoa koskevista eurooppalaisista esittämis- ja säilyttämismääräyksistä otetaan käyttöön sitovat eurooppalaiset välineet tietojen turvaamiseksi ja saamiseksi käyttöön.

1.3

1.4

ETSK on tyytyväinen siihen, että eurooppalaisen esittämismääräyksen on tarkoitus koskea vain vakavampia rikoksia. Komitea huomauttaa kuitenkin, että tavoite onnistuttaisiin pikemminkin saavuttamaan niin, että lähtökohdaksi otettaisiin kolmen kuukauden vähimmäisrangaistus eikä kolmen vuoden enimmäisrangaistusta.

1.5

ETSK korostaa, että asetuksessa on kunnioitettava erityisesti Euroopan unionin perusoikeuskirjassa sekä jäsenvaltioiden perustuslaeissa tunnustettuja perusoikeuksia ja periaatteita.

1.6

ETSK toteaa, että vastaukset kysymyksiin, millaisin edellytyksin tietoja saadaan rikosoikeudellisessa menettelyssä käyttöön ja kenen päätettävissä asia on, eroavat jäsenvaltioiden tasolla usein toisistaan. Komitea kannattaakin tietojen saannin edellytyksiä koskevien EU:n laajuisesti yhtenäisten normien kehittämistä.

1.7

ETSK suhtautuu myönteisesti siihen, että molempien määräysten on oltava jäsenvaltion oikeusviranomaisen antamia tai vahvistamia. Komitea pitää kuitenkin ongelmallisena sitä, että tilaaja- ja verkkoyhteystietojen osalta esittämismääräyksen voi antaa myös syyttäjä, ja katsoo, että kaikkien henkilötietojen kerääminen olisi alistettava tuomarin päätäntävaltaan.

1.8

ETSK näkee komission tavoin ongelmana sen, että unionin ulkopuoliset maat saattavat ottaa EU:n palveluntarjoajien osalta käyttöön velvoitteita, jotka eivät ole sopusoinnussa EU:ssa tunnustettujen perusoikeuksien kanssa. Komitea on tyytyväinen siihen, että ehdotus sisältää tehokkaita suojatoimia ja nimenomaisia viittauksia EU:n säännöstöön jo elimellisesti sisältyviin edellytyksiin ja takeisiin.

1.9

ETSK kannattaa komission ehdottamia säännöksiä siitä, että vastaanottajalla on mahdollisuus riitauttaa esittämismääräyksen laillisuus, tarpeellisuus tai oikeasuhteisuus ja että erioikeuksia ja vapauksia, joilla suojataan palveluntarjoajan jäsenvaltiossa haettavia tietoja, on kunnioitettava määräyksen antavassa valtiossa.

1.10

ETSK pitää myönteisenä, että komission ehdottamassa direktiivissä velvoitetaan palveluntarjoajat nimeämään unionissa oleva laillinen edustaja todistusaineistoa koskevien päätösten vastaanottamista, noudattamista ja täytäntöönpanoa varten.

1.11

Komitea katsoo, että palvelutarjoajilla olisi kaikissa tapauksissa oltava oikeus saada kustannukset korvattua, jos se on määräyksen antavan valtion lainsäädännön mukaan mahdollista.

2. Ehdotuksen tausta

2.1

Rajatylittävät pyynnöt päästä käsiksi sähköiseen todistusaineistoon, kuten teksteihin, sähköposteihin tai viestintäsovelluksiin, ovat nykyään osa rikostutkintaa yli puolessa tapauksista. Tämän vuoksi komissio ehdottaa uusia sääntöjä, joiden nojalla poliisi- ja oikeusviranomaisten on tarkoitus saada nykyistä yksinkertaisemmin ja nopeammin käyttöönsä sellaista sähköistä todistusaineistoa, jota ne pitävät tarpeellisena rikollisten ja terroristien pidättämisen ja tuomitsemisen edellyttämän tutkinnan kannalta.

2.2

Neuvosto (1) kehotti vuonna 2016 ryhtymään EU:n yhteisen toimintamallin pohjalta konkreettisiin toimiin keskinäisen oikeusavun tehostamiseksi, jäsenvaltioiden viranomaisten ja EU:n ulkopuolelle sijoittautuneiden palveluntarjoajien välisen yhteistyön parantamiseksi sekä ratkaisujen ehdottamiseksi kysymykseen, miten tutkintatoimia koskeva ja lainvalvonnallinen toimivalta määritellään ja miten sitä käytetään kybertoimintaympäristössä.

