EUROOPAN KOMISSIO

Strasbourg 8.3.2016

COM(2016) 95 final

KOMISSION TIEDONANTO EUROOPAN PARLAMENTILLE, NEUVOSTOLLE, EUROOPAN KESKUSPANKILLE JA EURORYHMÄLLE

Talouspolitiikan EU-ohjausjakso 2016: rakenneuudistusten edistymisen arviointi, makrotalouden epätasapainojen ehkäiseminen ja korjaaminen sekä asetuksen (EU) N:o 1176/2011 nojalla tehtävien perusteellisten tarkastelujen tulokset


{SWD(2016) 71 to SWD(2016) 96}

1.    Johdanto

Talouspolitiikan EU-ohjausjakso on keskeinen väline uudistusten toteuttamiseksi jäsenvaltioiden ja EU:n tasolla. Sen avulla keskitetään ja koordinoidaan kaikkien jäsenvaltioiden uudistustoimia, jotka koskevat makrotaloutta, julkista taloutta ja rakenteita. Vuoden 2016 talouspolitiikan EU-ohjausjaksolla kehitetään edelleen vuonna 2015 käynnistettyä yksinkertaistettua menettelyä, joka perustuu komission tiedonantoon toimista Euroopan talous- ja rahaliiton viimeistelemiseksi 1 . Uudella ohjausjaksolla sovitetaan paremmin yhteen euroalueen ja jäsenvaltioiden näkökohdat sekä panostetaan vahvemmin työllisyyteen, sosiaaliseen tuloskuntoon, investointeihin ja kilpailukykyyn. Lisäksi edistetään lähentymistä ja kiinnitetään erityistä huomiota EU:n rahastoista ja varsinkin Euroopan rakenne- ja investointirahastoista annettavaan tukeen uudistuksille sekä tekniseen apuun.

Komissio korosti vuoden 2016 vuotuisessa kasvuselvityksessä 2 tarvetta lujittaa elpymistä ja saada se kestävälle uralle sekä vauhdittaa ylöspäin tapahtuvaa lähentymistä. Euroalueen haasteita ja ensisijaisia tavoitteita käsiteltiin myös euroalueen talouspolitiikasta annetussa suosituksessa. 3 Jäsenvaltioiden välisiä ja sisäisiä eroja voidaan vähentää vain, jos jatketaan taloudellista ja sosiaalista lähentymistä ylöspäin. Sen vuoksi komissio on kehottanut jäsenvaltioita hyödyntämään meneillään olevaa lievää elpymistä ja keskittämään politiikkatoimet seuraaviin kolmeen painopisteeseen: investointien käynnistäminen uudelleen, rakenneuudistusten toteuttaminen EU:n kansantalouksien uudistamiseksi ja vastuullinen finanssipolitiikka.

Vuoden 2016 talouspolitiikan EU-ohjausjaksoon sisältyvät maaraportit on annettu tilanteessa, jossa on erittäin tärkeä ruokkia talouden elpymistä ja varmistaa, että elpymisen tueksi toteutetaan tarvittavat toimenpiteet ja politiikat, joilla vapautetaan lisää kasvupotentiaalia. Maaraportit osoittavat, että jäsenvaltioissa tapahtuu tältä osin edistymistä. Osa uudistuksista on sellaisia, että tulosten saaminen saattaa kestää vuosia. Rakenneuudistuksilla luodaan kuitenkin paremmat edellytykset kestävälle kasvulle, kilpailukykyiselle taloudelle, työllisyydelle ja investoinneille. Koska makrotalouden edellytykset voivat globaalissa taloudessa muuttua nopeasti, on kiireesti hyödynnettävä kaikkia tällä hetkellä voimassa olevia kasvua edistäviä tekijöitä mahdollisimman tehokkaasti ja vauhditettava uudistuksia Euroopan unionin kilpailukyvyn parantamiseksi. Talous- ja sosiaalipolitiikoissa on lisäksi otettava huomioon viimeaikaiset maahantulijoiden ja pakolaisten suuret määrät. Erityisesti on pyrittävä turvaamaan heidän välittömät tarpeensa ja huolehdittava heidän pääsystään työmarkkinoille.

Maaraporteissa, jotka on laadittu 26 jäsenvaltiosta 4 , kuvataan kunkin maan taloudellista ja yhteiskunnallista kehitystä. Niissä arvioidaan jäsenvaltioiden edistymistä vuoden 2015 maakohtaisissa suosituksissa mainittujen ongelmien ratkaisemisessa. Lisäksi niihin sisältyy 18 jäsenvaltion osalta makrotalouden epätasapainoa koskevan menettelyn edellyttämä perusteellinen tarkastelu. Komissio ehdottaa tämän analyysin perusteella, että joidenkin jäsenvaltioiden tilannetta koskevaa arviota makrotalouden epätasapainoa koskevassa menettelyssä päivitetään. Raporteissa käsitellään myös sellaisia makrotalouden kannalta keskeisiä aloja kuin ilmasto- ja energiapolitiikat, joihin sovelletaan erillisiä politiikkaprosesseja 5 .

Analyysissa tarkastellaan jäsenvaltioiden julkisen talouden tilannetta. Se pohjautuu komission tuoreimpaan talousennusteeseen 6 ja komission lausuntoihin marraskuussa 2015 toimitetuista euroalueen jäsenvaltioiden vuoden 2016 alustavista talousarviosuunnitelmista sekä komission viime vuonna antamaan ohjeistukseen 7 sen varmistamisesta, että yhteisellä finanssipoliittisella kehyksellä voidaan tukea EU:n työllisyys- ja kasvustrategiaa.

Maaraporteissa analysoidaan tarkemmin komission viime vuonna havaitsemia investoinnin esteitä, ja ne annetaan yhtä aikaa vuoden 2016 vuotuisen kasvuselvityksen kanssa. Jäsenvaltioiden on tehtävä tiiviisti yhteistyötä keskenään ja EU:n toimielinten kanssa näiden esteiden poistamiseksi talouspolitiikan EU-ohjausjakson yhteydessä sekä Euroopan investointiohjelman 8 kolmannen pilarin toteuttamiseksi.

Maaraportit ovat lähtökohta jäsenvaltioiden kanssa niiden taloudellisista ja yhteiskunnallisista haasteista käytävälle vuoropuhelulle. Vuoropuhelujen tulokset ja euroaluetta koskeva suositus olisi otettava huomioon laadittaessa huhtikuussa esitettäviä kansallisia uudistusohjelmia. Komissio ei periaatteessa anna suosituksia asioista, joita ei ole erikseen mainittu haasteina maaraporteissa. Komissio antaa kullekin jäsenvaltiolle vain rajallisen määrän maakohtaisia suosituksia. Suositukset vaihtelevat haasteiden vaikeusasteesta riippuen, ja ne otetaan huomioon myös arvioitaessa maan tilannetta makrotalouden epätasapainoa koskevassa menettelyssä.

2.    Taloustilanne

Euroopan taloudessa on edelleen meneillään maltillinen elpyminen, mutta ulkoiset riskit ovat kasvaneet. BKT:n kasvu oli vuonna 2015 vain noin 3 prosenttia, maailmantalous on hidastumassa ja sen elpymiseen liittyy useita riskejä. 9 Suurimmat kehittyneet taloudet ovat elpymässä tai niiden suhdanteet ovat kypsässä vaiheessa, mutta useiden nousevien markkinatalouksien näkymät ovat synkät. Kiinassa kasvun ennakoidaan hidastuvan edelleen, mikä vaikuttaa pääasiassa muihin nouseviin ja kehittyviin talouksiin ja toisaalta myös maailmanlaajuisiin pääomavirtoihin.

Euroopan talous on toistaiseksi selvinnyt riskeistä, mutta vähemmän suotuisan ulkoisen ympäristön vaikutus tuntuu yhä voimakkaampana. Energiahintojen uusi laskusuuntaus parantanee edelleen kotitalouksien ostovoimaa. Ennenäkemättömän suurten pakolais- ja siirtolaismäärien takia julkiset menot ovat kasvaneet, sillä jäsenvaltiot ovat lisänneet vastaanotto- ja muita turvapaikkamenettelyihin liittyviä toimia. Rahapolitiikan on tarkoitus jatkua erittäin elvyttävänä, ja finanssipolitiikan odotetaan tukevan elpymistä tänä vuonna. EU:n ulkopuolisen hitaan kasvun kielteiset heijastusvaikutukset saattavat kuitenkin olla suuremmat kuin kaupan välittömät vaikutukset. Myös alhaiset hyödykkeiden hinnat voivat olla riskitekijä, jos ne aiheuttavat epävakautta maailmantaloudessa. Rahoitusmarkkinoiden volatiliteetti on selvästi lisääntynyt viime aikoina. Erityisesti pankkien osakkeiden hinnat ovat laskeneet voimakkaasti, ja eräiden jäsenvaltioiden joukkovelkakirjojen riskipreemioiden väliset erot ovat kasvaneet.

Elpyminen on EU:ssa edelleen hidasta ja haurasta. Sen vuoksi on tärkeä vauhdittaa rakenneuudistuksia, edistää investointeja ja luoda kilpailukykyisempi talous. Elpyminen on heikkoa verrattuna sekä EU:n omaan aiempaan kehitykseen että muihin kehittyneisiin talouksiin. EU:n talouskasvun ennakoidaan olevan tänä vuonna 1,9 prosenttia suhteessa BKT:hen ja nousevan 2 prosenttiin vuonna 2017. Työttömyysasteen ennakoidaan jatkavan EU:ssa laskua 9,5 prosentista vuonna 2015 9 prosenttiin vuonna 2016. Työttömyys vähenee todennäköisesti enemmän niissä jäsenvaltioissa, joissa on toteutettu työmarkkinauudistuksia. Yksityisen kulutuksen arvioidaan olevan edelleen tärkein kasvun tekijä, ja sitä tukevat työmarkkinoiden koheneminen ja käytettävissä olevien reaalisten tulojen kasvu. Maailmanlaajuisen kysynnän väheneminen heikentää vientivetoisen elpymisen mahdollisuuksia. Sen vuoksi on olennaista saada investoinnit kasvuun tämänhetkiseltä alhaiselta tasolta, jotta ne tukevat talouden laaja-alaisempaa elpymistä ja kääntävät potentiaalisen kasvun jälleen noususuuntaan.

