Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunto aiheesta ”Teollisuuspolitiikan strateginen kehittäminen vuotta 2030 silmällä pitäen tarkoituksena vahvistaa Euroopan kilpailukykyistä ja monipuolista teollisuuspohjaa ja keskittyä pitkän aikavälin tuloksiin globaaleissa arvoketjuissa”

(puheenjohtajavaltio Itävallan pyytämä valmisteleva lausunto)

(2019/C 62/03)

Esittelijä:	Carlos Trias PINTÓ
Toinen esittelijä:	Gerald KREUZER

Lausuntopyyntö	neuvoston puheenjohtajavaltio Itävalta, 12.2.2018
Oikeusperusta	Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 304 artikla

Vastaava elin	neuvoa-antava valiokunta ”teollisuuden muutokset” (CCMI)
Hyväksyminen CCMI:ssä	25.9.2018
Hyväksyminen täysistunnossa	17.10.2018
Täysistunnon nro	538
Äänestystulos (puolesta / vastaan / pidättyi äänestämästä)	158/9/4

1. Päätelmät ja suositukset

1.1

Teollisuuspolitiikassa on määriteltävä ja tarjottava mahdollisuuksia maailmanlaajuiselle kestävälle ja osallistavalle tulevaisuuden kasvulle. Ketään ei saa sivuuttaa.

1.2

Euroopan tulee pitää kiinni tavoitteestaan palautta teollisuustuotannon osuus aiemmalle tasolle ja tarkentaa tätä tavoitetta keskeisillä suorituskykyindikaattoreilla. Unionin teollisuuspolitiikka tulee parantaa (pääosastojen, jäsenvaltioiden ja alueiden välillä), sillä se on osa monitahoisia rajat ylittäviä arvoketjuja yhä globaaleimmiksi käyvillä markkinoilla. Tarvitaan kokonaisvaltainen lähestymistapa, jotta ”oikeudenmukaisen siirtymän” mallissa voidaan sovittaa yhteen kasvu, ilmasto- ja ympäristöhaasteet sekä yhteiskunnalliset ongelmat niin, että yhdistetään tehokkaasti valtio- ja unionitason edistävät tekijät.

1.3

Euroopan rEUnessanssi on Euroopan teollisuuden kattava yleissuunnitelma . Tavoitteena on sisällyttää teollisuuspolitiikka kaikkiin EU:n politiikanaloihin, mahdollistaa teollisuuden muuttuminen niin, että Euroopasta voi tulla maailman suurin tietotalous, luoda teollista lisäarvoa luovuuden, älykkään suunnittelun ja sosiaalisen innovoinnin avulla ja edistää uusia kestäviä ja osallistavia teollisuusmalleja (”Made in EU” -brändi).

1.4

Jos EU:n ilmasto- ja kiertotalouspolitiikan halutaan luovan työpaikkoja Eurooppaan, on ratkaisevan tärkeää, että näiden politiikanalojen koko arvoketjun keskeiset osat sijaitsevat Euroopassa. Onkin tärkeää, että EU:n strategiassa tunnustetaan arvoketjujen merkitys ja toteutetaan kunnianhimoisia toimenpiteitä niiden kehittämiseksi. Sen sijaan, että keskitytään yksittäisiin sektoreihin, strategian tulisi varmistaa houkuttelevat toimintaolosuhteet Euroopassa. Jotta voidaan varmistaa, että Euroopalla on vastaisuudessakin rooli globaalissa taloudessa, menestyksen mittana tulisi olla eurooppalaisen arvoketjun yksittäisten osien mahdollisuus liittyä globaaleihin arvoketjuihin, eli eurooppalaisten tavarantoimittajien tulisi pystyä kilpailemaan maailmanlaajuisesti eikä vain Euroopassa.

1.5

Koulutusta koskevat parannukset uusia työpaikkoja ja palveluja varten olisi myös yhdistettävä tiiviisti T&K&I-politiikkoihin ja työssäoppimisen kehittämiseen laajentamalla osaamisohjelmaa (1) sellaisille keskeisille teollisuudenaloille kuin rakentaminen, teräs, paperi, vihreät teknologiat, uusiutuva energia, valmistus ja merirahtaus.

1.6

Euroopan teknologisen johtoaseman varmistamiseksi ETSK suosittaa myös, että vauhditetaan investoimista mullistavaan ja murrokselliseen teknologiaan, esimerkiksi tekoälyyn ja robotiikkaan, esineiden internetiin, 3D-tulostukseen, uusiin materiaaleihin ja nanomateriaaleihin, tehostettuun virtuaalitodellisuuteen, biotalouteen, kestäväpohjaisiin elintarvikkeisiin, digitaaliteknologiaan, neuroteknologian, nanoelektroniikkaan, valtameri- ja avaruustutkimukseen.

