Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunto aiheesta ”Ehdotus neuvoston suositukseksi sosiaalisen suojelun saatavuudesta työntekijöiden ja itsenäisten ammatinharjoittajien kannalta”

(COM(2018) 132 final)

(2018/C 440/22)

Esittelijä:

Giulia BARBUCCI

Lausuntopyyntö	Euroopan komissio, 14.5.2018
Oikeusperusta	EU:n toiminnasta tehdyn sopimuksen 292 artikla yhdessä 153 artiklan 1 kohdan c alakohdan, 153 artiklan 2 kohdan kolmannen kappaleen ja 352 artiklan kanssa
Vastaava erityisjaosto	”työllisyys, sosiaaliasiat, kansalaisuus”
Hyväksyminen erityisjaostossa	19.7.2018
Hyväksyminen täysistunnossa	20.9.2018
Täysistunnon nro	537
Äänestystulos (puolesta / vastaan / pidättyi äänestämästä)	148/39/32

1.   Päätelmät ja suositukset

1.1

ETSK katsoo perustavien kansainvälisten välineiden mukaisesti, että jokaisella tulee olla oikeus ihmisarvoiseen elämään, sosiaaliseen suojeluun ja suojaan kaikilta suurilta riskeiltä työssä ja elämän aikana. Tähän kuuluvat myös terveydenhuolto ja oikeus ihmisarvoiseen eläkkeeseen vanhuusvuosinaan. Epätyypillisissä työsuhteissa olevien työntekijöiden ja itsenäisten ammatinharjoittajien asianmukainen sosiaaliturva auttaisi saavuttamaan tämän tavoitteen noudattaen Euroopan sosiaalisten oikeuksien pilarissa vahvistettuja periaatteita, jotka on nyt toteutettava käytännössä. Heille olisi taattava pääsy ja osallistuminen terveydenhuollon, äitiys- ja vanhempainetuuksien, vammaisetuuksien ja vanhuusetuuksien piiriin.

1.2

ETSK muistuttaa, että sosiaalisen suojelun järjestelmien saatavuus on keskeinen tekijä oikeudenmukaisemman yhteiskunnan luomisessa ja perusedellytys tuottavalle, terveelle ja aktiiviselle työvoimalle. Kaikentasoisten instituutioiden, järjestäytyneen kansalaisyhteiskunnan ja työmarkkinaosapuolten tulisi pyrkiä palauttamaan sosiaalisesti kestävä kehitys (1) EU:n politiikan määrittelyn ja täytäntöönpanon periaatteeksi ja asettaa siihen liittyväksi laaja-alaiseksi tavoitteeksi sosiaalisesti tasapuolisten toimintaedellytysten luominen eli tilanne, jossa kaikki voivat samojen sääntöjen nojalla ja vastaavin edellytyksin päästä sosiaalisen suojelun piiriin.

1.3

ETSK suosittaa, että jäsenvaltiot panevat suosituksen täytäntöön tarvittaessa ja raportoivat erityisten toimintasuunnitelmien muodossa muun muassa puutteista, jotka mainitaan suositusta täydentävässä Euroopan komission vaikutustenarvioinnissa, huolehtien työmarkkinaosapuolten ja järjestäytyneen kansalaisyhteiskunnan täysipainoisesta osallistumisesta.

1.4

ETSK suhtautuu myönteisesti suosituksen täytäntöönpanosta odotettaviin keskeisiin vaikutuksiin, sillä ne hyödyttävät kansalaisia, työntekijöitä ja yrityksiä: niitä ovat muun muassa riskien yhteisvastuullisen jakamisen lisääntyminen, tuloturvan paraneminen, työmarkkinoiden dynaamisuus, korkeampi tuottavuus, resurssienjaon paraneminen sekä turvattomuuden ja köyhyyden väheneminen.

