EUROOPAN KOMISSIO
Bryssel 7.12.2017
COM(2017) 740 final
KOMISSION KERTOMUS EUROOPAN PARLAMENTILLE JA NEUVOSTOLLE
vakuutus- ja jälleenvakuutustoiminnan aloittamisesta ja harjoittamisesta (Solvenssi II) 25 päivänä marraskuuta 2009 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2009/138/EY mukaisesti komissiolle siirretyn delegoitujen säädösten antamista koskevan vallan käyttämisestä
I.Johdanto
Solvenssi II -direktiivillä 1 otettiin käyttöön luotettava ja vankka vakavaraisuuskehys vakuutusyhtiöille EU:ssa. Se perustuu kunkin yksittäisen vakuutusyhtiön riskiprofiiliin, ja sillä pyritään edistämään vertailtavuutta, avoimuutta ja kilpailukykyä.
Solvenssi II -direktiiviä muutettiin
·direktiivillä 2011/89/EU (finanssiryhmittymädirektiivi) 2 ,
·direktiivillä 2012/23/EU 3 ,
·neuvoston direktiivillä 2013/23/EU 4 ,
·direktiivillä 2013/58 5 ja
·direktiivillä 2014/51/EU (Omnibus II -direktiivi) 6 .
II.Oikeusperusta
Tämän kertomuksen laatimista edellytetään Solvenssi II -direktiivin 301 a artiklan 2 kohdassa. Kyseisen säännöksen mukaan komissiolle siirretään 23 päivästä toukokuuta 2014 neljän vuoden ajaksi 17, 31, 35, 37, 50, 56, 58, 75, 86, 92, 97, 99, 109 a, 111, 114, 127, 130, 135, 143, 172, 210, 211, 216, 217, 227, 234, 241, 244, 245, 247, 248, 249, 256, 258, 260 ja 308 b artiklassa tarkoitettu valta antaa delegoituja säädöksiä.
Komissio laatii siirrettyä säädösvaltaa koskevan kertomuksen viimeistään kuusi kuukautta ennen neljän vuoden pituisen kauden päättymistä. Tässä kertomuksessa käsitellään 301 a artiklan soveltamisalaan kuuluvaa siirrettyä säädösvaltaa. Siinä ei tarkastella 301 b artiklassa säädettyä siirrettyä säädösvaltaa.
III.Siirretyn säädösvallan käyttäminen
1)Tausta
(a)Solvenssi II -direktiivin mukainen delegoitu säädös
Komissio käytti lähes kaikkia sille Solvenssi II -direktiivissä annettuja toimivaltuuksia vuonna 2014. Nämä eri toimivaltuudet nivottiin yhteen niiden monimutkaisen keskinäisen suhteen vuoksi, esimerkiksi Solvenssi II -direktiivin vakiolaskukaavan osalta.
Komissio antoi 14. lokakuuta 2014 Solvenssi II -direktiivin mukaisen delegoidun säädöksen 7 , joka julkaistiin Euroopan unionin virallisessa lehdessä 17. tammikuuta 2015 sen jälkeen, kun Euroopan parlamentin ja neuvoston tarkasteluaika oli päättynyt. Se tuli voimaan 18. tammikuuta 2015, hyvissä ajoin ennen 1. tammikuuta 2016, jolloin Solvenssi II direktiiviä alettiin soveltaa täysimääräisesti.
Kyseinen delegoitu säädös perustui Euroopan vakuutus- ja lisäeläkeviranomaisen (EVLEV) vuosina 2009 ja 2010 antamaan, yli 4 000 sivua käsittävään tekniseen lausuntoon. Virallinen lausuntopyyntö lähetettiin maaliskuussa 2009. EVLEV toimitti komissiolle marraskuun 2009 ja tammikuun 2010 välisenä aikana lausuntonsa, josta järjestettiin julkinen kuuleminen. Saatuaan EVLEVin lausunnon vuodenvaihteessa 2009–2010 komissio toteutti 4. toukokuuta 2010 julkisen kuulemisen ehdotuksesta delegoiduksi asetukseksi. Se toteutti lisäksi oman julkisen kuulemisensa marraskuun 2010 ja tammikuun 2011 välisenä aikana.
Komission syyskuussa 2012 antaman valtuutuksen mukaisesti EVLEV järjesti lisäksi julkisen kuulemisen joulukuussa 2013 antamastaan kertomuksesta, jossa käsiteltiin tiettyjä pitkäaikaisia investointeja koskevien pääomavaatimusten kalibrointia ja suunnittelua.
Tämän delegoidun säädöksen valmistelun aikana komissio järjesti yli 20 asianomaisen asiantuntijaryhmän tapaamista. Näissä tapaamisissa jäsenvaltioiden asiantuntijat keskustelivat ehdotuksesta delegoiduksi asetukseksi, ja niihin osallistui myös tarkkailijoita Euroopan parlamentista ja EVLEVistä 8 .
