EUROOPAN KOMISSIO
Bryssel 24.4.2017
COM(2017) 189 final
KOMISSION KERTOMUS NEUVOSTOLLE
kertomus komission päätösten 2009/3067 ja 2010/6050 mukaisen, Suomen ja Ruotsin pohjoisten alueiden maataloutta koskevan pitkäaikaisten kansallisten tukien järjestelmän soveltamisesta vuosina 2011-2015
SISÄLLYSLUETTELO
1. JOHDANTO
2. POHJOISEN TUEN YLEISET PERIAATTEET
2.1. Tuen tavoitteet
2.2. Komission luvat
2.3. Tuen piiriin kuuluvat alueet
2.4. Suhde tuotantoon
3. POHJOISTA TUKEA KOSKEVAN JÄRJESTELMÄN UUDISTUS
4. POHJOINEN TUKI SUOMESSA 2011–2015
4.1. Myönnetyt luvat
4.2. Maksettu tuki
4.3. Tuotantomäärät pohjoisen tuen alueella
4.4. Maatalouselinkeinon kehittyminen pohjoisen tuen alueella
5. POHJOINEN TUKI RUOTSISSA 2011–2015
5.1. Myönnetyt luvat
5.2. Maksettu tuki
5.3. Tuotantomäärät tukialueella
5.4. Maatalouselinkeinon kehittyminen tukialueella
6. PÄÄTELMÄT
6.1. Suomi
6.2. Ruotsi
1. JOHDANTO
Itävallan, Suomen ja Ruotsin liittymisasiakirjan 1 142 artiklan mukaisesti komissio on antanut Suomelle ja Ruotsille luvan myöntää pitkäaikaisia kansallisia tukia pohjoisten alueiden maataloudelle sen säilyttämiseksi. Tätä tukea kutsutaan pohjoiseksi tueksi, jäljempänä ’tuki’.
Tämä kertomus toimitetaan neuvostolle noudattaen liittymisasiakirjan 143 artiklan raportointivaatimusta, jonka mukaan komissio toimittaa neuvostolle vuoden kuluttua liittymisestä ja sen jälkeen joka viides vuosi kertomuksen myönnetyistä luvista ja kyseisten lupien nojalla myönnettyjen tukien tuloksista. Edelliset kertomukset laadittiin vuosina 1996, 2002 2 , 2007 3 ja 2012 4 .
2. POHJOISEN TUEN YLEISET PERIAATTEET
2.1. Tuen tavoitteet
Tukea myönnetään erityisesti sellaisen perinteisen alkutuotannon ja jalostuksen ylläpitämiseksi, joka soveltuu luontaisella tavalla asianomaisten alueiden ilmasto-oloihin, maataloustuotteiden tuotannon, kaupan ja jalostuksen rakenteiden parantamiseksi, kyseisten tuotteiden markkinoille saattamisen helpottamiseksi sekä ympäristönsuojelun ja maaseudun säilyttämisen varmistamiseksi.
2.2. Komission luvat
Tuki sallitaan Suomen ja Ruotsin osalta tehtävillä erillisillä komission päätöksillä 5 . Suomen osalta suurin tällä hetkellä sallittu tuki on 382 miljoonaa euroa vuodessa. Ruotsin osalta tuen suurin sallittu vuotuinen määrä on 318,67 miljoona Ruotsin kruunua (noin 35 miljoonaa euroa) 6 .
Perusedellytykset vahvistetaan liittymisasiakirjan 142 artiklassa. Myönnetyn tuen kokonaismäärän olisi oltava riittävä maatalouselinkeinon säilyttämiseen pohjoisilla alueilla, mutta määrä ei saa johtaa siihen, että kokonaistukitaso ylittää liittymistä edeltäneenä, luvissa määriteltynä viitekautena toteutuneen tukitason. Tukea ei myöskään saa sitoa tulevaan tuotantoon, eikä se saa johtaa tuotannon lisäykseen komission määrittelemiin viitetasoihin verrattuna.
2.3. Tuen piiriin kuuluvat alueet
Tukijärjestelmän piiriin kuuluvat alueet määritellään asiaa koskevissa päätöksissä, ja ne sijaitsevat 62. leveyspiirin pohjoispuolella. Tukialueisiin kuuluu myös eräitä mainitun leveyspiirin eteläpuolisia lähialueita, joilla vallitsevat vastaavanlaiset maatalouden harjoittamisen erityisen vaikeaksi tekevät ilmasto-olot. Alueiden määrittelyssä huomioon otettavia seikkoja ovat alhainen väestötiheys (enintään 10 asukasta/km2), käytössä olevan maatalousmaan (KMM) osuus kokonaispinta-alasta (alle 10 prosenttia), ihmisravinnoksi tarkoitettujen viljelykasvien viljelyyn käytetyn maatalousmaan osuus KMM:stä (enintään 20 prosenttia) ja ensin mainittujen alueiden ympäröimät kunnat (vaikka ne eivät täyttäisi samoja vaatimuksia).
Tässä tiedonannossa raportoitu tukialue kattaa Suomessa 1 417 140 hehtaaria (ha) käytössä olevaa maatalousmaata (55,5 prosenttia KMM:n kokonaismäärästä) ja Ruotsissa 335 881 hehtaaria käytössä olevaa maatalousmaata (11 prosenttia KMM:n kokonaismäärästä).