1.5

”ETSK arvioi, että digitaaliaikakaudelle tyypillistä uuden muotoista työtä tekevien työntekijöiden sosiaaliturvaoikeuksien tunnustamiseen liittyvät ongelmat voitaisiin ratkaista kokonaisvaltaisesti tekemällä yleisuudistus järjestelmän rahoitusmalliin. Se kehottaa jäsenvaltioita pyrkimään ratkaisuihin, joissa sosiaaliturvajärjestelmiä voidaan rahoittaa välineillä, jotka takaavat järjestelmien toimintakyvyn, ja joissa otetaan samalla huomioon, että uuden muotoista työtä tekevien on päästävä järjestelmien piiriin” (2).

1.6

ETSK katsoo, että suosituksen puitteissa toteutettavilla aloitteilla tulee turvata riittävät etuudet ja toimeentulo, mukaan luettuina turvaverkot niille, jotka eivät yllä vähimmäisoikeuksien kynnystasolle, eli erityisesti niille, jotka eivät pysty työskentelemään, ja heidän perheilleen. ETSK pitää valitettavana, että suosituksesta on jätetty sivuun perustulo, kuten todetaan vaikutustenarvioinnin sisältävässä komission yksiköiden valmisteluasiakirjassa (3). ETSK vaati jo vuonna 2013 unionin direktiiviä, jossa vahvistettaisiin eurooppalainen vähimmäistulo, sillä tämä auttaisi ”takaamaan alueellisen ja sosiaalisen yhteenkuuluvuuden, suojelemaan yksilön perusoikeuksia, takaamaan tasapainon taloudellisten ja sosiaalisten tavoitteiden välillä ja jakamaan vaurauden ja tulot tasapuolisesti” (4).

1.7

Iällä ja sukupuolella on suuri merkitys ihmisten jäämiseen sosiaalisen suojelun järjestelmien ulkopuolelle: nämä tekijät tulisi ottaa erityisesti huomioon määriteltäessä toimia suosituksen soveltamisalalla.

1.8

ETSK katsoo, että järjestelmien tosiasiallinen kattavuus ja saatavuus tulisi taata ja toteuttaa ennen kaikkea silloin, kun määritellään ja toteutetaan kansallisen tason toimintaa. Sosiaalisten oikeuksien siirrettävyys olisi otettava huomioon, kun ihmiset siirtyvät eri työmarkkinoiden työsuhteista sekä järjestelmistä ja oikeuskokonaisuuksista toisiin.

1.9

ETSK katsoo, että sääntelyn monimutkaisuuteen ja muihin hallinnollisiin näkökohtiin olisi puututtava täyden avoimuuden varmistamiseksi, jotta ihmiset tietäisivät ja tuntisivat paremmin velvollisuutensa ja oikeutensa. Tähän voitaisiin päästä myös parantamalla tilastotietojen laatua (jaottelu työsuhteen tyypin, iän, sukupuolen, vammaisaseman, kansalaisuuden jne. perusteella).

2.   Johdanto

2.1

Sosiaalisesta suojelusta annettu suositus on yksi komission aloitteista, joka liittyy Euroopan sosiaalisten oikeuksien pilariin. Suosituksessa ja sen johtavissa periaatteissa otetaan huomioon useita Euroopan sosiaalisten oikeuksien pilarin kahdestakymmenestä keskeisestä periaatteesta, ja ne ovat johdonmukaisia niiden ja valmisteluasiakirjan kanssa. Erityisesti periaatteessa 12 todetaan, että ”työntekijöillä ja vastaavin ehdoin myös itsenäisillä ammatinharjoittajilla on työsuhteen tyypistä ja kestosta riippumatta oikeus riittävään sosiaaliseen suojeluun” (5).

2.2

Aloitteen päätavoitteena on tarjota kaikille työntekijöille ja erityisesti epätyypillisissä työsuhteissa oleville työntekijöille ja itsenäisille ammatinharjoittajille käytännössä toteutuva ja tosiasiallinen pääsy sosiaalisen suojelun piiriin. Lisäksi sen tavoitteena on tukea ja täydentää jäsenvaltioiden toimia puutteiden paikkaamiseksi ja oikeudenmukaisen ja oikeasuhtaisen sosiaalisen suojelun tarjoamiseksi työssäkäyville työsuhdeasemasta riippumatta (6).

