EUROOPAN KOMISSIO

Bryssel 9.6.2017

COM(2017) 312 final

KOMISSION KERTOMUS EUROOPAN PARLAMENTILLE, NEUVOSTOLLE, EUROOPAN TALOUS- JA SOSIAALIKOMITEALLE JA ALUEIDEN KOMITEALLE

Toimet ympäristöraportoinnin virtaviivaistamiseksi

{SWD(2017) 230 final}

1.Johdanto ja tausta

Me kaikki haluamme tietää, onko hengitysilmamme ja juomavetemme terveellistä ja ovatko uimarantamme ja järvemme puhtaita. Eurooppalaisilla on oikeus saada tietää asuinympäristönsä tilasta ja siitä, voidaanko sitä parantaa EU:n toimilla.

Tämä edellyttää tiedonkulun hallinnointia. EU:n tasolla välitettävän tiedon lähtökohtana on yleensä paikallistason tieto: esimerkiksi ilmansaasteita, luonnon tilaa ja veden laatua koskeva ympäristönseuranta edellyttää, että tiedämme, mitä ympäristössä tapahtuu paikallistasolla. Osa tällaisesta tiedosta raportoidaan EU:n tasolle ja suurelle yleisölle. EU:n tasolla tällaista tietoa käytetään lainsäädännön seurannassa eli sen tarkistamisessa, saavutetaanko sääntelytavoitteet tosiasiassa.

Tietyt ympäristöraportit ovat erittäin suosittuja. Vuosittainen EU:n uimavesiraportti herättää suurta kiinnostusta ympäri Eurooppaa, ja siihen käytiinkin tutustumassa Euroopan ympäristökeskuksen (EEA) verkkosivuilla yli 73 000 kertaa vuonna 2016. Jotkin muut komission julkaisemat raportit jäävät vähemmälle julkiselle huomiolle, mutta ne ovat kuitenkin tärkeitä seurattaessa EU:n lainsäädännön soveltamista.

Toimintalinjoja ja ympäristöä koskeva raportointi tarjoaa olennaisia tosiseikkoja päätöksentekoa varten. Raportointi on välttämätöntä myös niiden analyysien, keskustelujen ja yhteistyötoimien kannalta, joita toteutetaan ympäristölainsäädännön täytäntöönpanon arvioinnin yhteydessä 1 .

Raportoinnista aiheutuu kuitenkin kustannuksia jäsenvaltioille ja yrityksille, joten on luotava tasapaino paremman tiedon tarpeen ja tällaisen tiedon tuottamiskustannusten välille. Toukokuussa 2015 käynnistettiin tästä syystä raportointivaatimuksien laaja arviointi, muun muassa ympäristöalalla, parempaa sääntelyä koskevan paketin 2 yhteydessä. Se toteutetaan lainsäädännön raportointiin ja seurantaan keskittyvän toimivuustarkastuksen muodossa 3 .

Tässä kertomuksessa esitetään edellä mainitun arvioinnin tuloksena syntynyt toimintasuunnitelma. Sillä pyritään varmistamaan, että EU:n ympäristölainsäädännön paikallistason vaikutukset ovat tarkoituksenmukaisia. Tarkoituksena on myös tiedottaa eurooppalaisille paremmin alan saavutuksista ja samalla keventää kansallisten viranomaisten ja yritysten raportointitaakkaa.

2.Toimivuustarkastuksen tulokset

Toimivuustarkastuksen haasteena oli luoda tasapaino seuraavien kahden näkökohdan välille: toisaalta oli otettava etäisyyttä kokonaiskuvan saamiseksi ja päätelmien tekemiseksi eri raportointivirroista, toisaalta taas oli tarkasteltava eri raportointivirtojen yksityiskohtia ja niistä aiheutuvia toiminnallisia haasteita tarvittavan tietämyksen hankkimiseksi. Tavoitteena oli tehdä toimivuustarkastus, joka on mahdollisimman kunnianhimoinen mutta samalla hallittavissa. Tärkeimmät seikat olivat seuraavat:

·Raportointivelvoite perustuu säännöksiin, joissa edellytetään datan, tietojen tai raporttien toimittamista komissioon tai EEA:lle. Raportoinnin avulla komissio voi ennen muuta seurata EU:n lainsäädännön soveltamista jäsenvaltioissa. Näin ollen toimivuustarkastukseen sisältyy lainsäädännön seuranta mutta ei ympäristönseuranta ”paikan päällä” sen laajimmassa merkityksessä.

·EU:n tason raportoinnin lisäksi toimivuustarkastuksessa tarkasteltiin myös sitä, miten tietoa levitetään myöhemmässä vaiheessa.

·Osa toimivuustarkastuksessa tutkituista raportointivelvoitteista ei perustu suoraan mihinkään direktiiviin tai asetukseen. Monet niistä säännellään delegoiduilla säädöksillä tai täytäntöönpanosäädöksillä taikka suuntaviivoilla tai epävirallisilla sopimuksilla.

