EUROOPAN KOMISSIO
Bryssel 27.4.2016
JOIN(2016) 21 final
YHTEINEN TIEDONANTO EUROOPAN PARLAMENTILLE JA NEUVOSTOLLE
Arktista aluetta koskeva Euroopan unionin yhdennetty politiikka
EUROOPAN KOMISSIO
Bryssel 27.4.2016
JOIN(2016) 21 final
YHTEINEN TIEDONANTO EUROOPAN PARLAMENTILLE JA NEUVOSTOLLE
Arktista aluetta koskeva Euroopan unionin yhdennetty politiikka
YHTEINEN TIEDONANTO
EUROOPAN PARLAMENTILLE JA NEUVOSTOLLE
Arktista aluetta koskeva Euroopan unionin yhdennetty politiikka
JOHDANTO
Arktisen alueen turvallisuus, vakaus, kestävä kehitys ja vauraus ovat tärkeitä paitsi alueelle itselleen myös Euroopan unionille (EU) ja koko maailmalle. On EU:n strategisen edun mukaista omaksua keskeinen rooli arktisella alueella.
Seuraavilla kahdeksalla valtiolla on alueita arktisella alueella: Islanti, Kanada, Norja, Ruotsi, Suomi, Tanskan kuningaskunta 1 , Venäjä ja Yhdysvallat. Kyseisistä maista kolme on EU:n jäsenvaltioita, ja Islanti ja Norja 2 ovat Euroopan talousalueen (ETA) jäseniä. Arktisella alueella asuu useita alkuperäiskansoja 3 . Arktinen alue käsittää myös Pohjoisen jäämeren ja sitä ympäröivät merialueet. Arktisen alueen valtioilla on ensisijainen vastuu alueillaan esiintyvistä ongelmista, mutta monet tässä yhteisessä tiedonannossa käsiteltävistä ongelmista voidaan ratkaista tehokkaammin tekemällä alueellista tai monenvälistä yhteistyötä. Siksi EU:n panostuksella on merkitystä.
Tämä yhteinen tiedonanto on jatkoa aiemmille aloitteille 4 . Siinä esitetään perusteet EU:n politiikalle, jossa keskitytään edistämään kansainvälistä yhteistyötä tarkoituksena vastata ilmastonmuutoksen vaikutuksiin arktisen alueen haavoittuvassa ympäristössä. Lisäksi politiikalla edistetään ja tuetaan kestävää kehitystä varsinkin arktisen alueen eurooppalaisessa osassa.
Viime vuosina arktisen alueen rooli ilmastonmuutoksessa on korostunut huomattavasti. 5 Lämpötilan nousu arktisella alueella on lähes kaksinkertainen kansainväliseen keskiarvoon verrattuna. Aiemmin keskityttiin lähes yksinomaan ilmastonmuutoksen vaikutuksiin arktisella alueella, mutta viime aikoina on entistä useammin herätty huomaamaan, että takaisinkytkentämekanismien vaikutuksesta arktisesta alueesta on tulossa ilmastonmuutoksen vauhdittaja. Tämän dynamiikan ymmärtäminen sekä tuki sellaisten strategioiden laatimiselle, joilla hillitään ilmastonmuutosta arktisella alueella ja autetaan sopeutumaan siihen, ovat osa EU:n laajempaa toimintaa ilmastonmuutoksen torjumiseksi 6 .
Sopeutumisstrategioita tarvitaan arktisen alueen asukkaiden auttamiseksi selviytymään niistä vakavista haasteista, joita ilmastonmuutos heille aiheuttaa. Arktisen alueen EU-politiikka on tärkeä osa maailmanlaajuisen ilmastosopimuksen täytäntöönpanoa. Sopimukseen päästiin Yhdistyneiden kansakuntien (YK) ilmastosopimuksen osapuolten 21. konferenssissa, joka järjestettiin Pariisissa joulukuussa 2015. Siinä vahvistetaan maailmanlaajuinen toimintasuunnitelma ilmaston lämpenemisen rajoittamiseksi selvästi alle 2 celsiusasteeseen. EU:n näkökulmasta kyseessä on kunnianhimoinen, tasapainoinen, oikeudenmukainen ja oikeudellisesti sitova sopimus, joka edustaa ratkaisevaa käännettä kohti kokonaisvaltaista ja kollektiivista toimintaa ilmastonmuutoksen torjumiseksi maailmanlaajuisesti. Täytäntöönpantuna Pariisin sopimus nopeuttaa siirtymistä ilmastonmuutoksen kestävään ja ilmastoneutraaliin maailmantalouteen.
Arktinen alue toimii merkittävänä ilmaston sääntelijänä ja kaukokulkeutuvien epäpuhtauksien nieluna. Siksi EU:lla on velvollisuus suojella arktista ympäristöä ja parantaa alueen ekosysteemien sietokykyä.
EU:n olisi myös edistettävä kestävää kehitystä arktisella alueella ottaen huomioon sekä alueen asukkaiden perinteiset elinkeinot että talouskehityksen vaikutukset arktisen alueen haavoittuvaan ympäristöön. EU:n olisi tuettava talouden, yhteiskunnan ja ympäristön sietokyvyn parantamista arktisella alueella.
Osalla EU:n toimista ja päätöksistä on vaikutusta arktisen alueen talouden kehitykseen. 7 EU on esimerkiksi arktisen alueen valtioista peräisin olevien tuotteiden, muun muassa kalatuotteiden ja energian, suurkuluttaja. 8 Eurooppalaisten yritysten investoinnit voivat osaltaan edistää alueen kestävää kehitystä, jota voidaan tukea myös Euroopan rakenne- ja investointirahastoista (ERI-rahastot) ja Euroopan investointiohjelman aloitteilla. Hiljattain ilmestyneessä raportissa 9 pelkästään Barentsin alueen investointimahdollisuudet arvioitiin 140 miljardiksi euroksi. Aluetason älykkäät erikoistumisstrategiat yhdessä EU:n rahoituksen kanssa voivat auttaa laatimaan paikallisia kestävän kasvun malleja ja luomaan työpaikkoja Euroopan arktisella alueella, mistä voi hyötyä koko EU. Suomen tuleva puheenjohtajuus Arktisessa neuvostossa (2017–2019) antaa mahdollisuuden tuoda Arktisen neuvoston työhön eurooppalaisia ideoita ja aloitteita.
Arktisen alueen kansainvälinen profiili on noussut viime vuosina, koska sen strateginen merkitys ja merkitys ympäristö-, sosiaali- ja talousasioissa on kasvanut. EU osallistuu jo merkittävällä panoksella arktisen alueen tutkimukseen, satelliittihavainnointiin ja alueelliseen kehittämiseen sekä Arktisen neuvoston 10 työhön. Neuvostossa on nykyään tarkkailijoina maita, joilla ei ole alueita arktisella alueella, esimerkiksi Intia, Japani, Kiina, Korean tasavalta ja Singapore.
Vaikka Arktiseen alueeseen kohdistuvat muutokset tarjoavat paikallisyhteisöille mahdollisuuksia, ne saattavat myös lisätä jännitteitä alueella esimerkiksi kiristämällä kilpailua luonnonvaroista ja lisäämällä taloudellista toimintaa. Arktista aluetta säännellään myös kansainvälisillä sopimuksilla, esimerkiksi YK:n merioikeusyleissopimuksella ja ilmastonmuutossopimuksella. Nyt on tärkeämpää kuin koskaan aikaisemmin huolehtia siitä, että arktinen alue säilyy rauhan, vaurauden ja rakentavan kansainvälisen yhteistyön tyyssijana.
Maailman valtameret ovat tärkeä resurssi, mutta niihin kohdistuu kasvava paine ja ne uhkaavat vahingoittua entisestään, jos lisääntynyttä taloudellista toimintaa ei hallita asianmukaisesti. Siksi EU pyrkii ajamaan valtamerten hallinnointiagendaa. Arktisella alueella jos missä tarvitaan vahvaa ohjausta, koska siellä on kansalliseen lainkäyttövaltaan kuulumattomia laajoja avomerialueita, joilla harjoitettavan taloudellisen toiminnan hallintaan ei tällä hetkellä sovelleta mitään erityisjärjestelyjä. Merialueista ei myöskään ole riittävästi tieteellistä tietoa. Arktisella alueella tarvitaankin paljon työtä avomeren suojelemiseksi ilmastonmuutokselta ja alueella lisääntyvältä ihmisen toiminnalta.
