(4)

Direktiivissä (EU) 2016/1164 vahvistetaan puitteet, joiden avulla torjutaan verokohtelun eroavuuksiin liittyviä järjestelyjä.

(4)

Direktiivissä (EU) 2016/1164 vahvistetaan ensimmäiset puitteet, joiden avulla torjutaan verokohtelun eroavuuksiin liittyviä järjestelyjä , mutta se ei poista verokohtelun eroavuuksia kokonaan ja järjestelmällisesti ja sen soveltamisala rajoittuu unioniin .

(4 a)

BEPS-aloitteen taustalla on myös Pietarissa 5 ja 6 päivänä syyskuuta 2013 kokoontuneiden G20-maiden johtajien julkilausuma, jossa nämä ilmaisivat toiveensa varmistaa, että voittoja verotetaan siellä, missä voittoa tuottava taloudellinen toiminta ja arvonmuodostus tapahtuvat. Käytännössä tämä olisi edellyttänyt sitä, että otetaan käyttöön konserniverotus, jossa verotulot kohdennetaan kaavamaista jakoa noudattaen valtioille. Tätä tavoitetta ei ole saavutettu.

(5)

On tarpeen vahvistaa säännöt, joiden avulla verokohtelun eroavuudet neutraloidaan kattavasti. Ottaen huomioon sen, että direktiivissä (EU) 2016/1164 katetaan ainoastaan sellaiset verokohtelun eroavuuksiin liittyvät järjestelyt, jotka johtuvat jäsenvaltioiden yhteisöverojärjestelmien vuorovaikutuksesta, Ecofin-neuvosto pyysi 20 päivänä kesäkuuta 2016 antamassaan julkilausumassa komissiota esittämään viimeistään vuoden 2016 lokakuussa ehdotuksen säännöistä, joita sovellettaisiin kolmansia maita koskeviin verokohtelun eroavuuksiin. Sääntöjen olisi oltava johdonmukaisia BEPS-toimenpidettä 2 koskevassa OECD:n raportissa suositeltujen sääntöjen kanssa ja vähintään yhtä tehokkaita kuin ne. Ehdotuksesta on määrä päästä yhteisymmärrykseen vuoden 2016 loppuun mennessä.

(5)

On hyvin tärkeää vahvistaa säännöt, joiden avulla hybridiyksiköiden verokohtelun eroavuudet ja sivuliikkeiden verokohtelun eroavuudet neutraloidaan kattavasti. Ottaen huomioon sen, että direktiivissä (EU) 2016/1164 katetaan ainoastaan sellaiset verokohtelun eroavuuksiin liittyvät järjestelyt, jotka johtuvat jäsenvaltioiden yhteisöverojärjestelmien vuorovaikutuksesta, Ecofin-neuvosto pyysi 20 päivänä kesäkuuta 2016 antamassaan julkilausumassa komissiota esittämään viimeistään vuoden 2016 lokakuussa ehdotuksen säännöistä, joita sovellettaisiin kolmansia maita koskeviin verokohtelun eroavuuksiin. Sääntöjen olisi oltava johdonmukaisia BEPS-toimenpidettä 2 koskevassa OECD:n raportissa suositeltujen sääntöjen kanssa ja vähintään yhtä tehokkaita kuin ne. Ehdotuksesta on määrä päästä yhteisymmärrykseen vuoden 2016 loppuun mennessä.

(5 a)

Verokohtelun eroavuuksiin liittyvien järjestelyjen vaikutuksia olisi tarkasteltava myös kehitysmaiden näkökulmasta, ja unionin ja sen jäsenvaltioiden olisi pyrittävä tukemaan kehitysmaita näihin vaikutuksiin puuttumisessa.

(6)

Koska [kuten muun muassa direktiivin (EU) 2016/1164 johdanto-osan 13 kappaleessa todetaan] on välttämätöntä jatkaa työtä, joka koskee muita verokohtelun eroavuuksia, esimerkiksi kiinteisiin toimipaikkoihin liittyviä eroavuuksia, on keskeisen tärkeää, että myös hybrideinä pidettävien kiinteiden toimipaikkojen verokohtelun eroavuuksia käsitellään kyseisessä direktiivissä .

