EUROOPAN KOMISSIO
Bryssel 21.10.2016
COM(2016) 667 final
2012/0179(COD)
KOMISSION TIEDONANTO
EUROOPAN PARLAMENTILLE
Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 294 artiklan 6 kohdan mukaisesti
Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen antamiseksi Koillis-Atlantin syvänmeren kantojen kalastusta koskevista erityisedellytyksistä, Koillis-Atlantin kansainvälisillä vesillä harjoitettavaa kalastusta koskevista säännöksistä ja asetuksen (EY) N:o 2347/2002 kumoamisesta
2012/0179 (COD)
KOMISSION TIEDONANTO
EUROOPAN PARLAMENTILLE
Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 294 artiklan 6 kohdan mukaisesti
Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen antamiseksi Koillis-Atlantin syvänmeren kantojen kalastusta koskevista erityisedellytyksistä, Koillis-Atlantin kansainvälisillä vesillä harjoitettavaa kalastusta koskevista säännöksistä ja asetuksen (EY) N:o 2347/2002 kumoamisesta
1.Tausta
|
Päivä, jona ehdotus on toimitettu Euroopan parlamentille ja neuvostolle:
|
19. heinäkuuta 2012 |
|
Päivä, jona Euroopan talous- ja sosiaalikomitea on antanut lausuntonsa: |
13. helmikuuta 2013 |
|
Päivä, jona Euroopan parlamentti on vahvistanut ensimmäisen käsittelyn kantansa: |
10. joulukuuta 2013 |
|
Päivä, jona muutettu ehdotus on toimitettu: |
24. lokakuuta 2016 |
|
Päivä, jona neuvoston kanta on vahvistettu: |
18. lokakuuta 2016 |
2.Komission ehdotuksen tavoite
Koillis-Atlantilla harjoitettava syvänmeren kalastus on osittain perinteisten rannikkolaivastojen (Portugali) ja suurten, eri kalastusalueilla liikkuvien troolareiden (Ranska, Espanja) hallinnassa. Niiden yhteenlaskettu osuus Koillis-Atlantin puretuista saaliista on yhden prosentin luokkaa. Monien kalastusyhteisöjen taloudellinen elinkelpoisuus on tietyssä määrin riippuvainen syvänmeren kalastuksesta. Kalastusta harjoitetaan unionin vesillä ja kansainvälisillä vesillä, joita hallinnoidaan Koillis-Atlantin kalastuskomission (NEAFC) puitteissa tehdyillä sopimuksilla.
Syvänmeren kannat ovat kalakantoja, joita pyydetään mannerjalustojen pääasiallisten kalastusalueiden ulkopuolella. Niitä esiintyy mannerjalustojen rinteillä tai merenalaisten vuorten yhteydessä. Syvänmeren kalastukseen on vasta vuodesta 2003 alkaen sovellettu kalastusmahdollisuuksien yksityiskohtaista hallinnointia (suurimmat sallitut saaliit, pyyntiponnistuksen enimmäistaso). Tätä ennen kyseistä kalastusta harjoitettiin suurelta osin sääntelemättömästi, ja siinä näkyi paikoitellen tyypillisiä merkkejä kilpakalastuksesta, mikä johti kantojen romahtamiseen.
Neuvoston asetuksella (EY) N:o 2347/2002 1 vahvistettiin syvänmeren kantojen kalastukseen sovellettavat kalastusmahdollisuuksien saamista koskevat erityiset vaatimukset ja niihin liittyvät edellytykset. Ajan myötä nämä toimenpiteet eivät kuitenkaan osoittautuneet tarpeeksi rajoittaviksi, eikä niillä voitu enää taata kalakantojen kestävää hoitoa. Lisäksi niissä ei käsitelty haavoittuviin meriekosysteemeihin kohdistuvien merkittävien haittavaikutusten ehkäisyä.
Yhdistyneiden kansakuntien yleiskokous hyväksyi vuosina 2007 ja 2010 päätöslauselmat 61/105 ja 64/72, joissa valtioita ja alueellisia kalastusjärjestöjä kehotettiin varmistamaan syvänmeren haavoittuvien meriekosysteemien suojaaminen pohjapyydysten vaikutuksilta sekä syvänmeren kantojen kestävä hyödyntäminen.
Syvänmeren kalastusta koskevat NEAFC:n toimenpiteet, jotka hyväksyttiin ja saatettiin osaksi unionin lainsäädäntöä, ovat verkkokalastuksen kieltäminen, rauhoitusalueiden perustaminen sellaisten merenpohjan luontotyyppien suojelemiseksi, jotka ovat tärkeimpiä biologisen monimuotoisuuden lähteitä (haavoittuvat meriekosysteemit), ylärajan asettaminen vuosittaiselle pyyntiponnistukselle ja nykyisen kalastustoiminnan kartoittaminen tarkoituksena asettaa uusien kalastustoimien ehdoksi ympäristövaikutusten ennakkoarvioinnin laatiminen.
