28.7.2017   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 246/34

Esittelijä:

Brian CURTIS

1.1

Hallintoasetuksen on tarkoitus paitsi tarjota yleiskehys energiaunionin lukuisten osatekijöiden toteuttamiselle myös asettaa selkeät raportointivelvoitteet ja määritellä prosessi EU:n kaikkien lähitulevaisuuden ilmasto- ja energiatavoitteiden saavuttamiselle. Kyse on moniulotteisesta, kauaskantoisesta ja ratkaisevan tärkeästä säädöksestä.

1.2

Ei ole liioiteltua väittää, että ilman vankkaa hallintoprosessia energiaunioni murenee ja EU:n mahdollisuudet täyttää omat sitoumuksena ja Pariisin sopimuksen sitoumukset kutistuvat merkittävästi. Oleellisia edellytyksiä prosessin menestyksen kannalta ovat kansalaisyhteiskunnan osallistuminen ja panos, jäsenvaltioiden yhteistyö ja tuki sekä työmarkkinaosapuolten hyväksyntä ja sitoutuminen. On tehtävä selväksi, että asetus nimenomaan helpottaa oikeudenmukaista energiasiirtymää, erityisesti työpaikkojen sekä kotitalouksien ja yritysten energiakustannusten kannalta.

1.3

ETSK kannattaa ehdotettua hallintoasetusta. Sinä luodaan kehys, joka antaa jäsenvaltioille mahdollisuuden valita edullisimmat vaihtoehdot omia kansallisia energia- ja ilmastosuunnitelmia ajatellen ja lieventää infrastruktuuriin tehtävien hukkainvestointien riskiä. Tämä on kuitenkin epätodennäköistä, ellei asetukseen tehdä muutoksia. On laadittava tukitoimenpiteitä, jotka mahdollistavat valtakunnallisen, alueellisen ja paikallisen tason yhteiskunnallisen yhteisymmärryksen saavuttamisen siitä, miten parhaiten voidaan vastata oikeudenmukaisen energiasiirtymän saavuttamisen sosioekonomisiin ja teknisiin seurauksiin.

1.4

Energiasolidaarisuus ja -varmuus on ratkaisevan tärkeää, ja vaikka kyse on yhdestä asetuksen viidestä pääasiallisesta raportointi- ja arviointialasta, erityistä huomiota on kiinnitettävä selkeän ja yhtenäisen energia-alan diplomatian ja politiikan luomiseen suhteissa kolmansiin maihin.

1.5

Ellei ehdotettua hallintoasetusta vahvisteta, koko energiaunionin konsepti on vaarassa, kun EU:n toimivallan legitiimiys energiasiirtymän johtamisessa heikkenee. On olemassa myös vakava riski siitä, että näkemys EU:sta etäisenä ja teknokraattisena järjestelmänä vahvistuu, ellei ryhdytä tuntuviin toimiin kansalaisten osallistumisen varmistamiseksi ja vastuuvelvollisuuden edellyttämiseksi.

1.6

Asetuksen ”Määritelmät”-artiklassa tulisi selkeyttää lisää termejä, mm. ”tavoitteet”, ”päämäärät”, ”kansallinen panos”, ”kuuleminen, ”energiaköyhyys” ja ”alueellinen”.

1.7

Asetuksessa tulisi ilmaista selkeästi, että se ulottuu vuoden 2030 jälkeiseen aikaan, ja siihen tulisi sisältyä EU:n selkeä sitoumus vuoden 2050 kasvihuonekaasutavoitteeseen ja ihannetapauksessa uuteen kansainväliseen sitoumukseen saavuttaa kasvihuonekaasujen nettopäästöjen nollatavoite vuoteen 2050 mennessä.

1.8

Asetuksen liitteeseen tulisi sisältyä ohjeellisia viitearvoja vuodelle 2030 (komission parhaat arviot) jäsenvaltioiden kansallisille panoksille uusiutuvan energian ja energiatehokkuuden alalla.

1.9

Asetuksella jäsenvaltiot tulisi velvoittaa kirjaamaan vuodeksi 2030 sovitut panoksensa kansalliseen lainsäädäntöön.

1.10

Asetuksessa tulisi tehdä selväksi, että jokaisen jäsenvaltion vastuulla on antaa oma riittävä ja suhteellinen panoksensa EU:n kokonaistavoitteisiin.

1.11

Tulisi korostaa, että jäsenvaltioiden toimittaman datan on oltava peräisin asianomaiselta raportointikaudelta ja ajankohtaista ja että tämän varmistamiseksi on oltava käytössä asiamukaiset resurssit ja tukijärjestelmät.