(6)

Koska [kuten muun muassa direktiivin (EU) 2016/1164 johdanto-osan 13 kappaleessa todetaan] on välttämätöntä jatkaa työtä, joka koskee muita verokohtelun eroavuuksia, esimerkiksi kiinteisiin toimipaikkoihin , myös hybrideihin kiinteisiin toimipaikkoihin, liittyviä eroavuuksia, on keskeisen tärkeää, että myös hybrideinä pidettävien kiinteiden toimipaikkojen verokohtelun eroavuuksia käsitellään direktiivissä (EU) 2016/1164. Tällaisiin eroavuuksiin puututtaessa olisi otettava huomioon OECD:n 22 päivänä elokuuta 2016 julkaisemassa sivuliikerakenteisiin liittyviä verokohtelun eroavuuksia koskevassa julkisessa tausta-asiakirjassa esitetyt sääntösuositukset .

(7)

Jotta saataisiin säädetyksi kokonaisvaltainen kehys, joka olisi johdonmukainen verokohtelun eroavuuksiin liittyviä järjestelyjä koskevan OECD:n BEPS-raportin kanssa, ja jotta verovelvollisia estettäisiin hyödyntämästä jäljellä olevia porsaanreikiä, on keskeisen tärkeää, että direktiiviin (EU) 2016/1164 sisällytetään myös säännöt, jotka koskevat hybridisiirtoja, tuotuja verokohtelun eroavuuksia ja kahteen kotipaikkaan liittyviä verokohtelun eroavuuksia.

(7)

Jotta saataisiin säädetyksi kehys, joka on johdonmukainen verokohtelun eroavuuksiin liittyviä järjestelyjä koskevan OECD:n BEPS-raportin kanssa ja yhtä tehokas , ja jotta verovelvollisia estettäisiin hyödyntämästä jäljellä olevia porsaanreikiä, on keskeisen tärkeää, että direktiiviin (EU) 2016/1164 sisällytetään myös säännöt, jotka koskevat hybridisiirtoja ja tuotuja verokohtelun eroavuuksia, ja että siinä käsitellään kaikkia kaksinkertaiseen vähennykseen johtavia tilanteita. Nämä säännöt olisi yhdenmukaistettava, ja niitä olisi koordinoitava mahdollisimman pitkälle jäsenvaltioiden välillä. Jäsenvaltioiden olisi harkittava seuraamusten käyttöönottoa verokohtelun eroavuuksia hyväksikäyttäviä verovelvollisia vastaan.

(7 a)

Olisi vahvistettava säännöt, joiden avulla neutraloidaan eri lainkäyttöalueiden verokausien jaksotuserot, jotka aiheuttavat verokohtelun eroavuuksia. Jäsenvaltioiden olisi varmistettava, että verovelvolliset ilmoittavat maksuista kaikilla asiaankuuluvilla lainkäyttöalueilla kohtuullisessa ajassa. Kansallisten viranomaisten olisi lisäksi tutkittava kaikki verokohtelun eroavuuksien taustalla olevat syyt ja korjattava mahdolliset lainsäädännön aukkokohdat sekä estettävä aggressiivinen verosuunnittelu sen sijaan, että ne pyrkisivät ainoastaan saamaan verotuloja.

(8)

Ottaen huomioon, että direktiivissä (EU) 2016/1164 säädetään verokohtelun eroavuuksista jäsenvaltioiden välillä, on aiheellista sisällyttää direktiiviin säännöt, jotka koskevat verokohtelun eroavuuksia kolmansien maiden kanssa. Sen vuoksi näitä sääntöjä olisi sovellettava kaikkiin yhteisöverovelvollisiin jäsenvaltiossa, mukaan lukien sellaisten yksiköiden kiinteät toimipaikat, joiden kotipaikka on kolmansissa maissa. On tarpeen kattaa kaikki verokohtelun eroavuuksiin liittyvät järjestelyt, joiden osapuolista ainakin yksi on yhteisöverovelvollinen jossakin jäsenvaltiossa.

