2.3.2018   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 81/65

Esittelijä:

Giuseppe GUERINI

Toinen esittelijä:

Krister ANDERSSON

1.1

ETSK katsoo, että luomalla sosiaalista lisäarvoa digitaalitalouden puitteissa yhteistyötalous voi tarjota Euroopan unionin jäsenvaltioille uusia kasvu- ja kehitysnäkymiä, koska se mahdollistaa käyttämättömien resurssien hyödyntämisen ja yksittäisten kansalaisten aloitteiden toteutumisen. ETSK tekee selvän eron yhteistyötalouden, digitaalitalouden ja alustatalouden välillä, sillä niiden osallistava ja yhteistoiminnallinen ulottuvuus vaihtelee intensiivisyydeltään ja kattavuudeltaan.

1.2

Yhteistyötalouden yleistymistä on edistänyt ja voimistanut uusien tieto- ja viestintätekniikoiden leviäminen, ja merkittäviä välineitä tässä ovat olleet erityisesti digitaaliset alustat ja älypuhelinten laajamittainen leviäminen. ETSK katsookin, että on tärkeää arvioida yhteistyötalouden ilmiötä omana kokonaisuutenaan eikä rinnastaa sitä täysin digitaalitalouteen.

1.3

ETSK on sitä mieltä, että EU:n ei pidä hukata yhteistyötalouden tarjoamaa mahdollisuutta uudistaa julkishallinnon, yritysten, kansalaisten ja markkinoiden välisten suhteiden järjestelmää. Koska tämä ala kuitenkin kehittyy ja muuttuu erityisen nopeasti, on välttämätöntä varmistaa, että verotusjärjestelmät ja verosääntely mukautuvat järkevästi ja joustavasti uusiin yhteistyötalouden ja laajemmin digitaalitalouden olosuhteisiin.

1.4

ETSK ei pidä tarpeellisena luoda uutta erityistä verotusjärjestelmää yhteistyötalouden yrityksiä varten. Sen sijaan komitea katsoo, että on välttämätöntä lisätä jäsenvaltioiden ja kussakin jäsenvaltiossa asiasta vastaavien kansallisten viranomaisten välisiä erilaisia yhteistyön ja koordinoinnin muotoja, jotta viranomaiset pysyisivät mukana digitaalitalouden ja yhteistyötalouden kehityksen vauhdissa ja käänteissä.

1.5

ETSK kehottaa noudattamaan yhteistyötalouden verotusjärjestelmässä neutraaliuden periaatetta (ei puututa markkinoiden kehitykseen) ja määrittämään soveltuvia ja oikeudenmukaisia verotusmekanismeja erilaisille yhteistyötaloudessa toimiville ja perinteisille yritysmuodoille.

1.6

ETSK toivoo, että saadaan nopeasti muodostettua yhdenmukainen ja yhdennetty eurooppalainen järjestelmä, jossa sovelletaan kaikille jäsenvaltioille yhteisiä digitaalitalouden sääntöjä, ottaen huomioon digitaalisten verkkojen luonnollinen taipumus toimia rajatylittävästi. Olisi nimittäin haitallista, jos jäsenvaltioihin kehittyy erilaisia sääntelykehyksiä. Siksi tarvitaan todellista eurooppalaista lähestymistapaa.

1.7

ETSK kehottaa EU:n viranomaisia pyrkimään kaikin keinoin rakentamaan Euroopan ulkopuolista kansainvälistä yhteistyötä tiettyjen digitaalitalouteen sovellettavien perussääntöjen vahvistamiseksi, sillä digitaalisissa verkoissa on jo mahdollista harjoittaa palvelutoimintaa ja tavarakauppaa kaikkialla maailmassa käyttäen yhdessä ainoassa paikassa sijaitsevaa digitaalialustaa.

