EUROOPAN KOMISSIO
Bryssel 13.3.2017
COM(2017) 58 final
KOMISSION KERTOMUS EUROOPAN PARLAMENTILLE JA NEUVOSTOLLE
alkoholijuomien ainesosaluetteloa ja ravintoarvoilmoitusta koskevista pakollisista merkinnöistä
EUROOPAN KOMISSIO
Bryssel 13.3.2017
COM(2017) 58 final
KOMISSION KERTOMUS EUROOPAN PARLAMENTILLE JA NEUVOSTOLLE
alkoholijuomien ainesosaluetteloa ja ravintoarvoilmoitusta koskevista pakollisista merkinnöistä
SISÄLLYSLUETTELO
KOMISSION KERTOMUS EUROOPAN PARLAMENTILLE JA NEUVOSTOLLE
alkoholijuomien ainesosaluetteloa ja ravintoarvoilmoitusta koskevista pakollisista merkinnöistä
1.Johdanto
2.Historiaa
3.Alkoholijuomien merkintöjä koskeva EU:n lainsäädäntö
3.1.Asetus (EU) N:o 1169/2011
3.2.Alkoholijuomien merkintöjä koskevat muut EU:n säädökset
4.Jäsenvaltioiden lainsäädäntö sekä tilanne kansainvälisellä tasolla ja kolmansissa maissa
4.1.Jäsenvaltiot
4.2.Kansainväliset järjestöt ja kolmannet maat
5.Kuluttajien tietämys ja kiinnostus
6.Sidosryhmät
7.Toimenpidepyynnöt
7.1.Maailman terveysjärjestö
7.2.Euroopan parlamentti ja neuvosto
7.3.Komission toteuttama jäsenvaltioiden asiantuntijoiden kuuleminen
8.Päätelmät
1.Johdanto
Tällä kertomuksella täytetään velvoite, joka on asetettu komissiolle elintarviketietojen antamisesta kuluttajille annetun asetuksen (EU) N:o 1169/2011 1 , jäljempänä ’asetus’, 16 artiklan 4 kohdassa. Kyseisellä säännöksellä vapautetaan yli 1,2 tilavuusprosenttia alkoholia sisältävät juomat ainesosaluettelon ja ravintoarvoilmoituksen pakollista merkitsemistä koskevasta velvoitteesta. Säännöksen mukaan komission on laadittava kertomus, jossa otetaan kantaa siihen, olisiko alkoholijuomiin sovellettava tulevaisuudessa erityisesti energiasisältöä koskevien tietojen ilmoittamisvaatimusta. Kertomuksessa on määrä myös antaa perustelut mahdollisille vapautuksille ottaen huomioon tarpeen varmistaa johdonmukaisuus unionin muiden asiaan liittyvien politiikkojen kanssa ja tarkastella samassa yhteydessä, onko tarpeen ehdottaa alkoholipitoisten juomasekoitusten (alkopops) määritelmää.
Asetuksessa säädetään perusta kuluttajansuojan korkean tason varmistamiseksi elintarviketietojen osalta. Siinä varmistetaan, etteivät elintarvikkeiden merkinnät johda kuluttajia harhaan ja että kuluttajat pystyvät tekemään tietoon perustuvia valintoja. Ainesosaluettelo ja ravintoarvoilmoitus ovat olennaisia osatekijöitä, joiden pohjalta voidaan tehdä tietoon perustuvia valintoja.
Ravintoarvomerkinnät voivat jonkin verran edistää alkoholin kohtuukäyttöä. Tässä kertomuksessa tarkastellaan alkoholijuomien ainesosaluettelon ja ravintoarvoilmoituksen merkitsemiseen liittyviä kysymyksiä kuitenkin vain elintarvikkeen yksilöllisyyttä ja ominaisuuksia koskevien kuluttajille annettavien tietojen näkökulmasta.
Kertomus perustuu alkoholijuomien merkintöjä koskeviin kannanottoihin, joita eri asianomaiset osapuolet ovat esittäneet ennen asetuksen antamista ja sen jälkeen.
2.Historiaa
Alkoholijuomia koskeva erityisjärjestely ei perustu asetukseen.
Ainesosaluettelon merkitsemisestä säädetään ensimmäisessä EU:n tasolla annetussa yleisessä merkintöjä koskevassa säädöksessä 2 , jonka mukaan ”yli 1,2 tilavuusprosenttia alkoholia sisältävien juomien osalta neuvosto päättää komission ehdotuksesta ainesosien merkitsemistä koskevista säännöksistä ennen 22. joulukuuta 1982”.
