PERUSTELUT

1.EHDOTUKSEN TAUSTA

•Ehdotuksen perustelut ja tavoitteet

Palvelujen osuuden ollessa noin 70 prosenttia EU:n BKT:stä ja työllisyydestä EU:n palvelumarkkinoiden kilpailukyvyn edistäminen on keskeistä työpaikkojen luomista ja kasvua ajatellen unionissa. Vuonna 2006 hyväksytyssä palveludirektiivissä vahvistetaan yleisiä säännöksiä, joilla helpotetaan palveluntarjoajien sijoittautumista ja valmiuksia tarjota palveluja yli rajojen sisämarkkinoilla. Direktiivi sysäsi useissa EU:n jäsenvaltioissa käyntiin erinäisiä uudistuksia, jotka kasvattivat EU:n BKT:tä arviolta 0,9 prosenttia kymmenen vuoden aikana.

Kasvun lisäämiseen ja työpaikkojen luomiseen on kuitenkin vielä paljon käyttämätöntä potentiaalia. EU:n palvelumarkkinat hyötyisivät nopeammasta tuottavuuden kasvusta ja resurssien tehokkaammasta kohdentamisesta. Rajat ylittävä kauppa ja sijoitustoiminta palvelujen alalla on edelleen vähäistä. Toimintaa haittaaviin esteisiin puuttuminen rajat ylittävän palvelutoiminnan lisäämiseksi auttaa vahvistamaan kilpailukykyä, mikä näkyy kuluttajille suurempana valinnanvarana ja edullisempina hintoina sekä innovoinnin lisääntymisenä. Näiden esteiden purkamiseen palveludirektiivissä jo säädetyissä puitteissa sisältyy mahdollisuus saada aikaan 1,7 prosentin lisäkasvu EU:n BKT:hen 1 . Toimivammat palvelumarkkinat vaikuttavat myönteisesti EU:n teollisuuden kilpailukykyyn, sillä EU:n valmistusteollisuus on merkittävä palvelujen ostaja ja loppukäyttäjä. Itse asiassa palvelujen osuus on 40 prosenttia valmistetun lopputuotteen arvosta unionissa. Sen vuoksi kilpailukykyinen valmistusteollisuus edellyttää hyvin toimivia palvelumarkkinoita.

Näistä syistä Eurooppa-neuvosto korosti, että ”syvempien ja oikeudenmukaisempien sisämarkkinoiden toteuttaminen on avainasemassa työpaikkojen luomiseksi, tuottavuuden edistämiseksi ja houkuttelevan investointi- ja innovointiympäristön varmistamiseksi” 2 . Paremmin toimivat sisämarkkinat ovat yksi Euroopan komission kymmenestä prioriteetista. Komissio ilmoitti lokakuussa 2015 hyväksytyssä sisämarkkinastrategiassaan toimenpidekokonaisuudesta, jolla rajattomat palvelumarkkinat voidaan toteuttaa 3 . Tavoite on selvä: vähennetään esteitä, jotta palveluntarjoajien olisi helpompi hyödyntää uusia liiketoimintamahdollisuuksia samalla kun taataan laadukkaat palvelut kuluttajille. Tämä ehdotus on jatkoa sisämarkkinastrategialle.

Palveludirektiivissä vahvistetaan tasapainoinen oikeudellinen kehys näiden tavoitteiden saavuttamiseksi. Sillä varmistetaan, että kansalliset säännökset ovat syrjimättömiä, perusteltuja ja oikeasuhteisia yleisen edun mukaisiin tavoitteisiin nähden. Lisäksi direktiivissä edellytetään jäsenvaltioiden vähentävän hallinnollisia esteitä, jotka käytännössä estävät palveluntarjoajia toimimasta rajojen yli. Tämä ehdotus ei vaikuta palveludirektiiviin eikä siinä vahvistettuihin tärkeisiin periaatteisiin.

Palveludirektiivillä käyttöön otetut periaatteet ovat mahdollistaneet sen, että paremmin toimivien EU:n palvelumarkkinoiden saavuttamisessa on päästy eteenpäin. Sisämarkkinoiden parempaa yhdentymistä haittaavia esteitä on kuitenkin edelleen useilla keskeisillä palvelualoilla. Näin on asian laita eritoten useiden yrityspalvelujen alalla ja rakennusalalla, joilla palveluntarjoajat eivät useinkaan voi helposti hyödyntää liiketoimintamahdollisuuksia muissa jäsenvaltioissa. Laajentaessaan toimintaansa ulkomaille palveluntarjoajat joutuvat tekemisiin hallinnollisten esteiden kanssa. Tämä on käynyt selväksi palveluntarjoajien kanssa käydyssä laaja-alaisessa yhteydenpidossa 4 .

Rajojen yli laajentuminen on palveluntarjoajille hallinnollisesti raskasta. Niillä ei muun muassa ole selvyyttä siitä, miten noudattaa nykyisiä sääntöjä – mikä saa yritykset ja erityisesti pk-yritykset luopumaan aikomuksista hyödyntää liiketoimintamahdollisuuksia muissa jäsenvaltioissa. Palveluntarjoajien on vaikea saada tietoa sovellettavista sääntelyvaatimuksista ja menettelyistä, jotka on täytettävä toisen jäsenvaltion markkinoille pääsemiseksi. Kansallisissa säännöissä käsitellään lisäksi usein vain kansallisia tilanteita selventämättä, miten sääntöjä olisi sovellettava muista EU:n jäsenvaltioista tuleviin palveluntarjoajiin. Tämän seurauksena palveluntarjoajien, jotka yrittävät sijoittautua pysyvästi toiseen jäsenvaltioon tai tarjota rajojen yli palveluja väliaikaisesti, on usein vaikea ymmärtää, mitä sääntöjä soveltaa ja miten. Eri jäsenvaltioiden hallinnollisten muodollisuuksien täyttäminen on usein palveluntarjoajille monimutkaista ja kallista.

Sähköisellä eurooppalaisella palvelukortilla pyritään tämän vuoksi keventämään raskasta hallintoa niiden palveluntarjoajien kannalta, jotka haluavat laajentaa toimintaansa muihin jäsenvaltioihin. Samalla sillä varmistetaan, että jäsenvaltiot voivat soveltaa perusteltua sääntelyä. Kortti on tarkoitus tarjota palveluntarjoajille vapaaehtoispohjalta vaihtoehtoisena keinona osoittaa sovellettavien kansallisten sääntöjen noudattaminen. Sen ansiosta palveluntarjoajat voivat käyttää täysin sähköistä EU-tason menettelyä muodollisuuksien täyttämiseksi laajentaessaan toimintaansa ulkomaille, mikä lisää niiden oikeusvarmuutta ja keventää huomattavasti hallinnollista rasitetta. Sähköisen kortin avulla palveluntarjoajat voivat välttää hallinnollisia esteitä, joihin kuuluvat epävarmuus sovellettavista vaatimuksista, erilaisten lomakkeiden täyttäminen vierailla kielillä, asiakirjojen käännättäminen, oikeaksi todistaminen tai virallisesti oikeaksi vahvistaminen ja muut kuin sähköiset menettelyvaiheet. Sähköisestä korttimenettelystä saatavat muodollisuuksiin liittyvät kustannussäästöt olisivat huomattavat nykytilanteeseen verrattuna – ne voivat olla jopa 50 prosenttia tai vieläkin enemmän 5 .

Kun palveluntarjoaja aikoo tarjota palvelua väliaikaisesti rajojen yli, sähköisen kortin myöntäisi kotijäsenvaltio. Vastaanottavat jäsenvaltiot voisivat vastustaa sähköisen kortin myöntämistä tapauksissa, joissa palveludirektiivi tämän jo nyt mahdollistaa jonkin sen 16 artiklassa luetellun yleiseen etuun liittyvän pakottavan syyn nojalla. Kun sähköinen kortti on myönnetty, palveluntarjoaja voisi tarjota palveluja väliaikaisesti valtioiden rajojen yli vastaanottavassa jäsenvaltiossa. Vastaanottavien jäsenvaltioiden mahdollisuudet päättää sähköistä eurooppalaista palvelukorttia koskevan hakemuksen hylkäämisestä säilyvät vastaavasti muuttumattomina, palveludirektiivin 16 artiklan mukaisina.

Kun palveluntarjoaja aikoo tarjota palveluja sivuliikkeen, toimipisteen tai toimiston kautta toisessa jäsenvaltiossa, sähköisen kortin myöntää vastaanottava jäsenvaltio. Tällaisessa tapauksessa palveluntarjoaja hakee edelleen sähköistä korttia kotimaansa viranomaisilta, joiden on tarkistettava, että palveluntarjoaja on sijoittautunut sen alueelle siellä sovellettavien sääntöjen mukaisesti. Mutta toisessa vaiheessa kotijäsenvaltion viranomaiset käynnistäisivät menettelyn asianomaisen vastaanottavan maan viranomaisten kanssa, jotta jälkimmäiset voisivat tarkistaa, täyttääkö korttia hakeva palveluntarjoaja vastaanottavan maan sääntelyvaatimukset palveludirektiivin mukaisesti. Näin kotimaisia ja ulkomaisia palveluntarjoajia kohdeltaisiin yhtäläisesti. Kun sähköinen kortti on myönnetty, sen haltija voisi sen ansiosta tarjota palveluja toissijaisen toimipaikan kautta (sivuliikkeen, toimipisteen tai toimiston muodossa) asianomaisessa vastaanottavassa jäsenvaltiossa.

Sähköisen eurooppalaisen palvelukortin idea on samanlainen kuin eurooppalaisen ammattikortin, jonka jäsenvaltioiden viranomaiset jo tuntevat. Eurooppalainen ammattikortti tuli saataville tammikuussa 2016, ja sen piiriin kuuluvat valikoidut ammattihenkilöt ovat ottaneet sen laajasti käyttöön, mikä osoittaa, että tämäntyyppisestä yksinkertaistamisvälineestä on käytännön etua sen käyttäjille. Niin sähköinen eurooppalainen palvelukortti kuin eurooppalainen ammattikortti ovat vapaaehtoisia EU:n tasolla toimivia sähköisiä menettelyjä. Sähköisen eurooppalaisen palvelukortin käyttö on palveluntarjoajille vapaaehtoista. Hakijan kotimaan viranomainen toimii yhtenä yhteyspisteenä. Kummankin järjestelmän toiminta perustuu lisäksi kotijäsenvaltion ja vastaanottavan jäsenvaltion välisiin ennalta määritettyihin ja sitoviin yhteistyömenettelyihin, joita toteutetaan nykyisen IMI-asetuksessa 6 perustetun sisämarkkinoiden tietojenvaihtojärjestelmän (IMI) kautta.

Järjestelmillä on kuitenkin erilaiset tavoitteet. Ammattikortti helpottaa palvelujen tarjoamista rajojen yli siten, että sillä tunnustetaan luonnollisten henkilöiden ammattipätevyys työntekijöinä tai itsenäisinä palvelujen tarjoajina ammattipätevyysdirektiivin mukaisesti.

Sähköinen eurooppalainen palvelukortti kattaa paljon useampia vaatimuksia. Sen voisivat saada niin luonnolliset henkilöt, jotka ovat itsenäisiä ammatinharjoittajia, kuin yritykset, jotka haluavat tarjota palveluja toisessa jäsenvaltiossa. Ammattikortista poiketen sähköinen eurooppalainen palvelukortti tarjoaisi myös teknisiä välineitä, joilla helpotetaan niiden hallinnollisten muodollisuuksien täyttämistä, jotka liittyvät henkilöstön lähettämiseen työhön niiden jäsenvaltioiden alueelle, jotka ovat ilmoittaneet komissiolle haluavansa käyttää IMIä tähän tarkoitukseen. Mahdollisuus käyttää IMIä ei millään tavalla muuta direktiivissä 2014/67/EU vahvistettujen sovellettavien sääntöjen sisältöä. Mukaan sisältyvät myös säännöt, joilla helpotetaan vakuutusten saamista valtioiden rajojen yli tarjottaville palveluille.

Sähköinen kortti kattaisi palveludirektiivin soveltamisalaan kuuluvia vaatimuksia, joten verotuksen, työlainsäädännön ja sosiaaliturvan kaltaiset alat eivät kuuluisi sen piiriin. Jäsenvaltioiden viranomaiset eivät kuitenkaan saa vaatia sähköisen kortin haltijaa toimittamaan tietoja, jotka jo sisältyvät sähköiseen korttiin, sellaisten palveluntarjoajaan kohdistuvien menettelyjen tai muodollisuuksien osalta, jotka liittyvät hankintasopimuksen, suunnittelukilpailun tai käyttöoikeussopimuksen tekemiseen, tytäryhtiöiden perustamiseen tai sivuliikkeiden rekisteröimiseen yhtiöoikeuden mukaisesti sekä palveluntarjoajan rekisteröimiseen pakollisiin sosiaalivakuutusjärjestelmiin.

Sähköistä eurooppalaista palvelukorttia sovellettaisiin ensi vaiheessa yritys- ja rakennuspalveluihin niiden toimintojen osalta, jotka jo kuuluvat palveludirektiivin soveltamisalaan. Molemmat alat ovat olennaisen tärkeitä EU:n talouden kannalta 7 . Ulkomaille laajentuminen on rakennusalan tai yrityspalvelualan palveluntarjoajille usein hallinnollisesti hyvin raskasta. Lisäksi tuottavuuden kasvu on viime vuosikymmenen aikana ollut hyvin heikkoa molemmilla aloilla, ja rajat ylittävä kauppa ja sijoitustoiminta on vähäistä. Rajat ylittävän kilpailun lisääntyminen auttaisi säilyttämään molempien alojen kilpailukyvyn ja parantamaan sitä.

Tämä ehdotus sisältää myös uudelleentarkastelulausekkeen, jonka mukaan sähköisen eurooppalaisen palvelukortin toimivuutta tarkastellaan tulevaisuudessa, muun työntekijöiden lähettämiseen tarvittavien muodollisuuksien täyttämisen suhteen ottaen huomioon kokemukset niissä jäsenvaltioissa, jotka ovat mahdollisesti valinneet tämän asetusluonnoksen 6 artiklan 3 kohdassa säädetyn mahdollisuuden sallia asianomaisten muodollisuuksien täyttämisen IMIin käyttöyhteydessä olevan sähköisen alustan kautta.

•Yhdenmukaisuus muiden alaa koskevien politiikkojen säännösten kanssa

Tämän asetuksen yhteydessä esitetään myös direktiivi. Asetuksella otetaan käyttöön sähköinen eurooppalainen palvelukortti muuttamatta taustalla olevia EU:n sääntöjä. Asetus kattaa palveluntarjoajien kaikkialla EU:ssa saatavilla olevat välineet. Lisäksi sillä helpotetaan valtioiden rajojen yli toimivan palveluntarjoajan vakuutuskatteeseen liittyvien kysymysten ratkaisemista. Tässä direktiivissä vahvistetaan sähköisen eurooppalaisen palvelukortin lainsäädäntö- ja toimintakehys, jolla säännellään muun muassa kelpoisuusedellytyksiä, kotijäsenvaltion ja vastaanottavan jäsenvaltion toimivaltaa, sähköisen eurooppalaisen palvelukortin voimassaoloa samoin kuin sen kumoamista tai sen voimassaolon keskeyttämistä koskevia edellytyksiä.

Tällä asetuksella säilytetään täysimääräisesti sosiaalisia kysymyksiä, työehtoja (erityisesti työntekijöiden lähettäminen työhön toiseen jäsenvaltioon, työntekijöiden oikeudet ja sosiaalinen pilari), työterveyttä ja -turvallisuutta sekä ympäristönsuojelua koskevat voimassa olevat EU:n säännökset. Sillä ei muuteta tai kyseenalaisteta tähän liittyviä voimassa olevia suojatoimia. Sähköisen kortin myötä saataisiin lisää tietoa palvelua tarjoavasta yhtiöstä. Jäsenvaltioiden valtuuksiin suorittaa paikalla tehtäviä tarkastuksia ei kajottaisi laisinkaan. Direktiivien 96/71/EY ja 2014/67/EU mukaisia sääntöjä työntekijöiden lähettämisestä työhön toiseen jäsenvaltioon sovelletaan edelleen sähköisen eurooppalaisen palvelukortin yhteydessä mutta käyttöön otetaan lisäjärjestelyjä näiden sääntöjen noudattamiseksi. Kun jäsenvaltiot ovat ottaneet käyttöön menettelyjä, joiden ansiosta direktiivin 2014/67/EU 9 artiklan mukainen työntekijöiden lähettämistä koskeva ilmoitus voidaan täyttää sähköisesti, sähköinen eurooppalainen palvelukortti ohjaa kortin haltijan asianomaisiin kansallisiin menettelyihin. Palveluntarjoajat, joilla on sähköinen eurooppalainen palvelukortti, voivat myös jättää tämän ilmoituksen IMIin käyttöyhteydessä olevan sähköisen alustan kautta, kun vastaanottava jäsenvaltio on ilmoittanut komissiolle, että tätä vaihtoehtoa on tarkoitus soveltaa työntekijöiden lähettämiseen sen alueelle.

Sähköistä eurooppalaista palvelukorttia koskevalla ehdotuksella täydennetään muita sisämarkkinastrategiassa ilmoitettuja palveluihin liittyviä poliittisia aloitteita, joilla on tarkoitus estää esteiden luominen rajat ylittävälle palvelujen tarjoamiselle kansallisella tasolla. Tältä osin sillä täydennetään komission direktiiviehdotusta [XX], jolla uudistetaan menettely, jolla jäsenvaltioiden on ilmoitettava palveluihin liittyvistä lupajärjestelmistä ja vaatimuksista.

Tätä ehdotusta täydennetään lisäksi yhtä kaikenkattavaa portaalia koskevalla aloitteella, joka sisältyy sisämarkkinastrategiaan vuonna 2017. Portaalissa, josta järjestettiin syksyllä 2016 julkinen kuuleminen, paikataan yritysten ja kansalaisten nykyisiä tietoaukkoja yhdentämällä, täydentämällä ja parantelemalla asiaan liittyvää EU:n ja jäsenvaltiotason tietoa verkossa. Siitä on myös yhteys tukipalveluihin. Lisäksi sillä pyritään edistämään sisämarkkinaoikeuksiaan harjoittavien kansalaisten ja yritysten kannalta merkityksellisten kansallisten menettelyjen digitalisointia. Portaalin on tarkoitus olla tämän aloitteen kattamia aloja laaja-alaisempi.

Sähköisen eurooppalaisen palvelukortin taasen olisi tarjottava rajat ylittävään palvelujen tarjontaan yhdenmukaistettu ja standardoitu väline, jolla vähennetään vaatimusten noudattamisesta aiheutuvia kustannuksia tiettyjen lähinnä pk-yritysten hallitsemien palvelumarkkinoiden kannalta. Kortilla on tarkoitus yksinkertaistaa hallintoa niin, että mukana on (koti)jäsenvaltio, josta palveluntarjoaja on peräisin, mutta sillä ei ole sananvaltaa siihen, mitä vaatimuksia palveluntarjoajan on täytettävä toisissa jäsenvaltioissa. Sähköisen eurooppalaisen palvelukortin käyttöönoton myötä on jälkimmäisen tehtävänä ilmoittaa vaatimusten noudattamisesta ja varmistaa se ennalta määritetyn ja täysin standardoidun työnkulun puitteissa. Yhdestä kaikenkattavasta portaalista on yhteys tähän menettelyyn, jolloin se on käyttäjille helpompi löytää.

Sähköisen eurooppalaisen palvelukortin täytäntöönpano on täysimääräisesti sovitettu yhteen yhtä kaikenkattavaa portaalia koskevan hankkeen kehittämisen kanssa, ja siinä noudatetaan sähköisen hallinnon toimintaohjelmassa hahmoteltuja periaatteita (erityisesti digitaalisuus, yhteentoimivuus, rajojen ylittävyys, yhden kerran periaate ja oletusarvona osallisuus) 8 .

Tällä ehdotuksella täydennetään myös täytäntöönpanopolitiikkaa, jota komissio samanaikaisesti harjoittaa sijoittautumisvapauteen ja palvelujen vapaaseen tarjoamiseen kohdistuvien perusteettomien tai kohtuuttomien kansallisen rajoitusten purkamiseksi.

