30.6.2017   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 207/39

1.

toteaa, että Yhdistyneiden kansakuntien syyskuussa 2015 hyväksymä kestävän kehityksen toimintaohjelma Agenda 2030 määrittää uudet, kunnianhimoiset puitteet sitoumuksille ja kannustaa kaikkia maita ponnistelemaan sen hyväksi, että sekä kansallisella että kansainvälisellä tasolla voidaan siirtyä osallistaviin ja kestäväpohjaisiin kehitysstrategioihin.

2.

katsoo, että kestävän kehityksen toimintaohjelma 2030 on lähtökohtaisesti universaali, sillä se edellyttää, että kaikki tahot ja kaikki maat, myös EU ja sen jäsenvaltiot, tarkistavat omia politiikkojaan ja omia kansainvälisiä sitoumuksiaan yhdenmukaistaakseen ne toimintaohjelman tavoitteiden ja päämäärin kanssa. Komitea kiinnittää kuitenkin huomiota siihen, että tämä tehtävä kuuluu kansallisen tason lisäksi myös EU:n alue- ja paikallishallintotasolle niiden toimintapolitiikkojen ja toimivaltuuksien puitteissa.

3.

korostaa, että EU:lla ja sen jäsenvaltioilla tulee olla ratkaiseva rooli kestävän kehityksen toimintaohjelman 2030 kehittämisessä ja täytäntöönpanossa. Komitea pitääkin myönteisenä sitä, että on annettu tiedonanto aiheesta ”Seuraavat toimet Euroopan kestävän tulevaisuuden varmistamiseksi – Kestävyyttä edistävät EU:n toimet” sekä Euroopan unionin ulko- ja turvallisuuspoliittinen globaalistrategia.

4.

katsoo, että kestävän kehityksen toimintaohjelma 2030 tulee nähdä monitasoisena ja useisiin toimijoihin perustuvana ohjelmana, joka on suunnattu sitovasti kaikille viranomaisille kaikilla tasoilla (paikallisella, alueellisella, valtakunnallisella ja kansainvälisellä tasolla) ja muille yhteiskunnallisille toimijoille myös hallinnon ulkopuolella. Komitea kiinnittää samalla huomiota siihen, että monet kestävän kehityksen toimintaohjelman 2030 tavoitteista ja päämääristä vaikuttavat suoraan valtiotasoa alempien hallintotasojen toiminta-aloihin ja toimivaltuuksiin, joten ohjelman toteuttamiseksi on edistettävä alueiden ja paikallishallinnon täyttä osallistumista kestävän kehityksen tavoitteiden toteuttamiseen ja niiden saavuttamiseksi tarvittavien toimintapolitiikkojen kehittämiseen.

5.

on komission kanssa samaa mieltä siitä, että on määriteltävä uusi kehityspolitiikkaa koskeva konsensus niin, että tarkistetaan ja ajantasaistetaan nykyistä, vuonna 2005 saavutettua konsensusta, jotta voidaan vastata kestävän kehityksen toimintaohjelman 2030 mukanaan tuomiin haasteisiin sekä kansainvälisen ympäristön ja kehitysyhteistyöjärjestelmän muutoksiin.

6.

on komission kanssa samaa mieltä siitä, että paras tapa edetä kestävän kehityksen toimintaohjelman 2030 toteuttamisessa on vahvistaa EU:n ja sen jäsenvaltioiden kehitysyhteistyöpolitiikkojen koordinointia. Komitea korostaa kuitenkin, että toimintaohjelman kattavan luonteen ja sen tavoitteiden välisten yhteyksien vuoksi on tarpeen myös pyrkiä edistämään unionin ja jäsenvaltioiden toimintapolitiikkojen johdonmukaisuutta.

7.

toteaa, että globalisaation kehittyminen on luonut yhdentyneemmän ja monitahoisemman maailman, jossa vallan luonne ja jako on muuttunut maailmanlaajuisesti, kehitysmaiden heterogeenisyys on lisääntynyt, köyhyyden jakautuminen on muuttunut, eriarvoisuus on lisääntynyt maiden sisällä ja kansainvälisten julkishyödykkeiden oma tila on laajentunut. Komitea katsoo, että kestävän kehityksen toimintaohjelmalla 2030 pyritään selkeästi vastaamaan edellä mainittuihin muutoksiin ja kehityksen seuraavina vuosikymmeninä asettamiin haasteisiin.

