6.7.2018

Euroopan unionin virallinen lehti

C 238/132

P8_TA(2016)0512

Vetoomusvaliokunnan toiminta vuonna 2015

Euroopan parlamentin päätöslauselma 15. joulukuuta 2016 vetoomusvaliokunnan toiminnasta vuonna 2015 (2016/2146(INI))

(2018/C 238/15)

Euroopan parlamentti, joka

—	ottaa huomioon aikaisemmat päätöslauselmansa vetoomusvaliokunnan toimintakertomuksista,

—	ottaa huomioon Euroopan unionista tehdyn sopimuksen (SEU) 10 ja 11 artiklan,

—	ottaa huomioon pöytäkirjan N:o 1 kansallisten parlamenttien asemasta Euroopan unionissa,

—	ottaa huomioon pöytäkirjan N:o 2 toissijaisuus- ja suhteellisuusperiaatteen soveltamisesta,

—	ottaa huomioon vetoomusoikeuden merkityksen ja sen, kuinka tärkeää Euroopan parlamentin on saada välittömästi tietoa Euroopan unionin kansalaisten ja asukkaiden huolenaiheista SEUT-sopimuksen 24 ja 227 artiklan mukaisesti,

—	ottaa huomioon SEUT-sopimuksen 228 artiklan,

—	ottaa huomioon Euroopan unionin perusoikeuskirjan 44 artiklan, joka koskee oikeutta vedota Euroopan parlamenttiin,

—	ottaa huomioon jäsenyysvelvoitteen noudattamatta jättämistä koskevaa menettelyä koskevat SEUT-sopimuksen määräykset ja erityisesti sen 258 ja 260 artiklan,

—	ottaa huomioon työjärjestyksen 52 artiklan ja 216 artiklan 8 kohdan,

—	ottaa huomioon vetoomusvaliokunnan mietinnön (A8-0366/2016),

A.	ottaa huomioon, että vetoomusvaliokunnan toimintaa koskevan vuosikertomuksen tarkoituksena on analysoida vuonna 2015 vastaanotettuja vetoomuksia ja suhteita muihin toimielimiin sekä kuvailla tarkasti vuonna 2015 saavutettuja tavoitteita;

toteaa, että vuonna 2015 parlamentti vastaanotti 1 431 vetoomusta, mikä on 47 prosenttia vähemmän kuin vuonna 2014, jolloin parlamentille esitettiin 2 714 vetoomusta; toteaa, että käsiteltäväksi otettiin 943 vetoomusta ja että 424 vetoomuksen käsittely eteni nopeasti ja päätettiin sen jälkeen kun vetoomuksen esittäjälle oli annettu asianmukaisesti tietoja hänen esille tuomastaan ongelmasta, kun taas 519 vetoomuksen käsittely on vielä kesken vetoomusvaliokunnassa; ottaa huomioon, että 483:a vetoomusta ei hyväksytty käsiteltäväksi;

ottaa huomioon, että vastaanotettujen vetoomusten määrä on vaatimaton verrattuna unionin kokonaisväkilukuun, mikä osoittaa, että suuri enemmistö unionin kansalaisista ja asukkaista ei valitettavasti vielä tunne vetoomusoikeutta eikä sen mahdollista hyödyllisyyttä keinona kiinnittää unionin toimielinten ja jäsenvaltioiden huomio sellaisiin heitä koskeviin ja huolestuttaviin asioihin, jotka liittyvät unionin toiminnan aloihin;

ottaa huomioon, että vuonna 2015 ei hyväksytty käsiteltäväksi 483:a vetoomusta ja että unionin toiminnan aloista on vielä laajasti epäselvyyttä, mistä on osoituksena sellaisten vastaanotettujen vetoomusten suuri määrä (33,8 prosenttia), joita ei hyväksytty käsiteltäväksi; katsoo, että tilanteen korjaamiseksi olisi edistettävä ja tehostettava yhteydenpitoa kansalaisiin sekä selitettävä EU:n, kansallisen ja paikallisen toimivallan eroja;

E.	korostaa, että jokainen vetoomus käsitellään ja tutkitaan huolellisesti, tehokkaasti ja avoimesti;

ottaa huomioon, että vetoomusten esittäjät ovat usein kansalaisia, jotka toimivat perusoikeuksien turvaamisen ja yhteiskuntiemme kehittämisen ja tulevan hyvinvoinnin puolesta; katsoo, että näiden kansalaisten kokemuksilla heidän vetoomustensa käsittelystä on suuri vaikutus siihen, mitä he ajattelevat EU:n toimielimistä ja unionin oikeudessa vahvistetun vetoomusoikeuden kunnioittamisesta;

G.	toteaa, että Euroopan parlamentti on ainoa kansalaisten suoraan valitsema unionin toimielin ja että vetoomusoikeus tarjoaa kansalaisille keinon kiinnittää valitsemiensa edustajien huomio heitä huolestuttaviin asioihin;

H.	ottaa huomioon, että SEUT-sopimuksen mukaisesti unionin toimielinten, elinten ja laitosten on toimittava mahdollisimman avoimesti edistääkseen hyvää hallintotapaa ja varmistaakseen kansalaisyhteiskunnan osallistumisen;

katsoo, että vetoomusoikeuden on oltava keskeisellä sijalla osallistuvassa demokratiassa, jossa jokaiselle kansalaiselle turvataan tehokkaasti oikeus osallistua suoraan unionin demokraattiseen elämään; korostaa, että ollakseen aidosti demokraattinen ja osallistuva hallintotavan on taattava täysi avoimuus, perusoikeuksien tehokas turvaaminen ja kansalaisten tosiasiallinen osallistuminen päätöksentekoon; toteaa, että vetoomukset antavat Euroopan parlamentille mahdollisuuden kuunnella, antaa tietoja ja auttaa ratkaisemaan ongelmia, jotka vaikuttavat kansalaisiin, ja että samalla ne myös kannustavat EU:n muita toimielimiä ja jäsenvaltioiden elimiä tekemään parhaansa tässä suhteessa kukin oman toimivaltansa mukaisesti; katsoo, että vetoomusten avulla on arvioitava unionin lainsäädännön vaikutuksia EU:ssa asuvien arkipäivään;

katsoo, että humanitaarinen pakolaiskriisi, finanssikriisin hyvin vakavat sosiaaliset ja taloudelliset vaikutukset sekä muukalaisvihan ja rasismin lisääntyminen kaikkialla Euroopassa ovat horjuttaneet luottamusta järjestelmään ja Euroopan yhdentymiseen; toteaa, että vetoomusvaliokunnan suunnattoman haastavana tehtävänä on ylläpitää ja tehostaa rakentavaa vuoropuhelua EU-asioista unionin kansalaisten ja asukkaiden kanssa;

katsoo, että vetoomusvaliokunta pystyy parhaiten osoittamaan kansalaisille, mitä EU tekee heidän hyväkseen ja millaisia ratkaisuja se voi tuottaa unionin, jäsenvaltioiden tai paikallisella tasolla; ottaa huomioon, että vetoomusvaliokunta voi tehdä tärkeää työtä selittämällä ja mahdollisesti näyttämällä toteen Euroopan yhdentymisen onnistumisia ja hyötyjä;