Arviointiin sisältyi kaksikymmentä kysymystä, joissa kysyttiin lähinnä sitä, onko oikeaa tietoa asetettu saataville oikeaan aikaan, oikealla tavalla ja mahdollisimman alhaisin kustannuksin. Sidosryhmiä kuultiin verkon välityksellä ja säännöllisesti pidetyissä työpajoissa. Ympäristöalalla on annettu 58 EU:n säädöstä, joihin sisältyy 181 raportointivelvoitetta. Joissakin niistä vaaditaan numero- ja paikkatietoja, mutta suurin osa raportoinnista tehdään tekstimuodossa, joka on hankalin tapa raportoida, jäsentää ja analysoida tietoa. Raportointitiheys vaihtelee. Noin puolet raporteista on annettava joka toinen vuosi tai harvemmin, ja noin puolet niistä johtaa siihen, että komissio raportoi EU:n muille toimielimille. Myös prosessit eroavat toisistaan, mutta tietojenkäsittely vaikuttaa toimivan parhaiten EEA:ssa. Yhteenvetona arviointi osoitti seuraavaa:

·Vaikuttavuus on parantunut merkittävästi vuosien mittaan, ja sitä pidetään kaiken kaikkiaan tyydyttävänä. Parantamisen varaa on kuitenkin joissakin monialaisissa kysymyksissä (esimerkiksi prosessin virtaviivaistaminen) ja tiettyjen säädösten kohdalla.

·Raportointi on enimmäkseen tehokasta, ja hallinnollinen rasitus (vuosittain arviolta 22 miljoonaa euroa) on kohtuullinen, perusteltu ja oikeasuhteinen. Raportoinnista saatavat hyödyt, kuten parempi ja kohdennetumpi täytäntöönpano sekä parempi julkinen tiedottaminen, ovat huomattavasti kustannuksia suurempia. Tehokkuutta voitaisiin lisätä jonkin verran yksinkertaistamalla prosessia niin, että siitä tulee horisontaalisempi ja strategisempi. Myös tietyillä muutoksilla sisältöön, ajankohtaan, tiheyteen ja prosessiin voitaisiin saada aikaan tehokkuusetuja, mutta osa näistä muutoksista edellyttäisi asianomaisen lainsäädännön tarkistamista.

·Raportointivelvoitteet ovat hyvin yhdenmukaisia esimerkiksi unionin maatalous-, ilmasto-, energia- ja meripolitiikan aloilla. Olisi kuitenkin tutkittava, voitaisiinko yhdenmukaisuutta lisätä näiden alojen välillä ja suhteessa kansainvälisistä sitoumuksista johtuviin velvoitteisiin.

·Useimmat raportointivelvoitteet ovat asianmukaisia, mutta niissä on varaa parannuksiin (esimerkiksi edistyksellisten teknisten ratkaisujen käyttö) ja vaihtoehtoisiin lähestymistapoihin (esimerkiksi kansallisen datan haravointi). Erityisesti ympäristöraportoinnin sisällössä voitaisiin keskittyä enemmän strategiseen, kvantitatiiviseen ja parempaan sääntelyyn tähtäävään tietoon (esimerkiksi käyttämällä keskeisiä indikaattoreita). Näin voitaisiin vähentää tekstimuodossa pyydetyn tiedon määrää.

·EU:n tuoma lisäarvo on ilmeinen, koska nykyinen raportointi on selvästi hyödyllistä. Sen avulla saadaan vertailukelpoista ja johdonmukaista tietoa, jota ei ole saatavissa kansallisella tasolla. Vaihtoehtoiset lähestymistavat, kuten asiaan liittyvien ympäristötietojen aktiivinen levittäminen kansallisella tasolla, voivat kuitenkin pitkällä aikavälillä vähentää tarvetta raportoida unionin tasolle.

Taulukko 1: Yleiskatsaus tuloksista (lisätietoja, ks. SWD(2017) 230). Prosenttiosuus viittaa joko analysoituihin 58 säädökseen tai 181 raportointivelvoitteeseen sen mukaan, mitä tietoja on ollut saatavissa.

Kohde	Prosenttiosuus
Komission jo ehdottama lainsäädäntötarkistus, joka sujuvoittaa raportointia (liittyy lainsäädäntöön)	16 %
Havaitut raportointiongelmat, jotka voivat edellyttää tarkistuksia lainsäädäntöön (liittyy lainsäädäntöön)	12 %
Raportointi, johon sisältyy esimerkkejä parhaista käytännöistä (liittyy lainsäädäntöön)	19 %
Raportointi, jota pidetään erittäin hyödyllisenä (liittyy raportointivelvoitteisiin)	39 %
Raportointi, jota pidetään rajallisesti hyödyllisenä (liittyy raportointivelvoitteisiin)	9 %
Raportointi, jossa indikaattorien käyttöä voitaisiin parantaa (liittyy lainsäädäntöön, perustuu seulonta-analyysiin)	86 %
Raportointi, joka pohjautuu pääasiassa tekstimuotoiseen tietoon (liittyy raportointivelvoitteisiin)	76 %
Raportointi, jonka ulkoista yhtenäisyyttä voitaisiin parantaa (liittyy lainsäädäntöön, perustuu sidosryhmien palautteeseen)	29 %
Raportointi, jossa on merkittäviä viiveitä (liittyy 78 raportointivelvoitteeseen, joista laaditaan komission kertomuksia)	27 %

Tuloksista voidaan päätellä, että useimmat raportointivelvoitteet ovat pääosin tarkoituksenmukaisia. Lisäksi monilla aloilla on viime aikoina tapahtunut merkittävää edistystä (ks. osio 3).

