Jotta EU:n päästökauppajärjestelmällä voitaisiin saavuttaa edellä mainittu tavoite, komissio esitti heinäkuussa 2015 lainsäädäntöehdotuksen 3 EU:n päästökauppajärjestelmän uudistamiseksi sen neljättä päästökauppakautta (2021–2030) varten. Ehdotuksesta päästiin poliittiseen sopimukseen marraskuun alkupuolella 2017 pitkällisen kolmikantamenettelyn myötä 4 .

Tämä kertomus Euroopan hiilimarkkinoiden toiminnasta on laadittu direktiivin 2003/87/EY 5 (EU:n päästökauppadirektiivi) 10 artiklan 5 kohdan ja 21 artiklan 2 kohdan mukaisesti. Kuten direktiivissä säädetään, kertomuksen tarkoituksena on säännöllisen kuvauksen esittäminen Euroopan hiilimarkkinoiden toiminnasta vuosittain.

Taulukko 1: Aiempina vuosina julkaistut kertomukset Euroopan hiilimarkkinoiden toiminnasta 6

Viite	Ajanjakso	Poliittinen tausta
COM(2012) 652	2008–2011	Sääntelytoimien tarpeen arvioiminen ottaen huomioon päästöoikeuksien ylijäämän kasvun
COM(2015) 576	2013–2014	Ensimmäinen energiaunionin tilaa koskeva kertomus
COM(2017) 48	2015	Toinen energiaunionin tilaa koskeva kertomus

Tämä kertomus koskee vuotta 2016, mutta siinä esitetään myös joitakin vuonna 2017 ehdotettuja tai hyväksyttyjä aloitteita. Aiempiin kertomuksiin verrattuna kertomuksessa on uusi välillisten hiilikustannusten hyvitysjärjestelmiä koskeva luku sekä tietoja markkinavakausvarannon ylijäämäindikaattorista, joka julkaistiin ensimmäistä kertaa toukokuussa 2017. Jollei toisin ilmoiteta, tässä kertomuksessa on käytetty julkisesti saatavilla olevia tietoja, jotka komissio oli saanut käyttöönsä 30. kesäkuuta 2017 mennessä.

Kertomukseen sisällytetyissä laatikoissa esitetään yleisiä tietoja ja kuvauksia EU:n päästökauppajärjestelmän eri näkökohdista.

2.EU:N PÄÄSTÖKAUPPAJÄRJESTELMÄN RAKENNE

2.1.Soveltamisalaan kuuluvat toiminnot, laitokset ja ilma-aluksen käyttäjät

EU:n päästökauppajärjestelmään on liittynyt Euroopan talousalueen (ETA) 31 jäsenvaltiota Sillä rajoitetaan noin 11 000 voima- ja tuotantolaitoksen sekä hieman yli 500 Euroopan talousalueen lentoasemien välillä lentävän ilma-aluksen käyttäjän päästöjä. Järjestelmä kattaa noin 45 prosenttia EU:n kasvihuonekaasupäästöistä.

Kolmannesta vaiheesta (2013–2020)* alkaen EU:n päästökauppajärjestelmällä säännellään kiinteiden laitosten osalta energiaintensiivisiä teollisuudenaloja, mukaan lukien voimalaitokset ja muut polttolaitokset, joiden kokonaislämpöteho on vähintään 20 MW (lukuun ottamatta ongelma- ja yhdyskuntajätteen polttolaitoksia), öljynjalostamot, koksaamot, rauta- ja teräs-, klinkkeri-, lasi-, kalkki-, tiili-, keramiikka-, massa-, paperi- ja pahviteollisuus, alumiinin, petrokemikaalien, ammoniakin, typpihapon, adipiinihapon, glyoksaali- ja glyoksyylihapon tuotanto sekä hiilidioksidin talteenotto, siirto putkistoissa ja geologinen varastointi.

Ilmailualalla EU:n päästökauppajärjestelmän soveltamisala rajoittui vuoden 2016 loppuun saakka ETA-alueen sisäisiin lentoihin, samalla kun odotettiin kansainvälisen siviili-ilmailujärjestön (ICAO) maailmanlaajuista lähestymistapaa. ICAO hyväksyi lokakuussa 2016 päätöslauselman kansainvälisen lentoliikenteen kokonaisvaltaisesta päästöhyvitysjärjestelmästä (Carbon Offsetting and Reduction Scheme for International Aviation, CORSIA), joka otetaan käyttöön vuonna 2021. Tämän vuoksi komissio ehdotti ETA-alueen sisäisen lähestymistavan jatkamista vuoden 2016 jälkeen (ks. kohta 4).

EU:n päästökauppajärjestelmä kattaa hiilidioksidin (CO2) päästöt, typpihapon, adipiinihapon, glyoksyylihapon ja glyoksaalin tuotannosta peräisin olevat typpioksiduulin (N2O) päästöt sekä alumiinin tuotannosta peräisin olevat perfluorihiilivetyjen (PFC) päästöt. Vaikka osallistuminen EU:n päästökauppajärjestelmään on pakollista, tietyillä aloilla se kattaa vain tietyn koon ylittävät laitokset. Lisäksi osallistujamaat voivat jättää järjestelmän ulkopuolelle pieniä laitoksia, jos käytössä on toimenpiteitä niiden päästöjen vähentämiseksi vastaavasti. Osallistujamaat voivat myös lisätä EU:n päästökauppajärjestelmään aloja ja kasvihuonekaasuja.

* Tietoja EU:n päästökauppajärjestelmän ensimmäisestä ja toisesta vaiheesta on saatavilla seuraavasta osoitteesta: https://ec.europa.eu/clima/policies/ets/pre2013_fi

Osallistujamaiden 7 vuonna 2017 toimittamien 21 artiklan mukaisten kertomusten mukaan sallittuja laitoksia oli vuonna 2016 yhteensä 10 790. Vuonna 2015 niitä oli noin 10 950 ja vuotta aiemmin noin 11 200.

Kuten aiempinakin vuosina, EU:n päästökauppajärjestelmän toimien puitteissa poltetut polttoaineet olivat vuonna 2016 suurimmalta osin fossiilisia. Kuitenkin 29 valtiota (27 valtiota vuonna 2015) raportoi myös biomassan käytöstä 2 079 laitoksessa (19 prosenttia kaikista laitoksista). Vain kaksi valtiota (LI ja MT) ei raportoinut minkäänlaisesta biomassan käytöstä 8 . Biomassaan liittyvät päästöt olivat vuonna 2016 noin 141 miljoonaa tonnia hiilidioksidia (8 prosenttia EU:n päästökauppajärjestelmässä ilmoitetuista päästöistä), kun ne vuonna 2015 olivat noin 125 miljoonaa tonnia hiilidioksidia (noin 7 prosenttia EU:n päästökauppajärjestelmässä ilmoitetuista päästöistä). Samat kaksi jäsenvaltiota kuin edellisenä vuonna (DE ja SE) ilmoittivat vähäisestä määrästä biopolttoaineita, jonka kolme ilma-aluksen käyttäjää oli käyttänyt (vuonna 2015 käyttäjiä oli neljä) 9 .

Vuotuisiin päästöihin perustuvissa laitosten luokissa 10 vuotta 2016 koskevat tiedot osoittavat, että aiempien vuosien tapaan laitoksista 72 prosenttia kuului luokkaan A, lähes 21 prosenttia luokkaan B ja hieman yli 7 prosenttia luokkaan C. Yli 6 202 laitosta ilmoitettiin ’vähän päästöjä aiheuttavaksi laitokseksi’ (57,5 prosenttia kokonaismäärästä).

EU:n päästökauppajärjestelmään kuuluvia laitoksia, jotka harjoittavat polttolaitostoimintoja, on kaikissa osallistujamaissa. Useimpien osallistujamaiden raportoimia toimintoja ovat öljynjalostus sekä teräksen, sementin, kalkin, lasin, keramiikan, massan ja paperin tuotanto. Siltä osin kuin on kyse EU:n päästökauppajärjestelmän piiriin kuuluvista toiminnoista, jotka koskevat muiden kasvihuonekaasujen kuin hiilidioksidin päästöjä, lupia on ilmoitusten mukaan myönnetty lähinnä alumiinia ja perfluorihiilivetyjä (PFC-yhdisteitä) varten 13 maassa (DE, ES, FR, GR, IS, IT, NL, NO, RO, SE, SI, SK ja UK) ja typpihapon tuotantoa ja N2O:ta varten 21 maassa (poikkeuksina CY, DK, EE, IE, IS, LI, LU, LV, MT, PT ja SI). Muista N2O-aloista on ilmoitettu adipiinihapon tuotannon osalta kolmessa maassa (DE, FR ja IT) ja glyoksaalin ja glyoksyylihapon tuotannon osalta kahdessa (DE ja FR). Edellisen vuoden tapaan FR ja NO ilmoittivat hiilidioksidin talteenotto- ja varastointitoimintoja

Kahdeksan maata (DE, ES, FR, HR, IS, IT, SI, UK) on hyödyntänyt mahdollisuutta jättää vähäisten päästöjen aiheuttajat EU:n päästökauppajärjestelmän ulkopuolelle EU:n päästökauppadirektiivin 27 artiklan mukaisesti. Kuten vuonna 2015, järjestelmän ulkopuolisten hiilidioksidipäästöjen määrä oli vuonna 2016 noin 4 miljoonaa tonnia (noin 0,22 prosenttia todennettujen päästöjen kokonaismäärästä).

Jäsenvaltioiden vuonna 2017 toimittamien 21 artiklan mukaisten tietojen mukaan tähän mennessä seitsemän maata (BE, DK, FR, HR, HU, LI, LT) on hyödyntänyt tarkkailua ja raportointia koskevan komission asetuksen (EU) N:o 601/2012, jäljempänä ’tarkkailua ja raportointia koskeva asetus’, 13 artiklassa tarjottua mahdollisuutta sallia yksinkertaistetut tarkkailusuunnitelmat tapauksissa, joissa riski on pieni. Vain Tanska on tullut mukaan vuoden 2015 jälkeen. Päästömääriltään vähäisten ilma-aluksen käyttäjien osalta säännöksen hyödyntämisestä on raportoinut neljä maata (BE, FI, IS ja PL), joista Belgia on tullut mukaan vuoden 2015 jälkeen.

Vuonna 2016 yhteensä 503:lla ilma-aluksen käyttäjällä raportoitiin olevan tarkkailusuunnitelma (verrattuna 524:ään vuonna 2015 ja 611:een vuonna 2014). Tämä viittaa siihen, että EU:n päästökauppajärjestelmän kattamien ilma-aluksen käyttäjien määrä vakiintuu. Raportoiduista ilma-aluksen käyttäjistä lähes 60 prosenttia (300) oli kaupallisia ilma-aluksen käyttäjiä ja loput 40 prosenttia (203) muita kuin kaupallisia ilma-aluksen käyttäjiä 11 . Ilma-aluksen käyttäjistä yhteensä 249 (lähes 50 prosenttia kokonaismäärästä) katsotaan vähäisten päästöjen aiheuttajiksi (274 (52 prosenttia) vuonna 2015 ja 329 (54 prosenttia) vuonna 2014).

2.2.Unionin rekisteri ja Euroopan unionin tapahtumaloki (EUTL)

Unionin rekisteriin ja Euroopan unionin tapahtumalokiin (EUTL) kirjataan yleiset ja ilmailun päästöoikeuksien omistustiedot ja niitä koskevat tapahtumat tileille ja tilien välisinä tapahtumina. Niitä käyttää ja pitää yllä komissio. Kansalliset rekisterien valvojat 31 osallistujamaassa toimivat yhteyspisteinä yhteensä yli 15 000 tilin edustajille (yrityksiä tai luonnollisia henkilöitä).

Unionin rekisterissä on tilit kiinteille laitoksille ja ilma-aluksen käyttäjille EUTL tarkistaa automaattisesti, kirjaa ja hyväksyy kaikki tilien väliset tapahtumat, jotta voidaan varmistaa, että kaikki siirrot ovat EU:n päästökauppajärjestelmän sääntöjen mukaisia. Näiden kahden rekisterin avulla eurooppalaiset päästöjen aiheuttajat, kauppiaat ja 31 kansallista viranomaista voivat toimia EU:n päästökauppajärjestelmässä, eli jakaa maksuttomia päästöoikeuksia kiinteiden laitosten toiminnanharjoittajille ja ilma-aluksen käyttäjille, kirjata päästöt, mahdollistaa sen, että päästöjen aiheuttajat, ammattimaiset päästöoikeuksien myyjät sekä luonnolliset henkilöt voivat toteuttaa sovitut kaupat siirtämällä päästöoikeuksia tililtä toiselle, sekä antaa päästöjen aiheuttajille luvan kompensoida päästöjä palauttamalla päästöoikeuksia.

* Euroopan parlamentin ja neuvoston päätös N:o 406/2009/EY, tehty 23 päivänä huhtikuuta 2009, jäsenvaltioiden pyrkimyksistä vähentää kasvihuonekaasupäästöjään yhteisön kasvihuonekaasupäästöjen vähentämissitoumusten täyttämiseksi vuoteen 2020 mennessä (EUVL L 140, 5.6.2009, s. 136).

Vuonna 2016 unionin rekisteri tarjosi edelleen eurooppalaisille päästöjen aiheuttajille (kiinteiden laitosten toiminnanharjoittajat ja ilma-aluksen käyttäjät), kauppiaille ja kansallisille viranomaisille luotettavia palveluja.

Rekisteriin on tehty useita teknisiä ja käyttöä koskevia parannuksia. Parannukset koskivat käyttöominaisuuksia, tilejä ja tapahtumia sekä todennusjärjestelmää, jota parannettiin merkittävästi ja josta tuli EU Login.

Komissio käynnisti kesällä 2017 unionin rekisterin käyttöliittymästä kyselytutkimuksen, jossa käyttäjiä pyydettiin esittämään näkemyksensä käyttöliittymän nykyisestä toiminnasta. Tavoitteena on parantaa rekisterin käyttäjäkokemusta.

3.HIILIMARKKINOIDEN TOIMINTA VUONNA 2016

Tässä luvussa esitetään tietoja EU:n päästökauppajärjestelmän tarjonnasta ja kysynnästä. Tarjontaa koskevan osion tiedot koskevat päästökattoa, päästöoikeuksien jakamista ilmaiseksi, NER300-ohjelmaa, huutokauppaa, poikkeamista täysimittaisesta huutokaupasta energia-alalla tietyissä jäsenvaltioissa sekä kansainvälisten hyvitysten käyttöä. Uutena osatekijänä tämän vuoden kertomukseen sisältyy myös uusi välillisten hiilikustannusten hyvitysjärjestelmiä koskeva luku.

Kysynnän osalta annetaan tietoa todennettujen päästöjen määristä sekä menetelmistä tarjonnan ja kysynnän tasapainottamiseksi, kuten markkinavakausvarannosta.

3.1.Tarjonta: liikkeeseen lasketut päästöoikeudet

3.1.1.Päästökatto

Päästökatto on kasvihuonekaasupäästöjen absoluuttinen määrä, joka voidaan päästää järjestelmässä päästövähennystavoitteen saavuttamisen takaamiseksi, ja se vastaa päästökauppakauden aikana liikkeeseen laskettujen päästöoikeuksien määrää. Kolmannessa vaiheessa sovelletaan EU:n laajuista päästökattoa, jolla korvataan aiemmat kansalliset päästökatot.

