KOMISSION ILMOITUS

hallitusten välisten hankintasopimusten myöntämistä puolustus- ja turvallisuusalalla koskevista suuntaviivoista (Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2009/81/EY 13 artiklan f alakohta)

(2016/C 450/01)

1.   Johdanto

Hallitusten väliset hankinnat (G2G-hankinnat) on menettely, jonka puitteissa hallitukset voivat ostaa toiselta hallitukselta puolustukseen liittyviä tavaroita, palveluja ja rakennusurakoita. Hankinnan tekevä hallitus ei asioi suoraan puolustusalan tarjoajan kanssa, vaan myynnistä vastaa toinen hallitus, joka tekee tarjouksen omista varastoistaan tai hankittuaan tavaran ensin itse myyntiä varten. G2G-hankintoihin sisältyy usein muun muassa tuotetuki, ylläpito, koulutus ja infrastruktuurin rakentaminen.

G2G-liiketoimet ovat merkittävä osa EU:n puolustusalan markkinoita. Vuosina 2005–2012 jäsenvaltioiden toiselta hallitukselta tekemien puolustukseen liittyvien hankintojen arvo oli noin 22,8 miljardia euroa eli 9 prosenttia kaikista EU:n puolustustarvikemenoista.

Hallitukset voivat päättää hankkia puolustustarvikkeita tai -palveluja toiselta hallitukselta monesta eri syystä. Monissa tapauksissa G2G-hankinnat tarjoavat myyjänä toimivalle jäsenvaltiolle tilaisuuden päästä eroon ylimääräisistä tarvikkeista ja ostajana toimivalle jäsenvaltiolle tilaisuuden hankkia puolustusresursseja kohtuulliseen hintaan. G2G-hankinnoilla voidaan siten vastata budjettirajoitusten ja asevoimien uudelleenjärjestelyjen asettamiin haasteisiin. Tietyissä olosuhteissa G2G-hankinnat voivat olla asianmukaisin – tai peräti ainoa – hankintavaihtoehto sellaisten sotilaallisia voimavaroja koskevien vaatimusten täyttämiseksi, jotka ovat jäsenvaltioiden asevoimien yhteistoimintakyvyn ja toiminnallisten intressien kannalta tarpeellisia. G2G-hankinnat voivat myös olla nopea tapa kiireellisten operatiivisten vaatimusten täyttämiseksi.

G2G-hankintoja voidaan hyödyntää jäsenvaltioiden välisessä yhteistyössä. Näin voi olla esimerkiksi silloin, kun jokin jäsenvaltio hankkii direktiivin mukaisesti tarvikkeita tai palveluja kaikkien yhteistyössä toimivien jäsenvaltioiden puolesta ja sen jälkeen siirtää osan näistä tarvikkeista tai palveluista muille hallituksille. Tämän komission ilmoituksen 3–7 kohta ei kata tällaisissa tilanteissa tehtäviä siirtosopimuksia.

G2G-liiketoimet voivat olla muodoltaan erilaisia ja koskea erityyppisiä tarvikkeita ja palveluja. Teollisuuden rooli ja sen saama hyöty vaihtelevat huomattavasti, ja sopimuksen koosta ja kohteesta riippuen G2G-hankinnoilla voi olla merkittävä vaikutus markkinoihin. Se, että kaikkia hankintavaihtoehtoja ei analysoida eikä valittua hankintastrategiaa perustella ennen sopimuksen tekemistä hallitusten välillä, voidaan katsoa yhden tai useamman EU:n taloudellisen toimijan syrjimiseksi ja joissakin tapauksissa sovellettavien sääntöjen kiertämiseksi, ja sillä voi olla negatiivinen vaikutus sisämarkkinoiden toimintaan.