1.7

Vuosien 2021–2027 monivuotisessa rahoituskehyksessä on säädettävä mahdollisimman tarkasti ja yksityiskohtaisesti mahdollisista lisämäärärahoista, jotka osoitetaan kullekin yksittäiselle alalle, erityisesti T&K&I-politiikkaan ja koheesiopolitiikkaan.

1.8

ETSK korostaa, että institutionaalista hallintoa olisi parannettava, myös vaikutustenarviointia, johon tulee sisällyttää pelkkien taloudellisten vaikutusten lisäksi myös ympäristövaikutukset ja yhteiskunnalliset vaikutukset läpi koko arvoketjun.

1.9

Teollisuuden koko arvoketjun kestävyysajattelun mukaisuuden parantamiseksi ETSK kannattaa vahvasti kestävän kasvun rahoitusta koskevaa komission etenemissuunnitelmaa (2). Siinä esitetään kestävän rahoituksen luokitusjärjestelmä, joka ohjaa vastuullisia talletuksia kestäviin investointeihin, ja vahvistetaan Euroopan strategisia investointeja (suunnitellun InvestEU-rahaston ja yksityisten rahoituslähteiden vakaa yhdistelmä).

1.10

ETSK kannattaa jälleen vahvasti julkisten investointien kultaista sääntöä sekä strategisten investointihankkeiden osarahoituksessa että kaikissa kestävyysajattelun mukaisissa investointihankkeissa, jotka ovat yhteydessä myönteiseen kehitykseen yhtenäisessä kestäväpohjaisia toimintoja koskevassa EU:n luokitusjärjestelmässä, jotta voidaan tarjota uusia kehitysmahdollisuuksia kriisistä eniten kärsineille EU:n jäsenvaltioille.

1.11

Rahoitusvälineet: Tasapuolisten toimintaedellytysten luominen, julkisen rahoituksen tarjoaminen teollisen tason hankkeille (perustelluissa tapauksissa jopa 75 prosenttia tai enemmän investointikustannuksista) ja edullisten lainojen tarjonnan sekä luotonsaannin parantaminen. Julkisten tukien myöntäminen toimille, joissa keskitytään vähentämään luonnostaan erityisen riskialttiiden uraauurtavien hankkeiden riskejä.

1.12

Tuottavimpia aloja (jotka synnyttävät eniten lisäarvoa) ovat ne, jotka ovat myös innovatiivisimpia. Lisäksi aloille, joilla sovelletaan tiukempaa ympäristölainsäädäntöä, on myös ominaista se, että patentointi on yleisempää, mikä johtuu todennäköisesti sääntelypaineesta (3).

1.13

EU:n politiikkojen täytäntöönpano delegoitujen tai täytäntöönpanosäädösten avulla on merkittävä sääntelykustannuksiin vaikuttava tekijä. Teknokraattiset sääntöjen noudattamista koskevat menettelyt, joiden yhteydessä ei määritellä kustannustehokkaimpia tapoja toivottujen sääntelytulosten saavuttamiseksi, hidastavat teollisuuden toimijoiden ja erityisesti pk-yritysten innovointivalmiuksia.

1.14

Kestävän kehityksen ja kilpailukyvyn on kuljettava käsi kädessä. ETSK kehottaa ottamaan EU:ssa käyttöön tuotestandardeja, joita sekä kotimaisten että ulkomaisten tuottajien on noudatettava ja jotka ovat täytäntöönpanokelpoisia rajalla. Sellaisten tuotteiden tuonti, jotka eivät noudata ympäristö- ja sosiaalinormeja, johtaa siihen, että EU:n teollisuudenalat kohtaavat vakavia esteitä kestävään kehitykseen liittyviin yhteiskunnallisiin tarpeisiin ja vaatimuksiin vastaamisessa.

1.15

Euroopan komission olisi valvottava tiukasti sitä, että EU:n vapaakauppasopimukset pannaan asianmukaisesti täytäntöön ja että säännöt ovat yksinkertaisia ja selviä. Vapaakauppasopimusten sisältämien kestävyysperiaatteita koskevien lukujen avulla on edistettävä ILO:n työelämän perusnormien ja yrityksiä ja ihmisoikeuksia koskevien YK:n ohjaavien periaatteiden (4) täytäntöönpanoa niin, että määritellään monialaiset vähimmäisehdot, jotka eivät ole korvattavissa (haavoittuvassa asemassa olevien henkilöiden oikeudet, hyvä verohallinto jne.). Kauppasuhteissa olisi taattava vastavuoroisuus (esim. investoinnit, julkiset hankinnat, tuet).

1.16

Laajennettu sosiaalinen vuoropuhelu eri tasoilla on tarpeen, jotta voidaan eritellä ja toteuttaa asianmukaisesti yhteiset toimet, joita globaalit arvoketjut edellyttävät kestäväpohjaista liiketoimintaa harjoittavissa yrityksissä, joissa työntekijöillä on sananvaltaa.

