EUROOPAN KOMISSIO
Bryssel 13.11.2017
COM(2017) 667 final
KOMISSION TIEDONANTO EUROOPAN PARLAMENTILLE, NEUVOSTOLLE, EUROOPAN TALOUS- JA SOSIAALIKOMITEALLE JA ALUEIDEN KOMITEALLE EMPTY
Vaurautta kaupan ja investointien avulla
Kauppaa tukevan avun yhteisen EU-strategian (2007) päivitys
Updating the 2007 Joint EU Strategy on Aid for Trade
Vaurautta kaupan ja investointien avulla
Kauppaa tukevan avun yhteisen EU-strategian (2007) päivitys
1Johdanto
Kauppaa tukevaa apua annetaan kumppanimaiden tukemiseksi niiden pyrkimyksissä kehittää taloudellista kapasiteettia ja laajentaa kauppaansa kasvun edistämiseksi ja köyhyyden vähentämiseksi. Maailman kauppajärjestön (WTO) otettua konseptin käyttöön vuonna 2005 siitä on tullut vakiintunut osa kehitysyhteistyön prosessia, jolla tuetaan kehitysmaita siten, että ne voivat hyötyä kaupan tuomista eduista. Se kattaa monenlaisia aloja, kuten kauppapolitiikan laatimisen, kauppaan liittyvät määräykset ja standardit, talouden infrastruktuurin (esimerkiksi energian, liikenteen ja televiestinnän) sekä tuotantokapasiteetin kehittämisen vientivetoisilla aloilla, kuten maataloudessa, kalastuksessa ja valmistusteollisuudessa. 1
EU muotoili vuonna 2007 kauppaa tukevan avun strategiansa 2 ”Kehitysmaiden kauppaan liittyviä tarpeita tukevien EU:n toimien tehostaminen” EU:n ja sen jäsenvaltioiden yhteiseksi vastaukseksi WTO:lle. Tarkoitus oli auttaa kehitysmaita ja erityisesti vähiten kehittyneitä maita integroitumaan sääntöihin perustuvaan maailmankaupan järjestelmään ja hyödyntämään kauppaa tehokkaammin kasvun edistämiseen ja köyhyyden vähentämiseen.
Kymmenen vuotta myöhemmin taloudelliset realiteetit ovat muuttuneet huomattavasti maailmanlaajuisten arvoketjujen muodostuessa yhä monimutkaisemmiksi. Myös poliittinen konteksti on muuttunut perusteellisesti sekä maailmanlaajuisesti – erityisesti kestävän kehityksen toimintaohjelman Agenda 2030:n 3 myötä – että EU:n tasolla EU:n ulko- ja turvallisuuspoliittisen globaalistrategian 4 , uuden kehityspolitiikkaa koskevan eurooppalaisen konsensuksen 5 ja ”Kaikkien kauppa” -strategian 6 myötä.
Tämän tiedonannon tarkoitus on päivittää nykyistä kauppaa tukevan avun strategiaa näiden kehityssuuntien mukaisesti. Siinä ehdotetaan tuloksiin perustuvaa ja yhdennettyä lähestymistapaa kauppaa tukevaan apuun ja investointeihin. Tarkoitus on hyödyntää parhaalla mahdollisella tavalla käytettävissä olevien EU:n politiikan välineiden laajaa valikoimaa, jotta voidaan lisätä niiden kokonaisvaikutusta kasvuun ja köyhyyden vähentämiseen. Painopiste on uusien ja parempien työpaikkojen luomisessa ja suurimman avun tarpeessa olevissa maissa, etenkin vähiten kehittyneissä maissa.
2EU:n kauppaa tukeva apu kuluneiden 10 vuoden aikana
Tarkasteltaessa kuluneita kymmentä vuotta voidaan todeta, että EU ja sen jäsenvaltiot ovat vakiinnuttaneet asemansa maailman suurimpana kauppaa tukevan avun antajana. Niiden osuus on kolmannes tämän avun kokonaissummasta. 7 EU:n kauppaa tukevan avun sitoumukset kasvoivat vuosina 2007–2015 yhteensä yli 85 prosenttia, 96,79 miljardiin euroon. Pelkästään vuonna 2015 sitoumusten määrä oli ennätykselliset 13,16 miljardia euroa. Merkittävä osa kauppaa tukevan avun konseptia on kauppaan liittyvä apu 8 , jonka tavoitemäärä 2 miljardia euroa saavutettiin vuonna 2008, kaksi vuotta ennen määräaikaa. Vuoteen 2015 mennessä vuotuinen summa oli kasvanut 2,8 miljardiin euroon, ja siten vuosien 2007–2015 koko määrä oli 21,5 miljardia euroa. Tästä 37 prosenttia kohdennettiin Afrikan, Karibian ja Tyynenmeren (AKT) maille. Vähiten kehittyneille maille annettu tuki pysyi absoluuttisesti mitattuna vakaana ja kohosi lähes 18 miljardiin euroon vuosina 2007–2015 (19 % EU:n kaikesta kauppaa tukevasta avusta). Suhteellisesti mitattuna tuki väheni, koska EU:n kauppaa tukevan avun määrä kokonaisuudessaan kasvoi.
