EUROOPAN KOMISSIO

Bryssel 2.9.2015

COM(2015) 413 final

2015/0184(NLE)

Ehdotus

NEUVOSTON ASETUS

eräiden kalakantojen ja kalakantaryhmien Itämerellä sovellettavien kalastusmahdollisuuksien vahvistamisesta vuodeksi 2016

PERUSTELUT

1.EHDOTUKSEN TAUSTA

•Ehdotuksen perustelut ja tavoitteet

Yhteisestä kalastuspolitiikasta 11. joulukuuta 2013 annetun asetuksen (EU) N:o 1380/2013 mukaisesti meren elollisia luonnonvaroja on hyödynnettävä siten, että pyydettävien lajien kannat palautetaan kestävän enimmäistuoton mahdollistavia tasoja suuremmiksi ja pidetään niillä tasoilla. Tärkeä väline näiden tavoitteiden saavuttamiseksi on kalastusmahdollisuuksien vuosittainen vahvistaminen suurimpien sallittujen saaliiden (TACit) ja kiintiöiden muodossa.

Tämän ehdotuksen tavoitteena on vahvistaa Itämeren kaupallisesti tärkeimpien kalakantojen kalastusmahdollisuudet jäsenvaltioille vuodeksi 2016. Vuosittain tehtävien TACeja ja kiintiöitä koskevien päätösten yksinkertaistamiseksi ja selventämiseksi on Itämeren kalastusmahdollisuudet vahvistettu vuodesta 2006 alkaen erillisellä asetuksella.

•Johdonmukaisuus suhteessa tällä politiikan alalla voimassa oleviin politiikkaa koskeviin säännöksiin

•Johdonmukaisuus suhteessa unionin muuhun politiikkaan

Ehdotetut toimenpiteet ovat yhteisen kalastuspolitiikan tavoitteiden ja sääntöjen mukaisia ja yhdenmukaisia kestävää kehitystä koskevan unionin politiikan kanssa.

2.OIKEUSPERUSTA SEKÄ TOISSIJAISUUS- JA SUHTEELLISUUSPERIAATE

•Oikeusperusta

Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen (SEUT) 43 artiklan 3 kohta.

•Toissijaisuusperiaate (muun kuin yksinomaisen toimivallan osalta)

Ehdotus kuuluu SEUT-sopimuksen 3 artiklan 1 kohdan d alakohdassa tarkoitettuun Euroopan unionin yksinomaiseen toimivaltaan. Sen vuoksi toissijaisuusperiaatetta ei sovelleta.

•Suhteellisuusperiaate

Ehdotus on suhteellisuusperiaatteen mukainen seuraavista syistä:

Yhteinen kalastuspolitiikka on yhteinen koko unionille. SEUT-sopimuksen 43 artiklan 3 kohdan mukaan neuvoston tehtävänä on hyväksyä kalastusmahdollisuuksien vahvistamista ja jakamista koskevat toimenpiteet.

Kyseisessä neuvoston asetuksessa jaetaan kalastusmahdollisuudet jäsenvaltioille. Asetuksen (EU) N:o 1380/2013 16 artiklan 6 ja 7 kohdan ja 17 artiklan mukaan jäsenvaltiot voivat vapaasti jakaa mainitut mahdollisuudet eri alueiden tai toimijoiden kesken kyseisissä artikloissa vahvistettujen perusteiden mukaisesti. Jäsenvaltioilla on täten laaja liikkumavara päätöksissä, jotka koskevat niiden valitsemaa sosiaalista/taloudellista mallia niille myönnettyjen kalastusmahdollisuuksien hyödyntämiseksi.

Ehdotuksella ei ole uusia rahoitusvaikutuksia jäsenvaltioille. Neuvosto antaa tämän asetuksen vuosittain, ja sen täytäntöönpanemiseksi tarvittavat julkiset ja yksityiset resurssit ovat jo olemassa.

•Sääntelytavan valinta

Ehdotettu sääntelytapa: asetus.

Tämä kalastuksenhoitoa koskeva ehdotus perustuu SEUT-sopimuksen 43 artiklan 3 kohtaan.

3.JÄLKIARVIOINTIEN, SIDOSRYHMÄKUULEMISTEN JA VAIKUTUSTENARVIOINTIEN TULOKSET

•Sidosryhmien kuuleminen

Itämeren neuvoa-antavaa toimikuntaa (BSAC) kuultiin kesäkuussa 2015 pohjakaloja ja pelagisia kaloja käsittelevän yhteisen työryhmän kokouksessa yhteisen kalastuspolitiikan mukaisia vuoden 2016 kalastusmahdollisuuksia koskevasta kuulemisesta annetun komission tiedonannon (COM(2015) 239 final) pohjalta. ICES esitteli ehdotuksen tieteellisen perustan. Esitetyt alustavat näkökannat kakista kalakannoista otettiin tarpeen mukaan huomioon ehdotuksessa välttämällä kuitenkin vaikuttamista voimassa oleviin politiikkoihin tai heikentämättä herkkien luonnonvarojen tilaa.