Komissio esitti vuosina 1982 3 ja 1992 4 ehdotukset edellä mainitun velvoitteen täyttämiseksi, mutta neuvosto ei päässyt yhteisymmärrykseen kummastakaan ehdotuksesta. Sen jälkeen komissio esitti helmikuussa 1997 uuden ehdotuksen 5 , joka otettiin lopulta neuvoston työryhmän esityslistalle joulukuussa 2002. Valtaosa jäsenvaltioista oli kyseisessä kokouksessa yksimielisiä siitä, että alkoholijuomien ainesosien merkintöjen olisi vastattava tarkistettuja yleisiä merkintäsääntöjä entistä tarkemmin.
Näiden keskustelujen jälkeen ei ole otettu käyttöön alkoholijuomien ainesosien yleisiä merkintöjä koskevia säännöksiä, vaikka allergia- tai intoleranssioireita mahdollisesti aiheuttavien ainesosien merkitsemistä koskevat erityiset EU:n vaatimukset 6 kattoivat myös alkoholijuomat.
Komission ehdotuksessa asetukseksi elintarvikkeita koskevien tietojen antamisesta kuluttajille alkoholijuomat, mukaan lukien alkoholia sisältävät juomasekoitukset, kuten virvoitusjuoman ja tislatun alkoholijuoman sekoitukset, kuuluvat olutta, viiniä ja tislattuja alkoholijuomia lukuun ottamatta sen vaatimuksen piiriin, jonka mukaan merkinnässä on oltava luettelo ainesosista ja ravintoarvoilmoitus 7 . Tämä poikkeus ulotettiin Euroopan parlamentin aloitteesta koskemaan kaikkia alkoholijuomia, ja annetussa asetuksessa vaadittiin komissiota laatimaan tämä kertomus.
3.Alkoholijuomien merkintöjä koskeva EU:n lainsäädäntö
3.1.Asetus (EU) N:o 1169/2011
Asetuksessa säilytetään pakollinen ainesosaluettelo 8 ja otetaan käyttöön pakollinen ravintoaineilmoitus (energiasisältö ja rasvan, tyydyttyneiden rasvojen, hiilihydraatin, sokereiden, proteiinin ja suolan määrät) 16. joulukuuta 2016 alkaen 9 . Alkoholijuomat eivät kuulu näiden säännösten piiriin.
Ainesosaluettelon osalta tiettyjen allergioita tai intoleransseja aiheuttavien aineiden ja tuotteiden merkintöjä koskevaa 21 artiklaa sovelletaan aiemman lainsäädännön tavoin alkoholijuomiin. Kuluttajille tiedotetaan näin ollen, kun alkoholijuomat sisältävät jotain asetuksen liitteessä II yleisimpinä allergeeneina lueteltuja aineita tai tuotteita, kuten viiniin lisättyjä sulfiitteja. Asetuksen liitteessä II ei kuitenkaan mainita sellaisia muita elintarvikkeiden ainesosia, joita lainsäädäntövallan käyttäjät eivät ole ottaneet huomioon laatiessaan luetteloa aineista, jotka voivat aiheuttaa allergisia reaktioita tietyissä kuluttajaryhmissä. Näitä ainesosia ei näin ollen tarvitse mainita alkoholijuomien merkinnöissä, koska alkoholijuomissa ei ole ainesosaluetteloa. Vaikka ainesosien luetteloimista ei vaadita alkoholijuomien osalta, elintarvikealan toimijat voivat antaa nämä tiedot vapaaehtoisesti kuluttajille. Vapaaehtoisia tietoja annettaessa on asetuksen 36 artiklan mukaisesti noudatettava säännöksiä, jotka koskevat pakollista ainesosien luetteloimista.
Asetuksen 41 artiklassa annetaan jäsenvaltioille mahdollisuus pitää voimassa kansalliset toimenpiteet alkoholijuomien ainesosien luetteloimisesta siihen saakka, kun yhdenmukaiset EU:n säännökset on annettu.
