9.6.2017   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 185/24

1.

toteaa, että Euroopan komissio on otsikoimalla 2. kesäkuuta 2016 julkaisemansa tiedonannon ”Yhteistyötaloutta koskeva eurooppalainen toimintasuunnitelma” ilmaissut pitävänsä termin ”yhteistyötalous” käyttämistä kaikenkattavamman termin ”jakamistalous” käyttämistä parempana.

2.

katsoo, että mainitussa tiedonannossa oleva viittaus yhteistyötalouden ”voittoa tavoittelemattomuuden” ulottuvuuteen – ”yhteistyötalouden transaktioissa omistajuus ei yleensä muutu, vaan ne voidaan suorittaa voittoa tavoitellen tai sitä tavoittelematta” – ei ole riittävä, sillä yhteistyötalouden edistämät muutokset ja innovaatiot eivät perustu pelkästään palvelujen tarjontaan ja kysyntään.

3.

korostaa arvostavansa avoimuutta, jota komissio tässä asiakirjassa osoittaa yhteistyötaloutta kohtaan. Jäsenvaltiot sekä paikallis- ja alueviranomaiset tarvitsevat välttämättä yhteisen sääntelykehyksen malliksi ja oppaaksi.

4.

toistaa, koska aihekokonaisuus selvästikin koskee useita lohkoja, että on tärkeää soveltaa siihen monitasoista toimintamallia ja sen ohella tiivistä ja jatkuvaa vuorovaikutusta ja yhteistyötä erilaisten institutionaalisten tasojen välillä.

5.

pitää valitettavana, ettei komission vuoden 2017 työohjelma sisällä ehdotuksia yhteistyötaloutta koskevan eurooppalaisen toimintasuunnitelman seurannasta. Vaikuttaakin siltä, ettei asiaa koskevaa eurooppalaista lainsäädäntöä ole konsolidoitu, ja alustojen ja niiden toimijoiden välisten sopimussuhteiden puitteet vaikuttavat epävarmoilta.

6.

katsoo, että tämä uudenlainen talous tukeutuu monilta osin kansalaisten ja kuluttajien vaikutusmahdollisuuksien lisäämiseen, ja on sitä mieltä, että tarvitaan monitasoiseen hallintoon, osallisuuteen, suhteellisuusperiaatteeseen ja byrokratian välttämiseen perustuvaa sääntelymallia.

7.

kehottaa komissiota suorittamaan tulevista tällä alalla tehtävistä aloitteista tinkimättömän alueellisten vaikutusten arvioinnin, jonka tarpeellisuus kävi ilmi AK:n kaupunkeihin kohdistuvien vaikutusten arvioinnin asiantuntijoille järjestämässä, po. aihetta käsitelleessä seminaarissa (1). Komitea panee merkille kyseisen ilmiön vahvan paikallisen ja alueellisen ulottuvuuden, koska lukuisilla yhteistyötalouden aloitteilla on huomattava vaikutus eritoten kaupunkitasolla ja koska niitä monissa tapauksissa käsitellään, säännellään ja toisinaan verotetaan paikallis- ja/tai aluetasolla.

8.

on samaa mieltä Euroopan komission kanssa siitä, että on vältettävä sääntelyn hajanaisuutta, ja kehottaa pyrkimään tähän tavoitteeseen varmistamalla, että paikallis- ja aluetaloudet hyödyntävät yhteistyötalouden tuomat edut. Komitea kehottaakin komissiota ottamaan huomioon palveludirektiivin 4 artiklan 8 kohdassa määriteltyjen ”yleistä etua koskevien pakottavien syiden” paikallis- ja alueulottuvuuden.

9.

korostaa tarvetta paneutua sellaiseen monialaiseen kysymykseen kuin yhteistyötalous EU:n kaupunkiagendan puitteissa erityisesti digitaalisiirtymän suhteen. Viimeksi mainittu on yksi Amsterdamin ohjelmajulistuksen ensisijaisista teemoista.

10.

pitää välttämättömänä, että omaksutaan kokonaisvaltainen tarkastelutapa, jolla pystytään huomioimaan tavaroiden ja palvelujen hallinnointiin, keskinäiseen jakamiseen ja vaihdantaan tarkoitettujen, tällä hetkellä uuteen teknologiaan perustuvien nykyisten järjestelmien tuomat taloudelliset, sosiaaliset ja ekologiset hyödyt.