Tätä taustaa vasten monet jäsenvaltiot ovat viime vuosina laatineet kansallisen politiikkakehyksen arktista aluetta varten. 11 Neuvosto ja Euroopan parlamentti pyysivät vuonna 2014 komissiota ja ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkeaa edustajaa laatimaan yhdennetyn politiikan arktisen alueen asioille ja yhtenäisemmän kehyksen EU:n toimille ja rahoitusohjelmille. Tämä ehdotus arktista aluetta koskevaksi EU:n yhdennetyksi politiikaksi on vastaus tähän pyyntöön. Sen kolme painopistettä ovat
1.ilmastonmuutos ja arktisen ympäristön suojelu,
2.kestävä kehitys arktisella alueella ja sen ympäristössä,
3.kansainvälinen yhteistyö arktisen alueen asioissa.
EU:n olisi kiinnitettävä erityishuomiota tutkimukseen, tieteeseen ja innovointiin, koska ne ovat avainasemassa kaikilla kolmella painopistealalla. Painopistealojen toimilla olisi edistettävä Agenda 2030:n täytäntöönpanoa, ja niiden olisi oltava linjassa YK:n syyskuussa 2015 hyväksymien 17 kestävän kehityksen tavoitteen kanssa.
1.ILMASTONMUUTOS JA ARKTISEN YMPÄRISTÖN SUOJELU
Haasteet
Ilmastonmuutos on huomattava uhka. Sen vaikutukset arktisella alueella ovat kouriintuntuvia: kesäajan merijää on pienentynyt 40 prosenttia vuodesta 1979. 12 Arktisen alueen herkät ekosysteemit ovat uhanalaisia, ja ilmastonmuutoksella on välitön vaikutus alkuperäiskansojen elinkeinoihin. Arktinen alue on yksi maailman kylmimmistä alueista, jossa ikiroudan sulaminen johtaa maan vajoamiseen, elinympäristöjen köyhtymiseen ja infrastruktuurin tuhoutumiseen. Näiden vahinkojen 13 kustannukset voivat nousta miljardeihin euroihin. Lämpötilan kohoaminen edistää Grönlannin jääpeitteen sulamista, mikä puolestaan nostaa merenpintaa ja muuttaa osaltaan sadantaa pohjoisella pallonpuoliskolla.
Tilanteen hallinta edellyttää tiiviimpää ja integroidumpaa yhteistyötä ilmastonmuutokseen sopeutumiseksi arktisella alueella sekä kasvihuonekaasujen vähentämistä.
Hallitustenvälisen ilmastonmuutospaneelin viidennen arviointiraportin mukaan ikiroudan lämpötila on noussut useimmilla alueilla 1980-luvun alkuvuosista. 14 Ikiroudasta irtoaa kasvihuonekaasuja, jotka kulkeutuvat enenevässä määrin ilmakehään. Sulavasta ikiroudasta voi vapautua hiilidioksidia ja metaania määrä, joka on moninkertainen verrattuna ihmisperäisistä lähteistä, kuten fossiilisten polttoaineiden käytöstä, vuosittain aiheutuviin kasvihuonekaasupäästöihin. Tämä voi johtaa ilmaston muuttumiseen arktisella alueella ja maailmanlaajuisesti.
Arktisella alueella on monia herkkiä ekosysteemejä, joilla puolestaan kasvaa ja elää monia kotoperäisiä lajeja. Kosteikkoalueet ovat välttämättömiä veden puhdistumisen, tulvasuojelun ja rannikon stabiiliuden kannalta; yli puolet maailman kosteikoista sijaitsee arktisilla ja subarktisilla alueilla. Arktiset meriekosysteemit ovat kalastuksen kannalta oleellisia, koska kaloilla on tärkeä asema keskeisten ravintoketjujen alkuna. Näitä ekosysteemejä uhkaavat ilmastonmuutoksen lisäksi saastuminen ja haitalliset vieraslajit. Luonnon monimuotoisuuden ja ekosysteemien elinkelpoisuuden säilyttäminen arktisella alueella on jatkossakin maailmanlaajuinen haaste.
Politiikkatoimet
1.1 Tutkimus
Toimintamme kannalta on olennaista ymmärtää paremmin alueen kehityssuuntauksia. Tästä syystä EU on yksi arktisen alueen tutkimuksen päätukijoista. Vaikka viime vuosikymmeninä on panostettu arktisen alueen havainnointi- ja seurantaohjelmiin sekä lukuisiin tutkimushankkeisiin, alueen systeemejä, niiden toimintaa ja mahdollisia reaktioita eri ilmiöiden aiheuttajiin ei edelleenkään tunneta hyvin.
EU:n odotetaan jatkavan Horisontti 2020 -ohjelmassa (2014–2020) tehtävän arktisen tutkimuksen rahoitusta nykyisen tasoisena (n. 200 miljoonaa euroa kuluneella vuosikymmenellä). EU on jo sitonut vuosien 2016 ja 2017 työohjelmassa 40 miljoonaa euroa arktiseen alueeseen liittyvään tutkimukseen. Ohjelmassa keskitytään integroituun havainnointijärjestelmään, alueen muutosten vaikutuksiin pohjoisen pallonpuoliskon säähän ja ilmastoon sekä ilmastonmuutoksen sosioekonomisiin vaikutuksiin ja siihen, miten se vaikuttaa arktiseen ikiroutaan. Myös ERI-rahastoista rahoitetaan ilmastonmuutosta ja arktisen alueen ympäristöä koskevaa tutkimusta ja innovointia.
EU:n arktisen tutkimuksen keskiössä on EU-PolarNet-aloite, jolla tuetaan napa-alueen tutkimukseen keskittyvää EU:n laajuista asiantuntija- ja infrastruktuuriyhteenliittymää. Tavoitteena on yhdistää Euroopan tieteelliset ja operatiiviset valmiudet napa-alueilla. Osana EU-PolarNet-aloitetta 22 eurooppalaista tutkimuslaitosta laatii ja toteuttaa napa-alueen integroidun tutkimusohjelman. Hankkeeseen osallistuu myös kanadalaisia, venäläisiä ja yhdysvaltalaisia tutkimuslaitoksia.
Arktisen alueen ilmastonmuutosta koskevaa EU:n tutkimusta tuetaan myös EU:n avaruusohjelmista. Copernicus-ohjelman operatiivinen infrastruktuuri ja palvelut tukevat arktisen alueen tutkimusta muun muassa sään, ilmastomuuttujien ja jään paksuuden seurannan sekä parannetun valtamerimallintamisen avulla. Lisäksi Euroopan komissio tukee integroidun maanhavainnointijärjestelmän täytäntöönpanoa Svalbardissa. Järjestelmässä on kyse monitieteellisestä ja -kansallisesta tutkimusinfrastruktuurista, joka on jaettu eri puolille Svalbardia ja joka palvelee koko arktisen alueen seurantaa tulevaisuudessa.
EU:n olisi jatkossakin edistettävä kansainvälistä tiedeyhteistyötä tukemalla valtioiden rajat ylittävää tutkimusinfrastruktuurin ja avointen tietoresurssien hyödyntämistä. Yhteistyön tavoitteena on parantaa poliittisia ja taloudellisia yhteyksiä ja pitää yllä hyviä suhteita alueen tärkeimpiin maihin. EU:n olisi myös jatkettava kansainvälistä tutkimusinfrastruktuuria käsittelevän johtavien virkamiesten ryhmän 15 työn tukemista.
EU tukee Horisontti 2020 -ohjelman välityksellä koko arktista aluetta koskevia havainnointialoitteita, kuten Arktisen neuvoston yhdessä SAON-verkoston 16 kanssa edistämiä aloitteita tai GEO Cold Region -aloitetta 17 , joiden tavoitteena on tutkimuksen avulla valmistella pitkäkestoisten operatiivisten järjestelmien luomista.
