Aidon perinteisen nimen julkaiseminen maataloustuotteiden ja elintarvikkeiden laatujärjestelmistä annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 1151/2012 26 artiklan 2 kohdan nojalla

(2016/C 188/06)

Puola esitti (1) Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 1151/2012 (2) 26 artiklan 1 kohdan ensimmäisen alakohdan mukaisesti nimet ”Półtorak staropolski tradycyjny”, ”Dwójniak staropolski tradycyjny”, ”Trójniak staropolski tradycyjny”, ”Czwórniak staropolski tradycyjny”, ”Kiełbasa jałowcowa staropolska”, ”Kiełbasa myśliwska staropolska”, ”Olej rydzowy tradycyjny” ja ”Kabanosy staropolskie” asetuksen (EU) N:o 1151/2012 mukaisten aitojen perinteisten tuotteiden (APT) nimiksi. Nimet ”Półtorak”, ”Dwójniak”, ”Trójniak”, ”Czwórniak”, ”Kiełbasa jałowcowa”, ”Kiełbasa myśliwska”, ”Olej rydzowy” ja ”Kabanosy” oli aiemmin rekisteröity (3) ilman nimen varaamista neuvoston asetuksen (EY) N:o 509/2006 (4) 13 artiklan 1 kohdan mukaisesti aitoina perinteisinä tuotteina, ja ne on nykyisin suojattu asetuksen (EU) N:o 1151/2012 25 artiklan 2 kohdan mukaisesti.

Asetuksen (EU) N:o 1151/2012 26 artiklan 1 kohdan toisessa alakohdassa tarkoitetun kansallisen vastaväitemenettelyn jälkeen:

Kaikki nämä täydentävät ilmaisut merkitsevät tuotteen perinteistä tai erityisluonnetta asetuksen (EU) N:o 1151/2012 26 artiklan 1 kohdan kolmannen alakohdan mukaisesti.

Edellä esitetyn perusteella komissio julkaisee täten nimet

”Półtorak staropolski tradycyjny”

”Dwójniak staropolski tradycyjny”

”Trójniak staropolski tradycyjny”

”Czwórniak staropolski tradycyjny”

”Kiełbasa jałowcowa staropolska”

”Kiełbasa myśliwska staropolska”

”Olej rydzowy tradycyjny”

”Kabanosy staropolskie”,

jotta ne voidaan kirjata asetuksen (EU) N:o 1151/2012 22 artiklassa säädettyyn aitojen perinteisten tuotteiden rekisteriin.

Tämä julkaiseminen antaa oikeuden vastustaa asetuksen (EU) N:o 1151/2012 51 artiklan nojalla sitä, että nimet ”Półtorak staropolski tradycyjny”, ”Dwójniak staropolski tradycyjny”, ”Trójniak staropolski tradycyjny”, ”Czwórniak staropolski tradycyjny”, ”Kiełbasa jałowcowa staropolska”, ”Kiełbasa myśliwska staropolska”, ”Olej rydzowy tradycyjny” ja ”Kabanosy staropolskie” kirjataan mainitun asetuksen 22 artiklassa säädettyyn aitojen perinteisten tuotteiden rekisteriin.

Jos nimet ”Półtorak staropolski tradycyjny”, ”Dwójniak staropolski tradycyjny”, ”Trójniak staropolski tradycyjny”, ”Czwórniak staropolski tradycyjny”, ”Kiełbasa jałowcowa staropolska”, ”Kiełbasa myśliwska staropolska”, ”Olej rydzowy tradycyjny” ja ”Kabanosy staropolskie” kirjataan rekisteriin, asetuksen (EU) N:o 1151/2012 26 artiklan 4 kohdan mukaisesti APT:eiden ”Półtorak”, ”Dwójniak”, ”Trójniak”, ”Czwórniak”, ”Kiełbasa jałowcowa”, ”Kiełbasa myśliwska”, ”Olej rydzowy” ja ”Kabanosy” nykyiset tuote-eritelmät katsotaan asetuksen (EU) N:o 1151/2012 19 artiklassa tarkoitetuiksi eritelmiksi APT:eille ”Półtorak staropolski tradycyjny”, ”Dwójniak staropolski tradycyjny”, ”Trójniak staropolski tradycyjny”, ”Czwórniak staropolski tradycyjny”, ”Kiełbasa jałowcowa staropolska”, ”Kiełbasa myśliwska staropolska”, ”Olej rydzowy tradycyjny” ja ”Kabanosy staropolskie”, ja ne suojataan nimien varauksen kanssa.

Täydellisyyden vuoksi ja asetuksen (EU) N:o 1151/2012 26 artiklan 2 kohdan mukaisesti tämä julkaisu sisältää APT:eiden ”Półtorak”, ”Dwójniak”, ”Trójniak”, ”Czwórniak”, ”Kiełbasa jałowcowa”, ”Kiełbasa myśliwska” ja ”Olej rydzowy” tuote-eritelmät, sellaisina kuin ne ovat julkaistuina Euroopan unionin virallisessa lehdessä  (5), ja APT:n ”Kabanosy” tuote-eritelmän, sellaisena kuin se on julkaistuna asetuksen (EU) N:o 1044/2011 (6) liitteessä II.

AITOA PERINTEISTÄ TUOTETTA KOSKEVA REKISTERÖINTIHAKEMUS

NEUVOSTON ASETUS (EY) N:o 509/2006

”PÓŁTORAK”

EY N:o PL-TSG-007-0034-06.09.2005

1.   Hakijaryhmittymän nimi ja osoite

2.   Jäsenvaltio tai kolmas maa

Puola

3.   Tuote-eritelmä

3.1   Rekisteröitävä nimi

Markkinoille saattamisen yhteydessä tuotteen etikettiin voidaan merkitä seuraavat tiedot: ”miód pitny wytworzony zgodnie ze staropolską tradycją” (vanhapuolalaisen perinteen mukaan valmistettu sima). Tiedot käännetään muille virallisille kielille.

3.2   Nimi

Nimi ”półtorak” on johdettu puolan lukusanasta ”puolitoista” (”półtora”). Se viittaa siman perinteiseen koostumukseen ja valmistusmenetelmään, jonka mukaan vierteessä on yksi osa hunajaa ja puoli osaa vettä. Näin ollen nimi ilmentää tuotteen erityisluonnetta. Koska ”półtorak” tarkoittaa ainoastaan tietyntyyppistä simaa, voidaan myös katsoa, että nimi on itsessään erityinen.

3.3   Asetuksen (EY) N:o 509/2006 13 artiklan 2 kohdan mukainen nimen varaaminen

3.4   Tuotelaji

Luokka 1.8 Muut liitteen I tuotteet.

3.5   Sen maataloustuotteen tai elintarvikkeen kuvaus, johon 3.1 kohdan mukaista nimeä sovelletaan

”Półtorak” on sima, hunajavierteestä käyttämällä valmistettu kirkas juoma, jolle on ominaista hunajainen aromi ja käytetyn raaka-aineen maku.

”Półtorakin” makua voidaan täydentää lisäämällä siihen erilaisia mausteita. ”Półtorakin” väri vaihtelee kullanvärisestä tumman meripihkan sävyyn sen mukaan, mitä hunajaa valmistuksessa on käytetty.

”Półtorakin” fysikaalis-kemialliset ominaisuudet ovat seuraavat:

”Półtorakin” valmistuksessa ei saa käyttää säilytys- tai stabilointiaineita eikä keinotekoisia väri- tai makuaineita.

3.6   Sen maataloustuotteen tai elintarvikkeen tuotantomenetelmän kuvaus, johon 3.1 kohdan mukaista nimeä sovelletaan

Raaka-aineet:

Valmistusmenetelmä:

1. vaihe

Keitetään 95–105 °C:n lämpötilassa hunajavierrettä, jossa on yksi osa hunajaa ja puoli osaa vettä (tai vettä ja hedelmämehua) lopputuotteessa. Koska sokeria on liian paljon, jotta hiiva voisi toimia käymisprosessissa, valmistetaan vierre, jossa on yksi osa hunajaa ja kaksi osaa vettä. Siihen voidaan haluttaessa lisätä yrtti- tai muita mausteita. Hedelmäsimaa valmistettaessa vähintään 30 prosenttia vedestä korvataan hedelmämehulla. Jotta voidaan säilyttää ”półtorakille” ominainen hunajan ja veden suhde, loput hunajasta lisätään käymisen loppuvaiheessa tai kypsyttämisen aikana.

Huolehtimalla tarkoin siitä, että vettä ja hunajaa on oikeassa suhteessa ja että höyrykannella varustettuun vierrekattilaan muodostuu vaadittu uutos, voidaan estää sokereiden karamellisoituminen.

2. vaihe

Jäähdytetään vierre 20–22 °C:seen, joka on hiivan lisääntymisen kannalta ihanteellinen lämpötila. Vierre on jäähdytettävä samana päivänä kuin se on valmistettu. Jäähdytykseen tarvittava aika riippuu jäähdytyslaitteiston tehokkuudesta. Jäähdytyksen avulla varmistetaan vierteen mikrobiologinen turvallisuus.

3. vaihe

Hiivan lisääminen – käymistankissa olevaan hunajavierteeseen lisätään nesteeseen liuotettu hiiva.

4. vaihe

Tässä vaiheessa voidaan lisätä loput hunajasta, jotta sitä on ”półtorakille” ominainen määrä.

5. vaihe

Käynyt vierre erotetaan hiivasakasta.

Kun vierteen alkoholipitoisuus on vähintään 12 tilavuusprosenttia, se juoksutetaan toiseen astiaan niin, että sakka jää ensimmäisen astian pohjalle. Näin varmistetaan simalle ominaisten fysikaalis-kemiallisten ja aistinvaraisten ominaisuuksien muodostuminen. Jos hiivasakka jätetään vierteen pohjalle hitaan käymisen jälkeen, tästä aiheutuva hiivan autolyysi (hajoaminen) heikentää siman aistinvaraisia ominaisuuksia.

6. vaihe

Kypsyttäminen ja juoksutus (dekantointi) – jälkimmäinen toimenpide toistetaan tarpeen mukaan, jotta voidaan estää ei-toivotut prosessit sakassa (hiivan autolyysi). Kypsyttämisen aikana voidaan suorittaa eräitä teknisiä turvatoimenpiteitä, kuten pastörointi ja suodatus. Tässä vaiheessa voidaan lisätä loput hunajasta, jotta sitä on ”półtorakille” ominainen määrä (jos hunajaa ei ole lisätty jo käymisen loppuvaiheessa). Tämä vaihe on tuotteen aistinvaraisten ominaisuuksien muodostumisen kannalta olennainen.

”Półtorakin” kypsymisaika on vähintään 3 vuotta.

7. vaihe

Maustaminen – tässä valmistusvaiheessa lopputuote saa sille ominaiset aistinvaraiset ja fysikaalis-kemialliset ominaisuudet, jotka määritellään kohdassa 3.5 (maataloustuotteen tai elintarvikkeen kuvaus). Jotta voidaan varmistaa, että lopputuotteella on vaaditut aistinvaraiset ja fysikaalis-kemialliset ominaisuudet, niitä voidaan korjata seuraavin toimenpitein:

Tämän vaiheen tarkoituksena on saada aikaan ”półtorakin” luonteenomainen aromi, bouquet.

8. vaihe

Sima pakataan yksittäispakkauksiin 18–25 °C:n lämpötilassa. ”Półtorakin” pakkaamiseen suositellaan käytettäväksi perinteisiä astioita, esim. koripulloja, keraamisia astioita ja tammitynnyreitä.

3.7   Maataloustuotteen tai elintarvikkeen erityisluonne

”Półtorakin” erityisluonne johtuu

Vierteen valmistus (koostumus):

”Półtorakin” erityisluonne perustuu erityisesti hunajavierteen ainesosien keskinäisten suhteiden tarkkaan määrittelyyn ja noudattamiseen: vierteessä on yksi osa hunajaa ja puoli osaa vettä. Ainesosien oikea suhde sanelee kaikki myöhemmät valmistusvaiheet, joiden ansiosta ”półtorak”-sima saa erityispiirteensä.

Kypsyttäminen:

Perinteisen vanhapuolalaisen reseptin mukaan tuote vaatii tietyn kypsymisajan. ”Półtorakin” kypsymisaika on vähintään 3 vuotta.

Fysikaalis-kemialliset ja aistinvaraiset ominaisuudet:

Noudattamalla kaikkia eritelmässä mainittuja valmistusvaiheita voidaan varmistaa, että lopputuloksena on maultaan ja aromiltaan ainutlaatuinen tuote. ”Półtorakin” poikkeuksellinen maku ja tuoksu johtuvat sokerin ja alkoholin mittasuhteista:

Valmistuksessa käytettävien ainesosien tarkasti määriteltyjen suhteiden ansiosta ”półtorak” saa sille ominaisen viskositeetin ja juoksevuuden, jotka erottavat sen muista simatyypeistä.