11.

tähdentää, että tästä monitahoisuudesta huolimatta oikea-aikainen toiminta hajautumisen välttämiseksi alun alkaen olisi huomattavasti helpompaa kuin 28 kansallisen kehyksen ja lukemattomien paikallisten ja alueellisten säännösten yhdenmukaistaminen jälkikäteen.

12.

huomauttaa, että liialliset sääntelytoimenpiteet voivat tukahduttaa innovointia. Komitea korostaa toisaalta, että sääntelytoimenpiteiden puuttuminen voi aiheuttaa epävarmuutta, joka saattaa jarruttaa investointeja ja alan kehitystä.

13.

pitää tätä seikkaa tärkeänä myös digitaalikuilun kaventamista ajatellen. Käsiteltäessä edellä mainittuja talouksia epäyhtenäisesti voisi vaarana olla maaseutu- ja taajama-alueiden välisten eroavuuksien kärjistyminen.

14.

panee merkille yhdysvaltalaisyritysten vahvan jalansijan yhteistyötaloudessa ja painottaa, että selkeiden, toissijaisuus- ja suhteellisuusperiaatteita noudattavien normien antaminen EU:n tasolla mahdollistaisi aloittelevien eurooppalaisyritysten kehittymisen ja paremman kilpailukyvyn maailmanlaajuisesti. Komitea katsoo myös, että olisi otettava huomioon EU:n toimien puuttumisen kustannukset yhteistyö- tai jakamistaloudessa (2).

15.

katsoo, että tämä uusi toimintamalli, joka perustuu keskinäiseen jakamiseen, yhteistyöhön, osallistumiseen ja yhteydenpitoon, saa voimansa paitsi uudesta teknologiasta myös luottamuksesta ja vastuullisuudesta ja että sillä on lisäksi niin taloudellinen kuin sosiaalinen ja ”kokemuksellinen” arvonsa.

16.

katsoo, että jakamis-/yhteistyötalouden elinkeinoelämän organisaatioilla, joilla on pitkän aikavälin visio, tulisi olla aktiivinen rooli alan tulevien politiikkojen suunnittelussa.

17.

pitää ensisijaisena tehtävänä niiden parametrien ja arvojen määrittämistä, joita haluamme edistää ja puolustaa välttääksemme sen, että uusi paradigma saa muodon ”jota emme tunne omaksemme”, ja jotta se olisi sosiaalisesti kestävällä pohjalla. Tämä on tarpeen esimerkiksi vieraanvaraisuusalalla (engl. hospitality), missä vaarana on epäterve kilpailu yhteystyötalouden palvelujen ja perinteisten toimintojen välillä. Se voisi lisäksi vaikuttaa kiinteistömarkkinoihin nostamalla hintoja tai muuttamalla kiinteistöjen käyttötarkoitusta. Kysymystä siitä, missä määrin yhteistyötalouden alustat täydentävät olemassa olevaa asuntokantaa ja perinteisten hotellialan toimijoiden palveluja, on käsiteltävä paikallisesti.

18.

pitää oikeuksien suojaamista ajatellen välttämättömänä omaksua aina mahdollisuuksien mukaan ja toissijaisuus- ja suhteellisuusperiaatteita täysimääräisesti noudattaen samanlaisia käsitteitä ja määritelmiä, jotta taataan yhdenmukaisuus ja varmuus EU:n tasolla. Komitea katsoo, että EU:n tulee laatia nykyistä selvemmät palveluntarjoajan, työnantajan ja työntekijän määritelmät sekä ratkaista kysymys kuluttajien välisistä ja elinkeinonharjoittajien välisistä suhteista verkkoalustoilla, jotta kyetään määrittämään, mihin oikeuksiin ja mihin säädöksiin tulee tukeutua.

19.

toistaa aikaisemman lausuntonsa sanoin katsovansa ”kuitenkin, että olemassa olevien markkinoiden sääntelyä olisi tarkasteltava säännöllisesti, jotta voidaan varmistaa sen kyky mahdollistaa jatkuvat innovointiprosessit. Muun muassa kiertotalous ja digitaaliset sisämarkkinat voisivat olla sellaisia aloja, joita koskevissa keskusteluissa jakamistalous olisi otettava huomioon.” (3)

20.

pahoittelee kuitenkin viittauksen puuttumista pyrkimykseen osallistaa paikallis- ja alueviranomaiset tuleviin arvioihin ja liian suuren harkintavallan jättämistä jäsenvaltioille. Vaarana on hajauttava vaikutus, jota tulee välttää.