1.17

ETSK kehottaa Euroopan komissiota määrittämään teollisuuden kilpailukyvyn ja johtoaseman tärkeäksi poliittiseksi painopisteeksi ja käynnistämään EU:n teollisuusstrategiaohjelman. Komitea kehottaa komissiota julkaisemaan vuosikertomuksen EU:n teollisuusstrategian tuloksista kaikilla komission asiaankuuluvilla politiikanaloilla.

2. Megatrendit – vain yksi maailma

2.1

Teollisuus läpikäy tällä hetkellä syviä muutoksia, jotka liittyvät valtavan laajaan digitalisaatioon ja vähähiiliseen talouteen. Uusiutuvat energiamuodot korvaavat fossiiliset polttoaineet, tiedosta on tulossa uusi, tärkeä raaka-aine, ja (esineiden) internetistä on tullut merkittävin kommunikoinnin muoto. Lineaariset tuotantomallit väistyvät kiertoon paremmin perustuvien tuotanto-, kulutus- ja kierrätysjärjestelmien tieltä, ja räätälöidyt tuotantoprosessit korvaavat massatuotannon. Moderni teollisuus tarkoittaa tuotantoa ja innovointia verkostossa, jossa suurista, pienistä ja keskisuurista yrityksistä olevat toimijat tekevät tiivistä yhteistyötä ja joka ulottuu aina arvoketjuun kuuluviin oheispalveluihin asti. Tieto on korvannut työn tai pääoman tärkeimpänä tekijänä. Euroopan pitkän aikavälin teollisuusstrategiassa on otettava huomioon kaikki nämä (disruptiiviset) haasteet, jotta voidaan siirtyä infoliittiselle (5) kaudelle. Tälle vetää vertoja ihmisen historiassa ainoastaan siirtyminen paleoliittiselta kaudelta neoliittiselle kaudelle.

2.2

Useimmissa tieteellisissä tutkimuksissa varoitetaan, että kyseessä olevasta alasta riippuen 20–50 prosenttia työpaikoista korvautuu teknologioilla ja robotiikalla (6) arviolta vuoteen 2030 mennessä. Kuitenkin syntyy myös uusia työpaikkoja, mutta niissä on enemmän maantieteellistä, alakohtaista ja osaamiseen liittyvää vaihtelua. Eurooppalaisen teollisuuspolitiikan haasteena on estää EU:n ja sen alueiden ja kansalaisten syrjäytyminen.

2.3

Digitaalinen muutos vaikuttaa teollisuuden kaikkiin keskeisiin resursseihin: luonnonvaroihin, ympäristöön, työvoimaan ja pääomaan (fyysinen, teknologinen ja institutionaalinen). Sen sosiaalisten vaikutusten asianmukaisen hallinnoin varmistamiseksi on arvioitava uudelleen maa- ja alakohtaisesti tärkeimmät resurssit tai pääomat, joista suurimmat tulovirrat ovat peräisin.

2.4

Suuri osa Euroopan teollisuudesta on yhä enemmän riippuvaista ulkopuolelle suuntautuvasta viennistä tai on osa monimutkaista rajatylittävää arvoketjua yhä globaalimmilla markkinoilla. Samaan aikaan EU:lla on vastassaan yleistyvä ”Amerikka ensin” -politiikka, joka johtaa kasvavaan vaaraan siitä, että joudutaan kauppasotiin, joissa ei ole voittajia vaan vain häviäjiä. Tämä on myös uhka sodanjälkeiselle monenväliselle talousjärjestykselle. Lisäksi keskitetyt, valtiojohtoiset talousmallit ovat nousussa.

2.5

Oikeudenmukaisella siirtymisellä kohti kestävyysperiaatteiden mukaisempaa teollisuutta vuoteen 2050 mennessä (7) on seuraavia haasteita:

—	Ilmastonmuutos etenee ja ympäristöolosuhteet heikkenevät.

—	Maapallon luonnonvarat ehtyvät ja biologinen monimuotoisuus köyhtyy.

—	Useimpien teollisuudenalojen digitalisaatio tekee teollisuudenalojen ja fyysisen ja virtuaalimaailman rajoista häilyviä ja avaa aloja uusille tulijoille, minkä seurauksena manuaalinen työ vähenee.

—	Syntyy sosiaalista eriarvoisuutta ja myös polarisaatio kärjistyy työmarkkinoilla ja nuorisotyöttömyydessä ja ihmiset syrjäytyvät taantuvan teollisuuden alueilla.

—	Kansalaisten luottamus hallintoa, politiikan valtaapitäviä, EU:ta ja sen hallintorakenteita sekä muita instituutioita kohtaan hiipuu.