3.8   Maataloustuotteen tai elintarvikkeen perinteinen luonne

Perinteinen valmistusmenetelmä:

Erityyppisten simojen valmistuksella on Puolassa yli tuhatvuotiset, erittäin monipuoliset perinteet. Vuosisatojen saatossa on valmistusmenetelmien kehittymisen ja parantamisen myötä syntynyt useita erityyppisiä simajuomia. Niiden valmistuksen historia ulottuu Puolan valtion syntyhetkiin. Espanjalainen diplomaatti, kauppias ja matkailija Ibrahim Ibn Jakub mainitsee vuodelta 966 olevissa muistiinpanoissaan, että ”Mieszko I:n maassa on runsaasti paitsi elintarvikkeita, lihaa ja kyntömaata myös simaa, joksi slaavien viinejä ja päihdyttäviä juomia kutsutaan” (Mieszko I oli Puolan ensimmäinen historiallinen hallitsija). Gallus Anonymus, joka kuvaa kronikassaan Puolan tapahtumia 1000- ja 1100-luvun vaihteessa, mainitsee niin ikään useaan otteeseen siman valmistuksen.

Myös Puolan kansalliseepoksessa, Adam Mickiewiczin teoksessa ”Pan Tadeusz”, jossa kuvataan aateliston vaiheita vuosina 1811–1812, on paljon tietoa erityyppisistä simoista sekä niiden valmistuksesta ja käyttötavoista. Sima mainitaan usein myös Tomasz Zanin (1796–1855) runoissa ja Henryk Sienkiewiczin trilogiassa, jossa hän kuvaa tapahtumia 1600-luvun Puolassa (”Tulella ja miekalla” (1884), ”Vedenpaisumus” (1886) ja ”Herra Wolodyjowski: I–II” (1887 ja 1888)).

Puolalaisen keittotaidon perinteitä 1600–1700-luvulla käsittelevässä lähdeaineistossa esiintyy simaa koskevien yleisluontoisten mainintojen ohella jo mainintoja myös eri simatyypeistä. Valmistusmenetelmän mukaan eri simatyypeistä käytetään nimityksiä ”półtorak”, ”dwójniak”, ”trójniak” ja ”czwórniak”. Kukin niistä viittaa tietyntyyppiseen simaan, jonka valmistuksessa on käytetty tiettyä hunajan ja veden tai mehun sekoitusta ja jota on kypsytetty tietty aika. ”Półtorak”-siman valmistusmenetelmä on ollut (vähäisin muutoksin) käytössä jo vuosisatoja.

Perinteinen koostumus:

Erityyppisten simojen perinteiset nimitykset (”półtorak”, ”dwójniak”, ”trójniak” ja ”czwórniak”) ovat olleet Puolassa käytössä jo vuosisatoja, ja ne ovat säilyneet kuluttajien tiedossa tähän päivään asti. Toisen maailmansodan päättymisen jälkeen ryhdyttiin valmistelemaan lainsäädäntöä, jolla perinteiset simatyypit jaetaan neljään ryhmään. Jaottelu vahvistettiin Puolan lainsäädännössä vuonna 1948 annetulla lailla viinien, rypälemehujen ja simojen valmistuksesta ja näiden tuotteiden myynnistä (”Ustawa o produkcji win, moszczów winnych, miodów pitnych oraz o obrocie tymi produktami”, Puolan tasavallan virallinen lehti 18.11.1948). Laissa vahvistetaan simojen valmistusta koskevat säännökset, joissa määritellään tiukasti hunajan ja veden suhde sekä valmistusmenetelmää koskevat vaatimukset. ”Półtorakin” osalta veden ja hunajan suhde määritellään seuraavasti: ”Nimitystä ’półtorak’ voidaan käyttää ainoastaan simasta, jonka valmistuksessa on käytetty yksi tilavuusmitta luonnonhunajaa ja puoli mittaa vettä.”

3.9   Erityisluonnetta koskevat vähimmäisvaatimukset ja tarkastusmenettelyt

Pakollinen tarkastus käsittää seuraavat seikat:

Pakollinen tarkastus on suoritettava vähintään kerran vuodessa.

Lisäksi suositellaan, että tarkastuksia suoritetaan myös jäljempänä mainittujen valmistusvaiheiden yhteydessä. Nämä tarkastukset eivät ole pakollisia, mutta suositeltavia, koska niiden avulla voidaan välttää mahdolliset virheet eri valmistusvaiheissa:

4. vaihe

Käymisvaiheessa on suoritettava säännöllisesti laboratoriotestejä, joissa tarkistetaan aistinvaraiset ominaisuudet (maku ja tuoksu) sekä tietyt fysikaalis-kemialliset parametrit, kuten alkoholi- ja sokeripitoisuus, jotka muuttuvat alkoholikäymisen edetessä.

6. vaihe

Kypsytyksen aikana on tarkistettava säännöllisesti tuotteen perustavanluonteiset aistinvaraiset ominaisuudet ja fysikaalis-kemialliset ominaisuudet: alkoholi- ja kokonaissokeripitoisuus, happojen kokonaismäärä ja haihtuvat hapot.

8. vaihe

Ennen pullotusta tarkistetaan eri fysikaalis-kemialliset ja aistinvaraiset ominaisuudet, jotka määritellään 3.5 kohdassa (maataloustuotteen tai elintarvikkeen kuvaus).

4.   Tuote-eritelmän noudattamisen tarkastamisesta vastaavat viranomaiset tai elimet

4.1   Nimi ja osoite

4.2   Viranomaisen tai elimen erityistehtävät

Edellä mainittu tarkastuselin vastaa koko eritelmän noudattamisen valvonnasta.

AITOA PERINTEISTÄ TUOTETTA KOSKEVA REKISTERÖINTIHAKEMUS

NEUVOSTON ASETUS (EY) N:o 509/2006

”DWÓJNIAK”

EY N:o PL-TSG-007-0036-06.09.2005

1.   Hakijaryhmittymän nimi ja osoite

2.   Jäsenvaltio tai kolmas maa

Puola

3.   Tuote-eritelmä

3.1   Rekisteröitävä nimi

Markkinoille saattamisen yhteydessä tuotteen etikettiin voidaan merkitä seuraavat tiedot: ”miód pitny wytworzony zgodnie ze staropolską tradycją” (vanhapuolalaisen perinteen mukaan valmistettu sima). Tiedot käännetään muille virallisille kielille.

3.2   Nimi

Nimi ”dwójniak” on johdettu puolan lukusanasta ”2” (”dwa”). Se viittaa siman perinteiseen koostumukseen ja valmistusmenetelmään, jonka mukaan vierteessä on yksi osa hunajaa ja yksi osa vettä. Näin ollen nimi ilmentää tuotteen erityisluonnetta. Koska ”dwójniak” tarkoittaa ainoastaan tietyntyyppistä simaa, voidaan myös katsoa, että nimi on itsessään erityinen.

3.3   Asetuksen (EY) N:o 509/2006 13 artiklan 2 kohdan mukainen nimen varaaminen

3.4   Tuotelaji

Luokka 1.8 Muut liitteen I tuotteet.

3.5   Sen maataloustuotteen tai elintarvikkeen kuvaus, johon 3.1 kohdan mukaista nimeä sovelletaan

”Dwójniak” on sima, hunajavierteestä käyttämällä valmistettu kirkas juoma, jolle on ominaista hunajainen aromi ja käytetyn raaka-aineen maku.

”Dwójnakin” makua voidaan täydentää lisäämällä siihen erilaisia mausteita. ”Dwójniakin” väri vaihtelee kullanvärisestä tumman meripihkan sävyyn sen mukaan, mitä hunajaa valmistuksessa on käytetty.

”Dwójniakin” fysikaalis-kemialliset ominaisuudet ovat seuraavat:

”Dwójniakin” valmistuksessa ei saa käyttää säilytys- tai stabilointiaineita eikä keinotekoisia väri- tai makuaineita.

3.6   Sen maataloustuotteen tai elintarvikkeen tuotantomenetelmän kuvaus, johon 3.1 kohdan mukaista nimeä sovelletaan

Raaka-aineet:

Valmistusmenetelmä:

1. vaihe

Keitetään 95–105 °C:n lämpötilassa hunajavierrettä, jossa on yksi osa hunajaa ja yksi osa vettä (tai vettä ja hedelmämehua) lopputuotteessa. Koska sokeria on liian paljon, jotta hiiva voisi toimia käymisprosessissa, valmistetaan vierre, jossa on yksi osa hunajaa ja kaksi osaa vettä. Siihen voidaan haluttaessa lisätä yrtti- tai muita mausteita. Hedelmäsimaa valmistettaessa vähintään 30 prosenttia vedestä korvataan hedelmämehulla. Jotta voidaan säilyttää ”dwójniakille” ominainen hunajan ja veden suhde, loput hunajasta lisätään käymisen loppuvaiheessa tai kypsyttämisen aikana.

Huolehtimalla tarkoin siitä, että vettä ja hunajaa on oikeassa suhteessa ja että höyrykannella varustettuun vierrekattilaan muodostuu vaadittu uutos, voidaan estää sokereiden karamellisoituminen.

2. vaihe

Jäähdytetään vierre 20–22 °C:seen, joka on hiivan lisääntymisen kannalta ihanteellinen lämpötila. Vierre on jäähdytettävä samana päivänä kuin se on valmistettu. Jäähdytykseen tarvittava aika riippuu jäähdytyslaitteiston tehokkuudesta. Jäähdytyksen avulla varmistetaan vierteen mikrobiologinen turvallisuus.

3. vaihe

Hiivan lisääminen – käymistankissa olevaan hunajavierteeseen lisätään nesteeseen liuotettu hiiva.

4. vaihe

Tässä vaiheessa voidaan lisätä loput hunajasta, jotta sitä on ”dwójniakille” ominainen määrä.

5. vaihe

Käynyt vierre erotetaan hiivasakasta.

Kun vierteen alkoholipitoisuus on vähintään 12 tilavuusprosenttia, se juoksutetaan toiseen astiaan niin, että sakka jää ensimmäisen astian pohjalle. Näin varmistetaan simalle ominaisten fysikaalis-kemiallisten ja aistinvaraisten ominaisuuksien muodostuminen. Jos hiivasakka jätetään vierteen pohjalle hitaan käymisen jälkeen, tästä aiheutuva hiivan autolyysi (hajoaminen) heikentää siman aistinvaraisia ominaisuuksia.

6. vaihe

Kypsyttäminen ja juoksutus (dekantointi) – jälkimmäinen toimenpide toistetaan tarpeen mukaan, jotta voidaan estää ei-toivotut prosessit sakassa (hiivan autolyysi). Kypsyttämisen aikana voidaan suorittaa eräitä teknisiä turvatoimenpiteitä, kuten pastörointi ja suodatus.

Tässä vaiheessa voidaan lisätä loput hunajasta, jotta sitä on ”dwójniakille” ominainen määrä (jos hunajaa ei ole lisätty jo käymisen loppuvaiheessa). Tämä vaihe on tuotteen aistinvaraisten ominaisuuksien muodostumisen kannalta olennainen.

”Dwójniakin” kypsymisaika on vähintään 2 vuotta.

7. vaihe

Maustaminen – tässä valmistusvaiheessa lopputuote saa sille ominaiset aistinvaraiset ja fysikaalis-kemialliset ominaisuudet, jotka määritellään kohdassa 3.5 (maataloustuotteen tai elintarvikkeen kuvaus). Jotta voidaan varmistaa, että lopputuotteella on vaaditut aistinvaraiset ja fysikaalis-kemialliset ominaisuudet, niitä voidaan korjata seuraavin toimenpitein:

Tämän vaiheen tarkoituksena on saada aikaan ”dwójniakin” luonteenomainen aromi, bouquet.

8. vaihe

Sima pakataan yksittäispakkauksiin 18–25 °C:n lämpötilassa. ”Dwójniakin” pakkaamiseen suositellaan käytettäväksi perinteisiä astioita, esim. koripulloja, keraamisia astioita ja tammitynnyreitä.

3.7   Maataloustuotteen tai elintarvikkeen erityisluonne

”Dwójniakin” erityisluonne johtuu:

Vierteen valmistusmenetelmä (raaka-aineiden koostumus ja ainesosien oikea suhde):

”Dwójniakin” erityisluonne perustuu erityisesti hunajavierteen ainesosien keskinäisten suhteiden tarkkaan määrittelyyn ja noudattamiseen: vierteessä on yksi osa hunajaa ja yksi osa vettä. Ainesosien oikea suhde sanelee kaikki myöhemmät valmistusvaiheet, joiden ansiosta ”dwójniak” saa erityispiirteensä.

Kypsyttäminen:

Perinteisen vanhapuolalaisen reseptin mukaan tuote vaatii tietyn kypsymisajan. ”Dwójniakin” kypsymisaika on vähintään 2 vuotta.

Fysikaalis-kemialliset ja aistinvaraiset ominaisuudet:

Noudattamalla kaikkia eritelmässä mainittuja valmistusvaiheita voidaan varmistaa, että lopputuloksena on maultaan ja aromiltaan ainutlaatuinen tuote. ”Dwójniakin” poikkeuksellinen maku ja tuoksu johtuvat sokerin ja alkoholin mittasuhteista:

Valmistuksessa käytettävien ainesosien tarkasti määriteltyjen suhteiden ansiosta ”dwójniak” saa sille ominaisen viskositeetin ja juoksevuuden, jotka erottavat sen muista simatyypeistä.