Kuvio 1. Suomen (C1–C4) ja Ruotsin (1–3) tukialueet
2.4. Suhde tuotantoon
Tuki on rajattu tietyille maatalouden aloille siten kuin asiaa koskevissa päätöksissä kummankin jäsenvaltion osalta määritellään.
Tuen myöntäminen perustuu tuotantoyksikköihin, joko eläinyksiköihin (ey) tai hehtaareihin, lukuun ottamatta maidon tuotantoon ja kuljetuksiin myönnettävää tukea, joka myönnetään tuotettujen ja kuljetettujen määrien perusteella. Suomessa porotalouden tuki perustuu eläinmäärään.
Kuten edellä todetaan, tukea ei saa sitoa tulevaan tuotantoon eikä se saa johtaa tuotannon lisäykseen viitekauteen verrattuna. Viitekaudet vahvistetaan kummallekin jäsenvaltiolle sitä koskevassa päätöksessä aloittain. Suomen maidontuotannon viitemäärää on useaan otteeseen mukautettu vastaamaan yhteisen maatalouspolitiikan (YMP) kehitystä maitoalalla. Suomen tukijärjestelmän vuosien 2009 ja 2010 tarkistuksessa poistettiin kuitenkin yhteys YMP:n puitteissa vahvistettujen yksittäisten maitokiintiöiden ja tukimaksujen väliltä. Sen sijaan siinä otettiin käyttöön maitokiintiöjärjestelmän käytön loppuajan sovellettava rajoitus, jonka mukaan tällaista tukea ei makseta maitomäärästä alueella, jolla kannetaan ylijäämämaksua.
3. POHJOISTA TUKEA KOSKEVAN JÄRJESTELMÄN UUDISTUS
Tukiohjelman arvioinnin valmistuttua vuonna 2007 toteutettiin tarkistus ohjelmien yksinkertaistamiseksi ja lupien muuttamiseksi liittymisasiakirjan tavoitteita vastaaviksi. Yksinkertaistamisen suhteen voidaan todeta, että vuosina 2009 ja 2010 valmistuneissa uudelleenlaadinnoissa eri tuotantoaloja ryhmiteltiin uudelleen ja keskimääräiset enimmäistuet täsmennettiin Suomen ja Ruotsin koko tukialueiden osalta.
Muutettaessa lupia liittymisasiakirjan tavoitteita vastaaviksi tuotantoa ja maksuja koskevat tarkistukset johtivat siihen, että Suomen osalta suurin sallittu vuotuinen tuki aleni 448,59 miljoonasta eurosta 358 miljoonaan euroon. Lisäksi sika- ja siipikarja-aloille myönnettävä tuki irrotettiin tuotannosta. Vuonna 2009 otettiin käyttöön petoeläinvahinkokorvaus. Sen käyttö kumottiin vuonna 2015.
Ruotsin tukialueen osalta tarkistuksessa ilmeni, että tuotantotasot olivat alentuneet edellisinä vuosina. Tuotannon vähenemisen pysäyttämiseksi päätöksen tarkistuksessa vuodelta 2010 sallitaan Ruotsin viranomaisten ehdotuksesta tuen keskittäminen jäljellä olevaan tuotantoon. Vuonna 2013 tehtiin uusi muutos, jolla aiemmin perunanviljelijöille myönnettävä tuki liitettiin pohjoiseen tukeen enimmäistuen kokonaismäärän pysyessä ennallaan.
4. POHJOINEN TUKI SUOMESSA 2011–2015
4.1. Myönnetyt luvat
Päätöksellä K(2009) 3067 sallittiin tuen vuotuinen enimmäismäärä 358 miljoonaa euroa 1. tammikuuta 2009 ja 31. joulukuuta 2014 väliseksi ajaksi. Päätöstä C(2015) 2790 on sovellettu 1. tammikuuta 2015 alkaen, ja sillä sallitaan 382 miljoonan euron enimmäismäärä, kuten taulukosta 1 ilmenee. Kokonaistuen vuotuista enimmäismäärää lisättiin, koska asetuksen (EY) N:o 1234/2007 (ns. terveystarkastus) 182 artiklan 7 kohdan nojalla käytettävissä ollut 24 miljoonaa euroa oli käytetty loppuun helmikuussa 2014. Samassa päätöksessä lisättiin myös märehtijöiden osalta sallitun yksikkökohtaisen tuen ja kokonaistuen enimmäismäärää kannustimeksi tuotannon vähenemistä vastaan.
Taulukko 1. Päätöksen C(2015) 2790 mukaisesti sallittu vuotuinen tuki
|
Sallittu keskimääräinen enimmäistuki yksikköä kohti 1) |
Yksikkö |
Sallittu enimmäistuki (milj. euroa) 2) |
Tukikelpoisten tuotannon-tekijöiden enimmäismäärä |
||
|
1. MAITO |
10,9 |
senttiä/kg |
193,7 |
1 776 765 t3) |
|
|
2. MÄREHTIJÄT |
97,7 |
||||
|
Naudat |
4) |
546 |
euroa/ey |
181 000 ey |
|
|
Uuhet ja kutut |
584 |
euroa/ey |
|||
|
Hevoset |
252 |
euroa/ey |
|||
|
3. SIAT JA SIIPIKARJA |
5) |
266 |
euroa/ey |
37,0 |
|
|
4. PUUTARHAVILJELY |
25,4 |
||||
|
Kasvihuoneet |
6) |
11,3 |
euroa/m2 |
202,9 ha |
|
|
Puutarhatuotteiden varastointi |
7) |
18,5 |
euroa/m3 |
||
|
5. KASVINTUOTANTO |
58,3 |
||||
|
Yleinen hehtaarituki |
8) |
37 |
euroa/ha |
881 825 ha |
|
|
Tiettyjen viljelykasvien tuki |
9) |
145 |
euroa/ha |
62 475 ha |
|
|
Nuorten viljelijöiden tuki |
10) |
36 |
euroa/ha |
||
|
6. MUUT TUET |
14,9 |
||||
|
Porot |
11) |
36 |
euroa/eläin |
171 100 eläintä |
|
|
Maidon ja lihan kuljetustuki |
12) |
||||
|
Kotieläintaloudelle välttämättömien palvelujen turvaaminen
|
13) |
||||
|
Metsämarjojen ja sienten varastointituki |
14) |
0,10–0,42 |
euroa/kg |
||
|
Muut tuet |
15) |
1) Yksikkötuki voidaan eriyttää alueittain keskimääräisen enimmäismäärän rajoissa.
