13.10.2017   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 345/120

Esittelijä:

Laure BATUT

1.1

Euroopan talous- ja sosiaalikomitea (ETSK) muistuttaa, että EU:n energiapaketissa ehdotetaan ”kuluttajan asettamista keskiöön”, ja pyytää määrittelemään ja toteuttamaan käytännössä tämän käsitteen. Kuluttaja ei voi toimia uudessa roolissaan, ellei ole olemassa selkeitä tekstejä, joihin voi tukeutua ja joissa annetaan toimintakeinot. ETSK uskoo, että energiaunionin onnistuminen edellyttää tulevaisuudenvisiota siitä, miten Euroopan kansalaiset ja yritykset hyötyvät tästä hankkeesta (esimerkiksi tasa-arvon parantuminen).

1.2

ETSK katsoo, että energian kysyntään kohdistuvat toimet kansalaisille ja eri alojen ammattilaisille suunnatun valistuksen kautta (yleissivistävä ja ammatillinen koulutus) voivat johtaa vastuullisiin valintoihin ja vastuulliseen energiakäyttäytymiseen. Energiatehokkuus voidaan ottaa huomioon energiantarpeeseen liittyvissä laskelmissa ja se voi osaltaan auttaa vähentämään kulutusta ja siten vaikuttaa kustannuksiin myös silloin kun hinnat nousevat. Se ei kuitenkaan yksin voi ratkaista ilmastonmuutokseen, toimitusvarmuuteen tai energiaköyhyyteen liittyviä ongelmia (1). Energiatehokkuus tai kuluttamatta jäänyt energia eivät ole energialähteitä.

1.3

ETSK suosittaa tietojen tarkastelun laajentamista tulevina vuosina useampiin energialähteisiin ja keskittymistä kolmeen kulutustyyppiin: kotitalouksien kulutukseen, teollisuuskulutukseen ja palveluyritysten kulutukseen.

1.4

Kertomukseen olisi myös sisällytettävä arvio energian kysyntään vastaamisesta, jotta tiedettäisiin, missä määrin tarpeet on saatu täytettyä kestäväpohjaiseen hintaan (EU:n toiminnasta tehdyn sopimuksen 14 artikla).

1.5

ETSK toivoo, että kertomuksessa nostettaisiin esiin yritysten ja/tai kuluttajien t&k-työhön ja energian varastointitutkimusten huomioon ottamiseen käyttämät summat, joiden tulisi heijastua energian hintoihin ja verkon rahoituskustannuksiin.

1.6

Ympäristöhaittojen kustannukset olisi arvioitava ja saatettava helposti kaikkien saataville.

1.7

ETSK suosittaa sanaston lisäämistä komission joka toinen vuosi julkaisemien energian hintoja ja kustannuksia käsittelevien kertomusten alkuun, jotta kaikki kuluttajat voisivat ymmärtää sen sisällön.

1.8

Samaan tapaan avoimuustavoitteen saavuttamiseksi komitea pyytää komissiota lisäämään kertomukseen jäsenvaltiokohtaisen selvityksen, jossa on viisi vertailutietoa kustakin energialähteestä:

2.1

Euroopan komissio laati vuonna 2014 ensimmäisen kertomuksen energian hinnoista ja kustannuksista Euroopan unionissa (EU). Kerätyissä tiedoissa ilmenneiden puutteiden vuoksi komissio antoi ehdotuksen asetukseksi (2) maakaasun ja sähkön hintoja koskevista Euroopan tilastoista.

2.2

Tavoitteena on kartoittaa energian sisämarkkinoiden kehitysvaihe, sillä ne eivät vielä ole valmiit, ja auttaa määrittämään tarvittavat toimet energiatehokkuuden ja energian toimitusvarmuuden parantamiseksi tällä jaettuun toimivaltaan kuuluvalla alalla.

3.1

Käsiteltävänä oleva komission kertomus on siis toinen laatuaan. Siinä arvioidaan energian hintojen tilaa kaasun, sähkön ja öljytuotteiden alalla sekä niiden vaikutuksia kotitalouksiin ja teollisuuteen ja korostetaan EU:n strategisia linjauksia energiaunionin luomiseksi.

4.1

Komissio mainitsee edellytyksiä, joiden avulla sähkön hintaan voidaan vaikuttaa: energiatehokkuuden parantaminen ja vaihtoehtoisten energialähteiden hyödyntäminen. Viimeksi mainitulla alalla unioni pyrkii maailmanjohtajaksi.