2.3

Myös Euroopan parlamentti (2) on todennut, että nykyinen hajanainen oikeudellinen kehys voi aiheuttaa haasteita palveluntarjoajille, jotka pyrkivät noudattamaan lainvalvontaviranomaisten pyyntöjä, ja kehottanut laatimaan EU:n oikeudellisen kehyksen, johon kuuluvat myös kaikkien asianosaisten oikeuksia ja vapauksia koskevat takeet.

2.4

Sellaisia tilanteita varten, joissa joko todistusaineisto on toisessa maassa tai palveluntarjoaja on sijoittautunut toiseen maahan, on jo muutamia vuosikymmeniä sitten kehitetty eri maiden välisiä yhteistyömenetelmiä. Säännöllisistä uudistuksista huolimatta näihin yhteistyömenetelmiin kohdistuu yhä suurempia paineita, sillä sähköisen todistusaineiston nopean rajatylittävän saatavuuden tarve kasvaa koko ajan. Useat jäsenvaltiot ja EU:n ulkopuoliset maat ovat tästä syystä ryhtyneet laajentamaan kansallisia välineitään. ETSK katsoo, että tästä aiheutuva pirstoutuminen johtaa oikeudelliseen epävarmuuteen ja ristiriitaisiin velvoitteisiin ja nostaa esiin kysymyksiä tiedonsaantipyyntöjen kohteena olevien henkilöiden perusoikeuksien suojelusta ja heitä koskevista menettelytakeista.

2.5

ETSK katsoo tietopalvelujen käytön lisääntymisen olevan haaste lainvalvonnalle, koska toimivaltaisilla viranomaisilla on usein huonot valmiudet käsitellä sähköistä todistusaineistoa. Keskeisiä esteitä on myös pitkäkestoinen menettely todisteiden saamiseksi. Luotettavaa yhteistyötä palveluntarjoajien kanssa ei toistaiseksi ole ja avoimuus on puutteellista, ja lisäksi tutkintatoimenpiteitä koskevaan toimivaltaan liittyy oikeudellista epävarmuutta. Komitea kannattaa lainvalvontaviranomaisten ja digitaalisten palvelujen tarjoajien suoraa rajatylittävää yhteistyötä rikosten tutkinnan yhteydessä.

2.6

EU:n nykyinen lainsäädäntökehys koostuu rikosasioiden alan yhteistyövälineistä, joihin kuuluvat direktiivi 2014/41/EU rikosasioita koskevasta eurooppalaisesta tutkintamääräyksestä (3), keskinäisestä oikeusavusta rikosasioissa Euroopan unionin jäsenvaltioiden välillä tehty yleissopimus (4), neuvoston päätös 2002/187/YOS Eurojustin perustamisesta (5), asetus (EU) 2016/794 Europolista (6) ja neuvoston puitepäätös 2002/465/YOS yhteisistä tutkintaryhmistä (7) sekä unionin ja EU:n ulkopuolisten valtioiden kahdenväliset sopimukset.

3. Säilyttämis- ja esittämismääräykset

3.1

ETSK on tyytyväinen siihen, että ehdotetulla asetuksella sähköistä todistusaineistoa koskevista eurooppalaisista esittämis- ja säilyttämismääräyksistä (COM(2018) 225 final) otetaan käyttöön sitovat eurooppalaiset välineet tietojen turvaamiseksi ja saamiseksi käyttöön. Määräysten vastaanottajia ovat sähköisten viestintäpalvelujen, verkkoyhteisöjen, verkossa toimivien markkinapaikkojen sekä verkkoisännöintipalvelujen ja internetinfrastruktuurin, kuten IP-osoite- ja verkkotunnusrekistereiden, tarjoajat.

3.2

Eurooppalaisesta tutkintamääräyksestä annettu direktiivi kattaa kaikki rajatylittävät tutkintatoimet EU:ssa. Tähän kuuluu myös pääsy sähköiseen todistusaineistoon, mutta tutkintamääräysdirektiivissä ei ole erityisiä säännöksiä tällaisen todistusaineiston keräämisestä yli valtiorajojen. ETSK onkin tyytyväinen siihen, että komissio ehdottaa uusia sääntöjä, joiden ansiosta poliisi- ja oikeusviranomaiset voivat saada sähköistä todistusaineistoa käyttöönsä nykyistä yksinkertaisemmin ja nopeammin.