3. Edistyminen maakohtaisten suositusten toteuttamisessa

Jäsenvaltiot edistyivät jonkin verran vuonna 2015 annetuissa maakohtaisissa suosituksissa mainittujen ongelmien ratkaisemisessa yleisen makrotalouden vakauttamisen yhteydessä. Vuoden 2016 maaraporttien mukaan edistyminen on vuositasolla pysynyt suurin piirtein samanlaisena. Kun asiaa tarkastellaan pidemmällä aikavälillä, on selvää, että keskeisten uudistusten tulokset näkyvät vasta jonkin ajan kuluttua. Tämä voi johtua sekä uudistusten monimutkaisuudesta (esim. työ- ja tuotemarkkinoiden, eläkejärjestelmien ja pankkisektorin uudistaminen) että jäsenvaltioiden vaaliaikatauluista. Useissa jäsenvaltioissa (Tanska, Viro, Irlanti, Espanja, Kroatia, Puola, Portugali ja Slovakia) järjestettiin joko parlamentti- tai presidentinvaalit vuonna 2015 tai vuoden 2016 alussa. Myös maakohtaisten suositusten lukumäärä ja soveltamisala muuttuivat vuodesta 2014 vuoteen 2015. Komissio aikoo esittää kattavan arvioinnin toukokuussa samalla kun se antaa uudet maakohtaiset suositukset.

Yleisesti ottaen EU edistyy kohti Eurooppa 2020 -strategian tavoitteita. Jäsenvaltiot ovat edistyneet ilmastonmuutokseen ja energiaan liittyvissä tavoitteissa hyvin, ja useimmat niistä todennäköisesti saavuttavat päästöjen vähentämistä, uusiutuvaa energiaa ja energiatehokkuutta koskevat tavoitteensa vuoteen 2020 mennessä. Tuoreimpien käytettävissä olevien tietojen mukaan EU on myös edistynyt koulutustavoitteiden saavuttamisessa, sillä 17 jäsenvaltiota on jo saavuttanut niille asetetut, koulunkäynnin keskeyttämistä koskevat tavoitteet ja 12 jäsenvaltiota on saavuttanut korkeakoulututkinnon suorittamista koskevat tavoitteet. Vaikka monilla jäsenvaltioilla on vaikeuksia työllisyystavoitteen saavuttamisessa, työllisyystilanne on parantunut lähes kaikissa jäsenvaltioissa. Työllisyysaste kasvoi vuoden 2015 loppuun mennessä 1,1 prosenttia ja oli kriisiä edeltävällä tasolla eli 70,5 prosenttia. Työllisyysaste kasvaa nopeammin naisten osalta, vaikka sukupuolten välinen ero on edelleen huomattava. Naisten ja miesten työllisyysasteiden välisen eron kaventamiseksi tarvitaan lisätoimia. Myös tutkimus- ja kehittämismenot prosentteina suhteessa BKT:hen kasvoivat noin puolessa jäsenvaltioista, mutta koko EU:n laajuisen tavoitteen saavuttaminen näyttää edelleen vaikealta. Köyhyystavoitteen saavuttamiseen liittyy erityisiä ongelmia, sillä köyhyys- tai syrjäytymisvaarassa olevien ihmisten määrä on kasvanut Euroopassa talouskriisin takia. Viimeaikainen kehitys on kuitenkin myönteisempiä, sillä köyhyys- tai syrjäytymisvaarassa olevien ihmisten määrä näyttää vähentyneen yli puolessa jäsenvaltioista. Suuntauksen ennakoidaan jatkuneen vuonna 2015 työllisyysedellytysten parantuessa. Liitteessä 2 esitetään tilanne kaikkien Eurooppa 2020 -strategian tavoitteiden osalta.

4. Makrotalouden epätasapainojen korjaaminen

EU ja euroalueen jäsenvaltiot ovat onnistuneet tasapainottamaan talouksiaan. Osa epätasapainoista johtuu talouskriisistä, mutta osa oli olemassa jo ennen kriisiä ja pahensi osaltaan kriisiin vaikutusta. EU:n talouksien tasapainottaminen kestävällä tavalla on tärkeää yksittäisten jäsenvaltioiden ohella koko EU:lle ja euroalueelle, jotta ne voivat paremmin selviytyä tulevista häiriöistä ja saada aikaan kestävämpää, johdonmukaista ja suurempaa kasvua.

Perusteellisissa tarkasteluissa esitetään kattava analyysi jäsenvaltioiden epätasapainoista. Niissä erotetaan toisaalta suhdannetekijöistä johtuva sopeutus ja toisaalta rakenneuudistuksista johtuva sopeutus ja todetaan, että ainoastaan jälkimmäiset muodostavat pohjan kestävälle kasvulle. Koska jäsenvaltioiden välillä on merkittäviä kauppaan ja rahoitukseen liittyviä yhteyksiä, analyysissa tarkastellaan myös tasapainottamisen rajatylittäviä vaikutuksia ja todetaan, että tasapainottaminen on tarpeen sekä maissa, joilla on suuri ulkomaanvelka, että ylijäämämaissa. Velan määrän supistaminen on edelleen kiireellistä. Vaikka julkista tai yksityistä velkaa on saatu joissakin tapauksissa vähennettyä, suuret velkamäärät voivat edelleen altistaa taloudet mahdollisille häiriöille. Toisinaan velan kasvu voi olla merkki lisääntyvästä haavoittuvuudesta, vaikka velan määrä sinänsä olisi pieni.

4.1. Tasapainottaminen EU:ssa ja euroalueella

Epätasapainojen sopeuttamista hidastaa moni tekijä. Heikko nimellinen kasvu ja erittäin alhainen inflaatio haittaavat velan vähentämistä. Maailmanlaajuisen kysynnän väheneminen heikentää vientivetoisen elpymisen mahdollisuuksia. Jatkuvasti korkea työttömyysaste joissakin jäsenvaltioissa saattaa vähentää potentiaalisen tuotannon kasvua myös siksi, että sen takia menetetään osaamista ja työttömien työllistettävyys heikkenee.

Ulkoisten epätasapainojen korjaaminen etenee. Maat, joilla on mittava ulkomaanvelka, ovat merkittävästi supistaneet kriisiä edeltäneitä suuria vaihtotaseen alijäämiä tai ovat nykyään ylijäämäisiä. Kustannuskilpailukyky on yleisesti parantunut ulkoisten tekijöiden ansiosta. Eräissä jäsenvaltioissa on merkkejä rakenteellisesta sopeutuksesta, jossa resursseja siirtyy avoimelle sektorille. Euroalueen vaihtotaseen ylijäämä on tällä hetkellä yksi maailmaan suurimmista. Muutamalla jäsenvaltiolla on merkittävä ylijäämä, mikä johtuu siitä, että sekä kotimainen kysyntä että kotimaiset investoinnit ovat vähäisiä.

Ongelmana on kuitenkin edelleen korkean velkaantumisasteen aiheuttama haavoittuvuus. Useimmat maat edistyvät taseiden korjaamisessa, ja kotitalouksien ja yrityssektorin velkaantumista vähennetään jatkuvasti. Velan vähentämiseen liittyy kuitenkin usein kulutuksen väheneminen. Joissakin maissa yksityisen velan määrä suhteessa BKT:hen on supistunut kasvun voimakkaan elpymisen seurauksena. Velka on useissa jäsenvaltioissa edelleen ennätyksellisen korkealla tasolla. Maissa, joissa velan vähentämispaineet hidastavat elpymistä ja heikentävät investointi- ja kulutusnäkymiä, on kehitettävä edelleen tuottavuuden ja kilpailukyvyn edellytyksiä, jotta voidaan rajata velan vähentämisen vaikutuksia kasvuun ja työllisyyteen.

Pankkisektorilla on vahvistettu pääomapohjaa, mutta luottojen ja omaisuuserien heikentynyt laatu ja heikko kannattavuus aiheuttavat edelleen paineita. Pankit ovat onnistuneet merkittävästi korjaamaan taseitaan, ja pankkien pääomapohja on yleisesti ottaen vahva ja ne ovat likvidejä. Samalla järjestämättömien lainojen ja huonolaatuisten omaisuuserien osuus on edelleen suuri eräiden maiden pankkisektorilla useiden seikkojen yhteisvaikutuksesta johtuen. Jos näihin heikkouksiin ei puututa, ne saattavat hidastaa luottojen kasvua ja johtaa puutteelliseen lainanantoon. Lisäksi heikko kasvu ja alhaiset korot vaikuttavat tuottoihin pankkisektorilla.

Tarvitaan rakenneuudistuksia, jotta voidaan tukea resurssien uudelleenjakoa yritysten, sektoreiden ja alueiden kesken ja siten parantaa kilpailukykyä ja lisätä tuottavuutta ja kestävää työllisyyttä. Jäsenvaltioiden on parannettava käytettävissä olevien resurssien kohdentamista siirtämällä niitä avoimelle sektorille ja tuottavammille yrityksille kullakin talouden sektorilla. Tätä voidaan edistää toteuttamalla uudistuksia tuote- ja palvelumarkkinoiden avaamiseksi, mikä puolestaan tukisi EU:n sisämarkkinoita, sekä tekemällä rakenneuudistuksia, joiden avulla poistetaan tavaroiden ja palvelujen vapaata liikkuvuutta haittaavat esteet.

4.2. Makrotalouden epätasapainoa koskevan menettelyn täytäntöönpano

Komissio on lisännyt makrotalouden epätasapainoa koskevan menettelyn avoimuutta. Maaraporteissa esitetyt arvioinnit vastaavat sitoumuksia, jotka esitetään komission tiedonannossa toimista Euroopan talous- ja rahaliiton viimeistelemiseksi 10 ja jotka koskevat erityisesti menettelyn avoimempaa toteuttamista. Perusteellisten tarkastelujen tulokset on esitetty aiempaa tehokkaammin maaraporteissa olevissa yhteenvetotaulukoissa, joissa kuvataan epätasapainojen syyt ja tärkeimmät havainnot keskeisten taloudellisten muuttujien kehityksestä, politiikkatoimista ja jäljellä olevista politiikan puutteista. Komission yksiköt aikovat lisäksi julkaista yhteenvedon, jossa esitetään keskeiset tiedot makrotalouden epätasapainoa koskevasta menettelystä.

