19.8.2016   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 303/17

Esittelijä:

Emmanuelle BUTAUD-STUBBS

1.1

Kysymys ihmisarvoisesta työstä muun muassa tekstiili-, vaatetus- ja jalkineteollisuuden, elektroniikan, mineraalialan ja maatalousteollisuuden globaaleissa toimitusketjuissa on ratkaisevan tärkeä kaikille julkisen ja yksityisen sektorin toimijoille, jotka osallistuvat toimitusketjujen hallinnointiin kansallisella ja kansainvälisellä tasolla.

1.2

Euroopan talous- ja sosiaalikomitea (ETSK) on mukauttanut sisäisiä menettelyjään voidakseen antaa lausuntonsa ennen ihmisarvoista työtä globaaleissa toimitusketjuissa käsittelevää kansainvälisen työkonferenssin (ILC) 105. istuntoa Genevessä.

ETSK suosittaa seuraavaa:

1.3

Euroopan komissio laatii kattavan ja kunnianhimoisen strategian ihmisarvoisen työn edistämiseksi globaaleissa toimitusketjuissa kaikissa sisäisissä (osallistuminen EU:n julkisiin hankintoihin, tuotemerkinnät jne.) ja ulkoisissa (kauppa, kehitysapu, naapuruuspolitiikka jne.) toimintapolitiikoissaan.

1.4

Otetaan käyttöön yhteinen kieli ja yhteiset määritelmät, vertaillaan eri sidosryhmien (OECD, ILO, WTO, Euroopan komissio, Maailmanpankki ja IMF (1)) tilastotietoja sekaannusten ja virhetulkintojen välttämiseksi ja laaditaan johdonmukainen toimintapolitiikka tällä alalla toimiville erilaisia toimivaltuuksia käyttäville julkisille elimille.

1.5

Yritystoimintaa ja ihmisoikeuksia koskevat YK:n suuntaviivat huomioon ottaen on identifioitava olemassa olevassa työkaluvalikoimassa tarjolla olevat parhaat käytänteet ja aloitteet ja edistettävä niitä. Näihin kuuluvat OECD:n toimintaohjeet monikansallisille yrityksille, OECD:n toimialakohtaiset due diligence -ohjeet (tekstiili- ja vaatetusala, mineraalit, maatalous ja finanssiala), kaupan tukitoimet, taloudelliset järjestelyt vahinkojen korvaamiseksi, käytännesäännöt, merkinnät, standardit ja itsearviointivälineet. Tavoitteena on ottaa käyttöön asteittainen, johdonmukainen ja kestäväpohjainen toimintapolitiikka globaalien toimitusketjujen vastuullista hallinnointia varten.

1.6

Edistetään käytännöllisiä ja tarkoituksenmukaisia riskiin perustuvia lähestymistapoja, joissa otetaan huomioon kunkin globaalin arvoketjun ja globaalin toimitusketjun erityisluonne (lineaarinen vai modulaarinen, yksinkertainen vai monitahoinen, lyhyt vai pitkä organisaatio).

1.7

Edistetään olemassa olevien käytänteiden arvioinnin perusteella mallia, johon osallistuu eri sidosryhmiä (julkisen ja yksityisen sektorin toimijoita, työmarkkinaosapuolia, kansalaisjärjestöjä, asiantuntijoita jne.), jotta voidaan laatia OECD:n toimintaohjeiden pohjalta paras mahdollinen toimenpideyhdistelmä riskien havaitsemiseksi, ennaltaehkäisemiseksi ja pienentämiseksi sekä toimintasuunnitelmasta tiedottamista ja raportointia varten. Toimintasuunnitelmaan voitaisiin sisällyttää sekä lainsäädännöllisiä että muita toimenpiteitä, parhaita käytänteitä, taloudellisia kannustimia, koulutusmahdollisuuksia ja valmiuksien kehittämistä työmarkkinaosapuolten vuoropuhelua ja ammattiyhdistystoimintaa varten.