1.8

ETSK katsoo myös, että voimassa olevia sääntöjä ja periaatteita tulisi mukauttaa uudenlaisiin, aiemmasta poikkeaviin tilanteisiin, jotka johtuvat myös uuden teknologian mahdollistamista tilaisuuksista, jotta voidaan varmistaa kaikkien talouden toimijoiden yhdenmukainen ja oikeasuhtainen kohtelu riippumatta siitä, harjoittavatko nämä tiettyä toimintaa perinteisessä muodossa vai digitaalitaloudessa.

1.9

ETSK kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita laatimaan yhdessä digitaalitalouteen sovellettavan yleisen oikeudellisen kehyksen, jolla koordinoidaan ja yhdenmukaistetaan näihin uusiin talouden muotoihin sovellettavia verosääntöjä.

1.10

Verojärjestelmän hallinnoinnin yksinkertaistamiseksi ja ennen kaikkea arvonlisäveron soveltamisen helpottamiseksi ETSK katsoo, että ”pysyvän virtuaalisen organisaation” kokeileminen voisi olla hyödyllistä yhä rajatylittävämmässä ja yhä vähemmän aluesidonnaisessa toimintaympäristössä, jossa digitaalitalous ja yhteistyötalous kehittyvät.

1.11

ETSK kehottaa myös ottamaan huomioon, että tarkoituksenmukaisen verotusjärjestelmän lisäksi on tärkeää taata i) kuluttajien oikeuksien suojelu, ii) yksityisyyden suoja ja henkilötietojen käsittelyä koskevien sääntöjen noudattaminen sekä iii) uusiin yritysmuotoihin ja yhteistyöalustoihin osallistuvien työntekijöiden ja palveluntarjoajien suojelu.

2.1

Yhteistyötalous yleistyy ja sen merkitys kasvaa nopeasti. Tämän osoittavat monet tietolähteet. Yhteistyötalouden arvioitiin vuonna 2015 tuottaneen Euroopan unionissa noin 28 miljardin euron tulot (kun edeltävänä vuonna summa oli vasta puolet siitä).

2.1.1

Johtavat alustat ovat vuoden 2015 jälkeen tehneet mittavia investointeja, jotka ovat vauhdittaneet alan kehitystä entisestään: arvioiden mukaan yhteistyötalouden liikevaihto EU:ssa voi tulevaisuudessa nousta 160–572 miljardiin euroon.

2.2

Kuten luvut osoittavat, yhteistyötalous leviää yhä useammille aloille ja pystyy luomaan lisäarvoa ja eritasoisia työpaikkoja sekä huolehtimaan tehokkaasta palveluntarjonnasta eurooppalaisille kuluttajille kilpailukykyiseen hintaan.

2.3

Samaan aikaan yhteistyötalous tuo kuitenkin monia haasteita EU:n lainsäätäjälle, jonka on huolehdittava periaatteista ja säännöistä selkeän ja ennakoitavan sääntelykehyksen luomiseksi (1). Sääntelytoiminta ei kuitenkaan saa vaarantaa alan tähän asti osoittamaa merkittävää innovointipotentiaalia.

2.4

Termiä ”yhteistyötalous” (engl. collaborative economy) käytetään usein samassa tarkoituksessa ”jakamistalouden” kanssa. Jakamistalous (sharing economy) on sisällytetty uutena ilmauksena vuoden 2015 Oxford English Dictionary -sanakirjaan, jossa se määritellään taloudelliseksi järjestelmäksi, jossa yksityishenkilöt jakavat omaisuutta tai palveluja joko ilmaiseksi tai maksua vastaan usein internetin välityksellä.

2.5

Tässä lausunnossa käytetään termiä ”yhteistyötalous”, jota on käytetty myös 2. kesäkuuta 2016 annetussa komission tiedonannossa Euroopan parlamentille, neuvostolle, Euroopan talous- ja sosiaalikomitealle ja alueiden komitealle ”Yhteistyötaloutta koskeva eurooppalainen toimintasuunnitelma”.