Komissio yksinkertaistaa ja vakauttaa makrotalouden epätasapainojen luokittelua. Makrotalouden epätasapainoluokkien määrää on vähennetty tänä vuonna kuudesta neljään tiedottamisen tehostamiseksi ja yksinkertaistamiseksi. Uudet luokat ovat seuraavat: 1) ei ole epätasapainoja, 2) on epätasapainoja, 3) on liiallisia epätasapainoja ja 4) on liiallisia epätasapainoja, jotka edellyttävät korjaavia toimia. Nämä luokat on tarkoitus säilyttää muuttumattomina lähivuosina. Jos jossakin jäsenvaltiossa havaitaan epätasapainoja tai liiallisia epätasapainoja, käynnistetään erityinen seurantamekanismi, jota voidaan muokata haasteiden vaikeusasteesta riippuen. Maakohtaisissa suosituksissa otetaan huomioon epätasapainojen luonne sekä jäsenvaltion kansallisessa uudistusohjelmassa esittämät uudistustoimet.

Taulukko 1: Epätasapainojen luokittelu makrotalouden epätasapainoa koskevassa menettelyssä

Aiemmat luokat	Yksinkertaistetut luokat
Ei epätasapainoja	Ei ole epätasapainoja
Epätasapainoja, jotka edellyttävät politiikkatoimia ja seurantaa	On epätasapainoja
Epätasapainoja, jotka edellyttävät määrätietoisia politiikkatoimia ja seurantaa
Epätasapainoja, jotka edellyttävät määrätietoisia politiikkatoimia ja erityisseurantaa
Liiallisia epätasapainoja, jotka edellyttävät määrätietoisia politiikkatoimia ja erityisseurantaa	On liiallisia epätasapainoja
Liiallisia epätasapainoja, jotka edellyttävät korjaavia toimia*	On liiallisia epätasapainoja, jotka edellyttävät korjaavia toimia

* Jos maa saa luokittelun ”on liiallisia epätasapainoja, jotka edellyttävät korjaavia toimia”, käynnistetään asetuksen (EU) N:o 1176/2011 mukainen liiallista epätasapainoa koskeva menettely.

Perusteellisissa tarkasteluissa on lisäksi otettu huomioon heijastusvaikutukset muihin maihin sekä systeemiset ongelmat. Makrotalouden epätasapainojen havaitsemisessa ja arvioinnissa otetaan huomioon, että euroalueella on perusteltua soveltaa epätasapainojen korjaamiseen koordinoitua lähestymistapaa ja samalla tukea elpymistä. Makrotalouden epätasapainoa koskevalla menettelyllä pyritään ehkäisemään ja korjaamaan epätasapainot, jotka saattaisivat olla haitallisia maalle itselleen, euroalueelle tai EU:lle. Komissio katsoi vuoden 2016 vuotuisen kasvuselvityksen ohessa julkaisemassaan varoitusmekanismia koskevassa vuoden 2016 kertomuksessa 11 , että 18 jäsenvaltiosta olisi tehtävä perusteellinen tarkastelu, jossa arvioidaan tarkemmin mahdollisten epätasapainojen vakavuusastetta.

Epätasapainoja katsotaan olevan harvemmissa jäsenvaltioissa kuin viime vuonna. Perusteellisissa tarkasteluissa, joita tehtiin 18 jäsenvaltiosta, todettiin, että kuudessa jäsenvaltiossa ei ole epätasapainoja, seitsemässä jäsenvaltiossa on epätasapainoja ja viidessä jäsenvaltiossa on liiallisia epätasapainoja. Kroatian ja Portugalin osalta komissio aikoo tarkistaa arviotaan toukokuussa ottaen huomioon niiden kansallisten uudistusohjelmien tavoitteellisuuden. Liitteessä 3 esitetään yhteenveto jäsenvaltioiden perusteellisten tarkastelujen tuloksista.

Taulukko 2: Vuoden 2016 perusteellisten tarkastelujen tulokset (yksinkertaistetut epätasapainojen luokat)

Ei ole epätasapainoja	BE, EE, HU, AT, RO, UK
On epätasapainoja*	DE, IE, ES, NL, SI, FI, SE
On liiallisia epätasapainoja*	BG, FR, HR, IT, PT

* Luokkiin ”on epätasapainoja” ja ”on liiallisia epätasapainoja” sovelletaan erityisseurantaa, jota muokataan haasteiden vaikeusasteesta riippuen.

Makrotalouden liiallista epätasapainoa koskevaan menettelyyn sisältyvien uudistettujen luokkien mukaisesti kaikkiin jäsenvaltioihin, joissa on epätasapainoja tai liiallisia epätasapainoja, kohdistetaan erityisseurantaa. Erityisseurannalla on määrä varmistaa havaittuja epätasapainoja koskevien vastatoimien tehostettu valvonta kansallisten viranomaisten kanssa käytävän tehostetun vuoropuhelun, asiantuntijakäyntien ja edistymistä koskevien säännöllisten selvitysten avulla. Selvityksistä keskustellaan kaikkien jäsenvaltioiden kanssa. Yhteydenpito tukee myös maakohtaisten suositusten täytäntöönpanon seurantaa kyseisissä jäsenvaltioissa. Seurannan sisältö vaihtelee epätasapainojen luonteesta riippuen. Maihin, joissa on liiallisia epätasapainoja, sovelletaan yleensä tiukempaa seurantaa. Niiden maiden osalta, joissa on korjaavia toimia edellyttäviä liiallisia epätasapainoja, käynnistetään liiallista epätasapainoa koskeva menettely. Sen yhteydessä annetaan politiikkaa koskevia suosituksia epätasapainojen korjaamiseksi ja toteutetaan jatkotoimia korjaussuunnitelman mukaisesti.

5. Jäsenvaltioiden uudistukset

Uudistukset etenevät useimmissa jäsenvaltioissa. Uudistuspyrkimyksiä on jatkettava ja vahvistettava, jotta kansantalouksia voidaan valmistaa kestämään tulevat häiriöt ja voidaan parantaa kilpailukykyä. Elpymisen voimakkuus ja kestävyys riippuvat siitä, miten nopeasti ja tehokkaasti uudistukset hyväksytään ja toteutetaan. EU:n ja erityisesti Euroopan rakenne- ja investointirahastojen varoja voidaan käyttää ja olisi käytettävä uudistusten edistämiseen. Viime vuoden maakohtaisissa suosituksissa mainittiin kysymyksiä, jotka liittyivät olennaisesti jäsenvaltioissa käytyihin talous- ja sosiaalipoliittisiin keskusteluihin. Useissa tapauksissa maaraporteissa mainitaan sen sijaan uusia kehityssuuntauksia, kuten maahanmuuttajien ja pakolaisten suuret määrät.

Uudistusten laadulliset näkökohdat ovat merkittäviä niiden onnistumisen kannalta. Kohdentamalla tehokkaasti resursseja tuottavammille yrityksille voitaisiin lisätä tuottavuutta ja kasvua. Lisäksi näin voitaisiin lisätä tehokkaampien yritysten tekemiä investointeja, mikä puolestaan vahvistaisi jäsenvaltioiden talouksien kasvupotentiaalia pitkällä aikavälillä. Tuote-, palvelu- ja työmarkkinoiden uudistusten tulokset alkavat näkyä vasta jonkin ajan jälkeen, mutta ne käynnistävät resurssien uudelleenjaon, aktivoivat investointeja ja nykyaikaistavat EU:n talouden tuotantopohjaa.

Jäsenvaltioiden tason uudistuksilla on täydennettävä EU:n tason uudistuksia. EU:n tasolla on sovittu useista politiikan uudistuksista ja välineistä, joilla pyritään luomaan parempi liiketoimintaympäristö ja varmempi ja vakaampi sääntely-ympäristö, kuten sisämarkkinastrategia, digitaaliset sisämarkkinat, energiaunioni, pääomamarkkinaunioni, kiertotaloutta koskeva paketti ja paremman sääntelyn agenda. Seuraavassa jaksossa kuvataan jäsenvaltioiden edistymistä uudistusten toteuttamisessa viime vuoden maakohtaisissa suosituksissa mainituilla osa-alueilla.

5.1.    Investointien käynnistäminen uudelleen 

5.2.    Rakenneuudistusten jatkaminen kansantalouksien uudistamiseksi

Tarvitaan lisää toimia, joilla puututaan työmarkkinoiden segmentoitumiseen. Vähentämällä sääntelyyn perustuvia eroja toistaiseksi voimassa olevien ja epätyypillisten työsopimusten välillä voidaan tukea siirtymistä toistaiseksi voimassa oleviin työsopimuksiin ja edistää vakaampia työsuhteita sekä kannustaa työnantajia ja työntekijöitä investoimaan osaamiseen ja elinikäiseen oppimiseen. Tämänsuuntaisia uudistuksia jatkettiin vuonna 2015 maakohtaisten suositusten mukaisesti erityisesti maissa, joissa työmarkkinat ovat voimakkaasti kahtia jakautuneet, kuten Italiassa ja Puolassa. Italia on kattavan työnmarkkinauudistuksen yhteydessä yksinkertaistanut sopimusjärjestelyjä ja työmarkkinalainsäädännön menettelyjä sekä kaventanut työhönpaluumahdollisuuksia laittoman irtisanomisen jälkeen.

Kolmatta vuotta käytössä oleva nuorisotakuujärjestelmä on alkanut tuottaa tuloksia. Nuorten tilanne EU:ssa on paranemassa. Siirtymistä koulusta työelämään on yritetty tehostaa edelleen muun muassa kohdentamalla työelämän ja koulutuksen ulkopuolelle jääneisiin nuoriin varhaisia aktivointitoimia ja etsivää kenttätyötä. Keskeisiä tuloksia ovat tehokkaampi etsivä kenttätyö, paremmin kohdennetut julkiset työvoimapalvelut nuorten tukemiseksi, paremmin suunnitellut nuoria koskevat aktiiviset työmarkkinapoliittiset välineet ja oppisopimuskoulutuksen voimakkaampi painottaminen. Nuorisotakuujärjestelmään liittyviä uudistuksia on nopeutettu erityisesti niissä jäsenvaltioissa, joissa on merkittäviä haasteita, kuten Italiassa ja Portugalissa, sekä jäsenvaltioissa, jotka saavat EU:lta rahoitustukea. Tuen avulla voitaisiin toteuttaa innovatiivisia, laajamittaisia toimia ja tehdä rakenteellisia uudistuksia.