(8)

Ottaen huomioon, että direktiivissä (EU) 2016/1164 säädetään verokohtelun eroavuuksista jäsenvaltioiden välillä, on aiheellista sisällyttää direktiiviin säännöt, jotka koskevat verokohtelun eroavuuksia kolmansien maiden kanssa. Sen vuoksi näitä sääntöjä olisi sovellettava kaikkiin yhteisöverovelvollisiin jäsenvaltiossa, mukaan lukien sellaisten yksiköiden kiinteät toimipaikat, joiden kotipaikka on kolmansissa maissa. On tarpeen kattaa kaikki verokohtelun eroavuudet tai niihin liittyvät järjestelyt, joiden osapuolista ainakin yksi on yhteisöverovelvollinen jossakin jäsenvaltiossa.

(9)

Verokohtelun eroavuuksia koskevissa säännöissä olisi puututtava eroavuustilanteisiin, jotka johtuvat kahden ( tai useamman) lainkäyttöalueen ristiriitaisista verosäännöistä . Eroavuuksia koskevilla säännöillä ei kuitenkaan saisi olla vaikutusta lainkäyttöalueen verojärjestelmän yleisiin piirteisiin.

(9)

On olennaisen tärkeää, että verokohtelun eroavuuksia koskevia sääntöjä sovelletaan automaattisesti aina kun maksu tulee rajan yli ja se on vähennetty maksupäässä, ilman että on osoitettava motiivia veron kiertämiselle, ja että puututaan eroavuustilanteisiin, jotka johtuvat kaksinkertaisesta vähennyksestä tai ristiriidoista rahoitusvälineiden, maksujen ja yksiköiden oikeudellisessa luonnehdinnassa tai maksujen allokoinnissa . Koska verokohtelun eroavuudet saattavat johtaa kaksinkertaiseen vähennykseen tai vähennykseen ilman veropohjaan sisällyttämistä, on tarpeen vahvistaa säännöt, joiden mukaisesti asianomainen jäsenvaltio joko epää maksun, menojen tai tappioiden vähentämisen tai vaatii, että verovelvollisen on sisällytettävä maksu verotettavaan tuloonsa.

(9 a)

Kiinteisiin toimipaikkoihin liittyvistä verokohtelun eroavuuksista on kyse silloin, kun eroavuudet kiinteän toimipaikan ja verotuksellisen kotipaikan lainkäyttöalueiden säännöissä, jotka koskevat tuottojen ja kulujen allokointia saman yksikön eri osien välillä, johtavat verokohtelun eroavuuksiin. Tämä koskee myös tapauksia, joissa verokohtelun eroavuus johtuu siitä, että kiinteää toimipaikkaa ei oteta huomioon, koska sovelletaan sivuliikkeen lainkäyttöalueen lakia. Nämä eroavuudet voisivat johtaa verottamatta jättämiseen ilman veropohjaan sisällyttämistä, kaksinkertaiseen vähennykseen tai vähennykseen ilman veropohjaan sisällyttämistä, ja tästä syystä ne olisi poistettava. Tapauksissa, joissa on kyse hybridistä kiinteästä toimipaikasta, jäsenvaltion, jossa verovelvollisen kotipaikka on, olisi edellytettävä, että verovelvollinen sisällyttää verotettaviin tuloihinsa tulot, jotka muuten luettaisiin kiinteän toimipaikan tuloiksi.

(10)

Oikeasuhteisuuden varmistamiseksi on tarpeen puuttua ainoastaan tapauksiin, joissa vallitsee merkittävä riski siitä, että veroja kierretään hyödyntämällä verokohtelun eroavuuksia. Sen vuoksi on aiheellista kattaa verokohtelun eroavuuksiin liittyvät järjestelyt, jotka toteutetaan verovelvollisen ja siihen etuyhteydessä olevan yrityksen välillä, sekä sellaisista strukturoiduista järjestelyistä johtuvat verokohtelun eroavuudet, joissa verovelvollinen on osallisena.

(11)

Jotta etuyhteydessä olevan yrityksen määritelmästä saataisiin riittävän laaja sovellettaessa verokohtelun eroavuuksia koskevia sääntöjä, määritelmään olisi sisällytettävä myös yksikkö, joka kuuluu samaan liikekirjanpidolliseen konserniin, yritys, jonka johtamisessa verovelvollisella on huomattava vaikutusvalta, sekä käänteisesti yritys, jolla on huomattava vaikutusvalta verovelvollisen johtamisessa.