—	Väestörakenne muuttuu: ikääntyminen, muuttoliike, maailman suuri väestökasvu ja uusi ympäristötietoisuus.

—	Väestö keskittyy megakaupunkeihin infrastruktuuriverkostojen, tekoälyn ja kone- ja syväoppimisen integroinnin myötä.

—	Kuluttajien mieltymykset muuttuvat (kuluttajakäyttäytymisen muutokset, lisääntyvä ympäristötietoisuus, kuluttajakäyttäytymisen sääntely viranomaisten taholta).

Pitkän aikavälin visiossa olisi otettava huomioon samanaikaisesti kaikki nämä trendit. Haasteiden ja sen ymmärtäminen, miten ne voidaan muuttaa mahdollisuuksiksi, on keskeinen painopiste Euroopan teollisuuspolitiikassa. Toimien monimutkainen rakenne edellyttää kaikkien asiaankuuluvien sidosryhmien osallistumista siten, että niillä on jaettu vastuu. Onnistuminen riippuu EU:n toimielinten, jäsenvaltioiden ja alueiden ponnisteluista ja yhteistyöstä sekä ennen kaikkea teollisuuden omasta aktiivisesta roolista.

3. Siirtymä: EU:n sitoutuminen ylläpitämään kilpailukykyä kestävän kehityksen avulla

3.1

Tarttuakseen teollisuuden moninaisiin ja ennenäkemättömiin haasteisiin Eurooppa on päättänyt vahvistaa kilpailukykyään parantamalla tuotteidensa ja palvelujensa laatua sekä soveltamalla alueiden ja teollisuudenalojen mukaan eriytettyä strategiaa. Tavoitteena on luoda kasvua ja työllisyyttä luovuuden ja älykkään suunnittelun, sosiaalisen innovoinnin ja uusien kestäväpohjaisten ja osallistavien teollisten mallien tuoman lisäarvon avulla.

3.2

Euroopassa on jo nähtävissä joitakin rohkaisevia merkkejä, kuten 40 prosentin osuus maailman patenteista uusiutuvien teknologioiden saralla. Koulutuksen, yrityshankkeiden ja teollisuuden tarvitsemien taitojen välillä esiintyy kuitenkin uusia ja vakavia epäsuhtia.

3.3

Toinen merkittävä teollisuuden kehittymistä koko Euroopassa hidastava tekijä on Euroopan unionin politiikkojen hajanaisuus sekä maantieteellisesti että alakohtaisesti. Siirtyminen 28 erilaisesta politiikasta kullekin teollisuudenalalle kokonaisvaltaiseen lähestymistapaan EU:n teollisuuspolitiikassa edellyttää synkronointia talous- ja rahaliiton viimeistelemiseksi (erityisesti pankki- ja fiskaaliunioni) tarvittavien toimenpiteiden kanssa, Euroopan laajuisten riskipääomamarkkinoiden kehittämistä sekä kestävän rahoitusmallin käyttöönottoa, jolloin voidaan varmistaa tasapainoinen ja yhdenmukainen kasvu koko Euroopan unionissa.

3.4

Sen ymmärtäminen, vahvistaako vihreän innovoinnin lisääminen innovointia muilla aloilla ja mitä vaikutuksia sillä on teollisuuden tuotantopanosten hintoihin, on tärkeä askel, jotta voidaan arvioida ympäristöpolitiikan vaikutuksia maiden kilpailukykyyn ja suunnitella paremmin ympäristöpolitiikkaa.

3.5

Lisäksi se edellyttää vahvaa keskittymistä pk-yritysten potentiaaliin toimialoilla, jotka tarjoavat korkean tason innovatiivisia tietopohjaisia palveluja. Innovaatiot syntyvät Euroopassa tyypillisesti usein pienissä rakenteissa, ja korkean tason tietopohjaisten palvelujen viennillä on uraauurtava rooli asiaankuuluvien toimialojen markkina-aseman kannalta.

3.6

Jos Eurooppa haluaa saada takaisin johtoasemansa osaamistaloudessa tai aineettoman pääoman alalla, jäsenvaltioiden välinen teollinen yhteistyö ja koordinointi on tärkeää Euroopan innovointia kehitettäessä. ETSK haluaa korostaa eurooppalaisen yhteisen edun, innovatiivisten julkisen ja yksityisen sektorin kumppanuuksien ja älykkään erikoistumisen strategioiden yhteydessä tehtävän alueellisen yhteistyön merkitystä.

4. Maailmanlaajuinen ja kokonaisvaltainen strategia

4.1

Taloudet, jotka ovat intensiivisemmin osa globaaleja arvoketjuja, tuottavat paremmin lisäarvoa. EU:n olisikin vastustettava päättäväisemmin uusprotektionismia, sillä se saattaa pahentaa näihin ketjuihin osallistumisen kasvun hiljattaista taantumaa.