Ravintoarvomerkintöjen osalta asetuksen johdanto-osan 42 kappaleessa kannustetaan elintarvikealan toimijoita antamaan vapaaehtoisuuden pohjalta ravintoarvoilmoitukseen sisältyvät tiedot elintarvikkeista, kuten alkoholijuomat. Toimijoiden olisi voitava ilmoittaa niiden osalta ainoastaan ravintoarvoilmoituksen tietyt osatekijät. Tätä varten asetuksessa annetaan mahdollisuus rajata vapaaehtoisen ravintoarvoilmoituksen sisältö käsittämään vain energiasisällön.
Asetuksen liitteessä XIV säädetään energiasisällön laskentaan käytettävät muuntokertoimet. Alkoholin energiasisältö lasketaan käyttämällä muuntokerrointa 29 kJ/g eli 7 kcal/g.
Asetuksen 9 artiklan k alakohdan mukaan juomien todellinen alkoholipitoisuus on ilmoitettava tilavuusprosentteina, jos alkoholipitoisuus on suurempi kuin 1,2 tilavuusprosenttia. Kyseessä on pakollinen tieto, jota edellytettiin jo aiemmassa lainsäädännössä 10 .
3.2.Alkoholijuomien merkintöjä koskevat muut EU:n säädökset
Asetuksessa (EU) No 1308/2013 11 on säädetty kattavasti useista teknisistä vaatimuksista, jotka koskevat kaikkia viininvalmistuskäytäntöjä, viininvalmistusmenetelmiä ja viinien päällysmerkintöjä. Tässä asetuksessa selostetaan, mitä aineita valmistusprosessissa todennäköisesti käytetään, ja esitetään kyseisten aineiden käyttöedellytykset sallittuja viininvalmistuskäytäntöjä ja -käsittelyjä koskevan luettelon avulla.
Tislattuja alkoholijuomia koskevassa EU:n säädöksessä 12 säädetään, että jos tislatun alkoholijuoman merkinnöissä ilmoitetaan maatalousperäisen etyylialkoholin valmistamiseen käytetty raaka-aine, kaikki käytetyt maatalousperäiset alkoholit on mainittava määrien mukaisessa alenevassa järjestyksessä. Tässä säädöksessä säännellään myös kypsytysaikaa koskevia merkintöjä, ilmaisua ”sekoite” (blend) ja maantieteellisiä merkintöjä.
Maustettujen viinien, maustettujen viinipohjaisten juomien ja maustettujen viinistä valmistettujen juomasekoitusten 13 on oltava menetelmiä ja koostumusta koskevien vaatimusten mukaisia ja myös myyntitunnuksia ja juoman laatua, esim. alkoholin valmistukseen käytettyä raaka-ainetta koskevien erityisten merkintävaatimusten mukaisia.
Alkoholijuomiin ei saa liittää terveysväitteitä, ja ravitsemusväitteiden osalta sallitaan ainoastaan väitteet, joissa viitataan vähäiseen alkoholipitoisuuteen tai alkoholin tai energian määrän vähentämiseen 14 . Jos tällaisia ravitsemusväitteitä esitetään, on annettava myös ravintoarvoilmoitus.
4.Jäsenvaltioiden lainsäädäntö sekä tilanne kansainvälisellä tasolla ja kolmansissa maissa
4.1.Jäsenvaltiot
Tässä kerrotaan vain niistä jäsenvaltioiden lainsäädännöllisistä toimenpiteistä, jotka liittyvät ainesosaluetteloon ja ravintoarvoilmoitukseen.
Jotkut jäsenvaltiot (Irlanti, Itävalta, Kreikka, Kroatia, Liettua, Luxemburg, Portugali, Romania, Saksa, Suomi, Tšekki ja Unkari) pitivät voimassa tai hyväksyivät kansallisia toimenpiteitä, joissa säädetään alkoholijuomien tai vain tiettyjen alkoholijuomien ainesosien tai vain tiettyjen ainesosien merkintöjä koskevia lisävaatimuksia.
Itävalta vaatii ravintoarvoilmoituksen osalta sokerin määrän merkitsemistä tiettyihin viinituotteisiin. Asetus (EU) N:o 1169/2011 ei mahdollista ravintoarvoilmoituksia koskevan kansallisen lainsäädännön osalta samaa joustavuutta kuin ainesosaluettelon osalta. Romania 15 ja Irlanti 16 ilmoittivat siitä huolimatta direktiivin (EU) N:o 2015/1535 17 mukaisessa ilmoitusmenettelyssä lainsäädäntöluonnoksista, joiden mukaan alkoholijuomien merkinnöissä on oltava ravintoarvoa koskevia tietoja.