2) Sallittu enimmäistuki 382 miljoonaa euroa vuodessa.
3) Tukikelpoinen enimmäistuotanto kalenterivuodessa ja kiintiövuonna 2014/2015.
4) Emolehmät, emolehmähiehot, yli 6 kuukauden ikäiset urospuoliset naudat ja teurastetut hiehot sekä teurastetut sonnit ja härät tukialueilla C3 ja C4.
5) Tuotannosta irrotettu tuki. Viitemäärä enintään 139 200 ey.
6) Kasvihuonetuotannon tukea voidaan eriyttää kasvukauden pituuden mukaan.
7) Tukea voidaan eriyttää varastointimahdollisuuksien teknisten standardien mukaan.
8) Yleinen hehtaarituki käytössä olevalle maatalousmaalle (KMM) tukialueilla C2–C4.
9) Viljojen (ei kuitenkaan ohran, kauran ja seosviljan) viljelyalan sekä muiden viljelykasvien (rapsi ja muut öljykasvit, valkuais- ja kuitukasvit), sokerijuurikkaan, tärkkelysperunan ja omenien viljelyalan perusteella alueilla C1, C2 ja C2 pohjoinen. Avomaalla viljeltävien vihannesten tukea voidaan maksaa tukialueilla C1–C4.
10) Nuorten viljelijöiden tuki käytössä olevalle maatalousmaalle (KMM) tukialueilla C1–C4.
11) Tukialueilla C3 ja C4.
12) Maito: Kainuu ja Lapin lääni sekä Koillismaa. Liha: Lapin lääni.
13) Tukea voidaan maksaa kotieläintuotannon toimintaedellytyksiä turvaaville palveluille alueilla, joilla etäisyydet ovat keskimääräistä pidempiä.
14) Tuen enimmäismäärä: tuki myönnetään varastoissa kesäkuun lopussa oleville määrille siten, että enimmäismäärät ovat luonnonvaraisista suomuuraimista 0,34 euroa/kg, muista luonnonvaraisista marjoista 0,10 euroa/kg ja luonnonvaraisista sienistä 0,42 euroa/kg.
15) Koltat, luonnontalous ja porotalous.
4.2. Maksettu tuki
Pohjoinen tuki
Kaudella 2011–2015 maksetun vuotuisen tuen kokonaismäärä vaihteli välillä 336,1 miljoonaa euroa ja 310,1 miljoonaa euroa (taulukko 2).
Taulukko 2. Suomessa maksettu pohjoinen tuki (miljoonaa euroa)
|
Tuettava ala |
2011 |
2012 |
2013 |
2014 |
2015 |
|
Maito |
161,1 |
161,1 |
161,1 |
167,5 |
170 |
|
Märehtijät |
71,1 |
70 |
69,7 |
70,3 |
70,1 |
|
Siat ja siipikarja |
30,84 |
26,41 |
20,85 |
20,26 |
18,5 |
|
Puutarhaviljely |
21,3 |
19,5 |
18,0 |
18,9 |
17,5 |
|
Kasvinviljely |
41,11 |
39,94 |
38,93 |
36,64 |
19,2 |
|
Muut tuet |
10,7 |
12 |
14,1 |
15,5 |
14,7 |
|
Yhteensä |
336,1 |
329 |
322,8 |
329,1 |
310,1 |
Lukuun ottamatta vuonna 2014 luokassa ”Muut tuet” liikaa maksettua 0,6 miljoonan euron määrää Suomessa vuosittain myönnetty pohjoinen tuki noudatti asianomaisessa päätöksessä asetettuja enimmäistasoja. Olisi otettava huomioon, että aloilla, joilla kokonaistuotanto ylitti tukikelpoisten tuotannontekijöiden sallitun määrän, sovellettiin tuotannontekijäyksikköön suhteutettua tuen alentamista päätöksessä sallitun enimmäisrahoitusmäärän noudattamiseksi. Syyksi luokassa ”Muut tuet” maksettuun liian suureen määrään todettiin ennakoimaton petovahinkokorvausten lisäys 6,83 miljoonasta eurosta (2013) 8 miljoonaan euroon (2014). Kyseiset korvaukset poistettiin pohjoista tukea koskevan päätöksen soveltamisalasta.