Laadullisesti mitattuna EU:n kauppaan liittyvällä avulla saavutettiin merkittäviä tuloksia useimmilla painopistealoilla. Vähiten kehittyneissä maissa ja epävakaissa tilanteissa avulla onnistuttiin usein vakauttamaan tai jopa kasvattamaan kaupan määrää. 9 EU:n kauppaa tukevalla avulla on myös saavutettu myönteisiä tuloksia laajempien alueellisten tai aihekohtaisten monivuotisten aloitteiden kautta. Näihin kuuluu esimerkiksi EU:n tuki AKT-maille niiden valmiuksien kehittämiseksi, jotta ne voivat integroitua monenväliseen kauppajärjestelmään ja valmistautua talouskumppanuussopimuksiin. 10
Toisaalta kauppaa tukevalla avulla onnistuttiin vain vähäisessä määrin edistämään ja monipuolistamaan köyhimpien tai epävakaiden maiden kauppaa. Huolimatta merkittävästä tuesta ja tullittomasta pääsystä EU:n markkinoille lähes kaikkien tuotteidensa osalta 11 vähiten kehittyneet maat ja maat, joiden olot ovat epävakaat, ovat edelleenkin syrjässä maailmantaloudesta. 12 Vähiten kehittyneiden maiden valmistusteollisuuden 12 prosentin osuus vuonna 2015 oli edelleen selvästi kehitysmaiden keskiarvoa (20 %) pienempi. Vähiten kehittyneiden maiden tavara- ja palvelukaupan alijäämä kasvoi vuosina 2006–2015 huomattavasti, 7,3 miljardista Yhdysvaltain dollarista 104,2 miljardiin dollariin. Näiden maiden osuus maailman viennistä oli vuonna 2015 edelleen alle 1 prosentti, vaikka niiden osuus maailman väestöstä on 12,8 prosenttia.
3Maailmantalouden ja poliittisen ympäristön muutos
Taloudellisen toiminnan globalisoituminen ei ole uusi ilmiö, mutta globalisaatiota edistävät tekijät ja sen suuntaukset muuttuvat nopeasti. 13
Yksi keskeisistä tämänhetkisistä suuntauksista on maailmanlaajuisten ja alueellisten arvoketjujen muodostuminen. Kansainväliset tuotantoverkostot perustuvat entistä enemmän yritysten väliseen ja yritysten sisäiseen kauppaan. Palvelujen merkitys kansainvälisessä kaupassa kasvaa, ja digitalisaatio muokkaa maailmantaloutta uusin tavoin, joista monet ovat vasta tulossa esiin. Suuri haaste on kuitenkin se, että monien kehitysmaiden osallistuminen maailmanlaajuisiin arvoketjuihin ja digitalisaatioon on edelleen erittäin vähäistä. Monien kehitysmaiden talouden teollistuminen, tuottavuus ja monipuolistuminen on edelleen vähäistä, koska ne ovat vieläkin riippuvaisia halvasta työvoimasta, perushyödykkeiden viennistä ja heikkolaatuisesta alkutuotannosta. Tämän takia tarvitaan huomattavia uudistuksia ja investointeja, joita julkiset rahoitusvirrat eivät yksinään pysty kattamaan.
Myös poliittinen tilanne on muuttunut. Vuonna 2015 hyväksytty Addis Abeban toimintasuunnitelma 14 koskee rahoitusta, jota hieman myöhemmin hyväksytyn kestävän kehityksen ohjelman (Agenda 2030) toteuttaminen edellyttää. Molemmissa painotetaan kansainvälisen kaupan ja yksityisen sektorin investointien merkitystä täytäntöönpanon välineinä virallisen kehitysavun rinnalla. Agenda 2030 -ohjelmassa vahvistetaan tuleville vuosille uusi ja yleismaailmallinen kehitysmalli, joka perustuu kolmen – taloudellisen, sosiaalisen ja ympäristöön liittyvän – ulottuvuuden kannalta määritettyjen 17 kestävän kehityksen tavoitteen ja 169 alatavoitteen integroimiseen ja keskinäiseen riippuvuuteen.
Pariisin ilmastosopimuksessa 15 vaaditaan rakennemuutoksia tuotanto- ja kauppajärjestelmiin, jotta voidaan luoda uusi vähähiilinen ja ilmastonmuutosta kestävä talous, joka kykenee sopeutumaan ilmastonmuutokseen ja lievittämään sitä. Siirtyminen kiertotalouteen synnyttää uusia innovaatioita ja taloudellisia mahdollisuuksia, joihin kehitysmaiden pitäisi tarttua enemmän.
Tämä muuttuva tilanne otetaan huomioon EU:n kahdessa olennaisessa poliittisessa aloitteessa. Niistä ensimmäisessä, EU:n ulko- ja turvallisuuspoliittisessa globaalistrategiassa asetetaan tavoitteeksi reagoiva ja yhtenäinen EU. Tähän pyritään hyödyntämällä parhaalla mahdollisella tavalla EU:n käytettävissä olevia monenlaisia politiikan välineitä, joiden joukossa kehityksen ja kaupan välineillä on merkittävä rooli.
Toiseksi uusi kehityspolitiikkaa koskeva eurooppalainen konsensus 16 sisällyttää Agenda 2030:n ajattelutapamuutoksen EU:n kehitysyhteistyöpolitiikkaan. Siinä keskitytään köyhyyden vähentämiseen kehitysyhteistyön tuloksellisuutta koskevien periaatteiden mukaisesti. Lisäksi siinä kehotetaan hakemaan synergioita muiden politiikanalojen kanssa, lisäämään koordinointia ja yhdenmukaisuutta EU:n toimijoiden ja välineiden välillä sekä edistämään kauppaa ja vastuullisia investointeja kehitysmaissa kestävän kehityksen tukemiseksi. Tässä yhteydessä on syytä noudattaa kauppaa, kasvua ja kehitystä koskevassa tiedonannossa 17 esitettyjä ja ”Kaikkien kauppa” -tiedonannossa vuonna 2015 päivitettyjä suuntaviivoja.
Tästä muuttuneesta poliittisesta tilanteesta seuraa kaksi merkittävää asiaa. Ensinnäkin virallisen kehitysavun varoja pitäisi kohdentaa sinne, missä tarve on suurin, etenkin vähiten kehittyneisiin maihin ja epävakaisiin oloihin. Toiseksi painopiste on siirtymässä siten, että virallista kehitysapua käytetään strategisemmin käynnistävänä tekijänä 18 , joka saa liikkeelle muita julkisia ja yksityisiä rahoitusvirtoja esimerkiksi EU:n uuden ulkoisen investointiohjelman puitteissa. Tulevaisuudessa kasvavista julkisista ja yksityisistä investoinneista tulee olennainen osa EU:n tukea kaupan ja tuotantokapasiteetin tarpeisiin.