Jäljellä olevien ongelmien ratkaisemiseksi on kuitenkin tarpeen

·varmistaa, että kaikkiin raportointivelvoitteisiin sisältyy keskeisiä indikaattoreita, joiden avulla arvioidaan vaatimusten noudattamista ja suorituskykyä tavoitteiden saavuttamisessa

·vähentää tekstimuotoista raportointia ja edistää hyviä tietotekniikan käytäntöjä, kuten yleisiä avoimen lähdekoodin standardeja

·edistää aktiivisen tiedonlevittämisen hyviä käytäntöjä

·mukauttaa raportointiajankohtia ja -tiheyttä, jotta voidaan täyttää suurten politiikkasyklien vaatimukset

·yhdenmukaistaa ja keskittää prosessien osia niin, että niistä tulee vaikuttavampia ja tehokkaampia, sekä

·hyödyntää paremmin dataa, jota saadaan EU:n tietolähteistä (esimerkiksi Copernicus-ohjelmasta 4 ) tai suoraan yleisöltä (esimerkiksi kansalaisten tiedealoitteiden 5 kautta).

Raportointia voitaisiin uudistaa ja virtaviivaistaa soveltamalla parhaita käytäntöjä johdonmukaisemmin yhtenäisemmän lähestymistavan puitteissa. Tämä vahvistaisi tietopohjaa ympäristöpolitiikan kehittämiseksi ja tekisi koko prosessista yksinkertaisemman ja luotettavamman.

3.Edistys

Komissio on jo kauan työskennellyt yhdessä jäsenvaltioiden kanssa ympäristöraportoinnin virtaviivaistamiseksi 6 . Äskettäin se pani alulle lukuisia muutoksia osittain juuri tämän toimivuustarkastuksen innoittamana. Muun muassa komission jätelainsäädäntöehdotuksia on muutettu 7 ja standardisoitua raportointia koskeva direktiivi on kumottu 8 , mistä saadaan todellisia etuja tulevina vuosina. Muutoksia on todellakin jo tapahtunut tai tapahtumassa kaikilla tärkeimmillä ympäristöpolitiikan aloilla, jotka koskevat muun muassa ilmaa, vettä ja luontoa (ks. yleiskatsaus asiakirjan SWD(2017) 230 taulukossa 1). Nämä muutokset osoittavat, että samanaikaisesti voidaan vähentää kustannuksia ja parantaa tiedon laatua.

Sääntelyn toimivuutta ja tuloksellisuutta koskevan ohjelman (REFIT) mukaisissa ympäristölainsäädännön arvioinneissa tarkastellaan järjestelmällisesti ympäristöraportointia ja ympäristöalan seurantakysymyksiä. Nämä arvioinnit, kuten INSPIRE-direktiivin 9 arviointi, ovat tärkeä lähtökohta muutosten tekemiselle aloilla, joilla niitä tarvitaan.

Edistystä on tapahtunut raportoinnin sisällön lisäksi myös esitystavassa. Raportointiprosessia helpottavaa ja nopeuttavaa tietotekniikkaa ja välineitä käytetään entistä laajemmin. Komissio on lisäksi tutkinut erilaisia ideoita ja lähestymistapoja, kuten aktiivisen tiedonlevittämisen parantamista.

4.Toimintasuunnitelma

Toimivuustarkastuksessa todettiin, että ympäristöraportointi on pääosin tarkoituksenmukaista. Siinä tuli kuitenkin ilmi myös ongelmia (ks. osio 2), joihin voidaan puuttua toteuttamalla toimia seuraavilla viidellä alalla:

1.saadaan oikeaa tietoa oikeassa muodossa oikeaan aikaan

2.virtaviivaistetaan raportointiprosessia

3.edistetään ympäristötiedon aktiivista levittämistä unionin tasolla ja kansallisella tasolla

4.käytetään myös muita tietolähteitä ja vaihtoehtoisia lähestymistapoja, jotka täydentävät ympäristöraportointia, ja

5.parannetaan yhdenmukaisuutta ja yhteistyötä.

Nämä toimet kuvastavat yhteisen raportointilähestymistavan tarvetta. Toisin sanoen järjestelmästä, jossa raportointia kehitetään rinnakkain eri ympäristöpolitiikan aloilla, on siirryttävä entistä standardisoidumpaan lähestymistapaan, jossa hyviä käytäntöjä noudatetaan kaikilla eri politiikan aloilla.

Tästä syystä komissio aikoo lisätä Euroopan ympäristökeskuksen (EEA) valmiuksia siten, että uuden lähestymistavan käyttöönotossa voidaan hyödyntää niitä kokemuksia, välineitä ja prosesseja, joita EEA:lla jo on. Komissio aikoo myös siirtää Life-ohjelmasta varoja (noin 3,1 miljoonaa euroa kolmen vuoden pilottivaiheen aikana) EEA:lle, jotta tämä voi johtaa eReporting-ohjelman uudistamista (ks. jäljempänä oleva toimi 3) ja auttaa toteuttamaan monia muita toimia (ks. jäljempänä) 10 . Varoilla täydennetään jatkuvaa tukea, jota jo annetaan raportointiin sekä sovittuihin tuleviin tehtäviin (esimerkiksi energia- ja ilmastopolitiikan alalla) ja parannuksiin (joita tehdään esimerkiksi Reportnet 2.0 ohjelmaan) EEA:n monivuotisen ja vuosittaisen työohjelman mukaisesti. Komissio ottaa pilottivaiheen tulokset huomioon EEA:ta ja EIONET:iä koskevan arvioinnin jatkotoimissa ja EEA-asetuksen tarkastelussa 11 .