3.8   Maataloustuotteen tai elintarvikkeen perinteinen luonne

Perinteinen valmistusmenetelmä:

Erityyppisten simojen valmistuksella on Puolassa yli tuhatvuotiset, erittäin monipuoliset perinteet. Vuosisatojen saatossa on valmistusmenetelmien kehittymisen ja parantamisen myötä syntynyt useita erityyppisiä simajuomia. Niiden valmistuksen historia ulottuu Puolan valtion syntyhetkiin. Espanjalainen diplomaatti, kauppias ja matkailija Ibrahim Ibn Jakub mainitsee vuodelta 966 olevissa muistiinpanoissaan, että ”Mieszko I:n maassa on runsaasti paitsi elintarvikkeita, lihaa ja kyntömaata myös simaa, joksi slaavien viinejä ja päihdyttäviä juomia kutsutaan” (Mieszko I oli Puolan ensimmäinen historiallinen hallitsija). Gallus Anonymus, joka kuvaa kronikassaan Puolan tapahtumia 1000- ja 1100-luvun vaihteessa, mainitsee niin ikään useaan otteeseen siman valmistuksen.

Myös Puolan kansalliseepoksessa, Adam Mickiewiczin teoksessa ”Pan Tadeusz”, jossa kuvataan aateliston vaiheita vuosina 1811–1812, on paljon tietoa erityyppisistä simoista sekä niiden valmistuksesta ja käyttötavoista. Sima mainitaan usein myös Tomasz Zanin (1796–1855) runoissa ja Henryk Sienkiewiczin trilogiassa, jossa hän kuvaa tapahtumia 1600-luvun Puolassa (”Tulella ja miekalla” (1884), ”Vedenpaisumus” (1886) ja ”Herra Wolodyjowski: I–II” (1887 ja 1888)).

Puolalaisen keittotaidon perinteitä 1600–1700-luvulla käsittelevässä lähdeaineistossa esiintyy simaa koskevien yleisluontoisten mainintojen ohella jo mainintoja myös eri simatyypeistä. Valmistusmenetelmän mukaan eri simatyypeistä käytetään nimityksiä ”półtorak”, ”dwójniak”, ”trójniak” ja ”czwórniak”. Kukin niistä viittaa tietyntyyppiseen simaan, jonka valmistuksessa on käytetty tiettyä hunajan ja veden tai mehun sekoitusta ja jota on kypsytetty tietty aika. ”Dwójniak”-siman valmistusmenetelmä on ollut (vähäisin muutoksin) käytössä jo vuosisatoja.

Perinteinen koostumus:

Erityyppisten simojen perinteiset nimitykset (”półtorak”, ”dwójniak”, ”trójniak” ja ”czwórniak”) ovat olleet Puolassa käytössä jo vuosisatoja, ja ne ovat säilyneet kuluttajien tiedossa tähän päivään asti. Toisen maailmansodan päättymisen jälkeen ryhdyttiin valmistelemaan lainsäädäntöä, jolla perinteiset simatyypit jaetaan neljään ryhmään. Jaottelu vahvistettiin Puolan lainsäädännössä vuonna 1948 annetulla lailla viinien, rypälemehujen ja simojen valmistuksesta ja näiden tuotteiden myynnistä (”Ustawa o produkcji win, moszczów winnych, miodów pitnych oraz o obrocie tymi produktami”, Puolan tasavallan virallinen lehti 18.11.1948). Laissa vahvistetaan simojen valmistusta koskevat säännökset, joissa määritellään tiukasti hunajan ja veden suhde sekä valmistusmenetelmää koskevat vaatimukset. ”Dwójniakin” osalta veden ja hunajan suhde määritellään seuraavasti: ”Nimitystä ’dwójniak’ voidaan käyttää ainoastaan simasta, jonka valmistuksessa on käytetty yksi tilavuusmitta luonnonhunajaa ja yksi mitta vettä.”

3.9   Erityisluonnetta koskevat vähimmäisvaatimukset ja tarkastusmenettelyt

Pakollinen tarkastus käsittää seuraavat seikat:

Pakollinen tarkastus on suoritettava vähintään kerran vuodessa.

Lisäksi suositellaan, että tarkastuksia suoritetaan myös jäljempänä mainittujen valmistusvaiheiden yhteydessä. Nämä tarkastukset eivät ole pakollisia, mutta suositeltavia, koska niiden avulla voidaan välttää mahdolliset virheet eri valmistusvaiheissa:

4. vaihe

Käymisvaiheessa on suoritettava säännöllisesti laboratoriotestejä, joissa tarkistetaan aistinvaraiset ominaisuudet (maku ja tuoksu) sekä tietyt fysikaalis-kemialliset parametrit, kuten alkoholi- ja sokeripitoisuus, jotka muuttuvat alkoholikäymisen edetessä.

6. vaihe

Kypsytyksen aikana on tarkistettava säännöllisesti tuotteen perustavanluonteiset aistinvaraiset ominaisuudet ja fysikaalis-kemialliset ominaisuudet: alkoholi- ja kokonaissokeripitoisuus, happojen kokonaismäärä ja haihtuvat hapot.

8. vaihe

Ennen pullotusta tarkistetaan eri fysikaalis-kemialliset ja aistinvaraiset ominaisuudet, jotka määritellään 3.5 kohdassa (maataloustuotteen tai elintarvikkeen kuvaus).

4.   Tuote-eritelmän noudattamisen tarkastamisesta vastaavat viranomaiset tai elimet

4.1   Nimi ja osoite

4.2   Viranomaisen tai elimen erityistehtävät

Edellä mainittu tarkastuselin vastaa koko eritelmän noudattamisen valvonnasta.

AITOA PERINTEISTÄ TUOTETTA KOSKEVA REKISTERÖINTIHAKEMUS

NEUVOSTON ASETUS (EY) N:o 509/2006

”TRÓJNIAK”

EY N:o PL-TSG-007-0033-06.09.2005

1.   Hakijaryhmittymän nimi ja osoite

2.   Jäsenvaltio tai kolmas maa

Puola

3.   Tuote-eritelmä

3.1   Rekisteröitävä nimi

Markkinoille saattamisen yhteydessä tuotteen etikettiin voidaan merkitä seuraavat tiedot: ”miód pitny wytworzony zgodnie ze staropolską tradycją” (vanhapuolalaisen perinteen mukaan valmistettu sima). Tiedot käännetään muille virallisille kielille.

3.2   Nimi

Nimi ”trójniak” on johdettu puolan lukusanasta ”3” (”trzy”). Se viittaa siman perinteiseen koostumukseen ja valmistusmenetelmään, jonka mukaan vierteessä on yksi osa hunajaa ja kaksi osaa vettä. Näin ollen nimi ilmentää tuotteen erityisluonnetta. Koska ”trójniak” tarkoittaa ainoastaan tietyntyyppistä simaa, voidaan myös katsoa, että nimi on itsessään erityinen.

3.3   Asetuksen (EY) N:o 509/2006 13 artiklan 2 kohdan mukainen nimen varaaminen

3.4   Tuotelaji

Luokka 1.8 Muut liitteen I tuotteet.

3.5   Sen maataloustuotteen tai elintarvikkeen kuvaus, johon 3.1 kohdan mukaista nimeä sovelletaan

”Trójniak” on sima, hunajavierteestä käyttämällä valmistettu kirkas juoma, jolle on ominaista hunajainen aromi ja käytetyn raaka-aineen maku.

”Trójniakin” makua voidaan täydentää lisäämällä siihen erilaisia mausteita. ”Trójniakin” väri vaihtelee kullanvärisestä tumman meripihkan sävyyn sen mukaan, mitä hunajaa valmistuksessa on käytetty.

”Trójniakin” fysikaalis-kemialliset ominaisuudet ovat seuraavat:

”Trójniakin” valmistuksessa ei saa käyttää säilytys- tai stabilointiaineita eikä keinotekoisia väri- tai makuaineita.

3.6   Sen maataloustuotteen tai elintarvikkeen tuotantomenetelmän kuvaus, johon 3.1 kohdan mukaista nimeä sovelletaan

Raaka-aineet:

Valmistusmenetelmä:

1. vaihe

Keitetään 95–105 °C:n lämpötilassa hunajavierrettä, jossa on yksi osa hunajaa ja kaksi osaa vettä (tai vettä ja hedelmämehua) ja johon on mahdollisesti lisätty yrtti- tai muita mausteita. Hedelmäsimaa valmistettaessa vähintään 30 prosenttia vedestä korvataan hedelmämehulla.

Huolehtimalla tarkoin siitä, että vettä ja hunajaa on oikeassa suhteessa ja että höyrykannella varustettuun vierrekattilaan muodostuu vaadittu uutos, voidaan estää sokereiden karamellisoituminen.

2. vaihe

Jäähdytetään vierre 20–22 °C:seen, joka on hiivan lisääntymisen kannalta ihanteellinen lämpötila. Vierre on jäähdytettävä samana päivänä kuin se on valmistettu. Jäähdytykseen tarvittava aika riippuu jäähdytyslaitteiston tehokkuudesta. Jäähdytyksen avulla varmistetaan vierteen mikrobiologinen turvallisuus.

3. vaihe

Hiivan lisääminen – käymistankissa olevaan hunajavierteeseen lisätään nesteeseen liuotettu hiiva.

4. vaihe

5. vaihe

Käynyt vierre erotetaan hiivasakasta.

Kun vierteen alkoholipitoisuus on vähintään 12 tilavuusprosenttia, se juoksutetaan toiseen astiaan niin, että sakka jää ensimmäisen astian pohjalle. Näin varmistetaan simalle ominaisten fysikaalis-kemiallisten ja aistinvaraisten ominaisuuksien muodostuminen. Jos hiivasakka jätetään vierteen pohjalle hitaan käymisen jälkeen, tästä aiheutuva hiivan autolyysi (hajoaminen) heikentää siman aistinvaraisia ominaisuuksia.

6. vaihe

Kypsyttäminen ja juoksutus (dekantointi) – jälkimmäinen toimenpide toistetaan tarpeen mukaan, jotta voidaan estää ei-toivotut prosessit sakassa (hiivan autolyysi). Kypsyttämisen aikana voidaan suorittaa eräitä teknisiä turvatoimenpiteitä, kuten pastörointi ja suodatus. Tämä vaihe on tuotteen aistinvaraisten ominaisuuksien muodostumisen kannalta olennainen.

”Trójniakin” kypsymisaika on vähintään yksi vuosi.

7. vaihe

Maustaminen – tässä valmistusvaiheessa lopputuote saa sille ominaiset aistinvaraiset ja fysikaalis-kemialliset ominaisuudet, jotka määritellään kohdassa 3.5 (maataloustuotteen tai elintarvikkeen kuvaus). Jotta voidaan varmistaa, että lopputuotteella on vaaditut aistinvaraiset ja fysikaalis-kemialliset ominaisuudet, niitä voidaan korjata seuraavin toimenpitein:

Tämän vaiheen tarkoituksena on saada aikaan ”trójniakin” luonteenomainen aromi, bouquet.

8. vaihe

Sima pakataan yksittäispakkauksiin 55–60 °C:n lämpötilassa. ”Trójniakin” pakkaamiseen suositellaan käytettäväksi perinteisiä astioita, esim. koripulloja, keraamisia astioita ja tammitynnyreitä.

3.7   Maataloustuotteen tai elintarvikkeen erityisluonne

”Trójniakin” erityisluonne johtuu:

Vierteen valmistusmenetelmä (raaka-aineiden koostumus ja ainesosien oikea suhde):

”Trójniakin” erityisluonne perustuu erityisesti hunajavierteen ainesosien keskinäisten suhteiden tarkkaan määrittelyyn ja noudattamiseen: vierteessä on yksi osa hunajaa ja kaksi osaa vettä. Ainesosien oikea suhde sanelee kaikki myöhemmät valmistusvaiheet, joiden ansiosta ”trójniak” saa erityispiirteensä.

Kypsyttäminen:

Perinteisen vanhapuolalaisen reseptin mukaan tuote vaatii tietyn kypsymisajan. ”Trójniakin” kypsymisaika on vähintään yksi vuosi.

Fysikaalis-kemialliset ja aistinvaraiset ominaisuudet:

Noudattamalla kaikkia eritelmässä mainittuja valmistusvaiheita voidaan varmistaa, että lopputuloksena on maultaan ja aromiltaan ainutlaatuinen tuote. ”Trójniakin” poikkeuksellinen maku ja tuoksu johtuvat sokerin ja alkoholin mittasuhteista:

Valmistuksessa käytettävien ainesosien tarkasti määriteltyjen suhteiden ansiosta ”trójniak” saa sille ominaisen viskositeetin ja juoksevuuden, jotka erottavat sen muista simatyypeistä.

3.8   Maataloustuotteen tai elintarvikkeen perinteinen luonne

Perinteinen valmistusmenetelmä:

Erityyppisten simojen valmistuksella on Puolassa yli tuhatvuotiset, erittäin monipuoliset perinteet. Vuosisatojen saatossa on valmistusmenetelmien kehittymisen ja parantamisen myötä syntynyt useita erityyppisiä simajuomia. Niiden valmistuksen historia ulottuu Puolan valtion syntyhetkiin. Espanjalainen diplomaatti, kauppias ja matkailija Ibrahim Ibn Jakub mainitsee vuodelta 966 olevissa muistiinpanoissaan, että ”Mieszko I:n maassa on runsaasti paitsi elintarvikkeita, lihaa ja kyntömaata myös simaa, joksi slaavien viinejä ja päihdyttäviä juomia kutsutaan” (Mieszko I oli Puolan ensimmäinen historiallinen hallitsija). Gallus Anonymus, joka kuvaa kronikassaan Puolan tapahtumia 1000- ja 1100-luvun vaihteessa, mainitsee niin ikään useaan otteeseen siman valmistuksen.

