13.2.2018   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 54/21

1.

kannattaa ajatusta, että ympäristöpolitiikan täytäntöönpanon arvioinnin tavoitteena on parantaa yhteistä tietämystä EU:n ympäristöpolitiikan ja -lainsäädännön täytäntöönpanon puutteista kussakin jäsenvaltiossa, tarjota uusia ratkaisuja tukemaan lainsäädännön täytäntöönpanon valvontaa, korjata puutteiden perussyitä, jotka usein ovat monialaisia, ja edistää hyvien käytäntöjen vaihtoa.

2.

toteaa, että helmikuussa 2017 julkaistu ympäristöpolitiikan täytäntöönpanon arviointipaketti (1) tarjoaa 28 maakohtaisen raportin ansiosta ensimmäisen kerran kattavan käsityksen siitä, miten EU:n ympäristöpolitiikkaa ja -lainsäädäntöä sovelletaan käytännössä eri jäsenvaltioissa. Se osoittaa, että ympäristöpolitiikka toimii mutta sääntöjen ja linjausten käytännön soveltamisen yhdenmukaisuudessa on suuria puutteita Euroopan laajuisesti.

3.

korostaa, että EU:n ympäristöpolitiikan menestyksekäs täytäntöönpano edellyttää tiivistä yhteistyötä kaikkien hallintotasojen välillä – paikallisesta tasosta EU-tasoon asti. Komitea onkin tyytyväinen siihen, että komission tiedonannossa viitataan selkeästi yhteistyöhön alueiden komitean kanssa, mutta muistuttaa, että monissa jäsenvaltioissa tarvitaan lisäparannuksia, jotta voidaan varmistaa paikallis- ja alueviranomaisten tehokas osallistuminen täytäntöönpanon arviointiin ja parantamiseen.

4.

kehottaa Euroopan komissiota ja jäsenvaltioita hyödyntämään mahdollisimman hyvin ympäristöpolitiikan täytäntöönpanon arviointia tukena sille, että ympäristönäkökohdat otetaan huomioon EU-ohjausjaksoprosessin makrotaloudellisissa painopisteissä ja että kestävän kehityksen Agenda 2030 -toimintaohjelmassa asetetut kestävän kehityksen tavoitteet saavutetaan.

5.

painottaa tarvetta käydä järjestelmällistä täytäntöönpanovuoropuhelua kunkin jäsenvaltion kanssa vuosina 2017–2018 ja ottaa siihen paikallis- ja alueviranomaiset asianmukaisesti mukaan, jotta voidaan pohtia, miten puuttua yksittäisen jäsenvaltion rakenteellisiin ongelmiin ja tarpeisiin.

6.

suosittaa, että Euroopan komissio tekisi tiukemman analyysin ympäristöpolitiikan täytäntöönpanon arvioinnista ja parantaisi vertailukelpoisuutta jäsenvaltioiden välillä. Euroopan komission tulisi esittää avoin, helppotajuinen kuvaus yksittäisten jäsenvaltioiden edistymisestä keskeisissä täytäntöönpanohaasteissa seuraavan arviointisyklin aikana, eikä sen pitäisi edellyttää lisäraportointia jäsenvaltioilta, alueilta tai kunnilta.

7.

kehottaa Euroopan komissiota ja jäsenvaltioita jatkamaan IMPEL-verkoston (2) roolin vahvistamista ja kehittämään edelleen kansallisia IMPEL-verkostoja, joissa alue- ja paikallishallinnon asiantuntijat jakavat parhaita käytänteitä.

8.

katsoo, että aina kun se on mahdollista ja järkevää, pitäisi EU:n ympäristölainsäädännön täytäntöönpanon arviointiprosessi kytkeä jo olemassa oleviin arviointimekanismeihin, joissa on samaten kyse EU:n säännösten täytäntöönpanon edistymisen arvioimisesta, esimerkkeinä Make it Work -hanke, IMPEL-verkoston toiminnot ja REFIT-ohjelma.