(12)

Eroavuuksiin, jotka erityisesti liittyvät yksiköiden hybridisyyteen, olisi puututtava ainoastaan, jos yhdellä etuyhteydessä olevista yrityksistä on – vähintään – tosiasiallinen määräysvalta muihin etuyhteydessä oleviin yrityksiin nähden. Tämän vuoksi näissä tapauksissa olisi edellytettävä, että etuyhteydessä oleva yritys on verovelvollisen tai toisen etuyhteydessä olevan yrityksen määräysvallassa sellaisen osallistumisen kautta, johon liittyy vähintään 50 prosentin äänioikeus, pääomaomistus tai oikeus voittoon.

(15)

Koska hybridiyksiköihin liittyvät verokohtelun eroavuudet, joihin liittyy kolmansia maita, voivat johtaa kaksinkertaiseen vähennykseen tai vähennykseen ilman veropohjaan sisällyttämistä, on tarpeen vahvistaa säännöt, joiden mukaisesti asianomainen jäsenvaltio tapauksen mukaan joko evää maksun, menojen tai tappioiden vähentämisen tai vaatii, että verovelvollisen on sisällytettävä maksu verotettavaan tuloonsa.

(15)

Koska hybridiyksiköihin liittyvät verokohtelun eroavuudet, joihin liittyy kolmansia maita, monesti johtavat kaksinkertaiseen vähennykseen tai vähennykseen ilman veropohjaan sisällyttämistä, on tarpeen vahvistaa säännöt, joiden mukaisesti asianomainen jäsenvaltio tapauksen mukaan joko evää maksun, menojen tai tappioiden vähentämisen tai vaatii, että verovelvollisen on sisällytettävä maksu verotettavaan tuloonsa.

(17)

Hybridisiirrot voivat johtaa eroavuuteen verokohtelussa, jos siitä syystä, että rahoitusväline siirretään strukturoidussa järjestelyssä , verotuksessa katsotaan, että useampi kuin yksi järjestelyyn osallistuva saa samanaikaisesti kyseiseen välineeseen liittyvän, perusteena olevan tuoton. Perusteena oleva tuotto on tuloa, joka liittyy siirrettyyn välineeseen ja joka saadaan siitä. Tämä verokohtelun eroavuus voi johtaa siihen, että tehdään vähennys ilman veropohjaan sisällyttämistä, tai siihen, että kahdella eri lainkäyttöalueella myönnetään verohyvitykset yhdestä ja samasta pidätetystä lähdeverosta. Nämä eroavuudet olisi sen vuoksi poistettava. Tapauksissa, joissa on kyse vähennyksestä ilman veropohjaan sisällyttämistä, olisi sovellettava samoja sääntöjä, joita käytetään, kun neutraloidaan hybridirahoitusvälineisiin tai hybridiyksikköihin liittyvät sellaiset verokohtelun eroavuudet, joiden seurauksena on vähennys ilman veropohjaan sisällyttämistä. Kun lähdeverohyvitys myönnetään kahteen kertaan, asianomaisen jäsenvaltion olisi rajattava verohyvitysetu suhteessa perusteena olevaan tuottoon liittyvään verotettavaan nettotuloon.

(17)

Hybridisiirrot voivat johtaa eroavuuteen verokohtelussa, jos siitä syystä, että rahoitusväline siirretään, verotuksessa katsotaan, että useampi kuin yksi järjestelyyn osallistuva saa samanaikaisesti kyseiseen välineeseen liittyvän, perusteena olevan tuoton. Perusteena oleva tuotto on tuloa, joka liittyy siirrettyyn välineeseen ja joka saadaan siitä. Tämä verokohtelun eroavuus voi johtaa siihen, että tehdään vähennys ilman veropohjaan sisällyttämistä, tai siihen, että kahdella eri lainkäyttöalueella myönnetään verohyvitykset yhdestä ja samasta pidätetystä lähdeverosta. Nämä eroavuudet olisi sen vuoksi poistettava. Tapauksissa, joissa on kyse vähennyksestä ilman veropohjaan sisällyttämistä, olisi sovellettava samoja sääntöjä, joita käytetään, kun neutraloidaan hybridirahoitusvälineisiin tai hybridiyksikköihin liittyvät sellaiset verokohtelun eroavuudet, joiden seurauksena on vähennys ilman veropohjaan sisällyttämistä. Kun lähdeverohyvitys myönnetään kahteen kertaan, asianomaisen jäsenvaltion olisi rajattava verohyvitysetu suhteessa perusteena olevaan tuottoon liittyvään verotettavaan nettotuloon.