8.

katsoo, että kestävän kehityksen toimintaohjelma 2030 on luonteeltaan universaali, mikä tarkoittaa, että kaikkien maiden ja yhteiskuntien on ponnisteltava yhdessä pyrkiäkseen mukauttamaan politiikkojaan toimintaohjelman tavoitteisiin. Komitea huomauttaa kuitenkin, että näitä ponnisteluja on toteutettava kaikilla julkisen toiminnan tasoilla, myös alue- ja paikallisviranomaisten tasolla.

9.

vahvistaa, että kestävän kehityksen tavoitteiden taustalla olevat päämäärät edellyttävät, että mennään virallista kehitysapua pidemmälle. Komitea katsoo, että vaikka virallinen kehitysapu on edelleenkin ratkaisevassa asemassa rahoituslähteenä köyhimmissä maissa ja muutosta eteenpäin vievänä voimana muissa maissa, uusi toimintaohjelma edellyttää perspektiivin laajentamista muihin lähteisiin ja välineisiin, jotka jäävät virallisen kehitysavun ulkopuolelle.

10.

katsoo, että tarve mobilisoida resursseja ja kapasiteettia perinteisen avun ulkopuolelta pakottaa strategisempaan toimintaan nykyisten kansainvälisten yhteistyöjärjestelmien ja -menettelyjen kanssa. Vaikka pohjoisen ja etelän välisellä yhteistyöllä on tärkeä rooli tulevaisuudessakin, sen tulee niveltyä koordinoidummin muun muassa etelä–etelä-akselilla tehtävän yhteistyön tai kolmitahoisen yhteistyön järjestelmien kanssa. Komitea kehottaa samoin kiinnittämään huomiota keskeiseen asemaan, joka hajautetulla yhteistyöllä voi olla uudessa toimintaohjelmassa edistäessään kokemusten vaihtoa valtiotasoa alempien tasojen toimijoiden välillä niiden omilla vastuualueilla. Komitea katsoo myös, että EU:n ja jäsenvaltioiden kehitysyhteistyötoimissa on toimittava entistä tiiviimmin yhdessä alueellisen ja monenvälisen yhteistyön eri mekanismien kanssa kestävän kehityksen toimintaohjelman 2030 monitasoisen logiikan mukaisesti.

11.

katsoo, että kattavan tavoitteensa ja luonteensa vuoksi kestävän kehityksen toimintaohjelma 2030 edellyttää entistä suuremman ja moninaisemman toimijajoukon osallistumista sen tueksi. Mukana tulee olla muun muassa alue- ja paikallisviranomaiset sekä kansalaisyhteiskunnan organisaatiot, yritykset, säätiöt, korkeakoulut ja koulutuskeskukset, jotta voidaan hankkia ja hyödyntää lisäarvoa, jota jokainen taho tuo mukanaan kokemuksensa ja toiminta-alansa pohjalta.

12.

kannattaa sitä, että EU ja sen jäsenvaltiot sitoutuvat vakaasti ja aktiivisesti kestävän kehityksen toimintaohjelman 2030 täytäntöönpanoon. Tätä varten on tarpeen edistää kestävän kehityksen tavoitteiden johdonmukaista huomioon ottamista kaikissa EU:n eri tasoilla – unioni-, valtio-, alue- ja paikallistasolla – sovellettavissa julkisissa politiikoissa. Komitea korostaa tarvetta mukauttaa asteittain toimijoiden käytössä olevat politiikat ja kannustimet toimintaohjelman päämääriin.

13.

on samaa mieltä siitä, että EU:n ulkoisella toiminnalla on ratkaiseva rooli kestävän kehityksen tavoitteiden toteuttamisessa. Komitea on tyytyväinen edistykseen näiden tehtävien toteuttamisessa Euroopan unionista tehdyssä sopimuksessa (SEU – 21 artiklan 2 kohta) ja Euroopan unionin toiminnasta tehdyssä sopimuksessa (SEUT – 208 artikla) määriteltyjen painopisteiden kautta. Komitea kannattaa komission pyrkimystä toimia niin, että kehityspolitiikkaa koskeva uusi konsensus edistää osaltaan Euroopan unionin ulkoisen toiminnan painopisteiden toteuttamista siinä muodossa kuin ne määritellään Euroopan unionin ulko- ja turvallisuuspoliittisessa globaalistrategiassa.