Saalisrajoituksia koskevista tieteellisistä lausunnoista keskusteltiin jäsenvaltioiden kanssa myös alueellisessa BALTFISH-foorumissa kesäkuussa 2015.

•Asiantuntijatiedon keruu ja käyttö

Tieteellisistä järjestöistä on kuultu kansainvälistä merentutkimusneuvostoa (ICES),

jolta unioni pyytää vuosittain tieteelliset lausunnot tärkeiden kalakantojen tilasta. Saadut lausunnot kattavat kaikki Itämeren kannat, joille TACia ehdotetaan.

•Vaikutusten arviointi

Vuodeksi 2016 ehdotettu Itämeren kalastusmahdollisuuksien kokonaismäärä tonneina vähenee 15 prosenttia vuodesta 2015. Sen tasoksi vahvistetaan noin 570 tuhatta tonnia 1 . Yksittäisten kalojen kappalemääränä ilmaistuna kalastusmahdollisuuksien määrä lisääntyy 6 prosenttia 115 874 yksittäiseen kalaan.

Kalakantakohtaisesti laskettuna kiintiöt kasvavat kahden silakkakannan osalta keskimäärin 10 prosenttia, pääaltaan lohen osalta 10 prosenttia ja punakampelan osalta 18 prosenttia sekä vähenevät Pohjanlahden ja Riianlahden silakkakantojen osalta keskimäärin 28 prosenttia, Suomenlahden lohen osalta 24 prosenttia, itäisen turskakannan osalta 20 prosenttia ja kilohailin osalta 14 prosenttia.

Kahdeksassa Itämeren maassa vuonna 2013 todettujen purettujen kalansaaliiden keskimääräisten hintojen 2 perusteella vuotta 2016 koskevien kalastusmahdollisuuksien arvo on noin 256 miljoonaa euroa. Tämä merkitsee 19 prosentin laskua. Suurin vähennys koskee Pohjanlahden silakan TACia: 62 miljoonasta eurosta vuonna 2015 enää 38 miljoonaan euroon vuonna 2016. Kun otetaan huomioon, että vuoden 2014 silakkakiintiötä ei käytetty kokonaan, ja olettaen, että saalistaso pysyy samana vuonna 2016, kiintiön arvo pienenee vähemmän merkittävästi. Vaikka kilohailikiintiö pienenee 14 prosenttia, kiintiön arvo kasvaa noin 100 tuhannella eurolla, koska hinta on noussut 17 prosentilla vuodesta 2013, jolloin se oli 289 euroa tonnilta.

Ehdotus ei perustu ainoastaan lyhyen aikavälin tavoitteisiin vaan on myös osa pitemmän aikavälin lähestymistapaa, jonka avulla kalastus saadaan asteittain vähennettyä pitkällä aikavälillä kestäville tasoille ja pidettyä niillä tasoilla. Ehdotuksessa omaksutun lähestymistavan tuloksina ovat sen vuoksi keskipitkällä ja pitkällä aikavälillä vakaa pyyntiponnistus ja suuremmat kiintiöt. Lähestymistavan pitkän aikavälin seurauksina ennakoidaan olevan kestävämpi kalastustoiminta ja purettujen saaliiden kasvaminen.

•Sääntelyn tila ja yksinkertaistaminen

Ehdotuksella jatketaan viranomaisten (EU:n tai kansallisten) hallinnollisten menettelyiden yksinkertaistamista, koska siihen sisältyy vastaavanlaisia säännöksiä kuin Itämeren kalastusmahdollisuuksista vuonna 2015 annettuun asetukseen.

Asetuksella yksinkertaistetaan kalastuksenhoitoa siten, että kalastusta ei enää rajoiteta vahvistamalla tietty määrä päiviä, jonka kalastusalukset saivat käyttää kalastukseen aikaisempina vuosia. Tämä vähentää jäsenvaltioiden hallinnollisia rasitteita. Tutkijat ovat todenneet, että pyyntiponnistuksen rajoittamisen puuttuminen ei vaaranna kalakantojen tilaa, sillä kiintiön käytön tehokas seuranta on riittävä keino valvoa kantoihin kohdistuvaa kalastuspainetta.