1.12

Vuoteen 2030 ulottuvat kansalliset suunnitelmat tulisi kehittää pitkän aikavälin strategioiden näkymien ja suuntaviivojen pohjalta (esimerkiksi lyhyen aikavälin valinnat olisivat kustannustehokkaampia, jos ne olisivat pitkän aikavälin strategian mukaisia).

1.13

Asetukseen tulisi sisällyttää salpalauseke, joka toimisi mekanismina, jolla voitaisiin edistää Pariisin sopimuksen ei-sitovaa tavoitetta pitää lämpötilan nousu alle puolessatoista celsiusasteessa esiteolliseen aikaan verrattuna.

1.14

Liitteeseen tulisi sisällyttää energiaköyhyyden ”viitemääritelmä”, joka mahdollistaisi tietojen vertailukelpoisen ja johdonmukaisen analysoinnin.

1.15

Asetuksessa tulisi tehdä selväksi, että jäsenvaltioiden on julkaistava kansallisten suunnitelmiensa luonnokset mahdollisimman aikaisessa vaiheessa ja että kehittyvän suunnitelman kaikkien seuraavien versioiden tulee olla julkisesti saatavilla komission, alueellisten kumppaneiden ja jäsenvaltioiden kommenttien ja vastausten kera.

1.16

Lisää yksityiskohtia tulisi antaa korvaavien määrärahojen arvioinnista ja ”rahoitusalustan” luonteesta sekä siitä, voidaanko sitä käyttää lisärahoituksen hankkimiseen vipuvaikutuksen avulla. Määrärahojen hyödyntämisalaa tulisi laajentaa energiatehokkuustoimenpiteisiin.

1.17

”Alueellisen” yhteistyön määritelmää ei tulisi rajata maantieteelliseen läheisyyteen, vaan mahdollistaa sellaisten valtioiden ryhmittymät, joilla on toisiaan täydentäviä energialähteitä – tämä tarkoittaa myös EU:n ulkopuolisia maita.

1.18

Liitteessä tulisi olla erityisiä säännöksiä julkisen kuulemisen luonteesta, laajuudesta ja resursseista, jotta voidaan varmistaa johdonmukainen ja tosiasioihin pohjautuva kansalaisten tietoisuus ja osallistuminen koko EU:ssa.

1.19

Tulisi harkita erillisen Euroopan energiatietoyksikön perustamista Euroopan ympäristökeskukseen.

1.20

Komission tulisi kehittää 28:n jäsenvaltion skenaarion ohella myös brexit-skenaario, ja molemmista tulisi keskustella rinnakkain kansallisia panoksia arvioitaessa.

2.1

Euroopalla on tällä hetkellä lukuisia haasteita. Ovat ne sitten luonteeltaan poliittisia, taloudellisia tai teknisiä, ne koskettavat jokaista kansalaista ja muokkaavat näin demokratiamme luonnetta ja tulevaisuutta. Energia-ala on jo vuosien ajan ollut valtavien poliittisten, teknisten ja taloudellisten voimien näyttämö. Energiaunioni on tulevaisuuden visiollaan ja yhtenäisellä strategiallaan EU:n pääasiallinen väline sen varmistamiseksi, että energiansaanti on EU:ssa varmaa, kohtuuhintaista ja ilmaston kannalta suotuisaa.

2.2

Energiaunionin tehokkaassa hallinnossa ei ole kyse pelkästään kuluttajien ja sijoittajien luottamuksen rakentamisesta, jotta pienimmillä mahdollisilla kustannuksilla voidaan saavuttaa suurin mahdollinen hyöty, vaan se on ratkaisevan tärkeä, kun halutaan osoittaa EU:n sitoutuminen Pariisin sopimuksen täytäntöönpanoon ja asettaa EU tielle kohti vuoden 2050 energia- ja ilmastotavoitteiden ylittämistä. Hallintoasetuksen asianmukainen toteutus tarjoaa siksi EU:lle tärkeän tilaisuuden osoittaa arvonsa kansalaisille, jäsenvaltioille ja maailmalle. Se on erityisen tärkeä siksi, että se ylittää päästökauppajärjestelmän ja taakanjakoasetuksen välisen kuilun saamalla jäsenvaltiot laatiman suunnitelmat koko talouden irrottamiseksi hiilestä.