(b)Infrastruktuurihankkeita koskeva vuoden 2015 muutos
Komissio hyväksyi 30. syyskuuta 2015 Solvenssi II -direktiivin mukaiseen delegoituun säädökseen infrastruktuurihankkeita koskevan muutoksen 9 , joka tuli voimaan 2. huhtikuuta 2016.
Tähän delegoituun säädökseen sisältyvien infrastruktuurimuutosten osalta komissio pyysi 4. helmikuuta 2015 EVLEViltä teknistä lausuntoa siitä, olisiko Solvenssi II -direktiivin mukaista vakavaraisuuspääomavaatimuksen laskemiseen käytettävää vakiolaskukaavaa tarkoituksenmukaista muuttaa, ja jos olisi, miten. EVLEV toteutti julkisen kuulemisen teknisen lausunnon luonnoksesta 2. heinäkuuta 2015 ja 9. elokuuta 2015 välisenä aikana ja hyväksyi lopullisen teknisen lausuntonsa 29. syyskuuta 2015.
Delegoidun asetuksen muuttamisen yhteydessä tehtiin myös muutoksia eurooppalaisiin pitkäaikaissijoitusrahastoihin (ELTIF), osakesijoituksiin sovellettavaan siirtymätoimenpiteeseen ja monenkeskisiin kaupankäyntijärjestelmiin (MTF). Lisäksi tehtiin tiettyjä muutoksia ja korjauksia, joilla oikaistiin vuonna 2014 annetun Solvenssi II -direktiivin mukaisen delegoidun säädöksen toimituksellisia virheitä.
Pankki-, maksu- ja vakuutusasioita käsittelevää komission asiantuntijaryhmää (EGBPI) kuultiin delegoidun säädöksen sisällöstä vuonna 2015 tapaamisissa ja kirjallisesti.
(c)Infrastruktuuriyrityksiä koskeva vuoden 2017 muutos
Jatkaakseen työtä pääomamarkkinaunionin luomista koskevan tavoitteen saavuttamiseksi komissio pyysi vuonna 2015 EVLEViltä uutta teknistä lausuntoa infrastruktuuriyrityksistä. Komissio sai EVLEVin lausunnon 30. kesäkuuta 2016. EGBPIä kuultiin ennen muutoksen hyväksymistä, myös muutossäädöksen sanamuodosta.
Komissio hyväksyi 8. kesäkuuta 2017 infrastruktuuriyrityksiä koskevan muutoksen Solvenssi II -direktiivin mukaiseen delegoituun säädökseen 10 . Säädös julkaistiin Euroopan unionin virallisessa lehdessä 14. syyskuuta 2017 sen jälkeen, kun Euroopan parlamentin ja neuvoston tarkasteluaika oli päättynyt.
(d)Vastaavuuspäätökset
Solvenssi II -direktiivin 172, 227 ja 260 artiklan mukaan kolmansien maiden lainkäyttöalueita koskevat vastaavuuspäätökset annetaan delegoitujen säädösten muodossa.
Komissio hyväksyi vuoden 2015 kesä- ja marraskuussa kaksi vastaavuuspäätöspakettia 8 lainkäyttöalueesta. EVLEV on antanut komissiolle neuvoja näiden kolmansien maiden vastaavuudesta, ja EGBPIä kuultiin ennen näiden delegoitujen säädösten antamista.
Toimivallan käyttöä käsitellään yksityiskohtaisemmin jäljempänä.
(e)Muut delegoidut säädökset
Tämän ohella komissio hyväksyi myös oikaisuja delegoidun asetuksen joihinkin toisintoihin 11 .
Kaikkia edellä mainittuja tarkastellaan lähemmin jäljempänä kunkin Solvenssi II -direktiiviin sisältyvän yksittäisen toimivaltuuden osalta.
2)17 artikla
Komissio ei ole tähän mennessä käyttänyt toimivaltaa hyväksyä delegoituja säädöksiä direktiivin liitteessä III olevista yhtiömuotojen luetteloista, lukuun ottamatta A, B ja C osan 28 ja 29 kohtaa. Komissio ei ole saanut jäsenvaltioilta tätä luetteloa koskevia pyyntöjä.
3)31 artikla
Vuonna 2014 annetussa Solvenssi II -direktiivin mukaisessa delegoidussa säädöksessä käytettiin toimivaltaa hyväksyä 31 artiklan 2 kohtaan liittyviä delegoituja säädöksiä, joissa määritellään yksityiskohtaisesti keskeiset seikat, joista yhteen kerättyjä tilastotietoja on annettava, luettelo toimitettavista tiedoista ja tietojen julkistamisajankohta.
Vuonna 2015 annetussa infrastruktuurihankkeita koskevassa muutoksessa Solvenssi II direktiivin mukaiseen delegoituun säädökseen, tämän toimivallan nojalla muutettiin säännöstä, jossa oli toimituksellisia virheitä. Samaan tapaan tätä toimivaltaa käytettiin vuonna 2016, jolloin Solvenssi II -direktiivin mukaisen delegoidun säädöksen saksankielistä toisintoa oikaistiin käännösvirheiden poistamiseksi.