21.

katsoo, että komission tiedonanto tarjoaa elementtejä ja perusteita arviointiin antamatta kuitenkaan tyhjentävää vastausta, mistä seuraa väistämättä toisistaan poikkeavia tulkintoja ja sisämarkkinoiden hajautumisen jatkuminen. Komitea kehottaakin komissiota esittämään selkeän oikeuskehyksen, jolla taataan tasapuolisen kilpailun periaatteiden noudattaminen. Komitea pitää tässä yhteydessä valitettavana, että komission lähestymistapana vaikuttaa olevan, että EU:n lainsäätäjän annetaan vain vahvistaa tiettyjä tuomioistuimen päätöksiä (4), jotka koskevat muun muassa kysymystä siitä, mitä tarkalleen ottaen merkitsee ”kuljetuspalvelujen” sulkeminen palveluista annetun direktiivin 2006/123/EY 2 artiklan soveltamisalan ulkopuolelle.

22.

suhtautuu myönteisesti komission lähestymistapaan, jonka avulla tehdään – myös komission yksiköiden valmisteluasiakirjaan koottujen tietojen pohjalta – yhteistyötalouden ekonominen potentiaali tiettäväksi. Toisaalta komitea kuitenkin suosittaa, että arvioidaan ja tunnustetaan paitsi rahassa mitattava taloudellinen tulos myös yhteistoiminnan ympäristön ja yhteiskunnan kannalta kerryttämä tulos ja säästöt. AK ehdottaakin, että pyritään löytämään paras mahdollinen tapa tutkia ja tarkkailla näitä keskinäisen jakamisen tuottamia ”hyötyjä”, jotta ne kykenevät kehkeytymään kiertotalouden oleelliseksi ja aktiiviseksi osaksi ja pystytään tunnustamaan sellaiseksi.

23.

toteaa, että jakamis-/yhteistyötalouden yrittäjille tarkoitettujen, kaikki yritystukipalvelut kattavien keskitettyjen palvelupisteiden luominen voisi osaltaan edistää jakamis-/yhteistyötalouden toiminnan leviämistä laajemmalle.

24.

aprikoi, onko palveludirektiiviin sisältyvä ”palveluntarjoajan” määritelmä edelleen asianmukainen, koska nykyinen sanamuoto kattaa kaikenlaisen taloudellisen toiminnan, mihin kuuluu lukuisasti äärimmäisen harvinaisia ja epäammattimaisia vertaisryhmien keskuudessaan suorittamia toimintoja.

25.

katsoo, että olisi erityisen hyödyllistä yksilöidä pääsymahdollisuuden ”kynnysarvot” – niin ”laadulliset” kuin ”määrälliset” –, jotta paitsi pystytään ratkaisemaan, keihin sovelletaan markkinoille pääsyä koskevia vaatimuksia, mutta lisäksi jotta estetään se, että hajauttamalla toimintoja yhteistyötalouden varjolla pystytään välttämään säädösten ja määräysten noudattaminen.

26.

katsoo, että komission ohjeistusta käsitteen ”elinkeinonharjoittaja” määritelmän suhteen tulisi selkeyttää, että voittoa tavoittelemattomuuden perusteen tulisi sulkea pois mahdollisuus tarjoajatahon määrittymisestä elinkeinonharjoittajaksi ja että tulisi soveltaa EU-tason kynnysarvoja tarjottujen palvelukertojen tiheyden perusteella.

27.

toteaa, että arvostelut ja arvioinnit voivat olla merkittävä tekijä, lakisääteisten vaatimusten ohella, takaamaan kuluttajien luottamusta ja näiden suojelua, ja korostaa, että verkkoalustojen tulisi pystyä parempaan torjuakseen valheelliset arvostelut.

28.

huomauttaa kuitenkin, että monet yhteistyötalouden piiriin kuuluvat työn muodot vaikuttavat olevan puolitiessä ansiotyön ja itsenäisen ammatinharjoittamisen välillä ja että tämä tilanne herättää tärkeitä kysymyksiä työoloista ja -ehdoista, työsuojelusta, terveydenhuollosta, palkallisesta sairauslomasta, työttömyysetuuksista ja vanhuuseläkkeistä. Komitea painottaa, että tämä voi synnyttää uuden epävarmoissa palvelussuhteissa olevien ryhmän.