4Johdonmukaiset ja vaikuttavat jatkotoimet
Muuttuvan taloudellisen ja poliittisen tilanteen takia on aika tarkistaa EU:n kauppaa tukevaa apua. Tavoitteena on oltava kumppanimaiden tukeminen niiden pyrkiessä edistymään kestävän kehityksen tavoitteiden saavuttamisessa ja saamaan aikaan kestävää vaurautta lisäämällä kauppaa ja investointeja. Tämä edellyttää seuraavia perustavanlaatuisia muutoksia verrattuna nykyisiin käytäntöihin:
I.Vähennetään kauppaa tukevan avun hajanaisuutta ja lisätään sen vipuvaikutusta parantamalla sen toteutuksen tietopohjaa ja koordinointia.
II.Lisätään EU:n kauppaa tukevan avun vaikutusta varmistamalla, että se toimii yhdenmukaisesti EU:n ulkopolitiikan välineiden kanssa, ja hyödyntämällä parhaalla mahdollisella tavalla näitä välineitä, erityisesti uutta ulkoista investointiohjelmaa, kauppasopimuksia ja kauppajärjestelyjä.
III.Keskitytään enemmän kestävyyden sosiaaliseen ja ympäristöön liittyvään ulottuvuuteen sekä osallistavaan talouskasvuun.
IV.Eriytetään lähestymistapaa paremmin maittain ja keskitytään enemmän vähiten kehittyneisiin maihin ja epävakaisiin oloihin.
V.Parannetaan seurantaa ja raportointia.
4.1Vähennetään hajanaisuutta, lisätään vipuvaikutusta
EU:n kauppaa tukevan avun varainkäyttö on tällä hetkellä liian hajautettua ja hajanaista. Esimerkiksi vuonna 2015 EU:n kauppaa tukevan avun 13,6 miljardia euroa muodostivat kolmanneksen EU:n kaikesta virallisesta kehitysavusta. Ne kanavoitiin noin 3 000 rahoituspäätöksen avulla, ja päätöksiä kirjattiin lähes 90:llä OECD:n kehitysapukomitean tapahtumakoodilla. Tämän vuoksi oli vaikeaa huolehtia optimaalisesta johdonmukaisuudesta ja vaikuttavuudesta. 19
Tästä syystä on tärkeää yhdistellä paremmin lukuisia erilaisia kehitysrahoituksen välineitä (muun muassa kahdenväliset, alueelliset ja aihekohtaiset välineet) ja tukimuotoja (muun muassa tekninen apu, avustukset, budjettituki, twinning-toiminta ja rahoituslähteiden yhdistäminen) sekä EU:n että jäsenvaltioiden tasolla. Tätä pitäisi täydentää kansainvälisten ja eurooppalaisten kehitysrahoituslaitosten lainanantotoiminnalla kehitysmaissa, jotta voidaan tarjota yhdennetympiä ja mittavampia vastauksia kumppanimaiden kaupan ja tuotantokapasiteetin tarpeisiin.
Jotta EU voisi edistää merkittävästi kestävän kehityksen tavoitteiden saavuttamista, sen on keskityttävä enemmän yksityisten investointien mobilisoimiseen. Ulkoisessa investointiohjelmassa, joka kattaa Afrikan ja Euroopan naapurimaat, noudatetaan yhdennettyä lähestymistapaa. Siinä käytetään uuteen Euroopan kestävän kehityksen rahastoon liittyviä innovatiivisia riskinjakomekanismeja, muun muassa pääoman hankintaa koskevaa takuuta, yhdistettynä tekniseen apuun ja investointiympäristön uudistusten parannuksiin.
Kumppanimaiden ja -alueiden omien kehitysstrategioiden mukaisesti ja puitteissa haetaan ennakoivasti synergioita EU:n kauppasopimusten ja -järjestelyjen kanssa, joista on tullut merkittävä EU:n suhteita kehitysmaihin edistävä tekijä. 20 Ne tarjoavat markkinoille pääsyn mahdollisuuksia, joihin paikalliset pk-yritykset ovat innokkaita tarttumaan. Ne tarjoavat kannustimia uudistuksiin, joiden varaan kehitysyhteistyötä voidaan rakentaa. EU:n kauppaa tukeva apu auttaa näin ollen edistämään alusta alkaen myönteistä sopimusten täytäntöönpanodynamiikkaa ja edistää niiden menestymistä. EU:n kauppaa tukevaa apua käytetään myös EU:n muiden politiikkojen kehityspotentiaalin parantamiseen.
Toimet:
·Vahvistetaan operatiivisia yhteyksiä EU:n kaikkien kehitysyhteistyövälineiden välillä, mukaan luettuina maa- ja alueohjelmat ja eurooppalaisten kehitysrahoituslaitosten operaatiot sekä EU:n että jäsenvaltioiden tasolla.
·Kytketään EU:n budjettituki 21 tiiviisti investointiympäristön uudistuksiin hankittaessa yksityistä pääomaa kehitysmaissa innovatiivisten riskinjakomekanismien avulla. 22
·Käytetään EU:n vapaakauppasopimuksissa käyttöön otettuja institutionaalisen valvonnan mekanismeja lisäkeinona merkityksellisten kauppaa tukevan avun toimien määrittämisessä. 23
·Sisällytetään EU:n vapaakauppasopimusten täytäntöönpanosuunnitelmiin kohdennettuja toimenpiteitä, jotka auttavat kehitysmaita hyödyntämään paremmin EU:n kauppasopimusten tarjoamia mahdollisuuksia.
