EUROOPAN KOMISSIO

Bryssel 11.10.2017

COM(2017) 592 final

TIEDONANTO EUROOPAN PARLAMENTILLE, NEUVOSTOLLE, EUROOPAN KESKUSPANKILLE, EUROOPAN TALOUS- JA SOSIAALIKOMITEALLE SEKÄ ALUEIDEN KOMITEALLE

pankkiunionin valmiiksi saamisesta

TIEDONANTO EUROOPAN PARLAMENTILLE, NEUVOSTOLLE, EUROOPAN KESKUSPANKILLE, EUROOPAN TALOUS- JA SOSIAALIKOMITEALLE SEKÄ ALUEIDEN KOMITEALLE

pankkiunionin valmiiksi saamisesta

”Demokratiassa on kyse kompromisseista. Oikeanlainen kompromissi tekee pitkällä aikavälillä kaikista voittajia. Yhtenäisemmässä unionissa kompromisseja ei saisi pitää kielteisenä asiana, vaan taitona luoda siltoja erilaisten näkemysten välille. Demokratia ei voi toimia ilman kompromisseja. Eurooppa ei voi toimia ilman kompromisseja.”

Jean-Claude Juncker, puhe unionin tilasta, 13. syyskuuta 2017

1. Tausta ja tavoitteet

Pankkiunioni on saatava valmiiksi, jotta sen potentiaalia voitaisiin hyödyntää täysimääräisesti vahvan talous- ja rahaliiton (EMU) osana, kuten puheenjohtaja Jean-Claude Juncker korosti unionin tilaa käsitelleessä puheessaan 13. syyskuuta 2017 1 . Valmis pankkiunioni yhdessä päämarkkinaunionin kanssa edistää Euroopan unionin rahoitusjärjestelmän vakautta ja yhdentymistä. Se lisää talous- ja rahaliiton kykyä kestää häiriöitä helpottamalla huomattavasti yksityistä riskinjakoa yli rajojen ja vähentämällä samalla tarvetta julkiseen riskinjakoon.

Tämä aihe saa laajaa tukea ja yksimielistä kannatusta Euroopan unionissa. Kesäkuussa 2016 annetuissa päätelmissä etenemissuunnitelmasta pankkiunionin täydentämiseksi, jäljempänä ’neuvoston etenemissuunnitelma (2016)’, ja maaliskuussa 2016 annetussa pankkiunionia koskevassa vuosikertomuksessa 2 sekä neuvosto että Euroopan parlamentti vahvistivat, että on tärkeää saada pankkiunioni valmiiksi.

Nyt on hyödynnettävä poliittista nostetta – joka ilmeni myös puheenjohtaja Donald Tuskin kutsussa joulukuussa osallistavassa kokoonpanossa pidettävään euroalueen huippukokoukseen – ja muutettava laajasti kannatettu ajatus konkreettisiksi toimiksi ja saatava pankkiunioni valmiiksi vuoteen 2019 mennessä, kuten esitettiin jo vuonna 2015 viiden puheenjohtajan kertomuksessa 3 ja pohdinta-asiakirjassa talous- ja rahaliiton syventämisestä 4 , jäljempänä ’talous- ja rahaliittoa koskeva pohdinta-asiakirja’.

Viime vuosikymmenen aikana Euroopan unionin alueella koettu finanssi- ja valtionvelkakriisi osoitti, ettei Euroopan unionin vielä keskeneräinen taloudellinen ja rahoituksellinen kehys ollut riittävä, jotta olisi voitu estää kestämättömän politiikan harjoittaminen kasvuvuosina tai mahdollistaa kielteisten häiriöiden tehokas tasoittaminen myöhemmän makrotaloudellisen korjausliikkeen aikana. Erityisesti kriisi paljasti ei-toivotut yhteydet kansallisten pankkialojen ja valtioiden välillä. Pankkiunioni perustettiin, jotta voitaisiin katkaista tämä yhteys ja välttää veronmaksajien joutuminen vaikeuksissa olevien pankkien pelastajiksi.

Yhteinen valvonta, kriisinhallinta ja talletussuoja mahdollistavat finanssimarkkinoiden syvemmän yhdentymisen, jonka perustana on vakaa rahoitusjärjestelmä. Tämä vahvistaa rahoitusvakautta sekä pankkiunioniin osallistuvissa jäsenvaltioissa että koko Euroopan unionissa. Vakaampi pankkisektori tarkoittaa viime kädessä myös parempia rahoitusmahdollisuuksia kaiken kokoisille yrityksille sekä enemmän työpaikkoja ja suurempaa talouskasvua EU:n kansalaisten kannalta. Finanssimarkkinoiden syvempi yhdentyminen on keskeistä myös siltä kannalta, että voidaan tarjota laajempi valikoima palveluja alemmilla hinnoilla. Jotta yhdentymisen edut konkretisoituisivat EU:n kansalaisille, kuten kuluttajille tarkoitettuja rahoituspalveluja koskevassa toimintasuunnitelmassa 5 esitetään, komissio harkitsee myös ehdottavansa muutoksia rajaylittäviä maksuja koskevaan asetukseen 6 kaikilla Euroopan unionin valuutoilla suoritettavista rajatylittävistä maksutapahtumista perittävien maksujen vähentämiseksi.

On mahdollista, että pankkiunioniin ja euroalueeseen liittyy lisää jäsenvaltioita, ja tämä tekee pankkiunionin valmiiksi saamisesta vieläkin pakottavampaa. Talous- ja rahaliitto, joka on vakaa sekä taloudellisesti että rahoituksellisesti ja houkutteleva myös siihen osallistumattomien jäsenvaltioiden kannalta, on keskeinen väline, jolla voidaan tukea laajempaa taloudellista ja rahoituksellista vakautta ja saavuttaa näin Euroopan unionin tavoite Euroopan kansalaisten elämän parantamisesta. Tähän liittyen komissio on seurannut tyytyväisenä Tanskassa, Ruotsissa ja Bulgariassa käytyjä keskusteluja mahdollisuudesta liittyä pankkiunioniin. Prosessin helpottamiseksi kaikki pankkiunionin institutionaaliset ja sääntelyyn liittyvät osatekijät olisi otettava käyttöön mahdollisimman nopeasti. Useat pankkiunionin keskeiset osatekijät on jo vahvistettu. Yhteisessä säännöstössä annetaan yhtenäiset ja yhdenmukaistetut vakavaraisuussäännöt, joita luottolaitosten on noudatettava sisämarkkinoilla. Pankkiunioni on tiukasti ankkuroitu tähän perustaan, jota sovelletaan kaikissa jäsenvaltioissa. Kaikkia pankkeja Euroopan unionissa valvotaan samojen vaatimusten mukaisesti, ja Euroopan keskuspankki (EKP) valvoo keskitetysti euroalueen suurimpia pankkeja sille yhteisen valvontamekanismin puitteissa kuuluvan valvontatehtävänsä mukaisesti. Häiriötilanteessa pankkien kriisit voidaan ratkaista keskitetysti ja samojen vaatimusten mukaisesti hyödyntäen yhteistä kriisinratkaisumekanismia, jonka tukena on yhteinen kriisinratkaisurahasto. Tämän pankkiunionin uuden rakenteen perustamisen yhteydessä toteutettiin osallistuvien pankkien osalta vuonna 2014 kattava omaisuuserien laadun tarkastelu, stressitesti ja pääomapohjan vahvistamista koskevia toimia. Eurooppalaisia pankkeja koskevia institutionaalisia ja sääntelypuitteita on näin ollen vahvistettu huomattavasti, minkä tuloksena pankkisektorin riskit ovat vähentyneet merkittävästi. Viime vuosien aikana pankkien pääomapohja on kasvanut voimakkaasti: velkaantuneisuusasteen aleneminen kaikissa Euroopan unionin ja euroalueen pankeissa on ehkä selkein osoitus pankkisektorin tämänhetkisestä vahvuudesta ja markkinoiden sitoutumisesta valvonta- ja sääntelyuudistuksiin, joita on viety eteenpäin ja toteutettu määrätietoisesti.

Tähänastisten kokemusten perusteella pankkiunionin valmiit osat toimivat hyvin. Komissio julkaisee tänään ensimmäisen yhteistä valvontamekanismia koskevan tarkastelun, josta käy ilmi, että yhteisen valvontamekanismin perustaminen on ollut kaiken kaikkiaan onnistunutta. Myös yhteinen kriisinratkaisumekanismi on toiminnassa, ja sillä on onnistuneesti hoidettu ensimmäinen pankin kriisitapaus ilman veronmaksajille aiheutuneita kustannuksia. Tämä osoittaa, että uudella järjestelmällä pystytään hoitamaan pankin kriisitilanteet tehokkaasti ja hyvin lyhyessä ajassa. Samalla on mahdollista käyttää myös eri kriisinhallintavaihtoehtoja, kuten oikeudellisessa kehyksessä säädetään. Näin on mahdollista ottaa huomioon yksittäisten pankkien erityistilanteet, mikä on erityisen tärkeää, kun otetaan huomioon, että osassa Euroopan unionin pankkisektoria on edelleen merkittäviä vanhoja ongelmia eikä kaikkia pankkiunionin osatekijöitä ole otettu täysimääräisesti käyttöön.