(19)

Tuotujen verokohtelun eroavuuksien myötä sellaisten verokohtelun eroavuuksien vaikutukset, jotka esiintyvät osapuolten kesken kolmansissa maissa, siirtyvät muun kuin hybridin välineen avulla jäsenvaltion lainkäyttöalueelle. Näin heikennetään verokohtelun eroavuuksien neutraloimiseen tarkoitettujen sääntöjen vaikuttavuutta. Maksua, joka on vähennyskelpoinen jäsenvaltiossa, voidaan käyttää menojen rahoittamiseen strukturoidussa järjestelyssä, joka liittyy verokohtelun eroavuuteen kolmansien maiden välillä. Tällaisten tuotujen verokohtelun eroavuuksien torjumiseksi on tarpeen vahvistaa sääntöjä, joissa evätään maksun vähentäminen, jos maksusta koituva vastaava tulo tasataan vähennyksellä suoraan tai välillisesti sellaisessa verokohtelun eroavuuksiin liittyvässä järjestelyssä, joka toteutuu kolmansien maiden välillä ja jossa on seurauksena kaksinkertainen vähennys tai vähennys ilman veropohjaan sisällyttämistä.

(19)

Tuotujen verokohtelun eroavuuksien myötä sellaisten verokohtelun eroavuuksien vaikutukset, jotka esiintyvät osapuolten kesken kolmansissa maissa, siirtyvät muun kuin hybridin välineen avulla jäsenvaltion lainkäyttöalueelle. Näin heikennetään verokohtelun eroavuuksien neutraloimiseen tarkoitettujen sääntöjen vaikuttavuutta. Maksua, joka on vähennyskelpoinen jäsenvaltiossa, voidaan käyttää menojen rahoittamiseen strukturoidussa järjestelyssä, joka liittyy verokohtelun eroavuuteen kolmansien maiden välillä. Tällaisten tuotujen verokohtelun eroavuuksien torjumiseksi on tarpeen vahvistaa sääntöjä, joissa evätään maksun vähentäminen, jos maksusta koituva vastaava tulo tasataan vähennyksellä suoraan tai välillisesti sellaisessa verokohtelun eroavuudessa tai siihen liittyvässä järjestelyssä, joka toteutuu kolmansien maiden välillä ja jossa on seurauksena kaksinkertainen vähennys tai vähennys ilman veropohjaan sisällyttämistä.

(21)

Tämän direktiivin tarkoituksena on parantaa koko sisämarkkinoiden kestävyyttä verokohtelun eroavuuksiin liittyvien järjestelyjen torjumisessa. Tätä ei voida riittävästi saavuttaa jäsenvaltioiden yksittäisin toimin, sillä kansalliset yhteisöverojärjestelmät poikkeavat toisistaan ja jäsenvaltioiden itsenäinen toiminta johtaisi siihen, että sisämarkkinoiden pirstoutuneisuus välittömän verotuksen alalla vain jatkuisi. Tämä mahdollistaisi siten tehottomuuden ja vääristymien jatkumisen erilaisten kansallisten toimenpiteiden välisessä vuorovaikutuksessa. Seurauksena olisi näin ollen puutteellinen koordinaatio. Koska verokohtelun eroavuuksiin liittyvillä järjestelyillä on rajat ylittävä luonne ja koska on tarpeen hyväksyä ratkaisuja, jotka toimivat koko sisämarkkinoilla, mainittu tavoite voidaan saavuttaa paremmin unionin tasolla. Tämän vuoksi unioni voi toteuttaa Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 5 artiklassa vahvistetun toissijaisuusperiaatteen mukaisia toimenpiteitä. Mainitussa artiklassa vahvistetun suhteellisuusperiaatteen mukaisesti tässä direktiivissä ei ylitetä sitä, mikä on tarpeen mainitun tavoitteen saavuttamiseksi. Tässä direktiivissä asetetaan sisämarkkinoille tarvittava suojataso, minkä vuoksi sillä ainoastaan pyritään vahvistamaan koordinoinnin välttämätön taso unionissa sen mukaan kuin direktiivin tavoitteet edellyttävät.

