13.7.2018

Euroopan unionin virallinen lehti

C 247/16

Euroopan alueiden komitean lausunto aiheesta ”Koheesiopolitiikan puuttumisen aiheuttamat kustannukset ja riskit: koheesiopolitiikan strateginen arvo pyrittäessä saavuttamaan perussopimusten tavoitteet ja vastaamaan Euroopan alueiden uusiin haasteisiin”

(2018/C 247/04)

Esittelijä:

Mieczysław Struk (PL, EPP), Pommerin voivodikunnan aluejohtaja

Viiteasiakirja:

Komission kertomus Euroopan parlamentille, neuvostolle, Euroopan talous- ja sosiaalikomitealle ja alueiden komitealle – Minun alueeni, minun Eurooppani, meidän tulevaisuutemme: Seitsemäs taloudellista, sosiaalista ja alueellista yhteenkuuluvuutta käsittelevä kertomus

COM(2017) 583 final

POLIITTISET SUOSITUKSET

EUROOPAN ALUEIDEN KOMITEA

Yleistä

suhtautuu myönteisesti seitsemännen koheesiokertomuksen julkaisemiseen ja pitää sitä tärkeänä lähtökohtana vuoden 2020 jälkeisestä uudesta koheesiopolitiikasta käytäville keskusteluille. Komitea korostaa tässä yhteydessä, että koheesiopolitiikan odotetaan vuosina 2014–2020 esimerkiksi tuovan yli 7,4 miljoonaa työpaikkaa ja auttavan lähes 9:ää miljoonaa ihmistä parantamaan pätevyyttään ja noin 15:tä miljoonaa kotitaloutta saamaan laajakaistayhteydet. Lisäksi sen avulla on määrä tukea 1,1 miljoonaan pk-yritykseen tehtäviä investointeja ja investoida 16 miljardia euroa digitaalitalouteen. AK toteaakin koheesiopolitiikan puuttumisen aiheuttavan mittaamattomia kustannuksia, sillä Euroopan alueellinen lähentyminen on nyt tärkeämpää kuin koskaan EU:n, sen kansalaisten ja talouden sekä sen kuntien ja alueiden kannalta.

arvostaa sitä, että Euroopan parlamentti kartoittaa säännöllisesti Euroopan yhdentymisen toteutumattomuuden kustannuksia, sillä tällainen tarkastelu osoittaa, että EU-tason yhteisten toimien puuttuminen tietyillä aloilla heikentää merkittävästi talouden tehokkuutta ja rajoittaa tärkeiden julkishyödykkeiden saatavuutta.

pitää tässä yhteydessä valitettavana, etteivät Euroopan parlamentti ja komissio ole toistaiseksi ottaneet analyyseissaan ja päätöksentekoprosesseissaan huomioon kysymystä koheesiopolitiikan puuttumisen aiheuttamista kustannuksista.

kiittää Euroopan unionin neuvoston puheenjohtajavaltiota Bulgariaa siitä, että se on pyytänyt AK:ta laatimaan lausunnon koheesiopolitiikan puuttumisen aiheuttamista kustannuksista ja riskeistä, sillä tämä tarjoaa komitealle erinomaisen tilaisuuden pohtia laajemmin koheesiopolitiikan strategista roolia.

muistuttaa siitä perusasiasta, että EU:n taloudellisen, sosiaalisen ja alueellisen yhteenkuuluvuuden lujittaminen kuuluu Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen (SEUT) 174 artiklan nojalla unionin päätavoitteisiin. Näin ollen AK korostaa, että koheesiopolitiikan on jatkossakin täytettävä tehtävänsä eli vähiten kehittyneiden ja ongelmista kärsivien alueiden tukeen on yhdistettävä kaikille alueille osoitettu tarjonta, jotta voidaan ottaa huomioon kulloisetkin alueelliset haasteet ja mahdollisuudet ja tukea koko EU:n harmonista kehitystä. Näin voidaan osoittaa selvästi, mitä lisäarvoa EU-rahoitus tuo kansalaisille ruohonjuuritasolla. Komitea muistuttaa tässä yhteydessä alueellisista erityispiirteistä, jotka määritellään SEUT-sopimuksen 349 artiklassa.