1.8

Pohditaan erityisesti sitä, millaisilla avoimuusvälineillä voitaisiin tiedottaa loppukuluttajille sosiaalisista tuotanto-olosuhteista.

1.9

Tarkastellaan tulevassa ILO:n konferenssissa ILO:n mahdollisuuksia toimia aktiivisesti työn ihmisarvoisuuden varmistamiseksi globaaleissa toimitusketjuissa sekä tutkitaan tässä yhteydessä mahdollisuuksia kehittää ja ottaa myöhemmin käyttöön sellaisia merkityksellisiä ja tarkoituksenmukaisia välineitä, joilla voidaan kaikkien sidosryhmien sitoutumisen kautta osaltaan edistää työolojen tosiasiallista paranemista.

2.1.1

Globaalin arvoketjun käsitettä alettiin käyttää 1990-luvun puolivälissä kuvaamaan kaikkia toimintoja, jotka tarvitaan aina tuotteen suunnittelusta, muotoilusta, raaka-aineista, välillisistä panoksista, markkinoinnista ja jakelusta sen toimittamiseen loppukuluttajalle (2).

Globaalien arvoketjujen oletetaan nostavan tasoa sekä prosesseissa (tuottaja omaksuu paremman teknologian tehokkuuden lisäämiseksi) että toiminnallisesti (tuottajan kyky kehittää suunnittelu-, brändäys- ja markkinointivalmiuksia). On kuitenkin esimerkkejä, jotka osoittavat, että näin ei aina tapahdu.

Globaalien arvoketjujen kestäväpohjainen ja vastuullinen hallinnointi on kansainvälisen asialistan (OECD, ILO, G7, G20, EU, YK) kärkipäässä, koska globaalit arvoketjut kattavat yhä suuremman osan maailmanlaajuisesta kaupasta ja investoinneista ja koska johtavien yritysten harjoittamalla alihankinnalla ja maailmanlaajuisen tuotannon rajatylittävällä koordinoinnilla on merkittäviä sosiaalisia vaikutuksia. Osa vaikutuksista on myönteisiä, esim. parempipalkkaiset työpaikat, naisten korkeampi työllisyysaste, uusien työpaikkojen ja siten työllistymismahdollisuuksien luominen, taitojen kehittyminen ja osaamisen ja teknologian leviäminen. Osa on huolestuttavampia: työn epävarmuus, huonot työolot (myös työterveys ja -turvallisuus), sosiaalisten oikeuksien puuttuminen (myös sosiaaliturvan puuttuminen) ja ihmisoikeuksien ja työntekijän perusoikeuksien loukkaukset.

Työelämän normien kunnioittamisen ja ihmisarvoisen työn edistämiseksi onkin laadittu ja otettu käyttöön erilaisia kansallisia ja kansainvälisiä välineitä, joita ovat muun muassa ILO:n yleissopimukset, OECD:n toimintaohjeet ja yritystoimintaa ja ihmisoikeuksia koskevat YK:n suuntaviivat (ks. myös kohta 2.3.3), sekä toimintakehyksiä, joita ovat muun muassa kestävän kehityksen toimintasuunnitelma 2030 (3) ja siihen liittyvä Addis Abeban kehitysyhteistyön rahoitusohjelma (4). Pyrkimyksenä on myös kehittää edelleen kauppaa, investointeja, yksityistä sektoria ja toimitusketjuja.

2.1.2

Globaali toimitusketju muodostuu toisiinsa kytköksissä olevista organisaatioista, resursseista ja prosesseista, joissa luodaan ja toimitetaan tuotteita ja palveluja loppukuluttajille. Globaali toimitusketju on itsessään globaalin arvoketjun osa, joka koskee hankintaa eikä suunnittelua tai tavaroiden tai palvelujen jakelua.