4.2

Fossiilisilla polttoaineilla tuotetun sähkön nettotuonti unionin jäsenvaltioihin ja maiden riippuvuus siitä on nimittäin lisääntynyt, ja tämän seurauksena vaikeat neuvottelut liuskekaasusta ja -öljystä ovat käynnistyneet uudelleen.

4.3

Tukkuhinnat ovat laskeneet tasaisesti vuodesta 2008 ja lähentyneet toisiaan sisämarkkinoilla, ja tämän seurauksena hiilen ja kaasun hinnat ovat laskeneet. Lasku ei kuitenkaan useiden kansallisten syiden vuoksi heijastu vähittäishintoihin, vaan ne jatkavat nousuaan, sillä kotitalouksien maksama keskihinta on noussut samaan aikaan 3,2 prosenttia:

4.4

Sähkön hinnat teollisuudessa nousivat vähemmän eli 0,8–3,1 prosenttia vuodessa vuosina 2008–2015, sillä suurkuluttajille on tarjolla mukautettuja hintoja.

4.5

Komissio toteaa, että jäsenvaltioiden välillä on hyvin suuria eroja, sillä verot ja maksut -osatekijä voi olla kotitalouksille jopa kolminkertainen (Tanskassa 59 %, Maltassa 5 %).

4.6

Keskimäärin eurooppalainen sähkö on kalliimpaa kuin Yhdysvalloissa mutta huomattavasti edullisempaa kuin Japanissa.

5.1

Kaasun osuus primaarienergian kulutuksesta unionissa on 23 prosenttia, ja siitä 15 prosenttia käytetään sähkön tuottamiseen. Sen osuus kotitalouksien ja yritysten energiatarpeesta on kolmannes.

5.2

Koska EU:n käyttämästä kaasusta 69 prosenttia tuodaan EU:n ulkopuolelta ja EU on riippuvainen muutamasta kaasuntoimittajasta, EU joutuu seurailemaan maailmanmarkkinahintojen vaihteluja.

5.3

Tukkuhinnat ovat laskeneet 50 prosenttia vuodesta 2013 muun muassa heikon maailmanlaajuisen kysynnän, Yhdysvalloissa harjoitetun liuskekaasun tuotannon ja öljyn hintaindeksiin sidottujen kaasun hintojen vuoksi.

5.4

Kotitalouksien maksamat vähittäismyyntihinnat ovat nousseet vuosittain 2 prosenttia vuodesta 2008. Myös tässä verot ja maksut -osatekijä on suuri, ja se on kasvanut 4,2 prosenttia vuosittain ja selittää yhdessä verkkokustannusten kanssa suuret erot jäsenvaltioiden välillä, sillä korkein hinta (Ruotsissa) on nelinkertainen halvimpaan hintaan (Romaniassa) verrattuna.

5.5

Teollisuuden ja teollisuuden suurkuluttajien hinnat ovat laskeneet, ja energia-osatekijä on suurin hinnan muodostuksessa. Tämän seurauksena tukkuhinnat ovat heijastuneet vähittäishintoihin ja mahdollistaneet enemmän lähentymistä sisämarkkinoilla.

5.6

Maailmanlaajuisesti Euroopan lähentyneet hinnat ovat keskitasoa, mutta suuntaus on ollut laskeva vuodesta 2013. Hintataso on silti Yhdysvaltoja ja Venäjää korkeampi.

6.1

Raakaöljyn dollarihinta laski 77 prosenttia toukokuun 2014 puolenvälin ja tammikuun 2016 välillä 19 kuukaudessa. Sen jälkeen se on noussut mutta jäänyt puoleenväliin vuoden 2014 hintoihin verrattuna.

6.2

Vähittäishintoihin tämä on vaikuttanut vähemmän, sillä euron arvo on heikentynyt dollariin nähden ja verot ja maksut muodostavat edelleen merkittävän osan hinnasta.

Unioni on asettanut valmisteveron vähimmäistason (4), mutta jäsenvaltiot ylittävät sen yleisesti: vuonna 2015 verojen osuus bensiinin keskimääräisestä vähittäishinnasta oli 63 prosenttia ja dieselin 57 prosenttia. Jäsenvaltioiden välillä esiintyy vaihtelua.

6.3

Näiden kolmen energialähteen hinnat ovat siis laskeneet edellisestä kertomuksesta, ja lasku on heijastunut tukkuhintoihin. Se on heijastunut myös öljytuotteiden vähittäishintoihin, mutta kaasun ja sähkön vähittäishinnat ovat nousseet verkkokustannusten ja erityisesti verojen ja maksujen nousun vuoksi.

