31.1.2018   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 35/136

—

ottaa huomioon 14. lokakuuta 2015 annetun komission tiedonannon ”Kaikkien kauppa – Vastuullisempaa kauppa- ja investointipolitiikkaa” (COM(2015)0497),

—

ottaa huomioon komission puheenjohtajan Jean-Claude Junckerin ja Eurooppa-neuvoston puheenjohtajan Donald Tuskin Uuden-Seelannin pääministerin John Keyn kanssa 29. lokakuuta 2015 ja Australian pääministerin Malcolm Turnbullin kanssa 15. marraskuuta 2015 antamat yhteiset julkilausumat,

—

ottaa huomioon 29. lokakuuta 2008 hyväksytyt EU:n ja Australian kumppanuuden puitteet ja 21. syyskuuta 2007 annetun suhteita ja yhteistyötä koskevan EU:n ja Uuden-Seelannin yhteisen julkilausuman,

—

ottaa huomioon muut EU:n ja Australian kahdenväliset sopimukset, erityisesti vaatimustenmukaisuuden arvioinnin, todistusten ja merkintöjen vastavuoroista tunnustamista koskevan sopimuksen ja viinikauppaa koskevan sopimuksen,

—

ottaa huomioon muut EU:n ja Uuden-Seelannin kahdenväliset sopimukset, erityisesti sopimuksen elävien eläinten ja eläintuotteiden kauppaan sovellettavista eläinten terveyttä koskevista toimenpiteistä ja vaatimustenmukaisuuden arvioinnin vastavuoroista tunnustamista koskevan sopimuksen,

—

ottaa huomioon aikaisemmat päätöslauselmansa, ja erityisesti esityksestä neuvoston päätökseksi vaatimustenmukaisuuden arvioinnin, todistusten ja merkintöjen vastavuoroista tunnustamista koskevan Euroopan yhteisön ja Australian välisen sopimuksen muuttamista koskevan Euroopan unionin ja Australian välisen sopimuksen tekemisestä 12. syyskuuta 2012 antamansa kannan (1) ja esityksestä neuvoston päätökseksi vaatimustenmukaisuuden arvioinnin vastavuoroista tunnustamista koskevan Euroopan yhteisön ja Uuden-Seelannin välisen sopimuksen muuttamista koskevan Euroopan unionin ja Uuden-Seelannin välisen sopimuksen tekemisestä 12. syyskuuta 2012 antamansa kannan (2),

—

ottaa huomioon Brisbanessa 15.–16. marraskuuta 2014 pidetyn valtion- ja hallitusten päämiesten G20-kokouksen antaman tiedonannon,

—

ottaa huomioon komission varapuheenjohtajan / unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkean edustajan ja Australian ulkoministerin 22. huhtikuuta 2015 antaman yhteisen julkilausuman tiiviimmästä kumppanuudesta EU:n ja Australian välillä sekä puheenjohtaja Van Rompuyn, puheenjohtaja Barroson ja pääministeri Keyn 25. maaliskuuta 2014 antaman yhteisen julkilausuman Uuden-Seelannin ja Euroopan unionin kumppanuuden syventämisestä,

—

ottaa huomioon, että näissä neuvotteluissa käsitellään tiettyjä herkkiä maatalousaloja,

—

ottaa huomioon, että EU ja sen tärkeimmät kauppakumppanit käyvät jo neuvotteluja lukuisista sopimuksista,

—

ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 207 artiklan 3 kohdan ja 218 artiklan,

—

ottaa huomioon komissiolle esitetyn suullisesti vastattavan kysymyksen vapaakauppasopimusneuvottelujen aloittamisesta Australian ja Uuden-Seelannin kanssa (O-000154/2015 – B8-0101/2016),

—

ottaa huomioon työjärjestyksen 128 artiklan 5 kohdan ja 123 artiklan 2 kohdan,

A.

ottaa huomioon, että Australia ja Uusi-Seelanti kuuluvat EU:n vanhimpiin ja läheisimpiin kumppaneihin, joilla on EU:n kanssa yhteiset arvot ja jotka ovat sitoutuneita edistämään maailmanlaajuisesti hyvinvointia ja turvallisuutta sääntöihin perustuvassa järjestelmässä;

B.

ottaa huomioon, että EU, Australia ja Uusi-Seelanti työskentelevät yhdessä eri aloilla yhteisiin haasteisiin vastaamiseksi ja tekevät yhteistyötä useilla kansainvälisillä foorumeilla;

C.

ottaa huomioon, että EU ja Uusi-Seelanti ovat julkisia hankintoja koskevan sopimuksen osapuolia ja että Australia on liittymässä siihen;

D.

ottaa huomioon, että EU, Australia ja Uusi-Seelanti osallistuvat monenkeskisiin neuvotteluihin, joilla pyritään vapauttamaan entisestään ympäristöystävällisten hyödykkeiden kauppaa (ympäristöhyödykkeitä koskeva sopimus) ja palvelukauppaa (TISA);

E.