Tämän asetuksen täytäntöönpanoa tuetaan sisämarkkinoiden tietojenvaihtojärjestelmällä (IMI), joka perustettiin IMI-asetuksella 9 . Tätä järjestelmää on voinut käyttää noin 5 000 viranomaistahoa vuodesta 2011 lähtien. Siitä tehdään jatkuvasti käyttäjäkyselyjä, ja se on osoittanut hyödyllisyytensä tammikuussa 2016 tapahtuneen eurooppalaisen ammattikortin käyttöönoton myötä.

•Yhdenmukaisuus unionin muiden politiikkojen kanssa

Asetusehdotus, jolla sähköinen eurooppalainen palvelukortti otetaan käyttöön, sekä direktiiviehdotus ovat täysin yhdenmukaisia usean muun unionin politiikan kanssa ja erityisesti muiden hallinnon yksinkertaistamiseen ja palveluntarjoajiin kohdistuvien vaatimusten vähentämiseen tähtäävien politiikkojen kanssa.

Asiakirjoja koskevien muodollisuuksien yksinkertaistamisessa noudatettaisiin tiiviisti niitä ratkaisuja, jotka on määrä ottaa käyttöön asetuksella (EU) 2016/1191 (kansalaisten vapaan liikkuvuuden edistämisestä yksinkertaistamalla tiettyjen yleisten asiakirjojen esittämistä Euroopan unionissa koskevia vaatimuksia) 10 .

Ammattipätevyyden tunnustamisen osalta otettiin vuonna 2013 käyttöön samanlainen hallinnon yksinkertaistamista edistävä väline – edellä mainittu eurooppalainen ammattikortti, joka on ollut tiettyjen ammattien harjoittajien (sairaanhoitajat, proviisorit, fysioterapeutit, vuoristo-oppaat ja kiinteistönvälittäjät) saatavilla tammikuusta 2016 lähtien. Päällekkäisyyksien välttämiseksi tällä ehdotuksella varmistetaan, että ammattihenkilöt, jotka voivat hakea eurooppalaista ammattikorttia, eivät voi saada sähköistä eurooppalaista palvelukorttia.

Koordinoivien viranomaisten ja toimivaltaisten viranomaisten on sähköisen eurooppalaisen palvelukortin menettelyssä hyödynnettävä kaikkia käytettävissä olevia kansallisten rekisterien yhteenliitäntöjä, mukaan luettuina direktiivillä 2009/101/EY edellytettyä yhtiörekistereiden ja asetuksen (EU) 2015/848 mukaista maksukyvyttömyysrekistereiden yhteenliittämistä, ennen kuin turvaudutaan muihin keinoihin saada tai tarkistaa aiemmin saadut tiedot tätä menettelyä varten.

2.OIKEUSPERUSTA, TOISSIJAISUUSPERIAATE JA SUHTEELLISUUSPERIAATE

•Oikeusperusta

Tämä säädös kuuluu jaettuun toimivaltaan SEUT-sopimuksen 4 artiklan 2 kohdan a alakohdan mukaisesti. Sen tarkoituksena on helpottaa sijoittautumista ja palveluiden tarjoamista siten, että hyväksytään toimenpiteitä sellaisten säännösten lähentämiseksi, joiden kohteena on sisämarkkinoiden toiminta. Tämä asetus perustuu SEUT-sopimuksen 114 artiklaan, joka on yleinen oikeusperusta tällaisten toimenpiteiden hyväksymiselle.

•Toissijaisuusperiaate (jaetun toimivallan osalta)

Lainsäädäntöehdotuksen yleisenä tavoitteena on varmistaa, että EU:n palvelujen sisämarkkinat, jotka eivät rajoitu yhden jäsenvaltion alueelle vaan kattavat koko EU:n alueen, toimivat moitteettomasti. Kun otetaan huomioon EU:n sisämarkkinoiden ylikansallinen luonne ja se, että rajat ylittäviin tilanteisiin on puututtava mahdollisimman johdonmukaisella tavalla, koko EU:ssa käytössä olevan tietoteknisen välineen – sisämarkkinoiden tietojenvaihtojärjestelmän IMIn – hyödyntäminen tuo sellaisia tehokkuusetuja, joita saadaan vain EU:n tason toiminnalla.

•Suhteellisuusperiaate

Tällä asetuksella käyttöön otetut toimenpiteet ovat oikeassa suhteessa sen tavoitteeseen lisätä palvelumarkkinoiden yhdentymistä EU:n tasolla mahdollistamalla parempi markkinoiden dynamiikka ja rajat ylittävä kilpailu. Ne ovat oikeassa suhteessa myös tavoitteisiin lisätä avoimuutta, vähentää kustannuksia ja yksinkertaistaa niitä menettelyjä, joita jäsenvaltiot kohdistavat palveluntarjoajiin rajat ylittävissä tilanteissa, etenkin henkilöstön lähettämiseen ja ammatilliseen vastuuvakuutukseen liittyvissä menettelyissä. Lisäksi asetus pohjautuu IMIin, joka on olemassa oleva EU:n tason tietotekninen väline, jota rahoitetaan EU:n talousarviosta ja joka on jo kansallisten viranomaisten käytössä. EU:n tason menettely tuo vain vähäisiä mukautuksia IMIin, mistä aiheutuu vain vähäisiä kustannuksia EU:n ja jäsenvaltioiden tasolla. Kustannukset on arvioinneissa havaittu rajallisiksi käytössä olevissa vastaavanlaisissa menettelyissä, esimerkiksi eurooppalaisen ammattikortin yhteydessä.

Näillä toimenpiteillä ei ylitetä sitä, mikä on tarpeen yksilöityjen ongelmien ratkaisemiseksi ja tavoitteiden saavuttamiseksi. Vaikka EU:n tason menettelyn edellytyksenä on jäsenvaltioiden viranomaisten aktiivinen rooli, jäsenvaltioilta ei odoteta suuria rahoituspanoksia, sillä käytössä on jo toiminnassa oleva sisämarkkinoiden tietojenvaihtojärjestelmä, joka on perustettu EU:n varoilla. Lisäksi sähköisen eurooppalaisen palvelukortin käytön odotetaan lisäävän kilpailua palvelumarkkinoilla, tuovan niille enemmän toimijoita ja lisäävän liikevaihtoa, millä tulee olemaan myönteinen vaikutus jäsenvaltioiden talouksiin.

Sähköisen eurooppalaisen palvelukortin käyttö on palveluntarjoajille vapaaehtoista.

•Toimintatavan valinta

Tämä asetus perustuu SEUT-sopimuksen 114 artiklaan. Se sisältää säännöksiä, joiden avulla helpotetaan toissijaista sijoittautumista sekä palvelujen tarjoamisen vapautta ja väliaikaisesti rajat ylittäviä tilanteita. Tämän perustamissopimuksen määräyksen perusteella asetuksessa otetaan käyttöön myös käytännön välineitä, jotka koskevat ammatillista vastuuvakuutusta, jota palveluntarjoajat hakevat toiminnalleen ulkomailla.

3.JÄLKIARVIOINTIEN, SIDOSRYHMIEN KUULEMISTEN JA VAIKUTUSTENARVIOINTIEN TULOKSET

•Jälkiarvioinnit/toimivuustarkastukset

Komissio on tätä ehdotusta valmistellessaan toteuttanut palveludirektiivin perusteellisen arvioinnin. Arvioinnissa kävi ilmi, että palveludirektiivin täytäntöönpano on tähän mennessä onnistunut vain osittain. Palveludirektiivi on onnistunut synnyttämään lisäkasvua jäsenvaltioiden uudistusten ansiosta. Keskeisillä palvelualoilla (kuten yrityspalvelut ja rakentaminen) toimivilla palveluntarjoajilla on kuitenkin edelleen vastassaan lukuisia esteitä. Jäsenvaltioiden välisen hallinnollisen yhteistyön järjestelmä ei myöskään toimi täysipainoisesti. Keskitettyjen asiointipisteiden toiminnasta ja käyttökelpoisuudesta vuonna 2015 tehdyssä perusteellisessa analyysissä tultiin siihen tulokseen, että useimmat näistä asiointipisteistä eivät ole vielä saaneet toteutettua kaikkia odotettuja hallinnon yksinkertaistamistoimia palvelujen väliaikaisen rajat ylittävän tarjoamisen tai yrityksen perustamisen yhteydessä.

Lisäksi komission arvioinnissa kävi ilmi, että jäsenvaltioilla on hyvin epäyhtenäinen lähestymistapa vakuutusvelvoitteisiin ja vakuutusten saantiin palvelujen tarjoamista varten, mistä syystä palveluntarjoajien on vaikeaa ja kallista saada vakuutusta rajatylittävää palvelujen tarjoamista varten erityisesti yrityspalvelujen ja rakentamisen aloilla.

Kaikki nämä esteet haittaavat rajat ylittävän kaupan lisäämistä ja investointeja palvelujen alalla.

•Sidosryhmien kuuleminen

Komissio on toteuttanut useita analyysejä ja kuulemisia kerätäkseen näyttöä täysin toimivien palvelualan sisämarkkinoiden tiellä vielä olevista esteistä ja keskittynyt erityisesti käytössä olevien säännösten käytännön vaikutuksiin. On tehty taloudellinen arvio palvelumarkkinoiden kansallisten uudistusten vaikutuksista ja palveluntarjoajien vakuutusten saannista. Lisäksi on järjestetty sidosryhmien työpajoja osana sisämarkkinafoorumia vuosina 2014, 2015 ja 2016. Niissä tarkasteltiin pienten ja keskikokoisten yritysten haasteita kehittyä rajat ylittävillä alueellisilla markkinoilla tai palvelualojen (erityisesti yritys- ja rakennuspalvelujen) erityisiä haasteita – näitä aloja haittaa vähäinen rajat ylittävä kauppa ja sijoitustoiminta EU:n tasolla. Kerätyt kommentit ja tiedot paljastivat, että huolimatta viime vuosien edistymisestä palveluntarjoajien on useilla taloudellisesti merkittävillä aloilla edelleen vaikeaa laajentaa toimintaansa jäsenvaltioiden rajojen yli.

Sidosryhmillä on erilaisia näkemyksiä siitä, miten sitä kehystä, jota palvelumarkkinoihin sovelletaan EU:n ja jäsenvaltioiden tasolla, olisi mahdollista parantaa. Sidosryhmät vastustavat lähes yksimielisesti palveludirektiivin uutta käsittelyä. Tällä asetuksella ei muuteta mitään palveludirektiivissä vahvistettuja palvelujen rajat ylittävään tarjoamiseen kohdistuvia aineellisia sääntöjä eikä työntekijöiden lähettämistä työhön toiseen jäsenvaltioon, työterveyttä ja -turvallisuutta tai ympäristönsuojelua koskevia sääntöjä.

Verkossa järjestettiin julkinen kuuleminen 3. toukokuuta ja 26. heinäkuuta 2016 välisenä aikana. Kuulemisessa kerättiin sidosryhmiltä lisää kannanottoja ja ensi käden kokemuksia näillä palvelualoilla erityisesti esteistä, joita EU:ssa vielä on palvelujen rajat ylittävässä tarjoamisessa.

Lisäksi komissio keräsi useaan otteeseen – erityisesti kahdessa julkisessa kuulemisessa vuosina 2013 ja 2015 – näkemyksiä sidosryhmiltä siitä, minkälaisia ongelmia palveluntarjoajilla on vakuutusten saamisessa, kun palveluja tarjotaan toisessa jäsenvaltiossa väliaikaisesti.

Näiden kuulemisten tulokset ovat vahvistaneet, että kansallisella tasolla on edelleen olemassa perusteettomia tai kohtuuttomia vaatimuksia, jotka haittaavat palveluntarjoajia ja palvelujen vastaanottajia sisämarkkinoilla. Lisäksi kuulemisessa saatiin osviittaa siitä, miten sidosryhmät suhtautuvat toimintapolitiikkoihin. Niistä suurin osa halusi, että palvelujen rajat ylittävää tarjoamista haittaaviin jäljellä oleviin esteisiin olisi puututtava ja että olisi helpotettava vakuutuskatteen saantia näissä tilanteissa. Samalla olisi pidettävä yllä EU:n säännöstöä sosiaaliasioiden, työllisyyden, työterveyden ja -turvallisuuden sekä ympäristön aloilla ja harjoitettava kunnianhimoista täytäntöönpanopolitiikkaa. Komissio on tältä osin marraskuussa 2016 hyväksynyt kattavan täytäntöönpanopaketin, jolla puututaan kohtuuttomiin palvelujen alalla käyttöön otettuihin rajoituksiin yhdeksässä jäsenvaltiossa.

Tätä rajat ylittävien palvelumarkkinoiden kehittämisen tehostamiseen tähtäävää aloitetta kannatettiin myös kilpailukykyneuvoston 29. helmikuuta 2016 sisämarkkinastrategiasta antamissa päätelmissä 11 ja Eurooppa-neuvoston 28. kesäkuuta 2016 antamissa päätelmissä 12 . Myös Euroopan parlamentti kannatti sitä 26. toukokuuta 2016 antamassaan sisämarkkinastrategiaa koskevassa päätöslauselmassa 13 .

•Asiantuntijatiedon keruu ja käyttö

Tämän asetusehdotuksen laatimisessa hyödynnettiin vuosina 2010–2011 suoritetun jäsenvaltioiden keskinäisen arvioinnin, vuosina 2011–2012 tehtyjen suorituskyvyn testausten ja vuosina 2012–2013 tehdyn vertaisarvioinnin tuloksia. Asiantuntijatietoa saatiin lisäksi erilaisista julkisista kuulemisista, kuten kesällä 2016 järjestetystä kuulemisesta.

Vakuutuksia koskevissa näkökohdissa on otettu huomioon myös tulokset vuonna 2013 käynnistetystä julkisesta kuulemisesta, jossa selvitettiin vaikeuksia, joita palveluntarjoajilla on yrittäessään saada vakuutuksia rajatylittävissä yhteyksissä, ja joulukuussa vuonna 2015 vähittäisrahoituspalveluja käsittelevää mahdollista vihreää kirjaa koskeneesta kuulemisesta. Viimeksi mainittu kuuleminen käsitteli myös kysymyksiä, jotka liittyvät erityisesti ammatillisen vastuuvakuutuksen saatavuuteen valtioiden rajat ylittävissä tapauksissa. Lisäksi on käyty säännöllisesti keskusteluja alan edustajien kanssa.

Komissio on järjestänyt useita seminaareja sidosryhmien ja erityisesti työmarkkinaosapuolten kanssa asiantuntemuksen keräämiseksi vaikeuksista, jotka johtuvat tiukoista hallinnollisista vaatimuksista eri jäsenvaltioissa. Tietoja kerättiin myös teettämällä ulkopuolisia tutkimuksia ja raportteja. Komissio kävi teknisistä kysymyksistä säännöllisesti keskusteluja myös palveludirektiivin täytäntöönpanoa käsittelevässä asiantuntijaryhmässään.

•Vaikutustenarviointi

Tämän aloitteen valmistelemiseksi toteutettiin vaikutustenarviointi. Uudelleen toimitetussa raportissa otetaan huomioon sääntelyntarkastelulautakunnan 14. lokakuuta 2016 antamassa alkuperäisessä kielteisessä lausunnossa 14 esitetyt suositukset ja lautakunnan 8. marraskuuta 2016 antamassa lopullisessa myönteisessä lausunnossaan 15 esiin nostamat uudet näkökohdat. Erityisesti voidaan mainita, että ongelman kuvausta ja vaikutustenarvioinnin laajuutta on selkiytetty, erilaiset toimintavaihtoehdot on ryhmitelty selkeästi tunnistettaviksi vaihtoehtopaketeiksi ja hallintokustannusten vähentymistä on arvioitu täsmällisemmin.

Yksittäisiä toimintavaihtoehtoja on tarkasteltu vaikutustenarvioinnissa ja ne on ryhmitelty toimintavaihtoehtopaketeiksi. Tarkastellut toimintavaihtoehtopaketit olivat seuraavat:

Ensimmäinen toimintavaihtoehtopaketti mahdollistaisi sen, että palveluntarjoaja saisi todistuksen laillisesta sijoittautumisesta kotijäsenvaltioon ja myös vahvistuksen toimintansa vakuutusturvasta kotijäsenvaltiossa.

Toinen toimintavaihtoehtopaketti mahdollistaisi sen, että palveluntarjoaja voisi käyttää EU:n tason menettelyä toisen jäsenvaltion markkinoille pääsyn helpottamiseksi. Tähän kuuluisi pitkälle kehitetty sähköinen mekanismi, joka olisi käyttöyhteydessä IMIin ja joka helpottaisi niiden lähetettyä henkilöstöä koskevien muodollisuuksien täyttämistä, joita vastaanottava jäsenvaltio voi valita käyttävänsä. Lisäksi siinä puututtaisiin vakuutuksiin liittyviin käytännön esteisiin rajat ylittävissä tilanteissa.

Kolmannessa toimintavaihtoehtopaketissa tehtäisiin sama kuin paketissa 2, minkä lisäksi sillä vähennettäisiin useiden keskeisten yrityspalvelujen (arkkitehti-, insinööri- ja laskentatoimen palvelut) sääntelyeroja yhdenmukaistamalla muutamia palveluntarjoajiin näillä kolmella palvelualalla sovellettavia vaatimuksia (oikeudellista muotoa koskevat rajoitukset, vaatimukset, joissa vahvistetaan ammattihenkilöiltä edellytettävä prosenttiosuus osakkeista, sekä monialatoiminnan tarjoamista koskevat rajoitukset).

Neljännessä toimintavaihtoehtopaketissa tehtäisiin sama kuin paketissa 3, minkä lisäksi sillä otettaisiin käyttöön erityisiä ratkaisuja toissijaiseen toimipaikkaan (sivuliikkeet ja toimipisteet) liittyviin edellä mainittuihin sääntelyeroihin puuttumiseksi vapauttamalla ulkomaiset palveluntarjoajat tietyistä vaatimuksista siten, että vastaanottavalle jäsenvaltiolle annettaisiin samalla mahdollisuus ottaa käyttöön vaihtoehtoisia suojatoimia.

Ensimmäisellä paketilla saataisiin tilannetta yksinkertaistettua jonkin verran, mutta sen vaikutukset olisivat kuitenkin muihin paketteihin verrattuna vähäisemmät. Vaikka niin paketilla 3 kuin paketilla 4 olisi pakettia 2 vahvemmat vaikutukset, koska niissä puututaan myös sääntelyesteisiin (hallinnon yksinkertaistamisen lisäksi), komissio päätti valita paketin 2, koska pakettien 3 ja 4 kattamien rajoittavimpien vaatimusten poistaminen kohdennetuilla täytäntöönpanotoimilla, joita täydennetään palvelun tarjoavaan ammattikuntaan sovellettavaan sääntelykehykseen kokonaisuudessaan kohdistuvilla erityissuosituksilla, näyttää oikeasuhteisemmalta kuin lainsäädäntöehdotus, jolla toteutetaan vähimmäistason yhdenmukaistaminen muutamien vaatimusten osalta muutamilla palvelualoilla. Paketti 4 hylättiin myös sen vuoksi, että sitä voitaisiin pitää alkuperämaahan perustuvana toimintamallina, jossa ulkomaiset palveluntarjoajat ovat ainoastaan kotijäsenvaltionsa lainsäädännön alaisia, mikä johtaisi kotimaisten palveluntarjoajien käänteiseen syrjintään.

Valitun paketin odotetaan lisäävän valtioiden rajojen yli laajentuvien palveluntarjoajien oikeusvarmuutta ja tuottavan niille kustannussäästöjä. Sen odotetaan lisäävän markkinoiden dynamiikkaa ja kilpailua, mikä puolestaan lisää kuluttajien valinnanvaraa ja heille koituvaa lisäarvoa.

•Sääntelyn toimivuus ja yksinkertaistaminen

Sähköisen eurooppalaisen palvelukortin käyttöönotosta annettavalla asetusehdotuksella edistetään sääntelyn toimivuutta palveluntarjoajien markkinoille pääsyn osalta ja sääntelyn yksinkertaistamista parantamalla menettelyjä, joilla palveluntarjoajat saavat pääsyn toisen jäsenvaltion markkinoille. Tällä ei muuteta palveludirektiivin mukaisia vastaanottavien jäsenvaltioiden oikeuksia.

