EUROOPAN KOMISSIO

Bryssel 29.11.2017

COM(2017) 708 final

KOMISSION TIEDONANTO EUROOPAN PARLAMENTILLE, NEUVOSTOLLE JA EUROOPAN TALOUS- JA SOSIAALIKOMITEALLE

Ohjeita teollis- ja tekijänoikeuksien noudattamisen varmistamisesta annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2004/48/EY tietyistä näkökohdista

{SWD(2017) 431 final}
{SWD(2017) 432 final}

I.JOHDANTO

Teollis- ja tekijänoikeudet suojelevat aineetonta omaisuutta, ja niiden avulla tekijät, keksijät ja taiteilijat voivat hyötyä luovasta ja innovoivasta toiminnastaan. Aineeton omaisuus muodostaa yli puolet yritysten arvosta, ja sen merkitys on kasvussa. Maailmassa, jossa EU:n yritykset kilpailevat yhä enemmän innovoinnilla, luovuudella ja laadulla, aineeton omaisuus on tehokas väline kaikkien yritysten, myös pienten ja keskisuurten yritysten (pk-yritysten), kilpailukyvyn lisäämiseksi.

Direktiivillä 2004/48/EY teollis- ja tekijänoikeuksien noudattamisen varmistamisesta 1 , jäljempänä ’direktiivi’ tai ’IPRED-direktiivi’, säädetään vakiomuotoisista vähimmäistoimenpiteistä, menettelyistä ja oikeussuojakeinoista, joilla mahdollistetaan teollis- ja tekijänoikeuksien tehokas yksityisoikeudellinen täytäntöönpano. IPRED-direktiivin tavoitteena on lähentää kansallisia lainsäädäntöjä, jotta voidaan varmistaa teollis- ja tekijänoikeuksien suojan korkea, yhdenvertainen ja yhdenmukainen taso sisämarkkinoilla 2 .

Direktiivin arviointi on osoittanut, että IPRED-direktiivissä vahvistetut toimenpiteet, menettelyt ja oikeussuojakeinot ovat tosiasiallisesti auttaneet suojelemaan teollis- ja tekijänoikeuksia kaikkialla EU:ssa ja käsittelemään teollis- ja tekijänoikeuksien loukkauksia siviilituomioistuimissa. Direktiivillä on luotu yhteinen oikeuskehys, jossa samoja välineitä sovelletaan kaikkialla unionissa. Tässä suhteessa sillä on saavutettu tavoite lähentää teollis- ja tekijänoikeuksien yksityisoikeudellista täytäntöönpanoa koskevia jäsenvaltioiden lainsäädäntöjä 3 .

Direktiivissä säädettyjä toimenpiteitä, menettelyjä ja oikeussuojakeinoja ei kuitenkaan panna täytäntöön eikä sovelleta yhtenäisesti jäsenvaltioissa. Tämä johtuu siitä, että direktiivissä säädetään yhdenmukaistamisen vähimmäistasosta (esimerkiksi 2 artiklassa sallitaan nimenomaisesti, että kansallisessa lainsäädännössä säädetään oikeudenhaltijoille edullisemmista keinoista) eikä direktiivin säännöksistä tästä syystä ole yhdenmukaista tulkintaa, sekä kansallisten siviilioikeudellisten menettelyjen ja oikeusperinteiden eroista 4 . Näin ollen teollis- ja tekijänoikeuksien siviilioikeudellista täytäntöönpanoa koskeva EU:n oikeuskehys saattaisi hyötyä direktiivin tiettyjen näkökohtien selventämisestä, mikä mahdollistaisi johdonmukaisemman ja tehokkaamman tulkinnan ja soveltamisen.

Tästä huolimatta on myös selvää, että vaikka IPRED-direktiiviä sovellettaisiin asianmukaisesti, sen soveltamisala rajoittuu teollis- ja tekijänoikeuksien yksityisoikeudellista täytäntöönpanoa varten käytettävissä olevien toimenpiteiden, menettelyjen ja oikeussuojakeinojen sääntelyyn. Näin ollen IPRED-direktiivillä ei sellaisenaan voida puuttua kaikkiin sidosryhmien direktiivin arvioinnin 5 yhteydessä ilmoittamiin haasteisiin eikä varsinkaan niihin, jotka liittyvät yleisemmin teollis- ja tekijänoikeuksien suojaamiseen oikeudenkäyntien ulkopuolella tai ennen niitä. Eräät sidosryhmät toivoisivat esimerkiksi välittäjinä toimivien palvelun tarjoajien vastuuta koskevien sääntöjen – joita käsitellään lähinnä sähköisestä kaupankäynnistä annetussa direktiivissä 6 – selventämistä tai tarkistamista. Komissio on ottanut huomioon sidosryhmiltä tästä kysymyksestä saadun palautteen, ja vaikka se on sitoutunut säilyttämään nykyisen vastuujärjestelmän 7 , se on eräässä äskettäisessä aloitteessa selventänyt välittäjien vastuuta verkossa olevan laittoman sisällön tunnistamisesta ja poistamisesta (teollis- ja tekijänoikeuksia loukkaava sisältö mukaan luettuna) 8 .

Tätä taustaa vasten tarkasteltuna ja erityisesti IPRED-direktiivin arvioinnin aikana saadun sidosryhmien palautteen perusteella komissio on päättänyt antaa nämä ohjeet selventääkseen näkemyksiään direktiivin säännöksistä niiltä osin, joita on tulkittu eri tavoin 9 .

Tämä ohjeita sisältävä tiedonanto on osa kattavaa aineetonta omaisuutta koskevaa pakettia. Teollis- ja tekijänoikeuksien täytäntöönpanon haasteet, jotka eivät liity näiden säännösten tulkintaan ja soveltamiseen, sekä mahdolliset keinot niiden ratkaisemiseksi, esitetään komission tiedonannossa Tasapainoinen teollis- ja tekijänoikeuksien täytäntöönpanojärjestelmä nykypäivän yhteiskunnallisiin haasteisiin, joka myös kuuluu kyseiseen pakettiin 10 .

Näissä ohjeissa keskitytään seuraaviin IPRED-direktiivin säännöksiin:

·soveltamisala (1 ja 2 artikla)

·yleinen velvoite (3 artikla)

·oikeus pyytää toimenpiteiden, menettelyjen ja oikeussuojakeinojen soveltamista (4 artikla)

·olettama tekijänoikeudesta (5 artikla)

·todisteiden hankkimista ja suojaamista koskevat säännökset (6 ja 7 artikla)

·tiedonsaantioikeus (8 artikla)

·turvaamis- ja säilyttämistoimenpiteet (9 ja 11 artikla)

·korjaavat toimenpiteet (10 artikla)

·vahingonkorvausten määrän laskenta (13 artikla)

·oikeudenkäyntikulut (14 artikla).

Näiden ohjeiden tavoitteena on tehdä direktiivin tulkinnasta ja soveltamisesta helpompaa toimivaltaisille oikeusviranomaisille ja muille osapuolille, jotka osallistuvat teollis- ja tekijänoikeuksien täytäntöönpanoon näiden viranomaisten suorittamissa menettelyissä. Tarkemmin sanottuna tällä ohjeasiakirjalla on tarkoitus

– lisätä teollis- ja tekijänoikeuksien siviilioikeudellisen täytäntöönpanon kehyksen tehokkuutta ja tuloksellisuutta (II jakso)

– varmistaa tasapainoinen lähestymistapa teollis- ja tekijänoikeuksien täytäntöönpanoon sekä direktiivissä säädettyjen toimenpiteiden, menettelyjen ja oikeussuojakeinojen väärinkäytön estämiseen (III jakso)

– varmistaa teollis- ja tekijänoikeuksien tehokas täytäntöönpano myös digitaalisessa toimintaympäristössä (IV jakso)

– varmistaa sisämarkkinaulottuvuus teollis- ja tekijänoikeuksien täytäntöönpanossa (V jakso).

Ohjeissa otetaan huomioon, että direktiivissä säädetyt toimenpiteet, menettelyt ja oikeussuojakeinot ovat kaikkien teollis- ja tekijänoikeuksien täytäntöönpanojärjestelmien käyttäjien saatavilla, mutta niissä kiinnitetään erityistä huomiota pk-yritysten kannalta erityisen merkittäviin keinoihin. Niissä esimerkiksi tarkastellaan vahingonkorvausten määrän laskentaa ja oikeudenkäyntikulujen korvaamista koskevia sääntöjä sekä keinoja väärinkäytösten estämiseksi.

Ohjeissa esitetyt näkemykset perustuvat Euroopan unionin tuomioistuimen, jäljempänä ’EU:n tuomioistuin’, direktiivin hyväksymisen jälkeen antamiin ennakkoratkaisuihin, IPRED-direktiivin arvioinnista ja siihen liittyneistä julkisista kuulemisista tehtyihin päätelmiin sekä kansallisella tasolla määriteltyihin parhaisiin käytäntöihin. Näin ollen näissä ohjeissa yhdistetään sitova oikeudellinen tulkinta ja komission näkemykset, jotka voivat toimia inspiraation lähteenä ohjeita käyttäville.

Tämä asiakirja ei ole oikeudellisesti sitova eivätkä siinä annetut ohjeet vaikuta EU:n tuomioistuimen oikeuskäytäntöön. Ohjeilla on tarkoitus helpottaa IPRED-direktiivin tulkintaa ja soveltamista ja siten myös antaa panos SEUT-sopimuksen 258 artiklan mukaiseen täytäntöönpanopolitiikkaan.

II.TEOLLIS- JA TEKIJÄNOIKEUKSIEN SIVIILIOIKEUDELLISEN TÄYTÄNTÖÖNPANOKEHYKSEN MUUTTAMINEN TEHOKKAAMMAKSI JA TULOKSELLISEMMAKSI

1.Asianmukaisen korvauksen varmistaminen kärsitystä loukkauksesta

Myönnettävän vahingonkorvauksen määrän ennakoimattomuus ja heikko todennäköisyys siitä, että kärsitystä vahingosta saadaan riittävä korvaus, olivat eräitä tärkeimpiä esitettyjä syitä siihen, että oikeudenhaltijat eivät käytä siviilioikeudellisia oikeussuojakeinoja teollis- ja tekijänoikeuksien loukkaustapauksissa 11 . Tämä näkökohta on erityisen merkittävä pk-yrityksille 12 .

Käytäntö on osoittanut, että teollis- ja tekijänoikeuksien loukkauksesta maksettavien vahingonkorvausten arviointi voi olla monimutkaista. Tämän vuoksi oikeudenhaltijat, oikeuslaitos, oikeusalan ammattilaiset ja suuri yleisö ovat pyytäneet parempaa oikeudellista selkeyttä vahingonkorvausten laskennasta sekä niiden oikeudenmukaisempaa jakoa.

Vahingonkorvausten määrän laskenta

Direktiivin 13 artiklan 1 kohdan mukaisesti jäsenvaltioiden on varmistettava, että toimivaltaiset oikeusviranomaiset määräävät vahingon kärsineen osapuolen hakemuksesta loukkaajan, joka tiesi tai jolla oli riittävät perusteet tietää ryhtyneensä loukkaavaan tekoon, maksamaan oikeudenhaltijalle vahingonkorvauksen, joka vastaa tälle loukkauksen johdosta koitunutta tosiasiallista vahinkoa. Jos oikeudenloukkaaja ei ole toiminut tietoisesti tai toimi ilman, että hänellä oli riittävät perusteet tietää toimivansa loukkaavasti, jäsenvaltiot voivat antaa oikeusviranomaisille mahdollisuuden määrätä voitot perittäviksi takaisin tai maksettavaksi vahingonkorvauksen, joka voi olla ennalta määrätty (13 artiklan 2 kohta).

Direktiivin 13 artiklan 1 kohdan mukaisesti vahingonkorvauksen olisi vastattava loukkauksesta aiheutunutta tosiasiallista vahinkoa. Tavoitteena on korvata koitunut vahinko täysimääräisesti 13 .

Direktiivissä säädetään kahdesta mahdollisuudesta määrittää tällaisten vahingonkorvausten määrä. Oikeusviranomaiset voivat määrittää vahingonkorvausten määrän

·ottamalla huomioon kaikki asianmukaiset näkökohdat, kuten vahingon kärsineelle osapuolelle aiheutuneet kielteiset seuraukset, saamatta jäänyt voitto mukaan lukien, loukkaajan saama perusteeton etu ja soveltuvissa tapauksissa muita kuin taloudellisia tekijöitä, kuten oikeudenhaltijalle loukkauksen johdosta aiheutunut aineeton vahinko (13 artiklan 1 kohdan a alakohta), tai vaihtoehtoisesti

·määrittämällä soveltuvissa tapauksissa vahingonkorvauksen kiinteänä määränä esimerkiksi vähintään niiden rojaltien tai maksujen määrän perusteella, jotka oikeudenloukkaaja olisi joutunut suorittamaan, jos se olisi pyytänyt lupaa käyttää kyseistä teollis- ja tekijänoikeutta (’hypoteettinen rojalti/maksu’) (13 artiklan 1 kohdan b alakohta).

Tämän säännöksen tarkoituksena ei ole säätää rankaisevista korvauksista, vaan vahingonkorvauksesta, joka perustuu objektiivisiin perusteisiin ja jossa otetaan huomioon oikeudenhaltijalle koituneet muun ohessa tutkimuksista ja tunnistamisesta aiheutuneet kulut 14 .

IPRED-direktiivin 13 artiklan 1 kohdan sanamuoto viittaa siihen, että jäsenvaltioiden on varmistettava, että molemmat tässä säännöksessä säädetyt menetelmät vahingonkorvausten määrän määrittämiseksi otetaan huomioon niiden kansallisessa lainsäädännössä. Toisin kuin esimerkiksi 13 artiklan 2 kohta, nämä eivät näin ollen ole kaksi jäsenvaltioiden valittavissa olevaa vaihtoehtoa; on pikemminkin kantajan ja viime kädessä toimivaltaisen oikeusviranomaisen asia päättää, mitä näistä kahdesta vaihtoehtoisesta menetelmästä sovelletaan vahingonkorvauksen määrittämiseksi kulloisessakin tapauksessa.

Valittaessa molempien vaihtoehtoisten menetelmien välillä 13 artiklan 1 kohdan sanamuoto viittaa siihen, että pitäisi olla ”asianmukaista” soveltaa kyseisen kohdan b alakohdassa tarkoitettua kiinteämääräisen summan menetelmää. IPRED-direktiivin johdanto-osan 26 kappaleessa esitetään tätä koskeva esimerkki eli tilanteet, joissa tosiasiallisen vahingon suuruutta on vaikea määritellä. On raportoitu 15 , että joissain tapauksissa kantajat voivat sovellettavien kansallisten sääntöjen nojalla pyytää vain vahingonkorvauksen määrän laskentaa tämän menetelmän mukaisesti, jos a alakohdassa tarkoitetun menetelmän käyttö on mahdotonta. Tällainen tulkinta ei komission näkemyksen mukaan ole direktiivin mukainen, koska johdanto-osan 26 kohdassa mainitaan tämä vain esimerkkinä ja viitataan lisäksi siihen, että toisen menetelmän käyttö on vaikeaa, ei mahdotonta. Sen sijaan johdanto-osan 17 kappaleen, 3 artiklan yleisten velvoitteiden, muun muassa tehokkuuden ja oikeasuhteisuuden, sekä objektiivisiin perusteisiin perustuvan vahingonkorvauksen mahdollistamista koskevan tavoitteen valossa olisi määriteltävä kunkin yksittäistapauksen olosuhteiden mukaan, onko kiinteän määrän menetelmän soveltaminen asianmukaista.

Aineettomat vahingot

Yksi ilmoitettu vaikeus vahingonkorvausten määrän laskennassa esiintyy silloin, kun on mahdollista saada korvausta kärsitystä aineettomasta vahingosta 16 . Esimerkkejä tapauksista, joissa on vaadittu korvauksia aineettomasta vahingosta, ovat muun muassa tilanteet, joihin liittyy esimerkiksi loukkauksen aiheuttama oikeudenhaltijan maineen vahingoittuminen tai henkinen kärsimys 17 .

Tässä suhteessa IPRED-direktiivin 13 artiklan 1 kohdan a alakohta on selvä, sillä siinä mainitaan nimenomaisesti, että muut kuin taloudelliset tekijät, kuten loukkauksesta oikeudenhaltijalle aiheutunut aineeton vahinko, voivat olla huomioon otettavia ”asianmukaisia näkökohtia” määritettäessä vahingonkorvauksia tässä säännöksessä säädetyllä menetelmällä.

Sitä vastoin IPRED-direktiivin 13 artiklan 1 kohdan b alakohdassa ei mainita nimenomaisesti mahdollisuutta saada korvausta aineettomasta vahingosta, kun vahingonkorvaus määritellään kiinteän määrän menetelmän mukaisesti. EU:n tuomioistuin on kuitenkin todennut 18 , ettei tämäkään säännös sulje pois tällaisen korvauksen myöntämistä ja että itse asiassa kärsitty aineeton vahinko on otettava huomioon kiinteää määrää määriteltäessä, jotta saavutetaan tavoite, jonka mukaan korvaus maksetaan koko tosiasiallisesta vahingosta.