Myös Puolan kansalliseepoksessa, Adam Mickiewiczin teoksessa ”Pan Tadeusz”, jossa kuvataan aateliston vaiheita vuosina 1811–1812, on paljon tietoa erityyppisistä simoista sekä niiden valmistuksesta ja käyttötavoista. Sima mainitaan usein myös Tomasz Zanin (1796–1855) runoissa ja Henryk Sienkiewiczin trilogiassa, jossa hän kuvaa tapahtumia 1600-luvun Puolassa (”Tulella ja miekalla” (1884), ”Vedenpaisumus” (1886) ja ”Herra Wolodyjowski: I–II” (1887 ja 1888)).

Puolalaisen keittotaidon perinteitä 1600–1700-luvulla käsittelevässä lähdeaineistossa esiintyy simaa koskevien yleisluontoisten mainintojen ohella jo mainintoja myös eri simatyypeistä. Valmistusmenetelmän mukaan eri simatyypeistä käytetään nimityksiä ”półtorak”, ”dwójniak”, ”trójniak” ja ”czwórniak”. Kukin niistä viittaa tietyntyyppiseen simaan, jonka valmistuksessa on käytetty tiettyä hunajan ja veden tai mehun sekoitusta ja jota on kypsytetty tietty aika. ”Trójniak”-siman valmistusmenetelmä on ollut (vähäisin muutoksin) käytössä jo vuosisatoja.

Perinteinen koostumus:

Erityyppisten simojen perinteiset nimitykset (”półtorak”, ”dwójniak”, ”trójniak” ja ”czwórniak”) ovat olleet Puolassa käytössä jo vuosisatoja, ja ne ovat säilyneet kuluttajien tiedossa tähän päivään asti. Toisen maailmansodan päättymisen jälkeen ryhdyttiin valmistelemaan lainsäädäntöä, jolla perinteiset simatyypit jaetaan neljään ryhmään. Jaottelu vahvistettiin Puolan lainsäädännössä vuonna 1948 annetulla lailla viinien, rypälemehujen ja simojen valmistuksesta ja näiden tuotteiden myynnistä (”Ustawa o produkcji win, moszczów winnych, miodów pitnych oraz o obrocie tymi produktami”, Puolan tasavallan virallinen lehti 18.11.1948). Laissa vahvistetaan simojen valmistusta koskevat säännökset, joissa määritellään tiukasti hunajan ja veden suhde sekä valmistusmenetelmää koskevat vaatimukset. ”Trójniakin” osalta veden ja hunajan suhde määritellään seuraavasti: ”Nimitystä ’trójniak’ voidaan käyttää ainoastaan simasta, jonka valmistuksessa on käytetty yksi tilavuusmitta luonnonhunajaa ja kaksi mittaa vettä.”

3.9   Erityisluonnetta koskevat vähimmäisvaatimukset ja tarkastusmenettelyt

Pakollinen tarkastus käsittää seuraavat seikat:

Pakollinen tarkastus on suoritettava vähintään kerran vuodessa.

Lisäksi suositellaan, että tarkastuksia suoritetaan myös jäljempänä mainittujen valmistusvaiheiden yhteydessä. Nämä tarkastukset eivät ole pakollisia, mutta suositeltavia, koska niiden avulla voidaan välttää mahdolliset virheet eri valmistusvaiheissa:

4. vaihe

Käymisvaiheessa on suoritettava säännöllisesti laboratoriotestejä, joissa tarkistetaan aistinvaraiset ominaisuudet (maku ja tuoksu) sekä tietyt fysikaalis-kemialliset parametrit, kuten alkoholi- ja sokeripitoisuus, jotka muuttuvat alkoholikäymisen edetessä.

6. vaihe

Kypsytyksen aikana on tarkistettava säännöllisesti tuotteen perustavanluonteiset aistinvaraiset ominaisuudet ja fysikaalis-kemialliset ominaisuudet: alkoholi- ja kokonaissokeripitoisuus, happojen kokonaismäärä ja haihtuvat hapot.

8. vaihe

Ennen pullotusta tarkistetaan eri fysikaalis-kemialliset ja aistinvaraiset ominaisuudet, jotka määritellään 3.5 kohdassa (maataloustuotteen tai elintarvikkeen kuvaus).

4.   Tuote-eritelmän noudattamisen tarkastamisesta vastaavat viranomaiset tai elimet

4.1   Nimi ja osoite

4.2   Viranomaisen tai elimen erityistehtävät

Edellä mainittu tarkastuselin vastaa koko eritelmän noudattamisen valvonnasta.

AITOA PERINTEISTÄ TUOTETTA KOSKEVA REKISTERÖINTIHAKEMUS

NEUVOSTON ASETUS (EY) N:o 509/2006

”CZWÓRNIAK”

EY N:o PL-TSG-007-0035-06.09.2006

1.   Hakijaryhmittymän nimi ja osoite

2.   Jäsenvaltio tai kolmas maa

Puola

3.   Tuote-eritelmä

3.1   Rekisteröitävä nimi

Markkinoille saattamisen yhteydessä tuotteen etikettiin voidaan merkitä seuraavat tiedot: ”miód pitny wytworzony zgodnie ze staropolską tradycją” (vanhapuolalaisen perinteen mukaan valmistettu sima). Tiedot käännetään muille virallisille kielille.

3.2   Nimi

Nimi ”czwórniak” on johdettu puolan lukusanasta ”4” (”cztery”). Se viittaa siman perinteiseen koostumukseen ja valmistusmenetelmään, jonka mukaan vierteessä on yksi osa hunajaa ja kolme osaa vettä. Näin ollen nimi ilmentää tuotteen erityisluonnetta. Koska ”czwórniak” tarkoittaa ainoastaan tietyntyyppistä simaa, voidaan myös katsoa, että nimi on itsessään erityinen.

3.3   Asetuksen (EY) N:o 509/2006 13 artiklan 2 kohdan mukainen nimen varaaminen

3.4   Tuotelaji

Luokka 1.8 Muut liitteen I tuotteet.

3.5   Sen maataloustuotteen tai elintarvikkeen kuvaus, johon 3.1 kohdan mukaista nimeä sovelletaan

”Czwórniak” on sima, hunajavierteestä käyttämällä valmistettu kirkas juoma, jolle on ominaista hunajainen aromi ja käytetyn raaka-aineen maku.

”Czwórniakin” makua voidaan täydentää lisäämällä siihen erilaisia mausteita. ”Czwórniakin” väri vaihtelee kullanvärisestä tumman meripihkan sävyyn sen mukaan, mitä hunajaa valmistuksessa on käytetty.

”Czwórniakin” fysikaalis-kemialliset ominaisuudet ovat seuraavat:

”Czwórniakin” valmistuksessa ei saa käyttää säilytys- tai stabilointiaineita eikä keinotekoisia väri- tai makuaineita.

3.6   Sen maataloustuotteen tai elintarvikkeen tuotantomenetelmän kuvaus, johon 3.1 kohdan mukaista nimeä sovelletaan

Raaka-aineet:

Valmistusmenetelmä:

1. vaihe

Keitetään 95–105 °C:n lämpötilassa hunajavierrettä, jossa on yksi osa hunajaa ja kolme osaa vettä (tai vettä ja hedelmämehua) ja johon on mahdollisesti lisätty yrtti- tai muita mausteita. Hedelmäsimaa valmistettaessa vähintään 30 prosenttia vedestä korvataan hedelmämehulla.

Huolehtimalla tarkoin siitä, että vettä ja hunajaa on oikeassa suhteessa ja että höyrykannella varustettuun vierrekattilaan muodostuu vaadittu uutos, voidaan estää sokereiden karamellisoituminen.

2. vaihe

Jäähdytetään vierre 20–22 °C:seen, joka on hiivan lisääntymisen kannalta ihanteellinen lämpötila. Vierre on jäähdytettävä samana päivänä kuin se on valmistettu. Jäähdytykseen tarvittava aika riippuu jäähdytyslaitteiston tehokkuudesta. Jäähdytyksen avulla varmistetaan vierteen mikrobiologinen turvallisuus.

3. vaihe

Hiivan lisääminen – käymistankissa olevaan hunajavierteeseen lisätään nesteeseen liuotettu hiiva.

4. vaihe

5. vaihe

Käynyt vierre erotetaan hiivasakasta.

Kun vierteen alkoholipitoisuus on vähintään 9 tilavuusprosenttia, se juoksutetaan toiseen astiaan niin, että sakka jää ensimmäisen astian pohjalle. Näin varmistetaan simalle ominaisten fysikaalis-kemiallisten ja aistinvaraisten ominaisuuksien muodostuminen. Jos hiivasakka jätetään vierteen pohjalle hitaan käymisen jälkeen, tästä aiheutuva hiivan autolyysi (hajoaminen) heikentää siman aistinvaraisia ominaisuuksia.

6. vaihe

Kypsyttäminen ja juoksutus (dekantointi) – jälkimmäinen toimenpide toistetaan tarpeen mukaan, jotta voidaan estää ei-toivotut prosessit sakassa (hiivan autolyysi). Kypsyttämisen aikana voidaan suorittaa eräitä teknisiä turvatoimenpiteitä, kuten pastörointi ja suodatus.

Tämä vaihe on tuotteen aistinvaraisten ominaisuuksien muodostumisen kannalta olennainen.

”Czwórniakin” kypsymisaika on vähintään 9 kuukautta.

7. vaihe

Maustaminen – tässä valmistusvaiheessa lopputuote saa sille ominaiset aistinvaraiset ja fysikaalis-kemialliset ominaisuudet, jotka määritellään kohdassa 3.5 (maataloustuotteen tai elintarvikkeen kuvaus). Jotta voidaan varmistaa, että lopputuotteella on vaaditut aistinvaraiset ja fysikaalis-kemialliset ominaisuudet, niitä voidaan korjata seuraavin toimenpitein:

Tämän vaiheen tarkoituksena on saada aikaan ”czwórniakin” luonteenomainen aromi, bouquet.

8. vaihe

Sima pakataan yksittäispakkauksiin 55–60 °C:n lämpötilassa. ”Czwórniakin” pakkaamiseen suositellaan käytettäväksi perinteisiä astioita, esim. koripulloja, keraamisia astioita ja tammitynnyreitä.

3.7   Maataloustuotteen tai elintarvikkeen erityisluonne

”Czwórniakin” erityisluonne johtuu:

Vierteen valmistusmenetelmä (raaka-aineiden koostumus ja ainesosien oikea suhde):

”Czwórniakin” erityisluonne perustuu erityisesti hunajavierteen ainesosien keskinäisten suhteiden tarkkaan määrittelyyn ja noudattamiseen: vierteessä on yksi osa hunajaa ja kolme osaa vettä. Ainesosien oikea suhde sanelee kaikki myöhemmät valmistusvaiheet, joiden ansiosta ”czwórniak” saa erityispiirteensä.

Kypsyttäminen:

Perinteisen vanhapuolalaisen reseptin mukaan tuote vaatii tietyn kypsymisajan. ”Czwórniakin” kypsymisaika on vähintään 9 kuukautta.

Fysikaalis-kemialliset ja aistinvaraiset ominaisuudet:

Noudattamalla kaikkia eritelmässä mainittuja valmistusvaiheita voidaan varmistaa, että lopputuloksena on maultaan ja aromiltaan ainutlaatuinen tuote. ”Czwórniakin” poikkeuksellinen maku ja tuoksu johtuvat sokerin ja alkoholin mittasuhteista:

Valmistuksessa käytettävien ainesosien tarkasti määriteltyjen suhteiden ansiosta ”czwórniak” saa sille ominaisen viskositeetin ja juoksevuuden, jotka erottavat sen muista simatyypeistä.

3.8   Maataloustuotteen tai elintarvikkeen perinteinen luonne

Perinteinen valmistusmenetelmä:

Erityyppisten simojen valmistuksella on Puolassa yli tuhatvuotiset, erittäin monipuoliset perinteet. Vuosisatojen saatossa on valmistusmenetelmien kehittymisen ja parantamisen myötä syntynyt useita erityyppisiä simajuomia. Niiden valmistuksen historia ulottuu Puolan valtion syntyhetkiin. Espanjalainen diplomaatti, kauppias ja matkailija Ibrahim Ibn Jakub mainitsee vuodelta 966 olevissa muistiinpanoissaan, että ”Mieszko I:n maassa on runsaasti paitsi elintarvikkeita, lihaa ja kyntömaata myös simaa, joksi slaavien viinejä ja päihdyttäviä juomia kutsutaan” (Mieszko I oli Puolan ensimmäinen historiallinen hallitsija). Gallus Anonymus, joka kuvaa kronikassaan Puolan tapahtumia 1000- ja 1100-luvun vaihteessa, mainitsee niin ikään useaan otteeseen siman valmistuksen.

