EUROOPAN KOMISSIO
Bryssel 3.7.2017
COM(2017) 359 final
2017/0149(NLE)
Ehdotus
NEUVOSTON PÄÄTÖS
Alankomaille, Kroatialle, Portugalille ja Romanialle annettavasta luvasta hyväksyä Euroopan unionin edun mukaisesti San Marinon liittyminen yksityisoikeuden alaa koskevaan vuoden 1980 Haagin yleissopimukseen kansainvälisestä lapsikaappauksesta
PERUSTELUT
1.EHDOTUKSEN TAUSTA
•Ehdotuksen perustelut ja tavoitteet
Yksityisoikeuden alaa koskevalla 25 päivänä lokakuuta 1980 tehdyllä Haagin yleissopimuksella kansainvälisestä lapsikaappauksesta (jäljempänä ’vuoden 1980 yleissopimus’) pyritään palauttamaan ennalleen aiemmin vallinnut tilanne eli varmistamaan, että lapsi, joka on luvattomasti viety toiseen valtioon tai jätetty palauttamatta toisesta valtiosta, palautetaan pikaisesti asuinvaltioonsa. Yleissopimuksen on tähän mennessä ratifioinut 97 maata, joiden joukossa ovat myös kaikki EU:n jäsenvaltiot, ja sen toiminta perustuu sopimuspuolten nimeämien keskusviranomaisten väliseen yhteistyöhön.
Lapsikaappauksien estäminen on olennainen osa EU:n politiikkaa, jonka tavoitteena on edistää lapsen oikeuksia. Sen vuoksi Euroopan unioni pyrkii kansainvälisellä tasolla aktiivisesti parantamaan vuoden 1980 yleissopimuksen soveltamista ja kehottaa myös kolmansia valtioita liittymään sopimukseen.
San Marino talletti vuoden 1980 yleissopimusta koskevan liittymiskirjan 14. joulukuuta 2006. Vuoden 1980 Haagin yleissopimus tuli San Marinon osalta voimaan 1. maaliskuuta 2007.
Vuoden 1980 yleissopimus on jo voimassa San Marinon ja useimpien EU:n jäsenvaltioiden (23) välillä. Ainoastaan Alankomaat, Kroatia, Portugali, Romania ja Tanska eivät ole vielä hyväksyneet San Marinon liittymistä vuoden 1980 yleissopimukseen.
Vuoden 1980 yleissopimuksen 38 artiklan 4 kohdassa määrätään, että yleissopimusta sovelletaan vain liittyjävaltion ja sellaisten sopimusvaltioiden välisissä suhteissa, jotka ovat antaneet selityksen liittymisen hyväksymisestä.
Komissio pyysi asiasta lausuntoa Euroopan unionin tuomioistuimelta, joka vahvisti EU:n yksinomaisen toimivallan hyväksyä kolmannen valtion liittyminen vuoden 1980 yleissopimukseen.
Euroopan unionin tuomioistuimen 14. lokakuuta 2014 antamassa lausunnossa 1/13 vahvistetaan, että sen hyväksyminen, että kolmas valtio liittyy Haagissa vuonna 1980 tehtyyn yksityisoikeuden alaa koskevaan yleissopimukseen kansainvälisestä lapsikaappauksesta, kuuluu Euroopan unionin yksinomaiseen toimivaltaan.
Tuomioistuimen mukaan on tarpeen vahvistaa, että asiassa sovelletaan yhtenäisiä sääntöjä EU:ssa ja vältetään tilanne, jossa jäsenvaltiot toimivat eri tavoin (eriytetty yhdentyminen).
Euroopan unionilla on yksinomainen ulkoinen toimivalta kansainvälisissä lapsikaappausasioissa, joten päätös siitä, hyväksytäänkö San Marinon liittyminen yleissopimukseen, on tehtävä EU:n tasolla neuvoston päätöksellä. Niiden jäsenvaltioiden, jotka eivät ole vielä hyväksyneet San Marinon liittymistä yleissopimukseen, olisi sen vuoksi Euroopan unionin edun mukaisesti annettava selityksensä liittymisen hyväksymisestä.