2.3

ETSK antoi huhtikuussa 2015 Euroopan komission pyytämän valmistelevan lausunnon aiheesta ”Vuoteen 2030 ulottuvien ilmasto- ja energiapolitiikan puitteiden yhteydessä ehdotetun hallintojärjestelmän kehittäminen” (1). Tällä välin energia- ja ilmastoalan toimien kiireellisyys on selvästi lisääntynyt, ja lisäksi on ilmaantunut tarve omaksua pidemmän aikavälin näkymät vähähiilisyyteen siirtymisen hallinnosta. Ehdotetussa asetuksessa asetetaan nyt vaatimukset yhdennetyille kansallisille energia- ja ilmastosuunnitelmille sekä esitetään yksinkertaistettu menettely niiden laatimista ja valvomista varten. Kahden viime vuoden aikana kansalaisten luottamus poliittiseen ja institutionaaliseen johtoon ja poliittiseen yhteenkuuluvuuteen koko EU:ssa yleensä on heikentynyt, ja hallintohaasteen ratkaisemisesta on tullut samanaikaisesti sekä entistä tarpeellisempaa että vaikeampaa.

2.4

Lisäksi joulukuussa 2015 tehty Pariisin sopimus merkitsi maailmanlaajuista yhteisymmärrystä, ja EU ja jäsenvaltiot allekirjoittivat sen yhteisvastuullisesti sitoutuen näin kansallisesti päätettäviin panoksiin, joita voidaan pitää yhtenevinä tarkasteltavana olevan asetuksen panostuksen kanssa. EU sopi myös jatkavansa pyrkimyksiään lämpötilan nousun rajoittamiseksi 1,5 celsiusasteeseen esiteollisella kaudella vallinneeseen tasoon verrattuna. Tämä pyrkimys vaatii pitkän aikavälin suunnittelua ja edellyttää tavoitteita, jotka ovat mitä luultavimmin EU:n tähän mennessä vuodelle 2050 asettamia tavoitteita kunnianhimoisempia.

2.5

Vuonna 2015 antamassaan lausunnossa ETSK ennakoi näitä kehityssuuntia ja omaksui pragmaattisen lähestymistavan tunnustaen, että hallintoehdotuksen menestyksen ennakkoehtona on kansalaisten syvällinen ja laaja-alainen valistaminen, tiedonsaanti ja sitoutuminen. Tämän toteutumisesta ei ole havaittavissa todellisia merkkejä. Hallinto – joka tarkoittaa sitovia vaatimuksia jäsenvaltioiden suvereenia toimintaa ajatellen – on arkaluonteinen kysymys nimenomaan energia-alalla, jolla jäsenvaltioiden olosuhteet vaihtelevat suuresti. Lisäksi kaikki prosessit vaativat täydentämistä muilla kuin lainsäädäntötoimenpiteillä ja -toimilla, jotta menestys voidaan taata.

2.6

Euroopan komissio hyväksyi vuonna 2001 hallintotapaa käsittelevän valkoisen kirjan (2). Siinä määritellään viisi hyvän hallintotavan periaatetta, jotka pätevät edelleen (mutta joita ei aina noudateta):

Ne heijastavat ETSK:n kannattamia periaatteita ja arvoja, mutta komitea lisäisi niihin ehdotetun asetuksen puitteissa ”oikeudenmukaisen siirtymän” periaatteen.

2.7

Lisäksi hallintojärjestelmän on mahdollistettava se, että näkemyksiä, mieltymyksiä, käsityksiä ja arvoja voidaan tuoda koko ajan esiin, jotta niillä voidaan jatkuvasti vaikuttaa päätöksiin ja politiikan hienosäätöön. Hallinnossa on oltava kyse vankkojen ja legitiimien päätöksentekoprosessien varmistamisesta, mutta myös sen mahdollistamisesta, että valinnat voidaan räätälöidä ajan mittaan kansallisiin olosuhteisiin nähden ja ennakoimattomiin tapahtumiin mukautumiseksi. Tämä ei tarkoita jatkuvia suunnanmuutoksia. Se tarkoittaa päinvastoin sitä, että yleinen kehityssuunta turvataan sitoutumalla ilmastotieteeseen perustuviin lyhyen ja pitkän aikavälin tavoitteisiin sekä vakaalla päätöksentekoprosessilla, joka koskee kyseisten tavoitteiden toteuttamiskeinoja – käytännössä se tarkoittaa siis johdonmukaisuuden lisäämistä ja osallistavaa dynamiikkaa.