Näiden toimien avulla pyritään laadukkaampaan tietoon, joka on helpommin saatavilla ja jota voidaan käyttää laajemmin. Tämä hyödyttää kaikkia, jotka osallistuvat ympäristöraportointiin tai joilla on siinä intressejä. Viranomaisten hallinnollinen rasite vähenee, kuten myös yritysten, jos jäsenvaltion viranomaiset siirtävät niille tehokkuusetuja raportoinnin ja lainsäädännön seurannan yhteydessä. Päättäjät saavat laadukkaampaa tietoa politiikan kehittämistä varten. Lisäksi eurooppalaisten kuluttajien, yritysten ja viranomaisten on helpompi tutustua laadukkaampaan ympäristötietoon.

4.1.Saadaan oikeaa tietoa oikeassa muodossa ja oikeaan aikaan

Toimivuustarkastuksessa todettiin, että nykyinen ympäristötietojen raportointiprosessi toimii pääosin hyvin mutta että joitakin seikkoja olisi syytä parantaa. Osa parannuksista, kuten raportointiajankohtien mukauttaminen, voidaan tehdä vain lainsäädäntöä muuttamalla. Joitakin muita muutoksia varten ei tarvita lainsäädäntömuutoksia, mutta ne voivat osoittautua monimutkaisiksi.

Niiden toimien lisäksi, jotka on jo mainittu osiossa 3, tässä toimessa tarkastellaan havaintoja yksittäisten säädösten muuttamistarpeesta 12 . Tarkemman analyysin perusteella komissio aikoo ehdottaa lainsäädäntömuutoksia muun muassa

–raportointiajankohtien tai tiheyden mukauttamiseksi tarvittaessa sekä

–turhien ja hyödyttömiksi tulleiden raportointivelvoitteiden poistamiseksi.

Järjestelmällisen ja vertailukelpoisen lähestymistavan varmistamiseksi komissio aikoo täydentää paremman sääntelyn suuntaviivoissa suositeltua lähestymistapaa ja ottaa mahdollisuuksien mukaan käyttöön ympäristöalan raportointivelvoitteita koskevia vakiosäännöksiä.

Järjestelmällisen ja vertailukelpoisen lähestymistavan varmistamiseksi komissio aikoo soveltaa tässä kertomuksessa määriteltyä ympäristöraportointia koskevaa lähestymistapaa myös arvioidessaan EU:n voimassa olevaa ympäristölainsäädäntöä ja suunnitellessaan uusia lainsäädäntöehdotuksia (esimerkiksi virtaviivaistamalla raportointiprosessia tai parantamalla julkista tiedottamista koskevia säännöksiä).

Tällainen yhtenäisempi tieteellinen lähestymistapa otetaan käyttöön sitoutumalla siihen, että raportointia tutkitaan yksityiskohtaisemmin kaikissa tulevissa arvioinneissa ja ehdotuksissa 13 . Säännöllisten katsausten ja arviointien ansiosta komissio voi yhdessä EEA:n ja EU:n jäsenvaltioiden kanssa 14 tarkistaa muutaman vuoden välein, mitä raportointitietoja vaaditaan. Samalla komissio voi tutkia, miten hyvin lainsäädäntö yleisesti toimii. Tässä yhteydessä tarkistetaan järjestelmällisesti, onko mahdollista

–käyttää laajemmin keskeisiä indikaattoreita ja jäsentää tietoa tärkeimmistä toteutuskysymyksistä DPSIR 15 -kehyksen ja lainsäädännön seurantaa koskevien paremman sääntelyn suuntaviivojen avulla

–mukauttaa keskeisiä indikaattoreita vastaamaan laajempia poliittisia tarpeita kestävän kehityksen tavoitteiden, seitsemännen ympäristötoimintaohjelman ja ympäristölainsäädännön täytäntöönpanon arvioinnin yhteydessä, jotta voidaan luoda johdonmukainen lähestymistapa

–vähentää tekstimuotoisen tiedon ja taustatietojen toimittamisen tarvetta tai käyttää useammin suljettuja kysymyksiä, joissa voi olla ennalta määriteltyjä vastausvaihtoehtoja

–käyttää kansallisella tasolla julkisesti saatavilla olevaa tietoa sen sijaan, että pyydetään samaa tietoa uudestaan jäsenvaltioilta tai yrityksiltä.

Työohjelmassa tarkastellaan myös raportoinnin tarkoitusta ja tarpeellisuutta sekä sitä, miten raportoituja tietoja käytetään. Lisäksi asiaan kuuluvia raportointivelvoitteita tarkistetaan niin, että ne ovat INSPIRE-direktiivin tietoeritelmien mukaisia, tai − jos se on tehokkaampaa − niin, että tietoeritelmiä mukautetaan johdonmukaisuuden varmistamiseksi raportointivelvoitteiden kanssa. Tavoitteena on saada suurin mahdollinen hyöty siirtymisestä datan yhteentoimivuuteen ilman, että kustannukset nousevat liikaa.