ottaa huomioon, että Australia ja Uusi-Seelanti ovat molemmat osapuolia äskettäin päättyneissä Tyynenmeren kumppanuussopimusta koskevissa neuvotteluissa sekä meneillään olevissa neuvotteluissa, jotka koskevat alueellista laaja-alaista talouskumppanuussopimusta (RCEP) Itä-Aasiassa ja joihin osallistuvat Australian ja Uuden-Seelannin tärkeimmät kauppakumppanit;

F.

ottaa huomioon, että Australia ja Uusi-Seelanti ovat kaksi niistä kuudesta WTO:n jäsenestä, joille ei ole vielä annettu etuuskohteluun perustuvaa pääsyä EU:n markkinoille tai joiden kanssa ei ole vielä neuvoteltu siitä;

G.

ottaa huomioon, että Australia ja Uusi-Seelanti noudattavat molemmat kaikin puolin oikeusvaltioperiaatetta ja että ympäristönsuojelu sekä ihmisoikeuksien ja sosiaalisten ja työhön liittyvien oikeuksien suojelu on niissä vakaalla pohjalla;

H.

ottaa huomioon, että EU:n ja Australian sekä EU:n ja Uuden-Seelannin vapaakauppasopimusten tekeminen syventää kauppa- ja investointisuhteita ja että niitä ei pitäisi harkita, jos ne estäisivät osapuolia ottamasta käyttöön, ylläpitämästä tai vahvistamasta sosiaalisia normejaan, ympäristöä koskevia normejaan tai työnormejaan;

I.

ottaa huomioon, että EU sai 30. heinäkuuta 2014 päätökseen neuvottelut EU:n ja Uuden-Seelannin välisestä suhteita ja yhteistyötä koskevasta kumppanuussopimuksesta ja 22. huhtikuuta 2015 EU:n ja Australian puitesopimuksesta;

J.

ottaa huomioon, että EU on sekä Australian että Uuden-Seelannin kolmanneksi suurin kauppakumppani ja maat ovat EU:n 21:seksi ja 51:seksi suurimmat kauppakumppanit (2014);

K.

ottaa huomioon, että Uusi-Seelanti on yksi harvoista maista, joiden henkilötietojen suojan komissio on tunnustanut riittäväksi;

L.

katsoo, että uudenaikaisten, kunnianhimoisten, tasapainoisten ja laaja-alaisten sopimusten tekeminen siirtäisi taloussuhteet uudelle tasolle;

M.

ottaa huomioon, että parlamentin on päätettävä hyväksynnän antamisesta mahdollisille EU:n ja Australian ja EU:n ja Uuden-Seelannin vapaakauppasopimuksille;

1.

korostaa EU:n ja Aasian ja Tyynenmeren alueen välisten suhteiden syventämisen merkitystä Euroopan talouskasvulle ja painottaa, että tämä näkyy Euroopan unionin kauppapolitiikassa; toteaa, että Australia ja Uusi-Seelanti ovat keskeinen osa tätä strategiaa ja tavoitteen saavuttamista voidaan edistää laajentamalla ja syventämällä näiden kumppanien kanssa käytävää kauppaa;

2.

antaa tunnustusta sekä Australialle että Uudelle-Seelannille niiden vahvasta ja johdonmukaisesta sitoutumisesta monenkeskisen kaupankäynnin asialistaan;

3.

katsoo, että unionin kahdenkeskisten ja alueellisten yhteistyöstrategioiden koko potentiaalia voidaan hyödyntää vain tekemällä laadukkaat vapaakauppasopimukset sekä Australian että Uuden-Seelannin kanssa vastavuoroisuuden ja molemminpuolisen hyödyn hengessä huolehtimalla samalla, että resursseja ja huomiota, jotka liittyvät tavoitteeseen saavuttaa edistystä monenkeskisesti tai panna täytäntöön jo tehtyjä monenvälisiä ja kahdenvälisiä sopimuksia, ei aseteta missään olosuhteissa kyseenalaiseksi tai kohdisteta muualle;

4.

katsoo, että uudenaikaisten, kunnianhimoisten, tasapainoisten ja laaja-alaisten vapaakauppasopimusten neuvotteleminen sekä Australian että Uuden-Seelannin kanssa, niin että otetaan huomioon molempien talouksien erityispiirteet, on käytännönläheinen keino syventää kahdenvälisiä kumppanuuksia, ja se vahvistaisi entisestään jo nyt kehittyneitä kahdenvälisiä kauppa- ja investointisuhteita ja auttaisi lievittämään äskettäin tehdyn Tyynenmeren kumppanuussopimuksen mahdollisesti päinvastaisia vaikutuksia; katsoo, että neuvotteluissa saavutettu lopputulos voi toimia mallina tuleville vapaakauppasopimuksille;

5.

kehottaa komissiota kartoittamaan selvitystyön aikana Australian ja Uuden-Seelannin kanssa tehtävien mahdollisten vapaakauppasopimusten eurooppalaisille talouden toimijoille, erityisesti pk-yrityksille, tarjoamia uusia markkinoillepääsymahdollisuuksia ja punnitsemaan niitä mahdollisia defensiivisiä intressejä vastaan ottaen huomioon, että sekä Australialla että Uudella-Seelannilla on jo nyt verrattain avoimet markkinat ja kansainvälisesti verrattuna hyvin alhaiset tullit;