Vuonna 2013 kiinteiden laitosten päästöjen päästökatoksi vahvistettiin 2 084 301 856 päästöoikeutta. Päästökattoa alennetaan joka vuosi lineaarisesti 1,74 prosentilla niiden päästöoikeuksien keskimääräisestä kokonaismäärästä, jotka on laskettu liikkeeseen vuosittain kaudella 2008–2012. Näin varmistetaan, että vuonna 2020 kiinteiden laitosten käytettävissä olevat päästöoikeudet ovat 21 prosenttia vähemmän kuin vuonna 2005.

Ilmailualan päästökatoksi vahvistettiin alun perin 210 349 264 päästöoikeutta, ja se on 5 prosenttia vähemmän kuin ilmailun päästöt keskimäärin ajanjaksolla 2004–2006. Päästökattoa kasvatettiin 116 524 ilmailun päästöoikeudella 1. tammikuuta 2014 Kroatian liityttyä EU:n päästökauppajärjestelmään. Päästökaton oli tarkoitus kuvastaa vuoden 2008 lainsäädäntöä*, jolla ilmailu liitettiin EU:n päästökauppajärjestelmään ja jossa todettiin, että EU:n päästökauppajärjestelmä kattaa kaikki ETA-alueen sisäiset lennot, ETA-alueelta lähtevät ja sinne saapuvat lennot. Ilmailualalla EU:n päästökauppajärjestelmän soveltamisala rajoittui ETA-alueen sisäisiin lentoihin vuodesta 2013 vuoteen 2016 ICAO:n maailmanlaajuisen toimenpiteen kehittämisen tukemiseksi. Tämän vuoksi liikkeeseen laskettujen ilmailun päästöoikeuksien määrä vuosina 2013–2016 on ollut huomattavasti alkuperäistä päästökattoa pienempi. Maailmanlaajuisen toimenpiteen edistyttyä vuonna 2016 komissio on ehdottanut nykyisen lähestymistavan jatkamista vuoden 2016 jälkeen (ks. kohta 4).

* Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2008/101/EY, annettu 19 päivänä marraskuuta 2008, direktiivin 2003/87/EY muuttamisesta ilmailutoiminnan sisällyttämiseksi yhteisön kasvihuonekaasujen päästöoikeuksien kaupan järjestelmään.

Taulukossa 2 esitetään kiinteiden laitosten päästöoikeuksien määrä ja liikkeeseen laskettujen ilmailun päästöoikeuksien määrä 12 kunakin vuonna EU:n päästökauppajärjestelmän kolmannessa vaiheessa.

Taulukko 2: EU:n päästökauppajärjestelmän päästökatto kaudella 2013–2020

Vuosi

Vuotuinen päästökatto (laitokset)

Vuosittain liikkeeseen lasketut ilmailun päästöoikeudet 13

2013

2 084 301 856

32 455 312

2014

2 046 037 610

41 681 025

2015

2 007 773 364

48 543 026

2016

1 969 509 118

38 034 475

2017

1 931 244 873

37 833 819 14

2018

1 892 980 627

2019

1 854 716 381

2020

1 816 452 135

3.1.2.Myönnetyt päästöoikeudet

3.1.2.1.Ilmaisjako

Vaikka huutokauppa on kolmannessa vaiheessa pääasiallinen menetelmä päästöoikeuksien jakamiseksi EU:n päästökauppajärjestelmään osallistuville yrityksille, merkittävä määrä päästöoikeuksia jaetaan edelleen ilmaiseksi vuoteen 2020 saakka ja sen jälkeenkin. Seuraavia periaatteita sovelletaan:

Teollisuuslaitoksille ilmaiseksi jaettavilla päästöoikeuksilla on tarkoitus torjua mahdollista hiilivuodon riskiä (eli riskiä siitä, että yritykset siirtävät tuotantoaan ilmastopoliittisista kustannussyistä kasvihuonekaasupäästöjä löyhemmin säänteleviin kolmansiin maihin, minkä seurauksena niiden kokonaispäästöt voivat lisääntyä). Merkittävälle hiilivuotoriskille alttiita toimialoja ja toimialojen osia kirjataan hiilivuotoluetteloon*, joka kattaa tällä hetkellä kauden 2015–2019.

* Voimassa oleva hiilivuotoluettelo on saatavilla osoitteessa:
http://eur-lex.europa.eu/legal-content/FI/ALL/?uri=CELEX%3A32014D0746

·Sähköntuotannolle ei enää myönnetä ilmaisia päästöoikeuksia.

·Päästöoikeuksia jaetaan ilmaiseksi EU:n laajuisten yhdenmukaisten sääntöjen mukaisesti.

·Ilmaisjako perustuu tehokkuuden vertailuarvoihin, jotta voidaan vahvistaa kannustimia kasvihuonekaasupäästöjen vähentämiseksi ja palkita tehokkaimmat laitokset.

·Lisäksi on perustettu EU:n laajuinen uusien osallistujien varanto, joka vastaa viittä prosenttia päästöoikeuksien kokonaismäärästä kolmannessa vaiheessa.

Kolmannessa vaiheessa 39 prosenttia käytettävissä olevien päästöoikeuksien kokonaismäärästä jaetaan ilmaiseksi teollisuudelle ja sähköntuotantolaitoksille niiden tuottamaa lämpöä vastaan. Osuus kasvaa edelleen uusille osallistujille myönnettävien päästöoikeuksien takia vuoteen 2020 saakka. On mahdotonta määritellä, kuinka paljon uusien osallistujien varantoa käytetään tulevina vuosina. Komission vuonna 2015 toteuttaman vaikutustenarvioinnin 15 mukaan suuntausten mukaisesti odotettavissa on kuitenkin, että enintään kaksi prosenttia päästökatosta jaettaisiin maksutta uusien osallistujien varannosta. Näin ollen ilmaisten päästöoikeuksien odotetaan kolmannessa vaiheessa muodostavan noin 41 prosenttia kokonaismäärästä. Lisäksi noin 2 prosenttia päästökatosta käytetään innovatiivisen vähähiilisen teknologian käyttöönoton rahoitukseen NER300-ohjelmasta 16 . Siten huutokaupan osuus kolmannessa vaiheessa on 57 prosenttia.

Uusille laitoksille ja kapasiteettiaan merkittävästi lisääville laitoksille voidaan jakaa ylimääräisiä ilmaisia päästöoikeuksia uusien osallistujien varannosta kolmannen vaiheen aikana. Aluksi uusien osallistujien varannossa oli saatavilla 480,2 miljoonaa päästöoikeutta sen jälkeen, kun siitä oli vähennetty 300 miljoonaa päästöoikeutta NER300-ohjelmaa varten. Koko kolmannen vaiheen ajaksi on varattu 139,9 miljoonaa päästöoikeutta 654 laitokselle 17 . Jäljellä oleva uusien osallistujien varanto, joka on 340,3 miljoonaa päästöoikeutta, voidaan jakaa tulevaisuudessa. Näistä päästöoikeuksista merkittävän osan uskotaan kuitenkin jäävän jakamatta.

Vuoden 2017 kesäkuuhun mennessä päästöoikeuksia oli jaettu noin 301,9 miljoonaa vähemmän − laitosten tuotannon lopettamisen tai vähentämisen taikka tuotantokapasiteetin muutosten seurauksena − verrattuna tilanteeseen, jonka perusteella kolmannen vaiheen päästöoikeuksien jako alun perin laskettiin.

Taulukko 3: Vuosina 2013–2017 teollisuudelle ilmaiseksi jaettujen päästöoikeuksien määrä (miljoonaa) 18

	2013	2014	2015	2016	2017
Ilmaisjako 19 (EU28 + ETA/EFTA-valtiot)	903,0	874,8	847,6	821,3	796,2
Jako uusien osallistujien varannosta (uudet investoinnit ja kapasiteetin lisäykset)	11,2	14,6	17,3	18,3	17,6
Ilmaiset päästöoikeudet, jotka ovat jääneet jakamatta tuotannon lopettamisen, tuotantomuutosten tai tuotantokapasiteetin muutosten seurauksena	40,2	58,6	69,9	65,5	67,5

Koska ilmaisjaon kysyntä ylitti saatavilla olevan määrän, päästöoikeuksien jakoa kaikille EU:n päästökauppajärjestelmään kuuluville laitoksille on vähennetty samalla prosenttiosuudella soveltamalla ”monialaista korjauskerrointa” (päästökauppadirektiivin säännösten mukaisesti). Korjauskerroin laskettiin vähentämällä ilmaisjakoa noin 6 prosenttia vuonna 2013. Tämä prosenttiosuus kasvaa vuosittain, kunnes se on noin 18 prosenttia (vuonna 2020).

Unionin tuomioistuin antoi 28. huhtikuuta 2016 tuomion 20 , jolla se mitätöi komission päätöksellä 2013/448/EU vahvistetun monialaisen korjauskertoimen arvot 1. maaliskuuta 2017 alkaen (ks. liitteessä oleva lisäys 5). Komissio tarkisti tämän vuoksi kyseisessä päätöksessä vahvistetut arvot 21 24. tammikuuta 2017 saattaakseen ne unionin tuomioistuimen tuomion mukaisiksi.

3.1.2.2.NER300-ohjelma

NER300-ohjelma on laaja-alainen innovatiivisille vähähiilistä energiaa koskeville demonstrointihankkeille suunnattu rahoitusohjelma. Sen tavoitteena on demonstroida Euroopan unionissa ympäristön kannalta turvallista hiilidioksidin talteenottoon ja varastointiin liittyvää teknologiaa sekä innovatiivista uusiutuviin energialähteisiin liittyvää teknologiaa kaupallisessa mittakaavassa.

Ohjelman varat saadaan rahaksi muunnetuista 300 miljoonasta päästöoikeudesta, jotka ovat peräisin EU:n päästökauppajärjestelmän kolmatta vaihetta varten perustetusta uusien osallistujien varannosta. Rahaksi muuntamisesta saatavat varat jaettiin hankkeille, jotka oli valittu kahdessa ehdotuspyyntömenettelyssä joulukuussa 2012 ja heinäkuussa 2014.

Kahden ehdotuspyynnön tuloksena valittiin 38 uusiutuviin energialähteisiin liittyvää hanketta ja yksi hiilidioksidin talteenottoon ja varastointiin liittyvä hanke. Hankkeet kattavat 20 EU:n jäsenvaltiota, ja niiden määrärahat ovat 2,1 miljardia euroa. Hankkeista neljä on jo toiminnassa: bioenergiahanke BEST Italiassa, bioenergiahanke Verbiostraw Saksassa, Windparl Blaiken Ruotsissa ja 1. heinäkuuta 2017 alkaen Veja Maten merituulivoimapuisto Saksan Pohjanmerellä.

Yhteensä 13 hanketta on tähän mennessä lopullisen investointipäätöksen vaiheessa, ja neljä hanketta on peruttu. Komissio ehdotti, että peruttujen hankkeiden käyttämättä jääneet varat, vähintään 436 miljoonaa euroa, investoidaan uudelleen nykyisiin rahoitusvälineisiin eli InnovFin-välineen energia-alan esittelyhankkeisiin (EDP) ja Verkkojen Eurooppa -välineen velkainstrumenttiin, joita molempia hallinnoi Euroopan investointipankki (EIP). Jäsenvaltiot hyväksyivät tätä varten toukokuussa 2017 ilmastonmuutoskomiteassa tarvittavat tarkistukset 22 NER300-ohjelmaa koskevaan päätökseen 23 .

Taulukko 4: Ensimmäisen ja toisen ehdotuspyynnön yhteydessä valitut NER300-hankkeet 24

	Ensimmäinen ehdotuspyyntö	Toinen ehdotuspyyntö
Suunnitteluvaiheessa olevat hankkeet	1	17
Hankkeet, joiden osalta lopullinen investointipäätös on tehty	11	2
Käynnissä olevat hankkeet	4	0
Peruutetut hankkeet	4	0
Yhteensä	20	19

Muita NER300-ohjelmaan liittyviä ehdotuspyyntöjä ei suunnitella. Komissio keskittyy nyt rahoitettavaksi valittujen hankkeiden täytäntöönpanoon 25 ja käyttämättä jääneiden varojen pikaiseen uudelleen investoimiseen.

3.1.2.3.Välillisten hiilikustannusten hyvittäminen

Kuten kohdassa 3.1.2.1 selitetään, hiilivuotoriskille alttiille energiaintensiivisille aloille voidaan jakaa maksutta päästöoikeuksia niiden suorien hiilikustannusten hyvittämiseksi. Lisäksi EU:n jäsenvaltiot voivat myöntää valtiontukea hyvittääkseen tiettyjen sähköintensiivisten alojen välillisiä hiilikustannuksia, kuten sähkön hinnannousuja, joita sähköntuottajat siirtävät eteenpäin EU:n päästökauppajärjestelmän vuoksi.

Varmistaakseen välillisten hiilikustannusten hyvittämisen yhdenmukaisen soveltamisen jäsenvaltioissa ja minimoidakseen kilpailun vääristymisen sisämarkkinoilla komissio antoi suuntaviivat* tietyistä päästökauppajärjestelmään liittyvistä valtiontukitoimenpiteistä kaudelle 2013–2020. Suuntaviivoissa määritetään muun muassa tukikelpoiset alat ja välillisten hiilikustannusten hyvityksen enimmäismäärät. Tähän tarkoitukseen myönnetty valtiontuki voi kattaa kustannukset vain osittain, ja tuen osuus pienenee ajan myötä**. Näin säilytetään kannustimet energiatehokkuuden parantamiselle ja vihreään sähköön siirtymiselle EU:n päästökauppajärjestelmän tavoitteiden mukaisesti.

* Suuntaviivat tietyistä päästökauppajärjestelmään liittyvistä valtiontukitoimenpiteistä vuoden 2012 jälkeen, 22.5.2012 (EUVL C 158, 5.6.2012, s. 4).

** Tukikelpoisten kustannusten enimmäisosuus laskee kaudella 2013–2015 sovelletusta 85 prosentista75 prosenttiin kaudella 2019–2020.

Komissio on tähän mennessä hyväksynyt kymmenen valtiontukijärjestelmää välillisten hiilikustannusten hyvittämiseksi. Taulukossa 5 esitetään yhteenveto vuodesta 2013 alkaen hyväksytyistä välillisten hiilikustannusten hyvitysjärjestelmistä.