Ehdotus koskee vuodeksi 2016 annettavaa vuotuista asetusta eikä sen vuoksi sisällä tarkistuslauseketta.

4.TALOUSARVIOVAIKUTUKSET

Ehdotuksella ei ole vaikutuksia EU:n talousarvioon.

5.MUUT ASIAT

•Täytäntöönpanosuunnitelmat sekä seuranta-, arviointi- ja raportointijärjestelyt

•Yksityiskohtainen selvitys ehdotuksen säännöksistä

Ehdotus koskee eräiden kalakantojen ja kalakantaryhmien kalastusmahdollisuuksien vahvistamista Itämerellä kalastaville jäsenvaltioille vuodeksi 2016.

Tietyissä kalastuksissa pyydettyjä kantoja koskevaa purkamisvelvoitetta sovelletaan 1. tammikuuta 2015 alkaen. Itämerellä nämä kalastukset kattavat tässä asetuksessa vahvistetut TACit ja kiintiöt eli seuraavat: pienten pelagisten lajien kalastus (silakka ja kilohaili), lohen kalastus (lohikannat) sekä turskan kalastus (turskakannat), joiden osalta kalastuksen määrittää laji. Niiden lajien saaliisiin, jotka eivät määritä kalastusta mutta kuuluvat TACien piiriin (ts. punakampela), sovelletaan Itämerellä purkamisvelvoitetta 1. tammikuuta 2017 alkaen komission delegoidun asetuksen (EU) N:o 1396/2014 mukaisesti.

Kun purkamisvelvoite otetaan käyttöön, ehdotettujen kalastusmahdollisuuksien on asetuksen (EU) N:o 1380/2013 16 artiklan 2 kohdan mukaisesti edustettava siirtymistä purkamisperusteisesta määrittelystä saalisperusteiseen määrittelyyn. Tällainen muutos otettiin käyttöön vuoden 2015 kalastusmahdollisuuksia koskevassa asetuksessa, eikä sitä enää sovelleta edellä mainittuihin kantoihin.

Kalastusmahdollisuudet olisi lisäksi vahvistettava 16 artiklan 1 kohdan (suhteellisen vakauden periaate) ja 16 artiklan 4 kohdan (yhteisen kalastuspolitiikan tavoitteet ja monivuotisissa suunnitelmissa vahvistetut säännöt) mukaisesti.

Ehdotetut määrät perustuvat nykyisiin tieteellisiin lausuntoihin ja BSACin kuulemiseen. Venäjän federaation kanssa jaettavien kantojen EU-kiintiöiden vahvistamiseksi ICESin lausunnon mukaisista TAC-määristä vähennettiin tarvittaessa kyseisten kantojen määrät.

Koska komission tarkoituksena on varmistaa kalavarojen kestävä käyttö unionin politiikan ja kansainvälisten sitoumusten mukaisesti ja säilyttää kalastusmahdollisuudet vakaina, TACien vuotuisia vaihteluita rajoitetaan siinä määrin kuin se on käytännöllistä, kun otetaan huomioon jonkin tietyn kannan tila.

Jäsenvaltioille myönnetyt TACit ja kiintiöt esitetään asetuksen liitteessä.

Kaikkia viittä Itämeren pelagista kantaa (neljää silakka- ja yhtä kilohailikantaa), punakampelaa ja pääaltaan lohta voidaan kalastaa vuonna 2016 kestävän enimmäistuoton tasoilla, joten ehdotettu TAC vastaa kestävää enimmäistuottoa vastaavaa kalastuskuolevuutta. Suomenlahdella loheen ja itäiseen turskakantaan sovellettavat TACit vastaavat ICESin lähestymistapaa sellaisia kantoja varten, joita koskevat tiedot ovat puutteelliset. ICES selkeyttää vielä läntistä turskakantaa koskevaa lausuntoa ja TACia.

Itäisen turskakannan biologisten muutosten vuoksi ICES ei määrittänyt kannalle biologisia viitearvoja eli todellista kalastuskuolevuutta. Suunnitelma perustuu oletukseen, jonka mukaan turskakannan kasvu pysyy vakaana. Näin ei kuitenkaan enää ole. Itäisen turskakannan kasvu on viime vuosina pienentynyt voimakkaasti, kuten ICES vahvistaa, eikä biologisia viitearvoja voida enää määrittää. ICESin mukaan Itämeren turskakantojen monivuotista suunnitelmaa ei sen vuoksi voida käyttää itäistä turskakantaa koskevan lausunnon perustana. ICES suositteleekin sen sijaan puutteellisiin tietoihin perustuvaa TACia. Monivuotisen suunnitelman 6, 7 ja 8 artiklaa ei tämän vuoksi voida soveltaa itäiseen turskakantaan vuonna 2016, koska suunnitelmassa olevat TACien vahvistamista koskevat säännöt perustuvat kyseisiin viitearvoihin. Ennen kuin on tehty ehdotus uudeksi Itämeren monivuotiseksi suunnitelmaksi on siksi, että voidaan estää itäisen turskakannan liikakalastus TACien puuttumisen vuoksi, aiheellista vahvistaa kalastusmahdollisuudet ICESin kehittämän lähestymistavan perusteella suunnitelman 5 artiklan 1 kohdan ja perussopimuksen 43 artiklan 3 kohdan mukaisesti.