katsoo, että vetoomusoikeuden avulla olisi parannettava Euroopan parlamentin mahdollisuuksia reagoida ongelmiin, jotka liittyvät lähinnä EU:n lainsäädännön soveltamiseen ja sen saattamiseen osaksi kansallista lainsäädäntöä, ja auttaa näiden ongelmien ratkaisemisessa, korostaa, että vetoomukset ovat tärkeä tapa saada ensikäden tietoa, joka perustuu kansalaisten kokemuksiin ja jonka avulla voidaan saada selville mahdollisia rikkomuksia ja puutteita siinä, kuinka EU:n lainsäädäntöä sovelletaan jäsenvaltioissa ja kuinka komission seuraa tätä soveltamista perussopimusten valvojan roolissaan; toteaa, että EU:n toiminnan aloihin liittyvät vetoomukset, jotka täyttävät käsiteltäväksi ottamisen kriteerit, auttavat tärkeällä tavalla havaitsemaan varhaisessa vaiheessa viivästymisen EU:n lainsäädännön saattamisessa osaksi jäsenvaltioiden lainsäädäntöä ja sen tosiasiallisessa täytäntöönpanossa; ottaa huomioon, että vetoomusten avulla unionin kansalaiset voivat valittaa unionin oikeuden soveltamatta jättämisestä ja auttaa havaitsemaan unionin oikeuden rikkomisia;

toteaa, että vetoomukset ovat hyvin tärkeitä lainsäädäntöprosessille, koska muut parlamentin valiokunnat saavat niistä suoraa hyödyllistä palautetta oman alansa lainsäädäntötyötä varten; katsoo, etteivät vetoomukset kuulu ainoastaan vetoomusvaliokunnan vastuulle vaan niiden olisi pikemminkin oltava kaikkien parlamentin valiokuntien yhteinen asia;

N.	ottaa huomioon, että vetoomusten avulla unionin kansalaiset ja asukkaat voivat ilmoittaa unionin oikeuden puutteellisesta soveltamista ja että he voivat näin toimia hyödyllisinä tiedonlähteinä unionin oikeuden rikkomusten havaitsemisessa;

toteaa, että vetoomuksista ei ainoastaan saada tarvittavaa palautetta voimassa olevan lainsäädännön soveltamisesta vaan niiden avulla voidaan myös löytää unionin oikeuden porsaanreikiä ja arvioida sääntelyn puuttumisen vaikutuksia tietyillä aloilla, jolloin niiden ansiosta voidaan aloittaa uusia lainsäädäntötoimia;

ottaa huomioon, että vetoomusvaliokunta on hyödyntänyt aiempaa enemmän valiokuntatyön välineitä, kuten suullisesti vastattavia kysymyksiä ja lyhyitä päätöslauselmia, antaakseen näkyvyyttä erilaisille kansalaisia huolestuttaville asioille, ja se on myös antanut parlamentin täysistunnon käsiteltäväksi kysymyksiä ja päätöslauselmia, jotka ovat koskeneet esimerkiksi Espanjan asuntolainalainsäädäntöä ja riskirahoitusvälineitä tai lapsen etua Euroopassa;

Q.	toteaa, että vuonna 2015 kansalaisten esittämiä vetoomuksia käsiteltiin aiempaa ripeämmin ja tehokkaammin, koska yhteydenpito vetoomusten esittäjiin hoidettiin joutuisammin; korostaa, että sihteeristö on tehnyt paljon työtä tämän parannuksen eteen;

ottaa huomioon, että vetoomuksen esittäjät osallistuvat aktiivisesti valiokunnan työhön antamalla täydentäviä ensikäden tietoja valiokunnan jäsenille, komissiolle ja läsnä oleville jäsenvaltioiden edustajille; toteaa, että osallistuessaan valiokuntakeskusteluihin ja esittäessään vetoomuksiaan ja tarkempia tietoja vetoomuksen esittäjät auttavat käymään sujuvaa ja rakentavaa vuoropuhelua parlamentin jäsenten ja komission kanssa; toteaa, että 191 vetoomuksen esittäjää seurasi vuonna 2015 valiokunnassa käytyjä keskusteluja ja osallistui niihin; toteaa, että vaikka tämä määrä vaikuttaakin suhteellisen pieneltä, on muistettava, että vetoomusvaliokunnan kokoukset taltioidaan ja vetoomuksen esittäjät voivat seurata keskusteluja sekä reaaliajassa että jälkeenpäin internetin suoratoistopalveluihin avulla;

ottaa huomioon, että lasten hyvinvointia koskevia vetoomuksia varten on otettu käyttöön erityinen menettelytapa ja 17. syyskuuta 2015 perustettiin asiaa käsittelevä erityistyöryhmä, jonka puheenjohtajaksi on valittu Eleonora Evi; painottaa, että kaikilla työryhmillä olisi oltava selkeä toimeksianto, jotta ne voivat tuottaa konkreettisia tuloksia ja jotta estetään kaikenlainen perusteeton viivästyminen vetoomusten käsittelyssä;

ottaa huomioon, että vetoomus esitetään usein samanaikaisesti kuin komissiolle esitettävä valitus, joka voi johtaa rikkomusmenettelyn aloittamiseen; ottaa huomioon, että vuonna 2015 Euroopan parlamentti varoitti vetoomusten ja kysymysten avulla komissiota puutteista tavoissa, joilla muutamat jäsenvaltiot sovelsivat ja panivat täytäntöön tiettyjä EU:n säädöksiä;

toteaa, että nämä vetoomukset johtivat ympäristökysymyksiin liittyviin valituksiin; ottaa huomioon, että komissio lähetti Suomelle virallisen ilmoituksen, joka liittyi ympäristötiedon julkisesta saatavuudesta annetun direktiivin saattamiseen osaksi kansallista lainsäädäntöä; toteaa, että viidessä muussa ympäristöalan tapauksessa komissio aloitti kahdenväliset keskustelut kyseisten jäsenvaltioiden kanssa; toteaa, että nämä tapaukset koskivat liuskekaasua, susikantojen hallintaa, strategista ympäristöarviointia koskevan direktiivin virheellistä soveltamista sekä kansallista lainsäädäntöä, joka ei ollut ympäristötiedon julkisesta saatavuudesta annetun direktiivin vaatimusten mukainen;

V.	toteaa, että kansalaisten esittämät vetoomukset koskivat myös oikeusasioita ja oikeudellista yhteistyötä ja että yksi näistä vetoomuksista sai komission aloittamaan kahdenväliset keskustelut erään jäsenvaltion kanssa rajoituksista, jotka koskevat nimen muuttamista avioliiton solmimisen jälkeen;

W.	toteaa, että komissio aloitti lisäksi kahdenvälisiä keskusteluja sellaisten useampia jäsenvaltioita koskevien vetoomusten johdosta, jotka liittyivät kiinteistöveroon ja opiskelijoiden maksamaan paikalliseen asuinpaikkaveroon;

ottaa huomioon, että komissio aikoo tehostaa EU:n lainsäädännön soveltamista varmistamalla, että EU:n lainsäädäntö on saatettu osaksi kansallista lainsäädäntöä, sekä tarkistamalla järjestelmällisesti, että kansallinen lainsäädäntö on EU:n lainsäädännön mukaista; ottaa huomioon, että komissio on ilmoittanut toteuttavansa asianmukaisia toimenpiteitä, muun muassa alkamalla soveltaa EU Pilot -hanketta uusiin tapauksiin ja käynnistämällä rikkomusmenettelyjä, havaitessaan, että EU:n lainsäädäntöä on rikottu;

ottaa huomioon, että parlamentin osallistuminen näihin menettelyihin antaa mahdollisuuden unionin toimivaltaisten toimielinten tutkintatyön tarkempaan valvontaan; katsoo, että yhdenkään vetoomuksen käsittelyä ei pitäisi päättää ennen kuin komissio on saattanut päätökseen sitä koskevat tutkimuksensa;

ottaa huomioon, että komissio julkistaa vuosikertomuksessa unionin oikeuden soveltamisen valvonnasta toimet, jotka on toteutettu unionin oikeuden rikkomisen johdosta, ja antaa tietoja rikkomusmenettelyistä lehdistötiedotteissa; toteaa, että näitä rikkomusmenettelyjä koskeviin päätöksiin voi tutustua Europa-verkkosivustolla olevassa komission tietokannassa; katsoo, että komissio voisi antaa vetoomusvaliokunnalle tarkempia tietoja vetoomuksiin liittyviä tapauksia koskevassa yhteydenpidossaan vetoomusvaliokunnan kanssa ja lisätä näin avoimuutta ja sujuvoittaa toimielinten välistä yhteistyötä;

