13.2.2018   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 54/38

1.

suhtautuu myönteisesti komission tiedonantoon strategisesta lähestymistavasta selviytymiskykyyn nähden EU:n ulkoisessa toiminnassa (JOIN(2017)21 final) ja erityisesti siihen, että paikallis- ja alueviranomaisten roolia painotetaan yhtenä tärkeimmistä osatekijöistä rakennettaessa selviytymiskykyä EU:n naapurimaissa toissijaisuusperiaatetta ja suhteellisuusperiaatetta noudattaen. Komitea katsoo kuitenkin, että tärkeänä pidetyn roolin olisi johdettava konkreettisiin poliittisiin toimiin Euroopan unionin ja jäsenvaltioiden taholta eli esimerkiksi EU:n kumppanimaiden paikallis- ja alueviranomaisten ja niiden järjestöjen ottamiseen mukaan EU:n ulkoiseen toimintaan, paikallis- ja alueviranomaisten valmiuksien kehittämiseen eri aloilla jne;

2.

kannattaa EU:n globaalistrategiassa esitettyä selviytymiskyvyn määritelmää, mutta kehottaa komissiota myöntämään, että selviytymiskykyisen yhteiskunnan rakentavat paikallis- ja alueviranomaiset. Ne ovat yksi vakaan demokratian peruspilareista, jotka mahdollistavat maiden selviytymiskyvyn vahvistamisen. Komitea katsoo, että Euroopan unionin tulee strategisessa lähestymistavassaan noudattaa alhaalta ylöspäin suuntautuvan toiminnan periaatetta ja tukea ja helpottaa hyvien käytänteiden vaihtoa jäsenvaltioiden ja naapurimaiden paikallis- ja alueviranomaisten välillä;

3.

tukee vahvasti selviytymiskykyä parantavan toiminnan tehostamista EU:n globaalistrategian mukaisesti kiinnittäen erityistä huomiota suhteisiin pääasiassa EU:n itäisten ja eteläisten naapurien kanssa, mutta kuitenkin myös niiden kolmansien maiden kanssa, joihin EU:n jäsenvaltioilla on erityiset yhteistyösuhteet;

4.

korostaa tarvetta laatia tarkoituksenmukaisia, tehokkaita ja tapahtuvien muutosten suhteen joustavia rahoitustukivälineitä ja teknisen avun välineitä, joista mahdollisimman suuri osa käytetään selviytymiskykyä vahvistavaan konkreettiseen toimintaan eikä ohjelmien hallinnointikustannuksiin;

5.

pitää tärkeänä, että Euroopan unioni tekee tehokasta yhteistyötä sellaisten kumppanijärjestöjen kanssa, jotka myös pitävät tavoitteenaan selviytymiskyvyn rakentamista, eli esimerkiksi Yhdistyneiden kansakuntien ja Kansainvälisen valuuttarahaston kanssa;

6.

kannattaa neljää peruskeinoa (paremmat analyysit riskeistä ja puutteellisen selviytymiskyvyn syistä, ulkoisten paineiden tehokkaampi seuranta asianmukaisen varhaisvaiheen toiminnan mahdollistamiseksi, selviytymiskyvyn sisällyttäminen osaksi ulkoisen toiminnan ohjelmasuunnittelua ja rahoitusta, selviytymiskykyyn liittyvien kansainvälisten toimintalinjojen ja käytäntöjen suunnittelu) sekä liitteeseen sisältyviä kymmentä, selviytymiskykyä koskevan strategisen lähestymistavan perusperiaatetta, joiden avulla selviytymiskykyä koskeva strateginen lähestymistapa viedään osaksi EU:n ulkoisia toimia ja joissa paikallis- ja alueviranomaiset mainitaan tahona, jota ilman on mahdotonta tehostaa strategioiden laadintaa, käydä poliittista vuoropuhelua, suunnitella apuohjelmia tai panna ratkaisuja täytäntöön;

7.

kiinnittää huomiota siihen, että selviytymiskykyyn liittyviä kysymyksiä tulee tarkastella soveltuvassa asiayhteydessä: kehittämis-, investointi- ja koulutuspolitiikan yhteydessä ja myös kansainvälisten yhteistyösopimusten yhteydessä, sillä näin on mahdollista suunnitella paremmin selviytymiskyvyn vahvistamiseen tähtäävää toimintaa myös paikallisella, alueellisella ja rajatylittävällä tasolla;

8.