Neuvoston asetuksella (EY) N:o 847/96 otettiin käyttöön TACien vuosittaiseen hallinnoimiseen liittyviä lisäedellytyksiä, kuten 3 ja 4 artiklan mukaiset varo-TACeja ja analyyttisiä TACeja koskevat joustosäännökset. Vahvistettaessa TACeja neuvosto päättää asetuksen 2 artiklan mukaisesti kannoista, joihin 3 tai 4 artiklaa ei sovelleta käyttäen perustana erityisesti kantojen biologista tilannetta. Joustojärjestely on sittemmin otettu asetuksen (EU) N:o 1380/2013 15 artiklan 9 kohdalla käyttöön kaikkien purkamisvelvoitteen alaisten kantojen osalta. Jotta vältettäisiin liiallinen joustonvara, joka heikentäisi meren elollisten luonnonvarojen järkiperäisen ja vastuullisen hyödyntämisen periaatetta ja haittaisi yhteisen kalastuspolitiikan tavoitteiden saavuttamista, olisi sen vuoksi tehtävä selväksi, että asetuksen (EY) N:o 847/96 3 ja 4 artiklaa sovelletaan vain siinä tapauksessa, etteivät jäsenvaltiot hyödynnä asetuksen (EU) N:o 1380/2013 15 artiklan 9 kohdassa säädettyä vuosittaista joustomahdollisuutta.

2015/0184 (NLE)

Ehdotus

NEUVOSTON ASETUS

eräiden kalakantojen ja kalakantaryhmien Itämerellä sovellettavien kalastusmahdollisuuksien vahvistamisesta vuodeksi 2016

EUROOPAN UNIONIN NEUVOSTO, joka

ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen ja erityisesti sen 43 artiklan 3 kohdan,

ottaa huomioon Euroopan komission ehdotuksen,

sekä katsoo seuraavaa:

(1)Perussopimuksen 43 artiklan 3 kohdassa määrätään, että neuvosto hyväksyy komission ehdotuksesta kalastusmahdollisuuksien vahvistamiseen ja jakamiseen liittyvät toimenpiteet.

(2)Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 1380/2013 3 6 artiklassa edellytetään ottamaan käyttöön meren biologisten luonnonvarojen säilyttämistä ja kestävää hyödyntämistä koskevia toimenpiteitä, ottaen huomioon käytettävissä olevat tieteelliset, tekniset ja taloudelliset lausunnot ja tarvittaessa tieteellis-teknis-taloudellisen kalastuskomitean (STECF) laatimat kertomukset sekä asianomaisia maantieteellisiä alueita tai toimivalta-aloja varten perustetuilta neuvoa-antavilta toimikunnilta saadut lausunnot.

(3)Neuvoston tehtävänä on hyväksyä kalastusmahdollisuuksien vahvistamiseen ja jakamiseen liittyvät toimenpiteet sekä tarvittaessa tietyt niihin toiminnallisesti liittyvät edellytykset. Asetuksen (EU) N:o 1380/2013 16 artiklan mukaan kalastusmahdollisuudet olisi jaettava jäsenvaltioille siten, että varmistetaan kunkin jäsenvaltion kalastustoiminnan suhteellinen vakaus kunkin kannan tai kalastuksen osalta ja ottaen asianmukaisesti huomioon kyseisessä asetuksessa vahvistetut yhteisen kalastuspolitiikan (YKP) tavoitteet.

(4)Suurimmat sallitut saaliit (TACit) olisi sen vuoksi vahvistettava asetusta (EU) N:o 1380/2013 noudattaen saatavilla olevien tieteellisten lausuntojen perusteella ja ottaen huomioon biologiset ja sosioekonomiset näkökohdat varmistaen samalla eri kalastussektorien välinen oikeudenmukainen kohtelu sekä ottaen huomioon myös kannanotot, jotka on tuotu esiin sidosryhmien kuulemisissa.