9.

pitää tervetulleena Euroopan komission tiedonantoa muutoksenhaku- ja vireillepano-oikeudesta ympäristöasioissa (3) ja odottaa Euroopan komissiolta vuonna 2017 vielä erityistä aloitetta ympäristölainsäädännön paremman täytäntöönpanon tukemiseksi ohjeistuksena ympäristövaatimusten noudattamisesta (4).

10.

kannattaa Euroopan komission kertomusta toimista ympäristöraportoinnin virtaviivaistamiseksi (5). Kertomus pohjautuu komission toteuttamaan EU:n ympäristöpolitiikan seurannan ja raportoinnin toimivuustarkastukseen (6), johon AK antoi panoksensa suuntaa-antavalla lausunnolla COR-2015-05660-00-00-AC-TRA. AK toistaa Euroopan komissiolle esittämänsä vaatimuksen soveltaa seurannassa ja raportoinnissa horisontaalista lähestymistapaa ja odottaa siksi, että komissio soveltaa johdonmukaisesti raportin toimia 1 ja 2 ja ehdottaa lainsäädäntömuutoksia voimassa olevassa tai uudessa lainsäädännössä määriteltyihin raportointivelvoitteisiin tarkoituksena yhdenmukaistaa ja yksinkertaistaa näitä velvoitteita entisestään.

11.

tarjoaa Euroopan komissiolle tiivistä ja järjestelmällistä yhteistyötä koko arviointisyklin ajan. Tämä käsittää ympäristöyhteistyön yhteisen teknisen foorumin (7) toimet, joissa keskitytään paikallis- ja alueviranomaisten erilaisiin rakenteellisiin täytäntöönpanohaasteisiin ja niiden ratkaisemiseen, kuten lausunnon tekstijaksossa D korostetaan. Lisäksi se merkitsee, että AK tutkii keinoja antaa osaltaan aineksia maakohtaisiin arviointiraportteihin ja opastusta jäsenvaltioille alueellisen ulottuvuuden kautta hyödyntämällä kokemuksia, joita komitea on saanut osallistumisesta Eurooppa 2020 -hallinnointisykliin arvioimalla säännöllisesti EU-ohjausjaksoa paikallisesta/alueellisesta näkökulmasta.

12.

on hyvillään siitä, että Euroopan komissio toteaa tiedonannossaan ympäristöpolitiikan täytäntöönpanon arvioinnin täydentävän käynnissä olevaa täytäntöönpanotyötä, kuten noudattamisen valvontaa ja rikkomismenettelyjä.

13.

pitää tärkeänä, että ympäristöpolitiikan täytäntöönpanon arviointijärjestelyä arvioidaan kahden toimintakierroksen (neljä vuotta) jälkeen mekanismin tehokkuuden kontrolloimiseksi.

14.

katsoo, että ympäristöpolitiikan täytäntöönpanon arviointi tarjoaa tilaisuuden kohdennettuun yhteistyöhön AK:n ja Euroopan parlamentin välillä ja sen puitteissa näkemystenvaihtoon EU:n ympäristölainsäädännön täytäntöönpanoon liittyvistä haasteista ja ratkaisuista. Näin voidaan yhdistää lainsäätäjän kiinnostuksenkohteet ja täytäntöönpanoviranomaisia edustavien päättäjien kokemukset. Komitea kehottaa Euroopan parlamenttia tekemään tiivistä yhteistyötä sekä ENVI-valiokunnan käsittelemien aiheiden – ympäristöpolitiikan täytäntöönpanon arviointi sekä keskeiset täytäntöönpanon haasteet ja havaitut perussyyt – osalta että käsiteltäessä asiaan liittyviä tulevia Euroopan parlamentin täytäntöönpanokertomuksia, muun muassa järjestämällä AK:n ENVE-valiokunnan ja parlamentin ENVI-valiokunnan yhteiskokouksia näistä aiheista.