14.

tukee komission aikomusta vahvistaa kehityspolitiikan ja unionin muiden, kansainvälisissä yhteyksissä sovellettavien politiikkojen välistä koordinointia. Esimerkkeinä voidaan mainita muun muassa humanitaarinen apu, kauppa, alueellinen yhdentyminen, terveys, koulutus, energia, kalastus, maatalous, ympäristö, tiede ja teknologia, muuttoliike ja turvapaikkakysymykset sekä Euroopan naapuruuspolitiikka. Komitea korostaa kuitenkin, että politiikkojen koordinoinnin tason parantaminen ei riitä, vaan on myös parannettava näiden politiikkojen ja kansainvälisesti sovittujen kehitystavoitteiden välistä johdonmukaisuutta.

15.

on komission kanssa samaa mieltä siitä, että tehokkuuden varmistamiseksi on toimittava yhdessä ja Euroopan unionin yhteisin kriteerein. Komitea korostaa kuitenkin, että näiden yhteyksien tulee toteutua EU:n ja jäsenvaltioiden välillä, mutta myös jäsenvaltioiden ja alue- ja paikallishallinnon välillä, sillä alue- ja paikallistasolla on osansa toimivallasta kestävän kehityksen tavoitteiden toteuttamiseksi.

16.

kannattaa komission aikomusta ottaa Euroopan unionin ja jäsenvaltioiden kehitysyhteistyön perustaksi oikeudet. Tämä lähestymistapa tekee ihmisistä sekä toimijoita että kohteita kehitystyössä. Komitea katsoo lisäksi, että lähestymistapa on johdonmukainen kestävän kehityksen tavoitteiden kanssa sekä sen kestävän kehityksen toimintaohjelman 2030 periaatteen kanssa, että ketään ei jätetä ilman apua. Pyrkimyksenä on, että kehityksessä aikaansaatu edistys saavuttaa heikoimmassa ja haavoittuvimmassa asemassa olevat yhteiskuntaryhmät.

17.

on komission kanssa samaa mieltä siitä, että sukupuolten tasa-arvolla on keskeinen asema tässä oikeuksiin perustuvassa lähestymistavassa ja että sen tulee olla EU:n ja sen jäsenvaltioiden kaikkien kehitysyhteistyötoimien sekä hajautetun yhteistyön taustalla. Tarkoituksena ei ole vain torjua epätasa-arvoa, vaan myös edistää naisten oikeuksia, voimaannuttamista ja koulutusmahdollisuuksia kaikilla tasoilla.

18.

toteaa, että yksi EU:n ja jäsenvaltioiden kehityspolitiikan keskeisistä pyrkimyksistä on tukea maita köyhyyden torjumisessa. Tähän kuuluu sosiaalisten peruspalvelujen tarjonnan ja laadun parantaminen kaikille kansalaisille, kuten kestävän kehityksen toimintaohjelmassa 2030 vahvistetaan. Komitea kiinnittää kuitenkin huomiota siihen, että suuri osa näistä palveluista tarjotaan hajautetulla tasolla, joten on ratkaisevan tärkeää tukea alue- ja paikallisviranomaisia kestävän kehityksen tavoitteiden toteuttamisessa.

19.

on samaa mieltä kestävän kehityksen toimintaohjelman 2030 tavoitteesta kehittää yhteiskunnista osallistavia torjumalla eriarvoisuutta ja edistämällä sosiaalista yhteenkuuluvuutta. Komitea katsoo samalla, että hajautetulla hallinnolla on keskeinen asema eriarvoisuuden taustalla olevien sosiaalisen syrjäytymisen prosessien tunnistamisessa ja korjaamisessa.