Myös Puolan kansalliseepoksessa, Adam Mickiewiczin teoksessa ”Pan Tadeusz”, jossa kuvataan aateliston vaiheita vuosina 1811–1812, on paljon tietoa erityyppisistä simoista sekä niiden valmistuksesta ja käyttötavoista. Sima mainitaan usein myös Tomasz Zanin (1796–1855) runoissa ja Henryk Sienkiewiczin trilogiassa, jossa hän kuvaa tapahtumia 1600-luvun Puolassa (”Tulella ja miekalla” (1884), ”Vedenpaisumus” (1886) ja ”Herra Wolodyjowski: I–II” (1887 ja 1888)).

Puolalaisen keittotaidon perinteitä 1600–1700-luvulla käsittelevässä lähdeaineistossa esiintyy simaa koskevien yleisluontoisten mainintojen ohella jo mainintoja myös eri simatyypeistä. Valmistusmenetelmän mukaan eri simatyypeistä käytetään nimityksiä ”półtorak”, ”dwójniak”, ”trójniak” ja ”czwórniak”. Kukin niistä viittaa tietyntyyppiseen simaan, jonka valmistuksessa on käytetty tiettyä hunajan ja veden tai mehun sekoitusta ja jota on kypsytetty tietty aika. ”Czwórniak”-siman valmistusmenetelmä on ollut (vähäisin muutoksin) käytössä jo vuosisatoja.

Perinteinen koostumus:

Erityyppisten simojen perinteiset nimitykset (”półtorak”, ”dwójniak”, ”trójniak” ja ”czwórniak”) ovat olleet Puolassa käytössä jo vuosisatoja, ja ne ovat säilyneet kuluttajien tiedossa tähän päivään asti. Toisen maailmansodan päättymisen jälkeen ryhdyttiin valmistelemaan lainsäädäntöä, jolla perinteiset simatyypit jaetaan neljään ryhmään. Jaottelu vahvistettiin Puolan lainsäädännössä vuonna 1948 annetulla lailla viinien, rypälemehujen ja simojen valmistuksesta ja näiden tuotteiden myynnistä (”Ustawa o produkcji win, moszczów winnych, miodów pitnych oraz o obrocie tymi produktami”, Puolan tasavallan virallinen lehti 18.11.1948). Laissa vahvistetaan simojen valmistusta koskevat säännökset, joissa määritellään tiukasti hunajan ja veden suhde sekä valmistusmenetelmää koskevat vaatimukset. ”Czwórniakin” osalta veden ja hunajan suhde määritellään seuraavasti: ”Nimitystä ’czwórniak’ voidaan käyttää ainoastaan simasta, jonka valmistuksessa on käytetty yksi tilavuusmitta luonnonhunajaa ja kolme mittaa vettä.”

3.9   Erityisluonnetta koskevat vähimmäisvaatimukset ja tarkastusmenettelyt

Pakollinen tarkastus käsittää seuraavat seikat:

Pakollinen tarkastus on suoritettava vähintään kerran vuodessa.

Lisäksi suositellaan, että tarkastuksia suoritetaan myös jäljempänä mainittujen valmistusvaiheiden yhteydessä. Nämä tarkastukset eivät ole pakollisia, mutta suositeltavia, koska niiden avulla voidaan välttää mahdolliset virheet eri valmistusvaiheissa:

4. vaihe

Käymisvaiheessa on suoritettava säännöllisesti laboratoriotestejä, joissa tarkistetaan aistinvaraiset ominaisuudet (maku ja tuoksu) sekä tietyt fysikaalis-kemialliset parametrit, kuten alkoholi- ja sokeripitoisuus, jotka muuttuvat alkoholikäymisen edetessä.

6. vaihe

Kypsytyksen aikana on tarkistettava säännöllisesti tuotteen perustavanluonteiset aistinvaraiset ominaisuudet ja fysikaalis-kemialliset ominaisuudet: alkoholi- ja kokonaissokeripitoisuus, happojen kokonaismäärä ja haihtuvat hapot.

8. vaihe

Ennen pullotusta tarkistetaan eri fysikaalis-kemialliset ja aistinvaraiset ominaisuudet, jotka määritellään 3.5 kohdassa (maataloustuotteen tai elintarvikkeen kuvaus).

4.   Tuote-eritelmän noudattamisen tarkastamisesta vastaavat viranomaiset tai elimet

4.1   Nimi ja osoite

4.2   Viranomaisen tai elimen erityistehtävät

Edellä mainittu tarkastuselin vastaa koko eritelmän noudattamisen valvonnasta.

AITOA PERINTEISTÄ TUOTETTA KOSKEVA REKISTERÖINTIHAKEMUS

NEUVOSTON ASETUS (EY) N:o 509/2006

”KIEŁBASA JAŁOWCOWA”

EY N:o PL-TSG-007-0047–05.12.2006

1.   Hakijaryhmittymän nimi ja osoite

2.   Jäsenvaltio tai kolmas maa

Puola

3.   Tuote-eritelmä

3.1   Rekisteröitävä nimi/rekisteröitävät nimet (komission asetuksen (EY) N:o 1216/2007 2 artikla)

3.2   Nimi

Nimitys ”kiełbasa jałowcowa” (katajanmarjamakkara) ilmaisee tuotteen erityisluonnetta, joka perustuu ennen muuta sen ainutlaatuiseen makuun ja tuoksuun. Nämä ominaisuudet johtuvat siitä, että valmistuksessa käytetään katajanmarjoja (Juniperus), jotka jauhetaan juuri ennen liharaaka-aineeseen lisäämistä. Lisäksi savustamisessa käytetään katajan oksia.

3.3   Asetuksen (EY) N:o 509/2006 13 artiklan 2 kohdan mukainen nimen varaaminen

3.4   Tuotelaji

Luokka 1.2 – Lihavalmisteet (kypsennetyt, suolatut, savustetut jne.).

3.5   Sen maataloustuotteen tai elintarvikkeen kuvaus, johon 3.1 kohdan mukaista nimeä sovelletaan (komission asetuksen (EY) N:o 1216/2007 3 artiklan 1 kohta)

”Kiełbasa jałowcowa” -makkarat ovat pinnaltaan tasaisesti rypistyneitä lenkkimakkaroita. Makkaroiden tyypillinen muoto on pyöreä, eikä niissä ole syviä pitkittäisiä uria. Lenkkimakkaroita on kahta kokoa:

Makkarat ovat kauttaaltaan tasaisen tummanruskeita, mikä johtuu voimakkaasta savustuksesta.

Koostumus ja kosketustuntuma: makkaralenkin pinta on kuiva ja tasaisesti rypistynyt, mutta samalla sileä, koska lihamassa täyttää kuoren tiiviisti.

Tuotteelle ominainen maukkaus ja rapeus johtuu käytetystä raaka-aineesta, mausteista (erityisesti katajanmarjoista) ja valmistusprosessiin kuuluvasta luonnollisesta savustuksesta.

Kemiallinen koostumus:

Tällainen kemiallinen koostumus takaa tuotteen perinteisen laadun. Valmiin tuotteen paino on 75 prosenttia (+/- 3 %) raaka-aineena käytetyn lihan painosta.

3.6   Sen maataloustuotteen tai elintarvikkeen tuotantomenetelmän kuvaus, johon 3.1 kohdan mukaista nimeä sovelletaan (komission asetuksen (EY) N:o 1216/2007 3 artiklan 2 kohta)

Raaka-aineet:

Liha (100 kg raaka-ainetta)

IIA tai III luokkaan kuuluvasta sianlihasta voidaan enintään 50 prosenttia korvata naudanlihalla.

Muut aineet (100 kg lihaa kohti):

Lisäaineet:

Sikojen ruokinta, kun tarkoituksena on tuottaa lihaa ”kiełbasa jałowcowa” -makkaroiden valmistusta varten:

Ruokinta vaikuttaa sianlihan rasvaisuuteen ja lihakkuuteen. Tavoitteena on tuottaa sikoja, joiden paino on enintään 120 kg ja joiden lihassa on lihaksensisäistä rasvaa yli 3 prosenttia.

”Kiełbasa jałowcowa” -makkaroiden valmistusvaiheet:

3.7   Maataloustuotteen tai elintarvikkeen erityisluonne (asetuksen (EY) N:o 1216/2007 3 artiklan 3 kohta)

”Kiełbasa jałowcowa” -makkaroiden erityisluonne johtuu tuotteen tietyistä ominaispiirteistä:

Rapeus, mehukkuus ja lihan erityisominaisuudet:

”Kiełbasa jałowcowa” -makkaroiden ominaispiirteisiin olennaisesti vaikuttava ainesosa on sianliha, joka saadaan noin 120-kiloisiksi lihotetuista, myöhään aikuistuviin sikarotuihin kuuluvista sioista. Eläinten geneettiset ominaisuudet on kuvattu 3.6 kohdassa. Näitä vaatimuksia noudattamalla saavutetaan yli 3 prosentin lihaksensisäinen rasvapitoisuus, mikä takaa, että makkaroiden valmistukseen käytettävä liha on oikean makuista ja että sillä on vaaditut tekniset ominaisuudet. Oikeanlainen raaka-aine ja perinteinen valmistusmenetelmä, jonka olennaisia vaiheita ovat lihan jauhaminen, kuivasuolaus ja savustus, takaavat ”kiełbasa jałowcowa” -makkaroiden poikkeuksellisen rapeuden ja mehukkuuden.

Poikkeuksellinen maku ja tuoksu:

”Kiełbasa jałowcowa”-makkaroiden erityisluonne perustuu erityisesti niiden ainutlaatuiseen makuun ja tuoksuun, jotka johtuvat valmistuksessa käytettävistä katajanmarjoista (Juniperus). Se, että katajanmarjat jauhetaan vasta juuri ennen valmistuksen aloittamista, vahvistaa makkaroiden makua ja vaikuttaa niiden erityisluonteeseen. Katajanoksien avulla tapahtuva savustus vielä täydentää makua ja vahvistaa poikkeuksellista tuoksua.

Yhdenmukainen muoto:

”Kiełbasa jałowcowa” -makkarat erottuvat muista makkaroista muotonsa vuoksi. Myynnissä olevat makkarat voidaan jakaa ainoastaan kahteen tyyppiin, jotka muistuttavat läheisesti toisiaan, minkä vuoksi kuluttajien on helppo tunnistaa ne. ”Kiełbasa jałowcowa” -makkarat ovat pinnaltaan tasaisesti rypistyneitä lenkkimakkaroita. Makkaroiden tyypillinen muoto on pyöreä, eikä niissä ole syviä pitkittäisiä uria.

3.8   Maataloustuotteen tai elintarvikkeen perinteinen luonne (asetuksen (EY) N:o 1216/2007 3 artiklan 4 kohta)

Perinteiset raaka-aineet:

Perinteinen valmistusmenetelmä ja koostumus:

Savustaminen parantaa lihan säilyvyyttä, ja yleisimmin savustuksessa on käytetty katajaa. Tämä käy ilmi muun muassa vanhapuolalaisista käsikirjoituksista, kuten tuntemattoman aatelisen kartanonomistajan 1780-luvulla tekemistä muistiinpanoista, joissa on savustetun sianlihamakkaran resepti (käsikirjoitus – Varsovan vanhojen asiakirjojen pääarkisto Archiwum Główne Akt Dawnych (AGAD), kokoelma: ”Zbiór z Muzeum Narodowego” (kansallismuseon kokoelmat), tunnus 1249). Katajan suosiosta savustamisessa kertoo myös Puolan kansallisrunoilijan Adam Mickiewiczin kuvaus aatelisseurueen aamiaisesta vuonna 1834 julkaistussa runoelmassa ”Pan Tadeusz”: – ”Kaikki (savumakkarat) olivat erinomaisia, kaikki kotona tehtyjä, kamiinassa katajanoksilla savustettuja”.

Perinteitä, jotka liittyvät lihan maustamiseen ja savustamiseen katajalla, vaalittiin paikallisin ja alueellisin muunnelmin, jotka eroavat toisistaan teknisiltä piirteiltään ja joskus myös käytetyn lihan suhteen. W. Łęg esimerkiksi kertoo savumakkaroiden valmistusta koskevassa artikkelissaan ”Z doświadczeń przy produkcji wędlin” (”Gospodarka Mięsna”, 6/1953), että katajanmarjamakkaraa on kokeeksi valmistettu myös riistasta (käyttäen sianlihan lisäksi jäniksen ja villisian lihaa). Näin valmistettujen makkaroiden maku oli erilainen, vaikka resepti oli periaatteessa sama (täytteessä ja savustuksessa käytettiin katajaa). Muuan Kurpien alueella matkustanut liha-alan ammattilainen kuvaa katajanmarjamakkaroiden alueellisia ominaispiirteitä artikkelissaan ”Wiejskie wędliny regionalne” (”Gospodarka Mięsna” 7–8/1950) näin: ”Kurpien alueella Myszyniecissä valmistetaan katajanoksilla savustettua makkaraa, jossa on myös katajanmarjoja mukana. Aromiltaan ja maultaan erinomaisen omaleimainen kuivamakkara.”