Heinäkuussa 2013 antamassaan tiedonannossa ”Kohti kilpailukykyisempää ja tehokkaampaa puolustus- ja turvallisuusalaa” (1) komissio totesi, että Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivissä 2009/81 (2) sallitut erityiset poikkeukset ”voidaan kuitenkin tulkita tavalla, joka haittaa direktiivin asianmukaista käyttöä. Tämä saattaa vaarantaa yhtäläiset toimintaedellytykset sisämarkkinoilla. Tästä syystä komissio aikoo varmistaa, että näitä poikkeuksia tulkitaan tiukasti eikä niitä käytetä väärin direktiivin kiertämiseksi.” Tämän varmistamiseksi komissio ilmoitti, että jäsenvaltioita kuultuaan se aikoo antaa näitä poikkeuksia koskevat suuntaviivat ja aloittaa laatiminen hallitusten välisistä hankintasopimuksista (3).

Tämän komission ilmoituksen tarkoituksena on laatia suuntaviivat ja vahvistaa hyvät hankintakäytännöt mainitun poikkeuksen soveltamiseksi ja erityisesti vähentää EU:n lainsäädännön rikkomisen riskiä. Tällä ilmoituksella ei oteta poikkeuksen käyttämisen osalta käyttöön mitään uusia velvoitteita tai ennakkoedellytyksiä niiden velvoitteiden ja edellytysten lisäksi, joita EU:n lainsäädännössä on jo esitetty. Tämä ilmoitus ei ole oikeudellisesti sitova. Ainoastaan Euroopan unionin tuomioistuimella, jäljempänä ’tuomioistuin’, on toimivalta antaa oikeudellisesti sitovia tulkintoja EU:n lainsäädännöstä.

2.   Oikeusperusta

Direktiivin 2009/81, jäljempänä ’direktiivi’, 2 artiklan nojalla puolustus- ja turvallisuusalan hankintasopimukset on tehtävä kyseisen direktiivin säännösten mukaisesti.

Direktiivin 13 artiklan f alakohdan mukaan direktiiviä ei sovelleta hankintasopimuksiin, jotka hallitus on tehnyt toisen hallituksen kanssa ja jotka liittyvät i) sotilaskaluston tai arkaluonteisten tarvikkeiden toimittamiseen, ii) rakennusurakoihin ja palveluihin, jotka liittyvät suoraan tällaisiin tarvikkeisiin, tai iii) rakennusurakoihin ja palveluihin erityisesti sotilaallisiin tarkoituksiin tai arkaluonteisiin rakennusurakoihin tai arkaluonteisiin palveluihin.

Direktiivin johdanto-osan 1 kappale, jossa todetaan, että ”kansallinen turvallisuus säilyy yksinomaan kunkin jäsenvaltion vastuulla sekä puolustus- että turvallisuusalalla”, on olennainen tämän poikkeuksen osalta, koska kansallinen turvallisuus voi olla se syy, jonka vuoksi jäsenvaltiot päätyvät tekemään hankinnan toiselta hallitukselta.

Direktiivin johdanto-osan 30 kappaleessa todetaan, että ”tarvikkeet sekä rakennusurakat ja palvelut, jotka hallitus ostaa toiselta hallitukselta, olisi puolustus- ja turvallisuusalan erityispiirteet huomioon ottaen jätettävä tämän direktiivin soveltamisalan ulkopuolelle”. Alalle on tyypillistä se, että kansallinen turvallisuus vaikuttaa laajasti puolustus- ja turvallisuusalan hankintoihin, joiden valintaperusteena voi olla esimerkiksi tarve varmistaa yhteentoimivuus liittolaisten kanssa.

Direktiivin 1 artiklan 9 kohdan mukaan ”hallituksella [tarkoitetaan] jäsenvaltion tai kolmannen maan valtiollista, alueellista tai paikallista hallitusta”. Tämä tarkoittaa sitä, että toisen hankintaviranomaisen/-yksikön, kuten julkisyhteisön tai julkisen yrityksen, tekemiin tai sen puolesta tehtyihin sopimuksiin ei voida soveltaa direktiivin 13 artiklan f alakohtaa.