3.1

Ehdotettu hallintoasetus, jolla pyritään varmistamaan, että energiaunionia koskevat politiikat ja toimenpiteet ovat johdonmukaisia, toisiaan täydentäviä ja riittävän kunnianhimoisia, perustuu kahteen yhtenäiseen osioon. Ensimmäisessä osiossa pyritään virtaviivaistamaan suunnittelu-, raportointi- ja seurantavelvollisuudet ja sisällyttämään ne paremmin kansallisiin energia- ja ilmastosuunnitelmiin ja vuoteen 2050 ulottuvaan suunnitteluun sekä niiden edistymisraportteihin. EU-tasolla on lisänä komission harjoittama yhdennetty seuranta. Toisessa osiossa on kyse komission ja jäsenvaltioiden yhteisestä poliittisesta hallintoprosessista, joka koskee kansallisten suunnitelmien laatimista ja täytäntöönpanoa. Mikäli ehdotus hyväksytään nyt esitetyssä muodossa (uusi lainsäädäntötoimenpide ja voimassa olevan johdetun oikeuden tarkistukset), se merkitsisi uutta, jäsenvaltioiden ja komission välistä yhteistyömekanismia.

3.2

Kaiken kaikkiaan ehdotettu asetus tarjoaa oikeudellisen perustan, jossa yhdistetään (31) tai kumotaan (23) yli 50 nykyistä energia- ja ilmastoalan säännöstön yksittäistä suunnittelu-, raportointi- ja seurantavelvollisuutta. Tätä asetusta sovelletaan seuraaviin energiaunionin viiteen ulottuvuuteen: energiasolidaarisuus ja -turvallisuus, energiamarkkinat, energiatehokkuus, hiilestä irtautuminen sekä tutkimus, innovointi ja kilpailukyky. Siinä määritellään jokseenkin tarkasti yhdennettyjen kansallisten energia- ja ilmastosuunnitelmien sisältö. Tammikuusta 2019 alkaen jokaisen jäsenvaltion on esitettävä kymmenen vuoden välein tällainen suunnitelma niin, että se kattaa kyseiset viisi ulottuvuutta. Asetuksessa edellytetään julkista kuulemismenettelyä ja alueellista yhteistyötä sekä jokaisen suunnitelman saattamista ajan tasalle aina viiden vuoden välein. Tärkeimpänä tuloksena ovat kansalliset panokset uusiutuvaan energiaan ja energiatehokkuuteen sekä vuoteen 2050 ulottuvien vähähiiliseen talouteen siirtymistä koskevien suunnitelmien laatiminen.

3.3

Ehdotuksessa säädetään siitä, että komissio arvioi suunnitelmia, niiden päivityksiä ja komission antamiin suosituksiin perustuvia jäsenvaltioiden toimia. Ehdotuksessa esitetään yksityiskohtaista kaksivuotisten edistymisraporttien järjestelmää, jota jäsenvaltioiden on noudatettava ja johon sisältyy yksityiskohtaisia vaatimuksia seuraavilla aloilla: kasvihuonekaasuja koskevat politiikat, toimet ja ennusteet, kansalliset sopeutumistoimet, kehitysmaille annettava taloudellinen ja tekninen tuki, huutokauppatulot, uusiutuva energia, energiatehokkuus, energiaturvallisuus, energian sisämarkkinat sekä tutkimus, innovointi ja kilpailukyky. Komissio ehdottaa, että tätä raportointia varten luodaan ”sähköinen raportointialusta”.

3.4

Asetuksessa on yksityiskohtaisia lausekkeita arvioinnista ja seurannasta, ja siinä säädetään suositus- ja reaktiomekanismista tapauksissa, joissa kunnianhimo tai edistyminen eivät ole riittäviä. Kansallisia energia- ja ilmastosuunnitelmia koskevan laajan, pakollisen kehyksen luominen auttaa varmistamaan vertailukelpoisuuden ja johdonmukaisuuden. Jäsenvaltioiden on myönnettävä rahoitusalustaan määrärahoja, joilla katetaan sovittujen uusiutuvan energian perustavoitteiden mahdollinen saavuttamatta jääminen. Energiaunionin tilaa käsittelevässä vuosittaisessa katsauksessa raportoidaan vastaisuudessa näistä asioista kattavasti. Euroopan ympäristökeskukselle annetaan erityinen ja kattava rooli komission avustamisessa.