2.6

Yhteistyötaloudella tarkoitetaan tarkalleen ottaen liiketoimintamalleja, joissa toimintaa helpottavat yhteistyöalustat mahdollistavat usein yksityishenkilöiden tarjoamien tavaroiden ja palvelujen tilapäisen käytön.

2.6.1

Yhteistyötalouteen kuuluu kolmenlaisia toimijoita: i) palveluntarjoajia, jotka jakavat omaisuutta, resursseja, aikaa ja/tai taitoja – nämä voivat olla yksityishenkilöitä tai ammattilaisia, ii) palvelujen käyttäjiä ja iii) välittäjiä, jotka saattavat palveluntarjoajat ja loppukäyttäjät yhteen verkkoalustan (yhteistyöalustat) kautta. Yhteistyötalouden liiketoimiin ei yleensä liity omistajanvaihdosta, ja ne voivat olla voittoa tavoittelevia tai voittoa tavoittelemattomia.

2.7

Yhteistyötalous tarjoaa erityisesti keinoja saada tavaroita ja palveluita aiempaa helpommin ja tehokkaammin käyttöön jakamis- ja yhteistyöalustojen kautta. Nämä helpottavat kuluttajien kysyntään vastaamista tavaroilla tai palveluilla, joita tarjoavat joko ammattilaiset tai ei-ammattilaiset.

2.8

Tehokas teknologia ja jakamisalustat ovat mullistaneet monia aloja, joita ovat esimerkiksi lyhyen ja pitkän matkan kuljetukset, hotelliala ja talo- tai huonevuokraus, mahdollistamalla kysynnän ja tarjonnan kohtaamiseen keskittyvien erittäin tehokkaiden ja nopeiden palvelujen luomisen.

2.8.1

Näitä aloja hallitsevat muutamat suuret toimijat, joista useimmat ovat sijoittautuneet Euroopan unionin ulkopuolelle. Ne ovat selkeitä esimerkkejä yhteistyötalouden vahvasta kasvusta. Nämä esimerkit ovat osoittaneet todeksi alan valtavan kasvupotentiaalin mutta myös paljastaneet ongelmat, joita yhteistyötalous asettaa lainsäätäjille lainsäädännön, verotuksen sekä työntekoon ja työntekijöiden sosiaaliturvaan ja vakuuttamiseen sovellettavien sääntelyjärjestelmien näkökulmasta.

2.9

Näiden toimialojen lisäksi yhteistyötalous on yleistymässä myös muilla aloilla, kuten tietyissä rahoituspalveluissa, hoiva-alalla ja terveydenhuollossa. Tulevina vuosina mukaan liittyy yhä useampia aloja, jolloin yhteistyötalous nousee yhä merkittävämpään asemaan. Onkin selvää, että kattava keskustelu sääntely- ja verotusnäkökohdista ei ole vain hyödyllistä vaan myös välttämätöntä.

3.1

Tieto- ja viestintätekniikan välineiden ja nk. esineiden internetin yleistyminen on nostanut pinnalle monia uusia teknologiayrityksiä. Digitaali- ja yhteistyötalouden alalla esiintyy nykyisin monenlaisia liiketoimintamalleja. Mallit vaihtelevat yrityksen rakenteen ja koon mukaan mutta myös kohdemarkkinoiden laajuuden, teknologian hyödyntämistapojen ja organisoitumismallien mukaan. Verokohtelun näkökulmasta voidaan kuitenkin erottaa kolme ryhmää:

3.2

Suurten internetin yleishakualustojen mallissa alusta mahdollistaa tietojenkäsittelyn ja lisäarvon luomisen, ja tietoja voidaan sen jälkeen muokata yksittäisen kuluttajan tarpeisiin ja myydä.