Ehdotuksen yleisenä tavoitteena on varmistaa mahdollisimman suuressa määrin syvänmeren kantojen kestävä hyödyntäminen siten, että kyseisten kalastustoimien ympäristövaikutus vähenee, ja parantaa tieteellisen arvioinnin tietopohjaa. Niin kauan kuin tiedot ja menetelmät eivät ole saavuttaneet vaadittua tasoa kestävään enimmäistuottoon perustuvan kalastuksenhoidon mahdollistamiseksi, kyseistä kalastusta on hallinnoitava kalastuksenhoidon ennalta varautuvan lähestymistavan mukaisesti.
Meriekosysteemiin kohdistuvien tuhoavien vaikutusten vähentämiseksi ehdotuksessa esitetään säädettäväksi, että tässä kalastuksessa olisi luovuttava asteittain pohjatroolien käytöstä, sillä ne vahingoittavat haavoittuvia meriekosysteemejä eniten ja johtavat suureen määrään syvänmeren lajien tahattomia saaliita. Siirtymäkauden rajoituksiin, jotka koskevat pohjaverkkojen käyttöä yli 600 metrin syvyydessä ja 200–600 metrin syvyydessä, olisi liitettävä kielto harjoittaa syvänmeren lajien kohdennettua kalastusta.
Koska ehdotukseen sisältyy säännöksiä pohjapyydysten käytön lopettamisesta, se ei sisältänyt haavoittuviin meriekosysteemeihin kohdistuvien merkittävien haittavaikutusten ehkäisyä koskevia erityistoimenpiteitä tai kalastuskieltoja alueille, joilla kyseisiä ekosysteemejä esiintyy.
Ehdotuksessa tarkasteltiin myös mahdollisuutta yksinkertaistaa kyseisten kantojen hallinnointia, johon sovelletaan nykyisellään kahta järjestelyä: saalisrajoituksia ja kapasiteetin/pyyntiponnistuksen rajoittamista.
On huomattava, että lainsäädäntö on kehittynyt komission ehdotuksen esittämisen jälkeen: yhteistä kalastuspolitiikkaa (YKP) on uudistettu, ja uusi perusasetus 2 tuli voimaan 1. tammikuuta 2014.
3.Neuvoston kantaa koskevat huomautukset
3.1. Yleiset huomautukset neuvoston kannasta:
Neuvoston kanta vastaa Euroopan parlamentin ja neuvoston 30. kesäkuuta 2016 saavuttamaa poliittista yhteisymmärrystä. Komissio kannattaa tätä yhteisymmärrystä.
3.2. Euroopan parlamentin ensimmäisessä käsittelyssä tekemät tarkistukset:
Neuvottelujen aikana Euroopan parlamentti on tarkistanut kantansa lainsäädännön muutosten ja uuden YKP:n hyväksymisen takia. Sen vuoksi Euroopan parlamentin ensimmäisessä käsittelyssä 10. joulukuuta 2013 omaksuman kannan katsottiin menettäneen merkitystään neuvotteluissa.
3.3. Neuvoston ehdottamat uudet säännökset ja komission kanta niihin:
Euroopan parlamentti ja neuvosto suhtautuivat kielteisesti ehdotukseen pohjapyydysten käytön asteittaisesta lopettamisesta syvänmeren lajien kohdennetussa kalastuksessa. Ne kuitenkin sopivat sen korvaavista toimenpiteistä ja muista haavoittuvia meriekosysteemejä suojelevista säilyttämistoimenpiteistä. Sen vuoksi tekstiä muutettiin merkittävästi, jotta siihen voitiin sisällyttää seuraavat poliittisesta yhteisymmärryksestä ilmi käyvät toimenpiteet:
Otetaan käyttöön kaksi kalastuslupatyyppiä: kohdennettua kalastusta koskevat luvat aluksille, joista puretaan enemmän kuin 8 prosenttia syvänmeren lajeja millä tahansa kalastusmatkalla ja vähintään 10 tonnia kyseisenä kalenterivuonna, ja sivusaaliita koskevat kalastusluvat aluksille, jotka pyytävät syvänmeren lajeja sivusaaliina. Sivusaaliita pyytäviä aluksia koskee 15 prosentin jousto 10 tonnia ylittäviltä määriltä.