15.

korostaa valmiuttaan osallistua neuvoston järjestämiin ympäristöpolitiikan täytäntöönpanon arviointia käsitteleviin tuleviin keskusteluihin, ympäristöministerien epävirallisiin kokouksiin ja muuhun ympäristöpolitiikan täytäntöönpanon arviointiin liittyvään neuvoston puheenjohtajan toimintaan. Komitea tarjoaa apuaan näiden keskustelujen ja toimintojen valmistelussa erityisesti antamalla kohdennettuja AK:n lausuntoja neuvoston puheenjohtajavaltioiden pyynnöstä ja järjestämällä AK:n ja Euroopan komission ympäristöyhteistyön teknisen foorumin kokouksia.

16.

ehdottaa, että tarkastellaan mahdollisuutta järjestää aihekohtaisia kokouksia tiiviissä yhteistyössä paikallis- ja alueviranomaisten sekä komission ja Euroopan parlamentin eri puolella EU:ta sijaitsevien jäsenvaltiokohtaisten edustustojen kanssa. Tällaisissa tapahtumissa tarkoituksena olisi keskustella erityisistä paikallisista täytäntöönpanohaasteista ja antaa näin panos maakohtaisiin raportteihin.

17.

pitää valitettavana, että Euroopan komissio on rajannut ensimmäisen arvioinnin kohteeksi jätehuollon, luonnon ja biologisen monimuotoisuuden suojelun, ilmanlaadun ja melun sekä vedenlaadun ja vesihuollon (8).

18.

kehottaa Euroopan komissiota tekemään ilmastonmuutoksesta keskeisen osa-alueen seuraavassa ympäristöpolitiikan täytäntöönpanon arvioinnissa ja sisällyttämään siihen ilmastonmuutoksen hillitsemisen ja siihen sopeutumisen sekä varmistamaan samalla energiaunionin hallintojärjestelmän säännösten noudattamisen. Komitea muistuttaa paikallis- ja alueviranomaisten ratkaisevasta roolista ilmastonmuutoksen torjumisessa ja kannustaa tätä ajatellen alueellisten ja paikallisten ilmastonmuutostavoitteiden laatimiseen ja asettamiseen kansallisesti päätettävien panosten lisäksi tärkeänä osana Pariisin sopimukseen liittyvien ilmastonmuutossitoumusten noudattamista.

19.

korostaa tarvetta sisällyttää teollisuuden päästöistä annetun direktiivin täytäntöönpano seuraavaan arviointiin. IMPEL-verkostolle tulisi tätä varten antaa suurempi rooli prosessissa, jotta voidaan tukea hyvien käytänteiden keräämistä vuotta 2019 varten.

20.

suosittaa myös, että katetaan EU:n kemikaalipolitiikka, joka on EU:n ympäristöpolitiikan kulmakivi. Ympäristöpolitiikan täytäntöönpanon arvioinnissa tulisi nostaa esiin puutteita ja myönteisiä kokemuksia, jotka liittyvät kemikaalien rekisteröintiin, arviointiin ja lupamenettelyihin.

21.

suhtautuu myönteisesti Euroopan komission aikomukseen parantaa maakohtaista tietoa julkishallinnon laadusta ja hallintotavasta sekä toimivallan jaosta valtiollisten, alueellisten ja paikallisten viranomaisten kesken EU:n ympäristölainsäädännön täytäntöönpanossa.

22.

toteaa, että ympäristölainsäädännön täytäntöönpanon arviointi tarjoaa perinteisillä ympäristöaloilla ilmenevien täytäntöönpanon puutteiden kattavampien analyysien rinnalla – ensimmäistä kertaa ympäristöalalla – alustavia havaintoja huonon täytäntöönpanon mahdollisista perimmäisistä syistä.

23.

suosittaa, että ympäristöpolitiikan täytäntöönpanon arvioinneissa keskitytään tehottomaan koordinointiin paikallisten, alueellisten ja valtiollisten viranomaisten välillä, jotta voidaan puuttua toimivallan ja vastuun epäselvään jakautumiseen, hallinnollisten valmiuksien heikkouteen, riittämättömään rahoitukseen ja markkinapohjaisten välineiden hyödyntämiseen, toimintapolitiikkojen yhtenäisyyden ja johdonmukaisuuden puutteeseen, tietämyksen ja tiedon puuttumiseen ja riittämättömiin vaatimustenmukaisuuden varmistamismekanismeihin (9).

