8.5.2018   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 164/57

1.

muistuttaa, että unioni tunnustaa oikeuden toimeentuloturvaan ja asumisen tukeen ja että se kunnioittaa tätä oikeutta tarkoituksena turvata ihmisarvoinen elämä jokaiselle, jolla ei ole riittävästi varoja. Kyseessä on oikeus, joka on vahvistettu Euroopan unionin perusoikeuskirjan 34 artiklassa. Jäsenvaltioiden on taattava oikeus asuntoon myös Euroopan neuvoston ja Yhdistyneiden kansakuntien asettamien kansainvälisten velvoitteiden nojalla. Asuntopolitiikan alalla toimivaltaisten valtiollisten, alueellisten tai paikallisten viranomaisten onkin varmistettava, että oikeus kunnolliseen ja kohtuuhintaiseen asuntoon turvataan.

2.

korostaa, että EU:lla ei ole nimenomaista toimivaltaa asuntopolitiikan alalla ja paikallis-, alue- ja valtiotason asuntopolitiikan ja EU:n toimintapolitiikkojen välisessä vuorovaikutuksessa on kunnioitettava toissijaisuusperiaatetta. Komitea huomauttaa samalla, että monien Euroopan unionin tavoitteiden (esim. taloudellinen vakaus, ilmastonmuutoksen torjunta ja sosiaalinen osallisuus) ja monien unionin politiikkojen (aluepolitiikka, kaupunkikehitys, kilpailu, energia, sosiaalipolitiikka) toteutuminen vaikuttaa asuntopolitiikkaan eri tasoilla ja riippuu siitä. Sen vuoksi on tärkeää parantaa tällaisten politiikkojen koordinointia.

3.

on tyytyväinen siihen, että Euroopan sosiaalisten oikeuksien pilariin, jonka Euroopan parlamentti, neuvosto ja komissio vahvistivat Göteborgissa 17. marraskuuta 2017 pidetyssä oikeudenmukaisia työpaikkoja ja kasvua käsitelleessä sosiaalialan huippukokouksessa, sisältyy oikeus sosiaaliseen vuokra-asuntoon, laadukkaaseen asumisapuun sekä apuun ja suojaan häätötilanteessa.

4.

muistuttaa alueviranomaisten ja Euroopan kaupunkien keskeisestä roolista jäsenvaltioiden asuntopolitiikan täytäntöönpanossa, sillä paikallisten asuntomarkkinoiden tarpeet ovat yhä eriytyneempiä suuren kysynnän alueisiin kohdistuvan sekä jäsenvaltioiden sisäisen että viime aikoina voimistuneen ulkopuolelta tulevan muuttoliikkeen vuoksi.

5.

vahvistaa pitävänsä tärkeänä tiivistä kumppanuutta erilaisten voittoa tavoittelemattoman sektorin organisaatioiden, asuntoyhdistysten ja osuuskuntien sekä vuokralaisten ja kaupunginosayhdistysten kanssa, jotka tarjoavat asuntoja suoraan ja/tai helpottavat mahdollisuuksia saada asumiseen tukea, mutta myös kohtuuhintaisia asuntoja tarjoavien luotettavien yksityisten sijoittajien kanssa.

6.

toteaa asumisperinteiden ja -järjestelmien olevan erilaisia eri jäsenvaltioissa ja korostaa tarvetta soveltaa neutraalia lähestymistapaa asumiskäyttötapoihin nykyisen politiikan täytäntöönpanossa.

7.

muistuttaa, että paikallis- ja alueviranomaisilla on kestäväpohjaista asuntopolitiikkaa toteutettaessa keskeinen rooli ja että ne vaikuttavat merkittävästi siihen, että EU:n poliittiset tavoitteet voidaan saavuttaa käytännössä.