AA.

toteaa, että vetoomuksissa käsitellään monia tärkeitä asioita, kuten ympäristönsuojelua (erityisesti jätevesien käsittelyä, jätehuoltoa, vesienhoitosuunnitelmia, kaasun ja hiilivedyn etsintää ja tuotantoa), kuluttajien oikeuksien loukkaamisia, oikeudenkäyttöä (erityisesti alaikäisten lasten huoltoa), perusoikeuksia (erityisesti lasten ja vammaisten henkilöiden sekä vähemmistöjen oikeuksia), henkilöiden vapaata liikkuvuutta, syrjintää, maahanmuuttoa, työllisyyttä ja eläinten hyvinvointia;

AB.

ottaa huomioon, että vuoden 2014 lopulla käyttöön otettu vetoomusvaliokunnan verkkoportaali on jo toiminnassa mutta ei vielä aivan valmis; toteaa, että portaalin tarkoituksena on tarjota EU:n kansalaisille ja asukkaille sähköinen väline, jonka avulla he voivat esittää vetoomuksia ja seurata niiden käsittelyä, allekirjoittaa sähköisesti omia vetoomuksiaan sekä tukea sellaisia muiden vetoomuksen esittäjien vetoomuksia, joiden aiheet kiinnostavat heitä; toteaa, että vuonna 2015 ja vielä jokin aika sitten portaalin joidenkin perustoimintojen, kuten hakukoneen, puutteet haittasivat portaalin käyttöä kansalaisten interaktiivisena yhteydenpitovälineenä mutta tämä ongelma on lopultakin saatu ratkaistua;

AC.

ottaa huomioon, että portaalilla pyritään parantamaan vetoomusmenettelyn avoimuutta ja vuorovaikutteisuutta ja se tehostaa hallinnointia, mikä hyödyttää niin vetoomuksen esittäjiä ja parlamentin jäseniä kuin suurta yleisöäkin; ottaa huomioon, että hankkeen toisen vaiheen tarkoituksena on pääasiassa tehostaa vetoomusten hallinnollista käsittelyä;

AD.

ottaa huomioon, että toinen toistaan seuraavat viivästykset hankkeen myöhemmissä vaiheissa ovat lisänneet vetoomusvaliokunnan sihteeristön työmäärää, koska tarvittavat tiedostot on täytynyt viedä manuaalisesti eri tietokantoihin; toteaa, että vetoomuksia on edelleen viemättä portaaliin, koska ainoastaan avoimet vuosina 2013, 2014 ja 2015 vastaanotetut vetoomukset on toistaiseksi siirretty ja parhaillaan ollaan siirtämässä vuonna 2016 vastaanotettuja vetoomuksia;

AE.

ottaa huomioon, että portaalissa on korjattu tiettyjä puutteita, jotka liittyvät muun muassa hakutoimintoon ja vetoomuksen esittäjän tietojen luottamuksellisuuteen, ja että jäljellä olevia puutteita on ryhdytty korjaamaan vuoden 2016 jälkipuoliskolla, jotta palvelusta saataisiin kansalaisten kannalta hyödyllisempi ja näkyvämpi;

AF.

toteaa, että vetoomusten käsiteltäväksi hyväksymisen perusteet on määritelty SEUT-sopimuksen 227 artiklassa ja että unionin toiminnan ala on käsitteenä paljon laajempi kuin pelkkä pitkä toimivaltuuksien luettelo; ottaa huomioon, että käsiteltäväksi jättämistä koskevaan päätökseen voidaan soveltaa laillisuusvalvontaa, jos sitä ei ole asianmukaisesti perusteltu näiden perusteiden mukaisesti;

AG.

ottaa huomioon, että kansallisilla tuomioistuimilla on ensisijainen vastuu sen varmistamisesta, että EU-lainsäädäntö pannaan asianmukaisesti täytäntöön jäsenvaltioissa; toteaa tässä yhteydessä, että unionin tuomioistuimen ennakkoratkaisu on kansallisten oikeuslaitosten käytettävissä oleva hyödyllinen väline; toteaa, että joissakin jäsenvaltioissa tätä menettelyä on käytetty vain vähän tai ei lainkaan; toteaa, että tämä alkuperäinen vastuu ei saisi missään tapauksessa estää komissiota, jonka tehtävänä on valvoa perussopimusten noudattamista, toimimasta ennakoivammin unionin oikeuden noudattamisen varmistamiseksi; ottaa huomioon, että vetoomukset tarjoavat vaihtoehtoisen ja riippumattoman keinon EU-lainsäädännön noudattamisen tutkimiseksi ja tarkastamiseksi, ja katsoo, että nämä kaksi vaihtoehtoista menettelyä eivät siksi saisi olla toisensa poissulkevia;

AH.

ottaa huomioon, että eurooppalaisen kansalaisaloitteen olisi oltava tärkeä väline, jonka avulla kansalaiset voivat osallistua suoraan EU:n poliittiseen päätöksentekoon, ja että sen mahdollisuuksia on hyödynnettävä täysimääräisesti varmistaen samalla, että kansalaiset ovat täysin tietoisia siitä, mitkä asiat kuuluvat EU:n toimivaltaan ja mitkä kansalliseen toimivaltaan; toteaa, että eurooppalaisen kansalaisaloitteen ja vetoomusoikeuden tärkeimmistä eroista olisi tiedotettava kansalaisille paremmin; toteaa, että parlamentilla on erityinen vastuu tämän välineen tekemisestä todella onnistuneeksi; ottaa huomioon, että kuten 22. helmikuuta 2015 järjestetyssä julkisessa kuulemisessa käytetyistä puheenvuoroista kävi ilmi, eurooppalaisen kansalaisaloitteen rekisteröineet organisaatiot ovat yleisesti sitä mieltä, että hallinnolliset esteet on poistettava, jotta saavutetaan kansalaisten osallistumisen kannalta parhaat mahdolliset tulokset;

AI.

ottaa huomioon, että vetoomusvaliokunta katsoo, että yli kolme vuotta asetuksen (EU) N:o 211/2011 soveltamispäivän 1. huhtikuuta 2012 jälkeen sen täytäntöönpanoa olisi arvioitava heikkouksien havaitsemiseksi ja toteuttamiskelpoisten ja konkreettisten ratkaisujen ehdottamiseksi asetuksen nopeaa tarkistamista varten, jotta sen toimintaa voidaan parantaa;

AJ.

ottaa huomioon, että vetoomusvaliokunnan työtaakan vuoksi vuonna 2015 tehtiin vain yksi tutkittavana olevia vetoomuksia koskeva tiedonhankintamatka; toteaa, että Yhdistyneeseen kuningaskuntaan 5. ja 6. marraskuuta 2015 tehty tiedonhankintamatka, joka koski adoptiota ilman vanhempien suostumusta, auttoi valtuuskunnan jäseniä ymmärtämään tilannetta paremmin, sillä he saivat keskustella ongelmasta useiden asian kanssa tekemisissä olevien Yhdistyneen kuningaskunnan toimielinten edustajien kanssa;