Vaikka työttömien työllistämisessä on edistytty, tarvitaan vielä aktiivisten työmarkkinapolitiikkojen lisäuudistuksia. Useat jäsenvaltiot, kuten Espanja, Ranska, Latvia ja Suomi, ovat käynnistäneet uusia aktiivisia toimenpiteitä pitkäaikaistyöttömien työllistämiseksi. Italia on uudistamassa aktiivisten työmarkkinapolitiikkojen hallinnointia ja lujittamassa aktiivisten ja passiivisten toimien välisiä yhteyksiä. Eräitä muita haasteita on kuitenkin vielä ratkaisematta, esimerkiksi työllisyys- ja sosiaalipalvelujen välinen riittämätön koordinointi, työnantajien puutteellinen osallistuminen ja kumppanuus, vähäinen osallistuminen aktiivisiin työmarkkinapoliittisiin toimiin ja toimien riittämätön rahoitus. Eräät maat eivät myöskään tarjoa yksilöllisiä lähestymistapoja, jotka perustuisivat profilointiin, ammattitaitoisen työvoiman ja työpaikkojen kohtaamiseen ja intensiiviseen neuvontaan. Neuvoston joulukuussa 2015 antama suositus 15 pitkäaikaistyöttömien työllistämisestä sisältää jäsenvaltioille ohjeita siitä, miten niiden olisi tehostettava toimia pitkäaikaistyöttömyyden poistamiseksi.

Köyhyyden poistamiseksi tarvitaan kattavaa politiikkaa. Useat jäsenvaltiot ovat toteuttaneet tai toteuttamassa toimia, jotka koskevat toimeentulotukea ja erityisesti vähimmäistoimeentulon riittävyyttä ja/tai kattavuutta. Koska toimeentulotuen ohella tarvitaan hyvää työmarkkinoiden kohtaantoa, tarkoitus on lisäksi ottaa käyttöön monenlaisia taloudellisia ja muita kannustimia työllistymisen edistämiseksi. Tällaisia ovat muun muassa työttömyysetuusjärjestelmät Tanskassa ja Italiassa sekä työssäoloaikaiset etuudet Maltassa. Eräät jäsenvaltiot, kuten Yhdistynyt kuningaskunta, yrittävät löytää tasapainon toisaalta köyhyyden vähentämistä ja toisaalta työvoimaosuuden kasvattamista koskevien tavoitteiden välille ja pyrkivät sen vuoksi yhdistämään useita etuja laajemmiksi kokonaisuuksiksi. Jotkin jäsenvaltiot ovat lisänneet sosiaalietuuksia, koska ne ovat huolissaan lapsiköyhyyden leviämisen vaikutuksista. Romanien integroiminen yhteiskuntaan on edistynyt jonkin verran niissä jäsenvaltioissa, joita asia koskee.

Maahanmuuttajien ja pakolaisten onnistuneeseen kotouttamiseen on eräissä jäsenvaltioissa kiinnitettävä erityistä huomiota. Suuret maahantulijoiden ja pakolaisten määrät viime vuonna muodostavat keskeisen haasteen monille jäsenvaltioille ja koko EU:lle. Ne tarjoavat kuitenkin myös mahdollisuuden erityisesti niille jäsenvaltioille, joiden väestörakenne on muuttumassa. Aiemmista pakolaisvirroista saadut kokemukset osoittavat, että pakolaisten voi olla vaikeampi päästä työmarkkinoille kuin kolmansien maiden kansalaisten keskimäärin. Onnistunut kotouttaminen edellyttää muun muassa varhaista osaamisen arvioimista, tutkintojen ja ammattipätevyyden nopeaa tunnustamista ja asianmukaista kielikoulutusta, jotta varmistetaan tulijoiden nopea ja tehokas pääsy työmarkkinoille sekä terveydenhuollon ja asunnon saanti. Koska tulijoiden joukossa on paljon lapsia ja nuoria (noin 26 %), erityisesti koulutusjärjestelmiä on mukautettava nopeasti ja tulijoille on tarjottava räätälöityjä perus- ja kieltenopetusohjelmia. Myös naisten onnistuneeseen kotouttamiseen on kiinnitettävä erityistä huomiota.

Työn verotusta olisi edelleen kevennettävä. Useat jäsenvaltiot ovat pyrkineet keventämään työn verotusta. Esimerkiksi Viro ja Ranska ovat toteuttaneet toimia keventääkseen pienituloisten verorasitusta. Työn verotusta on uudistettu myös joissakin korkean työttömyysasteen jäsenvaltioissa, kuten Belgiassa, Espanjassa ja Italiassa. Työn verokiila on kuitenkin edelleen suuri erityisesti pienitulosten osalta useissa jäsenvaltioissa, ja joissakin maissa se on jopa kasvanut.

Byrokratiaa olisi vielä karsittava, hallintoa tehostettava ja sääntelyn laatua parannettava. Lupamenettelyissä esiintyy yhä huomattavia viipeitä, ja toimintansa aloittavilta yrityksiltä perittävä maksu on yli kahdessa kolmasosassa jäsenvaltioista edelleen suurempi kuin eurooppalaisia pk-yrityksiä tukevassa aloitteessa (Small Business Act) ehdotettu enimmäismäärä, joka on 100 euroa. Rakenneuudistukset viivästyvät usein puutteellisten täytäntöönpanovalmiuksien ja epävakaiden instituutioiden takia. Julkisten investointien tehoa vähentävät usein hankkeiden arviointiin, julkisiin hankintoihin, täytäntöönpanoon ja hallinnon eri tasojen väliseen heikkoon koordinointiin liittyvät puutteet. Useissa jäsenvaltioissa ei vieläkään ole käytössä edistyneiden ja yhdennettyjen sähköisten viranomaispalvelujen tarjontaa yrityksille.

Palvelualoilla on edelleen paljon rajoituksia monissa EU:n jäsenvaltioissa. Kuten sisämarkkinastrategian 16 julkaisemisen yhteydessä esitetyistä viimeisimmistä komission arvioista käy ilmi, sääntelyrajoituksilla on ollut haitallinen vaikutus investointeihin, kasvuun ja työllisyyteen.

Talouspolitiikan EU-ohjausjakso on osoittanut, että tämän osa-alueen uudistukset kannattavat. OECD 17 on arvioinut, että Italiassa vuonna 2012 toteutetut rakenneuudistukset kasvattavat BKT:tä 1,5 prosenttiyksikköä viisi vuotta toteutuksen jälkeen. Monilla näistä uudistuksista vastattiin Italialle EU-ohjausjakson yhteydessä annettuihin suosituksiin. Muut uudistukset ovat saaneet näkyviä muutoksia aikaan nopeammin. Espanjalle esitettiin vuonna 2012 suositus, jonka perusteella otettiin käyttöön pikalisenssit liikkeiden perustamista varten. Tämä johti siihen, että vuoden 2013 ensimmäisen puoliskon aikana avattiin 7 000 uutta liikettä.

Maaraportit osoittavat myönteistä, mutta edelleen hidasta edistymistä palvelumarkkinoiden uudistamisessa useissa jäsenvaltioissa. Yrityspalvelusektorin panos tehdasteollisuuden ja muiden palvelualojen tuottavuuteen on keskeinen EU:n talouksien nykyaikaistamisessa. Erityistä huomiota edellyttävät yrityksille suunnattujen asiantuntijapalvelujen markkinoiden rajoitukset varsinkin insinöörien, kirjanpitäjien, arkkitehtien ja juristien palveluissa.

Asiantuntijapalveluja koskevilla uudistuksilla voidaan saada aikaan konkreettisia tuloksia, mutta ne etenevät erityisen hitaasti. Slovenia hyväksyi vuonna 2011 annetun suosituksen jälkeen vuonna 2012 ohjelman, jolla tähdättiin ammatteja koskevan sääntelyn purkamiseen. Seuraavina vuosina annettiin lisää suosituksia, ja lopulta monista ammateista poistettiin sääntely kokonaan tai ammatteihin pääsyä yksinkertaistettiin monilla aloilla (rakentaminen, vähittäiskauppa, matkailu). Puola aloitti vuonna 2012 asteittaisen ja laajan säänneltyjä ammatteja koskevan uudistusprosessin, jonka piiriin kuului 248 ammattia. Esteet on nyt poistettu osittain useimpien ammattien osalta ja kokonaan 70 ammatin osalta. Puola hyväksyi vuonna 2015 kolmannen eli viimeisen vaiheen sääntelyn purkamiseen keskittyvästä uudistuksesta. Irlannille annettiin vuonna 2014 maakohtainen suositus oikeudellisista palveluista, joiden suhteen se oli vuoden 2015 loppuun mennessä edennyt hyvin, sillä se on hyväksynyt lainsäädäntöä palvelujen avaamiseksi.

Rakennusala voi osaltaan merkittävästi lujittaa elpymistä, mutta uudistukset ovat tarpeen. Rakennusala on elpynyt kriisin jälkeen hitaasti ja vaivalloisesti, ja uudistuksilla voitaisiin osaltaan aktivoida alan toimintaa. Kriisiä edeltävää kestämätöntä tasoa ei kuitenkaan voida pitää viitearvona. Komissio toteutti vuonna 2015 perusteellisen tarkastelun rakennusalan esteistä. Sen mukaan rakennusalan kohtelu vaihtelee huomattavasti jäsenvaltiosta toiseen.

Rakennusalaa koskevilla maakohtaisilla suosituksilla on pyritty viime vuosina poistamaan sääntelyyn liittyviä rajoituksia Liettuassa, Puolassa, Ruotsissa, Saksassa, Slovakiassa ja Tanskassa. Toistaiseksi edistyminen on ollut vähäistä. Uudella rakennuslailla on Puolassa yksinkertaistettu rakentamiseen liittyviä hallinnollisia velvoitteita kesäkuusta 2015 lähtien. Lailla on puututtu kuitenkin vain osaan olemassa olevista ongelmista. Ruotsissa on nimitetty tutkintalautakunta selvittämään rakennusalaa ja tekemään ehdotuksia kilpailun lisäämiseksi asuntorakentamisen ja rakennusmateriaalien aloilla. Slovakiassa hyväksyttiin syyskuussa 2015 rakennuslakiin muutos, jolla yksinkertaistettiin maankäyttö- ja rakennuslupia koskevia hallinnollisia menettelyjä.