(5)Erityisten monivuotisten suunnitelmien alaisten kantojen kalastusmahdollisuudet olisi vahvistettava mainituissa suunnitelmissa vahvistettujen sääntöjen mukaisesti. Sen vuoksi olisi vahvistettava Itämeren turskakantojen saalisrajoitukset neuvoston asetuksen (EY) N:o 1098/2007 4 sääntöjen mukaisesti.

(6)Itäisen turskakannan biologisten muutosten vuoksi kansainvälinen merentutkimusneuvosto, jäljempänä ’ICES’, ei ole voinut vahvistaa biologisia viitearvoja turskakannoille osa-alueilla 25–32. Sen sijaan se katsoi, että kyseistä turskakantaa koskevan TACin olisi perustuttava puutteellisiin tietoihin perustuvaan lähestymistapaan. Biologisten viitearvojen puuttumisen vuoksi kyseisillä osa-alueilla ei voida turskakannan tapauksessa noudattaa asetuksessa (EY) N:o 1098/2007 vahvistettuja kalastusmahdollisuuksia ja niiden jakamista koskevia sääntöjä. Turskakannan kestävyys voi olla uhattuna, jos kalastusmahdollisuuksia ei vahvisteta ja jaeta. Sen vuoksi on aiheellista vahvistaa TAC puutteellisiin tietoihin perustuvan lähestymistavan perusteella.

(7)Tässä asetuksessa vahvistettujen kalastusmahdollisuuksien käyttöön sovelletaan neuvoston asetusta (EY) N:o 1224/2009 5 ja erityisesti sen 33 ja 34 artiklaa, jotka koskevat saaliiden ja pyyntiponnistuksen kirjaamista sekä kalastusmahdollisuuksien loppuun käyttämistä koskevien tietojen toimittamista komissiolle. Sen vuoksi tässä asetuksessa olisi täsmennettävä koodit, joita jäsenvaltioiden on käytettävä niiden lähettäessä komissiolle tietoja tämän asetuksen soveltamisalaan kuuluvien kantojen puretuista saaliista.

(8)Neuvoston asetuksella (EY) N:o 847/96 6 otettiin käyttöön TACien vuosittaiseen hallinnoimiseen liittyviä lisäedellytyksiä, kuten 3 ja 4 artiklan mukaiset varo-TACeja ja analyyttisiä TACeja koskevat joustosäännökset. Kyseisen asetuksen 2 artiklan mukaan neuvosto päättää TACeja vahvistettaessa kannoista, joihin 3 tai 4 artiklaa ei sovelleta, käyttäen perustana erityisesti kantojen biologista tilannetta. Sen jälkeen on otettu asetuksen (EU) N:o 1380/2013 15 artiklan 9 kohdan mukaisesti käyttöön kaikkia purkamisvelvoitteen alaisia kantoja koskeva vuotuinen joustomekanismi. Jotta vältettäisiin liiallinen joustonvara, joka heikentäisi meren elollisten luonnonvarojen järkiperäisen ja vastuullisen hyödyntämisen periaatetta, haittaisi YKP:n tavoitteiden saavuttamista ja heikentäisi kantojen biologista tilannetta, olisi vahvistettava, että asetuksen (EY) N:o 847/96 3 ja 4 artiklaa sovelletaan analyyttisiin TACeihin vain siinä tapauksessa, ettei asetuksen (EU) N:o 1380/2013 15 artiklan 9 kohdassa säädettyä vuosittaista joustomahdollisuutta hyödynnetä.

(9)Jotta kalastustoiminta ei keskeytyisi ja jotta turvattaisiin unionin kalastajien toimeentulo, tätä asetusta olisi sovellettava 1 päivästä tammikuuta 2016. Asian kiireellisyyden vuoksi tämän asetuksen olisi tultava voimaan välittömästi sen jälkeen, kun se on julkaistu,

ON HYVÄKSYNYT TÄMÄN ASETUKSEN:

I luku
Yleiset säännökset

1 artikla
Kohde

Tässä asetuksessa vahvistetaan eräiden kalakantojen ja kalakantaryhmien kalastusmahdollisuudet Itämerellä vuodeksi 2016.

2 artikla
Soveltamisala

Tätä asetusta sovelletaan Itämerellä toimiviin unionin kalastusaluksiin.