• Perusoikeudet

Tällä ehdotuksella edistetään perusoikeuskirjaan sisältyviä oikeuksia. Henkilötietojen suoja varmistetaan lisäksi perusoikeuskirjan 8 artiklan mukaisesti. Tämän aloitteen päätavoitteena on helpottaa sijoittautumisoikeutta ja oikeutta tarjota palveluja missä tahansa jäsenvaltiossa, kuten perusoikeuskirjan 15 artiklan 2 kohdassa määrätään, ja varmistaa, ettei minkäänlaista edes välillistä kansalaisuuteen perustuvaa syrjintää esiinny (edistämällä perusoikeuskirjan 21 artiklan 2 kohdan säännösten täytäntöönpanoa). Lisäksi on tarkoitus EU:n tasolla ottaa käyttöön puolueeton, oikeudenmukainen ja kohtuullisen nopea menettely myös komission osallistumisen osalta, kuten perusoikeuskirjan 41 artiklassa edellytetään. Lisäksi oikeuksien (eli palvelujen tarjoamisen vapauden) väärinkäytön kielto otetaan asianmukaisesti huomioon perusoikeuskirjan 54 artiklan mukaisesti.

4.TALOUSARVIOVAIKUTUKSET

Ehdotuksesta odotetaan kohdistuvan vaikutuksia EU:n talousarvioon niiltä osin kuin tulevassa sähköisessä eurooppalaisessa palvelukortissa hyödynnetään IMIä operatiivisena perustana. IMIä on mukautettava sähköiseen eurooppalaiseen palvelukorttiin liittyvän menettelyn ja varastointivaatimusten tukemiseksi ja täydennettävä joillakin lisätoiminnoilla – julkinen käyttöliittymä palveluntarjoajille, yhteenliitännät muihin asiaan liittyviin järjestelmiin ja taustajärjestelmätoiminto kansallisille viranomaisille. Tämä johtuu siitä, että IMI tarjotaan sähköisen eurooppalaisen palvelukortin yhteyteen välineeksi, jota voidaan käyttää tietojen vaihtoon ja keskinäiseen avunantoon tietyn jäsenvaltion toimivaltaisten viranomaisten välillä sanotun kuitenkaan rajoittamatta muita jäsenvaltioiden käyttöön ottamia ratkaisuja. Vaikutukset EU:n talousarvioon ovat vähäiset, sillä IMIn käyttö sähköisen eurooppalaisen palvelukortin tukena tuottaa merkittäviä mittakaava- ja kattavuusetuja. Lisäksi IMIn keskeiset nykyiset ja kehitteillä olevat valmiudet ovat suurelta osin sähköisen eurooppalaisen palvelukortin vaatimuksia vastaavat. Mukautus- ja kehityskustannukset jäävät tämän vuoksi oleellisesti pienemmiksi.

Mahdolliset määrärahatarpeet katetaan uudelleenjärjestelyillä. EU:n talousarvioon ei odoteta kohdistuvan vaikutuksia niiden määrärahojen lisäksi, jotka on jo sisällytetty komission viralliseen rahoitussuunnitelmaan.

5.LISÄTIEDOT

•Toteuttamissuunnitelmat, seuranta, arviointi ja raportointijärjestelyt

Tämän asetuksen arviointi on määrä tehdä viiden vuoden välein sen jälkeen, kun sähköinen eurooppalainen palvelukortti on pantu täytäntöön. Arviointiin sisältyy myös arvio koordinoivien viranomaisten välisestä yhteistyöstä jäsenvaltioissa, ja siinä tarkastellaan tarvetta mukauttaa sähköisen eurooppalaisen palvelukortin menettelyjä ottaen huomioon uusin kehitys sähköisen hallinnon alalla. Jäsenvaltioita, palveluntarjoajia, työmarkkinaosapuolia ja muita sidosryhmiä pyydetään myös arvioimaan aloitteen toimivuutta. Huomioon otetaan erityisiä indikaattoreita, joilla voidaan arvioida asetuksen vaikutuksia; tällaisia indikaattoreita ovat esimerkiksi sähköistä eurooppalaista palvelukorttia käyttävien palveluntarjoajien määrä, heidän kokemuksensa hallinnollisesta rasituksesta, käytettyjen menettelyjen nopeus tai jäsenvaltioiden välisten tiedonvaihtojen määrä.

Direktiivin 2014/67/EU joitakin osia on määrä tarkastella uudelleen kesäkuussa 2019, ja tämän uudelleentarkastelun yhteydessä olisikin arvioitava uudelleen 6 artiklan mukaan tarjottavien välineiden potentiaalia. Uudelleentarkastelussa on otettava huomioon kokemukset niissä jäsenvaltioissa, jotka ovat mahdollisesti valinneet tämän asetusluonnoksen 6 artiklan 3 kohdassa säädetyn mahdollisuuden sallia työntekijöiden lähettämiseen liittyvien asianomaisten muodollisuuksien täyttämisen IMIin käyttöyhteydessä olevan sähköisen alustan kautta.

•Ehdotukseen sisältyvien säännösten yksityiskohtaiset selitykset

1 artiklassa määritetään asetusehdotuksen kohde, mikä on ottaa käyttöön sähköinen eurooppalainen palvelukortti ja siihen liittyvät hallinnolliset välineet, joita palveluntarjoajat voivat käyttää tarjotakseen palveluja rajojen yli. Siinä selvennetään myös, että tällaisen sähköisen kortin saataville asettamisen edellyttämien kansallisten säännösten yhteensovittamisesta säädetään samaan aikaan annettavassa direktiivissä (ESC).

2 artiklassa määritellään toiminnat, joita varten sähköinen eurooppalainen palvelukortti on käytettävissä, sekä ne toiminnat, alat ja seikat, jotka eivät direktiiviä 2006/123/EY myötäillen kuulu sähköisen kortin piiriin.

Lisäksi siinä todetaan direktiivin 2006/123/EY tavoin, ettei tällä asetuksella vaikuteta yleistä taloudellista etua koskevien palvelujen määrittämiseen tai järjestämiseen eikä kilpailulainsäädännön piiriin kuuluviin sääntöihin. Sillä ei myöskään vaikuteta kulttuuriseen tai kielelliseen monimuotoisuuteen tai tiedotusvälineiden moniarvoisuuteen. Asetuksella ei näiden lisäksi vaikuteta yleisen rikosoikeuden eikä työ-, vero- tai sosiaaliturvalainsäädännön säännöksiin.

Samoin kuin direktiivissä 2006/123/EY tässä asetuksessa selkiytetään, että sitä ei sovelleta, jos se on ristiriidassa palvelutoiminnan aloittamisen ja harjoittamisen erityisiä näkökohtia tietyillä aloilla tai tiettyjen ammattien tietyillä aloilla säätelevien muiden unionin säädösten kanssa.

3 artikla sisältää asetuksessa käytettävät määritelmät.

4 artiklassa määritellään sähköistä eurooppalaista palvelukorttia koskevien hakemusten keskeiset kohdat, joiden pitäisi olla samat koko EU:n alueella, ja siirretään komissiolle täytäntöönpanovaltaa määritellä vakiolomake ja tekniset yksityiskohdat sekä siirretty toimivalta määritellä tarkemmin, minkälaisia taustatietoja ja asiakirjoja, joiden tarve on poikkeuksellisissa olosuhteissa perusteltu, hakemukseen on liitettävä.

5 artiklassa vahvistetaan, että vakuutusten tarjoajat ja laitokset, jotka jäsenvaltio on nimennyt antamaan pakollisia vakuutuksia, ovat velvoitettuja antamaan vakuutuksenottajien pyynnöstä vakuutustodistuksen. Siinä myös määritellään tällaisen todistuksen olennaiset osat ja esitetään, että komissiolla tulisi olla mahdollisuus määrittää täytäntöönpanosäädöksillä vakiolomake.

6 artiklassa annetaan sähköisen eurooppalaisen palvelukortin haltijoille mahdollisuus täyttää direktiivin 2005/36/EY mukaiset henkilöstön lähettämiseen liittyvät muodollisuudet IMIin käyttöyhteydessä olevan sähköisen alustan kautta kotijäsenvaltion koordinoivan viranomaisen koordinoidessa muodollisuuksia. Direktiivien 96/71/EY ja 2014/67/EU mukaiseen työntekijöiden lähettämiseen sovelletaan samaa mahdollisuutta niiden jäsenvaltioiden suhteen, jotka ovat ilmoittaneet komissiolle, että tätä mahdollisuutta olisi sovellettava työntekijöiden lähettämisessä niiden alueelle. Jos jäsenvaltiot ovat ottaneet käyttöön menettelyt, joilla direktiivin 2014/67/EU 9 artiklan nojalla tehtävä ilmoitus työntekijöiden lähettämisestä voidaan myöskin tehdä sähköisesti, IMIin käyttöyhteydessä olevan sähköisen alustan on ohjattava kortin haltija suoraan asianomaisiin kansallisiin menettelyihin.

7 artiklassa annetaan sähköistä eurooppalaista palvelukorttia hakeville mahdollisuus täyttää direktiivin 2005/36/EY mukaiseen itsenäisten ammatinharjoittajien vapaaseen liikkuvuuteen liittyvät muodollisuudet IMIin käyttöyhteydessä olevan sähköisen alustan kautta kotijäsenvaltion koordinoivan viranomaisen koordinoidessa muodollisuuksia. Se mahdollistaa myös direktiivin 2005/36/EY nojalla vaadittavien ammatillista pätevyyttä koskevien todistusten korvaamisen sähköistä eurooppalaista palvelukorttia koskevalla täytetyllä hakemuksella.

8 artiklassa säädetään, että sähköisen eurooppalaisen palvelukortin hakemiseen, myöntämiseen, päivittämiseen, voimassaolon keskeyttämiseen, kumoamiseen ja peruuttamiseen liittyvien menettelyjen on oltava täysin sähköisiä ja saatavilla IMIin käyttöyhteydessä olevan sähköisen alustan kautta, sanotun kuitenkaan rajoittamatta jäsenvaltioiden koordinoivien viranomaisten ja jäsenvaltioiden toimivaltaisten viranomaisten sisäistä työnkulkua. Siinä myös siirretään komissiolle täytäntöönpanovalta hyväksyä edellä mainittujen sähköisten menettelyjen tekniset eritelmät.

9 artikla sisältää yhteiset säännöt, jotka koskevat sähköisen eurooppalaisen palvelukortin menettelyn yhteydessä toimitettavien asiakirjojen muotoa ja kieltä. Siinä myös siirretään komissiolle täytäntöönpanovalta hyväksyä teknisiä sääntöjä sähköisen eurooppalaisen palvelukortin menettelyssä käytettävien tietojen ja asiakirjojen kääntämisestä. .

10 artiklassa määritellään periaatteet sen selkiyttämiseksi, minkälaisia maksuja kotijäsenvaltio ja vastaanottava jäsenvaltio voivat pyytää. Ne eivät saa ylittää jäsenvaltioille suoraan aiheutuvia kustannuksia. Lisäksi siinä annetaan komissiolle täytäntöönpanovalta vahvistaa maksuehtoja ja -menettelyjä koskevat tekniset säännöt.

11 artiklassa velvoitetaan vakuutusten tarjoajat antamaan vakuutuksenottajan pyynnöstä todistus vakuutuksenottajan toimintaan liittyvistä kolmansien korvausvaatimuksista. Lisäksi siinä siirretään komissiolle valta antaa täytäntöönpanosääntöjä todistuksen vakiomuodosta.

12 artiklassa säädetään, että vakuutusten tarjoajien ja laitosten, jotka jäsenvaltiot ovat nimenneet antamaan pakollisia vakuutuksia, on syrjimättömällä tavalla otettava hyväksymistä koskevissa menettelytavoissa ja vakuutusmaksujen laskennassa asianmukaisesti huomioon palveluntarjoajan korvaushakemuksista esittämä todistus.

13 artiklassa edellytetään, että ammatilliseen vastuuvakuutukseen liittyviä ryhmävakuutuksia jäsenilleen tai tietyille muille palveluntarjoajille tarjoavat ammatilliset järjestöt antavat muista jäsenvaltioista tuleville palveluntarjoajille, jotka ovat ilmaisseet olevansa kiinnostuneita tällaisesta ryhmävakuutuksesta, syrjimättömällä tavalla mahdollisuuden tällaiseen vakuutukseen. Tämä koskee myös sähköisen eurooppalaisen palvelukortin haltijoita.

14 artiklassa säädetään keskinäisestä velvoitteesta vaihtaa tietoja koordinoivien viranomaisten kesken. Komissiolle siirretään myös täytäntöönpanovalta määritellä tällaisten vaihdettavien tietojen käsittelyä koskevat tekniset yksityiskohdat.

15 artiklassa säädetään 4 artiklassa komissiolle siirretyn säädösvallan käyttämisestä.

16 artiklassa määritellään komissiota täytäntöönpanosäädösten antamisessa avustava komitea ja asetuksen (EU) N:o 182/2011 mukaisesti sovellettava menettely.

17 artiklassa säädetään jäsenvaltioiden velvollisuudesta nimetä koordinoiva viranomainen, jolla on toimivalta suorittaa asetuksessa ja direktiivissä vahvistetut tehtävät, joilla vahvistetaan sähköisen eurooppalaisen palvelukortin toimintakehys, antaa se tiedoksi komissiolle ja rekisteröidä se IMIin.

18 ja 19 artikloissa asetetaan komissiolle velvollisuus seurata ja tarkastella tämän asetuksen vaikutuksia sijoittautumisvapauteen ja vapauteen tarjota palveluja eri jäsenvaltioissa. Lisäksi viitataan 6 artiklan mukaan tarjottavien järjestelyjen uudelleentarkasteluun direktiivin 2014/67/EU mukaisen uudelleentarkastelun yhteydessä.

20 artiklassa säädetään IMIä koskevan asetuksen (EU) N:o 1024/2012 muuttamisesta siten, että mainitun asetuksen soveltamisalaan sisällytetään sähköinen eurooppalainen palvelukortti.

21 artikla koskee voimaantuloa ja soveltamista. Asiaankuuluvat päivämäärät on mukautettu direktiivin osalta ehdotettuihin päivämääriin.

2016/0403 (COD)

Ehdotus

EUROOPAN PARLAMENTIN JA NEUVOSTON ASETUS

sähköisen eurooppalaisen palvelukortin ja siihen liittyvien hallinnollisten välineiden käyttöönotosta

(ETA:n kannalta merkityksellinen teksti)

EUROOPAN PARLAMENTTI JA EUROOPAN UNIONIN NEUVOSTO, jotka

ottavat huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen ja erityisesti sen 114 artiklan,

ottavat huomioon Euroopan komission ehdotuksen,

sen jälkeen, kun esitys lainsäätämisjärjestyksessä hyväksyttäväksi säädökseksi on toimitettu kansallisille parlamenteille,

ottavat huomioon Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunnon, 16

ottavat huomioon alueiden komitean lausunnon 17 ,

noudattavat tavallista lainsäätämisjärjestystä,

sekä katsovat seuraavaa:

(1)Euroopan unionin toiminnasta tehdyssä SEUT-sopimuksessa taataan palveluntarjoajille vapaus sijoittautua jäsenvaltioihin ja vapaus tarjota palveluja eri jäsenvaltioissa.

(2)Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivissä 2006/123/EY 18 vahvistetaan yleiset säännökset, joilla helpotetaan palveluntarjoajien sijoittautumisvapauden käyttöä ja palvelujen vapaata liikkuvuutta. Siinä säädetään muun muassa, että jäsenvaltioiden olisi säädettävä hallinnon yksinkertaistamisesta, esimerkiksi keskitettyjen asiointipisteiden käyttämisestä ja sellaisten vastaavien ammatillisten vastuuvakuutusten, joka palveluntarjoajalla on jo kotijäsenvaltiossaan, hyväksymisestä.

(3)Direktiivissä 2006/123/EY edellytetään jäsenvaltioiden ottavan käyttöön keskitettyjä asiointipisteitä, joiden kautta palveluntarjoaja, joka haluaa sijoittautua tai tarjota palveluja, voi löytää kaikki asiaan kuuluvat tiedot noudatettavista vaatimuksista ja sähköisistä menettelyistä kaikkien muodollisuuksien, lupien ja ilmoitusten osalta, ja pitävän ne jatkuvasti ajan tasalla. Palveluntarjoajat joutuvat kuitenkin edelleen tekemisiin kalliiden tietovaatimusten kanssa ja heillä on vaikeuksia noudattaa kansallisia menettelyjä etäältä nimenomaan alakohtaisten vaatimusten osalta. Eri jäsenvaltioiden hallintoelinten välisen yhteistyön olisi periaatteessa tapahduttava sisämarkkinoiden tietojenvaihtojärjestelmän (IMI) kautta – kyseessä on tietotekninen alusta, joka tarjotaan mainitun direktiivin mukaiseen rajat ylittävään tiedonvaihtoon ja keskinäiseen avunantoon eri jäsenvaltioiden viranomaisten välillä. Viranomaisilla on joskus epäilyjä palveluntarjoajan laillisesta sijoittautumisesta toiseen jäsenvaltioon, mutta tietojenvaihtojärjestelmän nykyisin tarjoamia yhteistyömahdollisuuksia ei silti hyödynnetä täysimääräisesti.

(4)Käytössä on edelleen vaatimuksia, joiden vuoksi palveluntarjoajien toiminnan laajentaminen sisämarkkinoilla on työlästä ja vähemmän houkuttelevaa; eri viranomaisilla on esimerkiksi käytössä lukuisia erilaisia lupamenettelyjä, eivätkä viranomaiset kykene sijoittautumisen osalta tunnustamaan vastavuoroisesti muissa jäsenvaltioissa aiemmin täytettyjä edellytyksiä tai soveltavat palvelujen väliaikaisen rajat ylittävän tarjoamisen osalta suhteettomia tai perusteettomia rajoituksia. Vaatimusten noudattamisesta aiheutuu näin ollen palveluntarjoajille moninaisia ja suhteettomia kustannuksia, jos he haluavat laajentaa toimintaansa rajojen yli.

(5)Lupiin ja ilmoituksiin liittyvät muodollisuudet edellyttävät usein paperilomakkeiden täyttämistä ja paperimuodossa olevia asiakirjoja, jotka on käännettävä, mistä aiheutuu merkittäviä kustannuksia, ja joiden on vielä täytettävä tiettyjä vaatimuksia, kuten oikeaksi todistaminen tai virallisesti oikeaksi vahvistaminen. Tietoa näistä esteistä ei joko ole saatavilla verkossa tai tiedot ovat niukkoja, puutteellisia tai hajanaisia tai niitä on vaikea tulkita rajojen yli laajentuvan palveluntarjoajan erityisolosuhteissa, sillä ne koskevat usein puhtaasti kansallisia tilanteita. Palveluntarjoajat joutuvat usein toimittamaan tietonsa ja asiakirjansa uudelleen ja eri viranomaiset samassa jäsenvaltiossa voivat tehdä päällekkäisiä tarkastuksia. Merkittävät käännöskustannukset ovat myös tärkeä tekijä, joka vähentää yritysten halukkuutta ryhtyä toiminnan laajentamiseen rajojen yli.

(6)Rajat ylittävä kauppa ja sijoitustoiminta tiettyjen yritys- ja rakennuspalvelujen alalla on erityisen vähäistä – potentiaalia palvelumarkkinoiden tiiviimpään yhdentymiseen on – ja kielteiset vaikutukset talouden muihin osiin ovat huomattavat. Tällainen tehottomuus johtaa tilanteisiin, joissa kasvun ja työpaikkojen lisäämismahdollisuuksia sisämarkkinoilla ei täysin hyödynnetä.

(7)Toimintaa haittaaviin esteisiin puuttuminen rajat ylittävän palvelutoiminnan lisäämiseksi auttaa vahvistamaan kilpailukykyä, mikä näkyy kuluttajille suurempana valinnanvarana ja edullisempina hintoina sekä kilpailukykyisempinä palvelualoina; joilla luodaan uusia työpaikkoja, edistetään tuottavuutta ja varmistetaan aiempaa houkuttelevampi ilmapiiri investoinneille ja innovaatioille.