Jos Alankomaat, Kroatia, Portugali ja Romania hyväksyvät San Marinon liittymisen, vuoden 1980 yleissopimusta voitaisiin soveltaa San Marinon ja kaikkien EU:n jäsenvaltioiden paitsi Tanskan välillä.
•Yhdenmukaisuus muiden alaa koskevien politiikkojen säännösten kanssa
Vuoden 1980 yleissopimus vastaa kansainvälisten lapsikaappausten osalta neuvoston asetusta N:o 2201/2003 1 (joka tunnetaan Bryssel II a asetuksena), joka on EU:n oikeudellisen yhteistyön kulmakivi avioliittoa ja vanhempainvastuuta koskevissa asioissa.
Yksi asetuksen tärkeimmistä tavoitteista on estää lapsikaappaukset jäsenvaltioiden välillä ottamalla käyttöön menettelyjä, joilla varmistetaan lapsen pikainen palauttaminen tämän asuinjäsenvaltioon. Sen vuoksi Bryssel II a asetuksen 11 artiklaan on sisällytetty vuoden 1980 yleissopimuksessa vahvistettu menettely. Asetuksella myös täydennetään yleissopimusta. Lisäksi asetuksessa selvennetään joitakin seikkoja, muun muassa lapsen kuulemista, tuomion antamisen määräaikaa palauttamispyynnön jättämisen jälkeen ja lapsen palauttamatta jättämisen perusteita. Asetus sisältää myös säännöksiä, jotka koskevat eri jäsenvaltioissa annettuja ristiriitaisia palauttamista ja palauttamatta jättämistä koskevia tuomioita.
EU tukee kansainvälisesti kolmansien valtioiden liittymistä vuoden 1980 yleissopimukseen, jotta jäsenvaltiot voivat luottaa, että kansainvälisiin lapsikaappauksiin sovelletaan yhteistä sääntelykehystä.
Kesäkuun 2015 ja joulukuun 2016 välisenä aikana on jo annettu kymmenen neuvoston päätöstä, joilla hyväksytään kymmenen kolmannen maan (Marokko, Singapore, Venäjän federaatio, Albania, Andorra, Seychellit, Armenia, Korean tasavalta, Kazakstan ja Peru) liittyminen vuoden 1980 yleissopimukseen kansainvälisestä lapsikaappauksesta. 2
•Yhdenmukaisuus unionin muiden politiikkojen kanssa
Tämän ehdotuksen ilmeisenä yleisenä tavoitteena on suojella lapsen oikeuksia Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 3 artiklan mukaisesti. Vuoden 1980 yleissopimus luotiin suojelemaan lasta kaappausten haitallisilta vaikutuksilta ja varmistamaan, että lapsi pystyy ylläpitämään yhteyksiä kumpaankin vanhempaansa esimerkiksi turvaamalla tapaamisoikeuden käyttäminen.
On syytä mainita myös yhteys siihen, että sovittelun käyttöä perheasioita koskevien rajat ylittävien riita-asioiden ratkaisemisessa pyritään edistämään. Tietyistä sovittelun näkökohdista siviili- ja kauppaoikeuden alalla annettua direktiiviä 3 sovelletaan myös perheoikeuden alalla Euroopan yhteisellä oikeudenkäyttöalueella. Myös vuoden 1980 yleissopimuksella kannustetaan ratkaisemaan perheasioita koskevat riita-asiat sovintoteitse. Yksi vuoden 1980 yleissopimukseen perustuvista, kansainvälistä yksityisoikeutta käsittelevän Haagin konferenssin julkaisemista hyvien toimintatapojen oppaista käsittelee sovittelua lasta koskevien perhesuhteisiin liittyvien kansainvälisten riitojen ratkaisemisessa silloin, kun asia kuuluu yleissopimuksen soveltamisalaan. Opas on käännetty Euroopan komission aloitteesta kaikille EU:n virallisille kielille (englantia ja ranskaa lukuun ottamatta) sekä arabiaksi tarkoituksena tukea vuoropuhelua sellaisten valtioiden kanssa, jotka eivät vielä ole ratifioineet yleissopimusta, ja löytää konkreettisia tapoja ratkaista kansainvälisistä lapsikaappauksista aiheutuvat ongelmat silloin, kun on kyse maista, jotka eivät ole ratifioineet yleissopimusta. 4
2.OIKEUSPERUSTA, TOISSIJAISUUSPERIAATE JA SUHTEELLISUUSPERIAATE
•Oikeusperusta
Päätös koskee kansainvälistä sopimusta, joten sovellettava oikeusperusta on Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 218 artikla yhdessä 81 artiklan 3 kohdan kanssa. Neuvosto tekee ratkaisunsa yksimielisesti Euroopan parlamenttia kuultuaan.