4.2.Kansainväliset järjestöt ja kolmannet maat
Kansainvälisellä tasolla esipakattujen elintarvikkeiden merkintöjä koskevassa Codex Alimentariuksen standardissa 18 alkoholijuomia ei vapauteta pakollisen ainesosaluettelon antamista koskevasta velvoitteesta.
Elintarvikemerkintöjä koskevien Codex-suuntaviivojen 19 ravintoarvoilmoituksen olisi oltava pakollinen lukuun ottamatta tapauksia, joissa ilmoitus ei olisi tarkoituksenmukainen kansallisten olosuhteiden vuoksi. Tietyille elintarvikkeille voidaan antaa vapautus esimerkiksi vähäisen ravitsemuksellisen tai ravinteellisen merkityksen tai pienen pakkauskoon vuoksi.
Eräissä kolmansissa maissa, esimerkiksi Yhdysvalloissa, Brasiliassa Kanadassa, Kiinassa, Intiassa, Meksikossa, Uudessa-Seelannissa, Venäjällä ja Sveitsissä, tiettyjen alkoholijuomien ainesosaluettelon antaminen on pakollista.
5.Kuluttajien tietämys ja kiinnostus
Kuluttajien suhtautumista alkoholijuomia koskeviin tietoihin tutkittiin komission tilaamassa selvityksessä, joka koski elintarvikkeista annettavien tietojen vaikutuksia kuluttajien päätöksentekoon 20 . Kahdeksassa jäsenvaltiossa annettiin yhteensä 2 031 henkilölle tietoja alkoholijuomien, kuten oluen, viinin ja tislattujen alkoholijuomien, energiasisällöstä. Sen jälkeen heiltä kysyttiin, mitä tietoja alkoholijuomista olisi hyvä antaa tulevaisuudessa. Lähes puolet (49 %) vastaajista halusi tietoja alkoholijuomien energiasisällöstä, ja 16 prosenttia ilmoitti aikovansa vähentää alkoholinkulutustaan näiden tietojen perusteella.
Vuonna 2014 tehdyn panimoliiton teettämän selvityksen 21 mukaan kuluttajien tietämys alkoholijuomien ravintoarvosta ja ainesosista on vähäinen. Selvitykseen osallistui noin 5 400 vastaajaa kuudesta eri jäsenvaltiosta, ja sen tavoitteena oli antaa mahdollisimman edustava kuva tilanteesta. Selvityksen tulokset osoittavat, että kuluttajilta puuttuu tietoa erityyppisten selvityksessä mukana olleiden alkoholijuomien (oluen, viinin ja tislattujen alkoholijuomien) sisältämien hiilihydraatin, kalorien ja rasvan määrästä sekä kyseisten juomien valmistukseen käytettävistä ainesosista. Kuten kuvasta 1 käy ilmi, selvityksessä todettiin myös, että vastaajat olivat varsin kiinnostuneita saamaan alkoholijuomista niitä ainesosia ja ravintoarvoja koskevia tietoja, joita parhaillaan annetaan muista elintarvike- ja juomatuotteista.
Kuva 1: Kiinnostus kaikista elintarvike- ja juomatuotteista annettavia samoja ravintoarvo- ja ainesosatietoja kohtaan riippumatta siitä, sisältävätkö ne alkoholia
Lähde: GfK Belgium (2014)
Samassa selvityksessä annettiin myös tietoa siitä, miten pakkausmerkintöjen ulkopuolisia tietoja voi saada ja miten niitä käytetään. Vastaajista 34–51 prosenttia käytti näitä tietoja ajoittain, usein tai aina (kuva 2).
Kuva 2: Pakkausmerkintöjen ulkopuolisten tietolähteiden käyttö alkoholijuomien ravintoarvoja ja
ainesosia koskevien tietojen saamiseksi
Lähde: GfK Belgium (2014)
6.Sidosryhmät
Samaan aikaan kun komissio esitti ehdotuksen asetukseksi elintarvikkeita koskevien tietojen antamisesta kuluttajille, tehtiin myös selvitys, jossa kartoitettiin eri toimijoiden kantaa alkoholijuomien merkintöihin 22 . Siinä esitetään tuottajien, vähittäiskauppiaiden, viranomaisten ja kansalaisjärjestöjen kannat.