1.2 Strategiat ilmastonmuutoksen hillitsemiseksi ja siihen sopeutumiseksi
EU:n tavoite toiminnalle, jolla pyritään ratkomaan ilmastonmuutoksen arktisella alueella synnyttämiä haasteita, vastaa Pariisin sopimusta: maapallon keskilämpötilan nousu rajoitetaan selvästi alle 2 celsiusasteeseen ja pyritään rajoittamaan 1,5 celsiusasteeseen. EU on jo sitoutunut vähentämään kasvihuonekaasujensa kokonaispäästöjä 40 prosentilla vuoteen 2030 mennessä ja 80 prosentilla vuoteen 2050 mennessä (vuoden 1990 tasoon verrattuna). Vuoteen 2030 ulottuva sitoumus voidaan lunastaa ottamalla käyttöön Pariisin sopimuksen mukaisesti EU:n kaavailema kansallisesti määräytyvä osuus. EU on myös sitoutunut käyttämään 20 prosenttia talousarviostaan ilmastotavoitteisiin.
Koska ilmastonmuutos on sirkumpolaarinen haaste, EU on valmis tekemään yhteistyötä arktisen alueen valtioiden, alkuperäiskansojen ja asiaankuuluvien alueellisten ja monenvälisten foorumien kanssa kokemusten, asiantuntemuksen ja tiedon jakamiseksi ilmastonmuutoksesta, sen vaikutuksista, siihen sopeutumisesta ja kyvystä sietää sitä. Tavoitteena on laatia arktiselle alueelle kunnianhimoinen ohjelma ilmastonmuutokseen sopeutumiseksi.
EU:n olisi suunniteltava yhdessä arktisten alueiden kanssa sopeutumis- ja hillitsemistoimenpiteitä, joissa huomioidaan alueiden paikallisolosuhteet ja erityisluonne. Työ voi tapahtua osittain ERI-rahastojen avulla, koska yksi rahastojen tehtävä on valtavirtaistaa ilmastotoimet. 18
Vuosia 2030 ja 2050 koskevien hiilidioksidisitoumustensa lisäksi EU:n olisi osallistuttava kansainvälisiin toimiin, joilla pyritään rajoittamaan mustahiilen ja metaanin kaltaisten, arktisen alueen ilmastonmuutosta osaltaan kiihdyttävien lyhytvaikutteisten ilman epäpuhtauksien päästöjä. Mustahiili eli noki on yli 1 500 kertaa voimakkaampi kuin hiilidioksidi, ja se nopeuttaa jään ja lumen sulamista. Metaani on sekin kasvihuonekaasu ja 20 kertaa voimakkaampi kuin hiilidioksidi. Sitä on arvioiden mukaan suuria määriä sitoutuneena arktisen ikiroudan alla. EU voisi rajoittaa päästöjä seuraavien avulla: valtiosta toiseen tapahtuvaa ilman epäpuhtauksien kaukokulkeutumista koskeva UNECEn yleissopimus (LRTAP), muutettu Göteborgin pöytäkirja, komission ehdottama ilmanlaatupaketti, ilmastoa ja puhdasta ilmaa koskeva koalitio sekä Arktisen neuvoston aloitteet, kuten mustahiiltä ja metaania käsittelevä työryhmä.
1.3 Ympäristönsuojelu
EU pyrkii suojelemaan ja kehittämään arktista ympäristöä ja sitä ympäröivää aluetta ja säilyttämään sen nykyisille ja tuleville polville. EU:n olisi jatkettava osallistumistaan arktisen alueen kannalta merkityksellisten monenvälisten ympäristösopimusten 19 toimintaan ja tukea niiden täytäntöönpanoa. EU:n olisi kannustettava merioikeusyleissopimuksen kaikkien määräysten noudattamista. Sopimus ja siihen sisältyvä velvoite suojella meriympäristöä ja säilyttää se on osa kansainvälistä tapaoikeutta.
EU:n olisi myös yhdessä kumppaneidensa kanssa edistettävä biologisen monimuotoisuuden korkeatasoista suojelua, jotta voidaan pysäyttää monimuotoisuuden köyhtyminen ja saavuttaa vuoteen 2020 ulottuvat biologista monimuotoisuutta koskevat maailmanlaajuiset tavoitteet. EU:n pitäisi edistää suojeltujen merialueiden perustamista arktisella alueella, koska suojelualueet ovat tärkeä osa biologisen monimuotoisuuden säilyttämistä. Lisäksi EU:n olisi tehtävä arktisen alueen valtioiden ja kansainvälisten kumppaneiden kanssa yhteistyötä sellaisen merioikeusyleissopimuksen piiriin kuuluvan välineen luomiseksi, jolla edistetään merten biologisen monimuotoisuuden säilyttämistä ja kestävää käyttöä kansallisen lainkäyttövallan piiriin kuulumattomilla alueilla.
Arktisen alueen asukkaat kärsivät enenevässä määrin suurista pitoisuuksista epäpuhtauksia ja raskasmetalleja, jotka päätyvät alueen ravintoverkkoon. 20 EU:n olisi jatkettava tukeaan kansainväliselle työlle, jonka tavoitteena on kieltää tai asteittain lopettaa hitaasti hajoavien orgaanisten yhdisteiden 21 käyttö vuoteen 2020 mennessä. Tavoitteen toteutumisen kannalta on tärkeää, että kaikki arktisen alueen valtiot panevat Tukholman yleissopimuksen täytäntöön. EU:n olisi edistettävä Minamatan yleissopimuksen nopeaa ratifiointia, jotta elohopeapäästöjä voitaisiin ehkäistä ja vähentää. Koska EU:lla on kattava jätelainsäädäntö, se voisi jakaa kiertotaloudesta saamiaan kokemuksia ja sitä koskevia parhaita käytäntöjä arktisen alueen valtioiden kanssa.
Haitallisten vieraslajien uhkaa olisi torjuttava toimenpitein, joista osa on vapaaehtoisia (esim. Kansainvälisen merenkulkujärjestön asiakirjassa Guidelines for the Control and Management of Ships' Biofouling ehdottamat toimenpiteet) ja osa pakollisia. Toiminta voisi perustua tiettyjen väylien hallinnasta EU:ssa ja jäsenvaltioissa saatuihin kokemuksiin, mukaan lukien toimenpiteet, jotka otettiin käyttöön alusten painolastivesien ja sedimenttien valvonnasta ja käsittelystä vuonna 2004 tehdyllä kansainvälisellä yleissopimuksella. EU:n olisi toteutettava kaikki aiheelliset toimenpiteet rohkaistakseen kaikkia yleissopimuksen allekirjoittajia ratifioimaan sopimus.
EU:n olisi sitouduttava tekemään tiivistä yhteistyötä jäsenvaltioiden, OSPAR-yleissopimuksen osapuolten ja muiden öljy- ja kaasualan sidosryhmien kanssa suuronnettomuuksien ehkäisyä ja ympäristönsuojelua koskevien tiukkojen normien käyttöönoton edistämiseksi. EU:n pitäisi olla valmis jakamaan sääntelyä 22 ja tekniikkaa koskevia parhaita käytäntöjä kansainvälisten kumppaneiden kanssa ympäristön turvallisuuden ja suojelun tukemiseksi alueella. Sen vuoksi EU:n olisi suhtauduttava myönteisesti yhteistyöstä merellä tapahtuvien öljyvahinkojen torjuntavalmiudessa ja torjumisessa arktisella alueella tehtyyn Arktisen neuvoston sopimukseen.