3.5

Asetus täydentää eurooppalaista ohjausjaksoa ja on sen kanssa johdonmukainen. Silloin kun energia- ja ilmastopolitiikkaan liittyvillä kysymyksillä on merkitystä makrotalouden tai rakennepolitiikan kannalta, niitä voidaan edelleen käsitellä maakohtaisten suositusten avulla eurooppalaisen ohjausjakson puitteissa.

4.1.1

Hallintoasetus luo yksityiskohtaisen kehyksen kansallisille energia- ja ilmastosuunnitelmille sekä niiden esittämisen jälkeisen raportointi-, arviointi- ja mukautusprosessin. Sen pääsisältönä on tavoitteiden asettaminen, päämäärien seuranta ja panosten aikaansaaminen. Näitä termejä ei kuitenkaan ole selitetty 2 artiklassa (Määritelmät), ja tämä puute tulisi korjata.

4.1.2

ETSK kannattaa ja tukee liitteessä 1 esiteltyjä yksityiskohtaisia puitteita pakollisille kansallisille energia- ja ilmastosuunnitelmille. Ne korvaavat erilliset energiatehokkuutta ja uusiutuvia energialähteitä koskevat suunnitelmat. Erityisen tärkeää on jokaisen jäsenvaltion velvoite asettaa näillä aloilla kansalliset panokset, joilla tulisi yhdistettyinä saavuttaa vähintään EU-tasolla asetetut yleistavoitteet.

4.1.3

ETSK on aiemmissa lausunnoissaan (3) asettunut painokkaasti ja johdonmukaisesti kannattamaan sitovia kansallisia tavoitteita. Näin siksi, että monet aikaisemmat energiapolitiikat ovat epäonnistuneet heikon täytäntöönpanon vuoksi. Mikäli kansallisten energia- ja ilmastosuunnitelmien panosta sovelletaan, mukautetaan ja valvotaan tiukasti, niillä voitaisiin saavuttaa vastaava tulos kuin sitovilla tavoitteilla. Jotta näin voisi tapahtua, on kuitenkin korjattava tiettyjä nykyisen ehdotuksen heikkouksia.

4.1.4

Energiatehokkuutta ja uusiutuvaa energiaa koskevien kansallisten panosten perustasona ovat sovitut sitoumukset, jotka jäsenvaltiot ovat jo ilmoittaneet asettaneensa vuoteen 2020. Asetus kuitenkin vahvistuisi, jos siihen sisällytettäisiin alustavat viitearvot jäsenvaltioiden panoksille vuonna 2030. Ne on määriteltävä joka tapauksessa pohjaksi mukauttamisvuoropuhelulle, ja jos ne esitettäisiin ja julkaistaisiin aikaisessa vaiheessa, ne nopeuttaisivat monivaiheista prosessia.

4.1.5

Osa valtioista on kirjannut vuoden 2020 energiatavoitteensa kansalliseen lainsäädäntöönsä. ETSK katsoo, että asetuksessa jäsenvaltiot tulisi velvoittaa kirjaamaan vuodeksi 2030 sovitut panoksensa kansalliseen lainsäädäntöön, jotta tavoitteet saisivat painoarvoa oikeudellisen velvoitteen myötä. Kokemukset ovat kuitenkin osoittaneet, ettei edes oikeudellinen velvoite välttämättä takaa toimeenpanoa, minkä vuoksi komitea korostaa hyvän hallinnon merkitystä vakaana prosessina, jolla varmistetaan edistyminen. Jäljempänä tässä lausunnossa korostetaan erikseen huomattavasti tiukempien säännösten tarvetta, jotta voidaan mahdollistaa ja taata sidosryhmien sitoutuminen hallintojärjestelmään.

4.1.6

Jotta voidaan vahvistaa entisestään kansallisten ”panosten” merkitystä sekä energiatehokkuuden että uusiutuvan energian alalla, asetuksessa tulisi tehdä selväksi, että jokaisen jäsenvaltion vastuulla on antaa oma riittävä ja suhteellinen panoksensa EU:n kokonaistavoitteisiin. Tällä hetkellä velvoitteessa on kyse yhteisestä vastuusta.

4.2.1

ETSK pitää tervetulleena jäsenvaltioilta vaadittua raportointiprosessia sekä tähän raportointiin liittyen komissiolle yhdessä Euroopan ympäristökeskuksen kanssa annettua analyyttistä/kriittistä roolia. Tarkka, tiukka ja rohkea analyysi on oleellinen seikka, jos halutaan, että sitä seuraavilla komission suosituksilla ja lausunnoilla on vaikutusta. On myös tärkeää, että data on peräisin asianomaiselta raportointikaudelta ja ajankohtaista, kuten ETSK on korostanut energiaunionin tilasta antamassaan lausunnossa vuonna 2015 (4).