Kuva 3: Reaktiot toteamukseen ”alkoholijuomien merkinnöissä olisi esitettävä juoman ainesosaluettelo ja ravitsemukselliset ominaisuudet”
Lähde: CRIOC (2007)
Osa kannoista on muuttunut kyselyn tekemisen jälkeen.
Kuluttajien edustajat katsovat 23 , että alkoholijuomien ja muiden elintarvikkeiden merkintöjen välistä epäjohdonmukaisuutta ei voida hyväksyä ja että ainesosaluettelon ja ravintoarvoilmoituksen olisi oltava pakolliset kaikissa alkoholijuomissa, jotta kuluttajat voisivat tehdä käyttämiensä alkoholijuomien laatua ja määrää koskevia tietoon perustuvia valintoja.
Alkoholijuomien pakollista ainesosaluetteloa on vaatinut myös eurooppalainen oluenkuluttajien järjestö 24 .
Kansanterveysjärjestöt puoltavat ainesosien ja ravintoarvoilmoituksen pakollista merkitsemistä osana kattavaa strategiaa, jossa kuluttajille annetaan alkoholia koskevia tietoja ja valistusta. Kansalais- ja kansanterveysjärjestöistä koostuva ryhmä, jonka tavoitteena on estää ja vähentää alkoholihaittoja Euroopassa 25 , katsoo, että kuluttajilla on oikeus saada käyttämiensä alkoholijuomien ainesosia koskevat tiedot. Ennen kaikkea olisi annettava ravintoarvotietoja, kuten energian määrä, jotta kuluttajat voisivat entistä paremmin seurata ruokavaliotaan ja noudattaa terveitä elämäntapoja.
Alan suhtautuminen asiaan on muuttunut viime aikoina merkittävästi. Kun elintarvikealan toimijat vastustivat aiemmin kaikkia lisämerkintävaatimuksia, nykyään valtaosa aloista myöntää, että kuluttajilla on oikeus saada juomien sisältöä koskevat tiedot. Eri alojen toimijat kehittävät ja toteuttavat koordinoituja tai itsenäisiä vapaaehtoisia toimenpiteitä lisätietojen antamiseksi kuluttajille.
Eurooppalaisia panimoja edustavan järjestön mukaan kuluttajilla on oikeus tietää, mitä he kuluttavat. Edellä mainitut panimot toteuttivat vapaaehtoisuuteen perustuneen European Beer Pledge -toimenpiteen 26 . Siihen osallistuneet tahot sitoutuivat toteuttamaan koordinoituja ja mitattavissa olevia toimia kuluttajille annettavien tietojen parantamiseksi antamalla muun muassa oluita koskevia ravintoarvotietoja. Ne katsovat, että toimijoiden olisi voitava itse päättää näiden tietojen antamisesta etiketissä tai muissa ympäristöissä, kuten verkkosivuilla tai QR-koodiin (quick response) perustuvissa sovelluksissa 27 . Kahdessa jälkimmäisessä tapauksessa oluen etiketissä olisi oltava selkeä linkki tietoihin. Osa järjestön jäsenistä sisällyttää jo nyt vapaaehtoisesti etiketissä tai sen ulkopuolella annettaviin tietoihin ainesosaluettelon, kalorimäärän tai kattavan ravintoarvoilmoituksen (energian, rasvan, tyydyttyneiden rasvojen, hiilihydraatin, sokereiden, proteiinin ja suolan määrät) 28 .
Tislattujen alkoholijuomien ala katsoo, että kuluttajat hyötyisivät, jos he saisivat selkeämpää ja merkityksellisempää tietoa kuluttamiensa juomien sisällöstä, ja että kuluttajien olisi saatava johdonmukaista tietoa tislattujen alkoholijuomien vastuullisesta käytöstä, jotta he voisivat tehdä elämäntapaan liittyviä terveellisempiä valintoja. Ala tukee kalorimäärää koskevien erikseen sovitettujen tietojen antamista kuluttajille. Nämä tiedot voitaisiin antaa jollain muulla tavalla kuin etikettiin tehtävillä merkinnöillä. Näin varmistettaisiin, että kaikki tiedot olisivat käytettävissä sellaisin vaihtoehtoisin välinein, joita kuluttajien olisi helpompi käyttää. Osa tuottajista on sitoutunut antamaan kyseiset tiedot etiketissä. Monet tislattujen alkoholijuomien tuottajat antavat kuitenkin energiasisältöä koskevat tiedot jo nyt verkkosivuillaan sekä sosiaalisessa mediassa ja muilla foorumeilla 29 . Jotkut niistä ovat sitoutuneet laajentamaan näiden tietojen sisältöä ja antamaan ravintoarvoilmoituksen kokonaisuudessaan 30 .
