P8_TA(2017)0073

Naisten ja miesten tasa-arvo EU:ssa 2014–2015

Euroopan parlamentin päätöslauselma 14. maaliskuuta 2017 naisten ja miesten tasa-arvosta Euroopan unionissa vuosina 2014–2015 (2016/2249(INI))

(2018/C 263/07)

Euroopan parlamentti, joka

—	ottaa huomioon Euroopan unionista tehdyn sopimuksen (SEU) 2 artiklan ja 3 artiklan 3 kohdan toisen alakohdan sekä Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen (SEUT) 8 artiklan,

—	ottaa huomioon Euroopan unionin perusoikeuskirjan 23 artiklan,

—	ottaa huomioon ihmisoikeuksien ja perusvapauksien suojaamista koskevan eurooppalaisen yleissopimuksen (Euroopan ihmisoikeussopimus),

—	ottaa huomioon 18. joulukuuta 1979 tehdyn kaikkinaisen naisten syrjinnän poistamista koskevan Yhdistyneiden kansakuntien yleissopimuksen,

—	ottaa huomioon 25. lokakuuta 2012 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2012/29/EU (1) rikoksen uhrien oikeuksia, tukea ja suojelua koskevista vähimmäisvaatimuksista sekä neuvoston puitepäätöksen 2001/220/YOS korvaamisesta,

—	ottaa huomioon 15. syyskuuta 1995 neljännessä naisten maailmankonferenssissa hyväksytyn Pekingin julistuksen ja toimintaohjelman sekä YK:n erityisistunnoissa Peking + 5 (2000), Peking + 10 (2005) ja Peking + 15 (2010) hyväksytyt asiakirjat, joissa arvioidaan konferenssien tuloksia,

—	ottaa huomioon vuonna 1949 tehdyn YK:n yleissopimuksen ihmisten kaupan ja toisten prostituutiosta hyötymisen tukahduttamisesta,

—	ottaa huomioon 5. huhtikuuta 2011 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2011/36/EU ihmiskaupan ehkäisemisestä ja torjumisesta sekä ihmiskaupan uhrien suojelemisesta ja neuvoston puitepäätöksen 2002/629/YOS korvaamisesta (2),

—

ottaa huomioon 20. lokakuuta 2010 vahvistamansa kannan ehdotuksesta Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviksi toimenpiteistä raskaana olevien ja äskettäin synnyttäneiden tai imettävien työntekijöiden turvallisuuden ja terveyden parantamisen kannustamiseksi työssä annetun neuvoston direktiivin 92/85/ETY (äitiyslomadirektiivi) muuttamisesta (3),

—	ottaa huomioon 5. heinäkuuta 2006 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2006/54/EY miesten ja naisten yhtäläisten mahdollisuuksien ja yhdenvertaisen kohtelun periaatteen täytäntöönpanosta työhön ja ammattiin liittyvissä asioissa (4),

—	ottaa huomioon 13. joulukuuta 2004 annetun neuvoston direktiivin 2004/113/EY miesten ja naisten yhdenvertaisen kohtelun periaatteen täytäntöönpanosta tavaroiden ja palvelujen saatavuuden ja tarjonnan alalla (5),

—

ottaa huomioon 17. joulukuuta 2013 annetun neuvoston direktiivin 2013/62/EU BUSINESSEUROPEn, UEAPME:n, CEEP:n ja EAY:n tekemän vanhempainvapaata koskevan tarkistetun puitesopimuksen täytäntöönpanosta annetun direktiivin 2010/18/EU muuttamisesta sen johdosta, että Mayotten asema Euroopan unioniin nähden muuttuu (6),

—

ottaa huomioon vuodesta 1975 lähtien annetut Euroopan unionin direktiivit naisten ja miesten yhdenvertaisen kohtelun eri näkökohdista (direktiivi 2010/41/EU (7), direktiivi 2010/18/EU (8), direktiivi 2006/54/EY, direktiivi 2004/113/EY, direktiivi 92/85/ETY (9), direktiivi 86/613/ETY (10) ja direktiivi 79/7/ETY (11)),

—

ottaa huomioon 14. maaliskuuta 2012 annetun komission ehdotuksen Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviksi julkisesti noteerattujen yhtiöiden toimivaan johtoon kuulumattomien johtokunnan jäsenten sukupuolijakauman tasapainottamisesta ja siihen liittyvistä toimenpiteistä (naisten johtokuntapaikkoja koskeva direktiivi) (COM(2012)0614),

—

ottaa huomioon Euroopan neuvoston yleissopimuksen naisiin kohdistuvan väkivallan ja perheväkivallan ehkäisemisestä ja torjumisesta (Istanbulin yleissopimus) ja sen 3 artiklan, jossa ”sukupuoli” tarkoittaa ”yhteiskunnallisesti rakentuneita rooleja, käyttäytymismuotoja, toimintoja ja ominaisuuksia, joita tietty yhteiskunta pitää sopivina naisille ja vastaavasti miehille”,

—	ottaa huomioon 4. maaliskuuta 2016 annetun komission ehdotuksen neuvoston päätökseksi naisiin kohdistuvan väkivallan ja perheväkivallan ehkäisemistä ja torjumista koskevan Euroopan neuvoston yleissopimuksen allekirjoittamisesta Euroopan unionin puolesta (COM(2016)0111),

—	ottaa huomioon 16. kesäkuuta 2016 kokoontuneen neuvoston päätelmät sukupuolten tasa-arvosta (00337/2016),

—	ottaa huomioon 5. ja 6. kesäkuuta 2014 kokoontuneen neuvoston päätelmät naisiin ja tyttöihin kohdistuvan kaikenlaisen väkivallan, myös sukuelinten silpomisen, ehkäisystä ja torjunnasta (09543/2014),

—	ottaa huomioon 7. joulukuuta 2015 kokoontuneen neuvoston päätelmät naisten ja miesten tasa-arvosta päätöksenteon alalla (14327/2015),

—	ottaa huomioon Alankomaiden, Slovakian ja Maltan 7. joulukuuta 2015 allekirjoittaman puheenjohtajakolmikon julistuksen sukupuolten tasa-arvosta,

—	ottaa huomioon 3. maaliskuuta 2010 annetun komission tiedonannon ”Eurooppa 2020: Älykkään, kestävän ja osallistavan kasvun strategia” (COM(2010)2020),

—	ottaa huomioon 3. maaliskuuta 2015 annetun komission yksiköiden valmisteluasiakirjan ”Kertomus naisten ja miesten tasa-arvosta Euroopan unionissa 2014” (SWD(2015)0049),

—	ottaa huomioon 4. maaliskuuta 2016 annetun komission yksiköiden valmisteluasiakirjan ”Kertomus naisten ja miesten tasa-arvosta Euroopan unionissa 2015” (SWD(2016)0054),

—	ottaa huomioon 3. joulukuuta 2015 annetun komission yksiköiden valmisteluasiakirjan ”Strateginen toimintaohjelma sukupuolten tasa-arvon edistämiseksi vuosina 2016–2019” (SWD(2015)0278),

—

ottaa huomioon 10. helmikuuta 2010 naisten ja miesten tasa-arvosta Euroopan unionissa – 2009 (12), 8. maaliskuuta 2011 naisten ja miesten tasa-arvosta Euroopan unionissa – 2010 (13), 13. maaliskuuta 2012 naisten ja miesten tasa-arvosta Euroopan unionissa – 2011 (14) ja 10. maaliskuuta 2015 naisten ja miesten tasa-arvosta Euroopan unionissa – 2013 (15) antamansa päätöslauselmat,

—	ottaa huomioon 25. marraskuuta 2013 annetun komission tiedonannon ”Nollatoleranssi naisten sukuelinten silpomiseen” (COM(2013)0833) ja 6. helmikuuta 2014 (16) antamansa päätöslauselman nollatoleranssista naisten sukuelinten silpomiseen,

—	ottaa huomioon Euroopan unionin perusoikeusviraston (FRA) teettämän kyselytutkimuksen (EU:n hlbt-tutkimus), johon osallistui homo- ja biseksuaaleja sekä transihmisiä ja jonka tulokset julkaistiin toukokuussa 2013,

—	ottaa huomioon FRA:n raportin naisiin kohdistuvasta väkivallasta ”Violence against women – an EU-wide survey. Main results”, joka julkaistiin maaliskuussa 2014,

—	ottaa huomioon FRA:n raportin intersukupuolisten perusoikeustilanteesta ”The fundamental rights situation of intersex people”, joka julkaistiin toukokuussa 2015,

—	ottaa huomioon kansallisten tasa-arvoelinten eurooppalaisen verkoston Equinetin raportin ”The Persistence of Discrimination, Harassment and Inequality for Women. The Work of Equality Bodies informing a new European Commission Strategy for Gender Equality”, joka julkaistiin vuonna 2015,

—

ottaa huomion Euroopan elin- ja työolojen kehittämissäätiön (Eurofound) raportit ”The gender employment gap: challenges and solutions” (2016), ”Social partners and gender equality in Europe” (2014), ”Developments in working life in Europe: EurWORK annual review” (2014 ja 2015) sekä kuudennen Euroopan työolotutkimuksen (EWCS) (2016),

—	ottaa huomioon 3. helmikuuta 2016 antamansa päätöslauselman naisten oikeuksia ja sukupuolten tasa-arvoa Euroopassa vuoden 2015 jälkeen koskevasta uudesta strategiasta (17) ja 9. kesäkuuta 2015 antamansa päätöslauselman EU:n naisten ja miesten tasa-arvostrategiasta vuoden 2015 jälkeen (18),

—	ottaa huomioon 25. helmikuuta 2014 antamansa päätöslauselman naisiin kohdistuvan väkivallan torjunnasta (19),

—	ottaa huomioon 9. syyskuuta 2015 antamansa päätöslauselman tyttöjen mahdollisuuksien parantamisesta EU:ssa koulutuksen avulla (20),

