17.5.2017   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 154/15

1.1

”Esineeksi muokatun yksilön” määritelmä annetaan asetuksen (EY) N:o 338/97 2 artiklan w alakohdassa:

”yli viisikymmentä vuotta aikaisemmin hankituilla esineeksi muokatuilla yksilöillä’ tarkoitetaan yksilöitä, joita on huomattavasti muutettu siitä, minkälaisia ne luonnontilassa ovat olleet, ja joista on tehty koruja, koriste-, taide- tai käyttöesineitä tai soittimia yli viisikymmentä vuotta ennen tämän asetuksen (3) voimaantuloa ja jotka on kyseisen jäsenvaltion hallintoviranomaisen suostumuksella hankittu tässä muodossa. Tällaisia yksilöitä pidetään esineiksi muokattuina vain, jos ne kuuluvat selvästi johonkin edellä mainittuun luokkaan ja jos niitä voidaan käyttää tarkoitukseensa ilman enempää veistämistä, työstämistä tai muokkaamista.”

Esineeksi muokattuihin yksilöihin viitataan yleisesti ”antiikkiesineinä”.

Nämä ohjeet ovat sovellettavissa kaikissa tapauksissa, joissa esineeksi muokattujen yksilöiden määritelmää sovelletaan luonnonvaraisten eläinten ja kasvien kauppaa koskevien EU-säännösten mukaisesti:

1.2

”Esineeksi muokatun yksilön” edellä esitetyn määritelmän mukaan jäsenvaltion hallintoviranomaisen on oltava vakuuttunut siitä, että esine on hankittu esineeksi muokatun yksilön määritelmää vastaavin edellytyksin.

Määritelmä voidaan jakaa seuraaviin kriteereihin, joista kaikki on arvioitava:

Näissä ohjeissa tarkastellaan näitä kriteerejä vastaamalla seuraaviin kysymyksiin:

2.1

Vaatimuksena on, että esine on valmistettu tai muokattu yli 50 vuotta ennen asetuksen N:o 338/97 voimaantuloa eli ennen 3. maaliskuuta 1947.

2.2

Esineet, jotka on uudelleenmuokattu ennen 3. maaliskuuta 1947, voidaan katsoa vapautuksen piiriin kuuluviksi muokatuiksi esineiksi, jos ne täyttävät esineeksi muokatun yksilön määritelmän muut ehdot.

2.3

Jos esine on muokattu tai uudelleenmuokattu vuoden 1947 jälkeen, se ei vastaa määritelmää, vaikka se voitaisiin ajoittaa 3. maaliskuuta 1947 edeltävään aikaan. Esimerkiksi norsunluinen biljardipallo, joka on uudelleenmuokattu kävelykepin kahvaksi, ei kuuluisi poikkeuksen piiriin, jos uudelleenmuokkaus tapahtui 1960-luvulla – siinäkin tapauksessa, että norsunluu voitaisiin ajoittaa vuotta 1947 edeltävälle ajalle. Toinen vastaava esimerkki on puumateriaali, joka voidaan ajoittaa vuotta 1947 vanhemmaksi, jos esine on muokattu 3. maaliskuuta 1947 jälkeen.

2.4

Henkilön, joka hankki esineen tai esineet ennen 3. maaliskuuta 1947, ei tarvitse olla nykyinen omistaja.

3.1

Muuttamisen tarkoituksena on selvästi oltava muokkaaminen koruksi, koriste-, taide- tai käyttöesineeksi tai soittimeksi. Lisäksi esinettä pitää voida käyttää tarkoitukseensa ilman enempää veistämistä, työstämistä tai muokkaamista.

3.2

Näiden edellytysten täyttyminen voidaan arvioida vain tapauskohtaisesti (ks. myös kohta 4).

3.3

Kyseessä on esineeksi muokattu yksilö, jos eläimen jotakin osaa (kuten hampaita, syöksyhampaita, sarvia, nahkaa, luita tai kuoria) on huomattavasti muutettu siitä, minkälainen se luonnontilassa on ollut, esimerkiksi veistämällä, kaivertamalla tai muokkaamalla toiseen muotoon.

3.4

Kyseessä ei ole esineeksi muokattu yksilö, jos kyse on kiillottamisesta tai kiinnittämisestä muuhun materiaaliin, esimerkiksi alustaan.

3.5

Muutosten on oltava peruuttamattomia. Lisäksi vaatimuksena on, ettei selvästikään ole intressiä tai aikomusta käyttää esinettä muihin tarkoituksiin.

3.6

Norsunluun tapauksessa tämä merkitsee sitä, että käsittelemättömiä syöksyhampaita tai niiden paloja (jotka voivat olla kiillotettuja mutta eivät kuitenkaan veistettyjä tai kaiverrettuja) ei pidetä esineeksi muokattuina, ovatpa ne kiinni kallossa tai irrallisia (5). Jotta syöksyhammasta tai sen osaa voidaan pitää esineeksi muokattuna, ainakin 90 prosenttia sen pinta-alasta on oltava käsitelty veistämällä tai kaivertamalla. Syöksyhammasta ei pidetä esineeksi muokattuna, jos siihen on tehty veistämällä, kaivertamalla tai pintamerkinnöin vähäisiä muutoksia, joiden jäljiltä se pysyy olennaisesti samanmuotoisena kuin se luonnontilassa on ollut.