8.

pitää Euroopan kaupunkien asuntokriisiä rakenteellisena ja katsoo, että paikallis- ja alueviranomaisten tulee edistää kohtuuhintaisten asuntojen tarjontaa, jota markkinavoimat eivät yksin pysty spontaanisti luomaan, sillä monissa EU:n jäsenvaltioissa ja alueilla kohtuuhintaisen rakennusmaan tarjonta varsinkin kaupungeissa on riittämätöntä asuntojen suureen kysyntään nähden. Epäsuhta johtuu muun muassa suurista sisäisistä ja ulkoisista muuttovirroista sekä sellaisen asuntokannan kysynnän lisääntymisestä, joka on mukautettu useimmissa jäsenvaltioissa ilmeneviin väestön ikääntymisestä seuraaviin väestökehityksen suuntauksiin.

9.

toteaa, että asunnontarve ei EU:ssa eikä edes yksittäisissä jäsenvaltioissa tai yksittäisillä alueilla ole yhdenmukaista, mikä edellyttää joustavuutta rakennustuotannon tukemiseen.

10.

painottaa, että yhä useammilla EU:n toimintapolitiikoilla ja säännöksillä vaikutetaan jäsenvaltioiden sekä alue- ja paikallisviranomaisten asuntopolitiikan täytäntöönpanon edellytyksiin, sillä niissä käsitellään sovellettavia valtiontukijärjestelmiä, alv-järjestelmää, sosiaalisen asuntotarjonnan luokittelua yleisen taloudellisen edun mukaiseksi palveluksi, julkisten hankintamenettelyjen ehtoja ja julkisen sektorin sisäisiä yhteistyömuotoja. Lisäksi EU-ohjausjakson yhteydessä annetaan maakohtaisia suosituksia muun muassa vuokrasääntelystä ja sosiaalisesta asumistuesta.

11.

suhtautuu myönteisesti siihen, että pitkäkestoiset asuntoalan investoinnit otetaan vähitellen huomioon EU:n toimintapolitiikoissa: niihin on muun muassa mahdollista saada EAKR:n tukea lämmitysremonttien tekemistä, syrjäytyneille yhteisöille suunnattua asuntotarjontaa ja kaupunkien elvyttämistä varten, ja ne on sisällytetty Junckerin ohjelmaan paikalliseen työllisyystilanteeseen kohdistuvan kerrannaisvaikutuksen ansiosta. Niitä rahoitetaankin yhä enemmän EIP:n lainoilla, jotka on tarkoitettu erityisesti sosiaaliseen ja välitason asuntotarjontaan kohdistuviin pitkäaikaisinvestointeihin.

12.

suhtautuu myönteisesti Amsterdamin julkilausumassa esitettyyn päätökseen laatia EU:lle kaupunkiagenda, jonka puitteissa perustetaan asumista käsittelevä kumppanuusrakenne. Sen tehtävänä on parantaa asumiseen sovellettavan EU:n sääntelyn johdonmukaisuutta ja kerätä eurooppalaisten kaupunkien hyviä käytänteitä kohtuuhintaisen asuntotarjonnan edistämisen ja rahoittamisen alalla.

13.

pyytää, että EU:n kaupunkiagendaan kuuluvan, asumista käsittelevän kumppanuusrakenteen jatkoksi toteutetaan asuntotarjontaa koskeva eurooppalainen toimintaohjelma, jonka avulla parannetaan EU:n toimintapolitiikkojen sekä jäsenvaltioiden ja alue- ja paikallisviranomaisten toimintapolitiikkojen yhteensopivuutta, koordinoidaan paremmin EU:n politiikkoja ja tukivälineitä asuntopolitiikan tueksi ja vertaillaan eurooppalaisten kaupunkien keinoja edistää kohtuuhintaisten asuntojen tarjontaa.

14.

muistuttaa tarpeesta tehostaa EU:n politiikkaa ja toimintaa ja erityisesti tehdä siitä kansalaisille ymmärrettävämpää arkielämän näkökulmasta.

15.

korostaa, että asumiskustannukset ovat suoraan yhteydessä henkilöiden ja perheiden kulutuskapasiteettiin sekä koulutus-, terveys- ja eläkemenoihin eli moniin taloudellisen ja sosiaalisen hyvinvoinnin osa-alueisiin.