”Make IT Work” aloitteen puitteissa laaditut älykkäämpää ympäristöraportointia koskevat periaatteet 16 otetaan huomioon tarkistusprosessissa.

4.2.Virtaviivaistetaan raportointiprosessia

Raportointiprosessia on jo jonkin verran yksinkertaistettu, mutta olisi hyödynnettävä enemmän uusia tietotekniikan välineitä sekä standardisoitava käytäntöjä ja menettelytapoja.

EEA käynnisti Reportnet 2.0 hankkeen edistääkseen sähköistä raportointia (eReporting) ja uudistaakseen sitä uusimpien tietotekniikkaratkaisujen mukaiseksi. Reportnet on EEA:n infrastruktuuri data- ja tietovirtojen tukemiseksi ja parantamiseksi. Jotkin komission osastot käyttävät sitä raportoinnissa. Infrastruktuuri on kuitenkin suunniteltu unionin aiemman ympäristöpolitiikan tarpeita varten. Käsiteltävän tiedon määrän lisääntyminen aiheuttaa infrastruktuurille suuria paineita.

Komissio aikoo tukea tämän raportointi-infrastruktuurin uudistamista niin, että siitä tulee keskitetty yksinkertaistettu EU:n ympäristöraportoinnin (ja mahdollisesti myös muun raportoinnin) väline. Uudistamisen on tarkoitus ulottua pidemmälle kuin Reportnet 2.0:n tämänhetkisissä suunnitelmissa (joilla tähdätään lähinnä suorituskyvyn ja turvallisuuden parantamiseen). Reportnetin on vastattava myös unionin digitaalisia sisämarkkinoita koskevan ohjelman tavoitetasoa, erityisesti niitä tavoitteita, jotka vahvistetaan sähköisen hallinnon toimintasuunnitelmassa 17 ja eurooppalaisissa yhteentoimivuusperiaatteissa 18 . Komissio aikoo tutkia myös, onko Reportnetiä varten mahdollista käyttää pilvipalveluja ja onko sillä synergioita ehdotetun energiaunionin hallintoa koskevan asetuksen täytäntöönpanon kanssa 19 . Komissio aikoo hyödyntää kokemuksia ja tuloksia, jotka on saatu yhteisistä ympäristötietojärjestelmistä (SEIS-aloite) 20 ja alakohtaisista tietojärjestelmistä, kuten vettä ja biologista monimuotoisuutta käsittelevistä eurooppalaisista tietojärjestelmistä.

Tässä yhteydessä komissio aikoo edistää INSPIRE-direktiivin sääntöjen johdonmukaista ja realistista soveltamista. INSPIRE-direktiivin REFIT-arviointi 21 osoitti, että direktiivin nykyinen täytäntöönpano ei ole täysin unionin ympäristölainsäädännön raportointivaatimusten mukaista. Komissio on jo toteuttanut toimia sen varmistamiseksi, että INSPIRE-direktiivin täytäntöönpanossa asetetaan ”etusijalle ympäristöä koskevat paikkatietoaineistot ja erityisesti ne, jotka liittyvät seurantaan ja raportointiin” 22 .

Tiedonharavoinnin ansiosta unionin toimielimet voivat tutustua kansallisen tai paikallisen tason dataan ilman tosiasiallista raportointia. Sen ansiosta EU saa paremmin ja joustavammin käyttöönsä tietoa. Samalla raportointirasite vähenee minimiin.

Tähän mennessä ei ole ollut mahdollista kehittää unionin tason sovellusta, jonka avulla julkisesti saatavilla olevaa tietoa voitaisiin tehokkaasti haravoida ja käyttää. Joitakin kokeiluja on tehty, mutta asianomaisten välineiden käyttöönotto edellyttää lisäkehittämistä ja -testausta. Komissio aikoo yhdessä EEA:n kanssa investoida tällaisten välineiden kehittämiseen ja testata joitakin alustavia ideoita ennen vuoden 2018 loppua. Lisäparannuksia tehdään muun muassa EU:n paikkatietoportaaliin (Geoportal) ja sen Reportnet-hankkeeseen johtavaan linkkiin. Lisäksi komissio aikoo laatia käytännön ohjeistusta siitä, miten tiedonharavointia voidaan käyttää tehokkaammin ympäristöpolitiikassa jatkossa. Tavoitteena on korjata toimivuustarkastuksessa esille tulleet ongelmat (esimerkiksi oikeusvarmuuteen liittyvät ongelmat).

4.3.Edistetään ympäristötiedon aktiivista levittämistä unionin tasolla ja kansallisella tasolla

Raportointia voidaan hyödyntää laajemminkin kuin unionin toimielimissä. Sitä pitäisi hyödyntää esimerkiksi siten, että eurooppalaiset saavat parempaa tietoa asuinympäristönsä tilasta.