AK.

toteaa, että tiedonhankintamatkat ovat valiokunnan oikeus ja olennainen osa sen työtä, johon kuuluu vuorovaikutus vetoomusten esittäjien ja asianomaisten jäsenvaltioiden viranomaisten kanssa; ottaa huomioon, että näiden valtuuskuntien jäsenet osallistuvat tasapuolisesti kaikkiin asiaan liittyviin toimintoihin, muun muassa loppuraportin laatimiseen;

AL.

ottaa huomioon, että vetoomusvaliokunnalla on Euroopan oikeusasiamieheen liittyviä velvoitteita, ja toteaa, että oikeusasiamies tutkii unionin kansalaisten ja asukkaiden tekemät kantelut unionin toimielimissä ja elimissä ilmenneistä hallinnollisista epäkohdista ja valiokunta laatii niistä vuosittain mietinnön, joka perustuu Euroopan oikeusasiamiehen omaan vuosikertomukseen;

AM.

ottaa huomioon, että 26. toukokuuta 2015 Euroopan oikeusasiamies Emily O’Reilly esitteli vuosikertomuksensa 2014 Euroopan parlamentin puhemies Martin Schulzille; ottaa huomioon, että 23. kesäkuuta 2015 oikeusasiamies esitteli kertomuksensa vetoomusvaliokunnan, joka vastaa suhteista oikeusasiamiehen toimistoon, kokouksessa;

AN.

ottaa huomioon, että vetoomusvaliokunta on Euroopan oikeusasiamiesten verkoston jäsen ja verkostoon kuuluu kansallisia ja alueellisia oikeusasiamiehiä, vetoomusvaliokuntia ja vastaavia elimiä Euroopan unionin jäsenvaltioissa, ehdokasvaltioissa ja muissa Euroopan talousalueen ja/tai Schengen-alueen maissa; ottaa huomioon, että Euroopan parlamentin vetoomusvaliokunta on täysivaltainen jäsen tässä verkostossa, johon kuuluu tällä hetkellä 94 toimistoa 36 maassa;

AO.	toteaa, että jokainen vetoomus arvioidaan ja käsitellään huolella ja että jokaisen vetoomuksen esittäjän on saatava vastaus kohtuullisessa ajassa; toteaa, että jokaiselle vetoomuksen esittäjälle on ilmoitettava vetoomuksen käsittelyn päättämisen perusteista;

AP.	ottaa huomioon, että kaikilla vetoomuksen esittäjillä olisi oltava mahdollisuus esittää asiansa suoraan vetoomusvaliokunnalle;

korostaa, että vetoomusoikeuden pitäisi vahvistaa Euroopan parlamentin reagointikykyä auttamalla pääasiassa sellaisten ongelmien ratkaisemisessa, jotka liittyvät EU:n lainsäädännön soveltamiseen ja saattamiseen osaksi kansallista lainsäädäntöä, sillä EU:n toiminnan aloihin liittyvät vetoomukset, jotka täyttävät käsiteltäväksi ottamisen perusteet, antavat arvokasta tietoa EU:n lainsäädännön soveltamisessa mahdollisesti esiintyvistä rikkomuksista ja puutteista; kehottaa komissiota käyttämään paremmin toimivaltaansa, kun on kyse EU:n lainsäädännön tehokkaasta soveltamisesta, esimerkiksi pyrkimällä käyttämään nopeammin SEUT-sopimuksen 258 ja 260 artiklan mukaista rikkomusmenettelyä;

korostaa, että vetoomusvaliokunnan työ koostuu kansalaisiin liittyvien ongelmien kuulemisesta ja auttamisesta niiden ratkaisemisessa; uskoo, että vetoomukset voivat auttaa arvioimaan paremmin EU:n lainsäädännön vaikutuksia ihmisten jokapäiväiseen elämään, koska vetoomukset toimivat siltana kansalaisten ja toimielimien välillä;

korostaa, että vetoomusvaliokunnalla on mahdollisuus synnyttää uskottavaa ja tuloksekasta vuoropuhelua kansalaisten kanssa, samalla kun se on sille suuri haaste; toteaa, että vetoomusvaliokunta voi tuoda EU:n toimielimet lähemmäs kansalaisia; panee merkille, että tämän pitäisi edistää osallistuvaa demokratiaa; katsoo, että tämän tavoitteen saavuttamiseksi on ratkaisevan tärkeää, että vetoomuksiin vastataan asianmukaisesti sekä ajoituksen että vastauksen laadun osalta;

muistuttaa, että vetoomuksen esittäjien kansallisuuksien olisi oltava tasapuolisesti ja oikeassa suhteessa edustettuina valiokunnan julkisissa keskusteluissa; katsoo, että valiokunnan eurooppalaisen ulottuvuuden vahvistamiseksi olisi kannustettava kaikkien jäsenvaltioiden todellista ja asianmukaista edustusta valiokunnan julkisissa keskusteluissa; korostaa, että vetoomusvaliokunnan on kohdeltava kaikkia käsiteltäväksi otettuja vetoomuksia objektiivisesti ja pidettävä niitä yhtä tärkeinä; korostaa, että vetoomuksia, jotka liittyvät jäsenvaltion vaalikampanjaan, ei pitäisi käsitellä käyttäen kiireellistä menettelyä;

korostaa, että vetoomuksilla on tärkeä merkitys myös lainsäädäntöprosessissa, sillä niiden avulla havaitaan olemassa aukkoja ja puutteita unionin lainsäädännön saattamisessa osaksi kansallista lainsäädäntöä ja niistä on usein ollut välitöntä hyötyä parlamentin muille valiokunnille niiden omassa lainsäädäntötyössä; pitää myönteisenä vetoomusvaliokunnan lisääntynyttä vuorovaikutusta muiden valiokuntien kanssa ja vetoomuksiin liittyvien asioiden käsittelyä useammin täysistunnoissa; katsoo, etteivät vetoomukset kuulu ainoastaan vetoomusvaliokunnan vastuulle vaan kaikkien parlamentin valiokuntien on pyrittävä vastaamaan niistä yhdessä; on tyytyväinen siihen, että parlamenttiin aiotaan perustaa epävirallinen vetoomusverkosto, johon osallistuu jäseniä parlamentin jokaisesta valiokunnasta, jotta varmistetaan vetoomuksia koskevan työn sujuva ja tehokas koordinointi; katsoo, että verkoston on annettava mahdollisuus lisätä ymmärrystä vetoomusten roolista parlamentin työssä ja vahvistettava valiokuntien välistä yhteistyötä vetoomuksissa esiin tuoduissa asioissa; kehottaa kaikkia asiaankuuluvia valiokuntia ottamaan niille välitetyt vetoomukset asianmukaisesti huomioon ja toteuttamaan tarvittavia toimenpiteitä sellaisten tietojen saamiseksi, joita tarvitaan vetoomusten asianmukaista käsittelyä varten;