—	ottaa huomioon 8. maaliskuuta 2016 antamansa päätöslauselman naispuolisten pakolaisten ja turvapaikanhakijoiden tilanteesta EU:ssa (21),

—	ottaa huomioon 28. huhtikuuta 2016 antamansa päätöslauselman kotitalous- ja hoivatyötä tekevistä naisista EU:ssa (22),

—	ottaa huomioon 26. toukokuuta 2016 antamansa päätöslauselman aiheesta ”Köyhyys: sukupuolinäkökulma” (23),

—	ottaa huomioon 13. syyskuuta 2016 antamansa päätöslauselman työ- ja yksityiselämän tasapainolle suotuisten työmarkkinaolosuhteiden luomisesta (24),

—	ottaa huomioon 15. syyskuuta 2016 antamansa päätöslauselman yhdenvertaista kohtelua työssä ja ammatissa koskevista yleisistä puitteista 27. marraskuuta 2000 annetun neuvoston direktiivin 2000/78/EY (”työsyrjintädirektiivi”) soveltamisesta (25),

—	ottaa huomioon 8. maaliskuuta 2016 antamansa päätöslauselman sukupuolten tasa-arvon valtavirtaistamisesta Euroopan parlamentin toiminnassa (26),

—	ottaa huomioon 12. toukokuuta 2016 antamansa päätöslauselman ihmiskaupan ehkäisemisestä ja torjumisesta sekä ihmiskaupan uhrien suojelemisesta 5. huhtikuuta 2011 annetun direktiivin 2011/36/EU täytäntöönpanosta (27),

—	ottaa huomioon 3. kesäkuuta 2013 annetun komission edistymiskertomuksen Barcelonan tavoitteista ”Pienten lasten hoitopalvelujen kehittäminen Euroopassa kestävän ja osallistavan kasvun edistämiseksi” (28),

—	ottaa huomioon 20. helmikuuta 2013 annetun komission suosituksen ”Investoidaan lapsiin – murretaan huono-osaisuuden kierre” (29),

—	ottaa huomioon Euroopan tasa-arvoinstituutin vuoden 2015 tasa-arvoindeksin, Pekingin toimintaohjelman täytäntöönpanoa koskevan raportin ”Beijing + 20: 4th Review of the Implementation of the Beijing Platform for Action in the EU Member States” ja muut Euroopan tasa-arvoinstituutin raportit,

—	ottaa huomioon sukupuolten tasa-arvoa käsittelevän oikeusalan eurooppalaisen asiantuntijaverkoston tutkimuksen ”A comparative analysis of gender equality law in Europe 2015”, joka julkaistiin tammikuussa 2016,

—	ottaa huomioon naisten asemaa käsittelevän Yhdistyneiden kansakuntien toimikunnan 48. istunnossa maaliskuussa 2004 hyväksytyt miesten ja poikien roolia sukupuolten tasa-arvon saavuttamisessa koskevat päätelmät ”The role of men and boys in achieving gender equality” (30),

—

ottaa huomioon Yhdistyneiden kansakuntien kestävän kehityksen huippukokouksessa 25. syyskuuta 2015 hyväksytyn, vuoteen 2030 asti ulottuvaa kestävän kehityksen agendaa käsittelevän asiakirjan ”Transforming our World: The 2030 Agenda for Sustainable Development” sekä siihen sisältyvät sukupuolten tasa-arvoa, naisten oikeuksia ja naisten vaikutusvallan lisäämistä koskevat tavoitteet,

—	ottaa huomioon huhtikuussa 2014 julkaistun yksinhuoltajien työllisyyttä Euroopassa käsittelevän komission tilastokertomuksen ”Single parents and employment in Europe” (31),

—	ottaa huomioon työjärjestyksen 52 artiklan,

—	ottaa huomioon naisten oikeuksien ja sukupuolten tasa-arvon valiokunnan mietinnön (A8-0046/2017),

ottaa huomioon, että Euroopan tasa-arvoinstituutin vuoden 2015 tasa-arvoindeksin mukaan vain hyvin vähäistä edistymistä on tapahtunut: EU on vasta puolivälissä matkaa kohti sukupuolten tasa-arvoa ja tasa-arvolukema on parantunut 51,3 pisteestä (vuonna 2005) 52,9 pisteeseen, kun maksimipistemäärä on 100; katsoo, että nopeampi edistyminen on tarpeen, jos EU aikoo saavuttaa Eurooppa 2020 -strategian tavoitteet;

toteaa, että viimeksi kuluneina vuosina joissakin unionin jäsenvaltioissa on syntynyt merkittävästi lisää poliittisia ja kansalaisliikkeitä, jotka pyrkivät heikentämään naisten ja miesten yhtäläisiä oikeuksia ja jopa kyseenalaistavat koko sukupuolten tasa-arvoa edistävän politiikan tarpeen; katsoo, että tällaisella sukupuolten tasa-arvon vastustamisella pyritään vahvistamaan perinteisiä sukupuolirooleja ja haastamaan sukupuolten tasa-arvon, naisten oikeuksien ja hlbti-henkilöiden oikeuksien alalla jo aikaansaatuja ja tulevia saavutuksia;

ottaa huomioon, että naisten ja miesten tasa-arvo on Euroopan unionista tehdyssä sopimuksessa ja perusoikeuskirjassa tunnustettu perusoikeus; toteaa, että Euroopan unionin tavoitteena tällä alalla on varmistaa miesten ja naisten yhtäläiset mahdollisuudet ja yhdenvertainen kohtelu sekä torjua kaikenlaista sukupuoleen perustuvaa syrjintää;

ottaa huomioon, että vuonna 2015 naisten työllisyysaste oli ennätykselliset 64,5 prosenttia mutta silti huomattavasti alhaisempi kuin miesten vastaava luku, joka oli 75,6 prosenttia; pitää valitettavana, että naiset ottavat vastaan osa-aikatyötä ja jäävät siihen neljä kertaa miehiä todennäköisemmin usein vastoin tahtoaan; ottaa huomioon, että monet nuoret pysyvät köyhinä työnteosta huolimatta erityisesti Kreikassa, Espanjassa, Kroatiassa, Italiassa, Kyproksessa, Portugalissa ja Slovakiassa;

ottaa huomioon, että naisten työttömyysastetta on aliarvioitu, sillä monet erityisesti maaseudulla tai syrjäisillä alueilla asuvat, perheyrityksiä avustavat taikka kotitaloustöistä ja lastenhoidosta huolehtivat naiset eivät ilmoittaudu työttömiksi; toteaa, että tämä tilanne aiheuttaa eriarvoisuutta julkisten palvelujen (etuudet, eläkkeet, äitiysvapaat, sairauslomat, sosiaaliturvan saanti jne.) saatavuudessa;

F.	panee merkille, että Eurofoundin sukupuolten välistä työllisyyseroa käsittelevässä raportissa arvioidaan naisten ja miesten välisen työllisyyseron maksavan EU:lle vuosittain noin 370 miljardia euroa, mikä vastaa 2,8:aa prosenttia EU:n BKT:stä (32);

ottaa huomioon, että talouskriisin ja säästötoimenpiteiden koettelemissa maissa niiden vaikutukset ovat kohdistuneet suhteettomasti naisiin, erityisesti nuoriin naisiin, iäkkäisiin naisiin, yksinhuoltajaäiteihin sekä moninkertaisesta syrjinnästä kärsiviin naisiin, ja että naiset ovat ajautuneet niiden vuoksi köyhyyteen ja syrjäytyneet sosiaalisesti, mikä on lisännyt heidän poissulkemistaan työmarkkinoilta; toteaa, että julkisten hoito- ja terveyspalvelujen leikkaukset johtavat hoitovastuun siirtymiseen yhteiskunnalta kotitalouksille ja useimmiten naisille;

panee merkille, että köyhyyden naisistuminen jatkuu unionissa, ja toteaa, että naisten työttömyyden, köyhyyden ja sosiaalisen syrjäytymisen hyvin korkea taso liittyy läheisesti määrärahojen leikkauksiin, joita on tehty julkisiin palveluihin, kuten terveydenhuoltoon, koulutukseen, sosiaalipalveluihin ja sosiaalietuuksiin; toteaa, että kyseiset toimet johtavat entistä epävarmempiin työsuhteisiin etenkin vastoin tahtoa tehtävän osa-aikatyön ja määräaikaisten työsopimusten lisääntymisen vuoksi;

ottaa huomioon, että vuonna 2015 työssäkäyvät naiset tekivät kolme neljäsosaa kotitöistä ja kaksi kolmasosaa vanhemmuuteen kuuluvasta hoivatyöstä, joten valtaosa kaksinkertaisesta vastuusta oli naisten harteilla; ottaa huomioon, että naiset kantavat yleensä huomattavasti suuremman vastuun vanhemmuuteen kuuluvasta hoivatyöstä ja kotitöistä; panee merkille, että perinteisillä sukupuolirooleilla ja stereotypioilla on edelleen suuri vaikutus naisten ja miesten roolijakoon kotona, työelämässä ja yhteiskunnassa yleensä; toteaa, että tällaisella perinteisellä vastuunjaolla on taipumus pitää yllä vallitsevaa tilannetta, mikä rajoittaa naisten työmahdollisuuksia ja henkilökohtaista kehitystä ja jättää heille vain vähän aikaa yhteiskunnalliseen, yhteisölliseen tai taloudelliseen osallistumiseen; katsoo, että palkattomien töiden, kuten hoito- ja kotityön, jakaminen tasaisesti miesten ja naisten kesken on pitkällä aikavälillä naisten taloudellisen riippumattomuuden edellytys;

toteaa, että EU:n ja jäsenvaltioiden nykyisistä toimintakehyksistä ja lainsäädännöstä huolimatta tietyt perhevapaat aiheuttavat edelleen sekä naisiin että miehiin kohdistuvaa syrjintää ja leimaamista, mikä vaikuttaa erityisesti naisiin, jotka pääasiallisina hoivatyön tekijöinä käyttävät perhevapaita;