16.

korostaa, että on erittäin tärkeää tiedottaa suurelle yleisölle asuntokysymyksistä ja osallistaa se näiden asioiden hoitoon. Komitea kannattaa valtio-, alue- ja paikallistason edustajien osallistumista laaja-alaiseen tiedotustoimintaan, esimerkiksi kansainväliseen asumisen teemapäivään, kansainväliseen arkkitehtuurin teemapäivään ja muihin aloitteisiin.

17.

huomauttaa, että asuntopulaongelmaan on löydettävä ratkaisu suurissa kaupunkikeskittymissä, teollisuusalueilla ja pitkälle kehittyneitä yrityspalveluja tarjoavilla alueilla, ja samalla on varmistettava hyvinvointiin tarvittavien perusrakenteiden käyttömahdollisuus erityisesti ihmisille, jotka luonnollisista tai muista syistä (sairaus, vammaisuus yms.) kuuluvat eläkeikäisiin ja/tai työkyvyttömiin. On tärkeää analysoida muuttoliikkeen avaamia mahdollisuuksia – suurkaupunkeihin kohdistuvan paineen helpottaminen ja asukkaiden tulo väestökadon vaivaamille alueille – vapaita asuntoja ja elinkustannuksia EU:n eri alueilla koskevien tietojen pohjalta.

18.

muistuttaa, että rasitteet, joita maksamattomat asuntolainat ja asuntojen arvon lasku ovat aiheuttaneet rahoitusjärjestelmälle useissa jäsenvaltioissa, ovat olleet keskeisessä asemassa Euroopan hiljattaisessa kriisissä. Komitea kehottaakin sisällyttämään asuntotarjontaa koskevan tulevan eurooppalaisen toimintaohjelman tavoitteisiin pyrkimyksen saavuttaa tasapaino asunnon hankintaan tarvittavan rahoituksen saamisen ja rahoituslaitosten vakauden välillä.

19.

katsoo myös, että kohtuuhintaisen asunnon tarjoaminen on yksi sosiaalisen yhteenkuuluvuuden ja sosiaaliryhmien sekoittumisen ennakkoedellytyksistä, joka myös lujittaa yhteisöjen kykyä torjua sosiaalista, taloudellista ja maantieteellistä syrjäytymistä. Komitea huomauttaa, että julkisin varoin tuetun asunnon saanti voi myös olla este työn vastaanottamiselle, jos työllistyminen merkitsee sitä, että sen jälkeen ei enää ole oikeutta jäädä asumaan tällaiseen asuntoon.

20.

suhtautuu myönteisesti komission aloitteeseen kytkeä Euroopan sosiaalisten oikeuksien pilari EU-ohjausjaksoon. Komission mukaan tämä johtaisi asuntopolitiikan alalla siihen, että sosiaalisen asuntotarjonnan uudistusta, asuntojen saatavuutta ja kohtuuhintaisuutta sekä asumistukien tehokkuutta seurattaisiin entistä tiiviimmin. Komitea odottaa, että näin korjataan tietyt EU-ohjausjakson yhteydessä tähän asti vallinneet virheelliset oletukset asumisasioista, sillä i) EU:n toimivalta eräissä maakohtaisissa analyyseissa ja suosituksissa tällä alalla on ollut toissijaisuusperiaatteen kannalta tarkasteltuna arveluttavaa (esimerkiksi vuokrasääntelyn kyseenalaistaminen) ja ii) asumisasioista on annettu suosituksia vain mahdollisten makrotaloudellisten epätasapainotilojen näkökulmasta valtakunnallisten tunnuslukujen pohjalta, jolloin on ehdotettu yleispäteviä toimintalinjoja, joissa ei ole otettu huomioon paikallisia ja alueellisia erityispiirteitä.

21.

kehottaa kiinnittämään asuntotarjontaa koskevassa tulevassa eurooppalaisessa toimintaohjelmassa asianmukaisesti huomiota myös maaseudun asuntotarpeisiin ja -kysyntään.