4.2.2

Vaikka raportointiprosessissa vaadittavat tiedot mukautetaan Pariisin ilmastonmuutossopimuksen tarpeisiin, kansallisten energia- ja ilmastosuunnitelmien päivitys tapahtuu ennen viiden vuoden välein tehtävää maailmanlaajuista Pariisin sopimuksen tilannekatsausta, mikä viivästyttäisi huomattavasti reaktiota EU:n kansallisesti määritellyn panoksen mahdolliseen nostamiseen. Tätä ei voi hyväksyä, sille se heikentää hallintojärjestelmää ja kun otetaan huomioon, että EU on nyt allekirjoittanut Pariisin sopimuksen. Olisi tartuttava tilaisuuteen varmistaa YK:n tarkistuksen ja EU:n kansallisesti määriteltyjen panosten tarkistuksen asianmukainen ajoitus.

4.2.3

Tähän liittyen asetukseen tulisi sisällyttää salpalauseke, joka toimisi mekanismina, jolla voidaan edistää ei-sitovaa tavoitetta pitää lämpötilan nousu alle 1,5 celsiusasteessa esiteolliseen aikaan verrattuna. Tässä voitaisiin soveltaa prosessia, jossa hiilibudjetit hyväksyttäisiin 5–10 vaiheessa, joissa EU sitoutuu saavuttamaan kasvihuonekaasujen nettopäästöjen nollatavoitteen vuoteen 2050 mennessä.

4.2.4

Asetuksessa edellytetään, että kansalliset energia- ja ilmastosuunnitelmat sisältävät – muun muassa – sosiaalisiin kysymyksiin liittyvän vaikutustenarvioinnin ja erityisesti energiaköyhyyteen liittyviä kansallisia tavoitteita sekä toimintaohjelman. ETSK on ollut erityisen huolissaan tästä kysymyksestä ja pitää sen ottamista huomioon tervetulleena. Kansallisissa energia- ja ilmastosuunnitelmissa voidaan kuitenkin vapaasti laatia oma määritelmä energiaköyhyydelle, mikä tekee datan vertailun jäsenvaltioiden välillä mahdottomaksi ja heikentää näin EU:n mahdollisuuksia toteuttaa oikeudenmukainen siirtyminen sekä lisää todennäköisyyttä siitä, että itse siirtymää vastustetaan yleisesti. Siksi komitea suosittelee, että asetukseen sisällytettäisiin yksinkertainen viitemääritelmä. Tämä ei sitoisi jäsenvaltioita hyväksymään määritelmää sisäisiin tarkoituksiin, mutta loisi kriteerin kansallisten energia- ja ilmastosuunnitelmien raportointia varten. Määritelmä voisi olla esimerkiksi seuraavanlainen: ”Energiaköyhyyttä esiintyy, kun kotitalous kuluttaa yli 10 prosenttia käytettävissä olevista tuloistaan energiaan saadakseen riittävästi lämmitystä ja jäähdytystä.” Tällainen määritelmä on antanut joillekin maille mahdollisuuden arvioida edistymistä – tai sen puuttumista – energiaköyhyyden torjumisessa, mutta ongelman monitahoisuus saattaa vaatia muidenkin tekijöiden sisällyttämistä määritelmään.

4.3.1

Komitea panee merkille, että monien aiempien energia-alan säädösten saattamisessa osaksi kansallista lainsäädäntöä ja noudattamisen valvonnassa on esiintynyt viivästyksiä ja epätarkkuuksia. Jäsenvaltioiden on siksi pyrittävä kaikin keinoin, yhteisvastuun ja sitoutumisen hengessä, käyttämään poliittista tahtoa ja hallinnollisia resursseja asetuksen tehokkaan täytäntöönpanon varmistamiseen. Aikataulu on poikkeuksellisen vaativa. Kansalliset energia- ja ilmastosuunnitelmaluonnokset – jotka ensin on vietävä tehokkaan kuulemisprosessin ja alueellisen vuoropuhelun läpi – on toimitettava komissiolle 1. tammikuuta 2018. Tämä edellyttää, että kansalliset suunnitelmat ja niistä käytävät vuoropuhelut sidosryhmien ja alueellisten kumppaneiden kanssa ovat jo kehitteillä. ETSK ymmärtää, että kauden 2020–2030 uuden kehyksen ja tavoitteiden vaatimukset ovat tämän prosessin takana, mutta on huolissaan siitä, että kansalaisten oleellisen ymmärtämyksen ja osallistumisen puuttuessa EU:n energiapolitiikan legitiimiys saattaa murentua etenkin kuluttajien parissa, kun energiakustannukset nousevat.