4)35 artikla
Toimivaltaa hyväksyä delegoituja säädöksiä, joissa määritetään tarkemmin 35 artiklan 1–4 kohdassa tarkoitetut tiedot ja kyseisten tietojen antamisen määräajat, käytettiin vuonna 2014 annetussa Solvenssi II -direktiivin mukaisessa delegoidussa säädöksessä ja vuonna 2016 annetussa oikaisussa saksankieliseen toisintoon.
5)37 artikla
Solvenssi II -direktiivin 37 artiklan 6 ja 7 kohdan mukaan komissio hyväksyy delegoituja säädöksiä, joissa säädetään yksityiskohtaisemmin olosuhteista, joissa lisäpääomavaatimus voidaan määrätä, sekä lisäpääomavaatimusten laskemista koskevista metodiikoista. Komissio käytti tätä toimivaltaa vuonna 2014 annetussa Solvenssi II -direktiivin mukaisessa delegoidussa säädöksessä.
6)50 artikla
Solvenssi II -direktiivin 50 artiklan 1 kohdan mukaan komissio hyväksyy delegoituja säädöksiä, joissa täsmennetään
(a)41, 44, 46 ja 47 artiklassa tarkoitettujen järjestelmien osat ja erityisesti alat, joita käsitellään 44 artiklan 2 kohdassa tarkoitettujen vakuutus- ja jälleenvakuutusyritysten varojen ja velkojen hallinnan ja sijoitusten yhteydessä;
(b)44, 46, 47 ja 48 artiklassa tarkoitetut toiminnot.
Edellä olevia a ja b alakohtaa käytettiin vuonna 2014 annetussa Solvenssi II -direktiivin mukaisessa delegoidussa säädöksessä samoin kuin saksankielisen toisinnon oikaisussa.
Edellä olevaa a alakohtaa käytettiin myös vuonna 2017 annetussa infrastruktuuriyrityksiä koskevassa muutoksessa Solvenssi II -direktiivin mukaiseen delegoituun säädökseen.
7)56 artikla
Solvenssi II -direktiivin 56 artiklan mukaan komissiolla on toimivalta hyväksyä delegoituja säädöksiä, joissa täsmennetään tiettyjä vakavaraisuutta ja taloudellista tilaa koskevaan kertomukseen liittyviä näkökohtia, kuten julkistettavat tiedot ja vuosittain julkistettavien tietojen määräajat.
Tätä koskevat säännökset sisältyvät vuonna 2014 annettuun Solvenssi II -direktiivin mukaiseen delegoituun säädökseen ja myös sen saksankieliseen toisintoon tehtyyn oikaisuun.
8)75 artikla
Solvenssi II -direktiivin 75 artiklan 2 kohdan mukaan komissio hyväksyy delegoituja säädöksiä vahvistaakseen menetelmät ja oletukset, joita käytetään 75 artiklan 1 kohdan mukaisessa varojen ja velkojen arvostuksessa. Tätä toimivaltaa käytettiin vuonna 2014 annetussa Solvenssi II -direktiivin mukaisessa delegoidussa säädöksessä ja vuonna 2015 annetussa infrastruktuurihankkeita koskevassa muutoksessa Solvenssi II -direktiivin mukaiseen delegoituun säädökseen. Kyseisessä muutoksessa asiaa koskevia artikloja muutetaan toimituksellisten virheiden korjaamiseksi.
9)86 artikla
Toimivaltaa hyväksyä 86 artiklan 1 kohdan a–i alakohtaa koskevia delegoituja säädöksiä tiettyjen Solvenssi II -direktiivin 77, 77 b, 77 c, 77 d, 80 ja 82 artiklan näkökohtien osalta käytettiin vuonna 2014 annetussa Solvenssi II -direktiivin mukaisessa delegoidussa säädöksessä. Lisäksi komissio hyväksyi vuonna 2017 oikaisun, joka koski Solvenssi II direktiivin mukaisen delegoidun säädöksen bulgarian-, kreikan-, kroaatin-, liettuan-, maltan-, ranskan-, romanian-, ruotsin-, slovakin-, tšekin- ja vironkielisiä toisintoja ja jolla korjattiin 86 artiklan 1 kohdan e alakohtaan sisältyvään toimivaltaan liittyvä ongelma.
10)92 artikla
Komissio käytti 92 artiklan 1a kohdan mukaista toimivaltaa määrittää tarkemmin rahoitus- ja luottolaitoksiin olevien omistusyhteyksien käsittely oman varallisuuden määrittämisessä vuonna 2014 annetussa Solvenssi II -direktiivin mukaisessa delegoidussa säädöksessä.
Tämän toimivallan nojalla hyväksyttiin myös muutos, jolla korjattiin pieni toimituksellinen virhe. Kyseessä ovat vuonna 2015 annettu infrastruktuurihankkeita koskeva muutos Solvenssi II -direktiivin mukaiseen delegoituun säädökseen ja saksankielisen toisinnon oikaisu.
11)97 artikla
Solvenssi II -direktiivin 97 artiklan 1 kohdassa säädetty luettelo, jossa mainitaan oman varallisuuden erät, vahvistettiin vuonna 2014 annetussa Solvenssi II -direktiivin mukaisessa delegoidussa säädöksessä. Tätä kysymystä käsiteltiin myös sen saksankielisen toisinnon oikaisussa.