Komissio aikoo edistää aktiivista tiedonlevitystä antamalla ohjeita ja vaihtamalla parhaita käytäntöjä unionin tasolla ja kansallisella tasolla. Tämä toteutetaan tavalla, joka on linjassa INSPIRE-direktiivin kanssa (ks. myös toimi 6). Ohjeet laaditaan tiiviissä yhteistyössä jäsenvaltioiden ja muiden sidosryhmien kanssa. Ne perustuvat kokemuksiin, joita on saatu alakohtaisesta työstä ja pilottihankkeista, erityisesti niistä, jotka on toteutettu jäsennellyn täytäntöönpano- ja tietokehyksen yhteydessä 23 . Tämä työ kytkeytyy yhteen myös Århusin yleissopimuksen puitteissa tehtävään kansainväliseen työhön siten, että kannustetaan käyttämään entistä laajemmin sähköisiä välineitä, jotta suurelle yleisölle voidaan levittää aktiivisesti tietoa, joka on helposti saatavilla ja käytettävissä.

On tärkeää varmistaa, etteivät jäsenvaltion hallinnolliset rajat ole esteenä tietovirroille ja tiedonhallinnalle. Tiedon on voitava kulkea saumattomasti viranomaisten kesken ja yleisölle. Tiedon on voitava kulkea myös yli kansallisten rajojen riippumatta siitä, mistä jäsenvaltiosta tieto on peräisin.

Kaiken ympäristötiedon olisi oltava avoimesti saatavissa sekä helposti haettavissa ja uudelleenkäytettävissä, varsinkin tutkijoiden ja muun tiedeyhteisön kannalta.

Komissio määrittää parhaillaan INSPIRE-arvioinnin seurantatoimena (INSPIRE-direktiiviin kuuluvia) paikkatietoaineistoja, jotka liittyvät ympäristöalan raportointivelvoitteisiin 24 . INSPIRE-direktiivin mukaan jäsenvaltioiden on tuotettava tarvittavat metatiedot näistä tietoaineistoista ja julkistettava ne (katselu-, lataus- ja hakupalveluiden avulla) kansallisella tasolla. Vain muutama jäsenvaltio on tehnyt näin. Sen jälkeen, kun komissio on laatinut asiaa koskevan luettelon yhdessä jäsenvaltioiden kanssa 25 , se aikoo seurata INSPIRE-velvoitteiden noudattamista INSPIRE-direktiivissä säädetyn mekanismin avulla.

4.4.Tutkitaan mahdollisuuksia käyttää muita tietolähteitä ja lähestymistapoja ympäristöraportoinnin täydentämiseksi

Mahdollisuudet täydentää raportointia tai joissakin tapauksissa jopa korvata se muilla tietolähteillä, esimerkiksi Copernicus-ohjelmasta tai kansalaisten tiedealoitteista saatavilla tiedoilla, ovat lupaavia. Kokemus on kuitenkin osoittanut, että se voi olla hankalaa, ja ratkaistavia ongelmia on paljon.

Unionin maanseurantaohjelma Copernicus koostuu joukosta EU:n omistamia satelliitteja, jotka keräävät ennennäkemättömän määrän maanseurantadataa. Copernicus-ohjelmasta saatava aihekohtainen tieto voi olla tärkeää tarkistettaessa, noudatetaanko ympäristölainsäädäntöä. Sen avulla voidaan esimerkiksi lisätä tietoisuutta, antaa viitteitä puutteellisesta noudattamisesta ja ohjata tutkimuksia. Kyseistä tietoa voidaan käyttää myös ympäristöseurannassa ja -raportoinnissa. Esimerkkinä tästä voidaan mainita satelliittikuvien käyttö laidunten muutosten seuraamiseksi Natura 2000 alueella. Tätä kehitystä tuetaan seurantatoimilla, joiden avulla tutkitaan, miten Copernicus-ohjelman datalla voidaan täydentää tai parantaa yleisesti sen tiedon laatua, jota käytetään raportoinnissa ja laajemmin EU:n ympäristöpoliittisessa päätöksenteossa. Näiden toimien perustana ovat EEA:n kokemukset, ja niillä pyritään kehittämään edelleen käyttäjien tarpeita erityisesti luonto-, vesi- ja meripolitiikan alalla. Lisäksi voitaisiin tutkia mahdollisia synergioita GEOSS-maanhavainnointijärjestelmän kanssa, joka kattaa Copernicus-ohjelman lisäksi myös muita kansainvälisiä ja yhteiseurooppalaisia maanhavainnointiverkostoja.

Toinen lupaava tietolähde, jolla voidaan täydentää ympäristöalan tietoja ja dataa, ovat kansalaisten tiedealoitteet 26 . Niiden avulla voidaan kerätä ympäristötietoa kustannustehokkaasti ja saada ajoissa tietoa ympäristön kehityssuuntauksista ja erityisongelmista. Niillä voidaan myös lisätä tietoisuutta ja kuluttajien vaikutusmahdollisuuksia. Lisääntyneestä tietomäärästä ja toiminnasta huolimatta kansalaisten tiedealoitteista saatua tietoa ei kuitenkaan vielä käytetä kovin laajasti virallisessa ympäristöseurannassa ja -raportoinnissa (erityisesti siksi, että joillakin aloilla tällainen tieto ei ole samanlaatuista kuin tieto, joka on saatu edistyneemmällä tieteellisellä seurantavälineistöllä) 27 . Kansalaisten tiedealoitteista saatava tieto voi kuitenkin antaa sysäyksen viralliseen raportointiin ja toimenpiteisiin esimerkiksi silloin, kun kuluttaja ilmoittaa ongelmista paikallisella kaatopaikalla, ja täydentää niitä.