2.1.3

Ihmisarvoinen työ on ILO:n osapuolten laatima käsite, jonka ILC hyväksyi sosiaalisesti oikeudenmukaisesta globalisaatiosta annetussa julistuksessa (5). Se kattaa kansalliset ja paikalliset ohjelmat, joilla pyritään neljään strategiseen tavoitteeseen:

ILO on maailmanlaajuisena standardointielimenä hyväksynyt useita yleissopimuksia, jotka liittyvät globaaleihin toimitusketjuihin. Niihin kuluvat työelämän perusnormit (yhdistymisvapauden ja kollektiivisen neuvotteluoikeuden edistäminen, syrjimättömyyden edistäminen työelämässä, pakkotyön ja lapsityön kielto) sekä työterveyttä ja -turvallisuutta, työsuojelutarkastuksia ja muita aiheita koskevat yleissopimukset. Kun valtio on ratifioinut yleissopimuksen, se on velvollinen saattamaan lainsäädäntönsä ja käytäntönsä sen mukaisiksi. ILO:n vuonna 1998 antamassa julistuksessa työelämän perusperiaatteista ja -oikeuksista (6) todetaan lisäksi, että kaikki ILO:n jäsenvaltiot ovat velvollisia kunnioittamaan ja panemaan täytäntöön työelämän perusnormit lainsäädännössä ja käytännössä, vaikka ne eivät olisikaan ratifioineet asiaa koskevia yleissopimuksia.

2.2.1

Globaalien arvoketjujen merkitys maailmankaupassa on kasvanut nopeasti. WTO:n, OECD:n, ILO:n ja UNCTADin vuoden 2013 tietojen (7) mukaan ne kattavat 60–80 prosenttia kansainvälisestä kaupasta ja yli 20 prosenttia kaikista työpaikoista maailmassa (8). Aloja, joilla esiintyy toisiinsa kytköksissä olevia organisatorisia suunnittelun, tuotannon, jakelun ja kulutuksen osatekijöitä ja joilla kehitystä hallitsevat monikansalliset yritykset, ovat muun muassa maatalous, teollisuus (esim. autoteollisuus, ilmailu, tekstiili- ja vaatetusala, lelut, elektroniikka) ja palveluala (esim. puhelinpalvelut, tietotekniikka).

2.2.2

Myös globaalien arvoketjujen muodot ja rakenteet vaihtelevat: toiset ovat melko lyhyitä (pieni määrä toimintoja) ja toiset pidempiä, jolloin niihin liittyy taloudellisia, sosiaalisia ja rahoitukseen liittyviä sidoksia monien kauas toisistaan sijoittautuneiden (Yhdysvallat, EU ja Aasia) yritysten välillä. Gary Gereffin mukaan (9) kolme yleisintä hallintomallia ovat seuraavat: ostajalähtöiset globaalit arvoketjut, useimmin esiintyvät kustannuslähtöiset globaalit arvoketjut (esim. vaatetus- ja jalkinealan globaalit arvoketjut) ja tuottajalähtöiset globaalit arvoketjut (joissa osa toimittajien teknologisesta osaamisesta [kuten suunnittelu ja innovointi] sijaitsee kehitysmaissa; esim. elektroniikka).

2.2.3

Globaalin toimitusketjun sisältyminen yhtenä osana globaaliin arvoketjuun perustuu ostajien ja toimittajien sekä mahdollisten alihankkijoiden väliseen suhteeseen. Ketju voi olla muodoltaan erilainen: vertikaalisesti integroitunut, monopoliketju, modulaarisesti hallinnoitava ketju (pääasialliset toimittajat toimivat johtoyrityksestä riippumattomasti) tai markkinaketju hyödykemarkkinoita varten.

2.3.1

EU määrittelee yritysten yhteiskunnallisen vastuun ”yritysten vastuuksi omista yhteiskunnallisista vaikutuksistaan” (10).