22.

kehottaa näin ollen huolehtimaan Euroopan parlamentin asianmukaisesta demokraattisesta osallistumista ja käymään Euroopan paikallis- ja alueviranomaisia edustavan AK:n ja työmarkkinaosapuolten kanssa neuvotteluja ennen maakohtaisten asuntopoliittisten suositusten antamista EU-ohjausjakson puitteissa sekä kiinnittämään erityistä huomiota toissijaisuusperiaatteen noudattamiseen tällä alalla.

23.

korostaa, että asuntotarjontaan tehtävät julkiset investoinnit edellyttävät talousarvio- ja varainhoitosääntöjen joustavoittamista, jotta saadaan houkuteltua yksityisiä investointeja, edistettyä työpaikkojen luomista ja talouskasvua paikallistasolla ja siten tuotettua pitkällä aikavälillä hyötyä koko yhteiskunnalle. Komitea kehottaakin jättämään vakaus- ja kasvusopimuksessa nykyistä enemmän liikkumavaraa paikallis- ja aluetason sosiaaliseen infrastruktuuriin kohdistuville investoinneille.

24.

viittaa viimeaikaisiin tutkimustuloksiin, joiden mukaan asuntojen hintakehityksessä on merkittäviä alueellisia eroja, ja ehdottaa, että makrotalouden epätasapainoa kuvaavassa tulostaulussa tukeudutaan paitsi valtakunnallisiin myös alueellisiin tietoihin asuntohintojen vuotuisista muutoksista, kun on kyse kynnysarvosta, jonka saavuttaminen antaa aihetta tiiviiseen seurantaan. Lisäksi komitea kehottaa komissiota selvittämään, olisiko mahdollista edistää eriytetyn makrovakauspolitiikan toteuttamista aluetasolla siten, että kiinnitysluottojen luototusasteen tai velanhoitokulujen ja tulojen suhteen rajat olisivat erilaiset erityisesti suurkaupunkialueilla ja maiden muissa osissa.

25.

katsoo, että julkiset investoinnit asuntotarjontaan ovat pitkäaikaisinvestointeja, joille olisi annettava tunnustettu asema sääntelykehyksessä ja EKT 2010 -vaatimuksissa. Lisäksi olisi tutkittava mahdollisuutta parantaa edellytyksiä tehdä vastaavalla pitkän aikavälin korkotasolla yksityissektorin sijoittajille (esimerkiksi vakuutusyhtiöille) suunnattuja riskittömiä investointeja, joihin ei liity keinottelua.

26.

korostaa, että Pariisin tavoitteiden saavuttaminen ilmastonmuutoksen torjumiseksi on erityinen haaste asuntoalalle ja tarjoaa valtavan energiansäästöpotentiaalin, sillä asuinrakennukset tuottavat 40 prosenttia kasvihuonekaasuista, noin 75 prosenttia Euroopan rakennuksista on energiatehottomia ja vain 0,4–1,2 prosenttia rakennuskannasta uudistetaan vuosittain.

27.

korostaa rakennusten kunnostamiseen ja energiatehokkuuteen liittyen, että käyttöön otettavissa politiikoissa on energiatehokkuuden lisäksi arvioitava myös turvallisuusnäkökohtia. Etenkin taloudellisissa toimenpiteissä olisi pyrittävä edistämään rakennusten kunnostamista maanjäristysten varalta, koska se on ennakoiva ja kauaskantoinen valinta turvallisuutta, energiatehokkuutta, kansalaisille koituvia säästöjä ja haitallisten päästöjen vähentämistä ajatellen.

28.

pyytää, että jäsenvaltioilla säilyy mahdollisuus jatkaa alennetun alv-kannan soveltamista sosiaalipoliittiseen asuntotarjontaan ja asuntojen uudistamiseen sekä rakennusten kunnostamiseen kaupunkialueiden elvyttämisen ja uudistamisen yhteydessä alv-direktiivin käynnissä olevan tarkistuksen puitteissa.