3 artikla
Määritelmät

Tässä asetuksessa tarkoitetaan

1)    ’ICESillä’ kansainvälistä merentutkimusneuvostoa;

2)’Itämerellä’ ICES-alueita III b, III c ja III d;

3)’osa-alueella’ neuvoston asetuksen (EY) N:o 2187/2005 7 liitteessä I määriteltyä Itämeren ICES-osa-aluetta;

4)’kalastusaluksella’ aluksia, jotka on varustettu meren elollisten luonnonvarojen kaupallista hyödyntämistä varten;

5)’unionin kalastusaluksella’ jonkin jäsenvaltion lipun alla purjehtivaa ja unionissa rekisteröityä kalastusalusta;

6)’kannalla’ tietyllä kalastuksenhoitoalueella esiintyvää meren elollista luonnonvaraa;

7)’suurimmalla sallitulla saaliilla (TAC)’ sitä määrää, joka voidaan kustakin kannasta

i)pyytää vuoden aikana, kun kyse on kalastuksista, joihin sovelletaan purkamisvelvoitetta asetuksen (EU) N:o 1380/2013 15 artiklan nojalla; tai

ii)purkaa vuoden aikana, kun kyse on kalastuksista, joihin ei sovelleta purkamisvelvoitetta asetuksen (EU) N:o 1380/2013 15 artiklan nojalla;

8)’kiintiöllä’ unionille, jäsenvaltiolle tai kolmannelle maalle TACista jaettua osuutta.

II luku
Kalastusmahdollisuudet

4 artikla
TACit ja niiden jakaminen

TACit, kiintiöt sekä tarvittaessa niihin toiminnallisesti liittyvät edellytykset vahvistetaan liitteessä.

5 artikla
Jakamista koskevat erityissäännökset

Tässä asetuksessa vahvistettu kalastusmahdollisuuksien jakaminen jäsenvaltioiden kesken ei rajoita seuraavien soveltamista:

a)asetuksen (EU) N:o 1380/2013 16 artiklan 8 kohdan mukaisesti tehtävät vaihdot;

b)asetuksen (EY) N:o 1224/2009 37 artiklan mukaisesti tehtävät vähennykset ja uudelleen jakamiset;

c)asetuksen (EY) N:o 847/96 3 artiklan tai asetuksen (EU) N:o 1380/2013 15 artiklan 9 kohdan mukaisesti sallittavat saaliiden lisäpurkamiset;

d)asetuksen (EY) N:o 847/96 4 artiklan mukaisesti pidätetyt tai asetuksen (EU) N:o 1380/2013 15 artiklan 9 kohdan mukaisesti siirretyt määrät;

e)asetuksen (EY) N:o 1224/2009 105, 106 ja 107 artiklan mukaisesti tehtävät vähennykset.

6 artikla
Purkamisvelvoitteen piiriin kuulumattomien saaliiden ja sivusaaliiden purkamisedellytykset

Punakampelan saaliita ja sivusaaliita voidaan pitää aluksella tai purkaa aluksesta ainoastaan, jos ne on pyydetty sellaisen jäsenvaltion lipun alla purjehtivilla unionin kalastusaluksilla, jolle on myönnetty kiintiö, jota ei ole käytetty loppuun.

III luku
Loppusäännökset

7 artikla
Tietojen toimittaminen

Kun jäsenvaltiot lähettävät komissiolle pyydettyjen tai purettujen kantojen saaliiden määriin liittyviä tietoja asetuksen (EY) N:o 1224/2009 33 ja 34 artiklan mukaisesti, niiden on käytettävä tämän asetuksen liitteessä esitettyjä kantojen koodeja.

8 artikla
Joustomahdollisuus

1.Asetuksen (EY) N:o 847/96 3 artiklaa on sovellettava kantoihin, joihin sovelletaan varo-TACeja, ja mainitun asetuksen 3 artiklan 2 ja 3 kohtaa sekä 4 artiklaa on sovellettava kantoihin, joihin sovelletaan analyyttistä TACia, jollei tämän asetuksen liitteessä toisin säädetä.

2.Asetuksen (EY) N:o 847/96 3 artiklan 2 ja 3 kohtaa ja 4 artiklaa ei sovelleta, jos jäsenvaltio hyödyntää asetuksen (EU) N:o 1380/2013 15 artiklan 9 kohdassa säädettyä vuosittaista joustomahdollisuutta.

9 artikla
Voimaantulo

Tämä asetus tulee voimaan seuraavana päivänä sen jälkeen, kun se on julkaistu Euroopan unionin virallisessa lehdessä.

Sitä sovelletaan 1 päivästä tammikuuta 2016.

Tämä asetus on kaikilta osiltaan velvoittava, ja sitä sovelletaan sellaisenaan kaikissa jäsenvaltioissa.

Tehty Brysselissä

(1) Lukuun ottamatta itäistä turskakantaa ja mukaan luettuna lohikantojen muunnettu paino (yksi kala painaa keskimäärin 4,5 kg).