Taulukko 5: Päästökauppajärjestelmään liittyvien vuoden 2012 suuntaviivojen mukaisesti hyväksytyt välillisten hiilikustannusten hyvitysjärjestelmät 26

Jäsenvaltio	Välillisten hiilikustannusten hyvitysjärjestelmien hyväksytyt enimmäismäärät / (hyväksyttyjen enimmäismäärien vuotuinen keskiarvo) miljoonaa euroa	Järjestelmän kesto	Jäsenvaltioiden huutokauppatulot 2016 (ilman ilmailun päästöoikeuksia) miljoonaa euroa
UK	113 £ 27 / (13–50)	2013–2020	419 €
DE	756 € 28 / (203–350)	2013–2020	846 €
BE	113 € 29 / ( 38)	2013–2020	107 €
NL	156 € 30 / (78)	2013–2020	142 €
EL	160 € 31 / (40)	2013–2020	147 €
LT	13,1 € / (1–3)	2014–2020	21 €
SK	250 € / (35)	2014–2020	65 €
FR	364 € / (61)	2015–2020	231 €
FI	149 € / (30)	2016–2020	71 €
ES	5 € / (1–3)	2013–2015	365 €
	106 € / (6–25)	2016–2020

3.1.2.4.Päästöoikeuksien huutokauppa

EU:n päästökauppajärjestelmän kolmannesta vaiheesta alkaen päästöoikeuksien huutokauppaamisesta ensimarkkinoilla tuli päästöoikeuksien jaon pääasiallinen menetelmä. Yli puolet päästöoikeuksista huutokaupataan tässä vaiheessa, ja huutokaupattava osuus kasvaa jatkuvasti koko kauden ajan. Huutokaupasta säädetään huutokauppa-asetuksessa*, jossa määritellään huutokaupan ajoitus, hallinnointi ja muut sen toteuttamiseen liittyvät näkökohdat avoimen, läpinäkyvän, yhdenmukaisen ja syrjimättömän menettelyn takaamiseksi.

* Komission asetus (EU) N:o 1031/2010, annettu 12 päivänä marraskuuta 2010, kasvihuonekaasujen päästöoikeuksien kaupan järjestelmän toteuttamisesta yhteisössä annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2003/87/EY mukaisen kasvihuonekaasujen päästöoikeuksien huutokaupan ajoituksesta, hallinnoinnista ja muista näkökohdista (EUVL L 302, 18.11.2010, s.1).

Raportointikaudella huutokaupat pidettiin seuraavissa huutokauppapaikoissa:

·European Energy Exchange AG (’EEX’) on toiminut yhteisenä huutokauppapaikkana yhteiseen hankintamenettelyyn osallistuville 25 jäsenvaltiolle ja Puolalle, joka päätti jäädä yhteisen hankintamenettelyn ulkopuolelle mutta ei ole vielä nimennyt omaa huutokauppapaikkaansa. EEX on pitänyt huutokauppaa 5. syyskuuta 2016 lähtien toisena yhteisenä huutokauppapaikkana, joka nimettiin 13. heinäkuuta 2016.

·EEX pitää huutokauppaa Saksan puolesta muuna huutokauppapaikkana.

·ICE Future Europe (’ICE’) pitää huutokauppaa Yhdistyneen kuningaskunnan puolesta muuna huutokauppapaikkana.

Islanti, Liechtenstein ja Norja eivät vielä ole aloittaneet päästöoikeuksien huutokauppaamista.

Vuonna 2016 EEX-huutokauppapaikassa, jossa päästöoikeuksia huutokaupataan 27 jäsenvaltion puolesta (yhteistä huutokauppapaikkaa yhteistyössä käyttävät 25 jäsenvaltiota sekä Saksa ja Puola), huutokaupattiin 89 prosenttia huutokaupatusta kokonaismäärästä, kun taas ICE-huutokauppapaikassa huutokaupattiin 11 prosenttia kokonaismäärästä Yhdistyneen kuningaskunnan puolesta.

Huutokauppa numero 1000 järjestettiin huutokaupasta annetun asetuksen mukaisesti 4. toukokuuta 2017 kaikissa huutokauppapaikoissa. Huutokauppojen määrä 30. kesäkuuta 2017 mennessä oli 1 036.

Taulukossa 6 esitetään yleiskatsaus EEX- ja ICE-huutokauppapaikoissa 30. kesäkuuta 2017 mennessä huutokaupattujen päästöoikeuksien määristä, mukaan lukien yleisten päästöoikeuksien varhaiset huutokaupat 32 . Yleisten päästöoikeuksien määrät on määritetty ottaen huomioon päätös 1359/2013/EU lykätä 900 miljoonaa päästöoikeutta vuosilta 2014, 2015 ja 2016. Ilmailun päästöoikeuksien määrät on määritetty ottaen huomioon ilmailualan tilapäiset poikkeukset, joista säädetään päätöksessä N:o 377/2013/EU ja asetuksessa (EU) N:o 421/2014.

Taulukko 6: Huutokaupattujen kolmannen vaiheen päästöoikeuksien kokonaismäärä kaudella 2012–2017

Vuosi	Yleiset päästöoikeudet	Ilmailun päästöoikeudet
2012	89 701 500	2 500 000
2013	808 146 500	0
2014	528 399 500	9 278 000
2015	632 725 500	16 390 500
2016	715 289 500	5 997 500
2017 (1. huhtikuuta mennessä) 33	241 935 000	0

Huutokaupat sujuivat enimmäkseen kitkattomasti, ja huutokauppojen selvityshinnat vastasivat yleensä jälkimarkkinoiden hintoja. Merkittäviä ongelmia tai erityistilanteita ei ilmennyt. Noin viikon aikana elokuussa 2016 ei pidetty huutokauppoja yhteistä huutokauppapaikkaa yhteistyössä käyttävien 25 jäsenvaltion osalta, koska siirtymävaiheen huutokauppapaikasta siirryttiin sitä seuraavaan yhteiseen huutokauppapaikkaan.

Yksi EEX:n Puolan puolesta 25. toukokuuta 2016 pitämä huutokauppa ja yksi ICE:n Yhdistyneen kuningaskunnan puolesta 14. joulukuuta 2016 pitämä huutokauppa peruttiin huutokauppaa koskevan asetuksen sääntöjen mukaisesti. Puolan puolesta pidetyn huutokaupan osalta syy oli se, ettei rajahintaa saavutettu, kun taas Yhdistyneessä kuningaskunnassa tarjottu kokonaismäärä ei riittänyt huutokaupattuun määrään. Näiden lisäksi vuodesta 2012 alkaen huutokaupoista annetun asetuksen mukaisesti pidetyistä yli tuhannesta huutokaupasta on peruttu kaikkiaan viisi huutokauppaa. Liitteen lisäyksessä 2 on selvityshintoja koskeva katsaus kaikista yleisten päästöoikeuksien huutokaupoista vuodesta 2013 vuoden 2017 kesäkuun loppuun, mukaan lukien osallistujien määrä ja katesuhde.

Huutokauppapaikat julkaisevat kunkin huutokaupan yksityiskohtaiset tulokset asiaa koskevilla verkkosivustoilla. Lisätietoja huutokauppojen tapahtumista, mukaan lukien osallistuminen, katesuhde ja hinnat, on saatavilla komission julkaisemista jäsenvaltioiden raporteista 34 .

Huutokaupat tuottivat vuodesta 2012 vuoden 2017 kesäkuun loppuun mennessä yhteensä yli 18,4 miljardin euron tulot (pelkästään vuonna 2016 tulot olivat yhteensä 3,79 miljardia euroa). EU:n päästökauppadirektiivissä säädetään, että jäsenvaltioiden olisi käytettävä ilmasto- ja energiatarkoituksiin vähintään 50 prosenttia huutokaupoista saaduista tuloista, mukaan lukien kaikki tulot, jotka on saatu yhteisvastuullisuuden ja kasvun edistämiseksi jaetuista päästöoikeuksista. Vuonna 2016 päästökauppajärjestelmän päästöoikeuksien huutokaupasta saatiin 3,79 miljardin euron tulot jäsenvaltioille. Komissiolle toimitettujen tietojen mukaan jäsenvaltiot käyttivät tai suunnittelivat käyttävänsä 80 prosenttia näistä tuloista ilmasto- ja energiatarkoituksiin vuonna 2016 35 , mutta niiden kesken esiintyi vaihtelua 36 .

3.1.2.5.Poikkeaminen täysimittaisesta huutokaupasta energia-alalla

EU:n päästökauppadirektiivin 10 c artiklassa säädetään yleistä huutokauppasääntöä koskevasta poikkeuksesta, jolla tuetaan investointeja sähköalan nykyaikaistamiseen tietyissä EU:n jäsenvaltioissa. Poikkeukseen oikeutetuista kymmenestä jäsenvaltiosta* kahdeksan soveltaa poikkeusta ja jakaa sähköntuottajille ilmaiseksi päästöoikeuksia edellyttäen, että vastaavat investoinnit toteutetaan.

Direktiivin 10 c artiklassa tarkoitetut ilmaiset päästöoikeudet vähennetään määrästä, jonka kyseinen jäsenvaltio muuten huutokauppaisi. Poikkeuksen täytäntöönpanosta annetuista kansallisista säännöistä riippuen sähköntuottajien saamien ilmaisten päästöoikeuksien määrä vastaa kansalliseen investointisuunnitelmaan kuuluvien investointien arvoa tai maksuja, jotka on suoritettu kansalliseen rahastoon, jonka kautta kyseiset investoinnit rahoitetaan.

* Poikkeusta voivat soveltaa Bulgaria, Kypros, Latvia, Liettua, Malta, Puola, Romania, Tšekki, Unkari ja Viro. Malta ja Latvia ovat päättäneet olla käyttämättä sitä.

Sähköntuottajille maksutta jaettujen päästöoikeuksien määrä vuonna 2016 esitetään liitteen lisäyksessä 1 olevassa taulukossa 1, ja päästöoikeuksien enimmäismäärä vuotta kohden esitetään lisäyksen 1 taulukossa 2.

Vuosina 2009–2016 ilmoitetun investointituen kokonaisarvo on noin 11 miljardia euroa. Investoinneista noin 80 prosenttia käytettiin infrastruktuurien kehittämiseen ja jälkiasennuksiin, ja loput koskivat puhtaita teknologioita tai tarjonnan monipuolistamista. Esimerkkejä investoinneista ovat energiankulutuksen vähentäminen sähköntuotannossa Liettuassa, höyrynjakeluputken eristeiden vaihto Tšekissä sekä pääasiassa maakaasua käyttävän yhteistuotantoyksikön rakentaminen Bulgariassa.

Päästöoikeudet, joita ei jaeta ilmaiseksi, huutokaupataan. Kaaviossa 1 esitetään poikkeukseen oikeutettujen jäsenvaltioiden pyytämien päästöoikeuksien määrä vuosina 2013–2016.

Kaavio 1: 10 c artiklan mukaisesti jaetut päästöoikeudet

Kaaviossa 2 esitetään 10 c artiklassa tarkoitettujen ilmaisten päästöoikeuksien osalta se, missä määrin niitä on jaettu ja huutokaupattu, sekä käyttämättömät päästöoikeudet. Esimerkiksi Puolan noin 82 miljoonaa käyttämätöntä päästöoikeutta on vähennetty sen vuosina 2013–2016 huutokaupatusta päästöoikeusosuudesta mutta niitä ei ole vielä jaettu ilmaiseksi eikä lisätty huutokauppaan.

Kaavio 2: Päästöoikeuksien jako (jaetut, huutokaupatut ja käyttämättömät)

	Jaetut päästöoikeudet
	Huutokaupatut päästöoikeudet
	Käyttämättömät päästöoikeudet

Taulukossa 7 esitetään vuoteen 2016 mennessä vähennettyjen käyttämättömien päästöoikeuksien määrä, joka on huutokaupattu kaudella 2013–2016, sekä jäljellä olevat käyttämättä jääneet päästöoikeudet.

Taulukko 7: 10 c artiklassa tarkoitettujen käyttämättä jääneiden päästöoikeuksien kohtelu 2013–2016

Jäsenvaltio	10 c artiklassa tarkoitettujen käyttämättä jääneiden päästöoikeuksien määrä huutokaupatut (miljoonaa)	Jäljellä olevien käyttämättä jääneiden päästöoikeuksien määrä 37 (miljoonaa)
BG	6,9	0,0
CY	0,0	0,0
CZ	0,1	0,2
EE	0,2	0,3
HU	0	0,9
LT	0,3	0,6
PL	0,0	82,8
RO	8,8	6,6
Yhteensä	16,3	90,5

3.1.3.Kansainväliset päästöhyvitykset

EU:n päästökauppajärjestelmän osallistujat voivat käyttää Kioton pöytäkirjan puhtaan kehityksen mekanismin (CDM) ja yhteistoteutuksen kansainvälisiä päästöhyvityksiä täyttääkseen osan EU:n päästökauppajärjestelmään liittyvistä velvoitteistaan*. Nämä hyvitykset ovat rahoitusinstrumentteja, jotka vastaavat ilmakehästä päästövähennyshankkeen seurauksena poistettua tai vähennettyä hiilidioksiditonnia. Kolmannen vaiheen aikana hyvityksiä ei enää luovuteta suoraan, vaan ne ovat vaihdettavissa päästöoikeuksiksi milloin tahansa kalenterivuoden aikana.

EU:n päästökauppajärjestelmän osallistujien hyvitysten käyttöön sovelletaan useita laatustandardeja: hyvityksiä ei hyväksytä ydinenergiahankkeista, metsitys- ja uudelleenmetsityshankkeista eikä uusista hankkeista, jotka on rekisteröity vuoden 2012 jälkeen muissa kuin vähiten kehittyneissä maissa. Lisäksi sovelletaan sääntöjä niiden hyvitysten enimmäistasoista, joita kiinteän laitoksen toiminnanharjoittajat ja ilma-aluksen käyttäjät voivat käyttää**.

* Puhtaan kehityksen mekanismin hankkeista ja yhteistoteutushankkeista saa Kioton pöytäkirjan mukaisia päästöhyvityksiä: ensimmäisestä sertifioituja päästövähennyksiä ja jälkimmäisestä päästövähennysyksiköitä. Komission asetuksessa (EU) N:o 389/2013 säädetään, että sellaisten kolmansien maiden myöntämiä ERU:ja, joilla ei ole oikeudellisesti sitovia määrällisiä päästötavoitteita vuosille 2013–2020, kuten niistä on määrätty Kioton pöytäkirjaan Dohan asiakirjan nojalla tehdyllä muutoksella, tai jotka eivät ole toimittaneet tällaista Kioton pöytäkirjan muutosta koskevaa ratifiointiasiakirjaansa, olisi pidettävä unionin rekisterissä vain, jos niiden on todennettu liittyvän päästövähennyksiin, jotka ovat tapahtuneet ennen vuotta 2013.
** Komission asetus (EU) N:o 1123/2013, annettu 8 päivänä marraskuuta 2013, kansainvälisten päästöhyvitysten käyttöoikeuksien määrittämisestä Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2003/87/EY nojalla (EUVL L 299, 9.11.2013, s. 32).

Vaikka kansainvälisten hyvitysten käyttöoikeuksien tarkka määrä toisen ja kolmannen vaiheen aikana (2008–2020) riippuu osittain tulevien todennettujen päästöjen määrästä, markkina-analyytikot arvioivat sen olevan noin 1,6 miljardia. Käytettyjen tai vaihdettujen kansainvälisten hyvitysten määrä oli 30. kesäkuuta 2017 yhteensä 1,48 miljardia, mikä on 90 prosenttia sallitusta arvioidusta enimmäismäärästä.

Kaaviossa 3 kuvataan kansainvälistä hyvitysten vaihtoa. Kattava yleiskatsaus esitetään liitteen lisäyksessä 3.