toteaa, että parlamentilla on tärkeä poliittinen rooli myös komission täytäntöönpanotoimissa, kun se käy yksityiskohtaisesti läpi vuosikertomukset unionin oikeuden soveltamisen valvonnasta ja antaa asiaa koskevat päätöslauselmansa; kehottaa komissiota ottamaan huomioon vetoomusvaliokunnan parlamentissa esittämät päätöslauselmat, joissa esitetään vetoomusten pohjalta unionin lainsäädännön soveltamisessa ja täytäntöönpanossa olevia erityisiä puutteita, ja kehottaa komissiota toteuttamaan asiaankuuluvia toimenpiteitä ja raportoimaan parlamentille niiden seurannasta; kehottaa lisäksi neuvostoa ja parlamenttia toteuttamaan erityisiä toimia asetuksen (EU) …/… [menettely 2013/0140(COD)], joka koskee poikkeuksen myöntämistä lääketieteellisistä tarkastuksista unionin ulkorajoilla Drosophila melanogasterille, hyväksymiseksi; toteaa, että Nobel-palkitut biokemian professorit ovat esittäneet tätä poikkeusta vetoomuksessa 1358/2011;

on tyytyväinen siihen, että vuonna 2015 vetoomusten käsittelyaika on lyhentynyt, mutta on kuitenkin sitä mieltä, että vetoomusvaliokunnan sihteeristölle olisi annettava välittömästi enemmän teknisiä resursseja ja henkilöstöresursseja, jotta voidaan varmistaa vetoomusten asianmukainen käsittely, lyhentää käsittelyaikaa entisestään ja samalla varmistaa käsittelyn laatu; kehottaa digitalisoimaan vetoomusten käsittelyn erityisesti ottamalla käyttöön uusia tieto- ja viestintätekniikoita, jotta varmistetaan tehokas ja ajoissa tapahtuva käsittely ja olemassa olevien henkilöstöresurssien mahdollisimman tehokas käyttö, säilyttäen kuitenkin samalla kansalaisten oikeus esittää vetoomuksia perinteisen postin välityksellä;

pitää edelleen erityisenä velvoitteena sitä, että vetoomusten käsittelemättä jättäminen ja käsittelyn päättäminen perustellaan huolellisesti vetoomusten esittäjille tapauksissa, joissa vetoomusta pidetään perusteettomana;

pitää myönteisenä, että komissio osallistuu ja sitoutuu vetoomusprosessiin ja vastaa mahdollisimman lyhyessä ajassa uusiin vetoomuksiin, joita parlamentti sille välittää; toteaa, että komission vastaukset ovat yleensä yksityiskohtaisia ja koskevat vetoomuksia, jotka kuuluvat sen toimivaltaan; muistuttaa kuitenkin, että monissa tapauksissa komissio ei anna uusia tietoja vastatessaan vetoomuksiin, joiden uudelleentarkastelua on pyydetty niiden tilaa ja sisältöä koskeneen muutoksen vuoksi; pitää valitettavina tapauksia, joissa komissio keskittyy olennaiselta osalta vain menettelynäkökohtiin eikä käsittele asian sisältöä; muistuttaa komissiota siitä, että vetoomusten, joissa tuodaan esiin unionin lainsäädännön mahdollinen rikkominen, käsittely voidaan lopettaa ainoastaan sen jälkeen, kun asianmukainen analyysi on saatu päätökseen; pitää myönteisenä, että komissio on sitoutunut lähettämään pääsääntöisesti toimivaltaisia virkamiehiä vetoomusvaliokunnan kokouksiin ja että vetoomusten käsittelyn yleinen laatu paranee, kun keskustelussa on läsnä mahdollisimman korkeita komission virkamiehiä; pitää valitettavana, että valiokuntakokouksissa komission vastaukset rajoittuvat yleensä valiokunnalle lähetetyn virallisen vastauksen sisältöön eikä niissä esitetä minkäänlaisia uusia tai merkityksellisiä tietoja, joiden avulla voitaisiin ratkaista esille otetut kysymykset; toteaa, että kirjalliset vastaukset otetaan aidosti huomioon, samoin kuin vetoomusvaliokunnan suullisissa keskusteluissa esitetyt selitykset;

10.

katsoo, että roolissaan perussopimusten vartijana, erityisesti kun on kyse ympäristökysymyksistä, komission olisi keskityttävä enemmän ydinkysymyksen tosiasialliseen sisältöön eikä pelkästään muodollisesti tarkasteltava, onko menettelyjä noudatettu; palauttaa mieliin ennalta varautumisen periaatteen ja unionin ympäristölainsäädännön keskeisen pyrkimyksen peruuttamattomien vahinkojen estämiseen ekologisesti aroilla alueilla; kehottaa komissiota omaksumaan lähestymistavan, joka antaa mahdollisuuden hyödyntää etukäteen komission toimivaltaa ja oikeuksia;

11.

ei hyväksy tulkintaa, jonka komission yhä useammin antaa parlamentin 27. vuosikertomukselle Euroopan unionin oikeuden soveltamisen valvonnasta (2009) ja jonka mukaan komissiolla olisi oikeus päättää sellaisen asian käsittely, jossa ei vielä ole toteutettu muodollisia toimia rikkomusmenettelyn käynnistämiseksi, tai keskeyttää aktiiviset rikkomusmenettelyt tapauksissa, joissa asia on käsiteltävänä kansallisessa tuomioistuimessa; toteaa, että edellä mainitussa mietinnössä pyydetään komissiota toimivaltansa puitteissa tehostamaan toimia sen varmistamiseksi, että unionin lainsäädäntö pannaan johdonmukaisesti täytäntöön, ja käyttämään rikkomusmenettelyjä riippumatta mahdollisesta kansallisen tason oikeuskäsittelystä, ja vahvistaa mietinnön alkuperäisen hengen;

12.

huolehtii jatkossa paremmin sen varmistamisesta, että komissio raportoi säännöllisesti parlamentille edistyksestä rikkomusmenettelyissä, joita on käynnistetty yksittäisiä jäsenvaltioita vastaan, jotta voidaan edistää yhteistyötä ja mahdollistaa edistyksestä tiedottaminen vetoomusten esittäjille varhaisessa vaiheessa;

13.

katsoo, että avoimuuden vuoksi ja EU:n eri toimielinten välisen vilpittömän yhteistyön hengessä sekä Euroopan parlamentin ja Euroopan komission välisistä suhteista tehdyn puitesopimuksen mukaisesti komission olisi pyydettäessä annettava Euroopan parlamentille tiivistelmä EU Pilot -menettelyihin liittyvistä yksittäisistä tapauksista; muistuttaa vetoomusvaliokunnan aiemmista pyynnöistä saada käyttöönsä EU Pilot- ja rikkomusmenettelyjä koskevia asiakirjoja, koska vetoomukset johtavat usein kyseisten menettelyjen käynnistämiseen; muistuttaa komissiolle esittämästään kehotuksesta tiedottaa vetoomusvaliokunnalle suoraan vetoomuksiin liittyvien rikkomusmenettelyjen edistymisestä; toteaa, että olisi varmistettava mahdollisimman suuri avoimuus tiedottamisessa EU Pilot -menettelyistä ja jo päättyneistä rikkomusmenettelyistä;

14.

toteaa, että vetoomukseen liittyvien tutkimusten tuloksena käynnistettyjä rikkomusmenettelyjä koskevat tarpeelliset tiedot olisi annettava parlamentille hyvissä ajoin ja erityisesti vetoomusvaliokunnan pyynnöstä;

15.