2.3

Suosituksessa ehdotettujen toimenpiteiden tavoitteena on ”poistaa tai vähentää esteitä, jotka heikentävät sosiaalisen suojelun järjestelmien mahdollisuuksia tarjota ihmisille riittävää sosiaalista suojelua heidän työsuhteensa tyypistä tai työmarkkina-asemastaan riippumatta, mutta samalla siinä otetaan huomioon jäsenvaltioiden toimivalta suunnitella omat sosiaalisen suojelun järjestelmänsä” (7).

2.4

Suosituksessa pyritään myös varmistamaan, että kaikkien saatavilla on asianmukainen sosiaalisen suojelun taso: ”tulo- ja aikarajat (kelpoisuusajat, odotusajat, vähimmäistyöskentelyajat, etuuksien kesto) voivat muodostaa kohtuuttoman esteen sosiaalisen suojelun saamiselle eräissä epätyypillisten työntekijöiden ja itsenäisten ammatinharjoittajien ryhmissä” (8).

2.5

ETSK pitää valitettavana, että neuvoston suosituksesta on jätetty sivuun perustulo. Viimeaikaisessa OECD:n tutkimuksessa (9) todetaan, että työmarkkinoiden nopeiden muutosten vuoksi tämänhetkiset keskustelut perustulosta tuovat arvokasta tietoa siitä, minkälaista sosiaalista suojelua yhteiskunnat haluavat. ETSK on aiemmin todennut (10) seuraavaa: ”eurooppalaisen vähimmäistulon käyttöönotto auttaisi osaltaan lujittamaan taloudellista, sosiaalista ja alueellista yhteenkuuluvuutta, turvaamaan ihmisoikeudet, takaamaan taloudellisten ja sosiaalisten tavoitteiden välisen tasapainon ja varmistamaan resurssien ja tulojen tasapuolisen jakautumisen”. Lisäksi se on kehottanut antamaan puitedirektiivin ja ”tarkastelemaan mahdollisuuksia rahoittaa eurooppalainen vähimmäistulo”.

2.6

Suosituksen sisältämillä toimenpiteillä ja periaatteilla pyritään varmistamaan toisaalta sosiaalisen suojelun saatavuus kaikille työssäkäyville (erityisesti epätyypillisessä työsuhteessa oleville työntekijöille ja itsenäisille ammatinharjoittajille) ja toisaalta riittävä sosiaalinen suojelu kaikissa tilanteissa.

2.7

Eurooppalaiset ja kansalliset työmarkkinaosapuolet ovat käsitelleet laajasti kysymystä riittävän sosiaalisen suojelun tarjoamisesta kaikille työssäkäyville aiemmissa sopimuksissa, yhteisissä julkilausumissa ja kansallisissa työehtosopimusneuvotteluissa. Esimerkiksi eurooppalaisten työmarkkinaosapuolten tekemien määräaikaista työtä ja osa-aikatyötä koskevien sopimusten johdanto-osassa mainitaan tarve varmistaa, että sosiaalisen suojelun järjestelmät mukautetaan muuttuviin, joustaviin työmuotoihin sopiviksi. Vuosien 2015–2016 työohjelmassaan (11) eurooppalaiset työmarkkinaosapuolet mainitsivat tarpeen varmistaa sosiaalisen suojelun järjestelmien kestäväpohjaisuus ja ulottaminen kaikille kansalaisille.