7.1

Kyseisten kolmen energialähteen kulutus kotitalouksissa on pysynyt melko vakaana vuodesta 2008.

Menot ovat kasvaneet kaasun ja sähkön vähittäishintojen nousun vuoksi (kuljetuksia lukuun ottamatta). Energiaan käytetty osuus resursseista vaihtelee suuresti jäsenvaltioiden välillä. Se on luonnollisesti suurin köyhissä kotitalouksissa: 8,6 prosenttia vuonna 2016, kun se oli 6,2 prosenttia vuonna 2004. Kotitalouksien kulutus on samana aikana laskenut 4 prosenttia.

7.2

Komissio korostaa, että tarvitaan muita heikommassa asemassa oleviin kuluttajiin kohdistuvia sosiaalisia toimenpiteitä, joilla puututaan energiaköyhyyteen.

8.1

Energiaintensiivisten neljäntoista teollisuudenalan yritysten maksamat energiakustannukset ovat laskeneet vuosina 2008–2013, ja viime vuosina energiakustannusten osuus tuotantokustannuksista on ollut keskimäärin 5–10 prosenttia. Tämä johtuu suurkuluttajien maksamien hintojen laskusta, verovapautuksista ja -vähennyksistä eikä niinkään energiatehokkuuteen suunnatuista toimista.

8.2

Komissio katsoo, että unioni ei kansainvälisesti ole energiaintensiivinen talous ja että kilpailu energiamarkkinoilla ja niiden moitteeton toiminta pitävät huolen siitä, että yrityksille ja kotitalouksille toimitetaan niiden tarvitsema energia mahdollisimman kannattavasti aiheuttamatta inflaatiovaikutusta ja ilman julkisia tukia, joista aiheutuu perusteettomia kilpailun vääristymiä. Vuonna 2012 maksettiin tukia 113 miljardia euroa, joista 17,2 miljardia euroa suoria tukia, ja verojen osuus oli 263 miljardia euroa vuonna 2014 eli 1,88 % suhteessa EU:n BKT:hen.

9.1

Energia on keskeinen tekijä taloudelle ja yksittäisille kotitalouksille. Energian kulutus aiheuttaa ilmastolle ja eläville olennoille haitallisia hiilidioksidipäästöjä. Unioni on aloittanut siirtymisen kohti vähähiilistä taloutta. Energian kustannusten ja hintojen määräytymismekanismien ymmärtämisen tulisi olla yksi siirtymistä edistävä ja energiaköyhyyttä torjuva tekijä (5).

9.2

Tarkasteltavana oleva komission kertomus osoittaa, ettei unionissa ole yhtä energian hintaa, vaan useita hintoja erilaisille energiamuodoille, ja ne vaihtelevat maantieteellisen sijainnin, kansallisten käytänteiden, ajankohdan ja kulutustapojen mukaan.

9.3

Monissa Euroopan maissa julkaistaan kotitalouksien energian hintabarometri (European Climate Foundation), ja komissio on puolestaan julkaissut kertomuksiaan kahden vuoden ajan.

10.1

Öljyä, hiiltä ja kaasua, joista tuotetaan edelleen suurin osa maailman kuluttamasta energiasta, sekä biomassaa, ydinvoimaa ja sähköä ei voida varastoida eikä kuljettaa samalla tavalla:

10.2

Energian hinta vaikuttaa yksittäisen alan kilpailukykyyn suoraan kulutetun energian hinnan ja tuotteen valmistukseen välillisesti kulutetun energian hinnan kautta. Alhaiset energiakustannukset voivat vaikuttaa kilpailukykyyn (vrt. Yhdysvaltain liuskekaasu), vaikka kyseessä ei ole rakenteellinen tuottavuustekijä.

10.3

Monet jäsenvaltiot tuovat energiaa naapurimaistaan unionissa tai unionin ulkopuolella: geopoliittinen sijainti vaikuttaa toimitusvarmuuteen ja hintaan.

10.4

Öljyn barrelihinta vahvistetaan aina dollareissa: valuuttakursseilla eli Euroopan talouden yleisellä kilpailukykytilanteella on osuutensa kilpailussa ja loppukäyttäjän maksaman hinnan muodostumisessa.