20.

pitää tärkeänä, että rakennetaan rauhanomaisia ja hyvin hallinnoituja yhteiskuntia niin, että poistetaan turvattomuutta ja väkivaltaa ja vahvistetaan tehokkaita ja avoimia instituutioita. Komitea korostaa, että tätä prosessia tulee rakentaa kansalaisia lähimpänä olevalta alueelliselta pohjalta tukien paikallisten ja alueellisten instituutioiden parantamista, jotta näin voidaan edistää demokraattisen osallistumisen ja valvonnan mekanismien juurtumista kestävän kehityksen toimintaohjelman 2030 tavoitteiden saavuttamiseen sitoutuneiden kansalaisten keskuudessa. Maailmankansalaisuuskasvatuksesta on näin ollen tultava kansainväliseen kehitysyhteistyöjärjestelmään kuuluvien eri valtiollisten tai ei-valtiollisten tahojen ja toimijoiden toimintapolitiikkojen ja strategioiden välttämätön ulottuvuus.

21.

kannattaa kestävän kehityksen toimintaohjelman 2030 tavoitetta varmistaa ympäristön kannalta kestävät olosuhteet kehitysprosesseissa siten, että parannetaan luonnonvarojen hoitoa ja hauraimpien ekosysteemien suojelua. Paikallis- ja alueviranomaiset ovat avainasemassa myös näiden politiikkojen toteuttamisessa pyrkiessään sovittamaan kestävän kehityksen yhteen kyseessä olevien yhteisöjen taloudellisen ja sosiaalisen edistyksen kanssa. Tämä pyrkimys on erityisen merkityksellinen kestävän kehityksen tavoitteen 11 kannalta: taataan osallistavat, turvalliset, selviytymiskykyiset ja kestävät kaupungit sekä asuinyhdyskunnat.

22.

pitää tärkeänä kannustaa valtioita osallistavaan ja kestävään talouskasvuun, joka luo ihmisarvoista työtä, kuten kestävän kehityksen toimintaohjelmassa 2030 todetaan. Komitea korostaa alue- ja paikallisviranomaisten mahdollista roolia näiden prosessien edistämisessä, kun ne luovat tuotantorakenteita tietyn alueellisen perustan pohjalta toimijoiden, myös paikallisten pienten ja keskisuurten yritysten, kumppanuuksien kautta.

23.

kiinnittää huomiota kumppanimaiden hajautetun hallinnon merkitykseen kestävän kehityksen toimintaohjelman 2030 toteuttamisessa. Komitea korostaa hajautetun yhteistyön mahdollista roolia kokemusten ja valmiuksien vaihtamisessa näiden toimijoiden välillä ja kehottaa tunnustamaan tällaisen yhteistyön mahdollisuudet kehityspolitiikkaa koskevassa uudessa konsensuksessa ja edistämään niitä.

24.

toteaa, että vaikka jokaisen maan tulee olla vastuussa omasta kehityksestään, kestävän kehityksen tavoitteet voidaan saavuttaa ainoastaan maailmanlaajuisella kumppanuudella, joka kattaa kaikki maat, monenväliset instituutiot ja muut yhteiskunnalliset toimijat ja jonka puitteissa tehdään yhteistyötä osallistavien ja kestäväpohjaisten kehitysstrategioiden rakentamiseksi, kuten toimintaohjelmassa vaaditaan. Komitea vahvistaa samalla, että alue- ja paikallisviranomaisten tulee olla mukana näissä yhteisissä toimissa ja tuoda mukanaan omaan toiminta-alaansa kuuluvat valmiudet ja resurssit.

25.

korostaa ratkaisevaa roolia, joka hajautetulla yhteistyöllä voi olla useiden toimijoiden välisten kumppanuuksien luomisessa pyrittäessä edistämään muutoksia kehitysmaissa kestävän kehityksen toimintaohjelman 2030 tarkoittamaan tapaan. Tällaisen yhteistyön panos ja sen täydentävyys muiden menettelyiden kanssa on tunnustettava kehityspolitiikkaa koskevassa uudessa konsensuksessa.