Hiljattaiset kokemukset auttavat kaikkia asiaan liittyviä toimijoita parantamaan edelleen Euroopan unionin sääntöjen käytännön soveltamista ja järjestelmän toimintaa. Tämä koskee esimerkiksi käytännön yhteistyö- ja tietojenvaihtojärjestelyjä kaikkien niiden eurooppalaisten ja kansallisten elinten välillä, jotka ovat mukana varhaisessa tilanteeseen puuttumisessa ja kriisinratkaisussa, menettelyjä, joilla tehdään päätös siitä, onko jokin pankki lähellä kaatumista tai kaatuuko se todennäköisesti, sekä omaisuuserien laadun tarkastelua sen määrittämiseksi, täyttyvätkö edellytykset pääomapohjan vahvistamiseen ennalta varautuvasti. Se koskee myös velkakirjojen arvon alaskirjaukseen soveltuvien riittävien velkojen nopeaa muodostumista (omia varoja ja alentamiskelpoisia velkoja koskevan vähimmäisvaatimuksen (MREL) mukaisesti), mikä on ratkaisevan tärkeää, jotta voidaan helpottaa vaikeuksissa olevien elinkelvottomien pankkien kriisinratkaisua, ja mitä voitaisiin edelleen vahvistaa nykyisissä markkinaolosuhteissa. Parannukset koskevat myös sen varmistamista, että tarvittava likviditeetti on saatavilla ennen kriisinratkaisua sekä sen aikana ja sen jälkeen, jotta voidaan soveltaa asianmukaisimpia kriisinratkaisukeinoja, vaikka lähellä kaatumista olevalle pankille ei olisikaan välittömästi yksityistä ostajaa. Pankkiunionin puitteissa saadut kokemukset osoittavat myös, että on tärkeää varmistaa, että rahoitusvälineet, joihin todennäköisesti kohdistuu tappioita pankkikriisissä, pidetään hallussa, ja että tappioista vastaavat yksityiset sijoittajat, joilla on riittävästi tietoa asiaan liittyvien riskien ymmärtämiseksi.

Asianomaiset toimijat voivat tehdä useita käytännön parannuksia lyhyellä aikavälillä, mutta joihinkin ongelmiin voidaan puuttua täysimääräisesti vasta, kun kaikki pankkiunionin sovitut osat ovat toiminnassa ja pankkiunioni saatu valmiiksi.

Tähän liittyen yhteinen eurooppalainen talletussuojajärjestelmä (EDIS) on edelleen yksi puuttuvista paloista. Kaikilla tallettajilla pankkiunionissa olisi oltava sama suojan taso. Näin eurooppalaisella talletussuojajärjestelmällä tuettaisiin pankkisektorin vakautta tarjoamalla vahva ja yhtenäinen vakuutusturva kaikille tallettajille riippumatta niiden maantieteellisestä sijainnista pankkiunionissa.

Pankkiunionista puuttuu myös edelleen tehokas ja yhteinen varautumisjärjestely. Jäsenvaltiot sopivat tällaisen varautumisjärjestelyn perustamisesta kriisinratkaisurahastoa varten jo lähes neljä vuotta sitten, vuonna 2013 7 . Se on saatava toimimaan nyt, jotta voidaan vahvistaa pankkien kriisinratkaisun uskottavuutta pankkiunionin puitteissa. On keskeisen tärkeää, että kaikilla asianomaisilla osapuolilla on täydellinen luottamus yhteisen kriisinratkaisuneuvoston toimiin, jos halutaan saavuttaa kriisinratkaisun keskeiset tavoitteet rahoitusvakauden säilyttämisestä ja veronmaksajille aiheutuvien kustannusten minimoimisesta. Viimeisenä keinona tämän luottamuksen saavuttamisessa pitäisi olla yhteisen varautumisjärjestelyn käyttö yhdessä muiden kriisinratkaisuvälineiden (velkakirjojen arvon alaskirjaus tai yhteisen kriisinratkaisurahaston käyttö) soveltamisen kanssa. Tähän sisältyisi esimerkiksi yhteisen rahoituksen käyttö yhdessä Euroopan keskuspankin instrumenttien kanssa likviditeettivajeiden kattamiseksi ja lisäaika parhaan ostajan etsimiseksi erityistilanteessa olevalle pankille.

Vaikka merkittävää edistystä onkin saavutettu, kuten puheenjohtaja Juncker totesi unionin tilaa koskevassa puheessaan 13. syyskuuta 2017, on kuitenkin pyrittävä edelleen vähentämään riskejä ja parantamaan riskinhallintaa pankeissa. Pankkiunioni voi toimia vain, jos riskien vähentäminen ja jakaminen käyvät käsi kädessä. Euroopan parlamentissa ja neuvostossa on neuvoteltavana useita aloitteita, joilla pyritään tähän tavoitteeseen. Komissio hyväksyi marraskuussa 2016 kattavan lainsäädäntöpaketin 8 riskinvähentämistoimenpiteistä, joilla voitaisiin vahvistaa edelleen Euroopan unionin pankkien häiriönsietokykyä. Joistakin näistä käydään nopeutettuja neuvotteluja Euroopan parlamentissa ja neuvostossa.

Pankkiunioni on vielä untuvikko riskien vähentämisen alalla saavutetusta edistyksestä huolimatta. Monet nyt pankkien taseissa näkyvät riskit ovat kertyneet ennen pankkiunionin perustamista, kun valvonta ja kriisinratkaisu kuuluivat yksinomaisesti jäsenvaltioiden toimivaltaan. Näihin vanhoihin ongelmiin olisi puututtava vakuuttavasti, jos Euroopan unionissa halutaan edetä ja saada pankkiunioni valmiiksi nopeasti. Yhtenä jäljellä olevana haasteena on jatkaa päättäväisesti hiljattaista suuntausta, jolla vähennetään järjestämättömien lainojen suurta osuutta pankkisektorin joissakin osissa. Markkinavoimien ja sääntelytoimenpiteiden ansiosta tuloksia on jo saavutettukin, mutta joidenkin eurooppalaisten pankkien kilpailukyky ja kyky lainoittaa talouselämää ovat heikentyneet. Komissio tukee edistymisprosessia hyväksymällä uusia toimenpiteitä, joilla vähennetään järjestämättömien lainojen osuutta. Euroopan pankkijärjestelmään kohdistuvia riskejä olisi vähennettävä myös höllentämällä pankkien ja niiden kotimaan välistä yhteyttä. Tämä on ollut yksi pankkiunionin keskeisiä tavoitteita sen perustamisesta lähtien. Nyt kun suurempien ja järjestelmän kannalta merkittävien pankkien valvonta ja kriisinratkaisu hoidetaan keskitetysti eikä enää kansallisella tasolla, pankkien auttaminen hajauttamaan maantieteellisesti sijoituksiaan valtion joukkovelkakirjoihin heikentää entisestään pankkien ja valtioiden välistä yhteyttä ja vahvistaa näin rajatylittävää riskien jakamista yksityisen sektorin kautta. Pankkiunionilla edistetään rahoitusvakauden vahvistamista, mutta sen odotetaan myös tuovan taloudellisia etuja syventämällä integroitumista Euroopan pankkisektorilla ja lisäämällä sijoitusjakauman maantieteellistä hajauttamista. Tätä varten komissio jatkaa toimia pankkiunionin syventämiseksi, jotta se tunnustettaisiin yhdeksi ainoaksi lainkäyttöalueeksi.

Vuonna 2015 annetussa komission tiedonannossa Pankkiunionin toteuttaminen, jäljempänä ’komission tiedonanto (2015)’, ja neuvoston etenemissuunnitelmassa (2016) 9 yksilöitiin keskeisiä toimia, ja komissio esitti tarpeen mukaan lainsäädäntöehdotuksia vuosina 2015 ja 2016. Nyt Euroopan parlamentin ja jäsenvaltioiden on otettava poliittinen vastuu ja sovittava tarvittavista säädöksistä, jotta saadaan pankkiunioni valmiiksi vuoteen 2019 mennessä.

Jos Euroopan unionin johtajat ovat kollektiivisesti toimimatta eivätkä pyri kunnianhimoisesti tavoitteeseen tulevan vuoden aikana poliittisen kalenterin vuoksi, konkreettisena riskinä on, että Euroopan unioni jää vuosiksi ilman mahdollisuuksia saada pankkiunioni valmiiksi ja riskinvähentämis- ja riskinjakamisprosessien loppuun saattamista koskevat tavoitteet jäävät epätyydyttävälle tasolle. Jottei näin kävisi, nyt on hyödynnettävä unionin tilaa koskevan puheen luomaa nostetta. Vahvistaakseen yksityiskanavien kautta tapahtuvaa häiriöiden vaimentamista talous- ja rahaliitossa Euroopan unionin on löydettävä kaikkia hyödyttävä tasapaino, jossa sekä riskien vähentämiseen että jakamiseen liittyvät tavoitteet asetetaan korkealle tasolle.

Tässä tiedonannossa pyritään antamaan kunnianhimoinen mutta realistinen suunta sille, miten pankkiunionin valmiiksi saattamisesta päästään sopuun neuvoston antamien sitoumusten perusteella. Käyttäen perustana jo saavutettua merkittävää edistymistä pankkiunionin valmiiksi saamiseen tarvittavista toimenpiteistä on sovittava vuoden 2018 loppuun mennessä. Joidenkin osatekijöiden täysimittainen soveltaminen vie enemmän aikaa, ja ne voidaan ottaa käyttöön vähitellen.

Komissio julkaisee joulukuussa 2017 kattavan toimenpidepaketin talous- ja rahaliiton vahvistamiseksi. Olennainen osa näitä pyrkimyksiä on vahva sitoutuminen pankkiunionin valmiiksi saamiseen ja sitä koskevat päättäväiset toimet, kuten tässä tiedonannossa esitetään.