29.

on tyytyväinen siihen, että EU:n kaupunkiagendaa käsittelevässä komission kertomuksessa (1) otetaan huomioon komitean kehotus (2) tarkistaa päätöstä 2012/21/EU siten, että sosiaalisten asuntojen tarjontaa laajennetaan ”vähävaraisista tai heikossa asemassa olevista yhteiskuntaryhmistä” muihinkin ryhmiin. Tällainen muutos vastaisi jäsenvaltioiden laajaa harkintavaltaa sosiaalisen asuntotuotannon suunnittelussa, toteuttamisessa, rahoittamisessa ja järjestämisessä ja vahvistaisi niiden itsenäisyyttä päätettäessä, millä tavoin asuntopolitiikkaa käytetään sosiaalisen monimuotoisuuden luomiseen, gettoutumisen välttämiseen ja kestäväpohjaisten yhteisöjen muodostamiseen. Tämä toimenpide mahdollistaisi sen, että oikeus asianmukaiseen ja kohtuuhintaiseen asumiseen asetettaisiin nykyistä vahvemmin etusijalle, sillä asuntomarkkinoiden kyvyttömyys vastata asumistarpeisiin eräillä alueilla ei koske vain henkilöitä, joilla ei ole lainkaan asuntoa, vaan myös terveydelle vaarallisissa, epäasianmukaisissa tai liian ahtaissa asunnoissa asuvia sekä niitä, jotka käyttävät suurimman osan tuloistaan vuokraan tai asuntolainan kuukausittaisiin takaisinmaksueriin. Komitea katsookin, että olisi hyödyllistä laatia Euroopan tasolla kunnollisen ja kohtuuhintaisen asunnon arviointiperusteet.

30.

kannattaa Euroopan parlamentin komissiolle esittämää kehotusta tukea jäsenvaltioita niiden ponnisteluissa lisääntyvän kodittomuuden torjumiseksi, jotta siitä voitaisiin lopulta päästä eroon.

31.

pyytää ottamaan asuntotarjontaan kohdistuvat investoinnit vuoden 2020 jälkeisen koheesiopolitiikan piiriin paikallisten tarpeiden erilaisuuden (energia, kaupunkisuunnittelu, muuttajat, syrjäytyminen jne.) ottamiseksi paremmin huomioon. Tämä olisi jatkoa nykyisille toimenpiteille, jotka liittyvät lämmitysremontteihin, syrjäytyneille yhteisöille suunnattuun asuntotarjontaan ja kaupunkien elvyttämiseen. Asuntoalan investointeihin, joille myönnetään osarahoitusta koheesiopolitiikasta, olisi sovellettava horisontaalista lähestymistapaa. Sosiaalitoimien, joita toteutetaan niitä tarvitsevilla kaupunkialueilla ja asuntosektorilla, tulee olla horisontaalisen julkisen asuntopolitiikan yksi väline.

32.

katsoo, että Euroopan strategisten investointien rahasto (ESIR-rahasto) voisi auttaa korjaamaan markkinoiden toimintapuutteita sosiaalisen asuntotarjonnan alalla, kun on kyse hankkeista, joilla on korkea riskiprofiili ja joihin ei ole mahdollista saada rahoitusta EIP:n tavanomaisin lainoin. ESIR-rahaston kaltaisilla uusilla rahoitusvälineillä on sosiaalisen asuntotarjonnan yhteydessä kuitenkin vastattava kohtuuhintaiseen asumiseen ja energiatehokkuuteen liittyviin pitkän aikavälin erityistarpeisiin. Se, että ESIR-rahaston kokonaismäärärahoista oli kesäkuuhun 2017 mennessä käytetty sosiaaliseen infrastruktuuriin vain 4 prosenttia, osoittaa tämän olevan vaikeaa. Lisäksi tilannetta saattaa vielä pahentaa vakaus- ja kasvusopimuksen mukaisen investointilausekkeen riittämätön soveltaminen ja päätös sisällyttää sosiaaliseen asuntotarjontaan kohdistuvat investoinnit Euroopan kansantalouden tilinpitojärjestelmässä EKT 2010:ssä julkishallinnon luokkaan julkisen talouden alijäämää laskettaessa. Komitea toivookin, että Junckerin ohjelmaa ja EIP:n lainoja arvioidaan asuntoalalle tehtyjen investointien näkökulmasta, ja odottaa, että äskettäin perustetulla sosiaaliseen infrastruktuurin keskittyvällä korkean tason työryhmällä on tässä merkittävä rooli.