pitää tärkeänä, että parannetaan yhteistyötä kansallisten parlamenttien ja niiden asiaankuuluvien valiokuntien kanssa sekä jäsenvaltioiden hallitusten kanssa erityisesti siksi, että voidaan auttaa varmistamaan, että vetoomusta käsittelevät asiaankuuluvat ja toimivaltaiset viranomaiset; pyytää jälleen käynnistämään rakenteellisen vuoropuhelun jäsenvaltioiden kanssa; katsoo, että tämän vuoropuhelun olisi tapahduttava säännöllisissä kokouksissa kansallisten parlamenttien asiaankuuluvien valiokuntien kanssa; on tyytyväinen siihen, että Saksan liittopäivien vetoomusvaliokunnan valtuuskunta osallistui vetoomusvaliokunnan kokoukseen 4. toukokuuta 2015; toivoo, että tämä vuoropuhelu voi osaltaan lisätä vilpitöntä yhteistyötä hedelmällisten ratkaisujen löytämiseksi tapauksissa, joista toistuvasti saadaan vetoomuksia ja joista esimerkkinä mainittakoon Jugendamt; kannustaa jäsenvaltioiden sekä asianomaisten paikallis- ja/tai alueviranomaisten edustajia osallistumaan vetoomusvaliokunnan kokouksiin; korostaa, että on tärkeää, että neuvoston ja komission edustajat osallistuvat vetoomusvaliokunnan kokouksiin ja kuulemisiin;

16.

panee merkille unionin lainsäädännön tehokkaan soveltamisen vaikutuksen unionin toimielinten uskottavuuden lisääntymiseen; muistuttaa, että Lissabonin sopimuksessa vahvistettu vetoomusoikeus on unionin kansalaisuuden tärkeä elementti ja mittari, jolla voidaan aidosti seurata unionin lainsäädännön soveltamista ja tunnistaa mahdolliset puutteet; kehottaa vetoomusvaliokuntaa järjestämään säännöllisiä kokouksia kansallisten vetoomusvaliokuntien kanssa, jotta voidaan lisätä tietoisuutta unionin kansalaisten huolenaiheista EU:ssa ja jäsenvaltioissa ja entisestään vahvistaa kansalaisten oikeuksia paremman eurooppalaisen lainsäädännön ja täytäntöönpanon avulla;

17.

toistaa vetoomusvaliokunnan vuonna 2013 käsittelemistä asioista 11. maaliskuuta 2014 antamassaan päätöslauselmassa (1) esitetyn kehotuksen parantaa rakenteellista vuoropuhelua jäsenvaltioiden kanssa, esimerkiksi järjestämällä säännöllisiä kokouksia kansallisten vetoomusvaliokuntien jäsenten tai muiden toimivaltaisten viranomaisten kanssa; kehottaa jäsenvaltioita ottamaan huomioon tiedonhankintamatkojen raporteissa ja vuoropuhelujen aikana esitetyt suositukset;

18.

on tyytyväinen, että vuonna 2015 191 kansalaista esitti vetoomuksensa suoraan vetoomusvaliokunnalle; kannattaa videokonferenssien ja muiden sellaisten keinojen käyttöä, joiden avulla vetoomusten esittäjät voivat osallistua aktiivisesti vetoomusvaliokunnan työhön, vaikka eivät pysty osallistumaan kokouksiin henkilökohtaisesti;

19.

toteaa, että komissio tulkitsee tiukasti ja rajoittavasti perusoikeuskirjan 51 artiklan 1 kohtaa, jossa vahvistetaan muun muassa, että perusoikeuskirjan määräykset koskevat jäsenvaltioita ”ainoastaan silloin, kun viimeksi mainitut soveltavat unionin oikeutta”; toteaa, että perusoikeuskirjan 51 artiklan 2 kohdan mukaisesti ”perusoikeuskirjalla ei uloteta unionin oikeuden soveltamisalaa unionin toimivaltaa laajemmaksi”; muistuttaa, että EU:n kansalaisten odotukset ylittävät usein perusoikeuskirjan mahdollisuudet, ja kehottaa komissiota harkitsemaan uutta lähestymistapaa, joka vastaa paremmin näitä odotuksia; kehottaa tulkitsemaan laajemmin perusoikeuskirjan soveltamisalaa ja arvioimaan lopulta uudelleen tämän artiklan olennaisuutta perusoikeuskirjan ja perussopimusten tulevissa tarkistuksissa; korostaa, että mikään ei estä jäsenvaltioita ryhtymästä soveltamaan täysimääräisesti perusoikeuskirjan määräyksiä kansallisessa lainsäädännössä ja varmistamaan siten kansalaisten perusoikeuksien suojelun unionin oikeuden soveltamista pidemmälle, ja muistuttaa jäsenvaltioita, että niitä sitovat myös muut kansainväliset velvoitteet;

20.

pitää valitettavana, että vetoomuksen esittäjät eivät vieläkään ole riittävästi perillä perusteista, joilla vetoomus voidaan jättää käsittelemättä;

21.

pitää valitettavana tiukkaa ja rajoittavaa tapaa, jolla komissio on tulkinnut perusoikeuskirjan 51 artiklaa, jonka mukaan ”perusoikeuskirjan määräykset koskevat unionin toimielimiä, elimiä ja laitoksia toissijaisuusperiaatteen mukaisesti sekä jäsenvaltioita ainoastaan silloin, kun viimeksi mainitut soveltavat unionin oikeutta”; muistuttaa, että perusoikeuskirjan 51 artiklan johdosta kansalaisten odotukset usein ylittävät sen, mihin perusoikeuskirjan oikeudelliset määräykset tiukasti ottaen antavat mahdollisuuden, ja että nämä odotukset jäävät usein täyttymättä nimenomaan komission tiukan rajoittavan tulkinnan takia; pyytää komissiota omaksumaan uuden näkökulman, joka vastaa paremmin näitä odotuksia;

22.

pitää valitettavana, että Puolan ja Yhdistyneen kuningaskunnan kansalaiset eivät vieläkään saa suojaa Euroopan unionin perusoikeuskirjasta;

23.

muistuttaa, että tammikuussa 2015 kaksi parlamentin jäsentä nimitettiin vetoomusvaliokunnan edustajiksi vammaisten henkilöiden oikeuksista tehdyn YK:n yleissopimuksen rakenteisiin ja että 27.–28. elokuuta 2015 he osallistuivat Euroopan unionin ja vammaisten henkilöiden oikeuksia käsittelevän YK:n komitean alustavan raportin arviointiin Genevessä, Sveitsissä; painottaa, että vetoomusvaliokunta on tehnyt jatkuvasti tärkeää työtä vammaisten henkilöiden oikeuksista tehdyn YK:n yleissopimuksen täytäntöönpanon alalla; panee merkille, että vuosi 2015 oli erittäin merkittävä vuosi, sillä Yhdistyneiden kansakuntien elin tarkasti ensimmäisen kerran, miten EU:ssa on noudatettu ihmisoikeuksiin liittyvä velvoitteita; on tyytyväinen siihen, että Yhdistyneiden kansakuntien komitealla on ollut mahdollisuus kuulla kaikkia vetoomusvaliokunnan ihmisoikeuksien suojelutehtävään liittyviä yksityiskohtia; korostaa, että komissio on alkanut sisällyttää vammaisten henkilöiden oikeuksia käsittelevän YK:n komitean loppupäätelmät vetoomusten käsittelyyn (2); on tyytyväinen esteettömyyden korkeaan tasoon 15. lokakuuta 2015 järjestetyssä vetoomusvaliokunnan julkisessa kuulemistilaisuudessa, jossa käsiteltiin vammaisten henkilöiden oikeuksien suojelua vastaanotettujen vetoomusten näkökulmasta; kiinnittää huomiota tärkeisiin loppupäätelmiin, jotka esitetään vetoomusvaliokunnan suojelutehtävää vammaisten henkilöiden oikeuksista tehdyn YK:n yleissopimuksen täytäntöönpanossa koskevassa politiikkayksikkö C:n teettämässä tutkimuksessa ”The protection role of the Committee on Petitions in the context of the implementation of the UN Convention on the Rights of Persons with Disabilities”; pitää tärkeänä, että vetoomusvaliokunta järjestää jatkossakin tilaisuuksia, joissa keskitytään vammaisuutta käsitteleviin vetoomuksiin; kehottaa parantamaan vetoomusvaliokunnan ja sen sihteeristön kapasiteettia, jotta valiokunta voi hoitaa suojelutehtäväänsä asianmukaisesti; pyytää nimeämään vammaisia henkilöitä koskevien ongelmien käsittelystä vastaavan virkamiehen; panee merkille, että valiokunta teki vuonna 2015 tärkeää vammaisuuden seurantatyötä erityisissä aiheissa, kuten Marrakeshin sopimuksen ratifiointi, esteiden poistaminen syrjinnän vastaisen direktiivin käsittelyltä, sellaisten tuotteiden tullimaksuista vapauttaminen, jotka on suunniteltu vammaisten henkilöiden opetus-, tieteellis- ja kulttuuriluonteiseen kehittämiseen, tai omaishoitajat;