12)99 artikla
Solvenssi II -direktiivin 99 artiklan mukaista oman varallisuuden hyväksyttävyyttä koskevaa toimivaltaa käytettiin vuonna 2014 annetussa Solvenssi II -direktiivin mukaisessa delegoidussa säädöksessä.
13)109 a artikla
Komissio vahvisti 109 a artiklan 5 kohdan mukaiset lisäperusteet vuonna 2014 annetussa Solvenssi II -direktiivin mukaisessa delegoidussa säädöksessä. Tätä kysymystä käsiteltiin myös sen saksankielisen toisinnon oikaisussa.
14)111 artikla
Standardikaavaa koskevaa toimivaltaa (111 artiklan 1 kohdan a–f ja g–q alakohta) käytettiin vuonna 2014 annetussa Solvenssi II -direktiivin mukaisessa delegoidussa säädöksessä. Sekä vuonna 2015 tehty infrastruktuurihankkeita koskeva muutos että vuonna 2017 tehty infrastruktuuriyrityksiä koskeva muutos Solvenssi II -direktiivin mukaiseen delegoituun säädökseen perustuivat 111 artiklan 1 kohdan b, c ja m alakohtaan sisältyvään toimivaltaan.
Lisäksi saksankielisen toisinnon oikaisun oikeusperustan muodostivat 111 artiklan 1 kohdan a–c, f, h, k, l ja o alakohta, kun taas vuonna 2017 tehdyn useiden kielitoisintojen oikaisun yhtenä oikeusperustana oli 111 artiklan 1 kohdan c alakohta.
Kyseisen 111 artiklan 1 kohdan f a alakohtaan sisältyvää toimivaltaa ei ole vielä tähän mennessä käytetty. Tästä seuraa, että saamisiin ehdot täyttäviltä keskusvastapuolilta sovelletaan samaa pääomavaatimusta kuin muihin saamisiin vastapuolilta. Komissio lähetti 18. heinäkuuta 2016 EVLEVille lausuntopyynnön, jossa tätä pyydettiin kehittämään erityinen lähestymistapa saamisiin ehdot täyttäviltä keskusvastapuolilta. EVLEVin odotetaan toimittavan lausuntonsa helmikuussa 2018. Lausunnon perusteella komissio voi sitten päättää toimivallan käytöstä.
15)114, 127 ja 130 artikla
Sisäisiä malleja (114 artiklan 1 kohdan a ja b alakohta), sisäisten mallien käyttöön liittyvää riskiprofiilin arviointia ja liiketoiminnan johtamista (127 artikla) sekä vähimmäispääomavaatimuksen laskemista (130 artikla) koskevaa toimivaltaa käytettiin vuonna 2014 annetussa Solvenssi II -direktiivin mukaisessa delegoidussa säädöksessä.
16)135 artikla
Solvenssi II -direktiivin 135 artiklan 1 kohdan mukaan komissio voi määrittää varovaisuusperiaatetta koskevat laadulliset vaatimukset. Tätä valinnaista toimivaltaa ei ole tähän mennessä käytetty, mutta sitä voidaan käyttää tulevaisuudessa, jos on tarpeen vahvistaa uusia sääntöjä tällä alalla.
Toisaalta arvopaperisijoituksia koskevat vaatimukset (135 artiklan 2 kohdan a, b ja c alakohta) on määritetty vuonna 2014 annetussa Solvenssi II -direktiivin mukaisessa delegoidussa säädöksessä.
17)143 artikla
Komissio käytti vuonna 2014 annetussa Solvenssi II -direktiivin mukaisessa delegoidussa säädöksessä sille annettua toimivaltaa täydentää poikkeuksellisten epäsuotuisien tilanteiden lajeja ja määrittää tekijät ja perusteet, jotka on otettava huomioon, kun EVLEV toteaa poikkeuksellisen epäsuotuisan tilanteen olemassaolon ja valvontaviranomaiset määrittävät 138 artiklan 4 kohdan mukaisen tervehdyttämisjakson pidennyksen.
18)172 artikla
Solvenssi II -direktiivin 172 artikla koskee kolmannen maan vastaavuutta jälleenvakuuttamisen tapauksessa. Osana vuonna 2014 annettua Solvenssi II -direktiivin mukaista delegoitua säädöstä komissio vahvisti 172 artiklan 1 kohdan nojalla perusteet sen arvioimiseksi, vastaako jälleenvakuutustoimintaan sovellettava kolmannen maan vakavaraisuusjärjestely EU:n sääntöjä.
Kyseisen 172 artiklan 2 kohdan mukaisesti komissio on tähän mennessä hyväksynyt kaksi vastaavuuspäätöstä delegoitujen säädösten muodossa Sveitsin 12 ja Bermudan 13 osalta ja 172 artiklan 4 kohdan mukaisesti yhden väliaikaisen vastaavuuspäätöksen Japanin 14 osalta.