3.3

ETSK painottaa tässä yhteydessä tiedon erityistä arvoa: se on jopa luokiteltu ”uudeksi valuutaksi” (2). Lisäarvosta peritään arvonlisävero, ja toimintaan sovelletaan kohdemaaperiaatetta. Voi kuitenkin olla vaikeaa arvioida eri vaiheissa luodun lisäarvon määrää ja siten määrittää verovelvoitteita.

3.4

Uusien liiketoimintamallien nopea kasvu edellyttää kattavan arvion laatimista arvonluonnista ja verovelvoitteista.

3.5

Kysynnän ja tarjonnan kohtaamispaikkana toimivissa alustoissa (Uber-malli) tärkeä ensimmäinen kysymys koskee mahdollisuutta asettaa sääntöjä ja markkinoille pääsyä koskevia vaatimuksia, joita sovelletaan yhteistyötalouden digitaalialustoihin ja ennen kaikkea tällaisia alustoja käyttäviin palveluntarjoajiin.

3.5.1

Markkinoille pääsyn vaatimuksia voivat olla virallinen yritystoiminnan harjoittamislupa, toimilupa tai vähimmäislaatuvelvoitteet (esim. tilojen koko tai ajoneuvon tyyppi, vakuutus- tai talletusvaatimukset jne.). Tuotettu tulo usein arvioidaan ja osoitetaan yksityishenkilölle taikka yritykselle, joka on velvollinen maksamaan veroa yritysvoitosta.

3.6

Palveludirektiivin mukaan jäsenvaltioiden asettamien markkinoille pääsyä koskevien vaatimusten tulee olla perusteltuja ja oikeasuhtaisia ja niissä tulee ottaa huomioon asianomainen liiketoimintamalli ja siihen liittyvät innovatiiviset palvelut, eikä mitään liiketoiminta- tai palveluntarjontamallia saa suosia toisten kustannuksella (neutraaliuden periaate).

3.7

ETSK on samaa mieltä komission kanssa vuotuisessa kasvuselvityksessä 2016 esitetystä huomiosta: palvelumarkkinoiden ja myös yhteistyötalouden palvelumarkkinoiden joustavampi sääntely parantaisi tuottavuutta, helpottaisi uusien toimijoiden tuloa markkinoille, alentaisi palvelujen hintaa ja varmistaisi kuluttajille laajemman valikoiman.

3.8

Tästä syystä toivotaan, että yhteistyötalouteen sovellettavat markkinoille pääsyä koskevat mahdolliset vaatimukset kansallisissa oikeusjärjestelmissä ovat palveludirektiivin mukaisia ja niillä varmistetaan i) tasapuoliset toimintaedellytykset kaikille talouden toimijoille aloilla, joilla toimii rinnakkain perinteisiä ja yhteistyötalouden toimijoita, ii) selkeät ja yksinkertaiset sääntelyvaatimukset, joilla edistetään innovointipotentiaalia ja uusia tilaisuuksia, joita yhteistyötalous voi tarjota yhä useammille ihmisille.

4.1

Koska yhteistyötalous koostuu digitaalisten alustojen tarjoamista verkkopalveluista, se ylittää ainakin osittain alueellisuuden käsitteen, joka on ollut keskeistä perinteisessä taloudellisessa toiminnassa. Siksi on tärkeää, että kehitetään tarkoituksenmukainen ja selkeä sääntelykehys myös yhteistyötaloutta varten noudattaen Euroopan komission yleistä tavoitetta, jonka mukaan voittoa verotetaan siellä, missä se tuotetaan.