Ainoastaan nimenomaan kahden hallituksen väliset hankintasopimukset ovat direktiivin 13 artiklan f alakohdassa tarkoitettuja ”hankintasopimuksia, jotka hallitus on tehnyt toisen hallituksen kanssa”. G2G-hankintasopimuksiin sisältyy periaatteessa omistusoikeuden siirto myyjänä toimivalta hallitukselta ostajana toimivalle hallitukselle (4). Sen sijaan se, että hallitus tarjoaa sopimuksesta kilpailevalle talouden toimijalle takuun moitteettomasta toteutuksesta tai tukee sitä muutoin, ei tarkoita, että sopimukseen sovellettaisiin poikkeusta. Poikkeus kattaa ainoastaan kahden hallituksen väliset sopimukset. Se ei siis koske asiaan liittyviä sopimuksia, jotka on tehty myyjänä toimivan hallituksen ja talouden toimijan välillä.

Direktiivin 11 artikla koskee poikkeusten käyttöä, ja siinä todetaan, että ”mitään tässä jaksossa tarkoitettuja sääntöjä, menettelyjä, ohjelmia, sopimuksia, järjestelyjä tai hankintasopimuksia ei voida käyttää tämän direktiivin säännösten kiertämiseen”. Lisäksi Euroopan unionin tuomioistuimen, jäljempänä ’tuomioistuin’, vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan säännöksiä, joissa sallitaan poikkeuksia EU:n julkisia hankintoja koskevista säännöistä, on tulkittava suppeasti (5). Tuomioistuin on todennut, että ”poikkeuksen tulkinnan on kuitenkin sovelluttava yhteen poikkeuksen tavoitteiden kanssa”. Kyseinen suppean tulkinnan periaate ei näin ollen tarkoita, että poikkeuksen määrittelemisessä käytettyä sanamuotoa ”pitäisi tulkita niin, että poikkeus menettäisi tavoitellut vaikutuksensa” (6).

Tuomioistuimen vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan Euroopan unionin lainsäädännön säännöksiä tulkittaessa on tarpeen ottaa huomioon paitsi sanamuoto myös asiayhteys, jossa se esiintyy, ja sen säännön tavoitteet, jonka osa se on (7). Tämä tarkoittaa erityisesti sitä, että direktiivin 13 artiklan f alakohtaa tulkittaessa ja sovellettaessa on otettava huomioon direktiivin tavoitteet. Tavoitteet vahvistetaan muun muassa direktiivin johdanto-osan 2 ja 3 kappaleessa, joissa todetaan, että ”Euroopan puolustustarvikemarkkinoiden vähittäinen muodostuminen on välttämätöntä Euroopan puolustuksen teollisen ja teknologisen perustan lujittamiseksi (…)” ja että ”jäsenvaltiot ovat yhtä mieltä tarpeesta edistää, kehittää ja ylläpitää Euroopan puolustuksen teollista ja teknologista perustaa, joka on suorituskykylähtöistä, pätevää ja kilpailukykyistä. Tämän tavoitteen saavuttamiseksi jäsenvaltiot voivat käyttää [unionin] lainsäädännön mukaisia eri menetelmiä pyrkimällä kohti todellisia Euroopan puolustustarvikemarkkinoita ja yhdenvertaisia toimintamahdollisuuksia sekä Euroopan että globaalilla tasolla”.

Direktiivin soveltamisalan ulkopuolelle jääviin hankintasopimuksiin saatetaan kuitenkin soveltaa Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen (SEUT) määräyksiä ja periaatteita. Siitä, missä määrin direktiivin 13 artiklan f alakohdan nojalla soveltamisalan ulkopuolelle jääviin hankintasopimuksiin sovelletaan SEUT-sopimuksen määräyksiä ja periaatteita, ei kuitenkaan ole olemassa tuomioistuimen oikeuskäytäntöä.