2. Riskien vähentäminen marraskuussa 2016 hyväksytyn pankkialan toimenpidepaketin avulla

Neuvoston etenemissuunnitelma (2016)	Tilanne	Seuraavat vaiheet
a.Ehdotetaan muutoksia lainsäädäntöpuitteisiin kokonaistappionsietokykyä (TLAC) koskevan vaatimuksen täytäntöönpanon osalta ja omia varoja ja alentamiskelpoisia velkoja koskevan vähimmäisvaatimuksen (MREL) tarkistamisen osalta. Neuvosto pyrkii varmistamaan johdonmukaiset säännöt ja riittävät määrät alaskirjauksen puskureita (bail-inable buffers) varten edistämään tehokasta ja hallittua kriisinratkaisuprosessia pankkien elvytys- ja kriisinratkaisudirektiivin mukaisesti kaikkien niiden luottolaitosten osalta, joille alaskirjaustoimenpide on validoitu kriisinratkaisustrategia. b.Esitetään ehdotus yhteisestä lähestymistavasta pankkien velkojahierarkiaan, jotta voidaan vahvistaa oikeusvarmuutta kriisinratkaisutilanteessa. c.Ehdotetaan muutoksia vakavaraisuusdirektiiviin/ vakavaraisuusasetukseen IV osana yleistä tarkistusprosessia, mikä johtaisi seuraaviin: I.yhdenmukaistaminen tai vaihtoehtojen ja jäsenvaltioille annettavan kansallisen harkintavallan tarkempi määrittely, mikä voi myös osaltaan vaikuttaa tavoitteeseen vähentää rahoitusalan pirstoutumista; II.jäljellä olevien Basel-uudistusten täytäntöönpano ja viimeistely, mukaan lukien vähimmäisomavaraisuusasteen käyttöönotto, joka mahdollisesti olisi suurempi kuin 3 % systeemisesti merkittävillä pankeilla, ja pysyvän varainhankinnan vaatimuksen käyttöönotto.	Lainsäädäntöehdotuksesta, mukaan luettuna neuvoston etenemissuunnitelmassa (2016) esitetyistä kaikista toimenpiteistä, käydään neuvotteluja. Lainsäädäntöehdotuksen lisäksi Euroopan keskuspankki on ryhtynyt kattaviin toimiin vakavaraisuusdirektiivissä ja -asetuksessa olevien vaihtoehtojen ja kansallisen harkintavallan yhdenmukaistamiseksi.	Lainsäädäntövallan käyttäjien sopimus lainsäädäntöehdotuksesta vuoden 2018 puoliväliin mennessä.

Komission marraskuussa 2016 ehdottamalla pankkialan toimenpidepaketilla saavutetaan monia neuvoston etenemissuunnitelmassa (2016) esitettyjä tavoitteita pankkisektorin riskien vähentämiseksi edelleen. Toimenpidepaketti, josta käydään parhaillaan neuvotteluja Euroopan parlamentissa ja neuvostossa, perustuu EU:n voimassa oleviin pankkisääntöihin, ja sen tavoitteena on täydentää finanssikriisin jälkeistä sääntelyohjelmaa varmistamalla, että sääntelykehyksessä puututaan kaikkiin jäljellä oleviin rahoitusvakautta uhkaaviin ongelmiin ja että pankit voivat tukea edelleen reaalitaloutta. Komission ehdotuksilla 10 vahvistetaan Euroopan unionin sääntöjä, joissa edellytetään, että pankit luovat puskureita veloista, joiden arvoa voidaan tarvittaessa alentaa, panemalla täytäntöön kokonaistappionsietokykyä koskevan finanssimarkkinoiden vakauden valvontaryhmän vaatimuksen ja sisällyttämällä sen omien varojen ja hyväksyttävien velkojen vähimmäisvaatimusta koskeviin sääntöihin sekä säätämällä yhdenmukaistetuista säännöistä siitä, mikä asema kokonaistappionsietokykyä / omien varojen ja hyväksyttävien velkojen vähimmäisvaatimusta koskeviin puskureihin sovellettavilla velkainstrumenteilla on pankkien velkojahierarkiassa. Hiljattaiset kokemukset ovat jälleen osoittaneet, miten tärkeää on, että pankeilla on asianmukaiset puskurit – alaskirjaamisen mahdollistavista – veloista, jotka ovat sellaisten sijoittajien hallussa, joilla on asianmukaiset tiedot asiaan liittyvistä riskeistä, jotta kriisejä voidaan hoitaa niin, ettei vaikuteta rahoitusvakauteen ja etteivät veronmaksajat ole ensimmäisinä kustannuksia kantamassa. Komission ehdotuksissa säädetään myös yhdenmukaistetuista säännöistä, jotka koskevat valvonta- ja kriisinratkaisuviranomaisten soveltamia moratoriovälineitä pankkien vakauttamiseksi. Hiljattaisten kokemusten perusteella nämä välineet ovat yhtä tärkeitä. Lisäksi komission ehdottamilla muutoksilla yhdenmukaistetaan palkitsemissääntöjä, joiden on havaittu 11 yleisesti hillitsevän liiallista riskinottoa ja mukauttavan palkitsemista paremmin suoritukseen ja tulokseen ja edistävän näin rahoitusvakauden vahvistamista.

Pankkialan toimenpidepaketissa ehdotetaan myös useiden kansainvälisten vaatimusten täytäntöönpanoa, esimerkiksi vähimmäisomavaraisuusasteen ja pysyvän varainhankinnan vaatimuksen käyttöönottoa, ja komissio on edelleen sitoutunut tiiviiseen kansainväliseen yhteistyöhön pankkien sääntelyn alalla samoin kuin sovittujen vaatimusten täytäntöönpanoon ja niiden täytäntöönpanon seurantaan muilla lainkäyttöalueilla.

Komissio on tietoinen siitä, että useat jäsenvaltiot ovat varsin huolissaan sen ehdotuksista, joiden mukaan valvontaviranomaiset voisivat myöntää vapautuksia tietyistä vaatimuksista erikseen rajatylittävien yritysryhmien tytäryrityksille, mikä on loogista pankkiunionin ja sisämarkkinoiden kannalta. Komissio on halukas käymään rakentavia keskusteluja aiheesta, jotta voitaisiin löytää helpommin ratkaisu, jolla säilytetään ehdotuksen edut mutta otetaan samalla huomioon tarve hyväksyttävään tasapainoon kotijäsenvaltion ja vastaanottavan jäsenvaltion välillä.

Jotta asiassa päästäisiin etenemään nopeasti ja ehdotus voitaisiin hyväksyä mahdollisimman pikaisesti, Euroopan parlamenttia ja neuvostoa kehotetaan säilyttämään toimenpidepaketin selvästi määritetty soveltamisala. Muita toimenpidepaketin soveltamisalan ulkopuolisia kysymyksiä voitaisiin käsitellä myöhemmissä lainsäädännön tarkistuksissa, kunhan vuoden 2016 pankkialan toimenpidepakettia koskevat neuvottelut saadaan päätökseen.

3. Tavoitteena eurooppalainen talletussuojajärjestelmä (EDIS)

Neuvoston etenemissuunnitelma (2016)	Tilanne	Seuraavat vaiheet
Jatketaan rakentavaa työtä teknisellä tasolla. Neuvottelut poliittisella tasolla aloitetaan heti, kun riskien vähentämistä koskevien toimenpiteiden alalla on edistytty riittävästi.	Tekninen työ on käynnissä, mutta poliittisesti on edistytty vain vähän.	Poliittiset neuvottelut on nyt käynnistettävä, jotta päästään sopimukseen mahdollisimman nopeasti vuoden 2018 aikana.

Vuonna 2015 esitetyssä viiden puheenjohtajan kertomuksessa yksilöitiin eurooppalainen talletussuojajärjestelmä olennaiseksi vaiheeksi, jotta pankkiunionin voidaan saada valmiiksi. On ensisijaisen tärkeää varmistaa Euroopan unionin pankkijärjestelmän vakaus ja pankkipalvelujen sisämarkkinoiden toimivuus, kuten talous- ja rahaliittoa koskevassa pohdinta-asiakirjassa myöhemmin muistutettiin. Vähentämällä tallettajien haavoittuvuutta vakavien paikallisten häiriöiden tapauksessa (joissa kansallisilla talletusvakuusjärjestelmillä on rajoitetut varat) ja heikentämällä pankkien ja niiden kotivaltion välistä yhteyttä eurooppalaisella talletussuojajärjestelmällä lisättäisiin pankkiunionin kykyä kestää tulevia rahoituskriisejä tarjoamalla vahva ja yhdenmukainen talletussuoja kaikille tallettajille riippumatta siitä, mikä niiden maantieteellinen sijainti pankkiunionissa on.

Komission marraskuussa 2015 tekemässä ehdotuksessa 12 esitetään erittäin kattava ratkaisu näiden tavoitteiden saavuttamiseksi siirtämällä asteittain – määritetyn aikataulun mukaisesti (jonka olisi pitänyt käynnistyä vuonna 2017) – varat ja korvausten maksun hallinnointi kansallisilta talletusvakuusjärjestelmiltä eurooppalaiselle talletussuojajärjestelmälle. Tällainen rahoituskapasiteetiltaan vahvempi keskitetty rahasto kykenisi paremmin käsittelemään pankkien kaatumista. Samalla ratkaistaisiin epäsuhta pankkiunionin keskitetyn pankkivalvonnan ja kriisinratkaisun sekä kansallisen talletussuojan välillä. 13  

Komission tavoitteet ovat edelleen kunnianhimoiset, mutta Euroopan parlamentissa ja neuvostossa käydyissä keskusteluissa on tullut esiin eroavia kantoja, jotka liittyvät järjestelmän loppuvaiheen rakenteeseen (jälleenvakuutus, rinnakkaisvakuutus vai täysvakuutus), järjestelmän perustamisen ajoitukseen sekä eri kansallisissa pankkijärjestelmissä esiintyvien vanhojen ongelmien ja moraalikatoon liittyvien riskien eri asteisiin. Esiin on tuotu huolia, jotka liittyvät tarpeeseen varmistaa, että pankit ovat riittävän kestäviä itsenäisesti, ennen kuin jaetaan pankkien kaatumisen mahdollinen rasite pankkiunionin sisällä.