29.

toteaa, että eräät yhteistyötalouden liiketoimintamalleista ovat kehittyneet tavalla, joka on aiheuttanut voimakkaan kielteisiä sosiaalisia ja työelämään liittyviä ulkoisvaikutuksia eritoten käytettäessä ”itsenäisen ammatinharjoittamisen” käsitettä väärin, ja joka hyödyntää työntekijöiden välisiä suuria sosiaalisia eroja sen mukaan, millaista kansallista lainsäädäntöä sovelletaan maassa, jossa palvelu toimitetaan. Komitea kehottaa komissiota määrittelemään konkreettisemman kehyksen, jotta varmistetaan koordinointi jäsenvaltioiden välillä.

30.

kehottaa jäsenvaltioita, paikallis- ja alueviranomaisia sekä komissiota edistämään innovatiivisia ratkaisuja yhteistyötalouden synnyttämiin sosiaali- ja työllisyyspoliittisiin haasteisiin, joista esimerkkinä mainittakoon osuustoiminnalliset tai keskinäiset organisaatiot, jotka tarjoavat ansiotyöstatuksen henkilöille, jotka muussa tapauksessa olisivat pakotettuja vastoin tahtoaan valitsemaan itsenäisen ammatinharjoittajan aseman, ja suovat näille siten pääsyn osalliseksi laajasta sosiaaliturvan kirjosta.

31.

tähdentää toisaalta, että kaikenlainen verkkoalustan välityksellä harjoitettava toiminta on täysin jäljitettävissä ja että oikeanlaisen toimintapolitiikan myötä yhteistyötalous voi itse asiassa olla väline, jolla parannetaan verolainsäädännön noudattamista ja kevennetään hallinnollista taakkaa.

32.

kehottaa yhteistyötalouden alustoja edellyttämään, että kaikki aktiiviset tarjoajatahot kunnioittavat voimassa olevia verotussäännöksiä ja tekevät yhteistyötä valtiollisten, alueellisten ja paikallisten viranomaisten kanssa luodakseen tiedonsiirtomekanismit näiden velvoitteiden noudattamisen varmistamiseksi voimassa olevaa tietosuojalainsäädäntöä täysimääräisesti noudattaen. Komitea huomauttaa, että kyseisenlaisia järjestelmiä on jo olemassa ja että niiden soveltamista tulisi yleistää.

33.

korostaa erityisesti matkailuveroja, jotka ovat keskeinen asia lukuisille paikallis- ja alueyhteisöille, koska useilla paikkakunnilla, missä kyseisiä veroja sovelletaan, niitä ei peritä majoittumisista, jotka on varattu yhteistyötalouden alustojen välityksellä. Komitea huomauttaa, ettei tällaista säännöstenvastaisuutta voi suvaita, että tämä aiheuttaa epätervettä kilpailua perinteisiin majoituspalvelujen tarjoajiin nähden ja että paikallis- ja alueyhteisöt menettävät tämän vuoksi tuloja. Komitea onkin tyytyväinen siihen, että eräiden kaupunkien ja alustojen välillä on päästy sopimukseen matkailuverojen järjestelmällisestä perimisestä.

34.

korostaa, että on määriteltävä täsmällisemmin alustojen sosiaaliset vastuukysymykset niissä eri asetelmissa, joissa alustoja käytetään, erityisesti työterveyden ja -turvallisuuden sekä koulutuksen osalta. Komitea painottaa, että työntekijöiden oikeus saada tietoa ja tulla kuulluksi yrityksessä sekä neuvotteluoikeus ja oikeus työtaistelutoimiin on varmistettava Euroopan unionin perusoikeuskirjan 27 ja 28 artiklan mukaisesti yritysmallista riippumatta.

35.

pitää verkkoalustojen roolia kyseisen talousparadigman kerrannaisvaikutuksia synnyttävänä välineenä erittäin tärkeänä ja odottaa niiden kantavan vastuunsa käyttäjien, yhteisön ja ao. seudun oikeuksien kunnioittamisen takaamisesta, jottei mallista automaattisesti muodostu jarrua tai estettä.

36.

on hyvillään komission lausunnosta, että tämän tekemä ”vapaita tietovirtoja” koskeva aloite sujuvoittaa vaihtamista ja datan siirrettävyyttä verkkoalustojen välillä, sillä se on keskeinen tekijä pyrittäessä takaamaan rehti kilpailu ja käyttäjien suojelu sisämarkkinoilla.

37.

kehottaa komissiota punnitsemaan, onko tarpeellista ja käytännössä mahdollista asettaa alustoille oikeudellinen velvoite tarjota yksinkertainen ja helppokäyttöinen tiivistelmä yleisistä ehdoistaan vakioasiakirjojen lisäksi, koska viimeksi mainitut ovat niin pitkiä ja vaikeaselkoisia, että suurin osa käyttäjistä jättää ne lukematta, jolloin suhteesta muodostuu erittäin epätasapainoinen.