ottaa huomioon, että lähes neljäsosalla jäsenvaltioista ei ole isyysvapaata koskevia säännöksiä, ja toteaa, että monet niistäkin, joilla tällaisia säännöksiä on, antavat miehille vapaata vain yhden, kahden tai muutaman päivän ajan; ottaa huomioon, että kahdeksassa jäsenvaltiossa isyysvapaa on täysin palkatonta ja että isät käyttävät keskimäärin vain pienen osan vanhempainvapaista, sillä vähintään yhden vapaapäivän käyttävien isien osuus on vain kymmenen prosenttia ja naiset käyttävät 97 prosenttia molempien vanhempien käytettävissä olevista vanhempainvapaista; toteaa, että kannustaminen vanhempain- ja isyysvapaiden hyödyntämiseen on keskeisen tärkeää sukupuolten tasa-arvon saavuttamiselle; ottaa huomioon, että Eurofoundin tutkimuksen (33) mukaan seuraavat tekijät vaikuttavat siihen, miten paljon isät käyttävät vanhempainvapaita: korvaustaso, vapaajärjestelmän joustavuus, tietojen saatavuus, lasten päivähoitopalvelujen saatavuus ja joustavuus sekä pelko joutua syrjään työmarkkinoilta vapaan vuoksi;

toteaa, että laadukkaiden, saatavilla olevien ja kohtuuhintaisten lapsille, iäkkäille sukulaisille ja muille huolenpitoa tarvitseville perheenjäsenille tarkoitettujen hoitopaikkojen ja -palvelujen saatavuus on yksi edellytys sille, että naiset osallistuvat aktiivisesti työmarkkinoille; ottaa huomioon, että Barcelonan tavoitteet ovat erinomainen väline saavuttaa todellinen sukupuolten tasa-arvo, ja toteaa, että kaikkien jäsenvaltioiden on pyrittävä saavuttamaan tavoitteet mahdollisimman pian; ottaa huomioon, että laadukkaiden ja kohtuuhintaisten päivähoitopaikkojen ja -palvelujen puutteen vuoksi äidit joutuvat yhä useammin valitsemaan osa-aikatyön ja omasta työstään luopumisen välillä huolehtiakseen lapsistaan, millä on vaikutuksia perheen palkka- ja eläketuloihin;

toteaa, että pääsy koulutukseen ja perusihmisoikeuksiin kuuluva tyttöjen ja naisten oikeus saada koulutusta ovat tärkeitä eurooppalaisia arvoja ja olennaisia tekijöitä naisten ja tyttöjen voimaannuttamisessa yhteiskunnassa, kulttuurin alalla ja työelämässä sekä sen varmistamisessa, että tytöt ja naiset voivat käyttää täysimääräisesti kaikkia muita sosiaalisia, taloudellisia, kulttuurisia ja poliittisia oikeuksiaan, ja siten myös naisiin ja tyttöihin kohdistuvan väkivallan ehkäisemisessä; katsoo, että ilmainen ja kaikkien saatavilla oleva oppivelvollisuuskoulutus on ehdoton edellytys sille, että kaikille taataan yhtäläiset mahdollisuudet, ja sen tulisi olla kaikkien lasten saatavilla ilman syrjintää ja riippumatta heidän kotipaikka-asemastaan; toteaa, että sukupuolten epätasa-arvon torjuminen alkaa jo ennen kouluikää ja edellyttää opetusohjelmien, kehitystavoitteiden ja oppimistulosten jatkuvaa pedagogista seurantaa;

toteaa, että sukupuolten tasa-arvo on kaikkien yhteiskunnan jäsenten vastuulla ja edellyttää sekä naisten että miesten aktiivista osallistumista; katsoo, että viranomaisten olisi sitouduttava kehittämään miehille ja nuoremmille sukupolville suunnattuja valistuskampanjoita, joiden tavoitteena on osallistaa miehiä ja poikia kumppaneina ja torjua ja poistaa vaiheittain kokonaan kaikenlainen sukupuoleen perustuva väkivalta sekä edistää naisten mahdollisuuksia ja voimaannuttamista;

O.	toteaa, että sukupuolten palkkaero oli unionissa vuonna 2014 keskimäärin 16,1 prosenttia, vaikka naisilla on keskimäärin korkeampi koulutustaso kuin miehillä, tosin jäsenvaltioiden välillä on suuria eroja;

ottaa huomioon, että sukupuolen perusteella tapahtuva horisontaalinen ja vertikaalinen jaottelu työssä on edelleen yleinen ilmiö, joka aiheutuu muun muassa siitä, että naisten töinä pidettyjä töitä arvostetaan vähemmän kuin miesten töinä pidettyjä ja että yhä esiintyy lasikattoja, jotka estävät naisia pääsemästä kaikkein korkeampiin ja parhaiten palkattuihin asemiin, ja lisäksi naiset ovat yliedustettuina osa-aikaisessa työssä, joka on huonommin palkattua kuin kokopäivätyö; toteaa, että vaikka korkeakouluista valmistuu yhtä paljon tai jopa enemmän naisia kuin miehiä, sukupuolistereotypioiden vaikutus koulutukseen ja oppilaiden koulussa tekemiin päätöksiin voi ohjata heidän valintojaan koko elämän ajan ja siten heijastua merkittävällä tavalla työmarkkinoihin; toteaa, että äitiyden ja kokopäiväisen työnteon yhteensopimattomuutta koskevat yhteiskunnassa laajalti vallitsevat stereotypiat asettavat naiset epäsuotuisaan asemaan ja voivat estää nuoria naisia panostamasta korkeakoulutukseen tai uraan;

Q.	panee merkille, että Eurofoundin työolotutkimuksen palkallista ja palkatonta työaikaa kuvaava yhdistelmäindikaattori osoittaa naisten tekevän yleensä ottaen enemmän työtunteja, kun lasketaan yhteen palkalliset ja palkattomat työtunnit (34);

R.	toteaa, että muun muassa tavaroihin, palveluihin ja maatalouteen liittyvillä toimialoilla miehet ja naiset ovat epätasa-arvoisessa asemassa suhteessa taloudellisten ja rahoituksellisten resurssien, kuten omaisuuden, pääoman, tuotantoresurssien ja luoton, saatavuuteen;

ottaa huomioon, että EU:ssa on yhä sukupuolten välinen eläke-ero ja että vuonna 2014 se oli kohtuuttomat 40,2 prosenttia; katsoo, että se on seurausta naisille ajan mittaan kertyneistä haitoista, joista voidaan mainita monien kokopäiväiseen työhön liittyvien taloudellisten resurssien, kuten etuuksien ja eläkejärjestelmien, puuttuminen monilta naisilta, sillä hoitovelvoitteiden takia he tekevät usein osa-aikatyötä tai heidän työuransa on katkonainen;

T.	ottaa huomioon, että joissakin unionin jäsenvaltioissa vero- ja sosiaaliturvajärjestelmiä ei ole yksilöllistetty; toteaa, että tällainen tilanne tekee naiset riippuvaisiksi puolisoistaan, sillä heillä saattaa olla ainoastaan johdettuja oikeuksia, jotka perustuvat heidän suhteeseensa mieheen;

U.	ottaa huomioon, että viime vuosikymmenen aikana naisten osuus kansallisissa parlamenteissa / liittovaltion parlamenteissa on kasvanut vain noin 6 prosenttia ja oli 29 prosenttia vuonna 2015;

V.	panee merkille, että vuonna 2015 suurimpien pörssiyhtiöiden hallituksen puheenjohtajista ainoastaan 6,5 prosenttia ja toimitusjohtajista 4,3 prosenttia oli naisia;

toteaa, että huolimatta EU:n sitoutumisesta sukupuolten tasa-arvoon päätöksenteossa, tasa-arvo ei toteudu EU:n virastojen hallintoneuvostoissa, joissa sukupuolittainen eriytyminen elää sitkeästi, sillä keskimäärin 71 prosenttia hallintoneuvostojen jäsenistä on miehiä, vain joka kolmatta hallintoneuvostoa johtaa nainen ja EU:n virastojen 42 pääjohtajasta vain kuusi on naisia;

ottaa huomioon, että yli puolet murhan uhreiksi joutuneista naisista kuolee kumppanin, sukulaisen tai perheenjäsenen surmaamina (35); ottaa huomioon, että EU:ssa 33 prosenttia naisista on joutunut fyysisen ja/tai seksuaalisen väkivallan ja 55 prosenttia seksuaalisen häirinnän kohteeksi ja 32 prosenttia naisista on kokenut seksuaalista häirintää työpaikalla; toteaa, että naiset ovat erityisen alttiita seksuaaliselle ja fyysiselle väkivallalle, verkkoväkivallalle, verkkokiusaamiselle ja vainoamiselle;

toteaa, että naisiin kohdistuva väkivalta on yksi maailmanlaajuisesti yleisimpiä ihmisoikeusloukkauksia, joka koskee yhteiskunnan kaikkia kerroksia iästä, koulutustasosta, tuloista, sosiaalisesta asemasta ja alkuperä- tai asuinmaasta riippumatta, ja se on suuri este naisten ja miesten tasa-arvolle; ottaa huomioon, että naismurhien määrä ei ole laskussa jäsenvaltioissa;

ottaa huomioon, että kyselyt, joilla mitataan asenteita naisiin kohdistuvaan väkivaltaan, kertovat huolestuttavasti taipumuksesta syyttää uhria, mikä saattaa olla seurausta patriarkaalisesta järjestelmästä; ottaa huomioon, että viranomaiset ja muut instituutiot eivät usein tuomitse tällaista käytöstä riittävän voimakkaasti;

AA.

toteaa, että digitaaliset viestintämuodot ovat lisänneet naisiin kohdistuvia uhkauksia ja vihapuhetta, 18 prosenttia Euroopan naisista on joutunut nuoruusikänsä jälkeen jonkinasteisen verkkohäirinnän kohteeksi ja Euroopassa on yhdeksän miljoonaa verkkoväkivallan uhria; katsoo, että oikeusjärjestelmä ei reagoi asianmukaisesti naisiin kohdistuvaan verkkoväkivaltaan; toteaa, että väärinkäytöksiin ja vihapuheeseen syyllistyviä ilmiannetaan, tutkitaan, asetetaan syytteeseen ja tuomitaan hyvin harvoin;