Neuvoston etenemissuunnitelmassa (2016) vahvistettiin, että neuvosto jatkaa rakentavia toimia teknisellä tasolla ja että neuvottelut poliittisella tasolla aloitetaan heti, kun riskien vähentämiseen liittyvissä toimenpiteissä on edistytty riittävästi.

Eurooppalaista talletussuojajärjestelmää koskeva ehdotus esitettiin kaksi vuotta sitten, ja se on edelleen käsiteltävänä muuttumattomana. Nyt on ehdottomasti aika siirtyä eteenpäin, koska ilman eurooppalaista talletussuojajärjestelmää pankkiunioni saattaa edelleen olla haavoittuva tulevissa kriiseissä. Neuvottelujen vauhdittamiseksi Euroopan parlamentti ja neuvosto voisivat esimerkiksi harkita nykyisten neuvottelujen puitteissa, että eurooppalainen talletussuojajärjestelmä otettaisiin käyttöön vaiheittaisemmin sitä mukaa kun edistytään riskien vähentämisessä ja vanhojen ongelmien ratkaisemisessa niin, että aloitetaan rajoittuneemmalla jälleenvakuutusvaiheella ja siirrytään vähitellen rinnakkaisvakuutukseen.

Ensimmäisessä jälleenvakuutusvaiheessa eurooppalaisesta talletussuojajärjestelmästä voitaisiin kattaa vain likviditeettitarpeet eikä tappioita.

Pankin kaatuessa olisi ensin käytettävä varat kansallisesta talletusvakuusjärjestelmästä ennen eurooppalaisen talletussuojajärjestelmän mahdollista puuttumista asiaan. Eurooppalaisesta talletussuojajärjestelmästä tarjottaisiin vain likviditeettiä kansalliseen talletusvakuusjärjestelmään (mikä olisi käytännössä laina, koska se pitäisi pystyä perimään jälkeenpäin täysimääräisesti takaisin pankkisektorilta) ja katettaisiin enintään 30 prosenttia likviditeettivajeesta ensimmäisenä vuonna (2019), 60 prosenttia toisena vuonna (2020) ja 90 prosenttia kolmantena vuonna (2021) 14 . Loput katettaisiin kansallisesta talletusvakuusjärjestelmästä niin, että resursseja ei siirretä eurooppalaiseen talletussuojajärjestelmään tässä vaiheessa, tai pankkien jälkikäteen suorittamista maksuista. Tässä ratkaisussa tappiot katettaisiin kansallisesti ja kansalliselle järjestelmille annettaisiin maksuvalmiustukea tarvittaessa, ja näin sillä varmistettaisiin alusta lähtien tallettajien suoja (johon tarvitaan likviditeettiä) ja otettaisiin huomioon vanhoihin ongelmiin ja moraalikatoon liittyvät kysymykset.

Yhteinen talletussuojarahasto, jota yhteinen kriisinratkaisuneuvosto hallinnoisi ja jota rahoitettaisiin pankkien maksuosuuksilla, rakennettaisiin vähitellen.

Harkitsemisen arvoinen olisi myös ajatus, jonka mukaan jälleenvakuutusvaiheen päättyessä siirtyminen rinnakkaisvakuutusvaiheeseen ei tapahtuisi automaattisesti vaan se riippuisi tietyistä ehdoista. Vanhoihin riskeihin ja moraalikatoon liittyviin ongelmiin puuttumiseksi rinnakkaisvakuutusvaiheen käynnistäminen ja näin ollen tappioiden kattamismahdollisuus eurooppalaisesta talletussuojajärjestelmästä voitaisiin yhdistää komission päätöksellä arvioitaviin ehtoihin. Tähän sisältyisi kohdennettu omaisuuserien laadun tarkastelu, joka koskee järjestämättömiä lainoja ja tason III varoja 15 , minkä jälkeen ratkaistaisiin yksilöidyt ongelmat (esim. osakesalkkujen aktiivinen vähentäminen). Omaisuuserien laadun tarkastelu olisi tehtävä jälleenvakuutusvaiheen aikana (eli ennen vuotta 2022), jotta voidaan varmistaa, että pankkisektorin vanhoihin ongelmiin puututaan, jos ne syntyivät ennen rinnakkaisvakuutusvaiheen alkamista. Perustana voidaan käyttää heikkolaatuisten omaisuuserien hallinnassa saavutettua merkittävää edistystä, jonka odotetaan jatkuvan. Toinen vaihe käynnistyisi vasta kun nämä ehdot täyttyvät. Esimerkiksi omaisuuserien laadun tarkastelun osalta voitaisiin asettaa kynnysarvo (esim. järjestämättömien lainojen ja lainojen kokonaismäärän suhteen tietty taso ja tason III varojen tietty taso), ja valvontaviranomaiset voisivat vaatia pankkeja, jotka eivät saavuta tätä kynnysarvoa, laatimaan asianmukaisia strategioita näiden seikkojen osalta.

Komission suunnittelemilla ja järjestämättömiä lainoja koskevaan Euroopan unionin toimintasuunnitelmaan (ks. 5 jakso) sisältyvillä toimilla helpotetaan tällaisten yksittäisten strategioiden täytäntöönpanoa.

Kunhan nämä ehdot täyttyvät ja rinnakkaisvakuutusvaihe (toinen vaihe) on käynnistynyt, eurooppalaisesta talletussuojajärjestelmästä katetaan täyden likviditeetin lisäksi vähitellen myös tappiot, kunhan kaikki ehdot täyttyvät jatkuvasti. Tappioiden osalta kansallisista talletusvakuusjärjestelmistä ja eurooppalaisesta talletussuojajärjestelmästä suoritettaisiin maksuja rinnakkain ensimmäisestä tappioeurosta lähtien asteittain kehittyvän kaavan mukaan niin, että eurooppalaisen talletussuojajärjestelmän maksuosuus alkaisi 30 prosentista rinnakkaisvakuutusvaiheen ensimmäisenä vuotena.

Näin puututtaisiin tehokkaasti vanhoihin riskeihin ja moraalikatoon liittyviin ongelmiin ja varmistettaisiin kuitenkin edelleen täysi maksuvalmiuden ja tappioiden kattaminen eurooppalaisesta talletussuojajärjestelmästä loppuvaiheessa. Mahdollinen tappioiden kattaminen eurooppalaisesta talletussuojajärjestelmästä riippuisi siitä, miten jäsenvaltiot puuttuvat vanhoihin riskeihin liittyviin ongelmiin, ja siinä annettaisiin jäsenvaltioille riittävästi aikaa tarvittavien toimenpiteiden toteuttamiseen. Loppuvaiheessa varmistettaisiin, että eurooppalainen talletussuojajärjestelmä tarjoaa vahvimman suojan tallettajille ja takaa samalla rahoitusvakauden. Euroopan unionin yhteinen rahasto on kansallista järjestelmää selvästi parempi, jos tarkastellaan riskinsietokykyä sekä valtioiden ja pankkien välisen yhteyden poistamista. Rahaston keskitetyllä hallinnoinnilla varmistettaisiin myös nopeampi ja tehokkaampi hallinnointi maksukyvyttömyystilanteissa, ja näin voitaisiin hoitaa paremmin kriisitilanteita.

Vuonna 2015 tehdyn eurooppalaista talletussuojajärjestelmää koskevan ehdotuksen neuvottelujen aikana on tullut esiin myös joitakin talletusvakuusdirektiiviin sisältyviä vaihtoehtoja ja harkintavaltaa koskevia uusia näkökohtia, jotka voitaisiin sisällyttää myös eurooppalaiseen talletussuojajärjestelmään (esim. eurooppalaisen talletussuojajärjestelmän soveltamisala, tavoitetaso, talletussuojarahaston käyttö vaihtoehtoisiin toimenpiteisiin). Näitä seikkoja on pohdittava ottaen huomioon se, että yhteisessä talletussuojajärjestelmässä näiden vaihtoehtojen ja harkintavallan täytäntöönpanotapa vaikuttaa kaikkiin osallistujiin. Näin ollen on löydettävä tasapainoinen ratkaisu, jossa otetaan huomioon kansalliset ja alueelliset erityispiirteet ja varmistetaan samalla kaikkien eurooppalaiseen talletussuojajärjestelmään osallistuvien pankkien yhdenvertainen kohtelu.

Komissio on valmis aktivoimaan keskustelut edellä mainituista ideoista mahdollisimman nopeasti Euroopan parlamentin ja neuvoston kanssa ehdotustaan koskevien neuvottelujen puitteissa.

Siirryttäessä eurooppalaisen talletussuojajärjestelmän rinnakkaisvakuutusvaiheeseen on mahdollista tehdä lisäparannuksia kansallisten talletusvakuusjärjestelmien koordinoinnin ja sääntöjen johdonmukaisemman täytäntöönpanon osalta. Vuonna 2014 hyväksytyllä talletusvakuusdirektiivillä 16 on vahvistettu kansallisten talletusvakuusjärjestelmien toimintaa, ja sillä tarjotaan parempi suoja tallettajille (yhdenmukainen talletussuoja kaikkialla Euroopan unionissa) sekä lyhyempi korvausten maksuaika. Kuten eurooppalaista talletussuojajärjestelmää koskevan ehdotuksen liitteenä olevassa komission tiedonannossa (2015) todettiin, kansallisten talletussuojajärjestelmien yhdenmukaistamisen on edettävä rinnakkain eurooppalaisen talletussuojajärjestelmän perustamisen kanssa, jotta voidaan varmistaa kyseisen järjestelmän moitteeton toiminta. 17 Jäsenvaltioiden välillä on edelleen joitakin merkittäviä eroavaisuuksia talletusvakuusdirektiivin säännösten täytäntöönpanossa, esimerkiksi edellytykset, joiden perusteella ilmoitetaan, että talletuksia ei voida maksaa, talletusten korvauskelpoisuus, talletusvakuusjärjestelmien rahoitus tai talletusvakuusjärjestelmän varojen käyttö. Pankkiunionia varten tarvitaan näiden erojen tasaamista, koska rahoitus tapahtuu yhteisestä rahastosta, johon kaikki pankit pankkiunionissa suorittavat maksuja. Tiiviimpi yhdenmukaistaminen on myös koko sisämarkkinoiden edun mukaista.