2.KESTÄVÄ KEHITYS ARKTISELLA ALUEELLA JA SEN YMPÄRISTÖSSÄ
Haasteet
Talouden kestävään kehitykseen arktisella alueella liittyy erityisiä haasteita. Asutus Arktisen alueen eurooppalaisessa osassa on muuhun Eurooppaan verrattuna harvaa, ja liikenneyhteydet (esim. tie- ja raideliikenne ja itä–länsi-suuntaiset lennot) ovat olemattomia. Arktisella alueella ja sen ympäristössä on runsaasti luonnonvaroja, esimerkiksi kaloja, mineraaleja, öljyä ja kaasua 23 . Maanpäällisten yhteyksien puuttuminen tarkoittaa sitä, että avaruusinfrastruktuurin merkitys kasvaa ihmisten ja yritysten yhteen saattamisessa sekä arktisen alueen yhteisöjen koulutuksellisten, terveydellisten, kielellisten ja kulttuuristen tarpeiden täyttämisessä.
Arktisen alueen eurooppalaisen osan mahdollisuudet tukea kasvua muualla Euroopassa ovat merkittävät. Koska EU:lla ei ole kattavia pohjois–etelä-suuntaisia liikenneyhteyksiä, se voisi selvittää yhteyksien parantamista arktiselle alueelle Euroopan laajuisten verkkojen avulla, esimerkiksi Suomesta Norjaan, mikä mahdollistaisi pääsyn Pohjoiselle jäämerelle.
EU voi vaikuttaa merkittävällä tavalla arktisen alueen eurooppalaisen osan tulevaan kehitykseen jäsenvaltioidensa kautta ja koska sillä on tiiviit suhteet niin Islantiin ja Norjaan, jotka ovat ETA:n jäseniä, kuin Grönlantiinkin 24 . Vaikuttaminen voi tapahtua ETA:n kannalta merkityksellisiä EU:n sääntöjä soveltamalla 25 ja EU:n rahoitusvälineitä käyttämällä. Maiden ja alueiden välinen yhteistyö Euroopan arktisella alueella on toiminut hyvin. Esimerkkejä siitä ovat Barentsin euroarktinen neuvosto ja pohjoisen ulottuvuuden politiikkakehys.
EU:n koheesiopolitiikka tukee investointeja ja valmiuksien kehittämistä Euroopan arktisella alueella. 26 Painopisteitä ovat tutkimus ja innovointi, pk-yritysten kilpailukyky ja siirtyminen vähähiiliseen talouteen. Muita merkittäviä hankerahoituslähteitä alueella ovat EU:n alueellisen yhteistyön ohjelmat, esimerkiksi Interreg North -ohjelma, Botnia–Atlantica-ohjelma, Itämeren alueen ohjelma ja Pohjoinen periferia ja Arktis –ohjelma, sekä Euroopan naapuruusvälineeseen kuuluvat rajatylittävät Karjala- ja Kolarctic-ohjelmat. EU:n pitäisi pyrkiä lisäämään näiden ohjelmien ja muiden rahoituslähteiden välistä yhteistoimintaa, synergiaa ja täydentävyyttä alueella. Tähän mennessä infrastruktuurihankkeiden laatiminen on osoittautunut vaikeaksi; kansalliset ja alueelliset viranomaiset ovat tehneet selväksi, että niiden mielestä EU:n rahoituksen koordinointia ja vaikuttavuutta on lisättävä. 27
Arktisen alueen ilmasto tekee siitä ihanteellisen kohteen kylmään ilmastoon soveltuvien tekniikkojen ja palvelujen innovointiin. Tiukkojen ympäristönormien noudattaminen ankarissa sääolosuhteissa ja haavoittuvassa ympäristössä edellyttää erikoistekniikkaa ja osaamista. Vihreän talouden tarjoamia mahdollisuuksia, esimerkiksi useita energialähteitä hyödyntäviä kestäviä järjestelmiä, ekomatkailua ja vähäpäästöistä ruoantuotantoa, voitaisiin kehittää edelleen. Euroopan komissio auttaa kartoittamaan kestävän taloudellisen toiminnan mahdollisuuksia; sinisen talouden alalla sellaisia ovat muun muassa vesiviljely, kalastus, uusiutuva avomerienergia, merimatkailu ja meribioteknologia. Koska arktinen alue on laaja ja siinä on isoja vaihteluja, energiasta povataan kasvusektoria. Mahdollisia alasektoreita ovat maalla ja merellä tuotettava tuulienergia, valtamerienenergia, geoterminen energia ja vesivoima.
Politiikkatoimet
2.1 Tuki kestäville innovaatioille
EU:n olisi tuettava innovatiivisten tekniikkojen käyttöönottoa arktisella alueella. Niitä voitaisiin soveltaa monilla eri aloilla, muun muassa sellaisten kehittyneiden materiaalien kehitystyössä, jotka toimivat alueen ankarissa talviolosuhteissa ja voisivat houkutella investointeja energiatehokkuuteen ja uusiutuvaan energiaan. Tällaisista tekniikoista voi olla laajamittaista sosiaalista ja taloudellista hyötyä arktisella alueella ja sen ympäristössä. Horisontti 2020 -ohjelman lisäksi tutkimusta ja innovointia rahoitetaan arktisen alueen eurooppalaisessa osassa ERI-rahastojen ohjelmissa.
Euroopan komissio aikoo selvittää, miten Horisontti 2020 -ohjelmalla voitaisiin vauhdittaa tutkimustulosten muuntamista kylmän ilmaston tekniikoiksi ja palveluiksi, joilla on kaupallista potentiaalia. Tuloksissa olisi huomioitava prosessien ja tekniikoiden kestävyysarvioinnit, jotta voidaan huolehtia sosiaalisesta suojelusta ja ympäristönsuojelusta ja edistää arktisen alueen omien normien kehittämistä. Tutkimuksen, tieteen ja tekniikan välisessä tiiviissä vuorovaikutuksessa on otettava huomioon perinteinen osaaminen ja huolehdittava siitä, että kehitys on kestävällä pohjalla.
Horisontti 2020 -ohjelmaan kuuluva InnovFin-ohjelma 28 ja varsinkin siihen sisältyvä Euroopan investointipankkiryhmän ja Euroopan komission Finance for Innovators -aloite voi auttaa arktisten tutkimus- ja innovointihankkeiden 29 markkinoillepääsyssä. InnovFin koostuu joukosta integroituja ja täydentäviä rahoitusvälineitä ja neuvontapalveluja. Se kattaa tutkimuksen ja innovoinnin koko arvoketjun, ja siinä tuetaan investointeja kaikenkokoisiin yrityksiin.
Monet EU:n pohjoisimmissa osissa toimivat yritykset, varsinkin pk-yritykset, menestyvät hyödyntämällä innovatiivisia liiketoimintamalleja ja tekniikkoja (tietotekniikka, tiedonkäsittely ja tietopalvelut), teollista suunnittelua, vuorovaikutustaloutta ja kiertotaloutta. Esteetön pääsy sisämarkkinoille on usein avainasemassa, kun innovoinnissa siirrytään kehitysvaiheesta markkinointivaiheeseen. Siksi komissio kiinnittää digitaalisten sisämarkkinoiden strategiaa 30 toteuttaessaan ja sisämarkkinoita päivittäessään 31 erityistä huomiota innovoinnin ja liiketoiminnan edellytysten edistämiseen arktisella alueella. Yritys-Eurooppa-verkosto on saanut hyviä tuloksia arktisella alueella toimivien pk-yritysten valmentamisessa niiden pyynnöstä. Sen palveluille onkin suuri kysyntä alueella. Komissio tukee tätä toimintaa myös jatkossa.
2.2 Euroopan arktisen alueen sidosryhmäfoorumi
Komission ja Euroopan ulkosuhdehallinnon järjestämistä kuulemisista on pääteltävissä, että Euroopan arktinen alue kärsii ali-investoinnista. Komissio tunnustaa tarpeen tehdä tiivistä yhteistyötä kansallisten, alueellisten ja paikallisten viranomaisten kanssa Euroopan arktisella alueella. Siksi komissio aikoo perustaa Euroopan arktisen alueen sidosryhmäfoorumin, jonka tavoitteena on tehostaa yhteistyötä ja koordinointia EU:n eri rahoitusohjelmien välillä.