Vahingonkorvausten määrittäminen kiinteänä määränä

IPRED-direktiivin arvioinnissa ilmoitettiin vaikeuksista määrittää vahingonkorvauksia 13 artiklan 1 kohdan b alakohdan mukaisen menetelmän perusteella 19 . Erityisesti väitettiin, että vain hypoteettisen rojaltin/maksun määrää vastaavat vahingonkorvaukset eivät riitä korvaamaan tosiasiallista vahinkoa eikä sillä ole riittävää ehkäisevää vaikutusta. Tässä yhteydessä keskusteltiin siitä, onko direktiivin nojalla mahdollista myöntää vahingonkorvauksia, jotka koostuisivat hypoteettisen rojaltin/maksun useista arvoista.

Eräässä äskettäisessä asiassa 20 EU:n tuomioistuin totesi, että oikeudenhaltija, jonka tekijänoikeuteen perustuvia taloudellisia oikeuksia on loukattu, voi vaatia oikeudenloukkaajalta vahingonkorvausta rahallisena korvauksena, joka vastaa kaksinkertaista hypoteettista rojaltia/maksua, jos sovellettavassa kansallisessa lainsäädännössä säädetään tällaisesta mahdollisuudesta. EU:n tuomioistuin selitti lisäksi, että jos teollis- ja tekijänoikeuksia on loukattu, pelkän hypoteettisen rojaltin/maksun maksaminen ei riitä takaamaan todellisuudessa kärsityn vahingon korvaamista kokonaisuudessaan. Tämä johtuu EU:n tuomioistumien mukaan siitä, että pelkästään kyseisen rojaltin maksamisella ei voida varmistaa mahdollisten oikeudenloukkausten tutkimisesta ja tunnistamisesta aiheutuneiden kulujen eikä mahdollisen aineettoman vahingon korvaamista tai koron maksamista suoritettaville määrille 21 . Tässä tapauksessa tuomioistuin huomautti myös, että kiinteän määrän menetelmän käytölle on luonteenomaista, etteivät tällä tavoin määritellyt vahingonkorvaukset välttämättä ole täsmälleen oikeassa suhteessa tosiasialliseen vahinkoon nähden ja että syy-yhteyden vaatimusta ei saa tulkita ja soveltaa liian tiukasti tässä suhteessa 22 .

Tämän oikeuskäytännön perusteella komissio päättelee, että kiinteän määrän menetelmällä määritellyt vahingonkorvaukset eivät suinkaan rajoitu vain yhtä hypoteettista rojaltia/maksua vastaavaan määrään, vaan ne voivat hyvinkin – tapauksen mukaan – muodostaa suuremman määrän. Vaikuttaa myös siltä, että toimivaltaisilla oikeusviranomaisilla on harkinnanvaraa määrittäessään vahingonkorvauksia tällä menetelmällä. Näin ollen 13 artiklan 1 kohdan b alakohdassa kuvaillun menetelmän voidaan katsoa muistuttavan näiden viranomaisten valtuuttamista arvioimaan kärsityn vahingon määrän käytettävissä olevien tietojen perusteella 23 .

2.Selkeät ja tehokkaat säännöt oikeudenkäyntikulujen korvaamisesta

Julkisen kuulemisen tulokset 24 osoittavat, että tärkeimmät syyt siihen, että oikeudenhaltijat eivät käytä siviilioikeudellisia oikeussuojakeinoja väitetyissä teollis- ja tekijänoikeuksien loukkaustapauksissa, ovat asianajajien palkkiot ja muut oikeudenkäyntiin liittyvät kulut sekä käsitys siitä, että riittävän korvauksen saaminen oikeudenkäynti- ja muista kuluista on epätodennäköistä. IPRED-direktiivin arviointi osoitti 25 , että oikeudenkäyntikulujen korvaamista koskevat säännöt vaihtelevat eri puolilla EU:ta eivätkä aina riitä kattamaan oikeudenkäynnin voittaneelle osapuolelle aiheutuneita kuluja.

Direktiivin 14 artiklan mukaan kohtuulliset ja oikeasuhteiset oikeudenkäyntikulut ja muut oikeudenkäynnin voittaneelle osapuolelle aiheutuneet kulut kuuluvat oikeudenkäynnin hävinneen maksettaviksi, jollei se ole kohtuutonta. Direktiivin 14 artiklassa ilmaistu oikeudenkäyntikulujen korvaamista koskeva periaate koskee kaikkia direktiivin soveltamisalaan kuuluvia oikeudellisten menettelyjen tyyppejä eli teollis- ja tekijänoikeuksien loukkauksia koskevia menettelyjä. Kuten EU:n tuomioistuin on selventänyt, tähän sisältyvät esimerkiksi menettelyt tiettyjen täytäntöönpanotoimien aiheettomasta soveltamisesta osapuolille aiheutuneiden vahinkojen korvaamiseksi direktiivin 7 artiklan 4 kohdan ja 9 artiklan 7 kohdan mukaisesti 26 sekä eksekvatuurimenettely sellaisen tuomion tunnustamiseksi ja täytäntöön panemiseksi, jolla pyritään panemaan teollis- tai tekijänoikeus täytäntöön 27 . Tämä ei kata mitättömäksi julistamista koskevia menettelyjä 28 .

Vaikka tämä yleisperiaate tarjoaa kansallisille oikeusviranomaisille kulujen korvaamisen perustan, myönnettävää tosiasiallista määrää laskettaessa näitä viranomaisia sitovat yleensä tarkemmat tätä aihetta koskevat kansalliset järjestelmät. Jotkin näistä kansallisista järjestelmistä eivät koske nimenomaisesti henkistä omaisuutta, perustuvat kiinteämääräiseen järjestelmään (enimmäismäärät) ja/tai niissä viitataan kansallisiin sääntöihin oikeudenkäyntiavustajien tai patenttiasianajajien antaman avun vähimmäiskuluista. Näin ollen jäsenvaltioiden järjestelmät vaihtelevat huomattavasti oikeudenkäyntikulujen laskennan ja korvaamisen sekä tätä kysymystä sääntelevien menettelyjen suhteen 29 .

Kiinteämääräinen järjestelmä

Tässä yhteydessä asetettiin kyseenalaiseksi, ovatko kiinteän määrän järjestelmät, joissa määrätään korvattavien kulujen enimmäismäärät, IPRED-direktiivin 14 artiklan mukaisia.

EU:n tuomioistuin on selittänyt 30 , että lainsäädäntö, jossa säädetään asianajajan palkkioiden korvaamista koskevista kiinteämääräisistä tariffeista, voisi periaatteessa olla oikeutettu sillä edellytyksellä, että sen tarkoituksena on varmistaa korvattavien kulujen kohtuullisuus. Siinä olisi otettava huomioon sellaiset seikat kuin oikeusriidan kohde, sen intressi tai asianomaisen oikeuden puolustamiseksi edellytetty työmäärä. Asia voi olla näin erityisesti silloin, jos kyseisen lainsäädännön tarkoituksena on sulkea korvattavuuden ulkopuolelle liiallisia kuluja. Tällaiset kulut aiheutuvat oikeudenkäynnin voittaneen osapuolen ja hänen asianajajansa välillä sovituista epätavallisen korkeista palkkioista tai siitä, että asianajaja tarjoaa palveluja, joita ei voida pitää välttämättöminä asianomaisen teollis- tai tekijänoikeuden noudattamisen varmistamiseksi.

EU:n tuomioistuin katsoi myös 31 , että IPRED-direktiivin 14 artiklan vaatimus, jonka mukaan oikeudenkäynnin hävinneen osapuolen on maksettava ”kohtuulliset” oikeudenkäyntikulut, ei voi tätä säännöstä täytäntöön pantaessa oikeuttaa lainsäädäntöä, jossa säädetään kiinteämääräisistä tariffeista, jotka ovat huomattavasti alempia kuin keskimääräiset tariffit, joita tosiasiallisesti sovelletaan asianajopalveluihin kyseisessä jäsenvaltiossa. Tällainen lainsäädäntö ei olisi sovitettavissa yhteen direktiivin 2004/48 3 artiklan 2 kohdan kanssa, jossa säädetään, että direktiivillä säädettyjen menettelyjen ja oikeussuojakeinojen on oltava varoittavia.

Lisäksi IPRED-direktiivin 14 artiklassa säädetään, että oikeudenkäynnin hävinneen maksettaviksi tulevien oikeudenkäyntikulujen on oltava ”oikeasuhteiset”. Tässä suhteessa EU:n tuomioistuin katsoi, että vaikka oikeasuhteisuusvaatimus ei merkitse sitä, että oikeudenkäynnin häviävän osapuolen olisi välttämättä korvattava kaikki toiselle osapuolelle aiheutuneet kulut, se edellyttää kuitenkin, että voittaneella osapuolella on oikeus saada korvattua vähintään huomattava ja asianmukainen osa sellaisista kohtuullisista kuluista, joita tälle osapuolelle on tosiasiallisesti aiheutunut. Kansallisessa lainsäädännössä, jossa säädetään asianajoavun käyttämiseen liittyvien kulujen ehdottomasta rajasta, on näin ollen varmistettava, että kyseinen raja heijastaa todellisuutta, joka liittyy teollis- ja tekijänoikeuksien alalla tarjottujen asianajopalvelujen osalta sovellettuihin tariffeihin. Tällaisessa lainsäädännössä on kuitenkin varmistettava myös, että oikeudenkäynnin hävinneen osapuolen on maksettava vähintään huomattava ja asianmukainen osa sellaisista kohtuullisista kuluista, joita oikeudenkäynnin voittaneelle osapuolelle on tosiasiallisesti aiheutunut 32 .

Korvattavat kulutyypit

Muut jäsenvaltioiden ja niiden kansallisten lainsäädäntöjen väliset erot koskevat kulutyyppejä, jotka kuuluvat IPRED-direktiivin 14 artiklan kansallisten täytäntöönpanosäännösten soveltamisalaan. Käytännössä menettelyjen aloittamisesta perittävät oikeudenkäyntimaksut ja muut menettelyihin liittyvät kulut korvataan usein kokonaan, mutta ulkoisten asiantuntijoiden, asianajajien ja avustavien asianajajien palkkiot korvataan ainakin joissain tapauksissa vain osittain 33 .

Direktiivin 14 artiklan mukaan loukkaajan on yleensä vastattava kaikista menettelynsä taloudellisista seurauksista 34 ; toisaalta oikeudenkäynnin voittaneella osapuolella on oikeus saada korvattua vähintään huomattava ja asianmukainen osa sille aiheutuneista kohtuullisista oikeudenkäyntikuluista 35 .

Vaikka IPRED-direktiivin 14 artiklassa mainitaan ”oikeudenkäyntikulut ja muut oikeudenkäynnin voittaneelle osapuolelle aiheutuneet kulut”, direktiivissä ei määritellä tarkalleen, mitä nämä käsitteet sisältävät. EU:n tuomioistuin on katsonut, että ”oikeudenkäyntikulujen” käsite sisältää muun muassa asianajajan palkkiot 36 . Se on katsonut myös, että ”muiden kulujen” käsite sisältää lähtökohtaisesti teknisen neuvonantajan käyttämisestä aiheutuneet kulut 37 . EU:n tuomioistuin totesi kuitenkin myös, että viimeksi mainittua käsitettä on tulkittava suppeasti ja että 14 artiklassa tarkoitettuihin ”muihin kuluihin” kuuluvat ainoastaan kulut, jotka suoraan ja läheisesti liittyvät asianomaiseen oikeudenkäyntiin 38 .

39 Tässä yhteydessä EU:n tuomioistuin katsoi, että tällaisesta suorasta ja läheisestä yhteydestä ei voida puhua silloin, kun on kyse tutkimuksesta ja tunnistamisesta aiheutuneista kuluista, jotka liittyvät muun muassa teknisen neuvonantajan tekemään yleiseen markkinoita koskevaan tilannekartoitukseen ja siihen, että tällainen neuvonantaja havaitsee mahdollisia teollis- tai tekijänoikeuden loukkauksia, joihin syyllistyneet eivät ole tiedossa. Sitä vastoin se katsoi, että kun teknisen neuvonantajan palvelut ovat niiden luonteesta riippumatta välttämättömiä, jotta voidaan tehokkaasti nostaa kanne, jolla tietyssä tapauksessa pyritään varmistamaan tällaisen oikeuden noudattaminen, tällaisen neuvonantajan käyttämiseen liittyvät kulut kuuluvat ”muihin kuluihin”. IPRED-direktiivin 14 artiklan nojalla nämä ovat oikeudenkäynnin hävinneen osapuolen maksettavaksi tulevia ”muita kuluja”.

40 EU:n tuomioistuin on myös selventänyt, että IPRED-direktiivin 14 artikla on esteenä kansallisille säännöille, joissa säädetään teknisen neuvonantajan käyttämisestä aiheutuneiden kulujen korvaamisesta vain siinä tapauksessa, että kyse on oikeudenkäynnin hävinneen osapuolen tuottamuksesta, silloin, kun kyseiset kulut liittyvät suoraan ja läheisesti kanteeseen, jonka tarkoituksena on varmistaa teollis- tai tekijänoikeuden noudattaminen.

41 Lopuksi on tärkeää todeta tässä yhteydessä, että edellä esitetty ei välttämättä merkitse sitä, ettei 14 artiklan soveltamisalaan kuulumattomia kuluja voida korvata. Se tarkoittaa pikemminkin sitä, että tarvittaessa vaateet tällaisten kulujen, kuten tutkimuksista ja tunnistamisesta aiheutuneiden kulujen, korvaamisesta on esitettävä 13 artiklan mukaisen vahingonkorvauskanteen avulla.

3.Keskittyminen kaupallisessa laajuudessa toteutettuihin loukkauksiin

Eräitä IPRED-direktiivissä säädettyjä keinoja on sovellettava vain kaupallisessa laajuudessa toteutettuihin teollis- ja tekijänoikeuksien loukkauksiin (6 artiklan 2 kohta ja 9 artiklan 2 kohta), tai ne koskevat loukkaajien lisäksi muita henkilöitä (8 artiklan 1 kohdan a–c alakohta), joiden on joko todettu pitävän hallussaan riidanalaisia tavaroita kaupallisessa laajuudessa, käyttävän riidanalaisia palveluja kaupallisessa laajuudessa tai tarjoavan loukkaavassa toiminnassa käytettäviä palveluja kaupallisessa laajuudessa 42 .

Teollis- ja tekijänoikeuksien täytäntöönpanoa koskevan oikeuskehyksen yhteydessä ”kaupallisen laajuuden” käsite edellyttää tiettyjen pidemmälle menevien tai yksityisyyteen enemmän puuttuvien toimenpiteiden soveltamista erityisen vakavissa loukkaustapauksissa. Näin varmistetaan, että vahingollisimpiin loukkauksiin puututaan tehokkaasti, mutta samalla varmistetaan oikeasuhteisuus ja tasapainoinen lähestymistapa. Vaikuttaa kuitenkin siltä, että tämä käsite ymmärretään ja sitä sovelletaan eri tavoin eri jäsenvaltioissa.

Kaupallisen laajuuden käsitettä ei ole määritelty direktiivissä. Direktiivissä ei myöskään viitata nimenomaisesti jäsenvaltioiden lainsäädäntöihin sen merkityksen määrittelemiseksi. Vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan sekä unionin oikeuden yhdenmukainen soveltaminen että yhdenvertaisuusperiaate edellyttävät, että tätä käsitettä on tällaisissa tapauksissa tulkittava koko Euroopan unionissa itsenäisesti ja yhdenmukaisesti 43 .

Lisäksi IPRED-direktiivin johdanto-osan 14 kappale selventää asiaa jonkin verran, sillä siinä todetaan sen koskevan tekoja, ”jotka on tehty suoran tai välillisen taloudellisen tai kaupallisen edun tavoittelemiseksi; tämä sulkee yleensä pois vilpittömässä mielessä toimivien loppukuluttajien teot”.

Lisäksi kaupallisen laajuuden käsitettä, sellaisena kuin sitä tarkoitetaan TRIPS-sopimuksen 61 artiklassa, käsiteltiin perusteellisesti Maailman kauppajärjestön (WTO) riitojenratkaisupaneelin raportissa 44 . Tätä käsitellyt paneeli otti huomioon termien ”laajuus” ja ”kaupallinen” tavanomaiset merkitykset ja katsoi, että käsite on ymmärrettävä suhteessa sekä laadullisiin että määrällisiin seikkoihin ja että se viittaa tyypillisen tai tavanomaisen kaupallisen toiminnan suuruuteen tai laajuuteen suhteessa tiettyyn tuotteeseen tietyillä markkinoilla 45 . Vaikka tätä käsitettä käytetään TRIPS-sopimuksessa hieman eri asiayhteydessä kuin IPRED-direktiivissä 46 ja vaikka EU:n oikeusjärjestyksessä tällaiset paneelien raportit eivät sinänsä ole sitovia, kun on kyse IPRED-direktiivin kaltaisen EU:n sekundaarilainsäädännön säädöksen tulkinnasta, komissio pitää tätä raporttia kuitenkin hyödyllisenä vertailukohtana 47 .

Edellä esitetyn perusteella komissio katsoo, että kaupallisen laajuuden käsitettä sellaisena kuin sitä käytetään useissa IPRED-direktiivin säännöksissä, ei pidä käsittää puhtaasti määrällisesti; sen sijaan tietyt laadulliset tekijät, kuten harjoitetaanko kyseistä toimintaa tavallisesti taloudellisen tai kaupallisen edun tavoittelemiseksi, olisi myös otettava huomioon.