Tehostamalla vähittäiskaupan sääntelyesteiden vähentämistä koskevia uudistuksia saataisiin aikaan huomattavia myönteisiä vaikutuksia. Esteiden vähentäminen loisi lisää kilpailupainetta, mikä puolestaan parantaisi markkinoiden rakennetta ja investointien dynamiikkaa ja toisi markkinoille tehokkaampia ja innovatiivisempia yrityksiä. Kuluttajat hyötyisivät halvemmista hinnoista, laajemmasta valikoimasta, innovaatioista ja paremmasta laadusta, mikä puolestaan kasvattaisi kulutusta.

Jäsenvaltiot ovat kaikkiaan onnistuneet jonkin verran parantamaan vähittäiskaupan sääntely-ympäristöä, mutta lisätoimia tarvitaan edelleen. Erityisesti olisi vielä parannettava sijoittautumisedellytyksiä. Suomi on kumonnut kauppojen aukioloaikoja sääntelevän lain ja toteuttanut lisäksi toimenpiteitä parantaakseen vähittäiskauppojen sijoitteluehtoja tekemällä muutoksia kaavoitukseen. Espanjassa vuonna 2014 toteutetun vähittäiskaupan uudistuksen yhteydessä luotiin pohja sijainti- ja toimintaedellytysten parantamiselle. Uudistuksen hyödyt näkyvät käytännössä kuitenkin vasta sitten, kun itsenäiset kunnat antavat tarvittavat täytäntöönpanosäädökset.

Maaraporteissa korostetaan myös lisäuudistuksia tuotemarkkinoiden esteiden vähentämiseksi. Italia on toteuttanut viime vuosina uudistuksia vähentääkseen markkinarajoituksia ja lisätäkseen kilpailua: se antoi vuonna 2012 vapauttamispaketin ja hyväksyi hiljattain yksityistämissuunnitelman ja kilpailulain. Arvioiden mukaan kilpailun lisääntyminen energian ja televiestinnän aloilla sekä yksityistämissuunnitelma voivat kasvattaa BKT:tä lähes 0,2 prosenttia vuonna 2020. Eräissä jäsenvaltioissa tuotemarkkinoiden sääntely-esteet ovat edelleen suhteellisen suuria esimerkiksi sähkön, kaasun, televiestinnän, postin sekä rautatie- ja maantieliikenteen aloilla.

Jäsenvaltioiden on toteutettava uudistuksia, joilla tehostetaan resurssien käyttöä ja edistetään kiertotaloutta ja tuetaan siten investointeja. Useat jäsenvaltiot ovat toteuttamassa tämänsuuntaisia toimia. Kiertotaloutta koskevia ohjelmia on otettu käyttöön Belgiassa ja Alankomaissa. Portugali puolestaan on antanut vihreää kasvua koskevan sitoumuksen. Siinä esitetään monenlaisia toimenpiteitä, joilla edistetään siirtymistä resurssitehokkaampaan, vihreään ja vähähiiliseen talouteen.

5.3.    Vastuullinen finanssipolitiikka

Laatikko 1. Vakaus- ja kasvusopimuksen mukaista julkisen talouden valvontaa koskeva päivitys Arvioidessaan marraskuussa 2015 julkaistuja euroalueen jäsenvaltioiden alustavia talousarviosuunnitelmia vuodeksi 2016 komissio totesi, että neljän maan (Espanja, Italia, Liettua ja Itävalta 18 ) suunnitelmiin liittyi riski siitä, että maat eivät noudata vakaus- ja kasvusopimuksen määräyksiä. Seitsemän maan (Belgia, Irlanti, Ranska, Latvia, Malta, Slovenia ja Suomi) talousarviosuunnitelmat vuodeksi 2016 arvioitiin pitkälti vakaus- ja kasvusopimuksen sääntöjen mukaisiksi. Saksan, Viron, Luxemburgin, Alankomaiden ja Slovakian talousarviosuunnitelmat todettiin vaatimusten mukaisiksi. Portugali ei toimittanut alustavaa talousarviosuunnitelmaansa määräaikaan mennessä vaan vasta 22. tammikuuta 2016. Syynä oli se, että maassa järjestettiin vaalit lokakuussa 2015, minkä jälkeen uuden hallituksen muodostamiseen kului aikaa. Nyt kun useimmat jäsenvaltiot ovat hyväksyneet vuoden 2016 lopulliset talousarviot, voidaan komission talven 2016 talousennusteen pohjalta arvioida, miten ne ovat ottaneet huomioon komission antamat lausunnot niiden alustavista talousarviosuunnitelmista ja noudattaneet euroryhmässä antamiaan sitoumuksia. Espanjan ennakoidaan jääneen jälkeen vuoden 2015 alijäämätavoitteestaan. Lisäksi arvioidaan, että se ei kykene korjaamaan tilannetta oikea-aikaisesti ja kestävästi vuoteen 2016 mennessä. Se ei myöskään toteuta suositeltuja julkisen talouden sopeutustoimia. Belgian, Suomen ja Italian osalta komissio seuraa edelleen tiiviisti velkakriteerin noudattamista ja korostaa, että maiden on jatkettava vakaus- ja kasvusopimuksen mukaisesti suositeltuja rakenteellisia sopeutustoimia. Komissio aikoo arvioida tilannetta uudelleen toukokuussa vuoden 2015 toteutumatietojen, tulevien vakausohjelmien ja komission kevään 2016 talousennusteen pohjalta. Portugali esitti alustavan talousarviosuunnitelmansa 22. toukokuuta 2016. Komissio katsoi sitä koskevassa lausunnossaan, että hallituksen suunnitelmiin liittyy riski siitä, että Portugali ei noudata vakaus- ja kasvusopimuksen määräyksiä. Sen vuoksi se kehotti maan viranomaisia toteuttamaan tarvittavat toimenpiteet kansallisen talousarviomenettelyn puitteissa sen varmistamiseksi, että vuoden 2016 talousarvio on vakaus- ja kasvusopimuksen määräysten mukainen. Komissio aikoo arvioida tilannetta uudelleen toukokuussa Portugalin kansallisen uudistusohjelman pohjalta. Komissio seuraa kaikkien jäsenvaltioiden talousarviotilannetta talouspolitiikan EU-ohjausjakson yhteydessä ottaen huomioon kansalliset uudistusohjelmat sekä vakaus- ja lähentymisohjelmat, jotka on toimitettava viimeistään huhtikuun puolivälissä. Se antaa toukokuussa suosituksensa ja toteuttaa mahdollisesti muita vakaus- ja kasvusopimukseen perustuvia menettelytoimia.

Maaraporteissa arvioidaan myös jäsenvaltioiden vastauksia suosituksiin, joissa niitä kehotetaan vahvistamaan finanssipolitiikkansa institutionaalista ja pidemmän aikavälin ulottuvuutta.

Finanssipolitiikan instituutiot ja ohjausjärjestelmä sekä julkisen talouden pitkän aikavälin kestävyys

Useat jäsenvaltiot ovat pyrkineet lujittamaan julkisen talouden kehystensä eri osa-alueita. Jäsenvaltiot ovat edistyneet vahvempien kansallisten julkisen talouden kehysten luomisessa, mikä on olennaisen tärkeää asianmukaisen finanssipolitiikan saavuttamisen ja ylläpitämisen kannalta. Bulgaria on antanut lainsäädäntöä, jossa määritellään edellytykset poikkeamien korjaamiselle, Kroatia on pyrkinyt parantamaan talousarvion suunnittelun tarkkuutta ja kiristämään menojen valvontaa, Portugali on jatkanut julkisen talouden kehystä koskevan säädöksen uudistamista ja Slovenia on antanut perustuslaissa säädettyä tasapainoisen talousarvion sääntöä koskevaa täytäntöönpanolainsäädäntöä. Lisäksi useimmissa jäsenvaltioissa on perustettu riippumattomia finanssipolitiikan instituutioita, jotka valvovat kansallisten finanssipoliittisten sääntöjen ja suunnitelmien noudattamista, tai jo olemassa olevia finanssipolitiikan instituutioita on vahvistettu. Tšekki ja Puola ovat ainoat jäsenvaltiot, jotka eivät ole vielä antaneet lainsäädäntöä finanssipoliittisten neuvostojen perustamiseksi.

Komissio tarkastelee finanssipoliittisessa sopimuksessa 19 vahvistettujen sääntöjen noudattamista. Säännöillä on tarkoitus vahvistaa kansallisten ja eurooppalaisten julkisen talouden kehysten keskinäistä johdonmukaisuutta ja lisätä jäsenvaltioiden sitoutumista näihin kehyksiin. Ennen kuin komissio antaa kertomuksensa vuonna 2016, se kuulee sopimuspuolia antaakseen niille mahdollisuuden esittää huomautuksia komission havainnoista talous- ja rahaliiton vakaudesta, yhteensovittamisesta sekä ohjauksesta ja hallinnasta tehdyn sopimuksen 8 artiklan 1 kohdan mukaisesti.

6.    Tulevat toimet

Euroalueen talouspolitiikasta annetuista suosituksista on keskusteltu neuvostossa ja käyty laajalti vuoropuhelua Euroopan parlamentin, työmarkkinaosapuolten ja sidosryhmien kanssa. Eurooppa-neuvosto hyväksyi ne kokouksessaan 18. ja 19. helmikuuta 2016.

Maaraporteissa esitettyä analyysia käsitellään jäsenvaltioiden kanssa kahdenvälisissä kokouksissa. Lisäksi komission varapuheenjohtajat ja komissaarit käyvät jäsenvaltioissa tapaamassa hallitusten ja kansallisten parlamenttien edustajia, työmarkkinaosapuolia ja muita sidosryhmiä.