AB.

toteaa, että 23 prosenttia lesboista ja 35 prosenttia transihmisistä on joutunut viimeksi kuluneiden viiden vuoden aikana vähintään kerran fyysisen/seksuaalisen väkivallan tai väkivallalla uhkailun kohteeksi kotona tai kodin ulkopuolella, kuten kadulla, julkisissa liikennevälineissä tai työpaikalla;

AC.

ottaa huomioon, että EU:n hlbt-tutkimuksen mukaan lesboilla sekä biseksuaalisilla ja transsukupuolisilla naisilla on erittäin suuri riski joutua syrjityiksi seksuaalisen suuntautumisensa tai sukupuoli-identiteettinsä perusteella; ottaa huomioon, että sukupuoleen perustuvalla syrjinnällä on yhtymäkohtia muuhun syrjintään, joka perustuu rotuun ja etniseen alkuperään, uskontoon, vammaisuuteen, terveyteen, sukupuoli-identiteettiin, seksuaaliseen suuntautumiseen ja/tai sosioekonomiseen tilanteeseen;

AD.	ottaa huomioon tiettyjen naisryhmien elinolojen heikkenemisen ja toteaa, että näille naisille on kasaantunut monenlaisia vaikeuksia ja riskejä ja he joutuvat kohtaamaan runsaasti syrjintää;

AE.

ottaa huomioon, että vuonna 2015 unionin alueelle tulleiden pakolaisten ja turvapaikanhakijoiden määrä kasvoi ennennäkemättömällä tavalla; toteaa, että YK:n pakolaisjärjestön (UNHCR) mukaan naisten ja lasten osuus näistä pakolaisista ja turvapaikanhakijoista oli yli puolet, ja toteaa, että naisten ja lasten on kerrottu kärsineen väkivallasta ja hyväksikäytöstä, myös seksuaalisesta väkivallasta, matkan aikana ja myös liian täyteen ahdetuissa vastaanottokeskuksissa unionissa;

AF.

ottaa huomioon, että naisten ja tyttöjen osuus rekisteröidyistä ihmiskaupan uhreista on 80 prosenttia (36); ottaa huomioon, että uhrien tunnistaminen on edelleen haaste, ja katsoo, että uhrien tukemista ja suojelua on vahvistettava ja kaikkiin ihmiskaupan vastaisiin pyrkimyksiin on sisällytettävä sukupuolen huomioon ottavat näkökohdat;

AG.	ottaa huomioon, että yksi ihmiskaupan päätavoitteista on seksuaalinen hyväksikäyttö ja että uhreiksi joutuneet naiset joutuvat elämään vankeudessa ja hyväksikäytettyinä ja kohtaamaan päivittäistä sekä fyysistä että henkistä väkivaltaa;

AH.	toteaa, että seksuaali- ja lisääntymisterveys ja niitä koskevat oikeudet ovat perusihmisoikeuksia ja olennainen osa sukupuolten tasa-arvoa ja itsemääräämisoikeutta, ja katsoo, että ne olisi sisällytettävä EU:n terveysstrategiaan;

AI.	toteaa, että omantunnon syistä kieltäytymisen tai henkilökohtaisten uskomusten ei pitäisi koskaan vaarantaa naisten terveyttä;

AJ.

toteaa, että sukupuolten tasa-arvoa koskevan unionin lainsäädännön soveltamisessa jäsenvaltioissa on havaittu erityisiä ongelmia, jotka liittyvät asiaa koskevien direktiivien saattamiseen osaksi kansallista lainsäädäntöä ja soveltamiseen, ja toteaa, että kyse on esimerkiksi lainsäädännön sisällöllisistä puutteista ja sen epäjohdonmukaisesta soveltamisesta kansallisissa tuomioistuimissa mutta merkittävää on myös yleinen tietämättömyys tasa-arvon periaatteista ja tasa-arvolainsäädännöstä (37);

AK.	toteaa, että erityisesti sukupuolten tasa-arvoa koskevia EU:n direktiivejä ei ole pantu asianmukaisesti täytäntöön useissa jäsenvaltioissa, joissa transihmisiä ei ole suojattu syrjinnältä työnhaussa tai tavaroiden ja palveluiden saatavuuden suhteen;

AL.

katsoo, että institutionaaliset mekanismit sukupuolten tasa-arvon edistämiseksi on usein jätetty vähälle huomiolle kansallisissa hallintorakenteissa, ne on jaettu eri politiikan aloille ja niitä heikentävät monimutkaiset ja laajat toimeksiannot eikä niillä ole riittävästi henkilöstöä, koulutusta, tietoja eikä riittäviä resursseja eivätkä ne saa riittävää tukea poliittisilta johtajilta (38);

AM.

ottaa huomioon, että kattavien, luotettavien ja sukupuolen mukaan eriteltyjen tilastotietojen puute on jatkuva ongelma, joka luo epäselvyyttä ja vääristää kuvaa sukupuolten tasa-arvon tilanteesta, erityisesti naisiin kohdistuvan väkivallan ja sukupuoleen perustuvan väkivallan kohdalla; toteaa, että näiden tietojen kerääminen antaisi selkeän kuvan tilanteesta ja kiinnittäisi samalla huomiota kiireellistä vastausta kaipaaviin kysymyksiin;

AN.

toteaa, että työmarkkinaosapuolilla on merkittävä tehtävä tasa-arvotavoitteiden saavuttamisessa, sillä ne vaikuttavat ratkaisevasti työmarkkinoiden ja sosiaalisten olojen muovautumiseen osallistumalla päätöksentekoon ja työehtosopimusneuvotteluihin eri tasoilla, vaikka onkin selvää, että niiden rooli vaihtelee eri valtioissa ja työmarkkinasuhteiden järjestelmissä paljolti kansallisten perinteiden ja organisaation vahvuuden mukaan (39);

AO.	toteaa, että vuoden 2016 Eurobarometri-kyselyn mukaan 55 prosenttia eurooppalaisista toivoo EU:lta enemmän toimia miesten ja naisten yhdenvertaisen kohtelun alalla; toteaa, että komission velvoite saavuttaa sukupuolten tasa-arvo perussopimusten mukaisesti ei riipu kyselytuloksista;

on erittäin huolissaan siitä, että Euroopan tasa-arvoinstituutin vuoden 2015 tasa-arvoindeksin mukaan EU on vasta puolivälissä matkaa kohti sukupuolten tasa-arvoa; pitää erittäin valitettavana, että sukupuolten tasa-arvon arvostus ja profiili ja sukupuoleen perustuvan syrjinnän torjunta näyttävät menettävän merkitystään ja niiden asema poliittisena tavoitteena ja politiikan alana on murentumassa, erityisesti kun naisten ja hlbti-henkilöiden oikeudet sekä seksuaali- ja lisääntymisterveyteen liittyvät oikeudet ovat ympäri Eurooppaa vastatuulessa, ja pitää tarpeellisena tutkia tämän suuntauksen taustalla olevia syitä ja tarkistaa sukupuolten tasa-arvon alalla tällä hetkellä käytössä olevia strategioita, välineitä ja lähestymistapoja;

korostaa, että SEU-sopimuksen mukaan unionilla on velvollisuus torjua sosiaalista syrjäytymistä ja syrjintää ja että SEUT-sopimuksen mukaan unioni on sitoutunut poistamaan miesten ja naisten välistä eriarvoisuutta ja edistämään sukupuolten tasa-arvoa; korostaa, että perusoikeuskirjan 23 artiklan mukaan naisten ja miesten välisen tasa-arvon periaate ei estä pitämästä voimassa tai toteuttamasta toimenpiteitä, jotka tarjoavat erityisetuja aliedustettuna olevalle sukupuolelle;

kehottaa komissiota ottamaan sukupuolten tasa-arvon huomioon kaikessa budjetoinnissa ja päätöksenteossa sekä unionin toimenpiteiden ja ohjelmien täytäntöönpanossa ja tekemään sukupuolivaikutusten arviointeja uutta toimintaa suunniteltaessa, jotta voidaan varmistaa entistä johdonmukaisemmat ja näyttöön perustuvat politiikkatoimet, joilla unioni vastaa sukupuolten tasa-arvoon liittyviin haasteisiin; kehottaa jäsenvaltioita toteuttamaan vastaavat toimenpiteet kansallisella tasolla;

kehottaa komissiota arvioimaan perusteellisemmin julkisiin menoihin tehtyjä leikkauksia, jotka vaikuttavat kielteisesti naisten oikeuksiin ja sukupuolten tasa-arvoon jäsenvaltioissa, ja toteuttamaan toimenpiteitä, joilla puututaan näihin vaikutuksiin ja torjutaan niitä;

pitää valitettavana, että Eurooppa 2020 -strategiassa ei ole otettu huomioon sukupuolinäkökulman valtavirtaistamista, ja kehottaa ottamaan sukupuoleen liittyvät näkökohdat huomioon entistä voimakkaammin ja kattavammin siten, että naisten köyhyyden rakenteellisia syitä käsitellään erityisesti laadittaessa maakohtaisia suosituksia eurooppalaisen ohjausjakson yhteydessä ja että vuotuiseen kasvuselvitykseen sisällytetään toimintapoliittiset ohjeet sukupuolten epätasa-arvon vähentämiseksi;