3.   Markkina-analyysi

Edellä esitetyn mukaan hankintaviranomaiset voivat asianmukaisesti perustelluissa tapauksissa päättää tehdä hankintasopimuksen toisen hallituksen kanssa soveltamalla direktiivin 13 artiklan f alakohdassa vahvistettua poikkeusta.

Ennen hankintasopimuksen tekemistä toisen hallituksen kanssa olisi siksi tehtävä asianmukainen analyysi, jossa selvästi todetaan, että sopimuksen tekeminen toisen hallituksen kanssa on ainoa tai paras vaihtoehto ostajana toimivan hallituksen asettamien hankintavaatimusten täyttämiseksi.

Tässä analyysissa olisi etenkin määritettävä, onko markkinoilla lainkaan kilpailua tai onko kilpailu käytännössä mahdotonta (katso 4 kohta) vai vaikuttaako sopimuksen kilpailuttaminen sen sijaan mahdolliselta (katso 5 kohta). Arvioidessaan onko markkinoilla lainkaan kilpailua tai onko kilpailu käytännössä mahdotonta vai vaikuttaako sopimuksen kilpailuttaminen sen sijaan mahdolliselta, hankintaviranomaiset voivat päättää rajoittaa analyysinsä sisämarkkinoihin.

Analyysillä tarkoitetaan markkinoiden asianmukaista tutkimista markkinaolosuhteiden ja erityisvaatimusten pohjalta, mikä voidaan tehdä myös ennen vaatimusten lopullista määrittelyä. Hankintaviranomainen voi esimerkiksi direktiivin johdanto-osan 49 kappaleen mukaisesti julkaista verkkosivullaan tietojensaantipyynnön teknisen vuoropuhelun avaamiseksi ja siten antaa potentiaalisille talouden toimijoille mahdollisuuden esittää huomautuksia ehdotetuista vaatimuksista, mikä voi johtaa vaihtoehtoisten ratkaisujen löytämiseen.

Hankintaviranomaisten olisi dokumentoitava analyysinsa voidakseen tarvittaessa osoittaa, että niiden päätökset ovat perusteltuja.

Tämä on tehokkaiden hankintamenettelyjen mukaista varsinkin tilanteissa, joissa budjetti on rajallinen, ja täyttää moitteettoman varainhoidon säännöt ja vaatimukset. Lisäksi se rajoittaa huomattavasti sekä EU:n että kansallisesta lainsäädännöstä johtuvia oikeudellisia riskejä. EU:n lainsäädännön osalta se rajoittaa riskiä siitä, että hankintaviranomaisen päätöksestä tehdä sopimus toisen hallituksen kanssa direktiivin 13 artiklan f alakohdassa vahvistetun poikkeuksen mukaisesti valitetaan menestyksekkäästi direktiivissä (11 artikla) tarkoitetun kiertämisen ja/tai perussopimuksen määräysten ja periaatteiden rikkomisen perusteella.

4.   Kun markkinoilla ei ole kilpailua tai kilpailu on käytännössä mahdotonta

Tietyt hankintasopimukset ovat luonteeltaan sellaisia, että ne voidaan tehdä vain toisen hallituksen kanssa. Näin voi olla esimerkiksi siinä tapauksessa, että yksi jäsenvaltio tarjoaa toiselle jäsenvaltiolle sotilaskoulutusta. Tällaiset sopimukset tehdään yleensä valtioiden välisen sotilasyhteistyön puitteissa. Koska kaupallista vaihtoehtoa ei ole, tällaisilla sopimuksilla ei ole vaikutusta sisämarkkinoiden toimintaan.

Lisäksi voi olla tapauksia, joissa 3 kohdassa tarkoitetusta analyysistä käy selvästi ilmi, että markkinoilla ei ole kaupallista kilpailua tai että kilpailu on käytännössä mahdotonta.