Jäsenvaltioiden odotetaan puuttuvan havaittuihin haasteisiin kansallisissa uudistusohjelmissa sekä vakaus- ja lähentymisohjelmissa, jotka on julkaistava ja toimitettava komissiolle viimeistään huhtikuun puolivälissä. Komissio on kehottanut jäsenvaltioita kuuntelemaan tarkasti kansallisia parlamentteja ja työmarkkinaosapuolia, kun ne laativat kansallisia ohjelmia.

Liite 1 – Makrotalouden ja julkisen talouden epätasapainojen yhdennetty valvonta

	Makrotalouden epätasapainoa koskevan menettelyn yhteydessä tehtyjen vuoden 2016 perusteellisten tarkastusten tulokset 21	Vakaus- ja kasvusopimus (Keskipitkän aikavälin tavoite / Liiallisen alijäämän menettely) 22	Huomautukset, ml. muutokset, tilanne 8.3.2016
BE	Ei ole epätasapainoja	Ennalta ehkäisevä osio Keskipitkän aikavälin tavoitetta ei vielä saavutettu; velkasäännön suhteen sovelletaan siirtymävaiheen järjestelyä 23	Makrotalouden epätasapainoa koskeva menettely lopetettu
BG	On liiallisia epätasapainoja	Ennalta ehkäisevä osio Keskipitkän aikavälin tavoitetta ei vielä saavutettu
CZ		Ennalta ehkäisevä osio Keskipitkän aikavälin tavoite saavutettu
DK		Ennalta ehkäisevä osio Keskipitkän aikavälin tavoitetta ei vielä saavutettu
DE	On epätasapainoja	Ennalta ehkäisevä osio Keskipitkän aikavälin tavoite ylitetty; sovelletaan velkasääntöä
EE	Ei ole epätasapainoja	Ennalta ehkäisevä osio Keskipitkän aikavälin tavoite ylitetty
IE	On epätasapainoja	Korjaava osio Liiallinen alijäämä, korjattava viimeistään: 2015 Keskipitkän aikavälin tavoitetta ei vielä saavutettu; velkasäännön suhteen sovelletaan siirtymävaiheen järjestelyä 24
EL		Korjaava osio Liiallinen alijäämä, korjattava viimeistään: 2016	Erityinen rahoitustukiohjelma
ES	On epätasapainoja	Korjaava osio Liiallinen alijäämä, korjattava viimeistään: 2016	Finanssipolitiikkaa koskeva komission itsenäinen suositus, koska oikea-aikaiseen korjaamiseen liittyy riskejä
FR	On liiallisia epätasapainoja	Korjaava osio Liiallinen alijäämä, korjattava viimeistään: 2017
HR	On liiallisia epätasapainoja	Korjaava osio Liiallinen alijäämä, korjattava viimeistään: 2016
IT	On liiallisia epätasapainoja	Ennalta ehkäisevä osio Keskipitkän aikavälin tavoitetta ei vielä saavutettu; sovelletaan velkasääntöä
CY		Korjaava osio Liiallinen alijäämä, korjattava viimeistään: 2016	Erityinen rahoitustukiohjelma
LV		Ennalta ehkäisevä osio Keskipitkän aikavälin tavoitetta ei vielä saavutettu
LT		Ennalta ehkäisevä osio Keskipitkän aikavälin tavoitetta ei vielä saavutettu
LU		Ennalta ehkäisevä osio Keskipitkän aikavälin tavoite ylitetty
HU	Ei ole epätasapainoja	Ennalta ehkäisevä osio Keskipitkän aikavälin tavoitetta ei vielä saavutettu; sovelletaan velkasääntöä	Makrotalouden epätasapainoa koskeva menettely lopetettu
MT		Ennalta ehkäisevä osio Keskipitkän aikavälin tavoitetta ei vielä saavutettu; sovelletaan velkasääntöä
NL	On epätasapainoja	Ennalta ehkäisevä osio Keskipitkän aikavälin tavoitetta ei vielä saavutettu; velkasäännön suhteen sovelletaan siirtymävaiheen järjestelyä
AT	Ei ole epätasapainoja	Ennalta ehkäisevä osio Keskipitkän aikavälin tavoitetta ei vielä saavutettu; velkasäännön suhteen sovelletaan siirtymävaiheen järjestelyä
PL		Ennalta ehkäisevä osio Keskipitkän aikavälin tavoitetta ei vielä saavutettu
PT	On liiallisia epätasapainoja	Korjaava osio Liiallinen alijäämä, korjattava viimeistään: 2015 Keskipitkän aikavälin tavoitetta ei vielä saavutettu; velkasäännön suhteen sovelletaan siirtymävaiheen järjestelyä
RO	Ei ole epätasapainoja	Ennalta ehkäisevä osio Keskipitkän aikavälin tavoitetta ei vielä saavutettu	Makrotalouden epätasapainoa koskeva menettely lopetettu
SI	On epätasapainoja	Korjaava osio Liiallinen alijäämä, korjattava viimeistään: 2015 Keskipitkän aikavälin tavoitetta ei vielä saavutettu; velkasäännön suhteen sovelletaan siirtymävaiheen järjestelyä
SK		Ennalta ehkäisevä osio Keskipitkän aikavälin tavoitetta ei vielä saavutettu
FI	On epätasapainoja	Ennalta ehkäisevä osio Keskipitkän aikavälin tavoitetta ei vielä saavutettu; velka ylittää viitearvoksi asetetun 60 % suhteessa BKT:hen
SE	On epätasapainoja	Ennalta ehkäisevä osio Keskipitkän aikavälin tavoite saavutettu
UK	Ei ole epätasapainoja	Korjaava osio Liiallinen alijäämä, korjattava viimeistään: 2016–2017	Makrotalouden epätasapainoa koskeva menettely lopetettu

(tilanne 8.3.2016)

Liite 2 – Edistyminen kohti Eurooppa 2020 -strategian tavoitteita

Eurooppa 2020 -strategian tavoitteet (koko EU)	Vuoden 2010 tiedot	Viimeisimmät saatavilla olevat tiedot	Vuonna 2020, viimeaikaisen kehityssuuntauksen perusteella
1. Nostetaan 20–64-vuotiaiden työllisyysaste vähintään 75 prosenttiin	68,6 %	69,2 % (2014) 70,5 % (2015, kolmas vuosineljännes)	Tavoitetta ei todennäköisesti saavuteta
2. Nostetaan tutkimus- ja kehitystoimintaan tehtävien julkisten ja yksityisten investointien yhteenlaskettu BKT-osuus 3 prosenttiin	1,93 %	2,03 % (2014)	Tavoitetta ei todennäköisesti saavuteta
3a. Vähennetään kasvihuonekaasupäästöjä ainakin 20 prosenttia vuoden 1990 tasosta	14,3 %:n vähennys	23 %:n vähennys (2014)	Tavoite todennäköisesti saavutetaan
3b. Lisätään uusiutuvien energialähteiden osuus 20 prosenttiin energian loppukulutuksesta	12,8 %	16 % (2014)	Tavoite todennäköisesti saavutetaan
3c. Parannetaan energiatehokkuutta 20 prosenttia	5,6 %:n lisäys (primäärienergian kulutuksen osalta)	15,7 %:n lisäys (2014)	Tavoite todennäköisesti saavutetaan
4 a. Vähennetään koulunkäynnin keskeyttäneiden osuus alle 10 prosenttiin	13,9 %	11,2 % (2014)	Tavoite todennäköisesti saavutetaan
4b. Nostetaan korkea-asteen tutkinnon suorittaneiden 30–34-vuotiaiden osuus vähintään 40 prosenttiin	33,8 %	37,9 % (2014)	Tavoite todennäköisesti saavutetaan
5. Saadaan ainakin 20 miljoonaa ihmistä pois köyhyys- ja syrjäytymisriskin piiristä	1,4 miljoonan lisäys (vertailuvuoteen eli vuoteen 2008 verrattuna)	4,5 miljoonan lisäys (2014)	Tavoitetta ei todennäköisesti saavuteta

Liite 3 – Jäsenvaltioiden perusteellisten tarkastelujen tulokset

Belgian makrotaloudessa ei ole epätasapainoja. Heikon vientimenestyksen ja kilpailukyvyn lisäksi julkinen velka on suuri, mikä voi lisätä riskejä. Viimeaikainen kehitys viittaa vientimarkkinaosuuksien vakiintumiseen ja palkkojen nousun hidastumiseen. Julkinen velka on suuri eikä se ole vakaalla lasku-uralla, mikä merkitsee haavoittuvuutta, vaikkakin lyhyen aikavälin riskit näyttävät olevan hallinnassa. Viimeaikaisia politiikkatoimia ovat mm. palkkakehityksen maltillistaminen ja sosiaaliturvamaksujen alentaminen, mutta muutoksen kestävyyden varmistamiseksi olisi uudistettava palkanmuodostusmekanismin rakenteita. Julkisen talouden pitkän aikavälin kestävyyden varmistamisen edellyttämät sopeutustoimet ovat haastavampia tilanteessa, jossa nimelliskasvu on vaimeaa.

Bulgarian makrotaloudessa on liiallisia epätasapainoja. Taloudelle on ominaista rahoitussektorilla jatkuva epävakaus, yritysten suuri velkaantuneisuus ja korkea työttömyys. Vaikka pankkisektorin maksuvalmius ja kannattavuus on parantunut, sektorin vankempi arviointi voi perustua ainoastaan tulevaan omaisuuserien laadun arviointiin ja stressitesteihin. Työmarkkinoiden kitkaan liittyvät sopeutusongelmat ovat johtaneet korkeaan pitkäaikaistyöttömyyteen, ja osaamisen kohtaanto-ongelmat estävät työpaikkojen luomista. Pankkivalvonnan uudistamista ja kehittämistä koskevaa suunnitelmaa ei ole vielä kokonaisuudessaan toteutettu, ja maksukyvyttömyysmenettelyn tehokkuuden parantaminen on edelleen haaste. Sitä koskeva lainvalmistelu on käynnissä. Lisäksi on puututtava haavoittuvuustekijöihin pankkialan ulkopuolella.