III.TASAPAINOINEN LÄHESTYMISTAPA TEOLLIS- JA TEKIJÄNOIKEUKSIEN TÄYTÄNTÖÖNPANOON JA VÄÄRINKÄYTÖN ESTÄMISEEN

1.Yleinen velvoite ja perusoikeudet

Direktiivissä säädetty yleinen velvoite koskee teollis- ja tekijänoikeuksien noudattamisen varmistamiseksi tarvittavien toimenpiteiden, menettelyjen ja oikeussuojakeinojen säätämistä. Niiden on oltava ”oikeudenmukaisia ja tasapuolisia”, ne eivät saa olla ”liian monimutkaisia tai kalliita eivätkä ne saa sisältää kohtuuttomia määräaikoja tai johtaa aiheettomiin viivytyksiin”; niiden on myös oltava tehokkaita, oikeasuhteisia ja varoittavia, ja niitä on sovellettava siten, että vältetään luomasta esteitä lailliselle kaupankäynnille ja säädetään takeista niiden väärinkäytön estämiseksi (3 artiklan 1 ja 2 kohta). Lisäksi tällaiset toimenpiteet, menettelyt ja oikeussuojakeinot olisi määriteltävä kussakin tapauksessa niin, että kyseisen tapauksen erityispiirteet otetaan asianmukaisesti huomioon, mukaan lukien kunkin teollis- ja tekijänoikeuden erityispiirteet ja tarvittaessa loukkauksen tahallinen tai tahaton luonne 48 . Näin ollen teollis- ja tekijänoikeuksien siviilioikeudellisen täytäntöönpanojärjestelmän tasapainoisen käytön varmistamiseksi toimivaltaisten oikeusviranomaisten olisi yleensä tehtävä tapauskohtainen arviointi harkitessaan IPRED-direktiivissä säädettyjen toimenpiteiden, menettelyjen ja oikeussuojakeinojen myöntämistä.

IPRED-direktiivissä kunnioitetaan kaikkia perusoikeuksia ja otetaan huomioon erityisesti Euroopan unionin perusoikeuskirjassa tunnustetut periaatteet. Sillä on tarkoitus erityisesti varmistaa teollis- ja tekijänoikeuksien kunnioittaminen perusoikeuskirjan 17 artiklan 2 kohdan mukaisesti 49 . Näin ollen direktiivissä vahvistettuja sääntöjä on tulkittava ja sovellettava siten, että tämän erityisen perusoikeuden turvaamisen lisäksi myös muut kyseessä olevat perusoikeudet otetaan kaikilta osin huomioon ja niitä kunnioitetaan. Tällaisia perusoikeuksia voivat tapauksen mukaan olla oikeudet tehokkaaseen oikeussuojaan ja yksityisyyden ja henkilötietojen suojaan sekä sananvapaus ja elinkeinovapaus 50 . Useissa direktiivin hyväksymisen jälkeen annetuissa EU:n tuomioistuimen tuomioissa käsitellään tätä kysymystä.

EU:n tuomioistuin käsitteli erityisesti asiassa Promusicae antamassaan tuomiossa 51 eri perusoikeuksien tasapainottamista tulkitessaan sähköistä kaupankäyntiä koskevaa direktiiviä, tietoyhteiskuntadirektiiviä 52 , IPRED-direktiiviä ja sähköisen viestinnän tietosuojadirektiiviä 53 perusoikeuskirjan valossa. EU:n tuomioistuin selitti, että jäsenvaltioiden viranomaisten ja tuomioistuinten on näitä direktiivejä tulkitessaan huolehdittava eri perusoikeuksien välisestä asianmukaisesta tasapainosta ja varottava ristiriitaa muiden yhteisön oikeuden yleisten periaatteiden, kuten suhteellisuusperiaatteen, kanssa. Tässä nimenomaisessa asiassa EU:n tuomioistuin katosi, ettei jäsenvaltioiden ole säädettävä velvollisuudesta luovuttaa henkilötietoja tekijänoikeuden tehokkaan suojan varmistamiseksi siviiliprosesseissa. EU:n tuomioistuin katsoi kuitenkin myös, että niiden on pannessaan täytäntöön edellä mainittuja direktiivejä tulkittava niitä tavalla, jolla voidaan varmistaa yhtäältä henkilötietojen ja yksityisyyden suojan takaavien perusoikeuksien ja toisaalta omaisuudensuojaa ja tehokkaita oikeussuojakeinoja koskevien perusoikeuksien välinen asianmukainen tasapaino.

Tämä lähestymistapa näkyi myös EU:n tuomioistuinten myöhemmissä ratkaisuissa 54 , joissa annettiin lisäohjeita asianmukaisen tasapainon löytämisestä ristiriidassa olevien perusoikeuksien välillä muun muassa päätettäessä tiedonsaantioikeutta koskevista pyynnöistä ja kielloista 55 .

Vaikka nämä päätökset annettiin nimenomaan tekijänoikeusloukkauksiin liittyvien oikeudenkäyntien yhteydessä, EU:n tuomioistuimen analyysissa käsitellään yleisesti kyseessä olevien perusoikeuksien välistä tasapainoa. Tästä syystä komissio katsoo, että vaatimus asianmukaisen tasapainon varmistamisesta tällaisten oikeuksien välillä yleisen suhteellisuusperiaatteen valossa ei koske ainoastaan tekijänoikeuksien loukkaustapauksia, vaan kaikkia IPRED-direktiivin soveltamisalaan kuuluvia teollis- ja tekijänoikeuksia koskevia tapauksia.

2.Asianmukaisen tasapainon löytäminen sovellettavien perusoikeuksien välillä, kun kyse on tiedonsaantioikeudesta

Asianmukaisen tasapainon löytäminen eri perusoikeuksien välillä on erityisen tärkeää sovellettaessa IPRED-direktiivin 8 artiklassa vahvistettua tiedonsaantioikeutta. Direktiivin 8 artiklassa velvoitetaan jäsenvaltiot varmistamaan, että toimivaltaiset oikeusviranomaiset voivat määrätä, että loukkaaja tai tietyt muut henkilöt antavat tarkkoja tietoja sellaisten tavaroiden ja palvelujen alkuperästä ja jakeluverkosta, jotka loukkaavat teollis- tai tekijänoikeutta, ja loukkaukseen mahdollisesti osallistuneiden kolmansien osapuolten henkilöllisyydestä 56 .

Käsiteltäessä 8 artiklan nojalla esitettyjä tiedonsaantioikeuteen perustuvia pyyntöjä saattaa syntyä tilanteita, joissa useita perusoikeuksia on tasapainotettava keskenään. Näin voi tapahtua varsinkin yhtäältä omaisuuden (aineeton omaisuus mukaan lukien) suojaa ja tehokasta oikeussuojaa koskevien perusoikeuksien ja toisaalta yksityisyyden ja henkilötietojen suojaa sekä elinkeinovapautta koskevien perusoikeuksien kohdalla.

Kaikkien toimivaltaisten oikeusviranomaisten 8 artiklan nojalla antamien tietojen antamista koskevien määräysten olisi koskettava vain tietoja, joita tosiasiallisesti tarvitaan loukkauksen alkuperän ja laajuuden selvittämiseksi. Tämä seuraa komission näkemyksen mukaan 8 artiklan 1 kohdassa säädetystä perusteltua ja oikeasuhteista pyyntöä koskevasta vaatimuksesta sekä 3 artiklassa säädetyistä yleisistä velvoitteista (erityisesti vaatimukset siitä, että säädettyjen toimenpiteiden on oltava oikeudenmukaisia ja tasapuolisia eivätkä ne saa olla liian monimutkaisia tai kalliita ja että on säädettävä takeista niiden väärinkäytön estämiseksi).

EU:n tuomioistuin on selventänyt 57 , että EU:n lainsäädäntö, erityisesti IPRED-direktiivin 8 artiklan 3 kohta luettuna yhdessä sähköisen viestinnän tietosuojadirektiivin 15 artiklan 1 kohdan kanssa, ei estä jäsenvaltioita säätämästä velvoitteesta luovuttaa tietyille yksityisille kolmansille osapuolille internetin käyttöön liittyviä henkilötietoja, jotta nämä kolmannet osapuolet voivat panna vireille tekijänoikeusloukkauksia koskevia siviiliprosesseja. Se katsoi kuitenkin myös, että kyseisessä asiassa sovellettavan EU:n oikeuden säännökset eivät myöskään edellytä jäsenvaltioita säätämään tällaisesta velvollisuudesta.

EU:n tuomioistuin on myös todennut, että nämä säännöt eivät estä soveltamasta IPRED-direktiivin 8 artiklaan perustuvaa kansallista lainsäädäntöä, joka sallii internetyhteyden toimittajan antaa siviiliprosessissa tekijänoikeuden haltijalle tai tämän edustajalle tietoja tilaajasta, jolle internetyhteyden toimittaja on rekisteröinyt loukkauksessa mahdollisesti käytetyn IP-osoitteen. Tällaisen kansallisen lainsäädännön olisi kuitenkin mahdollistettava se, että asian käsittelevä kansallinen tuomioistuin voi punnita asiaan liittyvät vastakkaiset edut kunkin tapauksen tosiseikkojen perusteella ja suhteellisuusperiaatteen vaatimukset huomioon ottaen 58 .

Eräässä toisessa asiassa EU:n tuomioistuin selvensi, että IPRED-direktiivin 8 artiklan 3 kohdan e alakohta estää kansallisen lainsäädännön säännökset, joilla luottolaitokselle annetaan rajoittamaton ja ehdoton oikeus kieltäytyä pankkisalaisuuteen vedoten antamasta IPRED-direktiivin 8 artiklan 1 kohdan c alakohdan perusteella vaadittuja tietoja tilinhaltijan nimestä ja osoitteesta 59 . Tällainen rajoittamaton ja ehdoton kieltäytymisoikeus pankkisalaisuuteen vedoten voi haitata vakavasti teollis- ja tekijänoikeuksia koskevan perusoikeuden tehokasta käyttämistä ja vahvistaa IPRED-direktiivin 8 artiklan 1 kohdassa tarkoitettujen henkilöiden saamaa henkilötietojen suojaa 60 .

3.Vastapuolen hallussa olevan yksilöidyn todistusaineiston esittäminen

IPRED-direktiivin 6 artiklan 1 kohdan mukaan toimivaltaiset oikeusviranomaiset voivat määrätä vastapuolen esittämään hallussaan olevan todistusaineiston, jos kantaja on esittänyt kohtuullisesti saatavissa olevaa ja riittävää todistusaineistoa väitteidensä tueksi ja yksilöinyt väitteitään tukevaa todistusaineistoa.

Arvioinnin yhteydessä ilmoitettiin, että eräissä jäsenvaltioissa prosessi, jolla yksilöidään vastapuolen hallussa oleva todistusaineisto, voi olla kantajalle hyvin rasittava ja rajoittaa siten merkittävästi mahdollisuutta hankkia tällaisia todisteita. Ilmoitusten mukaan kantajien täytyy joissain tapauksissa yksilöidä pyydettyjen asiakirjojen tarkka luonne, sijainti, viitenumerot tai sisältö, vaikka on selvää, että ulkopuolisen henkilön, joka ei välttämättä ole nähnyt pyydettäviä asiakirjoja, on vaikeaa tai jopa mahdotonta hankkia tällaisia tietoja 61 .

Vaikka tietyn tasoinen yksilöinti on epäilemättä tarpeen, liian yksityiskohtaisten tietojen vaatiminen vaarantaa 6 artiklan 1 kohdassa säädettyjen esittämisvelvollisuutta koskevien toimenpiteiden tehokkuuden ja herättää epäilyjä kansallisella tasolla asetettujen vaatimusten oikeasuhteisuudesta. Se herättää myös kysymyksen tällaisten vaatimusten ”oikeudenmukaisuudesta ja tasapuolisuudesta” ja saattaa tehdä direktiivin toimenpiteiden käytöstä kohtuuttoman monimutkaista. Näin ollen tällaiset yksityiskohtaiset kansalliset vaatimukset saattavat olla ristiriidassa 6 artiklan 1 kohdan sekä direktiivin 3 artiklassa säädettyjen velvoitteiden kanssa.

Kilpailuoikeudellisia vahingonkorvauksia koskeva direktiivi 62 on tässä suhteessa tarkempi. Sen 5 artiklan 2 kohdassa, joka koskee todisteiden esittämistä, velvoitetaan jäsenvaltiot varmistamaan, että kansalliset tuomioistuimet pystyvät määräämään esitettäväksi yksilöityjä yksittäisiä todisteita tai olennaisia todisteiden ryhmiä, jotka on määritelty niin täsmällisesti ja suppeasti kuin asianmukaisiin perusteluihin sisältyvien kohtuudella käytettävissä olevien tosiseikkojen perusteella on mahdollista.

Komissio katsoo, että saattaisi olla perusteltua omaksua samanlainen lähestymistapa IPRED-direktiivin 6 artiklan 1 kohdan tulkintaan ja soveltamiseen. Vaikka hakijan olisi yksilöitävä pyytämänsä tiedot mahdollisimman tarkasti, tätä koskevaa velvoitetta olisi tulkittava kohtuullisesti kulloisenkin tapauksen erityispiirteiden valossa. Komission näkemyksen mukaan tämä merkitsee sitä, että vaikka kantajan periaatteessa olisi yksilöitävä pyynnössään yksittäiset todisteet, 6 artiklan 1 kohta ei ole esteenä sille, että kantaja tietyissä tapauksissa yksilöi konkreettisen todisteiden ryhmän, mikäli yksilöinnin tarkkuus on sellainen, että vastapuoli voi sen perusteella tunnistaa hallussaan olevan konkreettisen todistusaineiston ja toimivaltainen oikeusviranomainen tehdä päätöksen esittämispyynnöstä.

Lisäksi esiintyy vaikeuksia ymmärtää, mitä tarkoitetaan ilmauksella ”vastapuolen hallussa oleva todistusaineisto”. Tarkemmin sanottuna on syntynyt epävarmuutta siitä, viitataanko termillä ”hallussa” vain vastapuolen omistuksessa olevaan todistusaineistoon vai olisiko se ymmärrettävä laajemmin siten, että sillä edellytetään vastapuolen myös suorittavan kohtuullisen laajuisen etsinnän 63 .

Vaikka 6 artiklan 1 kohta ei komission näkemyksen mukaan vaikuta muodostavan selvää perustaa sille, että osapuolen edellytetään etsivän aktiivisesti sen määräysvallan ulkopuolella olevien kolmansien osapuolten hallussa olevaa todistusaineistoa, se huomauttaa, että sanan ”hallussa” käyttö viittaa siihen, ettei todistusaineiston välttämättä edellytetä olevan varsinaisesti osapuolen omistuksessa. Tästä syystä komissio katsoo, että perustelluissa tapauksissa 6 artiklan 1 kohta voi muodostaa perusteen velvoittaa osapuoli etsimään huolellisesti todistusaineistoa organisaatiostaan (sen määräysvallassa olevat erilliset oikeushenkilöt mukaan lukien), mikäli kantaja on asianmukaisesti perustellut ja yksilöinyt kyseistä todistusaineistoa koskevan pyynnön, velvoite ei ole kohtuuton eikä tarpeettoman kallis ja tarvittaessa säädetään takeet sen väärinkäytön estämiseksi 64 .

4.Luottamuksellisten tietojen suojaaminen

Mahdollisuus voida käyttää IPRED-direktiivin 6 artiklan 1 ja 2 kohdassa, 7 artiklan 1 kohdassa ja 8 artiklan 1 ja 2 kohdassa yksilöityjä toimenpiteitä edellyttää luottamuksellisten tietojen suojaamista. Tämä rajoitus on erityisen tärkeä, jos todistusaineistoksi ilmoitetut asiakirjat tai mahdollisesti esitettävät tiedot sisältävät näiden toimenpiteiden kohteena olevan osapuolen liikesalaisuuksia tai muita kaupallisesti arkaluonteisia tietoja.

Direktiivin 8 artiklan mukaisista tiedonsaantipyynnöistä ilmoitettiin 65 , että tietyn tyyppisiin tietoihin saatetaan soveltaa erilaisia luottamuksellisuusjärjestelmiä eri jäsenvaltioissa, mikä saattaa aiheuttaa oikeudenhaltijoille lisäongelmia. Tämä johtuu siitä, ettei ole selvää, voivatko ne käyttää yhdessä valtiossa laillisesti hankittuja tietoja toisessa valtiossa, jossa tällaisiin tietoihin sovelletaan tiukempia luottamuksellisuussääntöjä.

Oikeasuhteisuuden vuoksi pyyntöjen 6 artiklan mukaisesta todistusaineiston esittämisestä, 7 artiklan mukaisista suojaamistoimenpiteistä ja 8 artiklassa tarkoitettujen tietojen toimittamisesta olisi oltava merkityksellisiä niiden väitteiden todistamiseksi, joista kyseisessä oikeudellisessa menettelyssä on kyse. Vaikka jotkin vastapuolen hallussa olevat tiedot olisivatkin ratkaisevan tärkeitä väitetyn loukkauksen, sen laajuuden tai sen seurauksien osoittamiseksi, näiden tietojen erityinen luonne saattaa silti tietyissä tapauksissa olla esimerkiksi kaupallisesti niin arvokas, ettei niitä pidä paljastaa kantajalle. Arvioinnissa saadun palautteen mukaan oikeusviranomaisten voi olla vaikeaa käsitellä näitä vastakkaisia etuja etenkin silloin, jos osapuolet ovat kilpailijoita.