korostaa, että koheesiopolitiikka on EU:n tärkein investointipolitiikka, jolla pyritään edellä tarkoitettujen perussopimuksiin perustuvien tavoitteiden saavuttamiseen, mutta sen avulla voidaan myös edistää innovointia, hillitä ilmastonmuutoksen vaikutuksia ja hallita siirtymistä vähähiiliseen talouteen sekä lieventää epäsymmetrisiä talouden häiriöitä turvaamalla julkiset kasvua tukevat investoinnit alueilla. Lisäksi se auttaa vähentämään nuoriso- ja pitkäaikaistyöttömyyttä ja edistämään sosiaalista osallisuutta. Näin ollen AK toteaa jälleen kerran tukevansa voimakkaasti #CohesionAlliance-aloitetta (1).

toteaa, että koheesiopolitiikan tuloskehys on yksi EU:n toimintapolitiikkojen pisimmälle kehitetyistä ja että koheesiopolitiikka on tarkimmin seurattu ja parhaiten arvioitu EU:n toimintapolitiikka, jota on kuluneen vuosikymmenen aikana pystytty tehostamaan yhä enemmän.

Taloudellinen yhteenkuuluvuus

on tyytyväinen seitsemännessä koheesiokertomuksessa esitettyihin havaintoihin, että EU:n talous on elpymässä talouskriisistä ja että alueelliset erot ovat juuri alkaneet jälleen kaventua. Henkeä kohti laskettu BKT ja työllisyysaste eivät monilla alueilla kuitenkaan vielä ole kriisiä edeltäneellä tasolla, ja lisäksi samaiset alueet ovat kärsineet merkittävästä julkisten investointien sumasta, joten talouskriisin vaikutuksista ei ole vielä selvitty.

panee tyytyväisenä merkille esitetyn näytön siitä, että vähemmän kehittyneet alueet onnistuivat vuosina 2000–2015 lähentymään EU:n keskiarvoa, mikä pätee erityisesti useimpiin EU13-maiden alueisiin. Komitea toteaa kuitenkin huolestuneena, että monilla, lähinnä Etelä-Euroopassa sijaitsevilla alueilla tilanne ei ole parantunut tai se on jopa huonompi kuin ennen kriisiä.

10.

huomauttaa, että talouskasvu on myös ollut paljon nopeampaa sellaisilla alueilla, joiden BKT on jo huomattavasti EU:n keskiarvon yläpuolella, ja etenkin monilla suurkaupunkialueilla, jotka ovat alueellisen kilpailukyvyn tärkeimpiä moottoreita. Toisaalta on havaittavissa, että alueilla, joiden henkeä kohti laskettu BKT on lähellä EU:n keskiarvoa, kehitys näyttää pysähtyneen keskitulotasoon ja talouskasvu on huomattavasti hitaampaa kuin EU:ssa keskimäärin.

11.

on huolissaan innovaatiosuorituskyvyn suurista eroista. Paitsi että innovointi keskittyy edelleen EU:n luoteisosan kehittyneimmille alueille, erot myös pyrkivät kasvamaan niin, että parhaiten pärjäävien alueiden suorituskyky paranee ja syrjäisten, vähemmän kehittyneiden ja siirtymäalueiden suorituskyky heikkenee. Tämä osoittaa, että alueiden innovointikyvyn tukemisessa on tärkeää soveltaa alhaalta ylöspäin suuntautuvaa paikkalähtöistä toimintamallia, jota älykkään erikoistumisen strategiat edustavat.

Sosiaalinen yhteenkuuluvuus

12.

on hyvillään siitä, että EU:n työllisyystilanne kohenee talouden elpyessä. Työttömyysasteissa on kuitenkin edelleen huomattavia alueellisia eroja, ja monet eteläisten jäsenvaltioiden alueet kärsivät yli 20 prosentin työttömyydestä.

13.

panee huolestuneena merkille, että nuorisotyöttömyys on yhä polttava ongelma, sillä nuorisotyöttömyysaste on edelleen korkeampi kuin ennen kriisiä ja yli kaksinkertainen kokonaistyöttömyysasteeseen verrattuna. Tilanne on erityisen huolestuttava vähemmän kehittyneillä alueilla ja siirtymäalueilla.