10.5

Teollisuuden ja kotitalouksien maksamat energian hinnat vaikuttavat kokonaiskysyntään. EU:n tavarakauppa on valtaosin Euroopan sisäistä ja koostuu jalostetuista tuotteista, joihin energian hinnan vaihtelut vaikuttavat.

11.1.1

Kustannus vai hinta? Yleiskielessä näitä käsitteitä käytetään usein toistensa tilalla. Komission kertomus [COM(2017) 769] olisi ollut selkeämpi, jos siinä olisi ensin selitetty tämä asia.

11.1.2

Ilmeisin käsite on hinta. Hinta ilmaisee yksittäisen energiatuotteen tai -palvelun kauppa-arvon. Täysin ”vapailla” markkinoilla se olisi tarjonnan ja kysynnän tasapainopiste.

11.1.3

Pitkälle kehittyneillä maailmanmarkkinoilla jokaisella markkina-alueella on oma hintansa, johon vaikuttavat jokaisessa liiketapahtumavaiheessa ulkoiset tekijät. Lisäksi hintaan vaikuttavat jäsenvaltioiden sisäpoliittiset tekijät, kuten tuotannonalan rakenne, verotus, ilmasto, kotitalouksien ostovoima, yritysten kilpailukyky jne.

11.1.4

Energiaunioni voisi toissijaisuusperiaatetta kunnioittaen tasoittaa näitä eroja ja eurooppalaisten kokemaa epätasa-arvoa.

11.2.1

Kustannuksilla tarkoitetaan tuotteen tai palvelun valmistamiseen ja sen kuluttajien saataville asettamiseen tarvittavien energiaraaka-aineiden hintaa (Les prix et les coûts des sources d’énergie, Jean-Marie Martin-Amouroux, 20.2.2017). Kustannuserot voivat olla huomattavia sen mukaan, millainen on valitun energiamuodon tuotantoketju (SWD/2016/420 final).

11.2.2

Pk-yrityksissä, jotka kattavat 90 prosenttia Euroopan talouden rakenteesta, hankitun energian ja yritysten käsittelemiin raaka-aineisiin sisältyvän energian kustannukset voivat vaikuttaa merkittävästi tuotettujen tavaroiden tuotantokustannuksiin ja myyntiin, vaikka pk-yrityksiä ei luokitellakaan energian suurkuluttajiksi.

11.2.3

Energian kustannukset eivät myöskään ole helposti mukautettavissa oleva tekijä, vaan pakollinen menoerä: kun se on tärkeä osa tuotantokustannuksia, se vaikuttaa tavaroiden myyntihintaan ja kuluttajien ostovoimaan, ja kysynnän kasvu saattaa hidastua (ajoneuvojen tapauksessa). Yritykselle energialähteet ovat korvattavissa: jos öljy on liian kallista, siirrytään kaasuun jne.

11.2.4

Energian kustannuksissa on kyse myös eurooppalaisesta diplomatiasta ja eurooppalaisen teollisuuspolitiikan määrittämisestä laajemminkin kuin vain energiaintensiivisillä tuotannonaloilla.

12.1

Tarkasteltava asiakirja kuuluu pakettiin ”Puhdasta energiaa kaikille eurooppalaisille” (6). Komissio tekee siinä yhteenvedon energian hinnoista ja kustannuksista Euroopassa. ETSK pitää valitettavana, ettei siirtymänäkökulma ole vahvemmin esillä. Sähkön eri tuotantolähteiden mukaan eriytetyt kustannukset olisi helpompi hahmottaa. Yksittäisen tuotteen energiasisältö riippuu koko tuotantoketjusta ja energian kustannuksista. Pelissä on yritysten kilpailukyky ja laajemminkin niiden kyky luoda pysyviä työpaikkoja ja suojella ympäristöä.

12.2

EU:n antamat eri tekstit ovat tehneet EU:sta yhteisen vertailukohdan valtioiden ponnisteluille kasvihuonekaasupäästöjen vähentämiseksi, energiatehokkuuden parantamiseksi ja uusiutuvan energian edistämiseksi. Energiayhdistelmän valinta kuuluu kuitenkin jäsenvaltioiden vastuulle. Niiden välillä on eroja muun muassa verotuksen ja ilmastonmuutoksen torjuntalinjausten suhteen. Tilanne aiheuttaa polkumyyntiä, joka vaikeuttaa energiaunionin hallinnointia (7).