2.3.2

Seuraavat seikat on nimetty viimeisten kahdenkymmenen vuoden aikana erityisesti elektroniikka-, urheiluvaruste- ja vaatealalla ilmaantuneiden ongelmien perusteella pääasiassa OECD:n toimesta ratkaisevan tärkeiksi, kun ajatellaan johtavan monikansallisen yrityksen harjoittamaa globaalin arvo- tai toimitusketjunsa kestäväpohjaista hallinnointia:

2.3.3

Monenlaiset tahot, kuten lukuisat julkiset ja yksityiset kansalliset, eurooppalaiset ja kansainväliset organisaatiot ja elimet, pohtivat nykyisin näitä aiheita erityisesti Rana Plazassa (Bangladesh) vuonna 2013 tapahtuneen yli 1 100 työntekijän kuolemaan johtaneen onnettomuuden jälkeen:

Myös erilaisia yksityisiä pysyviä tai tilapäisiä hankkeita on käynnistetty esim. työterveyden ja -turvallisuuden parantamiseksi Bangladeshin vaatetehtaissa Rana Plazan katastrofin jälkeen (palo- ja rakennusturvallisuutta koskeva Bangladeshin sopimus) (20).

2.3.4

Kaikki nämä julkisen ja yksityisen sektorin toimijat ovat sitoutuneet kehittämään ja ottamaan käyttöön erilaisia työkaluja ja välineitä työolojen ja työntekijöiden oikeuksien parantamiseksi. Välineitä ovat

3.1.1

Vaatetus- ja jalkinealan globaalit toimitusketjut kattavat hyvin monenlaisia toimijoita ja tuotantoprosesseja. Vaatteiden, tekstiilien ja jalkineiden viennin kokonaismäärä Aasian ja Tyynenmeren alueelta on arvoltaan 601 miljardia dollaria eli 60 prosenttia koko maailmankaupasta. Kiinan osuus tästä on ylivoimaisesti suurin. Muun muassa Bangladesh ja Kambodža ovat erikoistuneet yhä enemmän vaatteiden ja jalkineiden tuotantoon ja vientiin: niiden osuus koko tavaraviennistä oli 82,9 prosenttia Bangladeshissa ja 77,4 prosenttia Kambodžassa vuonna 2014 (22). Tämä johtuu pääasiassa palkkojen jyrkästä noususta Kiinan vaate- ja tekstiiliteollisuudessa, minkä seurauksena kansainväliset ostajat ovat etsineet uusia toimittajia Aasiasta.

ILO:n mukaan (23) keskimääräiset kuukausiansiot olivat useimmissa maissa vuonna 2014 alle 200 dollaria. Kouluttamattomalle vaatetusalan työntekijälle maksettavaa vähimmäiskuukausipalkkaa sovelletaan Kiinassa (enimmillään 297 dollaria), Filippiineillä, Malesiassa, Indonesiassa (247 dollaria), Thaimaassa, Vietnamissa (145 dollaria), Intiassa (136 dollaria), Kambodžassa (128 dollaria), Pakistanissa (119 dollaria), Bangladeshissa (71 dollaria) ja Sri Lankassa (66 dollaria).

Suurimpia riskejä ovat toimeentuloon riittämätön palkka, pakko- ja lapsityö, heikot työmarkkinasuhteet yhdistymisvapauden puutteellisen turvaamisen ja rajallisten kollektiivisten työehtoneuvottelujen vuoksi, heikkotasoinen työterveys ja -turvallisuus, riittämättömät työsuojelutarkastukset, kehittymättömät työtapaturmavakuutusjärjestelmät, veden pilaantuminen, altistuminen kemiallisille aineille ja naistyövoiman hyväksikäyttö.