(21)

Tämän direktiivin tarkoituksena on parantaa koko sisämarkkinoiden kestävyyttä verokohtelun eroavuuksien torjumisessa. Tätä ei voida riittävästi saavuttaa jäsenvaltioiden yksittäisin toimin, sillä kansalliset yhteisöverojärjestelmät poikkeavat toisistaan ja jäsenvaltioiden itsenäinen toiminta johtaisi siihen, että sisämarkkinoiden pirstoutuneisuus välittömän verotuksen alalla vain jatkuisi. Tämä mahdollistaisi siten tehottomuuden ja vääristymien jatkumisen erilaisten kansallisten toimenpiteiden välisessä vuorovaikutuksessa. Seurauksena olisi näin ollen puutteellinen koordinaatio. Koska verokohtelun eroavuuksilla on rajat ylittävä luonne ja koska on tarpeen hyväksyä ratkaisuja, jotka toimivat koko sisämarkkinoilla, mainittu tavoite voidaan saavuttaa paremmin unionin tasolla. Tämän vuoksi unioni voi toteuttaa Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 5 artiklassa vahvistetun toissijaisuusperiaatteen mukaisia toimenpiteitä , mukaan luettuna siirtyminen monikansallisten yritysten verotuksessa erillisverotuksesta konserniverotukseen . Mainitussa artiklassa vahvistetun suhteellisuusperiaatteen mukaisesti tässä direktiivissä ei ylitetä sitä, mikä on tarpeen mainitun tavoitteen saavuttamiseksi. Tässä direktiivissä asetetaan sisämarkkinoille tarvittava suojataso, minkä vuoksi sillä ainoastaan pyritään vahvistamaan koordinoinnin välttämätön taso unionissa sen mukaan kuin direktiivin tavoitteet edellyttävät.

(21 a)

Selkeän ja tehokkaan täytäntöönpanon varmistamiseksi olisi korostettava johdonmukaisuutta OECD:n julkaisussa ”Hybridijärjestelyihin liittyvien verokohtelun eroavuuksien vaikutusten poistaminen, toimenpide 2” (lopullinen raportti, 2015) esitettyjen suositusten kanssa.

(23)

Komission olisi arvioitava tämän direktiivin täytäntöönpanoa neljän vuoden kuluttua direktiivin voimaantulosta ja laadittava tästä kertomus neuvostolle. Jäsenvaltioiden olisi annettava komissiolle tiedoksi kaikki kyseisen arvioinnin tekemiseksi tarvittavat tiedot,

(23)

Komission olisi arvioitava tämän direktiivin täytäntöönpanoa kolmen vuoden välein sen voimaantulon jälkeen ja laadittava tästä kertomus Euroopan parlamentille ja neuvostolle. Jäsenvaltioiden olisi annettava komissiolle tiedoksi kaikki kyseisen arvioinnin tekemiseksi tarvittavat tiedot,

(23 a)

Jäsenvaltioiden olisi jaettava kaikki asiaa koskevat luottamukselliset tiedot ja parhaat käytännöt, jotta voidaan torjua verokohtelun eroavuuksia ja varmistaa direktiivin (EU) 2016/1164 yhdenmukainen täytäntöönpano.

a)

korvataan 4 alakohdan kolmas alakohta seuraavasti:

”Sovellettaessa 9 artiklaa etuyhteydessä olevalla yrityksellä tarkoitetaan myös yksikköä, joka kuuluu samaan liikekirjanpidolliseen konserniin kuin verovelvollinen, yritystä, jonka johtamisessa verovelvollisella on huomattava vaikutusvalta, tai yritystä, jolla on huomattava vaikutusvalta verovelvollisen johtamisessa. Jos verokohtelun eroavuuteen liittyy hybridiyksikkö, etuyhteydessä olevan yrityksen määritelmää muutetaan siten, että 25 prosentin vaatimus korvataan 50 prosentin vaatimuksella.”;

a a)

poistetaan 4 kohdan kolmas alakohta.