Kaavio 3: Yhteenveto kansainvälisten hyvitysten vaihdosta 30. kesäkuuta 2017 mennessä

3.2.Kysyntä: markkinoilta poistetut päästöhyvitykset

Vuonna 2016 unionin rekisteriin kirjattujen tietojen mukaan EU:n päästökauppajärjestelmään kuuluvien laitosten kasvihuonekaasupäästöjen arvioidaan vähentyneen 2,9 prosenttia verrattuna vuoteen 2015. Tämä merkitsee päästöjen laskevaa suuntausta järjestelmän kolmannen vaiheen käynnistyttyä vuonna 2013.

Taulukko 8: Todennetut päästöt (miljoonaa hiilidioksidiekvivalenttitonnia)

Vuosi	2011	2012	2013	2014	2015	2016
Todennetut kokonaispäästöt	1904	1867	1908	1814	1803	1750
Muutos vuoteen x-1	-1,8 %	-2 %	2,2 %	-4,9 %	-0,6 %	-2,9 %
Energia-alan todennetut päästöt	1,185	1,181	1,128	1,039	1,031	982
Muutos vuoteen x-1		-0,3 %	-4,4 %	-7,9 %	-0,8 %	-4,8 %
Teollisuuslaitosten todennetut päästöt	720	686	780	775	772	768
Muutos vuoteen x-1		-4,6 %	13,7 %	-0,7 %	-0,4 %	-0,5 %
Reaalisen BKT:n kasvu EU28	1,7 %	-0,5 %	0,2 %	1,7 %	2,2 %	1,9 %

BKT-tiedot on ilmoitettu osoitteessa http://epp.eurostat.ec.europa.eu/tgm/table.do?tab=table&init=1&plugin=1&language=en&pcode=tec00115

(heinäkuu 2017). Ilmailun todennetut päästöt ilmoitetaan erikseen 4 kohdassa.

Kuten taulukosta on nähtävissä, polttotoiminta on ollut merkittävin tekijä todennetuissa päästövähennyksissä.

Vuonna 2016 mitätöitiin vapaaehtoisesti 63 573 päästöoikeutta. Kaiken kaikkiaan tähän mennessä on kirjattu 267 933 päästöoikeuksien vapaaehtoista mitätöintiä.

3.3.Tarjonnan ja kysynnän tasapainottaminen

Kolmannen vaiheen alussa EU:n päästökauppajärjestelmää leimasi suuri epätasapaino päästöoikeuksien tarjonnan ja kysynnän välillä, mikä johti noin 2,1 miljardin päästöoikeuden ylijäämään vuonna 2013. Ylijäämä pieneni hieman vuonna 2014 ja laski sitten merkittävästi 1,78 miljardiin päästöoikeuteen vuonna 2015 ja 1,69 miljardiin päästöoikeuteen vuonna 2016. Tähän vaikutti päästöoikeuksien tarjonnan väheneminen 200 miljoonalla takapainotustoimenpiteen viimeisenä vuonna 2016. Koska päästöt vähenivät noin 2,9 prosenttia vuonna 2016, vähäisempi kysyntä tasapainotti osittain tarjonnan vähenemisen vaikutusta ylijäämään.

Tarjonnan ja kysynnän välisen rakenteellisen epätasapainon korjaamiseksi hyväksyttiin vuonna 2015 markkinavakausvarannon perustaminen päästöoikeuksien huutokauppatarjonnan joustavoittamiseksi. Lopulta takapainotetut päästöoikeudet siirretään varantoon, jonka toiminta käynnistyy tammikuussa 2019.

Markkinavakausvarannon toiminnassa keskeistä on liikkeeseen laskettujen päästöoikeuksien kokonaismäärä. Päästöoikeuksia lisätään varantoon, jos liikkeeseen laskettujen päästöoikeuksien kokonaismäärä ylittää ennalta määritellyn ylärajan (833 miljoonaa päästöoikeutta). Päästöoikeuksia vapautetaan varannosta, jos tämä kokonaismäärä laskee alle ennalta määritellyn alarajan (alle 400 miljoonaa päästöoikeutta)*. Näin ollen markkinavakausvarantoon lisätään päästöoikeuksia tai siitä vapautetaan niitä, jos liikkeeseen laskettujen päästöoikeuksien kokonaismäärä poikkeaa ennalta määritellystä vaihteluvälistä. Varantoon lisätään myös takapainotetut ja ns. jakamatta jääneet** päästöoikeudet.

* Tai jos toteutetaan EU:n päästökauppadirektiivin 29 a artiklan mukaisia toimenpiteitä.

** Jakamatta jääneillä päästöoikeuksilla tarkoitetaan päästöoikeuksia, joita ei jaeta, koska ne varataan uusille osallistujille (EU:n päästökauppadirektiivin 10 a artiklan 7 kohta) tai koska laitos on lopettanut toimintansa osittain tai vähentänyt kapasiteettiaan huomattavasti (EU:n päästökauppadirektiivin 10 a artiklan 19 ja 20 kohta). Päätöksen (EU) 2015/1814 1 artiklan 3 kohdan mukaiseen markkinavakausvarantoon ei aiota sisällyttää sellaisia jakamattomia päästöoikeuksia, jotka ovat peräisin kuluvalla kaudella hiilivuotolistaan kuuluneilla aloilla sovelletusta asiaankuuluvasta hiilivuotokertoimesta, kuten ei myöskään päästöoikeuksia, joita ei ole jaettu päästökauppadirektiivin 10 c artiklan mukaisesti. Nämä päästöoikeudet eivät siis kuulu soveltamisalaan (ks. päästökauppajärjestelmän uudistamisehdotuksen liitteenä olevan vaikutustenarvioinnin (SWD(2015) 135 final) s. 225.

Markkinavakausvarantoon lisättävien ja sieltä vapautettavien päästöoikeuksien kannalta merkityksellinen liikkeeseen laskettujen päästöoikeuksien kokonaismäärä lasketaan seuraavalla kaavalla:

kokonaismäärä = tarjonta – (kysyntä 38 + varannossa olevat päästöoikeudet)

Päästöoikeuksien tarjonta kattaa toisesta vaiheesta (2008–2012) siirretyt päästöoikeudet, huutokaupatut päästöoikeudet, ilmaiseksi jaetut päästöoikeudet ja uusien osallistujien varannossa olevat päästöoikeudet. Päästöoikeuksien kysyntä sitä vastoin määräytyy laitosten päästöjen ja mitätöityjen päästöoikeuksien perusteella. Ks. lisätietoja liitteen lisäyksessä 4 olevassa taulukossa 1.

Liikkeeseen laskettujen päästöoikeuksien kokonaismäärää määritettäessä lähtökohtana on sellaisten toisesta vaiheesta jäljelle jääneiden päästöoikeuksien kokonaismäärää, joita ei ole luovutettu tai mitätöity 39 . Siirrettyjen päästöoikeuksien kokonaismäärä 40 (1 749 540 826) vastaa siten tarkasti sitä päästöoikeuksien lukumäärää, joka oli liikkeessä EU:n päästökauppajärjestelmän kolmannen kauden alussa.

Hiilimarkkinakertomuksen avulla voidaan vahvistaa tarjontaa ja kysyntää koskevat luvut, jotka julkaistaan EU:n päästökauppadirektiiviin ja sen täytäntöönpanosäännöksiin sisältyvän raportointivelvoitteita koskevan aikataulun mukaisesti. Aikataulu, asiaankuuluvat tiedot ja soveltamisala esitetään liitteen lisäyksessä 4 olevassa taulukossa 2. Tarjonnan ja kysynnän osatekijät vuonna 2016 esitetään kaaviossa 4. Kyseiset tiedot on myös julkaistu osana liikkeeseen laskettujen päästöoikeuksien kokonaismäärää koskevaa tiedonantoa markkinavakausvarannon tarkoituksia varten 41 .

Kaavio 4: Kumulatiivinen tarjonta ja kysyntä vuoden 2016 loppuun saakka

Tarjonta (kumulatiivinen, miljoonaa) Kysyntä (kumulatiivinen, miljoonaa)

	Ilmaisjako			Mitätöinnit
	Vaihdetut kansainväliset hyvitykset			Todennetut päästöt
	Ilmaisjako (uusien osallistujien varanto)
	Ilmaisjako (10 c)
	NER300, rahaksi muuttaminen (EIP)
	Huutokauppa
	Varhainen huutokauppa
	Tallettaminen

Markkinavakausvaranto otetaan käyttöön vuonna 2019, ja komissio julkaisee säännöllisesti toukokuun puolivälissä edellisenä vuonna liikkeeseen laskettujen päästöoikeuksien kokonaismäärän. Liikkeeseen laskettujen päästöoikeuksien kokonaismäärä julkaistiin ensimmäistä kertaa toukokuussa 2017, ja se oli 1 693 904 897 42 .

Kaaviossa 5 43 esitetään päästökauppajärjestelmän tarjonnan ja kysynnän kehitystä koskevat kumulatiiviset luvut vuoden 2016 loppuun saakka. Vuonna 2013 tarjonta oli yli 2 miljardia päästöoikeutta, kun taas kysyntä oli pienempi, noin 1,9 miljardia päästöoikeutta. Vuonna 2014 sekä tarjonnan että kysynnän kokonaismäärät laskivat noin 1,8 miljardiin päästöoikeuteen. Vuonna 2015 tarjonta laski edelleen 1,5 miljardiin päästöoikeuteen, kun taas kysyntä laski hieman. Myöhempinä vuosina päästöt pysyivät vakaina tai vähenivät, mutta päästöoikeuksien tarjonta laski enemmän takapainotustoimenpiteen vuoksi.

Tämän seurauksena ylijäämä kasvoi vuonna 2013 yli 2 miljardiin päästöoikeuteen. Määrä säilyi vakaana vuonna 2014 ja laski sitten vuonna 2015 noin 1,8 miljardiin päästöoikeuteen. Vuonna 2016 päästöt vähenivät vuoteen 2015 verrattuna, mutta kysyntä oli edelleen suurempaa kuin tarjonta. Toukokuussa 2017 julkaistu liikkeeseen laskettujen päästöoikeuksien kokonaismäärä on siten kaikkein alhaisimmalla tasolla sen jälkeen, kun tämänhetkinen kauppakausi alkoi.

Kaavio 5: Tarjonnan ja kysynnän kehitys vuosina 2013–2016

	Kysyntä
	Tarjonta
	Toisesta vaiheesta siirretyt päästöoikeudet yhteensä
	Ylijäämä

4.ILMAILU

Ilmailuala on kuulunut EU:n päästökauppajärjestelmään vuodesta 2012 alkaen. Alun perin lainsäädäntö kattoi kaikki lennot Euroopan talousalueelle (ETA) ja Euroopan talousalueelta. Unionissa päätettiin kuitenkin rajata velvoitteet vuosina 2012–2016 ETA-alueen sisäisiin lentoihin. Tällä haluttiin tukea ICAO:n maailmanlaajuisen toimenpiteen kehittämistä ilmailun päästöjen vähentämiseksi.

ICAO:n yleiskokous hyväksyi lokakuussa 2016 päätöslauselman kansainvälisen lentoliikenteen kokonaisvaltaisesta päästöhyvitysjärjestelmästä (Carbon Offsetting and Reduction Scheme for International Aviation, CORSIA), joka otetaan käyttöön vuonna 2021. CORSIA on kehitetty päästöjen kompensointijärjestelmäksi, jossa tavoitteena on vakauttaa kansainvälisen ilmailun päästöt vuoden 2020 tasolle.

EU:n jäsenvaltiot ilmoittivat 44 aikomuksensa liittyä ICAO:n maailmanlaajuiseen järjestelmään 45 alusta alkaen, edellyttäen että tietyt edellytykset täyttyvät. Maailmanlaajuisen toimenpiteen täytäntöönpanoa odotettaessa komissio on ehdottanut 46 EU:n päästökauppajärjestelmän lähestymistavan jatkamista vuoden 2016 jälkeen, toisin sanoen maantieteellisen soveltamisalan säilyttämistä ETA-alueen sisäisenä. Ehdotuksessa säilytetään myös samat poikkeukset ja sama lähestymistapa päästöoikeuksien jakamiseen lentoyhtiöille, joihin sovelletaan lineaarista vähennyskerrointa vuodesta 2021. Siinä ehdotetaan myös CORSIAn täytäntöönpanon uudelleenarviointia EU:n lainsäädännön osalta EU:n päästökauppadirektiivin tarkistamisen avulla.

EU:n päästökauppajärjestelmässä ilmailun päästöt kehittyivät vuonna 2016 siten, että todennetut päästöt lisääntyivät edelleen ja olivat 61 miljoonaa hiilidioksiditonnia, jossa kasvua vuoteen 2015 verrattuna oli 7,9 prosenttia.

Ilmaiseksi jaettavien päästöoikeuksien määrä oli hieman yli 32,0 miljoonaa päästöoikeutta vuonna 2016 47 . Tammi- ja joulukuun 2016 välisenä aikana huutokaupattujen päästöoikeuksien määrä oli noin 6,0 miljoonaa.

Ilmailua koskevan EU:n päästökauppajärjestelmän lainsäädäntöehdotuksen hyväksymistä odotettaessa vuonna 2017 päästöoikeuksia jaettiin ETA-alueen sisäisesti. Ilmaiseksi jaettavien päästöoikeuksien mukautettu määrä oli hieman yli 32,0 miljoonaa päästöoikeutta vuonna 2017 48 . Lisäksi uusien tulijoiden ja nopeasti toimintaansa lisäävien ilma-aluksen käyttäjien erityisvarannosta jaettiin maksutta lähes 1,1 miljoonaa päästöoikeutta. Tämä oli ensimmäinen neljästä vuotuisesta liikkeeseenlaskusta, joka koski kautta 2013–2020. Vuonna 2017 huutokaupattavien päästöoikeuksien määrä on suhteessa liikkeeseenlaskettujen päästöoikeuksien kokonaismäärään. Taulukossa 9 esitetään yhteenveto ilmailualan todennetuista päästöistä, ilmaiseksi jaetuista päästöoikeuksista ja huutokaupatuista määristä EU:n päästökauppajärjestelmän kolmannen vaiheen alusta alkaen.

Taulukko 9: Ilmailualan todennetut päästöt ja päästöoikeudet

Vuosi	2013	2014	2015	2016	2017
Todennetut päästöt (miljoonaa hiilidioksidiekvivalenttitonnia)	53 495 902	54 822 754	57 085 143	61 124 583
Muutos todennetuissa päästöissä vuoteen x-1		1 326 852	2 262 389	4 039 440
Ilmaisjako (EU28 sekä ETA- ja EFTA-maat)	32 455 312	32 403 025	32 152 526	32 036 975	32 018 239
Ilmaisjako uusien tulijoiden ja nopeasti toimintaansa lisäävien ilma-alusten käyttäjien erityisvarannosta	0	0	0	0	1 085 080
Huutokaupattujen päästöoikeuksien määrä	0	9 278 000	16 390 500	5 997 500	4 730 500 49

Kaudella 2013–2015 huutokaupattujen ilmailun päästöoikeuksien määrät kuvaavat lainsäätäjien vuoden 2013 päätöstä lykätä 50 ja rajoittaa vaatimusten täytäntöönpanoa pelkästään ETA-alueen sisäisiin lentoihin ICAO:n maailmanlaajuisen toimenpiteen kehittämisen tukemiseksi. Soveltamista ilmailualaan lykättiin, eikä ilmailualan päästöoikeuksia huutokaupattu vuosina 2012 ja 2013. Vuoden 2012 määrät huutokaupattiin vuonna 2014, ja vaatimuksia alettiin soveltaa ilmailun vuosien 2013 ja 2014 päästöihin vuonna 2015.