Määräajaksi perustettavan foorumin pitäisi tuoda yhteen EU:n toimielinten, jäsenvaltioiden sekä alue- ja paikallisviranomaisten edustajat, jotka yhdessä määrittelevät EU:n rahoituksen tärkeimmät investointi- ja tutkimusprioriteetit alueella. Foorumin toimintaan voivat osallistua myös Norja ja Islanti ETA-sopimuksen mukaisesti samoin kuin Grönlanti EU:n ja Grönlannin yhteisen julkilausuman mukaisesti. Euroopan komissio johtaa foorumin työtä, joka on määrä saada päätökseen vuoden 2017 loppuun mennessä.
Pohjoinen periferia ja Arktis -niminen Interreg-ohjelma täydentää foorumin toimintaa. Ohjelmassa johdetaan kokeilutoimintaa, jonka tavoitteena on luoda arktisen alueen eurooppalaisessa osassa toteutettavien aluekehitysohjelmien hallintoviranomaisten ja sidosryhmien verkosto. Verkosto edistää tiedonvaihtoa, suunnittelee ja koordinoi ehdotuspyyntöjä ja seuraa ohjelmien vaikutuksia alueella. Yhteistyöverkostoon voidaan ottaa mukaan myös kansallisia ja kansainvälisiä rahoitusvälineitä. Verkosto tukee sidosryhmäfoorumin työtä tutkimus- ja investointiprioriteettien määrittelemiseksi ohjelmissa tehdyn laaja-alaisen työn ja niistä saatujen kokemusten pohjalta.
Komissio rahoittaa Euroopan arktisella alueella järjestettävän vuotuisen sidosryhmäkonferenssin ja tukee sitä, jotta foorumin ja verkoston työn tulokset saadaan koottua yhteen vuoden 2017 jälkeen. Konferenssin tavoitteena on lujittaa sidosryhmien yhteistyötä ja verkostoitumista, jotta voidaan parantaa valmiuksien kehittämistä, kansainvälistä hankesuunnittelua ja rahoituslähteiden tuntemusta.
2.3 Investoinnit
Euroopan investointiohjelman täytäntöönpano on aloitettu. Sitä on mahdollista käyttää infrastruktuurihankkeiden tukemiseen arktisen alueen eurooppalaisessa osassa, myös Grönlannissa. Ohjelman ja sen lainannon ansiosta Euroopan investointipankki (EIP) on voinut rahoittaa paitsi hankkeita, joilla parannetaan maa-, meri- ja lentoliikenneyhteyksiä, myös televiestintäyhteyksiä, energiatehokkuushankkeita ja vähähiilistä tekniikkaa. EIP voisi toimivaltuuksiensa mukaisesti investoida Ruotsin, Suomen, Tanskan kuningaskunnan, Norjan ja Islannin välisiin rajatylittäviin hankkeisiin, joiden kehityspotentiaali on merkittävä.
Näiden hankkeiden valmistelua voitaisiin helpottaa hyödyntämällä Euroopan investointineuvontakeskusta ja Euroopan investointihankeportaalia. Näin maksimoitaisiin yksityissektorin panos ja täydennettäisiin ERI-rahastoja, mikä voi auttaa houkuttelemaan uusia rahoituslähteitä. Erilaisten investoijien yhteen saattamiseksi arktisella alueella voitaisiin kehittää erityisiä foorumeja. Myös Euroopan jälleenrakennus- ja kehityspankki on merkittävä arktisen alueen investoija.
Edellä esitetyn perusteella arktista aluetta koskeva EU:n yhdennetty politiikka vastaa Euroopan investointiohjelmaa, joka tarjoaa monia eri tapoja edistää arktisen alueen asukkaita ja yrityksiä hyödyttäviä investointeja niin pohjoisen napapiirin ylä- kuin alapuolella.
Liikenneyhteyksien osalta voidaan todeta, että Suomen, Ruotsin ja Norjan pohjoisosat kuuluvat Euroopan laajuiseen liikenneverkkoon (TEN-T). Verkko edistää investointeja, joilla voidaan optimoida verkon hyödyt. Siinä keskitytään rajatylittäviin osuuksiin ja pullonkaulojen poistamiseen ja edistetään kestäviä liikennemuotoja. Luulaja, Kemi, Oulu, Narvik ja Hammerfest on nimetty TEN-T-satamiksi. Ne ovat tärkeitä meri- ja maaliikenteen solmukohtia.
EU on osallistunut sellaisten töiden ja selvitysten rahoittamiseen, joiden tavoitteena on tehostaa siirtymistä liikennemuodosta toiseen ja raideliikennekapasiteettia Narvikin, Pohjanmaan käytävän ja eteläisen Skandinavian välillä.
Eri liikennemuotojen (lähi- ja kaukoliikenne, matkustaja- ja tavaraliikenne) optimaalisen ja kestävän yhdistelmän luomisen olisi tapahduttava EU:n toimielinten, jäsenvaltioiden, kolmansien maiden ja toimialan välisenä yhteistyönä. Verkon käytön optimoimiseksi olisi harkittava myös koordinoidun rahoitusstrategian laatimista.
2.4 Avaruustekniikka
Avaruussijoitteisista palveluista voi olla suurta hyötyä arktiselle alueelle, koska se on suuri ja harvaan asuttu. Arktiselle alueelle tarvitaan kuitenkin räätälöityjä ratkaisuja, koska se ei kuulu geostationaaristen satelliittien peittoalueeseen.
Copernicus-ohjelmaan kuuluu naparatasatelliittien avulla välitettäviä tarkkailu- ja seurantapalveluja, joista on apua pyrittäessä täyttämään keskeiset ympäristö- ja turvallisuusvaatimukset. Kunhan Euroopan satelliittinavigointijärjestelmä Galileo otetaan käyttöön, se kattaa arktisen alueen ja tarjoaa turvalliset ja luotettavat navigointiominaisuudet ilma-, meri- ja maasovelluksiin. Televiestintätarpeita ei voida kuitenkaan täyttää tyydyttävästi nykyisillä, pääasiassa ekvaattoriratasatelliiteilla. Komissio selvittää, voisiko arktiselle alueelle soveltuva ratkaisu olla osa mahdollisesti tehtävää ehdotusta, jolla tuetaan seuraavan sukupolven valtiollista satelliittiviestintää tulevan avaruusstrategian tai Euroopan puolustusalan toimintasuunnitelman yhteydessä. EU aikoo myös edistää koko arktisen alueen kattavaa integroitua havainnointijärjestelmää GEO Cold Region -aloitteen avulla. Järjestelmä olisi keskeinen väline tutkittaessa, ennustettaessa ja arvioitaessa muutoksia, jotka tukevat alueen kestävää kehitystä.
2.5 Turvallinen merenkulku
Merenkulku arktisella alueella, myös EU:n jäsenvaltioiden lipun alla operoivien alusten määrä, on lisääntymässä. Siksi EU:n pitäisi osaltaan lisätä alueen merenkulun turvallisuutta hyödyntämällä innovatiivisia tekniikkoja ja kehittämällä välineitä lisääntyvän merenkulun alueellisen ja ajallisen kehityksen seurantaan. Seuranta on olennaista, jotta voidaan arvioida riskejä ja tehdä viisaampia päätöksiä mahdollisesti toteutettavista toimenpiteistä niiden torjumiseksi. Ensimmäisenä toimenpiteenä Euroopan komissio julkaisee vuonna 2016 Horisontti 2020 -ohjelmassa ehdotuspyynnön 32 , jonka tarkoituksena on valmistella arktisen alueen ja Atlantin yhteinen verkosto käsittelemään Koillisväylän avautumisesta aiheutuvia merenkulun turvallisuusuhkia. EU:n olisi myös tuettava kansainvälisiä ponnisteluja kansainvälisen polaarikoodin käyttöön ottamiseksi. Sillä säännellään navigointiin arktisilla vesillä liittyviä asioita, muun muassa tehostettua etsintää ja pelastusta. Polaarikoodin odotetaan tulevan voimaan 1. tammikuuta 2017.