(8)Tämän asetuksen tarkoituksena on helpottaa sijoittautumisvapautta ja palvelujen vapaata liikkumista sisämarkkinoilla direktiivin 2006/123/EY soveltamisalaan jo kuuluvilla aloilla toteuttamalla lisätoimia, joilla tähdätään sisämarkkinoiden toteuttamista ja toimintaa koskevien säännösten lähentämiseen. Sen olisi perustuttava SEUT-sopimuksen 114 artiklaan.

(9)Tämän vuoksi tällä asetuksella otetaan käyttöön sähköinen eurooppalainen palvelukortti, jonka on määrä helpottaa tiettyjen palveluntarjoajien toiminnan laajentamista rajojen yli sisämarkkinoilla joko tarjoamalla palveluja väliaikaisesti tai toissijaisen toimipaikan välityksellä sivuliikkeiden, toimipisteiden tai toimistojen kautta.

(10)Täten tämän asetuksen kohteena ovat erityisesti direktiivin ... [ESC Directive] soveltamisalaan kuuluvat yritys- ja rakennuspalvelualat, joilla on eräitä tiukimpia lainsäädännöllisiä ja hallinnollisia esteitä rajat ylittävälle laajentumiselle ja joilla siksi on hyödyntämätöntä potentiaalia sisämarkkinoiden yhdentymisen kannalta.

(11)Kaikki asiat, toiminnot ja alat, jotka on jätetty direktiivin 2006/123/EY soveltamisalan ulkopuolelle, pitäisi jättää tämän asetuksen soveltamisalan ulkopuolelle. Tällä asetuksella ei eritotenkaan ole vaikutusta sellaisiin asioihin, toimintoihin tai aloihin, jotka johtuvat vero-, sosiaaliturva- ja työlainsäädännöstä, mukaan luettuina lakisääteiset tai sopimuksiin perustuvat työehtoja, työoloja, työterveyttä ja -turvallisuutta sekä työnantajien ja työntekijöiden välistä suhdetta koskevat säännökset ja määräykset. Tämä asetus ei myöskään vaikuta jäsenvaltioiden sosiaaliturvalainsäädäntöön. Tällä asetuksella ei liioin rajoiteta minkään kilpailuoikeudesta johtuvan säännöksen soveltamista eikä minkään kansainväliseen yksityisoikeuteen pohjautuvan sovellettavaa lainsäädäntöä tai lainkäyttövaltaa koskevan säännön soveltamista.

(12)Johdonmukaisuuden vuoksi mahdolliset ristiriidat tämän asetuksen ja muiden sellaisten EU:n säädösten välillä, joissa säännellään palvelutoiminnan aloittamiseen tai harjoittamiseen tietyllä alalla liittyviä tiettyjä näkökohtia, olisi ratkaistava siten kuin direktiivin 2006/123/EY 3 artiklassa säädetään kyseisen direktiivin ja tällaisten säädösten välisistä mainittujen muiden säädösten soveltamiseen liittyvistä ristiriidoista. Tämän asetuksen säännöksiin ei näin ollen voida vedota sellaisten ennakkolupajärjestelmien, ennakkoilmoitusjärjestelmien tai sijoittautumista koskevien vaatimusten perustelemiseksi, jotka on kielletty muissa EU:n säädöksissä, joissa säännellään palvelutoiminnan aloittamiseen tai harjoittamiseen tietyllä alalla liittyviä tiettyjä näkökohtia, kuten 8 päivänä kesäkuuta 2000 annetussa Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivissä 2000/31/EY 19 . Tällä asetuksella ei myöskään millään tavoin vaikuteta niihin velvoitteisiin, joita palveluntarjoajien olisi noudatettava Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 96/71/EY 20 sekä Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2014/67/EU 21 mukaisesti.

(13)Sähköinen eurooppalainen palvelukortti olisi otettava käyttöön vapaaehtoisena vaihtoehtona palveluntarjoajille. Palveluntarjoajilla olisi toimintaansa rajatylittäväksi laajentaessaan edelleen oltava mahdollisuus osoittaa sovellettavien vaatimusten noudattaminen asianomaisten jäsenvaltioiden kansallisen lainsäädännön mukaisilla muilla luvilla ja ilmoituksilla. Palveluntarjoajalla olisi aina oltava mahdollisuus olla hakematta sähköistä eurooppalaista palvelukorttia.

(14)Sähköisen eurooppalaisen palvelukortin olisi oltava täysin sähköinen, perustuttava lähes yksinomaan luotettavista lähteistä saataviin tietoihin, rajoitettava asiakirjojen käyttö vain välttämättömään ja mahdollistettava monikielinen käsittely käännöskustannusten välttämiseksi, jotta menettely olisi täysin sähköinen ja hallinnollinen yhteistyö kotijäsenvaltion ja vastaanottavan jäsenvaltion kesken olisi mahdollista. Tätä asetusta varten olisi käytettävä Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksella (EU) N:o 1024/2012 22 perustettua sisämarkkinoiden tietojenvaihtojärjestelmää. Olisi kehitettävä erityinen sähköinen alusta sähköisten eurooppalaisten palvelukorttien myöntämistä, päivittämistä, voimassaolon keskeyttämistä, kumoamista tai peruuttamista varten ja voimassa olevien sähköisten eurooppalaisten palvelukorttien saamiseksi kortin haltijoiden ja toimivaltaisten viranomaisten saataville sähköisesti.

(15)Sähköisen eurooppalaisen palvelukortin hakemista varten olisi oltava saatavilla yhdenmukaistettu monikielinen lomake sen varmistamiseksi, että palveluntarjoajan ja palvelujen, joita varten korttia haetaan, tunnistetiedot sekä kyseessä olevaan palveluun sovellettavien erityisvaatimusten arvioimiseksi tarvittavat tiedot, kuten todisteet sijoittautumisesta kotijäsenvaltioon, hyvästä maineesta tai vakuutuksesta, sisältyvät hakemukseen ja ovat näin koordinoivien viranomaisten saatavilla niin kotijäsenvaltiossa kuin vastaanottavissa jäsenvaltioissa.

(16)Komissiolle olisi siirrettävä valta antaa säädöksiä perussopimuksen 290 artiklan mukaisesti, jotta voidaan määritellä yksityiskohtaisesti tiedot, jotka on sisällytettävä vakiomuotoiseen hakulomakkeeseen, ja asiakirjat, jotka on sisällytettävä hakemukseen todisteeksi. On erityisen tärkeää, että komissio asiaa valmistellessaan toteuttaa asianmukaiset kuulemiset, myös asiantuntijatasolla, ja että kyseiset kuulemiset toteutetaan niiden periaatteiden mukaan, jotka on vahvistettu 13 päivänä huhtikuuta 2016 tehdyssä parempaa lainsäädäntöä koskevassa toimielinten sopimuksessa. Jotta voitaisiin varmistaa tasavertainen osallistuminen delegoitujen säädösten valmisteluun, Euroopan parlamentille ja neuvostolle toimitetaan kaikki asiakirjat samaan aikaan kuin jäsenvaltioiden asiantuntijoille, ja niiden asiantuntijat pääsevät systemaattisesti komission asiantuntijaryhmien kokouksiin, joissa valmistellaan delegoituja säädöksiä.

(17)Tämän asetuksen täytäntöönpanon aikana jäsenvaltioiden olisi ilmoitettava komissiolle ja saatettava se ajan tasalle kansallisen lainsäädännön edellyttämistä menettelyistä, jotka koskevat maahan tulevia rajatylittävien palvelujen tarjoajia, jotka haluavat tarjota palveluja väliaikaisesti tai sivuliikkeen, toimipisteen tai toimiston kautta, mukaan lukien kyseisiin menettelyihin liittyvät tiedot ja asiakirjat, hakulomakkeiden laatimisen mahdollistamiseksi. Jotta varmistetaan yhdenmukainen täytäntöönpano sen suhteen, mitä tietoja sähköisen eurooppalaisen palvelukortin hakemiseen vaaditaan, täytäntöönpanovalta olisi siirrettävä komissiolle. Tätä valtaa olisi käytettävä Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 182/2011 23 mukaisesti.

(18)Pakollisen tai vapaaehtoisen vakuutuksen kirjallisiin sopimuksiin sisältyvää kattavuuden kuvausta voi olla vaikea löytää. Sen vuoksi vakuutusten tarjoajien sekä laitosten, jotka jäsenvaltio on nimennyt tarjoamaan pakollisia vakuutuksia, olisi toimitettava asiakkaalleen kuvaus keskeisistä katetuista osatekijöistä vakuutustodistuksen muodossa. Tämä todistus olisi liitettävä hakulomakkeeseen. Asetuksen tämän osan yhdenmukaisen soveltamisen varmistamiseksi komissiolle olisi siirrettävä täytäntöönpanovalta hyväksyä todistuksille yhdenmukaistettu muoto. Tätä valtaa olisi käytettävä Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 182/2011 mukaisesti.

(19)Sähköisen eurooppalaisen palvelukortin haltijoiden on ehkä lähetettävä henkilöstöä vastaanottavaan jäsenvaltioon. Tällöin palveluntarjoajilla voi olla täytettävänään useita vaatimuksia, kuten vastaanottavalle jäsenvaltiolle osoitettava ennakkoilmoitus, joka on tarpeen lähetettyjen työntekijöiden suojelemiseksi. Sähköinen eurooppalainen palvelukortti ei millään tavalla vaikuta näiden ilmoitusten sisältöön eikä vastaanottavan jäsenvaltion velvollisuuksiin niiltä osin.

(20)Komission on määrä kehittää sähköisen eurooppalaisen palvelukortin haltijoita varten IMIin käyttöyhteydessä oleva sähköinen alusta, jolla helpotetaan niiden muodollisuuksien täyttämistä, jotka tapauksen mukaan on täytettävä vastaanottavan jäsenvaltion osalta. Nämä muodollisuudet liittyvät erityisesti mahdolliseen velvoitteeseen antaa ennakkoilmoitus työntekijöiden ammattipätevyydestä Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2005/36/EY 24 mukaisesti.

(21)Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2014/67/EU 25 9 artiklan mukaan vaadittavan ennakkoilmoituksen osalta IMIin käyttöyhteydessä olevan sähköisen alustan olisi ohjattava sähköisen eurooppalaisen palvelukortin haltijat kansallisiin sähköisiin menettelyihin, jotka on otettu käyttöön vastaanottavassa jäsenvaltiossa, johon työntekijät lähetetään, aina kun kansalliset menettelyt mahdollistavat edellä mainitun ennakkoilmoituksen sähköisen toimittamisen.

(22)Komission olisi asetettava IMIin käyttöyhteydessä oleva sähköinen alusta saataville niille jäsenvaltioille, jotka ovat aikaisemmin ilmoittaneet komissiolle aikomuksestaan käyttää tätä mahdollisuutta. Jos jäsenvaltiot päättävät sallia IMIn käytön ennakkoilmoituksen lähettämiseen niiden alueella työskentelevistä lähetetyistä työntekijöistä, sähköisen eurooppalaisen palvelukortin haltijoiden on voitava toimittaa direktiivin 2014/67/EU 9 artiklassa tarkoitettu ilmoitus suoraan direktiivin 2014/67/EU 2 artiklan a alakohdassa määritetylle vastaanottavan jäsenvaltion toimivaltaiselle viranomaiselle IMIin käyttöyhteydessä olevan sähköisen alustan kautta. Tätä varten vastaanottavan jäsenvaltion olisi toimitettava kaikki direktiivin 2014/67/EU 9 artiklan 1 kohdan a alakohdan ja 2 kohdan mukaisesti vaadittavat kohdat sellaisen monikielisen lomakkeen pohjaksi, jolla sen alueelle lähetetyistä työntekijöistä ilmoitetaan. Komission olisi julkaistava lomake Euroopan unionin virallisessa lehdessä ja asetettava se saataville IMIin käyttöyhteydessä olevalle sähköiselle alustalle. Vaadittujen kohtien kannalta merkittävien tietojen tulisi olla vastaanottavan jäsenvaltion saatavilla siten, että direktiivin 2014/67/EU 9 artiklan 1 kohdan a alakohdassa vahvistetut kielivaatimukset täyttyvät kaikilta osin. Näiden jäsenvaltioiden kokemukset IMIin käyttöyhteydessä olevan sähköisen alustan käyttämisestä olisi otettava huomioon arvioinnissa, josta säädetään tämän asetuksen 19 artiklan toisessa alakohdassa.

(23)Jotta varmistetaan, että tämä asetus pannaan yhdenmukaisesti täytäntöön sähköisen eurooppalaisen palvelukortin myöntämis- ja päivitysmenettelyjen osalta sekä henkilöstön lähettämistä ja muiden kuin edellisessä johdanto-osan kappaleessa tarkoitettujen itsenäisten ammatinharjoittajien liikkuvuutta koskevien muodollisuuksien osalta, komissiolle olisi siirrettävä täytäntöönpanovalta vahvistaa näiden menettelyjen sähköistä käsittelyä koskevat säännöt. Tätä valtaa olisi käytettävä Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 182/2011 mukaisesti.

(24)Kansallisten hallinnollisten menettelyjen, jotka tukevat tämän asetuksen soveltamisalaan kuuluvia menettelyjä, olisi oltava sähköisiä, jos asianomaiset jäsenvaltiot niin päättävät. Jäsenvaltiot voivat kuitenkin käyttää asetuksella (EU) N:o 1024/2012 perustettua sisämarkkinoiden tietojenvaihtojärjestelmää kyseisen jäsenvaltion sisäisessä hallinnollisessa yhteistyössä.

(25)Sähköisen eurooppalaisen palvelukortin myöntämiseen, päivittämiseen, voimassaolon keskeyttämiseen tai kumoamiseen liittyvissä menettelyissä pitäisi käyttää asiakirjoja vain poikkeustapauksissa, kun yksityiskohtaisemmat tiedot ovat ehdottoman välttämättömiä. Kaikkia tällaisia asiakirjoja olisi joka tapauksessa käytettävä ja ne olisi hyväksyttävä yksinkertaisessa muodossa.

(26)EU:n lainsäädäntö voi säänneltyjen ammattien harjoittajina lähetettävän henkilöstön lähettämistä tai itsenäisen ammatinharjoittajan liikkuvuuteen liittyvän ammattipätevyyden tarkastusta koskevien muodollisuuksien yhteydessä sallia, että asiakirjat toimitetaan erityisen muotoisina, esimerkiksi oikeaksi todistettuina tai virallisesti oikeaksi vahvistettuina asiakirjoja. Tällainen oikeaksi todistaminen ja virallisesti oikeaksi vahvistaminen, kun sen on suorittanut kyseisen asiakirjan alkuperäisesti myöntänyt jäsenvaltio, olisi hyväksyttävä kaikkialla unionissa.

(27)Asiakirjojen oikeaksi todistettuja käännöksiä ei pitäisi vaatia tämän asetuksen nojalla. Menettelyihin liittyvillä sähköisillä alustoilla olisi oltava tekninen ratkaisu asiakirjojen sisällön kääntämiseen. Jotta voidaan varmistaa, että asetuksen tämä osa pannaan täytäntöön yhdenmukaisesti, komissiolle olisi siirrettävä täytäntöönpanovalta. Tätä valtaa olisi käytettävä Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 182/2011 mukaisesti. Sääntöjen, jotka koskevat työntekijöiden lähettämiseen ja sosiaaliturvamaksuista annettavien todistusten hakemiseen liittyvien asiakirjojen kääntämistä, ei pitäisi kuulua tämän asetuksen soveltamisalaan.

(28)Jäsenvaltioilla on oikeus periä maksuja vain siinä määrin kuin menettelyn toteuttamisesta aiheutuu erityisiä kustannuksia. Jäsenvaltiot eivät saisi periä maksuja kustannuksista, jotka on jo katettu unionin talousarviosta. Jäsenvaltioiden olisi ilmoitettava maksunsa komissiolle IMIn kautta, ja julkaistava nämä tiedot. Koska IMI tarjoaa periaatteessa kaikki tarvittavat välineet, jäsenvaltiot eivät saisi periä maksuja muun muassa sähköisen eurooppalaisen palvelukortin päivittämisestä, voimassaolon keskeyttämisestä, kumoamisesta tai peruuttamisesta. Sen varmistamiseksi, että maksuja koskevat säännökset pannaan täytäntöön yhdenmukaisesti, komissiolle olisi siirrettävä täytäntöönpanovalta vahvistaa säännöt maksujärjestelyistä ja maksujen käsittelystä. Tätä valtaa olisi käytettävä Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 182/2011 mukaisesti.

(29)Tämä asetus perustuu kotijäsenvaltion ja vastaanottavien jäsenvaltioiden väliseen tiiviimpään hallinnolliseen yhteistyöhön, johon olisi sisällyttävä tietojenvaihto ja kansallisten rekisterien yhteenliitetty käyttö sellaisten aiemmin saatujen tietojen hankkimiseksi tai tarkistamiseksi kuin Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2009/101/EY 26 tai Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2015/848 27 mukaan vaaditut rekisterit. Jotta voidaan varmistaa, että vaihdettavien tietojen käsittely ja vastavuoroinen apu pannaan täytäntöön yhdenmukaisesti, komissiolle olisi siirrettävä täytäntöönpanovalta. Tätä valtaa olisi käytettävä Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 182/2011 mukaisesti.

(30)Palveluntarjoajien, joilla on velvollisuus hankkia ammatillinen vastuuvakuutus sellaisissa jäsenvaltioissa, joissa niillä ei ole ollut toimintaa, on usein vaikea osoittaa muualta saadun vakuutuksen korvaushistoria. Korvaushistoriat ovat vakuutusten tarjoajille olennainen osatekijä selvitettäessä ja arvioitaessa mahdollisen asiakkaan riskiprofiilia. Osoittaminen on vaikeaa siksi, että vakuutusten tarjoajien välinen viestintä sisämarkkinoilla rajojen yli on heikkoa, ja siksi, että vakuutetusta kirjattavissa tiedoissa on myös merkittäviä eroja jopa saman jäsenvaltion sisällä. Vakuutusten tarjoajat ja laitokset, jotka jäsenvaltio on nimennyt tarjoamaan pakollisia vakuutuksia, olisi sen vuoksi velvoitettava antamaan kolmansien korvausvaatimuksista todistus, jota voidaan sitten käyttää rajojen yli ja jopa kotimaassa, jos palveluntarjoaja vaihtaa vakuutusten tarjoajaa.

(31)Jotta varmistetaan asetuksen yhdenmukainen täytäntöönpano vastuuvelvollisuuksien kuvauksen esittämisen osalta, komissiolle olisi siirrettävä täytäntöönpanovalta hyväksyä todistuksen standardoitua esitystapaa koskevia sääntöjä. Tätä valtaa olisi käytettävä Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 182/2011 mukaisesti.

(32)Korvaushistoriaa koskevan todistuksen olisi oltava ratkaiseva siltä osin, että vakuutusten tarjoajat ja laitokset, jotka jäsenvaltiot ovat nimenneet antamaan pakollisia vastuuvakuutuksia, pystyvät sen ansiosta kieltämään rajatylittävien palvelujen tarjoajiin, joita koskevia tietoja on vähän ja vaikeasti saatavilla, kohdistuvat syrjivät käytännöt. Samaa syrjimättömyyden periaatetta olisi sovellettava ammatillisiin järjestöihin, jotka tarjoavat jäsenilleen tai muille palveluntarjoajille ryhmävakuutuksia.

(33)Kunkin jäsenvaltion olisi nimettävä yksi koordinoiva viranomainen suorittamaan tässä asetuksessa säädetyt tehtävät, sanotun kuitenkaan rajoittamatta sovellettavassa kansallisessa lainsäädännössä säädettyä toimivaltaa. Nämä viranomaiset olisi rekisteröitävä sisämarkkinoiden tietojenvaihtojärjestelmään toimivaltaisena viranomaisena asetuksen (EU) N:o 1024/2012 soveltamiseksi ja ilmoitettava komissiolle.

(34)Tämän asetuksen soveltamista olisi seurattava ja arvioitava, jotta voidaan määrittää sen vaikutukset toimintojen laajentamisesta rajojen yli aiheutuviin kustannuksiin sekä rajatylittävien palvelujen tarjoajia, kilpailua samoin kuin tarjottujen palvelujen hintoja ja laatua koskevan avoimuuden lisääntymiseen. Tämän asetuksen vaikutuksia ja koordinoivien viranomaisten välisen yhteistyön toimivuutta käytännössä olisi arvioitava säännöllisesti. Seuranta toteutetaan yhteistyössä jäsenvaltioiden, työmarkkinaosapuolten ja muiden asiaan liittyvien sidosryhmien kanssa.