Saksan makrotaloudessa on epätasapainoja. Suuri ja pitkään jatkunut vaihtotaseen ylijäämä vaikuttaa muihin maihin, ja se kertoo liiallisesta säästämisestä ja vaimeista investoinneista sekä yksityisellä että julkisella sektorilla. Vähäiset kotimaiset investoinnit estävät potentiaalista kasvua, ja liiallinen turvautuminen ulkoiseen kysyntään sisältää makrotaloudellisia riskejä, kun ulkomainen kysyntä on vaimeaa. Vaikka yksityinen kulutus on jonkin verran vahvistunut, investointitoiminta näyttää vakiintuneen vähäiseksi. Julkiset investoinnit ovat vähentyneet finanssipoliittisesta liikkumavarasta ja suotuisista rahoitusolosuhteista huolimatta, eivätkä julkisten investointien lisäämiseksi toteutetut toimet riitä täyttämään infrastruktuuri-investointien vajetta. Yksityisten investointien edellytysten parantamiseksi tarvitaan lisätoimia, joihin kuuluvat palvelusektorin uudistaminen ja verojärjestelmän tehokkuuden parantaminen.

Viron makrotaloudessa ei ole epätasapainoja. Maa saattaa nousevien yksikkötyökustannusten vuoksi menettää kilpailukykyään. Yksikkötyökustannusten arvioidaan kuitenkin maltillistuvan tuottavuuden kasvaessa ja reaalipalkkojen nousun hidastuessa. Asuntojen hinnat ovat nousseet voimakkaasti, vaikka nousu onkin vastannut tulojen kehitystä, ja asuntotarjonnan ennakoidaan mukautuvan elpyvään kysyntään. Yhä nouseviin hintoihin on kuitenkin kiinnitettävä huomiota sen takia, että ne voivat muodostaa riskin reaalitaloudelle. Tuottavuuden parantamiseen ja korkeamman arvonlisäyksen viennin edistämiseen tähtääviä politiikkatoimia on tehostettava. Työn tarjontaa edistävät ja palkkapaineita lieventävät toimet ovat yhä alkuvaiheessa. Useita makrovakaustoimenpiteitä on toteutettu, ja niiden vaikutusta asuntojen hintoihin on arvioitava myöhemmin.

Irlannin makrotaloudessa on epätasapainoja. Suuri ulkomainen nettovelka sekä julkinen ja yksityinen velka ovat tilanteen kohentumisesta huolimatta haavoittuvuustekijöitä. Ulkomainen nettovelka on jyrkässä laskussa, sillä vaihtotase on voimakkaasti ylijäämäinen ja kilpailukyky on lisääntynyt. Julkisen ja yksityisen velan arvioidaan supistuvan suotuisten kasvuolosuhteiden tukemana. Pankkien pääomapohjaa on vahvistettu, ja niiden kannattavuus on paranemassa. Järjestämättömien lainojen aiemmin suuri määrä on vähenemässä. Vaikka kiinteistöjen hinnat kääntyivät vahvaan nousuun vuonna 2014, yliarvostuksesta ei ole selvää näyttöä. Mahdolliset huomattavat suhdannevaihtelut ja ulkoiset häiriöt uhkaavat kuitenkin edelleen taloutta. Erityisesti rahoitustukiohjelman aikana toteutettiin laaja valikoima toimenpiteitä, joilla puututtiin pankkisektorin korjaamiseen, maksukyvyttömyysmenettelyihin, asuntomarkkinoihin ja julkisen talouden kestävyyteen liittyviin keskeisiin haasteisiin.

Espanjan makrotaloudessa on epätasapainoja. Sekä julkisen että yksityisen ulkomaisen ja kotimaisen velan suuri määrä on edelleen haavoittuvuustekijä tilanteessa, jossa työttömyys on korkea, ja se vaikuttaa muihin maihin. Vaikka vaihtotase ja kustannuskilpailukyky ovat kohentuneet, ulkomaisen nettovelan ei arvioida saavuttavan kohtuullista tasoa nopeasti. Yksityisen sektorin velka vähenee suunnitellusti suotuisten kasvuolosuhteiden tukemana, mutta julkisen velan kasvu jatkuu. Toimenpiteitä on toteutettu rahoitussektorin osalta sekä yritysten ja yksityishenkilöiden maksukyvyttömyysmenettelyjen ja työllisyysturvalainsäädännön osalta. Tarvitaan kuitenkin lisätoimia, jotka on kohdistettava erityisesti palkanmuodostusprosessiin, innovointiin ja osaamiseen sekä vakaus- ja kasvusopimuksen noudattamiseen.

Ranskan makrotaloudessa on liiallisia epätasapainoja. Suuri julkinen velka, johon yhdistyy heikentynyt tuottavuuden kasvu ja kilpailukyky, voi aiheuttaa tulevaisuudessa riskejä, jotka vaikuttavat muihinkin maihin. Julkisen velan kasvu jatkuu, eikä viimeaikainen kehitys viittaa selvään kilpailukyvyn ja tuottavuuden kasvuun. Vaikka katetuotot ovat kasvaneet, investointien ei ennusteta elpyvän ennen vuotta 2017. Työn verokiilan kaventamiseksi on toteutettu politiikkatoimia, ja äskettäin on lisätty sitoutumista tähän. Rakenneuudistusten tuloksellinen toteuttaminen on kuitenkin edelleen keskeistä esim. palkanmuodostusjärjestelmän ja yritysten kasvua estävän sääntelyn osalta. Menojen uudelleenarvioinnin kunnianhimoisuutta on lisättävä.

Kroatian makrotaloudessa on liiallisia epätasapainoja. Haavoittuvuustekijät liittyvät suureen julkisen talouden, yritysten ja ulkomaiseen velkaan sekä korkeaan työttömyyteen. Talouden varovainen elpyminen vähentänee yritysten velkaantuneisuutta ja vaihtotaseen koheneminen edistänee ulkomaanvelan pienenemistä. Julkisen velan kasvun odotetaan kuitenkin jatkuvan. Pankkisektorilla on edelleen paljon järjestämättömiä lainoja ja kannattavuus on heikko. Tarvitaan lisää vakauttamistoimia, ja julkisen talouden ohjausjärjestelmää on parannettava. Vaikka maksukyvyttömyyslainsäädännön parantamiseksi ja työmarkkinoiden joustavuuden lisäämiseksi on toteutettu toimenpiteitä, politiikka on edelleen hyvin puutteellista ja edellyttää erityisiä toimenpiteitä erityisesti valtion omistamien yritysten omistajaohjauksessa, julkishallinnon tehokkuudessa ja järjestämättömien lainojen hoitamisessa.

Italian makrotaloudessa on liiallisia epätasapainoja. Suuri valtion velka ja pitkittynyt heikko tuottavuusdynamiikka ovat tulevaisuuden kannalta riskejä, jotka vaikuttavat muihin maihin. Kilpailukyky on edelleen heikko, sillä tuottavuusdynamiikka on heikentynyt, mikä rajoittaa yksikkötyökustannusten sopeutusta maltillisesta palkkakehityksestä huolimatta. Järjestämättömien lainojen hidas hoitaminen rasittaa pankkien taseita. Korkea pitkäaikaistyöttömyys heikentää kasvunäkymiä. Julkisen velan vähentäminen edellyttäisi suurempia perusylijäämiä ja jatkuvaa nimelliskasvua tulevaisuudessa. Politiikkatoimia on kohdistettu työmarkkinainstituutioiden uudistamiseen, järjestämättömiin lainoihin, julkishallintoon, oikeuslaitokseen ja koulutukseen. Tarvitaan edelleen politiikkatoimia, jotka kohdistuvat erityisesti yksityistämiseen, työehtosopimusneuvotteluihin, menojen uudelleenarviointiin, markkinoita avaaviin toimenpiteisiin, verotukseen ja korruption torjuntaan.

Unkarin makrotaloudessa ei ole epätasapainoja. Suuret ulkoisen velan jälleenrahoitustarpeet ja järjestämättömien lainojen suuri osuus ovat edelleen ongelma, mutta ulkoiseen ja sisäiseen velkaan liittyvät riskit ovat pienentyneet. Ulkomaisen nettovelan huomattavan vähenemisen taustalla ovat suuret vaihto- ja pääomataseen ylijäämät. Pankkien kannattavuus on alhainen, ja yksityisen sektorin luototus on vaimeaa. On toteutettu toimenpiteitä, joiden tavoitteena on rahoitussektorin sääntely-ympäristön ennustettavuuden parantaminen, pankkien verorasituksen keventäminen, ulkomaan valuutan määräisten velkojen osuuden pienentäminen ja tuettujen lainaohjelmien käyttöönotto. Näiden viimeaikaisten toimenpiteiden vaikutus ei vielä näy pankkien antolainauksessa. Lisäksi tarvitaan edelleen politiikkatoimia, jotka kohdistuvat reaaliseen kilpailukykyyn, tuottavuuteen ja yleiseen liiketoimintaympäristöön.

Alankomaiden makrotaloudessa on epätasapainoja. Suuri ja pitkään jatkunut vaihtotaseen ylijäämä vaikuttaa muihin maihin. Ylijäämä heijastelee pääasiassa talouden rakenteellisia piirteitä ja rahoitusalan ulkopuolisia yrityksiä koskevia politiikkalinjauksia. Kotitaloussektorilla on erittäin suuri velkakanta ja tarpeita sen purkamiseen. Vaihtotaseen ylijäämä on supistunut hieman vuodesta 2013, kun suhdannetilanne on parantunut, mutta kotitalouksien velkaantuneisuuden vähentäminen osaltaan ylläpitää vaihtotaseen ylijäämän korkeaa tasoa. Kotitalouksien velkaantuneisuuden vähentämiseksi on toteutettu toimenpiteitä, mutta niiden toteutus on hidasta. Verotoimenpidepaketin odotetaan voimistavan kulutusta ja näin osaltaan supistavan ylijäämää vuonna 2016.

Itävallan makrotaloudessa ei ole epätasapainoja. Itävallan pankkien ulkomaisilla vastuilla ja valuuttalainoilla voi olla kielteisiä heijastusvaikutuksia, myös pankkien pääomapositiot ja tuottonäkymät huomioon ottaen. Pankkien ulkomaiset vastuut ovat kuitenkin pienentyneet, ja parantuneen pääomatilanteen ja riskejä lieventävien toimenpiteiden odotetaan vähitellen tukevan pankkisektorin antolainauskapasiteettia. Rahoituslaitosten rakenneuudistus on vaikuttanut julkiseen talouteen, mutta se etenee nyt ilman julkista lisätukea. Valvontatoimenpiteillä on vahvistettu kotimaisen pankkisektorin riskinkanto- ja häiriönsietokykyä sekä parannettu ulkomaisten operaatioiden paikallista rahoituspohjaa ja omaisuuserien laatua. Vientimarkkinaosuudet ovat pienentyneet vuosia, mutta kehitys on nyt pysähtynyt.