26.

painottaa, että Euroopan unionin ja sen jäsenvaltioiden olisi aiheellista edistää koordinointia, tehtävien jakoa ja johdonmukaisuutta toimijoiden välillä tämän maailmanlaajuisen kumppanuuden yhteydessä. Komitea katsoo, että tavoite on helpompi saavuttaa, jos Euroopan unionin ja sen jäsenvaltiot vahvistavat yhteistä ohjelmasuunnittelua kehitysyhteistyön alalla lähtien kumppanimaiden kanssa neuvotelluista yhteisistä visioista. Komitea kiinnittää kuitenkin huomiota siihen, että alue- ja paikallisviranomaisten tulee osallistua tähän vuoropuhelu- ja neuvotteluprosessiin.

27.

katsoo samalla tavoin, että näiden koordinointipyrkimysten tulee toteutua toiminnallisesti siten, että käynnistetään kumppanimaiden kanssa yhteisiä maaohjelmia. Komitea korostaa myös, että yhteisiä toimia on tärkeää toteuttaa mahdollisuuksien mukaan kansallisella, alueellisella tai kansainvälisellä tasolla Euroopan unionin ja sen jäsenvaltioiden toimien yhteisvaikutuksen parantamiseksi. Komitea painottaa lisäksi, että hajautetun yhteistyön toimijoiden tulee myös osallistua näiden ohjelmien määrittelyyn, toteuttamiseen, valvontaan ja arviointiin.

28.

kehottaa turvautumaan kumppanimaissa aina mahdollisuuksien mukaan niihin yhteistyöjärjestelyihin, kuten suoraan budjettitukeen tai erityisrahastoihin, jotka helpottavat toimijoiden välistä koordinointia ja mahdollistavat resurssien yhdennetymmän ja joustavamman käytön kumppanimaissa.

29.

on komission kanssa samaa mieltä siitä, että kotimaisten ja kansainvälisten julkisten ja yksityisten resurssien massiivinen mobilisointi on tärkeää kestävän kehityksen toimintaohjelman 2030 tavoitteiden kannalta, kuten Accran toimintasuunnitelmassa todetaan. Komitea katsoo, että tähän on tärkeää käyttää julkisia resursseja. Tavoitteena on mobilisoida ja hankkia yksityisiä resursseja kehitystä varten turvautumalla innovatiivisiin rahoitusvälineisiin ja erilaisten rahoituslähteiden yhdistelmiin (lahjoitusten ja luottojen yhdistäminen). Komitea kiinnittää kuitenkin huomiota tarpeeseen varmistaa asianmukaisesti se, että mobilisoidut resurssit on i) suunnattu selkeästi kehitystarkoituksiin, ii) niillä vastataan kumppanimaiden painopisteisiin, iii) ne täydentävät selkeästi julkisia resursseja ja iv) niiden käyttöä/kohdentamista valvotaan tehokkailla mekanismeilla ja ilmoitettujen kehitystavoitteiden saavuttamista seurataan vaiheittaisilla tarkastuksilla.

30.

korostaa sen merkitystä, että EU:n ja jäsenvaltioiden kehitysyhteistyö kattaa, mobilisoi ja osallistaa mahdollisimman suuren määrän toimijoita kestävän kehityksen tavoitteiden tueksi niin, että mukana ovat muun muassa paikallis- ja alueyhteisöt, yksityissektori, kansalaisyhteiskunta ja tiedeyhteisö, kukin omien valmiuksiensa, kokemustensa ja resurssiensa pohjalta. Komitea painottaa, että hajautettu yhteistyö on erityisen soveltuva yhteistyömuoto tällaisten monien toimijoiden välisten, alueellisten kumppanuuksien edistämiseen ja muodostamiseen. Se kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita tukemaan alue- ja paikallisviranomaisia, jotta ne voisivat sisällyttää kestävän kehityksen tavoitteet toimintapolitiikkoihinsa. Komitea korostaa, että hajautettu yhteistyö sopii erityisen hyvin luomaan tilaa maailmankansalaisuudelle. Pyrkimyksenä on, että kansalaiset pohtisivat kestävän kehityksen tavoitteita, osallistuisivat julkisten politiikkojen toteuttamiseen niiden saavuttamiseksi ja ottaisivat osaa kestävän kehityksen toimintaohjelman 2030 täytäntöönpanon seurantaan.