3.3

ETSK pitää myönteisenä, että eurooppalainen esittämismääräys ja eurooppalainen säilyttämismääräys ovat tutkintatoimenpiteitä, joita voidaan käyttää ainoastaan konkreettisia rikoksia koskevassa rikostutkinnassa tai rikosoikeudellisissa menettelyissä. Yhteys konkreettiseen tutkintaan erottaa ne ennalta ehkäisevistä toimenpiteistä tai lakisääteisistä tietojen säilyttämisvelvollisuuksista ja takaa rikosoikeudellisia menettelyjä koskevien prosessuaalisten oikeuksien soveltamisen.

3.4

ETSK panee merkille, että tarkoituksena on, että tilaaja- ja verkkoyhteystietojen esittämistä koskevia määräyksiä annetaan kaikkien rikosten osalta mutta määräyksiä transaktio- tai sisältötietojen esittämiseksi annetaan ainoastaan sellaisten rikosten osalta, joista määräyksen antavassa valtiossa langetetaan vähintään kolmen vuoden enimmäisvankeusrangaistus, tai tiettyjen, ehdotuksessa tarkoitettujen rikosten osalta, joihin liittyy tietyllä tavoin sähköisten välineiden käyttöä tai jotka liittyvät terrorismiin ja kuuluvat terrorismin torjumisesta annetun direktiivin (EU) 2017/541 soveltamisalaan. Ottamalla lähtökohdaksi kolmen vuoden enimmäisrangaistus on tarkoitus varmistaa, että eurooppalaista esittämismääräystä käytetään kyseisten tietojen osalta ainoastaan silloin, kun on kyse vakavammista rikoksista. Komitea huomauttaa kuitenkin, että tämä sen kannattama tavoite onnistuttaisiin pikemminkin saavuttamaan niin, että lähtökohtana olisi kolmen kuukauden vähimmäisrangaistus.

3.5

Oikeusperusta toiminnan tukemiselle oikeusasioiden alalla on Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen (SEUT) 82 artiklan 1 kohta. Siinä määrätään, että tavallista lainsäätämisjärjestystä noudattaen voidaan säätää toimenpiteistä, joiden tarkoituksena on laatia sääntöjä ja menettelyjä kaikenmuotoisten tuomioiden ja oikeusviranomaisten päätösten tunnustamisen varmistamiseksi koko unionissa.

3.6

Esitetyt uudet välineet perustuvat näihin vastavuoroisen tunnustamisen periaatteisiin, ja tällä tavoin on tarkoitus helpottaa sähköisen todistusaineiston keräämistä yli valtiorajojen. Sen maan viranomaisen, johon määräyksen vastaanottaja on sijoittautunut, ei tarvitse osallistua suoraan määräyksen antamiseen ja toimeenpanoon. ETSK toteaa, että EU:n kansalainen voi tämän johdosta joutua tilanteeseen, jossa toisen EU-valtion viranomainen pääsee käsiksi hänen tietoihinsa kyseisen jäsenvaltion sääntöjen mukaisesti.

3.7

ETSK korostaa, että asetuksessa on kunnioitettava erityisesti Euroopan unionin perusoikeuskirjassa sekä jäsenvaltioiden perustuslaeissa tunnustettuja perusoikeuksia ja periaatteita. Näitä ovat muun muassa oikeus vapauteen ja turvallisuuteen, yksityis- ja perhe-elämän kunnioittaminen, henkilötietojen suoja, elinkeinovapaus, omistusoikeus, oikeus tehokkaisiin oikeussuojakeinoihin ja puolueettomaan tuomioistuimeen, syyttömyysolettama ja oikeus puolustukseen, laillisuusperiaate ja oikeasuhteisuuden periaate sekä kielto syyttää ja rangaista oikeudenkäynnissä kahdesti samasta rikoksesta. ETSK toteaa, että näiden oikeuksien suojelu riippuu myös siitä, millä edellytyksillä niihin voidaan kajota ja kuka tästä päättää.

3.8

ETSK toteaa, että vastaukset kysymyksiin, millaisin edellytyksin tietoja saadaan rikosoikeudellisessa menettelyssä käyttöön ja kenen päätettävissä asia on, eroavat jäsenvaltioiden tasolla usein toisistaan. Tietoihin pääsystä voi vastata poliisi, syyttäjä tai tuomioistuin. Eroja on myös siinä, missä vaiheessa tutkintaa ja minkäasteisen epäilyn yhteydessä tiedonsaanti on oikeudellisesti sallittua. Komitea katsookin, että on kehitettävä EU:n laajuisesti yhtenäiset normit, joilla säännellään sitä, milloin tietoja voi saada käyttöön.