3.7

Sarvikuonon sarvea tai sen osaa ei pidetä esineeksi muokattuina, jos siihen on tehty veistämällä, kaivertamalla tai pintamerkinnöin vähäisiä muutoksia, joiden jäljiltä se pysyy olennaisesti samanmuotoisena kuin se luonnontilassa on ollut.

3.8

Esineeksi muokatun yksilön ei katsota olevan kyseessä, jos sarvikuonon sarveen tai sen osaan on sijoitettu kello, mustesäiliö, ilmapuntari tai muu esine, mikäli sarvi pysyy olennaisilta osin muuttumattomana ja/tai riittämätön taiteellinen arvo voidaan puolueettomasti osoittaa näiden ohjeiden 5.6 kohdan mukaisesti. Huomioon tulisi myös ottaa EU:n ohjeasiakirja sarvikuonojen sarvien viennistä, jälleenviennistä ja unionin sisäisestä kaupasta (6).

3.9

Esineiksi muokatuiksi yksilöiksi ei katsota kalloja ja luurankoja (jotka voivat olla joko kokonaan tai osittain nivellettyjä) tai yksittäisiä luita, jotka on puhdistettu, esikäsitelty, kiillotettu tai kiinnitetty tai muulla tavalla valmisteltu tarkoitukseensa. Esineiksi muokatuiksi yksilöiksi ei myöskään katsota kalloja ja sarvia, jotka on kiinnitetty (myös siinä tapauksessa, että sarvet ovat kiinni kallossa) esimerkiksi puiseen kilpeen tai jalustaan.

3.10

Yleissääntönä on, että täytetyt (preparoidut) eläimet – esimerkiksi jalustoidut ja täytetyt linnut – täyttävät esineeksi muokattujen yksilöiden määritelmään sisältyvän kriteerin, jonka mukaan niitä on ”huomattavasti muutettu siitä, minkälaisia ne luonnontilassa ovat olleet” (ks. unionin tuomioistuin, asia C-154-2).

3.11

Näiden ohjeiden lisäyksessä I on havainnollistavia esimerkkejä lopullisessa muodossaan ennen 3. maaliskuuta 1947 hankituista yksilöistä, joita ei voida pitää esineiksi muokattuina, koska niitä ei ole muutettu riittävästi.

3.12

Näiden ohjeiden lisäyksessä II on havainnollistavia esimerkkejä lopullisessa muodossaan ennen 3. maaliskuuta 1947 hankituista yksilöistä, joilla käydään usein kauppaa ja joita tulee pitää esineiksi muokattuina, koska niitä on muutettu riittävästi.

4.1

Yleissääntönä on, etteivät ”esineeksi muokatut yksilöt” saa olla uudelleenmuokattuja, vaan niiden on pysyttävä alkuperäisessä ”muokatussa” tilassaan 3. maaliskuuta 1947 jälkeen materiaalin iästä riippumatta (7).

4.2

On kuitenkin epärealistista odottaa esineiden säilyvän vuosisatojen ajan alkuperäisessä kunnossaan. Perustellut kaupalliset toimet antiikkiesineiden kunnostamiseksi ovat näin ollen sallittuja. Kunnostus ei saa muuttaa esineen tekemää alun perin tarkoitettua vaikutusta.

4.3

Jos kyseessä on uudelleenmuokkaus, jossa käytetään 3. maaliskuuta 1947 jälkeen hankittua CITES-sopimuksessa lueteltua materiaalia, esinettä ei voida enää pitää esineeksi muokattuna yksilönä. Esimerkiksi brasilianruusupuusta (Dalbergia nigra) valmistetun parketin tai paneloinnin uudelleenmuokkausta uusien kitaroiden rungoiksi ei pidetä kunnostamisena. Määritelmän soveltamisalan ulkopuolelle jää myös kahden vahingoittuneen esineen käyttö yhden täydellisen esineen valmistamiseksi. Soveltamisalan ulkopuolelle jää esimerkiksi tapaus, jossa kaksi vahingoittunutta teerasiaa puretaan osiinsa yhden uuden teerasian tekemiseksi kummankin vahingoittumattomista osista.

4.4

Sen sijaan korjaus, jossa ei käytetä CITES-sopimuksessa lueteltuja materiaaleja, kuuluisi esineeksi muokatun yksilön määritelmän piiriin. Määritelmän ehdot täyttyvät esimerkiksi tapauksessa, jossa CITES-sopimuksessa mainitusta kilpikonnankuoresta valmistetun antiikkisen teerasian messinkisaranat vaihdetaan uusiin, jos myös muut vaatimukset täyttyvät.