14.

kiinnittää huomiota köyhyyden ja sosiaalisen syrjäytymisen vaarassa olevien tilanteeseen. Vaikka myönteistä kehitystä on jonkin verran tapahtunut, köyhyyden ja sosiaalisen syrjäytymisen riski on edelleen kestämättömän suuri.

15.

korostaa, että väestö on monilla alueilla, lähinnä EU13-maiden alueilla ja maaseudulla, vähentynyt merkittävästi sekä luonnollisten muutosten että lähtömuuton takia, kun taas toisilla alueilla kokonaisväestön määrä on kasvanut reippaasti. EU:hun vuodesta 2015 lähtien saapuneiden muuttajien ja pakolaisten suurella määrällä on myös huomattava vaikutus tiettyjen jäsenvaltioiden, alueiden ja kuntien väestönkehitykseen ja sosiaaliseen yhteenkuuluvuuteen.

Alueellinen yhteenkuuluvuus

16.

tähdentää ympäristönäkökohtien merkitystä Euroopan kuntien ja alueiden kestävän kehityksen ja EU:n kansalaisten terveyden ja hyvinvoinnin kannalta. Ongelmallisten ympäristökysymysten lisääntymisellä, esimerkiksi ilmastonmuutoksella ja siitä johtuvalla luonnonkatastrofien yleistymisellä ja voimistumisella, ihmisasutusten, rakennettujen alueiden ja teollisuustoiminnan laajenemisella, luonnon monimuotoisuuden häviämisellä ja elinympäristöjen pirstoutumisella sekä muilla ympäristöpaineilla, kuten ilman ja veden saastumisella, saattaa olla vahingollisia seurauksia EU:n kansantalouksille ja yhteiskunnille. Vaikka ympäristöpaineiden vähentämisessä on edistytty, AK on huolissaan siitä, että keskeiset ympäristötavoitteet ovat edelleen saavuttamatta etenkin EU:n keski- ja itäosissa.

17.

pitää myönteisenä energiankulutuksen ja kasvihuonekaasupäästöjen rajoittamisessa tapahtunutta huomattavaa edistystä mutta huomauttaa, että se johtuu osittain vain taloudellisen toiminnan vähenemisestä taantuman aikana, joten siirtyminen puhtaiden, myös uusiutuvien, energialähteiden käyttöön sekä energiatehokkaampaan talouteen, vähäpäästöinen liikenne mukaan lukien, edellyttää lisätoimia.

18.

kiinnittää huomiota ilmastonmuutoksen ja ilmastosta johtuvien luonnonkatastrofien alueelliseen ulottuvuuteen. Ne vaikuttavat eri alueisiin eri tavoin. Komitea korostaakin haavoittuvuuden perusteellisen arvioinnin ja sopeutumistoimien merkitystä Euroopan kunnille ja alueille ja pitää tärkeänä vihreän infrastruktuurin luomista.

19.

korostaa, että EU:n liikenneverkko, lähinnä rautatiejärjestelmä, on kaukana optimaalisesta, etenkin EU13-maiden alueilla. Komitea painottaa tähän liittyen, että Euroopan laajuisen liikenneverkon, erityisesti keskeiset solmukohdat yhdistävän TEN-T-runkoverkon, valmiiksi saattaminen ja sen liittäminen kansallisiin ja alueellisiin liikennejärjestelmiin on välttämätöntä sekä liikenteen pullonkaulojen poistamiseksi, matka-aikojen lyhentämiseksi ja eräiden alueiden syrjäisestä sijainnista johtuvien haittavaikutusten vähentämiseksi että ennen kaikkea sisämarkkinoiden toiminnan tehostamiseksi ja siten koko EU:n talouskehityksen edistämiseksi. Samoista syistä AK korostaa, että digitalisaatiokehitys on yksi EU:n kaikkien alueiden keskeisistä haasteista ja että on tärkeää lisätä laajakaistainfrastruktuuriin ja digitaalisiin taitoihin tehtäviä investointeja.