38.

antaa komissiolle kiitosta sitoumuksesta tehdä yhteistyötä verkkoalustojen kanssa luodakseen käytännesäännöt verkossa esitettävää vihapuhetta vastaan.

39.

kehottaa komissiota omaksumaan mitä pikimmin kokonaisvaltaisen toimintamallin kyseiseen ilmiöön nähden, jotta vältetään estämästä jakamistaloutta kehittymästä ja leviämästä lähitulevaisuudessa.

40.

kannattaa mahdollisuutta luoda keskipitkällä aikavälillä yhteistyötalouden alustojen erityinen eurooppalainen perussääntö, mitä voisi edeltää alustojen itse tai tarvittaessa viranomaisten käynnistämä merkintäprosessi. Tällaisen merkintäprosessin avulla alustojen olisi voitava selkiyttää vastuitaan ja erityisesti antaa yhteistyötalouden työntekijöihin sovellettavia sääntöjä ja periaatteita koskevat vähimmäisvaatimukset (esim. palkka, palkkaluokan määrittämistä ja alustalta poistamista koskevat säännöt ja riitojenratkaisu).

41.

pitää tarpeellisena, että sääntelyssä löydetään tasapaino: poliittiset päättäjät eivät saa tukahduttaa innovointia ja säännellä yhteistyötaloutta hengiltä, ja silti näiden pitää samanaikaisesti olla toiminnassaan riittävän määrätietoisia välttääkseen pilkkoutumisen ja hallitakseen sosioekonomisia haasteita.

42.

kehottaa komissiota raportoimaan kaikille tasoille, informoimaan niitä ja osallistamaan ne, jotta voidaan tehdä tunnetuksi ”kokeiluhanketta”, jonka komissio on hyväksynyt Euroopan parlamentin ehdotuksesta. Hanke käsittää yhteistyötaloutta koskevia selvityksiä, seurantatoimia ja koulutusohjelmia.

43.

kehottaa määrittelemään unioninlaajuiset kynnysarvot, joiden alapuolelle jäävä taloudellinen toiminta ei ole elinkeinon harjoittamista vaan vertaisten kesken tapahtuvaa eikä siten minkäänlaisten markkinoille pääsyä koskevien vaatimusten tarkastelun ja harkinnan alaista.

44.

katsoo, että tällaisten kynnysarvojen tulisi olla suhteellisia ja aikaperusteisia (esim. yöpymisten lukumäärä majoitustoiminnassa; työpäivien tai -tuntien määrä muilla aloilla) pikemmin kuin absoluuttisia ja rahallisia, jotta kaikille taataan tasapuoliset toimintamahdollisuudet. Niiden tulisi myös olla matalat, jotta vältetään väärinkäytökset ja varmistetaan, että kyseinen toiminta on tosiasiallisesti satunnaista eikä elinkeinon harjoittamista.

45.

pyytää, että yhteistyötalouden alustat majoitusalalla edellyttävät palveluntarjoajien noudattavan matkailuveroja koskevia säännöksiä ja että ne velvoitetaan perimään nämä verot kaikista niiden kautta tehdyistä varauksista asianomaisissa kaupungeissa ja alueilla tilittääkseen ne asiaankuuluville viranomaistahoille. Komitea korostaa, että on jo olemassa lukuisasti esimerkkejä tämänkaltaisesta yhteistyöstä viranomaisten ja verkkoalustojen välillä.

46.

pitää järkevänä ajatusta perustaa kokemusten jakamista ja hyvien käytänteiden keskinäistä vaihdantaa varten ”kaupunkien yhteistyötalousfoorumi”, johon olisi AK:n lisäksi saatava mukaan yhteistyötalouden paikallisella ja alueellisella tasolla aktiiviset eurooppalaiset järjestöt ja verkostot ja joka tekisi yhteistyötä asiaankuuluvien EU:n kaupunkiagendan temaattisten kumppanuuksien kanssa. Komitea tähdentää, että tällainen foorumi olisi merkittävä voimavara ja ensisijainen kumppanitaho alalla tarvittavia alueellisten vaikutusten arviointeja silmällä pitäen.

47.

kehottaa painokkaasti poliitikkoja kaikilla tasoilla tekemään työtä nykyisen tilanteen suhteen unohtamatta kuitenkaan, että todellisena poliittisena haasteena on huomispäivän jakamistalouden suunnitteleminen.