3.1.2

Vaatetehtaana käytetyn Rana Plaza -rakennuksen romahduksessa Bangladeshissa 24. huhtikuuta 2013 kuoli 1 136 työntekijää, joista suurin osa oli naisia. Suuronnettomuus, joka johtui rakennuksen erittäin huonosta kunnosta ja hätäuloskäyntien puuttumisesta, johti merkittäviin reaktioihin hallitusten (EU ja jäsenvaltiot, Yhdysvallat, Kanada, Norja), kansainvälisten organisaatioiden (ILO, OECD ja Maailmanpankki) ja kansainvälisten ja paikallisten sidosryhmien taholta: ne käynnistivät kunnianhimoisia aloitteita kansallisiksi lyhyen aikavälin toimenpiteiksi (korvausten maksaminen uhrien perheille, vaatetehtaiden tarkastaminen ja korjaavat toimenpiteet, uudet tarkastusmenetelmät, työlainsäädännön tarkistaminen), kansallisiksi keskipitkän aikavälin toimenpiteiksi (esim. riippumattomien ammattiyhdistysten kehittäminen ja työsuojelutarkastusten tehostaminen) ja systemaattisiksi toimenpiteiksi, joilla edistetään globaalien toimitusketjujen vastuullista hallinnointia.

3.1.3

OECD valmistelee parhaillaan vastuullista toimitusketjua vaatetus- ja jalkinealalla koskevia due diligence -ohjeita.

3.1.4

ILO toteuttaa yhteistyössä kansainvälisten avunantajien, valtiovallan, työntekijöiden ja työnantajien kanssa (mm. Aasiassa) vaatetusalan hankkeita, joiden tarkoituksena on helpottaa tiedonsaantia palkoista, työoloista ja työmarkkinasuhteista ja parantaa näin työehdoista käytävän työmarkkinaosapuolten vuoropuhelun laatua, kehittää työmarkkinaosapuolten valmiuksia ja työehtosopimusmenetelmiä ja varmistaa työelämän normien noudattaminen tehtaissa (25).

3.1.5

Euroopan komissio valmistelee kestäväpohjaista vaatetusalan toimitusketjua koskevaa lippulaivahanketta, johon sisältyviä osa-alueita ovat yhteinen suunnittelu, koordinoitu rahoitus, ohjelmien yhteinen toteuttaminen, kuluttajavalistus jne.

3.1.6

EU:n tekstiili- ja vaatetusalan työmarkkinaosapuolet ovat laatineet Euroopan komission tuella yhteisen hankkeen, johon sisältyy globaaleihin toimitusketjuihin liittyvä yritysten yhteiskuntavastuuta koskeva arviointiväline. Välinettä viimeistellään parhaillaan, ja sitä on tarkoitus jakaa pk-yrityksille ja muille sidosryhmille.

3.1.7

EU:n puheenjohtajavaltio Alankomaat haluaa tutkia keinoja vahvistaa synergiaa EU:n kehitysyhteistyö- ja kauppapolitiikan välillä, jotta voidaan edistää globaalien arvoketjujen kestäväpohjaisuutta.

3.1.8

Saksan liittovaltion talous- ja kehitysyhteistyöministeri Gerd Müller on perustanut kestäväpohjaisen tekstiiliteollisuuden yhteenliittymän, johon osallistuvat alan pääasialliset kumppanitahot. Hän esitti edellisessä G7-kokouksessa hyvin konkreettisen yhdenvedon tilanteesta: ”Vastuun ottaminen maksaisi yhden euron: vain yksi euro mekosta, takista tai housuista, jotta kovasta työstä Bangladeshissa, Kambodžassa tai Afrikassa saisi kohtuullisen palkan ja jotta lapset ja ompelijat saisivat uusia tulevaisuudennäkymiä (26).”

3.1.9

Yksityisten aloitteiden yleistyminen on tuonut kokemusta ja auttanut parhaiden käytänteiden jakamisessa. Niitä ovat muun muassa ICS (Initiative Clause Sociale), jonka puitteissa 22 suurta jälleenmyyjää (mm. Monoprix, Carrefour, Casino), joiden liikevaihto on yli 243 miljardia euroa, toteuttaa sosiaalinäkökohtiin keskittyvät tarkastuksensa käyttäen samanlaista menetelmää, ja Brysselissä sijaitsevan FTA:n (Foreign Trade Association) vuonna 2003 käynnistämä BSCI (Business Social Compliance Initiative), jossa on mukana 36 eri maasta yli 1 700 vähittäismyyjää ja tuojaa, joilla on liiketoimintaa 30 000 tehtaan kanssa.