Komissio huomauttaa tässä suhteessa, ettei mainituissa artikloissa säädetä, ettei tällaisia luottamuksellisia tietoja voida käyttää kyseisissä menettelyissä. Niiden mukaan tiedot on kuitenkin suojattava. Joissain jäsenvaltioissa 66 on otettu käyttöön toimenpiteitä, joilla mahdollistetaan luottamuksellisten tietojen esittäminen vain tuomioistuimelle tai erityisten luottamuksellisuussääntöjen sitomalle kolmannelle osapuolelle. Myös yhdistetystä patenttituomioistuimesta tehdyn sopimuksen 67 60 artiklan 3 kohdassa määrätään, että yhdistetty patenttituomioistuin voi määrätä nimittämänsä henkilön suorittaman toimitilojen katselmuksen. Katselmusta hakenut ei saa olla itse mukana katselmuksessa, mutta sitä voi edustaa riippumaton ammattilainen, jonka nimi on mainittava tuomioistuimen määräyksessä.

Komission näkemyksen mukaan toimivaltaisten oikeusviranomaisten olisi voitava päättää kansallisen lainsäädännön tarkkojen sääntöjen mukaisesti omasta aloitteestaan tai jonkin menettelyn osapuolen pyynnöstä asianmukaisista keinoista luottamuksellisten tietojen suojaamiseksi, jos 6, 7 tai 8 artiklassa säädetyt toimenpiteet saattavat vaikuttaa tällaisiin tietoihin. Vaikka tätä ei nimenomaisesti näissä säännöksissä edellytetä, komissio katsoo, että tällaisiin keinoihin voisi kuulua perustelluissa tapauksissa mahdollisuus esittää tällaisia tietoja vain toimivaltaisille oikeusviranomaisille tai riippumattomalle kolmannelle osapuolelle, joka on nimitetty avustamaan menettelyssä tai kuvausta tai takavarikointia varten tehtävissä katselmuksissa ja jota koskevat asianmukaiset luottamuksellisuusvelvoitteet. Kaikilla tällaisilla keinoilla olisi varmistettava, että tietoja ei paljasteta kantajalle, menettelyn jollekin muulle osapuolelle tai yleisölle, ja otettava asianmukaisesti huomioon kantajan tai tällaisen muiden osapuolien oikeus puolustukseen 68 .

5.Vakuuksien merkitys

IPRED-direktiivin mukaan todistusaineiston suojaamistoimenpiteet (7 artiklan 2 kohta) ja väliaikaiset toimenpiteet (9 artiklan 6 kohta) voivat edellyttää, että hakija asettaa riittävän vakuuden tai vastaavan takuun, jonka tarkoituksena on varmistaa vastaajan kärsimän vahingon korvaaminen. Tällaiset vakuudet tai takuut ovat tärkeä väline paitsi tällaisen vahingon korvaamiseksi tarvittaessa jälkikäteen myös IPRED-direktiivissä säädettyjen toimenpiteiden mahdollisen väärinkäytön estämiseksi. Tässä suhteessa 7 artiklan 2 kohdassa ja 9 artiklan 6 kohdassa säädetyillä erityisillä velvoitteilla pannaan täytäntöön 3 artiklan 2 kohdan yleinen velvoite, jonka mukaan direktiivissä säädettyjä toimenpiteitä, menettelyjä ja oikeussuojakeinoja on sovellettava muun muassa siten, että säädetään takeista niiden väärinkäytön estämiseksi.

Direktiivin 3 artiklan 2 kohdassa säädetään kuitenkin myös, että toimenpiteiden, menettelyjen ja oikeussuojakeinojen on oltava tehokkaita, oikeasuhteisia ja varoittavia ja 3 artiklan 1 kohdan mukaisesti oikeudenmukaisia ja tasapuolisia, eivätkä ne saa olla liian kalliita. Näin korostetaan sitä, että vaikka väärinkäyttö on estettävä, estämiskeinot eivät saa olla ristiriidassa näiden viimeksi mainittujen vaatimusten kanssa. Tämä tarkoittaa esimerkiksi sitä, että turvaamistoimenpiteiden myöntämiseksi asetettavien vakuuksien määrää ei saa asettaa sellaiselle tasolle, että hakijat eivät käytännössä enää hae kyseisiä turvaamistoimenpiteitä. Tämä on erityisen tärkeää pk-yrityksille, koska siviiliprosessien kustannukset sekä riski asian häviämisestä ja joutumisesta maksamaan molempien osapuolten kulut ovat tärkein teollis- ja tekijänoikeuksien täytäntöönpanoa siviilioikeudellisissa oikeudenkäynneissä haittaava pidäke 69 .

6.Suojaamiskirjelmän mahdollisuudet ja hyödyt

IPRED-direktiivin 7 artiklan 1 kohdassa säädetään mahdollisuudesta määrätä toimia todistusaineiston suojaamiseksi toista osapuolta kuulematta (ex parte), erityisesti jos mahdollisesta viiveestä voi koitua korvaamatonta haittaa oikeudenhaltijalle tai jos todistusaineiston hävittämisen vaara on ilmeinen. Vastaavasti IPRED-direktiivin 9 artiklan 4 kohdan mukaan turvaamis- ja säilyttämistoimenpiteet voidaan ottaa käyttöön toista osapuolta kuulematta, erityisesti jos viivästyminen saattaisi aiheuttaa korjaamatonta vahinkoa oikeudenhaltijalle. Toimenpiteiden kiireellisyyden vuoksi ja/tai koska on tarpeen, että vastaajalle ei ilmoiteta niistä etukäteen, päätös toimenpiteiden myöntämisestä tehdään tällaisissa tapauksissa yksipuolisesti ilman ennakkoilmoitusta ja ‑kuulemista. Näin ollen vastaajalle ei anneta mahdollisuutta esittää perusteluja puolustautuakseen, vaikka vastaaja saattaa kärsiä myönnetyn toimenpiteen mahdollisesti vakavasta vaikutuksesta.

Direktiivin 7 ja 9 artiklassa säädetään useista takeista, kuten siitä, että tällaisia ex parte ‑kieltoja voidaan antaa vain erityisistä syistä, niistä on välittömästi ilmoitettava vastaajalle niiden täytäntöönpanon jälkeen ja ne voidaan käsitellä tuomioistuimessa jälkikäteen uudelleen, missä yhteydessä vastaajaa voidaan kuulla. Tämä ei kuitenkaan poista sitä tosiseikkaa, että tällaiset ex parte ‑toimenpiteet loukkaavat vastaajan perusoikeutta tulla kuulluksi ja puolustautua tuomioistuimessa, mikä on osa oikeutta puolueettomaan tuomioistuimeen 70 . Oikeutta tulla kuulluksi tulisi näin ollen periaatteessa rajoittaa näiden artiklojen nojalla vain, jos säädetään tarvittavat takeet, ja vain siinä määrin kuin tällaiset rajoitukset ovat välttämättömiä teollis- ja tekijänoikeuksien suojaamiseksi ja hakijan tehokkaan oikeussuojan varmistamiseksi, sillä nämä ovat myös perusoikeuskirjassa taattuja perusoikeuksia.

Asianmukaisen tasapainon löytämiseksi näiden vastakkaisten etujen ja perusoikeuksien välillä joissakin jäsenvaltioissa (Belgia, Ranska, Saksa, Alankomaat ja Espanja) sekä yhdistetyn patenttituomioistuimen työjärjestyksen 207 kohdassa 71 on säädetty suojaamiskirjelmän välineestä. Suojaamiskirjelmällä vastaaja, joka pelkää joutuvansa haastetuksi oikeuteen teollis- ja tekijänoikeuksien loukkauksista (esimerkiksi siksi, että se on saanut oikeudenhaltijalta varoituskirjeen), ilmoittaa toimivaltaisille oikeusviranomaisille etukäteen (eli jopa ennen hakemuksen tekemistä), miksi mahdollinen loukkausvaade on vastaajan mukaan perusteeton. Suojaamiskirjelmän päätarkoituksena on antaa oikeusviranomaisille ennen hakemusta koskevan päätöksen tekemistä mahdollisimman paljon merkityksellisiä tietoja kuulematta vastaajia sen jälkeen, kun ennakkokieltoa on haettu.

IV.TEOLLIS- JA TEKIJÄNOIKEUKSIEN TEHOKKAAN TÄYTÄNTÖÖNPANON VARMISTAMINEN MYÖS DIGITAALISESSA TOIMINTAYMPÄRISTÖSSÄ

Tässä luvussa keskitytään kieltotuomioihin ja välittäjiin. Julkisessa kuulemisessa esitetyt näkemykset osoittavat, että oikeudenhaltijat pitävät ennakkokieltoja oleellisena välineenä oikeuksiensa suojaamiseksi. Lisäksi, kuten direktiivissä tekijänoikeuden ja lähioikeuksien tiettyjen piirteiden yhdenmukaistamisesta tietoyhteiskunnassa (”tietoyhteiskuntadirektiivi”) 72 esitettiin, kolmannet osapuolet saattavat erityisesti digitaalisessa ympäristössä yhä useammin käyttää välittäjien palveluita rikkomuksiin; monissa tapauksissa välittäjillä on parhaat edellytykset estää rikkomukset.

1.Kiellot ja vastuu

IPRED-direktiivissä säädetään kahdentyyppisistä kielloista. Ensinnäkin 9 artiklan 1 kohdan a alakohdan mukaan jäsenvaltioiden on varmistettava, että oikeudenhaltijat voivat hakea väliaikaista kieltoa oikeudenloukkaajalle tai välittäjälle. Tällaisten kieltojen tarkoituksena on estää välittömät loukkaukset tai kieltää loukkausten jatkaminen. Toiseksi, 11 artiklassa jäsenvaltiot velvoitetaan varmistamaan, että pääasiaa koskevassa menettelyssä toimivaltaiset oikeusviranomaiset voivat antaa kieltotuomion joko loukkaajaa vastaan loukkauksen jatkamisen kieltämiseksi tai välittäjää vastaan loukkauksen lopettamiseksi, mutta myös uusien loukkausten estämiseksi 73 .

Tässä yhteydessä on tärkeää korostaa, että EU:n lainsäädännössä erotetaan toisistaan vastuun käsite ja mahdollisuus määrätä kieltoja välittäjälle IPRED-direktiivin 9 artiklan 1 kohdan a alakohdan ja 11 artiklan mukaisesti 74 . EU:n tuomioistuin on vahvistanut, että IPRED-direktiivin 11 artiklassa jäsenvaltioille asetettua velvoitetta sovelletaan ”riippumatta sen [eli välittäjän] mahdollisesta omasta vastuusta riidanalaisten tosiseikkojen olosuhteissa” 75 . 

2.Välittäjän käsitteen selventäminen

IPRED-direktiivin 9 artiklan 1 kohdan a alakohdassa ja 11 artiklassa viitataan mahdollisuuteen määrätä kielto ”välittäjille, joiden palveluja kolmannet osapuolet käyttävät teollis- tai tekijänoikeuden loukkaamiseksi”. Direktiivissä ei määritellä, mitä talouden toimijoita on pidettävä välittäjinä direktiiviä sovellettaessa.

EU:n tuomioistuin on selventänyt, että talouden toimijaa voidaan pitää näissä säännöksissä tarkoitettuna välittäjänä, jos tarjoaa palvelua, jota yksi tai useampi henkilö voi käyttää yhden tai useamman teollis- ja tekijänoikeuden loukkaamiseen tai oikeuksia loukkaavien sisältöjen tai tavaroiden saamiseen 76 . Talouden toimijaa voidaan pitää välittäjänä, vaikka sillä ei olisi erityistä suhdetta, esimerkiksi sopimussuhdetta, näiden henkilöiden kanssa 77 .

Näin ollen direktiivin 9 artiklan 1 kohdan a alakohdan ja 11 artiklan soveltaminen ei rajoitu tiettyyn välittäjien ryhmään vaan kattaa eri aloja ja sisältää sekä verkossa että sen ulkopuolella tarjottavat palvelut 78 .

EU:n tuomioistuin on todennut nimenomaisesti, että internetyhteyden tarjoajat 79 , sosiaalisen median foorumit 80 , sähköiset markkinapaikat 81 ja kauppahallien vuokralaiset 82 olisi katsottava välittäjiksi kyseisten oikeudellisten menettelyjen tosiseikkojen olosuhteissa.

Komissio katsoo EU:n tuomioistuimen tähänastisen oikeuskäytännön perusteella, ettei ole syytä uskoa tämän olevan tyhjentävä luettelo ja että monet muut talouden toimijat, jotka toimittavat palveluja, joita muut henkilöt voivat käyttää loukatakseen teollis- ja tekijänoikeuksia, voivat myös kuulua direktiivin välittäjän käsitteen piiriin. Tämä on määriteltävä tapauskohtaisesti. Komission näkemyksen mukaan tällaisiin talouden toimijoihin voi tapauksen mukaan mahdollisesti kuulua esimerkiksi tiettyjen tietoyhteiskunnan palvelujen tarjoajia, posti- ja pakettipalvelujen tarjoajia, kuljetus- ja logistiikkayhtiöitä ja vähittäismyyjiä.

Komissio muistuttaa lisäksi, että 9 artiklan 1 kohdan a alakohtaa ja 11 artiklaa olisi tulkittava ja sovellettava 3 artiklan yleisten vaatimusten ja EU:n oikeusjärjestyksessä suojattujen sovellettavien perusoikeuksien valossa. Näin ollen voidaan yhtäältä vaatia tällaisten talouden toimijoiden, jotka eivät itse osallistu oikeuksia loukkaavaan toimintaan, osallistumista IPRED-direktiivin mukaiseen teollis- ja tekijänoikeuksien täytäntöönpanoprosessiin, jotta varmistetaan, että oikeudenhaltijat voivat valvoa tehokkaasti oikeuksiensa kunnioittamista. Toisaalta tietyissä tapauksissa tällaiselle osallistumiselle ei ehkä ole perusteita, jos toimitetut palvelut ovat niin etäisiä tai epäolennaisia (väitettyyn) loukkaukseen nähden, ettei kyseisen talouden toimijan voida kohtuudella odottaa antavan merkittävää panosta tällaiseen tehokkaaseen täytäntöönpanoon, jolloin sen osallistuminen olisi suhteetonta ja aiheuttaisi kohtuuttoman rasituksen 83 .

3.Tasapainoisen kieltoja ja välittäjiä koskevan järjestelmän varmistaminen

IPRED-direktiivin kieltoja ja välittäjiä koskevan järjestelmän tulkinnan ja soveltamisen yhteydessä tavallisesti tarvittavan oikeuksien ja etujen tasapainottamisen yhteydessä on edellä mainittujen seikkojen lisäksi kaksi kysymystä, jotka ovat erityisen tärkeitä, nimittäin annettujen kieltojen laajuus ja suodatus.

Kieltojen laajuus

Vaikka hakija aluksi määrittää hakemuksessaan välittömän loukkauksen estämiseksi tai meneillään olevan loukkauksen lopettamiseksi asianmukaiseksi katsomansa kiellon laajuuden, hakemuksesta päättää toimivaltainen oikeusviranomainen. Tästä syystä toimivaltainen oikeusviranomainen myös määrittää, mitä toimenpiteitä (jos mitään) vastaajan on toteutettava. Kyseisen oikeusviranomaisen olisi hakemusta arvioidessaan otettava asianmukaisesti huomioon tapauksen erityispiirteet (ks. IPRED-direktiivin johdanto-osan 17 kappale), ja mahdollisesti annettavan kiellon on oltava suhteellisuusperiaatteen ja muiden 3 artiklassa säädettyjen yleisten vaatimusten sekä sovellettavien perusoikeuksien mukainen.

Tästä seuraa, ettei toimivaltaisen oikeusviranomaisen tulisi antaa kieltoja, jotka edellyttävät toimenpiteitä, jotka menevät pidemmälle kuin mikä on tapauksen tosiseikkojen ja olosuhteiden valossa asianmukaista ja tarpeen välittömän loukkauksen estämiseksi tai loukkauksen jatkamisen kieltämiseksi. Näin ollen annettavan kiellon olisi voitava olla tehokas, mutta sen laajuuden olisi rajoituttava siihen, mikä on välttämätöntä tämän tavoitteen saavuttamiseksi. Kiellolla edellytettyjen toimenpiteiden ei välttämättä tarvitse johtaa teollis- ja tekijänoikeuksien loukkausten täydelliseen lakkaamiseen; tietyissä olosuhteissa saattaa riittää, että niillä vaikeutetaan oikeuksia loukkaavia tekoja tai vähennetään merkittävästi niiden houkuttelevuutta 84 . Samalla kiellon adressaatin ei tulisi edellyttää tekevän kestämättömiä uhrauksia 85 .

Tekijänoikeuden loukkausta koskevassa riita-asiassa EU:n tuomioistuin totesi 86 , että internetyhteyden tarjoajan, jolle kielto oli välittäjänä osoitettu, toteuttamien toimenpiteiden on oltava tarkasti kohdennettuja. Niillä on tarkemmin sanottuna voitava saattaa päätökseen tekijänoikeuden tai lähioikeuden loukkaus, johon kolmas osapuoli on syyllistynyt, ilman, että tällä on vaikutusta sellaisiin internetin käyttäjiin, jotka turvautuvat kyseisen internetyhteyden tarjoajan palveluihin saadakseen tietoja laillisesti saataviinsa. EU:n tuomioistuin katsoi kyseisessä asiassa, että muussa tapauksessa internetyhteyden tarjoajan puuttuminen mainittujen käyttäjien tiedonvälityksen vapauteen olisi kyseisen tavoitteen kannalta katsoen perusteetonta. Kuten edellä huomautettiin 87 , EU:n tuomioistuin on lisäksi selventänyt, että kielloilla voidaan paitsi saattaa loukkaus päätökseen myös estää uudet loukkaukset.