panee merkille sukupuoleen ja muihin tekijöihin perustuvan syrjinnän yhtymäkohdat ja moniperusteisen syrjinnän suhteettomat vaikutukset naisiin; korostaa, että naisten ja erityisesti ikääntyneiden naisten ja yksinhuoltajaäitien sekä sukupuoleen perustuvan väkivallan uhreiksi joutuneiden naisten, vammaisten naisten, maahanmuuttaja-, turvapaikanhakija- ja pakolaisnaisten ja vähemmistöihin kuuluvien naisten köyhyyteen on puututtava kiireesti; kannustaa jäsenvaltioita tekemään yhteistyötä alue- ja paikallisviranomaisten, lainvalvontaelinten, kansallisten tasa-arvoelinten ja kansalaisyhteiskunnan järjestöjen kanssa lisätäkseen sukupuolen ja muiden syrjinnän perusteiden yhtymäkohtien seurantaa ja toteuttamaan aikaisempaa tuloksellisempia osallisuuteen tähtääviä strategioita hyödyntämällä tehokkaasti sosiaalipolitiikkaan kohdennettuja määrärahoja ja erityisesti Euroopan sosiaalirahastoa ja rakennerahastoja;

antaa tukensa neuvostolle, joka on kehottanut komissiota esittämään uuden aloitteen, jossa vahvistetaan myös trans- ja intersukupuoliset henkilöt kattava tasa-arvostrategia vuosiksi 2016–2020, ja vahvistamaan sukupuolten tasa-arvon edistämistoimiensa asemaa siten, että ne kytketään tiiviisti Eurooppa 2020 -strategiaan ja niissä otetaan huomioon Yhdistyneiden kansakuntien kestävän kehityksen toimintaohjelma Agenda 2030;

kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita vahvistamaan politiikkatoimiaan ja lisäämään investointejaan, joilla tuetaan naisten työllistymistä laadukkaisiin työpaikkoihin kaikilla aloilla, sekä toteuttamaan toimia, joilla torjutaan epävarmoja työsuhteita;

kannustaa jäsenvaltioita edistämään aloitteita, toimenpiteitä ja toimia, joilla autetaan ja neuvotaan naisia, jotka ovat päättäneet ryhtyä yrittäjiksi;

10.

kehottaa komissiota tarkastelemaan sukupuolten tasa-arvoon liittyviä näkökohtia makrotalouspolitiikan yhteydessä ja säätämään innovatiivisista toimenpiteistä, joilla parannetaan naisten ja miesten yhtäläisiä työmahdollisuuksia ja hoitovelvollisuuksia;

11.

toteaa, että naisten ja miesten tasavertainen työmarkkinoille osallistuminen ja parempien ja oikeudenmukaisempien palkkojen maksaminen naisille lisäisi merkittävästi naisten taloudellista riippumattomuutta ja merkittävällä tavalla myös unionin taloudellista potentiaalia samalla, kun se vahvistaisi unionin oikeudenmukaisuutta ja osallistamista korostavaa luonnetta; muistuttaa, että OECD:n ennusteiden mukaan osallistumisasteiden täydellinen lähentyminen tarkoittaisi 12,4 prosentin BKT:n kasvua asukasta kohden vuoteen 2030 mennessä;

12.

kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita valvomaan työntekijöiden oikeuksien loukkauksia ja toteuttamaan toimia niiden torjumiseksi erityisesti silloin, kun kyseessä ovat työssäkäyvät naiset, jotka ovat entistä useammin halpaa työvoimaa ja joutuvat syrjinnän kohteeksi; kehottaa lisäksi hyväksymään toimintapolitiikkoja ja toteuttamaan toimenpiteitä, joilla tunnistetaan työpaikkakiusaaminen ja puututaan siihen, suojellaan siltä ja tarjotaan siitä tietoa, mukaan lukien raskaana olevien naispuolisten työntekijöiden häirintä ja äitiyslomalta palaamisen jälkeen tai työpaikkaa hakiessa koettu huono kohtelu; kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita tarjoamaan palkka- ja eläke-eroista sukupuolen ja vanhemmuuden mukaan eriteltyjä tietoja;

13.

korostaa, että koulutus on tärkeä väline, jonka avulla naiset voivat osallistua täysipainoisesti sosiaaliseen ja taloudelliseen kehitykseen; korostaa, että elinikäiseen oppimiseen liittyvät toimet ovat ratkaisevan tärkeä keino tarjota naisille niitä taitoja, joiden ansiosta he voivat palata työelämään tai parantaa työtään, tulojaan ja työolojaan; kehottaa komissiota edistämään aloitteita, joilla tuetaan naisten ammatillista koulutusta koskevien ohjelmien täytäntöönpanoa, kannustetaan naisia osallistumaan tieteen, teknologian ja tietotekniikan alan korkeakoulutukseen, kehitetään koulutusalan ammattilaisille suunnattuja sukupuolten tasa-arvoa koskevia koulutusohjelmia ja ehkäistään stereotypioiden siirtymistä opinto-ohjelmien ja oppimateriaalien välityksellä; kehottaa yliopistoja ja tutkimuslaitoksia hyväksymään järjestelmälliset sukupuolten tasa-arvoa koskevat käytännöt noudattaen Euroopan tasa-arvoinstituutin (EIGE) yhdessä komission kanssa laatimia suuntaviivoja (GEAR-väline, ”Gender Equality in Academia and Research”);

14.

kehottaa kaikkia jäsenvaltioita puuttumaan sukupuolten tasa-arvoa, seksismiä ja sukupuolistereotypioita koskeviin ongelmiin koulutusjärjestelmiensä kaikilla tasoilla ja varmistamaan, että niiden koulutusjärjestelmien tavoitteisiin sisältyy perusoikeuksien ja -vapauksien kunnioittaminen sekä miesten ja naisten yhtäläisiä oikeuksia ja mahdollisuuksia koskeva kasvatus ja että niiden laatuperiaatteisiin sisältyy sellaisten esteiden poistaminen, jotka ovat sukupuolten todellisen tasa-arvon tiellä, ja sukupuolten täydellisen tasa-arvon edistäminen;

15.

kehottaa komissiota tiiviissä yhteistyössä jäsenvaltioiden kanssa osana komission työohjelmaa vuodeksi 2017 ja tulevan Euroopan sosiaalisten oikeuksien pilarin huomioon ottaen esittämään kunnianhimoisen ja kattavan paketin lainsäädäntö- ja muita toimia, jotka koskevat työ- ja yksityiselämän tasapainoa, mukaan lukien nykyisten äitiyslomadirektiivin 92/85/ETY ja vanhempainvapaata koskevan direktiivin 2010/18/EU tarkistaminen sekä isyysvapaata ja hoitovapaata koskevat direktiiviehdotukset, jotka kannustavat miesten ja naisten vapaajärjestelyjen yhdenvertaiseen hyödyntämiseen kaikissa työntekijäluokissa;

16.

panee tyytyväisenä merkille, että vuosina 2014–2015 jotkut jäsenvaltiot muuttivat vanhempainvapaata koskevaa politiikkaansa ja/tai lainsäädäntöään ottaen käyttöön vanhempainvapaan käyttöoikeuden siirtokiellon, isyysvapaan velvoittavan luonteen, pidemmän isyysvapaan ja/tai bonuksia, jos vapaa jaetaan vanhempien kesken tai jaetaan tasan vanhempien kesken, mikä vahvistaa vanhempien oikeuksia, parantaa naisten ja miesten tasa-arvoa sekä edistää hoito- ja perhevelvoitteiden jakaantumista tasaisemmin ja äitien mahdollisuuksia osallistua täysipainoisesti työmarkkinoille; kehottaa komissiota ja jäsenvaltiota ryhtymään toimiin, joilla rohkaistaan miehiä jakamaan kotityöt ja lasten ja muiden huolenpitoa tarvitsevien hoitoon liittyvät velvollisuudet tasapuolisesti naisten kanssa;

17.

kehottaa lisäksi Eurofoundia kehittämään edelleen toimiaan, jotka liittyvät työpaikkojen laadun ja työelämän seurantaan sen toteuttaman Euroopan työoloja koskevan tutkimuksen avulla ja jotka pohjautuvat sen soveltamaan työn laatua koskevaan käsitteeseen, jossa otetaan huomioon palkka, tulevaisuudennäkymät, työajan laatu, ammattitaidon ja harkintavallan käyttö, sosiaalinen ympäristö, fyysinen riski ja työn intensiivisyys; kehottaa Eurofoundia lisäksi kehittämään tutkimustaan toimintalinjoista, työmarkkinaosapuolten sopimuksista ja yritysten käytännöistä, jotka tukevat työ- ja yksityiselämän tasapainon parantamista, ja kehittämään tutkimustaan siitä, miten kahden työssäkäyvän kotitalouksissa sovitaan työaikajärjestelyistä ja miten heitä voitaisiin parhaiten tukea;

18.

kehottaa jäsenvaltioita, jotka eivät ole vielä niin tehneet, siirtymään kohti oikeuksien yksilöllistämistä sosiaalista tasa-arvoa koskevassa politiikassa, erityisesti verojärjestelmissä, jotta voidaan poistaa vähemmän ansaitsevalta puolisolta kannustimia lopettaa työssäkäynti tai työskennellä osa-aikaisesti;

19.

onnittelee niitä jäsenvaltioita, jotka ovat saavuttaneet molemmat Barcelonan tavoitteet; kannustaa Portugalia, Alankomaita, Luxemburgia, Suomea, Italiaa, Maltaa ja Viroa pyrkimään toiseen, vielä saavuttamatta olevaan tavoitteeseen, ja kehottaa Puolaa, Kroatiaa ja Romaniaa, missä molempien tavoitteiden saavuttamiseen on vielä matkaa, lisäämään ponnistuksiaan julkisen lasten päivähoidon tarjoamiseksi, jotta voidaan edistää työntekijöiden yksityiselämän ja työelämän välistä tasapainoa; toteaa, että nykyisten havaintojen mukaan näyttää vahvasti siltä, että lasten ja ikääntyneiden hoitoon investoiminen lisää naisten osallistumista kokopäivätyöhön ja parantaa heidän paikallista ja yhteiskunnallista osallisuuttaan;

20.