·Arvioidaan säännöllisesti kauppasopimuskumppaneiden ja yleisen tullietuusjärjestelmän edunsaajamaiden tullietuuksien käyttöastetta ja analysoidaan rajoittavia tekijöitä sekä kotimaan tarjontapuolen 24 että EU:n kauppajärjestelyn 25 näkökulmasta. Ohjataan EU:n kauppaa tukevaa apua tällaisten rajoitusten poistamiseen ja arvioidaan tarvittaessa tarvetta ottaa ne huomioon kauppatoimenpiteiden kehittämisessä.
4.2Lisätään merkityksellisyyttä
EU:n kauppaa tukevan avun kohdentaminen tehokkaammin edellyttää käytettävissä olevan kauppa- ja investointidiagnostiikan järjestelmällistä käyttöä. Näyttöön perustuvan lähestymistavan avulla voidaan ymmärtää kunnolla arvoketjuja ja loppupään markkinoita ja siten käydä parempaan tietoon perustuvaa vuoropuhelua politiikasta kumppanimaiden hallitusten kanssa, mikä johtaa hankkeiden parempaan suunnitteluun ja vaikutukseen.
Mekanismeja sidosryhmien todellista osallistumista varten otetaan käyttöön. Jäsenneltyä vuoropuhelua yksityisen sektorin kanssa tarvitaan, jotta voidaan määrittää liiketoiminta- ja kaupankäyntiympäristössä tarvittavia uudistuksia, jotka helpottavat investointeja ja työpaikkojen luomista. Kansalaisyhteiskunnalla ja työmarkkinaosapuolilla on tärkeä tehtävä ensisijaisten tavoitteiden tukemisessa. Näitä ovat esimerkiksi työpaikkojen luominen nuorille, naisten taloudellinen voimaannuttaminen, ihmisarvoiset työolot ja ympäristönormien noudattaminen. Tutkimus- ja innovointialan toimijat ovat tärkeitä vaikuttajia investointien ja työpaikkojen luomisen edistämisessä. Toimivaltansa puitteissa myös paikallisviranomaiset vaikuttavat merkittävästi liiketoiminnan ja ihmisarvoisen työn mahdollistavaan toimintaympäristöön sekä sääntelyn hallinnoinnista vastaavien paikallisten elinten tehokkuuteen ja hallintotapaan.
Näyttöön ja sidosryhmien osallistumiseen perustuvan lähestymistavan avulla saadun ohjauksen lisäksi tietyillä aloilla on otettava huomioon laajempia suuntauksia ja kysymyksiä.
Arvoketjut ovat edistävä tekijä, joka auttaa kehitysmaita integroitumaan paremmin alueelliseen ja maailmankauppaan. EU:n kauppaa tukevaa apua aiotaan keskittää strategisemmin, jotta kumppanimaita voidaan auttaa kehittämään arvoketjuja ja nousemaan niissä ylöspäin. 26
Laadukas infrastruktuuri on tärkeä ala, jolla EU:n kauppaa tukevan avun kautta voidaan puuttua tarjontapuolen rajoitteisiin ja tullien ulkopuolisiin esteisiin. Se kattaa standardoinnin, akkreditoinnin, vaatimustenmukaisuuden arvioinnin ja markkinavalvonnan sääntelyyn ja toimintaan liittyvät näkökohdat. Sääntelijöiden ja toimivaltaisten viranomaisten valmiuksien kehittäminen, elintarviketurvallisuusjärjestelmät ja laboratoriovälineet sekä tuottajille ja pk-yrityksille annettava tekninen apu teknisten määräysten, yksityisten standardien, elintarviketurvallisuus-, terveys- ja kasvinsuojelutoimenpiteiden noudattamisessa ovat tehokkaita kauppaa ja investointeja mahdollistavia tekijöitä, kun niitä lähestytään markkinalähtöisesti.
Digitalisaatio on ulkoisille markkinoille pääsyä ja maailmanlaajuisiin arvoketjuihin integroitumista mahdollistava tekijä. Digitaalinen innovointi on jo osoittanut pystyvänsä tarjoamaan ratkaisuja paikallisiin ongelmiin, vähentämään kaupan kustannuksia ja tarjoamaan uusia liiketoimintamahdollisuuksia. 27 Teknologiset trendit auttavat innovatiivisia pk-yrityksiä pääsemään markkinoille. EU:n kauppaa tukeva apu kannustaa investoimaan digitaalisiin teknologioihin ja palveluihin, tietokoneistamiseen, sähköiseen hallintoon ja sähköisen kaupankäynnin logistiikkaan sekä antamaan teknistä apua hallituksille, jotta ne voivat laatia politiikkoja ja rajat ylittävälle sähköiselle kaupankäynnille suotuisia puitteita.
Kaupan helpottaminen on saanut merkittävämmän aseman sen jälkeen, kun sopimus kaupan helpottamisesta tuli voimaan. Sopimus on merkittävin monenvälinen kauppasopimus, joka on tehty sen jälkeen kun WTO perustettiin vuonna 1995. EU ja sen jäsenvaltiot ovat sitoutuneet järjestämään vähintään 400 miljoonaa euroa kauppaa helpottavaa tukea viiden vuoden kuluessa sopimuksen voimaantulosta, myös hankkeille, joissa kehitetään kehitysmaiden tullijärjestelmiä. EU:n kauppaa tukevassa avussa asetetaan etusijalle ne kaupan helpottamissopimuksen määräykset, jotka on ryhmitelty luokkaan C. 28
Yleisesti ottaen EU:n kauppaa tukeva apu pysyy joustavana, niin että se voi mukautua WTO:ssa käsiteltävien aiheiden kehitysyhteistyövaikutuksiin, oli kyse sitten tämänhetkisistä neuvotteluista ja sitoumuksista, vähiten kehittyneiden maiden palveluja koskeva poikkeuslupa mukaan luettuna, tai esiin tulevista uusista aiheista.