Asetus (EY) N:o 2201/2003 sitoo Yhdistynyttä kuningaskuntaa ja Irlantia, ja ne osallistuvat näin ollen tämän päätöksen hyväksymiseen ja soveltamiseen.
Euroopan unionista tehtyyn sopimukseen ja Euroopan unionin toiminnasta tehtyyn sopimukseen liitetyssä, Tanskan asemasta tehdyssä pöytäkirjassa N:o 22 olevien 1 ja 2 artiklan mukaisesti Tanska ei osallistu tämän päätöksen hyväksymiseen, päätös ei sido Tanskaa eikä sitä sovelleta Tanskaan.
•Suhteellisuusperiaate
Ehdotuksen laatimisessa on noudatettu samaa asiaa koskevissa, jo hyväksytyissä neuvoston päätöksissä noudatettuja suuntaviivoja eikä ehdotuksessa ylitetä sitä, mikä on tarpeen yhtenäisen EU:n toiminnan tavoitteen saavuttamiseksi kansainvälisissä lapsikaappauksissa, koska sillä varmistetaan, että kaikki EU:n jäsenvaltiot hyväksyvät tietyssä määräajassa San Marinon liittymisen vuoden 1980 yleissopimukseen.
3.JÄLKIARVIOINTIEN, SIDOSRYHMIEN KUULEMISTEN JA VAIKUTUSTENARVIOINTIEN TULOKSET
•Sidosryhmien kuuleminen
Alankomaat, Kroatia, Portugali ja Romania ilmoittivat olevansa valmiit hyväksymään San Marinon liittymisen vuoden 1980 yleissopimukseen komission kysyessä niiden mielipidettä.
Asiantuntijakokouksessa 24. huhtikuuta 2017 käydyissä keskusteluissa kävi ilmi, että jäsenvaltiot eivät – tässä vaiheessa – vastusta sitä, että Alankomaat, Kroatia, Portugali ja Romania hyväksyvät San Marinon liittymisen vuoden 1980 yleissopimukseen.
•Asiantuntijatiedon keruu ja käyttö
Komissio ja jäsenvaltioiden asiantuntijat olivat sitä mieltä, että kyseisen kolmannen maan tilannetta ei tarvitse erikseen arvioida, koska vuoden 1980 yleissopimus on jo voimassa 23 jäsenvaltion kanssa.
Jäsenvaltioiden asiantuntijat eivät ilmoittaneet minkäänlaisista ongelmista vuoden 1980 yleissopimuksen soveltamisessa San Marinon osalta.
•Vaikutustenarviointi
Ehdotuksesta ei sen luonteen vuoksi ole tehty erityistä vaikutustenarviointia, kuten ei tehty niistä kymmenestä vastaavasta vuosina 2015 ja 2016 hyväksytystä neuvoston päätöksestä, jotka koskevat useiden kolmansien maiden liittymistä vuoden 1980 yleissopimukseen. San Marinon tilanteen arvioimista pidettiin joka tapauksessa turhana, koska vuoden 1980 yleissopimus on jo voimassa San Marinon ja 23 EU:n jäsenvaltion välillä ja koska Alankomaat, Kroatia, Portugali ja Romania olivat valmiit hyväksymään San Marinon liittymisen siihen.
4. TALOUSARVIOVAIKUTUKSET
Ehdotetulla päätöksellä ei ole vaikutuksia talousarvioon.
5.LISÄTIEDOT
•Toteuttamissuunnitelmat, seuranta, arviointi ja raportointijärjestelyt
Ehdotus koskee pelkästään luvan antamista Alankomaille, Kroatialle, Portugalille ja Romanialle, jotta ne voivat hyväksyä San Marinon liittymisen vuoden 1980 yleissopimukseen. Sen täytäntöönpanon valvonta rajoittuu siihen, että jäsenvaltiot noudattavat selityksen sanamuotoa ja selityksen tallettamisen määräaikaa sekä ilmoittavat selityksen tallettamisesta komissiolle kyseisen neuvoston päätöksen mukaisesti.