2.8

Vuoden 2015 neuvottelujen tuloksena laaditussa laajassa työllisyysanalyysissa (In-depth employment analysis) (12) eurooppalaiset työmarkkinaosapuolet kehottivat jäsenvaltioita ja Euroopan komissiota tekemään tiiviimpää yhteistyötä lahjonnan, veropetosten ja veronkierron kitkemiseksi, sillä nämä vaikuttavat haitallisesti hyvinvointijärjestelmiin, vastuullisiin yrityksiin ja ihmisiin. Lisäksi ne suosittelivat, että jäsenvaltiot kartoittaisivat sosiaalisen suojelun järjestelmänsä kestävyys- ja riittävyyspuutteet yhdessä työmarkkinaosapuolten kanssa ja pyrkisivät yhdessä varmistamaan, että järjestelmät vastaavat myös tulevaisuudessa ihmisten ja erityisesti heikoimmassa asemassa olevien ja sosiaalisen syrjäytymisen uhkaamien ihmisten tarpeisiin (13).

3.   Yleisiä huomioita: taustaa

3.1

Muuttuva työelämä: digitalisaatio, väestörakenteen muuttuminen, energiasiirtymä, globalisaatio ja uudet työn muodot voivat tuoda hallinnolle, järjestäytyneelle kansalaisyhteiskunnalle ja työmarkkinaosapuolille sekä haasteita että mahdollisuuksia.

3.2

Muuttuvat työmarkkinat: työmarkkinoiden rakenneuudistukset ovat monipuolistaneet työmarkkinoita, ja tietyt sopimusjärjestelyt jäävät tällä hetkellä osassa jäsenvaltioita perussosiaaliturvan ulkopuolelle. Olemassa on yhä moninaisempia sopimusjärjestelyjä, ja valtioiden välillä on merkittäviä eroja olosuhteiden ja järjestelmien näkökulmasta: vuonna 2016 EU:n työntekijöistä 14 prosenttia oli itsenäisiä ammatinharjoittajia, 8 prosenttia lyhytaikaisessa työsuhteessa olevia kokoaikaisia työntekijöitä, 4 prosenttia lyhytaikaisessa työsuhteessa olevia osa-aikaisia työntekijöitä ja 13 prosenttia vakinaisessa työsuhteessa olevia osa-aikaisia työntekijöitä (14).

3.3

Eri maissa on erilaiset sosiaalisen suojelun järjestelmät, mutta kaikilla on samanlaisia haasteita: työmarkkinoiden ja lainsäädännön muuttuminen, työvoiman ikääntyminen ja suuntaus nostaa sääntömääräistä eläkeikää, nuorten ja naisten alhainen laadullinen ja määrällinen osallistuminen työmarkkinoille, niiden integrointi, jotka ovat kauimpana työmarkkinoista tai todennäköisimmin jäävät työmarkkinoiden ulkopuolelle, digitalisaatio ja uudet työn muodot. Osa sosiaalisen suojelun järjestelmistä on rakennettu niin, että sosiaaliturvamaksut ovat osa työntekijän palkkaa. Tämä on otettava huomioon näitä uusia haasteita ratkottaessa.

3.4

Sukupuolen vaikutusta työmarkkinoille pääsyyn ja siellä pysymiseen sekä sosiaalisen suojelun saamiseen tai sen ulkopuolelle jäämiseen tulee arvioida. Naiset ovat usein nuorten ja muuttajien lisäksi aliedustettuina uusissa työn muodoissa (15), ja tämä aiheuttaa kerrannaisvaikutuksia sosiaaliturvaoikeuksiin.

3.5

Myös ikä on tärkeä tekijä sosiaalisen suojelun saatavuuden kannalta: nuoremmat sukupolvet ovat yleensä useammin epätyypillisissä työsuhteissa (”nuorilla eli 20–30-vuotiailla työntekijöillä on kaksi kertaa muita ikäryhmiä enemmän tilapäisiä sopimusjärjestelyjä tai ”muu sopimus tai ei sopimusta” (16)). Siirtyminen koulutuksesta tavanomaisiin työsuhdemuotoihin kestää nykyisin pidempään ja saattaa aiheuttaa pysyviä vaikutuksia niin sosiaalisen suojelun saantiin kuin tuleviin eläkeoikeuksiin. Tämä voi johtua myös työuran äärimmäisestä hajanaisuudesta (17).