19)210 artikla
Solvenssi II -direktiivin 210 artiklan 2 kohdan mukaan komissio voi hyväksyä delegoituja säädöksiä rajoitettua jälleenvakuutusta (finite reinsurance) koskevasta toiminnasta aiheutuvien riskien seuraamisesta, hallitsemisesta ja valvonnasta. Tätä valinnaista toimivaltaa ei ole tähän mennessä käytetty, mutta sitä voidaan käyttää tulevaisuudessa, jos on tarpeen vahvistaa uusia sääntöjä tällä alalla.
20)211 artikla
Solvenssi II -direktiivin 211 artiklan 2 kohdan mukaan komissio hyväksyy delegoituja säädöksiä, joissa määritetään tarkemmin perusteet erillisyhtiöitä koskevaa valvontaviranomaisten hyväksyntää varten. Tätä toimivaltaa käytettiin vuonna 2014 annetussa Solvenssi II -direktiivin mukaisessa delegoidussa säädöksessä, ja sitä käsiteltiin myös saksankielisen toisinnon oikaisussa.
21)216 ja 217 artikla
Solvenssi II -direktiivin 216 artiklan mukaan komissio voi hyväksyä ja 217 artiklan mukaan komissio hyväksyy delegoituja säädöksiä, joissa määritetään, missä olosuhteissa kyseisten artiklojen 1 kohdassa tarkoitetut päätökset ryhmävalvonnan harjoittamisesta kansallisen tai useita jäsenvaltioita kattavan alaryhmän tasolla voidaan tehdä. Joitain vuonna 2014 annetun Solvenssi II -direktiivin mukaisen delegoidun säädöksen säännöksiä on hyväksytty tämän toimivallan perusteella.
22)227 artikla
Solvenssi II -direktiivin 227 artikla koskee vastaavuutta kolmannen maan vakuutus- ja jälleenvakuutusyritysten tapauksessa. Osana vuonna 2014 annettua Solvenssi II -direktiivin mukaista delegoitua säädöstä komissio vahvisti 227 artiklan 3 kohdan mukaisesti perusteet sen arvioimiseksi, vastaako kolmannen maan vakavaraisuusjärjestely Solvenssi II -direktiivin I osaston VI luvussa säädettyä järjestelyä.
Komissio hyväksyi vuonna 2015 ensin 227 artiklan 4 kohdan mukaisesti vastaavuuspäätöksen Sveitsin osalta 15 ja 227 artiklan 5 kohdan mukaisesti tilapäisen vastaavuuspäätöksen Australian, Bermudan, Brasilian, Kanadan, Meksikon ja Yhdysvaltojen osalta 16 . Myöhemmin samana vuonna hyväksyttiin tilapäinen vastaavuuspäätös myös Japanin osalta 17 .
Vuonna 2016 Australiaa, Bermudaa, Brasiliaa, Kanadaa, Meksikoa ja Yhdysvaltoja koskevaa tilapäistä vastaavuuspäätöstä muutettiin Bermudaa koskevalla 227 artiklan 4 kohdan mukaisella vastaavuuspäätöksellä 18 . Tämä kuvasti uuden vakavaraisuusjärjestelyn tuolloista voimaantuloa Bermudassa.
23)234 ja 241 artikla
Solvenssi II -direktiivin 234 artiklan mukaan komissio hyväksyy delegoituja säädöksiä, joissa määritetään 220–229 artiklassa säädetyt tekniset periaatteet ja menetelmät sekä 230–233 artiklan soveltaminen erityisten oikeudellisten rakenteiden taloudellista luonnetta vastaavasti.
Solvenssi II -direktiivin 241 artiklan mukaan komissio hyväksyy delegoituja säädöksiä, joissa määritetään
(a)perusteet, joilla arvioidaan, täyttyvätkö 236 artiklassa vahvistetut ehdot;
(b)perusteet, joilla arvioidaan, millaisia tilanteita on pidettävä 239 artiklan 2 kohdassa tarkoitettuina kriisitilanteina;
(c)menettelyt, joita valvontaviranomaiset noudattavat vaihtaessaan tietoja, käyttäessään oikeuksiaan ja täyttäessään velvollisuutensa 237–240 artiklan mukaisesti.
Kummankin artiklan mukaista toimivaltaa käytettiin vuonna 2014 annetussa Solvenssi II direktiivin mukaisessa delegoidussa säädöksessä.
24)244 artikla
Merkittävän riskikeskittymän määritelmä 244 artiklan 2 ja 3 kohtaa sovellettaessa annettiin vuonna 2014 annetussa Solvenssi II -direktiivin mukaisessa delegoidussa säädöksessä. Tätä kysymystä käsiteltiin myös sen saksankielisen toisinnon oikaisussa.
25)245 artikla
Solvenssi II -direktiivin 245 artiklan 4 kohdan mukaan komissio hyväksyy delegoituja säädöksiä, jotka koskevat merkittävän ryhmänsisäisen liiketoimen määrittelyä kyseisen artiklan 2 ja 3 kohtaa sovellettaessa. Tämä tehtiin vuonna 2014 annetussa Solvenssi II direktiivin mukaisessa delegoidussa säädöksessä.