4.5

Monia esineitä kunnostetaan ottamalla materiaalia muista peruuttamattomasti vahingoittuneista kappaleista, jotta voidaan kunnostaa tai korjata kokoon yksi ehjä kappale. Jos CITES-sopimuksessa lueteltua materiaalia käytetään kunnostukseen, materiaalin on oltava peräisin lajin CITES-listausta edeltävältä ajalta, jotta kunnostettu esine olisi edelleen esineeksi muokattu yksilö. Esimerkiksi tapaus, jossa norsunluu-upotuksin koristeltuun huonekaluun tarvitaan lisää norsunluuta alkuperäisten upotusten korjaamiseksi, voidaan luokitella kunnostamiseksi ja kyseessä voi edelleen olla esineeksi muokattu yksilö, edellyttäen että korjaukseen käytetty norsunluu on peräisin lajin CITES-listausta edeltävältä ajalta ja että myös muut vaatimukset täyttyvät. Vastaavasti tapaus, jossa yhdestä teerasiasta otetulla, CITES-listausta edeltävältä ajalta peräisin olevalla kilpikonnankuorella korjataan toinen teerasia, voidaan luokitella kunnostamiseksi eikä uudelleenmuokkaukseksi.

5.1

Vastuu sen osoittamisesta, että tietty esine täyttää esineeksi muokatun yksilön määritelmään sisältyvät ehdot, on esineen omistajalla tai myyjällä.

5.2

Vastaanotettuaan hakemuksen hallintoviranomaiset määrittävät luonnonvaraisten eläinten ja kasvien kauppaa koskevien EU-säännösten, näiden ohjeiden ja mahdollisen muun lajikohtaisen ohjeistuksen sekä ennakkotapausten pohjalta, täyttääkö esine edellytykset sille, että sitä voidaan pitää esineeksi muokattuna yksilönä.

5.3

Lukuun ottamatta 5.6 kohdassa tarkoitettuja tapauksia hallintoviranomainen voi hyväksyä, että asianomaisen alan asiantuntija varmistaa esineeksi muokatun yksilön iän ja arvion siitä, voidaanko esinettä pitää koruna tai koriste- tai taide-esineenä. Tämä voisi olla esimerkiksi toimialajärjestön, edustuselimen tai vastaavan organisaation tunnustama antiikkiesineiden asiantuntija, museokuraattori tai vastaava. Kyseessä voi olla myös esineen kaupalliseen hyödyntämiseen osallistuva henkilö, jos tällä on tarvittava asiantuntemus.

5.4

Jotkin jäsenvaltiot voivat tukeutua erikseen nimettyihin henkilöihin tehtäessä arviointeja esineen iästä ja siitä, onko se luokiteltavissa koruksi tai koriste- tai taide-esineeksi. Sen vuoksi hakemusten tekijöiden kannattaa tarkistaa asia hallintoviranomaiseltaan.

5.5

CITES-hallintoviranomainen voi hyväksyä näytöksi esineen iästä myös omistajien alkuperätodisteina toimittamat päivätyt alkuperäiset kuitit tai kauppakirjat tai päivätyt sanomalehtiartikkelit, joissa on esineestä valokuvia tai yksityiskohtaisia kuvauksia.

5.6

Jos hallintoviranomainen epäilee esineen ikää tai sitä, voidaanko se katsoa koruksi tai koriste- tai taide-esineeksi – erityisesti riskialttiiden lajien, kuten norsujen, sarvikuonojen ja tiikerien tapauksessa – ja/tai jos on syytä epäillä, että sääntöjä on tahallaan jätetty noudattamatta, hallintoviranomainen voi päättää, että on teetettävä riippumaton todentaminen asiantuntijalla, joka ei osallistu esineen kaupalliseen hyödyntämiseen. Kyseessä ei saa olla esimerkiksi ostaja tai myyjä tai esineen myyntiin osallistuva välikäsi, kuten huutokauppakamari.

5.7

Tällaiseen riippumattomaan todentamiseen voi sisältyä myös käytettävissä olevin tieteellisin keinoin (kuten radioaktiivisen hiilen avulla) tehtävä iänmääritys. Tällöin on kuitenkin otettava huomioon, että jopa tällaisia menetelmiä käytettäessä tarkka iänmääritys voi toisinaan olla vaikeaa ja että esineestä voidaan joutua ottamaan isokokoisiakin näytteitä, mikä voi aiheuttaa sille vahinkoa ja vaikuttaa sen taiteelliseen ja rahalliseen arvoon.

5.8

Täytettyjen eläinten, erityisesti petolintujen, iänmääritys on hankalaa, ja voi olla vaikea näyttää toteen, että esine oli lopullisessa muodossaan ennen 3. maaliskuuta 1947. Jos täytettyjä eläimiä on kunnostettu, todentamismenettely voi entisestään hankaloitua. Jotta kunnostettua täytettyä eläintä voisi pitää esineeksi muokattuna yksilönä, hallintoviranomaiselle on esitettävä riittävät todisteet siitä, että hankittaessa esine oli alkuperäisessä muokatussa tilassaan.

5.9

Hallintoviranomaiset voivat edellyttää tai käyttää lisätoimenpiteitä arvioinnissa, joten hakemuksen tekijän on tärkeää tarkistaa hakemusta tehdessään, että siinä esitetään kaikki tarvittavat tiedot.