Pohjoisen tuen alueella maksettu kokonaistuki
Pohjoisen tuen alueilla harjoitettavaan maatalouteen myönnetään tukea myös EU:n rahoittamista välineistä, erityisesti YMP:n kahdesta pilarista. Toisen pilarin osalta erityisen tärkeitä tukialueiden maatalousalalle ovat epäsuotuisten alueiden (vuodesta 2014 luonnonhaitta-alueet) tuet ja maatalouden ympäristötoimenpiteet. Päätöksessä 2000/405/EY 7 vahvistettiin tukialueella maksettavan vuotuisen tuen enimmäismääräksi 1 118,9 miljoonaa euroa (vuoden 1993 taso). Taulukko 3 osoittaa, että käytetyn oikeusperustan mukaisesti tukialueella vuosina 2011–2015 maksettu tuki noudatti päätöksessä vahvistettua enimmäismäärää.
Taulukko 3. Suomessa maksettu vuotuinen kokonaistuki, EU:n tuki mukaan luettuna (miljoonaa euroa)
|
Vuosi |
Suora tuki, täysin EU:n rahoittama |
LFA-tuki (luonnonhaitta-alueet), valtiontukisääntöjen mukainen kansallinen tuki mukaan luettuna |
Maatalouden ympäristötuki |
Pohjoinen tuki |
Yhteensä |
|
2011 |
274,2 |
311,5 |
177,3 |
336,1 |
1099,1 |
|
2012 |
272,3 |
312,3 |
203,8 |
329,0 |
1117,4 |
|
2013 |
258,9 |
311,3 |
193,2 |
322,8 |
1086,2 |
|
2014 |
253,5 |
309,9 |
174,4 |
329,1 |
1066,9 |
|
2015 |
212,7 |
276,5 |
146,7 |
310,1 |
946,0 |
4.3. Tuotantomäärät pohjoisen tuen alueella
Maitoala
Suomessa maidosta tuotetaan tukialueella lähes 80 prosenttia (vuoden 2014 tiedot). Tuotanto keskittyy C2-alueelle.
Viisivuotiskauden aikana maidontuotanto pohjoisen tuen alueella kasvoi 4 prosenttia. Muilla Suomen alueilla tuotanto väheni 1,5 prosenttia. Tuotanto oli suurin markkinointivuonna 2014/2015 (1 874,2 tuhatta tonnia) ja pienin markkinointivuonna 2012/2013 (1 774,5 tuhatta tonnia). Tuotanto ylitti vahvistetun viitetason kaikkina markkinointivuosina lukuun ottamatta vuotta 2012/2013. Ylijäämä markkinointivuonna 2014/2015 oli 5,5 prosentin luokkaa.
Märehtijät
Tuen hyväksymistä koskevan päätöksen vuoden 2009 tarkistuksessa ryhmiteltiin yhteen nautoja, uuhia, kuttuja ja hevosia koskevat tuotannontekijät.
Naudanlihantuotanto väheni vuosina 2012 ja 2013 kaikilla pohjoisen tuen alueilla, ja vuonna 2014 tuotannon väheneminen jatkui pohjoisimmilla alueilla. Vuonna 2014 tuotanto kasvoi hieman C1- ja C2-alueilla ja vuonna 2015 kaikilla alueilla. Vuonna 2015 tuotannon taso ylitti vuoden 2011 tason maan kaikissa osissa. Kansallisen tason 85,8 miljoonan kilogramman naudanlihantuotannosta (2015) 68,5 miljoonaa kilogrammaa tuotettiin tukialueella, erityisesti C2-alueella johtuen siitä, että maidontuotanto ja naudanlihantuotanto kytkeytyvät kiinteästi toisiinsa. Kokonaisuudessaan märehtijöiden tuotanto oli alle tuotantotekijöiden (eläinyksiköiden) tukikelpoisen enimmäismäärän koko raportointijakson ajan.
Siat ja siipikarja
Sianlihantuotanto väheni vuosien 2011–2014 aikana 93,6 miljoonasta kilogrammasta 87,7 miljoonaan kilogrammaan ja oli alle vuoden 2005 tasojen. Muissa osissa maata tuotanto aleni jonkin verran jyrkemmin. Sianlihantuotannosta noin 70 prosenttia tapahtuu viljantuotantoalueilla tukialueen eteläisimmissä osissa (C1), jonne myös siipikarjantuotanto on keskittynyt. Siipikarjanlihantuotanto kasvoi vuosina 2011–2014 keskeytyksettä 34,9 miljoonasta kilogrammasta 43,9 miljoonaan kilogrammaan. Kasvu oli nopeampaa kuin tukialueen ulkopuolella. Kyseistä ryhmää koskeva tuki irrotettiin tuotannosta vuodesta 2009 alkaen siten, että viitemäärä on 139 200 ey. Kyseinen määrä ei ylittynyt kaudella 2011–2015.
Puutarhaviljely
Puutarhaviljelyn tukea myönnetään kasvihuonetuotantoon ja puutarhatuotteiden varastointiin. Tuotanto keskittyy C1-alueelle (noin 74 prosenttia kokonaistuotannosta). Tuotanto väheni kaudella 2011–2015 noin 202 hehtaarista 194 hehtaariin. Tukialueen ulkopuolella se väheni jonkin verran enemmän. Tukialueen puutarhaviljelyn vuotuinen viitetaso ei ylittynyt.