26)247 artikla
Solvenssi II -direktiivin 247 artiklassa säädetään, että jos ilmenee merkittäviä vaikeuksia, jotka liittyvät kyseisen artiklan 2 ja 3 kohdassa ryhmävalvojan nimeämiselle vahvistettujen perusteiden soveltamiseen, komissio hyväksyy delegoituja säädöksiä, joissa täsmennetään kyseiset perusteet. Tällaisia merkittäviä vaikeuksia ei ole tähän mennessä ilmennyt, eikä tätä toimivaltaa ole siksi käytetty.
27)248 artikla
Komissio hyväksyi merkittävän sivukonttorin määritelmän 248 artiklan 8 kohdan mukaisesti vuonna 2014 annetussa Solvenssi II -direktiivin mukaisessa delegoidussa säädöksessä.
28)256 artikla
Solvenssi II -direktiivin 256 artiklan 4 kohdan mukaan komissio hyväksyy delegoituja säädöksiä, joissa täsmennetään julkistettavat tiedot ja vuosittain julkistettavien tietojen määräajat, kun kyse on yhdestä ainoasta vakavaraisuutta ja taloudellista tilaa koskevasta kertomuksesta ja vakavaraisuutta ja taloudellista tilaa koskevasta kertomuksesta ryhmän tasolla. Tätä toimivaltaa käytettiin vuonna 2014 annetussa Solvenssi II -direktiivin mukaisessa delegoidussa säädöksessä.
29)258 artikla
Komissio ei ole tähän mennessä hyväksynyt yhtään delegoitua säädöstä 258 artiklan 3 kohdan mukaisen valinnaisen toimivallan perusteella, mutta tätä toimivaltaa voidaan tarvittaessa käyttää tulevaisuudessa.
30)260 artikla
Perusteet sen arvioimiseksi, vastaako kolmannessa maassa ryhmien valvontaan sovellettava vakavaraisuusjärjestely III osastossa säädettyä järjestelyä, on määritetty 260 artiklan 2 kohdan mukaisesti vuonna 2014 annetussa Solvenssi II -direktiivin mukaisessa delegoidussa säädöksessä.
Komissio on lisäksi antanut 260 artiklan 3 kohdan nojalla kaksi vastaavuuspäätöstä: toisen Bermudasta 19 ja toisen Sveitsistä 20 .
Tähän mennessä ei ole annettu 260 artiklan 5 kohdan mukaisia tilapäisiä vastaavuuspäätöksiä.
31)308 b artikla
Solvenssi II -direktiivin 308 b artiklan 13 kohdassa säädettyjen siirtymätoimenpiteiden osalta perusteet, joiden on täytyttävä, mukaan luettuina osakkeet, joihin voidaan soveltaa siirtymäkautta, on täsmennetty vuonna 2014 annetussa Solvenssi II -direktiivin mukaisessa delegoidussa säädöksessä, ja niitä muutettiin vuonna 2015 tehtyyn infrastruktuurihankkeita koskevaan muutokseen kyseiseen säädökseen.
Kahta muuta 308 b artiklan 15 ja 17 kohtaan sisältyvää toimivaltaa ei ole vielä tähän mennessä käytetty.
Ensimmäinen niistä (308 b artiklan 15 kohta) koskee komission mahdollisuutta hyväksyä delegoituja säädöksiä, joilla muutetaan kyseisessä kohdassa vakuutusyritysten ammatillisia lisäeläkkeitä koskevalle liiketoiminnalle säädettyä siirtymäaikaa, jos direktiivin 2003/41/EY 21 (ammatillisia lisäeläkkeitä tarjoavien laitosten valvonta) 17–17 c artiklaan on tehty muutoksia. Koska tällaisia muutoksia ei ole vielä tehty, kyseistä toimivaltaa ei ole toistaiseksi käytetty.
Jälkimmäinen säännös (308 b artiklan 17 kohta) koskee delegoituja säädöksiä, joissa vahvistetaan ryhmän vakavaraisuuden muutokset silloin, kun voidaan soveltaa 308 b artiklan 13 kohdassa tarkoitettuja siirtymäsäännöksiä. Siirtymäsäännöstä sovelletaan ryhmän tasolla samalla tavalla kuin yksittäiseen vakuutus- tai jälleenvakuutusyritykseen, eikä sen soveltamisessa ole tähän mennessä ilmennyt käytännössä vaikeuksia, jotka edellyttäisivät lisätäsmennysten tekemistä. Jos se on tarpeen, tätä toimivaltaa voidaan käyttää tulevaisuudessa.
IV.Päätelmät
Komissio on käyttänyt sille siirrettyä säädösvaltaa oikea-aikaisesti ja asianmukaisesti sen varmistamiseksi, että vaadittavat delegoidut säädökset olivat käytössä, jotta vakuutus- ja jälleenvakuutusyritykset sekä kansalliset valvontaviranomaiset saattoivat soveltaa säännöksiä ajankohdasta, jona Solvenssi II -direktiiviä alettiin soveltaa täysimääräisesti. Sittemmin on toteutettu kohdennettuja muutoksia sen varmistamiseksi, että vakavaraisuuskehys on kalibroitu oikein, jotta vakuuttajat voivat osallistua pääomamarkkinaunionin toimintaan pitkäaikaissijoittajina.