Toimet:
·EU:n edustustot ja jäsenvaltioiden kentällä toimivat laitokset lisäävät kauppa- ja investointidiagnostiikan ja markkinaseurantavälineiden järjestelmällistä käyttöä sellaisten arvoketjujen tunnistamiseksi ja tukemiseksi, joissa on potentiaalia arvonlisäykseen 29 , EU:n politiikkaa koskevan vuoropuhelun ja EU:n kauppaa tukevan avun toimittamisen ohjaamiseksi.
·Käydään rehellistä vuoropuhelua ja ollaan vuorovaikutuksessa yksityisen sektorin kanssa investointiympäristön rajoitteiden tunnistamiseksi ja niiden asettamiseksi tärkeysjärjestykseen. 30
·Käytetään EU:n valvontajärjestelmiä, joissa arvioidaan, miten kolmansien maiden viennissä noudatetaan EU:n normeja, arvokkaana tiedonlähteenä käsiteltäessä tarjontaa rajoittavia tekijöitä ja määritettäessä parannuksia ja korjaavia toimia edellyttäviä aloja, joilla EU:n kauppaa tukevasta avusta olisi hyötyä. 31
·Vahvistetaan yhteistyötä kansalaisyhteiskunnan ja paikallisviranomaisten kanssa, jotta kauppaa tukeva apu perustuisi parempaan tietoon, muun muassa EU:n vapaakauppasopimusten uuden sukupolven myötä perustettujen sisäisten neuvoa-antavien ryhmien 32 , kansalaisyhteiskunnan kanssa tehtävää yhteistyötä koskevien EU:n maakohtaisten etenemissuunnitelmien ja paikallisviranomaisten kanssa tehtävää yhteistyötä koskevien vastaavien mallien sekä talouskumppanuussopimusten avulla.
4.1Edistyminen ihmisoikeuksien ja kestävän kehityksen alalla
Sukupuolten tasa-arvo ei ole ainoastaan perusihmisoikeus vaan myös taloudellisen kehityksen kannalta ratkaisevan tärkeä asia. Talouksilla, jotka antavat naisille paremmat mahdollisuudet, on suurempi potentiaali kasvaa ja kehittää kilpailukykyään. EU:n kauppaa tukeva apu auttaa toteuttamaan EU:n uusitun ja laajennetun sitoumuksen edistää sukupuolten tasa-arvoa ja erityisesti naisten taloudellista voimaannuttamista. 33
EU:n kauppaa tukevassa avussa on keskeistä osallistavuus, mikä johtuu EU:n oikeuksiin perustuvasta lähestymistavasta kehitysyhteistyöhön. Lähestymistavalla edistetään osallistumista, syrjimättömyyttä, tasa-arvoa ja oikeudenmukaisuutta, avoimuutta ja tilivelvollisuutta. 34 Tämä parantaa kauppa- ja investointialoitteiden ihmisoikeusvaikutusten analysointia.
EU:n kauppaa tukevassa avussa otetaan asianmukaisesti huomioon ihmisarvoista työtä koskeva ohjelma (normit ja oikeudet työpaikalla, työpaikkojen luominen ja yritysten kehittäminen, sosiaaliturva ja työmarkkinaosapuolten vuoropuhelu). 35 Siinä hyödynnetään EU:n vapaakauppasopimusten ”uuden sukupolven” tarjoamia laajempia mahdollisuuksia tukea työntekijöiden oikeuksia ja ihmisarvoista työtä koskevaa ohjelmaa sopimusten kauppaa ja kestävää kehitystä koskeviin lukuihin sisältyvien sosiaalisten ja ympäristöön liittyvien sitovien määräysten avulla. 36
Kestävyys ympäristön kannalta on myös keskeistä kauppaa tukevassa avussa. Ilmastorahoitus sekä vihreä ja kiertotalous tarjoavat kehitysmaille tilaisuuksia nopeisiin kehitysharppauksiin kaupan, kasvun ja työllisyyden osalta, ja ne edistävät yhteiskunnallista ja ekologista selviytymiskykyä. EU:n kauppaa tukevalla avulla autetaan kehitysmaita siirtymään vähähiiliseen ja ilmastonmuutosta kestävään talouteen.
Kestävyys osana yritysten ydinstrategioita, reilun ja eettisen kaupan ja vastuullisten liiketoimintakäytäntöjen edistäminen – myös suhteessa kestäviin arvoketjuihin – YK:n liiketoimintaa ja ihmisoikeuksia koskevien pääperiaatteiden mukaisesti edistää merkittävästi Agenda 2030:n tavoitteiden saavuttamista. 37
Toimet:
·Analysoidaan järjestelmällisesti jokaisen kauppaa tukevan avun hankkeen sukupuolinäkökohdat naisten taloudellisen voimaannuttamisen edistämiseksi. 38
·Kytketään EU:n tuki asianmukaisesti sosiaalisiin ja ympäristöön liittyviin tavoitteisiin, kauppaa tukevaan apuun, EU:n uuden sukupolven vapaakauppasopimusten kauppaa ja kestävää kehitystä koskeviin lukuihin, ympäristöhyödykkeitä koskevaan sopimukseen 39 ja vastuullista liiketoimintaa koskeviin kansainvälisiin periaatteisiin ja suuntaviivoihin 40 .
·Edistetään sosiaalista ja ympäristön kestävyyttä arvoketjujen kaikissa osissa yhdennettyjen ja useita sidosryhmiä koskevien lähestymistapojen avulla. 41
·Tuetaan reilua ja eettistä kauppaa kumppanimaissa esimerkiksi perushyödykkeitä koskevan kohdennetumman lähestymistavan avulla.
4.2Maakohtainen eriyttäminen
EU:n kauppaa tukevan avun toimet on eriytettävä paremmin eri maiden erilaisten olosuhteiden mukaan. Tämä auttaa tunnistamaan kestävän kehityksen kannalta ratkaisevat tekijät ja parhaat käynnistäjät sekä uudistusten parhaan mahdollisen järjestyksen, jotta EU:n tuki voidaan kohdentaa vastaavasti.