Vuoden 1945 jälkeen lihateollisuutta ryhdyttiin kehittämään keskitetyn suunnitelmatalouden periaatteiden mukaisesti suurten lihanjalostuslaitosten pohjalta. Savulihatuotteiden laadun ja maun turvaamiseksi otettiin käyttöön tuotteiden standardointi ja perinteisiin resepteihin perustuvat tekniset normit. ”Kiełbasa jałowcowa” esiintyy tuotteen nimenä vuosina 1947 ja 1948 annetuissa elintarvikkeiden kauppaa säätelevissä säännöissä. Vuonna 1954 laadittiin katajanmarjamakkaroiden yhdenmukainen resepti, jota kehitettiin edelleen lihanjalostusteollisuuskeskuksen (Centrał Przemysłu Mięsnego) vuonna 1964 julkaisemalla ohjeella (”Wydawnictwo Przemysłu Lekkiego i Spożywczego”, Varsova 1964), johon myös tämä hakemus perustuu.

Edellä mainittujen ohjeiden avulla pyrittiin turvaamaan katajanmarjamakkaroiden mahdollisimman korkea laatu. Vaikka ohje, johon tämä hakemus perustuu, ei nykyään ole velvoittava, se määrittää kuitenkin edelleen katajanmarjamakkaroiden valmistuksessa noudatettavat korkeimmat laatuvaatimukset.

3.9   Erityisluonnetta koskevat vähimmäisvaatimukset ja tarkastusmenettelyt (asetuksen (EY) N:o 1216/2007 4 artikla)

”Kiełbasa jałowcowa” -makkaroiden erityisominaisuuksien varmistamiseksi on valvottava erityisesti seuraavia seikkoja:

Tarkastusten intensiteetti

Edellä mainitut vaiheet on tarkastettava kahden kuukauden välein. Jos kaikki vaiheet on toteutettu asianmukaisesti, tarkastuksia voidaan harventaa kahteen kertaan vuodessa.

Jos jossakin vaiheessa ilmenee virheitä, kyseinen vaihe on tarkastettava tiheämmin (kahden kuukauden välein). Muut vaiheet voidaan edelleen tarkastaa puolivuosittain.

4.   Tuote-eritelmän noudattamisen tarkastamisesta vastaavat viranomaiset tai elimet

4.1   Nimi ja osoite

4.2   Viranomaisen tai elimen erityistehtävät

Edellä mainittu tarkastuselin vastaa koko eritelmän noudattamisen valvonnasta.

AITOA PERINTEISTÄ TUOTETTA KOSKEVA REKISTERÖINTIHAKEMUS

NEUVOSTON ASETUS (EY) N:o 509/2006

”KIEŁBASA MYŚLIWSKA”

EY N:o PL-TSG-0007-0053–19.03.2007

1.   Hakijaryhmittymän nimi ja osoite

2.   Jäsenvaltio tai kolmas maa

Puola

3.   Tuote-eritelmä

3.1   Rekisteröitävä nimi/rekisteröitävät nimet (komission asetuksen (EY) N:o 1216/2007 2 artikla)

3.2   Nimi

Nimi ilmentää tuotteen erityisluonnetta. Tuotteen erityisluonne ilmenee nimessä siten, että nimi juontuu etymologisesti sanoista ”myśliwy” (metsästäjä) ja ”myślistwo” (metsästys). Tämä kertoo tuotteen alkuperäisestä käyttötarkoituksesta: tällainen savumakkara oli alun perin metsästäjien kuiva eväs. Säilyvyytensä ja helppokäyttöisyytensä vuoksi ”metsästäjänmakkara” soveltuu erinomaisesti matkaevääksi vaellusretkille, matkoille ja pidempään oleskeluun paikoissa, joissa lämpimien aterioiden valmistaminen on hankalaa. Tuotetta on ryhdytty markkinoimaan laajemmin vasta viime aikoina, mutta nimi on säilynyt ennallaan.

3.3   Asetuksen (EY) N:o 509/2006 13 artiklan 2 kohdan mukainen nimen varaaminen

3.4   Tuotelaji

Luokka 1.2 – Lihavalmisteet (kypsennetyt, suolatut, savustetut jne.).

3.5   Sen maataloustuotteen tai elintarvikkeen kuvaus, johon 3.1 kohdan mukaista nimeä sovelletaan (asetuksen (EY) N:o 1216/2007 3 artiklan 1 kohta)

”Kiełbasa myśliwska” -makkarat ovat lyhyitä, tummanruskeita ja pinnaltaan tasaisesti rypistyneitä (ei pitkittäisiä uria). Muodoltaan ne ovat käyriä pötköjä, jotka on yleensä jaoteltu pareiksi (joita ei ole irrotettu toisistaan taitoskohdasta). Ne ovat noin 15 cm pitkiä ja yli 32 mm paksuja.

Makkaroiden pinta on tummanruskea. Poikkileikkauksessa näkyy tummanpunaista I luokan sianlihaa ja vaaleampaa II luokan sianlihaa.

Koskettaessa pinta tuntuu sileältä, kuivalta ja tasaisesti rypistyneeltä.

Makkaralle on ominaista mureutetun, kuivasuolatun, kypsennetyn ja savustetun sianlihan maku, johon on lisätty mausteita.

Maun lisäksi makkaran ominaispiirteenä on rapeus.

Kemiallinen koostumus:

Tällainen kemiallinen koostumus takaa tuotteen perinteisen laadun. Valmiin tuotteen painon on oltava alle 68 prosenttia raaka-aineena käytetyn lihan painosta.

3.6   Sen maataloustuotteen tai elintarvikkeen tuotantomenetelmän kuvaus, johon 3.1 kohdan mukaista nimeä sovelletaan (asetuksen (EY) N:o 1216/2007 3 artiklan 2 kohta)

Raaka-aineet:

Liha (100 kg raaka-ainetta):

IIA tai III luokkaan kuuluvasta sianlihasta voidaan enintään 50 prosenttia korvata naudanlihalla.

Muut aineet (100 kg lihaa kohti):

Lisäaineet:

Sikojen ruokinta, kun tarkoituksena on tuottaa lihaa ”kiełbasa myśliwska” -makkaroiden valmistusta varten:

Ruokinta vaikuttaa sianlihan rasvaisuuteen ja lihakkuuteen. Tavoitteena on tuottaa sikoja, joiden paino on enintään 120 kg ja joiden lihassa on lihaksensisäistä rasvaa yli 3 prosenttia.

”Kiełbasa myśliwska” -makkaroiden valmistusvaiheet:

3.7   Maataloustuotteen tai elintarvikkeen erityisluonne (asetuksen (EY) N:o 1216/2007 3 artiklan 3 kohta)

”Kiełbasa myśliwska” -makkaroiden erityisluonne johtuu tuotteen tietyistä ominaispiirteistä:

Rapeus, mehukkuus ja lihan erityisominaisuudet:

”Kiełbasa myśliwska” -makkaroiden ominaispiirteisiin olennaisesti vaikuttava ainesosa on sianliha, joka saadaan noin 120-kiloisiksi lihotetuista, myöhään aikuistuviin sikarotuihin kuuluvista sioista. Eläinten geneettiset ominaisuudet on kuvattu 3.6 kohdassa. Näitä vaatimuksia noudattamalla saavutetaan yli 3 prosentin lihaksensisäinen rasvapitoisuus, mikä takaa, että makkaroiden valmistukseen käytettävä liha on oikean makuista ja että sillä on vaaditut tekniset ominaisuudet. Oikeanlainen raaka-aine ja perinteinen valmistusmenetelmä, jonka olennaisia vaiheita ovat lihan jauhaminen, kuivasuolaus ja savustaminen, takaavat ”kiełbasa myśliwska” -makkaroiden poikkeuksellisen rapeuden ja mehukkuuden.

”Kiełbasa myśliwska” -makkaroiden valmistukseen käytettävän sianlihan mureus johtuu siitä, että siihen lisätään viinietikasta, vedestä ja rypsi- tai auringonkukkaöljystä valmistettua erityistä mureuttamislientä.

Poikkeuksellinen maku ja tuoksu:

”Kiełbasa myśliwska” -makkarat erottuvat muista makkaroista makunsa ja tuoksunsa perusteella. Nämä piirteet syntyvät, kun valmistuksessa käytetään oikeissa mittasuhteissa oikeita mausteita (katajanmarja, pippuri, sokeri ja kuivasuolaussekoitus) sekä tuotteelle luonteenomaista tuoretta valkosipulia ja mureuttamislientä.

Poikkeuksellisen maun ja tuoksun muodostumiseen vaikuttavat myös savustus ja kuivatus sekä ”kiełbasa myśliwska” -makkaroille tyypillinen pitkä jälkikuivatus.

Tyypillinen lyhyt muoto:

”Kiełbasa myśliwska” -makkaroiden erityisluonteeseen kuuluu etenkin niiden poikkeuksellinen muoto. Makkarat ovat lyhyitä ja käyriä, pinnaltaan tasaisesti rypistyneitä, ja ne on useimmiten jaettu pareiksi (joita ei ole irrotettu toisistaan taitekohdasta).

”Kiełbasa myśliwska” -makkaroiden suurin etu on niiden poikkeuksellinen ”käytännöllisyys”. Niiden muoto on helposti tunnistettavissa, ja tuote on poikkeuksellisen käytännöllinen, minkä vuoksi niitä syödään varsinkin erilaisilla retkillä ja matkoilla.

Poikkeuksellisen hyvä säilyvyys:

”Kiełbasa myśliwska” -makkaroiden ominaispiirteisiin kuuluu myös niiden poikkeuksellisen hyvä säilyvyys, minkä vuoksi ne ovatkin suosittuja ennen muuta metsästäjien ja matkailijoiden eväänä. Säilyvyys johtuu muun muassa siitä, että valmistuksessa käytetään perinteiseen tapaan tuoretta valkosipulia ja että makkaroiden valmistukseen kuuluu pitkä jälkikuivatus.

3.8   Maataloustuotteen tai elintarvikkeen perinteinen luonne (asetuksen (EY) N:o 1216/2007 3 artiklan 4 kohta)

Perinteiset raaka-aineet ja koostumus:

Perinteinen valmistusmenetelmä:

Metsästykseen on kautta aikojen liittynyt omia sääntöjä ja tapoja. Metsästyskuvauksia esiintyy puolalaisessa kirjallisuudessa runsaasti, muun muassa Adam Mickiewiczin kirjoittamassa, vuonna 1834 julkaistussa kansallisrunoelmassa ”Pan Tadeusz”. Metsästys oli tietynlainen seurapiirijuhla, johon liittyi paljon erilaisia rituaaleja ja symboliikkaa, kuten sarvesta tehdyllä torvella soitetut signaalit, metsästäjänkaste ja peijaiset. Myöhemmin perustetut metsästysseurat ovat jatkaneet näitä perinteitä nykypäiviin asti.

Erottamaton ja tyypillinen osa metsästäjän varusteita oli ja on yhä metsästyslaukku. Siinä kannettiin muun muassa kuivia eväitä, jotka soveltuivat koko päivän kestäville metsäretkille. Kuvauksia metsästysretkien aterioista löytyy kirjallisuudesta, myös edellä mainitusta runoelmasta ”Pan Tadeusz”. Kuivattu ja savustettu ja sen vuoksi varsin hyvin säilyvä makkara on aina kuulunut levähdystauoilla nautittuihin eväisiin.

Nimitystä ”kiełbasa myśliwska” alettiin käyttää todennäköisesti 1900-luvulla sotienvälisenä aikana, jolloin Puolassa kehitettiin savustettujen lihajalosteiden tuotantoa monissa pienissä laitoksissa, kuten lihanjalostusalan aikakauslehden ”Gospodarka Mięsna” numerossa 1–2/1949 kerrotaan.

”Kiełbasa myśliwska” -makkarat olivat Puolassa suuri kaupallinen menestys toisen maailmansodan jälkeen. Liha- ja maitoteollisuusministeriön ja kotimaankauppaministeriön 3.11.1953 antamalla määräyksellä nro 485 ”kiełbasa myśliwska” kirjattiin kaupankäynnin kohteena olevien savustettujen lihajalosteiden viralliselle listalle. Sittemmin vahvistettiin laadun parantamiseksi makkaroiden resepti ja valmistusmenetelmä 30.12.1954 annetun standardin RN-54/MPMiMl-Mięs-58 sekä Puolan lihanjalostusteollisuuskeskuksen Varsovassa vuonna 1964 julkaiseman asiakirjan (sisäiset säännöt nro 21) mukaisesti. ”Kiełbasa myśliwska” -makkarat kuuluvat edelleenkin savustetuista lihajalosteista suosituimpiin ja eniten käytettyihin.

3.9   Erityisluonnetta koskevat vähimmäisvaatimukset ja tarkastusmenettelyt (asetuksen (EY) N:o 1216/2007 4 artikla)

”Kiełbasa myśliwska” -makkaroiden erityisominaisuuksien varmistamiseksi on valvottava erityisesti seuraavia seikkoja:

Tarkastusten intensiteetti:

Edellä mainitut vaiheet on tarkastettava kahden kuukauden välein. Jos kaikki vaiheet on toteutettu asianmukaisesti, tarkastuksia voidaan harventaa kahteen kertaan vuodessa.

Jos jossakin vaiheessa ilmenee virheitä, kyseinen vaihe on tarkastettava tiheämmin (kahden kuukauden välein). Muut vaiheet voidaan edelleen tarkastaa puolivuosittain.