5.MARKKINOIDEN VALVONTA

Suuri osa päivittäisistä päästöoikeustapahtumista on johdannaisia (futuurit, termiinit, optiot ja swapit), jotka kuuluvat jo EU:n rahoitusmarkkinasääntelyn piiriin. Tämä sääntely korvataan uudella rahoitusmarkkinadirektiivillä (MiFID II* -paketilla), jota aletaan soveltaa tammikuusta 2018.

Uudessa direktiivissä myös päästöoikeudet luokitellaan rahoitusvälineiksi. Toisin sanoen perinteisiin rahoitusmarkkinoihin sovellettavat säännöt (mukaan lukien hiilijohdannaiskauppa tärkeimmillä markkinapaikoilla tai pörssin ulkopuolisessa kaupankäynnissä (OTC)) ulotetaan koskemaan myös hiilen jälkimarkkinoiden spot-markkinaosaa, jolloin päästöoikeuksista tulee avoimuuden, sijoittajansuojan ja eheyden suhteen samanarvoisia johdannaismarkkinoiden kanssa.

Lisäksi MiFID II -paketin rahoitusvälinemääritelmiin tehtyjen ristiviittausten perusteella sovelletaan myös muita rahoitusmarkkinasäädöksiä. Tämä koskee erityisesti markkinoiden väärinkäyttöä koskevaa asetusta**, joka kattaa päästöoikeustapahtumat ja päästöoikeuksiin liittyvän toiminnan sekä ensimarkkinoilla että jälkimarkkinoilla. Samalla tavoin rahanpesudirektiivissä*** oleva ristiviittaus MiFID II -pakettiin velvoittaa MiFID-direktiivin mukaisesti hyväksytyt hiilimarkkinatoimijat suorittamaan asiakkaiden tuntemisvelvollisuustarkastuksia päästöoikeuksien spot-jälkimarkkinoilla. ****

* Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2014/65/EU, annettu 15 päivänä toukokuuta 2014, rahoitusvälineiden markkinoista sekä direktiivin 2002/92/EY ja direktiivin 2011/61/EU muuttamisesta.

** Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) N:o 596/2014, annettu 16 päivänä huhtikuuta 2014 , markkinoiden väärinkäytöstä (markkinoiden väärinkäyttöasetus) sekä Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2003/6/EY ja komission direktiivien 2003/124/EY, 2003/125/EY ja 2004/72/EY kumoamisesta.

*** Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi (EU) 2015/849, annettu 20 päivänä toukokuuta 2015, rahoitusjärjestelmän käytön estämisestä rahanpesuun tai terrorismin rahoitukseen, Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 648/2012 muuttamisesta sekä Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2005/60/EY ja komission direktiivin 2006/70/EY kumoamisesta.

**** Asiakkaiden tuntemisvelvollisuustarkastukset ovat jo pakollisia päästöoikeusjohdannaisten ensi- ja jälkimarkkinoilla.

Vuonna 2014 hyväksytyissä MiFID II -paketissa ja markkinoiden väärinkäyttöä koskevassa asetuksessa mukautetaan yleistä järjestelmää hiilimarkkinoiden erityispiirteiden mukaiseksi (ks. hiilimarkkinakertomus 2015).

Vuosina 2016 ja 2017 hyväksyttiin useita toimenpiteitä, jotka kattavat MiFID II paketin 51 ja markkinoiden väärinkäyttöä koskevan asetuksen 52 säännösten yksityiskohtia.

5.1.Päästöoikeuksien oikeudellinen luonne ja verotuskohtelu

Päästöoikeuksien oikeudellinen luonne ja verotuskohtelu vaihtelevat eri maissa, koska näitä kahta näkökulmaa ei ole määritelty päästökauppadirektiivissä. Sen sijaan maiden on raportoitava vuosittain päästöoikeuksien oikeudellista luonnetta ja verotuskohtelua koskevista kansallisista järjestelmistään osana 21 artiklan mukaisia kertomuksiaan. Yhdenmukaistamisen puuttumisesta huolimatta markkinat ovat kymmenen viime vuoden aikana kehittyneet kypsiksi ja hyvin likvideiksi. Nykyinen sääntelykehys tarjoaa tarvittavan oikeusperustan avoimille ja likvideille hiilimarkkinoille sekä takaa samalla markkinoiden vakauden ja eheyden.

Päästöoikeuksien kansallinen kohtelu vaihtelee rahoitusvälineistä ja aineettomasta omaisuudesta omistusoikeuksiin ja hyödykkeisiin. Direktiivin 21 artiklan mukaisesti vuonna 2017 toimitettujen tietojen mukaan ainakin neljä osallistujamaata on pannut täytäntöön tai aikoo panna täytäntöön kansallisen lainsäädännön muutoksia. Ne koskevat pääosin MiFID II paketin täytäntöönpanoa.

Päästöoikeuksien verotuskohtelun osalta vain muutamat valtiot ilmoittavat, että arvonlisäveroa sovelletaan päästöoikeuksien myöntämiseen. Sitä vastoin useimmissa osallistujamaissa (kaikki paitsi CY, EE, IS ja LI) arvonlisävero maksetaan päästöoikeustapahtumien yhteydessä jälkimarkkinoilla. Suurin osa valtioista ilmoittaa soveltavansa kansallisiin päästöoikeustapahtumiin käänteistä verovelvollisuutta 53 . Lisäksi yhtiöiden päästöoikeuksia voidaan verottaa (esimerkiksi soveltamalla yhtiöveroa tai yhtiötuloveroa). Viisitoista valtiota ilmoitti, että tällaista veroa ei peritä.

Kuten aiemmissa hiilimarkkinoita koskevissa kertomuksissa todettiin, komissio toteuttaa parhaillaan EU:n päästökauppajärjestelmän päästöoikeuksien oikeudellista luonnetta koskevaa tutkimusta.

Unionin tuomioistuin pidättyi hiljattain 8. maaliskuuta 2017 antamassaan tuomiossa 54 määrittelemästä päästöoikeuksien luonnetta (ks. liitteen lisäys 5).

6.PÄÄSTÖJEN TARKKAILU, RAPORTOINTI JA TODENTAMINEN

Kasvihuonekaasupäästöjen tarkkailun, raportoinnin ja todentamisen on oltava luotettavaa, avointa, johdonmukaista ja täsmällistä, jotta EU:n päästökauppajärjestelmä voi toimia tehokkaasti. Niitä täydennetään luotettavalla akkreditointijärjestelmällä, jolla taataan ulkoisten todentajien riittävä pätevyys. Tarkkailu-, raportointi- ja todentamisvaatimukset yhdenmukaistetaan tarkkailua ja raportointia koskevalla asetuksella sekä akkreditointia ja todentamista koskevalla asetuksella.

EU:n päästökauppajärjestelmän tarkkailujärjestelmä on suunniteltu lähestymistavaksi, joka antaa toiminnanharjoittajille runsaasti liikkumavaraa kustannustehokkuuden varmistamiseksi ja takaa päästötietojen suuren luotettavuuden. Tästä syystä voidaan sallia erilaisia tarkkailumenetelmiä (laskentaan tai mittaukseen perustuvat tarkkailumenetelmät sekä poikkeuksellisesti niin kutsuttu fall back -menetelmä). Menetelmiä voidaan yhdistää laitosten yksittäisiä osia varten. Ilma-aluksen käyttäjien osalta kyseeseen tulee ainoastaan laskentaan perustuva menetelmä, ja polttoainekulutus on tärkein määritettävä muuttuja EU:n päästökauppajärjestelmään kuuluvilla lennoilla. Vaatimuksella siitä, että laitosten toiminnanharjoittajilla ja ilma-aluksen käyttäjillä on tarkkailua ja raportointia koskevan asetuksen mukainen toimivaltaisen viranomaisen hyväksymä tarkkailusuunnitelma, estetään tarkkailumenetelmien sattumanvarainen valinta ja ajallinen vaihtelu.

Akkreditointia ja todentamista koskevalla asetuksella otettiin käyttöön EU:n laajuinen yhdenmukaistettu lähestymistapa todentajien akkreditoimiseksi kolmannesta vaiheesta lähtien. Todentajien, jotka ovat oikeushenkilöitä tai muita oikeussubjekteja, on oltava kansallisen akkreditointielimen akkreditoimia voidakseen suorittaa todentamisia akkreditointia ja todentamista koskevan asetuksen mukaisesti. Uuden yhdenmukaisen akkreditointijärjestelmän etuna on se, että todentajat voivat vastavuoroisen tunnustamisen ansiosta toimia kaikissa jäsenvaltioissa. Todentajat voivat siten hyödyntää kaikkia sisämarkkinoiden tarjoamia mahdollisuuksia ja osaltaan taata, että todentajia on riittävästi käytettävissä.

6.1 Yleinen kehitys

Komissio pyrkii jatkuvasti parantamaan ohjeita ja malleja, joita se antaa jäsenvaltioille, jotta nämä voivat panna johdonmukaisesti täytäntöön tarkkailua ja raportointia 55 sekä akkreditointia ja todentamista 56 koskevat vaatimukset. Tämän osalta on laadittu uudet EU:n päästökauppajärjestelmän tarkastuksia koskevat ohjeet. Niillä pyritään auttamaan valtioita koordinoimaan vastauksensa tilintarkastustuomioistuimen suositukseen niin, että ne voivat panna täytäntöön entistä johdonmukaisemman ja tehokkaamman EU:n päästökauppajärjestelmän valvontakehyksen, johon myös tarkastukset kuuluvat.

Komissio jatkaa myös EU:n päästökauppajärjestelmän tarkkailun, raportoinnin, todentamisen ja akkreditoinnin parantamiseen kannustamista valtioissa. Tarvittaessa on selvennetty ohjeita ja järjestetty koulutustilaisuuksia, joissa on käsitelty keskeisiä kunkin maan tukemiseksi laadituissa toimintasuunnitelmissa esiintyviä kysymyksiä 57 .

Sääntöjen noudattamista koskevan järjestelmän on todettu tehostuneen sen jälkeen, kun tarkkailua ja raportointia koskeva asetus antoi valtioille mahdollisuuden tehdä sähköisestä raportoinnista pakollista. Useimmat osallistujamaat ilmoittavat käyttäneensä komission malleja tai vähimmäisvaatimuksiin perustuvia järjestelmiä. Vuonna 2017 annettujen ilmoitusten mukaan 14 jäsenvaltiota oli käyttänyt jonkinlaista automaattista tietojärjestelmää EU:n päästökauppajärjestelmään liittyvässä raportoinnissa (verrattuna kolmeentoista vuonna 2016 ja kymmeneen vuonna 2015).

Kuten aiemmissa hiilimarkkinoita koskevissa kertomuksissa todettiin, komissio käynnisti toukokuussa 2016 verkkopohjaisen DECLARE ETS MRVA -järjestelmän. Se on kehitetty tukemaan EU:n päästökauppajärjestelmän tarkkailusuunnitelmiin, vuotuisiin päästöselvityksiin, todentamisraportteihin ja parannusraportteihin liittyvien velvoitteiden hoitamista osallistujamaissa.

6.2 Sovellettu tarkkailumenetelmä

Vuonna 2017 toimitetuissa 21 artiklan mukaisissa kertomuksissa todetaan, että useimmissa laitoksissa käytetään laskentaan perustuvaa menetelmää 58 . Vain 150 laitoksen (alle 1,5 prosenttia) 23 valtiossa ilmoitettiin käyttävän jatkuvatoimista päästömittausta, useimmiten Saksassa ja Tšekissä. Valtioita on yksi enemmän kuin viime vuonna, mutta laitoksia yksi vähemmän.

Vain 11 valtiota ilmoitti fall back -menetelmän käytöstä: sitä käytetään 36 laitoksessa, ja se kattaa noin 5,1 miljoonaa hiilidioksidiekvivalenttitonnia (verrattuna 6,6 miljoonaan hiilidioksidiekvivalenttitonniin edellisenä vuonna). Alankomaat ilmoitti fall back -menetelmää käyttävien laitosten määrän vähentyneen (9 laitosta verrattuna 12 laitokseen viime vuonna) ja tähän liittyvien päästöjen puolittuneen. Yli puolet fall back -menetelmään liittyvistä kokonaispäästöistä on peräisin kahdesta laitoksesta (yksi Yhdistyneessä kuningaskunnassa ja yksi Alankomaissa).

Suurin osa laitoksista täyttää tarkkailua ja raportointia koskevassa asetuksessa annetut vähimmäismäärittämistasot 59 . Luokassa C vain 105 laitoksen (verrattuna 113:een edellisenä vuonna ja 118:aan sitä edeltäneenä vuonna) eli 13 prosentin (14 prosenttia edellisenä vuonna) ilmoitettiin poikkeavan vähintään yhden parametrin osalta vaatimuksesta soveltaa ylimpiä määrittämistasoja merkittäviin lähdevirtoihin. Toiminnanharjoittaja saa poiketa vaatimuksista ainoastaan, jos se osoittaa, ettei ylin määrittämistaso ole teknisesti toteutettavissa tai että sen toteuttamisesta aiheutuisi kohtuuttomia kustannuksia. Kun edellytykset eivät ole enää sovellettavissa, toiminnanharjoittajien on parannettava tarkkailujärjestelmiään. Vuonna 2013 luokassa C ilmoitettiin 137 laitoksen (16 prosenttia kokonaismäärästä) poikkeavan vaatimuksesta soveltaa ylimpiä määrittämistasoja. Luokan C laitoksissa ylimpien määrittämistasojen soveltaminen on siis parantunut vakaasti EU:n päästökauppajärjestelmän kolmannen vaiheen jokaisena vuotena.

Vastaavasti 22 osallistujamaata (samat kuin kahtena edellisenä vuotena) on ilmoittanut, että 22 prosenttia luokkaan B kuuluvista laitoksista on saanut jonkinlaisen poikkeuksen tarkkailua ja raportointia koskevan asetuksen perusvaatimuksista (verrattuna 26 prosenttiin edellisenä vuonna ja 28 prosenttiin sitä edeltävänä vuonna). Tämäkin osoittaa ylimpien määrittämistasojen soveltamisen parantuneen vakaasti.

6.3 Akkreditointi ja todentaminen

Todentajien kokonaismäärää ei ilmoiteta komissiolle toimitetuissa 21 artiklan mukaisissa kertomuksissa, mutta polttoon akkreditoitujen todentajien määrään (akkreditoinnin merkittävin pätevyysala) perustuvan kohtuullisen arvion mukaan vuoden 2016 todentamisiin oli akkreditoitu vähintään 130 eri todentajaa. Komissiolle vuonna 2017 toimitettujen 21 artiklan mukaisten kertomusten mukaan ilmailun todentamisiin oli akkreditoitu 47 eri todentajaa vuonna 2016. Eurooppalaisten akkreditointielinten yhteistyöjärjestön (EA) verkkosivustolle on koottu kansallisten akkreditointielinten yhteystiedot ja linkit niiden luetteloihin akkreditoiduista EU:n päästökauppajärjestelmän todentajista 60 .