Kasvinviljely
Kasvinviljelyyn myönnettävä tuki käsittää päätöksessä määritellyn mukaisesti yleisen hehtaarituen, nuorten viljelijöiden tuen ja tiettyjen viljelykasvien tuen. Yleisen hehtaarituen osalta voidaan todeta, että tukialueella tuettu KMM on pysynyt kyseisellä viisivuotiskaudella vakaana (630 000–640 000 ha), vaikka KMM onkin vähentynyt liittymistä edeltäneeseen viitekauteen verrattuna merkittävästi (30 %). Nuorten viljelijöiden tuen osalta päätöksessä ei vahvisteta tukikelpoisten tuotannontekijöiden enimmäistasoa, joten vertailua ei voida tehdä. ”Tiettyjen viljelykasvien” ala ylitti tukikelpoisen enimmäishehtaarimäärän noin 15–45 prosentilla koko kauden 2011–2015 ajan. Syynä tuotantomäärän ylittymiseen olivat lähinnä markkinatilanteen muutokset, erityisesti valkuaiskasvien lisääntynyt kysyntä, sekä poikkeuksellisen hyvät vehnäsadot vuosina 2011, 2014 ja 2015.
Muut tuet
Porotalous käsitti vuonna 2011 noin 156 000 eläintä ja vuonna 2015 lähes 157 000 eläintä sen jälkeen, kun eläinten määrä väheni ensin merkittävästi vuosina 2013 ja 2014. Päätöksessä vahvistettu tukikelpoisten tuotannontekijöiden enimmäismäärä ei ylittynyt. Muiden tukien muu osa ei ole suoraan sidoksissa tuotantoon.
Tuotantomääriä koskevat päätelmät
Yhteenvetona voidaan todeta, että tuettujen alojen kokonaistuotanto kasvoi tukialueella raportointiaikana, ja tuotanto ylitti tukikelpoisten tuotannontekijöiden enimmäismäärän maidon ja ”tiettyjen viljelykasvien” osalta. Tuotannon enimmäismäärän ylitys ei ollut maidon osalta merkittävä eikä systemaattinen, mutta ”tiettyjen viljelykasvien” osalta se oli huomattava ja yhtämittainen koko raportointikauden ajan. Suomi toteutti toimenpiteitä kannustimien vähentämiseksi tiettyjen viljelykasvien viljelyltä pienentämällä tuettua pinta-alaa 58 575 hehtaarista (2011) noin 45 641 hehtaariin (2013).
4.4. Maatalouselinkeinon kehittyminen pohjoisen tuen alueella
Vuonna 2014 Suomessa oli 52 775 maatilaa, joista 57 prosenttia sijaitsi tukialueella. Kansallisella tasolla vähennys vuoden 2010 määrästä oli 11 prosenttia. KMM pysyi jokseenkin ennallaan ja samalla tilakohtainen hehtaarimäärä kasvoi, mikä on merkki rakennemuutoksesta. Rakenteellinen kehitys on ollut samanlainen kaikissa osissa maata, mutta pohjoisimmilla alueilla tilojen lukumäärä on vähentynyt suhteellisesti vähemmän kuin muilla alueilla.
Vuosina 2010–2014 Suomessa vähenivät suhteellisesti eniten puutarhatilat (35 %), seuraavaksi eniten sianlihaa tuottavat tilat (31 %) ja sitten maitotilat (noin 25 % kaikilla muilla alueilla kuin pohjoisen tuen osa-alueilla C2 ja C4, joilla vähennys oli 18 %). Naudanlihaa tuottavien tilojen ja viljatilojen määrä pysyi suhteellisen vakaana erityisesti pohjoisen tuen alueella, ja siipikarjatilojen määrä on kasvanut 13 prosenttia erityisesti C-alueella.
Tuotantoa ja tilojen määrää koskevat tiedot näyttävät osoittavan tuotannon säilyvän pohjoisen tuen alueella, myös kaikkein pohjoisimmilla alueilla. Pellervon taloustutkimuksen maidontuotannosta laatimassa ekonometrisessä analyysissä pääteltiin, että pohjoisen tuen avulla on pystytty ylläpitämään maidontuotantoa pohjoisen tuen alueella.
Pohjoisen tuen merkitys maatilojen kokonaistulojen kannalta vaihtelee tuotannonalojen välillä ollen suurin maidontuotannossa (13–28 %) ja pienin viljantuotannossa (3–7 %). Kaikilla aloilla tuen merkitys kasvaa pohjoiseen päin mentäessä.
Taloudellinen toimintaympäristö on ollut hyvin haasteellinen koko maassa. Maatalouden työpaikat ovat vähentyneet 7,7 prosenttia, mikä ei kuitenkaan ole yhtä paljon kuin tilojen määrässä tapahtunut vähennys (11 %). Maatalouden työpaikoilla on pohjoisen tuen alueella suhteessa paljon suurempi merkitys kuin muualla Suomessa. Esimerkiksi C2-alueella maatalouden osuus kokonaistyöllisyydestä on 10,2 prosenttia, kun vastaava luku pohjoisen tuen alueen ulkopuolella on 1,1–2,8 prosenttia. Elintarviketeollisuuden työpaikkojen määrä on kasvanut pohjoisen tuen alueella.
Tukialueella jatkuneen maataloustuotannon ansiosta on pystytty säilyttämään monia ympäristöpalveluja ja avointa maatalousmaisemaa, joka on kyseisellä seudulla harvinaisuus. Tällainen kehitys vähentää osaltaan merkittävästi eroosiota ja ravinteiden huuhtoutumista ja vaikuttaa myönteisesti luonnon monimuotoisuuteen. Vaikka nurmen kokonaisala onkin pienentynyt pohjoisen tuen alueella, nurmena yli viisi peräkkäistä vuotta käytetty ala on kasvanut 20 prosenttia. Tämä on vastakkainen kehitys tilanteelle Etelä-Suomessa, jossa vastaava ala on samana aikana pienentynyt 40 prosenttia.