Satelliittivälitteinen alusten automaattinen tunnistusjärjestelmä kattaa arktisen alueen, mutta etsintä- ja pelastusyksikköjen saatavuuteen ja johtamiseen liittyy haasteita, jotka johtuvat syrjäisestä sijainnista, jään aiheuttamista navigointiongelmista ja alueen harvasta merenkulusta. Euroopan rannikkovartiostofoorumin (ECGFF) olisi tehtävä tiivistä yhteistyötä hiljattain perustetun arktisen rannikkovartiostofoorumin (ACGF) kanssa. ACGF:llä voi olla keskeinen rooli turvallisen ja ympäristöystävällisen merenkulun edistämisessä arktisella alueella.
3.KANSAINVÄLINEN YHTEISTYÖ ARKTISEN ALUEEN ASIOISSA
Haasteet
Arktisen alueen haasteet ja niiden ratkaisut edellyttävät yhteisiä alueellisen ja kansainvälisen tason toimia. Laajempi geopoliittinen konteksti voi tehdä alueeseen kohdistuvista muutoksista entistä monimutkaisempia. On ehdottomasti EU:n intressin mukaista, että arktisella alueella tehdään jatkossakin rakentavaa kansainvälistä yhteistyötä, jossa monimutkaisiin kysymyksiin etsitään neuvotteluratkaisuja ja jonka puitteissa voidaan perustaa yhteisiä foorumeja vastauksena uusiin riskeihin. Tiede varsinkin voidaan valjastaa yhteisymmärryksen tavoitteluun, koska se mahdollistaa sovintoratkaisut ja edistää rauhanomaista yhteistyötä. EU:lla on maailmanlaajuinen johtoasema tieteen alalla, joten sillä olisi oltava valmius kasvattaa osallistumistaan laaja-alaiseen tieteelliseen yhteistyöhön maailmanlaajuisesti. Kaikille avoin tutkimuksen ja innovoinnin EU-ohjelma Horisontti 2020 mahdollistaa alueiden ja maiden väliset kumppanuudet maailmanlaajuisten yhteiskunnallisten haasteiden ratkomiseksi.
EU osallistuu arktista aluetta suoraan koskettavien asioiden käsittelyyn kansainvälisellä tasolla YK:n ja sen sopimusten, erillisvirastojen ja ohjelmien välityksellä (ilmastonmuutoksen puitesopimus, Kansainvälinen merenkulkujärjestö, Kansainvälinen siviili-ilmailujärjestö ja YK:n ympäristöohjelma). Viime vuosikymmenien aikana on perustettu joitakin arktisen alueen yhteistyöfoorumeja, joista tärkein on Arktinen neuvosto. Alueen valtiot ovat edistäneet rauhaa ja vakautta tekemällä yhteistyötä ja soveltamalla oikeusvaltioperiaatetta. Arktisen alueen merkityksen ja siellä käynnissä olevat huomattavat muutokset huomioon ottaen on tärkeää, että EU jatkaa yhteistyötä alueen ja sen ulkopuolisten kumppaneiden kanssa yhteisten kantojen määrittelemiseksi ja ratkaisujen hakemiseksi ilmastonmuutoksen, ympäristönsuojelun ja tieteellisen tutkimuksen kaltaisiin kysymyksiin.
Samoin on tärkeää varmistaa, että käytössä on tarkoituksenmukaisia toimenpiteitä Pohjoisen jäämeren tilasta huolehtimiseen, jotta voidaan taata ympäristönsuojelu, rauhanomainen yhteistyö ja riitojenratkaisu, kansainvälisen oikeuden kunnioitus ja meren luonnonvarojen kestävä käyttö. Myös merenkulun turvallisuuden merkitys on kasvamassa. Eurooppa-neuvosto hyväksyi kesäkuussa 2014 EU:n merellisen turvallisuusstrategian 33 . Siinä ja siihen liittyvässä toimintasuunnitelmassa esitellään joukko merenkulun haasteita ja ehdotetaan niihin EU-tason vastauksia.
Politiikkatoimet
3.1 Kansainväliset järjestöt ja foorumit
EU:n pitäisi YK:n asiaankuuluvilla foorumeilla käytävissä neuvotteluissa aktiivisesti kannustaa kaikkia maita ja alueita hoitamaan vastuunsa ilmastonmuutoksen ja ympäristönsuojelun osalta mutta myös uusien haasteiden, esimerkiksi meriturvallisuuden sekä maasta ja merestä saatavien luonnonvarojen kestävän hallinnoinnin, suhteen.
EU tunnustaa maapallon merien hallinnointia koskevat voimassa olevat oikeudelliset välineet ja tukee niitä. Varsinkin YK:n merioikeusyleissopimus tarjoaa kehyksen Pohjoisen jäämeren hallinnointiin, riitojen rauhanomainen sovittelu mukaan lukien. EU tukee näitä ponnisteluja käymällä turvallisuuskysymyksistä strategista vuoropuhelua arktisen alueen sidosryhmien ja kolmansien maiden kanssa ja edistämällä sääntöihin perustuvaa meriasioiden hallintotapaa.
Arktinen neuvosto on alueella tehtävän kansainvälisen yhteistyön ensisijainen foorumi, ja EU osallistuu jatkossakin aktiivisesti sen työ- ja asiantuntijaryhmien työhön. EU suhtautuu myönteisesti arktisen neuvoston nykyisten ja tulevien puheenjohtajamaiden kanssa työskentelyyn ja tarkkailija-asemansa varhaiseen voimaantuloon toukokuussa 2013 annetun Kiirunan julistuksen 34 mukaisesti. EU:n olisi tehtävä Arktisen neuvoston kanssa yhteistyötä myös merten hoitoon liittyvissä kysymyksissä muun muassa osallistumalla arktista meriyhteistyötä käsittelevän Arktisen neuvoston työryhmän työhön.
EU jatkaa aluetasolla ja osa-aluetasolla tehtävän yhteistyön tukemista muun muassa Barentsin euroarktisen neuvoston jäsenyyden ja pohjoisen ulottuvuuden politiikan välityksellä. EU tekee alueellista yhteistyötä myös YK:n Euroopan talouskomission ja varsinkin sen LRTAP-yleissopimuksen puitteissa. Pohjoismaiden neuvosto ja Pohjoismaiden ministerineuvosto ovat nekin EU:n kannalta merkityksellisiä kumppaneita niiden arktisen yhteistyön ohjelman takia ja koska niillä on pitkään jatkuneet yhteistyösuhteet EU:hun.
Näissä yhteistyökehyksissä käsitellään monia tärkeitä aluetason kysymyksiä, ja niillä voi olla huomattava vaikutus alkuperäiskansojen ja paikallisyhteisöjen elämään.
3.2 Kahdenvälinen yhteistyö
EU:n olisi tehtävä yhteistyötä kaikkien arktisen alueen kumppaneiden, myös Kanadan, Venäjän ja Yhdysvaltojen, kanssa uusien yhteistyöalojen määrittelemiseksi. Sellaisia voisivat olla esimerkiksi tiede ja investoinnit. EU tekee yhteistyötä yhteistä etua edustavissa ja kollektiivista huolta aiheuttavissa kysymyksissä myös kaikkien sellaisten valtioiden kanssa, joiden kiinnostus arktista aluetta kohtaan on lisääntymässä. Tällaisia valtiota ovat muun muassa Intia, Japani, Kiina, Korean tasavalta ja Singapore.
Grönlannin kanssa EU tekee yhteistyötä EU:n ja Grönlannin kumppanuuden puitteissa. 35 Kumppanuuden tavoitteena on auttaa Grönlantia ratkomaan suurimmat haasteensa, joita ovat erityisesti talouden monipuolistaminen kestävällä tavalla ja hallinnollisten valmiuksien parantaminen. EU antaa Grönlannille budjettitukea sen koulutussektorin kehittämiseen, koska koulutus on kestävän kehityksen veturi. EU jatkaa vuoropuhelua sopivalla poliittisella ja teknisellä tasolla yhteisistä huolenaiheista, joista osa koskee koko maailmaa (energia, ilmastonmuutos, ympäristö ja luonnonvarat) ja osa arktista aluetta.