Todentajien vastavuoroinen tunnustaminen on ollut menestyksekästä osallistujamaissa: osallistujamaiden enemmistö (29, kaikki paitsi FR ja LV) ilmoitti, että niiden alueella toimii vähintään yksi ulkomainen todentaja.

Todentajien on todettu noudattavan hyvin akkreditointia ja todentamista koskevaa asetusta. Vain Puola ilmoitti akkreditoinnin keskeyttämisestä ja Ruotsi peruuttamisesta vuonna 2016 (yksi todentaja molemmissa). Vuonna 2015 yksikään maa ei ilmoittanut akkreditoinnin keskeyttämisistä tai peruuttamisista, ja vuonna 2014 ilmoitettiin yhdestä keskeyttämisestä ja yhdestä peruuttamisesta. Vain Puola ilmoitti yhden todentajan akkreditoinnin pätevyysalueen rajoittamisesta vuonna 2016. Vuonna 2015 tällaisesta rajoittamisesta ilmoitti kuusi maata viiden todentajan osalta ja vuonna 2014 kolme maata kuuden todentajan osalta.

Harvempi maa ilmoitti tänä vuonna todentajia koskevista valituksista (kahdeksan verrattuna yhdeksään viime vuonna). Valitusten kokonaismäärä on myös 17 prosenttia pienempi. Valituksista 96 prosenttia ilmoitettiin ratkaistuiksi (sama kuin edellisenä vuonna). Valtioista yhdeksän ilmoitti havainneensa todentajien vaatimustenvastaisuuksia kansallisten akkreditointielinten ja toimivaltaisten viranomaisten välisen tiedonvaihdon yhteydessä (verrattuna yhteentoista edellisenä vuonna).

7.YLEISKATSAUS HALLINTOJÄRJESTELYISTÄ

EU:n päästökauppajärjestelmään osallistuvat maat noudattavat päästökauppajärjestelmän täytäntöönpanossa erilaisia lähestymistapoja sen suhteen, mikä viranomainen on vastuussa oleva toimivaltainen viranomainen. Joissakin maissa täytäntöönpanoon osallistuu useita paikallisviranomaisia, kun taas toisissa täytäntöönpano on keskitetty. Direktiivin 21 artiklan mukaiset kertomukset antavat hyvän yleiskäsityksen kunkin osallistujamaan organisaatiorakenteesta.

Merkittäviä muutoksia osallistujamaiden hallintojärjestelyissä ei ole havaittu edellisen raportointikauden jälkeen. Direktiivin 21 artiklan mukaisten vuonna 2017 toimitettujen tietojen mukaan EU:n päästökauppajärjestelmän täytäntöönpanoon osallistuu valtioissa keskimäärin viisi toimivaltaista viranomaista 61 . Toimivaltaisten viranomaisten väliseen koordinointiin ilmoitettiin sovellettavan erilaisia välineitä ja menetelmiä, kuten lainsäädäntövälineitä tarkkailusuunnitelmien tai päästöselvitysten keskitettyä hallintaa varten (12 maassa), keskusviranomaisen sitovia ohjeita ja suuntaviivoja paikallisviranomaisille (10 maassa), säännöllisiä työryhmiä tai kokouksia viranomaisille (15 maassa) ja yhteisen IT-alustan käyttöä (13 maassa). Seitsemän maata (CY, EE, HU, IT, IS, LI, LU) ilmoitti, ettei mikään edellä mainituista ole käytössä.

Vuonna 2017 yhteensä 14 maata (CY, DE, EE, FR, GR, IE, LI, LT, LU, LV, MT, NL, SE, SK) ilmoitti, että toiminnanharjoittajilta ei peritä luvanantoon ja hyväksyttyihin tarkkailusuunnitelmiin liittyviä maksuja. Edellisenä vuonna vastaava määrä oli 16 maata. Ilma-aluksen käyttäjät eivät maksa maksuja 15 maassa (BE, CY, CZ, DE, EE, ES, GR, LI, LT, LU, LV, MT, NL, SE ja SK), edellisenä vuonna vastaavasti 16 maassa. Maksut vaihtelevat merkittävästi maiden kesken ja kyseisen palvelun mukaan. Esimerkiksi laitoksen lupaan ja tarkkailusuunnitelman hyväksyntään liittyvät maksut vaihtelevat viidestä eurosta 7 621 euroon, ja ilmailun osalta tarkkailusuunnitelman hyväksyntään liittyvät maksut viidestä eurosta 2 400 euroon.

Kaiken kaikkiaan osallistujamaiden järjestelmät, jotka on mukautettu hallinto-organisaation mukaisiksi, ovat enimmäkseen toimivia. Osallistujamaiden paikallisviranomaisten välistä viestintää ja parhaiden käytänteiden jakamista toimivaltaisten viranomaisten kesken olisi edelleen parannettava ja tuettava, myös EU:n päästökauppajärjestelmän velvoitteiden noudattamista käsittelevän foorumin toimilla. Tämän osalta vuonna 2016 järjestettiin seitsemäs EU:n päästökauppajärjestelmän velvoitteiden noudattamista koskeva konferenssi 62 ja kaksi erillistä velvoitteiden noudattamista käsittelevään foorumiin liittyvää koulutustapahtumaa. Vuosittain järjestettävällä konferenssilla varmistetaan tietoisuus foorumin toiminnasta, erityisesti sen viidestä työryhmästä, jotka käsittelevät tarkkailua ja raportointia, akkreditointia ja todentamista, ilmailualaa, sähköistä raportointia sekä hiilidioksidin talteenottoa ja varastointia.

8.VAATIMUSTEN NOUDATTAMINEN JA TÄYTÄNTÖÖNPANO

EU:n päästökauppadirektiivissä säädetään sakkorangaistuksesta, joka on 100 euron suuruinen (indeksoitu) liikapäästösakko jokaista sellaista hiilidioksidipäästötonnia kohden, jonka kattamiseksi päästöoikeuksia ei ole palautettu ajoissa. EU:n päästökauppajärjestelmän täytäntöönpanossa tapahtuneisiin rikkomuksiin sovellettavista muista seuraamuksista säädetään osallistujamaan kansallisessa lainsäädännössä.

EU:n päästökauppajärjestelmän vaatimusten noudattamisaste on hyvin korkea: joka vuosi noin 99 prosenttia päästöistä todellakin katetaan riittävällä määrällä päästöoikeuksia. Vuosi 2016 ei poikennut tästä. Vain vajaa prosentti päästöjä raportoineista laitoksista ei palauttanut kaikkia vuoden 2016 päästöjään vastaavaa määrää päästöoikeuksia 30. huhtikuuta 2017 mennessä. Kyseiset yleensä pienet laitokset kattavat noin 0,4 prosenttia EU:n päästökauppajärjestelmän päästöistä. Myös ilmailualalla vaatimuksia noudatettiin hyvin pitkälle: ilma-aluksen käyttäjät, jotka aiheuttivat yli 99 prosenttia EU:n päästökauppajärjestelmään kuuluvista ilmailualan päästöistä, täyttivät vaatimukset.

Toimivaltaiset viranomaiset toteuttavat edelleen erilaisia vuotuisia päästöselvityksiä koskevia vaatimustenmukaisuustarkastuksia. Vuonna 2017 toimitetuista direktiivin 21 artiklan mukaisista kertomuksista ilmenee, että kaikki osallistujamaat tarkastivat vuotuiset päästöselvitykset niiden kattavuuden suhteen (100 prosenttia, paitsi FR 77 prosenttia, SE 3 prosenttia ja Yhdistynyt kuningaskunta 62 prosenttia). Kertomusten perusteella jäsenvaltiot tarkastivat keskimäärin yli 75 prosenttia päästöselvityksistä sen suhteen, ovatko ne yhdenmukaisia tarkkailusuunnitelmien kanssa (kaikki maat), ja noin 75 prosentissa päästöselvityksistä tietoja verrattiin päästöoikeuksien jakamista koskeviin tietoihin (kaikki maat paitsi FI, MT ja NO). Osallistujamaista 25 ilmoitti suorittavansa myös ristiintarkastuksia muiden tietojen kanssa. Vain kolmen maan (LV, SI, SK) toimittamien tietojen mukaan toimivaltaiset viranomaiset eivät toteuttaneet päästöselvitysten yksityiskohtaista tarkastusta.

Direktiivin 21 artiklan mukaisten vuonna 2017 toimitettujen tietojen perusteella 16 maan (BE, BG, DK, ES, FI, FR, EL, HR, IT, LU, NL, NO, PL, SE, SK, UK) toimivaltaiset viranomaiset toteuttivat varovaisia arvioita puuttuvista tiedoista 125 laitoksen osalta vuonna 2016. Näistä 68 koski kuitenkin Yhdistynyttä kuningaskuntaa ja vuotta 2016 edeltävien vuosien päästöjä. Ne perustuivat toiminnanharjoittajien ilmoituksiin paljastuneista aiemmista vihreistä. Kun vuoden 2016 tiedoista vähennetään Yhdistynyttä kuningaskuntaa koskevat tiedot, varovaisia arvioita ilmoitti 15 maata yhteensä 57 laitoksen osalta (noin 0,5 prosenttia kaikista laitoksista). Vastaava laitosten määrä oli 45 (0,4 prosenttia) vuonna 2015 ja 37 (0,3 prosenttia) vuonna 2014. Arvioihin liittyvät vuoden 2016 päästöt olivat 1,9 miljoonaa hiilidioksiditonnia (verrattuna 8,3 miljoonaan hiilidioksiditonniin edellisenä vuonna ja 9,1 miljoonaan hiilidioksiditonniin sitä edeltäneenä vuonna) eli noin 0,1 prosenttia kokonaispäästöistä (verrattuna lähes 0,5 prosenttiin kahtena aiempana vuotena). Yleisin syy varovaisille arvioille oli päästöselvityksen puuttuminen 31. maaliskuuta tai päästöselvitykset, jotka eivät täyttäneet tarkkailua ja raportointia koskevan asetuksen tai akkreditointia ja todentamista koskevan asetuksen vaatimuksia.

Ilmailun osalta varovaisia arvioita puuttuvista tiedoista tehtiin vain neljässä maassa 18 ilma-aluksen käyttäjän osalta (noin 3,5 prosenttia kokonaismäärästä), ja kaikissa tapauksissa kyse oli erittäin vähäisten päästöjen aiheuttajista (yhteensä alle 0,2 prosenttia ilmailun päästöistä). Vastaava luku oli viime vuonna 103 ilma-aluksen käyttäjää (lähes 20 prosenttia) kahdeksassa maassa.

Toimivaltaisten viranomaisten tarkastukset ovat edelleen tärkeä täydennys todentajan työhön. Vuonna 2016 kaikki osallistujamaat vahvistivat lisäävänsä laitoksia koskevia tarkastuksia. Suurin osa maista ilmoitti, että tällaiset tarkastukset ulotetaan myös ilma-aluksen käyttäjiin (paitsi HU, LV ja SI). Kuitenkin vain 17 maata ilmoitti toteuttaneensa tarkastuksia laitoksissa vuonna 2016 (AT 63 , CY, CZ, DE, ES, FI, FR, GR, HR, HU, IE, IS, LT, LV, NL, NO, UK).

Vuonna 2016 liikapäästösakkoa ilmoitti määränneensä neljä maata (BG 1, PL 1, RO 6 ja UK 6) ainoastaan 14 laitokselle. Ilmailualalla liikapäästösakkoja ilmoitettiin määrätyn 48:lle ilma-aluksen käyttäjälle (BE 1, DE 4, ES 4 ja UK 39).

Kymmenen maata vahvisti määränneensä seuraamuksia (liikapäästösakkojen lisäksi) raportointikaudella 2016. Vankeusrangaistuksista ei ilmoitettu, mutta 56 laitokselle ja kahdeksalle ilma-aluksen käyttäjälle annettiin yhteensä 1 573 389 euroa sakkoja tai maksukehotuksia. Tästä noin kuudesosa koski tapauksia, joissa toimivaltaiset viranomaiset ja toimialajärjestöt saivat selville 19 laitoksen toimivan ilman lupaa Yhdistyneessä kuningaskunnassa. Näillä toiminnanharjoittajilla on nyt luvat ja ne muodostavat suurimman osan Yhdistyneessä kuningaskunnassa lisääntyneestä ilmoitettujen laitosten määrästä.

Yleisimmät vuonna 2016 ilmoitetut rikkomukset olivat toiminta ilman lupaa (21 tapausta), kapasiteetin muutosten ilmoittamatta jättäminen (14 tapausta) ja lupaehtojen noudattamatta jättäminen (neljä tapausta), se, että todennettua vuotuista päästöselvitystä ei ollut toimitettu määräaikaan mennessä (yhdeksän tapausta), lupaehtojen noudattamatta jättäminen (kuusi tapausta) ja asianmukaisesti hyväksytyn tarkkailusuunnitelman puuttuminen (viisi tapausta). Muita tapauksia olivat se, ettei vuotuinen päästöselvitys ollut tarkkailua ja raportointia koskevan asetuksen vaatimusten mukainen, riittämätön päästöoikeuksien palauttaminen 30. huhtikuuta mennessä ja parannusraportin toimittamatta jättäminen.

9.PÄÄTELMÄT JA TULEVAISUUDENNÄKYMÄT

EU:n päästökauppajärjestelmä oli vuonna 2016 edelleen EU:n lippulaivaväline ilmastonmuutoksen hillitsemisessä kustannustehokkaasti. Järjestelmään osallistuvien laitosten kasvihuonekaasupäästöt vähenivät 2,9 prosenttia, mikä kuvastaa päästöjen laskusuuntausta kolmannen vaiheen käynnistymisestä vuonna 2013 alkaen. Samalla päästöoikeuksien ylijäämä hiilimarkkinoilla laski alimmalle tasolleen sen jälkeen, kun tämänhetkinen kauppakausi alkoi. Tämän osalta markkinavakausvarannon ylijäämäindikaattorin julkaiseminen ensimmäistä kertaa toukokuussa 2017 muodostaa perustan markkinavakausvarannon toiminnan käynnistymiselle vuonna 2019. Varanto on EU:n päästökauppajärjestelmän rakenteellinen ratkaisu Euroopan hiilimarkkinoiden vakauttamiseksi keskipitkällä aikavälillä.

Myös ilmailun alalla edistyminen on ollut merkittävää. ICAO:n annettua vuonna 2016 päätöslauselman maailmanlaajuisten ilmailun päästöjen hillitsemisestä komissio on toteuttanut toimia jatkaakseen EU:n päästökauppajärjestelmän ilmailua koskevia nykyisiä toimenpiteitä maailmanlaajuisen järjestelmän voimaantuloa ja sen pikaista täytäntöönpanoa odotettaessa.

Lisäksi EU:n päästökauppajärjestelmän kolmannen vaiheen neljäntenä vuotena järjestelmän rakenne on osoittautunut luotettavaksi. Vaatimusten noudattamisaste on pysynyt hyvin korkeana sekä kiinteiden laitosten että ilmailualan toiminnanharjoittajien osalta, ja osallistujamaiden hallinto-organisaatiot ovat osoittautuneet tehokkaiksi.