(2) EUMOFAn vuotuiset tiedot: http://ec.europa.eu/fisheries/market-observatory/home 22.5.2014.

(3) Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) N:o 1380/2013, annettu 11 päivänä joulukuuta 2013, yhteisestä kalastuspolitiikasta, neuvoston asetusten (EY) N:o 1954/2003 ja (EY) N:o 1224/2009 muuttamisesta sekä neuvoston asetusten (EY) N:o 2371/2002 ja (EY) N:o 639/2004 ja neuvoston päätöksen 2004/585/EY kumoamisesta (EUVL L 354, 28.12.2013, s. 22).

(4) Neuvoston asetus (EY) N:o 1098/2007, annettu 18 päivänä syyskuuta 2007, Itämeren turskakantoja ja näitä kantoja hyödyntäviä kalastuksia koskevasta monivuotisesta suunnitelmasta, asetuksen (ETY) N:o 2847/93 muuttamisesta ja asetuksen (EY) N:o 779/97 kumoamisesta (EUVL L 248, 22.9.2007, s. 1).

(5) Neuvoston asetus (EY) N:o 1224/2009, annettu 20 päivänä marraskuuta 2009, yhteisön valvontajärjestelmästä, jonka tarkoituksena on varmistaa yhteisen kalastuspolitiikan sääntöjen noudattaminen, asetusten (EY) N:o 847/96, (EY) N:o 2371/2002, (EY) N:o 811/2004, (EY) N:o 768/2005, (EY) N:o 2115/2005, (EY) N:o 2166/2005, (EY) N:o 388/2006, (EY) N:o 509/2007, (EY) N:o 676/2007, (EY) N:o 1098/2007, (EY) N:o 1300/2008 ja (EY) N:o 1342/2008 muuttamisesta sekä asetusten (ETY) N:o 2847/93, (EY) N:o 1627/94 ja (EY) N:o 1966/2006 kumoamisesta (EUVL L 343, 22.12.2009, s. 1).

(6) Neuvoston asetus (EY) N:o 847/96, annettu 6 päivänä toukokuuta 1996, TACien ja kiintiöiden vuosittaiseen hallinnoimiseen liittyvien lisäedellytysten käyttöönottamisesta (EYVL L 115, 9.5.1996, s. 3).

(7) Neuvoston asetus (EY) N:o 2187/2005, annettu 21 päivänä joulukuuta 2005, kalavarojen säilyttämisestä teknisten toimenpiteiden avulla Itämeren, Belttien ja Juutinrauman vesialueilla (EUVL L 349, 31.12.2005, s. 1).

EUROOPAN KOMISSIO

Bryssel 2.9.2015

COM(2015) 413 final

LIITE

asiakirjaan NEUVOSTON ASETUS
x0009

eräiden kalakantojen ja kalakantaryhmien Itämerellä sovellettavien kalastusmahdollisuuksien vahvistamisesta vuodeksi 2016

LIITE

asiakirjaan NEUVOSTON ASETUS    
eräiden kalakantojen ja kalakantaryhmien Itämerellä sovellettavien kalastusmahdollisuuksien vahvistamisesta vuodeksi 2016

Seuraavissa taulukoissa vahvistetaan suurimmat sallitut saaliit (TACit) ja kiintiöt (tonneina elopainoa, jollei toisin mainita) kalakannoittain ja niihin toiminnallisesti liittyvät edellytykset.

Viittaukset kalastusalueisiin ovat viittauksia ICES-alueisiin, jollei ole toisin mainittu.

Kalakannat mainitaan lajin latinankielisen nimen mukaisessa aakkosjärjestyksessä.

Seuraavassa esitetään tämän asetuksen soveltamiseksi tieteellisten nimien ja yleiskielisten nimien vastaavuustaulukko:

Tieteellinen nimi	Kolmikirjaiminen koodi	Yleiskielinen nimi
Clupea harengus	HER	Silakka
Gadus morhua	COD	Turska
Pleuronectes platessa	PLE	Punakampela
Salmo salar	SAL	Lohi
Sprattus sprattus	SPR	Kilohaili

Laji:	Silakka		Alue:	Osa-alueet 30–31
	Clupea harengus			HER/3D30.; HER/3D31.
Suomi	84654
Ruotsi	18600
Unioni	103254
TAC	103254		Analyyttinen TAC

Laji:	Silakka		Alue:	Osa-alueet 22–24
	Clupea harengus			HER/3B23.; HER/3C22.; HER/3D24.
Tanska	3476
Saksa	13680
Suomi	2
Puola	3227
Ruotsi	4412
Unioni	24797
TAC	24797		Analyyttinen TAC Asetuksen (EY) N:o 847/96 3 artiklan 2 ja 3 kohtaa ei sovelleta. Asetuksen (EY) N:o 847/96 4 artiklaa ei sovelleta.