24.

kehottaa Euroopan komissiota laatimaan yhteiset menettelytavat ympäristöpolitiikan täytäntöönpanon arviointiin liittyvää kansallista vuoropuhelua varten ja antamaan suuntaviivoja paikallis- ja alueviranomaisten täysimääräisen osallistumisen varmistamiseksi prosessin kaikissa vaiheissa.

25.

kiinnittää huomiota täytäntöönpanon parantamisen ja sääntelyn parantamisen vuorovaikutukseen: myös sovellettava EU:n välineistö, EU:n säännösten yhtenäisyys ja johdonmukaisuus ja hallinnolliset rasitteet tulisi ottaa tarkastelun kohteeksi, mikäli osoittautuu, että ympäristöpolitiikan tavoitteet jäävät saavuttamatta.

26.

pyytää jäsenvaltioita helpottamaan kansallisten arviointien kaltaisten paikallisten ja alueellisten ympäristöpolitiikan täytäntöönpanon arviointien laatimista.

27.

suosittaa, että jäsenvaltiot ovat tiiviimmin yhteydessä paikallis- ja alueviranomaisiin jo heti politiikkaa kehiteltäessä ja saatettaessa sitä osaksi lainsäädäntöä, kuten seitsemännessä ympäristöalan toimintaohjelmassa suositetaan, esimerkiksi hallintotasojen välisten vertikaalisten temaattisten työryhmien kautta.

28.

painottaa, että jäsenvaltioiden tulisi kehittää edelleen mekanismeja, joilla tehostetaan vertikaalista koordinointia ja joissa tehdään selvä vastuujako eri hallintotasojen välille.

29.

kehottaa jäsenvaltioita sekä alue- ja paikallisviranomaisia edelleen vähentämään hajanaisuutta ja toteuttamaan enemmän toimenpiteitä eli muun muassa ottamaan käyttöön yhdennettyjä ympäristölupia, joissa yhdistyvät erilaiset alakohtaiset ympäristöluvat, sekä sujuvoittamalla ympäristövaikutusten arviointimenettelyjä ja strategisen ympäristöarvioinnin menettelyjä (10).

30.

korostaa – minkä myös ympäristöpolitiikan täytäntöönpanon arviointi osoitti –, että monien paikallis- ja alueviranomaisten taloudelliset, inhimilliset ja tekniset resurssit ovat riittämättömät EU:n ympäristölainsäädännön panemiseksi täytäntöön asianmukaisesti ja että erityisesti pienemmillä kunnilla on usein rajalliset resurssit oman teknisen asiantuntemuksen kehittämiseksi sääntelyvaatimusten alalla. Komitea korostaakin, että EU-tasolta tarvitaan lisää apua joko suoraan tai kannustamalla jäsenvaltioita tukemaan alue- ja paikallisviranomaisten horisontaalista yhteistyötä (jäsenvaltioiden sisällä ja rajat ylittävästi), jotta voidaan koota hankkeita yhteen, vaihtaa parhaita käytänteitä ja kehittää yhteisiä prosesseja ja menettelyitä.

31.

kehottaa jäsenvaltioita sekä alue- ja paikallisviranomaisia varmistamaan, että paikalliselle ja alueelliselle ympäristöhallinnolle osoitetut talous- ja henkilöresurssit ovat oikeasuhtaiset verrattuna niille kuuluviin (tai niille siirrettyihin) tehtäviin.

32.

kehottaa Euroopan komissiota asettamaan EU:n suuntaviivat saataville useammalla kielellä sekä jäsenvaltioita laatimaan yhteisiä standardeja, malleja, tarkistuslistoja ja koulutusohjelmia yhteistyössä alue- ja paikallisviranomaisten kanssa täytäntöönpanon ja raportoinnin yhtenäisyyden varmistamiseksi.