2017/0149 (NLE)
Ehdotus
NEUVOSTON PÄÄTÖS
Alankomaille, Kroatialle, Portugalille ja Romanialle annettavasta luvasta hyväksyä Euroopan unionin edun mukaisesti San Marinon liittyminen yksityisoikeuden alaa koskevaan vuoden 1980 Haagin yleissopimukseen kansainvälisestä lapsikaappauksesta
EUROOPAN UNIONIN NEUVOSTO, joka
ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen ja erityisesti sen 81 artiklan 3 kohdan yhdessä sen 218 artiklan kanssa,
ottaa huomioon Euroopan komission ehdotuksen,
ottaa huomioon Euroopan parlamentin lausunnon 5 ,
sekä katsoo seuraavaa:
1) Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 3 artiklan mukaisesti Euroopan unioni on asettanut yhdeksi tavoitteekseen lapsen oikeuksien suojelun edistämisen. Toimenpiteet lasten suojelemiseksi luvattomilta pois viemisiltä tai palauttamatta jättämisiltä muodostavat olennaisen osan tätä toimintapolitiikkaa.
2) Neuvosto hyväksyi asetuksen (EY) N:o 2201/2003 6 , jäljempänä ’Bryssel II a -asetus’, jolla pyritään suojelemaan lapsia luvattoman pois viemisen tai palauttamatta jättämisen haitallisilta vaikutuksilta ja jossa vahvistetaan menettelyt, joilla pyritään turvaamaan lapsen pikainen palauttaminen siihen valtioon, jossa lapsen asuinpaikka on, ja jolla pyritään varmistamaan tapaamisoikeus ja oikeus lapsen huoltoon.
3) Bryssel II a -asetus täydentää ja vahvistaa 25 päivänä lokakuuta 1980 tehtyä yksityisoikeuden alaa koskevaa Haagin yleissopimusta kansainvälisestä lapsikaappauksesta, jäljempänä ’vuoden 1980 Haagin yleissopimus’, jolla luodaan sekä sopimusvaltioiden että keskusviranomaisten välinen kansainvälinen velvoite- ja yhteistyöjärjestelmä ja jolla pyritään turvaamaan luvattomasti muihin valtioihin vietyjen tai muista valtioista palauttamatta jätettyjen lasten pikainen palauttaminen.
4) Kaikki unionin jäsenvaltiot ovat vuoden 1980 Haagin yleissopimuksen osapuolia.
5) Unioni kannustaa kolmansia valtioita liittymään vuoden 1980 Haagin yleissopimukseen ja tukee vuoden 1980 Haagin yleissopimuksen asianmukaista täytäntöönpanoa osallistumalla yhdessä jäsenvaltioidensa kanssa muun muassa kansainvälistä yksityisoikeutta käsittelevän Haagin konferenssin säännöllisesti järjestämiin erityiskomissioihin.
6) Unionin jäsenvaltioiden ja kolmansien valtioiden yhteisellä sääntelykehyksellä voitaisiin parhaiten ratkaista arkaluonteiset kansainväliset lapsikaappaukset.
7) Vuoden 1980 Haagin yleissopimuksessa määrätään, että sitä sovelletaan vain liittyjävaltion ja sellaisten sopimusvaltioiden välisissä suhteissa, jotka ovat antaneet selityksen liittymisen hyväksymisestä.
8) Vuoden 1980 Haagin yleissopimus ei salli alueellisten taloudellisen yhdentymisen järjestöjen, kuten unionin, liittyä siihen. Tämän vuoksi unioni ei voi liittyä yleissopimukseen eikä se voi tallettaa selitystä valtion liittymisen hyväksymisestä.
9) Euroopan unionin tuomioistuimen lausunnon 1/13 mukaisesti vuoden 1980 Haagin yleissopimuksen mukaiset selitykset liittymisen hyväksymisestä kuuluvat unionin yksinomaiseen ulkoiseen toimivaltaan.