Suurempi osuus EU:n kauppaa tukevasta avusta kanavoidaan vähiten kehittyneille maille niiden auttamiseksi sen kestävän kehityksen tavoitteen saavuttamisessa, joka koskee niiden osuuden kaksinkertaistamista maailman viennissä. 42 Vähiten kehittyneiden maiden EU-viennin lisääminen edellyttää tuen ja yksityisten investointien kasvattamista tarjontapuolen rajoitusten ja tarpeiden analyysin pohjalta. 43
Konfliktit ja epävakaus ovat merkittäviä maastamuuton työntötekijöitä. Selviytymiskyvyn, osallistavan ja kestävän kasvun ja ihmisarvoisten työpaikkojen tukeminen konfliktitilanteissa ja epävakaissa oloissa on ratkaisevan tärkeää ja edellyttää toimien huolellista tärkeysjärjestykseen asettamista. Elintarviketurvan, perustarpeiden ja työpaikkojen luomiseen hätätilanteissa keskittyvien ohjelmien tukemisen pitäisi edelleen olla etusijalla. 44 EU:n kauppaa tukevan avun pitäisi myös auttaa selviytymiskyvyn kehittämisessä ja luoda perusta kestävälle taloudelliselle kehitykselle tukien samalla infrastruktuuria ja työvoimavaltaisia aloja ja toimia.
EU:n eriytetympää kauppaa tukevan avun lähestymistapaa sovelletaan myös edistyneempiin kehitysmaihin, jotka eivät enää ole osallistuneet EU:n kahdenväliseen yhteistyöhön vuoden 2014 jälkeen. 45 Yhteistyö tällaisten maiden kanssa ohjataan yhteisen edun mukaisille aloille, mukaan luettuina neuvottelut vapaakauppasopimuksista ja nousevien talouksien integroiminen maailmanmarkkinoille, sekä yhteistyöhön EU:n naapurialueen maiden kanssa yhdessä määritettyjen kumppanuusprioriteettien mukaisesti.
Toimet:
·Lisätään vähiten kehittyneisiin maihin kohdennetun EU:n ja sen jäsenvaltioiden kauppaa tukevan avun osuutta tavoitteena nostaa se vähitellen neljännekseen 46 EU:n kaikesta kauppaa tukevasta avusta vuoteen 2030 mennessä.
·Asetetaan epävakaissa oloissa ja konfliktitilanteissa vakauttavat ja ”nopeita voittoja” tuovat toimet huolellisesti aika- ja tärkeysjärjestykseen analysoimalla epävakauden taustoja ja tekijöitä ja noudattaen periaatetta, jonka mukaan avusta ei aiheutua vahinkoa. 47
·Laajennetaan yhteistyötä edistyneempien kehitysmaiden kanssa muun muassa etelä–etelä-yhteistyön ja kolmenvälisen yhteistyön avulla sekä yhteisen edun mukaisilla aloilla (esimerkiksi alueellinen yhdentyminen, alueelliset arvoketjut, kaupan helpottaminen ja parhaiden käytäntöjen vaihto).
4.3Kattavampi seuranta ja raportointi
Nykyisiä keinoja, joilla analysoidaan ja esitellään EU:n kauppaa tukevan avun vaikutusta, parannetaan. Raportoinnista tehdään laatu- ja tulospainotteisempaa, ja kauppaa tukevan avun sitoumusten ja toimista raportoimisen välistä viivettä lyhennetään. Erityisesti EU:n kauppaa tukevan avun tulosindikaattorien linkittäminen muiden vastaavanlaisten välineiden, kuten ulkoisen investointiohjelman tai kauppasopimusten, indikaattoreihin antaa paremman kuvan sen kokonaisvaikutuksesta.
Tietojärjestelmiä ja -työkaluja 48 nykyaikaistetaan, jotta voidaan paremmin kerätä, analysoida ja levittää kokemuksia EU:n kansainvälisen kehitysyhteistyön tuloskehyksen mukaisesti. 49 Näin myös helpotetaan ja tehostetaan toteutetuista toimista tehtävää maakohtaista ja kauppaan liittyvää jaottelua. Jaottelujen perusteella voidaan saada tietoa ja tukea politiikkoja koskevaan vuoropuheluun ja uusiin kauppaa tukevan avun toimiin.
EU tukee tulevaisuudessakin prosesseja, joiden tarkoitus on huomioida muiden rahoitusvirtojen kuin virallisen kehitysavun kasvava merkitys, jotta saadaan näkyväksi EU:n laajempi, sen virallisen kehitysavun vipuvaikutuksella kertynyt panos kumppanimaiden kauppa-, investointi- ja tuotantovalmiuksien parantamiseen.
Kauppaa tukevan avun soveltamisala kattaa lähes 100 OECD:n kehitysapukomitean (DAC) tapahtumakoodia. Ne ovat 5-numeroisia koodeja, joita käytetään yksittäisten aputoimien tarkoitusta (kohdealaa) koskevien tietojen kirjaamiseen. Tapahtumakoodeilla määritetään saajan taloudellisen tai sosiaalisen rakenteen alue, jota siirron on tarkoitus nimenomaisesti tukea. (http://www.oecd.org/dac/aft/aid-for-tradestatisticalqueries.htm ).
Neuvoston päätelmät 14470/07 (http://trade.ec.europa.eu/doclib/docs/2008/november/tradoc_141470.pdf); KOM(2007) 163 lopullinen.
Yleiskokouksen 25. syyskuuta 2015 hyväksymä päätöslauselma: Transforming our world: the 2030 Agenda for Sustainable Development (https://sustainabledevelopment.un.org/post2015/transformingourworld ).
http://europa.eu/globalstrategy/sites/globalstrategy/files/eugs_review_web.pdf
COM(2016) 740 final.