4.2

ETSK katsoo, että oikeusvarmuutta parantaisi sääntö, jonka mukaan yhteistyötalouden palveluja tarjoavilla tai edistävillä yrityksillä katsotaan olevan verotuksellinen side Eurooppaan. Tässä yhteydessä ja digitaaliyritysten erityispiirteisiin liittyen on keskusteltu mahdollisuudesta määrittää uudenlainen virtuaalinen yrityksen kotipaikka, jonka määritelmä olisi ”pysyvä virtuaalinen organisaatio”. Ratkaisumalli on kiinnostava, ja se vastaisi tämäntyyppisen toiminnan sijoittautumispaikan määrittämiseen liittyviin ongelmiin, mutta asiaa olisi vielä pohdittava laajemmin ja siitä olisi tehtävä tutkimus lähivuosina. Näin pystyttäisiin määrittämään digitaalisilla markkinoilla harjoitettavalle toiminnalle EU:ssa sijaitseva kotipaikka ja varmistamaan, että liiketoiminnan taloudellisesta arvosta peritään veroa Euroopassa ja yleisemmin siellä, missä arvonluonti tapahtuu.

4.3

Yhteistyötalous voisi helpottaa osin kansallisten veroviranomaisten työtä, kun maksut tapahtuvat digitaalisina yhteistyöalustojen kautta ja ovat näin ollen täysin jäljitettävissä. Maksujärjestelmät voitaisiin suunnitella siten, että alan toimijoiden on helpompi täyttää verovelvollisuutensa. Näin on esimerkiksi Virossa, jossa kuljettajat ja osa palveluntarjoajista ilmoittaa tulonsa yhteistyössä digitaalisten alustojen kanssa yksinkertaistetulla menettelyllä.

4.4

Kaiken kaikkiaan ETSK toivoo, että paikkansapitävien ja jäljitettävissä olevien tietojen vaihto veroviranomaisten, toimijoiden ja yhteistyöalustojen välillä auttaa vähentämään yhteistyötalouden veronmaksusta aiheutuvaa hallinnollista taakkaa ja taloushallinnon viranomaisille aiheutuvaa täytäntöönpanotaakkaa, kun liiketoimien teknologinen toteutustapa tekee yhteistyöstä yksinkertaisempaa ja varmempaa.

5.1

Euroopan komission perustama digitaalitalouden verottamista käsittelevä asiantuntijaryhmä totesi 28. toukokuuta 2014 antamassaan selvityksessä, ettei digitaalitaloutta tai -yrityksiä varten tarvita erityistä verojärjestelmää, vaan olisi tarkoituksenmukaisempaa mukauttaa voimassa olevia sääntöjä ja verotusmalleja vastaamaan uusia olosuhteita. Verotuksen hallinnoinnissa olisi hyödynnettävä yhteistyötalouden alustoilla tapahtuvien liiketoimien laajaa jäljitettävyyttä.

5.2

Käytännössä Euroopan komission ja kansallisten veroviranomaisten tulee kiinnittää erityistä huomiota uusiin liiketoimintamalleihin, erityisesti silloin, kun alustat sijaitsevat EU:n ulkopuolella, ja pyrkiä varmistamaan tuotettuun taloudelliseen arvoon kohdistuvan verorasitteen oikeudenmukainen ja oikeasuhtainen jakautuminen eri toimijoiden eli palveluntarjoajien, hyötyä saavien käyttäjien ja välitysalustojen kesken.

5.3

ETSK katsoo, että tarvitaan kohtuullinen ja oikeasuhtainen lähestymistapa mukautettaessa verotukseen liittyviä yleisiä sääntöjä ja periaatteita yhteistyötalouteen. Tämän lähestymistavan tulisi tarjota selkeitä ja ennakoitavia sääntöjä alan toimijoille, jotta ei aiheuteta liiallisia säännösten noudattamisesta aiheutuvia kustannuksia, sillä ne voisivat haitata kasvua tällä hiljattain kehittyneellä alalla, jolla on laajat tulevaisuudennäkymät, joita ei vielä täysin pystytä ennustamaan tai arvioimaan.

5.4

Mahdollisissa tulevissa digitaalitalouden liiketoimintamallien verotusta koskevissa EU:n aloitteissa olisi otettava huomioon Euroopan komission viime vuosina käynnistämät verotuksen välttelyn torjuntaa koskevat aloitteet, ja kaikki sääntelyaloitteet olisi toteuttava tiukasti koordinoituina, osana kattavaa ja johdonmukaista toimintakehystä.