Jos teollis- ja tekijänoikeuksien loukkaus muodostuu tietyn sisällön julkaisusta verkossa, välittäjälle osoitetussa kiellossa saattaa näin ollen olla asianmukaista vaatia välittäjää poistamaan tämä sisältö tai estämään pääsy siihen. Yleisesti ottaen vaatimus pääsyn estämisestä kokonaiselle verkkosivustolle saattaa olla liiallinen, joskin saattaa olla tilanteita, joissa toimivaltainen oikeusviranomainen katsoo tämän tarpeelliseksi ja oikeasuhteiseksi (esimerkiksi laajamittaiset tai järjestelmällisesti tehdyt loukkaukset). Komissio katsoo, että tällaiset päätökset olisi aina tehtävä kulloisenkin tapauksen erityispiirteiden mukaan.

EU:n tuomioistuin on myös selventänyt 88 , että toimivaltaiset oikeusviranomaiset saattavat päättää olla kuvailematta nimenomaisesti niitä konkreettisia toimenpiteitä, jotka palveluntarjoajan on toteutettava halutun tuloksen aikaansaamiseksi. EU:n tuomioistuin totesi kuitenkin myös selvästi, että tällaisissa tapauksissa on noudatettava useita ehtoja, kuten että toimenpiteet eivät mene pidemmälle kuin mitä voidaan kohtuudella odottaa, niissä kunnioitetaan oikeusvarmuuden periaatetta, ne noudattavat asianomaisten osapuolten perusoikeuksia internetin käyttäjien tiedonvälityksen vapaus mukaan luettuna, ne ovat tarkasti kohdennettuja ja toimivaltaiset oikeusviranomaiset voivat tarkastaa, että näitä ehtoja on noudatettu, erityisesti sen avulla, että internetin käyttäjillä on mahdollisuus vedota oikeuksiinsa sen jälkeen, kun nämä toimenpiteet ovat tiedossa.

Komissio katsoo, että vaikka edellä mainittu oikeuskäytäntö liittyy tekijänoikeusloukkauksiin, siinä esitettyjä periaatteita olisi analogisesti sovellettava myös muiden teollis- ja tekijänoikeuksien kuin tekijänoikeuden ja lähioikeuksien loukkauksiin.

Suodatusjärjestelmät

On erotettava toisistaan kiellot, joilla edellytetään yhden tai useamman oikeuksia loukkaavan sisältöesiintymän poistamista verkkosivustolta, ja kiellot, jotka saattavat viime kädessä johtaa välittäjän velvoitteeseen seuraamaan aktiivisesti kaikkea tietyssä paikassa saataville asetettavaa sisältöä sen varmistamiseksi, ettei mikään yksittäisistä sisältöesiintymistä loukkaa teollis- ja tekijänoikeuksia.

Sähköistä kaupankäyntiä koskevan direktiivin 15 artiklan 1 kohdan mukaan jäsenvaltiot eivät saa asettaa verkossa toimiville välittäjillä kyseisen direktiivin 12–14 artiklassa tarkoitettua yleistä valvontavelvoitetta 91 . Tällainen velvoite olisi myös yhteensopimaton IPRED-direktiivin 3 artiklassa säädettyjen yleisten vaatimusten kanssa, joiden mukaan toimenpiteiden on oltava oikeudenmukaisia ja oikeasuhteisia eivätkä ne saa olla liian kalliita 92 .

Asioissa Scarlet Extended 93 ja SABAM 94 antamissaan tuomioissa EU:n tuomioistuin käsitteli näistä säännöksistä sekä asianomaisten osapuolten sovellettavista perusoikeuksista johtuvia kiellon laajuuden rajoja. Asiassa Scarlet Extended oli kyse internetyhteyden tarjoajan käyttöön ottamasta suodatusjärjestelmästä,

·joka koskee kaikkia sen palveluiden kautta kulkevia sähköisiä viestejä ja erityisesti vertaisverkko-ohjelmistojen kautta kulkevia viestejä

·jota sovelletaan erotuksetta koko sen asiakaskuntaan

·jota sovelletaan ennakolta

·joka toteutetaan täysin internetyhteyden tarjoajan omalla kustannuksella ja

·jolle ei ole asetettu ajallista rajoitusta

ja joka pystyy tunnistamaan internetyhteyden tarjoajan verkosta sellaisten sähköisten tiedostojen liikenteen, jotka sisältävät musiikkiteoksen, elokuvateoksen tai audiovisuaalisen teoksen, jota koskevien immateriaalioikeuksien haltija määräystä vaatinut väittää olevansa, sellaisten tiedostojen siirron estämiseksi, joiden vaihtaminen loukkaa tekijänoikeutta. Asiassa SABAM oli kyseessä pitkälti samanlaisesta järjestelmästä, joka hosting-palvelujen tarjoajan oli otettava käyttöön palvelimilleen tallennettujen tietojen osalta.

Molemmissa asioissa EU:n tuomioistuin katsoi, että kyseisten palveluntarjoajien velvoittaminen ottamaan käyttöön tällaisia yleisiä suodatusjärjestelmiä olisi ristiriidassa sähköistä kaupankäyntiä koskevan direktiivin 15 artiklan ja IPRED-direktiivin 3 artiklan kanssa luettuina yhdessä ja tulkittuina niiden vaatimusten valossa, joita asiaa koskevien perusoikeuksien suojaamisesta aiheutuu.

Samalla sähköistä kaupankäyntiä koskevan direktiivin johdanto-osan 47 kappaleessa muistutetaan, että sen 15 artikla koskee vain yleisluonteisia seurantavelvoitteita eikä kata automaattisesti erityistapauksissa asetettavia seurantavelvoitteita. Se ei varsinkaan vaikuta kansallisten viranomaisten kansallisen lainsäädännön mukaisesti antamiin määräyksiin. Johdanto-osan 48 kappaleessa lisätään, että kyseinen direktiivi ei vaikuta jäsenvaltioiden mahdollisuuteen vaatia, että palvelun tarjoajat täyttävät tietyntyyppisten laittomien toimien selville saamista ja ehkäisemistä varten tarvittavan, kohtuudella odotettavan huolenpitovelvoitteen.

Näin ollen voidaan tarvittaessa ja edellä mainittujen säännösten asettamissa rajoissa asettaa tiettyjä asianmukaisen huolellisuuden velvoitteita esimerkiksi internetin hosting-palvelujen tarjoajille oikeudenhaltijoiden yhteistyössä palveluntarjoajien kanssa nimeämän teollis- ja tekijänoikeuksia loukkaavan sisällön lataamisen estämiseksi 95 .

4.Tulevaisuuteen suuntautuvat, koko teosluettelon kattavat ja dynaamiset kiellot

Jäsenvaltioiden lainsäädännöt vaihtelevat toimivaltaisen oikeusviranomaisen antaman kiellon laajuuden ja erityisesti sen suhteen, miten kiellossa käsitellään välittömiä tai toistuvia teollis- ja tekijänoikeuksien loukkauksia. Vaikka joillain lainkäyttöalueilla, kuten Irlannissa ja Yhdistyneessä kuningaskunnassa, on käytettävissä koko teosluettelon tai valikoiman kattavia kieltoja 96 , näin ei ole kaikissa jäsenvaltioissa.

Lisäksi kiellot voivat tietyissä tapauksissa menettää jonkin verran tehoaan määrätyn kiellon kohteena olevassa aineistossa tapahtuvien muutosten vuoksi. Näin voi tapahtua esimerkiksi verkkosivustoille pääsyn estämistä koskevien kieltojen tapauksessa, jos toimivaltaisen oikeusviranomaisen antama kielto koskee tiettyjä nimenomaisia verkkotunnuksia, mutta peilisivustoja voidaan helposti perustaa muilla verkkotunnuksilla, jolloin kielto ei vaikuta niihin.

Dynaamiset kiellot ovat yksi mahdollinen keino vastata tähän. Ne ovat kieltoja, joita voidaan antaa esimerkiksi sellaisissa tapauksissa, joissa oleellisin osin sama verkkosivusto asetetaan saatavilla välittömästi kiellon antamisen jälkeen eri IP- tai URL-osoitteella, ja jotka on laadittu siten, että niillä voidaan kattaa myös uusi IP- tai URL-osoite tarvitsematta suorittaa uutta oikeudellista menettelyä uuden kiellon saamiseksi. Tällaisten kieltojen antaminen on mahdollista muun muassa Yhdistyneessä kuningaskunnassa ja Irlannissa. Tähän tavoitteeseen voidaan pyrkiä myös viranomaisten tai poliisin toimenpiteellä, kuten tapahtui eräässä tapauksessa Belgiassa 97 .

Kuten edellä todettiin, jo säännöksen sanamuodosta käy selvästi ilmi, että IPRED-direktiivin 9 artiklan 1 kohdan a alakohdassa säädettyjä väliaikaisia kieltoja voidaan antaa välittömän loukkauksen estämiseksi, ja EU:n tuomioistuin on selventänyt 98 , että välittäjien osalta 11 artiklassa tarkoitettuja kieltoja voidaan antaa myös uusien loukkausten estämiseksi. Tämän lisäksi ei tällä hetkellä ole olemassa selviä viitteitä tällaisten IPRED-direktiivin mukaisten kieltojen yhteensopivuudesta tai tarpeesta. Komission näkemyksen mukaan tämä olisi arvioitava tapauskohtaisesti, ja on selvää, että välittäjille määrättävien kieltojen ehdot ja menettelyt on lähtökohtaisesti määriteltävä kansallisessa lainsäädännössä 99 . Joka tapauksessa olisi otettava asianmukaisesti huomioon näiden kahden artiklan tavoite, IPRED-direktiivin 3 artiklan yleiset vaatimukset sekä sovellettavat perusoikeudet.

5.Digitaalinen todistusaineisto

Verkossa tehtyjä loukkauksia koskevan todistusaineiston kerääminen, esittäminen ja suojaaminen saattaa joissain tilanteissa olla hyvin haasteellista. Direktiivissä ei nimenomaisesti viitata digitaalisen todistusaineiston käyttöön ja esittämiseen teollis- ja tekijänoikeuksien täytäntöön panemiseksi.

Arvioinnin yhteydessä huomautettiin, että digitaalisessa muodossa olevia todisteita voi olla vaikea suojata ja että eräissä jäsenvaltioissa toimivaltaiset oikeusviranomaiset eivät joissain tilanteissa hyväksy kuvia verkkosivuston sisällöstä tietyllä hetkellä (niin kutsuttuja kuvakaappauksia) todisteiksi. Kuvakaappausten käyttö on kuitenkin yksi yleisimmistä tavoista osoittaa, että tiettyä toimintaa on harjoitettu verkkoympäristössä. Käytännössä kuvakaappauksella voidaan esimerkiksi osoittaa oikeuksia loukkaavan tavaran verkossa tapahtuvan jakelun luonne, sillä verkkosivuston sisältö saattaa havainnollistaa, millainen tavara oli myynnissä, millä alueella sitä myytiin ja mille yleisölle se oli kohdennettu. Näin se voi auttaa oikeudenhaltijoita valvomaan tehokkaasti oikeuksiensa noudattamista myös verkkoympäristössä. Myös vastaajat saattavat haluta käyttää kuvakaappauksia kumotakseen väitteet teollis- ja tekijänoikeuksia loukkaavasta toiminnasta.

Eräissä jäsenvaltioissa 100 toimivaltaisten oikeusviranomaisten nykyisenä käytäntönä on sallia kuvakaappausten käyttö todisteina sillä edellytyksellä, että ne ovat notaarin tai oikeusvirkamiehen ottamia ja väitetysti loukkaavat tuotteet tai palvelut käyvät niistä ilmi riittävän näkyvästi ja tarkasti. Koska tästä ei ole olemassa nimenomaisia sääntöjä, komissio katsoo, että IPRED-direktiivin ei voida sanoa välttämättä edellyttävän tällaista käytäntöä. Se katsoo kuitenkin, että tällainen toimintatapa on yleisesti ottaen yhteensopiva IPRED-direktiivin kanssa. Sitä voidaan pitää parhaana käytäntönä, koska se voi olla hyvä tapa vastata edellä mainittuihin osapuolten tarpeisiin ja varmistaa samalla, että todistusaineiston, jonka perusteella toimivaltainen oikeusviranomainen tekee asiasta päätöksen, oikeellisuudesta ja luotettavuudesta on riittävä varmuus.

V.SISÄMARKKINAULOTTUVUUDEN VARMISTAMINEN TEOLLIS- JA TEKIJÄNOIKEUKSIEN TÄYTÄNTÖÖNPANOSSA

1.Direktiivin kattamien oikeuksien selvittäminen

IPRED-direktiivi koskee teollis- ja tekijänoikeuksien noudattamisen varmistamiseksi tarvittavia toimenpiteitä, menettelyjä ja oikeussuojakeinoja 101 (1 artikla). Direktiiviä sovelletaan kaikkiin unionin lainsäädännössä ja/tai kyseisen jäsenvaltion lainsäädännössä säädettyjen teollis- ja tekijänoikeuksien loukkauksiin, mutta se ei kuitenkaan rajoita EU:n tai jäsenvaltioiden lainsäädännössä säädettyjen tai säädettävien keinojen käyttämistä, sikäli kuin mainitut keinot ovat edullisempia oikeudenhaltijoille (2 artiklan 1 kohta) 102 . IPRED-direktiiviä sovelletaan sen rajoittamatta oikeuksien noudattamista ja poikkeuksia koskevien, tekijänoikeutta ja tekijänoikeuden lähioikeuksia koskevassa yhteisön lainsäädännössä säädettyjen erityissäännösten noudattamista (2 artiklan 2 kohta). Se ei vaikuta yleisesti henkilötietojen suojaa koskevaan EU:n lainsäädäntöön eikä sähköistä kaupankäyntiä koskevaan direktiiviin eikä erityisesti sen 12–15 artiklaan (IPRED-direktiivin 2 artiklan 3 kohta).

Direktiivin kattamat teollis- ja tekijänoikeudet

Vaikka direktiivissä ei esitetä luetteloa erityisistä oikeuksista, joita sitä sovellettaessa pidetään teollis- ja tekijänoikeuksina, johdanto-osan 13 kappaleessa selitetään, että sen soveltamisala on tarpeen määritellä mahdollisimman laajasti, jotta siihen voidaan sisällyttää kaikki EU:n tämän alan säännösten ja/tai jäsenvaltioiden kansallisten lainsäädäntöjen piiriin kuuluvat teollis- ja tekijänoikeudet.

Komissio antoi vuonna 2005 oikeudellisesti ei-sitovan julkilausuman 103 direktiivin 2 artiklasta sen soveltamisalan selventämiseksi. Komissio ilmoitti julkilausumassa katsovansa, että vähintään seuraavat teollis- ja tekijänoikeudet kuuluvat direktiivin soveltamisalaan:

·tekijänoikeus ja tekijänoikeuden lähioikeudet

·tietokannan valmistajan sui generis ‑oikeus

·puolijohdetuotteiden piirimallien luojan oikeudet

·tavaramerkkioikeudet

·mallioikeudet

·patenttioikeudet, mukaan lukien lisäsuojatodistuksista johtuvat oikeudet

·maantieteelliset merkinnät

·hyödyllisyysmallioikeudet

·kasvinjalostajanoikeudet

·toiminimet, kun ne on suojattu yksinoikeudella asianomaisessa kansallisessa oikeudessa.

Yhteys liikesalaisuuksien suojaamista koskevaan direktiiviin

Edelleen on kuitenkin joitakin epävarmuustekijöitä, jotka liittyvät etenkin muihin kansallisessa lainsäädännössä suojattuihin oikeuksiin, kuten verkkotunnuksiin, liikesalaisuuksiin ja muihin tekoihin, jotka usein kuuluvat vilpillistä kilpailua koskevan kansallisen lainsäädännön piiriin (esimerkiksi orjallinen jäljittely). Vaikka IPRED-direktiivin johdanto-osan 13 kappaleen mukaan jäsenvaltiot voivat laajentaa sisäisten tarpeidensa mukaan tämän direktiivin säännökset koskemaan vilpillisen kilpailun, mukaan lukien orjallinen jäljittely, tai vastaavan toiminnan piiriin kuuluvia tekoja, niiden ei ole pakko tehdä näin. Tähän mennessä suoritettujen arviointien 104 perusteella näyttää siltä, että mikään jäsenvaltio ei ole päättänyt laajentaa direktiivin säännöksiä koskemaan tällaisia tekoja.