COM(2015) 497 final ”Kaikkien kauppa – Vastuullisempaa kauppa- ja investointipolitiikkaa”; ks. myös sen täytäntöönpanon edistymistä koskeva kertomus – COM(2017) 491 final.
Kauppaa tukevaa apua annettiin vuosina 2007–2014 maailmanlaajuisesti 253 miljardia euroa (EU 33 %, Japani 19 %, Yhdysvallat 10 %) (lähde: EU:n kauppaa tukevan avun vuotuiset seurantakertomukset).
Kauppaan liittyvä apu liittyy keskeisiin kauppaa koskeviin kysymyksiin ja sisältää seuraavat OECD:n kehitysapukomitean tapahtumakoodien luokat: kauppapolitiikka ja sääntely (331xx, paitsi 33150) ja kaupan kehittäminen (240xx, 25010, 311xx, 312xx, 313xx, 321xx, 322xx, 323xx, 33210, kaikkiin on liitetty kaupan kehittämistä koskeva merkintä, Trade Development Marker).
EU:n kolmansille maille antaman kauppaan liittyvän avun strateginen arviointi, joka perustuu 23 maan ja viiden alueellisen organisaation otokseen (https://ec.europa.eu/europeaid/strategic-evaluation-eu-trade-related-assistance-third-countries-2004-2010_en).
AKT-maiden ja EU:n välisten keskeisten kaupan alan avustusohjelmien loppuarviointi (2015), joka koskee seuraavia ohjelmia: ”Integration to the Multilateral Trading System and Support to the Integrated Framework”, ”All ACP Institutional Trade Capacity Building Facility (Trade.Com)”, ”Capacity Building in Support of the Preparation of Economic Partnership Agreements” (https://europa.eu/capacity4dev/public-priv_sector-trade-regio_int/document/trade-assistance-through-multiple-partnerships-findings-evaluation-three-eu-funded-trade-as).
EU on vähiten kehittyneiden maiden tavaroiden tärkein vientimarkkina-alue: sen osuus näiden maiden maailmanlaajuisesta viennistä vuonna 2016 oli 25,1 prosenttia. Vuonna 2007 osuus oli vain 21,4 prosenttia (lähde: EUROSTAT – IMF (13.10.2017)). Vähiten kehittyneiden maiden osuus EU:n kokonaistuonnista pysyi kuitenkin alhaisena, vaikka se kasvoikin: 2,16 prosenttia EU:n kokonaistuonnista vuonna 2016, kun se oli ollut 1,44 prosenttia vuonna 2007 (lähde: EUROSTAT – Comext (13.10.2017)).
The Least Developed Countries Report 2016, UNCTAD (http://unctad.org/en/PublicationsLibrary/ldc2016_en.pdf).
Pohdinta-asiakirja globalisaation hallinnasta, Euroopan komissio, COM(2017) 240, 10. toukokuuta 2017.
Loppuasiakirja hyväksyttiin kolmannessa kansainvälisessä kehitysrahoituskonferenssissa (Addis Abeba, Etiopia, heinäkuu 2015) ja vahvistettiin YK:n yleiskokouksen 27. heinäkuuta 2015 hyväksymällä päätöslauselmalla 69/313.
Pariisin ilmastokonferenssin (COP21) tulos sellaisena kuin se tuli voimaan 4. marraskuuta 2016.
https://ec.europa.eu/europeaid/sites/devco/files/european-consensus-on-development-final-20170626_en.pdf.
COM(2012) 22 final ”Kauppa, kasvu ja kehitys – Kauppa- ja investointipolitiikan räätälöinti apua eniten tarvitsevien maiden tarpeiden mukaan”.
European Report on Development (2015): Combining finance and policies to implement a transformative post-2015 development agenda (ODI, ECDPM, GDI/DIE, Ateenan yliopisto ja Southern Voice -verkosto).
Vuosina 2012–2017 yli 250 hankkeen aiheena olivat talouden ohjaus ja hallinta sekä investointiympäristön uudistukset Saharan eteläpuolisessa Afrikassa. Tulevaisuudessa huolehditaan johdonmukaisuudesta muun muassa ulkoisen investointiohjelman yhdennetyn lähestymistavan avulla.
Kehitysyhteistyötä EU:n kanssa tekevät kehitysmaat ovat joko allekirjoittaneet kauppasopimuksia EU:n kanssa tai ne ovat EU:n yleisen tullietuusjärjestelmän edunsaajia.
Budjettituki auttaa kehitysmaiden kotimaisten resurssien käyttöön saamisessa, lisää avoimuutta ja tilivelvollisuutta, parantaa julkisia investointipolitiikkoja ja niiden täytäntöönpanoa sekä investointiympäristöä ja liiketoimintaympäristöä.
Tämän toimen kulmakivi on uusi ulkoinen investointiohjelma Afrikassa ja Euroopan naapuruuspolitiikan piiriin kuuluvissa maissa. Sekarahoitus yhdistettynä asianmukaisiin poliittisiin ja sääntelyuudistuksiin (investointiympäristöä koskeva päätavoite 3) muodostaa yhdennetyn lähestymistavan, joka on järkevä myös muissa kehitysmaissa.
EU:n vapaakauppasopimuksilla on perustettu eri alojen alakomiteoita, joissa molemmat osapuolet keskustelevat täytäntöönpanon edistymisestä sellaisilla aloilla kuten kaupan tekniset esteet, kauppa ja kestävä kehitys, terveys- ja kasvinsuojelukysymykset sekä tullit ja kaupan helpottaminen. Näiden alakomiteoiden tuottama tieto voi auttaa havaitsemaan tarpeita, joihin voidaan vastata kauppaa tukevalla avulla.
Muun muassa infrastruktuuri, politiikat, tuotantokapasiteetti ja standardien noudattaminen.