on samaa mieltä siitä, että ulkoisen selviytymiskyvyn rakentaminen on keino, ei päämäärä. Tätä varten tulee toteuttaa pitkäkestoista toimintaa, joka kattaa valtiolliset, yhteiskunnalliset ja yhteisölliset instituutiot sekä EU:n jäsenvaltioissa että kumppanimaissa, jotta voidaan lisätä turvallisuutta ja saavuttaa kestävän vakauden tavoite;

9.

korostaa, että selviytymiskyvyn rakentamiseksi tulee edistää valtakunnallisten, alueellisten ja paikallisten riskinhallintastrategioiden ja -suunnitelmien täytäntöönpanoa ja pyrkiä arvioimaan niiden yhdenmukaisuutta katastrofiriskien vähentämistä koskevan Sendain kehyksen 2015–2030 (1) kanssa. Komitea pitää tärkeänä myös yhteistyön kehittämistä kaupunkien ja alueiden välillä sekä Yhdistyneiden kansakuntien katastrofiriskin vähentämisen tukitoimiston ja sen kampanjan Making Cities Resilient roolia tässä yhteydessä;

10.

katsoo, että muuttoliikettä koskevat toimet on käsitettävä kiinteänä osana EU:n poliittisia suhteita kumppanimaihin. Perusperiaatteina tässä on oltava kumppanien vastuullisuus, yhteistyö ja humanitaarisen oikeuden ja pakolaisoikeuden sekä ihmisoikeuksiin liittyvien velvoitteiden täysimääräinen kunnioitus, mukaan lukien oikeus suojeluun;

11.

panee merkille Euroopan komission maininnat sukupuolinäkökulmasta ja aroista aloista, mutta korostaa tarvetta käsitellä laajemmin muita heikommassa asemassa olevien selviytymiskykyä. Haavoittuvimmat alat ja ihmisryhmät saattavat vaihdella paikasta riippuen ja olla vaihtelevassa määrin vaarassa. Tästä syystä nämä alat ja yhteiskuntaryhmät tarvitsevat usein enemmän huomiota selviytymiskyvyn rakentamisprosessissa;

12.

toivoo, että toteutetaan tehokkaampia toimenpiteitä EU:n globaalistrategiaan sisältyvien toimenpiteiden nopeuttamiseksi, ja pitää tärkeänä konkreettisiin alueisiin kohdennettua, paikkalähtöistä lähestymistapaa, jossa paikallis- ja alueviranomaiset otetaan mukaan toteuttamaan globaalistrategian tavoitteita, jotka liittyvät kestävän kehityksen toimintaohjelmassa 2030 asetettuihin kestävän kehityksen tavoitteisiin;

13.

korostaa paikallis- ja alueviranomaisten keskeistä roolia selviytymiskyvyn rakentamisessa, sillä ne ovat etulinjassa tekemässä päätöksiä ja vastaamassa riskeihin tai uhkiin ja ne ovat kansalaisia lähinnä oleva hallintotaso, jonka perustana täytyy olla hyvä hallinto ja demokratia. Paikallisviranomaiset, jotka huolehtivat pelastuspalveluista (poliisi, palontorjunta, terveydenhoito), tuntevat laajimmin ja parhaiten paikalliset olosuhteet ja paikallisyhteisöt, ja niillä on suuri vaikutus selviytymiskyvyn vahvuuteen ja laatuun;

14.

toteaa, että kaikkien selviytymiskyvyn alalla toteutettavien toimien ja yhteistyön paikallis- ja alueviranomaisten kanssa tulee olla toissijaisuus- ja suhteellisuusperiaatteiden mukaista;

15.

pitää tärkeänä erityisesti paikallisyhteisön valmiuksia tiedotuksen, ennalta ehkäisevän toiminnan, uhkiin reagoimisen ja niiden toteuduttua elpymisen näkökulmasta. Tämä alkaa perheistä ja ulottuu yhdistysten ja kirkkojen kautta aina kaikkiin alue- ja paikallishallinnon tasoihin;

16.

korostaa paikallis- ja alueviranomaisten roolia uhkien havaitsemisessa ja riskien arvioimisessa. Alue- ja paikallisviranomaiset pystyvät tehokkaasti ja nopeasti havaitsemaan uhat ja arvioimaan niihin liittyvät riskit pitkälle kehitettyjen ja hyväksi havaittujen, kyseisen alueen olosuhteisiin ja paikallisyhteisön erityispiirteisiin sovitettujen kriisinhallintamekanismien ansiosta. Olisikin syytä ottaa nykyistä paremmin huomioon alueilta ja kunnilta peräisin olevat raportit ja analyysit kartoitettaessa uhkia ja arvioitaessa riskejä;