24.

kehottaa pikaisesti ja huolimatta Euroopan unionin tuomioistuimessa käsiteltävänä olevasta toimivaltakiistasta ratifioimaan Marrakeshin sopimuksen EU:n tasolla, jotta helpotetaan sokeiden, näkövammaisten tai muulla tavalla lukemisesteisten henkilöiden mahdollisuutta käyttää painettuja teoksia; muistuttaa, että vammaisten henkilöiden oikeuksia käsittelevän YK:n komitean syyskuussa 2016 antamissa loppupäätelmissä tuotiin esiin eräitä EU:n puutteita yleissopimuksen täysimääräisessä noudattamisessa; toteaa, että EU:ta vaaditaan pikaisesti hyväksymään muutetun EU:n esteettömyyssäädöksen, joka sisältää tehokkaita ja kaikkien ulottuvilla olevia täytäntöönpano- ja valitusmekanismeja; panee merkille vaatimuksen, että komission roolit olisi erotettava toisistaan poistamalla komissio riippumattomasta seurantakehyksestä, jotta varmistetaan, että kehyksellä on asianmukaiset resurssit tehtäviensä hoitamiseksi;

25.

painottaa, että kansalaisten vetoomuksissa käsitellään hyvin erilaisia aiheita, kuten perusoikeudet, lasten hyvinvointi, ihmisoikeudet, vammaisten henkilöiden oikeudet, vähemmistöihin kuuluvien henkilöiden oikeudet, lasten oikeudet, sisämarkkinat, ympäristölainsäädäntö, työmarkkinasuhteet, muuttoliikepolitiikka, kauppasopimukset, kansanterveyteen liittyvät kysymykset, liikenne, eläinten oikeudet ja syrjintä;

26.

pitää valitettavana komission omaksumaa erittäin rajoittavaa lähestymistapaa vastauksissaan eläinten hyvinvoinnin eri näkökohtia koskeviin vetoomuksiin, kun on kyse komission SEUT-sopimuksen 13 artiklan mukaisten tehtävien tulkinnasta; kehottaa komissiota harkitsemaan uudelleen nykyistä toimintalinjaansa ja tutkimaan paremmin oikeusperustaa komission toiminnalle eläinten oikeuksien paremman suojelun varmistamiseksi kaikkialla EU:ssa;

27.

painottaa lasten oikeuksiin liittyvien vetoomusten herkkää luonnetta, sillä niissä on tarpeen vastata pikaisesti ja asianmukaisesti vetoomuksen esittäjien huolenaiheisiin ja suojella samalla lapsen etua, kun tehdään tiedonhankintamatkoja, joita vetoomusvaliokunta voi järjestää vetoomuksien tutkimisen yhteydessä;

28.

katsoo, että julkisten kuulemistilaisuuksien järjestäminen on tärkeä tapa tarkastella syvällisemmin vetoomuksen esittäjien esiin tuomia ongelmia, jotka kuuluvat unionin toiminnan alaan, sekä EU:n toiminnan yleisiä näkökohtia ja niissä mahdollisesti piileviä puutteita; pyytää kiinnittämään huomiota 26. helmikuuta 2015 perussopimus-, työjärjestys- ja toimielinasioiden valiokunnan kanssa järjestettyyn julkiseen kuulemiseen eurooppalaisesta kansalaisaloitteesta, 23. kesäkuuta 2015 järjestettyyn julkiseen kuulemiseen vetoomusoikeudesta, 15. lokakuuta 2015 järjestettyyn julkiseen kuulemiseen vammaisten henkilöiden oikeuksien suojelemisesta ja 11. toukokuuta 2015 yhdessä kolmen muun valiokunnan kanssa järjestettyyn julkiseen kuulemistilaiseen eurooppalaisesta kansalaisaloitteesta ”Stop vivisection”; pitää hyödyllisenä myös 1. joulukuuta 2015 yhdessä oikeudellisten asioiden valiokunnan kanssa järjestettyä työpajaa kansainvälisistä adoptioista;

29.

katsoo, että eurooppalainen kansalaisaloite on kansalaisten uusi poliittinen oikeus ja Euroopan unionin osallistavan demokratian merkittävä poliittista asialistaa luova väline, joka antaa kansalaisille mahdollisuuden osallistua suoraan ja aktiivisesti heitä koskeviin hankkeisiin ja prosesseihin ja jonka mahdollisuuksia on ehdottomasti hyödynnettävä täysimääräisesti ja parannettava huomattavasti, jotta saadaan parhaat mahdolliset tulokset ja kannustetaan mahdollisimman monia EU:n kansalaisia osallistumaan Euroopan yhdentymisprosessin kehitykseen; ottaa myös huomioon, että perusoikeuksien suojelun, toimielinten demokraattisen legitiimiyden ja EU:n toimielinten avoimuuden vahvistamisen on kuuluttava EU:n päätavoitteisiin; muistuttaa komissiota tarpeesta noudattaa eurooppalaisesta kansalaisaloitteesta 28. lokakuuta 2015 annetussa Euroopan parlamentin päätöslauselmassa (3) esitettyjä suosituksia, jotta voidaan varmistaa tehokkaasti eurooppalaisen kansalaisaloitteen tekemistä koskeva oikeus; toistaa sitoumuksensa osallistua aktiivisesti tuloksekkaita aloitteita koskevien julkisten kuulemisten järjestämiseen; sitoutuu asettamaan tämän osallistavan prosessin tehokkuuden etusijalle toimielintasolla ja takaamaan asiamukaiset lainsäädännölliset jatkotoimet;

30.

pitää valitettavana, että komission mielestä on liian aikaista tarkistaa asetusta (EU) N:o 211/2011, jota alettiin soveltaa yli kolme vuotta sitten 1. huhtikuuta 2012; katsoo, että on perusteellisesti arvioitava sen täytäntöönpanoa, jotta voidaan poistaa kaikki mahdollisesti havaitut puutteet ja ehdottaa toteuttamiskelpoisia ratkaisuja asetuksen pikaiseksi tarkistamiseksi ja jotta voidaan varmistaa, että eurooppalaisen kansalaisaloitteen menettelyt ja vaatimukset ovat aidosti selkeitä, yksinkertaisia, helposti sovellettavia ja oikeasuhteisia; suhtautuu myönteisesti eurooppalaisesta kansalaisaloitteesta 31. maaliskuuta 2015 annettuun komission kertomukseen ja Euroopan oikeusasiamiehen päätökseen OI/9/2013/TN ja kehottaa komissiota varmistamaan tämän välineen tarkistamisen yhteydessä, että eurooppalaisesta kansalaisaloitteesta on aidosti hyötyä unionille Euroopan unionin perusoikeuskirjan mukaisesti ja että kaikki asianmukaiset oikeudelliset toimet pannaan täytäntöön asianmukaisten jatkotoimien toteuttamiseksi silloin, kun katsotaan, että eurooppalainen kansalaisaloite on täyttänyt vaatimukset; pyytää, että komissio esittäisi mahdollisimman pian asetuksen (EU) N:o 211/2011 uudistamista koskevan ehdotuksen, kun otetaan huomioon siinä havaitut monenlaiset puutteet;