Laji:	Silakka		Alue:	Unionin vedet osa-alueilla 25–27, 28.2, 29 ja 32
	Clupea harengus			HER/3D25.; HER/3D26.; HER/3D27.; HER/3D28.2; HER/3D29.; HER/3D32.
Tanska	3905
Saksa	1035
Viro	19942
Suomi	38927
Latvia	4921
Liettua	5182
Puola	44224
Ruotsi	59369
Unioni	177505
TAC	Ei sovelleta		Analyyttinen TAC

Laji:	Silakka		Alue:	Osa-alue 28.1
	Clupea harengus			HER/03D.RG
Viro	14141
Latvia	16482
Unioni	30623
TAC	30623		Analyyttinen TAC

Laji	Turska		Alue:	Unionin vedet osa-alueilla 25–32
	Gadus morhua			COD/3D25.; COD/3D26.; COD/3D27.; COD/3D28.; COD/3D29.; COD/3D30.; COD/3D31.; COD/3D32.
Tanska	9451
Saksa	3760
Viro	921
Suomi	723
Latvia	3514
Liettua	2315
Puola	10884
Ruotsi	9575
Unioni	41143
TAC	Ei sovelleta		Varo-TAC Asetuksen (EY) N:o 847/96 3 artiklan 2 ja 3 kohtaa ei sovelleta. Asetuksen (EY) N:o 847/96 4 artiklaa ei sovelleta.

Laji:	Turska		Alue:	Osa-alueet 22–24
	Gadus morhua			COD/3B23.; COD/3C22.; COD/3D24.
Tanska	p.m.
Saksa	p.m.
Viro	p.m.
Suomi	p.m.
Latvia	p.m.
Liettua	p.m.
Puola	p.m.
Ruotsi	p.m.
Unioni	p.m.
TAC	p.m.		Analyyttinen TAC Asetuksen (EY) N:o 847/96 3 artiklan 2 ja 3 kohtaa ei sovelleta. Asetuksen (EY) N:o 847/96 4 artiklaa ei sovelleta.

Laji:	Punakampela		Alue:	Unionin vedet osa-alueilla 22–32
	Pleuronectes platessa			PLE/3B23.; PLE/3C22.; PLE/3D24.; PLE/3D25.; PLE/3D26.; PLE/3D27.; PLE/3D28.; PLE/3D29.; PLE/3D30.; PLE/3D31.; PLE/3D32.
Tanska	2890
Saksa	321
Puola	605
Ruotsi	218
Unioni	4034
TAC	4034		Analyyttinen TAC

Laji:	Lohi		Alue:	Unionin vedet osa-alueilla 22–31
	Salmo salar			SAL/3B23.; SAL/3C22.; SAL/3D24.; SAL/3D25.; SAL/3D26.; SAL/3D27.; SAL/3D28.; SAL/3D29.; SAL/3D30.; SAL/3D31.
Tanska	21935	(1)
Saksa	2440	(1)
Viro	2229	(1)
Suomi	27351	(1)
Latvia	13951	(1)
Liettua	1640	(1)
Puola	6654	(1)
Ruotsi	29650	(1)
Unioni	105850	(1)
TAC	Ei sovelleta		Analyyttinen TAC Asetuksen (EY) N:o 847/96 3 artiklan 2 ja 3 kohtaa ei sovelleta. Asetuksen (EY) N:o 847/96 4 artiklaa ei sovelleta.
__________
(1)    Yksittäisten kalojen kappalemääränä.

Laji:	Lohi		Alue:	Unionin vedet osa-alueella 32
	Salmo salar			SAL/3D32.
Viro	1028	(1)
Suomi	8996	(1)
Unioni	10024	(1)
TAC	Ei sovelleta		Varo-TAC
__________
(1)    Yksittäisten kalojen kappalemääränä.

Laji:	Kilohaili		Alue:	Unionin vedet osa-alueilla 22–32
	Sprattus sprattus			SPR/3B23.; SPR/3C22.; SPR/3D24.; SPR/3D25.; SPR/3D26.; SPR/3D27.; SPR/3D28.; SPR/3D29.; SPR/3D30.; SPR/3D31.; SPR/3D32.
Tanska	18184
Saksa	11520
Viro	21115
Suomi	9519
Latvia	25502
Liettua	9225
Puola	54119
Ruotsi	35152
Unioni	184336
TAC	Ei sovelleta		Analyyttinen TAC