5. POHJOINEN TUKI RUOTSISSA 2011–2015
5.1. Myönnetyt luvat
Edellisenä viisivuotiskautena Ruotsilla oli lupa maksaa 318,67 miljoonaa Ruotsin kruunua (35,41 miljoonaa euroa) vuodessa. Päätöksellä K(2010) 6050 Ruotsin sallittiin maksaa tukea 1. heinäkuuta 2010 alkaen taulukon 4 mukaisesti.
|
Keskimääräinen enimmäistuki yksikköä kohti 1) |
Yksikkö |
Sallittu enimmäistuki 2) (milj. SEK vuodessa) |
Tukikelpoisten tuotannontekijöiden enimmäismäärä |
|||||
|
Enimmäis-määrä 2011–2015 |
Enimmäis-määrä 2011–2015 |
Enimmäismäärä
|
||||||
|
1. Maitoala |
293,00 |
288,87 |
450 000 tonnia |
394 464 tonnia |
||||
|
- Lehmän-maito |
0,73 |
0,70 |
SEK/kg |
|||||
|
- Kutut |
3) |
500 |
466 |
SEK/eläin |
||||
|
- Lehmän-maidon kuljetustuki |
4) |
0,039 |
0,038 |
SEK/kg |
||||
|
2. Siat ja siipikarja |
5) |
1 350 |
1 347 |
SEK/ey |
17,94 |
15,91 |
16 532 ey |
11 982 ey |
|
- Lihasiat - Emakot - Muninta-kanat |
||||||||
|
3. Marjat ja vihannekset |
6) |
2 800 |
2 761 |
SEK/ha |
2,03 |
1,03 |
750 ha |
374 ha |
|
4. Perunat |
2 500 |
2 216 |
SEK/ha |
5,7 |
4,23 |
2 910 ha |
1 908 ha |
|
Taulukko 4. Päätöksen K(2010) 6050 mukaisesti sallittu vuotuinen tuki
ja enimmäismäärä kaudella 2011–2015
1) Yksikkötuki voidaan eriyttää alueittain enimmäismäärän rajoissa.
2) Sallittu enimmäistuki 318,67 miljoonaa Ruotsin kruunua.
3) Ainoastaan maidontuotantoon käytetyt vuohet. Arvioitu maidontuotanto on 800 kg / vuohi vuodessa.
4) Tilan ja keräilykeskuksen tai ensimmäisen käsittelykeskuksen välillä.
5) Jossa yksi munintakana on 0,01 ey, yksi emakko on 0,33 ey ja yksi lihasika on 0,10 ey.
6) Pois lukien perunat.
5.2. Maksettu tuki
Pohjoinen tuki
Tukena maksetut vuotuiset kokonaismäärät olivat kyseisellä kaudella 282,2–285,75 miljoonaa Ruotsin kruunua (29,25–32,21 miljoonaa euroa) (taulukko 5). Tukea maksettiin siis hyvin tasaisesti koko kauden ajan, ja vaihtelut vuosien välillä olivat pieniä.
Taulukko 5. Pohjoinen tuki eri aloilla (miljoonaa Ruotsin kruunua)
|
Tuettava ala |
2011 |
2012 |
2013 |
2014 |
2015 |
|
Maito1 |
265,26 |
270,07 |
269,77 |
272,65 |
271,08 |
|
Siat ja siipikarja |
15,91 |
13,75 |
12,31 |
12,13 |
12,60 |
|
Marjat ja vihannekset ml. perunat |
1,03 |
1,03 |
0,99 |
0,97 |
0,92 |
|
Yhteensä |
282,20 |
284,85 |
283,07 |
285,75 |
284,60 |
1 Mukaan lukien vuohen maito ja kuljetustuki.
Edellä olevan perusteella voidaan päätellä, että Ruotsissa vuosittain myönnetty tuki noudatti päätöksissä sallittua tuen enimmäismäärää.
Pohjoisen tuen alueella maksettu kokonaistuki
Pohjoisen tuen alueilla harjoitettavaan maatalouteen voidaan myöntää tukea myös EU:n rahoittamista välineistä, erityisesti YMP:n kahdesta pilarista (taulukko 6). Toisen pilarin osalta erityisen tärkeitä ovat epäsuotuisten alueiden (LFA) tuet ja maatalouden ympäristötoimenpiteet. Päätöksessä K(2010) 6050 ei vahvisteta tukialueelle maksettavan kokonaistuen enimmäismäärää. Maaseudun kehittämisohjelmassa 2014–2020 voidaan myöntää tukea nurmenviljelylle ainoastaan luonnonhaitta-alueiden (aiemmin epäsuotuisat alueet) ulkopuolella. Sen vuoksi ympäristötuen maksut nurmenviljelylle luonnonhaitta-alueilla vähenevät ja loppuvat kokonaan vuonna 2018. EU:n myöntämän tuen tasoa on seurattu jälkikäteen vuodesta 2003 lähtien.