12.3

Täysin kilpailuun perustuvassa, 80-luvulla kukoistaneessa lähestymistavassa ei oteta huomioon energia-alan maailmantilannetta eikä unionin uusia linjauksia: kuluttaja on asetettu ”järjestelmän keskiöön”, eikä enää pidetä huonona markkinoiden epätäydellisyyttä eikä monenlaisia energia-alalle suunnattuja julkisia tukitoimenpiteitä tai julkisten tulojen kannalta merkittävien verotulojen lähdettä. Tätä voidaan kutsua uudelleenjaoksi, jolla korvataan monille kansalaisille kestämättömäksi nousseita energian sosiaalisia kustannuksia.

12.4

Energian ja erityisesti sähkön hintojen nousu voi johtaa työpaikkojen siirtymiseen muualle. Julkisen politiikan vakaus on välttämätöntä palkansaajille, yrityksille ja sijoittajille.

12.5

Yksityishenkilöiden ja jäsenvaltioiden välillä on edelleen selvää epätasa-arvoa. Epätasa-arvoa on myös yritysten välillä, suurkuluttajien ja muiden kuluttajien välillä sekä yksityishenkilöiden ja yritysten välillä. Euroopan markkinoiden vapautuminen, jossa kansalliset monopolit korvattiin kilpailulla, jonka piti hyödyttää kuluttajia, on johtanut loppukäyttäjien kaasu- ja sähkölaskun kasvamiseen eikä ole estänyt luomasta kilpailun yläpuolella olevia oligopoleja. Komitea katsoo, että kuluttajien välinen tasa-arvo eli tasaamisen käsite voitaisiin ottaa eurooppalaiseksi käsitteeksi.

12.6

Komissio on antanut tiedonannon puhtaan energian innovointiin vauhdittamisesta (8), sillä ”energiajärjestelmä” on tullut Euroopassa ”käännekohtaan”, jonka jälkeen ”uusiutuvat energialähteet ovat [– –] yhä kilpailukykyisempiä”. Eurooppa-neuvosto on hyväksynyt toimenpiteitä talouden hiilidioksidipäästöjen vähentämiseksi ja energiamarkkinoiden yhdentämiseksi. Uusiutuvat energialähteet muodostavat yhä suuremman osuuden sähköntuotannosta, ja energiaintensiiviys – joka merkitsee energiankulutusta suhteessa taloudelliseen suorituskykyyn – on laskussa etenkin kehittyneissä talouksissa.

12.7

Tarkasteltavassa tiedonannossa esitetään joukko lainsäädäntötoimenpiteitä, jotka perustuvat seuraaviin kolmeen yleistavoitteeseen:

12.8

Unionin lähestymistapaa hinta- ja kustannuskysymyksiin tulisi muuttaa perinpohjaisesti: siinä olisi otettava huomioon haavoittuvassa asemassa olevat kuluttajat ja määriteltävä, mihin asti julkisella politiikalla tulee rahoittaa uusiutuvia energialähteitä, jotta kotitaloudet eivät joutuisi kärsimään liiaksi alan verotuksesta. Komissio mainitsee intuitiivisemman ja kuluttajia lähempänä olevan alueellisen lähestymistavan tarpeen, jotta edistyttäisiin sisämarkkinoiden luomisessa.

12.9

Komissio korostaa, että tarvitaan muita heikommassa asemassa oleviin kuluttajiin kohdistuvia sosiaalisia toimenpiteitä, joilla puututaan energiaköyhyyteen. Se on hyvä, mutta näitä toimenpiteitä ei rahoiteta energia-alojen suuryritysten marginaaleista, vaan ne maksetaan muiden kansalaisten kukkaroista ja veroista sekä jäsenvaltioiden talousarvioista.

12.10

Komitea toteaa, että kertomuksessa esitetään paljon monilta eri tahoilta kerättyä tietoa, mutta pitää valitettavana, että avoimuus hintojen ja kustannusten suhteen ei ulotu kotitalouksiin asti: uusiutuvien energialähteiden kohdalla verkkokustannusten vaikutus voi olla 50 prosenttia (Centre d’analyse stratégique, 2012, Ranska). Kuluttajien valintojen ja päätösten tueksi tarvitaan luotettavia tilastoja, joita ehdotetaan kerättäviksi komission asetusehdotuksessa (ks. alaviite 1). Tilastoihin olisi sisällytettävä ympäristöhaittojen kustannukset, ja tietojen olisi oltava helposti niiden saatavilla, joita varten näitä toimenpiteitä toteutetaan ja jotka haluavat ymmärtää, miksi ja miten he saavat energiaa ja maksavat siitä.