4.2

Globaalit arvoketjut on mahdollista yhdistää paikallisiin taloudellisiin rakenteisiin ja edistää paikallisten talouksien kehittymistä yhdessä murroksellisten teknologioiden (lohkoketjut, 3D-tulostimet, robotiikka, esineiden internet, energian varastointi, uusiutuva energia, massadata, geenibiologia, nanoteknologia jne.) kanssa painottamalla osallistamista: nämä asiat voivat myös raivata tietä tuotantopanoksiltaan edullisemmalle paikalliselle tuotannolle, erityisesti jos otetaan käyttöön tuottajakuluttajan profiili (ja säännellään sitä asianmukaisesti), edistämällä tuottavien ja osallistavien mikroyritysten kehittämistä täydentäen merkittäviä globaaleja arvoketjuja.

4.3

Kestävyysajattelu kilpailukykyä edistävänä tekijänä on uusi toimintatapa, jolla pyritään pitkän aikavälin lähestymistapaa soveltamalla ottamaan käyttöön, yhdenmukaistamaan ja varmistamaan riittävät julkiset ja yksityiset resurssit EU:n politiikoissa määriteltyjen tavoitteiden saavuttamiseksi. Riittävien resurssien tarjoaminen on ratkaisevan tärkeää sellaisen oikeudenmukaisen, tasapainoisen ja osallistavan muutoksen varmistamiseksi, jossa ketään ei jätetä jälkeen tai suljeta pois pelistä ja jossa yleinen etu, kuten kuluttajansuoja, terveys, turvallisuus ja laatu, säilyy tärkeänä prioriteettina.

4.4

Uuden osaamisohjelman muotoilemiseen ja nykyisten ohjelmien (Erasmus+, Euroopan uusi kulttuuriohjelma jne.) vahvistamista tai mukauttamista sekä uusien ohjelmien täytäntöönpanoa koskevien hyvin jäsenneltyjen aloitteiden luettelon koontamiseen tähtäävien Euroopan teollisuuden alakohtaisten aloitteiden ja liittoumien on ulotuttava EU:n kaikkiin 27 jäsenvaltioon mahdollisimman pian. Näin varmistetaan maantieteellinen monimuotoisuus ja paikallisyhteisöjen tiivis osallistuminen.

4.5

ETSK kannattaa samaan aikaan vahvasti eri sidosryhmien välisen vuoropuhelun foorumien, innovatiivisten strategioiden ja esimerkinomaisten pilottihankkeiden yhteisen kehittämisen, yhteisten kokeilujen ja parhaiden käytäntöjen vaihtamisen edistämistä ja valmiutta seurata ja arvioida hankkeita yksityiskohtaisesti. Komitea korostaa myös, että teollisen arvoketjun kaikki toimijat sekä kuluttajat on otettava mukaan. Tässä yhteydessä on mainittava teollisuutta käsittelevä korkean tason pyöreän pöydän ryhmä, energiavaltaista teollisuutta käsittelevä korkean tason työryhmä ja kilpailukykyä ja kasvua käsittelevä korkean tason työryhmä.

4.6

On tärkeää parantaa EU:n kykyä investoida ja kuroa umpeen alakohtaisten politiikkojen laatimisen ja taloudellisten investointien välinen kuilu lisäämällä ESIR 2.0 -rahaston määrärahoja ja kasvattamalla investointeihin liittyviä rakennerahastoja, jotta voidaan saavuttaa alueet ja väestöryhmät, jotka ovat jääneet jälkeen kriisivuosien aikana, ja ohjaamalla EU:n ja valtiovallan viimeaikainen ylijäämä investointeihin, joilla voidaan uudenaikaistaa teollista infrastruktuuria ja auttaa siten lisäämään tuottavuutta ja talouskasvua.

5. EU:n institutionaalinen teollisuuden hallinta

5.1

EU:n pitkän aikavälin toimintasuunnitelmissa (EU2020, ilmastosuunnitelmat jne.) tulisi ottaa huomioon teolliset toimintasuunnitelmat. Synergian luominen toimintapoliittisten aloitteiden välille (kiertotalous, innovointi, liikennepolitiikka, kauppa, osaaminen, aluepolitiikka) auttaisi ilman muuta maksimoimaan niiden vaikutuksia.

5.2

Avoimuus on ratkaiseva tekijä tämän prosessin onnistumisen varmistamiseksi. Koko teollisuuden on ”toimittava ja viestittävä” tarjoamalla laadukasta tietoa (merkittävää, varmennettavissa olevaa ja vertailukelpoista), jotta taloudellisten ja muiden kuin taloudellisten vaikutusten tarkka mittaaminen on mahdollista tuotteen globaalissa arvoketjussa.