Vuonna 2016 hyväksytty direktiivi liikesalaisuuksien suojaamisesta 105 selvensi jonkin verran tähän asti vilpillistä kilpailua koskevan kansallisen lainsäädännön piiriin kuuluneita tekoja. Liikesalaisuuksien suojaamisesta annetun direktiivin mukaan se ei saisi vaikuttaa muita aloja, kuten teollis- ja tekijänoikeuksia ja sopimusoikeutta, koskevan asiaan liittyvän lainsäädännön soveltamiseen, ja jos sen ja IPRED-direktiivin soveltamisalat ovat päällekkäisiä, sitä olisi pidettävä ensisijaisena (lex specialis) 106 . Kun liikesalaisuuksien suojaamisesta annettu direktiivi on saatettu osaksi kansallista lainsäädäntöä 107 , kuka tahansa kyseisessä direktiivissä määritetyksi liikesalaisuuksien laittomaksi hankinnaksi, käytöksi tai ilmaisemiseksi tulkittavissa olevista teoista kärsivä voi näin ollen hyödyntää ensisijaisesti liikesalaisuuksien suojaamisesta annetussa direktiivissä säädettyjä toimenpiteitä, menettelyjä ja oikeussuojakeinoja. Tästä huolimatta kaikkeen kansallisella tasolla säänneltyyn vilpilliseen kilpailuun, joka ei kuulu liikesalaisuuden suojaamisesta annetun direktiivin soveltamisalaan, sovelletaan yleisiä sääntöjä; IPRED-direktiivin säännöksiä sovelletaan vain, jos kyseinen jäsenvaltio on päättänyt laajentaa sen soveltamista kansallisella tasolla IPRED-direktiivin johdanto-osan 13 kappaleen mukaisesti.

2.Menettelyt, jotka eivät kuulu direktiivin soveltamisalaan

Direktiivin 2 artiklan 1 kohdassa viittaan nimenomaisesti teollis- ja tekijänoikeuksien loukkaamiseen. Tässä yhteydessä on kyseenalaistettu, onko direktiivin täytäntöönpanosäännöksiä mahdollista soveltaa menettelyihin, joilla pyritään mitätöimään oikeuksia.

EU:n tuomioistuin on selventänyt 108 , että vaikka direktiiviä sovelletaan menettelyihin, joilla pyritään varmistamaan teollis- ja tekijänoikeuksien suojaamiseen, sitä ei sovelleta mitättömäksi julistamista koskevaan menettelyyn, jossa henkilö, joka ei ole teollis- ja tekijänoikeuden haltija, riitauttaa tällaisten oikeuksien haltijalle myönnetyn suojan.

Lisäksi EU:n tuomioistuin on katsonut 109 , että direktiiviä ei sovelleta menettelyihin, joissa ne, jotka ovat velvollisia maksamaan sopivan hyvityksen, vaativat ennakkoratkaisua pyytänyttä tuomioistuinta tekemään toteamuksia sellaisen järjestön vahingoksi, jonka tehtäväksi kyseisen korvauksen kantaminen ja sen jakaminen tekijänoikeuksien haltijoille on annettu ja joka puolustautuu kyseistä vaatimusta vastaan.

3.Oikeus pyytää toimenpiteiden, menettelyjen ja oikeussuojakeinojen soveltamista

Direktiivin 4 artiklan mukaan jäsenvaltioiden on tietyin edellytyksin myönnettävä oikeus pyytää direktiivissä säädettyjen toimenpiteiden, menettelyjen ja oikeussuojakeinojen soveltamista i) teollis- ja tekijänoikeuksien haltijoille, ii) kaikille muille henkilöille, joilla on oikeus käyttää näitä oikeuksia, erityisesti käyttöluvan haltijoille, iii) teollis- ja tekijänoikeuksia kollektiivisesti hallinnoiville elimille ja iv) alan edunvalvonnasta vastaaville elimille.

Käyttöluvan haltijat

Direktiivin 4 artiklan 1 kohdan b alakohdan mukaan henkilöillä, joilla on oikeus käyttää teollis- ja tekijänoikeuksia, erityisesti käyttöluvan haltijoilla, on oikeus pyytää direktiivissä säädettyjen toimenpiteiden, menettelyjen ja oikeussuojakeinojen soveltamista, jos sovellettava lainsäädäntö sen sallii ja mainitun lainsäädännön mukaisesti. On kuitenkin kyseenalaistettu, onko käyttöluvan haltijalla myös oikeus pyytää näiden toimenpiteiden soveltamista, jos se, vaikka se on saanut käyttöluvan oikeudenhaltijalta, ei ole merkinnyt käyttölupaa asianmukaiseen rekisteriin, mikäli tätä vaaditaan.

EU:n tuomioistuin on selventänyt 110 , että rekisteröidylle yhteisömallille tai Euroopan unionin tavaramerkille myönnettyjen käyttölupien tapauksessa käyttöluvan haltija voi kyseisten asetusten nojalla ryhtyä toimiin käyttöluvan kohteena olevan rekisteröidyn yhteisömallin tai Euroopan unionin tavaramerkin loukkauksen vuoksi, vaikka käyttölupaa ei ole merkitty rekisteröityjen yhteisömallien tai Euroopan unionin tavaramerkkien rekisteriin, ja että tällaisella käyttöluvan haltijalla olisi etenkin oltava mahdollisuus hakea kieltoja.

Vaikka näitä tuomioita voidaan pitää viitteinä siitä, että sama pätee IPRED-direktiivin 4 artiklan 1 kohdan b alakohtaan, tämä riippuu kyseisen jäsenvaltion kansallisen lainsäädännön säännöksistä, joihin tässä säännöksessä nimenomaisesti viitataan kyseisten henkilöiden oikeudellisen aseman määrittelemiseksi direktiivin mukaisesti.

Oikeuksia kollektiivisesti hallinnoivat elimet ja alan edunvalvonnasta vastaavat elimet

Direktiivin 4 artiklan 1 kohdan c ja d alakohdassa säädetään, että teollis- ja tekijänoikeuksia kollektiivisesti hallinnoivilla elimillä ja alan edunvalvonnasta vastaavilla elimillä, joilla on säännönmukaisesti tunnustettu oikeus edustaa oikeudenhaltijoita, on oikeus pyytää direktiivissä säädettyjen siviilioikeudellisten täytäntöönpanokeinojen soveltamista, ”jos sovellettava lainsäädäntö sen sallii ja mainitun lainsäädännön mukaisesti” 111 . Tässä yhteydessä kollektiivisten elinten kanteennosto-oikeuden täytäntöönpano vaihtelee huomattavasti eri jäsenvaltioissa.

Vaikka näissä säännöksissä käytetty sanamuoto viittaa siihen, että jäsenvaltioilla on tässä suhteessa harkintavaltaa, useat jäsenvaltiot ovat säätäneet mahdollisuudesta myöntää tällaisille elimille asiavaltuus nostaa kanteita jäsentensä puolesta, jos niiden tarkoituksena on puolustaa jäsentensä oikeuksia ja asian katsotaan koskevan näiden jäsenten etuja 112 . Komissio huomauttaa, että tämä vaikuttaa yleensä parantavan teollis- ja tekijänoikeuksien tehokkaan täytäntöönpanon mahdollisuuksia erityisesti siksi, että tällaiset elimet saattavat joissain tapauksissa olla paremmassa asemassa ja paremmin varustettuja (muun muassa tiedonsaannin, asiantuntemuksen, henkilöresurssien ja taloudellisten resurssien suhteen) kuin itse oikeudenhaltijat panemaan tarvittaessa vireille tosiasiallisesti ja tehokkaasti oikeudellisia menettelyjä teollis- ja tekijänoikeuksien loukkauksia vastaan, varsinkin jos oikeudenhaltijat ovat pk-yrityksiä 113 .

4.Olettama tekijänoikeudesta

Direktiivin 5 artiklassa säädetään kumottavissa olevasta olettamasta tekijänoikeudesta sen henkilön (tekijän tai tekijänoikeuden lähioikeuksien haltijan) hyväksi, jonka nimi on tavanmukaisella tavalla ilmoitettu teoksessa tai suojatussa aineistossa. Tällä säännöksellä pyritään helpottamaan näiden henkilöiden täytäntöönpanomahdollisuuksia ottaen huomioon, että tekijänoikeutta saattaa olla vaikea todistaa, varsinkin kun on kyse useista teoksista.

Komission näkemyksen mukaan jäsenvaltioilla on tietty harkintavalta 5 artiklan täytäntöönpanossa ja etenkin tarkoissa säännöissä siitä, milloin ja miten tämän olettaman kumoamiseksi tarvittavat todisteet on esitettävä, sillä tämä säännös ei sisällä mitään tätä koskevia nimenomaisia sääntöjä. Komissio huomauttaa kuitenkin, että tällaiset tarkat säännöt ja niiden soveltamistapa eivät saa vaarantaa 5 artiklan tehokkuutta.

5.Tiettyjen erityistoimenpiteiden käytettävyys

Todisteet

Direktiivin 6 ja 7 artiklassa asetetaan jäsenvaltioille velvoitteita varmistaa, että todisteiden esittämiseksi ja suojaamiseksi on olemassa tehokkaat keinot. Näiden säännösten tarkoituksena on taata, että vaikka tarvittavat tiedot sen määrittämiseksi, onko teollis- ja tekijänoikeuksien loukkaus tapahtunut ja jos on, mitkä sen seuraukset ovat, eivät olisi kantajan hallussa, ne asetetaan kantajan ja toimivaltaisten oikeusviranomaisten saataville. Näissä menettelyissä olisi kuitenkin otettava huomioon vastaajan oikeudet ja annettava tarvittavat takeet, mukaan lukien luottamuksellisen tiedon suoja ja henkilötietojen ja yksityisyyden suoja 114 .

Direktiivin 7 artiklan 1 kohdassa sallitaan toimivaltaisten oikeusviranomaisten määrätä perustellun hakemuksen perusteella nopeita ja tehokkaita väliaikaisia toimia väitettyyn loukkaamiseen liittyvän asiaankuuluvan todistusaineiston suojaamiseksi. Oikeutta suojata todisteita sovelletaan nimenomaisesti ennen pääasiaa koskevan kanteen nostamista, mutta se ei rajoita luottamuksellisten tietojen suojaamista ja edellyttää, että kansallisessa lainsäädännössä säädetään (7 artiklan 2 kohdassa tarkoitetuista) valinnaisista vakuuksista ja takuista mahdollisten väärinkäytösten estämiseksi. Tämä tarkoittaa erityisesti sitä, että hakija voi myös esittää asianmukaisen pyynnön alustavassa menettelyssä ja tietyissä tapauksissa myös ex parte ‑menettelyissä 115 .

Tiedonsaantioikeus

Julkisessa kuulemisessa esitetyissä näkemyksissä viitattiin epävarmuuteen siitä, voidaanko IPRED-direktiivin 8 artiklassa säädettyä tiedonsaantioikeutta harjoittaa, ennen kuin teollis- ja tekijänoikeuksien loukkausta koskevassa pääasiassa on annettu tuomio 117 . Direktiivin 8 artiklan 1 kohdan mukaan määräys tietojen antamisesta voidaan antaa ”teollis- tai tekijänoikeuden loukkausta koskevan oikeudenkäynnin yhteydessä”. Siinä ei kuitenkaan todeta, toisin kuin esimerkiksi 7 artiklan 1 kohdassa, että tällainen määräys voitaisiin antaa ”jo ennen pääasiaa koskevan kanteen nostamista”, eikä siinä nimenomaisesti säädetä, että määräys voidaan antaa enne pääasiaa koskevan menettelyn päättymistä. Tämän vuoksi eräissä jäsenvaltioissa on vaikeaa saada tietojen antamista koskeva määräys ennen kuin pääasiaa koskevassa menettelyssä on tehty lopullinen päätös.

EU:n tuomioistuin selvensi äskettäin 118 , että 8 artiklan 1 kohdassa käytetty sanamuoto ei merkitse, että tiedonsaantioikeuden käyttö täytyisi rajata oikeudenkäynteihin, joissa vaaditaan sen toteamista, että teollis- tai tekijänoikeutta on loukattu. Se katsoi erityisesti, että tiedonsaantioikeuteen voidaan vedota, jos sen jälkeen, kun oikeudenkäynti, joka on johtanut toteamukseen siitä, että teollis- tai tekijänoikeutta on loukattu, on lopullisesti päättynyt, kantaja vaatii erillisessä oikeudenkäynnissä tietoja kyseistä teollis- tai tekijänoikeutta loukkaavien tavaroiden tai palvelujen alkuperästä ja jakeluverkoista vahingonkorvauskanteen nostamiseksi.

Vaikka lähestymistavat vaihtelevat eri jäsenvaltioissa, voidaan tunnistaa joitakin parhaita käytäntöjä. Esimerkiksi Saksan tavaramerkkilaissa säädetään 119 , että kyseessä olevan teollis- tai tekijänoikeuden ilmeisen loukkauksen tapauksessa voidaan ennakkokiellolla määrätä velvoite antaa tietoja Saksan siviiliprosessilain asiaa koskevien säännösten mukaisesti.

Korjaavat toimenpiteet

Direktiivin 10 artiklan mukaan toimivaltaiset oikeusviranomaiset voivat antaa määräyksen sellaisten tavaroiden, joiden on todettu loukkaavan teollis- tai tekijänoikeutta, ja soveltuvissa tapauksissa myös kyseisten tavaroiden luomisessa tai valmistuksessa pääasiassa käytettyjen materiaalien ja välineiden vetämisestä takaisin jakelukanavasta. Lisäksi voidaan myös määrätä niiden lopullisesta poistamisesta markkinointikanavasta tai niiden hävittämisestä. Tällaiset toimenpiteet toteutetaan oikeudenloukkaajan kustannuksella.

Direktiivin 10 artikla perustuu TRIPS-sopimuksen 46 artiklaan. IPRED-direktiivin 10 artiklan 3 kohdassa säädetään TRIPS-sopimuksen 46 artiklan kolmannen virkkeen tavoin, että korjaavia toimenpiteitä koskevaa pyyntöä harkittaessa on otettava huomioon sekä loukkauksen vakavuus ja määrättyjen oikeussuojakeinojen välinen suhde että kolmansien osapuolien edut. Lisäksi eräässä TRIPS-sopimuksen 46 artiklan toisessa virkkeessä määrätään, että tavaramerkkioikeutta loukkaavan tuoteväärennöksen osalta pelkkä laittomasti kiinnitetyn tavaramerkin irrottaminen riittää vain poikkeuksellisesti siihen, että tavara voidaan päästää markkinoille. EU:n tuomioistuimen tätä koskevasta yleisestä oikeuskäytännöstä seuraa 120 , että direktiivin 10 artiklaa on tulkittava ja sovellettava mahdollisuuksien mukaan tämän TRIPS-sopimuksen määräyksen valossa.

On myös syytä huomata, että toisin kuin vahingonkorvauksia koskevissa säännöksissä (13 artikla), 10 artiklassa ei nimenomaisesti edellytetä, että oikeudenloukkaaja tiesi tai hänellä oli riittävät perusteet tietää ryhtyneensä loukkaavaan tekoon, jotta kyseisiä toimenpiteitä voidaan määrätä.

6.Rajatylittävä ulottuvuus

IPRED-direktiivin tavoitteena ei ole luoda oikeudellista yhteistyötä, toimivaltaa sekä yksityis- ja kauppaoikeudellisissa asioissa annettujen ratkaisujen tunnustamista ja täytäntöönpanoa koskevia yhdenmukaistettuja sääntöjä eikä puuttua sovellettavaan lakiin. Muilla EU:n säädöksillä säännellään näitä aloja yleisellä tasolla, ja niitä sovelletaan periaatteessa myös teollis- ja tekijänoikeuksiin ja niihin liittyviin riita-asioihin 121 .

Näiden muiden EU:n säädösten osalta jäsenvaltioiden tuomioistuinten toimivalta siviili- ja kauppaoikeudellisissa asioissa on määritettävä Bryssel I ‑asetuksen mukaisesti 122 Tällä asetuksella säännellään tällaisten tuomioistuinten päätösten tunnustamista ja täytäntöönpanoa EU:ssa. Lainvalintasäännöistä sopimukseen perustumattomien velvoitteiden yhteydessä, joista usein on kyse teollis- ja tekijänoikeuksien täytäntöönpanoa koskevissa menettelyissä, säädetään Rooma II ‑asetuksessa 123 .

Erityisesti kieltotuomioiden osalta toimivaltaiset tuomioistuimet

Moniin teollis- ja tekijänoikeuksia koskeviin riita-asioihin liittyy kansainvälinen ulottuvuus. Näin ollen erityisesti verkkoympäristössä tehtyjä teollis- ja tekijänoikeuksien loukkauksia koskeva oikeudenkäynti voi tapahtua samanaikaisesti useissa jäsenvaltioissa. Tämä voi olla haastavaa oikeudenhaltijoille, ja erityisesti toimivaltaisen kansallisen tuomioistuimen ja haettujen kieltojen laajuuden määrittäminen saattaa olla vaikeaa.

On syytä huomata, että Bryssel I ‑asetus sisältää useita selvennyksiä tuomioistuinten toimivallasta määrätä väliaikaisia toimenpiteitä rajatylittävissä asioissa. Asetuksen johdanto-osan 25 kappaleessa viitataan nimenomaisesti IPRED-direktiiviin ja selvennetään, että muun muassa asetuksen 35 artiklassa 124 tarkoitettujen ”väliaikaisten toimenpiteiden ja turvaamistoimien” käsitteeseen olisi sisällyttävä esimerkiksi turvaamistoimet, joiden tarkoituksena on saada tietoja tai suojata todisteita IPRED-direktiivin 6 ja 7 artiklan mukaisesti.