Muun muassa tullit, alkuperäsäännöt, kiintiöt, terveys- ja kasvinsuojelukysymykset.
Norsunluurannikko ja Ghana ovat hyödyntäneet hyvin kauppaa tukevaa apua kaakaosektorilla ja siirtyneet vuodesta 2008 alkaen pelkästä raakojen kaakaopapujen viennistä paikallisesti jalostettuihin kaakaotuotteisiin. Suklaan, kaakaovoin, kaakaomassan ja kaakaojauheen vienti EU:hun kasvoi Norsunluurannikolta 2,5-kertaiseksi ja Ghanasta 4,5-kertaiseksi alle kahdeksassa vuodessa.
SWD(2017)157: ”Digital4Development: mainstreaming digital technologies and services into EU Development Policy”.
Luokan C ilmoitukset sisältävät määräyksiä, joiden täytäntöönpanon kehitysmaa tai vähiten kehittynyt maa ilmoittaa tapahtuvan siirtymäajan jälkeisenä ajankohtana ja jotka edellyttävät täytäntöönpanovalmiuden hankkimista valmiuksien kehittämiseen tarjottavan tuen avulla (lähde: WTO).
Esimerkiksi kahvin, kaakaon ja puuvillan arvoketjut, joissa lisäarvon luomiseksi tarvitaan sijoituksia ketjun alkupäähän.
Esimerkiksi ulkoiseen investointiohjelmaan kuuluva Afrikan kestävän kehityksen (SB4A) foorumi ja EU:n yritysryhmittymien/kauppakamarien verkostojen hyödyntäminen.
Yksi esimerkki on elintarvikkeita ja rehuja koskeva nopea hälytysjärjestelmä (RASFF), jonka kautta ilmoitetaan elintarvike- ja rehuerien hylkäämisestä EU:n ulkorajoilla, kun erät on testattu ja on havaittu terveysriski.
Kansalaisyhteiskunnan kuulemismekanismi.
Naisten taloudellista voimaannuttamista voidaan edistää esimerkiksi antamalla mahdollisuuksia saada rahoitusta ja neuvontapalveluja, liittyä naisten yritysverkostoihin ja hyödyntää sosiaalista ja taloudellista osallisuutta edistäviä digitaalisia tekijöitä.
SWD(2014)152 ”Toolbox on a rights-based approach, encompassing all human rights for EU development”.
http://www.ilo.org/global/topics/decent-work/lang--en/index.htm
Määräyksiin kuuluvat keskeisten kansainvälisten työ- ja ympäristönormien ja -sopimusten noudattaminen, luonnonvarojen kestävä käyttö ja yritysten yhteiskuntavastuun edistäminen, toimitusketjujen vastuullinen hallinta, kestävyyden takaavat järjestelmät (esimerkiksi ympäristömerkinnät) sekä reilun ja eettisen kaupan aloitteet.
Yksi esimerkki EU:n tuesta reilun kaupan toimitusketjun kehittämiselle olivat kestävää kehitystä edistävät reilun kaupan toimet Intian, Nepalin ja Sri Lankan puuvilla-alalla. Paikallisten pk-yritysten ja EU:n reilun kaupan toimijoiden välille luotiin kauppayhteydet, joiden ansiosta tuotettiin lähes 2 miljoonan euron arvosta reilun kaupan puuvillaa, mistä hyötyi lähes 1000 viljelijää, jotka olivat järjestäytyneet 175 tuottajaryhmäksi.
SWD (2015) 182 final. Komission yksiköiden yhteinen valmisteluasiakirja ”Gender Equality and Women’s Empowerment: Transforming the Lives of Girls and Women through EU External Relations 2016-2020”. Erityisesti tavoitteet, jotka koskevat kaikenikäisten naisten mahdollisuutta ihmisarvoiseen työhön ja tasavertaisia mahdollisuuksia saada rahoituspalveluja ja tuotantoresursseja, maa mukaan luettuna, sekä hyötyä kaupasta ja yrittäjyydestä.
Sopimuksesta neuvottelevat useat WTO:n jäsenet.
Näihin periaatteisiin ja suuntaviivoihin kuuluvat OECD:n toimintaohjeet monikansallisille yrityksille, ILOn kolmikantainen periaatejulistus, joka koskee monikansallisia yrityksiä ja sosiaalipolitiikkaa, YK:n Global Compact -aloite ja yritystoimintaa ja ihmisoikeuksia koskevat YK:n suuntaviivat sekä vastuullisia investointeja ja vastuullista liiketoimintaa koskevat kansainväliset normit.
Esimerkiksi vaate-, puutavara- ja kaivannaisteollisuudessa ja muilla aloilla, joilla riskit ovat erityisen suuria.
Addis Abeban toimintaohjelman 90 kohta ja kestävän kehityksen tavoitteet 8.a ja 17.11.
”Industrialisation in Africa and Least Developed Countries”, UNIDOn raportti G20-maiden kehitystyöryhmälle, 2016.
Reference Document No 17 – Operating in situations of conflict and fragility – An EU Staff Handbook, joulukuu 2014 (https://europa.eu/capacity4dev/public-fragility/document/operating-situations-crisis-and-fragility-eu-staff-handbook).
Kehitysyhteistyön rahoitusvälineen puitteissa nämä maat hyötyvät edelleen kehitysyhteistyöstä aluetasolla.
Lähtötilanne: keskimäärin 18 prosenttia vuosina 2010–2015 (lähde: EU:n kauppaa tukevan avun seurantakertomus 2017).
Ei heikennetä suojaa eikä pahenneta olemassa olevaa eriarvoisuutta, ja otetaan huomioon kauppaa tukevan avun tavoitellut mutta myös tahattomat seuraukset.
Komissiossa otetaan käyttöön uusi hallinnointijärjestelmä vähitellen vuodesta 2018 alkaen.
SWD(2015) 80 final.