3.9

ETSK suhtautuu myönteisesti siihen, että molempien määräysten on oltava jäsenvaltion oikeusviranomaisen antamia tai vahvistamia. Kun eurooppalainen esittämis- tai säilyttämismääräys annetaan, oikeusviranomaisen on aina osallistuttava prosessiin joko määräyksen antajana tai vahvistajana. Transaktio- ja sisältötietoja koskevat esittämismääräykset edellyttävät tuomarin tai tuomioistuimen osallistumista. Kaiken kaikkiaan komission ehdotus nostaisi oikeussuojan tasoa Euroopassa.

3.10

ETSK pitää kuitenkin ongelmallisena sitä, että tilaaja- ja verkkoyhteystietojen osalta esittämismääräyksen voi antaa myös syyttäjä, sillä tilaaja- ja verkkoyhteystiedotkin ovat henkilötietoja ja oikeussuojasta on vaikea huolehtia jälkikäteen tilanteessa, jossa tiedot on hankittu toisesta jäsenvaltiosta käsin. Komitea katsoo, että kaikkien henkilötietojen kerääminen olisi alistettava tuomarin päätäntävaltaan.

3.11

ETSK kannattaa vastaanottajalle komission ehdotuksessa annettavaa mahdollisuutta riitauttaa esittämismääräyksen laillisuus, tarpeellisuus tai oikeasuhteisuus. Täytäntöönpanevan valtion lainsäädännön mukaiset oikeudet turvataan komission ehdotuksen mukaan täysimääräisesti huolehtimalla siitä, että erioikeuksia ja vapauksia, joilla suojataan palveluntarjoajan jäsenvaltiossa haettavia tietoja, on kunnioitettava määräyksen antavassa valtiossa. Ehdotuksen mukaan näin on etenkin silloin, kun niiden tarjoaman suojan taso on korkeampi kuin määräyksen antavan valtion lainsäädännössä.

3.12

ETSK toteaa, että määräys vaikuttaa myös palveluntarjoajien oikeuksiin ja erityisesti elinkeinovapauteen. Komitea pitää myönteisenä, että ehdotukseen sisältyy palveluntarjoajan oikeus esittää tiettyjä vaatimuksia määräyksen antavassa jäsenvaltiossa esimerkiksi siinä tapauksessa, että oikeusviranomainen ei ole antanut tai vahvistanut määräystä. Jos määräys toimitetaan täytäntöönpanoa varten täytäntöönpanevaan valtioon, täytäntöönpaneva viranomainen voi antavaa viranomaista kuultuaan päättää olla tunnustamatta määräystä tai panematta sitä täytäntöön, jos määräyksen vastustamiselle on pätevät perusteet.

3.13

Komission ehdotuksen mukaan palveluntarjoajat voivat vaatia määräyksen antavalta valtiolta korvausta kustannuksistaan kyseisen valtion lainsäädännön mukaisesti, jos se on määräyksen antavan valtion kansallisen lainsäädännön mukaan mahdollista kotimaisten määräysten osalta samankaltaisissa kotimaisissa tapauksissa. Komitea katsoo, että palvelutarjoajilla olisi kaikissa tapauksissa oltava oikeus saada kustannukset korvattua, jos se on määräyksen antavan valtion lainsäädännön mukaan mahdollista.

4. Ristiriitaiset velvoitteet

4.1

ETSK pitää komission tavoin ongelmana sitä, että unionin ulkopuoliset maat saattavat ottaa EU:n palveluntarjoajien osalta käyttöön velvoitteita, jotka eivät ole sopusoinnussa EU:ssa tunnustettujen perusoikeuksien eivätkä siis myöskään EU:n säännöstön mukaisen korkeatasoisen tietosuojan kanssa.

4.2

Ehdotuksessa tähän ongelmaan puututaan säätämällä toimenpiteestä, johon sisältyy tehokkaita suojatoimia ja nimenomaisia viittauksia EU:n säännöstöön jo elimellisesti sisältyviin edellytyksiin ja takeisiin. Komitea yhtyy komission näkemykseen, jonka mukaan tämä voisi toimia mallina EU:n ulkopuolisten maiden lainsäädännölle.