Viinialan mukaan tasapainoinen ruokavalio on olennainen osa terveellistä elämäntapaa ja kuluttajien olisi harkittava huolellisesti, mitä he juovat ja syövät. Ala on sitoutunut antamaan kuluttajille vapaaehtoisesti kaloreja koskevia ravintoarvotietoja tarkoitukseen sopivalla tavalla ja suosimalla erityisesti pakkausmerkintöjen ulkopuolista tukea 31 . Alalla on aloitettu koordinoituja toimia ja yhteisellä verkkosivustolla annetaan kaloreita koskevia tietoja annosta kohti tai viiniryhmää kohti 32 .
Tislattuja alkoholijuomia, viiniä ja olutta valmistava monikansallinen yritys sitoutui antamaan kuluttajille kattavan ravintoarvoilmoituksen annosta kohti ja 100 ml:aa kohti kaikkien sen valikoimaan kuuluvien alkoholijuomien etiketeissä. Uusi ravintoarvoja koskeva pakkausmerkintä on jo kehitetty. Se perustuu eri puolilla maailmaa tehtyyn selvitykseen, jossa kartoitettiin, mitä tietoja pakkausmerkinnöissä olisi oltava ja miten ne olisi toteutettava. Pakkauksia muutetaan vähitellen, ja tavoitteena on saada ensimmäiset uusilla merkinnöillä varustetut tuotteet myyntiin vuoden 2017 alussa 33 .
Osa näistä sitoumuksista 34 35 on tehty myös EU:n alkoholi- ja terveysfoorumiin puitteissa. Se on foorumi, jolla EU:n tasolla toimivat elimet voivat käydä keskusteluja, verrata toimintamalleja ja toteuttaa alkoholihaittojen torjuntaan tähtääviä toimia.
On vielä liian aikaista tehdä näitä viimeaikaisia vapaaehtoisia toimenpiteitä koskevia arvioita. On kuitenkin odotettavissa, että kuluttajat kiinnostuvat niiden johdosta ainesosaluettelon ja ravintoarvoilmoituksen aiempaa järjestelmällisemmästä tarjoamisesta.
Alkoholijuomien tuottajat ovat yleensä sitä mieltä, että merkintöjä koskevia uusia vaatimuksia olisi sovellettava samalla tavalla kaikentyyppisiin alkoholijuomiin 36 , 37 .
7.Toimenpidepyynnöt
7.1.Maailman terveysjärjestö
Maailman terveysjärjestön alkoholin aiheuttamien haittojen vähentämistä koskevassa eurooppalaisessa toimintasuunnitelmassa vuosille 2012–2020 38 katsotaan, että terveyden kannalta keskeiset ainesosat sekä kalorimäärä olisi sisällytettävä merkintöihin. Lisäksi siinä katsotaan, että alkoholijuomien merkintöjen olisi yleensä oltava samat kuin muiden elintarvikkeiden sen varmistamiseksi, että kaikki tiedot tuotteen sisällöstä ja koostumuksesta ovat kuluttajien käytettävissä heidän terveytensä ja etujensa suojelemiseksi. Euroopan aluekomiteassa syyskuussa 2011 tämän toimintasuunnitelman hyväksyi 53 maata mukaan lukien EU:n jäsenvaltiot.
Maailman terveysjärjestö katsoo myös, että energiasisältö on tärkein merkintöihin sisällytettävä ravintoarvoon liittyvä tieto.
7.2.Euroopan parlamentti ja neuvosto
Euroopan parlamentti kehottaa 29. huhtikuuta 2015 antamassaan päätöslauselmassa 39 komissiota muun muassa esittämään alkoholijuomien kalorimäärän merkitsemistä pakkauksiin koskevan lainsäädäntöehdotuksen viimeistään vuonna 2016. Päätöslauselmassa katsotaan, että vaikka ainesosaluettelon ja ravintoarvotietojen pakollista merkitsemistä koskevat asetuksen (EU) N:o 1169/2011 vaatimukset eivät kata alkoholijuomia, alkoholiin liittyvien riskien luonne edellyttää kuitenkin perinpohjaista tiedottamista alkoholijuomista.