17.

katsoo, että EU:n toimijoiden (poliittiset, humanitaariset, kehitysalan toimijat) välisen yhteistyön tiivistämiseksi on otettava nykyistä enemmän huomioon paikallis- ja alueviranomaisten kokemukset verkottumisen, hyvien käytänteiden, vuoropuhelusuhteiden rakentamisen ym. avulla, jotta pitkittyneet kriisit saataisiin ratkaistua EU:n ulkoisen toiminnan puitteissa. EU:lla on tässä valtavat mahdollisuudet, joita tulisi hyödyntää. Sillä on itäisten, eteläisten ja syrjäisimpien alueidensa kautta hankittua kokemusta, sillä geostrategisen sijaintinsa ansiosta ne ovat tehneet jo vuosia tiivistä yhteistyötä naapurimaidensa kanssa;

18.

korostaa, että on pyrittävä jatkuvasti kehittämään paikallistason valmiuksia riskinhallintaan ja varhaisempaan paikalliseen toimintaan;

19.

kehottaa toteuttamaan toimenpiteitä, joilla autetaan paikallis- ja alueviranomaisia suoriutumaan velvollisuuksistaan suojata elintärkeää infrastruktuuria, kiinnittäen erityistä huomiota tämän suojaustyön rahoittamiseen ja soveltuvien välineiden ja resurssien osoittamiseen;

20.

katsoo, että on annettava enemmän tukea erilaisten rajatylittävien rakenteiden ja Euroregio-alueiden – erityisesti EU:n rajoilla sijaitsevien Euroregio-alueiden – työlle selviytymiskyvyn parantamiseksi toteuttamalla alueellisia, rajatylittäviä hankkeita infrastruktuurin, turvallisuuspolitiikan sekä sosiaali-, koulutus-, talous- ja kulttuuripolitiikan aloilla;

21.

katsoo, että on toteutettava tehokkaampia toimenpiteitä selviytymiskykyä mahdollisesti heikentäviä uhkia ja häiriöitä käsittelevän tiedotuspolitiikan tehostamiseksi. Paikallis- ja alueviranomaisten tulee aina olla mukana tämän alan tiedotuspolitiikassa;

22.

korostaa, että on tarpeen ottaa valtakunnallisesti käyttöön hyviksi havaittuja ratkaisuja, mekanismeja ja hyvien käytänteiden malleja, joita paikallis- ja alueviranomaiset ovat omaksuneet ja luoneet alueilla, ja että on hyödyllistä laatia kartoituksia alue- ja paikallishallinnon hyvistä käytänteistä EU:n alueiden ja kuntien sekä Euroopan naapuruuspolitiikan piiriin kuuluvien alueiden ja kuntien käyttöön;

23.

kehottaa kiinnittämään erityistä huomiota paikallis- ja aluehallinnon yhteistyöhön koulutuksen alalla, sillä sen merkitys on keskeinen yhteiskunnan selviytymiskyvyn rakentamisen kannalta. Komitea kehottaa Euroopan unionin toimielimiä tukemaan alue- ja paikallishallintoa tällä alalla kunnioittaen toissijaisuusperiaatetta;

24.

kehottaa toteuttamaan toimia, joilla parannetaan paikallisyhteisöjen tietämystä mahdollisista uhista, erityisesti hybridiuhista ja energiaturvallisuusuhista, ja keinoista varautua niihin paikallisolosuhteissa. Tällaista toimintaa olisi toteutettava tiiviissä yhteistyössä alueen tiede- ja elinkeinoelämän, turvallisuuspalvelujen ja paikallis- ja alueviranomaisten kanssa;

25.

korostaa kansalaisyhteiskunnan roolia yhtenä keskeisenä toimijana selviytymiskyvyn rakentamisessa. Komitea painottaa erityisesti kansalaisjärjestöjen tukemista ja yhteistyön tekemistä niiden kanssa. Kansalaisten ja kolmannen sektorin järjestöjen aktiivisuuden ansiosta on mahdollista suunnitella ja toteuttaa uudenlaisia, luovia kampanjoita ja menetelmiä, jotka liittyvät kasvatukseen, humanitaariseen apuun ja yhteisöllisempien asenteiden luomiseen kumppanimaissa, erityisesti niissä, joissa on suuri hybridiuhkien riski;

26.