33.

odottaa, että tuleva asuntopolitiikka sovitetaan paremmin yhteen väestörakenteen muutosta koskevan EU:n toimintaohjelman kanssa. Tarvitaan välineitä ja asianmukaista aluetason tietoa, jotta voidaan varmistaa erityisesti olemassa ja käyttämättömänä olevia asuntoja koskevien tietojen kulku koko EU:ssa. Tämä voisi ainakin osittain auttaa korjaamaan asuntotarjonnan ja -kysynnän alueellista epätasapainoa.

34.

kehottaa hyödyntämään asuntoalan investoinneissa innovatiivisia rahoitusmekanismeja ja pyrkimään julkisia ja yksityisiä varoja yhdistämällä kerrannaisvaikutukseen.

35.

antaa tukensa EU:n kaupunkiagendan mukaisen asumista käsittelevän kumppanuusrakenteen työlle, joka liittyy EU:n sääntelyyn ja eurooppalaisten kaupunkien hyvien käytänteiden keräämiseen asuntotarjonnan ja -rahoituksen edistämisen alalla.

36.

on tyytyväinen EU:n kaupunkiagendan yhteydessä toimivan asumista käsittelevän kumppanuusrakenteen ensimmäisiin päätelmiin, jotka ovat samalla konkreettisia panoksia sääntelyn toimivuutta ja tuloksellisuutta koskevaan REFIT-ohjelmaan, ja kehottaa jäsenvaltioita ja Euroopan komissiota tukemaan näitä tuloksia laatimalla konkreettisia ehdotuksia, jotka koskevat muun muassa yleisen edun mukaisista taloudellisista palveluista tehdyn päätöksen tarkistamista.

37.

pitää tärkeänä, että asuntotarjontaa koskevassa eurooppalaisessa toimintaohjelmassa sovelletaan samanaikaisesti horisontaalista lähestymistapaa asumiseen suoraan tai välillisesti liittyviin EU:n toimintapolitiikkoihin ja alueellista vertailevaa lähestymistapaa paikallisiin toimintapolitiikkoihin, joilla edistetään ja rahoitetaan kohtuuhintaista asuntotarjontaa.

38.

katsoo, että Euroopan unionin tuomioistuimen asiassa C-618/10 (Banco Español de Crédito) 14. kesäkuuta 2012 antaman tuomion mukaisesti jäsenvaltioiden on pantava täytäntöön neuvoston 5. huhtikuuta 1993 antaman direktiivin 93/13/ETY säännökset kuluttajasopimusten kohtuuttomista ehdoista, jotta voidaan suojella asuntolainojen ottajia erityisesti tapauksissa, joissa kiinnitetty omaisuus on perheen koti, ja välttää tilanteet, joissa vaarana on syrjäytyminen asumisessa.

39.

korostaa, että on tärkeää osoittaa sosiaalisiin tarkoituksiin tai asumiseen suunnitelluille rakennuksille riittävät energiakriteerit, jotka täyttävät seuraavat vaatimukset: energiatehokkuus, energian säästö, alhaiset hiilidioksidipäästöt sekä puhtaisiin ja uusiutuviin energiamuotoihin tehtävät investoinnit. Sen vuoksi komitea kehottaa rakentamaan ja kunnostamaan asuntoja ”älykkäällä” tavalla, mikä on myös Horisontti 2020 -puiteohjelman tavoitteiden mukaista.