(35)IMIn toiminnan mukauttamiseksi tällä asetuksella annettuihin tehtäviin, asetusta (EU) N:o 1024/2012 olisi muutettava vastaavasti.

(36)Kun otetaan huomioon vaara tiettyjen palvelujen valvontaan jäsenvaltioiden välillä liittyvien sääntelytapojen monimutkaisuudesta ja epäjohdonmukaisuudesta, jäsenvaltiot eivät voi riittävällä tavalla saavuttaa tämän asetuksen tavoitetta, vaan se voidaan koko unionissa toteutettavan tehostetun hallinnollisen koordinoinnin ja yhdenmukaistamisen perusteella saavuttaa paremmin unionin tasolla. Sen vuoksi unioni voi toteuttaa toimenpiteitä Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 5 artiklassa vahvistetun toissijaisuusperiaatteen mukaisesti. Mainitussa artiklassa vahvistetun suhteellisuusperiaatteen mukaisesti tässä asetuksessa ei ylitetä sitä, mikä on tarpeen näiden tavoitteiden saavuttamiseksi.

(37)Tässä asetuksessa kunnioitetaan perusoikeuksia ja otetaan huomioon erityisesti Euroopan unionin perusoikeuskirjassa tunnustetut periaatteet. Tässä asetuksessa pyritään erityisesti – ottamalla käyttöön sähköinen eurooppalainen palvelukortti ja siihen liittyvät hallinnolliset välineet ja menettelyt – edistämään sijoittautumisoikeutta ja oikeutta tarjota palveluja missä tahansa jäsenvaltiossa estämällä kansalaisuuteen perustuva syrjintä ja varmistamalla puolueeton, oikeudenmukainen ja kohtuullisen nopea menettely Euroopan unionin perusoikeuskirjan 15, 21 ja 41 artiklan mukaisesti siten, että samalla varmistetaan henkilötietojen suojan täysimääräinen noudattaminen muun muassa Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 45/2001 28 mukaisesti ja otetaan asianmukaisesti huomioon perusoikeuskirjan 8 ja 54 artiklassa määrättyjen oikeuksien väärinkäytön riski,

OVAT HYVÄKSYNEET TÄMÄN ASETUKSEN:

I LUKU
YLEISET SÄÄNNÖKSET

1 artikla
Kohde

Tällä asetuksella otetaan käyttöön sähköinen eurooppalainen palvelukortti ja siihen liittyvät hallinnolliset välineet, joiden on oltava saatavilla kaikkialla Euroopan unionissa niille palveluntarjoajille, jotka haluavat käyttää kyseistä sähköistä korttia.

Jotta tällainen sähköinen eurooppalainen palvelukortti olisi saatavilla palveluntarjoajaksi ryhtymistä ja palveluntarjoajana toimimista varten, jäsenvaltioiden lakien, asetusten tai hallinnollisten toimien tarvittavasta koordinoinnista säädetään direktiivissä ... [ESC Directive]....

2 artikla
Soveltamisala

1.Tätä asetusta sovelletaan direktiivin [ESC Directive] liitteessä lueteltuihin palveluihin.

2.Tämä asetus ei vaikuta direktiivin 2006/123/EY 1 artiklan 2–7 kohdassa mainittuihin seikkoihin.

Sitä ei sovelleta direktiivin 2006/123/EY 2 artiklan 2 ja 3 kohdassa mainittuihin toimiin ja aloihin.

3.Jos tämän asetuksen säännökset ovat ristiriidassa palvelutoiminnan aloittamisen ja harjoittamisen erityisiä näkökohtia tietyillä aloilla tai tietyissä ammateissa säätelevien muiden unionin säädösten kanssa, muiden unionin säädösten säännöksillä on etusija ja niitä sovelletaan kyseisiin aloihin ja ammatteihin.

Tällä asetuksella ja etenkin sen III luvun säännöksillä ei rajoiteta direktiiveissä 96/71/EY ja 2014/67/EU vahvistettujen työntekijöiden oikeuksien, palveluntarjoajien velvoitteiden ja niihin liittyvien jäsenvaltioiden valvontatoimenpiteiden soveltamista.

3 artikla
Määritelmät

Tässä asetuksessa tarkoitetaan

1.’palveluntarjoajan hyvää mainetta koskevilla tiedoilla’ direktiivin 2006/123/EY 33 artiklan 1 kohdassa tarkoitettuja tietoja;

2.’sähköisellä asiakirjalla’ Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 910/2014 29 3 artiklan 35 kohdassa määriteltyä sähköistä asiakirjaa;

3.’IMIllä’ asetuksella (EY) N:o 1024/2012 perustettua sisämarkkinoiden tietojenvaihtojärjestelmää;

4.’julkisella asiakirjalla’ mitä tahansa seuraavista asiakirjoista, joita jäsenvaltion viranomaiset myöntävät kansallisen lainsäädäntönsä mukaisesti seikoista, jotka liittyvät tämän asetuksen soveltamisalaan kuuluviin menettelyihin:

a) asiakirjoja, jotka on antanut jäsenvaltion oikeuslaitokseen kuuluva viranomainen tai virkamies, niihin luettuina virallisen syyttäjän, tuomioistuimen sihteerin ja haastemiehen (”huissier de justice”) antamat asiakirjat;

b) hallinnolliset asiakirjat;

c) notaarien antamat asiakirjat;

d) yksityiseen asiakirjaan merkityt viralliset todistukset, kuten merkinnät kirjaamisesta, päiväyksen vahvistamiset ja nimikirjoituksen oikeaksi todistamiset;

e) minkä tahansa valtion alueella toimivien jäsenvaltion diplomaattisten tai konsuliedustajien antamat viralliset asiakirjat, jos tällaiset asiakirjat on esitettävä toisen jäsenvaltion alueella tai toisen jäsenvaltion diplomaattisille tai konsuliedustajille, jotka toimivat kolmannen valtion alueella;

5.’laillistamisella’ muodollista menettelyä, jolla todistetaan julkisen viran haltijan allekirjoituksen aitous, asema, jossa allekirjoittaja on toiminut, ja tarvittaessa siinä olevan sinetin tai leiman tiedot;

6.’apostille-muodollisuudella’ muodollisuutta, jota voidaan vaatia allekirjoituksen aitouden, asiakirjan allekirjoittajan aseman ja tarvittaessa toimivaltaisen viranomaisen siinä valtiossa, josta asiakirja on peräisin, antaman sinetin tai leiman todistamiseksi ja josta säädetään 5 päivänä lokakuuta 1961 tehdyssä Haagin yleissopimuksessa ulkomaisten yleisten asiakirjojen laillistamisvaatimuksen poistamisesta (apostille-yleissopimus);

7.’oikeaksi todistetulla jäljennöksellä’ sellaista jäljennöstä alkuperäisestä asiakirjasta, jonka viranomainen, jolla on siihen valtuudet kansallisen lainsäädännön nojalla, on allekirjoittanut ja todistaa olevan oikea ja täydellinen jäljennös alkuperäisestä asiakirjasta;

8.’virallisella käännöksellä’ käännöstä, jonka on laatinut henkilö, joka jäsenvaltion lainsäädännön mukaan on siihen pätevä;

9.’ammatillisella vastuuvakuutuksella’ direktiivin 2006/123/EY 23 artiklan 5 kohdan viimeisessä luetelmakohdassa määriteltyä ammatillista vastuuvakuutusta;

10.’palvelulla’ direktiivin 2006/123/EY 4 artiklan 1 kohdassa määriteltyä palvelua;

11.’palveluntarjoajalla’ direktiivin 2006/123/EY 4 artiklan 2 kohdassa määriteltyä palveluntarjoajaa;

12.’sijoittautumisjäsenvaltiolla’ direktiivin 2006/123/EY 4 artiklan 4 kohdassa määriteltyä sijoittautumisjäsenvaltiota;

13.’sijoittautumisella’ direktiivin 2006/123/EY 4 artiklan 5 kohdassa määriteltyä sijoittautumista;

14.’kotijäsenvaltiolla’ jäsenvaltiota, jolle palveluntarjoaja osoitti sähköistä eurooppalaista palvelukorttia koskevan hakemuksen;

15.’vastaanottavalla jäsenvaltiolla’ jäsenvaltiota, jossa palveluntarjoaja ilmoitti aikovansa tarjota palveluja sähköistä eurooppalaista palvelukorttia käyttäen;

16.’vaatimuksella’ direktiivin 2006/123/EY 4 artiklan 7 kohdassa määriteltyä vaatimusta;

17.’koordinoivalla viranomaisella’ 17 artiklan mukaisesti nimettyä viranomaista;

18.’toimivaltaisella viranomaisella’ mitä tahansa seuraavista:

i) toimivaltainen viranomainen sellaisena kuin se määritellään direktiivin 2006/123/EY 4 artiklan 9 alakohdassa;

ii) toimivaltainen viranomainen sellaisena kuin se määritellään direktiivin 2005/36/EY 3 artiklan 1 kohdan d alakohdassa;

iii) viranomainen tai laitos, joka on vastuussa keskus-, kauppa- tai yhtiörekisteristä jäsenvaltiossa;

iv) veroviranomainen jäsenvaltiossa;

19.’vakuutusten tarjoajalla’ Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin (EU) 2016/97 30 2 artiklan 1 kohdan 8 alakohdassa määriteltyä vakuutusten tarjoajaa.

II LUKU
SÄHKÖISEN EUROOPPALAISEN PALVELUKORTIN MYÖNTÄMISMENETTELY

4 artikla
Sähköisen eurooppalaisen palvelukortin hakeminen

1.Palveluntarjoajat voivat halutessaan hakea sähköistä eurooppalaista palvelukorttia.

Sähköistä eurooppalaista palvelukorttia koskevat hakemukset on toimitettava IMIin käyttöyhteydessä olevalla sähköisellä alustalla käyttäen monikielistä vakiolomaketta.

Vakiolomakkeeseen sisältyvät seuraavat kohdat:

a) palveluntarjoajan tunnistetiedot, mukaan lukien tarvittaessa rekisteröintinumero keskus-, kauppa- tai yhtiörekisterissä sekä verotukseen ja sosiaaliturvaan liittyviä tarkoituksia varten;

b) palvelutoiminnan, vastaanottavan jäsenvaltion ja haettavan sähköisen eurooppalaisen palvelukortin tyypin määritys;

c) tieto siitä, aiotaanko tarjota tietoyhteiskunnan palveluja;

d) tiedot, jotka koskevat palveluntarjoajan sijoittautumista kotijäsenvaltiossa b alakohdan mukaisesti määritetyn palvelutoiminnan osalta, myös sijoittautumisen alkuperäinen alkamispäivä ja tieto muista sijoittautumisjäsenvaltioista;

e) vaatimukset, jotka hakijan on täytettävä tarjotessaan palvelua kotijäsenvaltiossaan, kuten tutkinnot tai todistukset;

f) palveluntarjoajan hyvää mainetta koskevat tiedot;

g) tieto palveluntarjoajan voimassaolevasta ammatillisesta vastuuvakuutuksesta, joka kattaa ammatillisen vastuun kotijäsenvaltiossa, tarpeen mukaan myös tieto muiden jäsenvaltioiden alueella harjoitettavan toiminnan kattamisesta;

h) a alakohdan mukaisesti määritetylle samalle palveluntarjoajalle b alakohdan mukaisesti määritettyä palvelutoimintaa varten aiemmin myönnetyn sähköisen eurooppalaisen palvelukortin viitetiedot.

2.Komissio täsmentää, miten a–h alakohdassa tarkoitetut tiedot on esitettävä vakiolomakkeessa, ja vahvistaa vakiolomakkeen yksityiskohtaiset tekniset tiedot koko Euroopan unionia varten täytäntöönpanosäädöksillä. Täytäntöönpanosäädökset hyväksytään 16 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua tarkastelumenettelyä noudattaen.

Hakemuksessa on oltava kaikki tarvittavat todistusasiakirjat, jotka hakija lataa sähköiseen alustaan, jolla vakiolomake on saatavilla.

3.Siirretään komissiolle valta hyväksyä 15 artiklan mukaisesti delegoituja säädöksiä, joissa tarkennetaan lähemmin seuraavia:

a) yksityiskohtaiset tiedot 1 kohdan a–h alakohdassa luetelluista vakiolomakkeen kohdista, joiden on sisällyttävä vakiolomakkeeseen;

b) muut asiakirjat tai asiakirjaryhmät, jotka on poikkeuksellisesti sisällytettävä hakemukseen todisteiksi.

4.Jäsenvaltioiden on toimitettava komissiolle kaikki tiedot menettelyvaiheista, jotka liittyvät palveluntarjoajille asetettuihin vaatimuksiin palvelujen tarjoamiseksi sivuliikkeen, toimipisteen tai toimiston kautta ja direktiivin ...[ESC Directive] soveltamisalaan kuuluvien palvelujen tarjoamiseksi väliaikaisesti rajojen yli ja joita tarvitaan vakiolomakkeiden laatimiseen, kuvaten tiedot ja asiakirjat, jotka palveluntarjoajan on kansallisen lainsäädännön mukaan esitettävä kaikkien sovellettavien vaatimusten osalta, IMIn välityksellä viimeistään [9 months after entry into force of this Regulation] siltä osin kuin tiedot eivät jo sisälly direktiivin 2006/123/EY 15 artiklan 7 kohdan ja 39 artiklan 5 kohdan mukaiseen itse vaatimusta koskevaan ilmoitukseen.

5.Jäsenvaltioiden on ilmoitettava komissiolle IMIn välityksellä sille 4 kohdan mukaisesti aiemmin toimitettujen tietojen muutoksista ennen kyseisen lainsäädännön voimaantuloa.

5 artikla
Vakuutustodistus

1.Kun vakiolomakkeella annetaan 4 artiklan 1 kohdan kolmannen alakohdan g alakohdan mukaisesti tieto vakuutuksesta, hakemukseen on liitettävä vastaava vakuutustodistus.

Vakuutusten tarjoajan tai laitoksen, jonka jäsenvaltio on nimennyt tarjoamaan pakollisia vakuutuksia, on pyynnöstä annettava todistus hakijalle.

Vakuutustodistuksessa on oltava tiedot ammatillisesta vastuuvakuutuksesta kyseisten palvelujen osalta, mukaan lukien vakuutuksen alueellinen soveltamisala muissa jäsenvaltioissa, vakuutetut riskit, vakuutuksen kesto, vakuutusmäärät korvausta kohti ja kaikissa korvauksissa vuotta kohti sekä mahdolliset poikkeukset.

2.Komissio voi vahvistaa 1 kohdan toisessa alakohdassa tarkoitetulle vakuutustodistukselle yhdenmukaistetun mallin täytäntöönpanosäädöksellä.

Täytäntöönpanosäädökset hyväksytään 16 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua tarkastelumenettelyä noudattaen.

III LUKU
HENKILÖSTÖN LÄHETTÄMISTÄ JA ITSENÄISTEN AMMATINHARJOITTAJIEN LIIKKUVUUTTA KOSKEVAT MUODOLLISUUDET

6 artikla
Henkilöstön lähettämistä koskevat muodollisuudet

1.Palveluntarjoajat, joilla on sähköinen eurooppalainen palvelukortti, voivat toimittaa IMIin käyttöyhteydessä olevalla sähköisellä alustalla tämän asetuksen 3 artiklan 18 kohdan ii alakohdassa tarkoitetulle vastaanottavan jäsenvaltion toimivaltaiselle viranomaiselle direktiivin 2005/36/EY 7 artiklassa tarkoitetun ennakkoilmoituksen sen henkilöstön ammattipätevyydestä, joka aiotaan lähettää kyseiseen vastaanottavaan jäsenvaltioon sen palvelutoiminnan yhteydessä, jota sähköinen kortti koskee.

Edellisen alakohdan säännöstä ei sovelleta ammattipätevyyden ennakkoilmoituksiin, jotka liittyvät säänneltyihin ammatteihin,

i) joilla on vaikutuksia kansanterveyteen ja yleiseen turvallisuuteen ja joihin ei sovelleta direktiivin 2005/36/EY III osaston II, III tai III A luvun mukaista automaattista tunnustamista;

ii) joita varten on otettu käyttöön eurooppalainen ammattikortti direktiivin 2005/36/EY mukaisesti.

Ilmoitus lähetetyn henkilöstön ammattipätevyydestä on annettava monikielisellä vakiolomakkeella ja direktiivin 2005/36/EY 7 artiklan 1 ja 2 kohdassa vaadituilla todistusasiakirjoilla.

Ilmoitus, joka annetaan tiedoksi tämän kohdan mukaisesti, katsotaan direktiivin 2005/36/EY 7 artiklan mukaiseksi ennakkoilmoitukseksi.

2.Palveluntarjoajien, joilla on sähköinen eurooppalainen palvelukortti ja jotka aikovat siihen liittyvän palvelutoiminnan yhteydessä lähettää työntekijöitä vastaanottavaan jäsenvaltioon, on toimitettava direktiivin 2014/67/EU 9 artiklan nojalla tehtävä ilmoitus noudattaen niitä menettelyjä, jotka jäsenvaltiot ovat laatineet tätä varten.

Jos jäsenvaltiot ovat ottaneet käyttöön menettelyt, joilla direktiivin 2014/67/EU 9 artiklan nojalla tehtävä ilmoitus työntekijöiden lähettämisestä voidaan tehdä sähköisesti, 1 kohdassa tarkoitetun IMIin käyttöyhteydessä olevan sähköisen alustan on ohjattava kortin haltija suoraan asianomaisiin kansallisiin menettelyihin.

3.Palveluntarjoajat, joilla on sähköinen eurooppalainen palvelukortti, voivat toimittaa direktiivin 2014/67/EU 9 artiklan nojalla tehtävän ilmoituksen aikomuksestaan lähettää työntekijöitä vastaanottavaan jäsenvaltioon sen palvelutoiminnan yhteydessä, jota varten kortti on myönnetty, direktiivin 2014/67/EU 2 artiklan a alakohdassa määritellylle vastaanottavan jäsenvaltion toimivaltaiselle viranomaiselle 1 kohdassa tarkoitetun IMIin käyttöyhteydessä olevan sähköisen alustan kautta, jos vastaanottava jäsenvaltio on ilmoittanut komissiolle, että tätä mahdollisuutta olisi käytettävä lähetettäessä työntekijöitä sen alueelle.

Ensimmäisessä alakohdassa säädetyn mahdollisuuden hyödyntämiseksi vastaanottavan jäsenvaltion on toimitettava kaikki direktiivin 2014/67/EU 9 artiklan 1 kohdan a alakohdan ja 2 kohdan mukaisesti vaadittavat kohdat sellaisen monikielisen lomakkeen pohjaksi, jolla sen alueelle lähetetyistä työntekijöistä ilmoitetaan. Komissio julkaisee lomakkeen Euroopan unionin virallisessa lehdessä ja asettaa sen saataville IMIin käyttöyhteydessä olevalle sähköiselle alustalle. Vaadittujen kohtien kannalta merkittävien tietojen on oltava vastaanottavan jäsenvaltion saatavilla siten, että direktiivin 2014/67/EU 9 artiklan 1 kohdan a alakohdassa vahvistetut kielivaatimukset täyttyvät kaikilta osin.

Ensimmäisen ja toisen alakohdan mukaisesti tiedoksi annettu ilmoitus katsotaan päteväksi ilmoitukseksi 1 kohdan a alakohdan ja direktiivin 2014/67/EU 9 artiklan 2 kohdan soveltamiseksi, sanotun kuitenkaan rajoittamatta muita hallinnollisia vaatimuksia tai valvontatoimia, jotka vastaanottava jäsenvaltio on vahvistanut mainitun direktiivin 9 artiklan mukaisesti.

Vastaanottava jäsenvaltio voi ilmoittaa komissiolle, ettei se enää halua soveltaa ensimmäisessä alakohdassa säädettyä mahdollisuutta.

4.Komissiolla on toimivalta vahvistaa täytäntöönpanosäädöksillä 1 kohdassa tarkoitetun monikielisen vakiolomakkeen mallia koskevat tekniset säännöt. Täytäntöönpanosäädökset hyväksytään 16 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua menettelyä noudattaen.