korostaa, että on tärkeää tehostaa ponnisteluja vihamielisen propagandan torjumiseksi kolmansissa maissa, sillä se on yksi hybridisodankäynnin osa-alue. Komitea suhtautuu myönteisesti EastStratCom-ryhmän perustamiseen Euroopan ulkosuhdehallintoon ja kehottaa laajentamaan sen valtiollisten, alueellisten ja paikallisten viranomaisten kanssa tekemää yhteistyötä;

27.

katsoo, että on tarpeen tehostaa paikallis- ja alueviranomaisten yhteistyötä konfliktien ehkäisemisen ja rauhan rakentamisen alalla. Paikallis- ja aluehallinnon elimet ovat lähimpänä kansalaisia, ja ne tuntevat siksi parhaiten paikallisyhteisön ja hoitavat tärkeää tehtävää yhteisön johtajina ja edustajina;

28.

korostaa hankkimaansa kokemusta kansainvälisestä yhteistyöstä Euro–Välimeri-alueen alue- ja paikallisedustajien kokouksen (ARLEM) ja itäisten kumppanimaiden ja EU:n paikallis- ja alueviranomaisten konferenssin (CORLEAP) puitteissa sekä neuvoa-antavissa sekakomiteoissa ja työryhmissä ja suosittaa, että näitä tahoja ja niiden kokemusta hyödynnetään Euroopan naapuruuspolitiikan piiriin kuuluvien maiden selviytymiskyvyn vahvistamisprosessissa;

29.

pitää erityisen tärkeänä, että EU:n ja kolmansien maiden paikallis- ja alueviranomaiset jakavat keskenään asiantuntemusta, osaamista ja parhaita käytänteitä sekä poliittisella että hallinnollisella tasolla. Tähän liittyen AK korostaa myönteistä roolia, jota se toteuttaa (Nikosian aloitteen avulla) Libyan ja (U-LEAD-ohjelman avulla) Ukrainan suhteen;

30.

yhtyy komission tiedonannossa esitettyyn näkemykseen, että on edelleen kehitettävä ja syvennettävä yhteistyötä Etyjin kanssa väkivaltaisten konfliktien estämiseksi. Komitea pitää myös välttämättömänä yhteistyön tiivistämistä YK:n ja Afrikan unionin sekä muiden kansainvälisten kumppaneiden kanssa selviytymiskyvyn rakentamistarkoituksessa;

31.

kannattaa EU:n pyrkimyksiä varmistaa, että EU:n parhaat käytännöt ja normit, myös paikallis- ja alueviranomaisten työhön ja kokemuksiin perustuvat käytänteet, näkyvät asiaa koskevissa monenvälisissä asiakirjoissa ja politiikkakehyksissä esimerkiksi ILO:ssa, WHO:ssa ja G20-ryhmässä;

32.

on samaa mieltä siitä, että selviytymiskyvyn rakentaminen on moniulotteinen tehtävä. Komitea pitää ensisijaisena infrastruktuuriin liittyvää, turvallisuuspoliittista, taloudellista, yhteiskunnallista ja koulutuspoliittista toimintaa, sillä näin mahdollistetaan osallistava, kestävä kehitys. Paikallis- ja alueviranomaisten rooli näillä aloilla on kiistaton. Komitea katsoo, että maantieteellistä laajuutta ajatellen ensisijaisiksi kohteiksi tulee ottaa Välimeren alueen ja itäisen kumppanuuden piiriin kuuluvat kumppanimaat. Samaan aikaan tulee pitää mielessä Lähi-idän ja Keski-Aasian maiden rooli ja vaikutus EU:n selviytymiskykyyn;

33.

on samaa mieltä siitä, että selviytymiskyvyn vahvistamiseksi tulee lisätä tutkimusta Horisontti 2020 -ohjelman puitteissa erityisesti turvallisuuden, talouden, yhteiskuntatieteiden, vesi- ja elintarviketurvan, muuttoliikkeen sekä pakkomuuton aloilla. Komitea huomauttaa, että tähän työhön olisi otettava nykyistä enemmän mukaan paikallisia korkea-asteen oppilaitoksia, jotka ovat alueellisia asiantuntemuskeskuksia. Tätä varten olisi toteuttava tehokkaampia tiedonlevittämiseen liittyviä, institutionaalisia ja yhteiskunnallisia toimia;

34.