4.   Tuote-eritelmän noudattamisen tarkastamisesta vastaavat viranomaiset tai elimet

4.1   Nimi ja osoite

4.2   Viranomaisen tai elimen erityistehtävät

Edellä mainittu tarkastuselin vastaa koko eritelmän noudattamisen valvonnasta.

AITOA PERINTEISTÄ TUOTETTA KOSKEVA REKISTERÖINTIHAKEMUS

NEUVOSTON ASETUS (EY) N:o 509/2006

”OLEJ RYDZOWY”

EY N:o PL-STG-007-0049–28.12.2006

1.   Hakijaryhmittymän nimi ja osoite

2.   Jäsenvaltio tai kolmas maa

Puola

3.   Tuote-eritelmä

3.1   Rekisteröitävä nimi

3.2   Nimi

”Olej rydzowy” -öljy (Camelina-öljy) on peräisin ruistankio- eli kitupellava-nimisestä öljykasvista (Camelina sativa). Puolassa kasvista käytetään sen varsinaisen nimen ”lnianka siewna” ohella kansanomaisia nimityksiä ”rydz”, ”rydzyk”, ”ryżyk” ja joskus harvoin myös nimitystä ”lennica”.

Eräillä Puolan alueilla käytössä on yksinomaan kansanomainen nimitys ”rydz”, joka viittaa kasvin siementen ruosteenpunaiseen väriin. Väri tuo mieleen koko Puolassa yleisen sienen, männynleppärouskun (Lactarius deliciosus), jonka nimi on puolaksi niin ikään ”rydz”. Ruistankion punaruskeiden siementen vuoksi kasvista saatavasta öljystä käytetään siis puolassa nimitystä ”olej rydzowy”.

3.3   Asetuksen (EY) N:o 509/2006 13 artiklan 2 kohdan mukainen nimen varaaminen

3.4   Tuotelaji

Luokka 1.5 Rasvat (voi, margariini, öljyt jne.).

3.5   Sen maataloustuotteen tai elintarvikkeen kuvaus, johon 3.1 kohdan mukaista nimeä sovelletaan

Ruistankioöljy on kirkasta, läpinäkyvää, öljymäistä nestettä, jonka pohjalle kertyy hieman sakkaa. Öljy on väriltään ruosteenpunaista, ja väri vaihtelee kullankeltaisesta punaruskeaan sen mukaan, onko se tehty kesä- vai talvilajista (Camelina sativa, Camelina silvestris). Öljyn väriin vaikuttaa myös se, minkä verran siemeniä kuumennetaan. Ruistankioöljyn jälkimaku muistuttaa sipulia ja sinappia, ja sen aromi on voimakas ja mehukas.

Ruistankioöljyn fysikaalis-kemialliset ominaisuudet:

Ruistankioöljy säilyy pitkään, toisin kuin muut koostumukseltaan vastaavat, tyydyttyneitä ja tyydyttymättömiä rasvahappoja sisältävät öljyt. Tämä johtuu siitä, että se sisältää runsaasti tokoferoleihin (E-vitamiini) kuuluvia luontaisia antioksidantteja: noin 550–1 100 mg/kg.

Tyydyttyneitä rasvahappoja ruistankioöljyssä on niukasti (10–11 %), tyydyttymättömiä rasvahappoja sen sijaan noin 90 prosenttia. Näistä kertatyydyttymättömiä (monoeenejä) on noin 36 prosenttia ja monityydyttymättömiä (polyeenejä) 50–60 prosenttia.

3.6   Sen maataloustuotteen tai elintarvikkeen tuotantomenetelmän kuvaus, johon 3.1 kohdan mukaista nimeä sovelletaan

3.7   Maataloustuotteen tai elintarvikkeen erityisluonne

Ruistankioöljyn erityisluonne johtuu eräistä tuotteen perusominaisuuksista:

Maku ja tuoksu:

Ruistankioöljy poikkeaa muista samantyyppisistä tuotteista maultaan, jossa on tuntuva sipulin ja sinapin sävy. Aromi on miellyttävä, kohtuullisen voimakas ja puhdas ilman, että siihen on lisätty mitään vierasta tuoksua.

Väri:

Öljy on väriltään ruosteenpunaista.

Fysikaalis-kemiallinen koostumus:

Ruistankioöljyn koostumus on hyvin erityinen pääasiassa sen sisältämien ravintoaineiden ja rikkaan kemiallisen koostumuksen ansiosta. Öljy sisältää runsaasti arvokkaita ravintoaineita, erityisesti monityydyttymättömiä rasvahappoja.

Näitä happoja on ruistankioöljyssä 50–60 prosenttia, muun muassa omega-3-rasvahappoja 35–40 prosenttia ja omega-6-rasvahappoja 15–20 prosenttia. Ruistankioöljy onkin parhaita tunnettuja omega-3-rasvahappojen kasviperäisiä lähteitä.

Pitkä käyttöikä:

Vaikka ruistankioöljy sisältää runsaasti happoja, se kuitenkin säilyy pitkään. Se kelpaa ravinnoksi kuuden kuukauden ajan valmistuspäivämäärästä, kunhan sitä säilytetään suositusten mukaisesti. Hyvä säilyvyys johtuu öljyn sisältämistä tokoferoleihin kuuluvista antioksidanteista (E-vitamiinia noin 550–1 100 mg/kg). Tämä lisäominaisuus vahvistaa tuotteen erityisluonnetta.

3.8   Maataloustuotteen tai elintarvikkeen perinteinen luonne

Perinteinen raaka-aine:

Ruistankioöljyn valmistuksessa käytettävä perusraaka-aine on ristikukkaiskasveihin (Cruciferae) kuuluva Camelina-suvun ruistankio, joka jakautuu useihin lajeihin. Ruistankioöljyä valmistetaan kahdesta lajista: kesäruistankiosta (Camelina sativa) ja talviruistankiosta (Camelina silvestris). Ruistankion kukinto on pitkänomainen terttu. Kukat ovat kellertävänvalkoiset. Kasvi on 30–100 cm korkea. Hedelmä on päärynänmuotoinen, usein puumainen ja kova litu (3–7 mm). Sen sisällä on kymmenkunta ruosteenpunaista tai punertavankeltaista siementä, joiden läpimitta on 0,6–2,6 mm. Ruistankiota voidaan viljellä keveämmillä viljelymailla ja hiekkamailla.

Kasvi on peräisin Lähi-idästä. Ruistankion (kitupellavan) viljelyhistoriaa ja sen käyttöä öljykasvina koskevien tutkimusten mukaan vanhimmat siemenlöydöt Puolan alueella on tehty Sleesiassa Strzegomin seudulla suoritetuissa kaivauksissa. Löydöt ajoittuvat pronssikaudelle, eli ruistankiota olisi viljelty Puolassa jo 3 000 vuoden ajan (tiedot perustuvat vuonna 1966 julkaistuun professori F. Dembińskin artikkeliin ”Rośliny oleiste” (”Öljykasvit”)). Myös kasvitieteen professori Marian Nowiński toteaa ruistankiota koskevissa tutkimuksissaan, että kasvin siemeniä on löydetty arkeologisissa kaivauksissa. Löydöt liittyvät Lausitzin kulttuuriin kuuluneiden esislaavilaisten heimojen asutukseen Biskupinin alueella 800-luvulla ennen ajanlaskumme alkua (Keski-Euroopan tunnetuin arkeologinen suojelualue).

Satoja vuosia jatkuneesta ruistankion käytöstä kertovat myös kasvin lukuisat kansanomaiset nimitykset: ”rydz”, ”rydzyk”, ”ryżyk”, ”lennica” (professori Anatoli Listkowskin johdolla vuonna 1956 laadittu teos ”Szczegółowa uprawa roślin” (”Kasvinviljely”)).

Vielä nykyäänkin Puolassa tunnetaan sanonta ”lepszy rydz niż nic” (”kitupellavakin on tyhjää parempi”). Tämä tarkoittaa sitä, että on parempi, jos on edes sellaista ”jokapaikankasvia” kuin ruistankiota (eli kitupellavaa) kuin ei mitään. Tämä kertoo kasvin suuresta suosiosta yhteiskunnassa.

Ruistankion suosio johtuu myös siitä, että se menestyy vaatimattomassakin maaperässä ja antaa satoa nopeasti, 70–100 päivässä.

Professori Tadeusz Zającin mukaan ruistankiota viljeltiin 1800-luvulle asti huonommilla viljelysmailla, missä se oli erittäin suosittu öljykasvi, jonka siemenistä puristettiin öljyä (artikkeli ”Magazyn Farmerski” -lehdessä heinäkuussa 2006).

Ruistankion yleisyyden vuoksi voidaan olettaa, että nykyisen Puolan alueella asuneet slaaviheimot osasivat puristaa sen siemenistä öljyä jo vuosisatoja sitten. Ruistankioöljyä on käytetty ravintona jo vuosisatoja, vaikka sen kemiallista koostumusta ei tunnettu.

Perinteinen valmistusmenetelmä:

Öljyn puristaminen ruistankion siemenistä perustuu hyvin vanhoihin perinteisiin. Arkeologisten löytöjen perusteella on havaittu, että jo muinaisen Biskupinin asukkaat osasivat puristaa öljyä ruistankion siemenistä. Kaivauksissa Biskupinista on löydetty ruistankion siementen lisäksi myös jäänteitä öljyn puristamisessa käytetyistä työvälineistä. Muut arkeologiset löydöt vahvistavat, että ruistankion siemenistä on puristettu öljyä myös Lausitzin kulttuurin katoamisen jälkeen, kun slaaviheimot asettuivat asumaan nykyisen Puolan alueelle.

H. Samsonowicz kuvaa teoksessaan ”Olejarnia dworska z XVII w” (”Kartanon öljynpuristamo 1600-luvulla”) yksityiskohtaisesti sekä aikakauden kartanoiden että talonpoikaisväestön öljynpuristamoja ja niissä käytettyjä koneita, kuten kiilapuristamoja ja myös kiilojen takomista. Kirjan mukaan ruistankioöljy oli puolalaisen aateliston keskuudessa suosittua. Lisävahvistuksen näille tiedoille antaa Szreniawan maatalousmuseossa oleva kokoelma koneita ja laitteita, joita on käytetty öljyn puristamiseen puolalaisissa kartanoissa.

H. Olszański kirjoittaa teoksessa ”Tradycyjne olejarstwo w Polsce” (”Perinteinen öljynpuristus Puolassa”), että teknologian kehittyessä 1800-luvulla perinteiset öljynpuristuksessa käytetyt työvälineet kuten jauhinkivet, huhmar tai kiilapuristimet korvattiin sekoittimella varustetulla lämpökattilalla, siementen murskaamiseen käytetyillä laitteilla ja vipupuristimilla. Myöhemmin käyttöön otettiin rattaan avulla toimivia hydraulisia puristimia, höyrymoottoreita, polttomoottoreita ja nykyään sähkömoottoreita. Tällaisia koneita käytetään edelleen. Öljynpuristuksen perusperiaate sen sijaan on säilynyt muuttumattomana, eli murskattujen siementen lämpötila ei saa nousta yli 38 °C:seen.

Tämä on osoitus ruistankioöljyn perinteisestä luonteesta, sillä se kertoo tuotantomenetelmän säilyneen muuttumattomana ja on samalla merkki menetelmän erinomaisuudesta.

3.9   Erityisluonnetta koskevat vähimmäisvaatimukset ja tarkastusmenettelyt

Ruistankioöljyn erityisominaisuuksien varmistamiseksi valvonta koskee erityisesti seuraavia:

Öljyn valmistuksessa käytettävän raaka-aineen laatu, eli:

Valmiin tuotteen laatu, eli:

Valvonta on suoritettava vähintään kerran vuodessa.

4.   Tuote-eritelmän noudattamisen tarkastamisesta vastaavat viranomaiset tai elimet

4.1   Nimi ja osoite

4.2   Viranomaisen tai elimen erityistehtävät

Edellä mainittu tarkastuselin vastaa koko eritelmän noudattamisen valvonnasta.

AITOA PERINTEISTÄ TUOTETTA KOSKEVA REKISTERÖINTIHAKEMUS

NEUVOSTON ASETUS (EY) N:o 509/2006

”KABANOSY”

EY N:o PL-TSG-0007-0050–22.01.2007

1.   Hakijaryhmittymän nimi ja osoite

2.   Jäsenvaltio tai kolmas maa

Puola

3.   Eritelmä

3.1   Rekisteröitävä nimi/rekisteröitävät nimet (asetuksen (EY) N:o 1216/2007 2 artikla)

Merkintöihin on liitettävä sen maan kielelle, jossa tuotetta pidetään kaupan, käännetty maininta ”Valmistettu puolalaisen perinteen mukaisesti”.

3.2   Nimi

Nimi ilmentää tuotteen erityisluonnetta. 1800-luvun Puolassa ja Liettuassa nimityksellä ”kaban” tai diminutiivilla ”kabanek” tarkoitettiin nuorta syöttöporsasta, jota oli tapana lihottaa lähinnä perunoilla. Tällaisen porsaan lihasta taas käytettiin nimitystä ”kabanina”. Nimi ”kabanos” juontuu siten tällaisen porsaan nimityksestä.