5.3

Kestävän kehityksen tavoitteet (17 kestävän kehityksen tavoitetta ja 169 niihin liittyvää alatavoitetta) ja Pariisin ilmastonmuutossopimus ovat merkkipaaluja pyrittäessä kohti yhteistä hyvää, mutta indikaattoreita on kiireellisesti mukautettava ja laajennettava sellaisen yhteisen menettelyn avulla, jossa yhdistyvät määrälliset ja laadulliset parametrit ja jossa ulkoisvaikutukset on muutettu rahaksi. Uusien indikaattoreiden joukossa on oltava globaalia arvonmuutosta koskevia indikaattoreita, jotka kuvastavat EU:n arvoja.

5.4

ETSK kehottaa ottamaan käyttöön käytännesääntöjä, joita sovelletaan eurooppalaisten tuotteiden tai palvelujen arvoketjujen kansainvälistettyihin segmentteihin (kuten kestävyysperiaatteita noudattavien elintarvikkeiden alalla), joista monet ovat oikeudellisen sääntelyn ulottumattomissa. ETSK kehottaa myös valvomaan tarkemmin markkinoita ja ottamaan käyttöön pelotteita tai seuraamuksia, jotka koskevat kestävyysperiaatteiden kannalta haitallisia käytäntöjä, kuten suunniteltua vanhenemista.

5.5

Vahvistettu vastuullinen tutkimus ja innovointi osana alhaalta ylöspäin suuntautuvaa lähestymistapaa. Tarkemmat ennusteet tietyiltä aloilta alueittain ja investointien sovittaminen yhteen EU:n vuoden 2030 strategisten tavoitteiden ja vuoden 2050 näkymien kanssa (8). EU:n tulisi myös varmistaa, että julkisesti rahoitetun tutkimuksen ja kehittämisen tulosten ensimmäinen soveltaminen tapahtuu EU:n sisällä. T&K-investointien 3 prosentin tavoite olisi vihdoinkin saavutettava (nyt se on vain 1,9 prosenttia ja alhaisempi kuin Kiinan 2,2 prosenttia). Murroksellinen teknologia tarvitsee tuekseen etenemissuunnitelmia, joissa käsitellään niiden käyttöönottoon liittyviä haasteita ja ehtoja (myös taloudellisia, sääntelyllisiä ja sosiaalisia vaikutuksia).

5.6

Vuosien 2021–2027 monivuotisessa rahoituskehyksessä on säädettävä mahdollisimman tarkasti ja yksityiskohtaisesti lisämäärärahoista, jotka osoitetaan kullekin yksittäiselle alalle, erityisesti T&K&I-politiikkaan ja koheesiopolitiikkaan. Julkista tukea pitäisi lisätä innovaatiosyklin kaikissa vaiheissa, myös tukea muun muassa startup-yrityksille, demonstrointi- ja pilottihankkeisiin, TTK-yhteistyöhankkeisiin ja teknologian levitykseen.

5.7

EU:n päämarkkinaunionin ja teollisen kehittämisen tulisi mahdollistaa julkisten ja yksityisten säästöjen mobilisoiminen käyttämällä turvallisia väyliä, jotka vaihtelevat yhteiskuntavastuullisesta sijoittamisesta (SRI) ja yritysten yhteiskuntavastuuseen. EMAS-sertifiointi voisi myös optimoida ja tasapainottaa taloudellisia tuottoja kestävyystekijöiden avulla.

5.8

Oikeudenmukainen poliittinen siirtymä vuoteen 2030 mennessä tarkoittaa paitsi ihmisiä varten tehtäviä innovaatioita ja työntekijöitä varten työpaikkoihin tehtäviä investointeja myös ihmisten ja työntekijöiden kanssa tehtäviä innovaatioita, jotta he pääsevät uusiin ihmisarvoisiin töihin. ETSK painottaa tässä yhteydessä, että valmistusteollisuuden tulee pysyä teknologianeutraalina.

6. Kunnianhimon lisääminen Euroopan teollisuuden toimintasuunnitelmassa

6.1

Oppimisyhteiskunnan rakentaminen on perusehto innovatiiviselle ja kilpailukykyiselle teollisuudelle. Eurooppa ei voi kilpailla nousevien talouksien kanssa palkoilla, vaan sen pitää olla älykkäämpi. Osaaminen on avainasemassa myös työntekijöillä paitsi työllistyvyyden parantamiseksi myös työsuhdeturvan, sosiaalisen integraation ja parempien mahdollisuuksien kannalta. On investoitava työntekijöiden jatkuvaan osaamisen kehittämiseen ja uudelleenkoulutukseen ja edistettävä koulutuksen laatua ja ammatillista kehittämistä läpi työelämän. Tarvitaan kunnianhimoisempi ”Euroopan uusi osaamisohjelma”, jonka yhteydessä tarkistetaan avaintaitoja koskeva eurooppalainen viitekehys sen varmistamiseksi, että ihmiset saavat hankittua teollisuuden edellyttämät tiedot ja taidot, jotta voidaan parantaa Euroopan talouden pohjan kestävyyttä ja edistää kestävää kehitystä (YK:n kestävän kehityksen tavoite nro 4).