Komissio aikoo edistää jatkossakin kansalaisten tiedealoitteita EU:n tutkimus- ja innovaatio-ohjelmien kautta. Tarkoituksena on muun muassa kehittää tekniikkaa, joka parantaa kuluttajien vaikutusmahdollisuuksia (esimerkiksi ilmanlaadun seurannan yhteydessä), lisätä olemassa olevien toimien koordinointia alueellisella tasolla, unionin tasolla ja kansainvälisellä tasolla sekä edistää ja levittää parhaita käytäntöjä.

4.5.Lisätään yhdenmukaisuutta ja yhteistyötä

Ympäristöraportointi on kytköksissä raportointiin muilla EU:n politiikan aloilla, erityisesti maatalous-, ilmasto-, kuluttaja- ja terveysalalla sekä energia-, merenkulku- ja kalastusalalla, kuten myös tilastoalalla. Komissio aikoo tutkia aloja, joilla voitaisiin parantaa saatavilla olevan EU:n tason tiedon yhteiskäyttöä. Osaa komission eri osastoihin toimitetusta tiedosta voitaisiin käyttää tehokkaammin ympäristöpolitiikan alalla. Tästä on olemassa hyviä esimerkkejä muun muassa maatalouden, ympäristön ja ilmaston aloilla. Myös muita toimenpiteitä on suunnitteilla. Näihin kuuluu sen arvioiminen, onko jätetilastoja koskeva asetus linjassa EU:n tarkistetun jätelainsäädännön kattamien raportointivelvoitteiden kanssa (kunhan se ensin hyväksytään).

Asiaan liittyviä kysymyksiä on tarkasteltu myös komission toimivuustarkastuksessa, joka koskee EU:n energialainsäädännön mukaisia suunnittelu-, raportointi- ja seurantavelvoitteita 28 . Näiden kahden yksinkertaistamistoimenpiteen yhteydessä olisi mahdollista yhdistää resursseja ja luoda kytköksiä (esimerkiksi indikaattoreita tai sähköistä raportointia varten).

Seurantatoimet toteutetaan niin, että asianomaisilla politiikan aloilla syntyy positiivisia synergioita.

EU:n ja kansainvälisten organisaatioiden välillä on jo nyt käytössä useita aloitteita ja yhteistyömekanismeja ympäristöraportoinnin virtaviivaistamiseksi. Tämän yhteistyön pohjalta komissio aikoo yhdessä jäsenvaltioiden kanssa ponnistella sen puolesta, että tämä kysymys otetaan järjestelmällisesti asialistalle kaikissa kansainvälisissä ympäristösopimuksissa.

5.Päätelmät ja tulevaisuudennäkymät

Ympäristöraportointia ja lainsäädännön seurantaa koskevan toimivuustarkastuksen avulla on saatu vankka tietopohja järjestelmän tämänhetkisistä vahvuuksista ja heikkouksista. Ympäristöpolitiikkaa toteutetaan yleisesti ottaen kehittyneellä ja sopivalla tavalla. Jäsenvaltioiden ja EU:n elinten työ on tuottanut hyviä tuloksia. Tämä osoittaa, että EU:n ympäristölainsäädäntö tuottaa selkeitä etuja ja että eurooppalaisille tiedotetaan niistä. Vaikka tilanne onkin yleisesti ottaen hyvä, useita yksinkertaistamistoimia on jo toteutettu tai ollaan saattamassa päätökseen. Toimivuustarkastuksessa tuli ilmi myös useita erityisiä ja monialaisia aihealueita, joilla voidaan tehdä parannuksia tai tutkia uusia lähestymistapoja. Näihin kuuluu esimerkiksi mahdollisuus tuottaa nopeasti maantieteellisesti täsmällistä tietoa uuden tekniikan avulla.

Nämä lisätoimet tekevät ympäristöraportoinnista avoimempaa ja kohdennetumpaa ja tehostavat lainsäädännön seurantaa. Kun raportointivelvoitteista tulee yksinkertaisempia, hallinnollinen rasite vähenee ja tietopohja vahvistuu. Tästä hyötyvät niin viranomaiset, yritykset kuin kuluttajatkin. Hallinnollinen rasite vähenee samalla, kun edut pysyvät ennallaan tai kasvavat, mikä johtuu lähinnä tehokkuuseduista ja avoimuuden (julkisen tiedonlevittämisen) lisääntymisestä.

Komissio aikoo seurata edistymistä näiden toimien toteuttamisessa ja arvioida tilannetta vuonna 2019.