Jotkin olosuhteet, joissa kilpailua ei ole tai joissa se on käytännössä mahdotonta kaupallisessa ympäristössä, voivat olla relevantteja G2G-hankintojen kannalta (esimerkiksi yksi toimija teknisistä syistä tai yksinoikeuksista johtuen, toimituksen kiireellisyys, lisätoimitukset, rakennusurakoiden tai palvelujen jatkotarjonta).

Tällaisissa tilanteissa hankintaviranomaisilla ei välttämättä ole muita toteutettavissa olevia vaihtoehtoja kuin tehdä hankintasopimus suoraan toisen hallituksen kanssa. Tällaisia ovat esimerkiksi seuraavat tilanteet: i) teknisistä syistä tai yksinoikeuksien suojaan liittyvistä syistä vain tietty toinen hallitus voi täyttää hankintaviranomaisen asettamat vaatimukset; ii) hankintaviranomaiseen kohdistuu pakottavia toiminnallisia vaatimuksia, kuten kriisin aiheuttama kiire tai odottamattomista tapahtumista johtuva äärimmäinen kiire; iii) kyseessä ovat alkuperäiseltä myyjänä toimineelta hallitukselta tilattavat lisätoimitukset, jotka tarvitaan korvaamaan tai täydentämään alkuperäistä toimitusta, ja hankintalähteen vaihtaminen ei olisi käytännöllistä yhteentoimivuuden takia. Muita mahdollisia olosuhteita ovat esimerkiksi tilanteet, joissa on alusta lähtien selvää, että tarjouspyyntö ei lisäisi kilpailua tai parantaisi G2G-hankintojen hankintaehtoja.

Tapauksissa, joissa hankintaviranomaiset katsovat, että kilpailua ei ole tai joissa se on käytännössä mahdotonta, niiden olisi dokumentoitava analyysinsa (katso 3 kohta) voidakseen tarvittaessa osoittaa, että niiden päätökset ovat perusteltuja.

Kilpailun puutteen tai mahdottomuuden takia direktiivin 13 artiklan f alakohtaa soveltavien hankintaviranomaisten kannattaa ilmoittaa päätöksestään julkaisemalla joko vapaamuotoinen ilmoitus Euroopan unionin virallisessa lehdessä (katso 5 kohta) tai vapaaehtoista ex ante -avoimuutta koskeva ilmoitus (VEAT-ilmoitus). Julkaisemalla tällaisen, direktiivin soveltamisalan ulkopuolella tehtyä hankintaa koskevan ilmoituksen hankintaviranomainen ilmoittaa päätöksestään tehdä hankintasopimus toisen hallituksen kanssa direktiivin 13 artiklan f alakohdan nojalla tilanteissa, joissa kilpailua ei ole tai kilpailu käytännössä mahdotonta. Julkaistussa vapaamuotoisessa ilmoituksessa tai VEAT-ilmoituksessa on oltava aiotun G2G-liiketoimen kuvaus talouden toimijoiden tiedoksi, jotta nämä saavat mahdollisuuden esittää hankintaviranomaiselle vaihtoehtoisia ratkaisuja, jotka ovat mahdollisesti jääneet huomaamatta.

VEAT-ilmoituksen liitteessä D3 (Puolustus ja turvallisuus) edellytetään, että hankintaviranomainen esittää perustelut sopimuksen tekemiselle ilman etukäteen julkaistavaa hankintailmoitusta. Tässä kohdassa kuvatuissa olosuhteissa VEAT-ilmoituksen julkaisevan hankintaviranomaisen olisi valittava kohdan 2 vaihtoehto ”direktiivin soveltamisalan ulkopuolelle jäävä hankintasopimus” ja perusteltava päätöksensä lyhyesti.

Avoimuuden vuoksi hankintaviranomaisia kehotetaan niin ikään julkaisemaan jälkikäteen ilmoitus G2G-hankintasopimuksen tekemisestä esimerkiksi verkkosivullaan tai joukkoviestimille annetulla tiedotteella. Joitakin tietoja voidaan jättää julkaisematta, jos niiden julkaiseminen estäisi lain soveltamista tai olisi muutoin yleisen edun vastaista etenkin puolustus- ja turvallisuusnäkökohtien osalta tai vahingoittaisi oikeutettuja kaupallisia etuja.