3.3   Asetuksen (EY) N:o 509/2006 13 artiklan 2 kohdan mukainen nimen varaaminen

3.4   Tuotelaji

Luokka 1.2 – Lihavalmisteet (kypsennetyt, suolatut, savustetut jne.).

3.5   Sen maataloustuotteen tai elintarvikkeen kuvaus, johon 3.1 kohdan mukaista nimeä sovelletaan (asetuksen (EY) N:o 1216/2007 3 artiklan 1 kohta)

”Kabanosy”-makkarat ovat pitkiä ja ohuita, pinnaltaan tasaisesti rypistyneitä kuivamakkaroita, jotka on toisesta päästä taitettu kahtia. Makkaratangot taivutetaan kahtia, ja katkaisukohdassa näkyy jälki siinä kohdassa, mistä makkarat on ripustettu kuivumaan.

”Kabanosyn” pinta on kirsikkaan vivahtavan tummanpunainen. Poikkileikkauskohdassa näkyy tummanpunaista lihaa ja vaaleaa rasvaa.

Koskettaessa pinta tuntuu sileältä, kuivalta ja tasaisesti rypistyneeltä.

”Kabanosylle” on ominaista voimakas paistetun ja suolatun porsaanlihan maku ja kevyt kuminan, pippurin ja savustuksen jälkimaku.

Kemiallinen koostumus:

Tällainen kemiallinen koostumus takaa tuotteen perinteisen laadun. Valmiin tuotteen painon on oltava alle 68 prosenttia raaka-aineena käytetyn lihan painosta.

3.6   Sen maataloustuotteen tai elintarvikkeen tuotantomenetelmän kuvaus, johon 3.1 kohdan mukaista nimeä sovelletaan (komission asetuksen (EY) N:o 1216/2007 3 artiklan 2 kohta)

Raaka-aineet:

Liha (100 kg raaka-ainetta)

Mausteet (100 kg lihaa kohti):

Lisäaineet:

Sikojen ruokinta, kun tarkoituksena on tuottaa lihaa ”kabanosyn” valmistusta varten:

Ruokinta vaikuttaa sianlihan rasvaisuuteen ja lihakkuuteen. Tavoitteena on tuottaa sikoja, joiden paino on enintään 120 kg ja joiden lihassa on paljon lihaksensisäistä rasvaa (yli 3 prosenttia).

”Kabanosy”-makkaroiden valmistusvaiheet:

3.7   Maataloustuotteen tai elintarvikkeen erityisluonne (asetuksen (EY) N:o 1216/2007 3 artiklan 3 kohta)

”Kabanosy”-makkaroiden erityisluonne johtuu tuotteen tietyistä ominaispiirteistä:

Rapeus, mehukkuus ja lihan erityisominaisuudet:

”Kabanosy”-makkaroiden ominaispiirteisiin olennaisesti vaikuttava ainesosa on sianliha, joka saadaan noin 120-kiloisiksi lihotetuista, myöhään aikuistuviin sikarotuihin kuuluvista sioista. Eläinten geneettiset ominaisuudet on kuvattu 3.6 kohdassa. Näitä vaatimuksia noudattamalla saavutetaan yli 3 prosentin lihaksensisäinen rasvapitoisuus, mikä takaa, että makkaroiden valmistukseen käytettävä liha on oikean makuista ja että sillä on vaaditut tekniset ominaisuudet. Oikeanlainen raaka-aine ja perinteinen valmistusmenetelmä, jonka olennaisia vaiheita ovat lihan jauhaminen, kuivasuolaus ja savustaminen, takaavat ”Kabanosyn” poikkeuksellisen rapeuden ja mehukkuuden. ”Kabanosyn” ominaispiirteisiin kuuluu myös ääni, eräänlainen napsahdus, joka kuuluu kun makkara katkaistaan taittamalla. Se kertoo makkaran rapeudesta ja osoittaa, että valmistus ja erityisesti kuivaus ja savustus on tapahtunut oikealla tavalla.

Poikkeuksellinen maku ja tuoksu:

”Kabanosy”-makkarat erottuvat muista makkaroista makunsa ja tuoksunsa perusteella. Nämä piirteet syntyvät, kun valmistuksessa käytetään oikeissa mittasuhteissa oikeita mausteita eli pippuria, muskottipähkinää, kuminaa ja sokeria, ja oikeanlaista savustusmenetelmää, joka entisestään vahvistaa tuotteen makua.

Yhdenmukainen tyypillinen muoto:

”Kabanosy”-makkaroiden tyypillisiin piirteisiin kuuluu ennen muuta niiden ainutlaatuinen muoto. ”Kabanosy”-makkarat ovat pitkiä ja ohuita, pinnaltaan tasaisesti rypistyneitä kuivamakkaroita, jotka on toisesta päästä taitettu kahtia.

3.8   Maataloustuotteen tai elintarvikkeen perinteinen luonne (asetuksen (EY) N:o 1216/2007 3 artiklan 4 kohta)

Perinteinen valmistusmenetelmä ja varastointi:

”Kabanosy”-makkarat ovat lampaansuoleen tehtyjä ohuita, kuivattuja ja savustettuja sianlihamakkaroita. Niitä syötiin kaikkialla Puolassa jo 1920- ja 1930-luvulla. Pienet lihakaupat ja makkaratehtaat valmistivat niitä paikallisille markkinoille. Samasta tuotenimestä huolimatta tuotteissa esiintyi alueellista vaihtelua, joka johtui ennen muuta valmistuksessa käytetyistä mausteista mutta myös makkaroiden laadusta. Aikakauden kulinaaristen ja elintarvikealan julkaisujen, esim. Varsovassa vuonna 1937 julkaistun M. Karczewskan teoksen ”Wyrób wędlin i innych przetworów mięsnych sposobem domowym” (”Sianlihamakkaroiden ja muiden lihajalosteiden valmistus kotioloissa”) välityksellä ”Kabanosy”-reseptit ja ”Kabanosyn” valmistustapa vakiintuivat, mikä vahvisti niiden tuotekuvaa ja paransi tuotteiden laatua. Makkarat maistuivat hyvältä ja säilyivät savustamisen ja kuivaamisen ansiosta pitkään.

Vuoden 1945 jälkeen tuotteen laatua pyrittiin kehittämään standardoinnin avulla. Vuonna 1948 ”Kabanosy”-makkarat hyväksyttiin virallisesti kaupankäynnin kohteeksi 15.9.1948 annetulla elintarvike-, teollisuus- ja kauppaministeriön asetuksella (Puolan virallinen lehti nro 44/1948, 334 kohta). Tämän jälkeen vahvistettiin tuotantoteknologiaan liittyvät näkökohdat 30.12.1954 vahvistetun standardin nro RN-54/MPMIM1-Mięs-56 pohjalta. Vuonna 1964 Puolan lihanjalostusteollisuuskeskus julkaisi Varsovassa perinteiseen valmistusmenetelmään perustuvan ”Kabanosy”-makkaroiden perusreseptin (sisäiset säännöt nro 21).

Puolan kansantasavallan aikana (vuosina 1945–1989) ”Kabanosy”-makkarat olivat erittäin suosittuja. Niitä ostivat kaikki. Ne kelpasivat koreasti katettuihin juhlapöytiin, mutta soveltuivat yhtä hyvin matkaevääksi, lahjaksi tai vodkan kera nautittaviksi makupaloiksi. Lisäksi niistä tuli – kinkun ja pekonin ohella – Puolan erityinen vientituote.

Perinteinen raaka-aine on sianliha:

”Kabanosy”-makkarat valmistetaan varta vasten lihotetuista sioista, joista aikoinaan käytettiin puolan kielessä nimitystä ”kaban”. Nimitys mainitaan myös Puolan kansallisrunoilijan Adam Mickiewiczin vuonna 1834 julkaistussa runoelmassa ”Pan Tadeusz”. Nimityksellä tarkoitettiin alun perin villisikaa tai sikaa ja myös hevosta. 1800-luvulla nimitys tunnettiin jo yleisesti, kuten käy ilmi vuonna 1863 julkaistusta ”Encyklopedyja Powszechnan” osasta 13, jonka mukaan sillä tarkoitettiin hyvin syötettyä lihavaa nuorta sikaa. Sikoja lihotettiin varta vasten, jotta saataisiin mureaa ja maukasta lihaa, jonka lihaksensisäinen rasvapitoisuus on suuri. Tämä antoi siitä valmistetuille tuotteille voimakkaan erityismaun ja teki niistä mehukkaita ja rapeita. Tunnettu oli myös ”kaban”-nimityksestä johdettu nimitys ”kabanina”, joka Vilnassa vuonna 1861 julkaistun puolan kielen sanakirjan mukaan tarkoitti sianlihaa yleensä.

”Kabanosyn” valmistusta varten kasvatettujen sikojen lihaksensisäisen rasvaprosentin on oltava korkea, yli 3 prosenttia. Tämä nk. marmorointi antaa tuotteelle vaaditun mureuden, mehukkuuden ja erinomaisen maun. Tällaisen lihan käyttö vaikuttaa ratkaisevasti lopputuotteen laatuun ja sen erityisluonteeseen, ja se on perinteisen valmistusmenetelmän mukaista.

3.9   Erityisluonnetta koskevat vähimmäisvaatimukset ja tarkastusmenettelyt (asetuksen (EY) N:o 1216/2007 4 artikla)

”Kabanosyn” erityisominaisuuksien varmistamiseksi on valvottava erityisesti seuraavia seikkoja:

Tarkastustiheys

Edellä mainitut vaiheet on tarkastettava kahden kuukauden välein. Jos kaikki vaiheet on toteutettu asianmukaisesti, tarkastuksia voidaan harventaa kahteen kertaan vuodessa.

Jos jossakin vaiheessa ilmenee virheitä, kyseinen vaihe on tarkastettava tiheämmin (kahden kuukauden välein). Muut vaiheet voidaan edelleen tarkastaa puolivuosittain.

4.   Tuote-eritelmän noudattamisen tarkastamisesta vastaavat viranomaiset tai elimet

4.1   Nimi ja osoite

4.2   Viranomaisen tai elimen erityistehtävät

Edellä mainittu tarkastuselin vastaa koko eritelmän noudattamisen valvonnasta.

(1)  EU N:o PL-TSG-0107-01407–22.12.2015.

(2)  Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) N:o 1151/2012, annettu 21 päivänä marraskuuta 2012, maataloustuotteiden ja elintarvikkeiden laatujärjestelmistä (EUVL L 343, 14.12.2012, s. 1).

(3)  Komission asetus (EY) N:o 729/2008, annettu 28 päivänä heinäkuuta 2008, tiettyjen nimitysten rekisteröimisestä aitojen perinteisten tuotteiden rekisteriin (Czwórniak (APT), Dwójniak (APT), Półtorak (APT), Trójniak (APT)) (EUVL L 200, 29.7.2008, s. 6).

Komission täytäntöönpanoasetus (EU) N:o 379/2011, annettu 18 päivänä huhtikuuta 2011, nimityksen rekisteröimisestä aitojen perinteisten tuotteiden rekisteriin (Kiełbasa jałowcowa (APT))(EUVL L 103, 19.4.2011, s. 2).

Komission täytäntöönpanoasetus (EU) N:o 382/2011, annettu 18 päivänä huhtikuuta 2011, nimityksen rekisteröimisestä aitojen perinteisten tuotteiden rekisteriin (Kiełbasa myśliwska (APT)) (EUVL L 103, 19.4.2011, s. 6).

Komission asetus (EY) N:o 506/2009, annettu 15 päivänä kesäkuuta 2009, nimityksen kirjaamisesta aitojen perinteisten tuotteiden rekisteriin [Olej rydzowy (APT)] (EUVL L 151, 16.6.2009, s. 26).

Komission täytäntöönpanoasetus (EU) N:o 1044/2011, annettu 19 päivänä lokakuuta 2011, nimityksen rekisteröimisestä aitojen perinteisten tuotteiden rekisteriin (Kabanosy (APT)) (EUVL L 275, 20.10.2011, s. 16).

(4)  Neuvoston asetus (EY) N:o 509/2006, annettu 20 päivänä maaliskuuta 2006, maataloustuotteiden ja elintarvikkeiden rekisteröimisestä aidoiksi perinteisiksi tuotteiksi (EUVL L 93, 31.3.2006, s. 1). Asetus on kumottu ja korvattu asetuksella (EU) N:o 1151/2012.

(5)  Półtorak, EY N:o PL/TSG/007/0034/06.09.2005 (EUVL C 267, 9.11.2007, s. 40).

Dwójniak, EY N:o PL/TSG/007/036/06.09.2005 (EUVL C 268, 10.11.2007, s. 22).

Trójniak, EY N:o PL/TSG/007/0033/06.09.2005 (EUVL C 265, 7.11.2007, s. 29).

Czwórniak, EY N:o PL/TSG/007/0035/06.09.2006 (EUVL C 266, 8.11.2007, s. 27).

Kiełbasa jałowcowa, EY N:o PL-TSG-007-0047–05.12.2006 (EUVL C 158, 11.7.2009, s. 24).

Kiełbasa myśliwska, EY N:o PL-TSG-0007-0053–19.03.2007 (EUVL C 160, 14.7.2009, s. 12).

Olej rydzowy, EY N:o PL-STG-007-0049–28.12.2006 (EUVL C 244, 25.9.2008, s. 27).

(6)  Ks. alaviite 3.