Jatkon osalta komissio katsoo, että kaikki säädösvallan siirrot olisi säilytettävä muun muassa siksi, että parhaillaan valmistellaan Solvenssi II -direktiivin mukaisen delegoidun säädöksen 22 yhdenmukaistamista yksinkertaista, läpinäkyvää ja standardoitua arvopaperistamista koskevan asetuksen 23 kanssa ja pääomavaatimuksia koskevan asetuksen 24 muuttamista. Komissio on pyytänyt EVLEViltä teknistä lausuntoa Solvenssi II -direktiivin mukaiseen delegoituun säädökseen sisältyvien tiettyjen kohtien tarkistamisesta 25 .
Komissio pyytää Euroopan parlamenttia ja neuvostoa ottamaan huomioon tämän kertomuksen.
Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2009/138/EY, annettu 25 päivänä marraskuuta 2009, vakuutus- ja jälleenvakuutustoiminnan aloittamisesta ja harjoittamisesta (Solvenssi II), EUVL L 335, 17.12.2009, s. 1.
Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2011/89/EU, annettu 16 päivänä marraskuuta 2011, direktiivien 98/78/EY, 2002/87/EY, 2006/48/EY ja 2009/138/EY muuttamisesta finanssiryhmittymään kuuluvien rahoitusalan yhteisöjen lisävalvonnan osalta, EUVL L 326, 8.12.2011, s. 113.
Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2013/58/EU, annettu 11 päivänä joulukuuta 2013, direktiivin 2009/138/EY (Solvenssi II) muuttamisesta direktiivin saattamiselle osaksi kansallista lainsäädäntöä ja soveltamisen aloittamiselle asetettujen määräaikojen ja tiettyjen direktiivien (Solvenssi I) kumoamisajankohdan osalta, EUVL L 341, 18.12.2013, s. 1.
Neuvoston direktiivi 2013/23/EU, annettu 13 päivänä toukokuuta 2013, tiettyjen rahoituspalvelujen alan direktiivien mukauttamisesta Kroatian tasavallan liittymisen johdosta, EUVL L 158, 10.6.2013, s. 362.
Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2013/58/EU, annettu 11 päivänä joulukuuta 2013, direktiivin 2009/138/EY (Solvenssi II) muuttamisesta direktiivin saattamiselle osaksi kansallista lainsäädäntöä ja soveltamisen aloittamiselle asetettujen määräaikojen ja tiettyjen direktiivien (Solvenssi I) kumoamisajankohdan osalta, EUVL L 341, 18.12.2013, s. 1.
Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2014/51/EU, annettu 16 päivänä huhtikuuta 2014, direktiivien 2003/71/EY ja 2009/138/EY sekä asetusten (EY) N:o 1060/2009, (EU) N:o 1094/2010 ja (EU) N:o 1095/2010 muuttamisesta Euroopan valvontaviranomaisen (Euroopan vakuutus- ja lisäeläkeviranomainen) ja Euroopan valvontaviranomaisen (Euroopan arvopaperimarkkinaviranomainen) toimivaltuuksien osalta, EUVL L 153, 22.5.2014, s. 1.
Komission delegoitu asetus (EU) 2015/35, annettu 10 päivänä lokakuuta 2014, vakuutus- ja jälleenvakuutustoiminnan aloittamisesta ja harjoittamisesta annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2009/138/EU täydentämisestä (Solvenssi II), EUVL L 12, 17.1.2015, s. 1.
Lisätietoja on Solvenssi II -delegoidun säädöksen perusteluissa, jotka ovat saatavilla osoitteessa: http://ec.europa.eu/transparency/regdoc/rep/3/2014/FI/3-2014-7230-FI-F1-1.Pdf
Komission delegoitu asetus (EU) 2016/467, annettu 30 päivänä syyskuuta 2015, delegoidun asetuksen (EU) 2015/35 muuttamisesta siltä osin kuin kyseessä on lakisääteisten pääomavaatimusten laskenta vakuutus- ja jälleenvakuutusyrityksen hallussa olevien varojen useiden luokkien osalta, EUVL L 85, 1.4.2016, s. 6.
Komission delegoitu asetus (EU) 2017/1542, annettu 8 päivänä kesäkuuta 2017, delegoidun asetuksen (EU) 2015/35 muuttamisesta siltä osin kuin kyseessä on lakisääteisten pääomavaatimusten laskenta vakuutus- ja jälleenvakuutusyrityksen hallussa olevien varojen tiettyjen luokkien osalta (infrastruktuuriyritykset), EUVL L 236, 14.9.2017, s. 14.