Arktista aluetta koskeva politiikka ja arktiset kysymykset ovat jatkossakin keskeisellä sijalla EU:n läheisissä suhteissa Islantiin ja Norjaan.
3.3 Vuoropuhelu arktisen alueen alkuperäiskansojen kanssa
EU jatkaa vuoropuhelua arktisen alueen alkuperäiskansojen ja paikallisyhteisöjen kanssa varmistaakseen, että niiden näkemyksiä ja oikeuksia kunnioitetaan ja edistetään arktiseen alueeseen vaikuttavia EU:n politiikkoja laadittaessa. Euroopan komissio isännöi vuotuista tapaamista arktisen alueen alkuperäiskansojen edustajien kanssa. Tapaamisen tarkoituksena on vaihtaa näkemyksiä ja sopia uusista, varsinkin liiketoimintaan ja ihmisoikeuksiin liittyvistä yhteistyöaloista. EU:n olisi jatkettava sisä- ja ulkopolitiikkansa välisen johdonmukaisuuden edistämistä suhteessa alkuperäiskansoihin.
EU tukee paikallisyhteisöjä useista rahoitusohjelmistaan, muun muassa ERI-rahastojen kansallisista ohjelmista, alueellisen yhteistyön ohjelmista ja Euroopan naapuruusvälineen ohjelmista. 36 Pohjoinen periferia ja Arktis -ohjelmassa keskitytään innovointiin keinona ylläpitää ja parantaa yhteisöjen elinvoimaisuutta ja kilpailukykyä, edistää yrittäjyyttä ja energiavarmuutta sekä edistää ja kehittää kulttuuri- ja luonnonperintöä. Ohjelman kumppanimaita ovat yhdeksän Euroopan arktisen alueen maata, ja siihen voivat osallistua myös kanadalaiset ja venäläiset kumppanit.
3.4 Kalastuksenhoito
EU:n olisi suhtauduttava myönteisesti arktisen alueen viiden rannikkovaltion hiljattain allekirjoittamaan julkilausumaan arktisen alueen kalastuksesta 37 . Pohjoisen jäämeren ekosysteemeistä tarvitaan lisää tietoa ennen kuin alue voidaan avata kaupalliselle kalastukselle. Koska alue ei kuulu kansallisen lainkäyttövallan piiriin, kaikkien asiasta kiinnostuneiden maiden, ei pelkästään rannikkovaltioiden, on syytä tehdä yhteistyötä tarvittavien kansainvälisten toimenpiteiden vahvistamiseksi. Näihin toimenpiteisiin pitäisi jossain vaiheessa kuulua uusi alueellinen kalastuksenhoitojärjestö tai -järjestely sekä uusi alueellinen meriyleissopimus, jotta voidaan varmistaa luonnonvarojen pitkäkestoinen suojelu ja kestävä käyttö arktisella avomerellä. Euroopan komissio on vakuuttunut siitä, että tällaisten toimenpiteiden käyttöönoton on oltava avointa ja osallistavaa, ja se suhtautuu myönteisesti siihen, että merkittävät kalastusvaltiot otetaan mukaan neuvotteluihin.
3.5 Tieteellinen yhteistyö
EU:n olisi edistettävä tieteen alan kansainvälistä yhteistyötä tukemalla kansallisten rajojen yli tapahtuvaa tutkimusinfrastruktuurin ja avointen tietoresurssien hyödyntämistä. Toiminnan tavoitteena on parantaa poliittisia ja taloudellisia yhteyksiä ja pitää yllä hyviä suhteita alueen tärkeimpiin maihin. EU pitää itseään kansainvälisenä yhteistyökumppanina sen lisäksi, että eräät sen jäsenvaltiot ovat edustettuina Arktisessa neuvostossa. EU:n olisi edistettävä tieteellistä yhteistyötä kansainvälisellä tasolla Atlantin valtameren (ja arktisen alueen) tutkimusyhteenliittymän 38 puitteissa. Yhteenliittymä perustettiin toukokuussa 2013 annetulla Galwayn julistuksella, ja siihen kuuluvat EU, Kanada ja Yhdysvallat.
Euroopan komissio on asettanut tavoitteekseen laatia moniresoluutiokartan koko Euroopan merenpohjasta ja sen yläpuolisesta vesimassasta vuoteen 2020 mennessä. Näin toimimalla halutaan paikata aukot tiedoissa, jotka ovat saatavilla Euroopan ympärillä olevien merten ja valtamerten pohjasta ja niiden ylläpitämästä elämästä. Vuodesta 2018 alkaen hanke käsittää myös Barentsinmeren. Yli 100 organisaatiota muun muassa Islannista, Norjasta ja Venäjältä tekee yhteistyötä Euroopan meripoliittisen seurantakeskuksen ja tietoverkon (EMODNET) puitteissa tavoitteenaan parantaa meritietojensa saatavuutta, yhteentoimivuutta ja hyödyllisyyttä loppukäyttäjän näkökulmasta. Tiedot saa käyttöön yhden verkkoportaalin kautta.
Kyseessä on tärkeä aloite sinisen talouden kestävän kasvun edistämiseksi. Arvioiden mukaan EU:ssa viranomaisten hallussa olevien korkealaatuisten meritietojen saattaminen yleisesti saataville parantaa tuottavuutta yli miljardilla eurolla vuodessa. 39 Tällöin yksityisten ja julkisten elinten sekä merikartoituslaitosten, tutkimuslaitosten ja kansalaisjärjestöjen ei tarvitsisi kartoittaa uudelleen jo kartoitettua aluetta, jota koskevat tiedot ovat tähän asti olleet niiden ulottumattomissa. Olemassa olevien tietojen käsittely tulisi niille halvemmaksi. Kaksoiskäyttöön soveltuviin arktisen alueen luonnonvaroihin liittyvien turvallisuuskysymysten tutkimusta ja alan parhaiden käytäntöjen vaihtoa olisi lisättävä.
4. PÄÄTELMÄT JA JATKOTOIMET
1. Tämän asiakirjan pitäisi ohjata EU:n toimia tulevina vuosina. Euroopan komissio ja ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkea edustaja kehottavat Euroopan parlamenttia ja neuvostoa esittämään näkemyksensä siitä. EU sovittaa politiikkansa muuttuviin tilanteisiin.
2. EU:n olisi tehtävä arktisen alueen kanssa yhteistyötä seuraavilla kolmella painopistealalla osana strategista sitoutumistaan alueeseen:
ilmastonmuutos ja arktisen ympäristön suojelu,
kestävän kehityksen edistäminen alueella,
kansainvälinen yhteistyö arktisen alueen asioissa.
3. EU:n on varmistettava, että sillä on käytettävissä tulevien haasteiden edellyttämät koordinointirakenteet. Neuvosto voisi harkita arktisia asioita ja pohjoista yhteistyötä käsittelevän työryhmän perustamista ja Euroopan parlamentti vastaavan valtuuskunnan perustamista.
Tanskan kuningaskunnan muodostavat Tanska, Grönlanti ja Färsaaret.
Islanti ja Norja ovat myös EU:n tutkimuksen ja innovoinnin puiteohjelmaan (Horisontti 2020) assosioituneita maita.
Saamelaiset ja inuitit ovat ainoat kansallisesti tunnustetut alkuperäiskansat, joista osa asuu EU:n jäsenvaltioiden alueella. Grönlannilla on EU:n kanssa läheinen suhde, joka perustuu sen asemaan yhtenä EU:n merentakaisena maana ja alueena.
Erityisesti asiakirjoihin COM/2008/0763 final, JOIN(2012) 19 final, SWD(2012) 182 final ja SWD(2012) 183 final.
Komission tiedonannossa EU:n strategia ilmastonmuutokseen sopeutumiseksi (COM(2013) 216 final) viitataan arktisen alueen erityisherkkyyteen ilmastonmuutoksen vaikutuksille.
Ks. Eurooppa-neuvostossa 23. ja 24. lokakuuta 2014 kokoontuneiden valtion- ja hallitusten päämiesten hyväksymät EU:n ilmasto- ja energiapolitiikan puitteet 2030 (EUCO 169/14).