33.

pyytää paikallis- ja alueviranomaisia arvioimaan menettelyjen laatua, sujuvoittamaan ympäristölupamenettelyjä ja yhdistämään voimavarat muiden osastojen kanssa, jotta voidaan saavuttaa mittakaavaetuja ja ratkaista ympäristöongelmia ylittäen hallinnolliset rajat sekä hyödyntäen EU:n välineitä laadukasta julkishallintoa varten (11).

34.

pyytää Euroopan komissiota, jäsenvaltioita sekä alue- ja paikallisviranomaisia tukemaan paikallisten ja alueellisten asiantuntijoiden osallistumista IMPEL-verkostoon ja tulevaan ympäristöpolitiikan täytäntöönpanon arvioinnin vertaisvälineeseen.

35.

kehottaa Euroopan komissiota ja erityisesti jäsenvaltioita ottamaan alueelliset ja paikalliset asiantuntijat mukaan laatimaan EU:n suuntaviivoja sekä kansallisia suuntaviivoja, jotta niiden täytäntöönpano olisi selkeämpää ja joustavampaa.

36.

kehottaa Euroopan komissiota osoittamaan riittävät määrärahat uudelle vertaisvälineelle. Komission tulisi myös varmistaa sen täydentävyys IMPEL-verkoston vertaistoiminnan ja hallintoviranomaisten TAIEX REGIO PEER 2 PEER -välineen kautta harjoittaman ympäristökysymyksiä käsittelevän vaihdon kanssa.

37.

kehottaa paikallis- ja alueviranomaisia jäsenvaltioiden tuella hyödyntämään Euroopan rakenne- ja investointirahastojen (ERI) temaattisen tavoitteen 11 puitteissa käytettävissä olevaa teknistä apua kehittääkseen ympäristöosastojensa institutionaalisia ja hallinnollisia valmiuksia ja parantaakseen niiden kykyä käyttää ERI-rahoitusta erityisesti laajamittaisiin ympäristöalan infrastruktuurihankkeisiin (tavoite 6). Komitea kannustaa niitä myös hyödyntämään EU:n rakenneuudistusten tukiohjelmaa ympäristöhallintonsa parantamiseen.

38.

kannattaa ajatusta siitä, että yhä useammat jäsenvaltiot muodostavat koheesiopolitiikan hallinnointiviranomaisista asiantuntijaverkostoja, joiden tehtävänä on edistää ympäristöinvestointeja.

39.

pyytää EU:ta seuraavaa monivuotista rahoituskehystä valmisteltaessa tutkimaan kaikki mahdollisuudet lisätä ympäristölainsäädännön täytäntöönpanoon kohdistuvaa EU:n rahoitusta, myös mahdollisuutta kohdentaa tietty prosenttiosuus tähän tarkoitukseen.

40.

toteaa, että ympäristöasioiden riittämätön sisällyttäminen muihin toimintapolitiikkoihin on yksi perussyistä ympäristölainsäädännön puutteelliseen täytäntöönpanoon, ja muistuttaa siksi tarpeesta ottaa keskeiset ympäristö- ja ilmastonmuutospolitiikan tavoitteet huomioon kaikissa EU:n toimissa.

41.

kehottaa paikallis- ja alueviranomaisia varmistamaan asianmukaisen koordinoinnin poliittisella ja strategisella tasolla hyväksymällä paikallis- ja aluetason kestävän kehityksen strategioita sekä huolehtimalla ympäristönäkökohtien sisällyttämisestä aluesuunnitteluunsa jo varhaisessa vaiheessa ristiriitojen vähentämiseksi. Komitea kehottaa myös huolehtimaan ympäristöasioiden huomioon ottamisesta jo varhaisessa vaiheessa soveltamalla strategisia ympäristöarviointeja.

42.

kehottaa paikallis- ja alueviranomaisia edistämään vapaaehtoisia alakohtaisia sopimuksia keskeisten teollisuudenalojen kanssa sekä viranomaisten ja yhteiskunnallisten sidosryhmien välisiä ”sopimuksia” tiedon jakamiseksi, ongelmien havaitsemiseksi ja ratkaisujen löytämiseksi.