kehottaa uudelleen komissiota ja jäsenvaltioita pyrkimään toteuttamaan lapsitakuun, jolla varmistettaisiin, että kaikille köyhyysriskissä eläville eurooppalaisille lapsille taataan maksuton terveydenhuolto, maksuton koulutus, maksuton päivähoito, asianmukaiset asuinolot ja riittävä ravitsemus; painottaa, että tällaisella politiikalla on parannettava naisten ja tyttöjen tilannetta erityisesti haavoittuvissa ja marginalisoituneissa yhteisöissä; toteaa, että nuorisotakuualoitteeseen on sisällyttävä sukupuolinäkökulma;

21.

pitää valitettavana sukupuolten palkkaeron ja sukupuolten eläke-eron säilymistä ja kehottaa komissiota, jäsenvaltioita ja työmarkkinaosapuolia toteuttamaan kiireellisiä toimia eron kuromiseksi umpeen;

22.

toteaa, että sukupuolten palkka-eron torjumisen ensimmäinen askel on noudattaa avoimuutta palkkatiedoissa, ja panee ilahtuneena merkille, että jotkut yritykset ovat ottaneet käytännökseen analysoida ja julkistaa tiedot mies- ja naistyöntekijöidensä palkkaerosta; kehottaa kaikkia työnantajia ja ammattijärjestöjä laatimaan ja ottamaan käyttöön toimivia ja konkreettisia työnarviointivälineitä, joiden avulla voidaan määritellä sama palkka samasta tai samanarvoisesta työstä; kehottaa jäsenvaltioita tekemään määräajoin palkkakartoituksia, julkistamaan tiedot ja pyytämään yrityksiä ottamaan käyttöön sisäisiä menetelmiä palkkaerojen havaitsemiseksi;

23.

panee tyytyväisenä merkille, että komissio pitää yhtenä keskeisistä toiminta-aloistaan saman palkan maksamista miehille ja naisille samasta tai samanarvoisesta työstä; ja kehottaa tässä yhteydessä laatimaan uudelleen vuonna 2006 annetun työelämän yleisen tasa-arvodirektiivin;

24.

tuomitsee sen, että yli puolessa jäsenvaltioita sukupuolten välinen eläke-ero on kasvanut; kannustaa Kyprosta, Saksaa ja Alankomaita supistamaan miesten ja naisten eläkkeiden välistä eroa, joka on lähes 50 prosenttia; kehottaa Maltaa, Espanjaa, Belgiaa, Irlantia, Kreikkaa, Italiaa ja Itävaltaa kaventamaan sukupuolten välistä eroa eläketurvan kattavuudessa, sillä kyseisissä maissa 11–36 prosentilla naisista ei ole mahdollisuutta saada eläkettä;

25.

on tyytyväinen Ruotsin hallituksen saavuttamaan sukupuolten tasapuoliseen edustukseen ja Slovenian ja Ranskan likimain saavuttamaan sukupuolten tasapuoliseen edustukseen ja kannustaa Unkaria, Slovakiaa ja Kreikkaa, joissa on muodostettu hallituksia ilman yhtäkään naista (40), varmistamaan, että naiset ovat riittävästi edustettuina kaikilla poliittisen ja taloudellisen päätöksenteon tasoilla; kehottaa jäsenvaltioita varmistamaan, että sukupuolten tasapuolinen edustus toteutuu jäsenvaltioiden hallitusten, julkisten laitosten ja elinten korkeissa viroissa ja vaaliluetteloissa, jotta voidaan taata tasapuolinen edustus kunnanvaltuustoissa ja alueellisissa ja kansallisissa parlamentissa sekä Euroopan parlamentissa; korostaa, että useissa tutkimuksissa on osoitettu, että asianmukaisilla lainsäädäntötoimilla voidaan saada aikaan nopea muutos sukupuolten tasapainossa politiikassa; on yhtä mieltä komission kanssa siitä, että kiintiöt ovat tehokkaita vain, jos niiden rinnalle säädetään ehdokaslistojen järjestystä koskevia säännöksiä ja asianmukaisia seuraamuksia mahdollisista rikkomuksista;

26.

painottaa, että naisten selkeä aliedustus sekä vaaleilla valituissa että nimitetyissä poliittisissa tehtävissä EU:ssa ja sen jäsenvaltioissa on osoitus demokratiavajeesta, joka heikentää päätöksentekoprosessin legitiimiyttä sekä kansallisella että unionin tasolla;

27.

kehottaa unionin toimielimiä tekemään voitavansa sukupuolten tasapuolisen edustuksen turvaamiseksi komission kollegiossa ja unionin kaikkien toimielinten, virastojen, laitosten ja elinten korkeissa viroissa;

28.

panee huolestuneena merkille, että vuonna 2015 suurin osa maista jäi unionin keskiarvon alapuolelle naisten edustuksessa suurten pörssiyhtiöiden johtokunnissa vuoteen 2010 verrattuna; on kuitenkin tyytyväinen yleiseen edistyssuuntaukseen erityisesti Ranskassa, Italiassa, Yhdistyneessä kuningaskunnassa, Belgiassa ja Tanskassa;

29.

kehottaa jälleen neuvostoa hyväksymään nopeasti direktiivin sukupuolijakauman tasapainosta julkisesti noteerattujen yhtiöiden toimivaan johtoon kuulumattomien johtokunnan jäsenten keskuudessa (naisten johtokuntapaikkoja koskeva direktiivi), mikä olisi tärkeä ensimmäinen askel kohti tasapuolista edustusta yksityisellä ja julkisella sektorilla; panee merkille, että kehitys on ollut näkyvintä (11,9 prosenttia vuonna 2010 ja 22,7 prosenttia vuonna 2015) jäsenvaltioissa, joissa on annettu sitovaa lainsäädäntöä johtokuntien sukupuolikiintiöistä (41);

30.

pitää valitettavana, että vain yksi jäsenvaltio on saavuttanut sukupuolten tasapuolisen edustuksen korkeakoulutuslaitosten korkeimpien virkojen osalta, mutta panee tyytyväisenä merkille, että naisten edustus on yleisesti ottaen lisääntynyt näissä tehtävissä;

31.

kehottaa jäsenvaltioita ehkäisemään ja torjumaan kaikenlaista naisiin kohdistuvaa väkivaltaa ja sukupuoleen perustuvaa väkivaltaa sekä ottamaan käyttöön uusia ehkäiseviä strategioita, asettamaan laajasti saataville erikoistuneita tuki- ja suojapalveluja siten, että ne ovat kaikkien uhrien saatavilla, sekä kiinnittämään erityistä huomiota uhrien oikeuksiin liittyviin sukupuolinäkökohtiin, mukaan lukien uhrien sukupuoli-identiteettiin ja sukupuolen ilmaisuun, raportoidessaan uhrien oikeuksia koskevan direktiivin täytäntöönpanosta vuonna 2017; kehottaa neuvostoa käyttämään siirtymälauseketta hyväksymällä yksimielisen päätöksen, jolla lisätään sukupuoleen perustuva väkivalta SEUT:n 83 artiklan 1 kohdassa tarkoitettuihin rikollisuuden aloihin; pyytää komissiota edistämään eurooppalaisten suojelumääräysten eurooppalaista rekisteriä täydentävänä toimenpiteenä uhrien suojelemista koskevalle unionin lainsäädännölle;

32.

muistuttaa painokkaasti, että sukupuoleen perustuvat väkivallan ja syrjinnän muodot, joita ovat muun muassa raiskaukset, seksuaalinen väkivalta, sukupuolinen häirintä, naisten sukuelinten silpominen, järjestetyt avioliitot ja perheväkivalta, loukkaavat syvästi ihmisarvoa; kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita ottamaan käyttöön nollatoleranssin suhteessa kaikkiin sellaisiin väkivallan muotoihin, perheväkivalta mukaan lukien, jonka uhrit eivät ole halukkaita ilmoittamaan väkivallasta, sillä väkivaltaan syyllistyvät uhrien puolisot tai perheenjäsenet; kehottaa jäsenvaltioita lisäämään perheväkivallan uhreiksi joutuvien vammaisten naisten tilanteen näkyvyyttä, koska nämä eivät usein pääse pakoon väkivaltaisesta suhteesta;

33.

panee tyytyväisenä merkille jäsenvaltioiden edistymisen Istanbulin yleissopimuksen allekirjoittamissa ja toteaa, että yleissopimus on ensimmäinen oikeudellisesti sitova asiakirja naisiin kohdistuvan väkivallan ehkäisemisestä ja torjumisesta kansainvälisesti; kehottaa niitä neljäätoista jäsenvaltiota, jotka eivät vielä ole ratifioineet yleissopimusta, tekemään sen viipymättä; panee tyytyväisenä merkille komission maaliskuussa 2016 tekemän ehdotuksen unionin liittymisestä Istanbulin yleissopimukseen; kehottaa neuvostoa ja komissiota nopeuttamaan Istanbulin yleissopimuksen allekirjoittamista ja tekemistä koskevia neuvotteluja ja kannattaa unionin liittymistä varauksetta ja laaja-alaisesti; kehottaa lisäksi komissiota sisällyttämään sukupuoleen perustuvan väkivallan määritelmän direktiivin 2012/29/EU säännösten mukaisesti ja esittelemään mahdollisimman pian sitovan säädöksen sisältävän kokonaisvaltaisen eurooppalaisen strategian sukupuoleen perustuvan väkivallan ehkäisemiseksi ja torjumiseksi;

34.

on tyytyväinen Eurostatin ja kansallisten oikeusviranomaisten ja poliisin käytäntöön tehdä yhteistyötä tietojen vaihdossa, jotta voidaan valottaa valitettavaa sukupuoleen perustuvan väkivallan esiintymistä unionissa, ja kehottaa niitä tekemään tästä jatkuvan käytännön seuraamalla vuosittain yhteistyössä Euroopan tasa-arvoinstituutin kanssa naisiin kohdistuvia rikoksia;

35.