7 artikla
Itsenäisten ammatinharjoittajien liikkuvuutta koskevat muodollisuudet

1.Sähköistä eurooppalaista palvelukorttia hakevat palveluntarjoajat, jotka ovat luonnollisia henkilöitä, voivat antaa ennakkoilmoituksen omasta ammattipätevyydestään IMIin käyttöyhteydessä olevalla sähköisellä alustalla 6 artiklan 1 kohdassa palveluntarjoajan työntekijöiden osalta kuvatuin edellytyksin.

Palveluntarjoajan ammattipätevyydestä annettavien ennakkoilmoitusten osalta direktiivin 2005/36/EY 7 artiklan 2 kohdan b ja d alakohdassa tarkoitetut todistukset korvataan sähköisen eurooppalaisen palvelukortin täytetyllä hakulomakkeella, joka annetaan tiedoksi vastaanottavalle jäsenvaltiolle direktiivin ...[ESC Directive] 11 artiklan mukaisesti todisteena palveluntarjoajan sijoittautumisesta.

2.Ilmoitus, joka annetaan tiedoksi 1 kohdan mukaisesti, katsotaan direktiivin 2005/36/EY 7 artiklan mukaiseksi ennakkoilmoitukseksi.

3.Komissio voi vahvistaa täytäntöönpanosäädöksillä 1 kohdassa tarkoitetun monikielisen vakiolomakkeen mallia koskevat tekniset säännöt. Täytäntöönpanosäädökset hyväksytään 16 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua menettelyä noudattaen.

IV LUKU
YLEISET SÄÄNNÖKSET SÄHKÖISEN EUROOPPALAISEN PALVELUKORTIN MENETTELYISTÄ

8 artikla
Sähköiset menettelyt

1.Palveluntarjoajilla on oikeus sähköisen eurooppalaisen palvelukortin hakemisen, myöntämisen ja päivittämisen täysin sähköiseen käsittelyyn sekä täysin sähköisiin muodollisuuksiin 6 artiklan 1 ja 3 kohdan sekä 7 artiklan mukaisesti.

Komissio asettaa nämä sähköiset menettelyt ja muodollisuudet saataville IMIin käyttöyhteydessä olevalle sähköiselle alustalle.

Jäsenvaltioiden on määriteltävä, tapahtuuko työnkulku jäsenvaltion koordinoivien viranomaisten sekä 6 ja 7 artiklojen mukaisiin henkilöstön lähettämiseen ja itsenäisten ammatinharjoittajien liikkuvuuteen liittyviin sähköisen eurooppalaisen palvelukortin menettelyihin ja muodollisuuksiin osallistuvien jäsenvaltion toimivaltaisten viranomaisten välillä sähköisesti vai ei.

2.Komissio hyväksyy täytäntöönpanosäädöksillä tekniset eritelmät 1 kohdassa tarkoitettujen menettelyjen sähköiseen käsittelyyn, mukaan lukien toimenpiteet, joilla varmistetaan tietojen eheys, luottamuksellisuus ja tarkkuus, sekä se, millä edellytyksin ja menettelyillä sähköisen eurooppalaisen palvelukortin haltija voi ladata tällaisia tiedot, jotta kolmannet osapuolet voivat saada tutustua kyseisiin tietoihin ja tarkistaa ne.

Täytäntöönpanosäädökset hyväksytään 16 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua tarkastelumenettelyä noudattaen.

3.Jäsenvaltion koordinoivien viranomaisten on tiedotettava julkisesti siitä, miten sähköinen eurooppalainen palvelukortti toimii ja mitä lisäarvoa sillä on, sekä henkilöstön lähettämiseen ja itsenäisten ammatinharjoittajien liikkuvuuteen liittyvistä 6 artiklan 1 kohdan ja 7 artiklan mukaisista muodollisuuksista.

9 artikla
Asiakirjojen muoto ja kääntäminen

1.Jäsenvaltioiden toimivaltaisten viranomaisten on sähköisen eurooppalaisen palvelukortin myöntämiseen, päivittämiseen, voimassaolon keskeyttämiseen tai kumoamiseen liittyvien menettelyjen yhteydessä hyväksyttävä asiakirjat tavallisina jäljennöksinä, eivätkä ne saa vaatia, että niille toimitettavat asiakirjat on laillistettava, niiden on läpikäytävä apostille-menettelyt, ne on todistettava tai virallisesti vahvistettava oikeiksi.

2.Siltä osin kuin asiakirjoilta, joita käytetään 6 artiklan 1 kohdan ja 7 artiklan mukaisissa henkilöstön lähettämistä ja itsenäisten ammatinharjoittajien liikkuvuutta koskevissa muodollisuuksissa, vaaditaan tiettyä muotoa EU:n lainsäädännön mukaisesti, jäsenvaltioiden toimivaltaisten viranomaisten, sellaisina kuin ne määritellään 3 artiklan 19 kohdan ii alakohdassa, on hyväksyttävä

a) yleiset asiakirjat, oikeaksi todistetut asiakirjat ja niiden oikeaksi todistetut jäljennökset ilman apostille-muodollisuuksia ja minkäänlaista laillistamista;

b) asiakirjat, jotka on todistettu oikeiksi tai virallisesti vahvistettu oikeiksi siinä jäsenvaltiossa, jossa ne on alun perin annettu kyseisen jäsenvaltion lakien, asetusten taikka hallinnollisten määräysten tai käytännön mukaisesti, oikeaksi todistetuiksi tai virallisesti oikeiksi vahvistetuiksi;

c) mistä tahansa jäsenvaltiosta peräisin olevat oikeaksi todistetut jäljennökset, jotka on todistettu oikeiksi sen jäsenvaltion lainsäädännön mukaisesti, jossa oikeaksi todistaminen on suoritettu.

3.Asiakirjoista, joita käytetään sähköisen eurooppalaisen palvelukortin myöntämiseen, päivittämiseen, voimassaoloajan keskeyttämiseen tai kumoamiseen liittyvissä menettelyissä taikka 6 artiklan 1 kohdan ja 7 artiklan mukaisissa henkilöstön lähettämiseen ja itsenäisten ammatinharjoittajien liikkuvuuteen liittyvissä menettelyissä, ei voida vaatia virallista käännöstä. Tämä ei vaikuta jäsenvaltioiden oikeuteen vaatia asiakirjoista omalle viralliselle kielelleen tehtyjä muita kuin virallisia käännöksiä EU:n lainsäädännön mukaisesti.

4.Komissio vahvistaa täytäntöönpanosäädöksillä sähköisen eurooppalaisen palvelukortin myöntämiseen, päivittämiseen, voimassaoloajan keskeyttämiseen tai kumoamiseen liittyvissä menettelyissä taikka 6 artiklan 1 kohdan ja 7 artiklan mukaisissa henkilöstön lähettämiseen ja itsenäisten ammatinharjoittajien liikkuvuuteen liittyvissä menettelyissä käytettävien tietojen ja asiakirjojen automaattikäännöksiä koskevat tekniset säännöt. Täytäntöönpanosäädökset hyväksytään 16 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua tarkastelumenettelyä noudattaen.

10 artikla
Sähköisen eurooppalaisen palvelukortin myöntämisestä sekä henkilöstön lähettämiseen ja itsenäisten ammatinharjoittajien liikkuvuuteen liittyvistä muodollisuuksista perittävät maksut

1.Kaikkien sähköisen eurooppalaisen palvelukortin myöntämismenettelyn yhteydessä perittävien maksujen on oltava kohtuullisia ja oikeasuhteisia eivätkä ne saa ylittää kustannuksia, joita suoraan menettelyyn liittyvistä töistä aiheutuu.

Palveluntarjoajilla on oltava oikeus saada korvaus joko kotijäsenvaltiolle tai vastaanottavalle jäsenvaltiolle etukäteen maksetuista maksuista niiden hakemusten osalta, joita jäsenvaltiot eivät ole tutkineet, tarkistaneet ja täydentäneet direktiivin ...[ESC Directive]....11 artiklan 1 kohdan mukaisesti.

Seuraavista ei peritä lainkaan maksuja:

a) sähköisen eurooppalaisen palvelukortin päivittämiseen, voimassaolon keskeyttämiseen, kumoamiseen tai peruuttamiseen liittyvät menettelyt;

b) sähköisen kortin haltijan ...[ESC Directive] 17 artiklan 4 kohdan mukaisesti toimittamat lisätiedot;

c) muodollisuudet, jotka on otettu käyttöön 6 artiklan 1 kohdan ja 7 artiklan mukaisesti henkilöstön lähettämisen ja itsenäisten ammatinharjoittajien vapaan liikkuvuuden osalta.

2.Jäsenvaltioiden on annettava komissiolle IMIn välityksellä tiedoksi tämän artiklan mukaan käyttöön otetut maksut ja maksuehdot viimeistään [2 years after entry into force of this Regulation] ja julkaistava tiedot asianmukaisesti.

3.Komissio vahvistaa täytäntöönpanosäädöksillä maksuehtoja ja maksujen käsittelyä koskevat tekniset säännöt.

Täytäntöönpanosäädökset hyväksytään 16 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua tarkastelumenettelyä noudattaen.

V LUKU
AMMATILLINEN VASTUUVAKUUTUS

11 artikla
Todistus kolmansien korvausvaatimuksista

1.Vakuutusten tarjoajan on annettava 15 päivän kuluessa asiaa koskevan vakuutuksenottajan pyynnön vastaanottamisesta todistus kolmansien korvausvaatimuksista, jotka liittyvät ammatillisen vastuuvakuutuksen kattamaan toimintaan sopimussuhteen edellisiltä vuosilta enintään 5 vuoden ajalta, tai siitä, ettei tällaisia vaatimuksia ole, ja kuvattava korvausvaatimuksen kohteena olleiden palvelujen tarjoamisesta aiheutuneet vastuut.

2.Komissio voi vahvistaa täytäntöönpanosäädöksillä 1 kohdassa tarkoitetun todistuksen vakiomuotoista esitystapaa koskevat säännöt.

Täytäntöönpanosäädökset hyväksytään 16 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua tarkastelumenettelyä noudattaen.

12 artikla
Vakuutusten tarjoajien velvoitteet

Vakuutusten tarjoajien ja laitosten, jotka jäsenvaltiot ovat nimenneet antamaan pakollisia vakuutuksia, on syrjimättömällä tavalla otettava hyväksymistä koskevissa menettelytavoissa ja vakuutusmaksujen laskennassa asianmukaisesti huomioon palveluntarjoajan kokemus, josta on näyttönä 11 artiklan mukaisesti annettu todistus, sellaisena kuin palveluntarjoaja sen esittää.

13 artikla
Ammatillisten järjestöjen velvoitteet

Ammatillisten järjestöjen, myös 3 artiklan 18 kohdan i ja ii alakohdassa määriteltyjen toimivaltaisten viranomaisten, jotka tarjoavat ammatilliseen vastuuvakuutukseen liittyviä ryhmävakuutuksia jäsenilleen tai palveluntarjoajille erityisehdoin, on varmistettava, että muista jäsenvaltioista tulevilla palveluntarjoajilla, jotka ovat ilmaisseet olevansa kiinnostuneita tällaisesta ryhmävakuutuksesta, on syrjimättömällä tavalla mahdollisuus tällaiseen vakuutukseen samoin ehdoin.

VI LUKU
LOPPUSÄÄNNÖKSET

14 artikla
Tietojen vaihto ja keskinäinen avunanto

1.Eri jäsenvaltioiden koordinoivien viranomaisten ja toimivaltaisten viranomaisten on vaihdettava keskenään tietoja ja avustettava toisiaan sähköisen eurooppalaisen palvelukortin myöntämiseen, voimassaolon keskeyttämiseen, kumoamiseen tai peruuttamiseen liittyvässä menettelyssä sekä kortin sisältämien tietojen päivittämisessä. Tämä velvoite koskee myös 6 artiklan 1 kohdan ja 7 artiklan mukaisia henkilöstön lähettämiseen ja itsenäisten ammatinharjoittajien liikkuvuuteen liittyviä muodollisuuksia 3 artiklan 19 kohdan ii alakohdassa määriteltyjen toimivaltaisten viranomaisten osalta.

2.Koordinoivien viranomaisten ja toimivaltaisten viranomaisten on hyödynnettävä kaikkia saatavilla olevia kansallisten rekisterien yhteenliittymiä saadakseen tai tarkistaakseen 1 kohdassa mainittujen menettelyjen yhteydessä aiemmin saadut tiedot, mukaan lukien direktiivin 2009/101/EY mukaiset keskus-, kauppa- ja yhtiörekisterit sekä asetuksen (EU) 2015/848 mukaiset maksukyvyttömyysrekisterit.

3.Komissio vahvistaa täytäntöönpanosäädöksillä 1 ja 3 kohdassa tarkoitettuun tietojen vaihtamiseen ja avunantoon liittyvää käsittelyä koskevat tekniset säännöt. Tämä ei kuitenkaan rajoita tämän artiklan 2 kohdassa tarkoitettujen yhteenliitäntäjärjestelmien ja niiden teknisten eritelmien käyttöä.

Täytäntöönpanosäädökset hyväksytään 16 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua tarkastelumenettelyä noudattaen.

15 artikla
Siirretyn säädösvallan käyttäminen

1.Siirretään komissiolle valta antaa delegoituja säädöksiä tässä artiklassa säädetyin edellytyksin.

2.Siirretään komissiolle [...] päivästä [...]kuuta [...] viiden vuoden ajaksi 4 artiklan 3 kohdassa tarkoitettu valta antaa delegoituja säädöksiä. Komissio laatii siirrettyä säädösvaltaa koskevan kertomuksen viimeistään yhdeksän kuukautta ennen viiden vuoden pituisen kauden päättymistä. Säädösvallan siirtoa jatketaan ilman eri toimenpiteitä samanpituisiksi kausiksi, jollei Euroopan parlamentti tai neuvosto vastusta tällaista jatkamista viimeistään kolme kuukautta ennen kunkin kauden päättymistä.

3.Euroopan parlamentti tai neuvosto voi milloin tahansa peruuttaa 4 artiklan 3 kohdassa tarkoitetun säädösvallan siirron. Peruuttamispäätöksellä lopetetaan tuossa päätöksessä mainittu säädösvallan siirto. Päätös tulee voimaan sitä päivää seuraavana päivänä, jona se julkaistaan Euroopan unionin virallisessa lehdessä, tai jonakin myöhempänä, päätöksessä mainittuna päivänä. Päätös ei vaikuta jo voimassa olevien delegoitujen säädösten pätevyyteen.

4.Heti kun komissio on antanut delegoidun säädöksen, komissio antaa sen tiedoksi yhtäaikaisesti Euroopan parlamentille ja neuvostolle.

5.Edellä olevan 4 artiklan 3 kohdan nojalla annettu delegoitu säädös tulee voimaan ainoastaan, jos Euroopan parlamentti tai neuvosto ei ole kahden kuukauden kuluessa siitä, kun asianomainen säädös on annettu tiedoksi Euroopan parlamentille ja neuvostolle, ilmaissut vastustavansa sitä tai jos sekä Euroopan parlamentti että neuvosto ovat ennen mainitun määräajan päättymistä ilmoittaneet komissiolle, että ne eivät vastusta säädöstä. Euroopan parlamentin tai neuvoston aloitteesta tätä määräaikaa jatketaan kahdella kuukaudella.

16 artikla
Komiteamenettely

1.Komissiota avustaa direktiivin 2006/123/EY 40 artiklan 1 kohdassa tarkoitettu komitea. Kyseinen komitea on asetuksessa (EU) N:o 182/2011 tarkoitettu komitea.

2.Kun viitataan tähän kohtaan, sovelletaan asetuksen (EU) N:o 182/2011 5 artiklaa.

17 artikla
Koordinoivien viranomaisten nimeäminen ja tehtävät

1.Tämän asetuksen soveltamiseksi kunkin jäsenvaltion on nimettävä yksi koordinoiva viranomainen, jolla on valtuudet suorittaa sille tämän asetuksen mukaisesti osoitetut tehtävät.

2.Jäsenvaltioiden on annettava komissiolle 1 kohdan mukaisesti nimettyjen koordinoivien viranomaisten tunnistetiedot viimeistään [9 months after entry into force of this Regulation] ja rekisteröitävä ne IMIin asetuksen (EU) N:o 1024/2012 5 artiklan f alakohdan mukaisesti.

3.Tällä artiklalla ei puututa jäsenvaltioiden väliseen toimivallanjakoon paikallis- tai aluetasolla.

18 artikla
Täytäntöönpanon seuranta

Komissio vahvistaa yhdessä jäsenvaltioiden, työmarkkinaosapuolten ja muiden asiaan liittyvien sidosryhmien kanssa seurantajärjestelyt tämän asetuksen täytäntöönpanon ja sen vaikutusten seuraamiseksi, erityisesti niiden vaikutusten, jotka liittyvät sijoittautumisvapauteen ja vapauteen tarjota asetuksen soveltamisalaan kuuluvia palveluja eri jäsenvaltioissa, palveluntarjoajille toimintojen laajentamisesta rajojen yli aiheutuvien kustannusten suhteen, rajojen yli toimivia palveluntarjoajia koskevan avoimuuden lisäämisen ja kilpailun lisääntymisen sekä sen suhteen, miten asetus vaikuttaa kyseisten palvelujen hintoihin ja laatuun ottaen huomioon asiaankuuluvat indikaattorit.

19 artikla
Uudelleentarkastelulauseke

Viimeistään 60 kuukauden kuluttua tämän asetuksen voimaantulosta ja sen jälkeen vähintään joka viides vuosi komissio tekee arvioinnin tästä asetuksesta ja antaa Euroopan parlamentille ja neuvostolle kertomuksen sen toimivuudesta, mukaan lukien mahdolliset vaikutukset rajojen yli toimivien palveluntarjoajien hallinnolliseen taakkaan. Kertomukseen on sisällytettävä myös arvio mahdollisista koordinoivien viranomaisten yhteistyön kannalta merkittävistä käytännön kokemuksista. Kertomukseen on sisällytettävä arvio siitä, onko muita palvelutoimintoja varten tarkoituksenmukaista ottaa käyttöön sähköinen eurooppalainen palvelukortti. Siihen on sisällytettävä arvio direktiivistä ... [ESC Directive] sen 21 artiklan mukaisesti.

Komissio arvioi direktiivin 2014/67/EU 24 artiklan 1 kohdassa säädetyn kertomuksen yhteydessä sitä, voisiko tämän asetuksen 6 artiklassa tarkoitettu IMIin käyttöyhteydessä oleva sähköinen alusta helpottaa työntekijöiden lähettämisen edellyttämien direktiivin 2014/67/EU 9 artiklan mukaisten muodollisuuksien täyttämistä ja missä määrin. Arvioinnissa on otettava huomioon niiden jäsenvaltioiden kokemukset, jotka ovat valinneet IMIin käyttöyhteydessä olevan sähköisen alustan hyödyntämisen tämän asetuksen 6 artiklan 3 kohdan nojalla.

20 artikla
Asetuksen (EU) N:o 1024/2012 muuttaminen

Lisätään asetuksen (EU) N:o 1024/2012 liitteeseen kohta seuraavasti:

”9. Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus ..., annettu ..., sähköisen eurooppalaisen palvelukortin ja siihen liittyvien hallinnollisten välineiden käyttöönotosta.”

21 artikla
Voimaantulo

Tämä asetus tulee voimaan [twentieth] päivänä sen jälkeen, kun se on julkaistu Euroopan unionin virallisessa lehdessä.

Tämän asetuksen 4 artiklan 1–3 kohtaa, 5 artiklan 1 kohtaa, 6 artiklan 1, 2, 3 ja 4 kohtaa, 7 artiklan 1 ja 2 kohtaa, 8 artiklan 1 kohtaa, 9 artiklan 1–3 kohtaa, 10 artiklan 1 kohtaa ja 11 artiklan 1–3 kohtaa sovelletaan [two years after entry into force] alkaen.

Tämä asetus on kaikilta osiltaan velvoittava, ja sitä sovelletaan sellaisenaan kaikissa jäsenvaltioissa.