10) San Marino talletti vuoden 1980 Haagin yleissopimusta koskevan liittymiskirjansa 14 päivänä joulukuuta 2006. Vuoden 1980 Haagin yleissopimus tuli San Marinon osalta voimaan 1 päivänä maaliskuuta 2007.
11) Kaikki jäsenvaltiot Alankomaita, Kroatiaa, Portugalia ja Romaniaa lukuun ottamatta ovat jo hyväksyneet San Marinon liittymisen vuoden 1980 Haagin yleissopimukseen. San Marinon tilanteen tarkastelu on osoittanut, että Alankomaat, Kroatia, Portugali ja Romania voivat unionin edun mukaisesti hyväksyä San Marinon liittymisen vuoden 1980 Haagin yleissopimukseen sen ehtojen mukaisesti.
12) Sen vuoksi Alankomaille, Kroatialle, Portugalille ja Romanialle olisi unionin edun mukaisesti annettava lupa hyväksyä tämä liittyminen, ja ne olisi valtuutettava tallettamaan selityksensä San Marinon liittymisen hyväksymisestä tämän päätöksen mukaisesti. Unionin muut jäsenvaltiot ovat jo hyväksyneet San Marinon liittymisen vuoden 1980 Haagin yleissopimukseen, ja sen vuoksi niiden ei tule enää tallettaa uutta selitystä liittymisen hyväksymisestä, sillä jo talletettu selitys on edelleen voimassa kansainvälisen julkisoikeuden nojalla.
13) Bryssel II a -asetus sitoo Yhdistynyttä kuningaskuntaa ja Irlantia, ja ne osallistuvat näin ollen tämän päätöksen hyväksymiseen ja soveltamiseen.
14) Euroopan unionista tehtyyn sopimukseen ja Euroopan unionin toiminnasta tehtyyn sopimukseen liitetyssä, Tanskan asemasta tehdyssä pöytäkirjassa N:o 22 olevien 1 ja 2 artiklan mukaisesti Tanska ei osallistu tämän päätöksen hyväksymiseen, päätös ei sido Tanskaa eikä sitä sovelleta Tanskaan,
ON HYVÄKSYNYT TÄMÄN PÄÄTÖKSEN:
1 artikla
1. Alankomaille, Kroatialle, Portugalille ja Romanialle annetaan lupa hyväksyä unionin edun mukaisesti San Marinon liittyminen 25 päivänä lokakuuta 1980 tehtyyn yksityisoikeuden alaa koskevaan Haagin yleissopimukseen kansainvälisestä lapsikaappauksesta, jäljempänä ’vuoden 1980 Haagin yleissopimus’.
2. Edellä 1 kohdassa tarkoitettujen jäsenvaltioiden on talletettava viimeistään … [kaksitoista kuukautta tämän päätöksen hyväksymisestä] Euroopan unionin edun mukaisesti seuraavasti muotoiltu selitys siitä, että ne hyväksyvät San Marinon liittymisen vuoden 1980 Haagin yleissopimukseen:
”[JÄSENVALTION koko nimi] ilmoittaa hyväksyvänsä neuvoston päätöksen (EU) 2017/…* mukaisesti, että San Marino liittyy 25 päivänä lokakuuta 1980 tehtyyn yksityisoikeuden alaa koskevaan Haagin yleissopimukseen kansainvälisestä lapsikaappauksesta.”
73. Edellä 1 kohdassa tarkoitettujen jäsenvaltioiden on ilmoitettava neuvostolle ja komissiolle siitä, että ne ovat tallettaneet San Marinon liittymisen hyväksymistä koskevan selityksensä, ja toimitettava komissiolle selityksen teksti kahden kuukauden kuluessa sen tallettamisesta.
2 artikla
Niiden jäsenvaltioiden, jotka ovat jo tallettaneet selityksensä San Marinon vuoden 1980 Haagin yleissopimukseen liittymisen hyväksymisestä ennen tämän päätöksen hyväksymistä, ei tule tallettaa uusia selityksiä.
3 artikla
Tämä päätös tulee voimaan sitä päivää seuraavana päivänä, jona se julkaistaan Euroopan unionin virallisessa lehdessä.
4 artikla
Tämä päätös on osoitettu Alankomaille, Kroatialle, Portugalille ja Romanialle.
Tehty …
Neuvoston puolesta
Puheenjohtaja