korostaa stereotypioiden läheistä yhteyttä internetissä ja sosiaalisessa mediassa esiintyvän naisten häirinnän ja seksismin selvään lisääntymiseen, ja toteaa, että tähän liittyy myös naisiin ja tyttöihin kohdistuvan väkivallan uusia muotoja, kuten verkkokiusaaminen, verkkohäirintä, halventavien kuvien levittäminen verkossa ja yksityisten valokuvien ja videoiden levittäminen sosiaalisessa mediassa ilman niissä esiintyvien henkilöiden lupaa; korostaa, että niitä on torjuttava varhaisesta iästä lähtien; korostaa, että tällaiset tilanteet saattavat aiheutua siitä, että viranomaiset ja muut instituutiot, joiden kuuluisi luoda sukupuolineutraali ympäristö ja tuomita seksismi, eivät suojele tyttöjä riittävästi;

36.

kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita ottamaan käyttöön kaikki oikeudelliset ja juridiset toimenpiteet naisiin kohdistuvan verkkoväkivallan torjumiseksi; kehottaa erityisesti unionia ja jäsenvaltioita yhdistämään voimansa osana kattavaa eurooppalaista strategiaa sukupuoleen perustuvan väkivallan ehkäisemiseksi ja torjumiseksi, jotta luodaan edellytykset uusien verkkoväkivallan muotojen määrittelylle rangaistaviksi teoiksi ja järjestetään verkkoväkivallan uhreiksi joutuneille naisille ja tytöille psykologista tukea; kehottaa tekemään sukupuolivaikutusten arvioinnin EU:n kyberturvallisuusstrategiasta ja Euroopan kyberrikostorjuntakeskuksesta (Europol), jotta sukupuolinäkökohdat ja -näkökulma voidaan sisällyttää osaksi niiden työtä;

37.

kehottaa jälleen kerran komissiota perustamaan nykyisen Euroopan tasa-arvoinstituutin mallin mukaan sukupuoliperusteisen väkivallan eurooppalaisen seurantakeskuksen, jota johtaisi naisiin ja tyttöihin kohdistuvan väkivallan ehkäisemistä käsittelevä eurooppalainen koordinaattori;

38.

kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita ottamaan käyttöön toimenpiteitä, joilla suojataan naisia ja hlbti-ihmisiä häirinnältä työelämässä; kehottaa komissiota tarkistamaan nykyistä EU:n puitepäätöstä rasismin ja muukalaisvihan tiettyjen muotojen ja ilmaisujen torjumisesta rikosoikeudellisin keinoin (42) niin, että siihen sisällytetään seksismi sekä seksuaaliseen suuntautumiseen, sukupuoli-identiteettiin ja sukupuoliominaisuuksiin perustuvat viharikokset ja vihaan yllyttäminen;

39.

tuomitsee sen, että intersukupuolisten pikkulasten sukuelinten ”normalisointileikkauksia” tehdään yhä useimmissa unionin jäsenvaltioissa, vaikka ne eivät ole lääketieteellisesti tarpeellisia; kehottaa jäsenvaltioita välttämään tällaisten lääketieteellisten toimenpiteiden tekemistä ilman asianomaisen henkilön vapaata ja tietoon perustuvaa suostumusta;

40.

panee merkille, että Maltalla ja Kreikassa intersukupuolisia henkilöitä suojellaan sukupuoliominaisuuksiin perustuvalta syrjinnältä; kehottaa jäsenvaltioita sisällyttämään sukupuoli-identiteetin ja sukupuoliominaisuuksien perusteet sukupuolten tasa-arvoa koskevaan lainsäädäntöönsä sukupuolten tasa-arvoa koskevien unionin direktiivien täytäntöönpanon yhteydessä;

41.

korostaa, että sukupuoleen perustuvat väkivallan ja syrjinnän muodot, kuten raiskaukset, seksuaalinen väkivalta, naisten sukuelinten silpominen, pakkoavioliitot ja perheväkivalta, sekä niin kutsutut kunniarikokset ja valtion hyväksymä sukupuoleen perustuva syrjintä, ovat vainoa ja ne olisi katsottava päteväksi syyksi hakea turvapaikkaa unionissa; kannattaa turvallisten ja laillisten kanavien luomista unioniin tuloa varten; palauttaa mieliin, että naiset ja tytöt ovat erityisen haavoittuvia salakuljettajien harjoittamalle hyväksikäytölle;

42.

pyytää jälleen kerran jäsenvaltioita lopettamaan viipymättä lasten, raskaana olevien ja imettävien naisten sekä raiskauksen, seksuaalisen väkivallan ja ihmiskaupan uhreiksi joutuneiden naisten säilöönoton ja tarjoamaan asiaankuuluvaa psykologista tukea ja terveydenhuoltoa, joita tarjoavat samaa sukupuolta olevat ammattilaiset, kuten psykologit, sosiaalityöntekijät, sairaanhoitajat ja lääkärit, jotka ovat saaneet asianmukaisen koulutuksen kyseisiin hätätilanteisiin; palauttaa mieliin, että kaikissa muuttoprosessin vaiheissa olisi tarjottava oikea-aikaista tukea sukupuoleen tai (oletettuun) seksuaaliseen suuntautumiseen tai sukupuoli-identiteettiin perustuvan väkivallan uhreiksi joutuneille pakolaisille, mukaan lukien välitön siirtäminen, mikäli henkilön turvallisuutta ei voida taata, laadukkaat mielenterveyspalvelut ja välitön sukupuoli-identiteetin tunnustaminen turvapaikkamenettelyn ajaksi väkivaltaa ehkäisevänä toimenpiteenä;

43.

toteaa, että ihmiskauppa on nykyään yksi järjestäytyneen rikollisuuden kannattavimmista toimintatavoista, ja muistuttaa, että sen ehkäisemisen ja torjumisen sukupuoliulottuvuutta on seurattava jatkuvasti ihmiskaupan torjuntaa koskevan unionin lainsäädännön täytäntöönpanossa, ja kehottaa jälleen komissiota jatkamaan tämän seuraamista arvioidessaan sitä, miten jäsenvaltiot noudattavat direktiiviä ja panevat sen täytäntöön, ja varmistamaan, että direktiivissä vahvistettuja raportointivelvollisuuksia ja aikataulua noudatetaan;

44.

pyytää komissiota tarjoamaan sekä taloudellista että logistista tukea ihmiskauppaa torjuville jäsenvaltioille, erityisesti Italialle ja Kreikalle, jotka ovat nykyisen muuttoliikekriisin seurauksena joutuneet vastaamaan eturintamassa kyseisen hätätilanteen käsittelystä;

45.

pyytää lisäämään kansallisen ja unionin tason toimia sukupuoleen liittyvien stereotypioiden ja syrjinnän torjumiseksi valistuskampanjoilla, joissa keskitytään naisten ja tyttöjen sekä miesten ja poikien esittämiseen ilman stereotypioita ja jotka on suunnattu kaikille yhteiskunnan tasoille; kehottaa jäsenvaltioita toteuttamaan positiivisia erityistoimia, kuten strategioita, joilla kannustetaan naisia valitsemaan uria ja ammatteja, joissa he ovat aliedustettuina, ja miehiä osallistumaan perhevelvollisuuksien ja kotitöiden hoitamiseen ja lisätään miesten tietoisuutta siitä, miten väkivalta, kuten ihmiskauppa kaupallisessa tarkoituksessa tapahtuvaa seksuaalista hyväksikäyttöä varten, pakkoavioliitot ja pakkotyö, vahingoittaa naisia, miehiä ja lapsia sekä heikentää sukupuolten tasa-arvoa, sekä toteuttamaan toimenpiteitä ihmiskaupan uhreiksi joutuneita naisia ja lapsia koskevan kysynnän vähentämiseksi tiedostuskampanjoin;

46.

toteaa, että naisilla on oltava valta päättää itse omista seksuaalisuuteen ja lisääntymisterveyteen liittyvistä oikeuksistaan; kehottaa kaikkia jäsenvaltioita takaamaan naisille helposti saatavilla olevan vapaaehtoisen perhesuunnittelun sekä kaikkien lisääntymis- ja seksuaaliterveyteen liittyvien palveluiden, kuten ehkäisyn ja turvallisen ja laillisen abortin, saatavuuden; kehottaa jäsenvaltioita ja komissiota toteuttamaan kansalaisten tietoisuutta lisääviä toimia, jotta miehet ja naiset olisivat täysin tietoisia oikeuksistaan ja velvollisuuksistaan seksuaali- ja lisääntymisasioissa;

47.

korostaa, että omantunnon syistä kieltäytymistä koskevien lausekkeiden liiallinen käyttö on yleistymässä, mikä heikentää naisten seksuaali- ja lisääntymisterveyspalvelujen saatavuutta; kehottaa jäsenvaltioita varmistamaan, että omantunnon syistä kieltäytymistä koskevat lausekkeet eivät estä potilaita saamasta lainmukaista terveydenhoitoa;

48.

katsoo, että elintärkeiden seksuaali- ja lisääntymisterveyspalvelujen, kuten turvallisen abortin, kieltäminen on vakava perusihmisoikeuksien rikkomus;

49.

korostaa teini-ikäisille, nuorille ja aikuisille suunnattujen aktiivisten ennaltaehkäisy-, koulutus- ja valistustoimien merkitystä, jotta unionin kansalaiset voivat hyötyä hyvästä seksuaali- ja lisääntymisterveydenhuollosta ja välttyä sukupuolitaudeilta ja ei-toivotuilta raskauksilta;

50.

kannustaa jäsenvaltioiden toimivaltaisia viranomaisia edistämään sukupuolten tasa-arvoa kattavissa seksuaalisuutta ja ihmissuhteita koskevissa koulutusohjelmissaan, joissa valistetaan tyttöjä ja poikia suostumukseen, kunnioitukseen ja vastavuoroisuuteen perustuvista ihmissuhteista, ja edistämään tasa-arvoa myös liikunta- ja vapaa-ajan toiminnassa, jossa sukupuolistereotypiat ja sukupuolen perusteella määrittyvät odotukset voivat vaikuttaa tyttöjen ja poikien minäkuvaan, terveyteen, taitojen hankkimiseen, henkiseen kehitykseen, sosiaaliseen integroitumiseen ja identiteetin muodostumiseen;