Tehty Brysselissä

Euroopan parlamentin puolesta Neuvoston puolesta

Puhemies Puheenjohtaja

SÄÄDÖSEHDOTUKSEEN LIITTYVÄ RAHOITUSSELVITYS

1.PERUSTIEDOT EHDOTUKSESTA/ALOITTEESTA

1.1.Ehdotuksen/aloitteen nimi

1.2.Toimintalohko(t) toimintoperusteisessa johtamis- ja budjetointijärjestelmässä (ABM/ABB)

1.3.Ehdotuksen/aloitteen luonne

1.4.Tavoite (Tavoitteet)

1.5.Ehdotuksen/aloitteen perustelut

1.6.Toiminnan ja sen rahoitusvaikutusten kesto

1.7.Hallinnointitapa (Hallinnointitavat)

2.HALLINNOINTI

2.1.Seuranta- ja raportointisäännöt

2.2.Hallinnointi- ja valvontajärjestelmä

2.3.Toimenpiteet petosten ja sääntöjenvastaisuuksien ehkäisemiseksi

3.EHDOTUKSEN/ALOITTEEN ARVIOIDUT RAHOITUSVAIKUTUKSET

3.1.Kyseeseen tulevat monivuotisen rahoituskehyksen otsakkeet ja menopuolen budjettikohdat

3.2.Arvioidut vaikutukset menoihin

3.2.1.Yhteenveto arvioiduista vaikutuksista menoihin

3.2.2.Arvioidut vaikutukset toimintamäärärahoihin

3.2.3.Arvioidut vaikutukset hallintomäärärahoihin

3.2.4.Yhteensopivuus nykyisen monivuotisen rahoituskehyksen kanssa

3.2.5.Ulkopuolisten tahojen rahoitusosuudet

3.3.Arvioidut vaikutukset tuloihin

SÄÄDÖSEHDOTUKSEEN LIITTYVÄ RAHOITUSSELVITYS

1.PERUSTIEDOT EHDOTUKSESTA/ALOITTEESTA

1.1.Ehdotuksen/aloitteen nimi

Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus sähköisen eurooppalaisen palvelukortin ja siihen liittyvien hallinnollisten välineiden käyttöönotosta.

1.2.Toimintalohko(t) toimintoperusteisessa johtamis- ja budjetointijärjestelmässä (ABM/ABB) 31

Osasto 02: Sisämarkkinat, teollisuus, yrittäjyys ja pk-yritykset

Toiminto 02 03: Tavaroiden ja palveluiden sisämarkkinat

1.3.Ehdotuksen/aloitteen luonne

⌧ Ehdotus/aloite liittyy sisämarkkinastrategiaan sisältyvään uuteen toimeen

◻ Ehdotus/aloite liittyy uuteen toimeen, joka perustuu pilottihankkeeseen tai valmistelutoimeen 32

◻ Ehdotus/aloite liittyy käynnissä olevan toimen jatkamiseen

◻ Ehdotus/aloite liittyy toimeen, joka on suunnattu uudelleen

1.4.Tavoite (Tavoitteet)

1.4.1.Komission monivuotinen strateginen tavoite (monivuotiset strategiset tavoitteet), jonka (joiden) saavuttamista ehdotus/aloite tukee

PO GROW:n strategisessa suunnitelmassa vuosiksi 2016–2020 mainitaan syvemmät ja oikeudenmukaisemmat sisämarkkinat ja lujempi teollisuuspohja yhtenä komission ensisijaisista tavoitteista. Sisämarkkinastrategiasta antamassaan tiedonannossa ”Sisämarkkinoiden päivitys: enemmän mahdollisuuksia kansalaisille ja yrityksille” (COM(2015) 550 final) komissio ilmoitti lainsäädäntöaloitteista, joilla tähdätään esteiden poistamiseen palvelumarkkinoilla.

Tässä yhteydessä sisämarkkinastrategiassa ehdotettiin sähköisen eurooppalaisen palvelukortin (”palvelupassin”) käyttöönottoa. Tarkoitus on lisätä varmuutta ja vähentää sellaisia palveluntarjoajia haittaavia esteitä, jotka haluavat päästä muiden EU-maiden markkinoille laajentaakseen toimintaansa. Eurooppa-neuvosto suhtautui ilmoitukseen myönteisesti kesäkuussa 2016 antamissaan päätelmissä.

Aloitteen yleisenä tavoitteena on lisätä markkinoiden yhdentymistä yrityspalvelujen ja rakentamisen aloilla ja parantaa tuottavuutta molemmilla aloilla.

1.4.2.Erityistavoite (erityistavoitteet) sekä toiminto (toiminnot) toimintoperusteisessa johtamis- ja budjetointijärjestelmässä

Erityiset tavoitteet

Tämän ehdotuksen erityisenä tavoitteena on

- tehdä palvelujen tarjoamisesta toisessa jäsenvaltiossa yrityksille helpompaa ja halvempaa,

- lisätä markkinoiden luottamusta ulkomaisia palveluntarjoajia kohtaan lisäämällä avoimuutta ja saatavilla olevaa tietoa;

- lisätä markkinoiden dynamiikkaa ja kilpailua, mikä puolestaan lisää kuluttajien valinnanvaraa ja heille koituvaa lisäarvoa.

Näiden tavoitteiden saavuttamiseksi suunnitellaan seuraavia toimia:

1. Hallinnollisen taakan vähentäminen EU:n tason menettelyllä, jossa palveluntarjoajat voivat julkisen käyttöliittymän avulla hoitaa tarvittavat muodollisuudet verkossa;

2. kotijäsenvaltion ja vastaanottavan jäsenvaltion yhdistäminen toisiinsa EU-tason tietoteknisellä alustalla. Tätä varten IMI-järjestelmä toimii kansallisten viranomaisten taustajärjestelmätoimintona. Sitä olisi kehitettävä tukemaan sähköisen eurooppalaisen palvelukortin toimivuutta.

Toiminto (toiminnot) toimintoperusteisessa johtamis- ja budjetointijärjestelmässä

Luku 02 03: Tavaroiden ja palveluiden sisämarkkinat

1.4.3.Odotettavissa olevat tulokset ja vaikutukset

Selvitys siitä, miten ehdotuksella/aloitteella on tarkoitus vaikuttaa edunsaajien/kohderyhmän tilanteeseen

Direktiiviin pohjaavassa ehdotuksessa sähköisen eurooppalaisen palvelukortin käyttöönotosta säädetään seuraavaa:

1. Vähennetään hallinnollista rasitusta palveluntarjoajilta, jotka haluavat tarjota palveluja muissa jäsenvaltioissa, niin että ne voisivat käyttää yksinkertaistettua sähköistä menettelyä muodollisuuksien täyttämiseen ja pyyntöjen käsittely olisi avointa. Näin palveluntarjoajat voivat säästää aikaa ja rahaa, kun ne tarjoavat palveluja valtioiden rajojen yli tai perustavat toissijaisen toimipaikan.

2. Vähennetään kansallisten viranomaisten hallinnollista taakkaa muun muassa helpottamalla eri jäsenvaltioiden välisen yhteistyön lisäämistä.

3. Kustannuksia säästetään hyödyntämällä olemassa olevaa tietoteknistä työvälinettä (sisämarkkinoiden tietojenvaihtojärjestelmä eli IMI) uusilla aloilla, jotta saadaan etuja mittakaavasta ja laajuudesta (sen sijaan että kehitettäisiin uusi yhden käyttötarkoituksen väline). Toimivaltaiset viranomaiset ovat jo rekisteröityneet IMIin.

1.4.4.Tulos- ja vaikutusindikaattorit

Selvitys siitä, millaisin indikaattorein ehdotuksen/aloitteen toteuttamista seurataan

Ehdotuksella edistetään palveludirektiivin tehokkaampaa täytäntöönpanoa, erityisesti yritys- ja rakennuspalvelujen aloilla.

Sen suoria vaikutuksia voidaan mitata seuraavilla indikaattoreilla:

- sähköistä eurooppalaista palvelukorttia käyttävien palveluntarjoajien määrä (ja siihen liittyviä henkilöstön lähettämistä tai itsenäisen ammatinharjoittajan liikkuvuutta koskevia menettelyjä);

- palveluntarjoajien kokemus siitä, kuinka helppoa tarjottujen sähköisten menettelyjen käyttö on;

- tarjottujen menettelyjen keskimääräinen nopeus;

- jäsenvaltioiden välisen tiedonvaihdon määrä;

- niissä jäsenvaltioissa, jotka käyttävät hyväkseen asetuksen 6 artiklan 3 kohdan mukaista mahdollisuutta, saatavat kokemukset edellä esitetyistä perusteista.

1.5.Ehdotuksen/aloitteen perustelut

1.5.1.Tarpeet, joihin ehdotuksella/aloitteella vastataan lyhyellä tai pitkällä aikavälillä

Ehdotus vähentää hallinnollista taakkaa ja lisää oikeusvarmuutta niiden palveluntarjoajien osalta, jotka haluavat aloittaa palvelujen tarjoamisen toisessa jäsenvaltiossa joko väliaikaisesti tai sijoittautumalla toissijaisesti. Se lisää markkinoiden luottamusta ulkomaisia palveluntarjoajia kohtaan lisäämällä avoimuutta ja saatavilla olevaa tietoa.

Sähköinen eurooppalainen palvelukortti antaisi myös tiettyjä etuja jäsenvaltioiden viranomaisille. Ensinnäkin se vähentäisi toimivaltaisten viranomaisten työmäärää sekä kotijäsenvaltiossa että vastaanottavassa jäsenvaltiossa, kun perinteiset paperityöt korvataan sähköisellä työnkululla. Työnkulku olisi hyvin standardoitu, ja siihen sisältyisivät automaattikäännöspalvelut. Muodollisuuksia myös yksinkertaistetaan niin, että käytössä on yksi sähköinen hakemus nykyisten useiden rinnakkaisten menettelyjen sijaan.

Tämä toteutetaan perustamalla yksi EU-tason menettely, joka perustuu koko yhteiseen Euroopan laajuiseen tietotekniseen alustaan (IMI-järjestelmä). Komissio on kehittänyt tämän järjestelmän ja hallinnoinut ja rahoittanut sitä jo vuosia. Jäsenvaltioilla on jo nyt kokemusta järjestelmästä, sillä vuodesta 2011 alkaen yli 5 000 toimivaltaista viranomaista on rekisteröitynyt IMIin.

1.5.2.EU:n osallistumisesta saatava lisäarvo

Mahdolliset kansalliset tai alueelliset ratkaisut hallinnolliseen yksinkertaistamiseen vaihtelisivat jäsenvaltiosta toiseen kustannussäästöjen ja tehokkuuden suhteen. EU:n toimin voidaan varmistaa, että palveluntarjoajat voivat hyötyä yhtäläisemmistä lähestymistavoista eri jäsenvaltioissa, kun ne laajentavat toimintaansa rajojen yli.

Koska IMI on keskitetty, komission kehittämä ja ylläpitämä viestintäväline, se helpottaa sähköisen eurooppalaisen palvelukortin käyttöönottoa ja saumatonta myöntämistä sekä jäsenvaltioiden välistä tehokasta yhteistyöjärjestelmää. Sähköisen eurooppalaisen palvelukortin (IMIin perustuvana) avulla voitaisiin myös poistaa tiettyjä esteitä, kuten kääntämisestä yrityksille aiheutuvia kustannuksia. Komissio tarjoaa IMIn maksuttomana tietoteknisenä alustana niille jäsenvaltioille, jotka haluavat käyttää sitä niiden alueelle lähetettävistä työntekijöistä annettavan ennakkoilmoituksen tekemiseen sähköisesti. Se antaa IMIn käyttöön myös sähköiseen eurooppalaiseen palvelukorttiin liittyvään jäsenvaltion sisäiseen tiedonvaihtoon, jos jäsenvaltiot niin haluavat.

1.5.3.Vastaavista toimista saadut kokemukset

IMI-järjestelmä on osoittautunut toimivaksi ja luotettavaksi välineeksi muilla aloilla. Hyvä esimerkki tästä on eurooppalaisen ammattikortin menettely ammattipätevyyden tunnustamiseksi. Se toteutettiin vuonna 2013 muuttamalla direktiiviä 2005/36/EY.

Eurooppalainen ammattikortti helpottaa ammattipätevyyden tunnustamista valituissa ammateissa. Kyseessä on keskitetty EU:n tason toimintatapa, jossa on selkeästi määritelty menettely IMI-järjestelmässä. Jäsenvaltioiden velvollisuudet työnkulussa on eritelty yksityiskohtaisesti, mikä poistaa yleisemmistä säännöistä syntyvää epäselvyyttä. Se tarjoaa kohdennetun ratkaisun, jonka perustana ovat erityissäännöt käytännön kysymyksistä, kuten asiakirjoista, hakemusten käsittelyn määräajoista ja hiljaisesta hyväksynnästä, jos vastaanottavan maan viranomaiset eivät tee lopullista päätöstä määräajassa. Tällä tavoin eurooppalainen ammattikortti tarjoaa helpomman, nopeamman ja avoimemman tavan saada pätevyytensä tunnustetuksi.

Sen jälkeen, kun eurooppalainen ammattikortti otettiin käyttöön tammikuussa 2016, niitä on jo myönnetty yli 560 kappaletta (tilanne 20.10.2016). Eurooppalaisen ammattikortin käyttöönotto on ollut merkittävää, ja sen kysyntä niiden ammattihenkilöiden keskuudessa, jotka voivat sen saada (sairaanhoitajat, fysioterapeutit, vuoristo-oppaat, kiinteistönvälittäjät ja proviisorit), on suurta.

1.5.4.Yhteensopivuus muiden kyseeseen tulevien välineiden kanssa ja mahdolliset synergiaedut

Komissiossa on suunnitteilla useita sellaisia aloitteita, joilla pyritään myös ottamaan käyttöön sähköisiä menettelyjä tai välineitä, joista pyritään mahdollisuuksien mukaan saamaan synergiaa. Näihin kuuluvat aloitteet kaupparekistereiden yhteenliittämisestä (BRIS), maksukyvyttömyysrekisterien yhteenliittämisestä ja arvonlisäveron keskitetyn minipalvelupisteen laajentamisesta. BRIS on toimintavalmis vuoden 2017 puolivälistä lähtien ja tarjoaa enemmän mahdollisuuksia tutustua yrityksiä koskeviin tietoihin. Sitä täydennetään maksukyvyttömyysrekistereiden yhteenliittämisellä vuodesta 2019 alkaen. Alv-minipalvelupistejärjestelmä alentaa ulkomaisille palveluntarjoajille arvonlisäverotuksen muodollisuuksista aiheutuvia kustannuksia vuodesta 2021 alkaen.

Nämä ovat kaikki aloitteita, jotka täydentävät sähköistä eurooppalaista palvelukorttia. Synergiaa pyritään löytämään edelleen. Koordinoivien viranomaisten olisi esimerkiksi käytettävä sähköistä eurooppalaista palvelukorttia koskevan hakemuksen täyttämiseen tai tietojen ristiintarkastamiseen BRIS-järjestelmän kautta (ja myös maksukyvyttömyysrekistereiden yhteenliittämisestä) saatavia tietoja, jos se on teknisesti mahdollista.

1.6.Toiminnan ja sen rahoitusvaikutusten kesto

◻ Ehdotuksen/aloitteen mukaisen toiminnan kesto on rajattu.

–◻ Ehdotuksen/aloitteen mukainen toiminta alkaa [PP/KK]VVVV ja päättyy [PP/KK]VVVV.

–◻ Rahoitusvaikutukset alkavat vuonna VVVV ja päättyvät vuonna VVVV.

⌧ Ehdotuksen/aloitteen mukaisen toiminnan kestoa ei ole rajattu.

Käynnistysvaihe alkaa vuonna 2018 ja päättyy vuonna 2021,

minkä jälkeen toteutus täydessä laajuudessa. Järjestelmän isännöinti-, käyttö- ja ylläpitokustannukset sisältyvät IMI-järjestelmän käytöstä aiheutuviin asianmukaisiin kustannuksiin.

1.7.Hallinnointitapa (Hallinnointitavat) 33

⌧ Suora hallinnointi, jonka komissio toteuttaa käyttämällä

–⌧ yksiköitään, myös unionin edustustoissa olevaa henkilöstöään

–◻ toimeenpanovirastoja

◻ Hallinnointi yhteistyössä jäsenvaltioiden kanssa

◻ Välillinen hallinnointi, jossa täytäntöönpanotehtäviä on siirretty

–◻ kolmansille maille tai niiden nimeämille elimille

–◻ kansainvälisille järjestöille ja niiden erityisjärjestöille (tarkennettava)

–◻ Euroopan investointipankille tai Euroopan investointirahastolle

–◻ varainhoitoasetuksen 208 ja 209 artiklassa tarkoitetuille elimille

–◻ julkisoikeudellisille yhteisöille

–◻ sellaisille julkisen palvelun tehtäviä hoitaville yksityisoikeudellisille elimille, jotka antavat riittävät rahoitustakuut

–◻ sellaisille jäsenvaltion yksityisoikeuden mukaisille elimille, joille on annettu tehtäväksi julkisen ja yksityisen sektorin kumppanuuden täytäntöönpano ja jotka antavat riittävät rahoitustakuut

–◻ henkilöille, joille on annettu tehtäväksi toteuttaa SEU-sopimuksen V osaston mukaisia yhteisen ulko- ja turvallisuuspolitiikan erityistoimia ja jotka nimetään asiaa koskevassa perussäädöksessä.

2.HALLINNOINTI

2.1.Seuranta- ja raportointisäännöt

Ilmoitetaan sovellettavat aikavälit ja edellytykset.

Komissio raportoi IMIn kehityksestä ja suorituskyvystä verkossa olevan sisämarkkinoiden tulostaulun välityksellä. IMIn käytöstä sähköisen eurooppalaisen palvelukortin hakemuksiin raportoidaan tässä yhteydessä. Lisäksi kertomus IMIn tietosuojakysymyksistä, myös tietoturvasta, toimitetaan säännöllisin välein Euroopan tietosuojavaltuutetulle.

Sen jälkeen, kun sähköinen eurooppalainen palvelukortti on otettu käyttöön, tulevissa säädöksissä säädetään viiden vuoden jälkeen tehtävästä uudelleentarkastelusta.

2.2.Hallinnointi- ja valvontajärjestelmä

2.2.1.Todetut riskit

Yleisriskinä on, etteivät palveluntarjoajat ota käyttöön sähköistä eurooppalaista palvelukorttia. Toisin sanoen se, että sähköinen eurooppalainen palvelukortti kehitetään täysin valmiiksi ja toimivaksi, mutta sille ei ilmene lainkaan tai ei juurikaan kysyntää. Toinen riski on se, että toimivaltaiset viranomaiset voivat kokea siihen mukautumisen hankalaksi eivätkä ne ehkä tarjoa riittäviä resursseja hakemusten käsittelemiseksi asianmukaisesti ja viipymättä.

Yksi ehdotuksen keskeisistä piirteistä on, että sähköinen eurooppalainen palvelukortti perustuu IMIn toimintoihin. IMIn yleinen riskikehys, mukaan lukien operatiiviset riskit, on yksilöity asetuksen (EU) N:o 1024/2012 (”IMI-asetus”) yhteydessä. Komissio on IMI-järjestelmävastaava ja vastuussa sen päivittäisestä toiminnasta, ylläpidosta ja kehittämisestä. Järjestelmän on kehittänyt ja sitä isännöi sisäinen toimittaja, millä varmistetaan toiminnan jatkuvuus. Sähköisen eurooppalaisen palvelukortin käyttöönottoriskeihin kuuluu myös tietosuojaan liittyviä kysymyksiä.

2.2.2.Tiedot käyttöön otetusta sisäisen valvonnan järjestelmästä

Muiden 2.2.1 kohdassa mainittujen yleisten riskien ehkäisemiseksi komissio tarjoaa kaikille sidosryhmille (eli jäsenvaltioiden viranomaisille, ammattielimille jne.) tukea (esim. työpajoja) ja edistää aktiivisesti uuden järjestelmän käyttöönottoa ja käyttöä. Jäsenvaltioilta edellytetään myös ehdotetusta välineestä saatavan hyödyn esille tuomista.