Jotta eurooppalainen talletussuojajärjestelmä pystyisi toimimaan asianmukaisesti, myös tiedonvaihtoa ja kansallisten talletusvakuusjärjestelmien koordinointia edistäviä välineitä on parannettava, koska kansallisten toimivaltaisten viranomaisten ja talletusvakuusjärjestelmien on koordinoitava keskinäistä toimintaansa ja toimintaa yhteisen kriisinratkaisuneuvoston kanssa joissakin olosuhteissa hyvinkin lyhyissä määräajoissa. Eurooppalaista talletussuojajärjestelmää koskevassa ehdotuksessa yhteiselle kriisinratkaisuneuvostolle annettu toimivalta ei ole yleistä, siihen ei sisälly tiettyjä talletussuojatoimintaan liittyviä näkökohtia, jotka ovat merkityksellisiä sen tehtävien suorittamisen kannalta (esim. sen ilmoittaminen, että talletuksia ei voida maksaa), ja se on rajattu pankkiunioniin osallistuville jäsenvaltioille. Talletusvakuusdirektiiviin on tehtävä mukautuksia, jotta voidaan helpottaa tällaisten järjestelmien toimintaa valtioiden rajojen yli, edistää lähentymistä ja parantaa tiedonvaihtoa kansallisten talletusvakuusjärjestelmien, toimivaltaisten viranomaisten, yhteisen kriisinratkaisuneuvoston ja Euroopan pankkiviranomaisen välillä. Euroopan pankkiviranomaiselle, joka on vastuussa pankkisektorin eheyden, tehokkuuden ja moitteettoman toiminnan turvaamisesta kaikissa jäsenvaltioissa, olisi annettava valtuudet avustaa tällaisissa prosesseissa ja edistää niitä. Näin vahvistetaan talletusten suojaa sisämarkkinoilla ja helpotetaan eurooppalaisen talletussuojajärjestelmän toimintaa. Euroopan pankkiviranomaisen kautta parannetaan yhteistyötä ja tiedonvaihtoa eri jäsenvaltioiden kansallisten viranomaisten ja talletusvakuusjärjestelmien välillä ja näin jouhevoitetaan myös pankkiunionin ulkopuolisten jäsenvaltioiden kansallisten talletusvakuusjärjestelmien ja viranomaisten sekä eurooppalaisen talletussuojajärjestelmän vuorovaikutusta samoin kuin euroalueen ulkopuolisten jäsenvaltioiden pääsyä eurooppalaiseen talletussuojajärjestelmään.

Tämän aukon täyttämisellä yhdenmukaistetaan myös pankkiunionin kolmen pilarin (valvonta, kriisinratkaisu ja talletussuoja) rakennetta, koska niissä kaikissa on siten Euroopan unionin keskustoimielin tai -virasto (Euroopan keskuspankki, yhteinen kriisinratkaisuneuvosto ja eurooppalainen talletussuojajärjestelmä), joka vastaa täytäntöönpanosta, ja Euroopan unionin virasto (Euroopan pankkiviranomainen), joka koordinoi omilla aloillaan toimivia kansallisia viranomaisia.

Joidenkin talletusvakuusdirektiivissä esitettyjen kansallisten vaihtoehtojen ja harkintavallan yhdenmukaistamisella vähennetään osaltaan finanssimarkkinoiden pirstoutumista ja yksinkertaistetaan eurooppalaisen talletussuojajärjestelmän ja Euroopan pankkiviranomaisen koordinointitehtävää.

4. Pankkiunionia tukevan varautumisjärjestelyn valmiiksi saaminen

Neuvoston etenemissuunnitelma (2016)	Tilanne	Seuraavat vaiheet
Otetaan huomioon jäsenvaltioiden aikomus aloittaa toimet syyskuussa 2016, jos ja kun kaikki osallistuvat jäsenvaltiot ovat saattaneet pankkien elvytys- ja kriisinratkaisudirektiivin täysimääräisesti osaksi kansallista lainsäädäntöään. Vahvistetaan tarve yhteiseen varautumisjärjestelyyn, joka on täysimittaisesti toiminnassa yhteisen kriisinratkaisurahaston siirtymäkauden loppuun mennessä tai aiemmin, riippuen siitä, miten riskinvähentämistoimenpiteissä on edistytty.	Tekninen työ käynnistyi marraskuussa 2016.	Poliittiset neuvottelut pitäisi saada päätökseen vuoteen 2018 mennessä.

Kun yhteinen kriisinratkaisumekanismi perustettiin, jäsenvaltiot sopivat kehittävänsä yhteiselle kriisinratkaisurahastolle yhteisen varautumisjärjestelyn, jonka pitäisi olla julkisen talouden kannalta neutraali keskipitkällä aikavälillä, kun maksut perittäisiin takaisin pankkisektorilta. Samalla sovittiin, että varautumisjärjestely olisi täysin operatiivinen viimeistään kymmenen vuoden kuluttua. 18  

Eurooppalaiset valvonta- ja kriisinratkaisupuitteet ovat pienentäneet merkittävästi pankkien kaatumisen todennäköisyyttä ja mahdollista vaikutusta, mutta tarvetta yhteiseen varautumisjärjestelyyn, jolla vahvistetaan yhteisen kriisinratkaisurahaston rahoituskapasiteettia hoitaa pankkialan kriisinratkaisua, ei voida täysin sulkea pois. Tällaisen varautumisjärjestelyn keskeisenä tavoitteena on saada aikaan luottamusta pankkijärjestelmään tukemalla yhteisen kriisinratkaisuneuvoston toteuttamien toimien uskottavuutta ja varmistamalla, että näillä toimilla on kaikkien asianomaisten osapuolten vankkumattoman luottamus. Järjestely aktivoitaisiin viimeisenä keinona vain, jos yhteisen kriisinratkaisurahaston välittömästi saatavilla olevat resurssit osoittautuvat riittämättömiksi pääoman tai likviditeetin kannalta.

Yhtä tärkeää on, että systeemisesti merkittäville pankeille, joilla on kriisinratkaisuun liittyviä ongelmia, on saatavilla riittävästi likviditeettiä, jotta varmistetaan pankin tallettajien samoin kuin muiden sidosryhmien ja yleisesti markkinoiden riittävä sietokyky. Mekanismin olisi oltava riittävän vankka ja sillä olisi oltava riittävän suuri kapasiteetti, jotta voidaan vakuuttaa pankkien sidosryhmät ja yleisesti markkinat siitä, että sillä voidaan osallistua vaikeassa tilanteessa olevan pankin mahdollisten likviditeettitarpeiden kattamiseen, tämän kuitenkaan rajoittamatta likviditeetin saatavuutta keskuspankin operaatioista ja yhdessä niiden kanssa.

Talous- ja rahaliittoa koskevassa pohdinta-asiakirjassa yksilöidään tiettyjä kriteereitä, jotka varautumisjärjestelyn olisi täytettävä ollakseen toimintakykyinen kriisitilanteessa: sen olisi oltava riittävän suuri kyetäkseen täyttämään tehtävänsä, se olisi saatava käyttöön nopeasti, mikä on keskeisen tärkeää kriisin aikana, ja sen olisi oltava julkisen talouden kannalta neutraali, kun otetaan huomioon, että yhteistä kriisinratkaisumekanismia koskevan asetuksen mukaan pankkiala maksaa yhteisestä kriisinratkaisurahastosta mahdollisesti saamansa tuen takaisin. Tässä ei pitäisi jättää mitään sijaa kansallisille näkökohdille tai segmentointipyrkimyksille. Rahoituksellisen ja institutionaalisen rakenteen olisi varmistettava täysi tehokkuus varautumisjärjestelyn tavoitteiden saavuttamisessa. Talous- ja rahaliittoa koskevassa pohdinta-asiakirjassa yksilöitiin Euroopan vakausmekanismin luottolimiitti toimivimmaksi vaihtoehdoksi.

Yhtä tärkeää on, että varautumisjärjestelyllä taataan tasapuoliset oikeudet ja velvollisuudet kaikissa pankkiunioniin osallistuvissa jäsenvaltioissa riippumatta siitä, kuuluvatko ne euroalueeseen vai eivät. Näin varmistetaan, että pankkiunioniin voivat edelleen osallistua kaikki jäsenvaltiot sekä periaatteessa että käytännössä. Lisäksi Euroopan vakausmekanismista myönnettävän vakaustuen ehdollisuutta koskevaa käsitettä olisi mukautettava varautumisjärjestelyn osalta ottaen huomioon, että pankkiunionin puitteissa pankeille tarjotaan jo yhteisen säännöstön, yhteisen valvonnan ja yhteisen kriisinratkaisun kautta kannustimet toimia varovaisesti ja tehdä tarvittaessa uudistuksia.

Yhteistä varautumisjärjestelyä koskeva työ on jo käynnistynyt, ja neuvoston etenemissuunnitelmassa (2016) esitettiin, että varautumisjärjestely saatetaan ottaa käyttöön ennen siirtymäkauden päättymistä, jos riskinvähentämistoimenpiteissä on edistytty.