Rajoitetaan kalastuskapasiteettia sellaisten alusten kapasiteetin perusteella, joista on purettu enemmän kuin 10 tonnia syvänmeren lajeja vuosina 2009–2011.
Rajoitetaan kohdennettu syvänmeren kalastus alueelle, jolla kohdennettu syvänmeren kalastus tapahtui vuosina 2009–2011 eli ennen kuin komission ehdotus oli toimitettu (peittoalue);
Tehdään koekalastuksesta peittoalueen ulkopuolella vaikutustenarviointi. Komissio vahvistaa tällaisen kalastuksen edellytykset täytäntöönpanosäädöksissä. Rajoitetaan koekalastuksen kesto korkeintaan yhteen vuoteen, joka voidaan uusia kerran.
Asetetaan aluksille velvollisuus raportoida haavoittuvien meriekosysteemien havaitsemisesta yli 400 metrin syvyydessä ja siirtyä toiselle alueelle vähintään 5 meripeninkulman etäisyydelle alueesta, jolla havainto tehtiin.
Kielletään pohjatroolien käyttö syvänmeren kalastuksessa yli 800 metrin syvyydessä.
Kielletään pohjapyydyksillä tapahtuva kalastus alueilla, joilla esiintyy haavoittuvia meriekosysteemejä vaikutustenarvioinnin ja raportoitujen havaintojen perusteella. Komissio toteuttaa tämän täytäntöönpanosäädöksillä tieteellisten lausuntojen perusteella.
Sovelletaan tiukempia valvontasäännöksiä, kuten jälleenlaivauksen rajoitus, reaaliaikainen raportointi kiintiön käytöstä, virheellisesti raportoitujen saaliiden tarkempi seuranta, erityiset valvonta- ja tarkastusohjelmat, liikakalastuksen korkeampi kerroin ja komission mahdollisuus hyväksyä hätätoimenpiteitä.
Asetetaan velvollisuus purkaa syvänmeren lajien 100 kg ylittävät saalismäärät vain nimetyissä satamissa ja vaatimus ilmoittaa purkamisesta vähintään 4 tuntia etukäteen ja enintään 12 metrin pituisten alusten tapauksessa vähintään 1 tunti etukäteen.
Peruutetaan kalastusluvat vähintään kahdeksi kuukaudeksi siinä tapauksessa, että kalastusluvassa asetettuja edellytyksiä ei ole noudatettu pyydysten käytön, toiminta-alueiden ja saalisrajoitusten suhteen sekä siinä tapauksessa, että alukselle ei ole otettu tarkkailijaa.
Annetaan tarkempia tietojenkeruuta koskevia säännöksiä ja otetaan käyttöön tarkkailijajärjestelmä, joka kattaa vähintään 20 prosenttia kohdennettua kalastusta harjoittavista, pohjatrooleja ja -verkkoja käyttävistä aluksista ja 10 prosenttia muista aluksista. Kattavuutta olisi mahdollista mukauttaa yhteispäätösmenettelyn kautta tieteellisten lausuntojen perusteella.
Yllä mainitut toimenpiteet koskevat EU:n vesiä ja tiettyjä CECAF-alueita, joilla EU:n alukset kalastavat. NEAFC-alueella nykyisiä säännöksiä kalastusluvista, nimetyistä satamista ja tiedonkeruusta sovelletaan edelleen. Tarkkailijajärjestelmän kattavuuden korottamista 20 prosenttiin sovelletaan myös NEAFC-alueella;
Arvioidaan toimenpiteiden vaikutuksia neljä vuotta asetuksen voimaantulosta sen määrittelemiseksi, missä määrin tavoitteet on saavutettu.
Kompromissiteksti poikkeaa merkittävästi komission vuonna 2012 esittämästä alkuperäisestä ehdotuksesta, mutta se on uuden perusasetuksen säännösten mukainen ja siinä säädetään riittävistä korvaustoimenpiteistä pohjapyydysten käytön lopettamiselle, taataan edellytykset haavoittuviin meriekosysteemeihin kohdistuvien merkittävien haittavaikutusten ehkäisylle ja vahvistetaan paremmat edellytykset tiedonkeruun parantamiselle. Komissio voi hyväksyä kaikki muutokset.
4.Päätelmä
Euroopan parlamentin ja neuvoston oikeudelliset yksiköt ja lingvistijuristit saivat tehtäväkseen tehdä tekstiin tarvittavat mukautukset. Tuloksena oleva asiakirja edustaa näin ollen lainsäädäntövallan käyttäjien 30. kesäkuuta 2016 saavuttamaa poliittista yhteisymmärrystä.