Portugalin makrotaloudessa on liiallisia epätasapainoja. Suuri ulkomainen nettovelka, yksityinen ja julkinen velka sekä järjestämättömien lainojen suuri osuus ovat haavoittuvuustekijöitä tilanteessa, jossa työttömyys on korkea. Vaihtotase on kohentunut hieman ylijäämäiseksi. Kotitalouksien velkaantuneisuus on vähentynyt, mutta yritysten velkaantuneisuus haittaa edelleen niiden menestystä. Erittäin suuren julkisen velan odotetaan vähitellen supistuvan. Politiikkatoimia on kohdistettu rahoitussektoriin, rahoituksen saantiin, maksukyvyttömyysmenettelyihin, työmarkkinoiden toimintaan, koulutukseen ja julkisen talouden pitkän aikavälin kestävyyteen. Tarvitaan kuitenkin edelleen politiikkatoimia, jotka kohdistuvat tuote- ja palvelumarkkinoihin, yritysten velkojen uudelleenjärjestelyyn, finanssipolitiikkaan ja työmarkkinoiden tiettyihin osa-alueisiin.

Romanian makrotaloudessa ei ole epätasapainoja. Riskit liittyvät ulkomaisen nettovelan suureen määrään, pankkisektorin haavoittuvuustekijöihin ja myötäsykliseen finanssipolitiikkaan sekä voimakkaaseen palkkojen nousuun. Elpymisen vahvistuessa suuri ulkomainen nettovelka on pienentynyt. Rahoitussektorin vahvistamiseksi on toteutettu toimia komission tuella. Pankkisektori on nyt pääomapohjaltaan vahva ja maksuvalmis, vaikkakin useat käsiteltävänä olevat lainsäädäntöaloitteet uhkaavat sen vakautta. Julkisen sektorin palkkoja ja vähimmäispalkkaa on korotettu, minkä lisäksi verotusta on kevennetty. Tämä saattaa johtaa myötäsykliseen finanssipolitiikkaan.

 

Slovenian makrotaloudessa on epätasapainoja. Haavoittuvuustekijöitä ovat pankkisektorin heikkoudet, yritysten velkaantuneisuus ja julkisen talouden riskit. Ulkomainen velka pienenee, pankkisektori on vakautunut ja yrityssektorin haavoittuvuustekijöihin puututaan operatiivisilla ja rahoituksellisilla uudelleenjärjestelyillä. Paineet velkaantuneisuuden vähentämiseen ovat helpottumassa, mutta ne haittaavat edelleen yritysten investointeja ja elpymisnäkymiä. Liiketoimintaympäristön haittana on edelleen hallinnollista rasitusta. Politiikkatoimia on kohdistettu roskapankin hallintoon ja valvontaan, ja valtion omistamien yritysten omistajaohjauksen osalta on edistytty merkittävästi. Sen sijaan edistyminen hallinnollisen rasituksen vähentämisessä on ollut vähäistä, eikä suoria ulkomaisia sijoituksia koskevaa strategiaa ole vielä kokonaan toteutettu. Tarvitaan lisätoimia, jotta velka saadaan kestävälle lasku-uralle.

Suomen makrotaloudessa on epätasapainoja. Suomi on menettänyt kilpailukykyään, mikä liittyy keskeisten alojen ja yritysten alamäkeen sekä tuottavuuden kasvua nopeampaan palkkojen nousuun. Tämä on johtanut vaihtotaseen voimakkaaseen heikkenemiseen. Yksityinen velka on suuri, mikä voi aiheuttaa haavoittuvuutta, vaikka rahoitussektori onkin vakaa. Kustannuskilpailukyky on alkanut vähitellen parantua, ja vientimarkkinaosuuksien menettäminen on hidastunut. Vaihtotase on kääntymässä ylijäämäiseksi. Velan vähentämispaineiden odotetaan pysyvän vähäisinä. Työmarkkinaosapuolet ovat sopineet maltillisista palkankorotuksista, ja on käynnistetty hankkeita korkean teknologian alojen kasvun piristämiseksi ja viennin edistämiseksi. Viimeaikaiset asuntolainoihin kohdistetut toimenpiteet saattavat rajoittaa kotitalouksien velkaantuneisuuden kasvua.

Ruotsin makrotaloudessa on epätasapainoja. Tilanteessa, jossa luottovirrat ovat positiivisia, kotitalouksien suuren velkaantuneisuuden lisääntyminen ja korkeat ja yhä nousevat asuntojen hinnat aiheuttavat hallitsemattomien korjausliikkeiden riskin. Tällä voi olla vaikutuksia reaalitalouteen ja pankkisektoriin. Asuntojen hinnat eivät ole korjaantuneet, ja tekijät, jotka tällä hetkellä nostavat asuntojen hintoja, eivät todennäköisesti poistu lyhyellä aikavälillä. Makrovakauden osa-alueella on toteutettu toimenpiteitä, jotka voivat kuitenkin jäädä riittämättömiksi. Kaiken kaikkiaan tarvitaan edelleen politiikkatoimia, jotka kohdistuvat asumiseen liittyvään verotukseen, asuntolainojen lyhentämiseen, asuntotarjonnan toimivuuteen ja vuokramarkkinoihin.

Yhdistyneen kuningaskunnan makrotaloudessa ei ole epätasapainoja. Suuri kotitaloussektorin velka ja korkea asuntojen hintataso sekä suuret vaihtotaseen alijäämät saattavat olla haavoittuvuustekijöitä. Kotitalouksien taseet ovat kuitenkin yhteenlaskettuina vahvoja. Kotitalouksien velkataso on laskenut ja asuntojen hintojen nousu on lakannut vuoden 2014 jälkeen. Lisäksi suotuisa institutionaalinen kehys ja ulkomaan valuutan määräisten vastuiden vähäisyys lieventävät suureen vaihtotaseen alijäämään liittyviä riskejä, ja alijäämän odotetaan supistuvan, kun heikko suhdannetilanne kääntyy. Useat hallituksen tekemät aloitteet eivät ole vielä vaikuttaneet näkyvästi asuntojen kysynnän ja tarjonnan väliseen epätasapainoon.

____________________________

(1) COM (2015) 600.

(2) COM (2015) 690.

(3)

Neuvoston asiakirja 14860/1/15 REV 1, jonka Eurooppa-neuvosto hyväksyi kokouksessaan 18. ja 19. helmikuuta 2016.

(4) Lukuun ottamatta Kreikkaa ja Kyprosta, jotka kuuluvat makrotalouden sopeutusohjelmien piiriin.

(5) COM (2015) 572, Energiaunionin tilaa koskeva katsaus 2015; COM (2015) 576, Ilmastotoimia koskeva edistymisraportti.

(6) Euroopan komission talven 2016 talousennuste.

(7) COM (2015) 12.

(8) COM (2014) 903.

(9) Euroopan komission talven 2016 talousennuste.

(10) COM (2015) 600.

(11) COM (2015) 691.

(12) SWD (2015) 400.

(13) Euroopan komission talven 2016 talousennuste.

(14) Euroopan keskuspankki, euroalueen luotonantokysely, vuoden 2015 neljäs vuosineljännes, tammikuu 2016.

(15)

Neuvoston asiakirja 14361/15.

(16)

 COM (2015) 550.

(17)

 OECD, ”Italy. Structural Reforms: Impact on Growth and Employment”, helmikuu 2015.

(18) Itävallan alustavan talousarviosuunnitelman arvioitiin pitkälti vastaavan vaatimuksia sen jälkeen kun maa oli korjannut poikkeuksellisen suuresta pakolais- ja siirtolaismäärästä todennäköisesti aiheutuvia lisäkustannuksia koskevaa arviotaan.

(19) Kyseessä on talous- ja rahaliiton vakaudesta, yhteensovittamisesta sekä ohjauksesta ja hallinnasta tehdyn sopimuksen osa, joka käsittelee finanssipolitiikkaa.

(20)

Julkisen talouden kestävyyshaasteita arvioidaan Euroopan komission asiakirjassa ”Fiscal Sustainability Report 2015”, European Economy, Institutional papers, No 18, 2016.

(21)  Luokkiin ”on epätasapainoja” ja ”on liiallisia epätasapainoja” sovelletaan erityisseurantaa, jota muokataan haasteiden vaikeusasteesta riippuen.

(22)  Luokittelu perustuu vuotta 2016 koskevaan arvioituun toteutumaan sellaisena kuin se esitetään komission talven 2016 talousennusteessa.

(23)  Velkasääntö: Jos jäsenvaltio ei noudata velan viitearvoa (60 % suhteessa BKT:hen), sen osalta käynnistetään liiallisen alijäämän menettely, kun on ensin otettu huomioon kaikki keskeiset seikat ja suhdanteen vaikutus, mikäli maan velkatason ja 60 prosentin viitearvon välistä eroa ei vuosittain saada supistettua 1/20:lla (keskimäärin kolmen vuoden aikana). Velkasääntöä koskeva siirtymävaiheen järjestely: Sen jälkeen kun liiallisen alijäämän menettelyssä oleva jäsenvaltio on korjannut alijäämän, sillä on kolme vuotta aikaa velkasäännön noudattamiseen. Tämä ei kuitenkaan tarkoita, että velkasääntöä ei sovelleta lainkaan kyseisenä aikana, sillä jäsenvaltion olisi edistyttävä riittävästi kohti säännön noudattamista myös siirtymävaiheessa. Jos katsotaan, että jäsenvaltio ei ole edistynyt riittävästi kohti velan viitearvon noudattamista siirtymävaiheen aikana, on mahdollista käynnistä liiallisen alijäämän menettely.

(24)  Edellyttäen, että liiallisen alijäämän olemassaolosta tehty päätös kumotaan vuoden 2015 toteutumatietojen pohjalta.