6.2

Tietämyksen siirtämisen parantaminen yliopistojen ja tutkimuskeskusten ja teollisuudenalojen ja niiden työntekijöiden välillä.

6.3

Pk-yritykset ovat varsin usein edelläkävijöitä korkeatasoisten innovatiivisten tavaroiden ja palvelujen kehittämisessä, mutta niiltä puuttuvat usein keinot saattaa nämä innovaatiot laajemmille markkinoille. Vuoteen 2030 ulottuvien EU:n teollisuuspolitiikan ensisijaisten tavoitteiden mukaisesti tarvitaan kattava valikoima mahdollisia kannustimia ja etuja, joissa hyödynnetään palkkioihin perustuvan yleiseurooppalaisen julkisen verkon vahvuuksia ja jotka on suunnattu erityisesti pk-yrityksille, mutta joissa otetaan huomioon myös vapaat ammatinharjoittajat innovatiivisten korkeatasoisten tietopohjaisten palvelujen tarjonnan ja viennin edelläkävijöinä:

—

Strategiset julkiset hankinnat edistävät merkittävällä tavalla teollisuuspolitiikkaa. Niiden mahdollisuuksia tulee hyödyntää täysimääräisesti ottamalla julkisissa tarjouskilpailuissa huomioon innovatiiviset, vihreät ja sosiaaliset kriteerit sen sijaan, että tavoitellaan vain alhaisinta hintaa. EU:n olisi tuettava tässä viranomaisia antamalla ohjeistusta, perustamalla neuvontapalvelu, tukemalla laajojen infrastruktuurihankkeiden suunnittelua ja edistämällä hyvien käytäntöjen vaihtoa.

—	Tuetaan kansainvälistymistä.

—	Luodaan monen eri sidosryhmän kokeilukenttä, tuetaan innovatiivisten ratkaisujen ennakkohyväksyntää.

—	Muodostetaan klustereita (alakohtaiset, horisontaaliset ja vertikaaliset klusterit) ja startup-hautomoja, vahvistetaan teollisten toimijoiden välisiä yhteyksiä resurssien jakamiseksi ja vaihtamiseksi.

—	Järjestetään erikoistunutta korkean lisäarvon mentorointia ja säännöllisiä kokouksia startup-yritysten ja asemansa alalla vakiinnuttaneiden yritysten välillä yhteistyön tekemiseksi suunnitelmien ja aloitteiden alalla.

—	Tarjotaan veroetuuksia ja julkisia takuujärjestelmiä investointien tukemiseksi.

—

yms.

6.4

Tietämyksen lisääminen ja uusien kestävien taloudellisten mallien (9) lujittaminen, sosiaalisten innovaatioiden edistäminen (uudet ihmiskeskeiset tavat täyttää yhteiskunnan tarpeita) kehitteillä olevien menetelmien soveltamisen tuloksena.

6.5

Erityistä huomiota tulee kiinnittää vähemmän kehittyneisiin ja teollisuuden muutosprosessissa oleviin alueisiin. Paikallisten kehitysvirastojen ja niiden käytössä olevien erilaisten välineiden on toimittava sellaisten ”mikroympäristöjen” tai ”ekosysteemien” luomisen moottoreina, jotka tuovat yhteen valmistus- ja palvelualan väliset lisääntyvät synergiat ja vauhdittavat niitä alkaen yksittäisten ihmisten ja alueiden tarpeista.

6.6

Kansainvälisellä kaupalla on ratkaisevan tärkeä rooli kestävän teollisuuden haasteiden ratkaisemisessa. Etuus- ja vapaakauppasopimusten (GATT-sopimuksesta TTIP-kumppanuuteen) tarkistaminen ja parantaminen siten, että käyttöön otetaan tietty ehdollisuus, joka on sidottu kestävyysperiaatteita koskeviin sitoumuksiin. Rajojen määritteleminen: oikeuden hallinto ja julkisen talouden ohjausjärjestelmä, offshore-erojen ratkaiseminen, sosiaaliset ja ympäristöä koskevat kynnysarvot. Kauppasuhteissa olisi taattava vastavuoroisuus (esim. investoinnit, julkiset hankinnat, tuet).

6.7

Alakohtaisen toimintaohjelman luominen, jotta voidaan hallita tasapainoisesti siirtymistä kohti vähähiilistä kiertotaloutta: alakohtaisten ja maantieteellisiä alueita koskevien tavoitteiden asettaminen, todelliset olosuhteet huomioivien etenemissuunnitelmien käyttöön ottaminen, energiakustannusten ja muiden panosten vaikutukset.