4.3.2

Suunnitellussa hallintoprosessissa ei käytännössä aseteta selkeitä seuraamuksia kunnianhimoisten tavoitteiden puutteesta tai vaatimusten noudattamatta jättämisestä. Avoimuus ja vastuuvelvollisuus ovat ratkaisevan tärkeitä asioita, jos sidosryhmien ja etenkin kansalaisten halutaan antavan panoksensa. ETSK ehdottaakin, että luodaan riippumaton sidosryhmäelin, jolla varmistetaan sidosryhmien tehokas edustus ja kuuleminen jokaisessa jäsenvaltiossa, ja että kyseinen elin julkaisee oman vuosikertomuksen hallintoprosessista ja siihen liittyvästä vuoropuhelusta. (Ks. kohta 4.6.)

4.3.3

Avoimuuteen viitataan asetuksessa toistuvasti, mutta ETSK on huolissaan siitä, että asiakirjassa ei mainita selkeästi, onko kansallisen energia- ja ilmastosuunnitelman jokaisen kehitysvaiheen hyvissä ajoin tapahtuva julkaisu ja julkinen saatavuus pakollista. Asetuksen johdanto-osassa viitataan Århusin yleissopimukseen, mutta siihen ei viitata varsinaisessa artiklaosassa. Komitea pitää tätä riittämättömänä. Asetuksessa tulisi tehdä selväksi, että jäsenvaltioiden on julkaistava kansallisten suunnitelmiensa luonnokset mahdollisimman aikaisessa vaiheessa ja että kehittyvän suunnitelman kaikkien seuraavien versioiden tulee olla julkisesti saatavilla komission, alueellisten kumppaneiden ja jäsenvaltioiden kommenttien ja vastausten kera.

4.3.4

Uusiutuvaan energiaan siirtymisen elintärkeä rooli huomioon ottaen tarvitaan enemmän selkeyttä ”rahoitusalustan” (27 artikla) luonteesta ja toiminnasta ja siitä, miten uusiutuvaa energiaa koskevien tavoitteiden mahdolliselle saavuttamatta jäämiselle asetetaan rahallinen arvo. Onko esimerkiksi tarkoitus, että kyseisellä alustalla on vipuvaikutus yksityisten investointien kannalta jäsenvaltioiden ”panosten” perusteella? Komitea ehdottaa, että tällaiseen alustaan koottavia varoja voitaisiin käyttää uusiutuvan energian tarjoamisen ohella myös energiatehokkuustoimiin.

4.3.5

Hieman epäselväksi jää, miten vuosittaisen raportointiprosessin jälkeisten komission suositusten noudattamista aiotaan valvoa, elleivät jäsenvaltiot noudata niitä välittömästi. Mikäli se tapahtuu tavanomaisen rikkomismenettelyn kautta, niin oletettavasti se on aivan liian hidasta toimiakseen asetetun aikataulun puitteissa.

4.4

Komitea kannattaa varauksettomasti säännöksiä, jotka koskevat jäsenvaltioiden välistä pakollista alueellista yhteistyötä toimenpiteiden tehokkuuden ja vaikuttavuuden parantamiseksi sekä markkinoiden yhdentymisen ja energian toimitusvarmuuden edistämiseksi. Komitea suosittaa kuitenkin, että termi ”alueellinen” määritellään 2 artiklassa (Määritelmät), jotta komissio voi ehdottaa toimia ja asettaa pakotteita, jos yhteistyöhön ei ole ryhdytty. Tällä hetkellä on mahdollista, että ”alueellinen” yhteistyö ymmärretään valtion sisäiseksi eikä valtioiden väliseksi tai että ”alue” määritellään maantieteellisesti eikä sellaisten valtioiden ryhmittymäksi, joilla on toisiaan täydentäviä energialähteitä.