4.3

ETSK kannattaa myös ehdotuksen mukaisen erityisen velvoiteristiriitaa koskevan lausekkeen sisällyttämistä asetukseen. Palveluntarjoajat voivat lausekkeen nojalla yksilöidä ja tuoda esiin itseensä kohdistuvat ristiriitaiset velvoitteet, ja tämän pohjalta käynnistetään tuomioistuimessa suoritettava uudelleentarkastelu. Lausekkeen avulla on tarkoitus varmistaa, että noudatetaan yhtäältä yleisiä tietojen luovuttamisen estäviä säädöksiä, kuten Yhdysvaltojen sähköisen viestinnän tietosuojalakia (ECPA), joka kieltää sisältötietojen luovuttamisen Yhdysvaltojen maantieteellisellä alueella tiettyjä edellytyksiä lukuun ottamatta, ja toisaalta sellaisia lakeja, joissa ei kielletä tietojen luovuttamista yleisesti vaan joiden nojalla luovuttaminen voidaan kieltää yksittäistapauksissa.

4.4

Komitea on komission tavoin sitä mieltä, että kansainväliset sopimukset muiden keskeisten kumppaneiden kanssa voisivat vähentää lainvalintatilanteita edelleen. Tämä olisi paras tapa välttää ristiriitoja.

5. Direktiivi laillisten edustajien nimeämisestä

5.1

Komission ehdotusta eurooppalaisista esittämis- ja säilyttämismääräyksistä on tarkoitus täydentää direktiivillä yhdenmukaisista säännöistä laillisten edustajien nimeämiseksi rikosoikeudellisissa menettelyissä (COM(2018) 226 final). Jäsenvaltioilla on tällä hetkellä erilaisia lähestymistapoja palveluntarjoajille asetettavien velvoitteiden suhteen, ja tämä hajanaisuus näkyy erityisen selvästi, kun on kyse sähköisestä todistusaineistosta. Tämä luo oikeudellista epävarmuutta asianosaisille ja voi johtaa siihen, että palveluntarjoajiin sovelletaan näissä asioissa erilaisia ja toisinaan ristiriitaisia velvoite- ja seuraamussäännöksiä riippuen siitä, tarjoavatko ne palvelujaan kotimaassa, yli valtiorajojen unionin sisällä vai unionin ulkopuolelta käsin.

5.2

Palveluntarjoajat velvoitetaan komission ehdottamalla direktiivillä nimeämään unionissa oleva laillinen edustaja ottamaan vastaan, noudattamaan ja panemaan täytäntöön kansallisten toimivaltaisten viranomaisten päätöksiä todistusaineiston keräämisestä rikosoikeudellisissa menettelyissä.

5.3

Komitea katsoo, että tällainen sääntely parantaisi sisämarkkinoiden toimintaa tavalla, joka on linjassa yhteisen vapauden, turvallisuuden ja oikeuden alueen kehittämisen kanssa. Velvollisuus nimetä laillinen edustaja kaikille unionissa toimiville palveluntuottajille varmistaisi sen, että tutkintatoimenpiteitä varten on aina olemassa selvästi määritelty vastaanottaja. Tämä taas tekisi kyseessä olevien määräysten noudattamisen helpommaksi palveluntarjoajille, koska laillinen edustaja vastaisi määräysten vastaanottamisesta, noudattamisesta ja täytäntöönpanosta palveluntarjoajan puolesta.

Bryssel 12. heinäkuuta 2018.

Euroopan talous- ja sosiaalikomitean puheenjohtaja

Luca JAHIER

(1) Euroopan unionin neuvoston päätelmät rikosoikeudellisten toimien tehostamisesta kybertoimintaympäristössä (ST9579/16).

(2) P8_TA(2017)0366.

(3) Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2014/41/EU, annettu 3 päivänä huhtikuuta 2014, rikosasioita koskevasta eurooppalaisesta tutkintamääräyksestä (EUVL L 130, 1.5.2014, s. 1).

(4) Neuvoston säädös, annettu 29 päivänä toukokuuta 2000, Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 34 artiklan mukaisen yleissopimuksen tekemisestä keskinäisestä oikeusavusta rikosasioissa Euroopan unionin jäsenvaltioiden välillä.

(5) Neuvoston päätös 2002/187/YOS, tehty 28 päivänä helmikuuta 2002, Eurojust-yksikön perustamisesta vakavan rikollisuuden torjunnan tehostamiseksi.

(6) Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) 2016/794, annettu 11 päivänä toukokuuta 2016, Euroopan unionin lainvalvontayhteistyövirastosta (Europol).

(7) Neuvoston puitepäätös 2002/465/YOS, tehty 13 päivänä kesäkuuta 2002.