Taulukko 6. Ruotsissa maksettu tuki, yhteisön tuki mukaan luettuna (miljoonaa Ruotsin kruunua)
|
Tukilaji |
2011 |
2012 |
2013 |
2014 |
2015 |
|
Korvaus (LFA) |
307,01 |
312,83 |
301,95 |
299,36 |
617* |
|
Maatalouden ympäristötuki (nurmenviljely) |
295,44 |
297,13 |
293,62 |
287,65 |
32,46* |
|
Pohjoinen tuki 8 |
301,50 |
297,87 |
301,53 |
304,88 |
303,90 |
|
Yhteensä |
903,95 |
906,71 |
897,10 |
891,89 |
953,36 |
* Vahvistettuihin osasuorituksiin perustuva ennuste.
Yhteenlaskettu kokonaistuki vaihtelee vuodesta toiseen mutta ei noudata selkeää suuntausta. Sen suuruusluokka on pysynyt samana vuodesta 1997.
5.3. Tuotantomäärät tukialueella
Maitoala
Lehmänmaidon tuotantoa varten vuosina 2011–2015 maksettu määrä oli keskimäärin 267 miljoonaa Ruotsin kruunua vuodessa. Tukialueella tuotetaan 13 prosenttia Ruotsin koko maidontuotannosta. Maitotilojen määrä alueella oli vuonna 2015 (795) pienempi kuin vuonna 2011 (999), mutta lehmien lukumäärä on pysynyt samalla tasolla ja vaihdellut vain vähän kyseisten viiden vuoden aikana.
Maidontuotanto on ainoa pohjoisen tuen piiriin kuuluva tuotannonala, jolla tuotanto kasvoi viisivuotiskauden aikana (2,7 %). Tuotanto oli alimmillaan vuonna 2011, kasvoi sen jälkeen vuoteen 2014 asti ja väheni jälleen vuonna 2015. Kuljetustukea maksettiin seitsemästä yhdeksään meijerille keskimäärin 386 202 tonnista vuodessa.
Siat ja siipikarja
Sikataloudessa tuotanto pysyi vakaana ja oli selvästi alle tukikelpoisten tuotannontekijöiden enimmäismäärän. Lihasikojen lukumäärä väheni jyrkästi vuosien 2011 ja 2013 välillä, mutta vuodesta 2013 lähtien määrä on kasvanut ollen kuitenkin vielä vuoden 2011 määrää pienempi. Yksi ongelmatekijä Pohjois-Ruotsin siankasvattajien kannalta on teurastamoiden pieni määrä. Se tarkoittaa pitkiä matkoja tilalta teurastamolle ja heikentää viljelijöiden mahdollisuuksia valita eläinten toimituspaikka ja neuvotella teurashinnoista. Porsastuotantoa varten pidettävien emakoiden osalta sekä tilojen että emakoiden määrä vähenee, joskin vuonna 2015 kyseiset määrät kasvoivat. Maksettujen tukien yhteismäärä vaihteli hieman viisivuotiskauden aikana ja oli sallittua enimmäismäärää pienempi.
Kananmunantuotannossa kehitys tukea saavien tilojen ja kanojen määrien sekä maksettujen tukien osalta on ollut vähenevä koko viisivuotiskauden ajan.
Marjat ja vihannekset
Tukea on saanut vuosittain 94–103 tilaa, jotka tuottavat marjoja ja vihanneksia, keskimäärin 360 hehtaarilta. Pinta-ala on pysynyt lähellä tätä tasoa viimeksi kuluneiden viiden vuoden ajan, ja se on noin puolet tukikelpoisten tuotannontekijöiden enimmäismäärästä.
Tuotantomääriä koskevat päätelmät
Maidon tuotantomäärät ovat kasvaneet hieman kyseisen viisivuotiskauden aikana. Muilla aloilla tuotanto on pysynyt suhteellisen vakaana vaikka vaihteleekin vuodesta toiseen. Kaikilla aloilla tuotanto on selvästi alle tukikelpoisten tuotannontekijöiden enimmäismäärän.
5.4. Maatalouselinkeinon kehittyminen tukialueella
Ruotsin tukialueelle ovat ominaisia alhainen ja harveneva väestötiheys, talouden rajalliset kehitysmahdollisuudet ja heikot edellytykset maatalouden harjoittamiseen. Tilojen pellot ovat tyypillisesti pienempiä, enemmän hajallaan ja epäsäännöllisemmän muotoisia kuin Ruotsissa keskimäärin. Tämä nostaa kustannuksia, peltojen välisistä etäisyyksistä johtuen myös tilojen sisäisiä kuljetuskustannuksia. Pohjoisen tuen aluetta olevien pohjoisimpien läänien osuus kansallisesta tuotannosta (ilmaistu alueen bruttotuotantona) on pienentynyt vuodesta 1995.
Alueen tärkein maataloustuote on maito, ja maidontuotannon osuus Ruotsin koko maidontuotannosta on 13 prosenttia. Tuottajien määrä väheni vuodesta 2011 vuoteen 2015, kun taas lehmien määrä pysyi samalla tasolla vaikkakin sen kehitys oli epätasaista alueen sisällä. Maidontuotanto on ainoa tuen piiriin kuuluva tuotannonala, jolla on tapahtunut kasvua. Vuonna 2015 maidon tuotantomäärä oli 10 000 tonnia suurempi kuin vuonna 2011. Samana aikana maidontuottajien maataloustulo väheni.