20.

toteaa, että lähes kolmannes EU:n kansalaisista asuu ja työskentelee raja-alueilla, joiden taloudellinen suorituskyky on yleensä heikompi kuin muilla alueilla. Viime vuosikymmeninä saavutetusta huomattavasta edistyksestä huolimatta rajat vaikeuttavat edelleen tavaroiden, palvelujen, ihmisten, pääoman ja ideoiden liikkumista, minkä vuoksi yhdentymisen etuja ei voida täysin hyödyntää. Rajoilla esiintyvien esteiden poistaminen toisi raja-alueille huomattavia hyötyjä BKT:n kasvuna, mutta lisäksi se myös vähentäisi rajoihin liittyviä kustannuksia merkittävästi.

Kuntien ja alueiden haasteet

21.

toteaa, että yksi EU:n suurimmista haasteista on väestörakenteen muutos ja että sillä on laajoja taloudellisia, sosiaalisia ja ympäristöön liittyviä vaikutuksia. Kyse on muun muassa väestön ikääntymisestä, nuorten määrän vähenemisestä, entistä pienemmästä syntyvyydestä, aktiivisen työvoiman supistumisesta ja aivovuodosta (osaamisen siirtyminen muualle). Näiden syiden takia väestönkasvu riippuu pitkälti muuttoliikkeestä, joka vaihtelee suuresti EU:n eri alueilla. Tällaisella epätasapainolla on merkittäviä sosioekonomisia vaikutuksia sekä väestökadosta ja väestön ikääntymisestä kärsiviin alueisiin – enimmäkseen siirtymäalueisiin –, joista useilla on meneillään muutos kohti sellaisia paikallisia palveluja, joilla ei voida käydä kauppaa, mikä vähentää niiden vienti-, kasvu- ja innovointimahdollisuuksia, että suuriin kaupunkikeskuksiin, joihin väestöä muuttaa runsaasti. Tämän vuoksi AK huomauttaa, että koheesiopolitiikalla olisi oltava vahvempi rooli vastattaessa muun muassa sellaisiin sosiaalisiin haasteisiin kuin väestön ikääntyminen, elintapasairaudet ja työttömyys, etenkin kun on kyse nuorisotyöttömyydestä ja työelämän ja koulutuksen ulkopuolella olevista, sekä muuttajien ja pakolaisten kotouttaminen, köyhyys ja sosiaalinen syrjäytyminen.

22.

korostaa, että äärimmäisten sääilmiöiden esiintymistiheys kasvanee ja niiden vaikutus voimistunee kaikkialla Euroopassa. Ilmastonmuutoksen vaikutukset vaihtelevat suuresti eri alueilla, mutta entistä suurempi altistuminen katastrofiriskeille kasvattaa mahdollisia menetyksiä erityisesti tiheään asutuilla alueilla.

23.

tähdentää rajatylittävän, valtioiden välisen ja alueiden välisen yhteistyön olevan tärkeää alueellisen yhteenkuuluvuuden lujittamiseksi ja EU:n alueiden keskinäisen solidaarisuuden edistämiseksi. Lisäksi se on erittäin hyödyllistä EU:n tavoitteiden saavuttamisen kannalta.

24.

painottaa, että alueilla ja kunnilla on edessään ennennäkemättömiä haasteita maailmanlaajuisesta kilpailusta, digitalisaatiokehityksestä ja murroksellisten teknologioiden ilmaantumisesta, väestörakenteen muutoksesta ja muuttoliikkeestä sekä köyhyyden ja sosiaalisen syrjäytymisen riskistä aina energiaturvallisuuteen, ilmastonmuutokseen ja luonnon monimuotoisuuden häviämiseen saakka. Kaikilla näillä on voimakkaita alueellisia vaikutuksia, ja hyödyt ja kustannukset jakautuvat epätasaisesti EU:n aluetalouksien ja -yhteisöjen kesken. Seitsemäs koheesiokertomus antaa asialle vahvistuksen ja osoittaa, että on syntynyt eräänlaisia alueellisia kehitysryhmittymiä. Lisäksi nämä haasteet voivat merkittävästi vahvistaa toinen toisiaan ja muuttaa Euroopan taloudellista, sosiaalista ja alueellista kenttää kielteisellä tavalla, mikä saattaa osaltaan lisätä eriarvoisuutta tuntuvasti nykyisestään ja siten tehdä tyhjäksi perussopimukseen kirjatun tavoitteen EU:n yhteenkuuluvuuden lujittamisesta.