6.8

Teollisuuden modernisoiminen digitaaliaikaan tekee Euroopan teollisuudesta tieto- ja osaamisvaltaisen valmistusjärjestelmän. Tästä syystä ETSK haluaa korostaa seuraavia painopisteitä:

—	Edistetään kauttaaltaan tietotekniikan käyttöä yhteiskunnallisten haasteiden ratkaisemisessa.

—	Kehitetään EU:n laajuinen, suuritehoinen digitaali-infrastruktuuri.

—	Puututaan alueiden sekä suurten ja pienten yritysten välisiin suurin eroihin digitalisaatiossa.

—	Nopeutetaan tieto- ja viestintätekniikkastandardien kehittämistä.

—	Kiinnitetään huomiota digitalisaation sosiaaliseen ulottuvuuteen: vaikutukset työpaikkojen laatuun ja määrään, jakamistalouden sääntely epäreilun kilpailun estämiseksi.

—	Digitaalista osaamista tulisi vahvistaa kaikilla ammattitasoilla; digitaalisia taitoja tulisi edistää koulutuksen kaikilla tasoilla (koulusta aina elinikäiseen oppimiseen).

—	Määritellään uudet säännöt digitaalitalouden verotukselle.

—	Varmistetaan kyberturvallisuus.

6.9

Turvallinen, riittävä ja kestäväpohjainen energia on avainasemassa teollisuuden ja yhteiskunnan kannalta. Uusiutuvaa energiaa tulee olla saatavilla kohtuuhintaan. Tämä edellyttää erittäin suuria investointeja älyverkkoihin ja yhteenliitettävyyteen sekä läpimurtoteknologioihin energian varastoinnissa. Älykäs hiilen käyttö auttaa myös käyttämään uudelleen hiili- ja vetyjätteen – joka nykyään poltetaan – sähkön, synteettisten polttoaineiden ja kemikaalien tuottamiseksi. Näiden tuotteiden käyttäminen voisi vauhdittaa huomattavasti hiilidioksidipäästöjen yleistä vähentämistä teräsalalla, kemian alalla ja liikennealalla. Näitä synteettisiä polttoaineita tai raaka-aineita olisi edistettävä uusiutuvia energialähteitä koskevassa direktiivissä.

6.10

ETSK korostaa toimintasuunnitelmien merkitystä sektoreille ja arvoketjuille, joilla on suuret kasvumahdollisuudet, perinteisen teollisuuden rakenteelliselle uudistamiselle ja hiilestä irtautumisen tukemiselle energiavaltaisilla teollisuudenaloilla.

6.11

Teollisuuspolitiikassa tulee kiinnittää erityistä huomiota liikenteeseen, joka on täysin uuden ajatustavan kynnyksellä, kun samaan aikaan on käynnissä useita teknologisia muutoksia: sähköistäminen, tuotannon digitalisaatio, verkkoyhteyksillä varustetut ja automatisoituidut autot ja yksityisen ja joukkoliikenteen integrointi.

Bryssel 17. lokakuuta 2018.

Euroopan talous- ja sosiaalikomitean puheenjohtaja

Luca JAHIER

(1) Alakohtaista osaamisyhteistyötä koskevan suunnitelman käynnissä oleva täytäntöönpano.

(2) COM(2018) 97 final.

(3) ftp://ftp.unibocconi.it/pub/RePEc/bcu/papers/iefewp69.pdf

(4) Euroopan parlamentin päätöslauselma 4. lokakuuta 2018 EU:n osallistumisesta monikansallisten yhtiöiden ja muiden rajat ylittävää toimintaa harjoittavien liikeyritysten vastuuta ihmisoikeuksista koskevan sitovan YK:n välineen laatimiseen (2018/2763(RSP) http://www.europarl.europa.eu/sides/getDoc.do?type=TA&reference=P8-TA-2018-0382&format=XML&language=FI

(5) ”X-liittinen” eli ”hajauttamiseen”, ”jakamiseen” perustuva (vrt. myös ”elektrolyysi”). Infoliittinen eli informaation jakamisen määrittämä.

(6) Acemoglu, D. & P. Restrepo (2017), ”Robots and jobs: evidence from US labour markets”, NBER Working Paper no. 23285. Arntz, M. T. Gregory & U. Zierahn (2016), ”The risk of automation for jobs in OECD countries: a comparative analysis”, OECD Social, Employment and Migration Working Papers No 189.

(7) Ks. asiakokonaisuus SC/047 (EUVL C 81, 2.3.2018, s. 44).

(8) Kuten on todettu asiakokonaisuuteen SC/047 kuuluvassa ETSK:n lausunnossa (EUVL C 81, 2.3.2018, s. 44).

(9) Ks. ETSK:n valmisteleva lausunto, asiakokonaisuus SC/048 (EUVL C 81, 2.3.2018, s. 57).