Komissio on edelleen vankasti sitä mieltä, että varautumisjärjestely on otettava käyttöön mahdollisimman nopeasti. Tätä taustaa vasten komissio tukee koordinoidusta toiminnasta vastaavan työryhmän käynnissä olevia toimia, jotka liittyvät Euroopan vakausmekanismin luottolimiittiin ja joiden toteuttaminen olisi asetettava etusijalle. Tämä toimintalinja on syytä tuoda esiin komission tulevassa ehdotuspaketissa, joka koskee talous- ja rahaliiton syventämistä ja johon sisältyy ehdotus Euroopan vakausmekanismin muuttamisesta Euroopan valuuttarahastoksi unionin lainsäädännön puitteissa. Tässä yhteydessä on myös tärkeää varmistaa tehokas päätöksentekomenettely, joka mahdollistaa varautumisjärjestelyn nopean käyttöönoton viimeisenä keinona tilanteissa, joissa tämä saattaa olla tarpeen.

5. Uudet lisätoimenpiteet: järjestämättömiin lainoihin kohdistuvat toimet

Neuvoston etenemissuunnitelma (2016)	Tilanne	Seuraavat vaiheet
Tehdään päämarkkinaunioniin liittyen maksukyvyttömyyslainsäädännön vähimmäistason yhdenmukaistamista koskeva lainsäädäntöehdotus, jolla voidaan tukea myös toimia järjestämättömien lainojen tasojen vähentämiseksi.	Neuvoteltavana on lainsäädäntöehdotus, joka koskee yritysten maksukyvyttömyystilanteessa sovellettavaa uutta lähestymistapaa. 19	Lainsäädäntövallan käyttäjien sopimus lainsäädäntöehdotuksesta vuoden 2018 loppuun mennessä.
		Järjestämättömiä lainoja koskevan Euroopan unionin toimintasuunnitelman (2017) täytäntöönpano.

Neuvoston etenemissuunnitelmassa (2016) esitettiin toimia pankkiunionin viimeistelemiseksi, ja niiden lisäksi viime vuoden aikana on kaavailtu useita lisätoimenpiteitä, joilla pienennetään entisestään riskejä pankkiunionissa. Komission tiedonannon (2015) ja neuvoston etenemissuunnitelman (2016) jälkeen on tullut yhä selvemmäksi, että riskinvähentämistoimet on kohdistettava järjestämättömiin lainoihin. Järjestämättömät lainat rasittavat niistä kärsivien pankkien kannattavuutta ja elinkelpoisuutta ja rajoittavat näin näiden pankkien luotonantokykyä ja saattavat viime kädessä hidastaa talouskasvua. On hyvä merkki, että järjestämättömien lainojen tasot ovat alenemassa. Niissäkin jäsenvaltioissa, joissa on eniten järjestämättömiä lainoja, niiden tasot ovat alentuneet merkittävästi. Tätä suuntausta olisi vauhditettava, ja uusien järjestämättömien lainojen kertyminen olisi estettävä.

Jäsenvaltioilla ja itse pankeilla on ensisijainen vastuu järjestämättömien lainojen hallinnassa, mutta kansallisen ja Euroopan unionin tason toimien yhdentäminen on perusteltua, jotta voidaan vaikuttaa järjestämättömien lainojen kantoihin ja estää uusien järjestämättömien lainojen tuleva kertyminen pankkien taseisiin. Tässä työssä voidaan hyödyntää merkittävää huomiota, jota on kiinnitetty jo useiden vuosien ajan järjestämättömien lainojen järjestelyyn. Talouskriisin alusta lähtien komissio on kannustanut pankkeja valtiontukien valvonnan kautta hallinnoimaan ja vähentämään arvoltaan alentuneita omaisuuseriä mieluummin markkinamekanismeilla kuin siirtämällä rasitteen veronmaksajille. Tukeakseen vaikeuksissa olevia pankkeja, joiden elinkelpoisuutta arvoltaan alentuneet omaisuuserät uhkaavat, komissio on auttanut jäsenvaltioita perustamaan tilapäisiä ja koko järjestelmän laajuisia toimenpiteitä, joiden tavoitteena on vähentää pankkien järjestämättömien lainojen kantoja (toisinaan osana rahoitustukiohjelmaa) ratkaisuilla, jotka ovat valtiontukisääntöjen mukaisia. 20 Myös jäsenvaltioille osoitetuissa EU-ohjausjakson yhteydessä hyväksytyissä suosituksissa on korostettu tarvetta toteuttaa päättäväisiä toimia järjestämättömien lainojen käsittelemiseksi. 21 Pankkialan valvontaviranomaiset ovat toiminnallaan vahvistaneet merkittävästi järjestämättömiä lainoja koskevaa raportointia ja valvontaa Euroopassa. Alalla tehtävässä työssä on käytettävä perustana kattavaa lähestymistapaa, jossa yhdistetään toisiaan täydentäviä kansallisen ja unionin tason poliittisia toimia tapauksen mukaan. Toimia toteutetaan neljällä alalla: i) valvonta, ii) uudelleenjärjestely-, maksukyvyttömyys- ja velanperintäpuitteiden uudistaminen, iii) jälkimarkkinoiden kehittäminen ongelmasaataville ja iv) pankkialan uudelleenjärjestelyn tukeminen. Euroopan pankkisektorin jäljellä oleviin riskeihin puuttuminen on mitä tärkeintä, ja komissio on sitoutunut toteuttamaan toimivaltaansa kuuluvat tarvittavat toimenpiteet viedäkseen edelleen tätä prosessia eteenpäin.

Järjestämättömien lainojen käsittelemiseksi komissio esitti yhtenä merkittävänä toimenpiteenä marraskuussa 2016 pääomamarkkinaunionia koskevien toimien yhteydessä yritysten maksukyvyttömyyttä, uudelleenjärjestelyjä ja uutta mahdollisuutta koskevan lainsäädäntöehdotuksen 22 . Ehdotuksen keskeisillä tekijöillä edistetään järjestämättömien lainojen vähentämistä ja ehkäistään niiden tulevaa kertymistä. Näitä keskeisiä tekijöitä ovat uudelleenjärjestelymenettelyt, joiden avulla talousvaikeuksissa ovat elinkelpoiset yritykset voivat välttää maksukyvyttömyystilanteen, sekä toimenpiteet, joilla vahvistetaan uudelleenjärjestely- ja maksukyvyttömyysmenettelyjen vaikuttavuutta. Asian nopea eteneminen Euroopan parlamentissa ja neuvostossa on suotavaa ja tarpeen, ja se pitäisi asettaa etusijalle. Heinäkuussa 2017 julkaistussa järjestämättömien lainojen käsittelyä koskevassa neuvoston toimintasuunnitelmassa 23 mennään neuvoston etenemissuunnitelmassa (2016) annettuja riskien vähentämiseen tähtääviä sitoumuksia pidemmälle, ja siihen sisältyy erityisiä toimia, joita eri toimijoiden on toteutettava järjestämättömistä lainoista rahoitusvakauteen kohdistuvien riskien vähentämiseksi sekä puuttumalla vanhoihin järjestämättömiin lainoihin että vähentämällä uusien järjestämättömien lainojen kertymisriskiä. Komissio pitää myönteisenä tätä kattavaa lähestymistapaa, joka on johdonmukainen sen kehotusten kanssa ratkaista järjestämättömiin lainoihin liittyvät ongelmat, ja se toteuttaa viipymättä tarvittavat toimet toimivaltansa rajoissa.

Toimintasuunnitelmassa esitetyt toimenpiteet ovat merkittävä askel eteenpäin riskien vähentämisessä niiden toimien lisäksi, joista sovittiin neuvoston vuoden 2016 etenemissuunnitelmassa. Edistyminen alalla tukisi pankkiunionin valmiiksi saamista poistamalla vanhat riskit Euroopan pankkisektorilta ja tekemällä Euroopan pankeista vakaampia ja kilpailukykyisempiä. Sen vuoksi komissio vie näitä toimenpiteitä kiireesti eteenpäin.

Ensimmäisenä toimenpiteenä komissio selkeyttää yhteisen valvontamekanismin tarkasteluraporttia, joka on tämän tiedonannon liitteenä, vakavaraisuusdirektiivin asiaa koskevien artiklojen tulkintaa sekä yhteisestä valvontamekanismista annettua asetusta. Komissio vahvistaa, että siihen kirjatut valvontavaltuudet antavat toimivaltaisille viranomaisille mahdollisuuden vaikuttaa pankkien tappiovarauspolitiikkaan järjestämättömien lainojen osalta sovellettavan tilinpäätössäännöstön rajoissa ja soveltaa erityisiä mukautuksia, jos se on tarpeen vakavaraisuuden kannalta.

Komissio hyväksyy kevääseen 2018 mennessä kattavan toimenpidepaketin, jossa käsitellään järjestämättömiä lainoja, ja ensimmäisen kertomuksen toimintasuunnitelman täytäntöönpanosta. Paketti sisältää seuraavat toimenpiteet:

 

-Suunnitelma kansallisten omaisuudenhoitoyhtiöiden perustamistavasta voimassa olevien pankki- ja valtiontukisääntöjen mukaisesti hyödyntämällä jäsenvaltioiden aiempia kokemuksia.

-Toimenpiteet järjestämättömien lainojen jälkimarkkinoiden kehittämiseksi edelleen, etenkin pyrkimällä poistamaan kolmansien osapuolten harjoittamaan lainanhoitoon ja lainojen siirtoon liittyviä kohtuuttomia esteitä käynnissä olevan vaikutustenarvioinnin pohjalta.