51.

korostaa, että on tärkeää kannustaa miehiä osallistumaan täysipainoisesti kaikkiin sukupuolten tasa-arvoa edistäviin toimiin ja tunnistaa kaikki tilanteet, joissa voidaan tavoittaa paljon miehiä, erityisesti miesvaltaisissa laitoksissa, aloilla ja yhdistyksissä, sekä valistaa miehiä heidän rooleistaan ja velvollisuuksistaan sukupuolten tasa-arvon edistämisessä ja tukea periaatetta vallan ja vastuun jakamisesta naisten ja naisten kesken työelämässä, yhteisöissä, yksityiselämässä ja laajemmissa kansallisissa ja kansainvälisissä yhteisöissä;

52.

kehottaa jäsenvaltioita seuraamaan tapauksia, joissa tiedotusvälineet ja mainosala edistävät naisten seksualisointia ja esineellistämistä ja esittävät toistuvasti kauneuteen, nuoruuteen ja seksuaaliseen vetovoimaan liittyviä naisen stereotypioita mallina yhteiskunnalliselle menestymiselle; kehottaa komissiota ryhtymään oikeudellisiin toimiin tapauksissa, joissa jokin jäsenvaltio rikkoo audiovisuaalisia mediapalveluja koskevaa direktiiviä, ja edistämään hyviä käytäntöjä julkisissa ja yksityisissä mediayrityksissä kannustimien avulla; kehottaa tiedotusvälineitä ja mainosalaa kunnioittamaan naisten ihmisarvoa ja varmistamaan, että naiset esitetään ilman stereotypioita ja syrjintää ja heidän nykyisen monipuolisuutensa mukaisesti; pyytää lisäksi tiedotusvälineitä ja mainosalaa kiinnittämään huomiota terveellisiin elämäntapoihin, erilaisiin perhemuotoihin ja elämäntapoihin;

53.

palauttaa mieliin sitoumukset, jotka unioni on tehnyt Latinalaisen Amerikan ja Karibian valtioiden yhteisön (CELAC) kanssa naisiin kohdistuvan väkivallan poistamista koskevissa vuoden 2013 ja 2015 toimintasuunnitelmissa, ja toteaa huolestuneena, että toimintasuunnitelman sukupuolten tasa-arvon edistämistä koskevan 7 luvun täytäntöönpano on laiminlyöty; kehottaa jäsenvaltioita ja Euroopan ulkosuhdehallintoa tekemään yhteistyötä ja kohdentamaan taloudellisia ja institutionaalisia resursseja toimintasuunnitelmissa sovittujen sukupuolten tasa-arvoa edistävien suositusten ja erityisesti kaikkien väkivallan muotojen poistamista koskevien suositusten toteuttamisen varmistamiseksi Belem do Parán yleissopimuksen, Istanbulin yleissopimuksen ja kaikkinaisen naisten syrjinnän poistamista koskevan yleissopimuksen mukaisesti;

54.

korostaa, että tutkimusten mukaan ilmastonmuutoksen vaikutus kohdistuu enemmän naisiin kuin miehiin, sillä naiset kantavat todennäköisemmin suuremman taakan köyhyydessä; katsoo, että naisten on osallistuttava aktiivisesti ilmastopolitiikkaan ja -toimiin;

55.

kehottaa komissiota laatimaan ehdotuksen kestävän kehityksen yleisstrategiasta, joka kattaa kaikki keskeiset sisä- ja ulkopolitiikan osa-alueet, sekä kehittämään tehokkaita seuranta-, uudelleentarkastelu- ja vastuuvelvollisuusjärjestelmiä Agenda 2030 -toimintaohjelman ja siihen sisältyvien sukupuolten tasa-arvoa, naisten oikeuksia ja naisten voimaannuttamista koskevien tavoitteiden täytäntöönpanemiseksi;

56.

kehottaa komissiota seuraamaan tehokkaammin voimassa olevan unionin tasa-arvolainsäädännön täytäntöönpanoa jäsenvaltioissa ja korostaa, että on tarpeen käynnistää rikkomismenettelyjä tapauksissa, joissa asianomaisen lainsäädännön täytäntöönpano on laiminlyöty;

57.

pitää valitettavana, että monivuotiseen rahoituskehykseen liitetystä sukupuolten tasa-arvon valtavirtaistamisen varmistamista koskevasta toimielinten välisestä lausumasta huolimatta mitään sukupuolitietoista budjetointia koskevia toimia ei ole vielä toteutettu; korostaa tässä yhteydessä, että on seurattava tiiviisti sitä, miten yhteisen lausuman periaatteet on pantu täytäntöön vuotuisissa talousarviomenettelyissä, ja kehottaa antamaan asiasta vastaavalle valiokunnalle virallisen roolin monivuotisen rahoituskehyksen tarkistamisessa;

58.

kehottaa jäsenvaltioiden hallituksia varmistamaan, että maassa on pysyvä ja asianmukaiset voimavarat omaava elin, joka suunnittelee, koordinoi ja panee täytäntöön sukupuolten tasa-arvoa edistäviä politiikkoja, ja huomauttaa, että tämä on merkittävä indikaattori tarkasteltaessa hallituksen sitoutumista sukupuolten tasa-arvon edistämiseen;

59.

kehottaa unionin toimielimiä ottamaan demokratiaa, oikeusvaltiota ja perusoikeuksia koskevan tulevan EU:n järjestelmän seurantajärjestelmässä käyttöön erityisiä sukupuolten tasa-arvoa mittaavia indikaattoreita, Euroopan tasa-arvoinstituutin tasa-arvoindeksi mukaan lukien;

60.

pyytää komissiota laatimaan laajemman tasa-arvostrategian, jonka tavoitteena on tehdä loppu kaikenlaisesta sukupuoleen perustuvasta syrjinnästä ja johon kuuluu horisontaalinen direktiivi syrjinnän torjumisesta; kehottaa siksi neuvostoa vahvistamaan mahdollisimman pian yhteisen kannan uskonnosta tai vakaumuksesta, vammaisuudesta, iästä tai sukupuolisesta suuntautumisesta riippumattoman yhdenvertaisen kohtelun periaatteen täytäntöönpanoa koskevasta ehdotuksesta neuvoston direktiiviksi (COM(2008)0426), jonka käsittely on pysähtynyt sen jälkeen, kun parlamentti 2. huhtikuuta 2009 vahvisti kantansa siihen (43); pyytää jälleen kerran neuvostoa sisällyttämään sukupuolen yhdeksi syrjintätekijäksi;

61.

kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle ja komissiolle sekä jäsenvaltioiden hallituksille.

(1) EUVL L 315, 14.11.2012, s. 57.

(2) EUVL L 101, 15.4.2011, s. 1.

(3) EUVL C 70 E, 8.3.2012, s. 162.

(4) EUVL L 204, 26.7.2006, s. 23.

(5) EUVL L 373, 21.12.2004, s. 37.

(6) EUVL L 353, 28.12.2013, s. 7.

(7) EUVL L 180, 15.7.2010, s. 1.

(8) EUVL L 68, 18.3.2010, s. 13.

(9) EYVL L 348, 28.11.1992, s. 1.

(10) EYVL L 359, 19.12.1986, s. 56.

(11) EYVL L 6, 10.1.1979, s. 24.

(12) EUVL C 341 E, 16.12.2010, s. 35.

(13) EUVL C 199 E, 7.7.2012, s. 65.

(14) EUVL C 251 E, 31.8.2013, s. 1.

(15) EUVL C 316, 30.8.2016, s. 2.

(16) Hyväksytyt tekstit, P7_TA(2014)0105.

(17) Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2016)0042.

(18) EUVL C 407, 4.11.2016, s. 2.

(19) Hyväksytyt tekstit, P7_TA(2014)0126.

(20) Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2015)0312.

(21) Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2016)0073.

(22) Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2016)0203.

(23) Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2016)0235.

(24) Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2016)0338.

(25) Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2016)0360.

(26) Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2016)0072.

(27) Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2016)0227.

(28) ISBN 978-92-79-29898-1.

(29) EUVL L 59, 2.3.2013, s. 5.

(30) http://www.un.org/womenwatch/daw/csw/csw48/ac-men-auv.pdf

(31) ISBN 978-92-79-36171-5.

(32) Eurofoundin raportti (2016): ”The gender employment gap: challenges and solutions”.

(33) Eurofoundin raportti (2015) ”Promoting uptake of parental and paternity leave among fathers in the European Union”.

(34) Eurofound (2015) ”Ensimmäiset tulokset kuudennesta Euroopan työolotutkimuksesta”.

(35) http://ec.europa.eu/eurostat/web/crime/database

(36) Eurostatin raportti ”Trafficking in Human beings” (Ihmiskauppa), vuoden 2015 painos.

(37) Sukupuolten tasa-arvoa käsittelevä oikeusalan eurooppalainen asiantuntijaverkosto: ”Comparative Analysis of Gender Equality Law in Europe 2015”.

(38) Euroopan tasa-arvoinstituutti, 2014. ”Effectiveness of institutional mechanisms for the advancement of gender equality. Review of the implementation of the Beijing Platform for Action in the EU Member States”.

(39) Eurofoundin raportti (2014) ”Social partners and gender equality in Europe”.

(40) Kehitys vuosina 2014 ja 2015.

(41) European Commission Factsheet ‘Gender balance on corporate boards – Europe is cracking the glass ceiling’, October 2015; European Commission, DG JUST, ‘Women in economic decision-making in the EU: Progress report: A Europe 2020 initiative’, 2012; Aagoth Storvik and Mari Teigen, ”Women on Board: The Norwegian Experience”, June 2010.

(42) EUVL L 328, 6.12.2008, s. 55.

(43) EUVL C 137 E, 27.5.2010, s. 68.