5.5

Digitaalitalouden verotusta koskeva yhteensovitettu aloite on tarpeen, jotta voidaan lujittaa Euroopan sisämarkkinoita ja voimistaa niiden kasvua, sillä tämä ala muodostaa jo merkittävän osan Euroopan taloutta ja sen rooli vain kasvaa tulevina vuosina.

5.5.1

Tässä mielessä perussopimuksen 113 ja 115 artikla muodostavat vankan oikeusperustan yhteistyötalouteen sovellettaville sekä suorille että välillisille verosäännöille, joilla pyritään vahvistamaan sisämarkkinoita ja parantamaan niiden toimintaa.

5.6

Jotkin jäsenvaltiot ovat päättäneet ryhtyä toimiin digitaalitalouden verottamiseksi antamalla uutta sitovaa lainsäädäntöä, kun taas toiset ovat antaneet alan toimijoille tarkoitettuja suuntaviivoja. Kuten edellä on mainittu, olisi kuitenkin tarpeen tehdä digitaalitalouden verotusta koskeva aloite Euroopan tasolla.

5.7

ETSK toivookin, että digitaalitalouden verotuksesta voitaisiin antaa EU-tason säädös, jossa säädetään tarkoituksenmukaisesta koordinoinnista ja jäsenvaltioiden osallisuudesta, tavoitteena vahvistaa sisämarkkinoita ja hyödyntää täysimääräisesti digitaalitalouden mahdollisuudet.

5.8

Yhteistyötalouden palveluntarjoajat kuuluvat kiistatta verovelvollisiin, mutta veronmaksajien määrittämiseen liittyy kuitenkin vaikeuksia muun muassa siksi, että nämä saattavat harjoittaa toimintaa ammattimaisesti (esimerkiksi palvelun tarjoaminen yhtäjaksoisesti) tai satunnaisesti (täydentävänä tulonlähteenä ilman että kyse olisi ammatista). Veronmaksajien määrittämisen lisäksi verotettavan tulon tarkka määrittäminen on usein hankalaa.

5.9

ETSK pitää tämän vuoksi vähimmäistulorajojen asettamista hyödyllisenä keinona ratkaista, pidetäänkö tiettyä toimintaa ammatillisena vai ei. Komitea toivoo kuitenkin, että rajojen valinta perustellaan asianmukaisella näytöllä tai syillä.

5.10

EU:n laajuinen koordinointi on tarpeen uusien liiketoimintamallien yhteydessä, jotta vältytään kaksinkertaiselta verotukselta ja verotuksen väärinkäytöltä. Jäsenvaltioissa olisi otettava käyttöön ja sovellettava verotusmalleihin liittyviä hyviä käytänteitä, erityisesti kun on kyse yrityksistä, jotka hallinnoivat ja harjoittavat kysynnän ja tarjonnan kohtaamisen mahdollistavaa toimintaa digitaalialustojen välityksellä. Euroopan komission tulee huolehtia säännösten koordinoinnista antamalla direktiivin muodossa yhteisiä yhdenmukaisia sääntöjä.

5.11

Samaan aikaan ETSK kehottaa kansallisia taloushallinnon viranomaisia julkaisemaan suuntaviivoja selkeiden ohjeiden antamiseksi yhteistyötaloudessa toimiville palveluntarjoajille. Palveluntarjoajat ovat usein yksityishenkilöitä, joten tiedotus verovelvoitteista on tarpeen, sillä usein asianomaiset eivät tiedä, ovatko he verovelvollisia.

5.12

ETSK toivoo, että EU-tason ja jäsenvaltioiden säännöksissä säädetään mekanismeista, joilla edistetään yhteistyötalouden toimijoiden ja veroviranomaisten välistä yhteistyötä. Luotettavien ja jäljitettävien tietojen laajan hyödyntämisen ansiosta yhteistyö voisi edistää verotuksen yksinkertaistamista ja avoimuutta, ja tavoitteena voisi olla, että digitaaliset alustat huolehtisivat tietyissä toiminnoissa suoraan veronmaksusta yhteistyössä veroviranomaisten kanssa.