6.

korostaa, että näiden kolmen kehittyneen talouden välillä tehtävissä kunnianhimoisissa sopimuksissa on käsiteltävä järkevällä tavalla investointeja, tavara- ja palvelukauppaa (poliittista liikkumavaraa koskeviin varauksiin ja herkkiin aloihin liittyvien Euroopan parlamentin viimeaikaisten suosituksien pohjalta), sähköistä kaupankäyntiä, julkisia hankintoja, energiaa, valtionyhtiöitä, kilpailua, korruption torjuntaa, sääntelyä koskevia kysymyksiä, kuten terveyteen ja kasvinsuojeluun liittyviä esteitä, teknologista tutkimusta ja erityisesti pk-yritysten tarpeita ja että ne voivat edistää maailmantalouden hallintaa lisäämällä kansainvälisiä standardeja koskevaa lähentymistä ja yhteistyötä madaltamatta kuluttajansuojan (esim. elintarviketurvallisuuden), ympäristönsuojelun (eläinterveys ja eläinten hyvinvointi) tai sosiaaliturvan ja työsuojelun tasoa;

7.

korostaa, että mahdollisissa sopimuksissa olisi erillisessä luvussa otettava täysin huomioon pk-yritysten tarpeet ja edut, jotka liittyvät markkinoillepääsymahdollisuuksien helpottamiseen, jotta luodaan konkreettisia liiketoimintamahdollisuuksia;

8.

pitää tuloksellista ja kunnianhimoista kestävää kehitystä koskevaa lukua, joka kattaa muun muassa työelämän perusnormit, neljä ILO:n keskeistä hallintoa koskevaa sopimusta ja monenkeskiset ympäristösopimukset, välttämättömänä osana kaikkia vapaakauppasopimuksia; katsoo, että sopimukseen olisi sisällytettävä myös se, että perustetaan yhteinen kansalaisyhteiskunnan foorumi, joka valvoo ja kommentoi sopimuksen täytäntöönpanoa ja sitä, miten osapuolet noudattavat sitoumuksiaan ja velvoitteitaan ihmisoikeuksien, työnormien ja ympäristönsuojelun alalla;

9.

huomauttaa, että maatalous on hyvin herkkä ala ja että tasapainoisessa lopputuloksessa maataloutta ja kalastusta koskevissa luvuissa on otettava huomioon kaikkien unionin tuottajien – muun muassa lihan, maidon, sokerin, viljan ja tekstiilien tuottajien ja syrjäisimpien alueiden tuottajien – edut esimerkiksi ottamalla käyttöön siirtymäkausia tai soveltuvia kiintiöitä tai olemalla tekemättä sitoumuksia herkimmillä aloilla; katsoo, että ainoastaan silloin sopimukset voivat lisätä kilpailukykyä ja hyödyttää sekä kuluttajia että tuottajia; kehottaa sisällyttämään sopimukseen tehokkaita kahdenvälisiä suojatoimenpiteitä, joilla estetään tuonnin äkillinen kasvu, joka aiheuttaisi tai uhkaisi aiheuttaa vakavaa haittaa eurooppalaisille tuottajille herkillä aloilla, ja toteuttamaan erityistoimia, joilla suojellaan syrjäisimpien alueiden herkkiä tuotteita, etenkin erityissokerien sulkemiseksi neuvottelujen ulkopuolelle;

10.

korostaa, että neuvotteluiden seurauksena on hyväksyttävä teollis- ja tekijänoikeuksien ja myös maantieteellisten merkintöjen tunnustamista ja suojaa koskevia tiukkoja ja valvottavissa olevia määräyksiä;

11.

kehottaa komissiota tekemään mahdollisista sopimuksista mahdollisimman nopeasti kestävää kehitystä koskevat perusteelliset vaikutustenarvioinnit, jotta voidaan arvioida perinpohjaisesti EU:n ja Australian sekä EU:n ja Uuden-Seelannin kauppa- ja investointisuhteiden tiivistämisestä molempien osapuolten väestölle ja yrityksille, syrjäisimmät alueet ja merentakaiset maat ja alueet mukaan lukien, koituvia mahdollisia hyötyjä ja haittoja;

12.

kehottaa komissiota asettamaan ehdoksi neuvottelujen käynnistämiselle Australian ja Uuden-Seelannin kanssa sen, että kaikki osapuolet sitoutuvat alusta asti käymään neuvotteluja mahdollisimman avoimesti ja noudattamaan täysin muissa neuvotteluissa vahvistettuja parhaita käytäntöjä käyden jatkuvaa vuoropuhelua työmarkkinaosapuolten ja kansalaisyhteiskunnan kanssa, ja kehottaa näin ollen ottamaan selvitystyössä huomioon toivotun tavoitetason;

13.

kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle, komissiolle, jäsenvaltioiden hallituksille ja parlamenteille sekä Australian ja Uuden-Seelannin hallituksille ja parlamenteille.