25.

korostaa tässä yhteydessä, että koheesiopolitiikan puitteissa on jatkossakin investoitava kaikkiin EU:n alueisiin, sillä niiden mukautuminen edellä mainittuihin häiriöihin edellyttää paikkalähtöisiä ja paikkakohtaisten olosuhteiden mukaisia pitkän aikavälin strategioita, joissa on mahdollista yhdistää taloudellinen, sosiaalinen ja alueellinen ulottuvuus ja joiden avulla voidaan hyödyntää synergiavaikutuksia kaikkien Euroopan rakenne- ja investointirahastojen kesken ja muiden EU-välineiden kanssa. Komitea toistaa näin ollen vastustavansa voimakkaasti sosiaalisen ulottuvuuden ja Euroopan sosiaalirahaston tarkastelemista erillään koheesiopolitiikasta, sillä se saattaa olla haitallista. Samalla AK vahvistaa kantansa, jonka mukaan Euroopan sosiaalirahastolla tulisi olla kasvava merkitys alueiden sosiaalisen lähentymisen edistämisessä ja paikallis- ja alueviranomaisilla tulisi olla vahvempi rooli rahaston ohjelmasuunnittelussa ja hallinnoinnissa.

26.

toteaa, että SEUT-sopimuksen 174 artiklan mukaisesti on ratkaisevan tärkeää ottaa huomioon julkisten toimien alueelliset vaikutukset, ja toistaakin alueellisten vaikutusten arvioinnilla olevan suuri merkitys EU:n toimintapolitiikkoja suunniteltaessa, jotta politiikan tehokkuus voidaan maksimoida.

Koheesiopolitiikan rooli

27.

painottaa, että koheesiopolitiikan olisi oltava keskeisellä sijalla keskusteltaessa paitsi siitä, miten kaikkien EU:n osien tarjoamat mahdollisuudet voivat edistää talouskasvua ja miten kaikki EU:n kansalaiset voivat hyötyä Euroopan yhdentymisestä osallistavalla tavalla, myös siitä, miten voidaan varmistaa, että kaikki EU:n osat pääsevät hyödyntämään globaalin muutoksen tarjoamia mahdollisuuksia. AK toistaakin tukevansa kaikki alueet kattavan vahvan ja entistä paremman koheesiopolitiikan turvaamista vuoden 2020 jälkeen ja korostaa, että koheesiopolitiikalla olisi oltava EU:ssa tärkeä rooli myös tulevaisuudessa, kuten komitean lausunnossa ”Koheesiopolitiikan tulevaisuus vuoden 2020 jälkeen” (2) esitetään.

28.

muistuttaa, että koheesiopolitiikan tarkoituksena on taata – jäsenvaltioiden aluepolitiikkojen tuella – tasapuoliset toimintaedellytykset, jotta koko EU pääsee hyötymään täysimääräisesti sisämarkkinoiden eduista, mikä yhdessä alueiden sopeutumiskyvyn kanssa on keskeinen EU:n kansainvälistä kilpailuasemaa määrittävä tekijä. Samalla AK korostaa, että vaikka sisämarkkinat ovat olleet EU:lle toimiva ”lähentymiskoneisto”, hyödyt eivät jakaudu tasapuolisesti eivätkä muita heikommassa asemassa olevat alueet (muun muassa ne, joilla on erityisiä maantieteellisiä haasteita) ja yhteiskuntaryhmät pääse automaattisesti niistä osallisiksi. Näin ollen on edelleen olemassa vaara, että EU:n talouskasvun moottoreina toimivat alueet ja muut alueet erkanevat taloudellisesti ja sosiaalisesti yhä enemmän toisistaan.