3.6

Työmarkkina-asemasta ja työsuhteen tyypistä johtuvat puutteet sosiaalisen suojelun saatavuudessa voivat estää hyödyntämästä mahdollisuuksia siirtyä yhdestä työmarkkina-asemasta toiseen, jos sen vuoksi menetetään oikeus etuuksiin, ja se voi johtaa työn tuottavuuden heikompaan kasvuun. Siksi tällaiset puutteet voivat myös vähentää kiinnostusta yrittäjyyteen ja olla kilpailukyvyn ja kestävän kasvun esteinä.

3.7

Puutteet voivat myös johtaa ammattiasemien väärinkäyttöön ja tehdä kilpailusta epätasapuolista niiden yritysten välillä, jotka edelleen osallistuvat sosiaalisen suojelun rahoittamiseen, ja niiden jotka eivät siihen osallistu.

3.8

Pitkällä aikavälillä ne vaarantavat kansallisten sosiaalisen suojelun järjestelmien yhteiskunnallisen ja taloudellisen kestävyyden, etenkin kun otetaan huomioon nykyiset väestökehityksen suuntaukset ja työttömyysluvut.

4.   Erityisiä huomioita: suosituksen ydinseikat

4.1

ETSK panee merkille, että aiemmalla Euroopan tason lainsäädännöllä (muun muassa direktiivit 2010/41/EU, 2014/50/EU ja (EU) 2016/2341) on pyritty paikkaamaan sosiaalisen suojelun järjestelmän aukkoja, mutta alustavat tulokset – esimerkiksi direktiivistä 2010/41/EU – osoittavat, että se ei kaikissa tapauksissa ole onnistunut varmistamaan itsenäisten ammatinharjoittajien tosiasiallista pääsyä sosiaalisen suojelun piiriin (18).

4.2

ETSK panee merkille myös, että Euroopan komissio painottaa vuotuisessa kasvuselvityksessä 2018, että korvaavat tulonsiirrot sosiaalisen suojelun kautta ovat välttämättömiä tasa-arvossa ilmenevien puutteiden korjaamiseksi, sosiaalisen yhteenkuuluvuuden parantamiseksi ja osallistavan kasvun turvaamiseksi (19).

4.3

Itsenäisten ammatinharjoittajien kokonaismäärä Euroopassa on laskenut hieman (20) viime vuosina. Yksi syy tähän on näiden työntekijöiden riittämätön tai olematon suoja sairauden tai muiden yksityiselämään liittyvien tilanteiden (äitiys, isyys, kotihoito jne.) varalta. Asianmukainen suojan taso voisi johtaa itsenäisen ammatinharjoittamisen lisääntymiseen ja laadun parantumiseen. On joka tapauksessa ehdottoman välttämätöntä, että instituutiot kaikilla tasoilla torjuvat kaikenlaisia näennäisyrittäjyyden muotoja, myös monikansallisesti.

4.4

ETSK pitääkin tervetulleena ja kannattaa suositukseen sisältyvää päätöstä mennä pidemmälle kuin vaikutustenarvioinnissa alun perin ehdotettiin eli suosittaa, että ulotetaan ”pakollinen virallinen kattavuus kaikkiin työntekijöihin” turvaamalla ”itsenäisille ammatinharjoittajille pääsy sosiaalisen suojelun piiriin laajentamalla näiden virallista kattavuutta – – sairaus- ja terveydenhuoltoetuuksien, äitiys- ja isyysetuuksien, vanhuus- ja työkyvyttömyysetuuksien sekä työtapaturma- ja ammattitautietuuksien osalta [ja] vapaaehtoisesti [vain] työttömyysetuuksien osalta”. ETSK uskoo, että itsenäisten ammatinharjoittajien alhainen osallistuminen vapaaehtoisiin järjestelmiin (alle 1 prosentista 20 prosenttiin), kun sellaisia on tarjolla, on peruste tehostetuille toimille laajemman kattavuuden ja suojan edistämiseksi.