Liite: Katsaus ehdotettuihin toimiin

Nro	Toimi	Aikataulu
1	Lainsäädäntömuutokset tietyissä säädöksissä määriteltyihin raportointivelvoitteisiin.	Aikataulu eri säädöksille sen mukaan, tarvitaanko komission ehdotus (ehdotuksia).
2	Raportointivelvoitteiden yksityiskohtainen arviointi ja muuttaminen osana työohjelmaa.	Työohjelma.
3	Sähköisen raportoinnin (eReporting) uudistaminen muun muassa ottamalla käyttöön edistyneempi Reportnet ja hyödyntämällä olemassa olevaa infrastruktuuria mahdollisimman hyvin.	Reportnet 2.0 on tarkoitus käynnistää vuonna 2019, minkä jälkeen sen valmiuksia ja suorituskykyä lisätään asteittain.
4	Tiedonharavointivälineiden kehittäminen ja testaaminen EU:n tasolla.	Tulosten esittäminen vuonna 2018.
5	Unionin ja kansallisia ympäristötietojärjestelmiä koskevien ohjeiden kehittäminen ja parhaiden käytäntöjen edistäminen, mukaan lukien se, että tieto on helposti saatavilla ja ymmärrettävää.	Ohjeistus ja esimerkkejä parhaista käytännöistä julkaistaan vuonna 2018.
6	INSPIRE-direktiivin täysimääräisen täytäntöönpanon edistäminen asettaen etusijalle tietoaineistot, jotka ovat unionin ympäristölainsäädännön täytäntöönpanon ja raportoinnin kannalta tärkeimpiä.	Jäsenvaltiot julkaisevat INSPIRE-direktiivin mukaisen luettelon tärkeimmistä tietoaineistoista vuoteen 2018 mennessä, ja tuloksia arvioidaan vuonna 2019 jäsenvaltioiden raporttien pohjalta.
7	Copernicus-ohjelmasta saatavan datan parempi hyödyntäminen.	Toimet valituilla aloilla alkavat vuonna 2017.
8	Kansalaisten tiedealoitteiden laajemman käytön edistäminen ympäristöraportoinnin täydentäjänä.	Asteittaiset toimet, jotka johtavat suuntaviivojen laatimiseen vuonna 2019.
9	Ympäristön hyödyksi muilla aloilla kerätyn tiedon jakamista ja käyttöä koskevan yhteistyön parantaminen.	Parannusta vaativat yhteistyötoimet kartoitetaan vuonna 2017.
10	Yhteistyön lujittaminen EU:n ja asianomaisten kansainvälisten organisaatioiden välillä raportoinnin ja tiedonhallinnan virtaviivaistamiseksi.	Parannusta vaativat yhteistyötoimet kartoitetaan vuonna 2017.

(1)  COM(2017) 63.

(2)  EU-agenda: paremmalla sääntelyllä parempiin tuloksiin (COM(2015) 215 final).

(3)  Arviointiin ei sisälly ilmastonmuutoksen alan raportointi. Komissio on itse asiassa jo ehdottanut ilmasto- ja energiapolitiikan alan suunnittelu-, raportointi- ja seurantavelvollisuuksien yksinkertaistamista: ks. ”Ehdotus Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseksi energiaunionin hallinnosta”, COM(2016) 759. Ympäristöraportoinnin ja muiden alojen (kuten energia, ilmasto, maatalous ja merenkulku) raportoinnin välisiä yhteyksiä tarkastellaan jäljempänä yhdenmukaisuutta koskevassa kohdassa.

(4)   www.copernicus.eu  

(5)  Kansalaisten tiedealoitteet (Citizen Science) on maailmanlaajuinen kasvava ilmiö, joka kuvastaa kansalaisten osallistumista tieteellisen tiedon ja tietämyksen tuottamiseen (ks. raportti ” Environmental Citizen Science ”, 2013).

(6)  SWD(2016) 188.

(7)  COM(2016) 789 ja COM(2016) 793.

(8)  COM(2015) 593–596.

(9)  INSPIRE-direktiivissä luodaan EU:n paikkatietoinfrastruktuuri ympäristöpolitiikkaa ja muita ympäristöön vaikuttavia politiikkoja varten (COM(2016) 478 ja SWD(2016) 273).

(10)  Ks. toimet 2, 5, 7, 8, 9 ja 10.

(11)  EEA-asetus (EY) N:o 401/2009.

(12)  Toimivuustarkastuksen (SWD(2017) 230) liitteessä 8 on tietoja siitä, mihin seikkoihin kunkin säädöksen osalta on puututtava, kun kyse on tekstimuotoisen tiedon käytöstä, indikaattoreista, hyödyllisyydestä, viiveistä, yhdenmukaisuudesta ja muodosta.

(13)  Ks. edellinen alaviite.

(14)  Raportointia käsitteleviä asiantuntijaryhmiä on useimmilla yksilöidyillä lainsäädäntöaloilla ja/tai EEA:n/EIONET;n yhteydessä, jota käytetään työohjelman toteuttamiseen.

(15)  D: driving forces, P: pressures, S: state, I: impact, R: response (aiheuttajat - paineet - tilat - vaikutukset - vastatoimet).

(16)   http://www.ieep.eu/work-areas/environmental-governance/better-regulation/make-it-work/subjects/2015/08/monitoring-and-reporting

(17)  COM(2016) 179.

(18)  COM(2017) 134.

(19)   Ks. alaviite 3. 

(20)  COM(2008) 46 ja SWD(2013) 18.

(21)  COM(2016) 478 ja SWD(2016) 273.

(22)   http://inspire.ec.europa.eu/document-tags/mig-workprogramme  

(23)  Esimerkki tällaisesta pilottihankkeesta: http://uwwtd.oieau.fr/

(24)  COM(2016) 478 ja SWD(2016) 273.

(25)   Alustava luettelo on jo saatavissa verkossa .

(26)  SWD(2016) 188.

(27)  http://eurobirdportal.org/

(28)  SWD(2016) 396 ja 397.