on samaa mieltä siitä, että strateginen tiedonanto on tehokas väline terrorismin ja ääriliikkeiden torjunnassa ja kyberrikollisuudelta suojautumisessa. Komitea katsoo, että on tarpeen pikaisesti suojata EU ja sen kumppanimaat ulkoisen disinformaation vaikutuksilta. Disinformaation tarkoituksena on heikentää identiteetin, turvallisuuden ja vakauden kannalta keskeisten poliittisten ja yhteiskunnallisten järjestelmien uskottavuutta;

35.

katsoo, että paikallisia ja alueellisia valmiuksia olisi hyödynnettävä enemmän selviytymiskyvyn yhteydessä ja analysoitaessa riskejä selviytymiskyvyn vahvistamiseksi. Tämä koskee erityisesti EU:n rajaseutualueita. Tällaisen toiminnan ansiosta sensitiivisyys EU:n välittömässä läheisyydessä tapahtuville konflikteille paranee ja voidaan laatia parempia mekanismeja kumppanimaiden riskien, paineiden ja haavoittuvuustekijöiden luonteen ja vaikutuksen arvioimiseksi;

36.

katsoo, että selviytymiskyvyn liittäminen oikeaan asiayhteyteen edellyttää, että se otetaan huomioon EU:n alakohtaisissa toimintapolitiikoissa kaikilla tasoilla: valtio-, alue- ja yhteisötasolla. Erityisen lähestymistavan ansiosta alakohtaisilla toimintapolitiikoilla voidaan tehokkaammin tukea selviytymiskyvyn rakentamista ja ottaa huomioon erilaiset tilanteet vaikutusalan ja täytäntöönpanoalueen mukaan;

37.

korostaa, että puuttuminen sääntelemättömän muuttoliikkeen perimmäisiin syihin (köyhyys, epätasa-arvo, väestönkasvu, työttömyys, koulutuksen ja taloudellisten mahdollisuuksien puute, epävakaus, konfliktit, ihmiskauppa, järjestäytynyt rikollisuus, ilmastonmuutos ja ympäristön pilaantuminen sekä pakkomuuton pitkäaikaisvaikutukset) on yksi tehokkaimmista keinoista edistää selviytymiskyvyn rakentamista. Tästä syystä on myös otettava huomioon, että haavoittuvien ja vaarassa olevien yhteisöjen auttaminen on tehokkainta siellä, missä riskit ilmenevät;

38.

kehottaa laatimaan erityiset puitteet, joissa käsitellään työllisyyttä ja ihmisarvoista työtä, ja ottamaan niissä huomioon paikallis- ja alueviranomaisten roolin ja aseman alakohtaisissa työllisyyspolitiikoissa ja sosiaalipolitiikassa ILO:n työkonferenssin tuella;

39.

korostaa, että on huolehdittava erityisesti kriittisen liikenneinfrastruktuurin turvallisuudesta pitäen samaan aikaan mielessä, että tässä tehtävässä erityistä huomiota tulee kiinnittää paikallis- ja aluehallintoon, joka usein on suoraan vastuussa kyseisestä infrastruktuurista ja kantaa vastuun alueista, joilla kriittinen liikenneinfrastruktuuri sijaitsee;

40.

on tyytyväinen siihen, että komissio sitoutuu tekemään yhteistyötä paikallisviranomaisten kanssa selviytymiskyvyn parantamiseksi nopeasti kasvavilla kaupunkialueilla, missä ilmastoriskien ja geofysikaalisten uhkien lievittämiseen tähtäävän suunnittelun ja investoinnin puute saattaa altistaa väestön huomattaville inhimillisille ja taloudellisille vahingoille katastrofin tai häiriön tapahtuessa. On kustannustehokkaampaa puuttua riskitekijöihin riskitietoisten julkisten ja yksityisten investointien avulla kuin toimia katastrofin jo tapahduttua. Komitea korostaa paikallis- ja aluehallinnon kanssa kestäväpohjaisesta kaupungistumisesta käytävän alakohtaisen vuoropuhelun tärkeyttä selviytymiskyvyn ja innovointivalmiuksien parantamiseksi uudessa kaupunkikehitysohjelmassa määriteltyjen tavoitteiden mukaisesti;

41.

korostaa erityisesti humanitaarisen avun merkitystä katastrofiriskien, luonnonkatastrofien ja muiden humanitaarista apua edellyttävien ilmiöiden lieventämisessä. Apua annettaessa täytyy kunnioittaa kaikilta osin humanitaarisia perusperiaatteita, puolueettomuutta, tasapuolisuutta ja riippumattomuutta sekä Geneven yleissopimukseen ja sen lisäpöytäkirjoihin perustuvia ihmisoikeuksia.