Bryssel I ‑asetuksen mukaan oikeudenhaltijoiden on yleisesti ottaen nostettava kanne väitettyjä teollis- ja tekijänoikeuksien loukkaajia vastaan väitettyjen loukkaajien kotijäsenvaltion tuomioistuimessa (4 artikla). Sopimukseen perustumatonta vahingonkorvausta koskevassa asiassa he voivat tehdä tämän myös sen jäsenvaltion tai paikkakunnan tuomioistuimessa, missä vahinko sattui tai saattaa sattua (7 artiklan 2 kohta).

Lisäksi Bryssel I ‑asetuksessa säädetään myös mahdollisuudesta nostaa kanne väitettyä loukkaajaa vastaan, joka on yksi monesta vastaajasta, sen jäsenvaltion tuomioistuimessa, missä jollakin vastaajista on kotipaikka, edellyttäen, että kanteiden välillä on niin läheinen liittymä, että niiden käsitteleminen ja ratkaiseminen yhdessä on toivottavaa, jotta kanteiden käsitteleminen eri oikeudenkäynneissä ei johtaisi ristiriitaisiin tuomioihin (8 artiklan 1 kohta). EU:n tuomioistuin on selventänyt 125 erään tekijäoikeusloukkausta koskevan asian yhteydessä, ettei tämän säännöksen soveltamista estä vain se, että aineellisesti identtisistä tekijänoikeusloukkauksista nostetaan kanteita useita vastaajia vastaan kansallisin oikeudellisin perustein, jotka vaihtelevat kulloisenkin jäsenvaltion mukaan.

Tuomioistuinten päätösten tunnustaminen ja täytäntöönpano

Bryssel I ‑asetuksen (39 artikla) jäsenvaltion tuomioistuimen antama tuomio, joka on täytäntöönpanokelpoinen kyseisessä jäsenvaltiossa, on täytäntöönpanokelpoinen myös muissa jäsenvaltioissa ilman tuomion täytäntöönpanokelpoiseksi julistamista (eksekvatuurimenettelyn poistaminen).

EU:n tuomioistuin on katsonut, että Bryssel I ‑asetuksen 1 artiklassa olevaa käsitettä ”siviili- ja kauppaoikeudelliset asiat” on tulkittava siten, että asetusta sovelletaan kansallisen tuomioistuimen ratkaisun tunnustamiseen ja täytäntöönpanoon, jolla määrätään maksamaan uhkasakko siviili- ja kauppaoikeudellisten asioiden alaan kuuluvan tuomioistuimen ratkaisun noudattamiseksi 126 .

VI.SEURAAVAT TOIMET

Komissio jatkaa läheistä yhteistyötä kaikkien EU:n jäsenvaltioiden, toimivaltaisten oikeusviranomaisten ja muiden näiden viranomaisten suorittamiin teollis- ja tekijänoikeuksien täytäntöönpanomenettelyihin osallistuvien osapuolten kanssa varmistaakseen, että EU:n oikeuskehys, erityisesti IPRED-direktiivi, vastaa jatkossakin tarkoitustaan, ja jatkaakseen toimia tässä asiakirjassa esitettyjen ohjeiden perusteella.

Liite – Luettelo asiaa koskevista EU:n tuomioistuimen tuomioista

1.Yhteisöjen tuomioistuimen tuomio 16.6.1998, Hermès International v FHT Marketing Choice BV, C-53/96 , ECLI:EU:C:1998:292, 61996CJ0053

2.Yhteisöjen tuomioistuimen tuomio (suuri jaosto) 29.1.2008, Productores de Música de España (Promusicae) v. Telefónica de España SAU, C-275/06 , ECLI:EU:C:2008:54, 62006CA0275 / 62006CJ0275  

3.Yhteisöjen tuomioistuimen tuomio (kolmas jaosto) 14.2.2008, Varec SA v. Belgian valtio, C-450/06 , ECLI:EU:C:2008:91, 62006CA0450

4.Yhteisöjen tuomioistuimen määräys (kahdeksas jaosto) 19.2.2009, LSG-Gesellschaft zur Wahrnehmung von Leistungsschutzrechten GmbH v. Tele2 Telecommunication GmbH, C-557/07 , ECLI:EU:C:2009:107, 62007CB0557  

5.Unionin tuomioistuimen tuomio (suuri jaosto) 12.7.2011, L’Oréal SA ym. v. eBay International AG ym., C-324/09 , ECLI:EU:C:2011:474, 62009CJ0324  

6.Unionin tuomioistuimen tuomio (suuri jaosto) 18.10.2011, , Realchemie Nederland BV v. Bayer CropScience AG., C-406/09 , ECLI:EU:C:2011:668, 62009CJ0406

7.Unionin tuomioistuimen tuomio (kolmas jaosto) 24.11.2011, Scarlet Extended SA v. Société belge des auteurs, compositeurs et éditeurs SCRL (SABAM), C-70/10 , ECLI:EU:C:2011:771, 62010CJ0070  

8.Unionin tuomioistuimen tuomio (kolmas jaosto) 16.2.2012, Belgische Vereniging van Auteurs, Componisten en Uitgevers CVBA (SABAM) v. Netlog NV, C-360/10 , ECLI:EU:C:2012:85, 62010CJ0360  

9.Unionin tuomioistuimen tuomio (kolmas jaosto) 19.4.2012, Bonnier Audio AB ym. v. Perfect Communication Sweden AB, C-461/10 , ECLI:EU:C:2012:219, 62010CJ0461  

10.Unionin tuomioistuimen tuomio (kolmas jaosto) 15.11.2012, Bericap Záródástechnikai Bt. v. Plastinnova 2000 Kft., C-180/11 , ECLI:EU:C:2012:717, 62011CJ0180 .

11.Unionin tuomioistuimen määräys (kolmas jaosto) 7.3.2013, Eva-Maria Painer v. Standard Verlags GmbH ym, C-145/10 REC , ECLI:EU:C:2013:138, 62010CO0145 .

12.Unionin tuomioistuimen tuomio (neljäs jaosto) 27.3.2014, UPC Telekabel Wien GmbH v. Constantin Film Verleih GmbH ja Wega Filmproduktionsgesellschaft mbH, C-314/12 , ECLI:EU:C:2014:192, 62012CJ0314  

13.Unionin tuomioistuimen tuomio (neljäs jaosto) 10.4.2014, ACI Adam BV ym. v. Stichting de Thuiskopie ja Stichting Onderhandelingen Thuiskopie vergoeding, C-435/12 , ECLI:EU:C:2014:254, 62012CJ0435  

14.Unionin tuomioistuimen tuomio (suuri jaosto), 3.9.2014, Johan Deckmyn ja Vrijheidsfonds VZW v. Helena Vandersteen ym., C-201/13 , EU:C:2014:2132,  62013CA0201

15.Unionin tuomioistuimen tuomio (neljäs jaosto) 16.7.2015, Coty Germany GmbH v. Stadtsparkasse Magdeburg, C-580/13 , ECLI:EU:C:2015:485, 62013CJ0580  

16.Unionin tuomioistuimen tuomio (ensimmäinen jaoso) 16.7.2015, Diageo Brands BV v. Simiramida-04 EOOD, C-681/13 , ECLI:EU:C:2015:471, 62013CJ0681

17.Unionin tuomioistuimen tuomio (seitsemäs jaosto) 4.2.2016, Youssef Hassan v. Breiding Vertriebsgesellschaft mbH, C-163/15 , ECLI:EU:C:2016:71

18.Unionin tuomioistuimen tuomio (viides jaosto), 17.3.2016, Christian Liffers v. Producciones Mandarina SL ja Mediaset España Comunicación SA, aiemmin Gestevisión Telecinco SA, C-99/15 , ECLI:EU:C:2016:173, 62015CJ0099  

19.Unionin tuomioistuimen tuomio (seitsemäs jaosto) 22.6.2016, Thomas Philipps GmbH & Co. KG v. Grüne Welle Vertriebs Gmb,  C-419/15 , ECLI:EU:C:2016:468

20.Unionin tuomioistuimen tuomio (toinen jaosto) 7.7.2016, Tommy Hilfiger Licensing LLC ym. v. DELTA CENTER a.s., C-494/15 , ECLI:EU:C:2016:528, 62015CJ0494  

21.Unionin tuomioistuimen tuomio (viides jaosto) 28.7.2016, United Video Properties Inc. v. Telenet NV, C-57/15 , ECLI:EU:C:2016:611, 62015CJ0057

22.Unionin tuomioistuimen tuomio (kolmas jaosto) 15.9.2016, Tobias Mc Fadden v. Sony Music Entertainment Germany GmbH, C-484/14 , ECLI:EU:C:2016:689

23.Unionin tuomioistuimen tuomio (yhdeksäs jaosto) 18.1.2017, NEW WAVE CZ, a.s. v. ALLTOYS, spol. s. r. o., C-427/15 , ECLI:EU:C:2017:18

24.Unionin tuomioistuimen tuomio (viides jaosto) 25.1.2017, Stowarzyszenie “Oławska Telewizja Kablowa” w Oławie v. Stowarzyszenie Filmowców Polskich w Warszawie, C-367/15 , ECLI:EU:C:2017:36, 62015CN0367  

Vireillä:

C-644/16  Synthon – Ennakkoratkaisupyyntö, jonka Hoge Raad der Nederlanden (Alankomaat) on esittänyt 15.12.2016, Synthon BV v. Astellas Pharma Inc. (IPRED-direktiivin 6 artkla)

C-149/17 Bastei Lübbe – Ennakkoratkaisupyyntö, jonka Landgericht München I (Saksa) on esittänyt 24.3.2017, Bastei Lübbe GmbH & Co. KG v. Michael Strotzer (IPRED-direktiivin 3 artiklan 2 kohta)

C-521/17  SNB-REACT – Ennakkoratkaisupyyntö, jonka Tallinna Ringkonnakohus (Viro) on esittänyt 1.9.2017

(1)

Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2004/48/EY, annettu 29 päivänä huhtikuuta 2004, teollis- ja tekijänoikeuksien noudattamisen varmistamisesta (EUVL L 157, 30.4.2004, s. 45–86).

(2)

IPRED-direktiivin johdanto-osan 10 kappale.

(3)

Komission yksiköiden valmisteluasiakirja – Evaluation of Directive 2004/48/EC the European Parliament and of the Council of 29 April 2004 on the enforcement of intellectual property rights (teollis- ja tekijänoikeuksien noudattamisen varmistamisesta 29 päivänä huhtikuuta 2004 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2004/48/EY arviointi) (SWD(2017) 431).

(4)

Erityisesti viimeisimmän direktiiviä koskevan kuulemisen (jonka tulokset ovat saatavilla osoitteessa http://ec.europa.eu/DocsRoom/documents/18661) mukaan suurin osa vastaajista katsoi, että nykyiset säännöt ovat auttaneet tehokkaasti suojaamaan teollis- ja tekijänoikeuksia ja estämään niiden loukkauksia, mutta monet oikeudenhaltijat ja etenkin välittäjät katsoivat, että direktiivissä säädettyjä toimenpiteitä, menettelyjä ja oikeussuojakeinoja ei sovelleta yhdenmukaisesti eri jäsenvaltioissa.

(5)

Komission yksiköiden valmisteluasiakirja – Direktiivin 2004/48/EY arviointi, liite II – Tiivistelmäraportti.

(6)

Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2000/31/EY, annettu 8 päivänä kesäkuuta 2000, tietoyhteiskunnan palveluja, erityisesti sähköistä kaupankäyntiä, sisämarkkinoilla koskevista tietyistä oikeudellisista näkökohdista, 12–15 artikla (EYVL L 178, 17.7.2000, s. 1–16).

(7)

Komission tiedonanto: Digitaalisten sisämarkkinoiden verkkoalustat – Euroopan mahdollisuudet ja haasteet (COM(2016) 288).

(8)

Komission tiedonanto: Laitonta verkkosisältöä vastaan – Lisää vastuuta verkkoalustoille (COM(2017) 555).

(9)

Yksilöity direktiivin 2004/48/EY arviointia koskevassa komission yksiköiden valmisteluasiakirjassa.

(10)

COM(2017) 707.

(11)

Teollis- ja tekijänoikeuksien täytäntöönpanoa koskevan oikeudellisen kehyksen arviointia ja uudistamista käsitellyt julkinen kuuleminen, s. 26–28.

(12)

Ks. edellä, s. 10. Tärkeimmät pk-yritysten ilmoittamat syyt olla saattamatta asiaa tuomioistuimen käsiteltäväksi olivat oikeudenkäyntikulut, resurssien puute ja tuloksen ennakoimattomuus.

(13)

Unionin tuomioistuimen tuomio (viides jaosto), 17.3.2016, Christian Liffers v. Producciones Mandarina SL ja Mediaset España Comunicación SA, aiemmin Gestevisión Telecinco SA, C-99/15 , ECLI:EU:C:2016:173, 25 kohta.

(14)

IPRED-direktiivin johdanto-osan 26 kappale.

(15)

Komission yksiköiden valmisteluasiakirja – Direktiivin 2004/48/EY arviointi, liite II – Tiivistelmäraportti.

(16)

Komission yksiköiden valmisteluasiakirja – Direktiivin 2004/48/EY arviointi, s. 17 ja liite III.

(17)

Teollis- ja tekijänoikeuksien loukkausten eurooppalainen seurantakeskus, Damages in Intellectual Property Rights, s. 4.

(18)

 Liffers, C-99/15 , 15–27 kohta. 

(19)

Komission yksiköiden valmisteluasiakirja – Direktiivin 2004/48/EY arviointi, liite III.

(20)

Unionin tuomioistuimen tuomio (viides jaosto) 25.1.2017, Stowarzyszenie “Oławska Telewizja Kablowa” v. Oławie v Stowarzyszenie Filmowców Polskich w Warszawie, C-367/15 , ECLI:EU:C:2017:36.

(21)

  OTK , C-367/15 , 30 kohta. Ks. myös Liffers, C-99/15 , 18 kohta .

(22)

 OTK, C-367/15 , 26 ja 32 kohta.

(23)

Samanlainen valtuutus, jota tosin sovelletaan vain tietyissä olosuhteissa, on sisällytetty tietyistä säännöistä, joita sovelletaan jäsenvaltioiden ja Euroopan unionin kilpailuoikeuden säännösten rikkomisen johdosta kansallisen lainsäädännön nojalla nostettuihin vahingonkorvauskanteisiin 26. marraskuuta 2014 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2014/104/EU 17 artiklan 1 kohtaan (EUVL L 349, 5.12.2014, s. 1–19).

(24)

Teollis- ja tekijänoikeuksien täytäntöönpanoa koskevan oikeudellisen kehyksen arviointia ja uudistamista käsitellyt julkinen kuuleminen, s. 28–30.

(25)

Komission yksiköiden valmisteluasiakirja – Direktiivin 2004/48/EY arviointi, s. 20 ja liite III.

(26)

Unionin tuomioistuimen tuomio (ensimmäinen jaosto) 16.7.2015, Diageo Brands BV v. Simiramida-04 EOOD, C-681/13 , ECLI:EU:C:2015:471 .

(27)

Unionin tuomioistuimen tuomio (suuri jaosto) 18.10.2011, Realchemie Nederland BV v. Bayer CropScience AG, C-406/09 . ECLI:EU:C:2011:668.

(28)

 Bericap, C-180/11 , 77–82 kohta.

(29)

 ”Support study for the ex-post evaluation and ex-ante impact analysis of the IPR enforcement Directive”, Technopolis Group yhdessä EY:n ja Schalast Rechtsanwälten kanssa, 2017, s. 69–70.

(30)

 UVP, C-57/15 , 25 kohta.

(31)

 UVP, C-57/15 , 26–27 kohta.

(32)

 UVP, C-57/15 , 29–30 kohta.

(33)

Teollis- ja tekijänoikeuksien täytäntöönpanoa koskevan oikeudellisen kehyksen arviointia ja uudistamista käsitellyt julkinen kuuleminen, s. 28.

(34)

 Realchemie, C-406/09 , 49 kohta.

(35)

Unionin tuomioistuimen tuomio (viides jaosto) 28.7.2016, United Video Properties Inc. v Telenet NV (UVP),  C-57/15 , ECLI:EU:C:2016:611, 29 kohta .

(36)

 UVP, C-57/15 , 22 kohta.

(37)

 UVP, C-57/15 , 34 kohta.

(38)

  UVP , C-57/15 , 36 kohta.

(39)

 UVP, C-57/15 , 39–40 kohta.

(40)

 UVP, C-57/15 , 40 kohta.

(41)

Ks. IPRED-direktiivin johdanto-osan 26 kappale.

(42)

Kuten IPRED-direktiivin johdanto-osan 14 kappaleessa todetaan: ”Tämä ei rajoita jäsenvaltioiden mahdollisuutta soveltaa näitä toimenpiteitä myös muiden tekojen osalta.”.

(43)

Esimerkiksi unionin tuomioistuimen tuomio (suuri jaosto) 3.9.2014, Johan Deckmyn ja Vrijheidsfonds VZW v. Helena Vandersteen ym., C-201/13 , ECLI:EU:C:2014:2132, 14 kohta.

(44)

WTO:n paneelin raportti, 26.1.2009, WT/DS362/R , s. 75–98.

(45)

  WT/DS362/R , kohdat VII, 601–603 ja VII.635–636.

(46)

Sitä käytetään tiettyjen rikosoikeudellisten toimenpiteiden yhteydessä, kun taas IPRED-direktiivissä käsitettä käytetään tiettyjen yksityisoikeudellisten oikeuskeinojen yhteydessä.