3.2.1

Globaaleja arvoketjuja käsittelevässä Sturgeonin ja Kawakamin tutkimuksessa (27) todetaan, että välipanosten osuus vaateteollisuudessa vaikuttaa olevan välituotekaupan arvon perusteella selvästi pienempi kuin panokset elektroniikka- ja henkilöautoteollisuudessa.

3.2.2

Elektroniikka-alan globaali arvoketju on yksi tavara-alan tärkeimmistä: sen osuus kaikista välituotteista oli yli 17 prosenttia vuonna 2006, kun vastaava osuus kemian- ja muoviteollisuudessa oli 2,7 prosenttia ja ilma-alusten osista 1,9 prosenttia. Kaksi suurinta elektroniikka-alan välituotteiden viejämaata ovat Kiina/Hongkong ja Yhdysvallat.

3.2.3

Kolme keskeistä yritystoimijaa, jotka pyörittävät modulaarista arvoketjua, ovat

Tämän alan arvoketjun modulaarisuus perustuu keskeisten yritysprosessien kuten tietokoneavusteisen suunnittelun, tuotesuunnittelun ja -inventoinnin ja logistiikkavalvonnan kodifiointiin ja standardointiin.

3.2.4

Kuluttajaelektroniikan elinkaari on lyhyt, kolmesta 18 kuukauteen, ja tuotteet poistuvat käytöstä nopeasti. Tämän vuoksi tuotteiden toimittajilta tilataan yhä nopeampia toimituksia markkinoille. Kun esimerkiksi Applen iPhone julkistettiin vuonna 2007, markkinoilletuontiaika oli kuusi kuukautta, mutta vuonna 2012 se oli enää alle kaksi viikkoa (28). Tämä on haastavaa valmistajille ja työntekijöille, ja ratkaisuja on kehitettävä ja toteuttava tilanteeseen puuttumiseksi.

Joissakin yrityksissä on sovittu ylityöstä tai vuorotyöstä kiireaikoina ja vastaavista hyvityksistä muina aikoina, kun taas toisissa palkataan yhä enemmän tilapäistä työvoimaa ja vuokratyövoimaa tai maahanmuuttajia (esim. Meksikossa vuonna 2009 elektroniikkateollisuuden työvoimasta 60 % oli vuokrattuja työntekijöitä ja kiireaikoina osuus nousi 90 % (29)). Tämä merkitsee usein työntekijöiden oikeuksien heikentymistä eli mm. alempaa palkkaa, sosiaaliturvan puuttumista tai kieltoa liittyä ammattijärjestöihin. Ratkaisuja voisivat olla kansallisen lainsäädännön lisäksi yrityskohtaiset sopimukset sekä ostajien ja toimittajien välisen koordinoinnin ja tiedonvaihdon parantaminen, jolloin tuotannon suunnittelu helpottuisi ja olisi mahdollista käyttää pysyvää työvoimaa tilapäisen työvoiman sijaan.

3.2.5

Ihmisoikeuksien ja työntekijöiden oikeuksien kunnioittaminen liittyy myös elektroniikkateollisuuden tarvitsemien mineraalien hankkimiseen konflikti- ja riskialttiilta alueilta, kuten Afrikan suurten järvien alueelta (30). Yhdysvaltain annettua asiasta lainsäädäntöä (Dodd-Frank Act) Euroopan komissio esitti vuonna 2014 ehdotuksen asetukseksi tinaa, tantaalia, volframia ja kultaa EU:n markkinoille tuovien toimijoiden omaehtoiseen vakuutukseen perustuvasta mekanismista, jolla varmistetaan, että mineraalien louhinnan ja kaupan tuotoilla ei tueta paikallisia aseellisia konflikteja. Due diligence -toimenpiteillä ja muilla toimenpiteillä parannetaan toimitusketjun avoimuutta ja vaikutetaan myönteisesti työpaikkojen luomiseen ja kaivosten työoloihin, kuten työterveyteen ja -turvallisuuteen, tulotasoon ja toiminnan virallistamiseen. Näin mahdollistettaisiin myös toimitusten jatkaminen Afrikasta sen sijaan että raaka-aineet hankittaisiin muilta maailman alueilta, joilla ei esiinny konflikteja (31).