5.   Kun kilpailu vaikuttaa mahdolliselta: hankintaa edeltävät ilmoitukset ja hankintastrategian viimeistely

Hankinnan tekemistä toiselta hallitukselta harkitsevat hankintaviranomaiset voivat 3 kohdassa tarkoitetun analyysin perusteella olla joissakin tapauksissa epävarmoja siitä, esiintyykö markkinoilla kilpailua, jolla voidaan täyttää niiden asettamat hankintavaatimukset vai onko tällainen kilpailu käytännössä mahdotonta.

Tällöin hankintaviranomaisten olisi tehokkaan hankinnan varmistamiseksi, moitteettoman varainhoidon vaatimusten noudattamiseksi ja oikeudellisten riskien välttämiseksi tutkittava markkinoita tarkemmin tiedottamalla hankintatarpeistaan ennen hankinnan toteuttamista. Markkinoiden tarkemman tutkimisen tavoitteena on saada selville, onko EU:ssa vähintään yksi talouden toimija, joka voisi tasavertaisesti kilpailla hankintaviranomaisen vaatimusten täyttämiseksi (eli pystyisi toimittamaan samanlaisen tai paremman ratkaisun kuin toinen hallitus). Tämä auttaa hankintaviranomaisia viimeistelemään hankintastrategiansa (G2G-hankinta vai kaupallinen hankinta) markkinoiden tuntemuksen pohjalta.

Tiedotuskanavia hankintaa edeltäville ilmoituksille ovat esimerkiksi:

Jos markkina-analyysistä käy selvästi ilmi, että kaikki potentiaaliset toimittajat ovat tiedossa, vaihtoehtoinen ilmoitustapa voi olla tietojensaantipyynnön lähettäminen tällaisille potentiaalisille toimittajille.

Jos kaikki potentiaaliset toimittajat eivät käy markkina-analyysistä selvästi ilmi, hankintaviranomaisia kehotetaan julkaisemaan ennakkotietoilmoituksena vapaamuotoinen ilmoitus Euroopan unionin virallisessa lehdessä. Tällaisessa erityistilanteessa hankintaviranomaisilla on mahdollisuus pyytää vapaamuotoisen ilmoituksen julkaisemista Euroopan unionin virallisessa lehdessä (ojs@publications.europa.eu), jos vakiomuotoiset ilmoitukset eivät ole soveltuvia. Hankintaviranomaiset voivat käyttää myös VEAT-ilmoitusta (katso 4 kohta).

Tällaisen ennakkotietoilmoituksen tai tietojensaantipyynnön sisällöksi riittää yleinen vaatimusten kuvaus ja alustava käytettävissä oleva budjetti. Hankintaviranomaisten olisi nimenomaisesti ilmoitettava, että ne ovat viimeistelemässä hankintastrategiaa, joka mahdollisesti johtaa sopimuksen tekemiseen toisen hallituksen kanssa tai direktiivin mukaisen virallisen hankintamenettelyn käynnistämiseen. Hankintaviranomaisten olisi niin ikään mainittava, että ne antavat potentiaalisille talouden toimijoille mahdollisuuden osoittaa voivansa täyttää vaatimukset taloudellisesti ja teknisesti.

Hankintaviranomaiset voivat lisäksi pyytää potentiaalisia talouden toimijoita esittämään huomautuksia ehdotetuista vaatimuksista ja tarjoamaan ratkaisuja, jotka voivat helpottaa kilpailua tai tuottaa rahalle lisäarvoa. Tällöin hankintaviranomaisten on varmistettava, että tasa-arvo toteutuu ja kilpailu ei vääristy.

Samanaikaisesti hankintaviranomaiset voivat ottaa yhteyttä toisiin hallituksiin sen selvittämiseksi, voidaanko niiden vaatimukset täyttää G2G-hankintasopimuksella.