5.12.1

ETSK korostaa, että verotusvarmuuteen tulee kiinnittää erityistä huomiota uusien liiketoimintamallien nopean kehityksen ja kasvun aikana, sillä tällöin on suuri huoli verotuksen epävarmuudesta ja sen vaikutuksesta rajatylittävään kauppaan ja investointeihin, erityisesti kun on kyse kansainvälisestä verotuksesta (3).

5.13

ETSK korostaa, että yhteistyötalous voisi mahdollisesti laajentaa kansallista veropohjaa tuomalla talouteen työpaikkoja ja uusia resursseja. Tämän uuden veropohjan hyödyntämiseksi toimivaltaisten kansallisten viranomaisten tulisi kehittää tehokkaampia hallinnon sisäisiä tiedonvaihtojärjestelmiä. Nämä tiedot yhdistettyinä uusiin teknologisiin mahdollisuuksiin voisivat luoda paremman verotusvarmuuden alemmin kustannuksin sekä palveluntarjoajille että veroviranomaisille. Koska digitaaliset alustat, palveluntarjoajat ja asiakkaat voivat sijaita eri jäsenvaltioissa, kysymystä on jatkossa tarkasteltava EU:n tasolla, jotta rajatylittävään tietosuojaan kiinnitetään riittävästi huomiota.

6.1

Yhteistyötalouden toimintojen arvonlisäverovelvollisuuden määrittämiseksi on aluksi erotettava toisistaan uusien liiketoimintamallien piirissä harjoitettavat eri toiminnot eli esimerkiksi suoraan yhteistyöalustoilla harjoitettava toiminta ja tällaisille alustoille rekisteröityneiden yksittäisten palveluntarjoajien toiminta sekä toimintamallit, joissa alustoja hyödynnetään erilaisiin toimintoihin, kuten tilan tai käyttäjien tietojen myymiseen ilmoituksia tai mainoksia varten.

6.2

Viimeksi mainitun kaltaista toimintamallia käyttävät yritykset ovat jo yritysten tuloveron alaisia. Ne keräävät käyttäjistä tietoa: aina kun käyttäjä tekee haun, yritykset keräävät tietoa. Sen jälkeen ne voivat myydä tiedot mainostajille ja muille kiinnostuneille, ja jos lisäarvoa syntyy, alv tulisi periä tietojen vaihdosta (tiedon keruusta ja myynnistä).

6.3

Kysynnän ja tarjonnan kohtaamiseen perustuvissa malleissa voidaan katsoa, että ”lisäarvoa” syntyy, kun tarjotaan palvelu ja mahdollistetaan liiketoimi/vaihto asiakkaiden ja kuljettajien välillä. Toiminnan tulisi siksi olla alv:n alaista.

6.4

Alv:n yhteydessä tulee yleisesti erottaa erilaiset tilanteet yhteistyötaloudessa tarjotun palvelun maksutavan perusteella: i) tilanteet, joissa palvelu suoritetaan rahasumman vastikkeeksi, ii) tilanteet, joissa palvelua ei korvata rahalla vaan toisella palvelulla tai muulla ei-rahallisella korvauksella, ja iii) tilanteet, joissa palvelu annetaan ilmaiseksi ja vastikkeetta.

6.5

Alv-säännöt, joita sovelletaan edellä mainittuun tilanteeseen i), voidaan johtaa voimassa olevan lainsäädännön säännöistä ja periaatteista sellaisina kuin EU:n tuomioistuin ne on vahvistanut, kun taas tilanne iii) ei välttämättä kuulu nykyisten alv-sääntöjen piiriin.