31.

pitää kumppanimaiden teknisten ja institutionaalisten valmiuksien vahvistamista tärkeänä, jotta voidaan edistää muutosta kohti osallistavia ja kestäväpohjaisia kehitysstrategioita, kuten kestävän kehityksen toimintaohjelmassa 2030 esitetään. Komitea painottaa, että prosessin tulee kattaa myös kumppanimaiden hajautetun hallinnon tasot.

32.

korostaa, että EU:n ja sen jäsenvaltioiden kehitysyhteistyön resurssit on aiheellista jakaa selkeiden ja avoimien sääntöjen pohjalta ottaen huomioon kumppanimaiden tarpeet, rakenteelliset erot ja kyky mobilisoida vaihtoehtoisia resursseja. Samaan aikaan komitea painottaa, että resurssien ja toimien käytössä tulee pitää mielessä periaate, jonka mukaan ketään ei jätetä ilman apua.

33.

toteaa edellä mainitun mukaisesti, että alhaisen tulotason maat, erityisesti vähiten kehittyneet maat, ja hauraat tai konfliktien jälkeisessä tilanteessa olevat valtiot on asetettava etusijalle sovellettaessa EU:n ja sen jäsenvaltioiden kansainvälisen tuen saamisen edullisimpia ehtoja.

34.

varoittaa kuitenkin, että monet keskitulotason maat kärsivät vakavista rakenteellisista rajoituksista, niiden sisäinen tilanne on hyvin epäyhtenäinen, instituutiot ovat heikkoja ja yhteiskunta hajanainen. Kehitysyhteistyö, myös rahoitusyhteistyö, voi olla hyödyksi näille maille, jotta ne pystyvät ylittämään rajoituksensa ja edistymään kestävässä kehityksessä, joka parantaa lisäksi niiden kykyä osallistua entistä aktiivisemmin kestävän kehityksen toimintaohjelman 2030 toteuttamiseen.

35.

katsoo, että hallittu muuttoliike voi toimia edistystä edesauttavana tekijänä sekä lähtömaille että vastaanottaville maille sen lisäksi, että se hyödyttää itse muuttajia. Komitean mielestä muuttoliikkeen hallittu hoitaminen tulee liittää kehitystoiminnan tavoitteisiin niin, että pyritään antamaan asianmukaisia lainsäädännöllisiä vastauksia ja riittävää tukea muuttajien ihmisoikeuksien suojelemiseksi muuttoreitillä ja kohdemaassa ja tarjotaan heille mahdollisuuksia kotimaissaan, jotta voidaan helpottaa hallitsemattomien muuttovirtojen aiheuttamia paineita.

36.

toteaa, että kehitysyhteistyön välineet eivät rajoitu erityiseen kansainväliseen apuun, vaan niihin kuuluu myös muita keinoja, joilla on potentiaalisia vaikutuksia kehitysmahdollisuuksien luomiseen, vaikka niitä ei voida pitää virallisena kehitysapuna. Komitea katsoo, että EU:n ja sen jäsenvaltioiden kehitysyhteistyöhön tulee sisällyttää aktiivisesti nämä keinovalikoimat ja mukauttaa käytössä olevat lähteet ja välineet kunkin kumppanimaan, myös keskitulotasomaiden, omiin olosuhteisiin.

37.

kannattaa komission ehdotusta käynnistää kunnianhimoinen ulkoinen investointiohjelma, jotta voidaan pyrkiä mobilisoimaan yksityisiä investointeja, vahvistamaan teknistä tukea paikallisviranomaisten ja yritysten tarkoituksenmukaisten hankkeiden valmistelemiseksi ja suotuisan ympäristön luomiseksi kaupankäyntiä varten, ottaen samalla asianmukaisesti huomioon paikallis- ja alueyhteisöjen aluekehityspainotukset. Komitea katsoo, että investointiohjelma tulisi mukauttaa kestävän kehityksen toimintaohjelman 2030 tavoitteisiin ja että sen tulisi edistää paikallis- ja alueviranomaisten osallistumista asianmukaisen täytäntöönpanon varmistamiseksi.