Komissiolle toimitettiin myös alkoholijuomien merkintöjä koskevia monia kirjallisia kysymyksiä, joissa pyydettiin tämän kertomuksen laatimista. Niissä myös korostettiin, etteivät ainesosaluettelon ja ravintoarvotietojen merkitsemistä koskevat nykyiset vapautukset ole perusteltuja, ja vaadittiin laatimaan säädösaloitteita alkoholijuomien merkintöjen vahvistamiseksi.
Neuvosto kehottaa 7. joulukuuta 2015 hyväksytyissä päätelmissä 40 komissiota harkitsemaan mahdollisuutta ottaa käyttöön alkoholijuomien ainesosien ja etenkin energiasisältöä koskevan ravintoarvoilmoituksen pakolliset merkinnät.
7.3.Komission toteuttama jäsenvaltioiden asiantuntijoiden kuuleminen
Tämän kertomuksen valmisteluvaiheessa 28. lokakuuta 2012 järjestettiin asetusta (EU) No 1169/2011 käsittelevän komission työryhmän kokous, jossa keskusteltiin kertomuksen kattamista kysymyksistä kansallisia toimivaltaisia viranomaisia edustavien jäsenvaltioiden asiantuntijoiden kanssa. Tämä keskustelu koski myös alkopop-juomien määritelmää. Ne ovat yleensä alkoholipitoisia tai alkoholittomia juomasekoitustuotteita. Monien jäsenvaltioiden asiantuntijoiden mukaan on perusteetonta ja epäjohdonmukaista, että virvoitusjuomien merkinnöissä ei tarvitse ilmoittaa alkoholiin sekoitettuja ainesosia, vaikka alkoholittomien virvoitusjuomien ainesosat on ilmoitettava. Vastaavasti ei myöskään ole perusteltua, että virvoitusjuomasta on annettava ravintoarvoilmoitus, kun samalle virvoitusjuomalle sekoitettuna tislattuun alkoholijuomaan annetaan vapautus ilmoittamisesta.
Keskustelussa tuli myös esille, että alkopop-juomien käsitettä ei ole aina käytetty asianmukaisesti kansallisella tasolla eikä sille ole voitu antaa rakentavaa määritelmää sen epämääräisyyden vuoksi. Lisäksi katsottiin, että kaikkia alkoholijuomia, mukaan lukien alkopop-juomat, olisi kohdeltava lähtökohtaisesti samalla tavalla, kun harkitaan, mitä tietoja merkintöihin sisällytetään. Perustellut poikkeukset olisi silti sallittava.
8.Päätelmät
Muita elintarvikkeita koskevasta käytännöstä poiketen ainesosaluettelon ilmoittaminen ja ravintoarvoilmoitus eivät nykyisten sääntöjen mukaan ole pakollisia alkoholijuomille. Kun ravintoarvoilmoituksesta tuli 16. joulukuuta 2016 pakollinen valtaosalle esipakatuista elintarvikkeista, alkoholijuomien erityistilanne on nyt siirtynyt huomion keskipisteeseen.
Eurooppalaiset kuluttajat eivät edellä mainittujen seikkojen vuoksi saa vapaasti käyttöönsä ravintoarvoilmoitusta ja ainesosaluetteloa lukuun ottamatta ainesosia, jotka voivat aiheuttaa allergiareaktioita.
Euroopan parlamentti sekä myös Maailman terveysjärjestö ja kuluttaja- ja kansanterveysjärjestöt pyytävät nyt uusia merkintäsääntöjä ja erityisesti energiasisällön merkitsemistä koskevia sääntöjä alkoholijuomille. Jäsenvaltioiden asiantuntijat toivat esiin toivomuksia, jotka koskivat erityisesti ravintoarvoilmoitusta ja tarkemmin sanottuna energiasisällön pakollista merkitsemistä.
Asianomaiset talouden alat ovat aiemmin ilmoittaneet vastustavansa pakollista merkintäjärjestelmää. Nykyään alalla tunnustetaan kuluttajien oikeus saada tietoa käyttämistään juomista. Tältä pohjalta on syntynyt yhä enemmän vapaaehtoisia toimenpiteitä, joiden avulla annetaan kuluttajille tietoa alkoholijuomien ainesosista tai energiasisällöstä tai kattava ravintoarvoilmoitus, ja täytetään kuluttajien toiveet, jotka koskevat lisätietojen saamista heidän käyttämistään juomista. Alun perin tällaisten vapaaehtoisten tietojen saaminen edellytti enimmäkseen uusien tieto- ja viestintäteknologioiden käyttöä. Alalta saadun tiedon mukaan näitä tietoja on nykyään yhä enemmän itse etiketeissä.