43.

korostaa, että EU:n on toteutettava vahvempaa ja tehokkaampaa lähteisiin perustuvaa politiikkaa monilla ympäristöpolitiikan aloilla, koska muuten ei ole mahdollista noudattaa erilaisia ympäristöalan laatuvaatimuksista annettuja EU:n säädöksiä paikallis- ja aluetasolla.

44.

pyytää Euroopan komissiota ja jäsenvaltioita avustamaan toimivaltaisia paikallis- ja alueviranomaisia paremmin näiden vaatimusten ja tavoitteiden täyttämisessä.

45.

pyytää, että Euroopan komissio kehittää yhteistyössä asianomaisten kansallisten viranomaisten, Euroopan alueiden komitean, EU:n kaupunginjohtajien energia- ja ilmastosopimuksen edustajien, maailmanlaajuisen kaupunginjohtajien energia- ja ilmastosopimuksen edustajien ja ICLEI-verkoston kanssa paikallisesti ja alueellisesti määritettävien panosten käsitettä ja menetelmiä sen ottamiseksi käyttöön, jotta voidaan edistää Pariisin COP21-ilmastosopimuksessa sovittujen ilmastonmuutostavoitteiden toteutumista. Alussa mukaan tulisi muutamia paikallis- ja alueviranomaisia, jotka osallistuvat toimintaan edelläkävijöinä vapaaehtoiselta pohjalta konseptin toimivuuden testaamiseksi.

46.

toteaa, että tiedonsaannin rajoitukset aiheuttavat edelleen täytäntöönpano-ongelmia monissa jäsenvaltioissa eri hallintotasoilla ja että paikallis- ja alueviranomaisilla voi olla keskeinen rooli tiedon ja datan keräämisessä ja yleisölle tiedottamisessa ja sitä kautta myös kansalaisten tietoisuuden lisäämisessä.

47.

pitää tervetulleena, että ympäristöpolitiikan täytäntöönpanon arvioinnin on tarkoitus pohjautua olemassa oleviin tietoihin ja että sen tulisi johtaa kyseisten tietojen käytön ja vertailun parantamiseen ja parantaa niiden saatavuutta erityisesti paikallis- ja alueviranomaisten kannalta.

48.

kannattaa järjestelmällistä keskustelua vastuualueiden ja resurssien jakamisesta asianmukaisesti jäsenvaltioissa kuntien, alueiden ja valtiotason välillä, jotta voidaan varmistaa, että ympäristön tilaa koskevat raportit ja indikaattorit ovat johdonmukaisia, toimivia ja luotettavia.

49.

kehottaa jäsenvaltioita kehittämään yhteistyössä toimivaltaisten paikallis- ja alueviranomaisten kanssa edelleen jäsenneltyjä täytäntöönpano- ja tietokehyksiä kaikille keskeisille EU:n ympäristösäädöksille.

50.

kehottaa Euroopan komissiota varmistamaan, että jäsenvaltiot ja niiden paikallis- ja alueviranomaiset panevat asianmukaisesti täytäntöön direktiiviin sisältyvät vähimmäisvaatimukset tiedonsaannista.

51.

kehottaa paikallis- ja alueviranomaisia toteuttamaan aktiivista tiedotuspolitiikkaa. Sen pitäisi olla kaksisuuntaista (sisältää myös palautemekanismin) ja tarjota enemmän kansalaissuuntautunutta tietoa, kuten karttapohjaisia verkkovälineitä, sovelluksia ja valistuskampanjoita.

52.

kannattaa kansalaisjärjestöjen osallistumista ympäristötietojen keruuseen ja levittämiseen kansalaisille sekä nk. tieteellisen kansalaistoiminnan hyödyntämistä ympäristötiedon keräämiseksi.

53.

kehottaa Euroopan komissiota ja jäsenvaltioita auttamaan viranomaisia sähköisten ratkaisujen ja sähköisen hallinnon palvelujen käyttöönotossa ympäristöalan seurannan ja raportoinnin kehittämiseksi. Apuna voidaan käyttää esim. sähköisen hallinnon toimintaohjelmaa 2016–2020, LIFE-ohjelmaa, Verkkojen Eurooppa -välinettä ja Horisontti 2020 -puiteohjelmaa. Apua tulisi tarjota myös Euroopan ympäristökeskuksen Reportnet 2.0 -järjestelmän käyttöönoton (12) yhteydessä.