38.

on komission kanssa samaa mieltä siitä, että on tärkeää tukea alueellisen yhdentymisen järjestelyjä, jotta voitaisiin vahvistaa kyseessä olevien maiden kehitystä ja parantaa alueellisten julkishyödykkeiden tarjontaa kestävän kehityksen toimintaohjelman 2030 täytäntöönpanon parantamiseksi. Komitea kannattaa naapuruuspolitiikan tarkistamista toimintaohjelman uusien painopisteiden pohjalta. Komitea huomauttaa myös, että tämän politiikan yhteydessä on tarpeen vahvistaa alueiden välistä yhteistyötä asianmukaisin tukitoimenpitein.

39.

korostaa, että on tarpeen pyrkiä edelleenkin parantamaan kehitysyhteistyön tehokkuutta toteuttamalla sitä, mistä on sovittu Rooman, Pariisin, Accran ja Busanin huippukokouksissa. Samaan aikaan komitea katsoo, että on tärkeää tukea kumppanimaiden institutionaalisten valmiuksien kehittämistä ja muun muassa kannustaa kumppanimaita ottamaan kansallisissa suunnitteluasiakirjoissa huomioon myös paikallis- ja alueyhteisöjen keskeiset painotukset, jotta yhteistyötoimet tuottaisivat tuloksia ja vastaisivat kaikkia kyseisten alueiden ja asukkaiden tarpeita.

40.

toteaa, että pelkällä kehitysyhteistyöllä ei voida rahoittaa kestävän kehityksen toimintaohjelman 2030 edellyttämiä muutoksia. Komitea korostaakin, että EU:n ja jäsenvaltioiden tulee käyttää yhteistyötä vipumekanismina lisäresurssien saamiseksi muista lähteistä ja muutosta eteenpäin vievänä voimana kannustimien muuttamiseksi ja myönteisten muutosten edistämiseksi kehitysmaissa.

41.

muistuttaa, että jos EU-maat haluavat tarjota uskottavan esimerkin kansainvälisissä yhteyksissä, niiden on täytettävä sitoumuksensa. Komitea katsookin, että valtioiden tulee pyrkiä saavuttamaan tavoitteet, jotka EU on hyväksynyt kehitysrahoituksen kansainvälisten ohjelmien yhteydessä. Komitea katsoo myös, että maiden tulee täyttää ilmastonmuutosta koskevan Yhdistyneiden kansakuntien puitesopimuksen ja myös ympäristörahoitussopimusten sitoumukset.

42.

vahvistaa, että on aiheellista mukauttaa yhteistyö niiden välineiden ja toimien puitteisiin, joita käytetään avun lisäksi kansainvälisessä järjestelmässä kehityksen tukemiseksi. Tässä yhteydessä komitea on samaa mieltä siitä, että on aiheellista jatkaa OECD:n toimia, jotta saataisiin käyttöön uusi mittausmenetelmä kehityksen rahoittamisen alalla. Tähän sisältyy myös kestävän kehityksen julkisen kokonaistuen käsite.

43.

toteaa, että moniin ongelmiin, joihin kestävän kehityksen toimintaohjelmassa 2030 viitataan, ei ole teknisiä ratkaisuja ja että on etsittävä vaihtoehtoja, jotka perustuvat luovuuteen, tietämyksen edistämiseen sekä teknologiseen ja sosiaaliseen innovointiin. Komitea katsoo, että hajautetulla yhteistyöllä voi olla tässä merkittävä rooli välitettäessä edelleen paikallis- ja aluetasolla saatuja kokemuksia.

44.

toteaa, että kestävän kehityksen toimintaohjelmaa 2030 ei voida toteuttaa, jos politiikkojen johdonmukaisuutta ei paranneta huomattavasti, kun otetaan huomioon kaikkien julkisten politiikkojen vaikutus kehitystavoitteisiin. Komitea korostaa lisäksi, että johdonmukaisuutta on edistettävä sekä julkisen toiminnan alojen välillä (horisontaalisesti) että eri hallintotasojen välillä (paikallinen, alueellinen, kansallinen ja unionin taso) koko hallinnon käsittävän lähestymistavan avulla lyhyen, keskipitkän ja pitkän aikavälin julkisissa politiikoissa ja ohjelmissa.