(47)

Tässä suhteessa voidaan huomauttaa ensinnäkin, että myös EU on TRIPS-sopimuksen sopijapuoli (ks. IPRED-direktiivin johdanto-osan 4 kappale), mikä tarkoittaa, että sopimuksen määräykset ovat kiinteä osa EU:n oikeusjärjestystä (ks. esimerkiksi tuomio asiassa Bericap, C-180/11, 67 kohta), ja toiseksi, että myös EU:n tuomioistuimen oikeuskäytännön mukaan IPRED-direktiivin kaltaisissa EU:n sekundaarilainsäädännön säädöksissä käytettyjen määrittelemättömien termien tavanomainen merkitys on tärkeä tekijä tulkittaessa tällaisia termejä (ks. esimerkiksi tuomio asiassa Deckmyn, C-201/13, 19 kohta).

(48)

IPRED-direktiivin johdanto-osan 17 kappale.

(49)

IPRED-direktiivin johdanto-osan 32 kappale.

(50)

Ks. mainittujen oikeuksien järjestyksessä perusoikeuskirjan 47, 7, 8, 11 ja 16 artikla.

(51)

Yhteisöjen tuomioistuimen tuomio (suuri jaosto) 29.1.2008, Productores de Música de España (Promusicae) v. Telefónica de España SAU, C-275/06 , ECLI:EU:C:2008:54, 68 kohta.

(52)

Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2001/29/EY, annettu 22 päivänä toukokuuta 2001, tekijänoikeuden ja lähioikeuksien tiettyjen piirteiden yhdenmukaistamisesta tietoyhteiskunnassa (EUVL L 167, 22.6.2001, s. 10–19).

(53)

Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2002/58/EY, annettu 12 päivänä heinäkuuta 2002, henkilötietojen käsittelystä ja yksityisyyden suojasta sähköisen viestinnän alalla (EUVL L 201. 31.7.2002, s. 37–47) (jolla täydennetään Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviä 95/46/EY, annettu 24 päivänä lokakuuta 1995, yksilöiden suojelusta henkilötietojen käsittelyssä ja näiden tietojen vapaasta liikkuvuudesta (EYVL L 281, 23.11.1995, s. 31–50)).

(54)

Esimerkiksi yhteisöjen tuomioistuimen määräys (kahdeksas jaosto) 19.2.2009, LSG-Gesellschaft zur Wahrnehmung von Leistungsschutzrechten GmbH v. Tele2 Telecommunication GmbH,  C-557/07 , ECLI:EU:C:2009:107 ; unionin tuomioistuimen tuomio (kolmas jaosto) 19.4.2012, Bonnier Audio AB ym. v. Perfect Communication Sweden AB, C-461/10 , ECLI:EU:C:2012:219; unionin tuomioistuimen tuomio (neljäs jaosto) 16.7.2015, Coty Germany GmbH v. Stadtsparkasse Magdeburg, C-580/13 , ECLI:EU:C:2015:485. 

(55)

Ks. myös IPRED-direktiivin tiedonsaantioikeutta 8 artiklan ja kieltoja koskevien 9 ja 11 artiklan lähempi käsittely III ja IV luvussa.

(56)

Ks. myös IPRED-direktiivin johdanto-osan 21 kappale.

(57)

 Promusicae, C-275/06 , 58–59 kohta. Ks. myös 1 jakso edellä.

(58)

 Bonnier, C-461/10 , 51–61.

(59)

Unionin tuomioistuimen tuomio (neljäs jaosto) 16.7.2015, Coty Germany GmbH v. Stadtsparkasse Magdeburg, C-580/13 , 43 kohta.

(60)

 Coty Germany, C-580/13 , 40 kohta.

(61)

Teollis- ja tekijänoikeuksien täytäntöönpanoa koskevan oikeudellisen kehyksen arviointia ja uudistamista käsitellyt julkinen kuuleminen, s. 18. Ks. myös SEC(2010) 1589 final, s. 9.

(62)

Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2014/104/EU, annettu 26 päivänä marraskuuta 2014, tietyistä säännöistä, joita sovelletaan jäsenvaltioiden ja Euroopan unionin kilpailuoikeuden säännösten rikkomisen johdosta kansallisen lainsäädännön nojalla nostettuihin vahingonkorvauskanteisiin (EUVL L 349, 5.12.2014, s. 1).

(63)

Komission yksiköiden valmisteluasiakirja ”Analysis of the application of Directive 2004/48/EC”, 22.12.2010, s. 9; Komission asiakirja ”Synthesis of the comments on the Commission Report on the application of Directive 2004/48”, heinäkuu 2011, s. 19.

(64)

Ks. IPRED-direktiivin 3 artikla.

(65)

Teollis- ja tekijänoikeuksien täytäntöönpanoa koskevan oikeudellisen kehyksen arviointia ja uudistamista käsitellyt julkinen kuuleminen, s. 18–25.

(66)

Esimerkiksi Alankomaissa.

(67)

EUVL C 175, 20.6.2013, s.1.

(68)

Vrt. yhteisöjen tuomioistuimen tuomio (kolmas jaosto) 14.2.2008, Varec SA v. Belgian State, C-450/06 , ECLI:EU:C:2008:91 , vastakkaisten oikeuksien tasapainottamisesta julkisia hankintamenettelyjä koskevassa oikeudenkäynnissä.

(69)

 ”Intellectual Property SME Scoreboard 2016”, EUIPO, teollis- ja tekijänoikeuksien loukkausten eurooppalainen seurantakeskus, 2016.

(70)

Perusoikeuskirjan 47 artikla. Ks. myös TRIPS-sopimuksen 42 artikla.

(71)

Yhdistetyn patenttituomioistuimen työjärjestyksen alustavat säännöset (18. luonnos), saatavissa osoitteesta https://www.unified-patent-court.org/documents

(72)

Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2001/29/EY, annettu 22 päivänä toukokuuta 2001, tekijänoikeuden ja lähioikeuksien tiettyjen piirteiden yhdenmukaistamisesta tietoyhteiskunnassa, johdanto-osan 59 kappale (EUVL L 167, 22.6.2001, s. 10–19).

(73)

L’Oréal v. eBay, C-324/09 , 131 kohta; Scarlet Extended, C-70/10 , 31 kohta; SABAM, C-360/10 , 29 kohta.

(74)

Tällaisesta mahdollisuudesta – joka myöskään ei ole riippuvainen välittäjän vastuusta – säädetään myös tietoyhteiskuntadirektiivin 8 artiklan 3 kohdassa.

(75)

Unionin tuomioistuimen tuomio (suuri jaosto) 12.7.2011, L’Oréal SA ym. v. eBay International AG ym., C-324/09 , ECLI:EU:C:2011:474, 127 kohta. Ks. esimerkiksi myös Tommy Hilfiger, C-494/15 , ECLI:EU:C:2016:528, 22 kohta. Sähköistä kaupankäyntiä koskevan direktiivin 12–14 artiklassa säädetään erityisesti tiettyjen verkossa toimivien välittäjien osalta, että näissä säännöksissä säädetyt poikkeukset vastuusta eivät vaikuta tuomioistuimen tai hallintoviranomaisen mahdollisuuteen vaatia niitä lopettamaan tai estämään väärinkäytökset.

(76)

Ks. unionin tuomioistuimen tuomio (neljäs jaosto) 27.3.2011, UPC Telekabel. C-314/12 .

(77)

Unionin tuomioistuimen tuomio (toinen jaosto) 7.7.2016, Tommy Hilfiger Licensing LLC ym. v. DELTA CENTER a.s.,  C-494/15 , 23 kohta. Tietoyhteiskuntadirektiivin 8 artiklan 3 kohdasta ks. myös UPC Telekabel, C-314/12 , 34–35 kohta .

(78)

Verkossa ja sen ulkopuolella toimivista palveluntarjoajista ks. tuomio asiassa Tommy Hilfiger, C-494/15, 29 kohta.

(79)

 LSG-Gesellschaft, C-557/07 , 46 kohta; UPC Telekabel, C-314/12 43–46 kohta ; unionin tuomioistuimen tuomio (kolmas jaosto) 24.11.2011, Scarlet Extended SA v. Société belge des auteurs, compositeurs et éditeurs SCRL (SABAM), C-70/10 , ECLI:EU:C:2011:771, 30 kohta.

(80)

Unionin tuomioistuimen tuomio (kolmas jaosto) 16.2.2012, Belgische Vereniging van Auteurs, Componisten en Uitgevers CVBA (SABAM) v. Netlog NV, C-360/10 , ECLI:EU:C:2012:85, 28 kohta.

(81)

 L’Oréal v. eBay, C-324/09 , 131 kohta. 

(82)

 Tommy Hilfiger, C-494/15 , 28 kohta.

(83)

Vrt. tietoyhteiskuntadirektiivin johdanto-osan 59 kappale.

(84)

Unionin tuomioistuimen tuomio (neljäs jaosto) 27.3.2014, UPC Telekabel Wien GmbH v. Constantin Film Verleih GmbH ja Wega Filmproduktionsgesellschaft mbH, C-314/12 , ECLI;EU:C:2014:192, 63 kohta . 

(85)

 UPC Telekabel, C-314/12 , 53 kohta.

(86)

 UPC Telekabel, C-314/12 56 kohta .

(87)

Ks. myös kieltoja ja vastuuta käsittelevä IV luvun 1 jakso.

(88)

 UPC Telekabel, C-314/12 , 52–57 kohta. 

(89)

 UPC Telekabel, C-314/12 ,   53 kohta .

(90)

Unionin tuomioistuimen tuomio (kolmas jaosto) 15.9.2016, Tobias Mc Fadden v. Sony Music Entertainment Germany GmbH, C-484/14 , ECLI:EU:C:2016:689, 93–95 kohta; UPC Telekabel, C-314/12 , 56 ja 58–62 kohta .

(91)

IPRED-direktiivin 2 artiklan 3 kohdan a alakohdassa täsmennetään, ettei IPRED-direktiivi vaikuta sähköistä kaupankäyntiä koskevaan direktiiviin ja erityisesti sen 12–15 artiklaan.

(92)

 L’Oréal v. eBay, C-324/09 , 139 kohta; Scarlet Extended, C-70/10 , 36 kohta; SABAM, C-360/10 , 34 kohta.

(93)

 Scarlet Extended ,   C-70/10 .

(94)

 SABAM ,   C-360/10 .

(95)

Vrt. tekijänoikeutta digitaalisilla sisämarkkinoilla koskevan komission direktiiviehdotuksen (COM(2016) 593, 14.9.2016) 13 artiklassa tietyille internetin hosting-palvelujen tarjoajille ehdotetut velvoitteet estää luvattoman suojatun sisällön lataaminen.

(96)

Nämä ovat kieltoja, joilla edellytetään esimerkiksi välittäjien estävän oikeudenhaltijan kaikkien oikeuksien tai käyttöluvan haltijan teosluetteloon tai valikoimaan kuuluvien oikeuksien uudet loukkaukset tiettyjen tällaisten oikeuksien todetun loukkauksen perusteella.

(97)

Antwerpen, 14.2.2013, asiat 2012/FR/303, 2012/PGA/3549, 2012/KC21/262, ja Cass., 22.10.2013, P.13.0550.N. Tässä tuomiossa tuomari määräsi Belgian poliisin (”verkkorikollisuusyksikön”) laatiman luettelon verkkosivustoon ”thepiratbay.org” liittyvistä verkkotunnuksista.

(98)

 L’Oréal v. eBay, C-324/09 , 131 kohta.

(99)

IPRED-direktiivin johdanto-osan 23 kappale. Ks. myös, L’Oréal v. eBay  C-324/09 , 135 kohta; Scarlet Extended, C-70/10 , 31 kohta; SABAM, C-360/10 , 29 kohta.

(100)

Esimerkiksi Belgia, Ranska ja Puola.

(101)

Direktiivin 1 artiklan mukaan direktiivissä käsite teollis- ja tekijänoikeudet käsittää myös teollisoikeudet.

(102)

Vrt. OTK, C-367/15 , 23 kohta: ”Direktiivissä 2004/48 vahvistetaan teollis- ja tekijänoikeuksien suoja vähimmäistasoisesti eikä estetä jäsenvaltioita säätämästä suojaavammista toimenpiteistä.”

(103)

Komission julkilausuma teollis- ja tekijänoikeuksien noudattamisen varmistamisesta annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2004/48/EY 2 artiklasta (2005/295/EY) (EUVL L 94, 13.4.2005, s. 37).

(104)

Erityisesti komission kertomus ”Teollis- ja tekijänoikeuksien noudattamisen varmistamisesta 29 päivänä huhtikuuta 2004 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2004/48/EY soveltaminen” (COM(2010) 779 final); ”Support study for the ex-post evaluation and ex-ante impact analysis of the IPR enforcement Directive (IPRED)”, Technopolis Group yhdessä EY:n ja Schalast Rechtsanwälten kanssa, 2017.

(105)

Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi (EU) 2016/943, annettu 8 päivänä kesäkuuta 2016, julkistamattoman taitotiedon ja liiketoimintatiedon (liikesalaisuuksien) suojaamisesta laittomalta hankinnalta, käytöltä ja ilmaisemiselta (EUVL L 157, 15.6.2016, s. 1).

(106)

Liikesalaisuuden suojaamisesta annetun direktiivin johdanto-osan 39 kappale.

(107)

Jäsenvaltioiden on saatettava tämä direktiivi osaksi kansallista lainsäädäntöä 9. kesäkuuta 2018 mennessä.

(108)

Unionin tuomioistuimen tuomio (kolmas jaosto) 15.11.2012, Bericap Záródástechnikai Bt. v. Plastinnova 2000 Kft, C-180/11 , ECLI:EU:C:2012:717, 79–81 kohta.

(109)

Unionin tuomioistuimen tuomio (neljäs jaosto) 10.4.2014, ACI Adam BV ym. v. Stichting de Thuiskopie ja Stichting Onderhandelingen Thuiskopie vergoeding, C-435/12 , ECLI:EU:C:2014:254, 63 kohta.

(110)

Unionin tuomioistuimen tuomio (seitsemäs jaosto) 4.2.2016, Youssef Hassan v. Breiding Vertriebsgesellschaft mbH, C-163/15 , ECLI:EU:C:2016:71, 26 kohta; Unionin tuomioistuimen tuomio (seitsemäs jaosto) 22.6.2016, Thomas Philipps GmbH & Co. KG v. Grüne Welle Vertriebs GmbH, C-419/15, ECLI:EU:C:2016:468, 25 kohta.

(111)

Sama lause sisältyy IPRED-direktiivin 4 artiklan 1 kohdan b alakohtaan.

(112)

Tällaisia säännöksiä on Ranskassa, Belgiassa, Portugalissa ja Alankomaissa.

(113)

Sidosryhmiltä saadun yleisen palautteen mukaan. Ks. myös”Support study for the ex-post evaluation and ex-ante impact analysis of the IPR enforcement directive (IPRED)”, Technopolis Group yhdessä EY:n ja Schalast Rechtsanwälten kanssa, 2017, s. 88–89.

(114)

IPRED-direktiivin johdanto-osan 20 kappale.

(115)

Ks. jakso ”Suojaamiskirjelmän mahdollisuudet ja hyödyt”, s. 15.

(116)

Komission yksiköiden valmisteluasiakirja – Direktiivin 2004/48/EY arviointi, s. 13.

(117)

Teollis- ja tekijänoikeuksien täytäntöönpanoa koskevan oikeudellisen kehyksen arviointia ja uudistamista käsitellyt julkinen kuuleminen, s. 22.

(118)

Unionin tuomioistuimen tuomio (yhdeksäs jaosto) 18.1.2017, NEW WAVE CZ, a.s. v. ALLTOYS, C-427/15 , ECLI:EU:C:2017:18, 27 kohta. 

(119)

Saksan tavaramerkkilain 19 §:n 2 ja 7 momentti.

(120)

Vrt. esimerkiksi yhteisöjen tuomioistuimen tuomio 16.6.1998, Hermès International v. FHT Marketing Choice BV, C-53/96 , ECLI:EU:C:1998:292, 28 kohta; C-275/06, Promusicae, 60 kohta.

(121)

IPRED-direktiivin johdanto-osan 11 kappale.

(122)

Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) N:o 1215/2012, annettu 12 päivänä joulukuuta 2012, tuomioistuimen toimivallasta sekä tuomioiden tunnustamisesta ja täytäntöönpanosta siviili- ja kauppaoikeuden alalla (uudelleenlaadittu) (EUVL L 351, 20.12.2012, s. 1).

(123)

Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 864/2007, annettu 11 päivänä heinäkuuta 2007 , sopimukseen perustumattomiin velvoitteisiin sovellettavasta laista (EUVL L 199, 31.7.2007, s. 40–49).

(124)

Bryssel I ‑asetuksen 35 artikla kuuluu seuraavasti: ”Jäsenvaltion lain mukaisia väliaikaisia toimenpiteitä ja turvaamistoimia voidaan hakea kyseisen jäsenvaltion tuomioistuimilta myös silloin, kun toisen jäsenvaltion tuomioistuimet ovat toimivaltaisia käsittelemään pääasian.”

(125)

Unionin tuomioistuimen määräys (kolmas jaosto) 7.3.2013, Eva-Maria Painer v. Standard Verlags GmbH ym., C-145/10 REC , ECLI:EU:C:2013:138, s. 72–84.

(126)

 Realchemie, C-406/09 .