4.5

Itsenäisten ammatinharjoittajien täyskattavuuteen tähtäävät toimenpiteet ovatkin tervetulleita. Tämä kattaa – tarvittaessa – myös avustavat puolisot eli tilanteet, joissa itsenäisen ammatinharjoittajan puoliso tai kumppani avustaa säännöllisesti ja aktiivisesti itsenäisen ammatinharjoittajan työssä niin että tätä voidaan pitää avustavan puolison pääasiallisena toimintana.

4.6

Kaikilla kansalaisilla tulisi olla pääsy sosiaalisen suojelun järjestelmiin, joissa on tarjolla riittäviä etuuksia. Kyse voi olla vero- tai vakuutuspohjaisista järjestelmistä, joiden rahoittamiseen ihmiset osallistuvat tasapuolisesti ja kykynsä mukaan (tai saavat maksuista vapautuksen) ja joista he saavat etuuksia tarpeidensa mukaan ainakin vähimmäistoimeentulon ja turvaverkon tarjoaman suojan verran.

4.7

Riittävän sosiaalisen suojelun saatavuuden kestävyys ja rahoitus on turvattava työmarkkinoilla tapahtuvien muutosten tukemiseksi (21) ja osallisuuden, riittävyyden, oikeudenmukaisuuden ja tasa-arvon edistämiseksi laajemmassa yhteiskunnallisen ja taloudellisen kasvun tarkoituksessa.

4.8

EU:n ja kansallisen tason toimet olisi suunniteltava etukäteen, jotta varmistetaan yhtäläinen kohtelu ja yhdenvertaiset mahdollisuudet. Sosiaalialan julkiset menot kuuluvat Euroopan sosiaaliseen malliin, ja Eurooppa on aina ollut hyvin houkutteleva maanosa muihin maailman osiin verrattuna korkeatasoisen sosiaaliturvan ansiosta.

4.9

Sosiaalisen suojelun järjestelmien tulisi perustua yhteenkuuluvuuteen ja tasa-arvoon ilman syrjintää erilaisten yksilöllisten tilanteiden tai taustojen tai työsuhde-asemien perusteella.

4.10

Vammaisiin henkilöihin sovellettavien sosiaalisen suojelun toimenpiteiden laadinnan tulisi perustua ihmisoikeuslähestymistapaan vammaisten henkilöiden oikeuksista tehdyn YK:n yleissopimuksen mukaisesti. Vammaiset henkilöt, jotka eivät pysty työskentelemään, ja heidän perheensä tulisi suojata köyhyydeltä, ja heille olisi taattava riittävä elintaso (22).

4.11

ETSK vaatii, että suositus pannaan kokonaisuudessaan täytäntöön jäsenvaltioissa, jotta itsenäiset ammatinharjoittajat ja epätyypillisessä työsuhteessa olevat työntekijät saavat paremman suojan. Sosiaalisen suojelun järjestelmät olisi suunniteltava (uudestaan) niin, että ne ovat osallistavampia ja niissä otetaan huomioon vuotuisessa kasvuselvityksessä 2018 esitetyt suositukset: ”Jos työmarkkinat ja sosiaalista osallisuutta edistävät järjestelmät täydentävät toisiaan paremmin, voidaan auttaa kaikkia heikommassa asemassa olevia ryhmiä, luoda lisää vaurautta kaikille ja vahvistaa sosiaalista yhteenkuuluvuutta.”

4.12

Epärehellisen kilpailun torjuminen Euroopan unionissa ja toimiin ryhtyminen pimeän työn kitkemiseksi (johdonmukaisesti pimeän työn vastaisen eurooppalaisen foorumin työn kanssa) hyödyttää yrityksiä, sillä parempi sosiaalinen suojelu ja epärehellisen kilpailun väheneminen voivat vaikuttaa myönteisesti tuottavuuteen.