29.

painottaa tässä yhteydessä, että koheesiopolitiikalla on edelleen äärimmäisen ajankohtainen tehtävä, sillä se tarjoaa kaikille EU:n kansalaisille, etenkin vähemmän kehittyneiden alueiden väestölle, mahdollisuuden hyötyä EU:n yhdentymisen tuomista eduista. Vähemmän kehittyneet alueet voivat koheesiopolitiikan välineitä käyttämällä valjastaa oman potentiaalinsa ja hyödyntää sitä, ja vahvemmilla alueilla taas on niiden ansiosta paremmat valmiudet vastata globaaleihin haasteisiin. Tässä mielessä koheesiopolitiikka on eurooppalaisen solidaarisuuden konkreettisin ilmentymä. Se tarjoaa ihmisille yhtäläisiä mahdollisuuksia ja parantaa elämänlaatua kaikilla EU:n alueilla. AK tähdentääkin, että tulevaa koheesiopolitiikkaa ei pitäisi pitää lahjana vaan moninaisia, kehitystasoltaan erilaisia maita ja alueita yhdistävien sisämarkkinoiden välttämättömänä pilarina.

30.

korostaa, että koheesiopolitiikka on EU:n tärkein politiikka alueellisen epätasapainon torjumiseksi ja erilaisista haasteista johtuvien kehityserojen kaventamiseksi. Sen avulla on onnistuttu edistämään merkittävästi myönteistä taloudellista, sosiaalista ja alueellista muutosta EU:ssa, mistä on kiittäminen monitahoista ja monialaista toimintamallia, jolla on pyritty tukemaan paitsi innovointia, pk-yrityksiä, vähähiilistä taloutta, liikenneinfrastruktuuria, kaupunkialueiden elvyttämistä, teollisuuden muutosta ja maaseudun monipuolistamista myös koulutusta ja osaamista, työllisyyttä, kulttuuria, sosiaalista infrastruktuuria ja sosiaalista osallisuutta, vain muutamia mainitaksemme. AK painottaakin tarvetta huolehtia koheesiopolitiikan ja EU:n alakohtaisten toimintapolitiikkojen ja ohjelmien voimakkaammista yhteisvaikutuksista ja tiiviimmästä koordinoinnista.

31.

korostaa, että ollakseen vahva ja toimintakykyinen Euroopan unioni tarvitsee kaikki alueet kattavaa vahvaa ja tehokasta koheesiopolitiikkaa enemmän kuin koskaan, sillä haasteita on paljon ja niihin liittyy vakavia alueellisia näkökohtia. AK toteaa jälleen kerran, että koheesiopolitiikan avulla pystytään vastaamaan nykyisiin ja uusiin haasteisiin joustavasti ja paikkakohtaisten olosuhteiden mukaisesti, erityisesti kun on kyse globalisaatioon liittyvien äkillisten kriisitilanteiden aiheuttamista haasteista. Komitea painottaa samalla, että perimmäinen tavoite eli taloudellisesti, sosiaalisesti ja ekologisesti vahva Eurooppa sekä entistä tiiviimpi alueellinen yhteenkuuluvuus voidaan saavuttaa vain, jos sekä kaupunki- että maaseutualueet toisiaan täydentävinä funktionaalisina alueina vahvistuvat asianmukaisen kohdennetun tuen avulla.

32.

katsoo, että koheesiopolitiikan välineitä pitäisi tulevaisuudessa parantaa siten, että niillä pystyttäisiin reagoimaan uusiin haasteisiin entistä vaivattomammin ja paremmin. Niistä ei kuitenkaan saa tulla liian monimutkaisia, sillä taloudellista ja sosiaalista lähentymistä, suhdannevaihtelujen taltuttamista, budjettikurin turvaamista ja poliittisen rapautumisen ehkäisemistä on tuskin mahdollista yhdistää toisiinsa. Komitea muistuttaa tässä yhteydessä kannattavansa eriytettyä toimintamallia, jotta koheesiopolitiikan hallinnointi- ja valvontajärjestelmää voidaan yksinkertaistaa ja tehostaa.

33.

korostaa tarvetta vahvistaa Euroopan alueellisen yhteistyön roolia rajojen aiheuttamien esteiden poistamisessa ja sellaisen rajatylittävän yhteistyön edistämisessä, jolla pyritään EU:n kansalaisia hyödyttäviin konkreettisiin tuloksiin. Komitea katsoo tässä yhteydessä, että Euroopan alueellisen yhteistyön ohjelmien pitäisi olla riittävän joustavia eri raja-alueiden erityistarpeiden huomioimiseksi, mikä koskee myös mahdollisuutta rahoittaa ihmisten välisiä ja pienimuotoisia hankkeita. Lisäksi AK pitää tarpeellisena poistaa merialan yhteistyölle asetettu 150 kilometrin raja-arvo ja soveltaa Euroopan alueellisen yhteistyön ohjelmissa oikeasuhtaisempaa menettelytapaa valtiontukien sekä tarkastus- ja valvontavaatimusten suhteen (3). AK muistuttaa myös kasvavasta tarpeesta hyödyntää makroaluestrategioita nykyistä enemmän. Tätä olisi tuettava EU:n muiden toimintapolitiikkojen lisäksi myös koheesiopolitiikan keinoin.