Koska tällä alalla ei ole ryhdytty oikeustoimiin, jotkut jäsenvaltiot ovat antaneet kansallisia säännöksiä, joissa vaaditaan tiettyjen alkoholijuomien ainesosien osittaista ilmoittamista. Vaikka ravintoarvoilmoitusta koskevat säännökset on täysin yhdenmukaistettu, jotkut jäsenvaltiot ilmoittavat myös kansallisista toimenpiteistä, jotka koskevat alkoholijuomien ravintoarvoilmoitusta. Tällaiset kansalliset toimenpiteet lisäävät markkinoiden hajanaisuuden riskiä.
Ainesosaluettelo ja ravintoarvoilmoitus ovat olennaisia tietoja, jotka auttavat kuluttajia tekemään entistä vahvemmin tietoon perustuvia ja terveellisempiä valintoja. Ainesosaluetteloa ja ravintoarvoilmoitusta koskevat vapautukset tietyille elintarvikkeille koskevat pääasiassa yhdestä ainesosasta koostuvia tuotteita, joiden nimi riittää antamaan kuluttajille tietoa niiden sisällöstä. Niitä ovat muun muassa suola, hedelmät ja vihannekset. Alkoholijuomien tapauksessa ei kuitenkaan voida olettaa, että kuluttajat olisivat ilman muuta tietoisia valmistusprosessissa käytetyistä usein monista eri ainesosista ja niiden ravintoarvosta.
Tarkasteltujen tietojen perusteella komissio ei ole havainnut puolueettomia perusteita, joilla voitaisiin perustella alkoholijuomien ainesosia koskevien tietojen ja ravintoarvotietojen puuttuminen tai eräiden alkoholijuomien, kuten alkopop-juomien, erilainen kohtelu. Komissio katsoo sen vuoksi tässä vaiheessa, ettei alkopop-juomien erityiselle määritelmälle ole tarvetta eikä selkeää lisäarvoa pakkausmerkintöjen yhteydessä.
Tästä kertomuksesta käy ilmi, että alalla ollaan yhä enemmän valmiita vastaamaan kuluttajien toiveisiin, jotka koskevat tietojen saantia heidän käyttämistään juomista Osoituksena tästä on alan kehittämien ja toteuttamien koordinoitujen tai itsenäisten vapaaehtoisten toimenpiteiden yleistyminen. Toimenpiteiden tavoitteena on antaa kuluttajille ainesosaluetteloa tai energiasisältöä koskevia tietoja ja/tai kattava ravintoarvoilmoitus pakkausmerkinnöissä tai niiden ulkopuolella. On erityisesti huomattava, että yhä useampiin EU:n markkinoilla oleviin alkoholijuomiin on jo liitetty kattava ravintoarvoilmoitus.
Ottaen huomioon tämän viimeaikaisen kehityksen komissio katsoo, että ensiksi olisi annettava ainesosaluettelon ja ravintoarvoilmoituksen antamista koskeville nykyisille vapaaehtoisille toimenpiteille mahdollisuus jatkaa kehittymistä. Komissio kehottaa alaa näin ollen vastaamaan kuluttajien odotuksiin ja esittämään koko alkoholijuoma-alan kattavan itsesääntelyä koskevan ehdotuksen vuoden kuluessa tämän kertomuksen antamisesta. Komissio aikoo arvioida alan esittämän ehdotuksen.
Jos komissio katsoo alan esittämän itsesääntelyratkaisun riittämättömäksi, se aloittaa vaikutusten arvioinnin muiden käytettävissä olevien vaihtoehtojen tarkastelemiseksi. Vaikutusten arvioinnissa otettaisiin sääntelyn parantamisen periaatteiden 41 mukaisesti huomioon sääntelyvaihtoehdot ja muut vaihtoehdot erityisesti alkoholijuomien energiasisältöä koskevien tietojen antamisen osalta. Arvioinnissa olisi tarkasteltava perusteellisesti eri vaihtoehtojen vaikutusta sisämarkkinoihin, asianomaisiin talouden aloihin, kuluttajien tarpeisiin ja näiden tietojen tosiasialliseen käyttöön sekä kansainväliseen kauppaan.