4.13

Terveydenhuollon yleinen saatavuus on toinen suosituksen keskeinen osa-alue Euroopan sosiaalisten oikeuksien pilarin periaatteen 16 (23) mukaisesti. Kuten komission vaikutustenarviointi osoittaa, epätyypillisessä työsuhteessa olevien työntekijöiden ja itsenäisten ammatinharjoittajien pääsy terveydenhuollon piiriin voi joissakin maissa olla sopimusjärjestelyjen tai työmarkkinasääntelyn vuoksi rajoitettua. Terveydenhuollon tarjoaminen kaikille työntekijöille ja itsenäisille ammatinharjoittajille olisi tehtävä pakolliseksi.

4.14

ETSK suhtautuu myönteisesti ilmoitukseen tehostaa yhteistyötä Eurostatin kanssa tarkoituksenmukaisten indikaattoreiden kehittämiseksi, jotta voidaan muun muassa seurata edistymistä kohti virallista kattavuutta, tosiasiallista kattavuutta ja avoimuutta, sekä työhön, jota komissio aikoo tehdä sosiaalisen suojelun komitean puitteissa sosiaalista suojelua koskevan vertailuarviointikehyksen laatimiseksi. Tämä auttaa luomaan toistaiseksi puuttuvan luotettavan tietopohjan ja arvioimaan täsmällisemmin suositukseen liittyvien toimintapolitiikkojen vaikutusta.

---

(1)  EUVL C 237, 6.7.2018, s. 1.

(2)  EUVL C 129, 11.4.2018, s. 7.

(3)  Commission Staff Working Document Impact Assessment Accompanying the Document.

(4)  EUVL C 170, 5.6.2014, s. 23.

(5)  EUVL C 125, 21.4.2017, s. 10.

(6)  Ks. myös ILO:n suositus 202, jossa annetaan ohjeita sosiaalisen suojelun vähimmäistasojen asettamisesta ja ylläpitämisestä keskeisenä kansallisen sosiaaliturvajärjestelmän osatekijänä.

(7)  Ks. suositus sosiaalisesta suojelusta, sivut 8, 14 (kohta 10), 15 (kohta 4), 23 (kohta 8), 10.

(8)  Ks. suositus sosiaalisesta suojelusta, sivu 17 (kohta 18).

(9)  Basic income as a policy option: Technical Background Note Illustrating costs and distributional implications for selected countries, OECD, 2017.

(10)  EUVL C 170, 5.6.2014, s. 23.

(11)  http://resourcecentre.etuc.org/EU-social-dialogue-5.html

(12)  2015 In-depth employment analysis – EAY, BUSINESSEUROPE, CEEP, UEAPME.

(13)  Ks. alaviite 12.

(14)  Eurostat, 2016.

(15)  ILO: INWORK Issue Brief No 9, toukokuu 2017.

(16)  Ks. suositus sosiaalisen suojelun saatavuudesta, s. 2–3.

(17)  EUVL C 367, 10.10.2018, s. 15.

(18)  Ks. Barnard C. & Blackham A. (2015), The implementation of Directive 2010/41 on the application of the principle of equal treatment between men and women engaged in an activity in a self-employed capacity, report of the European network of legal experts in the field of gender equality, teettäjänä Euroopan komission oikeusasioiden pääosasto; ks. ehdotus neuvoston suositukseksi sosiaalisen suojelun saatavuudesta työntekijöiden ja itsenäisten ammatinharjoittajien kannalta, s. 9.

(19)  EU-ohjausjakso 2018: Vuotuinen kasvuselvitys.

(20)  Ks. Eurofound: The many faces of self-employment in Europe.

(21)  Ks. BUSINESSEUROPEn kannanotto neuvoston suositukseen sosiaalisen suojelun saatavuudesta, sivu 1, 1 (19. huhtikuuta 2018).

(22)  Ks. EDF, Resolution to promote employment & social inclusion of persons with disabilities, 6. marraskuuta 2017: http://www.edf-feph.org/newsroom/news/social-pillar-edf-adopts-resolution-promote-employment-social-inclusion-persons

(23)  Euroopan sosiaalisten oikeuksien pilari, periaate 16: ”Jokaisella on oikeus ajoissa annettavaan kohtuuhintaiseen, ehkäisevään, hoitavaan ja laadukkaaseen terveydenhuoltoon.”