31.

pyytää kiinnittämään huomiota 8. lokakuuta 2015 Espanjan asuntolainalainsäädännöstä ja riskirahoitusvälineistä vastaanotetuista vetoomuksista antamaansa päätöslauselmaan (4), jossa parlamentti esitti useita suosituksia asuntolainoja koskevan EU:n lainsäädännön asianmukaiseksi soveltamiseksi ja pankkitoimintaan liittyvien väärinkäytösten torjumiseksi; kehottaa komissiota valvomaan tiiviisti kiinnitysluottosopimuksista annetun direktiivin 2014/17/EU ja kuluttajasopimusten kohtuuttomista ehdoista annetun direktiivin 93/13/ETY soveltamista kaikissa jäsenvaltioissa ja jakamaan parhaita käytäntöjä taloudellisista vaikeuksista kärsivien kansalaisten suojelun parantamiseksi;

32.

on huolissaan puutteista, joita vetoomusten käsittelyn yhteydessä on havaittu oikeussuojan asianmukaisessa toteutumisessa tietyissä jäsenvaltioissa; katsoo, että tämä on tärkeä ongelma, johon on puututtava viipymättä, jotta turvataan unionin asianmukainen demokraattinen toiminta ja unionin kansalaisten ja asukkaiden mahdollisuus harjoittaa perusoikeuksiaan; katsoo, että unionin olisi oltava esimerkkinä ja pantava täytäntöön muutoksenhaku- ja vireillepano-oikeutta koskeva Århusin yleissopimuksen pilari;

33.

pyytää kiinnittämään huomiota 21. tammikuuta 2016 antamaansa päätöslauselmaan vetoomusvaliokunnan toiminnasta vuonna 2014 (5) sekä 25. helmikuuta 2016 antamaansa päätöslauselmaan Euroopan oikeusasiamiehen vuosikertomuksesta 2014 (6);

34.

pitää myönteisenä, että tietojenkeruumatkojen osalta on päästy normaalimpaan toiminnan tasoon, ja odottaa, että vetoomusvaliokunnan tätä oikeutta koskevia mahdollisuuksia hyödynnetään täysimääräisesti tulevina vuosina aina vaalikauden loppuun asti; painottaa kunkin vierailun jälkeen laadittujen työasiakirjojen merkitystä, myös niiden erityisiä suosituksia, ja kehottaa asiaankuuluvia eri viranomaisia ottamaan ne asianmukaisesti huomioon; katsoo, että näiden suositusten noudattamisen tasoa on arvioitava säännöllisesti;

35.

korostaa vetoomusvaliokunnan vuoden 2015 aikana tekemää työtä sellaisen verkkoportaalin antamiseksi vetoomuksen esittäjien käyttöön, jonka välityksellä he voivat rekisteröityä, esittää vetoomuksen, ladata liiteasiakirjoja ja tukea jo käsiteltäväksi otettuja vetoomuksia; korostaa, että portaalia on päivitetty lataamalla sinne vuosina 2013, 2014 ja 2015 kirjatut vetoomukset; pitää myönteisenä, että hakuun, tukemiseen ja vetoomuksen esittäjän luottamuksellisuuteen liittyviä uusia toimintoja on uudistettu ja parannettu;

36.

kehottaa toteuttamaan vielä tarvittavat toimenpiteet, joilla saatetaan loppuun jäljellä olevat vaiheet vetoomusverkkoportaalia koskevassa hankkeessa, minkä jälkeen vetoomuksen esittäjät saavat reaaliaikaista tietoa vetoomuksensa tilasta ja automaattisen ilmoituksen, jos käsittelyssä tapahtuu muutos, kuten ilmoitus käsiteltäväksi ottamisesta, vastauksen saaminen komissiolta tai vetoomuksen ottaminen valiokuntakokouksen esityslistalle, ja saavat suoratoistolinkin, mikä tarkoittaa, että näin vetoomuksen esittäjät saavat selkeää ja suoraa tietoa vetoomusvaliokunnan sihteeristöltä; painottaa, että verkkoportaali on keskeinen tiedon lähde EU:n kansalaisille ja että sen olisi näin ollen tarjottava tietoja vetoomuksen elinkaaresta;

37.

pyytää kiinnittämään huomiota sähköistä tunnistamista ja sähköisiin transaktioihin liittyviä luottamuspalveluita sisämarkkinoilla koskevan asetuksen (EU) N:o 910/2014 antamiseen; kehottaa vetoomusvaliokuntaa ja myös kaikkia Euroopan unionin toimielimiä hyväksymään sähköisesti allekirjoitetut asiakirjat kaikista 28 jäsenvaltiosta;

38.

korostaa SOLVIT-verkoston tärkeää tehtävää ja toteaa, että se on jäsenvaltioiden välinen ongelmanratkaisuverkko, jota olisi kehitettävä perusteellisesti koko sen potentiaalia hyödyntäen yhteistyössä jäsenvaltioiden ja niiden kansallisten viranomaisten alaisuuteen kuuluvien SOLVIT-keskusten kanssa, ja pyytää, että verkostolle annettaisiin enemmän resursseja ja SOLVIT-verkoston avulla havaittuja ongelmia analysoitaisiin järjestelmällisemmin, sillä verkosto auttaa muodostamaan tosiasioihin perustuvan kuvan sisämarkkinoiden toimintahäiriöistä;

39.

kehottaa Yhdistynyttä kuningaskuntaa panemaan merkille suositukset, joita annetaan 5. ja 6. marraskuuta 2015 Lontooseen tehtyä tiedonhankintamatkaa koskevassa raportissa, jonka valiokunta hyväksyi 19. huhtikuuta 2016;

40.

pitää tärkeänä yhteistyötä Euroopan oikeusasiamiehen kanssa ja Euroopan parlamentin osallistumista Euroopan oikeusasiamiesten verkostoon; on tyytyväinen oikeusasiamiehen ja vetoomusvaliokunnan välisiin hyviin toimielinsuhteisiin; kiittää oikeusasiamiehen työstä hyvän hallinnon parantamiseksi EU:ssa ja arvostaa erityisesti oikeusasiamiehen säännöllistä panosta vetoomusvaliokunnan työhön koko vuoden ajan;

41.

kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman ja vetoomusvaliokunnan mietinnön neuvostolle, komissiolle, Euroopan oikeusasiamiehelle sekä jäsenvaltioiden hallituksille ja parlamenteille, niiden vetoomusvaliokunnille sekä oikeusasiamiehille tai vastaaville toimivaltaisille elimille.

(1) Hyväksytyt tekstit, P7_TA(2014)0204.

(2) Hyväksyttiin YK:n komitean 14. istunnossa, joka pidettiin 17. elokuuta ja 4. syyskuuta 2015 välisenä aikana, ks. http://tbinternet.ohchr.org/_layouts/treatybodyexternal/Download.aspx?symbolno=CRPD%2fC%2fEU%2fCO%2f1&Lang=en

(3) Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2015)0382.

(4) Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2015)0347.

(5) Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2016)0021.

(6) Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2016)0062.