34.

kehottaa Euroopan parlamenttia ja komissiota kehittämään menetelmän koheesiopolitiikan puuttumisen aiheuttamien kustannusten määrittämiseksi, jotta voidaan esittää lisää määrällistä näyttöä koheesiopolitiikan tuomasta eurooppalaisesta lisäarvosta.

Koheesiopolitiikan taustalla olevat arvot

35.

tähdentää, että koheesiopolitiikan toteuttamisella on monia myönteisiä heijastusvaikutuksia, sillä se auttaa parantamaan hallinnon ja julkisten elinten laatua monilla alueilla. Se on paitsi talouskasvun keskeinen ennakkoedellytys myös vankka lähtökohta koko yhteiskunnan hyvinvoinnille sekä kansalaisten luottamukselle ja EU:n poliittiselle legitimiteetille. AK toteaa, että koheesiopolitiikalla tulisi jatkossakin edistää uudenlaista hallintokulttuuria alueilla niin, että sen avulla vahvistetaan monitasoista hallintoa, kumppanuusperiaatetta, keskipitkän aikavälin taloussuunnittelua, monivuotista ohjelmasuunnittelua ja rahoitusta, yhdennettyjä paikkalähtöisiä toimintamalleja ja välineitä mutta myös avointa ja näyttöön pohjautuvaa päätöksentekoa, ennakkoehtoja, tulossuuntautuneisuutta, temaattista keskittämistä, kannustimiin perustuvia mekanismeja, kehittyneitä hallinnointijärjestelmiä sekä viestintätoimia, jotta koheesiopolitiikan suorat vaikutukset voidaan saattaa kansalaisten tietoon.

36.

korostaa, että koheesiopolitiikka on EU:n tehokkain väline toimintapolitiikan lokeroinnin lopettamiseksi. Se voi toimia EU:ssa toteutettavien rakennemuutosten keskeisenä moottorina nivomalla erilaisia alakohtaisia politiikkoja yhteen sellaisten yhdennettyjen, paikkalähtöisten ja älykästä erikoistumista koskevien strategioiden avulla, jotka tarjoavat räätälöityjä ratkaisuja paikallisten asukkaiden, yrittäjien ja hallintotahojen määrittelemien aluekohtaisten suhteellisten etujen, kehitysmahdollisuuksien ja haasteiden pohjalta.

37.

huomauttaa tässä yhteydessä, että koheesiopolitiikka voi olla vielä huomattavastikin tehokkaampaa, mikäli jäsenvaltiot ajavat päättäväisesti sellaisten rakenneuudistusten toteuttamista ja ennakkoehtojen täyttämistä, jotka edistävät osaltaan koheesiopolitiikan täytäntöönpanoympäristön paranemista, myös institutionaalisia valmiuksien kehittymistä. Lisäksi AK tähdentää, että mahdolliset muut, muun muassa taloudelliset, yhteydet rakenneuudistusten ja koheesiopolitiikan välillä edellyttäisivät alue- ja paikallisviranomaisten huomattavasti aktiivisempaa osallistumista eurooppalaisen ohjausjakson käytännesääntöjen pohjalta, jotta voidaan vahvistaa prosessin tehokkuutta ja prosessiin sitoutumista. Kunkin rakenneuudistuksen on myös ehdottomasti läpäistävä etukäteen tehtävä testi sen tuoman eurooppalaisen lisäarvon kartoittamiseksi ja oltava todennetusti suoraan yhteydessä perussopimusten mukaisiin tavoitteisiin (4).