4.5

Komitea on erityisen pettynyt 10 artiklaan ”Julkiset kuulemiset”, joka on epämääräinen ja riittämätön eikä vastaa ETSK:n suositusta kattavasta eurooppalaisesta energiavuoropuhelusta, joka saavuttaisi kansalaiset/kuluttajat suoraan ja johdonmukaisesti ja tarjoaisi ruohonjuuritason koulutusta ja osallistumista toimenpidekokonaisuuteen, joka on monissa jäsenvaltioissa vaikeasti markkinoitavissa. Tällainen vuoropuhelu on liian tärkeä kysymys, jotta sitä voitaisiin käsitellä, jos ollenkaan, otsakkeen ”muut kuin lainsäädäntötoimenpiteet” alla, ja siihen tulisi panna lisää painoa 10 artiklaan lisättävällä lausekkeella. Kyseinen artikla ei myöskään vastaa strategisesta ympäristöarvioinnista annetussa direktiivissä asetettuja normeja avoimelle ja osallistavalle ympäristöhallinnolle, jossa energiaa ja ilmastoa koskeva suunnittelu on ratkaisevan tärkeä osa.

4.6

Näin ollen ETSK toistaa kantansa, jonka mukaan kansallisesti päätettäviä panoksia ei pystytä saavuttamaan tarkasteltavana olevan asetuksen mukaisen hallintoprosessin avulla ilman Euroopan kansalaisyhteiskunnan osallistumista ja tukea. Kansalaisten luottamuksen ja osallistumisen saavuttamiseksi kyseisen vuoropuhelun tulisi olla riippumatonta hallinnosta ja kansallisten energia- ja ilmastosuunnitelmien laatimisprosessista. Vuoropuhelun kautta tulisi jakaa tietoa kuluttajille, auttaa energiantoimittajia luomaan ja rakentamaan luottamusta sekä tarjota kanava eri ryhmien huolille, jotka koskevat energian toimitusvarmuutta, kohtuuhintaisuutta ja kestävyysperiaatteiden mukaisuutta. ETSK on ilmoittanut olevansa valmis osallistumaan tähän prosessiin – jonka se on nimennyt eurooppalaiseksi energiavuoropuheluksi – järjestämällä tiettyjä organisoitavien kansallisten kuulemisten osia ja osallistumalla niihin. Tällainen vuoropuhelu on kuitenkin rakennettava laajempien resurssien ja kattavan kansallisen sitoutumisen varaan. Tiivistäen asiassa olisi syytä edetä seuraavasti:

4.7

ETSK ehdottaa, että Euroopan ympäristökeskukseen perustetaan erillinen Euroopan energiatietoyksikkö, jonka vastuulla ovat hallintoasetuksen soveltamisalaan kuuluvat tiedonkeruu- ja arviointiprosessit. Yksikön tulisi tehdä tiiviistä yhteistyötä ehdotetun energiaköyhyyden seurantaryhmän kanssa ja tarjota tietopalveluita eurooppalaiselle energiavuoropuhelulle kansallisella tasolla.

4.8

Energiaturvallisuus on yksi asetuksen pääasiallisista raportointi- ja arviointialoista, ja tämä ala edellyttää erityisesti laajaa alueellista vuoropuhelua. Komitea on jo todennut (5), että EU tarvitsee selkeää ja yhtenäistä energia-alan diplomatiaa ja politiikkaa suhteissa kolmansiin maihin. Komissio on julistanut energiaturvallisuuden ja -solidaarisuuden olevan yhteisen energiaunionin ensimmäinen pilari, mutta ilman vahvoja sopimuksia ja kumppanuuksia suurten globaalien toimijoiden kanssa ja ilman yhteistä energiapolitiikkaa tällaista tulosta ei voida saavuttaa.

4.9

ETSK on huolissaan brexitin vaikutuksesta hallintoprosessiin. Ensinnäkin ehdotetun asetuksen mukaisessa prosessissa oletetaan Yhdistyneen kuningaskunnan olevan edelleen jäsenenä ja kansallisesti määriteltyjä panoksia arvioidaan tältä pohjalta. Lopulliset kansalliset energia- ja ilmastosuunnitelmat valmistuvat ennen kuin Yhdistynyt kuningaskunta jättää virallisesti EU:n, mutta kyseisellä hetkellä saatetaan tarvita merkittäviä mukautuksia, jotta voidaan korvata Yhdistyneen kuningaskunnan kansallisen suunnitelman leikkaaminen EU:n kokonaispanoksesta. Komitea ehdottaa, että komissio kehittää 28 jäsenvaltion skenaarion ohella myös brexit-skenaarion ja että molemmista keskustellaan rinnakkain. Toiseksi Yhdistyneen kuningaskunnan eroamisella voi olla merkittäviä vaikutuksia poliittiseen tasapainoon ja diplomaattiseen strategiaan asetuksen soveltamisalan jokaisen viiden kategorian – ja erityisesti energiaturvallisuuden – kannalta.