”9)

”verokohtelun eroavuudella” verotuksen eri lainkäyttöalueilla olevan verovelvollisen ja etuyhteydessä olevan yrityksen välistä tilannetta tai verotuksen eri lainkäyttöalueilla olevien osapuolten välistä strukturoitua järjestelyä , joissa mikä tahansa alla esitetyistä tuloksista johtuu eroista rahoitusvälineen tai yksikön oikeudellisessa luonnehdinnassa tai siinä, miten kaupallista läsnäoloa kohdellaan kiinteänä toimipaikkana :

”9)

”verokohtelun eroavuudella” verovelvollisen ja toisen yksikön välistä tilannetta, jossa mikä tahansa alla esitetyistä tuloksista johtuu eroista rahoitusvälineen tai sen perusteella suoritettavan maksun oikeudellisessa luonnehdinnassa tai eroista siinä, miten hybridiyksikölle tai kiinteälle toimipaikalle suoritetut maksut tai niiden maksut, menot ja tappiot kirjataan, tai eroista siinä, miten saman verovelvollisen kahden eri osan väliset oletetut maksut kirjataan, tai eroista kaupallisen läsnäolon katsomisessa kiinteäksi toimipaikaksi :

b)

maksu vähennetään veropohjasta sillä lainkäyttöalueella, jolla maksun lähde on , sisällyttämättä samaa maksua vastaavasti toisen lainkäyttöalueen veropohjaan , jäljempänä ”vähennys ilman veropohjaan sisällyttämistä”;

b)

maksu vähennetään veropohjasta millä tahansa lainkäyttöalueella, jolla maksu katsotaan suoritetuksi (jäljempänä ”maksajan lainkäyttöalue”) , sisällyttämättä samaa maksua vastaavasti veropohjaan millä tahansa toisella lainkäyttöalueella, jossa maksu katsotaan vastaanotetuksi (jäljempänä ”maksun vastaanottajan lainkäyttöalue”) , jäljempänä ”vähennys ilman veropohjaan sisällyttämistä”;

c)

jos kyseessä ovat erot kaupallisen läsnäolon kohtelussa kiinteänä toimipaikkana , tulon, jonka lähde on jollakin lainkäyttöalueella, verottamatta jättäminen sisällyttämättä samaa tuloa vastaavasti toisen lainkäyttöalueen veropohjaan, jäljempänä ”verottamatta jättäminen ilman veropohjaan sisällyttämistä”.

c)

jos kyseessä ovat erot kaupallisen läsnäolon katsomisessa kiinteäksi toimipaikaksi , tulon, jonka lähde on jollakin lainkäyttöalueella, verottamatta jättäminen sisällyttämättä samaa tuloa vastaavasti toisen lainkäyttöalueen veropohjaan, jäljempänä ”verottamatta jättäminen ilman veropohjaan sisällyttämistä”.

c a)

hybridiyksikölle tai kiinteälle toimipaikalle suoritetaan maksu, josta on seurauksena vähennys ilman veropohjaan sisällyttämistä, kun verokohtelun eroavuus johtuu eroista siinä, miten hybridiyksikölle tai kiinteälle toimipaikalle suoritetut maksut kirjataan;

c b)

maksu aiheuttaa vähennyksen ilman veropohjaan sisällyttämistä hybridille kiinteälle toimipaikalle suoritetun maksun johdosta;

b a)

lisätään alakohta seuraavasti:

b b)

lisätään alakohta seuraavasti:

11)

(c a)

lisätään alakohta seuraavasti:

i)

jos maksun lähde on jäsenvaltiossa, kyseisen jäsenvaltion on evättävä vähennys, tai

ii)

jos maksun lähde on kolmannessa maassa, asianomaisen jäsenvaltion on vaadittava verovelvollista sisällyttämään tällainen maksu veropohjaansa, jollei kolmas maa ole jo evännyt vähennystä tai vaatinut kyseisen maksun sisällyttämistä veropohjaan.

3 a)