6.5.1

Jos todellinen tilanne on mahdollisesti vaihtoehdon ii) mukainen, ETSK kehottaa tarkastelemaan, sovelletaanko yhteistyöalustojen toimintoihin alv-velvollisuutta. Lainsäädäntökehys on nimittäin tällä alalla toistaiseksi epäselvä, erityisesti kun on kyse palveluista, joista – kuten edellä on mainittu – ei makseta rahallista korvausta, vaan joissa hyödynnetään kaupalliseen tarkoitukseen tietoa kuluttajista, heidän mieltymyksistään ja tavoistaan.

6.6

ETSK katsoo, että on tärkeää, että komissio käsittelee ja sääntelee kysymystä alv:stä yhteistyötaloudessa toimintasuunnitelmansa osana. Yksi mahdollisuus on soveltaa yksinkertaistettuja sääntöjä ja periaatteita tiettyjen liikevaihdon kynnysarvojen alapuolella, kuten eräissä maissa on jo tehty, jotta säännösten noudattamisesta aiheutuvat kustannukset eivät nouse liian suuriksi etenkään pk-yrityksille ja satunnaisille palveluntarjoajille.

6.7

Euroopan komission ja kansallisten veroviranomaisten tulisi tukea yhteistyötä ja koordinointia sovellettaessa alv-sääntöjä yhteistyötalouteen.

7.1

ETSK tukee Euroopan parlamentin kantaa yhteistyötaloutta koskevaan eurooppalaiseen toimintasuunnitelmaan. Parlamentti ”toteaa, että eurooppalaiset yrittäjät ovat erittäin taipuvaisia luomaan yhteistyöalustoja sosiaalisia tarkoituksia varten, ja ottaa huomioon, että kiinnostus osuustoiminnallisiin liiketoimintamalleihin perustuvaa yhteistyötaloutta kohtaan kasvaa” (4).

7.2

Yhteistyötalouden erityispiirteet, innovointipotentiaali ja tarve ottaa verosäännöissä huomioon alan voimakas kasvu ovat perusteita järjestäytyneen kansalaisyhteiskunnan ottamiselle mukaan Euroopan komission toteuttamaan kuulemis- ja analysointityöhön, jossa tavoitteena tulisi olla alan sidosryhmien, EU:n toimielinten ja kansallisten taloushallinnon viranomaisten edustajien sekä tiede-elämän asiantuntijoiden kokoaminen yhteen keskustelemaan yhdessä yhteistyötalouden verotukseen liittyvistä kysymyksistä.

7.3

ETSK kehottaa Euroopan komissiota esittämään lisäsuosituksia tiedonvaihdon parantamiseksi kansallisten veroviranomaisten välillä ja palveluntarjoajien yhtäläisen verokohtelun edistämiseksi. Komitea katsoo, että seurantalausunto olisi tarpeen, jotta voidaan analysoida tarkemmin veropoliittisia vaatimuksia sekä verotuksen vaikutuksia ja tuloksia digitaalitaloudessa.

7.4

Yhteistyötalouteen osallistuvien työntekijöiden ja kuluttajien oikeuksien osalta ETSK viittaa lausuntoon ”Jakamistalous ja itsesääntely” (5). Tässä yhteydessä on kuitenkin tärkeää ottaa huomioon, että yhteistyötalouden vaikutukset työmarkkinoihin ovat erittäin merkittävät ja että on tarpeen kiinnittää erityistä huomiota työntekijöiden suojeluun ja erityisesti sosiaalisen suojelun ja terveydenhuollon järjestelmiin ja perusturvajärjestelmään maksettaviin maksuosuuksiin.

7.4.1

ETSK korostaa tässä yhteydessä jälleen tarvetta ottaa huomioon yhteistyötalouden vaikutukset työmarkkinoihin ja kiinnittää huomiota siihen, että EU:n ja kansallisten lainsäätäjien jatkuvana tavoitteena tulee olla työntekijöiden ja palveluntarjoajien kattava suojelu.