Hankintaviranomaiset käyttävät ilmoituksista ja muiden hallitusten kanssa käydyistä keskusteluista kerättyjä tietoja viimeistellessään hankintastrategiansa markkinoiden tuntemuksen pohjalta.

6.   Neuvottelut hallitusten kanssa

Jos hankintaviranomaiset tulevat hankintaa edeltävillä ilmoituksilla kerättyjen tietojen puolueettoman arvioinnin perusteella siihen tulokseen, että tietyn hankintasopimuksen tekeminen toisen hallituksen kanssa on ainoa tai paras vaihtoehto vaatimusten täyttämiseksi, ne jatkavat neuvotteluja kyseisten hallitusten kanssa ja tekevät lopulta G2G-hankintasopimuksen direktiivin 13 artiklan f alakohdassa vahvistetun poikkeuksen mukaisesti.

Sen varmistamiseksi, että hankintaviranomaisten vaatimukset täytetään mahdollisimman hyvin ja tehokkaiden hankintakäytäntöjen mukaisesti ja vältetään oikeudellisia riskejä, hankintaviranomaisten olisi käytävä hallitusten kanssa puolueettomia neuvotteluja. Tämä on erityisen tärkeää silloin, kun tarjouksia saadaan useilta hallituksilta ja kun hankinnoilla on huomattava vaikutus sisämarkkinoihin.

Lopullisen valinnan olisi perustuttava objektiivisiin kriteereihin, kuten laatuun, hintaan, teknisiin ansioihin, toiminnallisiin ominaisuuksiin, toimintakustannuksiin, elinkaarikustannuksiin, myynninjälkeisiin palveluihin, tekniseen tukeen, toimitusaikaan, toimitusvarmuuteen, yhteentoimivuuteen ja operationaalisiin ominaisuuksiin.

Hankintaviranomaisten olisi joka tapauksessa dokumentoitava analyysinsa voidakseen tarvittaessa osoittaa, että niiden päätökset ovat perusteltuja.

7.   Direktiivin mukaiset hankinnat

Jos hankintaa edeltävillä ilmoituksilla kerättyjen tietojen puolueeton arviointi osoittaa, että yksi tai useampi EU:n taloudellinen toimija voi toimittaa kustannustehokkuudeltaan paremman ratkaisun kuin toinen hallitus eikä ole mitään objektiivista perustetta tehdä hankintaa myyjänä toimivalta hallitukselta, hankintaviranomaisten on käynnistettävä direktiivin mukainen hankintamenettely. Tällöin noudatetaan direktiivin asiaa koskevia säännöksiä.

(1)  Komission tiedonanto Euroopan parlamentille, neuvostolle, Euroopan talous- ja sosiaalikomitealle ja alueiden komitealle, COM(2013) 542 final.

(2)  EUVL L 216, 20.8.2009, s. 76.

(3)  Komission kertomus Euroopan parlamentille, neuvostolle, Euroopan talous- ja sosiaalikomitealle ja alueiden komitealle, COM(2014) 387 final.

(4)  Tämä ei kuitenkaan rajoita direktiivin 1 artiklan 4 kohdan soveltamista. Siinä ”tavarahankintoja koskevat sopimukset” määritellään ”muita kuin rakennusurakoita koskeviksi sopimuksiksi, joiden tarkoituksena on tuotteiden osto, leasing, vuokraus tai osamaksulla hankkiminen osto-optioin tai ilman niitä”.

(5)  Ks. muun muassa asia C-337/06, Bayerischer Rundfunk, 64 kohta.

(6)  Ks. asia C-19/13 Fastweb, 40 kohta.

(7)  Ks. muun muassa asia 292/82 Merck, 12 kohta; asia C-34/05 Schouten, 25 kohta; asia C-433/08 Yaesu Europe, 24 kohta ja asia C-112/11 Ebookers.com, 12 kohta.