38.

toteaa, että koheesiopolitiikka on osoittanut alueellisten ja paikallisten toimijoiden voimaannuttamisen olevan ratkaisevan tärkeää rakennemuutosten helpottamiseksi. Lisäksi tutkimuksissa on saatua näyttöä siitä, ettei mahdollisuuksia lisätä koko maan tuottavuutta alueiden suorituskykyä parantamalla ole vielä täysin hyödynnetty. Tämän vuoksi AK korostaa, että alue- ja paikallisviranomaiset on nivottava tiiviimmin mukaan älykkääseen ja vahvaan koheesiopolitiikkaan osana monitahoisten ja vankkojen kehitysstrategioiden laaja-alaista edistämistä. Tämän pitäisi tehdä Euroopan yhdentymisestä kansalaisten näkökulmasta konkreettisempaa ja siten vahvistaa EU:n legitimiteettiä paikallis- ja aluetasolla.

Koheesiopolitiikan puuttumisesta EU:lle aiheutuvat kustannukset ja riskit: ennakkovaroitus

39.

korostaa Eurooppa 2020 -strategian jälkeisen poliittisen kehyksen luomisen olevan erittäin tarpeellista, jotta koheesiopolitiikan temaattista keskittämistä voidaan jatkaa ja sen kyky reagoida alueellisiin tarpeisiin voidaan turvata myös vuoden 2020 jälkeen.

40.

korostaa, että koheesiopolitiikan heikentäminen tai pilkkominen esimerkiksi siten, että se rajoitettaisiin vain tiettyihin alueluokkiin tai Euroopan sosiaalirahasto irrotettaisiin siitä, toisi mukanaan suuria poliittisia riskejä. Se asettaisi kyseenalaiseksi EU:n kyvyn täyttää perussopimuksissa asetetut taloudellisen, sosiaalisen ja alueellisen yhteenkuuluvuuden vahvistamisen tavoitteet, sillä monilla alueilla ei enää olisi tähän tarvittavaa vähimmäistukea, ja tarkoittaisi näin ollen myös keskeisiä eurooppalaisia tavoitteita edistävien investointien vähenemistä.

41.

tähdentää tässä yhteydessä olevansa huolissaan siitä, että pahimmassa tapauksessa koheesiopolitiikan puuttuminen Euroopan unionissa johtaa

a)	taloudellisten ja sosiaalisten erojen kasvuun alueiden välillä ja jännitteiden lisääntymiseen jäsenvaltioiden kesken

b)	sisämarkkinoiden hajoamiseen ja EU:n talouden tehottomampaan ohjaukseen ja hallintaan

c)	Euroopan sosiaalisten oikeuksien pilarin toteuttamatta jäämiseen

d)	vakaviin esteisiin muuttoliikehaasteen hoitamisessa

e)	EU:n poliittisiin toimielimiin ja jopa demokratiaan kohdistuvan luottamuksen ja uskon heikkenemiseen, mikä puolestaan voi johtaa populismin ja nationalismin voimakkaaseen yleistymiseen ja siten poliittiseen epävakauteen ja lopulta jopa EU:n hajoamiseen.

42.

katsookin, että EU:ssa edelleen vallitsevien taloudellisten, sosiaalisten ja alueellisten erojen umpeenkurominen on koko Euroopan unionin tärkein pitkän aikavälin haaste.

43.

toistaa tässä yhteydessä, että koheesiopolitiikkaa ei saa rasittaa EU-tason jälkikäteisehdoilla, joiden täyttymiseen paikallis- ja alueviranomaiset eivät voi vaikuttaa tai joiden vuoksi nämä voisivat joutua hallitusvallan harjoittaman politiikan vangeiksi.

Bryssel 22. maaliskuuta 2018.

Euroopan alueiden komitean puheenjohtaja

Karl-Heinz LAMBERTZ

(1) www.cohesionalliance.eu

(2) EUVL C 306, 15.9.2017, s. 8

(3) AK:n työpajaseminaari Euroopan alueellisen yhteistyön yksinkertaistamisesta (https://cor.europa.eu/Documents/Migrated/Events/ETC-WORKSHOP-FINAL-REPORT.pdf).

(4) AK:n päätöslauselma ERI-rahastojen yhteisiä säännöksiä koskevan asetuksen muuttamisesta rakenteellisten uudistusten tukemiseksi, COR-2017-06173-00-00-RES.