Komission delegoitu asetus (EU) 2016/2283, annettu 22 päivänä elokuuta 2016, vakuutus- ja jälleenvakuutustoiminnan aloittamisesta ja harjoittamisesta annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2009/138/EU täydentämisestä (Solvenssi II) annetun delegoidun asetuksen (EU) 2015/35 saksankielisen toisinnon oikaisemisesta, EUVL L 346, 20.12.2016, s. 111 ja 112 (BG, ES, CS, DA, ET, EL, EN, FR, HR, IT, LV, LT, HU, MT, NL, PL, PT, RO, SK, SL, FI, SV) ja EUVL L 346, 20.12.2016, s. 111–125 (DE) ja komission delegoitu asetus (EU) 2017/669, annettu 16 päivänä joulukuuta 2016, vakuutus- ja jälleenvakuutustoiminnan aloittamisesta ja harjoittamisesta annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2009/138/EU täydentämisestä (Solvenssi II) annetun delegoidun asetuksen (EU) 2015/35 bulgarian-, kreikan-, kroaatin-, liettuan-, maltan-, ranskan-, romanian-, ruotsin-, slovakin-, tšekin- ja vironkielisten toisintojen oikaisemisesta, EUVL L 97, 8.4.2017, s. 3.
Komission delegoitu päätös (EU) 2015/1602, annettu 5 päivänä kesäkuuta 2015, Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2009/138/EY 172 artiklan 2 kohtaan, 227 artiklan 4 kohtaan ja 260 artiklan 3 kohtaan perustuvasta Sveitsissä voimassa olevan, vakuutus- ja jälleenvakuutusyrityksiä koskevan vakavaraisuusjärjestelyn vastaavuudesta, EUVL L 248, 24.9.2015, s. 95.
Komission delegoitu päätös (EU) 2016/309, annettu 26 päivänä marraskuuta 2015, Bermudassa voimassa olevan, vakuutus- ja jälleenvakuutusyrityksiä koskevan valvontajärjestelyn vastaavuudesta Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivissä 2009/138/EY säädetyn järjestelyn kanssa ja komission delegoidun päätöksen (EU) 2015/2290 muuttamisesta, EUVL L 58, 4.3.2016, p. 50.
Komission delegoitu päätös (EU) 2016/310, annettu 26 päivänä marraskuuta 2015, Japanissa voimassa olevan, vakuutus- ja jälleenvakuutusyrityksiä koskevan vakavaraisuusjärjestelyn vastaavuudesta Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivissä 2009/138/EY säädetyn järjestelyn kanssa, EUVL L 58, 4.3.2016, s. 55.
Ks. alaviite 15.
Komission delegoitu päätös (EU) 2015/2290, annettu 12 päivänä kesäkuuta 2015, Australiassa, Bermudassa, Brasiliassa, Kanadassa, Meksikossa ja Yhdysvalloissa voimassa olevien ja näissä maissa kotipaikkaa pitäviin vakuutus- ja jälleenvakuutusyrityksiin sovellettavien vakavaraisuusjärjestelyjen tilapäisestä vastaavuudesta, EUVL L 323, 9.12.2015, s. 22, sellaisena kuin se on muutettuna komission delegoidulla päätöksellä (EU) 2016/309.
Ks. alaviite 17.
Ks. alaviite 16.
Ks. alaviite 16.
Ks. alaviite 15.
Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2003/41/EY, annettu 3 päivänä kesäkuuta 2003, ammatillisia lisäeläkkeitä tarjoavien laitosten toiminnasta ja valvonnasta, EUVL L 235, 23.9.2003, s. 10.
Ehdotus Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseksi yhteisistä arvopaperistamissäännöistä ja eurooppalaisesta kehyksestä yksinkertaiselle, läpinäkyvälle ja standardoidulle arvopaperistamiselle sekä direktiivien 2009/65/EY, 2009/138/EY ja 2011/61/EU ja asetusten (EY) N:o 1060/2009 ja (EU) N:o 648/2012 muuttamisesta, KOM(2015) 0472 final - 2015/0226 (COD), saatavilla osoitteessa: http://eur-lex.europa.eu/legal-content/FI/TXT/?uri=CELEX:52015PC0472
COM (2015) 472 final, ei ole vielä julkaistu virallisessa lehdessä.
COM (2015) 473 final, ei ole vielä julkaistu virallisessa lehdessä.
PYYNTÖ EVLEV:LLE SOLVENSSI II -DELEGOIDUN ASETUKSEN (Asetus (EU) 2015/35) TIETTYJEN KOHTIEN TARKISTAMISTA KOSKEVASTA TEKNISESTÄ LAUSUNNOSTA, saatavilla osoitteessa: https://ec.europa.eu/info/sites/info/files/eiopa-call-for-advice-18072016_en.pdf ja
PYYNTÖ EVLEV:LLE SOLVENSSI II -DELEGOIDUN ASETUKSEN (Asetus (EU) 2015/35) TIETTYJEN KOHTIEN TARKISTAMISTA RAHOITUKSEEN KOHDISTUVIEN PERUSTEETTOMIEN RASITTEIDEN OSALTA KOSKEVASTA TEKNISESTÄ LAUSUNNOSTA, saatavilla osoitteessa: https://ec.europa.eu/info/sites/info/files/eiopa-call-for-advice-22022017_en.pdf