3.2.6

OECD on laatinut konflikti- ja riskialueilta peräisin olevien mineraalien toimitusketjun vastuullisuutta koskevat due diligence -toimintaohjeet (32).

3.3.1

ETSK korostaa, että globaaleihin arvo- ja toimitusketjuihin saattaa liittyä työoloja ja erityisesti työterveyttä ja -turvallisuutta koskevia ongelmia myös muilla aloilla, kuten palvelualalla ja maatalousteollisuudessa.

3.3.2

Ihmisarvoista työtä maaseudun taloudessa käsittelevässä ILO:n tukiohjelmassa (33) keskitytään kolmeen toiminta-alaan: muita epäedullisemmassa tai heikommassa asemassa olevien ja syrjäytyneiden maaseudun asukkaiden ihmisarvoinen työ, toimitusketjuihin kuuluvien maaseudun työntekijöiden ihmisarvoinen työ ja viljelyksillä työskentelevien maaseudun työntekijöiden ihmisarvoinen työ.

—

Valtiot ovat vastuussa kansallisen työ- ja sosiaalilainsäädännön laatimisesta, täytäntöönpanosta ja noudattamisen valvomisesta ja ILO:n yleissopimusten ratifioinnista ja tehokkaasta täytäntöönpanosta. EU:n jäsenvaltiot vastaavat myös EU:n direktiivien saattamisesta osaksi kansallista lainsäädäntöä ja täytäntöönpanosta. Lisäksi niiden velvollisuutena on osoittaa kaikki tarvittavat hallinnolliset ja taloudelliset resurssit muun muassa työsuojelutarkastuksiin, jotta oikeudellisen kehyksen noudattamista pystytään valvomaan.

—

Kansainväliset organisaatiot määrittävät vaatimuksia ja laativat maailmanlaajuisia aloitteita, joilla edistetään kansainvälisiä työelämän normeja ja vastuullista yritystoimintaa. Yritystoimintaa ja ihmisoikeuksia koskevien YK:n suuntaviivojen (suojeluun, kunnioittamiseen ja korjaamiseen perustuva toimintakehys) kaltaisissa asiakirjoissa annetaan ohjeita pääasiallisten toimijoiden tehtävistä ja vastuualoista.

—

Työmarkkinaosapuolia kannustetaan käymään ja edistämään vuoropuhelua työelämän normeista ja työoloista sekä toimialakohtaisesti että rajatylittävästi, ja hallitusten tulisi varmistaa, että yhdistymisvapaus ja työehtosopimusoikeus on tosiasiallisesti turvattu ja että niitä edistetään.

—

Monikansallisten yritysten tulisi noudattaa niiden maiden lakeja, joissa ne harjoittavat toimintaa. Niitä kannustetaan lisäksi sitoutumaan yritysten yhteiskuntavastuuseen ja due diligence -lähestymistapoihin.

—

Kansalaisjärjestöt täydentävät muiden tahojen työtä ja ovat keskeisessä asemassa työntekijöiden oikeuksia koskevassa valistustyössä ja väärinkäytösten ilmiantamisessa.

Koska toimintakenttä on monitahoinen ja keskeisiin osapuoliin liittyy ilmeisiä merkittäviä riskejä, ETSK kehottaa perustamaan jäsenneltyjä, avoimia ja osallistuvia sidosryhmäfoorumeita monimutkaisten kysymysten käsittelemiseksi.