Toukokuussa 2017 pidetty tuhannes huutokauppa oli symbolinen virstanpylväs markkinoille päästöoikeuksia saattavan rakenteen sujuvassa toiminnassa.

Neuvottelut EU:n päästökauppajärjestelmän uudistamista sen neljännelle kauppakaudelle koskevasta ehdotuksesta kestivät yli kaksi vuotta. Merkkipaaluna pidettävään sopimukseen uudistamisesta päästiin marraskuussa 2017. Se osoittaa, että Euroopan unioni on muuttamassa Pariisin sitoumuksensa konkreettisiksi toimiksi. Tarkistettu ja merkittävästi vahvistettu EU:n päästökauppajärjestelmä on merkittävä osa EU:n panosta maailmanlaajuista vähähiiliseen talouteen siirtymistä koskevan Pariisin sopimuksen täytäntöönpanemiseksi.

Komissio aikoo jatkaa Euroopan hiilimarkkinoiden seurantaa ja toimittaa seuraavan kertomuksensa vuoden 2018 lopulla.

LIITE

Lisäys 1

Taulukko 1: Sähköalan nykyaikaistamisen edellyttämien ilmaisten päästöoikeuksien määrä

	Jäsenvaltioiden pyytämien direktiivin 10 c artiklan mukaisten ilmaisten päästöoikeuksien määrä
Jäsenvaltio	2013	2014	2015	2016
BG	11 009 416	9 779 243	8 259 680	6 593 238
CY	2 519 077	2 195 195	1 907 302	1 583 420
CZ	25 285 353	22 383 398	20 623 005	15 831 329
EE	5 135 166	4 401 568	3 667 975	2 934 380
HU	7 047 255 64	ei sovelleta	ei sovelleta	ei sovelleta
LT	322 449	297 113	269 475	237 230
PL	65 992 703	52 920 889	43 594 320	31 621 148
RO	15 748 011	8 591 461	9 210 797	7 189 961
Yhteensä	133 059 430	100 568 867	87 532 554	65 990 706

Taulukko 2: Ilmaisten päästöoikeuksien vuosittainen enimmäismäärä poikettaessa täydestä huutokaupasta energia-alalla

Päästöoikeuksien enimmäismäärä vuodessa
2013	2014	2015	2016	2017	2018	2019	Yhteensä
13 542 000	11 607 428	9 672 857	7 738 286	5 803 714	3 869 143	1 934 571	54 167 999
2 519 077	2 195 195	1 907 302	1 583 420	1 259 538	935 657	575 789	10 975 978
26 916 667	23 071 429	19 226 191	15 380 953	11 535 714	7 690 476	3 845 238	107 666 668
5 288 827	4 533 280	3 777 733	3 022 187	2 266 640	1 511 093	755 547	21 155 307
7 047 255	0	0	0	0	0	0	7 047 255
582 373	536 615	486 698	428 460	361 903	287 027	170 552	2 853 628
77 816 756	72 258 416	66 700 076	60 030 069	52 248 393	43 355 049	32 238 370	404 647 129
17 852 479	15 302 125	12 751 771	10 201 417	7 651 063	5 100 708	2 550 354	71 409 917
151 565 434	129 504 488	114 522 628	98 384 792	81 126 965	62 749 153	42 070 421	679 923 881

Lisäys 2

Kaavio 1: Yleisten päästöoikeuksien huutokauppaa koskeva katsaus (2013 – 30. kesäkuuta 2017)

___ Huutokaupan selvityshinta

. Katesuhde

Lisäys 3

Taulukko 1: Yhteenveto kansainvälisten hyvitysten vaihdosta 30. kesäkuuta 2017 mennessä

Viimeistään 30. kesäkuuta 2017 vaihdetut kansainväliset hyvitykset	miljoonaa	prosenttia
CER:t	231,08	54,61 %
Kiina	164,30	71,10 %
Intia	13,13	5,68 %
Uzbekistan	8,04	3,47 %
Brasilia	4,59	1,98 %
Chile	3,11	1,34 %
Korea	2,92	1,26 %
Meksiko	2,75	1,19 %
Muut	19,25	8,33 %	Menettely 1		Menettely 2
ERU:t	192,07	45,39 %	miljoonaa	prosenttia ERU:ista	miljoonaa	prosenttia ERU:ista
Ukraina	147,69	76,89 %	145,95	78,32 %	1,74	0,91 %
Venäjä	32,06	16,69 %	32,06	17,20 %	0,00	0,00 %
Puola	2,82	1,46 %	3,02	1,62 %	0,00	0,00 %
Saksa	1,65	0,85 %	1,66	0,89 %	0,00	0,00 %
Ranska	1,24	0,64 %	1,24	0,67 %	0,00	0,00 %
Bulgaria	0,49	0,25 %	0,49	0,26 %	0,00	0,00 %
Muut	6,21	3,23 %	1,76	0,94 %	4,35	2,26 %
Yhteensä	423,16	100 %	186,18	96,83 %	6,09	3,17 %

Lisäys 4

Taulukko 1: Päästökauppajärjestelmän tarjonta- ja kysyntätekijät

Tekijä	Tarjonta vai kysyntä	Julkaiseminen	Päivitykset ja epävarmuustekijät
Toisesta vaiheesta siirretyt päästöoikeudet yhteensä	Tarjonta	Hiilimarkkinakertomus	Päivitystä ei ole suunnitteilla, koska toinen vaihe on päättynyt. Lopullinen luku.
Kolmannen vaiheen varhaiset huutokaupat	Tarjonta	Ilmastotoimien pääosaston verkkosivusto, EEX- ja ICE-verkkosivustot	Ei ole osa toisen vaiheen kaikkia siirrettyjä päästöoikeuksia. Lopulliset luvut.
NER300-ohjelman päästöoikeudet	Tarjonta	EIP:n verkkosivusto	Vuosina 2012–2014 muunnettiin rahaksi 300 miljoonaa päästöoikeutta. Lopulliset luvut.
Ilmailualan huutokaupat	Tarjonta	Ilmastotoimien pääosaston verkkosivusto, EEX- ja ICE-verkkosivustot	Ei sovelleta – mukautukset sisältyvät seuraavan vuoden määriin. Vuosien 2013 ja 2014 huutokaupat järjestettiin vuonna 2015.
Kolmannen vaiheen huutokaupat	Tarjonta	Ilmastotoimien pääosaston verkkosivusto, EEX- ja ICE-verkkosivustot	Ei sovelleta – lukua ei tarkisteta. Takapainotetut päästöoikeudet (esim. lykättäessä huutokaupan alkua tiettyjen jäsenvaltioiden, kuten ETA- ja EFTA-maiden, osalta) voidaan huutokaupata seuraavina vuosina.
Ilmaisjako (kansalliset täytäntöönpanotoimenpiteet)	Tarjonta	EU:n tapahtumaloki, taulukot	Lukuja päivitetään läpi vuoden. – Jäsenvaltio voi toimittaa edellisvuosia koskevat tiedot myöhässä tai tosiasiallisesti jaettu päästöoikeusmäärä voi olla alkuperäistä määrää alempi. – EU:n tapahtumaloki sisältää tosiasiallisen jaon tarkan tilan.
Ilmaisjako (uusien osallistujien varanto)	Tarjonta	EU:n tapahtumaloki, taulukot
Ilmaisjako (ilmailu)	Tarjonta	EU:n tapahtumaloki, jäsenvaltioiden julkaisemat jakotaulukot
Ilmaisjako (10 c artikla)	Tarjonta	EU:n tapahtumaloki, tilannetaulukko
Päästöt (kiinteät laitokset)	Kysyntä	EU:n tapahtumaloki, vaatimustenmukaisuutta koskevat tiedot	1. toukokuuta julkistetut vaatimustenmukaisuutta koskevat tiedot osoittavat sellaisten laitosten päästöt ja luovutetut päästöoikeudet, jotka täyttävät vaatimukset (eli ilmoittavat tiedot kaikilta asiaa koskevilta vuosilta).
Päästöt (ilmailu)	Kysyntä		Vuonna 2015 ilma-aluksen käyttäjät täyttivät sekä vuotta 2013 että vuotta 2014 koskevat vaatimukset.
Mitätöidyt päästöoikeudet	Kysyntä		Hiilimarkkinakertomus

Taulukko 2: Tietojen julkaisuaikataulu

Aikataulu	Tiedot	Soveltamisala
1. tammikuuta – 30. huhtikuuta vuonna x	Energia-alan ilmaisjakoa koskevat päivitykset (10 c artikla)	Vuosi x-1
1. huhtikuuta vuonna x	Todennetut päästöt Ilmaisjako (10 a artiklan 5 kohta – kansalliset täytäntöönpano-toimenpiteet)	Vuosi x-1
1. toukokuuta vuonna x	Vaatimusten noudattamisen määräaika: todennetut päästöt ja luovutetut päästöoikeudet	Vuosi x-1
Touko-/lokakuu vuonna x	Vaihdetut kansainväliset hyvitykset
Vuoden x viimeinen neljännes	Hiilimarkkinakertomus	Vuosi x-1
Tammi-/heinäkuu vuonna x	Uusien osallistujien varannon tilanne – varantoa koskeva taulukko
Ei julkaistu EU:n tasolla	Jäsenvaltioiden tasolla julkaistu ilmailualan ilmaisjako

Lisäys 5

Taulukko 1: Unionin tuomioistuimen EU:n päästökauppajärjestelmän toimintaan liittyvät ennakkoratkaisut ajanjaksolla heinäkuusta 2016 kesäkuuhun 2017

Asian viitenumero	Kyseinen lainsäädäntö	Asianosaiset	Asian tiivistelmä	Päivämäärä	Tuomion tiivistelmä
Asia C-461/15	Päätös 2011/278/EU	E. ON Kraftwerke/DE	Ilmoitusvelvollisuuden laajuus päästöoikeuksien maksutta tapahtuvaksi jakamiseksi, kun otetaan huomioon voimalan toiminnassa tapahtuneet muutokset.	8.9.2016	Toimivaltainen viranomainen voi määritellä raportoitavat ”olennaiset tiedot” laitoksen kapasiteettiin kohdistuvista muutoksista, tuotantotasosta ja toiminnasta. Tiedot voidaan katsoa olennaisiksi riippumatta siitä, voivatko ne vaikuttaa toiminnanharjoittajan päästöoikeuksien määrään.
Asia C-460/15	Asetus (EU) N:o 601/2012	Schaefer Kalk GmbH & Co. KG vastaan Saksan valtio	Saostetun kalsiumkarbonaatin tuotantoon käytetyn hiilidioksidin pois sulkemisen pätevyys 49 artiklan 1 kohdassa ja liitteessä IV olevassa 10 kohdassa.	19.1.2017	49 artikla ja liitteessä IV oleva 10 kohdan B kohta ovat saostetun kalsiumkarbonaatin tuotantoon käytetyn kalkintuotantolaitoksen ulkopuolelle siirretyn ja stabiilisti sidotun hiilidioksidin osalta vastoin päästökauppadirektiivin 3 artiklan d kohtaa, koska niissä oletetaan järjestelmällisesti, että hiilidioksidi päästetään ilmakehään.
Asia C-457/15	Direktiivi 2003/87/EY	Vattenfall Europe Generation AG vastaan Saksan valtio	Koska syntyy päästöoikeuksien kaupan velvollisuus sähköntuotantoon tarkoitetun polttoaineiden polton laitoksissa, joiden nimellinen kokonaislämpöteho on yli 20 MW, sisällyttämiseksi?	28.7.2016	”Polttoaineiden poltto laitoksissa, joiden nimellinen kokonaislämpöteho on yli 20 MW” sisällytetään liitteessä I siten, että päästöoikeuksien kaupan velvollisuus syntyy kasvihuonekaasujen ensimmäisestä päästöstä lähtien (mahdollisesti jopa ennen sähköntuotannon aloittamista).
Asia C-456/15, yhdistetyt asiat C-191/14, C-192/14, C-295/14, C-389/14 ja C-391/14–C-393/14	Päätös 2013/448/EU	Borealis Polyolefine GmbH vastaan Bundesminister für Land- und Forstwirtschaft, Umwelt und Wasserwirtschaft	Yhtenäisen monialaisen korjauskertoimen laskentatavan pätevyys.	14.7.2016, 28.4.2016	Päätöksen 2013/448/EU 4 artikla ja liite II ovat pätemättömiä. Olemassa olevan laitoksen uusia toimintoja koskevia päästötietoja ei olisi pitänyt ottaa huomioon, vain laitosten, jotka EU:n päästökauppajärjestelmä kattaa vuodesta 2013 alkaen. Yhtenäinen monialainen korjauskerroin on pätemätön 1.3.2017 alkaen.
Asia C-321/15	Direktiivi 2003/87/EY	ArcelorMittal Rodange et Schifflange SA vastaan Luxemburgin valtio	Sääntöjenvastaisesti myönnettyjen päästöoikeuksien palauttaminen ja voidaanko tällaiset päästöoikeudet luokitella esineiksi.	8.3.2017	Jäsenvaltiot voivat vaatia perusteettomasti myönnettyjen päästöoikeuksien palauttamista korvauksetta. Päästöoikeuksien oikeudellista asemaa koskeva kysymys ei ole merkityksellinen asiassa annettavan tuomion osalta.
Asia C-272/15	Päätös N:o 377/2013/EU, direktiivi 2008/101/EY	Swiss International Air Lines AG vastaan The Secretary of State for Energy and Climate Change ja Environment Agency	Loukataanko päätöksellä N:o 377/2013/EU yhdenvertaista kohtelua koskevaa periaatetta, koska siinä jätetään ETA:n jäsenvaltioiden ja Sveitsin välillä tehdyt lennot sen poikkeuksen ulkopuolelle, joka on otettu käyttöön lähes kaikkiin muihin kolmansiin maihin saapuvien tai niistä lähtevien lentojen osalta?	12.12.2016	Se, että tilapäistä poikkeusta, jota sovelletaan unionin jäsenvaltioiden ja useimpien kolmansien maiden välillä liikennöityjen lentojen osalta, ei sovelleta Sveitsissä sijaitseville lentopaikoille saapuviin ja niiltä lähteviin lentoihin, ei ole yhdenvertaisen kohtelun periaatteen vastainen, koska periaatetta ei sovelleta kolmansiin maihin.
Asia C-180/15, asia C-506/14	Päätös 2011/278/EU, päätös 2013/448/EU	Borealis AB ja muut vastaan Naturvårdsverket Yara Suomi Oy ja muut vastaan työ- ja elinkeinoministeriö	Yhtenäisen monialaisen korjauskertoimen laskemismenetelmän pätevyys ja tuotteen vertailuarvon määrittämismenetelmän kuumalle metallille pätevyys.	8.9.2016, 26.10.2016	Yhtenäisen monialaisen korjauskertoimen pätemättömyys maaliskuusta 2017 alkaen (ks. asia C-191/14 ja muut). Tuotteen vertailuarvon määrittämismenetelmä kuumalle metallille katsotaan päteväksi. Tuomioistuin painotti, että päästöjä ei voi laskea kahteen kertaan.
Asia C-203/12	Direktiivi 2003/87/EY	Billerud Karlsborg AB ja Billerud Skärblacka AB vastaan Naturvårdsverket	Onko toiminnanharjoittajan, joka ei ole palauttanut 30. huhtikuuta mennessä riittävästi päästöoikeuksia maksettava ylitysmaksu riippumatta velvoitteen noudattamatta jättämisen syystä, vaikka toiminnanharjoittajalla on riittävästi päästöoikeuksia 30. huhtikuuta?	17.10.2016	Päästökauppadirektiivin mukaisia seuraamuksia sovelletaan, vaikka toiminnanharjoittajalla, joka ei ole palauttanut huhtikuun 30. päivään mennessä edeltävän vuoden päästöoikeuksia, olisi hallussaan riittävä määrä päästöoikeuksia.