Tukialueella, joka on suurimmalta osaltaan metsää, maataloustuotannossa oleva maa auttaa pitämään maiseman avoimena, mikä edistää luonnon monimuotoisuutta. Tukialueiden maatalouskäytännöille on tyypillistä vähemmän voimaperäinen tuotanto, sillä viljelyalat ovat pääasiassa nurmea ja laidunmaita. Niillä käytetään yleensä vähän torjunta-aineita ja lannoitteita. Ympäristövaikutus on sen vuoksi vähäisempi kuin maan muissa osissa harjoitetussa maataloudessa.
Tukialueen väestömäärä on vuodesta 1990 vähentynyt 3 prosenttia, kun muualla Ruotsissa se on kasvanut 18 prosenttia.
6. PÄÄTELMÄT
Tässä kertomuksessa selostetaan Suomelle ja Ruotsille vuosina 2011–2015 myönnettyjä pohjoisen tuen lupia ja tuen avulla saatuja tuloksia. Kertomus on koottu jäsenvaltioiden viranomaisten liittymisasiakirjan 143 artiklan 2 kohdan mukaisesti toimittamien tietojen perusteella.
6.1. Suomi
Suomen pohjoisen tuen täytäntöönpanon osalta komissio toteaa seuraavaa:
1. Komission luvissa sallitun enimmäistuen noudattaminen: maksetun tuen kokonaismäärät ja pohjoisen tuen alueella maksettu kokonaistuki kaudella 2011–2015 noudattivat komission päätöksessä K(2009) 3067, sellaisena kuin se on muutettuna, määriteltyä tuen sallittua enimmäismäärää, lukuun ottamatta yhtä vähäistä ja ennakoimatonta poikkeustapausta vuonna 2014.
2. Tukikelpoisten tuotannontekijöiden enimmäismäärän noudattaminen: tukialueen kokonaistuotanto ylitti tukikelpoisten tuotannontekijöiden enimmäismäärän maidon ja ”tiettyjen viljelykasvien” osalta. Sallittujen tukien kokonaismäärien ylittymisen välttämiseksi Suomi sovelsi tuotannontekijäyksikköön suhteutettua tuen alentamista sekä ”tiettyihin viljelykasveihin” kohdennetun tuen tapauksessa supisti tukikelpoista pinta-alaa. Tämä järjestelmä varmisti, että Suomelle asetettua maksetun tuen enimmäismääriä koskevaa velvoitetta noudatettiin kaikissa tapauksissa. Tuotannontekijäyksikköön suhteutetut vähennykset eivät kuitenkaan estäneet tuen ulottamista, vaikkakin alennettuna, kaikkeen tukikelpoiseen tuotantoon.
3. Tukijärjestelmän tavoitteiden saavuttaminen: Suomen pohjoinen tuki on yleisesti ottaen edistänyt tuotantotasojen säilyttämistä tukialueella ja auttanut osaltaan säilyttämään maatalouden työpaikkoja. Epäsuotuisista tuotanto-olosuhteista huolimatta tuotanto on joillakin aloilla kehittynyt paremmin kuin tukialueeseen kuulumattomilla alueilla Suomessa. Tuotannon siirtyminen etelämmäksi tukialueen sisällä on kuitenkin jatkunut, vaikka maito- ja naudanlihatilojen lukumäärä vähenikin suhteellisesti vähemmän pohjoisimmilla alueilla. Järjestelmän täytäntöönpanoa sekä tuen eriyttämiseksi käytettäviä perusteita olisi seurattava tarkasti seuraavan raportointikauden aikana tuen mahdollista mukauttamista varten.
6.2. Ruotsi
Ruotsin pohjoisen tuen järjestelmän täytäntöönpanon osalta komissio toteaa seuraavaa:
1. Komission luvissa sallitun enimmäistuen noudattaminen: vuosina 2011–2015 maksetun pohjoisen tuen kokonaismäärät noudattivat päätöksissä 96/228/EY ja K(2010) 6050 hyväksyttyä tuen enimmäismäärää.
2. Tukikelpoisten tuotannontekijöiden enimmäismäärän noudattaminen: tukikelpoisten tuotannontekijöiden enimmäismäärää noudatettiin kaikilla pohjoista tukea saavilla aloilla.
3. Tukijärjestelmän tavoitteiden saavuttaminen: sen jälkeen, kun järjestelmää tarkasteltiin uudelleen vuonna 2010, tärkeimmälle alalle eli maitoalalle Ruotsissa maksettu tuki on mahdollistanut tuotannon tason säilyttämisen vuosina 2011–2015. Muilla tukea saavilla aloilla tuotanto on joko pysynyt vakaana tai vähentynyt hieman. Tarkistettu päätös K(2010) 6050 on lisännyt tukijärjestelmän täytäntöönpanon joustavuutta ja järjestelmän tavoitteet on pystytty saavuttamaan paremmin, vaikkakin tuen avulla voidaan poistaa maataloustuotannon rajoitteita tukialueella vain osittain.
Molempien maiden osalta voidaan todeta, että maataloustuotannon jatkaminen auttaa säilyttämään avointa, hyvin hoidettua maatalousmaisemaa metsävaltaisella pohjoisen tuen alueella. Maiseman pitäminen avoimena edistää luonnon monimuotoisuutta ja lisää maiseman vetovoimaa. Komissio katsoo kansallisten viranomaisten toimittamien tietojen perusteella, että viranomaiset ovat soveltaneet tyydyttävällä tavalla seuraavia pohjoista tukea koskevia päätöksiä: Suomen osalta päätökset 2002/404/EY ja K(2009) 3067 ja Ruotsin osalta päätökset 96/228/EY ja K(2010) 6050.