54.

pyytää toteuttamaan kaikilla tasoilla toimia sähköisen ympäristötietojen jakelun toteuttamiseksi ja INSPIRE-paikkatietoinfrastruktuurin kehittämiseksi (13). Alue- ja paikallisviranomaisten osuutta INSPIRE-prosessissa olisi myös lisättävä.

55.

on huolissaan siitä, että ympäristöpolitiikan täytäntöönpanon arvioinnin tarkastelu osoittaa säännösten noudattamisen seurannan ja valvonnan olevan usein ongelmallista tehottomien seuraamusten sekä tarkastajien ja syyttäjien välisen puutteellisen vuorovaikutuksen vuoksi. Paikallis- ja alueviranomaiset saattavat kohdata ongelmia epäjohdonmukaisten EU-säännösten tulkitsemisessa ja soveltamisessa, kun ne toteuttavat toimia noudattamisen varmistamiseksi. Monet paikallishallintotahot ovat liian pieniä hoitamaan ammattimaista ympäristölainsäädännön noudattamisen valvontaa.

56.

pyytää paikallis- ja alueviranomaisia huolehtimaan valtuuksien selkeästä osoittamisesta ja jakamisesta ja toimivaltaisten viranomaisten ammattimaisuudesta sekä tehokkaasta koordinoinnista kansallisten viranomaisten (poliisin, tullin, syyttäjänviraston) kanssa ja tutkimaan mahdollisuutta perustaa yhteisiä alueellisia ympäristölainsäädännön noudattamisen valvontavirastoja tapauksissa, joissa niiden omat tarkastusvaltuudet ovat rajalliset.

57.

kehottaa valtiotasoa sekä alue- ja paikallisviranomaisia noudattamaan riskiperusteista lähestymistapaa noudattamisen varmistamiseen yhdistelemällä seuranta-, edistämis- ja valvontatoimia parhaalla mahdollisella tavalla ja priorisoimalla rajalliset resurssit nykyistä paremmin.

58.

kehottaa paikallis- ja alueviranomaisia yrityksiä ja kansalaisia lähellä olevina tahoina toteuttamaan säännösten noudattamista edistäviä toimia yhteistyössä säänneltyjen yrittäjäyhteisöjen, asianomaisten kansalaisjärjestöjen ja kansalaisten kanssa.

59.

pyytää jäsenvaltioita sekä alue- ja paikallisviranomaisia toteuttamaan ripeitä täytäntöönpanotoimia ja ottamaan käyttöön suhteellisia ja varoittavia seuraamuksia EU:n ympäristölainsäädännön rikkomisesta sekä soveltamaan johdonmukaisesti direktiiviä 2008/99/EY ympäristönsuojelusta rikosoikeudellisin keinoin.

60.

kehottaa valtiotasoa sekä alue- ja paikallisviranomaisia puuttumaan korruptioon ja varmistamaan oikeusjärjestelmien moitteettoman toiminnan ympäristöalalla sekä turvaamaan EU:n ympäristölainsäädännössä vahvistetut kansalaisten prosessuaaliset oikeudet (14).

61.

tukee kaikkia valtiollisten ja alueellisten viranomaisten ja paikallisviranomaisten järjestöjen aloitteita, joilla lisätään niiden tietämystä jakamalla parhaita käytänteitä, joita on kehitetty eurooppalaisissa verkostoissa, kuten IMPEL-verkostossa, ympäristöoikeuteen erikoistuneiden syyttäjien eurooppalaisessa verkostossa ja ympäristörikollisuutta käsittelevässä eurooppalaisessa verkostossa.

62.

kehottaa Euroopan komissiota ja jäsenvaltioita jatkamaan IMPEL-verkoston roolin vahvistamista ja kehittämään edelleen kansallisia IMPEL-verkostoja, joissa alue- ja paikallishallinnon asiantuntijat jakavat parhaita käytänteitä.