(1)

EU:n kasvihuonekaasupäästöt olivat vuonna 2015 jo 22 prosenttia alle vuoden 1990 tason.

(2)

Kansallisten ennusteiden mukaan päästöt vähenevät edelleen vuoteen 2020 saakka, mutta vuoden 2030 tavoitteen saavuttamiseksi on pantava täytäntöön täydentävää politiikkaa.

(3)

COM(2015) 337, http://eur-lex.europa.eu/legal-content/FI/TXT/?uri=CELEX:52015PC0337

(4)

Kolmikantaneuvottelut ovat epävirallisia kolmenvälisiä kokouksia, joihin osallistuu Euroopan parlamentin, neuvoston ja komission edustajia.

(5)

Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2003/87/EY, annettu 13 päivänä lokakuuta 2003, kasvihuonekaasujen päästöoikeuksien kaupan järjestelmän toteuttamisesta yhteisössä ja neuvoston direktiivin 96/61/EY muuttamisesta (EUVL L 275, 25.10.2003, s. 32).

(6)

Aiempina vuosina julkaistut kertomukset löytyvät verkkosivulta: https://ec.europa.eu/clima/policies/ets_fi

(7)

Viitattaessa direktiivin 21 artiklassa tarkoitettuihin kertomuksiin ’jäsenvaltiot’ tai ’valtiot’ käsittävät EU:n 28 jäsenvaltiota ja ETA-maat (Islannin, Norjan ja Liechtensteinin).

(8)

Biomassan polttamisesta aiheutuvat päästöt luetaan EU:n päästökauppajärjestelmässä nollaksi. Päästöt on siis raportoitava, mutta niitä varten ei tarvitse palauttaa päästöoikeuksia.

(9)

Direktiivin 21 artiklan mukaisesti raportoidut päästöt, jotka liittyvät biopolttoaineiden käyttöön, olivat alle 0,04 prosenttia kaikista järjestelmään kuuluvista ilma-aluksen käyttäjien päästöistä.

(10)

Ks. komission asetus (EU) N:o 601/2012, annettu 21 päivänä kesäkuuta 2012, Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivissä 2003/87/EY tarkoitetusta kasvihuonekaasupäästöjen tarkkailusta ja raportoinnista (EUVL L 181, 12.7.2012, s. 30). Sen mukaan vuotuiset päästöt ovat C-luokan laitoksissa yli 500 000 tonnia hiilidioksidiekvivalenttia, B-luokan laitoksissa 50 000–500 000 tonnia hiilidioksidiekvivalenttia ja A-luokan laitoksissa alle 50 000 tonnia hiilidioksidiekvivalenttia. Lisäksi ’vähän päästöjä aiheuttavat laitokset’ ovat A-luokan laitosten alaluokka, jossa vuotuiset päästöt ovat alle 25 000 tonnia hiilidioksidiekvivalenttia.

(11)

Kaupallinen ilma-aluksen käyttäjä on esimerkiksi palveluja julkisesti tarjoava matkustajalentoyhtiö. Muu kuin kaupallinen ilma-aluksen käyttäjä on esimerkiksi yksityisomistuksessa oleva ilma-alus.

(12)

Vuodesta 2013 lähtien liikkeeseen laskettujen ilmailun päästöoikeuksien määrä on tulosta alhaalta ylöspäin suuntautuvasta lähestymistavasta, joka alkoi ilmaisjaosta (toimijoiden ETA-alueen toiminnan tehokkuuden vertailuarvojen perusteella). Huutokaupattavien päästöoikeuksien määrä lasketaan sen perusteella, että ilmaisjaon osuuden (joka käsittää erityisen varauksen jaettavaksi myöhemmin nopeasti toimintaansa lisääville ilma-aluksen käyttäjille ja uusille tulijoille) olisi oltava 85 prosenttia ja huutokaupattavan osuuden 15 prosenttia.

(13)

Vuosina 2017, 2018, 2019 ja 2020 liikkeeseen laskettavien ilmailun päästöoikeuksien määrä riippuu komission lainsäädäntöehdotuksen tuloksesta (ks. kohta 4).

(14)

Huutokauppaa koskevat luvut ovat elokuulta 2017 (ks. kohta 4).

(15)

SWD(2015) 135 final, https://ec.europa.eu/clima/sites/clima/files/ets/revision/docs/impact_assessment_en.pdf

(16)

NER300 on innovatiivisille vähähiilistä energiaa koskeville demonstrointihankkeille suunnattu rahoitusohjelma, jonka varat saadaan rahaksi muunnetuista 300 miljoonasta päästöoikeudesta, jotka ovat peräisin EU:n päästökauppajärjestelmän kolmatta vaihetta varten perustetusta uusien osallistujien varannosta (ks. kohta 3.1.2.2).

(17)

Esitetyt luvut ovat heinäkuulta 2017: https://ec.europa.eu/clima/sites/clima/files/ets/allowances/docs/170711_status_table_ner.pdf

(18)

Luvut sisältävät heinäkuuhun 2017 mennessä ilmoitetut tiedot, ja ne saattavat muuttua huomattavasti jäsenvaltioiden myöhemmin toimittamien ilmoitusten perusteella.

(19)

Alkuperäinen määrä ennen jäljempänä taulukossa ilmoitettujen vähennysten soveltamista.

(20)

Unionin tuomioistuimen tuomio 28.4.2016 yhdistetyissä asioissa C-191/14, C-192/14, C-295/14, C-389/14 ja C-391/14–C-393/14, Borealis Polyolefine GmbH ym. vastaan Bundesminister für Land- und Forstwirtschaft, Umwelt und Wasserwirtschaft ym. ECLI:EU:C:2016:311.

(21)

Komission päätös (EU) 2017/126 (EUVL L 19, 25.1.2017, s. 93).

(22)

https://ec.europa.eu/clima/sites/clima/files/lowcarbon/ner300/docs/2017_draft_amendment_post_ccc_en.pdf

(23)

Komission päätös 2010/670/EU (EUVL L 290, 6.11.2010, s. 39).

(24)

Komission päätöksen 2010/670/EU mukaisesti hankkeista, jotka on valittu ensimmäisen ehdotuspyynnön yhteydessä, on tehtävä lopullinen investointipäätös vuoden 2016 loppuun mennessä, kun taas toisen ehdotuspyynnön yhteydessä valituissa hankkeissa määräaika on vuoden 2018 kesäkuun lopussa.

(25)

Hankkeiden täytäntöönpanoa voi seurata interaktiivisesta kartasta osoitteessa: https://setis.ec.europa.eu/NER300

(26)

Kaikkien päätösten ei-luottamukselliset versiot ovat saatavilla kilpailun pääosaston verkkosivuilta osoitteessa: http://ec.europa.eu/competition/elojade/isef/index.cfm?clear=1&policy_area_id=3

(27)

Arvioidut määrärahat kaudelle 2013–2015.

(28)

Arvioidut määrärahat kaudelle 2013–2015.

(29)

Arvioitu enimmäisbudjetti hiilen hinta-arviosta riippuen.

(30)

Arvioidut määrärahat kaudelle 2014–2015.

(31)

Arvioidut määrärahat kaudelle 2015–2018.

(32)

Kolmannen vaiheen päästöoikeuksien varhaiset huutokaupat toteutettiin vuonna 2012 ottaen huomioon sähköalalla laajalle levinnyt kaupallinen käytäntö, jossa sähköä myydään etukäteen ja tarvittavat tuotantopanokset (muun muassa päästöoikeudet) hankitaan tuotettua sähköä myytäessä.

(33)

Lisäksi 1. huhtikuuta ja 30. kesäkuuta 2017 välisenä aikana huutokaupattiin 244 388 000 yleistä päästöoikeutta. Vuonna 2017 julkaistujen huutokauppakalenterien mukaan vielä 452 064 000 yleistä päästöoikeutta on määrä huutokaupata heinäkuun ja joulukuun välisenä aikana vuonna 2017.

(34)

Kyseiset raportit ovat saatavissa komission verkkosivulla osoitteessa http://ec.europa.eu/clima/policies/ets/auctioning/documentation_en.htm

(35)

Ks. EU:n päästökauppadirektiivin 10 artiklan 3 kohta.

(36)

Analyysi jäsenvaltioiden huutokauppatulojen käytöstä on saatavilla osoitteessa: https://ec.europa.eu/clima/sites/clima/files/ets/auctioning/docs/auction_revenues_report_2017_en.pdf

(37)

Sisältää määrät vuoden 2017 huutokauppakalenterista.

(38)

Tämä sisältää myös mitätöidyt päästöoikeudet.

(39)

Kyseiset päästöoikeudet korvattiin kolmannen vaiheen päästöoikeuksilla toisen päästökauppakauden lopulla. Liikkeeseen laskettujen päästöoikeuksien kokonaismäärässä ei oteta huomioon muita kolmatta päästökauppakautta edeltävän ajan päästöoikeuksia. Päästöoikeuksien tallettamista selostetaan osoitteessa https://ec.europa.eu/clima/policies/ets/registry_en#tab-0-2

(40)

Määrä ei kata vuonna 2012 toteutettuja kolmannen vaiheen päästöoikeuksien varhaisia huutokauppoja, mutta se kuvastaa kansainvälisten hyvitysten käyttöä ennen kolmannen vaiheen alkua. Vuodesta 2008 lähtien käytettyjen kansainvälisten hyvitysten kokonaismäärä ilmoitetaan kohdassa 3.1.3.

(41)

C(2017) 3228 final, https://ec.europa.eu/clima/sites/clima/files/ets/reform/docs/c_2017_3228_en.pdf

(42)

C(2017) 3228 final, https://ec.europa.eu/clima/sites/clima/files/ets/reform/docs/c_2017_3228_en.pdf

(43)

Vuosien 2013–2016 luvut perustuvat kaikkein tuoreimpiin Euroopan unionin tapahtumalokin tietoihin näiltä vuosilta. Tämä merkitsee sitä, että ne voivat sisältää tuoreita vuosiin 2013, 2014, 2015 ja 2016 liittyviä tietoja.

(44)

https://ec.europa.eu/transport/modes/air/news/2016-09-09-bratislava-declaration_en

(45)

ICAO:n yleiskokouksen päätöslauselma on saatavilla osoitteessa: https://www.icao.int/Meetings/a39/Documents/Resolutions/a39_res_prov_en.pdf

(46)

COM(2017) 054 final, http://eur-lex.europa.eu/legal-content/fi/TXT/?uri=COM:2017:0054:FIN

(47)

Tiedot kesäkuulta 2017.

(48)

Tiedot kesäkuulta 2017.

(49)

Tiedot elokuulta 2017, https://ec.europa.eu/clima/news/2017-auction-calendars-aviation-allowances-published_fi

(50)

Euroopan parlamentin ja neuvoston päätös N:o 377/2013/EU, annettu 24 päivänä huhtikuuta 2013, poikkeamisesta tilapäisesti kasvihuonekaasujen päästöoikeuksien kaupan järjestelmän toteuttamisesta yhteisössä annetusta direktiivistä 2003/87/EY (ETA:n kannalta merkityksellinen teksti) (EUVL L 113, 25.4.2013, s.1).

(51)

https://ec.europa.eu/info/law/markets-financial-instruments-mifid-ii-directive-2014-65-eu/amending-and-supplementary-acts/implementing-and-delegated-acts_en

(52)

https://ec.europa.eu/info/law/market-abuse-regulation-eu-no-596-2014/amending-and-supplementary-acts/implementing-and-delegated-acts_en

(53)

Käänteisessä verovelvollisuudessa vastuu alv:n maksamisesta siirtyy tavaran tai palvelun myyjältä ostajalle. Se suojaa tehokkaasti alv-petoksilta.

(54)

Unionin tuomioistuimen tuomio 8.3.2017 asiassa C-321/15, ArcelorMittal Rodange et Schifflange SA vastaan Luxemburgin valtio, ECLI:EU:C:2017:179.

(55)

Komission asetus (EU) N:o 601/2012, annettu 21 päivänä kesäkuuta 2012, Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivissä 2003/87/EY tarkoitetusta kasvihuonekaasupäästöjen tarkkailusta ja raportoinnista (EUVL L 181, 12.7.2012, s. 30).

(56)

Komission asetus (EU) N:o 600/2012, annettu 21 päivänä kesäkuuta 2012, Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivissä 2003/87/EY tarkoitetusta kasvihuonekaasupäästöraporttien ja tonnikilometriraporttien todentamisesta ja todentajien akkreditoinnista (EUVL L 181, 12.7.2012, s. 1).

(57)

Toimintasuunnitelmat ovat jäsenvaltiokohtaisia. Esimerkiksi tarkastuskertomuksissa esitettyjen virheellisten tietojen, vaatimustenvastaisuuksien ja vaatimustenmukaisuuden puuttumisten asianmukainen luokittelu on esimerkki usein esiintuodusta kysymyksestä. Tarkkailua ja raportointia sekä akkreditointia ja todentamista koskevat mallit ovat saatavilla osoitteessa: https://ec.europa.eu/clima/policies/ets/monitoring_fi

(58)

Pääasiallinen syy tähän on se, että mittauksiin perustuvat menetelmät edellyttävät merkittävien resurssien käyttöä ja kasvihuonekaasukeskittymien jatkuvatoimista mittausta koskevaa taitotietoa, jota useilla pienemmillä toimijoilla ei ole.

(59)

Komission asetuksessa (EU) N:o 601/2012 edellytetään, että kaikki toiminnanharjoittajat täyttävät tietyt vähimmäismäärittämistasot. Suurempien päästölähteiden on täytettävä ylemmät määrittämistasot (eli tietojen on oltava luotettavampia), kun taas pienempiin päästölähteisiin sovelletaan kustannustehokkuussyistä löyhempiä vaatimuksia.

(60)

EA:n luettelo EU:n päästökauppajärjestelmän todentajia akkreditoivien kansallisten akkreditointielinten yhteystiedoista: http://www.european-accreditation.org/information/national-accreditation-bodies-having-been-successfully-peer-evaluated-by-ea

(61)

Joissakin tapauksissa jäsenvaltiot voivat ilmoittaa useita alueellisia tai paikallisia viranomaisia yhtenä toimivaltaisena viranomaisena.

(62)

Konferenssin pöytäkirjat ovat saatavana seuraavasta osoitteesta: https://ec.europa.eu/clima/events/articles/0114_fi

(63)

Osana teollisuuden päästöistä annetun direktiivin tarkastuksia.

(64)

Unkari hyödynsi 10 c artiklan poikkeusta vain vuonna 2013.