Sähköisen eurooppalaisen palvelukortin operatiiviset näkökohdat, erityisesti julkinen käyttöliittymä, taustajärjestelmä sekä ilmoitustoiminto, ovat yhteydessä IMIn toimintaan, ja niitä on tarkasteltava osana IMI-asetuksen mukaista IMIn sisäistä kokonaisvalvontajärjestelyä. IMIn ohjauskomitea vastaa korkean tason seurannasta ja valvonnasta. Säännölliset kokoukset ja raportointivälineet helpottavat tietotekniikan ylläpito- ja kehitystyön tarkkaa seurantaa.

Lisäksi Euroopan tietosuojavaltuutettu on varmistanut IMI-asetuksen 21 artiklan nojalla vuodesta 2012 lähtien, että komissio käsittelee IMIssä henkilötietoja sovellettavien sääntöjen mukaisesti. Kansalliset tietosuojaviranomaiset valvovat jäsenvaltioiden toimivaltaisten viranomaisten harjoittamaa henkilötietojen käsittelyä.

2.2.3.Arvio tarkastusten kustannustehokkuudesta ja odotettavissa olevasta virheriskin tasosta

Yleisiä riskejä käsitellään asianmukaisilla toimenpiteillä, myös tarjoamalla apua ja tietoja niille, joita asia koskee.

Sähköisen eurooppalaisen palvelukortin käyttö perustuu IMIn toimintoihin ja se kuuluu IMIin nyt sovellettavan hallinnointi- ja valvontajärjestelmän piiriin. Ehdotuksella ei katsota lisättävän virheriskiä.

2.3.Toimenpiteet petosten ja sääntöjenvastaisuuksien ehkäisemiseksi

Ilmoitetaan käytössä olevat ja suunnitellut torjunta- ja suojatoimenpiteet

Petosten, korruption ja muun laittoman toiminnan torjumiseksi IMIin sovelletaan rajoituksitta komission toimintaan tavanomaisesti sovellettavia säännöksiä, kuten Euroopan petostentorjuntaviraston (OLAF) tutkimuksista 11 päivänä syyskuuta 2013 annettua Euroopan parlamentin ja neuvoston asetusta (EU, EURATOM) N:o 883/2013.

3.EHDOTUKSEN/ALOITTEEN ARVIOIDUT RAHOITUSVAIKUTUKSET

3.1.Kyseeseen tulevat monivuotisen rahoituskehyksen otsakkeet ja menopuolen budjettikohdat

Talousarviossa jo olevat budjettikohdat

Monivuotisen rahoituskehyksen otsakkeiden ja budjettikohtien mukaisessa järjestyksessä

Monivuotisen rahoituskehyksen otsake

Budjettikohta

Määrä- rahalaji

Rahoitusosuudet

Numero[Nimi…...….]

JM/EI-JM 34

EFTA-mailta 35

ehdokasmailta 36

kolmansilta mailta

varainhoitoasetuksen 21 artiklan 2 kohdan b alakohdassa tarkoitetut rahoitusosuudet

02.03.04

Sisämarkkinoiden hallintovälineet

Jaks.

KYLLÄ

3.2.Arvioidut vaikutukset menoihin

Tässä jaksossa määrärahat katetaan kohdentamalla; EU:n talousarvioon ei odoteta kohdistuvan vaikutuksia niiden määrärahojen lisäksi, jotka on jo sisällytetty komission viralliseen rahoitussuunnitelmaan.

3.2.1.Yhteenveto arvioiduista vaikutuksista menoihin

euro

Monivuotisen rahoituskehyksen
otsake

Kasvua ja työllisyyttä edistävä kilpailukyky

PO: GROW			2018	2019	2020	2021	YHTEENSÄ
• Toimintamäärärahat
02.03.04	Sitoumukset	(1)	310 000	945 000	945 000	0	2 200 000
	Maksut	(2)	310 000	945 000	945 000	0	2 200 000
Budjettikohdan numero	Sitoumukset	(1a)
	Maksut	(2 a)
Tiettyjen ohjelmien määrärahoista katettavat hallintomäärärahat 37
Budjettikohdan numero		(3)	0	0	0	0	0
Määrärahat YHTEENSÄ PO GROW	Sitoumukset	=1+1a +3	310 000	945 000	945 000	0	2 200 000
	Maksut	=2+2 a +3	310 000	945 000	945 000	0	2 200 000

• Toimintamäärärahat YHTEENSÄ	Sitoumukset	(4)	310 000	945 000	945 000	2 200 000
	Maksut	(5)	310 000	945 000	945 000	2 200 000
• Tiettyjen ohjelmien määrärahoista katettavat hallintomäärärahat YHTEENSÄ		(6)	0	0	0	0
Monivuotisen rahoituskehyksen OTSAKKEESEEN 1A kuuluvat määrärahat YHTEENSÄ	Sitoumukset	=4+ 6	310 000	945 000	945 000	2 200 000
	Maksut	=5+ 6	310 000	945 000	945 000	2 200 000

Monivuotisen rahoituskehyksen
otsake

”Hallintomenot”

euro

		2018	2019	2020	2021	YHTEENSÄ
PO: GROW
• Henkilöresurssit		303 600	427 800	427 800	358 800	1 518 000
• Muut hallintomenot		0	0	0	0	0
YHTEENSÄ PO GROW	Määrärahat	303 600	427 800	427 800	358 800	1 518 000

Monivuotisen rahoituskehyksen OTSAKKEESEEN 5 kuuluvat määrärahat YHTEENSÄ

(Sitoumukset yhteensä = maksut yhteensä)

303 600

427 800

358 800

1 518 000

euro

		2018	2019	2020	2021	YHTEENSÄ
Monivuotisen rahoituskehyksen OTSAKKEISIIN 1–5 kuuluvat määrärahat YHTEENSÄ	Sitoumukset	613 600	1 372 800	1 372 800	358 800	3 718 000
	Maksut	613 600	1 372 800	1 372 800	358 800	3 718 000

Arvioidut vaikutukset toimintamäärärahoihin

⌧ Ehdotus/aloite edellyttää toimintamäärärahoja seuraavasti:

Maksusitoumusmäärärahat (euroa)

Tavoitteet ja tuotokset ⇩			2018		2019		2020		2021		YHTEENSÄ

	Tyyppi 38	Keskimäär. kustannukset	Lukumäärä	Kustannus	Lukumäärä	Kustannus	Lukumäärä	Kustannus	Lukumäärä	Kustannus	Lukumäärä yhteensä	Kustannukset yhteensä
ERITYISTAVOITE 1 39 Hallinnollisen taakan keventäminen
- Tuotos	Julkinen käyttöliittymä			200 000		600 000		600 000		0		1 400 000
Välisumma erityistavoite 1				200 000		600 000		600 000		0		1 400 000
ERITYISTAVOITE 2 Taustajärjestelmätoiminto
- Tuotos	Taustajärjestelmätoiminto			110 000		345 000		345 000		0		800 000
Välisumma erityistavoite 2				110 000		345 000		345 000		0		800 000
KUSTANNUKSET YHTEENSÄ				310 000		945 000		945 000		0		2 200 000

3.2.2.Arvioidut vaikutukset hallintomäärärahoihin

3.2.2.1.Yhteenveto

–⌧ Ehdotus/aloite edellyttää hallintomäärärahoja seuraavasti:

euro

2018

2019

2020

2021

YHTEENSÄ

Monivuotisen rahoituskehyksen OTSAKE 5
Henkilöresurssit	303 600	427 800	427 800	358 800	1 518 000
Muut hallintomenot
Monivuotisen rahoituskehyksen OTSAKE 5, välisumma	303 600	427 800	427 800	358 800	1 518 000

Monivuotisen rahoituskehyksen OTSAKKEESEEN 5 40 sisältymättömät
Henkilöresurssit
Muut hallintomenot
Monivuotisen rahoituskehyksen OTSAKKEESEEN 5 sisältymättömät, välisumma

YHTEENSÄ

303 600

427 800

358 800

1 518 000

Henkilöresurssien tarve katetaan toimen hallinnointiin jo osoitetulla pääosaston henkilöstöllä ja/tai pääosastossa toteutettujen henkilöstön uudelleenjärjestelyjen tuloksena saadulla henkilöstöllä. Ehdotettujen päätösten täytäntöönpanosta johtuvat vaikutukset henkilöstön määrään tai määrärahoihin katetaan kohdentamalla uudelleen nykyisiä resursseja.

3.2.2.2.Henkilöresurssien arvioitu tarve

–◻ Ehdotus/aloite ei edellytä henkilöresursseja.

–⌧ Ehdotus/aloite edellyttää henkilöresursseja seuraavasti:

–Arvio kokoaikaiseksi henkilöstöksi muutettuna

		2018	2019	2020	2021
• Henkilöstötaulukkoon sisältyvät virat/toimet (virkamiehet ja väliaikaiset toimihenkilöt)
XX 01 01 01 (päätoimipaikka ja komission edustustot EU:ssa)		2,2	3,1	3,1	2,6
XX 01 01 02 (edustustot EU:n ulkopuolella)
XX 01 05 01 (epäsuora tutkimustoiminta)
10 01 05 01 (suora tutkimustoiminta)
• Ulkopuolinen henkilöstö (kokoaikaiseksi muutettuna) 41
XX 01 02 01 (kokonaismäärärahoista katettavat sopimussuhteiset toimihenkilöt, kansalliset asiantuntijat ja vuokrahenkilöstö)
XX 01 02 02 (sopimussuhteiset ja paikalliset toimihenkilöt, kansalliset asiantuntijat, vuokrahenkilöstö ja nuoremmat asiantuntijat EU:n ulkopuolisissa edustustoissa)
XX 01 04 yy 42	- päätoimipaikassa
	- EU:n ulkop. edustustoissa
XX 01 05 02 (sopimussuhteiset toimihenkilöt, kansalliset asiantuntijat ja vuokrahenkilöstö – epäsuora tutkimustoiminta)
10 01 05 02 (suora tutkimustoiminta: sopimussuhteiset toimihenkilöt, kansalliset asiantuntijat ja vuokrahenkilöstö)
Muu budjettikohta (mikä?)
YHTEENSÄ		,.2	3,1	3,1	2,6

–XX viittaa kyseessä olevaan toimintalohkoon eli talousarvion osastoon.

Kuvaus henkilöstön tehtävistä:

Virkamiehet ja väliaikaiset toimihenkilöt	Tähän liittyvien täytäntöönpanosäädösten tukeminen, projektinhallinta, toiminta-analyysi ja täytäntöönpanon tukitoimet.
Ulkopuolinen henkilöstö

3.2.3.Yhteensopivuus nykyisen monivuotisen rahoituskehyksen kanssa

–⌧ Ehdotus/aloite on nykyisen monivuotisen rahoituskehyksen mukainen.

–◻ Ehdotus/aloite edellyttää monivuotisen rahoituskehyksen asianomaisen otsakkeen rahoitussuunnitelman muuttamista.

–◻ Ehdotus/aloite edellyttää joustovälineen varojen käyttöön ottamista tai monivuotisen rahoituskehyksen tarkistamista.

3.2.4.Ulkopuolisten tahojen rahoitusosuudet

–⌧ Ehdotuksen/aloitteen rahoittamiseen ei osallistu ulkopuolisia tahoja.

–◻ Ehdotuksen/aloitteen rahoittamiseen osallistuu ulkopuolisia tahoja seuraavasti (arvio):

3.3.Arvioidut vaikutukset tuloihin

–⌧ Ehdotuksella/aloitteella ei ole vaikutuksia tuloihin.

–◻ Ehdotuksella/aloitteella on vaikutuksia tuloihin seuraavasti:

–◻ vaikutukset omiin varoihin

–◻ vaikutukset sekalaisiin tuloihin

(1) Euroopan komissio, ”Update on the study on the economic impact of the Services Directive”, 2015

(2) Eurooppa-neuvoston päätelmät, 28. kesäkuuta 2016.

(3) Komission tiedonanto ”Sisämarkkinoiden päivitys: enemmän mahdollisuuksia kansalaisille ja yrityksille”, 28. lokakuuta 2015.

(4) Tähän sisältyvät komission järjestämät yhdeksän työpajaa palveluntarjoajien kanssa rajaseutualueilla.

(5) Komission yksiköiden valmisteluasiakirja vaikutustenarvioinnista, joka koskee ehdotusta Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseksi sähköisen eurooppalaisen palvelukortin ja siihen liittyvien hallinnollisten välineiden käyttöönotosta, 2017.

(6) Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) N:o 1024/2012, annettu 25 päivänä lokakuuta 2012, hallinnollisesta yhteistyöstä sisämarkkinoiden tietojenvaihtojärjestelmässä ja komission päätöksen 2008/49/EY kumoamisesta (IMI-asetus) (EUVL L 316, 14.11.2012, s. 1).

(7) Näiden kahden alan osuus EU:n BKT:stä ja työllisyydestä on noin 20 prosenttia – Eurostat.

(8) EU:n sähköisen hallinnon toimintaohjelma 2016–2020 – Hallinnon digitalisaatiokehityksen vauhdittaminen (COM(2016) 179).

(9) Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) N:o 1024/2012, annettu 25 päivänä lokakuuta 2012, hallinnollisesta yhteistyöstä sisämarkkinoiden tietojenvaihtojärjestelmässä ja komission päätöksen 2008/49/EY kumoamisesta (IMI-asetus) (EUVL L 316, 14.11.2012, s. 1).

(10) Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) 2016/1191, annettu 6 päivänä heinäkuuta 2016, kansalaisten vapaan liikkuvuuden edistämisestä yksinkertaistamalla tiettyjen yleisten asiakirjojen esittämistä Euroopan unionissa koskevia vaatimuksia sekä asetuksen (EU) N:o 1024/2012 muuttamisesta (EUVL L 200, 26.7.2016, s. 1).

(11) Neuvoston päätelmät palvelujen ja tavaroiden sisämarkkinastrategiasta, 29. helmikuuta 2016 .

(12) Eurooppa-neuvoston päätelmät, 28. kesäkuuta 2016 .

(13) Euroopan parlamentin päätöslauselma 26. toukokuuta 2016 sisämarkkinastrategiasta .

(14) Sääntelyntarkastelulautakunnan vaikutustenarvioinnista antamassa alkuperäisessä lausunnossa suositeltiin lähinnä ongelman määrittelyn vahvistamista, eri vaihtoehtojen muotoilun ja niiden yhteen nivomisen pohtimista ja tarkempien tietojen antamista jäsenvaltioille aiheutuvista kustannuksista ja sidosryhmien näkemyksistä.

(15) http://ec.europa.eu/smart-regulation/impact/ia_carried_out/cia_2016_en.htm

(16) EUVL C , , s. .

(17) EUVL C , , s. .

(18) Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2006/123/EY, annettu 12 päivänä joulukuuta 2006, palveluista sisämarkkinoilla (EUVL L 376, 27.12.2006, s. 36).

(19) Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2000/31/EY, annettu 8 päivänä kesäkuuta 2000, tietoyhteiskunnan palveluja, erityisesti sähköistä kaupankäyntiä, sisämarkkinoilla koskevista tietyistä oikeudellisista näkökohdista (EYVL L 178, 17.7.2000, s. 1).

(20)

Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 96/71/EY, annettu 16 päivänä joulukuuta 1996, palvelujen tarjoamisen yhteydessä tapahtuvasta työntekijöiden lähettämisestä työhön toiseen jäsenvaltioon (EYVL L 18, 21.1.1997, s. 1).

(21) Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2014/67/EU, annettu 15 päivänä toukokuuta 2014, palvelujen tarjoamisen yhteydessä tapahtuvasta työntekijöiden lähettämisestä työhön toiseen jäsenvaltioon annetun direktiivin 96/71/EY täytäntöönpanosta sekä hallinnollisesta yhteistyöstä sisämarkkinoiden tietojenvaihtojärjestelmässä annetun asetuksen (EU) N:o 1024/2012 (IMI-asetus) muuttamisesta (EUVL L 159, 28.5.2014, s. 11).

(22) Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) N:o 1024/2012, annettu 25 päivänä lokakuuta 2012, hallinnollisesta yhteistyöstä sisämarkkinoiden tietojenvaihtojärjestelmässä ja komission päätöksen 2008/49/EY kumoamisesta (IMI-asetus) (EUVL L 316, 14.11.2012, s. 1).

(23) Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) N:o 182/2011, annettu 16 päivänä helmikuuta 2011, yleisistä säännöistä ja periaatteista, joiden mukaisesti jäsenvaltiot valvovat komission täytäntöönpanovallan käyttöä (EUVL L 55, 28.2.2011, s. 13).

(24) Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2005/36/EY, annettu 7 päivänä syyskuuta 2005, ammattipätevyyden tunnustamisesta (EUVL L 255, 30.9.2005).

(25) Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2014/67/EU, annettu 15 päivänä toukokuuta 2014, palvelujen tarjoamisen yhteydessä tapahtuvasta työntekijöiden lähettämisestä työhön toiseen jäsenvaltioon annetun direktiivin 96/71/EY täytäntöönpanosta sekä hallinnollisesta yhteistyöstä sisämarkkinoiden tietojenvaihtojärjestelmässä annetun asetuksen (EU) N:o 1024/2012 (IMI-asetus) muuttamisesta (EUVL L 159, 28.5.2014, s. 11).

(26) Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2009/101/EY, annettu 16 päivänä syyskuuta 2009, niiden takeiden yhteensovittamisesta samanveroisiksi, joita jäsenvaltioissa vaaditaan perustamissopimuksen 48 artiklan toisessa kohdassa tarkoitetuilta yhtiöiltä niiden jäsenten sekä ulkopuolisten etujen suojaamiseksi (EUVL L 258, 1.10.2009, s. 11).

(27) Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) 2015/848, annettu 20 päivänä toukokuuta 2015, maksukyvyttömyysmenettelyistä (EUVL L 141, 5.6.2015, s. 19).

(28)

Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 45/2001, annettu 18 päivänä joulukuuta 2000, yksilöiden suojelusta yhteisöjen toimielinten ja elinten suorittamassa henkilötietojen käsittelyssä ja näiden tietojen vapaasta liikkuvuudesta (EYVL L 8, 12.1.2001, s. 1).

(29)

Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) N:o 910/2014, annettu 23 päivänä heinäkuuta 2014, sähköisestä tunnistamisesta ja sähköisiin transaktioihin liittyvistä luottamuspalveluista sisämarkkinoilla ja direktiivin 1999/93/EY kumoamisesta (EUVL L 257, 28.8.2014, s. 73).

(30)

Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) 2016/97, annettu 11 päivänä maaliskuuta 2016, vakuutusten tarjoamisesta (uudelleenlaadittu) (EUVL L 26, 2.2.2016, s. 19).

(31) ABM: toimintoperusteinen johtaminen; ABB: toimintoperusteinen budjetointi.

(32) Sellaisina kuin nämä on määritelty varainhoitoasetuksen 54 artiklan 2 kohdan a tai b alakohdassa.

(33) Kuvaukset eri hallinnointitavoista ja viittaukset varainhoitoasetukseen ovat saatavilla budjettipääosaston verkkosivuilla osoitteessa http://www.cc.cec/budg/man/budgmanag/budgmanag_en.html.

(34) JM = jaksotetut määrärahat / EI-JM = Jaksottamattomat määrärahat.

(35) EFTA: Euroopan vapaakauppaliitto.

(36) Ehdokasmaat ja soveltuvin osin Länsi-Balkanin mahdolliset ehdokasmaat.

(37) Tekninen ja/tai hallinnollinen apu sekä EU:n ohjelmien ja/tai toimien toteuttamiseen liittyvät tukimenot (entiset BA-budjettikohdat), epäsuora ja suora tutkimustoiminta.

(38) Tuotokset ovat tuloksena olevia tuotteita ja palveluita (esim. rahoitettujen opiskelijavaihtojen määrä tai rakennetut tiekilometrit).

(39) Kuten kuvattu kohdassa 1.4.2 ”Erityistavoitteet”.

(40) Tekninen ja/tai hallinnollinen apu sekä EU:n ohjelmien ja/tai toimien toteuttamiseen liittyvät tukimenot (entiset BA-budjettikohdat), epäsuora ja suora tutkimustoiminta.

(41) AC = sopimussuhteiset toimihenkilöt; AL = paikalliset toimihenkilöt; END = kansalliset asiantuntijat; INT = vuokrahenkilöstö; JED = nuoremmat asiantuntijat EU:n ulkopuolisissa edustustoissa.

(42) Toimintamäärärahoista katettavan ulkopuolisen henkilöstön enimmäismäärä (entiset BA-budjettikohdat).