-Toimenpiteet vakuusvelkojien suojan parantamiseksi antamalla niille mahdollisuus käyttää tehokkaampia takaisinperintämenetelmiä vakuudellisten lainojen yhteydessä. Alan toimet määritetään vaikutustenarvioinnin perusteella, ja ne noudattelevat johdonmukaisesti ja täydentävät marraskuussa 2016 esitettyä komission direktiiviehdotusta, joka koskee muun muassa ennaltaehkäiseviä uudelleenjärjestelyjä koskevia puitteita, eivätkä edellytä tämänhetkisten maksukyvyttömyyssäännösten yhdenmukaistamista.

-Koska järjestämättömien lainojen hallinnointi hyötyisi tehokkaammista ja paremmin ennustettavissa olevista lainojen perintäjärjestelyistä ja maksukyvyttömyysjärjestelyistä, komissio tekee lisäksi lainojen perintäjärjestelyjä koskevan vertailuanalyysin saadakseen luotettavan kuvan pankkien kokemista viivästyksistä ja varojen takaisinperintään liittyvistä ongelmista velallisten maksulaiminlyöntien tapauksissa ja kehottaa jäsenvaltioita ja valvontaviranomaisia tiiviiseen yhteistyöhön, jotta voidaan kehittää luotettava ja merkityksellinen vertailuanalyysi. Tähän liittyen yritysten maksukyvyttömyyttä, uudelleenjärjestelyjä ja uutta mahdollisuutta koskevassa komission direktiiviehdotuksessa säädetään jäsenvaltioiden velvollisuudesta kerätä vertailukelpoista tietoa maksukyvyttömyys- ja uudelleenjärjestelymenettelyistä ja ilmoittaa nämä tiedot komissiolle. Tämä on ratkaisevan tärkeää, jotta voidaan osoittaa maksukyvyttömiä velallisia koskevien sääntelypuitteiden tehokkuus jäsenvaltioissa.

-Raportti, johon on tapauksen mukaan liitetty tarpeelliset lainsäädäntöehdotukset vakavaraisuusasetuksen muuttamiseksi siltä osin kuin on kyse mahdollisista tappiovarausten vähimmäistasoista, jotka pankkien on otettava käyttöön uusista lainoista johtuvissa järjestämättömissä lainoissa, kuten neuvoston toimintasuunnitelmassa edellytetään. Tällaisilla lakisääteisillä (nk. pilariin 1 kuuluvilla) varautumisjärjestelyillä estetään järjestämättömien lainojen kantojen kertyminen ja mahdolliset riittämättömät tappiovaraukset jäsenvaltioissa ja pankeissa tekemällä aikaan sidottuja vähennyksiä omista varoista. Tähän liittyen komissio harkitsee järjestämättömien vastuiden yhteisen määritelmän käyttöönottoa valvontaan liittyvässä raportoinnissa 24 jo käytössä olevan määritelmän mukaisesti, jotta voidaan vahvistaa vankka oikeusperusta ja varmistaa johdonmukaisuus tällaisten vastuiden vakavaraisuuskohtelussa.

-Toteutetaan toimia Euroopan järjestämättömien lainojen avoimuuden lisäämiseksi parantamalla järjestämättömiä lainoja koskevien tietojen saatavuutta ja vertailtavuutta ja tukemalla mahdollisesti järjestämättömiä lainoja koskevia tietoportaaleja tai luottorekistereitä, joita markkinatoimijat kehittävät.

6. Uudet lisätoimenpiteet: mahdollistavat puitteet valtionvelkakirjavakuudellisen arvopaperin kehittämiselle

Neuvoston etenemissuunnitelma (2016)	Tilanne	Seuraavat vaiheet
-	-	Euroopan järjestelmäriskikomitean toimien perusteella komissio saattaa tehdä päätöksen valtionvelkakirjavakuudellisen arvopaperin kehittämisen mahdollistavien puitteiden käyttöönotosta.

Näiden puitteiden tavoite – eli rahoitusvakauteen kohdistuvien riskien vähentäminen helpottamalla pankkien valtionlainasalkkujen hajauttamista ja heikentämällä edelleen pankkien ja valtion välistä yhteyttä – on erittäin tärkeä pankkiunionin valmiiksi saamisen kannalta. Valtiovastuiden sääntelykohtelun osalta komissio palaa asiaan aikanaan, kuten todettiin neuvoston etenemissuunnitelmassa (2016), jossa päätettiin odottaa Baselin komitean tuloksia, ja pohdinta-asiakirjassa talous- ja rahaliiton syventämisestä.

Jotta asiassa saavutettaisiin konkreettista edistystä, niin kutsutuilla valtionvelkakirjavakuudellisilla arvopapereilla voitaisiin ensi vaiheessa edistää pankkiunionin valmiiksi saattamista ja pääomamarkkinaunioin vahvistamista. Jos eri jäsenvaltioiden valtion joukkovelkakirjoja yhdistettäisiin ja mahdollisesti pilkottaisiin osiin, valtionvelkakirjavakuudellisilla arvopapereilla voitaisiin tukea sijoitusten hajauttamista pankkisektorilla ja luoda uusi laadukkaiden vakuuksien lähde, joka soveltuu erityisen hyvin käytettäväksi rajaylittävissä rahoitusliiketoimissa. Lisäksi uudella välineellä voitaisiin päästä eroon siitä, että varat pakenevat joistakin valtioista, mikä on vahingollista ja estää varojen taloudellisesti tehokkaan jakautumisen. Sen avulla voitaisiin myös saada muutoin pienillä ja vähemmän likvideillä markkinoilla liikkeelle lasketuista joukkovelkakirjoista houkuttelevampia kansainvälisten sijoittajien kannalta. Näin edistettäisiin yksityisen sektorin riskinjakoa ja riskien vähentämistä sekä tehokkaampaa riskien jakautumista rahoitusalan toimijoiden keskuudessa.

Komissio seuraa tiiviisti valtionvelkakirjavakuudellisten arvopapereiden alalla toteutettavia toimia Euroopan järjestelmäriskikomiteassa ja antaa niihin panoksensa. Näiden toimien tulosten perusteella ja asianomaisten sidosryhmien kuulemisen jälkeen komissio harkitsee joulukuussa 2017, esittääkö se vuoden 2018 alussa lainsäädäntöehdotuksen mahdollistavista puitteista valtionvelkakirjavakuudellisten arvopapereiden kehittämiselle.

7. Korkealaatuisen valvonnan takaaminen jatkossakin

Yhteinen valvontamekanismi on pantu nyt kokonaan täytäntöön ja se on täysin toiminnassa, mistä on selkeitä hyötyjä luottolaitosten tasapuolisille toimintaedellytyksille ja niiden yhdennetystä valvonnasta kehittyvälle luottamukselle. Euroopan parlamentille ja neuvostolle osoitetussa komission kertomuksessa, joka hyväksyttiin samana päivänä kuin tämä tiedonanto, tuodaan esiin, että Euroopan keskuspankki on ottanut täysin vastaan valvontaroolinsa ja onnistunut saavuttamaan hyvän maineen tehokkaana ja tarkkana viranomaisena siitä lähtien, kun se aloitti valvontatehtävänsä marraskuussa 2014. Tämä on merkittävä saavutus erityisesti kun otetaan huomioon, että aikarajat olivat erittäin tiukat ja taustalla vaikuttavat 19 osallistuvan jäsenvaltion valvontaolosuhteet erittäin vaihtelevat.

Pankkiunionijärjestelmän toimivuus saattaa heikentyä, jos valvonnassa tulee esiin aukkoja. Viimeaikaisessa markkinarakenteen kehityksessä on ollut näkyvissä suuntaus, jossa kolmansien maiden pankkikonserneilla on yhä monimutkaisempia rakenteita, ja ne toimivat sellaisten yhteisöjen kautta, jotka eivät ole pankkivalvonnan piirissä mutta jotka harjoittavat suureksi osaksi samaa toimintaa kuin pankit. Etenkin suuret sijoituspalveluyritykset harjoittavat sijoituspankkitoimintaa, joka on samankaltaista kuin luottolaitosten harjoittama toiminta, ja tämä on huolestuttavaa rahoitusvakauden kannalta. Kuten syyskuussa 2017 ilmoitettiin 25 , näihin ongelmiin puututaan komission tulevissa lainsäädäntöehdotuksissa, joilla tarkistetaan sijoituspalveluyritysten vakavaraisuuskohtelua.

8. Tulevat toimet

Kun otetaan huomioon tähänastinen edistys ja pankkiunionin valmiiksi saamiseen tarvittavat vaiheet sekä riskien vähentämiseen että jakamiseen liittyvien toimenpiteiden osalta, pankkiunionin sovittuun päätökseen saattamiseen johtava reitti voisi olla seuraavanlainen:

2017 -Lainsäätäjät sopivat marraskuussa 2016 esitettyyn pankkialan toimenpidepakettiin sisältyvistä ensimmäisistä seikoista (Kansainvälinen tilinpäätösstandardi IFRS 9, velkojahierarkia ja suuri riskikeskittymä ulkomaanvaluutan määräisissä veloissa) ja paketin muissa osissa edetään merkittävästi. -Komissio selkeyttää tämänhetkisiä valvontavaltuuksia, jotta voidaan puuttua järjestämättömiin lainoihin liittyviin riskeihin yhteisen valvontamekanismin tarkasteluraportin puitteissa. -Komissio tekee lainsäädäntöehdotuksen sijoituspalveluyritysten vakavaraisuuskohtelun tarkistamisesta. 2018 -Marraskuussa 2016 esitetystä pankkialan toimenpidepaketista saadaan aikaan Euroopan parlamentin kanta ja neuvoston yleisnäkemys (vuoden 2017 viimeinen neljännes/vuoden 2018 ensimmäinen neljännes) ja lainsäätäjät hyväksyvät sen (vuoden 2018 toinen neljännes). -Eurooppalaisesta talletussuojajärjestelmästä saadaan aikaan Euroopan parlamentin kanta ja neuvoston yleisnäkemys (vuoden 2018 toinen neljännes) ja lainsäätäjät hyväksyvät sen (vuoden 2018 viimeinen neljännes). -Yhteisestä varautumisjärjestelystä päästään sopimukseen (2018). -Komissio esittää ehdotuksia toimenpiteistä, joilla puututaan järjestämättömiin lainoihin liittyviin ongelmiin (kevät 2018 – lainsäätäjien hyväksyntä viimeistään vuoden 2019 alkupuolella). -Mahdollistavat puitteet valtionvelkakirjavakuudellisen arvopaperin kehittämiselle (vuoden 2018 alkupuolella). Kevät 2019 Riskien vähentämiseen ja jakamiseen liittyvien kaikkien suunniteltujen toimenpiteiden pitäisi olla valmiina ja täytäntöönpanovaiheen pitäisi käynnistyä.