45.

kiinnittää huomiota siihen, että EU:n kaikkien yhteistyötoimijoiden tulee osallistua avoimuuden edistämiseen. Tämän tulisi koskea kaikkien niiden mobilisoimia resursseja. Komitea katsoo, että (unioni-, valtio-, alue- ja paikallistason) viranomaisten tulee olla keskeisessä roolissa näissä toimissa, sillä näin voidaan parantaa vastuuvelvollisuutta ja toimien laatua.

46.

katsoo, että muutokseen tähtäävien toimien aluelähtöisyys ja alueella yhdessä elävien toimijoiden osallistuminen yhdistettynä hajautetun yhteistyön tukemiseen voisi olla paras tapa edistää tiivistä ja hajautettua siirtymistä osallistaviin ja kestäväpohjaisiin kehitysmalleihin.

47.

toistaa tähän liittyen olevansa osaltaan valmis osallistumaan kestävän kehityksen toimintaohjelman 2030 täytäntöönpanoon sekä tietojen ja kokemusten vaihtamiseen muiden julkisten tahojen ja kehitysmaiden vastaavien viranomaisten kanssa. Tässä voitaisiin käyttää alue- ja paikallisviranomaisten kehitysaiheista tieto- ja keskustelufoorumia (portaali), joka toinen vuosi käytävää vuoropuhelua hajautetusta yhteistyöstä sekä kansainvälisinä tahoina Euro–Välimeri-alueen alue- ja paikallisedustajien kokousta (ARLEM) ja EU:n ja itäisten kumppanimaiden paikallis- ja alueviranomaisten konferenssia (CORLEAP). Alueiden komitea pyrkii edistämään ja koordinoimaan Euroopan unionin paikallis- ja alueviranomaisten hajautettua yhteistyötä naapurimaiden paikallis- ja alueviranomaisten kanssa erityisten aloitteiden, kuten Libyaa koskevan Nikosian aloitteen, yhteydessä.

48.

pitää tärkeänä, että kestävän kehityksen alalla toteutetaan vakaata viestintäpolitiikkaa siten, että vahvistetaan tietoisuutta haasteista ja sovellettavista politiikoista ja saavutetaan kansalaisten entistä tietoisempi ja aktiivisempi tuki niin, että kehitysyhteistyö ja sitoutuminen kestävän kehityksen toimintaohjelmaan 2030 ymmärretään investoinniksi tulevaisuuteen. Kansalaisille on myös tehtävä selväksi kehitysyhteistyön tavoitteiden merkitys tuomalla esiin tämän politiikan molemminpuolisia hyötyjä, kuten vakaiden alueiden luominen. Lisäksi on tarpeen antaa näkyvyyttä prosessiin osallistuvien eri toimijoiden, kuten paikallis- ja alueviranomaisten toimille. Tämä koskee erityisesti syrjäisimpiä alueita, jotka ovat jo vuosien ajan harjoittaneet menestyksellistä kehitysyhteistyöpolitiikkaa naapurimaidensa kanssa.

49.

kannattaa sitä, että kaikki yhteistyöhön osallistuvat toimijat mukauttavat raportointijärjestelmänsä ja seurantaindikaattorinsa asteittain kestävän kehityksen toimintaohjelmaan 2030. Komitea katsoo myös, että on laadittava yhteisiä yhteenvetoraportteja, joissa tehdään selkoa siitä, miten toimintaohjelman 2030 toteuttamisessa on edistytty ja että nämä raportit toimitetaan YK:n kestävän kehityksen korkean tason poliittiselle foorumille. Komitea kehottaa alue- ja paikallisviranomaisia osallistumaan aktiivisesti näiden raporttien laatimiseen tekemällä selkoa omaan vastuualueeseensa kuuluvista ja hajautetun yhteistyön puitteissa toteutetuista toimista.

50.

on samaa mieltä siitä, että on tarpeen vahvistaa tilastojärjestelmiä, jotta voidaan seurata kestävän kehityksen toimintaohjelman 2030 toteuttamista. Komitea korostaa, että on vahvistettava myös alueellisen ja paikallisen tiedon tuottamista, jotta voidaan varmistaa edistyminen kaikilla aloilla ja alueilla.