EU Arctic Footprint and Policy Assessment, EcoLogic, Berliini, 2010 ( http://arctic-footprint.eu/sites/default/files/AFPA_Final_Report.pdf )
EU:n vuonna 2014 tuomista kalatuotteista 24 prosenttia oli peräisin Norjasta: tuonnin määrä oli 1,5 miljoonaa tonnia ja arvo 4,8 miljardia euroa (lähde: Eurostat/EUMOFA). Yksi kolmasosa EU:n tuomasta öljystä ja kaksi kolmasosaa sen tuomasta kaasusta on peräisin Norjasta ja Venäjältä (lähde: Eurostat).
Pohjoinen tahtotila, Paavo Lipponen, toukokuu 2015.
EU:n jäsenvaltioista kolme on Arktisen neuvoston täysjäseniä (Ruotsi, Suomi ja Tanskan kuningaskunta) ja seitsemän tarkkailijoita (Alankomaat, Espanja, Italia, Puola, Ranska, Saksa ja Yhdistynyt kuningaskunta).
Italia, Puola, Ruotsi, Saksa, Suomi, Tanskan kuningaskunta ja Yhdistynyt kuningaskunta. Alankomaat, Ranska ja Espanja laativat vuoden 2016 aikana toimintapoliittisen asiakirjan arktisesta alueesta / napa-alueesta. EU:n ulkopuolisista maista Intia, Islanti, Japani, Kanada, Norja, Venäjän federaatio ja Yhdysvallat ovat laatineet arktista aluetta koskevan strategian tai toimintapoliittisen asiakirjan.
Esimerkki: http://climate.nasa.gov/vital-signs/arctic-sea-ice/
Vahinkoja aiheutuu muun muassa merijään paksuuden ja pinta-alan pienentymisestä, säiden huonommasta ennustettavuudesta, ankarista myrskyistä, merenpinnan noususta, jokien ja järvien kausittaisen sulamisen/jäätymisen muutoksista, lumityypin ja lumentulon muutoksista, varvikon lisääntymisestä, ikiroudan sulamisesta ja myrskyjen aiheuttamasta eroosiosta. Joillakin rannikkoalueilla nämä ilmiöt johtavat niin mittaviin maa-alueen menetyksiin, että kokonaisia yhteisöjä joudutaan siirtämään muualle.
Pinnan tuntumassa oleva ikirouta-alue voi pienentyä 37–81 prosenttia 2000-luvun loppuun mennessä.
G8+5-maiden tieteellisten neuvonantajien Carnegie-ryhmä on perustanut maailmanlaajuista tutkimusinfrastruktuuria käsittelevän johtavien virkamiesten ryhmän, joka pyrkii yhteisymmärrykseen muun muassa laajamittaisen tutkimusinfrastruktuurin hallinnointiin, rahoitukseen ja johtamiseen liittyvistä kysymyksistä. Euroopan komissio on kyseisen virkamiesryhmän jäsen.
Sustaining Arctic Observing Networks: http://www.arcticobserving.org/
https://www.earthobservations.org/index.php
ERI-rahastojen määrärahoista (2014–2020) 25 prosenttia kohdennetaan ilmastonmuutokseen liittyviin tavoitteisiin.
Biologista monimuotoisuutta koskeva yleissopimus, villieläimistön ja -kasviston uhanalaisten lajien kansainvälistä kauppaa koskeva yleissopimus, yleissopimus muuttavien luonnonvaraisten eläinten suojelemisesta, sopimus Afrikan ja Euraasian muuttavien vesilintujen suojelemisesta, Bernin yleissopimus, valaanpyynnin säätelyä koskeva kansainvälinen yleissopimus, pysyviä orgaanisia yhdisteitä koskeva Tukholman yleissopimus ja yleissopimus Koillis-Atlantin merellisen ympäristön suojelusta (OSPAR).
Ks. esimerkiksi AMAP 2009 -arviointi Human health in the Arctic, http://www.amap.no/documents/doc/amap-assessment-2009-human-health-in-the-arctic/98
Varsinkin erittäin hitaasti hajoavat yhdisteet, erittäin voimakkaasti biokertyvät aineet sekä hitaasti hajoavat, biokertyvät ja myrkylliset aineet.
Esim. direktiivi 2013/30/EU merellä tapahtuvan öljyn- ja kaasunporaustoiminnan turvallisuudesta.
Yhdysvaltojen geologian tutkimuskeskuksen (USGS) vuonna 2008 laatiman arvion mukaan pohjoisen napapiirin pohjoispuolella sijaitsee noin 13 prosenttia maailman löytämättömistä öljyvaroista, jotka on teknisesti mahdollista ottaa talteen, ja 30 prosenttia maailman löytämättömistä maakaasuvaroista.
Grönlanti ei kuulu Euroopan unioniin. EU ja Grönlanti vahvistivat pitkään jatkuneet suhteensa antamalla vuonna 2015 yhteisen julkilausuman, jonka allekirjoittajia olivat EU, Grönlannin hallitus ja Tanskan hallitus.
ETA-sopimuksen 102 artiklan 1 kohdan mukaisesti.
Suomen ja Ruotsin pohjoisosiin tehtäviin investointeihin on osoitettu ajanjaksolla 2014–2020 yli miljardi euroa Investoiminen työpaikkoihin ja kasvuun -tavoitteen määrärahoista, joita täydennetään kansallisella julkisen ja yksityisen sektorin yhteisrahoituksella.
http://ec.europa.eu/dgs/maritimeaffairs_fisheries/consultations/arctic-eu-funding/doc/results_en.pdf
InnovFin koostuu joukosta rahoitusvälineitä ja neuvontapalveluja. Se kattaa tutkimuksen ja innovoinnin koko arvoketjun, ja sen tarkoituksena on tuke investointeja kaikenkokoisiin yrityksiin. Lisätietoja osoitteessa http://www.eib.org/products/blending/innovfin/
Esimerkiksi Arctic Arc -hankkeeseen kuuluvaa ajoneuvojen talvitestausta rahoitetaan InnovFin-ohjelmasta ( http://spga.eu/ ).
COM(2015) 192 final.
COM(2015) 550 final.
SEC-21-GM-2016-2017 (Horisontti 2020): Pan European Networks of practitioners and other actors in the field of security.
Neuvoston asiakirja 11205/14.
”The Arctic Council receives the application of the EU for observer status affirmatively, but defers a final decision on implementation until the concerns of Council members, addressed by the President of the European Commission in his letter of 8 May are resolved, with the understanding that the EU may observe Council proceedings until such time as the Council acts on the letter’s proposal.”
Esim. Interreg IV A Pohjoinen -ohjelma, Pohjoinen periferia ja Arktis -ohjelma ja rajatylittävän yhteistyön Kolarctic-ohjelma.
EU, Kanada ja Yhdysvallat yrittävät edistää merten ja arktisen alueen tutkimusinfrastruktuuria koskevaa yhteistyötään. Horisontti 2020 -ohjelmassa tarjotaan tätäkin kansainvälisempää mahdollisuutta hyödyntää tutkimusinfrastruktuuria ja tuetaan avoimen tiedon politiikkaa. Tavoitteena on parantaa poliittisia ja taloudellisia kytköksiä ja ylläpitää hyviä suhteita kaikkiin alueen maihin ja arktisen alueen tutkimuksesta kiinnostuneisiin maihin. Lisätietoja Atlantin valtameren (ja arktisen alueen) tutkimusyhteenliittymästä: http://ec.europa.eu/research/iscp/index.cfm?lg=en&pg=transatlantic-alliance
Komission yksiköiden valmisteluasiakirja Marine Knowledge 2020, joka on oheisasiakirja komission tiedonantoon Euroopan parlamentille, neuvostolle, Euroopan talous- ja sosiaalikomitealle ja alueiden komitealle, Innovointi siniseen talouteen: hyödynnetään mertemme ja valtamertemme potentiaalia työllisyyden ja kasvun edistämiseksi (SWD/2014/0149 final).