9. Päätelmät

Rahoituskriisin jälkeen saavutetusta merkittävästä edistyksestä huolimatta pankkiunioni on keskeneräinen eikä näin ollen täytä kaikilta osin tehtäväänsä yksityiskanavien kautta häiriöitä vaimentavana mekanismina vahvassa talous- ja rahaliitossa. Kaikki ongelmat ovat hyvin tiedossa, ja niistä on käyty neuvotteluja jo jonkin aikaa. Nyt kun Euroopan talous elpyy tasaisesti, on aika toteuttaa rohkeita mutta realistisia toimia. Katto on syytä korjata, kun aurinko vielä paistaa. Kaikki jäsenvaltiot häviävät, jos tämänhetkistä nostetta ei hyödynnetä. Jotta talous- ja rahaliitossa voitaisiin vaimentaa paremmin häiriöitä yksityiskanavien kautta, Euroopan unionin on löydettävä kaikkia hyödyttävä tasapaino, jossa saavutetaan tuloksia sekä riskien vähentämisen että jakamisen osalta. Tämän lainsäädäntökauden lähetessä loppuaan tulevina kuukausina tarvitaan selkeitä poliittisia päätöksiä sen varmistamiseksi, että kaikista keskeisistä tekijöistä päästään sopimukseen vuoden 2018 loppuun mennessä. Näin ollen komissio kehottaa Euroopan parlamenttia ja kaikkia jäsenvaltioita pääsemään tulevina kuukausina poliittiseen sopimukseen uudistetusta sitoumuksesta saada pankkiunioni valmiiksi vuoteen 2019 mennessä. Komissio on valmiina osallistumaan aktiivisesti näihin keskusteluihin ja edistämään niitä.

(1)

  https://ec.europa.eu/commission/state-union-2017_fi ”Jos haluamme pankkien kaikkialla Euroopassa toimivan samojen sääntöjen pohjalta ja saman valvonnan alaisina, kaikkia jäsenvaltioita olisi rohkaistava liittymään pankkiunioniin. Meidän on vähennettävä joidenkin jäsenvaltioiden pankkijärjestelmissä jäljellä olevia riskejä. Pankkiunioni voi toimia vain, jos riskien vähentäminen ja jakaminen käyvät käsi kädessä. Kuten kaikki tietävät, tähän voidaan päästä vain, jos komission marraskuussa 2015 ehdottamat edellytykset täyttyvät. Yhteinen talletussuojajärjestelmä voi toteutua vasta, kun kaikki ovat tehneet kotimaissa läksynsä.”

(2)

Euroopan parlamentin päätöslauselma pankkiunionia koskevasta vuosikertomuksesta 2016; http://www.europarl.europa.eu/sides/getDoc.do?pubRef=-//EP//NONSGML+TA+P8-TA-2017-0041+0+DOC+PDF+V0//FI

(3)

Viiden puheenjohtajan kertomus ”Euroopan talous- ja rahaliiton viimeistely”, 2015; https://ec.europa.eu/commission/sites/beta-political/files/5-presidents-report_fi.pdf  

(4)

COM(2017) 291, 31.5.2017; https://ec.europa.eu/commission/sites/beta-political/filespublications/reflection-paper-emudeepening-economic-and-monetary-union_en.pdf

(5)

Komission tiedonanto Euroopan parlamentille, neuvostolle, Euroopan keskuspankille, Euroopan talous- ja sosiaalikomitealle ja alueiden komitealle Kuluttajille tarkoitettuja rahoituspalveluja koskeva toimintasuunnitelma: Parempia tuotteita, enemmän valinnanvaraa (COM(2017) 139 final).

(6)

Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 924/2009, annettu 16 päivänä syyskuuta 2009, rajatylittävistä maksuista yhteisössä ja asetuksen (EY) N:o 2560/2001 kumoamisesta (EUVL L 266, 9.10.2009, s. 11).

(7)

Ks. talous- ja rahoitusasioiden neuvoston päätelmät 18.12.2013, 8.12.2015 ja 17.6.2016.

(8)

  http://europa.eu/rapid/press-release_IP-16-3731_fi.htm . Muilla komission aloitteilla tähdätään sietokykyisiin, elvytettävissä oleviin ja purkamiskelpoisiin markkinainfrastruktuureihin, etenkin suhteessa keskusvastapuoliin; http://eur-lex.europa.eu/legal-content/FI/TXT/?uri=CELEX%3A52016PC0856 , http://eur-lex.europa.eu/legal-content/FI/TXT/?uri=CELEX:52017PC0331

(9)

http://www.consilium.europa.eu/fi/press/press-releases/2016/06/17-conclusions-on-banking-union/

(10)

Neuvoston etenemissuunnitelmassa (2016) mainittujen seikkojen lisäksi komission ehdotuksilla otetaan käyttöön myös uusia sääntöjä markkinariskin, vastapuoliluottoriskin, suurten riskikeskittymien ja keskustavastapuoliin liittyvien vastuiden alalla.

(11)

Komission kertomus Euroopan parlamentille ja neuvostolle Direktiivin 2013/36/EU ja asetuksen (EU) N:o 575/2013 mukaisten palkitsemissäännösten arviointi (COM(2016) 510 final).

(12)

https://ec.europa.eu/info/business-economy-euro/banking-and-finance/banking-union/european-deposit-insurance-scheme_en

(13)

Ks. myös vaikutuksia koskeva analyysi; https://ec.europa.eu/info/publications/effects-analysis-european-deposit-insurance-scheme-edis_en

(14)

Ks. taulukko 1.

(15)

Varat, jotka ovat tyypillisesti erittäin epälikvidejä ja joiden arvoa ei voida määrittää käyttämällä todettavissa olevia mittareita kuten markkinahintoja tai -malleja.

(16)

https://ec.europa.eu/info/business-economy-euro/banking-and-finance/financial-supervision-and-risk-management/managing-risks-banks-and-financial-institutions/deposit-guarantee-schemes_en

(17)

http://eur-lex.europa.eu/legal-content/FI/TXT/PDF/?uri=CELEX:52015DC0587&from=EN

(18)

Euroryhmän ja talous- ja rahoitusasioiden ministerineuvoston lausunto yhteisestä kriisinratkaisumekanismista, 18.12.2013.

(19)

http://ec.europa.eu/information_society/newsroom/image/document/2016-48/proposal_40046.pdf

(20)

Näihin toimenpiteisiin sisältyi järjestämättömien lainojen siirtäminen omaisuudenhoitoyhtiöille (kuten Irlannissa, Espanjassa ja Sloveniassa). Ne liittyivät pankeille pääomapohjan vahvistamiseksi annettavaan tukeen. Kaikissa näissä tapauksissa komissio hyväksyi valtiontuen Euroopan unionin valtiontukisääntöjen nojalla, joissa edellytetään perusteellista uudelleenjärjestelyä ja riittävää taakanjakoa. Niiden pankkien osalta, joiden elinkelpoisuutta ei voitu palauttaa, valtiontukisääntöjen mukaisesti hyväksyttyjä muita toimenpiteitä olivat pankkeja koskevat erityistoimet, kuten komission valtiontukisääntöjen nojalla hyväksymät selvitystilasuunnitelmat, joihin kuului pankkisektorin järjestämättömien lainojen kannan pienentäminen. Komissio helpotti myös hiljattain sellaisten järjestelmien perustamista, joihin ei sisälly valtiontukea (esim. järjestämättömien lainojen arvopaperistamiseen tarkoitetut järjestelmät).

(21)

Ks. komission tiedonanto Talouspolitiikan 2017 EU-ohjausjakso: maakohtaiset suositukset (COM(2017) 500 final, 22.5.2017).

(22)

Ehdotus direktiiviksi ennaltaehkäiseviä uudelleenjärjestelyjä koskevista puitteista, uudesta mahdollisuudesta ja toimenpiteistä uudelleenjärjestelyä, maksukyvyttömyyttä ja veloista vapauttamista koskevien menettelyjen tehostamiseksi sekä direktiivin 2012/30/EU muuttamisesta (COM(2016) 723 final, 22.11.2016).

(23)

Järjestämättömien lainojen käsittelyä koskeva EU:n toimintasuunnitelma; http://www.consilium.europa.eu/en/press/press-releases/2017/07/11-conclusions-non-performing-loans/

(24)

Ks. komission täytäntöönpanoasetus (EU) N:o 680/2014.

(25)

Ks. komission tiedonanto Yhdennetyn valvonnan lisäämisestä pääomamarkkinaunionin ja finanssimarkkinoiden yhdentymisen vahvistamiseksi muuttuvassa ympäristössä (COM(2017) 542 final, 20.9.2017).